Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 13. marraskuuta 2018

Vallankaappauksen oikeutuksesta


Kirjailija James Clavell julkaisi aikoinaan muutamia tiiliskiven kokoisia romaaneja, joiden juonet kietoutuivat löyhästi toisiinsa. Teossarja tunnetaan nimellä Aasia-saaga ja sen tunnetuin kirja - ennen kaikkea Richard Chamberlainin ja Toshirō Mifunen tähdittämän erinomaisen TV-sarjan ansiosta - lienee vuoden 1600 paikkeille Japaniin sijoittuva Shōgun. Kirja perustuu osittain tositapahtumiin, brittiluotsi William Adamsin haaksirikkoutumiseen 1600 ja hänen sen jälkeiseen elämäänsä Japanissa.

Kirjassa Adamsin nimeksi on annettu John Blackthorne ja hän luotsasi hollantilaista laivaa, kuten todellisuudessakin. Tuohon aikaan Hollanti oli Espanjan hallinnassa, mutta oli noussut kapinaan itsenäisyytensä puolesta. Blackthorne kuljetetaan shōgunin eli Japanin maallisen hallitsijan (tuohon aikaan keisarilla ei ollut valtaa) asemaa tavoittelevan Toranagan (esikuva Tokugawa Ieyasu) hoviin. Japani oli tuolloin vailla selkeää johtajaa maan tärkeimpien aatelissukujen kamppaillessa shōgunin asemasta. Ulkomaailman asioita ei juurikaan tunnettu. Toranaga uskoi mahdollisesti hyötyvänsä Blackthornesta ja kuulusteli häntä tarkoin. Blackthrone oli protestanttina hankalassa asemassa, koska tulkkina toimi katolilainen, portugalilainen lähetyssaarnaaja isä Alvito, jota japanilaiset kutsuivat Tsukku-saniksi tulkkia tarkoittavan sanan mukaan - aivan samoin kuin Blackthorne sai myöhemmin nimen Anjin-san luotsia tarkoittavan sanan mukaan. Blackthorne ei voinut luottaa käännösten olevan oikein.

Keskustelussa Toranagalle oli jo selvinnyt katolisten ja protestanttien keskinäinen vihamielisyys sekä Hollannin kapina Espanjan valtaa vastaan kuten myös se, että englantilainen Blackthorne oli hollantilaisten luotsina siksi, että hänen äitinsä oli ollut hollantilainen. Blackthorne oli myös ilmaissut olevansa hollantilaisten puolella espanjalaisia vastaan.
Sitten Toranaga kääntyi takaisin Blackthornen puoleen, ja hänen äänensä oli entistä ankarampi.
»Tsukku-san sanoo, että nämä Alankomaat olivat Espanjan kuninkaan vasalleja vielä muutama vuosi sitten. Onko se totta?»
»Kyllä.»
»Ja sen vuoksi Alankomaat - teidän liittolaisenne - kapinoivat siis laillista kuningastaan vastaan, eikö niin?»
»He käyvät sotaa espanjalaisia vastaan, kyllä. Mutta -»
»Eikö se ole kapinointia? Kyllä vai ei?»
»Kyllä. Mutta siihen liittyy lieventäviä seikkoja. Merkittäviä lieven -»
»Ei ole olemassa mitään lieventäviä seikkoja, kun on kysymys kapinasta hallitsijaa vastaan.»
»Ei olekaan jollei selviydy voittajana.»
Toranaga katseli häntä tarkasti. Ja nauroi sitten remakasti. Hän sanoi naurunsa lomassa jotakin Hiromatsulle ja Hiromatsu nyökkäsi.
»Kyllä, te oudonniminen muukalainen, kyllä. Mainitsitte sen ainoan lieventävän asianhaaran.» Vielä naurahdus, mutta sitten hyväntuulisuus katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. »Voitatteko te?»
»Kyllä.»


Kun vuonna 1915 suomalaiset jääkärit lähtivät Lockstedtin "partioleirille" Saksaan, he olivat maanpettureita. Ei mitenkään "teknisesti" tai "periaatteessa" maanpettureita, vaan kiistatta maanpettureita. Suomi kuului Venäjän valtakuntaan. Saksa oli sodassa Venäjää vastaan. Jääkäreiden tavoite oli nousta kapinaan laillista hallitusvaltaa vastaan. Siinä tarkoituksessa he lähtivät hakemaan koulutusta.
Jos maailmanhistoria olisi mennyt toisin ja Venäjän keisarivalta olisi säilynyt, jääkäreitä olisi odottanut hyvällä tuurilla vankeus ja karkoitus Siperiaan, huonolla tuurilla hirttolava. Historiankirjoitus olisi muistanut heidät pettureina. Ainakin siihen asti, kunnes tsaarinvalta olisi aikanaan sortunut. Aivan kuten vuoden 1825 dekabristikapinallisille kävi. Kapinan julkinen mainitseminen oli virallisesti kielletty koko Nikolai I:n hallitusajan eli seuraavat 30 vuotta. Vasta kommunistit nostivat tsaarinvaltaa vastaan kapinoineet sankareiksi - mitähän aatelismiehet itse olisivat mahtaneet tästä historian ironiasta tuumata?

Jääkäreiden kapina oli kuitenkin välttämätön. He halusivat itsenäistä Suomea ja mikäli sitä olisi ajettu laillisen vallan sallimin keinoin, yritys olisi ollut tuhoon tuomittu. Jokainen yhteiskuntajärjestelmä on valmis turvautumaan erittäin kovin ottein sitä vastustavaan liikkeeseen.
Pidittekö Euroopan Unionia humanistien märkänä unena? Kyvyttömänä lapasena ottamaan kovia konsteja käyttöön silloin kun länsimainen sivistys on uhattuna haittamaahanmuuton edessä? No, kyllä silloin. Vaan yrittäkääpäs purkaa koko unioni vakavasti otettavalla uhalla, niin saatte vastaanne kovemmat konstit kuin kuvittelitte mahdolliseksi. Kuten jokainen yhteiskunta, myös EU on varautunut. Virallisesti esimerkiksi kuolemantuomio on ehdottomasti kielletty, mutta käytännössä EU sallii kuolemantuomion käytön silloin, "kun se on ehdottoman välttämätöntä mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin." Saatte arvata ihan vapaasti, kuka määrittelee, mikä on "ehdottoman välttämätöntä", mikä on "mellakka tai kapina" tai mitä ovat "lailliset toimet".

Aina voi perustella, että laillista esivaltaa vastaan ei saa nousta. Ja aina voi sanoa, että esimerkiksi jääkäreiden vastarinta oli hyväksyttävää siksi, että saatiin yksinvallan tilalle demokratia. Tai että siirtokuntien kapina Englannin kuningasta vastaan 1700-luvun lopulla oli hyväksyttävää, koska syntyi demokraattinen valtio (tosin se, että nyttemmin on päädytty Trumpiin on saanut monet epäilemään George Washingtonin toimien oikeutusta Yrjö III:tta vastaan).
Näitä ja vastaavia kapinoita puolustetaan sillä, että kyseessä oli paradigman muutos; ei yksinvaltias luovu vallasta vapaaehtoisesti, olisi täysin mahdotonta saada aikaan demokraattista hallintomuotoa yksinvaltiuden sallimin keinoin. Huomaamatta että täsmälleen samaa perustelua voidaan käyttää myös demokratiaa vastaan kapinointiin.

Monarkia (tässä tarkoitetaan absoluuttista itsevaltiutta tai säätyjen tukemaa monarkiaa, ei nykyeurooppalaista hallitusvallatonta näennäismonarkiaa) on paradigma siinä missä demokratiakin. Yhteiskunnallisen järjestelmän paradigman muutos ei onnistu järjestelmän sallimin keinoin. Ei se muutoin paradigma olisikaan.
Ei demokratia ole mikään ihmiskunnan kehityksen huipentuma. Historiallinen perspektiivi osoittaa, että aikoinaan demokratiaa pidettiin haihatteluna. Monarkia sen olla pitää! Nykyään ollaan ehdottoman yksimielisiä siitä, että demokratia on monarkiaa parempi hallitusmuoto. Aiheesta, sen on historia opettanut. Aivan yhtä liikuttavan yksimielisiä ollaan siitä, että demokratia on paras mahdollinen hallitusmuoto - huomaamatta että samaa perustelua käytettiin monarkiaankin.

Demokratia toimii kuitenkin vain niin kauan hyvin, kun äänestäjien enemmistö on veronmaksajia. (Toki jokin muukin syy voi viedä demokratian kriisiin, mutta tämä on tällä hetkellä polttavin.) Siinä vaiheessa, kun enemmistö huomaa voivansa äänestää vähemmistöltä rahat pois, syntyy Curley-ilmiö. Mikä lyhyellä tähtäimellä hyödyttää köyhempää väestönosaa, mutta nakertaa yhteiskunnan moraalia kaikissa kerroksissa. Alaluokassa siksi, että on helpompaa äänestää itselleen etuisuuksia kuin hankkia niitä omalla työllään. Keskiluokassa siksi, että työskentely ei enää kannata marginaaliverotuksen viedessä työn tulokset omasta käytöstä pois. Yläluokka on ainakin toistaiseksi pärjännyt.

On kummallista, että yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvinvoinnin mittarina on alettu pitää sitä, kuinka paljon etuisuuksia jaetaan. Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että muuttotappioista ja alijäämäisestä budjetista kärsivä Hornankuusen kunta harkitsee kahta vaihtoehtoista menetelmää tilanteen kääntämiseksi:
Vaihtoehto 1: Tarjotaan ilmainen kunnallinen päivähoito kaikille lapsille.
Vaihtoehto 2: Maksetaan jokaiselle kunnasta pois muuttavalle yli 25-vuotiaalle tuhannen euron kertakorvaus, joka tietysti tulee maksaa takaisin mikäli henkilö muuttaa takaisin kuntaan.
(Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti mahdoton käytännössä ajateltavaksikin, mutta ajatellaan nyt teoriassa.)
Vaihtoehto 1 kuulostaa hyvältä ja houkuttelisi hyvässä tapauksessa 1-2 lapsiperhettä muuttamaankin kuntaan. Tosin se nostaisi kuntaveron äyrilukua. On sitä paitsi vaikea kuvitella, että lapsiperhe muuttaisi kuntaan ilmaisen päivähoidon perässä. Kyllä muuton edellytys on työpaikka kunnassa, ellei nyt satu olemaan mahdollista käydä naapurikunnassa töissä. Niin tosiaan, paitsi ne joilla työpaikkaa ei muutenkaan ole. Sama se onko työttömänä Hornankuusessa vai Huitsinnevadassa. Niinpä kunta saa noiden 1-2 työssäkäyvän lapsiperheen lisäksi vähintään saman verran muuttovoittoa lapsiperheinä, jotka eivät tuota kunnan kassaan senttiäkään veroäyreinä. Lisäksi veroäyrin nosto ajaa melko varmasti 1-2 perhettä muuttamaan naapurikuntaan, joka tarjoaa matalampaa veroäyriä. Ei tarvitse olla kovin kummoiset tulot, jotta yhden prosenttiyksikön ero veroäyrissä riittää kuittaamaan kahdenkin lapsen päivähoitomaksut.
Vaihtoehto 2 taas kuulostaa käsittämättömältä. Muuttotappioinen kunta on valmis maksamaan siitä, että sieltä muutetaan pois! Vaan hetkinen miettimistä. Tuhannen euron poismuuttopalkkio ei ole mikään muuttopäätöksen syy kellekään, joka on veronmaksaja. Jos hän muuttaa pois, syyt ovat ihan muualla. Pois muuttavat ne, joille tuhat euroa on iso raha. Eli sellaiset, jotka kuormittavat kunnan taloutta. Seuraus on budjetin muuttuminen ylijäämäiseksi, veroäyrin lasku ja tehän kyllä tiedätte että alhainen veroäyri houkuttaa niitä jotka veroja maksavat. Lisäksi palkkio koskee vain yli 25-vuotiaita eli opiskelemaan joka tapauksessa muuttavat eivät sitä saisi.

Tuossa esimerkissä otetaan Curley-ilmiö käänteisesti käyttöön eli poistetaan etuisuuksia tarkoituksena kasvattaa vaurautta. Siinä on vain se vika, että se ei ole helppo ratkaisu. Se ei toimi heti, vaan viiveellä. Tämän ratkaisun toimivuuden ymmärtäminen vaatii siihen perehtymistä. Lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu äänestäjien enemmistö pöyristyisi kakkosvaihtoehdosta ja kannattaisi ilman muuta ykköstä.
Etsimättä tulee mieleen Pohjantähti-trilogian paronin repliikki räätäli Halmeelle yleisestä äänioikeudesta:
- Kaikki päin helvetti. Kaikki äänet. Mitä ymmärtä yks piika tai yks Leppänen valtion asiat. Se vie hunninko. Puute tule. Nälkä tule. Kaikki sekasta.
Paroni luuli olevansa oikeassa lyhyellä tähtäimellä, mutta reilusti toistasataa vuotta siihen vaadittiin.

Mies ja ääni -periaatetta ei kuitenkaan noin vain kaadeta. Ei järjestelmän sisältä. Curley-ilmiö takaa sen. Vaihtoehtoisia ja ilmeisen parempia järjestelmiä voi luonnostella, mutta niiden hyväksytyksi saaminen ei ole mahdollista demokratian sisällä.
Sen, joka aikoo saada paremman järjestelmän aikaan ja demokraattisen paradigman kumottua, on syytä varautua siihen, että demokratia puolustaa itseään rajuin keinoin, kuten EU:n kuolemantuomion salliva hätäjarrupykälä paljastaa. Paradigmaa vastaan taistelevia on perinteisesti teloitettu massoittain, vaikka tarkoituksena onkin saattaa voimaan aiempaa parempi järjestys - tai ehkä juuri siksi.


Entä miten Clavellin romaanin vallantavoittelija Toranagalle - ja hänen reaalimaailman esikuvalleen Tokugawalle - kävi?

Pitkien kamppailujen - kirjassa on toistatuhatta sivua - jälkeen Toranaga saavutti tavoitteensa. Hänestä tuli shōgun, joka perusti nimeään kantavan shōgunaatin, joka hallitsi Japania kaksisataaviisikymmentä vuotta. (Shōgunaatin viimeisiin hetkiin perustuu Clavellin viimeiseksi jäänyt romaani Gai-Jin.) Kirjan lopussa Toranaga metsästää haukalla miettien samalla tapahtunutta ja tulevia suunnitelmiaan. Blackthorneen päästessään hän ajattelee:
Sanoin sinulle ensi kerran tavatessamme, ettei kapinointia voi koskaan puolustella mitenkään, ja sinä vastasit, että kyllä voi - jos voittaa! Oi, Anjin-san, silloin minä sidoin sinut itseeni. Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikki on oikein, jos voitat.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Uusinta: Pato murtuu

Lukijalle: Nykyään rakennellaan tekojärviä, mutta aiemmin toimittiin päinvastoin eli laskettiin järvistä vedet pihalle yleensä viljelysmaan lisäämiseksi:

Jokaisen pikkupojan lempihommaa on tehdä ojia vesilammikoiden välille ja patoja ojiin. Itse asiassa kaksi merkittävintä syytä miehelle lasten hankkimiseen – siis valmistusmenetelmän miellyttävyyden lisäksi – ovat ne, että talvella pääsee hyvällä tekosyyllä laskemaan pulkalla mäkeä ja kesällä tekemään vesiojia. Kumpaakaan kun ei oikein ilkeä tehdä ilman alibina mukana olevaa muksua.

