Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 17. tammikuuta 2017

Uutiskatsaus 3/2017


1. Ihanko totta?

Itävallan sotilastiedustelupalvelu varoitti, että tähän asti nähty afrikkalaisvyöry sivistysmaihin on vasta alkua. Skenaariossa epäiltiin, että vuoteen 2020 mennessä saattaa jopa 15 miljoonaa yrittää ja tahti vain kiihtyy.
Voi saatana, mitä idiootteja! Minä olisin voinut kertoa tuon jo 20 vuotta sitten. Ainoa mikä on yllättänyt on se, että yrittäjien määrä on pysynyt näinkin pienenä. Afrikan väestönkasvu on aivan tolkutonta. On selvää, että totta kai afrikkalaiset pyrkivät pois afrikkalaisista yhteiskunnista parempiin. Sitten kun saisi vielä eurooppalaiset ymmärtämään tämän. Ja ennen kaikkea sen, että jos Afrikassa miljardi ihmistä lisääntyy 30 miljoonalla joka vuosi, niin 30 miljoonan afrikkalaisen tulo Eurooppaan ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että seuraavana vuonna Afrikan väestö on taas 30 miljoonaa suurempi ja Eurooppaan on taas 30 miljoonaa tulijaa lisää. Jotka omalta osaltaan muuttavat eurooppalaista sivistysyhteiskuntaa afrikkalaiseksi katastrofiyhteiskunnaksi. Kun Suomeen muutettiin sivistyneistä länsimaista, Suomesta tuli sivistynyt länsimaa. Kun Suomeen muutetaan sekasortoisista kehitysmaista, niin…


2. Turvatakuu

Helsinkiin suunnitellaan suurmoskeijaa. Rahoittajatahot ovat epämääräisiä. Uskotaan, että muiden tapaistensa lailla moskeija olisi ääri-islamilaisten aatteiden levittäjä. Epäillään, että ulkomailla vastaavissa paikoissa rekrytoidaan terroristeja.
Kaikki edellä mainitut ovat itsestäänselvyyksiä. Yllättävää on se, että asiaa on oikeasti lähdetty tutkimaan turvallisuusuhkana. Sitten kun asialle vielä oikeasti tehtäisiinkin jotakin, oltaisiin oikealla tiellä. Vähintäänkin voitaisiin vaatia, että moskeijan sijaan maksaisivat matujen tuet – ainakin niiden jotka nauttivat KELA-eduista taistellessaan Syyriassa.


3. Menneen talven lumia

Entiset vaikuttajat vetoavat turvapaikkapolitiikan puolesta, kertoi otsikko. Vetoomuksen allekirjoittajien nimilista oli seuraava: Claes Andersson, Pentti Arajärvi, Tarja Cronberg, Jörn Donner, Tarja Halonen, Jaakko Iloniemi, Kalevi Kivistö, Kari Mäkinen, Ilkka Niiniluoto, Ole Norrback, Jukka Paarma, Elisabeth Rehn, Leif Sevon, Jacob Söderman, John Vikström, Ulla-Maj Wideroos.
Ai että sydäntä lämmitti lukea tuota. Siis tarkemmin sanottuna sitä kohtaa, missä todettiin "entiset vaikuttajat".


4. Ken on heistä kaikkein tasa-arvoisin

Uudeksi Miss Helsingiksi valittiin kymmenestä finalistista se kaikkein tasa-arvoisin eli kongolainen. Kuten odottaa sopi, valinnasta tuli negatiivista palautetta. Kuten odottaa sopi, palautteen syynä pidettiin rasismia. Kuten odottaa sopi, ei voitu ymmärtää että palautteen syynä oli ihan vilpittömästi se, että miesten ylivoimaisen enemmistön mielestä voittaja oli ehdottomasti finalistijoukon pahnanpohjimmaisten joukossa. Ihmisten ulkonäön arvostelua pidetään epäkohteliaana, mutta kun on lähtenyt omasta halustaan ulkonäkökisaan niin siinä tapauksessa arvostelu on tasan yhtä asiallista kuin jääkiekkoilijan suorituksen. Jos nyt suoraan sanotaan niin siinä oli naisella aika lailla kirveellä veistetty naama. Jopa julkisuus keskittyi hänen vartalonsa ylistämiseen. Mikä olikin kiistatta naisen paras osa, mutta noin niinkuin missiasteikolla sekin oli lähinnä mallia torpedo. Eli sutjakka mutta vähäkurvinen.
Vaan saipa tietty väestönosa taas pahastumisen aihetta. Parhaat naurut kirvoitti jonkun turhisjulkkiksen kommentti:
- Sephora on joutunut ihan järkyttävien rasistisien kommenttien uhriksi, mitä en vaan pysty tajuamaan millään. Minulle ajatus siitä että jotain arvostellaan värin takia, on täysin omituinen, Aitolehti kirjoittaa blogissaan.
Ja jatkaa:
- Tummaihoinen nainen on mielestäni ihan uskomattoman kaunis ja ei tuollaista vartaloa ole skandinaavin mahdollista koskaan edes kovalla työllä saavuttaa, Aitolehti näpäyttää.
Tätä kutsutaan logiikassa nimellä "ristiriita".
Kovasti ihmeteltiin myös sitä, miksi "rasismi" pomppasi esiin vasta nyt, kun jo vuonna 2013 Miss Helsingiksi valittiin niin ikään kongolainen Kelly Kalonji eikä samanlaista kohua noussut - toki jotakin mutta ainahan jokaisella missillä on arvostelijansa. Olisiko syynä se että silloin missi oli oikeasti hyvännäköinen? Ei toki paras, mutta etnisellä tasoituskertoimella laskettuna ansaitsi valintansa, toisin kuin tämänvuotinen. Kokonaan toinen juttu olisi, jos kolmiloikan olympiavoittaja Catherine Ibargüen saataisiin houkuteltua missikisoihin...


5. Kuinka pihalla voi olla?

Pääministeri Juha Sipilän suosio on romahtanut. Ilta-Sanomat listasi kymmenen syytä siihen, miksi näin on käynyt. Yksikään niistä ei ollut matuhyysäys. En tiennytkään että voi olla pahemmin pihalla kuin Sipilä, mutta näköjään voi.


6. Huutavan ääni korvessa

Edellisen vastapainoksi on todettava, että Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinilla on isommat pallit kuin kellään muulla koko suomalaisessa mediakentässä. Hän löi jälleen kunnarin kertomalla mitä se vihapuhe oikeasti on. Jos ette tuolloin lukeneet, klikatkaa otsikkoa.


7. Raha ja sen tulkinta

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi on julkaistu kaksi juhlarahaa. Eihän itsenäisyyttä voi juhlia ilman mokutusta, joten toisessa rahassa on kuvattu etnistä edistyksellisyyttä:
Virallinen selvitys on se, että siinä kättelevät musta ja valkoinen käsi.
Realistisempia selityksiä ovat esimerkiksi:
- valkoinen käsi antaa rahaa mustaan käteen
- musta käsi repii valkoista kohti pusikkoa
- valkoinen käsi vetää mustaa kättä kohti Eurooppaa ja suurempaa hiilijalanjälkeä
- musta käsi kiittää valkoista kättä vastikkeettomasta tuesta väestöräjähdyksen jatkamiseksi


8. Edellisen kunniaksi

Juhlarahan aiheen kunniaksi muutama esimerkki siitä, mitä juhlarahalla kunnioitetaan. Eli yhden ainoan viikon matu-uutisia. Otsikon linkissä uutinen matun Pirkanmaalla raiskaamasta 10-vuotiaasta tytöstä. Oulussa puolestaan matut houkuttelivat 13-vuotiaat tytöt asuntoonsa, jossa toinen epäilyn mukaan raiskattiin, toinen pääsi onneksi pakoon. Ylöjärvelläkin raiskattiin 15-vuotias tyttö ja tapauksesta uljas mediamme kertoi asialla olleen ylöjärveläispoikien. Se vain jäi kertomatta, etteivät pojat olleet suomalaisia.
Luulisi huolestuttavan. Toisaalta näitä tapauksia yhdistää eräs tekijä. Kahdessa viimeisessä uhrit olivat vapaaehtoisesti menneet asuntoon ja ensimmäisessäkin tekijä tunsi uhrinsa. Noin yleisesti matujen tekosilta voi välttyä, jos pysyy heistä erillään. Täysin tuntemattomien puskaraiskauksia toki esiintyy, mutta riski on pieni. (Tässä kohtaa huomautetaan että turha tulla mussuttamaan "naisen oikeudesta olla tulematta raiskatuksi" ja "uhrin syyllistämisestä". Olen täsmälleen samalla kannalla. Totean vain, että toiseksi paras tapa välttyä maturaiskaukselta on pysyä poissa matujen seurasta. Se paras tapa on heittää matut sinne missä kameli kusee.)
Eli maturikosten uhriksi joutuminen ei ole suuri riski - ainakaan toistaiseksi - jos siltä haluaa välttyä. Se matujen aiheuttama suurin riski on heidän taakkansa Suomen kansantaloudelle. Siltä emme voi välttyä ja on päivänselvää, että se ei ole mikään riski vaan tosiasia. Jos tänne lappaa porukkaa jonka älykkyysosamäärän Gaussin käyrä on nykäisty kantaväestöön nähden yhden keskihajonnan verran vasemmalle ja yhteiskunnallisen rakentavuuden Gaussin käyrä kaksi keskihajontaa vasemmalle, seuraukset ovat varsin ilmeiset. Siis jokaiselle joka näitä viitsii ajatella eli valitettavasti vähemmistölle.


