Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Pysytään lämpiminä!

Täällä Hornankuusessa oli parina päivänä niin kylmää, että pingviineiltäkin olisivat munat jäätyneet. Nyt on lauhempaa, mutta pitkän ajan sääennuste lupaa taas kylmempää. Kylmien säiden varalta blogi antaa ohjeita nykypäivän yliurbanisoituneille ihmisille. Ohjeet toimivat myös urbaanissa ympäristössä esimerkiksi taksikyytiä odotellessa ja siellä ehkä jopa paremminkin.

Olin myöhäissyksyllä maasto-olosuhteissa liikkeellä sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole tottunut luonnossa kulkija. Lämpötila oli lähellä nollaa, ehkä hieman pakkasen puolella. Tuuli jonkin verran. Pari kertaa tauolle pysähdyttyämme kumppani alkoi muutaman minuutin päästä kysellä, että jokohan jatkettaisiin matkaa, alkaa tulla kylmä. Ihmettelin itsekseni, minua ei palellut lainkaan. Seuraavalla tauolla tajusin miksi ei. Tein vaistomaisesti asiat toisin kuin vertailukohde.
1) Pysähdyttyä laitoin välittömästi hansikkaat käteen, pipon päähän, varmistin että takin hihat ovat alhaalla ja vedin vetskarin ylös asti kiinni. Retkikumppani oli paljain käsin ja päin jäähdytellen kävelystä kuumentunutta kroppaansa takki auki, kenties hieman hionneenakin.
2) Asetuin istumaan puun taakse, selkä tuuleen päin. Kumppani seisoi avokalliolla.
3) Istuin tiiviissä paketissa enkä liikkunut kuin karttaa tarkastellakseni ja juodakseni. Kumppani otti istuttuaan leveän asennon ja liikutteli itseään.
Lopputulos oli kuten mainittu.

Nykyihminen viettää leijonanosan ajastaan neljän seinän sisällä lämmitetyissä tiloissa. Ulkona liikkuessaan hän voi olla käytännössä varma, että pääsee tarvittaessa kohta sisälle lämmittelemään. Niinpä meiltä on kadonnut kokemuksen tuoma malli toimia siten, että kroppa säilyttää lämpönsä myös maasto-oloissa. Siksi tässä muutamia knoppeja, jotka tekevät elämän mukavammaksi. Osa niistä on yllättäviä, koska niissä neuvotaan joskus toimimaan päinvastoin kuin vaisto sanoo. Eikä näitä ohjeita löydy useimmista ohjelistoista, jotka sisältävät lähinnä kaikkien tuntemia itsestäänselvyyksiä eli monta ohutta vaatekerrosta on parempi kuin yksi paksu. Tai sitten pelkkiä materiaalivertailuja, jotka ovat sinänsä tosia. Nämä ohjeet koostuvat pikkujipoista, jotka toimivat riippumatta siitä, mitä on päällä.

1. Pysy kuivana
Vesi johtaa lämpöä paljon paremmin kuin ilma. Ei puututa tässä sen paremmin Goretexin ja puuvillan oleellisiin eroihin tässä asiassa, vaan yksinkertaiseen perusasiaan. Älä hikoile. Liikkuessa pidä itsesi kuivana. Avaa vetoketjua, kääri hihoja, riisu käsineet. Jos selkäsi on märkä hiestä, pysähtyessä alat palella muutamassa minuutissa.

2. Huolehdi kroppasi kriittisistä kohdista
Ihmisen kehossa on muutamia kohtia, jotka ovat lämpimänä pysymisen kannalta tärkeitä. Tai käänteisesti jäähdytyksen. Näitä ovat pää, vyötärö, ranteet, nilkat, kädet ja jalkaterät. Kun olet paikallasi, tarkista että paita ja pusero ovat housujen sisässä. Tai ainakin että kahden vaatteen saumakohta on kunnolla peitetty. Lakki päähän. Korvien ja muidenkin ulkonevien ruumiinosien suojaus on tärkeää, koska niistä lämpö haihtuu tehokkaimmin suuren kosketuspinta-alan takia. Ranteet ja nilkat ovat tärkeät siksi, että niissä verisuonet ovat pinnassa. Käsien palelu johtuu usein siitä, että ranne paljastuu liikaa. Pysähtyessä on varmistuttava, että hihat ovat tarpeeksi alhaalla eikä hihan ja käsineen välissä ole paljasta ihoa. Sama juttu nilkoilla. Pitkävartisen sukan pujottaminen housunlahkeen päälle on hyvä kikka. Käsineistä sormikkaat ovat Saatanasta pakkaskeleillä. Erillisinä sojottavat sormet ovat lämpösyöppöjä, käytä lapasia. Jalkineissa kannattaa kiinnittää huomiota vuoriin, mutta villasukka ajaa saman asian. Jalkineen mallia tärkeämpää on sen koko. Jos se on liian ahdas, mikä tahansa villasukka puristuu kasaan ja menettää melkoisen osan lämmöneristyskykyään.
Vastaavasti liikkeellä ollessa ylikuumenemisen ja sen myötä kohtalokkaan hikoamisen voi estää riisumalla vaatetusta näistä kriittisistä kohdista. Tämä kannattaa usein tehdä jo liikkeelle lähtiessä, jos ei ole pakkasta. Kovassakin pakkasessa voi lämmettyään olla huoletta paljain käsin, kunhan pitää liikettä yllä.
Kasvojen suojaaminen on käytännössä tarpeetonta alle kahdenkymmenen asteen pakkasessa, ellei kova tuuli tähän pakota. Verenkierto niissä on vähäistä, joten lämmönsäätelyn kannalta niiden suojaaminen ei ole tärkeää, ainoastaan paleltumien suojaksi. Jos kasvot on suojattava, nenä, posket ja leuka ovat paleltumisherkimmät – korvathan oli jo suojattu. Mikäli käärii kasvojen ympärille huivin, on kohta ongelmissa uloshengityksestä tiivistyvän kosteuden jäätyessä. Kosteus johtaa lämmön pois kasvoilta. Tältä voi välttyä opettelemalla käärimään huivin siten, että se peittää nenän jättäen sieraimet paljaiksi ja leuan siten, että suu jää paljaaksi. Ylähuuli kestää kyllä jäätymättä, koska nenästä tuleva ilma lämmittää sen.

3. Säätövaatetta päälle, ei alle
Luonnonkansat eivät muutamaa todella kylmissä talviolosuhteissa elävää poikkeusta lukuun ottamatta koskaan käytä turkishousuja. Sen sijaan heillä on pitkä turkismantteli. Jos on paikallaan, manttelin helmat asettuvat suojaamaan jalkoja. Tarvittaessa voi jalat koukussa istuessa peittää ne kokonaan manttelin alle, jos se on tarpeeksi pitkä. Liikkeellä ollessa taas manttelin helmat heiluvat viilentäen samalla kuumenevaa kroppaa. Tähän samaan ideaan perustuu Etelä-Amerikan vuoristossa elävien intiaanien poncho. Jos on tarpeeksi lämmin, on mantteli tai poncho helppo riisua ja tarvittaessa pukea uudelleen. Vaan yritäpä riisua tai pukea merinovillakerrasto kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Sen jos teet, niin palleja etsitään vielä viikon päästä vatsaontelosta. Niin ja ne intiaanien nahkahapsut vaatteissa eivät muuten ole koristeita. Paikallaan ollessa ne asettuvat ylimääräiseksi vaatekerrokseksi, liikkeessä ne heiluvat viilentäen.

4. Tuulensuojaan
Aina paikallaan ollessa asetutaan tuulensuojaan. Liikkuva ilma jäähdyttää nopeasti. Kai tiedätte ilmajäähdytteiset moottorit? Kyllä sama toimii ihmiselläkin. Asetu kiven, kallion tai puun suojaan matalalle. Etenkin avomaastossa kuten tunturissa ero avoimeen paikkaan on valtava. Vähintäänkin käännä selkäsi tuulta vasten, koska selkäpuolellasi ovat suurimmat yhtenäiset vaatepinta-alat ilman saumoja.
Tuulensuojaan mennessä on oltava lämmin. Jos kömpii kylmissään vaikka millaiseen makuupussiin, niin kylmä pysyy vielä pitkään. Ennen paikalleen asettumista on hankittava lämmin olo vaikka punnertamalla. Paikallaan ollessa pystyy vain ylläpitämään lämpimän tunnetta, ei hankkimaan sitä.