Täällä tuhansien järvien maassa tuo pikkupoikien ikiaikainen leikki voidaan kasvattaa vielä suurempaan mittakaavaan. Etenkin 1800-luvulla harjoitettiin paljon järvenlaskuja. Niissä järven pintaa pudotettiin alemmas joko syventämällä laskuojaa tai kaivamalla aivan uusi reitti. Virallisesti syynä oli yleensä järvenpohjasta paljastuvan uuden viljelysmaan hankkiminen tai joskus harvemmin vesivoimalan rakentaminen suotuisampaan paikkaan. Todellisuudessa sopii epäillä, että nämä olivat vain sivutuotteita ja oikeasti kyseessä oli ikuisten pikkupoikien leikki isommin leluin.

Järvenlaskuja on tehty niin paljon, että tietyissä osissa Suomea tuntuu laskettuja järviä olevan enemmän kuin luonnollisella korkeudella olevia. Jos laskusta on kulunut yli sata vuotta – kuten yleensä onkin – kasvillisuus ei enää paljasta mitään, mutta vanhat rantatörmät kyllä.

Kaikkien aikojen järvenlasku Suomessa jäi onneksi tapahtumatta. 1600-luvun alussa yritettiin kaivaa kanava Saimaalta Viipurinlahdelle. Siihen aikaan ei maantiedettä tunnettu yhtä hyvin kuin nykyään ja yrityksen onnistuminen olisi luultavasti romahduttanut Saimaan pintaa useilla metreillä. Onneksi ei tunnettu myöskään räjähdysaineita, joten yritys tyssäsi peruskallion tullessa vastaan. Jäljelle jäi vain Lauritsalaan nykyisinkin nähtävissä oleva Pontuksen kaivanto. Itse asiassa kaivuutöitä oli yritetty jo sata vuotta aiemmin läheisessä paikassa samasta syystä epäonnistuen. Tämä vanhempi kaivanto on kuitenkin jäänyt enimmäkseen unohduksiin, koska sen jäänteet katosivat Saimaan kanavan alle.

Muutamassa muussakin järvenlaskussa on käynyt samoin kuin Saimaalle olisi tapahtunut. Toisaalta useimmat onnistuivat ainakin suurin piirtein hallitusti ja suunnitellusti.


10. Alimmainen Sarvinkijärvi

Suomen ensimmäinen merkittävä järvenlasku tehtiin 1743 Enossa. Talonpoika Lauri Nuutinen toimi puuhamiehenä ja yhdessä avustajan sekä poikiensa kanssa kaivoi reilun kuukauden ajan uutta lasku-uomaa. Kaivanto oli ilmeisesti noin 70 metriä pitkä, 2 metriä leveä ja 4 metriä syvä. Ei mikään turha urakka sen aikaisilla työkaluilla. Kun pato avattiin, kahdeksan kilometriä pitkä järvi tyhjeni täysin leventäen mennessään kaivannon sadan metrin levyiseksi ja toistakymmentä metriä syväksi. Nuutinen sai tempustaan maineen järvenlaskun asiantuntijana ja hänen väitetään laskeneen myöhemmin 14 muutakin järveä. Rahallinen etu ei koitunut hänen toivomansa suuruiseksi, sillä Alimmaisen Sarvinkijärven alta paljastuneesta viljelymaasta käytiin käräjiä hänen elämänsä loppuun asti.


9. Puula

Mikäli kaikki Saimaan järvialtaat lasketaan yhdeksi järveksi, Puula on Suomen kahdeksanneksi suurin järvi. Tämä siitä huolimatta, että se on 2,5 metriä luonnollista korkeuttaan alempana 1854 tapahtuneen laskun seurauksena. Järvenlaskusta tekee poikkeuksellisen se, että samalla laskusuunta muuttui. Aiemmin Puula laski muutaman välissä olleen järven kautta Päijänteeseen ja sieltä Kymijokea pitkin mereen. Järvi laskettiin kaivamalla Kissakosken kanava, johon rakennettiin myöhemmin myös voimalaitos. Nykyinen laskureitti vie vedet Kymijokeen vasta vähän ennen Kouvolaa.


8. Halkjärvi

Somerolla sijaitsevan Halkjärven lasku tapahtui suhteellisen myöhään, vasta 1930-luvulla ja oli vähäinen, metrin verran. Sillä oli kuitenkin merkittävä vaikutus järven tilaan. Veden vähäinen vaihtuvuus aiheutti tilavuuden pienentyessä veden laadun merkittävän heikkenemisen. Järvellä esiintyy säännöllisesti sinilevää ja myös runsaita kalakuolemia on vähähappisuuden takia esiintynyt. Joskus vain käy huono tuuri. Huvittava yksityiskohta muuten on, että Halkjärvellä on vain yksi saari ja se on nimeltään ytimekkäästi Saari. Toisaalta mitä muuta voisi odottaa somerolaisilta, joiden yksitotisuutta kuvaa parhaiten se, että kunnan urheiluseura Someron Esa on saavuttanut parikymmentä SM-mitalia yleisurheilussa – kaikki seiväshypyssä!


7. Kirkkojärvi

Kirkkojärveä ei laskettu viljelysalan lisäämiseksi tai vesivoiman saamiseksi, vaan moottoritien rakentamisen takia. Melkein kahden kilometrin pituinen järvi sattui näet olemaan keskellä Tarvontien linjausta. Järvi kuivatettiin kokonaan laskuojaa syventämällä, mutta siinä onnistuttiin vain osittain. Siihen nimittäin laskee kaksi melko vuolasta jokea, jotka keväisin tuovat paikalle enemmän vettä kuin laskujoki kykenee vetämään. Minkäänlaista rakentamista sinänsä loistavalle liiketonttien paikalle ei voida ajatellakaan. Järven palautusta ennalleen on myös esitetty, mutta ainakin toistaiseksi ilman tulosta.


6. Päijänne

Suomen toiseksi suurin järvi on Päijänne. Tai Inarijärvi. Järvet ovat niin samansuuruisia, että niiden suuruusjärjestys vaihtelee vedenkorkeuden mukaan. Tätä ongelmaa tilastoinnissa ei olisi, mikäli Päijänteen vedenpinta olisi luonnollisella tasollaan 79,5 metrissä eikä nykyisessä 78,3 metrissä. Päijännettä laskettiin 1830-luvulla noin 120 cm perkaamalla sen luusuassa sijaitsevaa Kalkkistenkoskea. Koska lasku oli suhteellisen vähäinen ja siitä on lähes 200 vuotta, eivät jäljet enää ole juurikaan havaittavissa rannoilla. Niinpä useimmat Päijänteen mökkiläiset ovat tuskin tietoisia siitä, että rantasaunassa veden luonnollinen korkeus olisi alalauteiden tasalla.


5. Vuontisjärvi

Enontekiön kirkonkylästä, Ounasjärven rannalla sijaitsevasta Hetasta vajaat parikymmentä kilometriä itään sijaitsee Vuontisjärvi. Vuonna 1861 paikallinen maanviljelijä Rovan-Niku kaivoi tulvavesien tasaamiseksi pienen laskuojan lähelle järven luusuaa. Noin yleisesti ottaen on huono idea, että amatööri kaivaa ojan uuteen paikkaan hiekkaharjun läpi. Jälleen kerran kävi hupsis ja Vuontisjärven pinta laski kuusi metriä. Seuraukset olivat yksinomaan negatiivisia, sillä uutta viljelysmaata ei käytännössä saatu, ainoastaan suota. Vanha laskujoki jäi käytännössä kuivilleen ja uudesta irtosi niin paljon turvetta, että Ounasjoen vesi pysyi sameana kolme vuotta eikä kala noussut jokeen. Ennen kalaisa Vuontisjärvi muuttui niukkasaaliiseksi ja järven rannalla sijainnut nauhamainen kylä havaitsi olevansa kaukana vedestä.


4. Hiisijärvi

Ristijärveläiset isännät päättivät 1746 laskea Hiisijärven pintaa kaivamalla pienen laskuojan. Ensimmäiset viisitoista vuotta menivätkin hyvin, pinta oli laskenut hallitusti. Sitten tuli suuri kevättulva. Samana keväänä ojaa päätettiin hieman syventää helposti kaivettavien hiekkaharjujen kautta. Siis oikeasti, mitä äijät mahtoivat ajatella? Kevättulva ja pehmeää hiekkaa. Jytym. Parin vuorokauden kuluttua koko harju oli tiessään ja Hiisijärven pinta oli laskenut kokonaista 14 metriä. Lienee lajissaan Suomen ennätys. Tulva vyöryi tuhoa tehden muutaman matkalla olleen järven kautta rauhoittuen vasta Oulujärvessä. Hiisijärvi kutistui kymmenesosaan entisestään. Varsinaisen Hiisijärven lisäksi jäljelle jäi kaksi halkaisijaltaan noin kilometrin kokoista järveä ja lukuisia pienempiä lampia.


3. Kaivannon kanava

Kangasalan kirkonkylä sijaitsee kolmen suurehkon järven, Längelmäveden, Roine-Mallasveden ja Vesijärven välissä. Neljäntenä asiaan liittyvä Pälkänevesi sijaitsee idempänä ja Längelmävedestä etelään. Alun alkaen – kirjoitetun historian aikana – Vesijärvi, Längelmävesi ja Pälkänevesi muodostivat yhtenäisen, samalla tasolla olleen vesialtaan. Suurjärvi laski vetensä Roineeseen Längelmävettä ja Vesijärveä yhdistäneestä Sarsansalmesta alkaneen Sarsanvirran kautta.
Vuonna 1604 – ilmeisesti luonnollisista syistä – Pälkänevettä ja Mallasvettä erottanut kannas murtui. Tällöin järvet alkoivat laskea Roineen kanssa samalla tasolla olevaan Mallasveteen ja Sarsanvirta kuivui. Sarsansalmesta tuli Vääksynjoki Vesijärven jäädessä vajaata metriä Längelmävettä ylemmäs. Samalla Pälkäneveden ja Längelmäveden välinen salmi muuttui Iharinkoskeksi ja veden virtaussuunta kääntyi kohti Pälkänevettä. Vesijärven pinta laski pari metriä Längelmäveden kolmisen metriä ja Pälkäneveden viitisen metriä, päätyen Mallasveden kanssa käytännössä samalle tasolle.
Vuonna 1830 Längelmäveden ja Roineen välille rakennettiin reilun sadan metrin pituinen Kaivannon kanava. Pian valmistumisen jälkeen kanavan rakenteet murtuivat ja Längelmäveden vedet murtautuivat Roineeseen. Vedenpinta laski kaksi metriä. Vesijärveen tällä ei ollut vaikutusta, mutta Pälkäneveden ja Längelmäveden välinen Iharinkoski kuivui eikä niiden välillä ole enää yhteyttä.


2. Vuoksen Suvanto

Saimaan laskujoki Vuoksi laski vuoteen 1857 asti Käkisalmen kautta Laatokkaan. Suvanto puolestaan oli järvi, joka laski Kiviniemen kannaksen halki Vuokseen. Laskuoja oli kovin kapea ja Suvanto tulvi keväisin rajusti. Niinpä Suvantoa päätettiin laskea 1818 kaivamalla tulvien helpottamiseksi oja Taipaleen kannaksen läpi suoraan Laatokkaan. Huonostihan siinä kävi. Vesi laski seitsemän metriä ja Kiviniemen kannas jäi kuivilleen. Tosin ei pitkäksi aikaa. Vuonna 1857 Kiviniemen kannas puhkaistiin uudelleen ja Vuoksen pääasiallinen virtaus alkoi kulkea sitä kautta. Eli vanha virtaussuunta Kiviniemessä oli idästä länteen, nyt se olikin lännestä itään.Vanha uoma Käkisalmen kautta jäi käytännössä siihen matkan varrella laskeneiden vesien varaan. Pääasiallinen hyöty Suvannon laskusta koettiin vuosina 1939-40, jolloin Taipaleenjoen taisteluissa joki toimi tehokkaana hidasteena Koukkuniemeen asettuneiden neuvostojoukkojen huollolle.


1. Höytiäinen

Höytiäinen laski alun perin Viinijärven kautta Saimaan järvialtaaseen kuuluvaan Pyhäselkään. Vuonna 1854 alettiin kaivaa Höytiäisen kanavaa suoraan Pyhäselkään. Tarkoituksena oli saada uutta laidun- ja viljelysmaata laskemalla järven pintaa hallitusti. Viiden vuoden urakan jälkeen puhkaistiin myöhemmin Puntarikoskena tunnettuun paikkaan laskupuro, johon oli rakennettu padot. Veden laskeminen oli tarkoitus aloittaa elokuun puolivälissä. Vesi oli kuitenkin huomaamatta syövyttänyt patojen perustuksia siinä määrin, että luukut pettivät jo 3. elokuuta 1859. Paikallisen kansanperinteen mukaan patovahti oli ollut läheisen talon piian kanssa ns. pöpelikössä pyörimässä. Tämä lienee kuitenkin kateellisten panettelua, koska mitään ei ollut tehtävissä veden voiman päästyä valloilleen. Seuraavana päivänä patorakennelmat sortuivat kokonaan. Järven pinnan aleneminen päättyi vasta kahden viikon kuluttua, kun vesimassat olivat syövyttäneet lasku-uoman peruskallioon asti. Karkeasti arvioiden vettä oli siihen mennessä purkautunut kolme kuutiokilometriä, koska järven alkuperäinen pinta-ala oli noin 450 neliökilometriä, uusi noin 300 ja veden pinta laski 7,5 metriä. Keskimäärin vettä on virrannut 2500 kuutiometriä sekunnissa. Määrästä saa jonkinmoisen käsityksen, kun Suomen virtaamaltaan suurimman joen eli Kemijoen keskivirtaama on 556 kuutiometriä sekunnissa ja Vuoksen 540 – siis noin viidesosa Höytiäisen keskimääräisestä purkauksesta. On lisäksi huomioitava, että varmasti valtaosa virtauksesta tapahtui hurjimpien päivien aikana. Ensimmäiset muutamat päivät menivät vielä rauhallisesti, mutta sitten repesi. Pyhäselänkin vesi nousi kaksi metriä.
Vuosi purkauksen jälkeen Puntarikoskea perattiin vielä siten, että vesi laski pari metriä lisää tehden kokonaislaskuksi 9,5 metriä. Maatalouden kannalta lasku oli onnistunut, koska uuden laidun- ja viljelysmaan määrä ja laatu ylittivät odotukset.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Välihuomautus 117 : Kilpakumppaneita


Oletteko huomanneet, että maailmassa ei enää ole naisampumahiihtäjiä vaan Kaisa Mäkäräisen kilpakumppaneita? Ainakin otsikoista päätellen:

8.1.2017: Uskomatona rehtiyttä! Mäkäräisen kilpakumppani luopui sauvastaan kesken kilpailun (Lisa Hauser)

12.9.2017: Kaisa Mäkäräisen kova kilpakumppani meni naimisiin – suomalainen onnittelijoiden joukossa (Anais Chevalier)

20.9.2017: Kaisa Mäkäräisen kilpakumppani lopetti vain 25-vuotiaana - kertoo nyt, mihin katosi viisi vuotta sitten (Magdalena Neuner)