9. Erillinen otsikko

Laitoin aluksi tämän linkiksi edellisen kirjoituksen loppuun, mutta tuumasin että se ansaitsee oman otsikkonsa. Paras omakohtaisia kokemuksia käsittelevä kirjoitus etnisestä realismista 21-vuotiaalta amerikkalaismieheltä. Erityisesti kiitoksia positiiviselle asenteelle: ihonvärillä ei todellakaan ole väliä, se ratkaisee miten itse toimii. Eli acting white, kuten jenkeillä on tapana ilmaista - olettaen että uskaltavat.


10. Ajokorttiale

Ajokortin hankkiminen maksaa nykyään maltaita. Tässä ilmainen vinkki alennuksen hankkimiseksi. Trafi on linjannut, että osa matuista saa Suomessa ajokortin ilman autokoulua. Edellytyksenä on se, että lähtömaa on mukana kansainvälisessä tieliikennesopimuksessa. Ja se, että on ajokortti kyseisestä maasta. Mikä tosin ei ainakaan Ruotsissa ole välttämätön, riittää kun sanoo että sellainen oli mutta sattui reissussa rähjääntymään.
Joten tässä vinkki: lähtekääpä turistireissulle johonkin sopivaan maahan ja sanokaa palattuanne, että tulipa ajettua siellä ajokortti. Ikävää vain että se hukkui matkalla. On se perkele kumma jos ei suomalaiselle anneta ajokorttia samalla perusteella kuin jollekin luvattomalle matulle.
Kummastusta systeemissä herättää se, että epäilen että Syyrian autokouluun tuskin kuuluu liukkaan kelin kurssi. Eihän Suomenkaan autokouluun kuulu kamelinkuljetusta. Tämän saman huomasivat myös Iltiksen lukijat - uutisessa olleessa äänestyksessä irakilaisten automaattista ajolupaa kannatti vain 8 %.
Systeemin seuraukset näkyvät liikenteessä. Valitettavasti on myös omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Eikö se riittäisi että matut nostavat terrorismi-, väkivalta- ja raiskausuhkia, pitääkö ne päästää tuosta vaan vaarantamaan myös liikenneturvallisuutta?


11. Loppu jengiväkivallalle

Ruotsi lupasi panna lopun jengiväkivallalle. Malmö on katastrofitilassa, samoin Göteborg ja muut Ruotsistanian kaupungit seuraavat hyvää vauhtia perässä. Lupauksen uskottavuus lienee samalla tasolla kuin Ruotsin päätös selvittää Olof Palmen murha 1986 (useimmat epäillytkin ovat jo kuolleet), luopua ydinvoimasta 1980 (tuolloin Ruotsissa oli seitsemän ydinvoimalaa, nyt on kymmenen) ja ottaa selvää, tuliko Kaarle XII:n surmannut luoti omien puolelta 1718 (äijä on kaivettu sen jälkeen haudasta jo kolmesti ja selvyyttä ei ole tullut).
Tosin eihän jengiväkivallalle lopun paneminen olisi mikään ongelma. Se vain vaatisi hieman valtiojohtoista väkivaltaa, ilmasillan sopivalla päätepysäkillä erinäisiä leveysasteita etelämpänä ja jatkossa tehokkaamman rajavalvonnan menneisyyden virheistä oppia ottamalla.


12. Selitys

Sun Tzu sanoo, että vihollisen voittaakseen on ymmärrettävä häntä. Olen yrittänyt tehdä siten erinäisiä kertoja viime vuonna, sitä aiemmista yrityksistä nyt puhumattakaan. On vain jotakin niin käsittämätöntä, että jotkut oikeasti haluavat tehdä Suomesta Paskastanian - tai eivät ymmärrä tekevänsä Suomesta Paskastaniaa. Olenko huolissani haittamaahanmuutosta? En. Sen sijaan olen erittäin huolissani Suomen päättäjien haluttomuudesta käsitellä sitä.
Onneksi tätä samaa ymmärrystyötä tekevät muutkin. Otsikkolinkissä on erinomainen analyysi siitä, miksi koulutettu liberaalieliitti on täynnä ajattelukyvyttömiä idiootteja. Heidät on koulutettu nimenomaan toistamaan, ei ajattelemaan. Heidän tutkintonsa on yhteiskunnallinen Veblenin tutkinto. Jo ennen korkeakouluopintoja lukiossa he ovat yleensä suorittaneet luonnontieteistä ja lyhyestä matematiikasta vain pakolliset kurssit. Eli juuri ne aineet, joissa ulkoa oppimalla ei pärjää vaan on pakko ajatella. Sitten heidät suorastaan aivopestään yliopistolla vasemmistolaisten kouluttajien johdolla. Helppo nakki, kun ei ole oppinut ajattelemaan kriittisesti. Kuten kirjoituksessa todetaan, "markkinahäiriö" on peruskauraa opetuksessa, mutta oletteko kuulleet "julkisen sektorin häiriöstä", noin esimerkiksi? Kun tähän koulutukseen yhdistetään ylimielisyys suoritetusta tutkinnosta, jäljet näkyvät hallinnossa surullisella tavalla. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto on ihmepaperi: mitään ei opi, mutta saa pätevyyden kaikkeen. Jos hallintovirkaa hakee diplomi-insinöörin koulutuksella ja monivuotisella kokemuksella yrityselämästä, niin häviää vastavalmistuneelle valtiotieteen maisterille. Perustelu on yleensä tyyliä "tähän tehtävään ei tarvita kapea-alaista ammattitaitoa" eli siis jonkinlainen ammattitaito katsotaan haitaksi.
Sen sijaan siellä aidan toisella puolella ei tahdota lainkaan ymmärtää haittamaahanmuuton vastustusta. Selitystä tarjotaan syrjäytymisestä, vähäosaisuudesta ja kouluttamattomuudesta. Mikä on lievästi sanoen huvittavaa kun vähän tätä skeneä tuntee. Nämä selityksen tarjoajat kun yleensä poikkeuksetta tienaavat meikäläisiä "vihakirjoittajia" vähemmän ja elävät meidän maksamillamme verorahoilla. Koulutukseltaan he kyllä ovat useimmiten nimellisesti samalla tasolla tai jopa korkeammalla. Vaan onhan se kyllä niin, että sukupuolentutkimuksen tohtori on tohtori, kun taas diplomi-insinööri on vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ihan yhtä lailla kun potkukelkkailun maailmanmestari on maailmanmestari, mutta satasen vapaauinnin Euroopan mestari on vain Euroopan mestari.


13. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää

Sananvapaus sai jälleen uhreja, kun Teuvo Hakkarainen ja Sebastian Tynkkynen tuomittiin. Tapauksia ovat käsitelleet ansiokkaasti esimerkiksi kollegat Professori ja Vasarahammer, joten en niistä sen enempää jauha yksityisellä tasolla.
Sen sijaan yleisesti kannattaa vielä kerran lukea ajatuksella Rikoslaki, 11. luku, 10 §:
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää sanaan tiedon. Ei siis äkkiseltään katsoen ole mitään merkitystä sillä puhuuko paskaa vai asiaa. Samaten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tekstistä puuttuu sana valheen tai vastaavaa asiaa tarkoittava.
Otetaanpa esimerkki. Kuvitellaan, että Suomeen on muuttanut huomattava färsaarelaispopulaatio, jonka havaitaan olevan 17-kertaisesti yliedustettuna raiskausrikoksissa, mutta selvästi aliedustettuna eläinsuojelurikoksissa. Tällöin on lainvastaista kirjoittaa "färsaarelaiset syyllistyvät raiskauksiin 17-kertaisesti enemmän kuin kantaväestö", koska tämä saattaa kiihottaa färsaarelaisia vastaan. Ja sekös olisi ikävää kunnollisten fäärien kannalta. Niiden molempien. Kun taas jos kirjoittaa "färsaarelaiset tekevät törkeitä eläinsuojelurikoksia jatkuvasti", se on laillista koska kyseessä on valhe. Vaikka seuraukset olisivat samat.
Mutta siis vakavasti. Noin äkkiseltään sitä ihmettelee, miksi ei saa kirjoittaa tosiasioita. Mutta onhan paljon tosiasioita, joita ei saa kertoa, esimerkiksi henkilön terveydentilaan liittyviä. Tällä perusteella lakipykälä on ymmärrettävä. Jos jokin kansanryhmä on kollektiivina sairas, niin aivan samalla lailla tämän tiedon levittäminen kuuluu kansanryhmän yksityisyydensuojan piiriin.


14. Hengitysvero unohtui

Soli-sali-ratti –nuoret (keski-ikä ehkä niukasti alle 50) esitti lihaveroa. Jos tämä ei paljasta demarien kannatuskunnan rakennemuutosta, niin sitten ei mikään. Olisi kiva tietää mitä vanhan linjan liha ja perunat –tyypin demarit mahtavat asiasta olla mieltä. Tosin demarien mielestähän kaikki ongelmat selviävät verotuksen avulla. Kaikki vain puhaltamaan yhteiseen hiileen ja rakastamaan veroja! Ottakaamme mallia demareista, joiden yli 41 tuhannesta jäsenestä puolueen jäsenmaksua maksaa vähän yli 13 tuhatta eli harvempi kuin joka kolmas. Tämä johtuu siitä, että yli puolet on vapautettu jäsenmaksuista ja lopuistakin yli viisituhatta on jättänyt maksamatta. Asian korjaamiseksi on tehty ehdotus, jonka mukaan uusilta jäseniltä perittäisiin matalampi jäsenmaksu ja täyttä jäsenmaksua maksettaisiin vasta myöhemmin. On erittäin kummallista, että systeemiä ei ole otettu käyttöön jo aiemmin. Ilmainen tutustumistarjous – vasta sitten maksetaan kun olet jo koukussa. Aiemmin tätä käytettiin vain LSD:llä ja vastaavilla, nyt systeemi otettaneen käyttöön myös tuhoisimmissa kirjainlyhenteissä kuten SDP:ssä.


