Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 18. syyskuuta 2021

Uusinta: Kaukaiset naapurit


Lukijalle: Katsotaanpa uusintana, kuinka kaukana mahtavat saarivaltiot naapureistaan olla:

Useimmilla maailman valtioilla on muutamia rajanaapureita, tyypillisesti 3-5 kappaletta. Kuten Suomella Venäjä, Norja ja Ruotsi. Eniten on Kiinalla ja Venäjällä, molemmilla neljätoista. Saarivaltiot ovat tapaus sinänsä, koska niillä ei yleensä ole rajanaapureita. Tässä kirjoituksessa on mitattu Google Mapsista, kuinka kaukana minkäkin maan lähin naapuri on. Eli on selvitetty lyhin mahdollinen etäisyys valtiolle X kuuluvasta maa-alueesta lähimpään jollekin muulle maalle kuuluvaan alueeseen. Täysin virheettömiä mittaukset tuskin ovat, on mahdollista että on jokin pieni kärpäsenkakka kartalla jäänyt huomioitta. Korjauksia otetaan vastaan.

On olemassa peräti kahdeksan saarivaltiota, joilla on maaraja toisen maan kanssa. Näiden lisäksi on myös kaksi - hmmm - rajatapausta.

Dominikaaninen tasavalta (1) ja Haiti (2) jakavat Hispaniolan saaren keskenään. Vaikka ilmasto- ja muut olosuhteet ovat käytännössä samat, on maiden välinen raja melkoinen elintasokuilu.


Dominikaanisen tasavallan BKT on noin seitsenkertainen Haitiin nähden. Tunnettu selitys köyhyydelle on aina siirtomaavalta. Haiti oli siirtomaa vuoteen 1804 asti, jolloin se itsenäistyi. Olisi ollut siis yli kaksisataa vuotta aikaa vaurastua. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844 ja on pärjännyt huomattavasti paremmin. Ai niin, se muuten itsenäistyi oltuaan neljäkymmentä vuotta Haitin vallan alla. Merkittäviä eroja olosuhteissa maiden välillä ei ole, paitsi että toisessa puhutaan ranskaa ja toisessa espanjaa. Tämä lieneekin sitten se selittävä tekijä elintasoeroon, koska se toinen ero eli toisessa maassa on 90 % afrikkalaisia ja toisessa 10 %, ei voi olla mitenkään syy.

Irlannilla (3) ja Iso-Britannialla (4) on yhteinen maaraja Irlannin saarella Iso-Britannialle kuuluvan Pohjois-Irlannin takia.

Uuden-Guinean saarella on Indonesian (5) ja Papua-Uusi-Guinean (6) maaraja. Indonesialle kuuluu myös osa Timorin saaresta, jolla on Itä-Timorin (7) valtio. Indonesialle kuuluu myös osa Borneon saaresta, jolla sijaitsee Brunei (8). Bruneilla ei kuitenkaan ole yhteistä rajaa Indonesian kanssa, vaan Bruneita rajaa Malesia. Tämä onkin ainoa tapaus, jossa saarivaltiolla on raja mantereella sijaitsevan valtion kanssa.

Lisäksi on olemassa kaksi keinotekoista tapausta. Singaporesta johtaa silta Malesiaan ja Bahrainista pengertie Saudi-Arabiaan. Näitä ei ihmisen rakentamina ole kuitenkaan laskettu mukaan. Tavallaan tähän voidaan Kanaalitunnelin takia laskea myös Iso-Britannia.

Eräänlainen erikoistapaus on myös Australia, joka sijaitsee mantereella mutta jolla ei ole lainkaan maarajaa minkään muun valtion kanssa.

Valtiot, joilla ei ole maarajaa muun valtion kanssa. Etäisyys on lyhin matka ko. maan alueelta jonkin toisen maan alueelle:


MaaEtäisyys km
1Uusi-Seelanti681
2Kap Verde570
3Tuvalu316
4Marshallsaaret290
5Mikronesia290
6Nauru287
7Islanti284
8Palau275
9Tonga248
10Fidzi245
11Vanuatu243
12Kiribati223
13Sao Tome ja Principe214
14Mauritius171
15Seychellit161
16Barbados144
17Jamaika137
18Madagaskar133
19Malediivit129
20Malta81
21Kypros68
22Komorit60
23Samoa56
24Kuuba53
25Bahama53
26Saint Lucia31
27Dominica25
28Antigua ja Barbuda19
29Saint Kitts ja Nevis12
30Trinidad ja Tobago10
31Sri Lanka9
32Filippiinit8
33Japani5
34Salomonsaaret3
35Australia3
36Taiwan1
37Bahrain1
30Grenada0,7
39Saint Vincent ja Grenadiinit0,7
40Singapore0,5

Oseanian maat ovat odotetusti kärjessä. Kärkitusinaan kiilaavat muista maanosista ainoastaan hopealle yltävä Kap Verde ja seitsemänneksi sijoittuva Islanti. Amerikan valtioista korkeimmalla on muusta Länsi-Intian saariketjusta hieman erillään sijaitseva Barbados, jonka lyhin etäisyys Saint Lucialle on 144 km. Aasian maista korkeimmalla on Malediivit, jonka pohjoisimmalta saarelta on matkaa Intiaan kuuluville Lakkadiiveille 129 km.

Selkeä listaykkönen on Uusi-Seelanti. Sen pohjoiskärjen luoteispuolella vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevat asumattomat Kolmen Kuninkaan Saaret. Vajaan viiden neliökilometrin kokoisen saariryhmän läntisimmiltä saarilta on lyhimmillään 684 km Australialle kuuluvalle parintuhannen asukkaan Norfolkinsaarelle - tai oikeastaan siitä seitsemän kilometriä etelään sijaitsevalle Phillipinsaarelle.

Jonkinmoinen yllätys on varmaan se, että Australiasta on lyhimmillään vain kolme kilometriä Papua-Uusi-Guineaan. Tämä selittyy sillä, että maiden välisen Torresinsalmen saaret kuuluvat enimmäkseen Australialle ja osa niistä on aivan Uuden-Guinean rannikolla.

Muitakin yllättävän lyhyitä etäisyyksiä listalta löytyy.

Sri Lankan ja Intian välinen Palkinsalmi on kapeimmillaankin 64 km leveä, mutta silti maiden välinen etäisyys on vain yhdeksän kilometriä. Salmessa on nimittäin Aataminsillaksi kutsuttu, osittain merenpinnan yläpuolella oleva matalikko, vain muutamia metrejä merenpinnan alapuolella. Itse asiassa matalikko oli ilmeisesti ainakin laskuveden aikaan kulkukelpoinen aina vuoteen 1480 asti, jolloin hirmumyrsky upotti sen.

Japanista on vain viisi kilometriä matkaa lähimmälle Kuriilien saarelle, joka kuuluu Venäjälle. Tosin Japani on tästä eri mieltä. Itse asiassa Japanilla ja Venäjällä (Neuvostoliitolla) oli maaraja 1905-1945. Venäjän-Japanin sodan seurauksena Japani sai haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan, jota se kutsui nimellä Karafuto. Vuonna 1945 Neuvostoliitto hyökkäsi rajan yli ilman sodanjulistusta ja pakotti Japanin antautumaan. Ainakin neuvostovenäläisen historiankirjoituksen mukaan. Taantumuksellisemmat historioitsijat tosin väittävät antautumisella olleen jotain tekemistä pari päivää aiemmin pudotettujen atomipommien kanssa. Joka tapauksessa Karafuton noin neljäsataatuhatta japanilaista sai pakata kamansa ja häipyä saarelta.

Taiwanin ja Kiinan välimatka on lyhimmillään vain reilu kilometri. Taiwanin pääsaarelta on tosin Kiinan alueelle matkaa melkein kaksisataa kilometriä, mutta Taiwanille kuuluvat myös aivan Kiinan rannikolla sijaitsevat Matsusaaret sekä Kinmenin saari lähisaarineen. Kinmenin pääsaarella on yli satatuhatta asukasta ja se sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä Kiinan mannermaasta. Lyhin matka kahdelle eri Kiinalle kuuluvan saaren välillä on vain reilu kilometri.

Bahrain sijaitsee Saudi-Arabian rannikolla ja sitä yhdistää mantereeseen 25 km pitkä pengertie. Lyhin luonnollinen etäisyys Bahrainista ei kuitenkaan ole Saudi-Arabiaan vaan Qatariin. Bahrainille kuuluu Qatarin rannikolla sijaitseva Hawarinsaaristo, josta on lyhimmillään vain hieman yli kilometri Qatarin rannikolle.

Saint Vincent ja Grenada näyttävät sijaitsevan yhtä eristettynä kuin muutkin Länsi-Intian pikkuvaltiot. Kuitenkin niiden välillä sijaitseva Grenadiinien saariryhmä (Saint Vincentin koko nimi on Saint Vincent ja Grenadiinit) on maiden jakama siten, että Petite Martinique- ja Petit Saint Vincent -saarten välimatka on vain noin 700 metriä. Tätä pienemmäksi jää vain Singaporen lyhin etäisyys Malesiaan, joka on noin 500 metriä.

Lisähuomautuksena on mainittava, että missään näistä mittauksista ei ole huomioitu Spratlysaarten omistuskiistaa, koska se on vielä selvittämättä ja luultavasti pysyykin, koska soppaan ovat tyrkkineet lusikkansa Vietnam, Kiina, Taiwan, Filippiinit, Malesia ja Brunei. Lisäksi on vähintäänkin kyseenalaista mikä on saari ja mikä ei, sillä joitakin kohtia miehittävien sotilaiden varustus on laskuveden aikaan kumisaappaat ja nousuveden aikaan snorkkeli:


Ja lopuksi vielä listaus siitä, kuinka pitkä matka lyhimmiltään on mistäkin saarivaltiosta lähimmälle mantereelle:


MaaEtäisyys km
1Samoa3802
2Tuvalu3227
3Tonga3227
4Kiribati3082
5Marshallsaaret3052
6Nauru2859
7Fidzi2628
8Mikronesia1878
9Mauritius1851
10Uusi-Seelanti1806
11Vanuatu1793
12Palau1573
13Salomonsaaret1388
14Seychellit1210
15Brunei976
16Islanti958
17Saint Kitts ja Nevis703
18Antigua ja Barbuda687
19Jamaika623
20Kap Verde570
21Dominikaaninen tasavalta558
22Haiti557
23Filippiinit533
24Itä-Timor504
25Dominica499
26Malediivit425
27Madagaskar416
28Irlanti414
29Barbados356
30Saint Lucia344
31Komorit292
32Malta243
33Sao Tome ja Principe214
34Kuuba205
35Saint Vincent ja Grenadiinit205
36Papua-Uusi-Guinea150
37Grenada138
38Bahama82
39Kypros68
40Japani50
41Sri Lanka40
42Iso-Britannia32
43Indonesia16
44Trinidad ja Tobago14
45Taiwan6
46Bahrain1
47Singapore0,5

Tätä listaa hallitsee ylivoimaiseen tapaan Oseania. Vasta sijalla 9 tulee joku muu eli Afrikan ykkönen Mauritius. Aasian ykkönen on Brunei sijalla 15, Euroopan voittaja Islanti on sijalla 16 ja Amerikan paras Saint Kitts ja Nevis sijalla 17.

Listalla on peräti 17 maata, joiden etäisyys mantereeseen on suurempi kuin edellisen listan - etäisyys lähimpään muuhun maahan - voittajalla Uudella-Seelannilla. Tällä listalla Uusi-Seelanti on vasta kymmenentenä, koska Australia on sen verran lähellä.

Sijalla 20 olevan Kap Verden etäisyys mantereeseen on sama kuin sen lyhin etäisyys johonkin muuhun maahan. Koska rannikoilla on yleensä saaria, tämä on harvinainen tilanne. Vastaavat tapaukset ovat ainoastaan Kyproksella, Bahrainilla ja Singaporella.

Ennätystä pitää siis hallussaan Samoa, jonka Australian rannikkoa lähimmästä pisteestä on sinne matkaa 3802 kilometriä. Se on todellakin ennätys, sillä aiemmin itsenäisen Havaijin etäisyys Amerikan rannikolle on toistasataa kilometriä lyhyempi.

tiistai 14. syyskuuta 2021

Uutiskatsaus 37/2021


1. Siis milloin?

Hyvä uutinen: Pääspice Sanna Marin totesi, että koronarajoituksista päästään eroon lokakuussa.
Huono uutinen: Hän ei kertonut, minkä vuoden lokakuussa.