13.10.2017: Mäkäräisen kilpakumppani Dubarezava asuu nykyään Joensuussa - talven kilpailut harkinnassa (Nastassia Kinnunen, o.s. Dubarezava)

13.4.2018: Mäkäräisen kilpakumppanilta rajuja paljastuksia - syyttää ex-valmentajaansa syömishäiriöstään: ”Haukkui läskiksi siaksi” (Gabriela Koukalova)

2.5.2018: Yllätysilmoitus: Kaisa Mäkäräisen kilpakumppani lopettaa uransa vain 25-vuotiaana (Olga Podtshufarova)

15.5.2018: Kaisa Mäkäräisen yllätystemppu sinetöi ratkaisun – kivikova kilpakumppani jatkaa uraansa! (Anastasia Kuzmina)

25.6.2018: Kaisa Mäkäräisen pitkäaikainen kilpakumppani lopettaa kilpauransa – ”En löytänyt optimaalista ratkaisua” (Darja Domratsheva)

2.10.2018: Kaisa Mäkäräisen kilpakumppani julkaisi videon hurjasta rääkistä - kollega nauroi vieressä (Dorothea Wierer)

6.10.2018: Kaisa Mäkäräisen kilpakumppani sai dopingtuomion – olympia- ja MM-mitalisti kahden vuoden pannaan (Teja Gregorin)

16.10.2018: Haava jalassa johti pahoihin terveysongelmiin – Kaisa Mäkäräisen kova kilpakumppani joutui pakkolepoon (Laura Dahlmeier)

9.11.2018: Nerokas konsti käräytti varkaan rysän päältä - Kaisa Mäkäräisen kilpakumppanin hotellihuoneesta vietiin yli 5 000 euron tavarat (Tiril Eckhoff)

Ampumahiihdon seuraavien MM-kilpailujen yhteydessä odottelemme otsikkoa: Kaisa Mäkäräisen kilpakumppani voitti maailmanmestaruuden!

maanantai 5. marraskuuta 2018

Uutiskatsaus 45/2018


1. Juna jyskyttää

Tai sitten ei jyskytä, jos cityvirheet saavat tahtonsa läpi. On nimittäin tapahtunut sellainen hirmuinen vääryys, että saamelaiskäräjien näkökantaa ei ole toistaiseksi kuultu Jäämeren ratahankkeessa. Saamelaiskäräjät puolestaan on ilmoittanut vastustavansa rataa, mikä sai virheiden ammattipöyristyjä Emma Karin liikkeelle. Minä kun olin luullut, että rautatieliikennettä pitäisi vihreänä liikennemuotona suosia tällä hetkellä Lapin ainoiden vaihtoehtojen eli auto- ja lentoliikenteen sijaan. Mutta niin sitä erehtyy, tosin sama viisauden puutehan asuu virheiden energiapolitiikassa, joka tosin vastustaa kaikkia energiantuottomuotoja mutta voimallisimmin vihreintä niistä eli ydinvoimaa.
Itse radan merkittävimmäksi ongelmaksi nousee se, että "rata jakaisi kolttasaamelaisten asuinalueen kahtia". Ööö. Vilkaisu karttaan paljastaa, että rautatie jakaa kahtia esimerkiksi hämäläisten, savolaisten ja karjalaisten asuinalueet. Tästä ei tiettävästi ole valitettu. Ja toisaalta joku voisi käydä Naima-Aslakille ja Soikiapäälle kertomassa, että sillat ja alikulkutunnelit on keksitty. Tasoristeyksiäkin muistelen joskus ylittäneeni.
Todellisuudessa - saamelaiset tuntien - kyseessä on vain poliittinen peli, jossa haittoihin vetoamalla yritetään nyhtää irti maksimimäärä korvauksia ja toivotaan oikeasti, että rata saataisiin.


2. NPC

Sain lukijalta otsikossa olevan Youtube-vinkin siitä, miksi vihervasemmisto inhoaa NPC-meemiä. (En muuten tiennyt mikä on NPC ennen tätä meemiboomia.) NPC-meemi on loistavan osuva. Sitä käytetään kuvaamaan vihervasemmistolaista, jonka elämän tarkoitus on ajatella ja toimia samoin kuin viiteryhmänsä saadakseen sosiaalista hyväksyntää. Tässä on vinha perä. Joskus kun on ihmetyttänyt, miksi vastapuolella on niin pirusti valtaa, niin sen voima on NPC. Meidän puolella kun ongelma on se, että ihmiset ajattelevat itse. Ja itsenäiset ajattelijat tuppaavat kulkemaan omia teitään siinä missä NPC:llä on valtava joukkovoima, kun kaikki katsovat ensin mitä mieltä kaverit ovat ja toimivat sen mukaan.
Tämän vahvistaa se viholliskuva, jonka osapuolet ovat toisistaan luoneet. Ihmisen psyyke kun kuvittelee toisten toiminnan samanlaiseksi kuin itsellä. Meidän puoli ihmettelee mikä perkele siinä on, kun vastapuoli ei usko argumentteja vaan menee muiden mukana. Ja niiden puolihan koettaa koko ajan selittää meitä harhaanjohdetuiksi Halla-ahon tai Trumpin seuraajiksi. Molemmat osapuolet kuvittelevat vastapuolen itsensä kaltaisiksi, mikä on toisaalta virheenä varsin inhimillinen.


3. Sitä parempaa uhkailua

Tuhannet suomalaiset ovat palvelleet rauhanturvaajina eri puolella maailmaa. Tällä hetkellä jo useiden vuosien ajan merkittävin operaatio on ollut käynnissä Afganistanissa. Se on monelta kohdaltaan poikennut entisistä operaatioista. Yksi merkittävimmistä uusista piirteistä on nähty vasta kotimaassa. Moni kriisinhallintaveteraani on saanut tuntemattomasta numerosta puhelinsoiton, jossa on uhkailtu jopa murhalla. Eikä vain veteraaneja itseään, vaan myös heidän perheitään. "Tekijät ovat MOT:n saamien tietojen mukaan Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia. ... Kyse on monessa länsimaassa jo aiemmin tutuksi tulleen ilmiön rantautumisesta nyt myös Suomeen, MOT kertoo." Eli mitenkäs tämä homma nyt menikään:
1) Lähdet auttamaan Paskastaniaa, jotta sinne saataisiin rauha.
2) Paskastaniaan ei saada rauhaa ja sikäläisiä saapuu Suomeen.
3) Tänne tulleet osoittavat kiitollisuutensa uhkailuilla ja rikollisuudella.
Asiasta on oltu tähän asti varsin hiljaa. Nyt kuitenkin Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja, prikaatikenraali evp Mauri Koskela nosti asian esiin.
Toisaalta ongelma on varsin yksinkertaisesti ratkaistavissa. Ikävä kyllä tämä taitaa poliittisten päättäjiemme mielestä olla ns. "parempaa rikollisuutta", johon puuttuminen olisi sopimatonta jo kansainvälisten sopimusten sekä maan maineen takia, ja sitäpaitsi eihän kyseessä oikeastaan ole edes rikollisuus vaan kulttuuriero. Vaan eipähän näitä tämän puolen varoituksia tosiasioista ole ennenkään kuunneltu, kun ne tulevat väärältä taholta.


4. Suuntaan jos toiseenkin

Virheiden puheenjohtaja Touko Aallosta tuli ex-puheenjohtaja. Masennus vei miehen, mikä on ymmärrettävää. Kuka tahansa nyt masentuisi, jos pitäisi johtaa puoluetta, joka teeskentelee ympäristöystävällistä ja on samalla Suomen ympäristövihamielisin. Aallon avopuoliso Iiris Flinkkilä puolestaan avautui kertomalla sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämä on toisaalta positiivista, sillä onhan siinä yksi suunta enemmän kuin yleensä vihreillä - näillä kun on normaalisti vain yksisuuntainen mielenhäiriö.
Vakavasti puhuen. Masennus, kuten seuraavasta uutisesta huomataan, on uusi kansantauti. Onneksi siihen on olemassa lääke - enkä nyt tarkoita mielialalääkettä, jolla lääkitään vain seurauksia eikä syitä. Suurin osa tapauksista on hoidettavissa antamalla maamme nuorisolle elämän tarkoitus.
Toivotan sekä Aallolle että Flinkkilälle voimia eloon. Samalla nostan hattua sille, että he uskalsivat omalla esimerkillään tuoda ongelman julkisuuteen. Ongelman, jota moni häpeää turhaan, mikä puolestaan pahentaa ongelmaa.


5. Ilmastoahdistus

Nykynuoria ahdistaa, kun toisaalta pitäisi hankkia kaikenlaista statussymbolia ja matkustella ympäri maailmaa ja toisaalta pitäisi samaan aikaan suojella maapalloa tuholta.
Jaska-setä (hiilijalanjälki 4700 CO2e/vuosi, keskivertosuomalaisella 10300 CO2e/vuosi) lohduttaa. Antaa mennä vaan. Suomi tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset kuluttavat. Tarvittaisiin mukamas neljä maapalloa, jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset. Paskapuhetta. Odotetaan kymmenen vuotta, niin maapalloja tarvittaisiinkin kuusi, jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset - vaikka suomalaiset eivät muuttaisi yhtään mitään. Todellisuudessa yksi maapallo riittäisi erinomaisesti, jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset. Ongelma on kehitysmaalaisten hillitön väestönkasvu. Ainoa ahdistus, mitä nuorten tulisi tuntea, on ahdistus siitä jos he eivät estä kehitysmaalaisten invaasiota sivistysmaihin.


6. Mä joka päivä töitä teen

Rainer Lindgren, Rosita Lindeman, Tamara Nyman ja Dimitri Hagert hakivat töitä. Yksikään ei päässyt vakuuttavasta ansioluettelostaan huolimatta edes haastatteluun. Ehkä hyvä niin, sillä haastatteluun olisivat ilmaantuneet Tuomas Enbuske, Anne Kukkohovi, Meri-Tuuli Väntsi ja Jari Sarasvuo. Jotka hakivat töitä väärällä nimellä, mutta oikealla ansioluettelollaan.
Kokonaan toinen juttu olisi se, olisivatko he päässeet haastatteluun omalla nimellään tai tekaistulla valkolaisnimellä. Samaten kummastuttaa se, miten hitossa vaikka Jari Sarasvuo on kyennyt hakemaan omalla ansioluettelollaan töitä Dimitri Hagertina. Työnantajana epäilisin sitä, jos Dimitri Hagert kertoisi työskennelleensä vuosia sekä a) TV-toimittajana että b) suuren yritysvalmennusfirman johtajana. Tapauksen a) luulisi muistavan TV:stä tuttuna ja b) olisi varmasti esiintynyt kymmeniä kertoja mediassa "positiivisena esimerkkinä". Pitäisin CV:tä tekaistuna enkä varmasti kutsuisi haastatteluun. Lisäksi kummastuttaa, miten hitossa CV:t voivat muka olla aitoja. Silloin niissä pitäisi olla työpaikkojen nimet. Jos itse koettaisin hakea töitä tekaistulla nimellä, CV:stä pienellä tutkimuksella kävisi heti käry.
Mutta sivuutetaan nyt nämä pikku epäkohdat ja mietitään, miksi Manne ei työllisty. Kyseessä on pääosin sama ilmiö, miksi NHL-seura ei draftaa alle 170-senttistä keskushyökkääjää, vaikka tämä olisi juniorisarjoissa mättänyt kaksi pistettä per peli. Kokemukset viiteryhmästä ovat huonoja. Seura tietää, että varaus on turha - kokemus osoittaa, että noin pienet sentterit eivät yleensä pärjää. Sen sijaan seura varaa piste per peli tehneen 190-senttisen sentterin, koska tietää tässä olevan kuitenkin potentiaalia. Tämä on tietysti ikävää yksilön kannalta, jonka ei auta muu kuin antaa lisää näyttöjä. Lisätietoja voi kysellä vaikka Theoren Fleurylta, 168 cm ilmeisesti kypärä päässä mitattuna ja kaudella ennen ikäluokan varaustilaisuutta 1,95 pistettä/peli yhdessä kolmesta Kanadan korkeimman tason junioriliigassa WHL:ssä. Ei varausta. Seuraavalla kaudella junioriliigan peleissä huikeat 3,62 pistettä/peli. Yleensä tämän tason pisterohmut varataan yksinumeroisella sijalla. Fleury varattiin sijalla 166 - ja siis vuotta myöhemmin kuin olisi ollut mahdollista. Loppu on historiaa: 1084 NHL-peliä, 1088 tehopistettä.
Romaneja ei palkata siksi, että heistä on huonoja kokemuksia. Heitä ei palkata siksi, että he voivat aina halutessaan pelata työpaikalla rasismikortin.
Fleury ei voinut muuttaa pituuttaan. Hagert voi vaihtaa nimensä ja sanoutua siten irti destruktiivisesta romanikulttuuristaan. Jos oma kulttuuri on huono, vaihda sitä. Kuinka monta Hitler-nimistä muuten tiedätte?


7. Seitsemän uusveljestä

Joskus poliisin toiminta ihmetyttää. Niin nytkin. Ulkomaalaispoliisi meni Aleksis Kiven päivän kunniaksi esittelemään "Helsinkiin kadonneet" -seminaarissa "Nykypäivän seitsemän veljestä" eli laittomasti maassa olevien stereotyypit kuvauksineen. Juhani oli vironvenäläinen, Tuomas gambialainen, Aapo georgialainen, Simeoni kiinalainen, Timo somali, Lauri brasilialainen ja Eero irakilainen. Jokaisesta annettiin lyhyt luonnehdinta. Ihmetyttävä asia oli se, eikö poliisi tosiaankaan tajunnut leikkivänsä tulella. Seurannut vihervasemmiston itkupotkuraivari oli ilmeinen.
Vika ei suinkaan ollut siinä, että luonnehdinnat olisivat olleet halveeraavia. Tosiasiahan on se, että jos nämä luonnehdinnat laitetaan kansallisuudet poistettuina sarakkeeseen A ja kansallisuudet sarakkeeseen B, kuka tahansa suvakkikin pystyy yhdistämään 7/7 paria oikein.
Kausti aiheutui juuri siitä syystä, että tämä esitys oli niin totuudenmukainen.


8. Pahassa paikassa

Alexander Stubb kertoo syksyn 2015 matukriisin olleen hänen uransa pahin paikka. Epäilemättä näin. Stubb toteaa: Vuoden 2015 maahanmuuttokriisi oli elämäni pelottavimpia hetkiä. Olin silloin hallituksessa, eikä maahanmuutto ollut ollenkaan hallittua. Se oli pelottavin hetki koko poliittisella urallani, hän jatkoi.
Aivan varmasti Stubbilla oli kylmä rinki perseen ympärillä. Olihan olemassa sellainen mahdollisuus, että joku löytää housunsa ja hoitaa asiat kuntoon. Mikä olisi ollut Stubbin uran loppu. Stubbin onneksi Timo Soini arvosti oman hillotolppansa makeammaksi kuin Suomen kansan edun.