15. Antiohjeet

Kirjoitin viime kuussa ohjeet siitä, kuinka pysyä lämpimänä pakkasella. Välillä järkiintymisen merkkejä osoittanut nuorisomuoti - ainakin oman nuoruuteni tyyliin eli ei ikinä pipoa päähän - on jälleen degeneroitunut. Eli paljain päin ja nilkat paljaina tennareissa. Pitkistä alushousuista ei edes kehdattu kysyä. No, kun noita ohjeita noudattaa käänteisesti, ollaankin aika lähellä sitä mikä toimii eli mistä kirjoitin. Tosin suojatahan kannattaa vain jos on jotain suojattavaa ja omassa nuoruudessani ne jotka eivät pipoa pitäneet eivät yleensä kyllä mitään suojaamisen arvoista päässään omanneetkaan.


16. Nyt se sitten alkoi

Pari kuukautta sitten kirjoitin, kuinka Suomen kuntien nimiä esiintyy sukuniminä. Lopussa listasin peräti 120 kunnan nimeä, jotka eivät ole koskaan sukuniminä esiintyneet, mutta kuulostavat käyttökelpoisilta. Olikohan ainakin joku lukenut, koska eräs nainen otti nyt sukunimekseen Helsinki. Mikä ei muuten ollut tuossa listassa (jutussa kyllä mainittiin tekstissä, että Helsinki ei esiinny sukunimenä), joten se tarkoittaa sitä että on olemassa ainakin 120 käyttökelpoisempaa sukunimeä kuin jo nyt yhdeksi uusionimeksi kelpuutettu. Joten hop hop etenkin vieraskielisten nimien omaajat. Aikoinaan nimiä suomennettiin urakalla, olisiko nyt uuden kansallisen aallon paikka? Vauhti masiinaan, nopeimmat ehtivät valita parhaat päältä. Tässä vielä kertauksena jutun top 5 kunnannimistä, jotka ovat vapaasti käytettävissä: Virolahti, Tarvasjoki, Tuusniemi, Kalvola, Suodenniemi.


17. Piippua rassaamassa

Uutinen kertoi, että epämääräiset lobbarit kiertelevät tekemässä hormitarkastuksia, havaitsevat "vikoja", tekevät ylihintaisen remonttitarjouksen ja sen mahdollisen hyväksymisen jälkeen huonoa työtä.
Näitä veijareita kiertää ympäri Suomea eri aloilla. Lämmitysputkistoja, kattoremontteja, lisäeristystä. Kokemusta on, kuten varmasti kaikilla muillakin talonomistajilla. Eivät muuten paljon piittaa suoramarkkinointikiellosta soitellessaan.
Tässä jokin aika sitten tuli hormifirmasta soitto. Tuumasin että käykää nyt sitten katsomassa, kun sopi omaan aikatauluun. Kävihän ne. Toinen heppu lykkäsi savupanoksen pesään ja toinen kiipesi katolle katsomaan, mistä piippu vuotaa. Minä myös, etukäteen salaa hihitellen. Ei pienintäkään vuotoa. Näki, kuinka heppuja vitutti. Totesivat että onpa sulla tässä kunnon muurit. Sanoin että tiedetään. Kaikesta huolimatta yrittivät, sanoivat että eihän sitä tiedä jos se vaikka viiden vuoden päästä alkaa fuskata. Torppasin alkuunsa, joten eivät edes vaivautuneet laskelmia tekemään.
Joskus on kiva kiusata kusettajia. Viime viikolla kävi sitten nuohooja ja kun satuin poikkeuksellisesti olemaan paikalla itsekin, niin tutun miehen kanssa juteltiin asiasta. Hän kertoi hurjia juttuja parista firmasta siitä, miten kallista työ on ollut ja miten ala-arvoista työn jälki on ammattimiehen silmin ollut.


18. Salaiset autoradat

Aina tasaisin väliajoin lehdissä kerrotaan Lapin “salaisista” auto- ja rengastestauskeskuksista. Huvittaa miten niiden sijaintikin pidetään muka-salassa. Kaikki paikalliset tietävät ne kyllä oikein hyvin ja ilmakuvista näkee selvästi. Se täytyy kyllä myöntää, että maastossa osaavat häivyttää homman hyvin näkymättömiin. Turha etsiä opasteita ja paikalle vievät tiet on yleensä suunniteltu varsin huomaamattomiksi ja parin harhauttavan risteyksen taakse. Vahingossa sinne ei eksytä ja jos yrittää, niin tien sulkee puomi. Salaisimmat paikat on jopa aidattu neliökilometrien säteeltä.


19. Tuhkatonni jatkasyömistä

Kymmenottelun kaksinkertainen olympiavoittaja Ashton Eaton lopettaa uransa. Valtava paukku, onhan mies vasta 28-vuotias. Mutta toisaalta. Kaksi olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta, kaksi maailmanennätystä. Ei haamurajoja rikottavana – ME on 9045 eli kymppitonniin valtava matka. Pitäessään välivuotta kymmenottelusta 2014 Eaton teki saman kuin kaksinkertainen olympiahopeamitalisti ja ME-mies Akilles Järvinen aikoinaan eli keskittyi 400 metrin aitoihin. Järvinen sai EM-hopeaa, Eaton nousi lähelle maailman huippua ajalla 48,69. Kuitenkin maailmanennätykseen siinä lajissa oli matkaa lähes kaksi sekuntia. Toisin sanoen miehellä ei enää ollut mitään saavutettavaa.
Kun yksilölajin urheilija on saavuttanut jo kaiken, jäljellä on enää se että saavuttaisi kaiken uudelleen. Tässä vaiheessa moni lopettaa, koska ei ole enää valmis uhraamaan sitä kaikkea minkä hän tietää joutuvansa tekemään – ilman mitään takuita siitä ettei jotain menisi pieleen. Yleisurheilu on tässä suhteessa lajeista armottomin. Voiton ja pronssimitalin ero on valtava, pronssimitalin ja kahdeksannen sijan ero yhtä valtava, kahdeksannen ja sadannen sijan ero taivaan korkuinen. Sama ero on vaikkapa hiihdossa, mutta yleisurheilussa kilpailua on paljon enemmän, koska kaikki voivat yrittää. Jossain muussa yksilölajissa kuten tenniksessä ero eri tasojen välillä ei ole läheskään yhtä suuri kuin yleisurheilun kaltaisessa ”voittaja ottaa (lähes) kaiken” –lajissa. Puhumattakaan joukkuepeleistä, joissa maailman sadanneksi paras on edelleen tähti. Ymmärrän hyvin Eatonin päätöksen, vaikka se surettaakin.


20. Neljä tusinaa

Jalkapallon MM-kisojen nimeksi muutettaneen potkupallon MM-kisat, sillä joukkuemäärä kasvaa 48:aan. Tämähän tarkoittaa automaattisesti myös tason laskua. Vähän sama kuin EM-kisoissa, joiden joukkuemäärä kasvatettiin 24:ään, jotta myös Suomi, Albania ja Islanti pääsisivät mukaan. No, kaksi kolmesta ei ollut huonosti. Tällä kertaa Euroopan kiintiö kasvaa vain kolmella maalla, kun taas muista maanosista pääsee paljon enemmän lisämaita mukaan. Jäämmekin odottamaan tulevien MM-kisojen jännitysottelua Burkina Faso - Panama. Jotka molemmat olisivat selvinneet viime MM-kisohin, mikäli nyt ehdotettu paikkajakojärjestelmä olisi ollut voimassa. Siinä missä näkemättä jäävät esimerkiksi Tanska - Tsekki ja Puola - Serbia - nämä neljä maata eivät olleet viime MM-kisoissa kolmen parhaan karsiutuneen eurooppalaismaan joukossa.
Lisäksi pelit käydään kuudessatoista kolmen maan alkulohkoissa ja koska turnauksen voittaja tulee pelaamaan seitsemän ottelua, on helppo laskea että sille kertyy kaksi ottelua alkulohkosta ja viisi pudotuspeleistä. Mistä voidaan laskea, että pudotuspeleihin selviää 32 joukkuetta. Mistä voidaan myös todeta, että monessa alkulohkossa viimeisessä ottelussa tullaan näkemään mielenkiintoisia suorituksia. Kuvitelkaapa tilanne, jossa alkulohkossa pelaavat Sivistyslandia, Ungalabungala ja Öljystan. Ensimmäisessä ottelussa Sivistyslandia voittaa Öljystanin 1-0. Toisessa Ungalabungala voittaa Sivistyslandian 3-0. Viimeisessä ottelussa kohtaavat siis Öljystan ja Ungalabungala. Öljystanin ainoa mahdollisuus selvitä kahden parhaan joukkoon on voittaa ottelu. Mikä tahansa voitto riittää, koska Sivistyslandian maaliero on negatiivinen ja voitolla Öljystanin maaliero on huonoimmassakin tapauksessa nolla. Ungalabungala puolestaan selviää jatkoon varmasti, mikäli se häviää enintään kahdella maalilla. Yhden maalin tappiolla se voittaa edelleen alkulohkon, kahdellakin on jatkossa. Arvatkaa saako Ungalabungalan jalkapalloliiton puheenjohtaja ja osa pelaajista muhkean rahallisen tarjouksen? Onneksi Ungalabungalassa korruptio on tuntematon käsite...