2. Liput liehumaan

Virheiden puheenjohtaja, sisäspice Maria Ohisalo siirtyi väliaikaisesti syrjään tehtävistään tarkoituksenaan lisätä arjalaisen rodun prosentuaalista osuutta Suomessa. Jäähyväispuheessaan Ohisalo penäsi vastalääkkeitä suvaitsemattomuuteen. Oma hoito on vielä kesken, sillä samassa puheessa hän ilmoitti nousevansa vastustamaan hakaristilippujen heiluttamista mielenosoituksissa. Toisaalta hoito on osin tehonnut, sillä Ohisalo suvaitsee erinomaisen hyvin sirppi ja vasara -lippujen käytön eikä hän myöskään maininnut millään tavoin Isisin lippua, joka liehui äskettäin Hesassa siinä missä hakaristilippu on nähty ties milloin viimeksi.
Oli Ohisalon puheessa kyllä yksi kohta, jossa hän osui oikeaan: ” Yhteiskunta ei vieläkään kohtele jokaista jäsentään reilusti eikä tarjoa samoja mahdollisuuksia. Se on edelleen yhteiskunta, jossa … alkuperäiskansalla ei ole oikeutta päättää omasta kulttuuristaan. Naulan kantaan. Jospa suomalaisillekin tarjottaisiin samat resurssit per lärvi kuin haittamamulle, tai vielä mieluummin lakattaisiin tarjoamasta haittamamulle resursseja niin rahat riittäisivät paremmin.
Tässä vielä kuvitukseksi lippu, jonka näkemisen pitäisi aiheuttaa Ohisalon ja monen muun vihreän korvien välissä oikosulun molempien aivosolujen keskinäisessä yhteydessä:



3. Logiikan riemuvoitto

Ympäristöliike Elokapina katkaisi raitiovaunuliikenteen Senaatintorilla. Matkustajien oli pakko turvautua henkilöautoihin.
Siis hetkinen. Ympäristöaktivistit estävät joukkoliikenteen. Tuohan on ihan sama kuin:
- feministit ja homot haluaisivat maahan porukkaa joka haluaa alistaa naiset säkkeihin ja hirttää homot
- vihreät haluaisivat kieltää ydinvoiman ja tuottaa sen sijaan sähkön kivihiiltä polttamalla
- verovaroja jakavat demarit haluaisivat verotusta kiristämällä ajaa kaikki veronmaksukykyiset pois maasta
- kehittyneeseen maahan rahdattaisiin työvoimapulaa perusteluna käyttäen luku- ja kirjoitustaidottomia
Eikun antaa olla. Ehkä vika on sittenkin minussa kun en ymmärrä.


4. Venehen vesille työnnän

Baltic Princessin risteilyllä sattui useita tappeluita, raiskauksen yrityksiä ja seksuaalista ahdistelua. Uutiset kertoivat seuraavasti: ”Nöjd tarkensi myöhemmin Turun Sanomille, että laivalla oli ollut yhteenottoja abiristeilyllä olleen ryhmän ja toisen porukan kanssa. Jälkimmäinen aiheutti Nöjdin mukaan häiriötä ja provosoi lukiolaisten ryhmää. Yhteenotto alkoi noin iltayhdentoista jälkeen.”
Tässä uutisessa on nyt jätetty vihjailevasti auki jotakin, josta on helppo vetää johtopäätökset. Toisen ryhmän laatu on yksilöity, mutta toisen ei. Koitetaanpas korjattuna versiona, vaihdetut kohdat lihavoitu sekä alkuperäisessä että uudessa uutisessa:
”Nöjd tarkensi myöhemmin Turun Sanomille, että laivalla oli ollut yhteenottoja risteilyllä olleen ryhmän ja toisen porukan kanssa. Jälkimmäinen aiheutti Nöjdin mukaan häiriötä ja provosoi ensimmäistä ryhmää. Yhteenotto alkoi noin iltayhdentoista jälkeen.”
Nonnih. Nyt tuon uutisen informatiivisuus on karsittu lähelle nollaa. Aiemmasta kun pystyi rivien välistä lukemaan mistä todennäköisesti oli kyse. Kuten olikin.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdul Ghafoor Karimi … jäkjäkjäk … viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Nouse, riennä, englannin kieli!

Ajatusten Vantaanjoki, Vuosaaren täyttömäen nero Juhana Vartiainen ehdotti Helsingin julistautumista englanninkieliseksi. Yritin kovasti keksiä tästä jotain sanottavaa, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Sen paremmin suomeksi, englanniksi tai millään muullakaan osaamallani kielellä. Olettaen että kirosanat ja muutenkin sopimaton kieli jätetään pois. Valitan.


7. Kannatamme sananvapautta, mutta emme laulunvapautta

Muutamalta suvaitsevaiselta meni tofu väärään kurkkuun, kun Masked Singer -ohjelman hahmon naamion takaa paljastui Päivi Räsänen. Yhtenä heistä oli ohjelmaa tuomaroiva Christoffer Strandberg: ”Mikä minua vaivaa, miksi haluan tämän kirjoittaa on se, että Maskedia katsoo myös lukuisat sateenkaariperheet. Ja olisin toivonut, että olisitte saaneet nauttia tästä lauantain koko perheen-ohjelmasta ilman, että teidän olohuoneeseen tulee ruudun kautta ihminen, joka toistamiseen on sanonut toinen toistaan hirveämpiä asioita juuri teidän perheestä. En usko cancel-kulttuuriin, uskon sananvapauteen ja puolustan oikeutta olla asioista eri mieltä. Mutta koska Suomessakin tänä päivänä joudut kohtaamaan kiusaamista, syrjintää, uhkailua, nälvimistä ja väkivaltaa jos edustat seksuaalivähemmistöä haluan sanoa, että sanoilla, teoilla ja valinnoilla on suuri merkitys. Siksi haluan sanoa, että minä en seiso tämän jakson takana täydellä sydämellä.”
Tämä lainaus tiivistää täydellisesti, mistä tässä asiassa on kyse. Strandberg on selkeästi sillä kannalla, että Päivi Räsästä ei olisi saanut päästää esiintymään TV:n viihdeohjelmassa hänen arvomaailmansa takia. Tietääkseni Päivi Räsänen ei ole ollut vaatimassa Christoffer Strandbergia pois televisiosta hänen arvomaailmansa takia. Kumpi tässä on suvaitsematon?
Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että käsittääkseni Räsänen ei ohjelmassa ottanut millään lailla kantaa homoihin. Hänen sananvapautensa ei siis tietyn vähemmistön mielestä koske edes niitä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä homojen kanssa.
Täydelliseksi tämän sotkun olisi tehnyt se, että Päivi Räsäsen hahmo Jaguar olisi vetäissyt Village Peoplen YMCA:n. Mieluiten suomenkielisenä versiona:



8. Vierailevat tähdet

Nousi kohu, kun helsinkiläislukion virheä (hitto vie, tuo kirjoitusvirhe tuli tällä kertaa ihan oikeasti vahingossa) rehtori oli kutsunut elokapinalliset vierailemaan Teamsin välityksellä koulussa ja esiintymään lukiolaisille.
Tämä on erittäin kannatettavaa toimintaa, etenkin kun heille sai sitten osoittaa kysymyksiä. Tuon logiikan pystyy nimittäin repimään kappaleiksi kuka tahansa täysijärkinen teini. Rehtori menetteli aivan oikein. Pellet kannattaa pyytää vierailulle ja antaa heidän paljastaa oma typeryytensä, niin ehkä saadaan taas muutama sielu pelastettua hörhöilyltä.
Ainoa miinus rehtorille voidaan antaa siitä, että vierailukutsu ei ollut tasapuolinen. Mutta tämä on vielä paikattavissa ja niinpä odotammekin rehtorin osoittavan esiintymiskutsun myös uusnatsiryhmälle. Vai eivätkö nämä ole tarpeeksi rikollisia, kun eivät hillu keskellä kaupunkia laittomasti leiriytyen ja tieliikennelakia rikkoen?


9. Rotuerot on todistettu

Tutkimus havaitsi selkeitä eroja rotujen välillä. Siinä vertailtiin seitsemää erilaista käyttäytymis- ja persoonallisuuspiirrettä. Rotujen sisällä yksilöissä oli toki eroja, mutta rotujen väliset erot huomattiin merkittäviksi. Jotkut ovat ihmisagressiivisempia kuin toiset, jotkut siistimpiä, jotkut rohkeampia, jotkut pelokkaampia.
Kyse oli tietysti kissoista. Ihmisrotujen välillä ei ole eroja. Ei saa olla, eikä sitä saa varsinkaan tutkia.


10. Hulluja nuo kanadalaiset

Kauan tätä saatiinkin odottaa, mutta nyt se sitten alkoi. Eli kirjaroviot Natsi-Saksan malliin. Nuotioon päätyivät Lucky Luke-, Tintti- ja Asterix-sarjakuvat. Niissä kun intiaanit on esitetty stereotyyppisesti. Tai jokin muu syy millä perusteella on aiheellista kaivaa tulitikut esiin.
Hitto kun tekisi mieli käydä oma kirjahylly läpi ja ottaa kuvat kaikista kirjoista, joissa esiintyy sana ”neekeri” tai jotain nykypäivään sopimatonta realismia. Tosin voi olla että tuollaisen blogituksen julkaisemisen jälkeen päätyisin itse roviolle kyseiset kirjat sytykkeenä.


11. Samaan aikaan Venäjällä

Venäjän hätätilaministeri Jevgeni Zinitšev kuoli tapaturmaisesti. Hätätilaministeri oli kuvaamassa dokumenttivideota arktisen alueen ja koillisväylän kehittämisestä yhdessä ministeriön työntekijöiden kanssa. Ohjaaja lipesi kalliolta ja hätätilaministeri yritti pelastaa tätä. Molemmat menehtyivät. Hätätilaministeriön tiedotteen mukaan Zinitšev oli Norilskissa työmatkalla valvomassa laajoja arktisen alueen harjoituksia ja yksiköiden suoriutumista tehtävissään hätätilanteissa.
Tämän täytyy olla venäläisin uutinen ikinä.


12. Sillä aikaa Pohjois-Koreassa

Pohjois-Korean nälänhätätilanne on selvästi kehittynyt kriittiselle tasolle. Jopa Kim-Jong Un on laihtunut useita kymmeniä kiloja.


13. Donkkaus

Suvela Warriors -koripallojoukkue hyökkäsi yleisön kimppuun hävittyään ottelun. Tämä ei ollut mikään yllätys. Joukkueen valmentaja on ollut useita kertoja Koripalloliiton tutkinnassa ja selvinnyt kuin koira veräjästä lieventävien asianhaarojen ansiosta. Jutussa mainittiin lieventäviksi asianhaaroiksi se, että ”hän tekee arvokasta työtä nuorten keskuudessa”. On siinä ollut toimittajalla jonglööraaminen kun ei ole taaskaan saanut sanoa mistä oikeasti on kyse. Oikean ”lieventävän asianhaaran” kun näkee valmentaja joka aamu peilistä. Joku Väinö Virtanen olisi jo saanut elinikäisen toimitsijakiellon viimeistään sen jälkeen, kun kyseinen joukkue viime joulukuussa kieltäytynyt poistumasta salista 8-9 -vuotiaiden tyttöjen vuoron alkaessa ja huoritellut sekä uhkaillut pikkutyttöjä. Paikalla ollut korisjoukkueen valmentaja ei ollut tehnyt mitään estääkseen joukkueensa käytöksen.
Kuvaavinta asiassa on se, että tyttöjoukkueen johtaja – joka ei ollut itse tapahtumapaikalla – julkaisi asiasta tuohtuneen kirjoituksen. Jonka jälkeen kyseinen Espoon kaupunginvaltuuston kokoomusta edustava varavaltuutettu ja liikuntalautakunnan jäsen saikin paskahalvauksen, kun kuuli joukkueen koostuneen somaleista. Ei olisi taatusti koskenut koko jupakkaan pitkällä tikullakaan, jos olisi tiennyt tämän – rasismisyytös on poliitikolle kuoleman suudelma. Toisaalta täytyy ihmetellä kuinka joku voi olla niin tyhmä, ettei kykene välittömästi tapahtumista päättelemään asialla olleen joko neekereiden tai muslimien. Tällä kertaa jopa molempien.


14. Myös potkupallossa tapahtuu

Turussa viitosdivisioonan ottelu jouduttiin keskeyttämään loppuhetkillä yhden pelaajan saatua punaisen kortin. Erotuomari tunsi olonsa uhatuksi, vastajoukkueen kimppuun hyökättiin, yksi joutui sairaalaan ja pukusuojaan turvaan linnoittautunut joukkue jouduttiin kuljettamaan pois poliisisaattueessa. Vähemmän yllättävästi riehunut joukkue FC Komar… niin no, katsokaa itse kuvasta tai lukekaa MTV:n uutisista se, mitä muut eivät uskaltaneet kertoa.
Kun maahan tulee kehitysmaalaisia, he tuovat mukanaan kehitysmaan. Tätä me voiman pimeällä puolella olemme tolkuttaneet viimeiset 20 vuotta. Ja olleet joka kerran oikeassa. Vastapuoli taas jatkaa valheitaan työvoimapulasta ja monikulttuurista ollen joka kerran väärässä. Demokratiassa heillä on täysi oikeus kannattaa Suomen muuttamista afrikkalais-islamilaiseksi maaksi. Mutta olisivat edes rehellisiä ja sanoisivat, että haluavat Suomeen tulevan afrikkalais-islamilaisen (ilman öljytuloja) elintason, väkivallan ja anarkian, mikä on väistämätön seuraus. Sen haluamiseen heillä on täysi oikeus. Mutta heillä ei ole oikeutta valehdella siitä, mitkä ovat heidän ajamansa haittamaahanmuuttopolitiikan seuraukset.