5. Asento
Sitten se tärkein, mikä on nykyihmisiltä hukassa. Miten asetut säilyttääksesi lämpösi? Ensinnäkin perusasento. Istu tiiviissä paketissa, jalat koukussa. Anna kylmälle ulkoilmalle mahdollisimman vähän pinta-alaa. Tai yleensä istuminen ei ole edes kovin viisasta, ellet onnistu eristämään jollain suojalla itseäsi kylmästä maasta. Pahinta mitä voi tapahtua, on se että paineen ja lämmön vaikutuksesta märkä maa tai lumi sulaa altasi. Kohta vaatteesi ovat märät ja sitten on kylmä. Eli eristä itsesi maasta. Muovikassikin toimii, koska siitä ei tule kosteus läpi. Se ei kylläkään lämmitä ja istuessasi lähes koko painosi kohdistuu perseeseen, mikä taas puristaa vaatteen siltä kohdalta kasaan ja aiheuttaa huonon lämmöneristyksen. Siksi istumista parempi on makuuasento, koska siinä paine ei purista vaatteita kokoon läheskään yhtä paljon. Ja olet sitä paitsi alempana eli entistä paremmin tuulelta suojassa.
Mutta oletetaan että olet seisaallasi. Aloitetaan alhaalta. Jos olet huolella pukeutunut ja suojaisessa paikassa, niin ensimmäinen kohta joka alkaa palella, ovat jalkaterät. Ne ovat kauimpana lämmönlähteestä ja ulkonevat. Tämä pätee melkeinpä jalkineista riippumatta, täydellinen eristys saadaan aikaan vain astronautin puvulla. Jos on talvi, hautaa jalkasi lumeen. Lumen lämmöneristyskyky on melkoinen; lumiluolassa lämpötila on nollan lähellä vaikka vain puolen metrin päässä olisi kolmenkymmenen asteen pakkanen.
Sitten tärkein ja hämmästyttävin temppu. Aseta jalkateräsi aivan vierekkäin. Useimmat ihmiset seisovat luonnostaan jalkaterät reilun kymmenen sentin päässä toisistaan, mikä on kylmässä väärin. Asetu siten, että reitesi hipaisevat toisiaan. Tällöin sinun ja kylmän ilman kosketuspinta-ala on pienin mahdollinen. Älä purista jalkojasi yhteen, tällöin eristävä ilmakerros katoaa. Pidä ne yhdessä koko matkalta nivusesta nilkkaan asti, mutta vain hipaisun verran. Tee sama käsivarsillesi, aseta ne vartaloa vasten puristamatta. Laita kätesi nyrkkiin puristamatta. Asentoa kutsutaan "kynttilä-asennoksi", koska siinä seisotaan kuin kynttilä - kapeana paikoillaan.
Kokeile joskus huviksesi tätä temppua seisottuasi ensin jonkin aikaa kylmässä luonnollisessa asennossasi. Kun asetat raajasi mainitulla tavalla, vajaan minuutin kuluttua tunnet kuinka lämpö virtaa. Kikka toimii erityisen hyvin, jos tuulee vähänkin.

6. Liike
Viimeisenä tempuista yllättävin. Pysyäkseen lämpimänä ihminen vaistomaisesti liikkuu, nytkii raajojaan vaikka seisoisi paikallaan. Tämä on jäännöstä siltä ajalta, kun meillä ei ollut vaatteita. Jos sinulla on vaatteet päällä, pysy liikkumatta. Tällöin vaatteiden sisällä oleva ilmakerros pysyy paikoillaan ja lämpimänä. Pienikin liike saa ilman liikkeelle, jolloin ihoasi vasten tulee kylmää ilmaa. Apollo 13 –astronautit saivat tämän kokea erityisen hyvin painottomuudessa. Ongelmissa olleen aluksen lämpötila oli matala. Tällöin liikkumattomana pysytelleiden astronauttien ympärille muodostui heidän ruumiinlämmöstään lämpimämpi ilmakerros. Sen näki jopa valon taittumisena. Liikahdus aiheutti kerroksen rikkoutumisen ja kylmän tunteen.
Pysy siis paikoillasi. Jos kuitenkin tuntuu, että sinun on pakko tehdä jotain lämmitelläksesi, tee seuraava yksinkertainen temppu. Suomen armeija opastaa. Laita kämmenet suoraan kulmaan sivuille. Nostele hartioitasi edestakaisin. Toista kymmenkunta kertaa. Pysy muuten liikkumatta. Kyllä toimii!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Välihuomautus 100: Hyvää itsenäisyyspäivää!


Toivottavasti lapsenikin pääsevät minun iässäni juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää.
Toivottavasti edes niin itsenäisessä ja hyvässä maassa kuin Suomi nykyään on.
Toivottavasti paremmassakin, jos vain jaksamme työskennellä sen eteen ja uskoa parempaan.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Välihuomautus 99: Ainoa on joukosta poissa

Eilispäivän uutiset kertoivat toimittaja Ilkka Malmbergin kuolleen nopeasti edenneeseen haimasyöpään.

Malmbergin kirjoitukset olivat ylivoimaisesti merkittävin syy sille, että Hesarin tilaukseni jatkui niinkin pitkään kuin jatkui. Lopulta kamelin selkäranka katkesi Malmbergista huolimatta, jolloin lopetin pitkäaikaisen suhteen aamukahvin ja Hesarin välillä peruuttamalla tilaukseni.

Kuuluttuani jonkin aikaa Hesarin entisten lukijoiden alati kasvavaan joukkoon kirjoitin blogissani avoimen kirjeen Ilkka Malmbergille kiittäen häntä ja nostaen esiin Hesarin ongelmia. Lähetin hänelle tekstin myös sähköpostina. Malmberg vastasi siihen ystävällisesti ja perustellen, mitä arvostan suuresti.

Loistavan kirjoittajan ohella minulle tuli mielikuva hienosta ja välittävästä ihmisestä, herrasmiehestä jollaiset ovat nykymaailmassa harvassa.

Syvin osanottoni hänen läheisilleen. Erityisesti voimia kolmelle pojalle, jotka menettivät isänsä aivan liian nuorina.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Uusinta: Sananen maahanmuutosta

Lukijalle: Viime viikolla uusin tekstin Islamin nakerrus ja tämä vuotta myöhempi kirjoitus on tavallaan sen jatko ja täsmennys. Ei lisättävää vuoden 2010 tekstiin, paitsi se että taaskaan järkipuhetta ei kuunneltu vaan yritetäänpä vielä uudestaan:

Päivi Räsänen nosti taas kerran kohun toteamalla, että Suomen tulisi ottaa vastaan ensisijaisesti kristittyjä pakolaisia. Räsäsen ehdotus, vaikka onkin pöyristyttävä, on selvä parannus nykytilanteeseen.

Yksinkertaistetusti sanoen maahanmuuttopolitiikassa on kaksi muuttujaa, joista molemmat voivat saada kolme eri arvoa. Muuttujien arvot ovat periaatteessa toisistaan riippumattomia.

Ensimmäinen muuttuja on maahanmuuttajien määrä. Vaihtoehtoina ovat 1) lähes rajoittamaton maahanmuutto, 2) jonkinlainen lukumääräkiintiö tai 3) päätösten teko yksittäistapausten mukaan.

Toinen muuttuja on maahanmuuttajien laatu. Vaihtoehtoina ovat A) maahanmuuttajien täydellinen satunnaisuus, B) tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suosiminen ja toisten torjuminen tai C) tietynlaisten maahanmuuttajien suosiminen ja toisten torjuminen.

On huomattava, että vaihtoehdot B ja C ovat täysin eri asia, vaikka ero on vain yhden sanan suuruinen.

Räsänen otti siis kantaa vaihtoehdon B puolesta puuttumatta erikseen vaihtoehtoihin 1-3, vaikkakin hänen voinee olettaa tarkoittaneen vaihtoehtoa B2. Tätä nykyä Suomen maahanmuuttopolitiikka noudattaa kutakuinkin vaihtoehtoa A2, vaikka tietyt viralliset tahot ajavatkin sitä kovasti vaihtoehdon A1 suuntaan.

