Vuosiraportti 2018

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sekametelisopan yhdeksäs täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2018 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2017 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 131136 (134601) käyntiä eli 359 (368) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen -2,6 % (-15,5 %).
Vilkkain kuukausi elokuu (kesäkuu), 13066 (12169), 10,0 % (9,6 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi helmikuu (heinäkuu), 9303 (10245), 7,1 % (7,6 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 30.7 (19.6), 799 (848), 0,61 % (0,63 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 2.11 (16.7 ja 15.10), 230 (238), 0,18 % (0,18 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä tiistai (tiistai), keskimäärin 402 (395), 15,9 % (15,3 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä perjantai (perjantai), keskimäärin 306 (332), 12,1 % (12,8 %) kävijöistä.

Kävijämäärät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna. Koska Flagcounter on vaikuttanut epäluotettavalta, seurasin myös Bloggerin tilastoja. Se tilastoi 236845 käyntiä, mikä taas oli käytännössä sama viimevuotiseen 237975 nähden. Ota tästä nyt sitten selvää. Joka tapauksessa muutosta ei ole paljon, oli se sitten mihin suuntaan tahansa. Bloggerin mukaan kävijöitä on kuitenkin melkein tuplasti enemmän Flagcounterin kertomaan nähden, 649 per päivä.

Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Kiitän nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita. Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.


Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä viikkojutuista klikattiin eniten maailman väestönkasvua käsitelleen juttusarjan Vitaalit statistiikat kakkososaa, 2356 klikkausta. Käsittääkseni nämä pitävät sisällään ne vierailut, jotka kohdistuivat pelkästään kyseiseen juttuun eivätkä blogin etusivulle, josta juttu on myös luettavissa. Bloggerin tilastojen perusteella arvioiden noin kolmasosa vierailuista osuu tiettyyn juttuun ja kaksi kolmasosaa vain etusivulle. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tarkoittaisi kyseiseen juttuun osuneen noin seitsemäntuhatta lukukertaa. Tämä lienee kuitenkin liioittelua. Varovaisesti arvioiden saman henkilön tekemät tuplakäynnit poistaen voi sanoa jutun lukeneen noin kolmetuhatta ihmistä. Jos tämä näkyy heidän äänestyskäyttäytymisessään Suomen puolen pitämisenä, niin ihan turhaan ei ole näitä juttuja kirjoiteltu.
Kyseinen kakkososa olikin juttusarjan tärkein, sillä siinä analysoitiin väestönkasvuennusteita koko maailman eri alueiden tasolla. Klikkauksia keräsivät myös juttusarjan osa I, 1687 (tilastoaineiston ja metodin esittely) sekä osa III, 1693 (mitä seurauksia väestönkasvulla on). Nämä jutut ilmestyivät aika lailla peräkkäin keskikesällä. Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestynyt osa IV, 610 (fiktio siitä, kuinka Suomi säästyy väestönkasvun ongelmilta), keräsi vähemmän osumia.
Yli tuhannen yksittäisosuman määriin pääsivät myös:
- Afrikan historian pahimpia johtajia (ja kilpailu tällä alalla on pirun kovaa) ruotinut Gepardihatut, 2309
- Disney-maailmaa matuvyöryn käsissä alta lipan pistänyt Ankkalinna, 1441
- ohjeet vihakoulutuksen varalle antanut Kuinka sabotoida vihakoulutus, 1154
- Uutiskatsauksista eniten osumia kerännyt Uutiskatsaus 12/2018, 1013
Lisäksi aivan kalkkiviivoille hyytyi yksi vuoden tärkeimmistä kirjoituksista. Vuonna 2017 kirjoitin jutun, joka ennusti tilastollisin keinoin seuraavan vuoden aikana Euroopassa tapahtuvien terrori-iskujen määrän. Tasan vuotta myöhemmin analysoin, kuinka hyvin ennuste oli osunut kohdilleen (käytännössä napakymppi) kirjoituksessa Ja kuinkas sitten kävikään, 997 klikkausta.
Uusinnoista eniten osumia keräsi Sankarillisesta itsemurhasta, 680. Muutamista välihuomautuksista suosituin oli Kuin kaksi marjaa, 729.

Eniten kommentteja tuli yhteisöllisyyden vahvistamista verotuksellisin keinoin käsitelleeseen viikkojuttuun Verokarhun sukua, 35. Uusinnoista eniten keskustelua kirvoitti tuorein niistä eli nykyaikaista sodankäyntiä käsitellyt Sumusotaa, 17.


Olen joskus julkaissut koosteen edellisvuoden parhaista one-linereistä ja kommenteista. Valitettavasti tähän vuosiraporttiin sitä ei tule ajanpuutteen takia.