15. Harvojen hupia

Viime keväänä perutut jääpallon MM-kisat pitäisi pelata ensi kuussa Irkutskissa. Suomi ilmoitti ettei osallistu. Aiemmin Ruotsi, Norja ja USA olivat jo peruneet osallistumisensa. Tämä tarkoittaa sitä, että edellisten eli vuoden 2019 MM-kisojen A-sarjan maista jäljelle jäävät vain Venäjä, Kazakstan, Saksa ja Hollanti, jonka tilalle A-sarjaan nousi Viro. Ehkä. Voi olla että muitakin poissaoloja tulee. Joka tapauksessa homma menee mielenkiintoiseksi, jos kisat ylipäätään järjestetään. Historiassa mitaleilla on ollut vain viisi maata. Nyt vuorossa olevissa 40. kisoissa on siis mukana vain kaksi näistä. Niistäkin Kazakstanin paras suoritus on kuusi pronssisijaa. Näiden viiden ja ehkä osin USA:n jälkeen kaikki muut ovat täysin heittopusseja. Niinpä peliformaatti onkin ollut A-sarjassa viime aikoina se, että neljä parasta pelaa oman alkulohkonsa ja neljä muuta toisen. Ylemmästä lohkosta kaksi parasta menee suoraan välieriin ja alemmasta kaksi parasta pelaa ylemmän kahden huonoimman kanssa puolivälierissä. Kuvitellaanpa että nyt käytettäisiin samaa formaattia. Ylempää sarjaa pelaisivat siis Venäjä, Kazakstan, Saksa ja Viro. Alempaa edelliskertaisten kisojen B-sarjan sijoitusten perusteella Hollanti, Iso-Britannia, Unkari ja Japani. Venäjä ei ole koskaan pelannut Saksaa tai Viroa vastaan MM-tasolla. Jotain osviittaa siitä miten peleissä saattasi käydä, saa siitä että viime kisoissa Venäjä voitti finaalissa Ruotsin jatkoajan jälkeen. Ruotsi puolestaan oli piessyt Kazakstanin välierässä 20-1 (ei, kakkosen perässä oleva nolla ei ole painovirhe). Kazakstan oli voittanut puolivälierässä Norjan 4-1. Joka taas oli murskannut alkusarjassa Saksan 25-1. Maltamme tuskin odottaa jännitysnäytelmää Venäjä-Saksa, joka asioista yleensä hyvin perillä olevien tahojen arvioiden perusteella tullee päättymään Stalingradin taistelun tapaan.
Jääpallo on hieno laji, mutta kärki on pikkuisen kapean oloinen.


16. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Venäjän lentopallomaajoukkueen valmentaja Tuomas Sammelvuota on kritisoitu hänen laulettuaan Venäjän kansallislaulua ennen EM-kisojen Suomi-ottelua (ja varmaan ennen muitakin pelejä, mutta tämä herätti huomiota). Mitähän Sammelvuon olisi sitten pitänyt tehdä? Antaa paskoja ohjeita, jotta Suomi voittaisi? Tosin ensimmäinen erä siltä näyttikin, Sammelvuon Siperian-matkalippua varmaan alettiin jo Kremlissä kirjoitella. Voitoksi se kuitenkin kääntyi.
Suomessa on vanha sanonta: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Sammelvuo on ottanut Venäjän valmennettavakseen ja elää sen mukaisesti aina sujuvaa kielen opettelua myöten, kuten oikein onkin.
Tiedossa ei ole, lauloiko Sammelvuo ruotsalaisittain käännettyä versiota:



17. Diskaus

Topi Raitanen juhli Kalevan Kisojen estekultaa maalissa. Juhlat eivät kestäneet pitkään, sillä Eemil Helander julistettiin voittajaksi. Raitanen hylättiin, koska hän oli ottanut askeleita ratareunuksen sisäpuolella. Asiasta nousi pienimuotoinen kalabaliikki, sillä nämä askeleet Raitanen otti horjahdettuaan vesiesteen jälkeen, omien sanojensa mukaan siksi että edessä ollut Helander oli sipsutuksensa takia hitaammassa vauhdissa.
Katsoin tilanteen jälkikäteen Yle Areenasta. Ainakin käsittääkseni kyseessä oli toisella kierroksella tapahtunut tilanne, ihan jokaista vesiesteen ylitystä ei tallenteesta löytynyt. Sääntökirjan pykälä 163.3b on periaatteessa yksikäsitteinen: ”...ei saa astua sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päälle eikä sen sisäpuolelle. … Jos juoksujen johtaja, säännössä 163.4 mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, on … vakuuttunut siitä, että kilpailija oli rikkonut yllä esitettyä sääntöä, tulee kyseinen kilpailija hylätä. Kyllä, Raitanen selvästi rikkoi tätä sääntöä. Mutta mitkä ovat nuo poikkeukset säännössä 163.4 ja voiko niitä soveltaa tähän tapaukseen? Tässä tilanteessa tulee kysymykseen kyseisen pykälän a-kohta: Kilpailijaa ei tule hylätä, jos toinen henkilö oli työntänyt tai pakottanut hänet juoksemaan … viivan päällä tai sisäpuolella … saamatta siitä mitään olennaista hyötyä ja ilman että ketään muuta juoksijaa olisi häiritty. Mikäli tilanteesta on saatu selvää hyötyä, tulee urheilija hylätä.
Ilmeisesti oleellista oli nyt se, että Raitasella ja Helanderilla ei ollut kontaktia. Jos kontakti olisi ollut, niin silloin olisi voinut tulkita Raitasen joutuneen radan sisäpuolelle ilman omaa syytään. Mitään olennaista hyötyä hän ei siitä saanut, päinvastoin ainakin jos vertaa siihen että edessä olisi ollut tyhjä ratalinja. Lisäksi Raitanen olisi periaatteessa voinut väistää myös ulkoradan puolelle. Mikä oli kuitenkin käytännössä mahdotonta, koska hän oli horjahtanut niin pahoin jo väärään suuntaan. Näytti siltä, että kyseessä oli enemmänkin Raitasen oma horjahdus kuin yritys väistää Helanderia. Mikäli näin tulkittiin, niin siinä tapauksessa Raitanen sai hyötyä parista kielletyn alueen askeleesta. Tällöin hän oli joutunut sisäkentälle oman toimintansa seurauksena ja hylkäys oli aiheellinen. Joskin voidaan kiistellä siitä, pitäisikö noin vähäisestä rikkomuksesta hylätä. Sääntöjen mukaan meni, mutta itse en olisi lajijohtajana hylsyä pistänyt.


18. Mikä on murskavoitto?

Ruotsin sanottiin voittaneen maaottelut murskavoitolla. No, kun lukemat ovat miehissä 230-201 ja naisissa 223,5-207,5, ei sitä kyllä murskavoitoksi voi sanoa. Naisten ottelussa yhden lajin kääntyminen numeroista 6-16 numeroihin 15-7 olisi kääntänyt koko ottelun. Miesten ottelussa olisi vaadittu yksi laji 6-16 muuttumaan 16-6 ja toinen tasapeliksi 11-11.
Lahden molemmin puolin alkoivat näköalattomat jo pitää ottelua turhana, kun ero on noin iso. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua varsin nopeasti. Miesten ottelun Suomi voitti niinkin äskettäin kuin kolme vuotta sitten eikä naisten ottelun voitostakaan ole kuin kuusi vuotta. Mitä voittoputkiin tulee, niin Suomi voitti vuosina 1970-1984 miesten ottelun 15 kertaa peräkkäin ja naisten ottelun vuosina 1987-2000 14 kertaa peräkkäin. Suurimmat voittomarginaalit noina vuosina osuivat miehillä vuoteen 1978 luvuin 240-168 ja naisilla vuoteen 1993 luvuin 198-144. 72 ja 54 pisteen voittoja voi jo kutsua murskavoitoiksi, ei tämänvuotisia 29 ja 16 pisteen voittoja mitenkään. Eikä silloinkaan esitetty maaottelun olevan aikansa elänyt. Tosin miesten maaottelussa nostettiin 1970-luvun hurjimpina vuosina esiin ajatus, että Ruotsin joukkueen korvaisi Pohjolan joukkue Norjalla, Tanskalla ja Islannilla vahvistettuna, jolloin ottelusta olisi tullut suunnilleen tasaväkinen.


19. Kisaväsymystä

IL:n asiantuntijalausuntokaivo Arto Bryggare osui naulan kantaan kritisoidessaan monien urheilijoiden Ruotsi-ottelun vaisusta suorituksesta tai jopa poisjäännistä syyttämää kisaväsymystä. Kärjistettyä, mutta asiallista. Kilpailukausi on tarkoitettu kilpailuun, harjoituskausi harjoitteluun. Kilpailukauden on kestettävä viisi kuukautta. Ei sinä aikana tarvitse olla koko ajan huippukunnossa, mutta jos on kauden päätyttyä väsynyt niin jotain on pielessä. Harjoituksen on oltava kovempaa kuin kilpailu. Esimerkiksi Bryggare nostaa aikoinaan 400 metrin olympiakultaa juosseen Jeremy Warinerin. Eräällä kaudella 44 kisaa happomatkalla, lähes kaikki alle 45 sekuntia. Eikä oikeastaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan: Pauli Nevala heitti kaudella 1970 keihästä 52 kilpailussa aikavälillä 7.5 – 26.9. Kahdessa kilpailussa tulos oli alle 80 metriä ja kerran – Kalevan Kisojen karsintaprotestissa – ei tullut tulosta lainkaan. Kymmenen parhaan kilpailun keskiarvo oli 90,12.
Kun on harjoituskaudella treenannut kunnolla pohjat, niin kesällä voi keskittyä herkistelyyn ja jaksaa.


20. Vihdoinkin!

Tampereen Pyrinnöllä oli taannoin melkoinen dynastia Kalevan maljan hallitsijana: peräti kuusi voittoa putkeen. Ikävä puoli asiassa oli se, että putken viimeinen voitto tuli vuonna 1950. Sen jälkeen alkoi kuiva kausi, joka kesti tähän vuoteen asti. Viimeiset pisteet jaettiin viikonloppuna SM-viesteissä. Pyrintö oli johdossa ennen niitä ja ennakkosuosikki katkaisemaan Jyväskylän Kenttäurheilijoiden nelivuotisen voittoputken. Varmat pitivät ja voitto ratkesi odotettua selvemmällä erolla. Seitsemänkymmenenyhden vuoden odotus palkittiin – tämä on jotain mistä voi aiheesta sanoa että vuonna 1953 syntynyt seurapomo Jarmo Hakanen on saanut odottaa koko ikänsä. Onnea Tampereelle!
Tänä vuonna kymmenen parhaan joukkoon selvinneistä seuroista kuusi eli Tampereen Pyrintö (1), Jyväskylän Kenttäurheilijat (2), Lahden Ahkera (3), Turun Urheiluliitto (4), Helsingin Kisa-Veikot (5) ja Espoon Tapiot (8) ovat voittaneet maljan tällä vuosituhannella. Joensuun Kataja (6) ja Lappeenrannan Urheilu-Miehet (7) eivät ole koskaan voittoa saavuttaneet. HIFK:n (9) kuiva kausi on kestänyt vuodesta 1924 ja Porvoon Akilleksen (10) lähes yhtä kauan eli vuodesta 1926. Edellinen voittaja, joka ei nyt kymppisakkiin mahtunut eli SM-viestien isäntäseura Oulun Pyrintö (12) on vienyt maljan 1996. Mutta pahimman romahduksen on kokenut vielä vuonna 1981 pytyn vienyt Kouvolan Urheilijat, joka ei tänä vuonna mahtunut edes pisteitä saaneiden lähes 150 seuran joukkoon lainkaan!


Loppukevennys: Ojasta allikkoon

Otsikko totesi: ”Vaimo vaihtoi miehen sikaan – sotkuista yli 70000 euron lasku”. Mies oli jäänyt kiinni pettämisestä, jolloin vaimo oli näyttänyt mistä on viisi hirttä poikki. Kohta alkoi ilmeisesti olla kuitenkin ikävä, jolloin korvikkeeksi ilmestyi minisika. Piakkoin toinenkin. Minisiat osoittautuivat kuitenkin miestä sotkuisemmaksi ja asunto meni remonttiin. Toivomme kovasti, että siat eivät sentään olleet yhtä petollisia.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Uusinta: Kuinka pitkälle pötkit?