Kun päätöksiä tehdään, on ihan ensimmäiseksi päätettävä millaisia seurauksia halutaan. Haluammeko Suomen olevan vauras, teknologisesti korkealla tasolla oleva ja yhteiskunnallisesti rauhallinen maa? No joo, aika typerä kysymys sinänsä - kukapa ei haluaisi. Seuraavaksi on sitten pohdittava, millaisia ihmisiä tällaisessa maassa pitäisi asua.

1) Vauras? Pitäisikö maahanmuuttajien olla siinä tapauksessa ahkeria ja työhalukkaita vai mieluummin sosiaalituella loisivia?

2) Teknologisesti korkeatasoinen? Pitäisikö maahanmuuttajien olla siinä tapauksessa älykkäitä vai heikkolahjaisia?

3) Yhteiskunnallisesti rauhallinen? Pitäisikö maahanmuuttajien olla siinä tapauksessa sosiaalisesti yhteistyökykyisiä vai rikollisuuteen taipuvaisia?

Tyhmiä kysymyksiä taas kerran. Mutta vastaukset eivät ole tyhmiä.

1) Etiopialaista ja somalia tuskin moni erottaa ulkonäön perusteella toisistaan, joten rasismista ei voi olla kyse heidän työllistymisensä eroissa. Silti etiopialaisten työttömyysaste oli vuonna 2008 8,2 % ja somalien 55,2 %.

2) Maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan itäaasialaisten keskimääräinen ÄO on 105 ja negroidien 75.

3) Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja. Tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat esimerkiksi rikollisuudessa moninkertaisesti edustettuja verrattuna kantaväestöön, Yhdysvalloissa rodun ja rikollisuuden suhdetta on tutkittu tarkemminkin.

Väännetäänpä rautalankaa: kuvitellaan että Suomesta halutaan tehdä koripallon suurvalta. Jos maahanmuuttajat valitaan satunnaisesti (vaihtoehto A), voi olla että tänne tulee hyvällä tuurilla joku lahjakkuuskin. Jos maahanmuuttajat valitaan ryhmänä (vaihtoehto B), niin maahanmuuttokriteereissä rima kannattaa asettaa tuonne kahteen metriin. Jos maahanmuuttajiksi otetaan enimmäkseen alle 170-senttisiä, niin turha toivoa korismenestystä. Toki poikkeusyksilöitä -ei tarvitse olla NBA:n parhaaksi valittu - saattaa vertikaalisesti rajoittuneistakin löytyä, kuten esimerkiksi Tyrone Bogues, Spud Webb ja Earl Boykins.

Mikäli emme aseta ykkösasiaksi koripallomenestystä vaan vaurauden, teknisen kehityksen ja yhteiskuntarauhan, maahanmuuttajien valikoituessa satunnaisesti saattaa yksittäistapauksen kohdalla joskus käydä tuuri tai sitten ei. Jos maahanmuuttajia otetaan enimmäkseen islamilaisista ja afrikkalaisista maista, niin turha toivoa rauhallista, teknisesti kehittynyttä vaurasta maata. Toki poikkeusyksilöitä - ei tarvitse olla Nobel-tason tiedemies - saattaa negroideista ja muslimeistakin löytyä, kuten esimerkiksi ... ööö ... siis tuota ... no varmaan joku.

Loogiset johtopäätökset ovat seuraavat:
1) Maahanmuutto islamilaisista maista on lopetettava ja maahanmuuttajiksi on otettava vain kristityistä tai pienin varauksin buddhalaisista maista tulevia, koska he jakavat suomalaisten kanssa yhteensopivan arvomaailman.
2) Afrikkalaisten maahanmuuttoa on rajoitettava voimakkaasti ja maahanmuutto on keskitettävä länsieurooppalaiseen väestöön, jossain määrin myös itäeurooppalaisiin ja aasialaisiin.
3) Koska miehet ovat taipuvaisempia rikollisuuteen, miespuolisia maahanmuuttajia on hyväksyttävä vain vähän ja enemmistön maahanmuuttajista on oltava naisia, jotka sopeutuvat paremmin.

Edellä esitetty on ehdottoman väärin. Ei ihmisiä saa luokitella hänen syntyperänsä, kotimaansa tai sukupuolensa mukaan.

Kokonaan toinen asia on, jos maahanmuuton kriteerit asetetaan siten, että lopputuloksena saadaan maahanmuuttajiksi tietynlaisia ihmisiä. Tämä on loppujen lopuksi varsin yksinkertaista.

Kriteerejä:
1) Perheenyhdistämiset lopetetaan. Eivät suomalaisetkaan Ameriikkaan lähtiessään ottaneet perhettään mukaan. Tehoaa täällä oleviin afrikkalaisiin.
2) Turvapaikkaa hakevat lennätetään johonkin maahan, joka on lähempänä heidän kotimaataan. Esimerkiksi Tansania on suht rauhallinen maa ja kulttuurillisestikin lähempänä lähtömaita, niin että kovalta kulttuurishokilta säästytään. Tansania varmaan ottaa mielellään hakijat vastaan, jos Suomi maksaa suolarahaksi vaikkapa saman verran, kuin täällä kuukaudessa hakijaan kuluu. Tieto tästä karsii ne, joiden ensisijainen tarkoitus on päästä EU-alueelle eikä sotaa pakoon. Kokonaiskustannukset ja ympäristökuormitus pienenevät.
3) Tupakoitsijoita ei hyväksytä maahanmuuttajiksi. Tämä pudottaa aika tehokkaasti muslimimiehet pois.
4) Rikokseen syyllistynyt karkotetaan välittömästi maasta. Rikokseksi katsotaan myös vetoaminen oman maan kulttuuriin työtehtävistä kieltäydyttäessä. Tämä säädös karsii epäsosiaalisen aineksen.
5) Välittömästi maahantulon jälkeen pyrkijälle järjestetään kulttuurivapaa älykkyystesti. Yhden keskihajonnan alle suomalaisten keskiarvon suoriutuneet käännytetään. Tämä säädös karsii aineksen, jolle ei teknisesti kehittyneessä yhteiskunnassa löydy kykyjä vastaavia töitä.
6) Suomen (tai ruotsin) kielestä järjestetään koe kahden vuoden kuluttua maahantulosta. Mikäli välttävää taitoa edellyttävää koetta ei läpäise, seuraa karkotus. Tämä säädös karsii sopeutumishaluttomia.

Lisäkohtia voi keksiä vapaasti. Kaikenlainen syntyperään, rotuun, uskontoon tai sukupuoleen kohdistuva syrjiminen pitää kuitenkin olla kriteereissä kielletty. Mieleni teki lisätä säädös, että heti rajalla maahanmuuttajalle pitäisi tarjota tervetuliaisateriaksi annos suomalaista perinneruokaa läskisoosia eli sianlihakastiketta. Jos ei maistu, niin oli muuten sen luokan epäkohteliaisuus että aika tehdä 180 asteen käännös. Mutta se olisi ehkä vähän liian ilkeä kriteeri.

Mitkään edellä mainituista kuudesta säädöksestä eivät tietenkään koske henkilöitä, jotka tulevat Suomeen töihin ja veronmaksajiksi. Ne koskevat ainoastaan henkilöitä, jotka millä tahansa tavoin ovat tulossa osallisiksi suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän eduista osallistumatta välittömästi sen maksamiseen.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suomen väkirikkaimmat kunnat

Suomen sukunimistö on kansainvälisesti vertaillen hyvin rikas. Vain harvassa maassa yleisimmät sukunimet ovat suhteellisesti harvinaisempia kuin Suomessa. Korhosia ja Virtasia ei ole yhteenlaskettuna edes prosenttia suomalaisista. Vähän toista kuin vaikka Tanskassa, jossa Nielsenit ja Jensenit muodostavat noin kymmenen prosenttia väestöstä. Britanniassakin noin 1,25 % on Smithejä. Puhumattakaan jostain Koreasta, 20 % Kimejä tai Vietnamista, 38 % Nguyeneja.