9. Lopettakaa pakkopalautukset!

Jos ei muuten niin kansalaistottelemattomuudella. Näin tehtiin Britanniassakin, jossa Turkish Airlinesin koneeseen oli pistetty pakkokarkoitettava somali. Koneen oli tarkoitus lentää Istanbuliin, josta matka jatkuisi Mogadishuun. Kymmenkunta matkustajaa alkoi kuitenkin protestoida, jonka seurauksena palautus keskeytyi.
Sittemmin paljastui, että kyseinen somali oli istunut vankilassa vuosia osallistuttuaan 16-vuotiaan tytön joukkoraiskaukseen.
Tästä voisi tietysti kysyä palautusta vastustaneilta: miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Valitettavasti vastaus saattaisi olla: hyvin. On näet muistettava, että lento oli matkalla Istanbuliin, joten voi vain arvella millaisia mahtoivat olla nämä noin kymmenen vastustajaa.
Parempi olisi kysyä koneen muilta matkustajilta: miltäs nyt tuntuu, kun lentonne viivästyi ja bonuksena ei päästy rikollisesta eroon?


10. Nothing Compares to Allah

Irlantilaislaulaja Sinéad O'Connor ilmoitti kääntyneensä muslimiksi ja vaihtaneensa etunimekseen Shuhada. Pistetäänpäs lista O'Connorin vuosien varrella tekemistä tempauksista:
1) Ajeli päänsä kaljuksi (tyyli on lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta pitänyt) jo parikymppisenä "protestiksi naisten kohtaamaa sortoa vastaan"
2) Ollut neljä kertaa naimisissa
3) Neljä lasta, jokaisella eri isä - joista vain yksi on ollut aviomies
4) Totesi yhdessä vaiheessa olevansa sittenkin lesbo - mutta tämä ei oikein realisoitunut koska oli vielä senkin jälkeen kolmesti naimisissa ja sai vielä kaksi lasta
5) Kertoi sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja yrittäneensä itsemurhaa
6) Liittyi Sinn Féin -puolueeseen, vaikka "se saisi olla jyrkempi toimissaan"
7) Liittyi "Irlannin ortodoksikatolilais-apostoliseen kirkkoon" ja vihittiin sen papiksi - kuten tästä voi päätellä, kyseessä ei ole paavin alainen pulju
8) Vaihtoi viralliseksi nimekseen "Magda Davitt" päästäkseen irti patriarkaalisista orjanimistä
Loppujen lopuksi, eihän islamiin kääntyminen ollut muuta kuin looginen kehitysvaihe tässä sairaskertomuksessa. Sairauksilla kun on tapana edetä aina vain vakavampaan suuntaan.


11. Kun ankka ei ole ankka

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki päätöksen, jonka mukaan profeetta Muhammedin solvaaminen ei kuulu ilmaisunvapauden piiriin. Mikäs siinä, onhan typeryyksiä tehty ennenkin. Pointti onkin jutussa, johon asia liittyi. Eli itävaltalainen nainen oli vuonna 2009 järjestämässään seminaarissa kutsunut Muhammedia pedofiiliksi. Tämähän ei ole solvaus. Tämä on fakta. Paitsi että fakta luetaan nykyisin solvaukseksi, mikä toisaalta islamin historian valossa on täysin ymmärrettävää - kyllähän siitä kerrotut faktat ovat sitä luokkaa, että asiaan perehtymättömän näkökannasta ne erehdyttävästi solvauksilta vaikuttavat.
Pakinoitsija Bisquit (saas nähdä kuinka kauan mies saa jatkaa ennen potkuja - jopa legendoilla on rajansa, ja ne kulkevat haittamaahanmuuton arvostelussa, tarkempia tietoja voi kysellä meedion välityksellä Kari Suomalaiselta) tiivisti asian erinomaiseen tapaansa viikonlopun Ilta-Sanomissa:
Sakraalilpuolella julkisen vallan hellään sylihoitoon on päässyt viime vuosina vain yksi partainen profeetta. Nyt sitten täytyy asettaa sanansa varovaisemmin. Juttu on nimittäin niin, että vaikka se kaakattaa kuin ankka, kävelee kuin ankka ja näyttää ankalta, kotimaisesta korkeimmasta oikeudesta voi hyvinkin tulla päätös, ettet saa sanoa sitä ankaksi. Juuri näin kävi tietylle julkisuuden toimijalle. Oli erehtynyt kuvaamaan partaista profeettaa henkilöksi, jota dokumentoidun läheishistoriansa valossa ei todennäköisesti löytäisi mummotunnelista. Sakot tuli.


12. Taikaa ilmassa

Kanadalaispehmorokkari Bryan Adams, joka on hyvä malliesimerkki siitä että ihminen voi olla ammatissaan erinomainen vaikka poliittiset näkemyset olisivat täyttä kuraa, julkaisi Intian kiertueeltaan "taianomaisen kuvan". Siinä rokkarin silhuetti piirtyi varjona iltataivaalle.
Kuva paljasti Intian valtavan saasteongelman. Maailman 20 saasteisimmasta suurkaupungista 14 sijaitsee Intiassa. Tämä tiedoksi niille, jotka ihailevat ekologista elämäntyyliä Goalla. Kyse on - jälleen kerran - yksinkertaisesti siitä, että Intiassa on aivan liikaa asukkaita. Viimeisen sadan vuoden aikana väkiluku on reilusti yli nelinkertaistunut. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samaa tahtia, täällä olisi nyt noin 15 miljoonaa asukasta. Maailman ekologinen kriisi ei aiheudu länsimaista, vaan kehitysmaista.


13. Tulinpa taas sanoneeksi

WWF julkisti raportin, jonka mukaan selkärankaiset villieläimet ovat vähentyneet maapallolla yli 60 % vuodesta 1970 lähtien. "Taustalla on ihmisen toiminta: maatalous, ylikalastus ja salametsästys sekä ilmastonmuutos." Suomeksi sanoen: kehitysmaiden hillitön väestönkasvu. Ei peltomaata raivattaisi lisää, ellei ruokaa tarvittaisi enemmän. Kuten ei myöskään ylikalastettaisi. Tuskin salametsästystäkään tarvitsisi harjoittaa, jos ruualla ei olisi niin paljon jakajia. Ja mitä ilmastonmuutokseen tulee, kehitysmaiden hiilijalanjälki olisi vain murto-osa nykyisestä, mikäli niiden väestömäärä ei kaksinkertaistuisi kahdenkymmenen vuoden välein - puhumattakaan väestövaelluksesta kylmempiin ilmastoihin. Vaan tätäpä ei jutussa vaivauduta mainitsemaan.
– Selkärankaisten määrä vähenee keskimäärin kahdella prosentilla vuodessa, sanoo WWF:n Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
Tuo kaksi prosenttia muistuttaa erehdyttävän paljon keskimääräistä kehitysmaiden väestönkasvua.
Yksikään Suomessa esiintynyt selkärankaislaji ei tietääkseni ole kuollut sukupuuttoon. Tämä johtuu siitä, että sivistysmaissa ymmärretään milloin on menty liian pitkälle. Kehitysmaissa ei. Tosin mitä sivistysmaihin tulee, on vähintäänkin kummallista että tämä luonnon tuhoutuminen aletaan ymmärtää vasta nyt. Jokaiselle täysijärkiselle tämä on ollut päivänselvä asia jo yli 20 vuotta. Ainoa todellinen ongelma on liiallinen väestönkasvu kehitysmaissa. Ja tämä olisi pitänyt ymmärtää ja ryhtyä toimenpiteisiin jo ajat sitten. Nyt ei auta muu kuin toivoa katastrofin saapuvan mahdollisimman pian, niin meillä on paremmat mahdollisuudet selvitä vähäisemmin vaurioin.


14. Kilpavarustelua

Hesarin kolumnistit osaavat joskus puuttua oikeisiinkin ongelmiin ja siitä heille kunnia suotakoon. Toki vain silloin, kun kolumnisti käsittelee asiaa järkevästi, kuten Päivi Paulavaara kirjoittaessaan lasten synttärijuhlista. Kaverisynttärit on paisutettu kilpavarusteluksi.
Kyse on monesta pikkujutusta. Esimerkiksi siitä, että vieraiden tuomat lahjat saattavat olla suhteettoman kalliita. Kolumnissa on esimerkiksi nostettu 25 euron barbie-nukke seitsenvuotiaalle, mikä on vielä suhteellisen lievä esimerkki. Tiedän tapauksia, jossa lahjat ovat olleet arvokkaampiakin. Niiden rinnalla värikynäpakkaus jää kakkoseksi. Tällä, kun lasten materialismin hyvin tuntee, on tietysti vaikutusta sille ketkä ovat suosittuja ja ketkä saavat kutsuja toisten synttäreille.
Eikä kalliit lahjat ole ainoa asia. Itse synttäritkin menevät joskus lasten vanhempien kilpavarusteluksi: kustannetaan koko sakki HopLoppiin tai paikalle on kutsuttu ammattitaikuri. Älyttömin huippusuoritus on se, että melkeinpä normiksi on muodostunut lahjan antaminen vieraille. Siis ihan oikeasti: tämähän kuulostaa siltä, että toiset on lahjottu tulemaan synttäreille.
Onneksi täällä Hornankuusessa ei tilanne ole räjähtänyt käsistä. Lahjakassa on pidetty kurissa - meillä on ehdoton yläraja kymmenen euroa, yleensä jää reilusti alle - eivätkä muutkaan vanhemmat ole överiksi lyöneet. Järjestetyksi ohjelmaksi riittää hyvin vanhempien organisoima pöytälätkäturnaus tai pellehyppykilpailu trampoliinilla - vieläpä siten että sijoituksesta riippumatta palkintona on vaikka lakupötkö.


15. Minä suojelen sinua kaikelta

Yhä useampi jättää lapset pois hautajaisista, koska he pelkäävät lasten järkyttyvän. Mihin asti tämä suojelukulttuuri oikein menee? Mitään pahaa mieltä aiheuttavaa ei saisi koskaan tapahtua?
Kuolemasta on tullut kovin kliininen. Tuskin kukaan kuolee nykyään kotiin - ellei kyseessä ole äkillinen sairaskohtaus tai tapaturma. Kyllä kuolema on osa elämää ja se pitää lastenkin oppia tajuamaan.
Ei tulisi mieleenkään jättää lapsia kotiin hautajaisista. Toki osalta voi suojella. Taannoin pikkulapsi pyysi lupaa tulla katsomaan saattohoidossa olevaa läheistään. Kielsin, koska tiesin kokemuksesta miltä tilanne saattaa näyttää. Jos potilas vääntelehtii puolitiedottomana ja huutaa sekavia, ei se ole sopivaa nähtävää. Teini-ikäisen voi viedä katsomaan, mutta ei pikkulasta.
Tilanne on toinen sitten, kun kuolema on tapahtunut. Silloin olen aina sanonut lapsille, että voivat halutessaan käydä katsomassa vainajaa. Alle kouluikäisille olen aina selittänyt kuoleman merkityksen etukäteen tyyliin "mummo on nyt kuollut, mummoon ei enää satu mikään, mummo ei enää tunne mitään tai kuule ja näe sinua, mummo on erilainen kuin elävänä." Asia on aina tullut ymmärretyksi eikä siitä tunnu kellekään traumoja jääneen. Itsekin muistan käyneeni kuollutta katsomassa ensi kertaa viisivuotiaana. On käsittämätöntä, että monet aikuiset eivät ole koskaan nähneet kuollutta ihmistä. Ihmekös se, että ollaan sitten elämästä vieraantuneita.


16. Koulunkäyntiä

Hesarissa havaittiin, että lauttasaarelaisista nuorista 86 % menee lukioon ja jakomäkeläisistä 39 %. Ongelmaksi nähtiin se, että jakomäkeläiset eivät mene lukioon.
Juttu oli kovasti asenteellinen nähden lukiokoulutuksen ainoana järkevänä vaihtoehtona. Entäpä jos ongelma onkin siinä, että liian moni lauttasaarelaisista menee lukioon?
Lukion vaatimustasoa on laskettu jatkuvasti, osin toki seurauksena siitä että peruskoulun taso on laskenut rajusti. Entäpä jos ajattelisimme kansakuntamme tulevaisuutta siten, että lukion tasoa nostettaisiin? Nykyään lukioon menee paljon opiskelijoita, jotka lähinnä hidastavat muiden opintoja alhaisella tasollaan. Olisi huomattavasti parempi, että lukion tasoa nostettaisiin, jolloin akateemisesti suuntautuneet saisivat paremman lähtökohdan jatkoon. Niinkin radikaaleja ehdotuksia kuin koko lyhyen matematiikan poistamista sopisi harkita. Tällöin saataisiin ammattikouluihin yhteiskunnan rattaita pyörittämään parempaa ainesta ja vältyttäisiin humanististen aineiden ylijäämämaistereilta oikeita töitä haittaamasta. Toki tämä edellyttäisi myös ammattikoulujen tason nostoa. Nykyään nuoret tuntuvat olevan siellä enemmän heitteillä kuin opinnoissa.
Ongelma on ensisijaisesti ylihyysääminen. Tasoa lasketaan, jotta heikot pääsisivät läpi. Tarkoitus on hyvä, mutta tässä kaikki oppivat vain alisuorittamaan. Oikeastaan pitäisi olla laki, että koulusta saa antaa päättötodistuksia vain 90 %:ille yrittäjistä. Putoajia tarvitaan kannustamaan suoriutujia yrittämään paremmin. On sekin parempi tarkoitus elämälle kuin saada tuettuna tutkinto osaamatta mitään.
On myös huomattava, että kaikille on tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisen koulutuspolitiikan on tarkoitettava sitä, että Lauttasaareen ja Jakomäkeen satsataan yhtä paljon resursseja per oppilas. Veikkaan että nykyään Jakomäkeen satsataan enemmän, koska haittamaahanmuuttajia asunee selvästi enemmän siellä kuin Lauttasaaressa. Genetiikka ja ympäristö määräävät suuren osan ihmisen kohtalosta ja siksi on luonnollistakin, että Lauttasaaresta mennään enemmän lukioon kuin Jakomäestä. Pakkotasapäistäminen ei ole kenenkään etu, kaikkein vähiten yhteiskunnan.


17. Rankin

IAAF kyllästyi vihdoin siihen, että iranilainen moukarinheittäjä saattoi käväistä valkovenäläisellä perunapellolla heittämässä arvokisarajan ylittävän tuloksen sopivasti juuri ennen viimeistä päivämäärää ja päästä kisoihin. (Tässä esimerkkitapauksessa Tilastopaja on hylännyt kyseisen "77,40" kantaneen heiton, vaikka se onkin edelleen Iranin virallinen ennätys. Oikeasti kyseinen heittäjä on parhaimmillaankin jäänyt yli kaksi metriä kyseisestä tuloksesta ja Rion karsinnassa moukari lensi niukasti yli 65 metriä.) Yhdessä kisassa tehtyyn tulokseen perustuva karsintajärjestelmä ei siis ole luotettava. Niinpä IAAF pisti systeemin uusiksi. Vähemmän yllättävästi suomalaiset kritisoivat järjestelmää. Onhan siinä toki puutteensa, esimerkiksi Timanttiliigan kisat ovat selkeästi yliarvostettuja rankingissa. Askel parempaan suuntaan se kuitenkin on, jopa selkeästi. Suomessakin pitäisi ymmärtää se, että muualla maailmassa eivät mittanauhat ja tuulimittarit niiden käyttäjistä puhumattakaan ole yhtä hyvin kalibroituja kuin sivistysmaissa. Niinpä on järkevää ottaa rankingjärjestelmä käyttöön ja antaa samasta tuloksesta enemmän pisteitä, kun se on tehty luotettavammassa kisassa. Valitettavasti vain tähän on ympätty sijoituspisteet, mikä ei ole - ainakaan noin vahvalla painotuksella - mielekästä. Samoin valitettavasti ja ymmärrettävästi eri maissa on noudatettava saman luokan kisoissa samaa rankingpisteytystä, vaikka Suomessa kansallisten kisojen tulosten luotettavuus on selkeästi eri taso kuin jossain Paskastaniassa.