Lukijalle: Suhteutetaanpa taas juoksunopeuksia. Uusinnassa esiintyvä maratonin ME on päivitetty laskutoimituksineen nykytasolle neljän vuoden takaisista:

Ihmisten on erittäin vaikea hahmottaa, kuinka kovaa juoksuradalla oikeasti mennään. BBC päätti antaa asiasta vähän makua. Brittien Yle laittoi muutaman vapaaehtoisen kokeilemaan juoksumatolla Mo Farahin vauhtia. Maton nopeudeksi säädettiin vauhti, joka vastasi Farahin 5000 metrin ennätystä. Tässä vaiheessa pyydän lukijaa tekemään rehellisen arvion siitä, kuinka pitkän matkan hän itse kestäisi Farahin kyydissä. Totuus paljastuu myöhemmin.

Videolle päätyneitä testaajia oli kolme: normaalin näköinen nuori nainen, hyväkuntoiselta vaikuttanut nainen ja kovakuntoinen mies. Ensimmäinen ei oikeastaan pystynyt juoksemaan lainkaan, vaan valui matolla koko ajan taaemmas pudoten kyydistä viiden sekunnin jälkeen. Toinen kesti 15 sekuntia. Kolmas testaaja putosi pelistä minuutin ja 21 sekunnin kuluttua.

Jutussa ei kerrottu, mutta oletan juoksumaton olleen normaalisti säädetty eli 1 % nousukulmaan. Tämä kompensoi puuttuvan ilmanvastuksen melko tarkkaan, mitä jutun kommenteissa ihmeteltiin.

Jos useimmilta asiaan vihkiytymättömiltä kysyy, millaista Cooper-vauhtia juoksijat menevät, vastaukset ovat yleensä keskenään samaa suuruusluokkaa. Cooper on erittäin hyvä mittari, koska kaikilla on siitä kokemusta. Noin normisti ihmiset veikkaavat, että Farah ja kumppanit kipittävät vitosen noin 3500-3800 -Coopervauhtia. Jatkokysymyksenä voi pyytää arvioimaan, millaista vauhtia maratonilla pidetään ME-kyydissä. Veikkaukset ovat yleensä vähän yli kolmen tonnin luokkaa, jotain 3200 on varmaan mediaani. Totuus on sitten ihan muuta. Mo Farahin ennätys vitosella - joka on muuten yli 15 sekuntia huonompi kuin Kenenisa Bekelen ME - on 12.53,11. Sillä vauhdilla mentäisiin Cooperissa 4656 metriä! Maratonin ME on Eliud Kipchogen 2.01.39. Sillä vauhdilla mentäisiin Cooperissa 4162 metriä! Sadan metrin matka sujahtaa Farahin vitosen nopeudella 15,46 ja maratonin ME-vauhdilla 17,30.

Itse asiassa pystytään melkoisen hyvin laskemaan, kuinka kauan minkäkintasoinen kuntoilija pystyisi ylläpitämään minkäkinlaista juoksuvauhtia. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julkaisee pistetaulukkoa, jonka avulla voidaan verrata eri lajien suoritusten tasoa. Taulukossa kaikki tulokset on pisteytetty suunnilleen siten, että tuhannen pisteen suoritus on jo hyvää kansallista tasoa. Lajissa saavutettu tulos T muutetaan pisteiksi kaavalla a * (b - T)c, missä a, b ja c ovat lajikohtaisia vakioita. Kenttälajeissa kaava on muuten sama, paitsi että suluissa oleva lauseke on (T - b). Vakio a on kerroin, vakio b ns. "nollatulos", mitä paremmasta ainoastaan saa pisteitä (esim. 100 metrillä se on 17 sekuntia) ja c on eksponentti, joka määräytyy sen mukaan, miten jyrkkä tulosten nousu on harrastelijatasolta huipulle. Moniottelujen pistetaulukot noudattavat samaa laskukaavaa, mutta niiden vakiot ovat hieman erilaisia kuin tässä taulukossa eli sama tulos antaa eri pistemäärän. Huvittavaa muuten on, että IAAF ei kerro käyttämänsä mallinnuksen laatua siinä esiintyvien kertoimien arvoista nyt puhumattakaan, mutta niiden ratkaiseminen onnistuu kun tietää mitä tekee.

Tämän taulukon avulla voi tehdä kohtullisen arvion siitä, kuinka kauan kykenisi pysymään missäkin vauhdissa mukana.

Perusarvoksi otetaan Cooperin testin tulos. Esimerkkinä lasketaan 3200 metrin tasoisen juoksijan suoritus. 3200 metriä Cooperin testissä tarkoittaa 3200/720 = 4,44 metriä sekunnissa. Juoksunopeutta verrataan siihen tulokseen, jonka juoksija saavuttaisi tällä nopeudella 3000 metrillä. (Selvitykseen on valittu Cooper-tulokset välillä 2000-4000 metriä sadan metrin välein. Huonolla Cooperin tuloksella 3000 metrin aika olisi jonkin verran huonompi kuin tällä tavalla laskettu ja hyvällä Cooperin tuloksella parempi - ainoa täsmälleen oikea saadaan tietysti 3000 metrin Cooper-tuloksella. Erot ovat kuitenkin sen verran pieniä, etten viitsinyt käydä laatimaan tälle korjauskerrointa.)
Tällä vauhdilla 3000 metriin menisi aikaa 3000/4,44 = 675 sekuntia = 11.15,00. Tämä antaa taulukon mukaan 221 pistettä.
Saatua pistemäärää verrataan muilla juoksumatkoilla saatuihin tuloksiin. Taulukosta löytyvät pisteytykset 100, 200, 300, 400, 600, 800, 1000, 1500, 2000, 3000, 5000 ja 10000 metrille sekä 15, 20, 25 ja 30 kilometrille ynnä maratonille, myös maili ja puolimaraton löytyvät mutta ne ovat sen verran lähellä muita matkoja että niitä ei huomioitu. Sieltä etsitään pisin matka, jossa pistemäärä 221 tuottaa paremman tuloksen kuin verrokkimatkan - Mo Farahin 5000 metriä - keskinopeudella ko. matkalla tulisi. Tässä esimerkissä kyseessä oleva matka on 300 metriä, jolla Mo Farahin keskinopeudella aika olisi 46,39, mutta 221 pistettä vastaava suoritus on 46,21. 221 pisteen urheilija pysyisi Mo Farahin kyydissä siis vähintään 300 metriä.
Seuraavaksi katsotaan tätä pidempi matka eli 400 metriä. Farahin vauhdilla 400 metrin aika olisi 61,85, mutta 221 pistettä vastaa aikaa 64,28. 221 pisteen urheilija ei siis kestäisi 400 metriä Farahin kyydissä.
Tarkemman arvon saamiseksi lasketaan samalla systeemillä kuin toisessa taannoisessa tutkimuksessani. Eli oletetaan juoksijan edenneen 300 metriin asti ajassa 46,21, juoksunopeuden pudonneen sillä hetkellä sellaiseksi että 400 metrin kohdalla aika olisi 64,28 ja lasketaan, missä kohtaa tasaista vauhtia etenevä Farah sujahtaa ohi. Koska hän ei ollut 300 metrin kohdalla kuin 0,18 sekuntia jäljessä, tähän ei kauan mene ja tulos on 307 metriä.
Arvio: Keskimääräinen 3200 metrin Cooper-kunnossa oleva juoksija pysyisi Mo Farahin vitosen kyydissä 307 metriä. Tässä esiintyy luonnollisesti jonkin verran vaihtelua - enemmän pikamatkoille suuntautunut 3200 metrin Cooper-tyyppi pysyisi ääritapauksessa jopa yli 400 metriä kyydissä, kun taas dieselkoneella varustettu 3200 metrin Cooper-tyyppi hyytyisi jo 200 metrin jälkeen. Enemmistö 3200 metrin kunnossa olevista katkeaisi kuitenkin aika lähellä - sanoisin plusmiinus 30 metriä - 307 metrin kohtaa.

Vastaavalla tavalla voidaan laskea kaikki lukuarvot 3000 metrin Cooper-tuloksesta ylöspäin. Sitä alemmissa täytyy turvautua hieman muunteluun, koska alle 3000 metrin Cooper-tuloksilla Farahin kyydissä ei pysyisi edes 200 metriä. Tällöin toiseksi vertailukohdaksi tulisi 100 metriä, jonka tulosta ei ole mielekästä vertailla siksi, että siinä startti tuo lisäaikaa tulokseen. Tätä varten piti tehdä korjausmuunnos. Se toimii siten, että 100 metrin ajasta vähennetään sekunti. Vastaavasti, koska 100 metrin matka on taulukon lyhin, piti kehittää vertailujärjestelmä sitä lyhyemmille eli 50 ja 25 metrille. Oletetaan esimerkiksi, että 100 metrin tulos olisi taulukon mukaan 16 sekuntia, mikä on hitaampi kuin Farahin vauhti. Tällöin tulokseksi otetaan sekuntia nopeampi eli 15 sekuntia. Vastaavasti, mikäli tämäkin olisi hitaampi kuin tarvittava nopeus, laskettaisiin 50 metrin aika siten, että taulukon antama arvo jaettaisiin kahdella ja vähennettäisiin sekunti eli 16/2 - 1 = 7 sekuntia ja 25 metrin aika vastaavasti eli 16/4 - 1 = 3. Tämä sekunnin pudotus eliminoi lähtökiihdytyksen eli vertailussa käytetään "lentävää lähtöä". Mikäli 25 metrin aikakin olisi hitaampi kuin Farahin vauhti, voidaan olettaa juoksijan maksiminopeudenkin olevan Farahin vauhtia hitaampi. Tämä raja tulee vastaan aika tarkkaan Cooper-tuloksella 2200 metriä.

Toinen tapaus, jossa taulukon rajat tulevat vastaan, ovat Cooper-tulokset joiden 3000 metrin vauhti on taulukon alinta pistearvoa huonompi. Ensimmäinen tällainen on 2600 metriä, josta saatava vauhti ei yllä edes taulukon alimpaan eli yhteen pisteeseen. Tällöin on oletettu pisteytyksen kulkevan negatiiviseksi lineaarisella mallilla (jollainen se ei ole, mutta tämä antaa negatiivisilla arvoilla varsin uskottavia tuloksia) siten, että muutoksen suuruus on sama kuin viimeinen tunnettu muutos eli kahdesta yhteen pisteeseen. Esimerkiksi 3000 metrillä kahden pisteen tulos on 4,59 sekuntia nopeampi kuin yhden pisteen tulos, joten on oletettu negatiivisella puolella yhden pisteen arvon olevan 4,59 sekuntia. Muilla matkoilla on tehty vastaava oletus, jolloin saadaan niille vertailukelpoiset tulokset. Esimerkiksi 2200 metrin Cooper-tahti vastaa 3000 metrillä -32 pistettä.

Sitten tuloksiin. Äsken todettiin, että 3200 metrin Cooperin juoksija pysyisi Mo Farahin vitosen kyydissä noin 307 metriä. Farahin tuloksen lisäksi laskin vertailuarvot muutamalle muulle tulokselle, joiden arvelen lukijaa kiinnostavan.
Toisena sarakkeena on maratonin ME-vauhti eli Kipchogen 2.01.39. Kipchogen kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 557 metriä.
Kolmantena sarakkeena on naisten 5000 metrin SE-vauhti eli Annemari Sandellin 14.56,22. Sandelllin kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 634 metriä.
Viimeisenä sarakkeena on naisten 10000 metrin Kalevan Kisoihin vaadittava tulosraja eli 38.00,00. Siinä kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 3430 metriä.


Cooper5000 mMaraton5000 m10000 m
metriäMo FarahMENaisten SEN KK-raja
12.53,112.01.3914.56,2238.00,00
200002632215
210003444267
2200254867383
23003176106440
240040107133627
250053136177711
260071173217829
2700106218272979
28001282723491051
29001613474221448
30002074034742033
31002444555442555
32003075226343430
33003736087625559
34004257248797215
3500471862101710453
3600527964119016761
37005991125143723991
38006821353180430773
39008081702240841077
400089622182853-

Taulukossa on nolla Farahin sarakkeessa 2000 ja 2100 metrin Cooper-tulosten kohdalla siksi, että tuossa kunnossa olevan juoksijan maksimaalinen juoksunopeus on todennäköisesti hitaampi kuin Farahin keskinopeus. Samoin viimeisessä sarakkeessa naisten kympin kohdalla on viiva 4000 metrin Cooper-tuloksen kohdalla, koska laskukaavan mukaan tuossa kunnossa oleva todennäköisesti kykenisi ylläpitämään kyseistä vauhtia maratonin ajan eikä siitä pidemmälle ole mielekästä laskea (taulukosta löytyy myös 100 kilometrin pisteytys, mutta sen ero maratoniin on niin suuri että tulokset eivät ole uskottavia).