Suomalaiset nimet ovat lisäksi jakautuneet alueellisesti erikoisesti. Jos asiantuntija viedään silmät sidottuna mille tahansa suomalaiselle hautausmaalle, hän kykenee pelkästään hautakivien sukunimiä lukemalla parissa minuutissa kertomaan missä maakunnassa ollaan ja joissakin tapauksissa jopa kunnan. Tutkin taannoin sukunimien paikallista esiintymistä kaksiosaisessa kirjoituksessa.

Sukunimet myös yleensä tarkoittavat jotakin. Esimerkiksi eläintä, mutta useimmiten jotain luonnonmuodostelmaa kuten Virta, Niemi, Saari, Lahti, Salmi, Vuori, Järvi, Lampi, Joki... tai samat nen-päätteellä. Varsin yleinen on myös sukunimi, joka on otettu jostain paikannimestä.

Tässä kirjoituksessa tutkin suomalaisten kuntien - niin nykyisten kuin entisten - nimien yleisyyttä sukuniminä. Mielenkiintoinen ilmiö oli se, että sukunimet eivät yleensä ole yleisiä "kuntakaimassaan". Esimerkiksi yleisin kunnannimi sukunimenä, Salo, on Suomen 21. yleisin sukunimi, mutta ei ole Salossa 30 yleisimmän sukunimen joukossa. Tällä kertaa kopion pari tilastoa noista vanhoista kirjoituksistani:

Kunnat, joissa 30 yleisimmän nimen joukossa on saman kunnan nimi (kunnan nimen jälkeen sen väkiluku 2013):
Posio, 4020, 4.
Ranua, 4428, 12.
Koski, 2470, 12.
Taivalkoski, 4546, 14.
Kaustinen, 4313, 16.
Lisäksi Himanka on Kalajoen 12. yleisin sukunimi ja Himanka kuuluu nykyään Kalajokeen.

Eli Posion neljänneksi yleisin sukunimi on Posio. Tälle listalle pääsee kuitenkin vain viisi kuntaa, mikä on hämmästyttävän vähän, ainakin jos miettii seuraavaa tilastoa.

Yleisin toisen kunnan (myös entiset kunnat) nimi listalla:
Kauhajoki, 14379, Koivisto, 1.
Alajärvi, 10634, Joensuu, 1.
Karkkila, 9076, Salo, 1.
Ylitornio, 4847, Koivisto, 1.
Kuortane, 4019, Sippola, 1.
Karjalohja, 1481, Rautio, 1.
Pelkosenniemi, 1046, Pyhäjärvi, 1.
Kauhava, 17773, Lahti, 2.
Oulainen, 8047, Saari, 2.
Kerimäki, 5700, Nousiainen, 2.
Luumäki, 5179, Salmi, 2.
Ylitornio, 4847, Rautio, 2.
Toholampi, 3536, Jämsä, 2.
Seinäjoki, 56211, Saari, 3.
Isokyrö, 4991, Saari, 3.
Kaustinen, 4313, Paavola, 3.
Reisjärvi, 2990, Paavola, 3.
Muonio, 2360, Kuru, 3.
(Ruotsinkielinen nimi, Luoto, 4651, Grankulla, 1.)

Maassa oli siis peräti seitsemän kuntaa, joissa yleisin sukunimi on jonkin muun kunnan nimi, kahdeksan jos Luoto lasketaan. Kuntia, joissa jokin kunnan nimi on kolmen yleisimmän sukunimen joukossa, on peräti 18 (tai 19 Luodon kanssa). Lisäksi eräänlainen ennätys on yhdellä muulla kunnalla, nimittäin Laihialla. Siellä nuukat laihialaiset ovat innolla lainanneet sukunimensä muilta kunnilta. Laihialla 30 yleisimmän joukossa on seitsemän muun kunnan nimeä: Lehtimäki, Koski, Kankaanpää, Salo, Lammi, Koivisto ja Saari.

Seuraavissa tilastoissa olevat sukunimien lukumäärätiedot on poimittu nimipalvelun sukunimihausta lokakuussa 2016. Lukumäärä on elossa olevien kyseisen nimen kantajien määrä.

Kaikkiaan Suomessa on ollut 639 erinimistä kuntaa kaikki maalaiskunta-liitettä (esim. Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta on laskettu erikseen) kantaneet mukaanlukien. Näistä sukunimenä esiintyy nykyään 305 (kenenkään sukunimi ei muuten ole Kunta, Kaupunki tai Maalaiskunta...). 32 tapauksessa nimen kantajia on kuitenkin alle viisi, jolloin tarkkaa lukumäärää ei julkaista. 305 olemassaolevan lisäksi on olemassa 39 kunnannimeä, jotka eivät enää esiinny sukunimenä. Ne ovat lakanneet olemasta joko nimen vaihtuessa muuksi tai henkilön kuollessa. Voisi päätellä, että sukunimistö on köyhtymään päin, mutta ainakin yksi vastakkainen esimerkki paljastui. Kolme vuotta sitten keräilin samaan aihepiiriin liittyviä tietoja ja huomasin kummastuksekseni, että sukunimeä Hanko ei ollut kellään. Nykyään löytyy ainakin yksi (mutta alle viisi), jonka sukunimi on Hanko.

Sopivasti kunnannimiä, joita on yli sadalla kantajalla onkin noin sata (tarkalleen 106), joten niistä tässä nimen kantajien lukumäärät:

Salo 13415
Koivisto 9805
Saari 8135
Lahti 7897
Salmi 7862
Koski 6851
Kuusisto 5185
Rautio 4775
Nousiainen 4339
Marttila 3844
Järvenpää 3767
Lehtimäki 3632
Paavola 3530
Tervo 3027
Kankaanpää 2797
Soini 2333
Lammi 2316
Riihimäki 2281
Luoto 2109
Joensuu 2097
Laitila 1886
Kangasniemi 1521
Sippola 1446
Lappi 1413
Jämsä 1370
Kolari 1118
Nummi 989
Tammela 874
Nivala 812
Kurikka 790
Karhula 764
Kaskinen 732
Heinola 653
Pukkila 628
Haapasaari 627
Sund 620
Posio 607
Saarijärvi 606
Puumala 583
Suoniemi 579
Viitasaari 561
Kuru 553
Somero 544
Kivijärvi 542
Aura 525
Kokkola 518
Vesanto 469
Rauma 467
Pohja 467
Kestilä 446
Kaarlela 439
Kittilä 427
Oravainen 400
Himanka 364
Kaukola 358
Kemi 346
Karjala 325
Maaninka 310
Huittinen 301
Tervola 286
Toivakka 281
Kuusjärvi 281
Koivulahti 279
Juva 266
Kotka 265
Ranua 259
Taivassalo 257
Turku 256
Pyhäjärvi 252
Renko 246
Vehmaa 245
Hiitola 244
Kaustinen 238
Vilppula 237
Salla 236
Loppi 232
Perho 231
Vehkalahti 231
Alajärvi 228
Kuivaniemi 226
Askola 209
Savukoski 209
Jurva 202
Kinnula 193
Sulkava 176
Kesälahti 176
Kiikka 176
Viiala 171
Piippola 165
Ulvila 160
Korpilahti 152
Mäntyharju 150
Taivalkoski 144
Veteli 133
Haaga 125
Rautavaara 124
Räisälä 122
Suojärvi 118
Hattula 117
Suolahti 115
Rautjärvi 114
Anjala 107
Raisio 105
Jaala 105
Iitti 104
Valkjärvi 104