18. Tehtävä suoritettu

Edellisessä uutiskatsauksessa (kohta 15) kerroin Iina Puskalasta, jonka tavoite oli juosta maraton päivässä vuoden ajan. Urakka on nyt saatettu kunniakkaasti loppuun. Paljon onnea suomalaisen sisun henkilöitymälle!


Loppukevennys: Sillä aikaa armeijassa

Oikeus tuomitsi 44-vuotiaan yliluutnantin ampumaleirillä tapahtuneesta huumausaineen käyttörikoksesta. Tapaus oli havaittu, kun "yliluutnantti käyttäytyi hermostuneesti ja epäloogisesti".
Jos tuomioita jaetaan noilla perusteilla, niin omana armeija-aikanani kantahenkilökunta taisi olla lähes sataprosenttisesti huumepöllyssä.


Videokevennys: KELA-GOLD.

K-Plussakorttimainoksen ohjaaja ei ilmeisesti tiedä, mitä “skenessä” tarkoittaa Kela-Gold. Tai sitten on piilonuiva ja tiesi. On nimittäin melkein liian hyvää ollakseen totta, että samaan klippiin olisi osunut sattumalta kaikki kolme:
1) Kortin väri
2) Vittuileva kuittailuilme
3) Kuka kuittaa ja kenelle:

lauantai 3. marraskuuta 2018

Uusinta: Kohtaamisia

Lukijalle: Uusitaan vaihteeksi kaunokirjallista (vai pitäisikö sanoa rumakirjallista) tuotantoa novellikokoelman muodossa;

Itä-Länsi

1944
Elias katsoi palavaa rynnäkkötykkiä järkyttyneenä. Liekehtivästä StuG III:sta kapusi yksi ainoa mies, nousi soihtuna sen päälle seisomaan rojahtaen sitten telaketjujen viereen maahan. Elias ei ehtinyt edes ajatella, vaan pomppasi ylös asemista ja alkoi juosta.
JR 5:n toinen pataljoona oli siirretty Itä-Karjalasta junilla Perkjärven läheisyyteen. Miehet olivat purkautuneet junista suoraan rintamaan revenneeseen aukkoon. JP 2 oli muutaman rynnäkkötykin tukemana perääntymässä.
- Soininen, et mene! Tapatat itsesi, alikersantti ehti huutaa.
Elias ei huutoa kuullut, vaan juoksi kyyryssä. Hänen maailmaansa mahtui vain palava mies.
Pentti tajusi hämäräsi kyenneensä haavoittuneenakin ja osumasta huumaantuneena kömpimään ulos palavasta vaunusta. Sitten tajunta sammui.
Elias syöksyi miehen viereen ja huiski liekit sammuksiin. Vasta sitten hän tajusi, että vihollinen tulitti yhä. Hän makasi liikkumatta, arvioiden oikeaa hetkeä. Kun se tuli, hän tempaisi miehen palomiehen otteeseen hartioilleen ja lähti juoksemaan. Metallin maku tulvahti suuhun, hän tajusi että oli vain yksi yritys, ei mahdollisuutta edetä lyhyin syöksyin kuten opetettu oli. Suojaa ei ollut.
Pentti havahtui hetkeksi kipuun miehen selässä. Nyt Ketolan poikaa viedään, hän ehti ajatella ennen kuin tajuttomuus armahti.
Selvittyään suuren kivenlohkareen taakse Elias pudotti miehen selästään huohottaen väsymyksestä. Luutnantti ilmestyi paikalle.
- Soininen saatana. Että pitää olla ihmisen kaksikymppisenä nuori ja hullu. Mutta olipa temppu. Ja nyt kaksi miestä kantaa tuon panssarimiehen JSP:lle ja vähän äkkiä.

1977
Noustessaan autosta Elias vilkaisi pihamaalla odottanutta Artoa. Ajomatka Parikkalasta Lappajärvelle oli melkoinen. Vaikka matkalla oli taukoja pidetty, Elias venytteli hetken ennen kuin tervehti poikaansa paremmin. Maire tuli myös ulos autosta ja katseli ympärilleen. Peruskuulumisten jälkeen Arto tokaisi:
- Mutta eiköhän lähdetä katsomaan Ullan vanhempia. Pääsette aloittamaan Itä-Länsi -ottelun. Teidän majapaikka on tuolla yläkerrassa, saatte nukkua rauhassa niin olette huomenna häissä virkeitä. Ullan äiti on hakemassa kellarista tavaraa, mutta tuleva appiukko näyttääkin tuolta juuri könyävän verannalle.
Pienikokoinen isäntämies asteli pihalle. Maire oli jäänyt ottamaan tavaroita autosta, joten mies käveli Eliasta kohti. Arto ei sanonut mitään, hän tiesi isännän haluavan itse hoitaa esittelyt.
- Jaaha, hyvää päivää ja tervetuloa Pohojanmaalle. Pentti Ketola.
- Elias Soininen. Kiitoksia, mukava tavata näin ensimmäistä kertaa.


Laivat yössä

1974
Pauliina hyväili nuorukaisen hiuksia kädellään. Hotellihuoneen ikkunasta näki Kanarian hämärtyvän illan. Pari viimeistä päivää olivat olleet upeita ja seksintäyteisiä. Nyt olisi aika kysyä. Se kysymys, jota varten hän oli nuorukaisen vietellyt. Jonka takia tämä tunsi Pauliinan vain hänen ensimmäisellä etunimellään Katri. Sukunimi oli kyllä oikea, matkalaukussa ja hotellivarauksessa luki Katri Virtanen, mutta heitä oli Suomessa kymmenittäin. Pauliina oli vastavalmistunut ja tiesi, että parin vuoden kuluttua hänellä saattaisi olla jo mies ja perhe. Sitä ennen hän halusi kuitenkin vielä kokea yhden asian, edes kerran elämässään.
- Jouni…
- Mmmhh…
- Sinähän ymmärrät, että tämä ei enää jatku kotimaassa. Olimme vain kaksi laivaa, jotka kohtasivat toisensa yössä. Minä olen kolmekymmentä, sinä kahdeksantoista.
Taidan olla maailmanhistorian ensimmäinen nainen, joka lisää ikäänsä viisi vuotta, Pauliina ajatteli ja jatkoi:
- Me emme enää tämän jälkeen tapaa. Me asumme sitä paitsi aivan eri puolilla maata.
- Tiedän ja ymmärrän.
- Mutta minulla olisi sinulle yksi seksiin liittyvä pyyntö.
- No sehän kiinnostaa aina. Anna tulla.
Pauliina kumartui Jounin puoleen ja kuiskasi tämän korvaan. Hän näki Jounin silmien rävähtävän selälleen. Sitten poika nyökkäsi.

2001
Saija istui aivan liian pienelle tuolille, joten Jouni asettui vaimonsa viereen pulpetille tyytyväisenä siitä, ettei jalkoja tarvinnut koukistella. Loppujenkin vanhempien etsiytyessä paikalle Jouni rypisteli kulmiaan mietteliäänä. Jostain minä tuon naisen tunnen. No, sattumaa. Helsinki on tietysti iso kaupunki, mutta kyllähän tällä seudulla liikkuviin ihmisiin on hyvinkin törmännyt. Ehkä me ajamme vastakkain työmatkoilla.
Pauliina katsoi etupulpetilla istuvaa miestä. Mistä minä tuon miehen tunnen? Sitten hän ravisteli ajatuksen syrjään. Oli tärkeämpiäkin asioita kuin miettiä jotakuta, jonka kasvot ovat saattaneet jäädä mieleen vaikka rautakauppakäynniltä.
- Hyvää iltaa kaikille ja tervetuloa tähän eskarilaisten ensimmäiseen vanhempainiltaan. Minä olen siis Pauliina Jokela, teidän lastenne opettaja.


Kilpakumppanit

1980
Minna kiristi vauhtia viimeisessä kaarteessa. Tuo likka ei kyllä minua voita, hän päätti.
Suomessa elettiin Moskovan olympialaisten odotuksessa. Euroopan mestari Martti Vainiolta odotettiin paljon. Kaarlo Maaninka oli juuri antanut lisänäytöt ja selvinnyt kisoihin. Vanhan mestarin Lasse Virénin kunto oli arvoitus.
Mikä tuo tyyppi oikein luulee olevansa, Minna ajatteli kuullessaan hengityksen takaansa. Minä näytän sille.
Minnan perhe oli viettämässä isän viimeistä kesälomaviikkoa. Lomakylän johtaja oli ideoinut lasten olympialaiset. Maastojuoksun nuorin sarja oli kahdeksanvuotiaat ja siitä alaspäin.
Käännyttiin maastosta kentälle. Minna näki toisen pikkutytön kirivän vierelleen loppusuoran auetessa.
Muut olivat jääneet jo kauas taakse. Voittokamppailu käytäisiin näiden kahden välillä.
- ”Hyvä Tiina!”, huusi joku nainen. Vastapainoksi Minna kuuli vanhempiensa ja isoveljensä kannustuksen. Minna puristi viimeiset voimanrippeensä, näki kuinka tyttö ei enää päässyt yhtään kauemmas hänestä, sitten etumatka muuttui tasapeliksi ja lopulta Minna tajusi olevansa edellä … ja maalissa, voittajana.

1994
Minna kiristi vauhtia viimeisessä kaarteessa. Tuo likka ei kyllä minua voita, hän päätti.
22-vuotiaiden SM-kisojen viisituhatta metriä oli ratkeamassa. Minna oli ennakkosuosikki, pudottanut muut kilpailijat jo matkalla. Paitsi tätä yhtä.
Mikä tuo tyyppi oikein luulee olevansa, Minna ajatteli kuullessaan hengityksen takaansa. Tällä matkalla eivät mailerit juhli, hän päätti.
Tiina Johansson oli ilmestynyt juoksupiireihin kuin tyhjästä. Tai oikeastaan Ruotsista. Tyttö oli muuttanut sinne vanhempiensa työn takia 80-luvun vaihteessa ja kilpaillut siellä. Kuitenkin keskimatkoilla, ja pari viimeistä kautta olivat loukkaantumisten takia menneet pieleen. Nyt Tiina oli päässyt takaisin kuntoon ja lähtenyt haastamaan ikätoveriaan pidemmälle matkalle.
Loppusuora avautui. Minna näki kilpakumppaninsa kirivän vierelleen.
Muita kilpakumppaneitaan Minna oli osannut arvioida ennen kisaa. Mutta ei Tiinaa. Se on maileri, eikä ole koskaan juostu samassa kisassa aiemmin, Minna oli sanonut valmentajalleen ennen kisaa.
Mailerin kiri, Minnan päässä välähti. Mutta periksi en anna, perkele. Täytyyhän sen olla jo puhki tuolla kuntopohjalla. Minna puristi viimeiset voimanrippeensä, näki kuinka tyttö ei enää päässyt yhtään kauemmas hänestä, sitten etumatka muuttui tasapeliksi ja lopulta Minna tajusi olevansa edellä … ja maalissa, Suomen mestarina.


Rauhoittelua

1981
Arja kiiruhti pihan poikki kohti rappukäytävän ovea. Helkutin professori, hän ajatteli. Gradun puiminen oli vienyt suunniteltua pidempään, se vanha jäärä oli motkottanut lähdekritiikistä. Nyt kyllä myöhästyn treeneistä, kun en aamulla pakannut kamoja valmiiksi. En mitenkään ehdi kämpältä kentälle ajoissa. Kaupassakin pitäisi käydä, mutta se saa jäädä… mitä hittoa?
Rappukäytävään astuessaan hän kuuli lapsen itkua. Silmän totuttua hämärään hän näki alle kymmenvuotiaan pojan rappusilla itkemässä, kivusta irvistäen.
- Mikä sinulla on hätänä?
Hän kumartui pojan yläpuolelle. Poika oli tuntematon, ei tässä rapussa tuonikäistä kyllä asunut.
- Mä… kaaduin. Jalkaan sattuu. Nilkka…
Arja siirsi katseensa alemmas. Vasen nilkka oli luonnottoman näköisessä kulmassa.
- Mitä tapahtui?
- Mä olin tuossa pihalla leikkimässä ja tulossa sisään. Sattuu…
Portaat olivat kierreportaat. Poika oli varmaan mennyt liian lähellä reunaa ja astunut harhaan, Arja ajatteli.
- Sisään? Et sä kyllä täällä asu.
- Mä oon täällä Hesassa isosiskon luona käymässä… auuu.
Arja otti poikaa kädestä ja nosti tämän terveen jalkansa varaan.
- Pystyt kävelemään, kun minä tuen. Missä kerroksessa?
- Ekassa.
- Niin tietysti, muuten olisit mennyt hissillä.
Arja auttoi pojan ylös. Nyyhkytys lakkasi. Poika otti tukevan otteen ja kinkkasi yhdellä jalalla portaat. Tasanteella Arja soitti ovikelloa.
- Mikä sun nimes on, hän kysyi pojalta.
- Pekka.
- Reippaasti meni.
Ovi aukesi. Arja oli nähnyt ikäisensä naisen aiemminkin, mutta uutena asukkaana ei ollut vielä ruvennut juttusille.
- Hei. Pekka taisi nyrjäyttää nilkkansa. Sulla on varmaan auto, niin saat kuskattua hoitoon.
- Ai kamalaa… joo, on.
Hetken selvittelyn jälkeen Arja kiipesi seuraavaan kerrokseen. No, tulipa tehtyä päivän hyvä työ, vaikka tämän takia harkoista myöhästynkin, hän tuumaili.

2005
- Mun pitää nyt käydä vessassa, Sanna sanoi ja nousi pöydästä.
Arja odotti, että tytär oli ehtinyt kuuloetäisyyden päähän ja käänsi sitten katseensa Pekkaan. Tämä istui häntä vastapäätä rauhallisena. Liian rauhallisena ja itsevarmana, Arja ajatteli.
- Ootsä tän jutun kanssa tosissasi?
Pekka nojautui eteenpäin laittaen kyynärpäänsä pöydälle, nyrkit yhdessä, leuka niihin nojaten. Hän antoi katseensa kiertää hetken huoltoaseman kahviota. Sitten hän suuntasi sen suoraan Arjan silmiin.
- Olen.
Muuta hän ei sanonut. Arja tajusi, että ei sanoisi vaikka kuinka odottaisi. Ja aikaa oli rajallisesti. Sanna tulisi kohta takaisin, ja hänen olisi sanottava se mikä oli pakko.
- Sanna on vasta kahdeksantoista. Täysi lapsi. Sinä olet - mitä? Yli kolmekymmentä kuitenkin. Teillä on kova tie edessä.
Arja katsoi Pekkaa tiukasti. Tämän ilme ei värähtänytkään. Tuossa lujuudessa oli jotain luottamusta herättävää, hän ehti ajatella.
- En minä tullut sinulle esittäytymään Sannan pyynnöstä. Tulin omasta halustani. Kun minä tämmöiseen lähden, minä lähden tosissani. Tiedä se.
Arja sulki silmänsä. Muutaman sekunnin ajan hän punnitsi. Ne olivat luopumisen sekunnit.
- Tämä on Sannan tahto. Minä annan sille siunaukseni. En siksi, että minun olisi pakko, vaan siksi että haluan. En ole sinua ikinä tavannut, mutta Sanna kertoi eilen paljon. Ja se, mitä hän kertoi, on tänään mielessäni vahvistunut.
Edelleenkin Pekka istui ilmeettömänä. Arjaa huolestutti. Eikö tuokaan saanut mitään tunnereaktiota aikaan… mutta sitten Pekan huulilla karahti hymy.
- Kiitos. Tiedätkö, kun Sanna näytti minulle valokuva-albumiaan pari kuukautta sitten, ajattelin sinun kuvasi nähdessäni: Tuon naisen kanssa minä tulen hyvin toimeen. En tainnut erehtyä.
Pekan selän takaa Arja näki tyttärensä lähestyvän. Hetken hän kummasteli, miksi Sanna hymyili helpottuneesti. Sitten hän tajusi oman ilmeensä heijastuvan tämän kasvoilta.