Sattumoisin taulukossa tulee yhdessä kohtaa näkyviin tämän laskusysteemin heikkous. Kuten alussa todettiin, 3000 metriä vertailuarvoksi ottamalla 4000 metrin Cooper-juoksijat juoksisivat sen kovempaa kuin suoraan juoksunopeudesta laskien ja 2000 metrin Cooper-juoksijat hitaammin. Annemari Sandellin 5000 metrin SE on juostu hieman 4000 metrin Cooper-vauhtia kovempaa, joten oikeasti 4000 metrin Cooper-kunnossa oleva juoksija pysyisi kyydissä todennäköisesti yli neljän kilometrin matkan, ei alle kolmea kilometriä kuten laskukaava antaa. Tämä virhe tasoittuu pikkuhiljaa alaspäin mentäessä eli 3500 metrin Cooper-juoksijalle laskettu vähän toista kilometriä alkaa olla jo varsin lähellä totuutta. Sama ilmiö hieman lievempänä on maratonsarakkeessa, koska maratonin ME-vauhti on vain jonkin verran Sandellin vauhtia nopeampaa.

MM-maratonilla Ylen selostaja teki ansiokasta tutkivaa journalismia juoksemalla kärjen mukana reitin vieressä muutaman kymmenen metriä havainnollistaakseen katsojille, kuinka kovaa oikeasti mennään. Puuskutuksen lomassa mies arveli, että tässä kyydissä pysyisi reilut 400 metriä. Selostusvuoron siirtyessä varsinaisille selostajille nämä naureskelivat, että 200 metriäkin olisi tehnyt kokeilijalle tiukkaa. Asiantuntemus oli kohdillaan, kuten taulukosta näkee. Pysyäkseen ratakierroksen verran kyydissä mukana pitäisi olla suunnilleen kolmen tonnin Cooper-kunnossa. Selostajan habitus viittasi enemmän 2600 metrin paikkeille, missä se 200 metriä onkin aika lähellä totuutta. Pointsit asiantuntemuksesta selostamoon.

Entä sitten BBC:n juoksumattotesti? Ensimmäinen testaaja olisi pysynyt Farahin kyydissä noin 30 metriä ja kuten hän totesikin, juoksi aivan täysillä. Mikä vastaa täsmälleen sitä, mitä taulukko sanoo. Toinen nainen juoksi 15 sekuntia eli vähän alle 100 metriä. Taulukon mukaan hän olisi silloin 2600-2700 metrin Cooper-kunnossa, mikä sutjakkuuteen täsmääkin. Viimeisenä testannut mies oli tosi kova kaveri, kovempi kuin ulkomuoto antoi ymmärtää. Hän kesti hieman yli 500 metriä eli oli sen mukaan yli 3500 metrin Cooper-kunnossa.

Kalevan Kisoissa asiantuntemattomat naureskelevat usein "sunnuntaihölkkääjille", mutta vauhtisokeus paranee varmaan taulukkoa katsomalla. Päästäkseen mukaan naisten kympille pitää olla suunnilleen 3500 metrin Cooperin kunnossa. Kovakuntoinen mies eli 3000 metriä Cooperissa pysyisi naisten kympin tulosrajan vauhdissa pari kilometriä.

P.S. Juuri sopivasti heti tämän jutun kirjoittamisen jälkeen Iltiksessä oli juttu siitä, kuinka paljon eri lajien urheilijat Cooperissa juoksevat. Osassa testejä epäilen, että testiä ei ole juostu tosissaan ja parissa saattoi olla hieman muistikuvan tuomaa lisäarvoa. Mutta suurin osa tuloksista oli varsin uskottavia. Jutun kommenteissa sen sijaan puhuttiin niin paljon paskaa, että kävin pihalla näyttämässä niitä kännykän ruudulta kasvimaalle. Kyllä muuten ensi kesänä tulee komea sato!

tiistai 7. syyskuuta 2021

Suomalaisen yleisurheilun taso 2021


Kalevan Kisat järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Edellisvuoden tapaan katsomossa oli harvinaisen väljää, mikä ei aiheutunut yleisön mielenkiinnon puutteesta vaan yleisömäärärajoituksesta. Kisat olivat samalla Tampereen urheilun suuren miehen Jarmo Hakasen joutsenlaulu, sillä hän on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle Tampereen Pyrinnön vetämisestä. Seurajohtajalla on tunnetusti kaksi suurta haastetta elämäntyössään. Siinä ensimmäisessä eli seuran kehittämisessä on moni innokas työmyyrä onnistunut. Se toinen on kovempi eli onko onnistunut luomaan sellaisen jatkuvuuden että oman luopumisen jälkeen kehitys jatkuu. Vaikuttaa siltä että Hakanen on onnistunut jopa tässäkin, ainakin hyvältä näyttää.

Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 114. Kalevan Kisat, se tuottaa 113 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 93, häviävät 19 ja päätyvät kerran tasapeliin (vuotta 1980 vastaan). "Ristiinpelaamisen" takia sijoitusta ei voi lukea suoraan tästä, vaan kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 21. kovatasoisimmat kisat. 2010-luvulla taso on ollut pääsääntöisesti nousussa ja niin tänäkin vuonna. Viimevuotiset kisat häviävät peräti lukemin 422,5-369,5.

2010-luvun kisoista kovatasoisimmat olivat vuoden 2016 kisat yhtä monella voitolla kuin vuoden 2018 kisat, mutta paremmalla pistesaldolla. Tämänvuotiset kisat olivat kovatasoisemmat kuin yhdetkään viime vuosikymmenen kisoista. Edelliset kovatasoisemmat kisat pidettiin 2006 eli viisitoista vuotta sitten. Keskinäisessä ottelussa vuoden 2021 kisat kuitenkin voittavat ne – kokonaistaulukossa tulee tappio siksi että vuoden 2006 kisat voittavat sellaisia aiempia kisoja, joille tämänvuotiset häviävät. Viimeisimmät kisat, joille tämänvuotiset häviävät sekä sarjataulukossa että keskinäisessä ottelussa, ovat vuoden 2003 kisat.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 110 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa Moskovan olympiavuoteen 1980 asti, joiden kanssa tulee tasapeli 330-330. Ensimmäinen tappio tulee seuraavan vuoden 1981 kisoille luvuin 321,5-338,5. Sen jälkeen tulee voitto vuosista 1982 ja 1986, mutta muuten pelkkiä tappiota vuoteen 2001 asti. Tämän vuosituhannen kisoista tappio tulee vain vuosille 2000 ja 2003.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Tampereella järjestettyihin kisoihin (seitsemät ennen sotia järjestetyt kisat poislukien, niitä vastaan tulee aina murskavoitto), saldo on seuraava:
1947 390-160 (maksimaalinen piste-ero olisi 400-150)
1957 398-196 (nyt maksimivoitto olisi 432-162)
1966 368-226 (edelleen murskavoitto)
1977 349-311 (taso on siis nykyään kovempi kuin ”kultavuosina”)
1996 384-386 (vain kahden pisteen tappio)
2008 440-352 (tästä näkee, että taso on reilussa kymmenessä vuodessa totisesti noussut)

Suurta hupia sai jälleen kerran siitä, kun luki lehtien kommenttipalstoilta surkeasta tasosta. Yksikin kommentoija totesi, että taso on sama kuin 1950-luvulla. Niin se aika kultaa muistot.
"Kehnoa" tasoa moitittaessa on osattava suhteuttaa, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Kovasti hehkutetun jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Suomen jalkapallomaajoukkue selvisi tänä vuonna ensi kertaa arvokisoihin, mikä tarkoittikin sitä että Eurooppaan jäi enää kolme maata, jotka ovat yrittäneet vähintään 30 vuotta selvitä arvokisoihin onnistumatta – Luxemburg, Malta ja Kypros. Tasonsa puolesta joukkue ei olisi nytkään kuulunut koko kisoihin, sillä sen sijoitus Euroopan rankingissa on 30. Jalkapallomaajoukkue pärjäsikin kisoissa reilusti yli odotusten tehden jopa yhden maalin ja voittaen yhden pelin, kiitos vastustajan tähtipelaajan sydänkohtauksen. Jos Suomen yleisurheilumaajoukkue olisi yhtä matalalla sijalla Euroopan rankingissa kuin jalkapallomaajoukkue (siis kolmaskymmenes), se olisi kaikkien aikojen katastrofi. Tämänvuotisissa Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa 2019 Suomi oli viidestoista. Suomen yleisurheilumaajoukkue ei huonoimmillaankaan ole ollut Euroopan rankingissa niin alhaalla kuin jalkapallomaajoukkue parhaimmillaan, puhumattakaan sitten maailman rankingista.

Tällä kertaa päätin tehdä myös poikkeuksellisen lisäselvityksen. Miten hyvin pärjäisi nykyinen B-maajoukkue? Eli otetaan tämänvuotisissa kisoissa sijoille 4-6 sijoittuneet ja verrataan tätä joukkuetta entisiin mitalisteihin. Luonnollisesti tämänvuotisille kisoille tulee murskatappio 217,5-574,5 maksimitappion ollessa 216-576. Ne puolitoista pistettä tulevat siksi, että muutamassa lajissa neljänneksi sijoittuneen tulos oli sama kuin pronssimitalistin.
Se raja, jossa nykyinen B-maajoukkue alkaa pärjätä muinaisille A-maajoukkueille on jopa huvittavan selkeä. Viimeiset 50 vuotta tulee selvästi takkiin. Ero putoaa alle sadan pisteen ajassa taaksepäin mennessä vuonna 1974. Niukin tappio tulee vuodelle 1971 luvuin 298-340 eli varsin selvästi kuitenkin. Vuodesta 1970 tulee voitto luvuin 338-300 eli varsin selvästi. Tämä onkin kaikkein niukin voitto, kaikki sitä edeltäneet kisat nykyinen B-maajoukkue voittaa selvästi. Tästä näkee aivan selvästi yleisurheilun vedenjakajan. Moderni aika on alkanut 1970-luvulla.

Kun alkuperäisestä vertailusta on nyt kulunut kymmenen vuotta, niin julkaistaan sen kunniaksi koko sarjataulukko.
Ensimmäinen sarake kertoo sijoituksen. Voittojen ollessa tasan piste-erotus ratkaisee.
Toisessa sarakkeessa on kisojen vuosiluku.
Kolmannessa ja neljännessä sarakkeessa ovat lajipisteet.
Viidennessä sarakkeessa on piste-erotus eli saadut pisteet miinus vastustajan saamat pisteet.
Kuudennessa sarakkeessa ovat otteluvoitot, tai tarkemmin sanottuna ottelupisteet siten, että voitetusta ottelusta saa pisteen ja tasapelistä puolikkaan.
SijoitusVuosiLajipisteet Piste-erotusVoitot
1198838825,523105,515720111
21998398442450615338111
31984389562297415982110
4199139170,523420,515750108
5199439618,524159,515459108
6200039593,525218,514375108
71992386232396714656106
82002397102510314607106
91997395822476814814105
10200339404,525407,513997105
111990380432388814155102
121993386322395814674101
13199939142,525208,513934101
141996386892566113028101
15199538846255041334299
16200639202256111359198
17198137551235441400797
18198737651242801337195,5
19198337651242791337294
20200538909259031300694
21202138193,526618,51157593,5
22198537545243861315993
23198937033,524896,51213792
24200738658,526153,51250591
25197636829242651256490
26200138156266571149987
27198036619244761214386
28201638022,526789,51123386
29201837754270581069686
30202037901,526910,51099185
31200438046,526766,51128084,5
32201437264,527547,5971782
33198236387247071168081,5
3420153707127741933081
35201237358,527453,5990578,5
36198636354255771077777
37200937626271861044077
3820193691527897901876
39197736117,524976,51114175
4020133628828524776474
4120103727327539973473
4220173650428308819672,5
43200837067,527745,5932272
44197835647254471020070
45201136655,528157,5849870
4619793545725638981968
4719753532225773954968
48197333365,526716,5664966
49197433604,526477,5712765
50197133412,526670,5674264
5119723312426958616663
5219703076829314145461,5
531969302082987533361,5
5419672877628996-22060
55196829523,529414,510959
5619632834029432-109258
57196628569,529203,5-63457
58196528038,529733,5-169556
59196427589,530182,5-259355
60196227545,530226,5-268154
6119612657931193-461453
62196026554,531217,5-466352
63195925965,531806,5-584151
6419582607731695-561850
65195725597,532174,5-657749
66195624424,531939,5-751548
67195524162,532201,5-803947
68195424054,532309,5-825546
69195322952,533411,5-1045945
70195222853,533510,5-1065744
71193718316,524825,5-650943
7219391817124971-680041
7319512208534279-1219441
74193817934,525207,5-727340
7519502159333231-1163840
7619472096733857-1289038
77194017486,525655,5-816937
7819482053534289-1375436
79193517323,525818,5-849534
80194920822,534001,5-1317934
8119462063234192-1356034
8219452003733137-1310032
8319311675026392-964231
8419361663626506-987030
8519341675226390-963829
8619421569825332-963428
8719331641026732-1032227
88193016327,526814,5-1048726
8919431585727285-1142825
9019291572627416-1169024
9119441465826372-1171422
9219261567827464-1178622
93192815376,527765,5-1238921
94193215217,527924,5-1270721
95192714722,528419,5-1369719
9619211391127119-1320817
97192514417,528724,5-1430717
9819241434628796-1445016
99192214223,528918,5-1469516
10019231406529077-1501214
10119201298328047-1506413
10219191309127939-1484812
103191712574,528455,5-1588111
10419161243028600-1617010
105191511807,526934,5-151279
10619141160227140-155388
10719181207528955-168807
10819129521,522224,5-127036
10919139313,522432,5-131195
1101910721317339-101264
11119093705,58724,5-50193
1121911921722529-133122
11319073775,58654,5-48791
1141908414910723-65740