Nimet, joilla on 5-99 kantajaa yleisyysjärjestyksessä:
Kuopio, Rantasalmi, Viipuri, Liminka, Turtola, Tuulos, Lohtaja, Uurainen, Laihia, Haapajärvi, Mustasaari, Toijala, Tenhola, Sammatti, Lieto, Kannus, Eno, Kalajoki, Kuusamo, Pirkkala, Liljendal, Rusko, Ruukki, Temmes, Lavia, Hamina, Vesilahti, Jäppilä, Anttola, Ruokolahti, Jokioinen, Kangaslampi, Valkeala, Nakkila, Nokia, Lahdenpohja, Simo, Pyhäranta, Metsämaa, Kalanti, Kullaa, Vihanti, Finström, Kokemäki, Nurmo, Korppoo, Kälviä, Sääksmäki, Teisko, Joutsa, Kärkölä, Sievi, Töysä, Mäntsälä, Pietarsaari, Asikkala, Pulkkila, Muhos, Myrskylä, Joutseno, Isojoki, Aitolahti, Jääski, Kauhava, Tornio, Kauhava, Kisko, Sonkajärvi, Vuoksenranta, Luhanka, Kylmäkoski, Tiukka, Elimäki, Leppävirta, Kiukainen, Kajaani, Mikkeli, Pieksämäki, Pyhäjoki, Huopalahti, Leivonmäki, Vantaa, Pihlajavesi, Eura, Vahviala, Vahto, Valtimo, Kerava, Maalahti, Vimpeli, Eräjärvi, Pusula, Kaavi, Kouvola, Vaala, Sahalahti, Honkilahti, Enonkoski, Karkkila, Heinjoki, Tammisaari, Hyrynsalmi, Merijärvi, Nurmes, Saloinen, Karvia, Rovaniemi, Pello, Kulosaari, Loimaa, Koijärvi, Rautu, Enontekiö, Evijärvi, Seiskari, Hartola, Lemi, Vöyri, Tampere, Kiikala, Sulva, Vuolijoki, Ähtävä, Hailuoto, Karijoki, Lohja, Paltamo, Johannes, Kuusjoki, Nastola, Pernaja, Äyräpää, Eurajoki, Paattinen, Ruskeala, Suomenniemi, Säynätsalo, Paimio, Ristijärvi, Savitaipale, Vieremä, Harlu, Vuoksela, Lapinlahti, Rautalampi, Saltvik, Vaasa, Jaakkima, Kanneljärvi, Koskenpää, Kurkijoki, Mänttä, Revonlahti, Hankasalmi, Humppila, Multia, Pori, Sastamala, Kymi, Virtasalmi, Isokyrö, Lappajärvi, Mellilä, Muurla, Pohjaslahti, Uskela, Vanaja.

Nimet, joilla on alle viisi kantajaa (aakkosjärjestyksessä):
Antrea, Espoo, Hanko, Honkajoki, Karkku, Karuna, Karunki, Keitele, Kemiö, Kontiolahti, Korpiselkä, Laukaa, Lemu, Liperi, Oulu, Lumivaara, Metsäpirtti, Muolaa, Parikkala, Parkano, Perniö, Punkaharju, Pyhäsalmi, Sakkola, Sauvo, Siikajoki, Sotkamo, Suistamo, Sysmä, Särkisalo, Utsjoki, Viljakkala.

Nimet, jotka ovat joskus olleet sukunimiä, mutta eivät ole enää (aakkosjärjestyksessä):
Hauho, Hämeenkoski, Ii, Inari, Jalasjärvi, Kangasala, Karstula, Karttula, Kauniainen, Kemijärvi, Kerimäki, Kiiminki, Kortesjärvi, Kuusankoski, Köyliö, Lavansaari, Lempäälä, Lumijoki, Luvia, Masku, Muonio, Nurmijärvi, Pertteli, Petsamo, Petäjävesi, Pieksämä, Piikkiö, Purmo, Rääkkylä, Savonranta, Siilinjärvi, Somerniemi, Säkkijärvi, Taipalsaari, Valkeakoski, Vampula, Varkaus, Vihti.

Kaikkiaan Suomessa on vähintään 141 217 sellaista ihmistä, jonka sukunimi on jonkin kunnan nimi.

Jos kaikki Salot muuttaisivat yhteen kuntaan, pelkästään he tekisivät siitä jo kohtuullisen kokoisen yli 13 tuhannen asukkaan kaupungin. Tällä periaatteella Suomeen saataisiin peräti seitsemän yli viidentuhannen asukkaan kuntaa, joiden jokaisella asukkaalla olisi sama sukunimi. Jollain lailla elinkelpoisia eli vähintään tuhannen asukkaan kuntia olisi 26.

Jos kaikki muuttaisivat siihen kuntaan, jonka sukunimi heillä on (ja muut kunnan asukkaat muualle), niin neljän kunnan väkiluku olisi nykyistä suurempi. Ne ovat Koski, Marttila, Tervo ja Soini. Tarkalleen ottaen Koski on kyllä Koski Tl, mutta tässä Tl on pudotettu pois. Kieltämättä ajatus siitä, että Jari Tervo muuttaisi Tervoon ja Timo Soini Soiniin on enemmän kuin houkutteleva. Mutta takaisin asiaan. Kosken nykyinen väkiluku 2394 lähes kolminkertaistuisi lukuun 6851. Marttila ja Tervo lähes tuplaisivat väkilukunsa, Soinin väkiluku pysyisi suunnilleen samana kuten myös niukasti listalta putoavan Nousiaisen. Vaikka Salo onkin kunnannimistä yleisin sukunimi, Salo on sen verran suuri kaupunki että sen väkiluku olisi pelkillä Saloilla vain neljäsosa nykyisestä. Tampereella olisi rauhallista, kun reilusti yli kahdensadantuhannen asukkaan sijaan olisi vain yksitoista tamperelaista. Ja ennen kuin turkulaiset riemastuvat, niin todettakoon että ei se 256 asukkaan kaupunkikaan suuri ole. Mutta Helsinki olisi asumaton.

Aiemmissa luetteloissa oli monta sellaista kunnannimeä, joka tuli yllätyksenä. Ei vain osannut mitenkään kuvitella joitakin nimeä sukunimenä. En halua mitenkään näitä luetella, ettei kukaan pahastuisi. Mutta tämän vastapainoksi löytyi hämmentävän paljon sellaisia aivan käyttökelpoisen oloisia nimiä, jotka eivät ole koskaan sukuniminä esiintyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voidaan ottaa vapaasti käyttöön uusina sukuniminä. Lain mukaan sukunimekseen voi ottaa olemassaolevan sukunimen vain, mikäli pystyy osoittamaan esivanhempansa käyttäneen nimeä sukunimenään. Sen sijaan sellainen nimi, joka ei ole koskaan aiemmin ollut käytössä hyväksytään kyllä, kunhan se ei ole hyvän tavan vastainen ja täyttää muutaman muun ehdon. Useimmat kunnannimet tämän varmaan tekevät, tosin epäilen että esimerkiksi nimeen Kristiinankaupunki suhtauduttaisiin torjuvasti.

Tässä listaa mahdollista nimenvaihtoa harkitseville. Suomalaisten kuntien nimiä, jotka eivät ole väestötietojärjestelmän aikana olleet käytössä sukuniminä. Löysin peräti 120, jotka kuulostavat varsin käyttökelpoisilta. Aluksi top 20 eli nimet, joista on vaikea käsittää miksi niitä ei ole käytetty ja sitten loput sata aakkosjärjestyksessä:

1. Virolahti
2. Tarvasjoki
3. Tuusniemi
4. Kalvola
5. Suodenniemi
6. Lapinjärvi
7. Sumiainen
8. Vehmersalmi
9. Säräisniemi
10. Teerijärvi
11. Pirttikylä
12. Suonenjoki
13. Kannonkoski
14. Petolahti
15. Simpele
16. Puolanka
17. Lokalahti
18. Teuva
19. Seinäjoki
20. Kuhmalahti
Eikä unohdeta näitä:
Angelniemi, Artjärvi, Haapavesi, Halikko, Halsua, Haukivuori, Heinävesi, Hiittinen, Hinnerjoki, Hirvensalmi, Hollola, Houtskari, Hyvinkää, Ikaalinen, Ilmajoki, Imatra, Impilahti, Janakkala, Joroinen, Juankoski, Juupajoki, Jämijärvi, Kauhajoki, Kauvatsa, Keikyä, Kempele, Kihniö, Kiikoinen, Kirvu, Kodisjoki, Konnevesi, Kuhmo, Kuhmoinen, Kuhmoniemi, Kuolajärvi, Kuorevesi, Kuortane, Kyyjärvi, Kyyrölä, Käkisalmi, Kärsämäki, Lapua, Lestijärvi, Luumäki, Mietoinen, Mouhijärvi, Munsala, Muurame, Mynämäki, Nauvo, Nilsiä, Oripää, Orivesi, Oulujoki, Oulunkylä, Oulunsalo, Padasjoki, Parainen, Pattijoki, Pielavesi, Polvijärvi, Pornainen, Pudasjärvi, Punkalaidun, Pyhämaa, Pyhäntä, Pylkönmäki, Pälkäne, Raahe, Rantsila, Reisjärvi, Riistavesi, Ruovesi, Rymättylä, Siikainen, Siikalatva, Siipyy, Siuntio, Soanlahti, Sortavala, Suomusjärvi, Suursaari, Säkylä, Säyneinen, Sääminki, Terijoki, Toholampi, Tottijärvi, Tuupovaara, Tuusula, Tyrnävä, Tyrväntö, Urjala, Utajärvi, Uukuniemi, Uusikirkko, Varpaisjärvi, Velkua, Värtsilä, Ylöjärvi, Ypäjä.