Tien varressa

1991
Timo tunnisti liftarit välittömästi. Samat tamperelaiset heput, jotka olivat eilen Ruisrockissa olleet heidän vieressään Billy Idolin konsertissa. Hän jarrutti ja ohjasi auton tienviereen. Kavereiden löntystellessä kohti Timo mietti, että ei ollut tyypeistä liiemmin pitänyt. Eikä edes muistanut toisen nimeä. Toinen oli Kalle. Mutta olisipa matkaseuraa, tie Orivedelle veisi joka tapauksessa Tampereen kautta ja velipoika oli jäänyt Turkuun opiskelukämpälleen. Ja mukava tehdä kavereille palvelus.

2012
Kääntyessään mutkasta Kalle odotti jälleen näkevänsä sinne kadonneen auton perävalot. Sen sijaan iltahämärässä valokeilaan ilmestyi tiellä toikkaroiva hirvi ja auto katollaan tienposkessa. Kalle löi liinat kiinni. Hirvi raahusti ojan yli toista takajalkaansa vetäen. Pulssi löi lähes kahtasataa vauhdin hidastuessa kävelynopeuteen.
Timo avasi silmänsä. Hän ymmärsi heti, mitä oli tapahtunut. Ammattimies katsoi alaspäin – samassa hän tajusi, että se minkä piti olla alhaalla, olikin ylhäällä – kohti jalkojaan. Nähtyään vammansa hän sairaanhoitajan koulutuksellaan tiesi, että aikaa ei olisi paljon. Apua oli saatava ja äkkiä. Kännykkä oli tietysti takintaskussa takapenkillä, tavoittamattomissa.
Kalle vilkaisi ojaan päätynyttä autoa. Perä oli tielle päin, pyörät kohti taivasta. Katto ei ollut painunut pahasti sisään, joten kuljettajalla tuskin olisi hätää. Ja hänellä oli kiire kotiin. Jos hän olisi tiennyt konsulttikeikan venyvän parilla tunnilla, hän olisi varannut hotellihuoneen. Nyt piti yötä myöten ajella. Auttakoon joku muu. Kalle painoi kaasua.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Mies parhaassa iässään, osa I


Ikuisuuskysymys: missä iässä urheilija on parhaimmillaan?

Hittojako sitä kiistelemään, kun pitäisi olla selvää faktaa saatavilla. Joten ei muuta kuin tutkimaan. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julkaisee pistetaulukkoja, jotka mahdollistavat eri lajien vertailun. (Huomautus: Kyseessä ovat erilaiset pisteytykset kuin ne, joita käytetään moniottelujen pisteytykseen. Ne käyttävät samaa laskuformaattia, mutta kertoimet ovat erilaiset. Esimerkiksi miesten pituushypyssä tulos 800 tuottaa IAAF:n taulukolla 1138 pistettä, mutta kymmenottelussa 1061 pistettä.) Käytettävä laskuformaatti on a*(|x - b|)c, missä x on saavutettu tulos ja a, b, c lajikohtaisia vakioparametreja. Parametri b ilmaisee ns. "nollatuloksen" eli nollan pisteen suorituksen. Sitä huonommilla tuloksilla kaava ei toimi, mutta käytännössä nollatulokset ovat jo niin heikkoja, että aina pärjää paremmin. Esimerkiksi miesten lajeissa keihäänheiton nollatulos on 1,5 metriä, pituushypyssä 248 senttiä, 100 metrillä 17 sekuntia ja maratonilla 4.20.00.
Ikävä puoli asiassa on se, että siinä missä moniottelujen parametrit ovat julkisia ja niille löytyy pistelaskureita, IAAF:n kaikkia lajeja vertailevan taulukon parametreja ei ilmeisesti ole julkaistu missään. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Koska taulukko eri lajien pisteistä on siis olemassa, voi kutakin suoritusta verrata siihen ja lukea suoraan pisteet. Tämä menetelmä on kuitenkin suuren datan kanssa hankala. Mutta tämäkään ei ole ongelma, sillä ottamalla taulukosta muutama kiintopiste kustakin lajista voidaan lajikohtaiset kertoimet laskea. Pienen ongelman tässä muodostaa kuitenkin se, että pisteet on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun, mikä vain muutama kiintopiste valitsemalla tuottaa kertoimiin väistämättä pienen virheen. Virhe olisi korjattavissa laajemmalla otoksella, mutta se olisi huomattavan työlästä ja virheen suuruus on joka tapauksessa häviävän pieni. Edellä malliesimerkkinä käytettiin miesten pituushypyn tulosta 800 siksi, että siinä virhe on kutakuinkin suurimmillaan. Laskemillani kertoimilla tulos 800 tuottaa 1133 pistettä, kun se on oikeasti 1138 pistettä. Yleensä virhe on 0-2 pisteen luokkaa. Sillä ei tässä vertailussa ole mitään merkitystä siksi, että tässä ei vertailla eri lajien suorituksia toisiinsa, vaan eri ikäluokkien suorituksia saman lajin sisällä.

Epäilen, että yksi syy siihen ettei IAAF ole suvainnut julkaista virallisen pistetaulukkonsa parametreja on se, että juoksulajeissa paljastuisi mallin yksinkertaisuus. Jokaisessa juoksulajissa eksponentissa oleva parametri on nimittäin kaksi. Kenttälajeissa ne ovat aina erilaiset, käytännön pakosta.
Malli sinänsä toimii varsin hyvin, vaikka juoksulajeissa käytetäänkin vakioeksponenttia. Epäillä toki sopii, että muutaman tuhannesosan säätö saattaisi tuottaa vielä paremman mallin.


Sitten asiaan. Päätin tutkia eri ikäluokkien keskinäistä paremmuutta näennäisen yksinkertaisella systeemillä. Otin Tilastopajasta tämän kauden (2018) Suomen tilastoista kunkin ikäluokan parhaan tuloksen jokaisesta olympiaohjelman lajista (poislukien kävelyt ja viestit) sekä miehistä että naisista. Lajeja on tällöin yhteensä 40. Tutkittavat ikäluokat olivat 1978-2006 syntyneet eli 12-40 -vuotiaat. Jokaisen ikäluokan pisteet laskettiin yhteen. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan selvittää, missä iässä tehdään keskimäärin parhaita tuloksia.
Käytännössä tämä ei ollutkaan näin yksinkertaista.

Mutta aluksi kuitenkin nämä raakatulokset ikäluokittain paremmuusjärjestykseen asetettuna sekä sukupuolittain lajiteltuna:


Yhteensä   Miehet   Naiset  
Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet
19972138089 19962219050 19972119780
19952337294 19952318900 19942419274
19962237205 19972118309 19952318394
19942436393 19932518067 19991918281
19982035255 20001817571 19982018232
19932535063 19902817205 19962218155
19922634755 19942417119 19922618112
19991934659 19982017023 20011717361
20001834652 19912716988 20001817081
19902832933 19922616643 19932516996
20011732068 19991916378 19892916833
19912730941 19853315117 19902815728
19853329140 20011714707 19883015424
19892927876 19873112884 20021615336
19883027597 19823612814 19863215169
19863227153 19883012173 19853314023
20021626427 19863211984 19912713953
19873124383 20021611091 19793913080
19793922824 19892911043 20031513068
19813722299 19813710081 19813712218
19823621564 19843410033 19873111499
19803821421 19803810007 19803811414
20031521236 1979399744 19784011390
19784020958 1978409568 2004149883
19843418813 2003158168 2005139462
20041416300 1983357089 1984348780
19833515776 2004146417 1982368750
20051314136 2005134674 1983358687
20061212285 2006124388 2006127897

Käytännössä ongelmaksi muodostui se, että kaikissa ikäluokissa ei ollutkaan jokaisessa lajissa edustajaa. Tämä olikin kenttälajeissa juniorien kohdalla odotettua, koska he käyttävät kevyempiä heittovälineitä, samoin kuin aitajuoksuissa matalampia aitoja. Yllättävää oli se, että melkein joka ikäluokkaan jäi jokin puuttuva laji. Ainoa ikäsarja, joka sai kaikki 40 tulosta kasaan, oli 1996 syntyneet. Tämä aiheutti vääristymää pistesummaan, koska kohtuullisestakin suorituksesta jossain lajissa saa jo 500 pistettä. Tuhannen pisteen suoritus on jo kansainvälisen luokan tulos (suunnilleen maajoukkuetasoa eli keskimäärin kolmen parhaan suomalaisen joukossa), joten jos ikäluokalla olisi jokaisessa 40 lajissa tämän tason tekijä, pistesumman pitäisi olla 40000 tai yli.
Kompensoin tätä tekemällä toisen laskelman, jossa otettiin vain 30 parasta tulosta mukaan. Tällöin sentään 22 tutkimuksen 29 ikäluokasta sai täyden tulossarjan kasaan. Ikäluokkien keskinäinen järjestys ei kuitenkaan merkittävästi muuttunut, joten palataan tähän myöhemmin.

Yleisesti ottaen urheilijan parhaana ikänä pidetään noin 25 vuotta. Parhaat pisteet saa kuitenkin 1997 syntyneiden ikäluokka eli vasta 21-vuotiaat. Tämä on järjestelmällistä, sillä seuraavaksi parhaita ovat järjestyksessä 23, 22, 24, 20, 25, 26, 19, 18 ja 28-vuotiaat. Paras kolmosella alkavien ikäluokka ovat vasta 1985 syntyneet eli 33-vuotiaat sijalla 13. Käsittämätöntä on, että 17-vuotiaiden ikäluokka voittaa 27-vuotiaat!
Satunnaisen vaihtelun takia on ymmärrettävää, että ikäluokissa on sekä vahvoja että heikkoja. Esimerkiksi vuonna 2001, 2000, 1997, 1985 ja 1979 syntyneiden ikäluokat ovat vahvoja, sillä ne pärjäävät ympäröiviin ikäluokkinsa nähden hyvin. Heikkoja ovat vastaavasti ikäluokat 1991, 1989, 1988, 1987, 1984 ja 1983. Etenkin kaksi viimeistä ikäluokkaa ovat hämmästyttävän heikkoja.

Kuten hyvin tiedetään, naiset kypsyvät miehiä nopeammin. Tämä näkyy juniori-ikäluokkien keskinäisessä vertailussa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ikäluokissa 1997-2005 eli 13-21 -vuotiaat naisten ikäluokka on omassa tilastossaan korkeammalla kuin miesten vastaava ikäluokka. Tuo poikkeus on 2000 syntyneet eli 18-vuotiaat. Erityisen suuri ero on 15-17 -vuotiaiden kohdalla, ikäluokkien sijoitukset miesten/naisten tilastoissa: 25/19, 18/14, 13/8.

Huvin vuoksi otin lisätiedoksi myös yli 40-vuotiaat eli parhaan tuloksen kustakin lajista keneltä tahansa 1977 tai aiemmin syntyneeltä. Tämä "veteraanijoukkue" keräsi miehissä 14304 pistettä, naisissa 14275 pistettä, yhteensä 28579 pistettä. Sijoitus olisi ollut miehissä 14., naisissa 16. ja yhteispisteissä 14. Veteraanit olisivat voittaneet sekä 29- että 30-vuotiaiden ikäluokat!

Tilastot silloin, kun ikäluokista otetaan huomioon vain 30 parasta tulosta neljästäkymmenestä. Vieressä kokonaispisteet kaikista lajeista:


30/40 lajia   Yhteensä  
Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet
19952330840 19972138089
19972130731 19952337294
19942430158 19962237205
19982029921 19942436393
19932529909 19982035255
19962229365 19932535063
19991929170 19922634755
20001829077 19991934659
19922628997 20001834652
19902828692 19902832933
20011728318 20011732068
19912727881 19912730941
19892927189 19853329140
19863226027 19892927876
19853326003 19883027597
20021625813 19863227153
19883025355 20021626427
19873123499 19873124383
19793921874 19793922824
19823621564 19813722299
20031521236 19823621564
19813721233 19803821421
19803820789 20031521236
19784020718 19784020958
19843418813 19843418813
20041416300 20041416300
19833515776 19833515776
20051314136 20051314136
20061212285 20061212285

Kuten näkyy, muutokset järjestyksessä eivät ole suuria. Järjestelmällisyyttä löytyy siitä, että juniori-ikäluokat vuodesta 1999 eteenpäin nousevat hieman ylöspäin. Tämä oli yllättävää; uskoin niiden putoavan hieman alaspäin siksi, että enemmän aukkoja tilastoista löytyy vanhemmista ikäluokista. Toisin kävi siksi, että juniori-ikäluokista karsiutuneissa lajeissa pisteet olivat kuitenkin vähäiset. (EDIT 1.11.2018: Edeltävä kappale kirjoitettu uusiksi virheen takia.)

Aiemmin mainittu yli 40-vuotiaiden yhdistelmäjoukkue olisi tässä vertailussa jäänyt sijalle 18, kun se kaikki lajit huomioiden olisi ollut 14. Tämä johtuu siitä, että joukkue sai pisteitä yhtä vaille kaikista lajeista, mutta ei missään lajissa tietenkään kovin korkeita pisteitä. Veteraanit pärjäävät kuitenkin sekä 31- että 15-vuotiaille.


Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, missä iässä urheilija on parhaimmillaan. Tämä ei selvinnyt. Ehkä tämä selviää paremmin osassa II joskus tulevaisuudessa. Siinä teen saman tutkimuksen maailmantilastoista.
Haluttu tieto ei selvinnyt siksi, että materiaali oli sen verran kapeaa. Kun urheilijoiden ikä on 25 tai enemmän, Suomen tilastoista löytyy useinkin vain yksi tai muutama urheilija sitä ikäluokkaa, joissakin lajeissa ei yhtään. Haluttua tietoa ei siksi saatu, mutta saatiinpa muuta tietoa.
Suomen yleisurheilun suurimpia ongelmia on kansallisen tason urheilijoiden puute. Tämä ei toisaalta ollut mikään yllätys, mutta en uskonut tilanteen olevan noin paha. Tästä SUL saa syyttää vain itseään. Piirien kilpailutoiminnan hiipuessa SUL ei ole kyennyt luomaan uskottavaa kilpailujärjestelmää yleisen sarjan urheiluun. On keskitytty vain huippuihin tajuamatta, että pyramidin kärki nousee korkealle vain, jos pohja on riittävän laaja.