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Sivallus CCCLXXIV

Useat kompromissit muistuttavat kovasti tilannetta, jossa vasemman- ja oikeanpuoleisen liikenteen kannattajat päätyvät sopuratkaisuun siitä, että kaikki ajavat keskellä tietä.

lauantai 4. syyskuuta 2021

Uusinta: Toi löi ekax takaisin


Lukijalle: Jos haluaa aloittaa sodan, siihen on keksittävä jokin mukava syy kuten pelko siitä, että nelimiljoonainen naapuri hyökkää 200-miljoonaisen naapurin toiseksi suurinta kaupunkia kohti rajan sijaitessa liian lähellä. Tosin kyseisessä esimerkkitapauksessa voisi huomauttaa, että myös sen pienemmän maan silloinen toiseksi suurin kaupunki oli melkein yhtä lähellä rajaa ja eiköhän sillä nelimiljoonaisella kansalla ollut suurempi riski joutua 200-miljoonaisen hyökkäyksen kohteeksi. Kuten sitten kävikin. Mutta on niitä erikoisia syitä sodan aloittamiseen ollut muulloinkin:

Maailmassa on käyty tuhansia sotia, joiden aloittamiseen on ollut aina syynsä. Tässä kymmenen sotaa, joiden syynä on ollut harvinaisen vähäjärkinen casus belli.


10. Balkanin sodat 1912-13

1900-luvun alkupuoliskolla Balkanin niemimaan valtiokartta oli kovin erilainen kuin nykyään, erilainen kuin ennen Itä-Euroopan mullistuksia, erilainen kuin ennen toista maailmansotaa ja jopa erilainen kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kreikka oli niemenkärjessä yksin ainoana rajanaapurinaan Osmanien valtakunta eli Turkki. Turkin Euroopan puoleisen alueen pohjoisnaapureita puolestaan olivat Bulgaria, Serbia, Itävalta-Unkari ja Montenegro.

Turkki oli hävinnyt sodan Italiaa vastaan 1911-12, mikä Italian sotahistoria tuntien oli saavutus sinänsä. Tästä rohkaistuneina Kreikka, Bulgaria, Serbia ja Montenegro vetivät oikeat johtopäätökset, löivät hynttyyt yhteen ja päättivät vallata Turkin Euroopan puoleiset alueet.

Ensimmäisenä liikkeelle lähti Montenegro, joka julisti Turkille sodan 8.10.1912. Muut kolme liittolaista hyppäsivät mukaan 17.10. Alkumenestys oli huomattava; Skopje ja Saloniki vallattiin. Aselevosta sovittiin 3. joulukuuta. Turkki lähti mukaan rauhanneuvotteluihin, joiden seurauksena Albania sai itsenäisyyden ja Turkki luopui Euroopan puoleisista alueistaan Dardanelleja ja Konstantinnopolia lukuun ottamatta. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy lopulliseen sopimukseen, vaan ne katkesivat 23.1.1913. Aselepo raukesi 3.2.1913 ja taistelut jatkuivat. Asioiden sotkemiseksi joissakin lähteissä kahden kuukauden tauon jälkeen jatkuneet taistelut lasketaan omaksi sodakseen nimellä Toinen Balkanin sota, jolloin vastaavasti myöhempi sota tunnetaan nimellä Kolmas Balkanin sota. Uudet taistelut päättyivät rauhaan 30.5.1913 jo aiemmin sovituin aluemuutoksin.

Vaan eipä aikaakaan, niin taas rytisi. Bulgaria oli tyytymätön rauhanneuvottelujen tuloksiin muiden maiden saatua reilusti enemmän hyötyä. 16.6.1913 Bulgaria hyökkäsi Serbiaan ja Kreikkaan. Montenegro riensi Serbian avuksi ja Turkki tuli sotkemaan pakkaa hyökkäämällä sekin Bulgariaan. Myös Romania riensi apajille. Toisen (tai kolmannen, laskutavasta riippuen) Balkanin sodan lopputulos oli odotettu, bulgaarit ottivat pahasti selkäänsä. Aselepo solmittiin 31. heinäkuuta ja seuranneessa rauhassa Bulgaria menetti suurimman osan Ensimmäisessä Balkanin sodassa saamistaan alueista. Montenegro, Serbia ja Kreikka jakoivat Bulgarian uudet alueet keskenään, mutta kiitos Venäjän tuen Bulgaria sai pitää osan itsellään. Romania sai Dobrudzan alueen Bulgarialta ja Albanian itsenäisyys vahvistettiin.


9. Sansibarin sota

Nykyisin Tansaniaan kuuluva Sansibarin saaristo oli, uskomatonta kyllä, arabimaa. Pääsaari Sansibar oli ollut omanilaisten sulttaanien hallinnassa vuodesta 1698. Samalla se toimi myös arabien orjakaupan keskuksena, mikäli tämä nykyään poliittisesti epäkorrekti totuus sopii paljastaa. Britit olivat tapansa mukaan tunkeneet nokkansa joka paikkaan, niin Sansibariinkin, jossa heillä oli joltisenkinlaista vaikututusvaltaa sulttaanin touhuihin.

1896 entinen sulttaani heitti lusikkansa nurkkaan, mahdollisesti sitten vallan kaapanneen veljenpoikansa Khalid bin Bargashin suosiollisella avustuksella. Kuningatar Viktoria ei ollut huvittunut. Britannia esitti uhkavaatimuksen, mutta sulttaani kieltäytyi luopumasta vallasta. Aikarajan mentyä umpeen 27. elokuuta kello yhdeksän brittilaivasto avasi tykkitulen ja maihinnoussut merijalkaväki aloitti hyökkäyksen kohti sulttaanin palatsia. Sulttaani noudatti arabien perinteistä taktiikkaa ja juoksi karkuun ensimmäisen laukauksen kuultuaan. Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin Sansibar antautui.

Sodan lopputulos oli 500 kuollutta tai haavoittunutta sansibarilaista ja yksi haavoittunut britti. Tästä voidaan päätellä, että sansibarilaisilla ei ollut paljon käyttöä Gatling-konekivääreillään tai sitten tähtäys oli musliminormin mukaisesti luokattoman huonoa. Sansibar jatkoi virallisesti sulttaanikuntana, mutta de facto siitä tuli Britannian siirtomaa.


8. Chinchasaarten sota

Etelä-Amerikan valtiot itsenäistyivät 1800-luvun alkupuolella Espanjan hallusta ja sekös espanjalaisia nyppi. Revanssihenki eli vielä pitkään ja niinpä tilaisuuden tullessa Espanja oli valmis yrittämään uudelleen jalansijaa maanosassa, mutta lievänä haittana oli Monroen oppi, jonka mukaan Yhdysvallat suojeli Etelä-Amerikkaa eurooppalaisilta valtapyrkimyksiltä.

Hyvä tekosyy tarjoutui 1863, jolloin Yhdysvallat olikin sopivasti sotkeutunut omaan sisällissotaansa. Perulaisessa pikkukaupungissa syntyi mellakka, jossa kaksi espanjalaista joutui tappeluun 40 perulaisen kanssa. Toinen espanjalaisista kuoli. Etelä-Amerikassa vierailulla ollut espanjalainen laivasto-osasto purjehti Peruun ja vaati hyvitystä. Kun hyvitystä ei tullut, osasto purjehti merelle ja valtasi guanon louhinnasta tunnetut Chinchasaaret. Linnunpaskan päällystämien, puolustamattomien saarten valtaaminen ei kuulosta kovin merkittävältä operaatiolta, mutta todellisuudessa kyseisten saarten guanotuotanto toi 60 % Perun valtion tuloista. Siinä sivussa Espanjan laivasto sulki Perun merkittävimmät satamat.

Muissa Etelä-Amerikan valtioissa nousivat antiespanjalaiset tunteet pintaan. Jo ennen sodanjulistusta Espanjan laivasto kärsi nöyryyttävän tappion Chilelle Papudon taistelussa 7. marraskuuta 1865. Peru ja Chile ryhtyivät sotaan Espanjaa vastaan seuraavan vuoden alussa. Ecuador liittyi mukaan tammikuun lopussa ja Bolivia (jolle kuului vielä tuolloin rannikkoa) maaliskuussa. Seurasi muutamia rannikkokaupunkien pommituksia ja pari laivastotaistelua, kunnes Espanjan laivasto vetäytyi tukialueen puuttuessa Filippiinien kautta emämaahan. Rauhansopimukset solmittiin toistakymmentä vuotta myöhemmin.


7. Italian-Kirkkovaltion sota

Italian yhdistyttyä pikkuvaltioista jäi maan keskelle vielä paavin hallitsema Kirkkovaltio. Yhdistymisen aikana Italia (siis lähinnä Sardinia) oli saanut tukea Ranskalta, eihän italialaisten sodankäynnistä ilman apuja olisi mitään tullutkaan. Kirkkovaltio jäi kuitenkin itsenäiseksi, koska siellä sattui olemaan ranskalainen varuskunta, joten italialaiset eivät uskaltaneet vallata sitä. Saksan-Ranskan sodan puhjettua 1870 Napoleon III kutsui Roomassa olleen varuskunnan kotimaahan hätiin, jolloin Italia päätti tarttua tilaisuuteen. Italian armeija ylitti Kirkkovaltion rajan, jolloin paavi koetti välttää verenvuodatusta ja komensi armeijansa vetäytymään Roomaan. Italialaiset piirittivät kaupungin, mutta eivät välittömästi uskaltaneet hyökätä, olihan heillä vain nelinkertainen ylivoima. Paavi päätti antautua, mutta vasta kun joukot olisivat kunnian nimissä esittäneet edes nimellistä vastarintaa. Kolmen tunnin tykistökeskityksen jälkeen Italian armeija marssi kaupunkiin. Taistelussa kaatui 19 paavin miestä ja 49 italialaista. Tämän sankarillisen esityksen ansiosta lähes jokaisessa italialaisessa kylässä on katu nimeltä via XX Settembre.


6. Suomen ja Iso-Britannian sota

Suomen liityttyä operaatio Barbarossaan länsiliittoutuneet suhtautuivat ymmärtäväisesti talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaukseen, mutta varsin nihkeästi etenemiseen Neuvostoliitolle kuuluneille alueille. Britannia esitti epävirallisen uhkavaatimuksen etenemisen lopettamisesta. Valitettavasti Suomi ei aivan ehtinyt saavuttaa strategisia tavoitteitaan ennen brittien kärsivällisyyden loppumista, vaan britit julistivat sodan Suomen itsenäisyyspäivänä 1941. Suomen viimeiset hyökkäykset päättyivät vain muutamia päiviä tämän jälkeen. Kyseessä oli hyvin harvinaislaatuinen tapaus, jossa kaksi demokraattista maata on jopa virallisesti sodassa keskenään. Näitä ei maailmanhistoriassa ole kovin montaa tapahtunut ja useimmissa niissä ainakaan toinen maista ei ole ollut aito demokratia tai sitten sotaa ei ole julistettu eikä taisteluja käyty.

Taisteluja ei varsinaisesti käyty Suomen ja Iso-Britannian välilläkään. Noloa asiassa oli se, että britit kyllä hyökkäsivät kertaalleen Suomen maaperälle, mutta tekivät sen jo 31.7.1941 eli yli neljä kuukautta ennen sodanjulistusta. Brittiläiseltä lentotukialukselta lähtenyt lentokoneosasto pommitti Petsamon satamassa olleita saksalaisia ja suomalaisia laivoja ilman merkittävää menestystä - muutama uponnut pikkualus ja kaksi alasammuttua lentokonetta. Britit menettivät 16 lentokonetta ja seitsemän lentäjää kaatui.

Sodan jälkeen suomalaiset olivat tyytyväisiä siihen, että britit olivat julistaneet sodan. Sen ansiosta valvontakomissioon saatiin brittijäseniä. Itse asiassa joitakin suomalaisia harmitti se, että amerikkalaiset eivät olleet ryhtyneet sotaan, valvontakomission koostumus olisi ollut tällöin vielä suosiollisempi.