Siitä vain uutta nimeä valitsemaan!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Uusinta: Islamin nakerrus

Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun jo 2009. On tämä elämä vain yhtä helvettiä kun kertoo etukäteen miten pitää toimia, sitten ei tehdä niin ja kaikki menee perseelleen. Vaan yritetäänpä uudelleen, vaikka en elätä suuria toiveita siitä että tälläkään kertaa viesti menisi jakeluun:

Tuplis kirjoitti taannoin erinomaisen esseen alfamies- betamies- ja feministiyhteiskunnista. Kirjoituksessa hän antaa yhtenä esimerkkinä alfamiesyhteiskunnasta islamilaisen yhteiskunnan luokitellen sen kunniakulttuurin alalajiin. Väite on jossain määrin yleistävä, mutta oleellisin osin kiistatta tosi.
Toisaalla kirjoituksessa hän toteaa, että alfamiesyhteiskunnista betamiehet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan betamies- tai mieluiten feministiyhteiskuntiin. Tämä on helposti todennettavissa, kun tarkastelee siirtolaisten sukupuolijakaumaa. On huomattava, että nämä siirtolaisbetat eivät ole enää uudessa kotimaassaan betoja. Jokaisen betamiehen haave on olla alfa. Betayhteiskuntaan syntyneet miehet (feministiyhteiskunnan miehistä nyt puhumattakaan) eivät uskalla esiintyä kuin alfat, kulttuurillinen ehdollistuminen on niin tiukasti syväkoodattu. Sen sijaan alfayhteiskuntaan syntyneet betat voivat esiintyä kuin alfat, paitsi jos alfamiehet kyykyttävät heitä. Betamiesten yhteiskunnassa alfat eivät kyykytä, joten siirtolaisbetat pääsevät riehumaan vapaasti alfoina.
Lyhyesti sanottuna: alfamiehet vetoavat naisiin. Betamiesten yhteiskunnassa syntyperäisiä alfoja ei ole saatavilla, joten sinne muuttaneet alfoiksi tekeytyneet betat ovat naisten suosiossa. Vika ei siis ole naisissa, vaan kulttuurierossa. Ei siis pidä paikkaansa vanha väittämä, jonka mukaan suomalainen nainen olisi kuin kompassi: perä osoittaa aina kohti etelää. Kyse ei ole etelän miehestä sinänsä, vaan alfamiehestä.

Kuten Tuplis kirjoitti, alfojen yhteiskunta ei ole innovatiivinen. Alfojen energia menee moniavioisessa kulttuurissa naisten vahtimiseen ja betat eivät viitsi vaivautua. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen yhteiskunta on kuin laho liiteri; yksi kunnon potku ja rytinä käy. Sotilaallinen voima perustuu betamiesten enemmistöön ja jos nämä eivät vaivaudu, yhteiskunta on mennyttä.
Koska islamilaiset yhteiskunnat (samoin kuin monet muutkin alfayhteiskunnat) ovat kestäneet ongelmia, niillä on täytynyt olla jokin järjestelmä tämän betojen haluttomuuden kompensoimiseksi. Monissa se on ollut pakko, joka on yleensä toiminut hyvin puolustustaistelussa. Islam on kuitenkin ollut pelottava valloittaja kautta historian. Ja valloitusarmeija on koostunut betamiehistä. Miksi?
Muhammad oli fiksu mies. Sitouttaakseen betamiehet hän lupasi heille paratiisin. Kärsi maan päällä, mutta kun kaadut jihadissa, saat vapaalipun paratiisiin, missä viini virtaa ja halukkaita naisia riittää, hän sanoi. Ja betat uskoivat, koska ihminen haluaa aina uskoa parempaan. Erityisen tehokkaaksi armeijan teki lupaus sankaruuden seurauksista; kun elämä maan päällä oli surkeaa, oli intoa kaatua taistelussa. Sillä välin alfat hässivät haaremiaan kaukana rintamalta minkä ehtivät.

Nyky-Euroopan elämäntapaa uhkaa jälleen kerran islam. Vastavoimana islamille voitaisiin käyttää edellä tehtyjä havaintoja. Kuten Suntzi asian ilmaisi, kaikkein tehokkainta on hyökätä vihollisen strategiaa vastaan.

Islamin strategia on siis seuraava:
1) Alfamiehet ovat moniavioisia maan päällä
2) Betamiehille luvataan paratiisi kuoleman jälkeen
3) Omista naisista pidetään tiukasti kiinni, jotta heitä riittäisi alfoille
4) Samalla käännytetään vieraita naisia, jotta useampi beta nousisi alfaksi.

Tätä strategiaa vastaan voidaan hyökätä seuraavin tempuin:

1) Moniavioisuus muslimimaissa tulee hyväksyä. Tällöin sikäläisistä miehistä mahdollisimman moni jää ilman. Seuraa yhteiskunnallista levottomuutta.

2) Islamin pyhä sota on mitätöitävä sivistyksellä. Aika harva betamiehistä on enää valmis menemään riemusta kirkuen kuolemaansa, jos päässä takoo pienikin epäilys siitä, että Muhammad olisikin puhunut liirumlaarumia paratiisista. Tuhat vuotta sitten tilanne oli vähän erilainen, kun iltaisin ei katseltu televisiota vaan kamelinlannasta tehtyä nuotiota. Nykyään luonnontieteellinen sivistys on muslimimaissakin sitä tasoa, että mitä tahansa ei betakaan purematta niele.

3) Siirtolaisuuteen on saatava sukupuolikiintiöt. Mikään länsimaa ei saa ottaa vastaan yhdestäkään maasta sukupuolijakaumaltaan vinoutunutta väestöä. Nykyään muslimimaista tuleva siirtolaisuus on kovin yksipuolista - etenkin jos lasketaan vain yksittäiset siirtolaiset, ei perheitä.

4) Länsimaihin muuttaneet muslimilapset on integroitava perusväestöön mahdollisimman tehokkaasti. Erityisesti tämä koskee tyttöjä. Jos on vähänkin todisteita, että tytön isä tms. sukulainen rajoittaa hänen oikeuksiaan, niin menolippu takaisin Medinaan.

Seuraukset:
Länsimaissa muslimimaista tullut väestö integroituu paremmin. Seka-avioliittojen määrä pysyy samana, mutta jakauma muuttuu rajusti muslimimies-länsinainen -suunnasta musliminainen-länsimies -suuntaan. Lähiöt rauhoittuvat, kun sukupuolijakauma on tasaisempi. Tunnetusti ylijäämämiehet aiheuttavat aina levottomuudet.
Muslimimaissa sisäiset levottomuudet kasvavat. Betamiehet ovat tyytymättömiä nähdessään länsimaiden korkeamman elintason ja kituessaan naisen puutteessa (tuttu tilanne nykyäänkin). Ero nykytilanteeseen on siinä, että länsimaihin ei enää olekaan asiaa. Tällöin oman tilanteen paranemiseksi on toimittava omassa maassa. Muslimiyhteiskunta natisee liitoksissaan sisältäpäin.
Lisäbonuksena todettakoon, että jos alfamiehet klassiseen tapaan haluaisivat kääntää huomion oman maan levottomuuksista rupeamalla rähisemään länsimaille, ei muslimimaista olisi mitään vastusta, koska betamiehet ovat täysin sitoutumattomia yhteiskuntaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Ymmärrysharjoitus II

Yli kaksituhatta vuotta sitten kreikkalaiset tekivät näppärän keksinnön ja aksiomatisoivat matematiikan. Sitä ennen matematiikka oli ollut luonnontiede. Mittailtiin suorakulmion sivuja ja huomattiin että katsos kehveliä, kun pituuden kertoo leveydellä, saadaan pinta-ala. Sitten tuli Eukleides ja osoitti matemaattisesti tämän olevan totta. Samoin kuin monta muuta asiaa voidaan osoittaa aukottomasti tosiksi.