21. Yleisurheilulähetysten tasoromahdus

Mika Lehtimäki joutuu lopettamaan yleisurheilukommentaattorin tehtävänsä, koska hän toimii huippu-urheiluyksikössä johtotehtävissä. Kaksoisrooli kommentaattorina katsottiin ristiriitaiseksi tämän kanssa. Yleisurheilulähetyksissä on odotettavissa tason laskua, sillä Lehtimäki on ollut aivan omissa sfääreissään. Kirjoitin viime kesänä olympiakatsauksessa:
Ilta-Sanomien kolumnisti Tuomas Manninen epäili taannoin, että oikeaa Mika Lehtimäkeä pidetään vankina Ylen kellarissa ja hänet on korvattu robotilla, johon on ohjelmoitu kaikki yu-data ja tehty muutama muukin lysti viritelmä. Kuulostaa uskottavalta. Omasta puolestani voin todistaa, että vielä jokin aika sitten kehissä oli ”oikea” Lehtimäki. Tai sitten on kehitetty kuseva robotti, olin nimittäin kourulla vieressä. Tästä kesästä kylläkin epäilykset heräävät. Viimeksi näin Lehtimäkeä hotellin aamupalalla. En nähnyt hänen syövän mitään. Ettei mies vain olisi istunut pistorasian vieressä latautumassa?


22. Kuppikoko

Suomen ampumahiihtonaiset Kaisa Mäkäräinen ja Mari Laukkanen julkaisivat hilpeän kuvan. Naiset olivat ihmetelleet isoja numeroliivejä. Ei kun testiin ja molemmat mahtuivat saman numeroliivin sisään. Kuvatekstinä oli : Myö tarvitaan joko pienemmät numerolaput tai isommat tissit. Molemmat ihastuttavat leidit läheltä nähneenä kannatan pienempiä numerolappuja. Naisen tissit ovat nimittäin aina sopivan kokoiset. Ja mitä isommat, sitä sopivammat.


Pakollinen loppukevennys: Ei lentopelkoisille

- Arvoisat matkustajat: Tervetuloa Finnairin lennolle AY666 Kööpenhaminasta Helsinkiin. On perjantai, tammikuun 13. päivä. Lennämme Airbus A320-214 -koneella, joka on kolmetoista vuotta vanha. Määränpäämme lyhenne on HEL. Turvallista matkaa!
Eli kolme kertaa epäonnea, pirun numero ja määränpäänä HEL. Lento sujui tiettävästi hyvin. Ainakin paremmin kuin se joskus taannoin brittiläisessä viihdeohjelmassa Mock the Week ollut sketsi. Ohjelmassa stand up -koomikot esittävät tehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli "mitä et haluaisi kuulla lentokoneen kuulutuksena". Koomikko käveli lavalle ja aloitti:
- Dear passengers. This is your captain speaking. ALLAHU AKBAR!!!!!!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Uusinta: Omenoiden ja puiden etäisyys

Lukijalle: Donald Trumpista tulee viikon kuluttua Yhdysvaltain presidentti, joten on aika uusia juttu, jossa tutkittiin USA:n presidenttien vanhempia. Tilastotiedot on päivitetty ottamalla Trump laskelmiin mukaan:

Kun tuli tutkittua Neuvostoliiton ja USA:n johtajien jälkikasvua, niin siinä alkoi kiinnostaa millaisista perheistä johtajat itse ovat lähtöisin.

Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.

Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.

1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.

2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.

3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.

4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.

5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.

6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.

7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.


Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.

Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,9-vuotiaita ja äidit 26,7-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut yhdeksän, alle 20-vuotiaita ei yhtään.

Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.

Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 32,1-vuotiaina ja äitinsä 43,0-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.

Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.

Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.

Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.

Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.

Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.

Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 37 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 37:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 12.

Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 41:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 19. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.

On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.

Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.

1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.

2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.

3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.

4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).

5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.

6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.

7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.

8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.

9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).

10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.

11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.

12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.

13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.

14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.

15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.

16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.

17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.

18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.

19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.

20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.

21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.

22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.

23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.

25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).

26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.

27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.

28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.

29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.

30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.

31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.

32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.

33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.

34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.

35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.

36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.

37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.

38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.

39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.

40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.

41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.

42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.

43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.

44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.

Lisäys 14.1.2017: 45. Donald Trumpin isä Fred oli menestyksekäs liikemies, jonka omaisuuden Donald-poika peri.

torstai 12. tammikuuta 2017

Luonnon harvinaisuudet

Illansuussa allekirjoittanut lukee aina lapsille iltasadun. Tai ei välttämättä satua. Usein jotakin lasten tietokirjaa. Eikä tässä vuosien varrella ole yleensä yksi tarina illassa riittänyt, koska eri iässä oleville lapsille pitää lukea heille sopivia tarinoita. Paitsi tietysti sellaisille, jotka eivät vielä sanoja tajua, tärkeintä on tietoisuus siitä että joku on lähellä. Silloin voi lukea vaikka tila-autojen vertailutestiä Tekniikan Maailmasta.

Lukeminen aloitetaan ihan pienestä. Ja tämä tarkoittaa todella pienestä. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ymmärtää kuvien päälle, valitaan sitten semmoinen kirja jossa on mielenkiintoista katseltavaa, esimerkiksi eläimiä. Kerran katselimme illalla pienen lapsen - taisi olla vähän toista vuotta - legendaarisen Löytöretki-sarjan (joo, nykyään vanha sarja mutta kaikki joskus vuoden 1990 jälkeen syntyneiden lasten vanhemmat varmaan tietävät) kirjaa Luonnon harvinaisuudet. Kirjassa kerrotaan harvinaisista ja joissakin tapauksissa sukupuuttoon kuolleista eläimistä.

Kuten todettu, kuva on kiva mutta pienen lapsen kärsivällisyys ei riitä katsella kauan samaa kuvaa, vaan sivua pitää kääntää parin lauseen jälkeen. Eikä noin vuoden vanhalle sillä niin väliä ole mitä puhuu. Niinpä kerran tuli laitettua vähän omiaan, kun isommat sisarukset eivät olleet kuulemassa. Salli kylläkin sattui jossain vaiheessa paikalle ja hetken korviaan höristeltyään alkoi nauraa räkättää. Eläin elämeltä tuli nimittäin kerrottua, miksi kyseinen otus on harvinainen. Tosin omat selitykseni eivät ehkä olleet ihan samat kuin kirjassa eivätkä välttämättä kestä tieteellistä tarkastelua. Tässä kirjan esittelemät eläimet:

Drontti.
Kuten kuvasta näkyy, drontti ei voittaisi palkintoja kauneuskilpailuissa. Aluksi drontit kukoistivat, mutta vähitellen evoluutio kehitti niille paremman näkökyvyn. Sen jälkeen ne eivät enää pystyneet lisääntymään muuten kuin viinan avulla. Kun Mauritius sitten löydettiin, paikalle saapuneet merimiehet joivat dronttien viinat, jonka jälkeen ne kuolivat sukupuuttoon.

Muuttokyyhky.
Tämänkin lajin tuhoutumisen syynä oli evoluutio. Muuttokyyhky muuttui niin nopeasti, että yksilöt eivät enää kyenneet tuottamaan elinkelpoisia jälkeläisiä kaikkien parien poiketessa toisistaan geneettisesti liikaa.

Stellerinmerilehmä.
Stellerinmerilehmän sukupuuton syy oli varsin yksinkertainen: ei ollut olemassa stellerinmerisonneja.

Pussihukka.
Tämä eläin sai nimensä samasta syystä, miksi se kuoli sukupuutton. Lajin uroksilla oli näet harmillinen tapa hukata pussinsa. Milläs siinä sitten lisäännyt?

Vuorigorilla.
Vastoin yleistä harhaluuloa gorillauroksen vehkeet ovat paljon pienemmät kuin ihmisellä. Tasankogorillaa tämä ei haittaa, mutta vuorilla on kylmempää. Yritä siinä nyt sitten lisääntyä.

Sormieläin.
Tämän lajin on lähes kokonaan syrjäyttänyt samassa ekologisessa lokerossa kilpaileva varvaseläin.

Mendesinantilooppi.
Laji on kuollut lähes sukupuuttoon negatiivisen elämänasenteensa takia. Sen elinalueet on valloittanut iloisempi ja positiivisempi kilpaileva laji mendesinprolooppi.

Tiikeri.
Tämän lajin olemassaoloa uhkaa salametsästys. Pahinta on, että salametsästäjät käyttävät hyväkseen vain pienen osan eläimestä ja hylkäävät loput. Lajin kysyntä on lisääntynyt golfinpeluun takia ja tähän tarkoitukseen siitä tarvitaan vain tii, jolloin keri jää kokonaan hyödyntämättä.

Oranki.
Joka ihmettelee tämän lajin harvinaistumista, ei ole koskaan nähnyt orankiurosta. Ei siinä paljon auta, vaikka laittaisi suihketta kainaloon viehätysvoiman lisäämiseksi.