5. Espanjan-Amerikan sota

Espanja oli menettänyt suurimman osan siirtomaistaan 1800-luvun alkupuolella. Merkittävimmät jäljelle jääneet olivat Kuuba ja Filippiinit, joissa molemmissa kapinalliset kävivät sissisotaa itsenäisyyden puolesta 1800-luvun lopulla. Vuonna 1898 Kuuban kapinalliset saivat autonomian. Reilu viikko tämän jälkeen amerikkalainen taistelulaiva USS Maine räjähti taivaan tuuliin Havannan satamassa. Räjähdyksen syy jäi epäselväksi. Yhdysvaltain lehdistö, mediamogulit Joseph Pulitzer ja William Randolph Hearst etunenässä, syytti espanjalaisia. Hearst lähetti toimittajansa Kuubaan. Tämä raportoi, että olosuhteet eivät vaikuttaneet sotaisilta. Hearstin väitetään vastanneen, että sinun hommasi on toimittaa jutut ja valokuvat, hän kyllä järjestää sodan.

Osin lehdistön painostuksen jälkeen Yhdysvaltain kongressi ryhtyi käsittelemään asiaa ja vaati Espanjaa vetäytymään Kuubasta. Espanjalle tuli pupu pöksyyn. Hätäpäissään espanjalaiset julistivat diplomaattisuhteet katkaistuksi. Tällöin kongressi, tätä iloisesti tekosyynä käyttäen, julisti Kuuban merisaartoon. Kaksi päivää myöhemmin Espanja julisti sodan ja kongressi totesi asiaintilan 25.4.1898 kaksi päivää tämän jälkeen.

Itse sodassa kävi kuten odottaa sopi. Filippiineillä ja Kuubassa käytyjen taistelujen jälkeen Espanja nöyrtyi ja vihollisuudet päättyivät 12.8.1898. Kuuban itsenäisyys tunnustettiin, Filippiinit, Puerto Rico ja Guam siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan.


4. Sikasota

Kanada kuului vielä 1800-luvulla varsin kiinteästi brittiläiseen imperiumiin. Sen ja Yhdysvaltojen välinen raja Vancouverin saaristossa oli kulultaan hieman epäselvä, koska Oregonin sopimuksessa vuonna 1846 raja määrättiin kulkevaksi Juan de Fucan salmea pitkin. Ongelma syntyi siitä, että salmessa ovat San Juanin saaret eikä sopimus määrittänyt, kummalta puolelta niitä raja kulkee.

15.6.1859 amerikkalainen maanviljelijä Cutler, joka oli muuttanut saarelle, havaitsi suuren sian tonkivan puutarhaansa. Raivostuneena hän ampui possun. Sika puolestaan kuului niin ikään saarella asuvalle irlantilaiselle, joka oli kanadalaisen, legendaarisen Hudson Bay Companyn palveluksessa. Miehet eivät päässeet sopimukseen korvauksista ja britit uhkasivat pidättää Cutlerin. Amerikkalaiset lähettivät joukkoja saarelle suojellakseen uudisasukkaita. Britit vastasivat lähettämällä laivasto-osaston.

Tilanne alkoi kärjistyä huolestuttavasti, mutta ennen laukaustenvaihtoa diplomaatit saivat asiat järjestykseen. Sovittiin, että molemmat osapuolet vähentävät saarella olevien joukkojensa määrän 100 mieheen ja pysyvät tiukasti omilla alueillaan. Vuosien varrella tilanne rauhoittui ja joukot vierailivat toistensa luona pitäen hauskaa. Vasta 1872 rajasta päästiin sopimukseen ja San Juanin saari katsottiin Yhdysvaltain alueeksi.


3. Kulkukoirasota

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikan ja Bulgarian väliset suhteet olivat ymmärrettävistä syistä jännittyneet. Rajavartioiden välillä sattui pikkukahakoita aina silloin tällöin. Lopulta 22. lokakuuta 1925 nähtiin onnettomien yhteensattumien summa. Eräällä kreikkalaisella rajavartijalla oli lemmikkikoira, joka sattui karkaamaan Bulgarian puolelle rajaa. Sotilas seurasi perässä ja bulgarialaiset rajavartijat ampuivat hänet. Kostoksi Kreikka hyökkäsi Bulgariaan yrittäen miehittää Petrichin rajakaupungin vaadittuaan sitä ennen rangaistusta tekijöille, anteeksipyyntöä ja rahallista korvausta (rajavartijasta, ei koirasta). Kansainliitto vaati Kreikan vetäytymistä ja kumma kyllä, Kreikka suostui. Niitä harvoja kertoja, kun kyseinen pulju sai jotain hyödyllistä aikaan. Bulgarian armeija kärsi tusinan miehen tappiot Kreikan menetysten ollessa kymmenkertaiset. Viitisenkymmentä bulgarialaista siviiliä kuoli.


2. Jalkapallosota

El Salvadorin ja Hondurasin väliset suhteet olivat 1960-luvun lopulla kovasti jännittyneet. Honduras oli asukasluvultaan pienempi, mutta pinta-alaltaan yli viisinkertainen. Maassa asui yli kolmesataatuhatta elsalvadorilaista vierastyöläistä. Honduras sääti lain, jonka mukaan ulkomaalaiset maanviljelijät menettivät maansa. Tuhansia elsalvadorilaisia joutui poistumaan takaisin kotimaahansa.

Samaan aikaan Keski- ja Pohjois-Amerikan alueen neljä karsintalohkoa alueen ainoasta paikasta (isäntämaa Meksikon lisäksi) jalkapallon vuoden 1970 MM-kisoihin oli täydessä vauhdissa. Kuinka ollakaan, El Salvador ja Honduras voittivat molemmat omat lohkonsa ja päätyivät vastakkain välierävaiheessa. Välierät käytiin kaksiosaisena otteluna ja enemmän pisteitä kerännyt joukkue selviäisi finaaliin, maalierolla ei ollut merkitystä. Ensimmäinen ottelu käytiin 8. kesäkuuta 1969 Hondurasissa isäntämaan voittaessa 1-0. Toisessa ottelussa El Salvadorissa viikkoa myöhemmin osat vaihtuivat, tällä kertaa numerot olivat 3-0. Molempien ottelujen jälkeen puhkesi mellakoita. Seurasi play-off puolueettomalla maaperällä Meksikossa. 26. kesäkuuta peli oli tasan varsinaisen peliajan päättyessä, mutta jatkoajan jälkeen taululla komeilivat lukemat 3-2 El Salvadorille.

Samana päivänä El Salvador katkaisi suhteensa Hondurasiin, perusteena "Hondurasin haluttomuus puuttua elsalvadorilaisille tapahtuneisiin epäoikeudenmukaisuuksiin". Saman tien alkoivat rajakahakat.

Varsinaiset sotatoimet alkoivat 14. heinäkuuta El Salvadorin ilmavoimien hyökätessä Hondurasiin. Iskuja seurasi maavoimien hyökkäys ja El Salvador onnistui valtaamaan vähäisiä alueita. Hondurasilaiset voittivat kuitenkin pian ilmaherruuden ja iskivät huoltoyhteyksien kimppuun. Tarviketoimitusten tyrehtyessä hyökkäys pysähtyi. Amerikan valtioiden järjestö OAS neuvotteli tulitauon 18. heinäkuuta ja kaksi päivää myöhemmin taistelut taukosivat lopullisesti.

Historiallisesti sota oli merkittävä siinä mielessä, että se oli viimeinen kerta, kun mäntämoottorihävittäjät kävivät keskinäisiä ilmataisteluja. 25 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen F-51 Mustangit ja F4U Corsairit näkivät vielä kerran toimintaa. Hondurasilainen kapteeni Fernando Soto saavutti Corsairillaan peräti kolme ilmavoittoa yhdessä päivässä yhden alasammutuista koneista ollessa Mustang.

Sodassa menehtyi noin kolmetuhatta ihmistä, suurin osa siviilejä. Virallinen rauhansopimus allekirjoitettiin vasta 1980 ja rajasopimus 1992.

Entä miten karsintafinaalissa sitten kävi? El Salvador kohtasi Haitin syyskuussa kahdesti, voittaen vieraissa ja häviten kotona. Taas uusinta puolueettomalla maaperällä, jonka El Salvador voitti ja selvisi seuraavan vuoden MM-kisoihin. Itse kisoissa maa olikin sitten heittopussi häviten kaikki kolme alkulohkopeliään tekemättä maalin maalia.


1. Sota Jenkinsin korvasta

Vuonna 1731 Espanjan rannikkovartiosto pysäytti brittiläisen kapteeni Robert Jenkinsin prikin lähellä Kuuban rannikkoa ja nousi tekemään tarkistusta. Vartijat syyttivät Jenkinsiä merirosvouksesta ja seuranneessa hulabaloossa Jenkinsiltä leikattiin vasen korva irti. Espanjalaisten päällikkö meni vielä uhoamaan, että sama tapahtuisi Englannin kuninkaalle, mikäli tämä jäisi kiinni salakuljetuksesta.

Sitten kului seitsemän vuotta. Britannian ja Espanjan välien kiristyessä tarvittiin jokin hyvä tekosyy ja joku muisti tapauksen. Jenkins määrättiin tekemään välikohtauksesta selvitys parlamentin edessä. Mies esitteli silvottua korvaansa (purkkiin säilöttynä) ja tämä tapaus katsottiin casus bellin arvoiseksi loukkaukseksi Britanniaa kohtaan. Sota Espanjaa vastaan julistettiin 23. lokakuuta 1739. Kolme vuotta myöhemmin sota muuttui osaksi Itävallan perimyssotaa, joka päättyi 1748. Melkoinen sotku yhdestä korvalehdestä.

Jenkins itse sai komentoonsa Brittiläisen Itä-Intian kauppakomppanian omistaman laivan 1740-luvun alussa. Sen jälkeen mies katosi historian hämärään.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kartta ja keppi


Ilta-Sanomat aloitti äsken mielenkiintoisen artikkelisarjan koulumaailmasta nyky-Suomessa. Lähipiiriini kuuluu useita alan ihmisiä ja kun lisäksi lasten kautta on nykytietoa kaikilta mahdollisilta kouluasteilta alakoulusta korkeakouluun, niin tyrkkään lusikkani soppaan.
Sarjan aloittanut artikkeli käsittelee koulumaailmaa opettajan näkökulmasta. Ennen kaikkea sitä, mikä on mennyt pieleen. Viiden pääkohdan lista on:
1. Samassa luokassa käytöshäiriöiset, kielitaidottomat, ”nepsyt”…
2. Opettaja on myös sihteeri, huoltomies, siivooja…
3. Opettajia ei kuulla tarpeeksi
4. Hankehumppa turhauttaa
5. Lapset ovat kiinni älypuhelimissa

Listasta voi todeta että napakymppi.

Yleinen harhakäsitys opettajan työstä on se, että opettaja valmistelee oppitunnit, pitää ne ja korjaa mahdolliset harjoitustyöt sekä kokeet. Joskus saattaa olla joku opettajainkokous.
Tämä saattoi olla lähellä todellisuutta joskus viime vuosituhannen puolella, jolloin nykylasten vanhemmat kävivät oman koulunsa. Tästä syystä aiheutuvatkin useimmat väärinkäsitykset – kuvitellaan että kaikki olisi kuten silloin.
Nykyään opettajan työ on ihan jotain muuta. Työpäivät täyttyvät sälätyöllä (kohta 2), jolla ei ole mitään tekemistä opettamisen kanssa. Tämä ei sinänsä ole mikään ongelma. Ongelma on se, että sälätyö on se, jonka suorittamista valvotaan tarkkaan.
Esimerkki: Rehtori vaatii, että jokaisen on päivitettävä itsensä sisään järjestelmään X, jolla kirjataan mahdolliset opettajan sairaspoissaolot. Tämä riippumatta siitä, onko opettaja poissa vai ei – on varauduttava vaikka todennäköistä on että ennen seuraavaa poissaoloa järjestelmä X on korvautunut järjestelmällä Y. Jonka käyttöön on annettu kahden tunnin koulutus josta ei ole mitään hyötyä sitten kun vuoden päästä on sen yhden päivän poissa, koska on ehtinyt sen jo unohtaa. Ennen sähköisten poissaolojärjestelmien tuloa piti täyttää paperilappu ja kiikuttaa se kansliaan, mikä vei viisi minuuttia. Nyt opettaja on istunut sen parin tunnin koulutuksen, unohtanut missä järjestyksessä ne kahdeksan vaihetta piti hoitaa (ja vaikka muistaisi, järjestelmäpäivitys on muuttanut niitä), joten pitää pyytää apua kollegalta joka on ollut viimeksi poissa jolloin molemmilta menee puolisen tuntia systeemin kanssa tapellessa.
Kaikki tämä on pois varsinaiseen opetustyöhön käytettävissä olevista voimavaroista. Pahinta on se, että tämän sälätyön tekeminen on täysin välttämätöntä. Auta armias, jos jää joku planketti täyttämättä tai Wilma-viestiin vastaamatta. Mutta ketään ei kiinnosta se, mitä oppitunnilla tapahtuu. Johtoporras olettaa opettajan ammattitaidon olevan niin rautainen, että kaikki onnistuu siellä. Kukaan johtoportaassa ei kysele sen perään, miten oppi menee perille. Eivät luultavasti ehdi, kun pitää tarkistaa että kaikilla opettajilla on riittävästi VESO-päiviä kasassa ja opekokouksissa on oltu läsnä.