Näin yleisesti luullaan. Totuus on kuitenkin jotain muuta.

Eukleides ei osoittanut suorakulmion pinta-alaa aukottomasti todeksi. Eikä mitään muutakaan. Hän ainoastaan osoitti, että nämä asiat ovat tosia, mikäli noudatetaan hänen esittämiään aksioomia. Aksioomat ovat tietynlaisia peruslauseita, joiden oletetaan olevan tosia ja joista muut lauseet ovat loogista seurausta. Tunnetuin Eukleideen viidestä aksioomasta on epäilemättä yhdensuuntaisuusaksiooma, jonka mukaan kaksi yhdensuuntaista suoraa eivät leikkaa toisiaan.

Yleisesti uskottiin vuosisatojen ajan Eukleideen aksioomien olevan ehdottomia totuuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainoa ehto aksioomien valinnalle on näet se, että niiden tulee olla keskenään ristiriidattomia. Valitsemalla aksioomat toisin saadaan toisenlaista matematiikkaa. Eukleideen geometria kuvasi hyvin ihmisaistein havaittavissa olevaa maailmaa, mistä seurasi yleinen ja virheellinen uskomus sen absoluuttisesta totuudesta. 1800-luvulla löydettiin kuitenkin epäeuklidisia geometrioita, joissa esim. yhdensuuntaisuusaksiooma ei ollut voimassa, kuten hyperbolinen geometria. Niiden aksioomat olivat keskenään ristiriidattomia, joten järjestelmät olivat kelvollisia. Ne kuvasivat yleensä malleja, joiden käsittäminen ihmisaistein on lähes mahdotonta. Malleja, jotka eivät kuvanneet jokapäiväisessä elämässä havaittavia asioita, vaan olivat hyödyllisiä esim. pohdittaessa maailmankaikkeuden muotoa. Mikäli näiden aksioomajärjestelmien avulla yrittää rakentaa taloa, se ei pysy pystyssä. Se ei silti tarkoita sitä, etteivätkö järjestelmät olisi oikein – mutta ne ovat oikein vain omassa järjestelmässään.

Jotain hyvin samankaltaista on nähtävissä nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa. Geometriassa vastaava tilanne olisi seuraava. Ei auta, vaikka kuinka osoittaa rautalangasta vääntäen, että kolmion kulmien summa on 180 astetta. Toinen väittää kivenkovaan sen olevan enemmän, jolloin rautalangan omistaja polttaa loputkin päreensä idiotismin edessä.

Ehkä kyse ei olekaan idiotismista. Kyse saattaa olla erilaisesta aksioomajärjestelmästä, joka on sinänsä ristiriidaton. Edellisessä esimerkissä henkilö A käytti euklidista geometriaa, kun taas henkilö B pallogeometriaa, joten molemmat olivat oikeassa omassa aksioomajärjestelmässään, vaikka olivatkin eri kannalla kolmion kulmien summasta. Vastaavasti henkilön A aksioomajärjestelmän kulmakivenä saattaa olla esimerkiksi se, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella samanarvoisesti heidän syntyperästään riippumatta, kun taas henkilön B aksioomajärjestelmässä tulee aksiomaattisesti suorittaa ns. positiivista diskriminaatiota. Mikä on sovittamaton ristiriita järjestelmien välillä.

Kumpikaan järjestelmä ei ole sen paremmin oikeassa kuin väärässäkään. Ne vain tuottavat erilaisen yhteiskunnan aivan kuten geometriassa erilaiset aksioomat tuottavat erilaista geometriaa. Kokonaan toinen juttu on sitten se, millaista geometriaa tarvitaan tai millainen yhteiskunta halutaan rakentaa. Euklidisen tasogeometrian avulla saadaan aikaan kerrostalo. Jos pitäytyisi hyperbolisessa geometriassa, talo ei pysyisi pystyssä koska hyperbolinen geometria ei ole tarkoitettu rakennusinsinöörin työkaluksi. Samaten euklidinen geometria ei auta maailmankaikkeuden muodon selittämisessä.

Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, moni kummallisuus selittyy. Esimerkiksi Erkki Tuomioja on todella fiksu mies, mutta järjestelmällisesti väärässä. Paitsi tietysti oman aksioomajärjestelmänsä puitteissa oikeassa. Ikävä puoli Suomen kansan kannalta on tietysti se, ettei kyseinen aksioomajärjestelmä kuvaa havaittavaa todellisuutta kovin hyvin.

Olen ennenkin yrittänyt mennä vastapuolen pään sisälle ja ymmärtää. Toisenlaisen aksioomajärjestelmän kautta ajattelu antaakin näennäiselle mielettömyydelle hyvän selityksen. En nyt ryhdy sen kummemmin vastapuolen aksioomia pohtimaan, mutta voi lähteä siitä melko turvallisesta olettamuksesta että niihin jossain muodossaan kuuluu se, että huonosti meneviin asioihin löytyy syy valkoisesta miehestä. Tästä voi sitten lähteä loogisesti seuraamaan ajatusmallia ja kuten huomataan, se on varsin ristiriidaton. Kun oma aksioomajärjestelmäni eli Jaskan järjestelmä nyt on mitä on, niin kutsutaan tällaisen toisen järjestelmän omaavaa henkilöä vaikka yhden kirjaimen erolla Juskaksi (valitun nimen yhteydet olemassaoleviin henkilöihin ovat täysin tahattomia), eräänlaiseksi Anti-Jaskaksi.

Tässä välissä on kuitenkin huomautettava, että toki suurin osa suvaitsevaistosta ei ajattele asioita näin selkeästi, vaan kulkee ainoastaan lauman ja hyvän fiiliksen mukana toimien ristiriitaisesti. Sama pätee toki myös meihin Voiman Pimeän Puolen kulkijoihin – asioiden aksiomatisoijat ja loogisesti etenijät ovat kaikkialla harvassa. Suurin osa ihmisistä on vain sillejä silliparvessa kääntyen aina samaan suuntaan kuin naapurikin.

Äskettäin järjestettiin nenäpäiväkeräys. Samanlaisia keräyksiä järjestettiin silloinkin, kun olin lapsi. Niissäkin kerättiin rahaa köyhän Afrikan hyväksi. Nykypäivänä Afrikka on suhteessa sivistysmaihin ihan yhtä köyhä kuin silloinkin. Ainoa merkittävä ero on siinä, että sen väkiluku on kolminkertaistunut. Tästä Juska päätyy täysin loogiseen johtopäätökseen, että tuolloin jokunen vuosikymmen sitten Afrikkaa ei avustettu tarpeeksi. Jos näin olisi toimittu, niin Afrikka olisi tänä päivänä kukoistava manner. Joten kehitysapua on lisättävä, tuumii Juska.

Tilanne on kuitenkin se, että väkiluvun kasvun myötä Afrikan ja Lähi-Idän kantokyky ei riitä. Niinpä sieltä pyritään siirtolaisiksi sivistysmaihin. Tämähän on ihan ymmärrettävää. Islamistakin on monia eri suuntauksia, joita yhdistää vain yksi asia: kaikkien niiden kannattajat haluavat pois islamilaisista maista. Juskan logiikassa on täysin selvää, että tämä tulee sallia ja rajat avata. Eli hänen aksioomajärjestelmäänsä kuuluu vapaa liikkuvuus. Tämän seuraus kylläkin on se, että hallitsematon väestönkasvu kehitysmaissa jatkuu ja liikaväestö ainoastaan dumpataan länsimaihin. Mutta se ei ole ristiriidassa Juskan aksioomien kanssa.