Isopanda.
Laji on harvinaistunut alppihiihdon yleistyttyä. Alppihiihtäjäthän kilpailevat pandan kanssa, koska ovat pandan negatiiveja: ruskea naama, valkoiset silmänympärykset.

Lumileopardi.
Näitä uhkaa ilmastonmuutos. Jäätiköiden vetäytyessä lumi katoaa ja laji degeneroituu leopardeiksi.

Sarvikuonot.
Nämähän ovat harvinaistuneet siksi, että kiinalaiset käyttävät sarvikuonon sarvea potenssilääkkeenä. Ja toimiihan se mokoma: kiinalaiset naivat kuin sarvikuonot eli seisoo vain kerran vuodessa.

Ceyloninnorsu.
Tämä norsun alalaji elää vain Ceylonin saarella. Norsu on iso eläin ja kuinka monta luulet niitä saarelle mahtuvan?

Susi.
Nämä ovat lopettaneet lisääntymisensä tajuttuaan, että kaikki valuu hukkaan.

Sanfrancisconsukkanauhakäärme.
Tämän lajin on lähes kokonaan syrjäyttänyt nykyaikaisempi mutta ei läheskään yhtä jännittävä laji sanfrancisconsukkahousukäärme.

Kiljukurki.
Tämän lajin on niin ikään lähes kokonaan syrjäyttänyt sitä väkevämpi laji eli pontikkakurki.

Harmaakarhu.
Ihmisasutuksen vietyä eläimen esiintymisalueita Ruotsissa sen nimi on vaihdettu inteharmaatakarhuksi.

Kaliforniankondori.
Laji pelastettiin sukupuutolta viime hetkellä vaihtamalla sen nimessä esiintynyt m-kirjain r-kirjaimeksi.

Kalju-uakari.
Lajin esiintymisalueille on levinnyt tukka-uakari, jonka uroksia kalju-uakarinaaraat jostain syystä suosivat eivätkä kalju-uakariurokset siksi pääse lisääntymään.

Vikunja.
Laji kuuluu kamelieläimiin ja kamelihan selviytyy kyttyränsä avulla. Vikunjalla ei ole kyttyrää.

Kultaleijona-apina.
On jäänyt pahasti hopealle sademetsien kadotessa.

Kvesaali.
Vanhahtava laji on lähes kokonaan kadonnut kveviltin levittyä.

Silmälasikarhu.
Harvinaistunut piilolinssikarhun yleistyttyä vastaavasti.

Pussikaniini.
Nisäkästoimikunta ehdotti heimolle uutta nimeä "korvapusselit". Ymmärrän kyllä, jos laji mieluummin kuolee sukupuuttoon.

Karvakuonovompatti.
Kilpailevaa lajia paljaskuonovompattia pidetään komeampana. Karvakuonovompatit ovatkin viime aikoina hankkineet partakoneita.

Pöllöpapukaija.
Ei kukaan kestä papukaijaa, joka puhuu kaiket yöt.

Atlantinmursu.
Erittäin uhanalainen siitä lähtien, kun eskimot tutustuivat pippuriin ja keksivät uuden tavan metsästää mursuja. Eli ripotellaan pippuria jäälautan reunaan. Mursu yrittää nousta lautalle, vetää pippuria henkeen, aivastaa niin että pää tekee rajun liikkeen eteenpäin, jolloin syöksyhampaat... niin no, se siitä sitten.

Jääkarhu.
Milläs elät, kun kaikki mursut ovat kuolleet aivastukseen?

Karettikilpikonna.
Häviää liian hitaana kilpailijalleen karettikilpakonnalle.

Sinivalas.
Lämpeni liikaa ja muuttui punavalaaksi.

Kagu.
Lajin taksonomia on hieman epäselvä. Sen on joskus uskottu kuuluvan haikaroihin ja lintu uskoo itsekin haikaraan. Siksi sen lisääntyminen onkin niin vaikeaa.

Dugongi.
Se, joka ihmettelee lajin harvinaisuutta, ei ole koskaan nähnyt dugongia.

Davidinhirvi.
Saanut nimensä katolisen papin isä Davidin mukaan. Lisääntyy yhtä hanakasti kuin katolinen pappi: virallisesti selibaatissa ja suurin osa homoja.

Biisoni.
Alkuperäiseltä nimeltään biisonni. Harvinainen, koska biilehmät ovat vielä harvinaisempia.

Mississippinalligaattori.
Nykyajan byrokratian lisääntyessä laji on harvinaistunut, koska se ei osaa täyttää suojeluunsa vaadittaviin kaavakkeisiin nimeään oikein.

Trumpettijoutsen.
Laji on häviämässä kilpailussa suuremmille sukulaisilleen tuuba- ja vetopasuunajoutsenille.

Majava.
Vaatimaton laji häviää kilpailijalleen mökkivalle.

Havaijinhanhi
Ankkojen tapaan laji lisääntyy veljenpoikien ja sisarentyttärien välityksellä ja ihmisasutuksen laajennutta ei suurelle suvulle ole ollut tilaa.

Vesinokkaeläin.
Lajia uhkaavat tulokaslajit. Erityisesti eurooppalaisten mukanaan tuoma herneenviljely. Jos olette ikinä nähneet vesinokkaeläimen nokan, niin tiedätte että herne nokassa on hengenvaarallinen.

Tuatara.
Laji parittelee vain joka neljäs vuosi. Vähemmästäkin masentuu sukupuuton partaalle.

Kalasääski.
Kalasääski? Sääksi? Kalasääksi? Sääski? Ei hemmetti, helpompaa kuolla sukupuuttoon.

Visentti.
Lajin ovat lähes kokonaan syrjäyttäneet isompi laji vimetri ja riistaeläimenä arvokkaampi laji vieuro.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Välihuomautus 103: Edelleen vieraissa kaupoissa

Kirjoitin taannoin laittaneeni S-ryhmän osittain boikottiin. Lähetin aiheesta postia S-ryhmän asiakaspalveluun ja sain seuraavan vastauksen:


Hei ja kiitoksia palautteestanne.

Selvennyksenä asiaan:

SOK on päättänyt sijoittaa miljoona euroa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaan hankkeeseen, jossa hanketta pyörittävä yhtiö pyrkii työllistämään vähintään 2000 jo Suomeen oleskeluluvan saanutta pakolaista muutaman vuoden aikana.

Työpaikkoja hankkeeseen etsitään aloilta, joihin ei esim. pääkaupunkiseudulla ole löytynyt riittävästi työntekijöitä. Kyse on sijoituksesta, joka hankkeen onnistuessa voi tuottaa sijoittajille noin kahdeksan prosentin tuoton, mutta epäonnistuessa tuottoa ei tule. Onnistuessaan hanke toisi samalla valtiolle 28 miljoonan euron säästöt.

S-ryhmä ei ole itse päättänyt tarjota työpaikkoja kyseiseen hankkeeseen. SOK:n rooli on siis toimia asiassa puhtaasti sijoittajana.

Ystävällisin terveisin

S-ryhmän asiakasomistajapalvelu



Palautetta lähettäessäni huomautin, että vastauksessa on turha mussuttaa esim. kohtaanto-ongelmista pääkaupunkiseudulla. Kysehän on siitä, että suomalaisilla ei ole varaa asua siellä huonolla palkalla, kun taas matuilla on koska asuminen järjestetään yhteiskunnan varoilla. Ja juuri tästähän ne vastauksessaan puhuivat.
Sen verran otan toki sanojani takaisin, että S-ryhmä ei siis itse palkkaa matuja. Tämä ei käynyt aiemmista tiedotteista ilmi.
En oikein tiedä kumpi on pahempi:
1) Tienata matuilla itse
2) Tunkea heille rahaa ihan hyvän hyvyyttään
Molemmat menettelytavat ovat pois suomalaisilta. Aivan yhtä paljon kuin minun rahani ovat poissa S-ryhmän liikevaihdosta.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Uusinta: Missä viipyi ydinsota?

Lukijalle: Tämä juttu jo miltei seitsemän vuoden takaa käsitteli pelkoa, joka on nykyään lähes unohtunut: ydinsodan pelkoa. Kuitenkin nykypäivänä ydiniskun todennäköisyys on kutakuinkin samaa luokkaa kuin joskus 70-80 -luvuilla. Toki ero on siinä, että tuolloin riskinä oli oikea ydinsota, nykyään lähinnä se, että Lontoo, Berliini tai todennäköisimmin Pariisi katoaa ydinpilveen. Asiassa toki lohduttaa se, että samoin kuin Neuvostoliiton ohjukset olivat aikoinaan edistyksellisen kansanosan mukaan rauhanohjuksia, tulee tuo nykypäivänä todennäköisin ydinräjähdys olemaan samaan tapaan rauhanomainen ja ennen kaikkea sillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa:

Me X-sukupolven lapset elimme nuoruutemme ydinsotaa odottaen. Rauhanmarssit, joissa vaadittiin USA:n sotahullua presidenttiä vetämään ydinaseensa pois rauhantahtoista Neuvostoliittoa uhkaamasta, olivat uutisissa jokaviikkoista materiaalia siinä missä monikulttuurisuuden ylistäminen nykyisin. Muistamme, kuinka Erkki Liikanen (ei se EU-komissaari vaan vähemmän vahinkoa aikaan saanut täyskaima) lauloi Syksyn Sävelessä 1983 kappaleessa Reikani, Reikani että "voisitko ihan vähän liennyttää ja sitä monikärkiohjustasi kiännyttää". Katselimme pelokkaina eteläiselle yötaivaalle odottaen ohjusten lentävän hetkellä millä tahansa. Kun venäläinen maaliohjus harhautui Inarijärvelle, olimme paska jäykkänä.