Yleisin vastakommentti opettajien työn epäkohtien esiin tuomiselle on hyvä palkka ja pitkät lomat.
Ottaen huomioon että aika harva opettaja on päässyt työelämään kiinni alle 25-vuotiaana koulutuksen keston takia, ei palkkaa voi pitää ylimitoitettuna. Etenkin kun opettajan työssä luontaisedut ovat lähellä nollaa. Raksamies saa käyttää talonsa rakentamiseen firman työkaluja, mutta mitä opettaja onnistuu tekemään? Varastamaan kopiohuoneesta printteripaperia? Mitä pitkiin lomiin tulee, niin joskus annodazumal opettajat saivat kuulemma palkkaa kymmeneltä kuukaudelta ja olivat kaksi kuukautta palkatta. Sitten tämä kymmenen kuukauden palkka vain jaettiin kahdelletoista kuukaudelle tasan. Jos opettajan kuukausipalkka on esimerkiksi 4000 euroa, se tarkoittaa sitä että opettaja tienaa 48000 euroa vuodessa. Oikeasti tämä tarkoittaa 4800 euron kuukausipalkkaa. Luultavasti kateellisia olisi vähemmän, jos opettajalle maksettaisiin kymmenen kuukauden ajan 4800 euroa kuussa kuin 4000 euroa kuussa kahdentoista kuukauden ajan. Tämä vieläpä poistaisi sen kikkailun, mitä useimmat kunnat harrastavat lukuvuodeksi palkattujen sijaisten kanssa: palkanmaksu katkeaa toukokuun loppuun eli opettaja tekee vuoden työt kymmenen kuukauden palkalla.
Totuuden nimissä opettajat kyllä kahden kesken myöntävät, että eihän työmäärä ole suuri – jos ei suhtaudu työhönsä vakavasti. Mikäli katsotaan pelkkää opetustyötä ja niitä opettajia, jotka haluavat selvitä mahdollisimman helpolla. Kuitenkin suurimmalle osalle alan ihmisiä kyseessä on ainakin jossain määrin kutsumusammatti, jonka haluaa tehdä niin hyvin kuin pystyy. Ja silloin siihen menee aikaa.
Kieroin kuulemani teoria sälätyöstä on seuraava: Sen tarkoitus on tasapäistää koulutuksen laatua. Oletetaan, että 80 % opettajista suhtautuu työhönsä tunnollisesti ja 20 % ei. (Toki tämä on liukuva käsite, mutta vedetään raja tuohon.) Tällöin tämä 20 % tekee opetustyössään sen minimin ja se siitä. Loput taas tekevät enemmän, mikä vaatii aikaa ja energiaa. Kutsumusammatissa tämän voi vetää aika lailla tappiin asti ja joskus valitettavasti ylikin. Tällöin epäsuhta opettajien opetuksen laadun välillä kasvaa suureksi. Niinpä on kehitetty VESO-päivät, kokoukset, tiimit ja työajan kirjaaminen, joka uuvuttaa tunnolliset opettajat siten, että he eivät jaksa enää panostaa opetustyöhön sitä määrää, minkä muuten tekisivät. Seurauksena heidän opetuksen tasonsa laskee lähemmäs laiskojen opettajien tasoa, mikä toteuttaa koulutuksellista tasa-arvoa mitä erinomaisimmin. Laiskoihin opettajiin VESO-päivät ym eivät vaikuta, koska he tekisivät joka tapauksessa sen saman minimin kuin muutenkin. Ja tästä ei kukaan välitä, sillä kuten aiemmin todettiin, johtoportaassa ketään ei kiinnosta se kuinka hyvin opettaja luokassa työnsä tekee, ainoastaan se että muodollisesti asiat ovat kunnossa ja viimeisimmässä kyselykaavakkeessa ruksit laitettu oikeisiin ruutuihin.
Oli syy sälätyöhön mikä tahansa, seuraus on sama. Tunnolliset opettajat kokevat eettistä stressiä siitä, että eivät jaksa hoitaa opetustyötään niin hyvin kuin haluaisivat pakollisen humppahein viedessä liikaa aikaa. Aika moni vaihtaa alaa ja arvatkaapa ketkä alalle jäävät?

Tähän kaikkeen kun sitten lykkää vielä päälle erityisoppilaiden inkluusion normaaliluokkiin ja haittamamujen kielitaidottomuuden (kohta 1), niin ei ihmekään että Pisa-tulokset ovat romahtaneet.
Pääkaupunkiseudulla työskentelevät agenttini ovat kertoneet varsin huimia tarinoita sikäläisestä menosta. Kuulemma idealismin ja rasismin välinen ero on kaksi viikkoa opettajana Vuosaaressa. Eipä aikoinaan tarvinnut koulun ovia pitää lukossa, kuten eräässä helsinkiläiskoulussa on täytynyt tehdä sen jälkeen kun paikalle pölähti neekerijengi pieksemään jotain oppilasta. Sama on edessä kaikkialla, missä haittamaahanmuuton osuus kasvaa riittävän suureksi. Kriittinen raja kulkee jossain 5-20 prosentin osuuden välillä oppilaista. (Toki ihan kantakirjasuomalaisetkin aiheuttavat ongelmia. Mutta siinä on pikkuisen eroa jos kulttuuriryhmässä 80 % on OK ja 20 % ongelmaisia tai 80 % ongelmaisia ja 20 % kunnollisia. Mikä on kuulemma aika hyvä approksimaatio, kertovat asiaa kokeneet.)
Pisa-tulokset itsessään eivät silloin Suomen menestysvuosinakaan kertoneet koko totuutta. Hyvin luotettavasti ne kertoivat sen, että Suomessa olivat kaikkein parhaiten pärjäävät heikot. Pisa ei tutkinut sitä, missä huiput menivät. Suomen tasapäistävässä systeemissä huiput eivät olleet samalla tasolla kuin muualla. Suomen filosofia kun oli kohdentaa heikkoihin moninkertaiset resurssit normaaleihin tai huippuihin nähden, mikä on suunnilleen yhtä fiksua kuin jos olympiakomitea ryhtyisi jakamaan apurahoja ainoastaan liikunnallisesti lahjattomille. Kansakunta elää ja kuolee huippujensa mukaan sekä sillä, että on riittävän leveä perusta. Kognitiivisesti heikoimmat kymmenen prosenttia ei kykene nyky-yhteiskunnassa saamaan aikaan mitään kansantaloudellisesti hyödyllistä, vaikka resursseja kohdistettaisiin heihin kuinka paljon tahansa. Halvemmaksi tulisi opettaa heille konsolipelaamista, mikä riittäisi enimmäkseen pitämään porukan poissa pahanteosta. Jos lukutaito on olematon, ei nyky-yhteiskunnassa ole muuta kuin kuluerä. Ennen kykeni menemään viraston tiskille ja selittämään asiansa, nykyään pitää osata netistä lukea kuinka homman pitäisi hoitua.
Kun on verrannut omien lastensa oppikirjoja omiin oppikirjoihinsa, on huomannut selkeän asiapitoisuuden laskun. Erityisesti matematiikassa havaitsee, että nykypäivän peruskoulumatematiikan taso on alhaisempi kuin omana aikana oli se suppein mahdollisin oppimäärä – jonka lukeneet eivät edes saaneet pyrkiä lukioon. Muissakin oppiaineissa asiasisältö on saanut antaa tilaa ”ilmiöoppimiselle” vai mikä se muotitermi nyt olikaan, siellä sitä ei vain yhtä konkreettisesti huomaa eikä se onneksi ole samalla tasolla mille matematiikka on vajonnut.
Ainoa mitä lapset oppivat asioita helpottamalla on alisuoriutuminen. Heikot eivät opi mitään, keskinkertaisuudet oppivat luulemaan itsestään liikoja ja fiksuimmat oppivat laiskottelemaan. Tällöin heikkoihin kohdistetut resurssit ovat hukkaan heitettyä rahaa, fiksummat eivät enää osaa työskennellä sitten kun vaatimustaso (toivottavasti) jatko-opinnoissa kasvaa ja kaikkein tuhoisimpana asiana alhaisen vaatimustason takia hyviä arvosanoja saaneet itseään fiksuiksi luulevat keskinkertaisuudet päätyvät valtio-, yhteiskunta- tai valtiotieteiden laitoksille ja sitä kautta politiikkaan aina pääministeriksi asti.
Pisa-tutkimus paljastaa ensisijaisesti sen, että nykyään Suomen heikoimmatkin pärjäävät huonommin. Muutos selittyy osin koulujärjestelmän muutoksella, mutta melkoinen siivu selittyy nimenomaan haittamamujen osuuden kasvulla. Yllättävää kyllä, en usko älypuhelimilla (kohta 5) olevan tässä osaa eikä arpaa. Opettajat osaisivat kyllä niiden käyttöä jopa hyödyntää ja minimoida haitat, jos heille annettaisiin vain aikaa ja jaksamista suunnitteluprojektien ja nollakoulutusten tilalle (kohta 3).

Agenttieni mukaan koululaitoksen kriisissä ei ole varojen puutteesta. Kuulemma leikkauksia voisi tehdä koulumaailmassakin. Kyse on siitä, että opettajien työstä leikattaisiin turhuuksia pois. Ja mikäkö on sitten turhaa? Sen erottaa aika hyvin siitä, mihin vaaditaan useiden tuntien koulutukset ja projektityöt. Vastaesimerkkinä mainittiin kaikille vanhemmille tuttu Wilma-järjestelmä. En ole tavannut ainuttakaan opettajaa, joka olisi sitä moittinut. Toki valitusta kuuluu siitä, että aikaa menee viesteihin vastaamiseen mutta kun asiaa pohtii, niin jokainen myöntää että kaikilla muilla tavoilla aikaa kuluisi vielä enemmän. Ja saamieni tietojen mukaan Wilma vain pölähti käyttöön menetelmällä ”tässä on teille tunnukset, menkää tuohon osoitteeseen ja opetelkaa”. Aikaa kului viitisen minuuttia siinä missä johonkin konsultin hömppäkoulutukseen saadaan menemään kokonainen VESO-päivä ilman muuta tulosta kuin vitutuksensietokyvyn mahdollinen kasvu.

Oleellinen kysymys on, miten tähän on tultu ja kuinka asia voitaisiin korjata. Todennäköisin selitys on Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin. Ilmeisesti koulumaailmassa tehtäviin päätymisen prosessi on muuttunut. Ennen rehtori tai joku muu esimies määräsi tehtävään sopivimman suorittamaan vaikka koulun turvallisuussuunnitelman laatimisen. Nykyään kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Niinpä kysytään, kuka olisi halukas tämän operaatio X:n vetäjäksi. Ja sieltähän astuu esiin vähemmän yllättävästi joku innokas, jolla ei ole muuta elämää. Sen sijaan että määrättäisiin suoraan sopivin. Mitäpä luulette, kumpi näistä kahdesta on se joka kerää ympärilleen työryhmän, pitää useita kokouksia ja haluaa lopuksi esitellä tulokset parin tunnin koulutuksena koko työyhteisölle? Se tehtävään määrätty sopivin henkilö vai se innokkain?
Kaikkein pahin tilanne syntyy silloin, jos tällaisen henkilön annetaan perustaa ympärilleen työryhmä (kohta 4), joka sekin koostuu vapaaehtoisista. Kuvitelkaa nyt jotain täysijärkistä, lähteekö hän vapaaehtoisena Pirkko-Eeliksen vetämään projektiin kun tietää millainen tohottaja sitä hoitelee? Täysin ääliöteorian mukaisesti fiksut väistävät. Lopputuloksena on innokkaiden höseltäjien projekti, mistä ei kyllä koskaan seuraa muuta kuin ajanhukkaa yleensä muillekin kuin työryhmälle. Mikä vie entisestäänkin tunnollisten työntekijöiden mehut pois ja on kaikki hallaa sille varsinaiselle työtehtävälle. Oho, tämähän lipsahti jo koulumaailman ulkopuolelle, mutta sama ilmiöhän on tietysti nähtävissä kaikkialla. Nyt se on vain noussut pinnalle koulumaailmassa kaiken maailman hankehumpan, kuten ilmiötä osuvasti kutsutaan, viedessä gloorian ja voimat perustyöltä.
Vastaus kysymykseen ”kuinka tämä hoidetaan kuntoon” on niin ilmeinen, että jätän sen vastaamatta. Ja jos lukija ei onnistu siihen vastaamaan, niin ihmettelen mitä hittoa hän tekee tätä lukemassa, kun hänen pitäisi oikeasti olla hoitamassa sitä intersektionaalisen suunnittelun kehitysprojektiaan, jota vetämään hän on lupautunut.