Ongelmia tästä kieltämättä aiheutuu. Juskan aksioomiin kuuluu varmaan myös luonnonsuojelu. Nyt maapallon kantokyky alkaa ulvoa sietämättömissä lukemissa, kun ihmiskunnan kulutukseen tarvittaisiin jo kohta kahden maapallon tuotanto. Juskalle tämä ei muodosta ristiriitaa rajojen avoimmuuden kanssa, koska länsimaathan niitä resursseja eniten kuluttavat. Paitsi että:
1) Esimerkiksi Suomi tuottaa yli kaksi kertaa niin paljon luonnonvaroja kuin kuluttaa.
2) Afrikkalainen moninkertaistaa hiilijalanjälkensä muuttaessaan kylmempään ilmastoon korkeampaan elintasoon.
3) Siinä missä sivistysmaissa edes yritetään tehdä asialle jotakin, kehitysmaissa nakataan luonnonvarojen käytölle pitkät paskat.
4) Esimerkiksi Arabiemiraateissa eli rikkaassa kehitysmaassa luonnonvaroja käytetään 12-kertaisesti verrattuna alueen luonnonvarojen tuotantoon - vähän eri juttu kuin Suomen 0,5-kertaisuus. Jos kehitysmaalaisilla olisi mahdollisuus kuluttaa luonnonvaroja yli kapasiteetin, näin tapahtuisi.
Hyvänä esimerkkinä Juskan ajatusmallista oli äskettäin Hesarissa ollut lista Pohjoismaiden 15 keinosta, jotka pelastaisivat maapallon ilmastonmuutokselta. Joka ainoa niistä oli kuin laastari valtimoverenvuotoon. Millään ei ole minkäänlaista tehoa, ellei kehitysmaiden väestönkasvua saada pysähtymään. Eikä se suinkaan ollut listassa. Itse asiassa ainuttakaan noista viidestätoista keinosta ei edes tarvittaisi, mikäli kehitysmaat olisivat noudattaneet Pohjoismaiden keinoa: Pidetään väkiluku alhaisempana kuin ekologinen kapasiteetti. Tämän ehdon täyttävät Pohjoismaista kaikki muut paitsi Tanska, jonka kulutus on noin 1,3 kertainen tuotantoon nähden.
Juskalle tämä ei ole ongelma siksi, että nämä ongelmat ratkeavat kyllä, kunhan kehitetään sopiva teknologia.

Teknologian kehittämiseen taas vaaditaan työvoimaa, jota Juskan logiikassa saadaan kehitysmaalaisesta maahanmuutosta. Juskan aksioomiin kun kuuluu se, että ihmisryhmillä ei ole mitään eroja. Ei ainakaan älykkyydessä. Mikä on varsin käsittämätön ajatus niin biologian, tilastotieteen kuin tutkimustenkin näkövinkkelistä. Plus sitten siihen päälle kulttuuri, joka useissa tapauksissa on esteenä kehitykselle. Tästä joku muu voisi loogisesti todeta, että:
1) Ei kannata ottaa maahan porukkaa, jonka älli ei riitä sivistyneessä yhteiskunnassa toimimiseen.
2) Kehitykselle ja sivistykselle vihamieliset kulttuurit tulee kitkeä pois kuin rikkaruohot.
Mutta nämä eivät ole yhteensopivia Juskan järjestelmän kanssa, joten hän "ratkaisee" ongelman (1) massiivisin tukitoimin ja ongelman (2) soveltamalla kulttuurirelativismia, jonka takia kaikilta ei vaadita samoja asioita, vaan jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Lopullisena niittinä Juska voi todeta, että maapallolla on tosiaankin liikaa ihmisiä ja niitä ei pidä enää hankkia lisää. Niinpä hän keksii jonkin syyn pysyä lapsettomana, mikä antaa muille tilaa. Tai ainakin hän kehottaa länsimaalaisia olemaan hankkimatta lapsia siksi, että maapallon väkiluku kasvaa niin valtavaa tahtia. Tässä logiikassa globalisoidaan lokaali ongelma eli eihän länsimaiden ongelma ole väestönkasvu. Sen sijaan kehitysmaiden on. Juskan ratkaisu muistuttaa tämmöisen toisen aksioomajärjestelmän omaavan mielestä sitä, että Suomessa ruvettaisiin säästämään vettä siksi että siitä on Saharassa pula ... ai brrgele, mutta niinhän sitä jo tehdään. Siis korjataan toisinpäin: länsimaalaisten lastenhankintalakko maailman väestönkasvun pysäyttämiseksi on sama kuin Keniassa pukeuduttaisiin tammikuussa toppavaatteisiin siksi että Suomessa on kylmä.
Mikäli länsimaalaiset eivät lisäänny, kehitysmaalaiset muuttavat länsimaihin ja lisääntyvät yhtä hillittömästi kuin ennenkin. Paitsi Juskan järjestelmässä, jossa he muutaman sukupolven kuluttua muuttuvat länsimaiselle tasolle. Ja samalla ratkeavat kaikki muutkin ongelmat, kun maahanmuuttajien kehittämät teknologiset innovaatiot otetaan käyttöön.

En voi sille mitään, että Juskan ja hänen heimolaistensa maailmankuvasta tulee mieleen keskiaikainen geosentrinen maailmankuva, jossa maapallo oli avaruuden keskipiste ja kaikki planeetat sekä Aurinko kiersivät sitä. Tämähän oli ihan uskottava siihen asti, kunnes alettiin tehdä tarkempia havaintoja ja parempia laskelmia. Tällöin havaittiin, että eihän tämä nyt ihan putkeen mennyt. Mutta aksiooma - kaikki kiertää Maata - oli aksiooma ja jos todellisuus näytti olevan sen kanssa ristiriidassa, niin sen pahempi todellisuudelle. Silloin järjestemää paikattiin. Todettiin, että ympyränmuotoiset kiertoradat eivät riitä, vaan niihin piti lisätä episyklejä, toisin sanoen silmukoita jotka aiheutuvat kiertoradan sisällä olevista kiertoradoista. Kuvaajana tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Mars kiersi systeemin mukaan Maata näennäisesti ympyränmuotoista rataa pitkin, mutta teki silloin tällöin silmukan radallaan. Vastaavalla tavalla voi toki paikata systeemin virheitä loputtomiin: aina kun löytyy uusi poikkeama laskelmiin (jota ei voi virheellisenä havaintona enää kiistää, tämä toki on aina ensimmäinen yritys), lisätään jokin mielenkiintoinen kommervenkki vanhaan teoriaan. Uuteen aksioomajärjestelmään siirtyminen oli ideologisesti erittäin raskasta, vaikka aurinkokeskinen malli selittikin taivaankappaleiden liikkeet täydellisesti ja yksinkertaisesti. Sitä ei vain voinut hyväksyä, koska se oli ristiriidassa aksiooman eli maakeskeisyyden kanssa.

Samalla tavalla voimme ymmärtää haittamaahanmuuton ja kulttuurirelativismin kannattajia. Niin kauan kun kaikki kansat pysyivät omilla alueillaan harjoittamassa omaa kulttuuriaan, eivät heidän teoriansa olleet merkittävässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Nykymaailmassa tosiasiat ovat rävähtäneet kasvoille, jolloin heidän teorioihinsa tulee rakennella mitä mielenkiintoisimpia silmukoita, jotta ne saataisiin paikattua kasaan. Siirtyminen toisenlaiseen malliin on yhtä vaikeaa kuin oli aikoinaan siirtyminen geosentrisestä mallista heliosentriseen. Siinäkin vainottiin uuden mallin esittäjiä, pistettiin oikeuden eteen väärien faktojen ilmaisemisen takia ja pakotettiin perumaan epäsopivat näkemykset. Mikä on kautta historian ollut yleensä aika varma merkki siitä, mikä järjestelmä toimii ja mikä ei. Jos uusi ajattelumalli olisi virheellinen, virallinen malli voisi helposti kumota sen järkiperustein. Muussa tapauksessa se on aina joutunut turvautumaan demonisointiin ja vainoamiseen.

Vuoropuhelu on näin erilaisissa aksioomajärjestelmissä vaikeaa, mutta ei se mahdotonta ole. Siihen tulee pyrkiä. On tunnustettava, että ei Juskan malli kokonaan virheellinen ole, on siinä hyviäkin elementtejä. Aivan samoin kuin eihän geosentrinen maailmankuva kokonaan väärä ollut, kiersihän sentään Kuu Maata.