Ydinsota jäi kuitenkin tulematta. Itse asiassa se ei ollut koskaan edes kovin lähellä. Ja kaikkein ironisinta on, että koko Yhdysvallat - Neuvostoliitto -kaksinapaisuuden aikana ydinsodan riski oli suurimmillaan silloin, kun sitä vähiten pelkäsimme ja yleensä pienimmillään silloin, kun suurvaltojen suhteet olivat kireimmillään.

Sienipilvien ilmestymisen Euroopan taivaalle esti käsite nimeltä MAD. Tällä ei tarkoiteta sitä legendaarista lehteä, josta me nörtit opiskelimme englantia. MAD, Mutual Assured Destruction, tarkoittaa molemminpuolista varmaa tuhoa.
Komukit ja kapitalistit saattoivat olla eri mieltä lähes kaikesta, mutta käsitteestä MAD he olivat käytännössä yhtä mieltä. Ydinsodassa ei olisi voittajaa (paitsi ehkä kiinalaiset...). Joka tapauksessa sekä USA että NL häviäisivät.
Jos molemminpuolisen varman tai edes lähes varman tuhon käsitteen hyväksyvät molemmat osapuolet, kumpikaan niistä ei aloita sotaa ellei ole täysin varma että häviää ideologisen kamppailun.

Molemmat osapuolet hyväksyivät vallitsevan Nashin tasapainon. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa yksikään pelin osapuoli ei voi muuttaa omaa strategiaansa ilman että huonontaa omaa tilannettaan.
Kapitalistit hyväksyivät tasapainon siksi, että ydinsota olisi huonoa bisnestä. Kun omakin maa olisi radioaktiivista autiomaata, niin paha olisi lähteä taloudelliseen valtausoperaatioon, vaikka sota olisikin näennäisesti voitettu. Siksi länsivalloille ydinsodan aloittaminen olisi ollut tilanteessa kuin tilanteessa hulluutta. Ainoastaan täyskahjon johdon päästessä valtaan tämä olisi ollut mahdollista. Sanottakoon rahavallasta mitä pahaa tahansa, niin kapitalistit olisivat ainakin tämän estääkseen tehneet parhaansa. Ehkä joskus tekivätkin ja hyvä niin. Demokratiassa on vaikeaa päästä valtaan, jos talousmahdit toisin päättävät.
Kommunistit taas uskoivat marxismin ratkiriemukkaaseen teoriaan materialistisesta historiankäsityksestä. (Marxilaisista teorioista ainoastaan työarvoteoria on vielä hillittömämpi.) Tämän teorian mukaan historia on prosessi, jonka väistämätön lopputulos on kommunistinen yhteiskunta. Yhteiskunnallisia päävaiheita on viisi, joista neljäs on kapitalistinen ja viides kommunistinen. (Huvittavaa tässä on se, että yksikään kommunistinen yhteiskunta ei syntynyt kapitalistisesta yhteiskunnasta vaan edellisestä eli feodaalisesta yhteiskunnasta, pois lukien tietysti ne kommunistimaat, joihin aate oli tuotu ulkopuolelta väkivalloin. Teoria ei toiminut siis edes olemassa olleissa kommunistimaissa, mutta siellä ei Marxin Pyhää Sanaa edes kuviteltu kyseenalaistettavaksi.) Tärkeintä oli se, että kommunistimaiden johtajat uskoivat historiaan prosessina. Tämän takia he eivät voineet missään nimessä aloittaa ydinsotaa; he tiesivät kommunismin voittavan lopulta ilman sitäkin. Vaikka he olisivat ydinsodan "voittaneetkin", kommunismi olisi ollut paljon vaikeampi rakentaa radioaktiiviseen erämaahan. Heille ydinaseet olivat olemassa lännen pelotteeksi. He saattoivat jopa uskoa, että länsimaiden johtajat "tietäisivät" historian johtavan vääjäämättä kommunismiin ja saattaisivat siksi tämän estääkseen hyökätä ydinasein. Tämä selittää syyn siihen, että NL ylläpiti aina ydinaseylivoimaa länsivaltoihin nähden; jos hyökkäätte, niin teille käy vielä huonommin kuin meille.

Ydinsodan vaara olisi siis olematon, jos länsimaita eivät johtaisi hullut ja itäblokkia johtaisivat aidot kommunistit.

Länsimaita eivät johtaneet hullut missään vaiheessa. Mutta itäblokkia johti kerran mies, joka ei ollut aidosti kommunisti. Josif Stalin oli puhtaasti despootti, joka käytti kommunismia vain käsikassarana. Yhtä hyvin ideologia olisi voinut olla mikä tahansa muu. Vainoharhaisuuden takia Stalinin suorista käskyistä on säilynyt hyvin vähän dokumentteja (vrt. Hitler ja juutalaisten lopullinen ratkaisu), joten emme voi tietää varmasti hänen aikomuksiaan. On silti hyvin ilmeistä, että Stalin aikoi aloittaa sodan länsivaltoja vastaan heti, kun hän uskoi voittavansa. Onneksi länsivalloilla oli etumatka ydinteknologiassa. Stalin sai oman ydinaseensa 1949 ja olisi luultavasti ryhtynyt sotaan joskus 1955. Onneksi noutaja ehti ensin, kuitenkin Ephraim Kishonia lainatakseni inhimillisesti katsoen aivan liian myöhään.

Yleensä maailman katsotaan olleen lähinnä ydinsotaa Kuuban ohjuskriisin takia. Nikita Hrustsovin seikkailupolitiikka, jonka takia hänet sittemmin syrjäytettiin, johti pelottavalta näyttävään tilanteeseen. Todellisuudessa sodan uhka oli varsin pieni. Hrustsovin impulsiivinen luonne yhdistettynä kärsimättömyyteen ja ylimielisyyteen sai tilanteen aikaan, mutta hän peräytyi nähdessään riskit. Jos ei olisi peräytynyt, KGB olisi luultavasti syrjäyttänyt hänet. Sieltä loppujen lopuksi oli lähtöisin esitys, jonka ansiosta umpisolmu alkoi aueta ja ohjuskriisi selvisi.

Brezhnevin tultua valtaan suurvaltasuhteet jähmettyivät jäykän muodollisiksi. Ei suuria kriisejä, mutta jatkuva jännitys. Kuitenkin juuri tuolloin ydinsodan uhka oli pienimmillään. Neuvostoliitossa vallassa olivat varovaiset johtajat, jotka mitä ilmeisimmin uskoivat marxilaiseen historiaan ja kommunismin voittoon.

Todelliset ongelmat alkoivat 1980-luvulla. Pokeritermein sanottuna Reagan katsoi ja korotti niin paljon, että neukuilta loppuivat pelimerkit. He tajusivat, etteivät pysty vastaamaan siihen, mitä lännellä oli asettaa vastaan tulevaisuudessa. Tuolloin ydinsodan riski saattoi olla suurimmillaan. Onneksi Neuvostoliiton johdossa olivat vanhat, paristokäyttöisessä kunnossa olleet dinosaurukset Brezhnev, Andropov ja Tsernenko. (Tuohon aikaan telkkarista tuli kerran vuodessa hyvää ohjelmaa, kun näytettiin miten kommaria haudataan.) Heitä seurasi Gorbatsov, joka ei lännen onneksi ollut sotahullu realisti, vaan saattoi jopa jossain määrin uskoa kommunismiin. Viimeinen kommunismiin täysin uskonut taisi olla puolueen vuonna 1982 kuollut pääideologi Mihail Suslov.
Jos Gorbatsov olisi hyväksynyt (tai tiennyt, kommunistinen tilastointi valehteli jopa itselleen) realiteetit, hän olisi tajunnut hävinneensä ideologisen taistelun. Tuolloin epätoivoisen miehen ainoa ratkaisu voiton saavuttamiseksi olisi ollut sota. Rauhanomainen voitto oli osoittautunut mahdottomaksi ja kommunismi oli romahtamassa. Onneksi Gorbatsov ei joko tätä tajunnut, hyväksynyt tai sitten näki kuitenkin paremmaksi antaa kapitalismin voittaa kuin ohjusten lentää. Miten olisi mahtanut käydä, jos Janajevin juntta olisi onnistunut vallankaappausyrityksessään?

Kaikeksi onneksi Neuvostoliittoa johti sen romahtamiseen asti mies, joka ei ollut halukas ottamaan ydinsodan riskiä edes viimeisenä mahdollisuutena. Kovan linjan kommunistit eivät päässeet epätoivon hetkinä valtaan ja kommunismi romahti suhteellisen rauhanomaisesti. Tom Clancy sai oikeutetusti kirjoittaa teknotrillerinsä Executive Orders omistuksen:
To RONALD WILSON REAGAN. Fourtieth President of the United States: The man who won the war.

Kolmatta maailmansotaa ei tullut. Sitä ei tullut siksi, että länsivallat olivat oikeassa uskoessaan molemminpuoliseen tuhoon ja itäblokki väärässä uskoessaan historiaan väistämättömänä prosessina.

torstai 5. tammikuuta 2017

Rajoitin

Kirjoituspöydän paperipinoja selannut Chennamaneni Ganesh löysi etsimänsä. Poimiessaan yhteen niitatut arkit käsiinsä hänen mieleensä muistui hänen kotimaakuntansa Tamil Nadun tilanne. Se oli Intian keskiarvoa vauraampi eikä kärsinyt yhtä rajusta liikakansoituksesta kuin muu maa. Silti 80 miljoonaa asukasta oli liikaa 130 tuhannella neliökilometrillä. Ainakin jos tarkoituksena olisi saavuttaa kohtuullisen hyvä elintaso. Vieläpä siten että luonnonvaroja ei käytettäisi kestämättömällä tavalla.