Kansallisen kilpailujärjestelmän kuntoon saamisen tulisi nyt olla SUL:n ensisijainen prioriteetti. Sitä on yritettykin, mutta yritykset ovat olleet ponnettomia.
Toisaalta on turha huudella, että asia on hoidettu huonosti, ellei ole esittää parempaa tilalle. Jos kiinnostusta löytyy eikä NIH-ilmiö vaivaa, voin kirjoittaa auki järjestelmän, joka elvyttää yleisen sarjan kansallisen kilpailutoiminnan aiheuttamatta lisäkustannuksia ja saa aikaan sen, että urheilu-urat eivät pääty enää yhtä usein 18-22 -vuotiaana.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Uusinta: Kahden lajin urheilijat

Lukijalle: Tämä juttu on roikkunut pitkään uusittavien listalla odottaen sitä, että päivittelisin tähän lisää sittemmin löydettyjä tietoja. Se olisi kuitenkin niin loputon suo, että tuumasin että antaa olla. Yksi tapaus on silti pakko mainita erikseen. Pyongchangin olympialaisissa nähtiin nykypäivän urheilussa täysin käsittämätön suoritus, kun Tsekin Ester Ledecká voitti kultaa sekä supersuurpujottelussa että parisuurpujottelussa - sillä erolla että ensimmäisessä alla olivat sukset ja jälkimmäisessä lumilauta!:

Moni lupaava urheilija horjuu teini-iässä kahden vaiheilla: on valittava mikä siihen asti harrastetuista lajeista on se rakkain ja hylättävä muut. Jotkut harvat tekevät toisenlaisen ratkaisun ja pyrkivät huipulle useammassa kuin yhdessä lajissa. Urheilun alkuaikoina tämä oli vielä melko yleistä, koska taso ei ollut niin kova. Nykyaikaisen ammattiurheilun hurjassa myllyssä temppu on onnistunut vain muutamilta. Tosin usein siten, että toinen ura alkaa vasta ensimmäisen päätyttyä.

Seuraavassa epätäydellisessä listauksessa jokaisesta lajiyhdistelmästä on valittu parhaiten menestynyt henkilö. On tietysti usein mielipidekysymys kuka on paras, joten joskus on katsottu aiheelliseksi antaa muutama kunniamaininta. Valinnoissa on yritetty huomioida lajin kulloinenkin historiallinen taso eli nykypäivän saavutuksia yleensä on arvostettu korkeammalle kuin sadan vuoden takaisia. Ratkaisevana kriteerinä valinnassa on pidetty menestystä lajiyhdistelmän huonommassa lajissa. Jos Elmo on saanut olympiakultaa vörplauksessa ja SM-pronssia hatkuilussa Omlen saadessa olympiapronssia hatkuilussa ja SM-kultaa vörplauksessa, Omle on katsottu paremmaksi koska hänen huonomman lajin saavutuksensa on parempi.

Listaan lajiyhdistelmiksi ei ole hyväksytty ns. "yhdistelmälajeja", joissa menestynyt on useinkin pärjännyt kyseisen lajin osalajissa sellaisenaan. Esimerkiksi nykyaikaiseen viisiotteluun kuuluu miekkailu ja monet viisiottelijat ovatkin miekkailussa menestyneet. Samoin triathlon, tuo epäonnistuneiden kestävyysurheilijoiden viimeinen oljenkorsi, vilisee osalajeissaan - erityisesti pyöräilyssä - pärjänneitä. Sen sijaan jos joku olisi pärjännyt sekä triathlonissa että tenniksessä, hänet olisi kelpuutettu listalle, koska tennis ei kuulu triathloniin. Samoin kuten viisiottelussa ja 800 metrin juoksussa (ei siis maastojuoksussa, kuten viisiottelussa) pärjännyt. Rajatapaus on ampumahiihto sekä hiihdon että ammunnan suhteen, mutta koska ampumahiihdossa täräytellään kesken hiihdon, eivät suoritukset ole erillisiä ja yhdistelmät on siksi hyväksytty mukaan.

Listaan ei ole myöskään otettu lajeja, jotka ovat erittäin läheisiä toisilleen, kuten jääkiekko ja rullakiekko - luultavasti jääkiekon maailmanmestarijoukkue pesisi rullakiekon maailmanmestarijoukkueen rullat jalassa pelaten. Puhumattakaan näistä jatkuvasti sikiävistä kamppailulajeista, joissa tsing-tsang-tsoon ero bing-bang-boosta saattaa olla se, että edellisessä vasemmalla jalalla oikeaan käteen potkiminen on kielletty ja jälkimmäisessä sallittu.

Jos jotakin tämän listan perusteella pystyy sanomaan, niin ainakin sen, että typerintä mitä valmentaja voi tehdä, on vaatia nuorta urheilijaa keskittymään yhteen ainoaan lajiin jo kymmenvuotiaana. Ehkä voimistelu poikkeuksena.

Alppihiihto ja jalkapallo
Aleksandar Shalamanov pelasi Bulgarian maajoukkueessa MM-kisoissa 1966 ja 1970. Olympialaisiin hän otti osaa alppihiihtäjänä 1960 ja jalkapalloilijana 1964, jälkimmäisessä tosin vaihtopenkillä istuen.

Alppihiihto ja mäkihyppy
Birger Ruud oli mäkihypyn ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja (1932 ja 1936) ennen Matti Nykäsen aikaa. Vielä sodan jälkeen 1948 hän nappasi olympiahopeaa. Vuonna 1936 hän osallistui myös alppihiihtoon, jolloin ainoana lajina oli alppiyhdistetty. Ruud voitti syöksylaskuosuuden, mutta hävisi pujottelussa erikoismiehille niin paljon, että lopputuloksissa sijoitus oli neljäs. Ironista asiassa on se, että tuolloin ensi kertaa mukana olleeseen alppihiihtoon oli haluttu erillinen kilpailu molempiin lajeihin, mutta norjalaisten vaatimuksesta kilpailtiin ainoastaan alppiyhdistetyssä - ainoan kerran olympiahistoriassa.

Alppihiihto ja pikaluistelu
Laila Schou Nilsen sai olympiapronssia alppiyhdistetyssä 1936. Pikaluistelussa hän voitti kaksi virallista ja yhden epävirallisen maailmanmestaruuden sekä rikkoi useita maailmanennätyksiä. Päälle päätteeksi hän voitti useita Norjan mestaruuksia tenniksessä ja pelasi käsipalloa maajoukkueessa.

Amerikkalainen jalkapallo ja australialainen jalkapallo
Darren Bennett pelasi 12 vuotta ammattilaisena australialaista jalkapalloa, jota voi kuvata amerikkalaiseksi jalkapalloksi ilman suojuksia ja aivoja. Sen jälkeen mies lähti NFL:ään potkaisijaksi, jossa viihtyi kymmenen vuotta ja valittiin vuosikymmenen parhaaksi pelipaikallaan.

Amerikkalainen jalkapallo ja baseball
Bo Jackson valittiin yliopistoaikanaan maan parhaaksi jenkkifutariksi. Ammattilaisena hän missasi aina kauden alkuosan, koska pelasi siihen aikaan baseballia. Molemmissa lajeissa valittiin all star -joukkueisiin. Ura katkesi muutaman vuoden jälkeen pahaan loukkaantumiseen, mutta palasi vielä joksikin aikaa baseballiin keinolonkasta huolimatta.
Kunniamaininnat: Brian Jordan, Ernie Nevers, Deion Sanders, Jim Thorpe ja Wally Yonamine.

Amerikkalainen jalkapallo ja jalkapallo
Toni Fritsch pelasi yhdeksän maaottelua Itävallan paidassa, joissa teki kaksi maalia - molemmat Englannin verkkoon Wembleyllä samassa ottelussa! Vaihtoi kesken ammattilaisuraansa lajia ja viihtyi NFL:ssä potkaisijana toistakymmentä vuotta voittaen kerran Super Bowlin.
Kunniamaininnat: Morten Andersen, Manfred Burgsmüller, Aldo Donelli ja Horst Muhlmann.

Amerikkalainen jalkapallo ja jääkiekko
Lionel Conacher pelasi NHL:ssä 1925-1937, valittiin kerran liigan toiseksi parhaaksi pelaajaksi ja voitti kahdesti Stanley Cupin. Tarkalleen ottaen hän ei pelannut amerikkalaista vaan kanadalaista jalkapalloa; lajien oleelliset erot ovat kuitenkin vähäiset eli kanukkiversiossa on yksi pelaaja enemmän kentällä ja pelikenttä on suurempi. Voitti maan mestaruuden pari kertaa. Siinä sivussa mies urheili ammattilaisena myös lacrossessa ja painissa, voitti nuoruudessaan Toronton mestaruuden baseballissa sekä Kanadan amatöörimestaruuden nyrkkeilyssä ja otti näytösmatsin Jack Dempseytä vastaan. Urheilu-uran jälkeen Conacher valitutti itsensä Kanadan parlamenttiin. Kuolintapa oli mitä sopivin; sydänkohtaus 54-vuotiaana softballin näytösottelua pelatessa.

Amerikkalainen jalkapallo ja kelkkailu
Herschel Walker oli lajihistorian kohutuimpia yliopistotähtiä ja siksi sinänsä loistelias ammattilaisura oli lievä pettymys. Kahden NFL-kauden välissä hän kävi edustamassa USA:ta kahden miehen rattikelkkailussa vuoden 1992 olympialaisissa sijoittuen seitsemänneksi.

Amerikkalainen jalkapallo ja koripallo
Charlie Ward voitti vuonna 1993 yliopistotasolla parhaan jenkkifutarin palkinnon Heisman Trophyn, mikä on yleensä tie maineeseen ja kunniaan ammattilaisena. Wardin epäonneksi hän oli kuitenkin pelinrakentajaksi pienikokoinen, jolloin NFL-joukkueet eivät olleet halukkaita varaamaan häntä ensimmäisellä kierroksella. Ward taas ilmoitti, että joko ensimmäisen kierroksen varaus tai ei mitään. Jos sitä ei tulisi, hän lähtisi ammattilaiseksi koripalloon, jota oli myös pelannut yliopistossa. Näin kävikin ja Ward pelasi kymmenen vuotta NBA:ssa muttei otteluakaan NFL:ssä.
Kunniamaininta: Bud Grant.

Amerikkalainen jalkapallo ja mäkihyppy
Jan Stenerud tuli Norjasta Minnesotan yliopistoon mäkihyppystipendillä 1960-luvun puolivälissä. Yliopiston jenkkifutisvalmentaja huomasi Stenerudin jaloissa olevan ruutia ja rekrytoi miehen joukkueen potkaisijaksi. Loppu oli historiaa: tie vei lähes 20 vuotta kestäneelle ammattilaisuralle ja monet arvioivat hänet edelleen kaikkien aikojen parhaaksi potkaisijaksi.

Amerikkalainen jalkapallo ja nyrkkeily
Charlie Powell jätti yliopistofutiksen kokonaan väliin ja on NFL:n historian nuorin pelaaja. Piti muutaman vuoden taukoa NFL:stä ja keskittyi nyrkkeilyyn, jossa nousi raskaan sarjan kymmenen parhaan joukkoon. Hävisi Muhammad Alille ja Floyd Pattersonille, mutta voitti maailmanlistan kakkosen Nino Valdesin. Pelasi myös ammattilaisten alasarjoissa baseballia, sai koripallon sopimustarjouksen Harlem Globetrottersilta ja työnsi kuulaa yli 18 metriä.

Amerikkalainen jalkapallo ja paini
Stephen Neal voitti vapaapainin raskaassa sarjassa maailmanmestaruuden 1999 ja valittiin maailman vuoden parhaaksi painijaksi, mutta ei päässyt seuraavana vuonna olympialaisiin hävittyään USA:n karsinnoissa. Lopetti painiuransa siihen ja marssi NFL:ään hyökkäyksen linjamieheksi. Pelasi kymmenen vuotta ja voitti Super Bowlin kolmesti.

Amerikkalainen jalkapallo ja yleisurheilu
Bob Hayes on ainoa mies, joka on voittanut sekä olympiakultaa että Super Bowlin. Satasen ME-mies valittiin NFL:ssä liigan ykköstähdistöön kahdesti.
Kunniamaininnat: Christian Okoye, Willie Gault, Ollie Matson, Renaldo Nehemiah ja Jim Thorpe.

Ampumahiihto ja ampuminen
Mauri Röppänen sai kahdesti olympiamitalin ampumahiihtoviestissä ja oli pienoiskivääriammunnassa neljäs. Kahdesti Euroopan mestari eri kiväärilajeissa. Kumma kyllä, tämä lajiyhdistelmä ei ole kovin yleinen ilmeisesti siksi, että hiihdossa menestyminen vaatii ampumiseen nähden hyvin erilaisia ominaisuuksia.

Ampumahiihto ja hiihto
Grete Ingeborg Nykkelmo voitti yksilölajissa maailmanmestaruuden sekä aseen kanssa (1991) että aseettomana (1985) hiihtäen. Sen lisäksi nainen oli Norjan mestari maastojuoksussa.
Kunniamaininnat: Lars Berger ja Ole Einar Björndalen.

Ampumahiihto ja yleisurheilu
Hannu Posti sijoittui vuoden 1952 olympialaisissa kymmenellätuhannella metrillä neljänneksi Emil Zatopekin voittaessa ja 1964 ampumahiihdossa 20 kilometrillä kahdeksanneksi. Vuoden 1963 MM-kisoissa hän sai henkilökohtaisessa kilpailussa pronssia.

Ampuminen ja miekkailu
Holger Nielsen sai ensimmäisissä olympialaisissa Ateenassa 1896 mitaleita molemmissa lajeissa. Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti käsipallon ensimmäiset säännöt.

Ampuminen ja painonnosto
Viggo Jensen sai ensimmäisissä olympialaisissa Ateenassa 1896 mitaleita molemmissa lajeissa ja oli lähellä myös kuulantyönnössä, jossa jäi neljänneksi.

Baseball ja jääkiekko
Tom Glavine pelasi baseballia syöttäjänä korkeimmalla sarjatasolla 1987-2008. Voitti mestaruuden kerran ja valittiin kahdesti liigan parhaaksi syöttäjäksi. Yksi vain 24 syöttäjästä, jotka ovat voittaneet yli 300 ottelua. Pelasi jääkiekkoa yliopistotasolla ja varattiin NHL:ään Los Angeles Kingsiin vuoden 1984 varaustilaisuudessa neljännellä kierroksella, sijalla 69.
Kunniamaininta: Nyjer Morgan.

Baseball ja koripallo
Gene Conley on ainoa, joka on voittanut mestaruuden kahdessa neljästä (NFL, MLB, NBA ja NHL) suuresta Pohjois-Amerikan ammattilaisliigasta. Pelasi toistakymmentä vuotta molemmissa lajeissa korkeimmalla tasolla.
Kunniamaininnat: Danny Ainge, Chuck Connors ja Mark Hendrickson.

Baseball ja yleisurheilu
Mildred Didrikson-Zaharias voitti vuoden 1932 olympialaisissa pika-aidat sekä keihäänheiton ja sai korkeushypyssä hopeaa. Koripallossa hänet valittiin USA:n All-Star -joukkueeseen ja lisäksi hän pelasi baseballia, jossa hän teki epävirallisen naisten pituusheiton maailmanennätyksen. Hän lopetti urheilu-uransa jo 24-vuotiaana ja aloitti golfinpeluun, jossa voitti kymmenen major-tason turnausta.
Kunniamaininta: Jim Thorpe.

Hiihto ja melonta
Sue Holloway kilpaili vuoden 1976 olympialaisissa molemmissa lajeissa. Melonnassa hän sai 1984 kaksi olympiamitalia.