Ajanpuute johtuu seikasta, jonka takia myös blogin pitämiseen tulee näillä näkymin suuri muutos.

Olen aloittanut / aloittamassa (intimiteettisyistä tarkka ajankohta salataan) uuden työn. Tästä aiheutuvat haasteet tarkoittavat, etten ilmeisesti pysty enää hoitamaan blogia samaan tapaan kuin aiemmin. Ihmisen ajalla ja jaksamisella on rajansa. Olen tietysti koko tämän blogin pitämisen ajan tehnyt täysipäiväistä työtä - mitä nyt välillä viettänyt kepulikonstilla hankittua ylimääräistä lomaa. Eihän nyt hyvä tavaton haittamaahanmuuttoa voisi ilman minun verotulojani rahoittaa. Uusi työ vaatii kuitenkin analysointia ja luovuutta uudella tavalla, joten en usko sitä riittävän enää blogitukseen vastaavalla tavalla. Toki vanha työni vaati myös noita molempia yhtä paljon, mutta uusi haaste on aina uusi ja sopeutuminen vie energiaa.

Ensimmäinen muutos on se edellä mainittu, eli en ehtinyt tähän vuosiraporttiin koostaa one-linereitä ja kommentteja.
Seuraava muutos tulee helmikuun lopussa. Tämän blogin ensimmäinen teksti julkaistiin 22.2.2009 ja ensimmäinen viikkojuttu noin puoli tuntia myöhemmin. Olin tuolloin päättänyt, että kirjoitan yhden pääjutun viikossa ja ehkä jotain lyhyempää siinä sivussa. Tämä päätös on pitänyt poikkeuksetta. Joka ainoa viikko on ilmestynyt pidempi Viikkojuttu. Yli viisisataa on jo kasassa.
Olen päättänyt jatkaa kymmenen vuotta täyteen. Sen jälkeen annan itselleni vapauden lopettaa. Itse asiassa yli puolet enää tarvittavista jutuista on jo kirjoitettu valmiiksi loppuvuodesta, koska tiesin varautua tulevaan aikapulaan.

Aion ainakin alkuun silti jatkaa tietyssä mielessä julkaisemista myös helmikuun jälkeen. En kuitenkaan enää aio ylläpitää vastaavaa kirjoitustapaa kuin aiemmin, sillä en usko jaksavani. Analyyttinen ja luova voima tulee vastaisuudessa käytettyä muissa merkeissä. Sen vastapainoksi aion - ehkä - tehdä jotain "aivot narikkaan" -tyylistä tilastointia, joka rentouttaa minua. Julkaisin lokakuussa kokeeksi luettelon miesten 10 000 metrin juoksun parhaista keskiarvoista. Eli sata parasta sekä maailmasta että Suomesta järjestettynä kymmenen parhaan kympin tuloksensa keskiarvon mukaisesti. Kommentteja tuli nolla eli se ei kiinnostanut ketään. Hyvä merkki, aion tehdä vastaavaa rentouttavaa työtä myös muista lajeista ja julkaista ne. Tein huvikseni pari valmiiksi ja huomasin, että hommaan menee noin puolitoista tuntia per juttu. Juuri sopiva aika rentoutua kerran viikossa.

Taka-ajatus tällaisella julkaisemisella tietysti on. Kun julkaisen näitä ketään kiinnostamattomia viikkojutun nimikkeellä, kymmenen vuoden putki jatkuu. Voihan näet olla, että palaan joskus kuvioihin ja silloin harmittaisi, jos putki olisi tullut katkaistua. Mahdollinen paluu on riippuvainen siitä, osoittautuvatko työkiireet jatkuviksi ja riittääkö yhä sanottavaa. Toivon että ei riittäisi - se näet tarkoittaisi että maassa on otettu järki kouraan haittamaahanmuuton suhteen, jonka seuraus olisi se että puolet juttuaiheistani katoaa.

Lupaan siis täyttää kymmenen vuoden putken, mutta sen jälkeinen mahdollinen julkaisupolitiikka on vielä suunnitelma-asteella. Voi olla että päättyy kokonaan. Todennäköisin vaihtoehto on se, että enimmäkseen tylsää tilastoa ja ehkä kerran kuussa jotain muuta. Ja ehkä tämäkin loppuu parin-kolmen kuukauden jälkeen hiljaa hiipuen ilman sen kummempia seremonioita. Olen antanut itselleni luvan lopettaa ja katson vain, miltä tuntuu.

Uusintoja tulee ainakin helmikuun loppuun asti aina lauantaisin ja luultavasti senkin jälkeen, mutta mitään en kuitenkaan lupaa (tai uhkaa).