Ganesh vilkaisi päällimmäistä paperiarkkia ja huokaisi. Ylänurkassa oleva päiväys oli parin viikon takaa, maaliskuulta 2018. Projekti oli edennyt salamavauhdilla, aikaa oli kulunut vain reilut puoli vuotta sen alusta. Silti hän koki onnistuneensa tässä hyvin. Salaisuus oli, kuten aina onnistuneessa johtamisessa, oikeiden alaisten valitseminen oikeisiin tehtäviin. Siksi juuri hänet olikin tämän projektin johtajaksi valittu. Paitsi että hän sattui olemaan demografian professori, hänellä oli myös liike-elämän johtokokemusta ja maine loistavana organisoijana. Sekä miehenä joka osasi pitää suunsa kiinni. Tämän projektin työntekijöistä 90 % ei tiennyt yhtään mitään sen tarkoituksesta ja lopuista kymmenestä prosentista 90 % tiesi vain murto-osan. Mutta vielä tämän kuun aikana koko maailma tietäisi käytännössä kaiken. Olettaen että Ganeshin esitys saisi hänen johtajiensa hyväksynnän. Mikä käytännössä varmasti toteutuisi. Hän oli noudattanut heidän antamiaan suuntaviivoja ja varmistanut aina välillä, että oli ymmärtänyt tehtävänannon oikein. Ja koska päälliköitä oli kolme, oli hyvin ilmeistä että konsensuksen nimissä he olisivat valmiita omalta osaltaan hieman joustamaan, jotta suunnitelmaa alettaisiin toteuttaa. Oli nimittäin käytännössä pakko. Nykymeno voisi periaatteessa jatkua vielä vuosia, mutta mitä kauemmin menisi, sitä suurempi olisi odottava katastrofi. Nyt toimimalla oli viimeinen hetki välttyä pahimmalta, siitä Ganesh oli varma. Onneksi asiasta oli päästy periaatteen tasolla sopimukseen vajaa vuosi sitten.

Kun Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, pelättiin hänen hyviä suhteitaan Venäjään ja sen itsevaltiaaseen Vladimir Putiniin. Kukaan ei osannut odottaa, että kaikki alkaisikin Kiinasta. Maan johtaja Xi Jinping teki aloitteen, johon Trump tarttui. Ja Putin seurasi perässä. Kun kolme maailman suurinta ydinasevaltaa pääsee keskinäiseen yhteisymmärrykseen, muilla ei ole enää paljon sanottavaa. Muodon vuoksi salaista aiesopimusta allekirjoittamaan otettiin vielä Ranskan ja Ison-Britannian johtajat muiden virallisten ydinasevaltojen edustajina. Intialta ja Pakistanilta, Pohjois-Koreasta nyt puhumattakaan ei kysytty. Ei myöskään Israelilta, jonka arsenaali oli kaikkein suurin sopimuksen ulkopuolelle jätetyistä ydinasevalloista. Ganesh ei voinut olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että hänet oli laitettu tämän projektin johtoon juuri siksi, että hän sattui olemaan intialainen. Mutta hänelle sillä ei ollut merkitystä, sillä hän oli päättänyt olla ehdottoman puolueeton. Kenties se kuitenkin merkitsisi suurelle yleisölle jotakin ja siinä tapauksessa sen parempi.

Kolmen suuren maan johtajat olivat todenneet kaikkien nähtävissä olevan mutta yhtä lailla kaikkien kiistämän tosiasian. Hetkinen, Ganesh korjasi itseään. Ei kiistämän. Vaan tosiasian, jota kukaan ei halunnut nähdä. Maapallon kantokyky ei riittänyt ja se johtui ihmiskunnan holtittomasta lisääntymisestä. Väkiluku oli sadan vuoden aikana nelinkertaistunut. Ihmiskunta poltti maapallon resursseja moninkertaisella vauhdilla suhteessa kestokykyyn. Siinä eivät auttaneet mitkään energiansäästökampanjat ja uudet viljelysmenetelmät. Ja suurinta hulluutta oli kasvissyönti, Ganesh hymähti. Se kyllä näennäisesti säästi maapalloa, mutta käytännössä se ainoastaan mahdollisti entistä suuremman väestömäärän. Josta oli seuraamuksia, jotka näkyivät jo nyt, vaikka niitä ei uskallettu oikeasti tutkia muuten kuin rottakokeilla. Jos rottia oli liikaa, niin ruoka- ja viriketilanteesta riippumatta käytöshäiriöitä alkoi esiintyä pelkästään liian suuren populaation takia. Ja täsmälleen sama ilmiö oli jo havaittavissa ihmiskunnassa.

Ganeshille oli annettu tehtävä suunnitella järjestelmä, jonka avulla ihmiskunnan väestömäärää kontrolloitaisiin. Budjetti oli valtava ja tehtävä salainen.
Ensimmäisessä vaiheessa Ganesh oli määrittänyt, mikä olisi oikea väkiluku maapallon kantokyvyn kannalta. Hän tiesi jo etukäteen, että tulos olisi sen verran järkyttävä, että sitä ei mitenkään voisi ottaa tavoitteeksi yhden tai edes viiden sukupolven aikana. Ilman operaatioita, jotka saisivat holokaustin näyttämään kesäiseltä piknikiltä. Ja se ei tullut kyseeseen, oli toimittava humaanisti.
Toisessa vaiheessa hän oli tutkinut, mihin asti väestömäärää rajoitettaisiin. Yleisessä katsannossa asia oli täysin päälaellaan, kun julistettiin kuinka teollisuusmaat kuluttivat liikaa luonnonvaroja. Tilanne oli juuri toisinpäin. Teollisuusmaiden väkiluku oli pysynyt siedettävällä tasolla, kun taas kehitysmaissa väestöräjähdys oli ongelma. Jos kehitysmaalaisilla olisi sama elintaso kuin teollisuusmailla, maapallo luhistuisi nopeasti. Paitsi tietysti jos kehitysmaiden väkiluku olisi pysynyt samalla tasolla kuin teollisuusmailla. Niinpä Ganesh oli ottanut suunnitelmansa pohjaksi yksinkertaisen perusajatuksen: oikea väestömäärä kullekin maalle olisi suunnilleen sama kuin sata vuotta sitten eli 1918. Silloin maiden välinen kauppa oli sen verran vähäisempää, että jokainen maa elätti suunnilleen sen verran ihmisiä kuin mahdollista oli. Ja kun huomioi sen jälkeisen viljelyn tehostumisen, hän määritti väliaikaiseksi väestömäärätavoitteeksi kaksinkertaisen lukumäärän silloiseen väestöön nähden. Mikä koko maailman mittakaavassa tarkoitti 3,4 miljardia. Tämän laskeminen oli ollut melkoinen operaatio, sillä vanhat väestötilastot olivat pahasti puutteellisia. Mutta melkoisen hyviin arvioihin hänen työryhmänsä oli päätynyt.

Ongelma oli tietysti siinä, että sadan vuoden aikana muuttovirrat olivat vaikuttaneet maiden väestönkehitykseen. Olihan Yhdysvaltoihin – noin esimerkiksi – muuttanut paljon siirtolaisia, joten olisi epäreilua että Yhdysvaltojen väestöä rankaistaisiin tästä. Samoin kuin yhtä epäreilua olisi ollut se, että siirtolaisia lähettäneet maat pääsisivät tästä seurauksitta. Ganesh oli kuitenkin kehittänyt tähänkin ratkaisun – ainakin kohtuullisen hyvän sellaisen. Hänen muutaman hengen ydintiiminsä oli pohtinut monenlaisia vaihtoehtoja, kuten globaalin lapsioikeuksien pörssin tai maiden sisäisen autonomian mutta siirtolaisten lapsimäärän rajoittamisen. Näistä oli joitakin elementtejä otettu ratkaisuun, mutta perusidea oli ollut toisenlainen. Maat oli jaettu kuuteen ryhmään A-F. Tai tarkalleen ottaen ei maita, vaan näiden asukkaat. Mikä ei välttämättä tarkoittanut että henkilö olisi laskettu kotimaansa kiintiöön, vaan siihen mistä hänen esivanhempansa olivat lähtöisin.