Hiihto ja mäkihyppy
Thorleif Haug voitti olympiakultaa 1924 molemmilla hiihtomatkoilla ja yhdistetyssä. Samoissa kisoissa hän sai mäkihypyssä pronssia, mutta 50 vuotta myöhemmin pistelaskussa havaittiin virhe. Todellisuudessa USA:n Anders Haugen oli saanut enemmän pisteitä. Tuolloin jo kuolleen Thorleif Haugin tytär luovutti mitalin 86-vuotiaalle Haugenille ja virallisissa tuloksissa kolmannen ja neljännen sijoitukset vaihdettiin. Yksikään toinen urheilija ei ole päässyt yhtä lähelle molempien lajien mitalia näissä vaatimuksiltaan lähes täysin vastakkaisissa lajeissa, vaikka monet yhdistetyn miehet ovatkin paremmassa lajissaan menestyneet erikoismiesten veroisesti.

Hiihto ja pyöräily
Katerina Neumannova voitti hiihdossa olympiakultaa 2006 ja otti osaa maastopyöräilyyn vuoden 1996 olympialaisissa sijoittuen kahdeksanneksitoista.
Kunniamaininnat: Meeri Bodelid, Anton Collin ja Pierre Harvey.

Hiihto ja soutu
Jorma Kortelainen hiihti olympiahopeaa viestissä 1956 ja oli neljä vuotta myöhemmin yksikkösoudussa seitsemäs.

Hiihto ja suunnistus
Ivar Formo voitti olympiakultaa 50 kilometrin hiihdossa 1976 ja kaksi vuotta aiemmin MM-pronssia viestisuunnistuksessa.

Hiihto ja yleisurheilu
Martin Stokken hiihti olympiahopeaa viestissä 1952 ja oli neljä vuotta aiemmin kympin juoksussa neljäs.
Kunniamaininnat: Jussi Kurikkala, Bela Szepes ja Helena Takalo.

Jalkapallo ja jääkiekko
Vsevolod Bobrov pelasi Neuvostoliiton jalkapallojoukkueessa maan ottaessa ensi kertaa osaa olympialaisiin 1952 ja teki viisi maalia. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti jääkiekossa olympiakultaa.
Kunniamaininnat: Kari Eloranta, Timo Nummelin ja Sven Tumba.

Jalkapallo ja jääpallo
Valeri Maslov voitti jääpallossa kahdeksan maailmanmestaruutta. Jalkapallossa hän ylsi Neuvostoliiton maajoukkueeseen ja pelasi vuoden 1968 EM-karsinnoissa.
Kunniamaininta: Lars Näsman.

Jalkapallo ja mäkihyppy
Björn Wirkola voitti mäkihypyssä molemmat maailmanmestaruudet 1966 ja on edelleen ainoa, joka on voittanut Keski-Euroopan mäkiviikon kolmesti peräkkäin. Jalkapalloa hän pelasi neljä vuotta Rosenborgissa ja voitti Norjan mestaruuden 1971.

Jalkapallo ja nyrkkeily
Curtis Woodhouse pelasi useissa Englannin liigan joukkueissa, korkeimmalla tasolla kolme ottelua Valioliigassa Birmingham Cityssä 2002-2003 ja neljä alle 21-vuotiaiden maaottelua. Ammattinyrkkeilijänä hän on toistaiseksi voittanut 15 ottelustaan 14.
Kunniamaininta: Katie Taylor.

Jalkapallo ja pikaluistelu
Dag Fornaess voitti MM- ja EM-kullat pikaluistelussa 1969 ja pelasi Norjan mestaruussarjassa jalkapalloa.

Jalkapallo ja yleisurheilu
Nils Middelboe voitti Tanskan mestaruuden kolmiloikassa ja rikkoi maan ennätyksen kolmiloikan lisäksi myös 800 metrillä. Jalkapalloilijana hän oli Chelsean ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen!) ei-brittiläinen pelaaja. Hän edusti seuraa vuosina 1913-1923 ja sai myös kaksi olympiahopeaa jalkapallossa.

Jousiammunta ja tennis
Lottie Dod voitti 1800-luvun lopulla Wimbledonin naisten kaksinpelin viidesti ja sai 1908 jousiammunnassa olympiahopeaa. Pelasi myös maahockeytä Englannin maajoukkueessa.

Jousiammunta ja yleisurheilu
Tapio Rautavaara voitti olympiakultaa keihäänheitossa 1948 ja MM-joukkuekultaa jousiammunnassa 1958.

Jääkiekko ja jääpallo
Hanna Teerijoki on pelannut Suomen maajoukkueessa yllä mainittujen lajien lisäksi jalkapallossa, maahockeyssä ja kaukalopallossa.

Jääkiekko ja maahockey
Keijo Kuusela oli Oslon talviolympialaisissa 1952 Suomen paras pistemies ja seuraavana kesänä maahockeyn olympiaedustaja. Ansioluetteloon kuuluu myös sotavankileiri; Kuuselan ohjaama Morane-Saulnier ammuttiin alas linjojen takana 1944.

Jääkiekko ja pesäpallo
Riikka Nieminen, nykyään Välilä, voitti naisten ensimmäisen olympiajääkiekkoturnauksen pistepörssin 1998. Vuoden naispesäpalloilijaksi hänet valittiin kolmesti - yhden kerran enemmän kuin vuoden naisjääkiekkoilijaksi. Lisäksi kaukalopallon EM-kultaa ja kolme jääpallon SM-kultaa.

Jääkiekko ja softball
Hayley Wickenheiser, kaikkien aikojen naisjääkiekkoilija, on voittanut kolme olympiakultaa ja yhden hopean. Hän pelasi Kanadan softballjoukkueessa vuoden 2000 olympialaisissa.

Jääkiekko ja tennis
Jaroslav Drobny saavutti jääkiekossa maailmanmestaruuden ja olympiahopeaa. Vuonna 1949 Tsekkoslovakiasta länteen loikannut Drobny voitti Wimbledonissa kaksinpelin 1954 ja Ranskan avoimet kahdesti - Egyptin kansalaisena!

Jääkiekko ja yleisurheilu
Syl Apps sijoittui Berliinin olympialaisissa seiväshypyssä kuudenneksi voitettuaan saman lajin kaksi vuotta aiemmin Kansainyhteisön kisoissa. Seuraavana vuonna seiväs vaihtui lyhyempään työkaluun ja Apps pelasi NHL:ssä vuoteen 1948 asti voittaen tulokaskautenaan tuolloin ensimmäistä kertaa jaetun Calder Trophyn eli vuoden tulokkaan palkinnon.

Jääpallo ja tennis
Sakari Salo pelasi vain 21 jääpallomaaottelua siksi, että maajoukkueura osui vuosille 1938-52. Tenniksessä hän voitti 59 yleisen sarjan Suomen mestaruutta eri kilpailumuodoissa.

Kelkkailu ja nyrkkeily
Eddie Eagan on ainoa urheilija, joka on voittanut olympiakultaa sekä kesä- että talvilajissa. Nyrkkeilijänä hän voitti 1920 raskaan keskisarjan ja kelkkailijana neljän miehen rattikelkkailun 1932. Hän ei kuitenkaan ole ainoa, joka on voittanut kultaa sekä kesä- että talvikisoissa, koska Gillis Grafström voitti kolme kultaa taitoluistelussa 1920-28; ensimmäisellä kerralla taitoluistelu kuului kesäkisojen ohjelmaan talvikisojen puuttuessa.

Kelkkailu ja yleisurheilu
Torsten Voss voitti kymmenottelussa olympiahopeaa 1988 ja maailmanmestaruuden 1987. Moni yleisurheilija on siirtynyt rattikelkkailijaksi juoksemaan vauhtia masiinaan, mutta taso on ollut luokkaa "ynnä muut" jommassakummassa lajissa. Voss sai kolme MM-mitalia kelkkailijana.

Koripallo ja lentopallo
Wilt Chamberlain, NBA:n suurimpia legendoja, harrasti kausien välillä lentopalloa. Kyllästyttyään 38-vuotiaana korikseen hän pisti pystyyn lentopallon ammattilaisliigan, jossa pelasi itsekin.

Koripallo ja pesäpallo
Kalevi Ihalainen pelasi 13 Itä-Länsi -ottelua ja oli Suomen maajoukkueessa koripallossa vuoden 1939 EM-kisoissa. Pelasi myös jääkiekkomaajoukkueessa sen ottaessa ensi kertaa MM-kisoihin osaa 1939 sekä käsipalloa SM-sarjassa. Urheilu-uran loputtua hän ryhtyi keilaamaan ja voitti lajissa joukkuemaailmanmestaruuden 1967.

Koripallo ja uinti
Tim Duncan on valittu yhdeksän kertaa NBA:n ykkösviisikkoon, mutta ennen koripallouraansa hän oli myös huippulupaava uimari, jonka tähtäimessä olivat vuoden 1992 olympialaiset. Haave kariutui hirmumyrskyn tuhottua Yhdysvaltain Neitsytsaarten ainoan uimahallin. Duncan kyllästyi uimaan valtameressä haiden pelossa ja aloitti mieluummin koripallon, kun pituuttakin oli venähtänyt enemmän kuin kotitarpeiksi.

Koripallo ja yleisurheilu
Walt Davis voitti olympiakultaa korkeushypyssä 1952 ja pelasi viisi kautta NBA:ssa.
Kunniamaininta: Bill Russell

Melonta ja miekkailu
Maggie Kalka voitti melonnassa maailmanmestaruuden 1938 ja otti osaa Helsingin olympialaisiin 1952 miekkailussa.

Miekkailu ja uinti
Otto Herschmann saavutti olympiamitalin uinnissa 1896 ja miekkailussa 1912. Jälkimmäisellä kerralla hän oli Itävallan olympiakomitean puheenjohtaja - ainutlaatuinen yhdistelmä tämäkin. Juutalainen Herschmann kuoli keskitysleirillä 1942.

Mäkihyppy ja purjehdus
Jacob Tullin Thams voitti olympiakultaa mäkihypyssä 1924 ja hopeaa purjehduksessa 1936.

Nykyaikainen viisiottelu ja pikaluistelu
Karl Leban oli vuoden 1936 talviolympialaisissa pikaluistelun 500 metrillä kuudes ja kesäolympialaisissa viisiottelun kahdeskymmeneskuudes.

Nykyaikainen viisiottelu ja yleisurheilu
Nico Motchebon voitti nykyaikaisessa viisiottelussa Saksan mestaruuden ja MM-joukkuepronssia 1991. 800 metrin juoksijana hän selvisi olympiafinaaliin 1996 ja sai kahdesti MM-hallissa pronssia.
Kunniamaininta: Bertil Uggla.

Painonnosto ja pesäpallo
Juhani Vellamo voitti pesäpallossa Suomen mestaruuden 1942 ja oli Lontoon olympialaisissa 1948 painonnoston 82,5 kg:n sarjassa seitsemäs. MM-kisoissa hän sai pronssia, EM-kisoissa kerran hopeaa ja kahdesti pronssia. Lisäksi SM-pronssi yleisurheilun viisiottelusta.

Painonnosto ja yleisurheilu
Karoliina Lundahl voitti painonnostossa maailmanmestaruudet vuosina 1994 ja 1998. Olympiakisoissa hän oli 1996 kuulantyönnössä yhdeksästoista ja jäi 2000 painonnostossa ilman tulosta.
Kunniamaininnat: Gary Gubner ja Eino Mäkinen.

Pesäpallo ja mäkihyppy
Veikko Kankkonen voitti olympiakultaa mäkihypyssä 1964 ja pelasi kaksi kautta pesäpallon SM-sarjassa.

Pesäpallo ja yleisurheilu
Raimo Vilen sivusi 100 metrin Euroopan ennätystä 10,0 (vuonna 1972 käytettiin vielä virallisesti käsiaikoja) ja oli pesäpallossa vuonna 1965 SM-sarjan etenijäkuningas 44 juoksulla.

Pikaluistelu ja pyöräily
Christa Luding sai pikaluistelussa olympiakultaa sekä 1984 että 1988 ja lisäksi pari himmeämpää mitalia. Pyöräilyssä hän sai eräajon olympiahopeaa 1988. Hän on ainoa urheilija, joka on saanut sekä kesä- että talvikisoissa mitalin samana vuonna ja sellaisena myös pysyy, ellei olympiarytmiä palauteta entiselleen. Pyöräily ja pikaluistelu rasittavat samoja lihasryhmiä ja vaativat suunnilleen samanlaisia hapenotto-ominaisuuksia, joten lajiyhdistelmä on varsin yleinen.
Kunniamaininnat: Jan Bos, Seiko Hashimoto, Eric Heiden, Clara Hughes ja Sheila Young.

Purjehdus ja yleisurheilu
Bobby Lohse saavutti 1996 olympiahopeaa purjehduksessa. Keihästä (vanha malli) hän heitti yli 80 metriä ja otti osaa Suomi-Ruotsi -maaotteluun 1985.

Pöytätennis ja tennis
Fred Perry voitti Wimbledonin miesten kaksinpelin kolme kertaa peräkkäin 1934-36 ja pöytätenniksen kaksinpelin maailmanmestaruuden 1929.

Rugby ja yleisurheilu
Arthur Rowe voitti kuulantyönnön Euroopan mestaruuden 1958 ja pelasi sittemmin rugbya ammattilaisena.

Soutu ja yleisurheilu
Tuula Kivi voitti kuulantyönnössä Suomen mestaruuden viidesti ja työnsi pitkään kestäneen SE:n. Yleisurheilu-uran jälkeen hän meni naimisiin ja ryhtyi harrastamaan soutua, jossa voitti myös useita Suomen mestaruuksia. Selitystä lajinvaihtoon voi etsiä uudesta sukunimestä Karppinen.

Suunnistus ja yleisurheilu
Carsten Jörgensen voitti maailmanmestaruuden viestisuunnistuksessa 1997 ja pronssia yksilökilpailussa 1995. Juoksuvauhti oli ainakin kohdallaan, koska vuonna 1997 mies voitti myös maastojuoksun EM-kultaa ja juoksi seuraavana vuonna Tanskan ennätyksen 10 000 metrillä.
Kunniamaininnat: Anders Gärderud ja Öyvin Thon.

Taitoluistelu ja uinti
Karl Schäfer voitti taitoluistelussa olympiakultaa 1932 ja 1936. Vuoden 1928 olympialaisissa hän jäi lajissa neljänneksi ja karsiutui saman vuoden kesäkisoissa rintauinnin välierissä.

Tennis ja yleisurheilu
Edwin Flack voitti ensimmäisissä olympiakisoissa Ateenassa 1896 kultaa 800 ja 1500 metrin juoksuissa. Siinä sivussa hän otti osaa tennisturnaukseen, missä sai pronssia nelinpelissä.

Uinti ja voimistelu
Fritz Hofmann sai vuoden 1896 olympialaisissa kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Hopea tuli uinnista, muut mitalit voimistelusta.

Voimistelu ja yleisurheilu
Svetlana Feofanova on toistaiseksi saavuttanut seiväshypyssä kaksi olympiamitalia, maailmanmestaruuden, kaksi Euroopan mestaruutta ja kaksi maailmanennätystä. Ennen seiväshyppääjäksi ryhtymistään hän oli huipputason voimistelija, 16-vuotiaana Venäjän joukkueen varanaisena Atlantan olympialaisissa.

Kommentteihin otan mielelläni vastaan lisäyksiä listaan!