Ganeshin ryhmä oli lähtenyt vuoden 1918 tilanteesta. Jokainen tuolloin elossa ollut henkilö oli laskettu hänen silloisen kotimaansa kiintiöön. Ja heidän lastensa kiintiöpaikka määräytyi tämän maan mukaan riippumatta siitä, missä he sattuivat asumaan. Jos kaksi italialaista muutti vuonna 1920 Yhdysvaltioihin ja meni siellä naimisiin, heidän lapsensa laskettiin italialaisiksi, vaikka kansalaisuus olikin Yhdysvaltojen. Samoin näiden lasten - mikäli he menivät toisen laskennallisen italialaisen kanssa naimisiin - lapset laskettiin italialaisiksi.
Tulevaan esitteeseen oli kirjattu esimerkkitapauksia, joissa käytettiin malleina viittä maata: Utopiaa, Imagiaa, Mentaliaa, Fabriciaa ja Residensiaa. Siinä oletettiin esimerkkihenkilön olevan aina Residensian kansalainen:
1) Jos henkilön vanhemmat kuuluivat Utopian kiintiöön eli olivat laskennallisesti utopialaisia, hänet laskettiin Utopian kiintiöön muista tekijöistä riippumatta.
2) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen imagialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Imagian kiintiöön. Hänen henkilökohtainen luokituksensa oli näiden keskiarvo: jos maiden luokitukset olivat A ja C, henkilön luokitus oli B. Pyöristys tehtiin alaspäin eli tapauksessa D ja E luokitus oli E.
3) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen utopialais-imagialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön. (Eli hän oli vähintään puoliksi utopialainen ja loppuosaltaan sekoitus, jolloin se toinen puoli laskettiin todellisen kansalaisuuden mukaan riippumatta siitä, oliko loppuosassa residensialaista vai ei.)
4) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen imagialais-mentalialainen, hänet laskettiin jälleen puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön.
5) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialais-imagialainen ja toinen utopialais-mentalialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön.
6) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialais-imagialainen ja toinen mentalialais-fabricialainen, hänet laskettiin kokonaan Residensian kiintiöön.
Väestökirjanpito oli tietysti joissakin maissa puutteellista. Jos jonkun taustasta ei olisi tietoa, hänet laskettaisiin asuinmaansa kiintiöön.

Kansallisen väestökiintiön suuruus oli vuoden 1918 väkiluku kaksinkertaisena. Jos utopialaisia oli alle 1,5 kertaa enemmän kuin vuonna 1918, Utopia kuului luokkaan A. Jos heitä oli 1,5-2 -kertainen määrä vuoden 1918 tasoon nähden, utopialaiset kuuluivat luokkaan B. 2-4 -kertainen määrä vei luokkaan C, 4-8 -kertainen luokkaan D, 8-16 -kertainen luokkaan E ja yli 16-kertainen alimpaan eli luokkaan F. Alustavien laskelmien mukaan muutama maa päätyi F-luokkaan. Käsittämätöntä jopa alan professori Ganeshin mielestä. Maailmassa oli kansoja, jotka olivat kaksikymmenkertaistaneet väkilukunsa sadassa vuodessa! Ei ihmekään että pallo natisi liitoksissaan.

Jokaiselle luokalle asetettiin sääntö, kuinka monta lasta sen luokan edustajalla sai olla. Tämän rajan sai ylittää tietyin ehdoin eli maksamalla sakkomaksu. Maksuja oli kahdenlaisia: ylitys- ja rajoitusmaksut. Ylitysmaksun suuruus oli puolet perusmaksusta ja rajoitusmaksun perusmaksu kaksinkertaisena. Perusmaksu määräytyi henkilön asuinmaan mukaan laskemalla koko maailman ja asuinmaan BKT:n asukaskohtainen keskiarvo. Tällä hetkellä maailman BKT/asukas oli 16 000 dollaria eli Ganeshin kotimaan Intian tapauksessa perusmaksu oli 11 000 dollaria, koska Intian BKT/asukas oli 6000 dollaria. Tämä tarkoitti ylitysmaksun olevan 5500 dollaria ja rajoitusmaksun 22 000 dollaria.
Jos luokalle annettiin vaikkapa kahden lapsen kiintiö, niitä oli kahdenlaisia. Ylityskiintiö ja rajoituskiintiö. Kahden lapsen ylityskiintiö tarkoitti sitä, että jos henkilölle syntyi kolmas lapsi, hänen oli maksettava ylitysmaksu. Eli puolet perusmaksusta. Kahden lapsen rajoituskiintiö tarkoitti taas sitä, että kahden lapsen syntymän jälkeen seurasi pakkosterilointi, ellei maksanut rajoitusmaksua. Eli perusmaksua kaksinkertaisena. Ja molemmissa tapauksissa ylimääräisen lapsen syntymän jälkeen tuli pakkosterilointi, ellei maksanut rajoitusmaksua - mutta kaksinkertaisena, eli Intian tapauksessa 44 000 dollaria. Ja toisen ylimääräisen lapsen jälkeen sama ruljanssi - mutta nyt nelinkertaisena maksuna. Ja niin edelleen aina maksun kaksinkertaistuessa.

Ganesh otti paperinipun ja silmäili sitä. Tämä oli pelkkä karkea yleistys, mutta se toimisi suurelle yleisölle selkeimpänä nyrkkisääntönä. Maat oli siis jaettu kuuteen ryhmään A-F sen mukaan, millä tavoin niiden väestön lisääntymistä rajoitettaisiin. Luettelossa olivat vain yli miljoonan asukkaan maat, pienempiä hän ei tälle päälistalle ollut ottanut. Tärkeintä oli esitellä ensin merkittävimpien maiden lista. Listassa lukivat maan nimen jälkeen sen nykyinen väkiluku ja sen jälkeen vuoden 1918 väkiluku kaksinkertaisena. Kuinka sopivaa olikaan, että rajoitukset astuisivat voimaan tasan sadan vuoden kuluttua siitä, vuoden 2018 lopussa. Hän luki listan vielä kerran läpi.

Lista A:
Saksa 80,4 123,5
Tsekki 10,7 20,1
Unkari 9,8 15,8
Itävalta 8,8 13,1
Kroatia 4,5 6,9
Liettua 2,8 4,4
Viro 1,2 2,2

Näissä maissa asukasluku oli niin pieni, että minkäänlaisia rajoituksia ei niille asetettu.
Yli puolet oli saksalaisia, jotka selvisivät niukasti tälle listalle. Raja oli 123,5 miljoonaa ja saksalaisia oli muuttanut niin paljon siirtolaisiksi, että se olisi ylittynyt. Mutta itse Saksan 80,4 miljoonasta asukkaasta sen verran moni oli vastaavasti muunmaalaisia siirtolaisia, että se riitti kompensoimaan.

Lista B:
Yhdysvallat 328,8 206,2
Venäjä 142,4 155,4
Ranska 67,5 79,6
Iso-Britannia 65,2 86,9
Italia 62,5 77,3
Ukraina 43,6 47,5
Puola 38,5 54,9
Kanada 35,9 16,6
Australia 23,5 10,0
Romania 21,5 22,2
Belgia 11,6 15,2
Portugali 10,9 12,0
Kreikka 10,8 12,3
Ruotsi 10,0 11,6
Valkovenäjä 9,5 14,7
Sveitsi 8,3 7,7
Serbia 7,1 8,2
Bulgaria 7,1 9,5
Tanska 5,6 6,0
Suomi 5,6 6,3
Slovakia 5,5 5,9
Irlanti 5,1 6,3
Slovenia 2,0 2,6
Latvia 1,9 2,6

Näissä maissa kolmannesta lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.
Esimerkiksi Australian väkiluku oli jo suurempi kuin tavoite kaksinkertaisena, mikä oli periaatteessa tämän luokan yläraja, mutta sen asukkaissa oli niin paljon siirtolaisia, että heidät laskettiin suurilta osin lähtömaidensa kiintiöön. Vastaavasti esimerkiksi Puolan väkiluku oli pienempi kuin tavoite, mutta se joutui tähän luokkaan koska puolalaisia oli lähtenyt sen verran runsaasti siirtolaisiksi.

Lista C:
Kiina 1386,3 896,4
Japani 126,5 110,1
Espanja 49,2 41,8
Argentiina 44,7 17,2
Taiwan 23,6 7,2
Kazakstan 18,8 10,1
Chile 18,0 7,3
Hollanti 17,2 13,4
Kuuba 11,0 5,6
Israel 8,5 0,3
Hongkong 7,2 1,1
Norja 5,4 5,2
Georgia 4,9 4,1
Uusi-Seelanti 4,6 2,5
Bosnia-Hertzegovina 3,9 3,1
Puerto Rico 3,5 2,5
Moldova 3,4 2,2
Uruguay 3,4 2,8
Albania 3,1 2,0
Jamaika 3,0 1,7
Makedonia 2,1 1,1
Mauritius 1,4 0,8
Kypros 1,2 0,6
Trinidad ja Tobago 1,2 0,7

Näissä maissa toisen lapsen jälkeen tuli sterilisaatio, jolta pystyi välttymään rajoitusmaksulla.
Myös tällä listalla oli useita maita, joissa väkiluku oli enemmän kuin kaksinkertainen tavoitteeseen nähden, mutta ne selvisivät silti tähän luokkaan koska riittävän suuri osa niiden asukkaista meni muiden maiden kiintiöön.

Lista D:
Intia 1301,4 418,8
Indonesia 263,8 96,9
Brasilia 209,5 57,9
Bangladesh 177,2 53,7
Vietnam 97,3 28,5
Egypti 93,7 25,8
Turkki 82,4 22,6
Myanmar 58,1 23,8
Etelä-Korea 49,4 17,2
Afganistan 34,8 9,3
Nepal 33,2 12,8
Peru 31,4 6,7
Venezuela 30,6 4,8
Mosambik 27,2 7,4
Kamerun 25,7 6,5
Pohjois-Korea 25,4 10,8
Sri Lanka 22,7 8,8
Burkina Faso 20,8 6,2
Kamputsea 16,5 4,2
Etelä-Sudan 13,8 4,8
Guinea 12,8 3,2
Tsad 12,3 3,3
Tunisia 11,4 4,0
Bolivia 11,3 3,8
Haiti 10,4 3,7
Azerbaidzan 10,1 3,3
Laos 7,3 2,0
Paraguay 7,0 1,3
Eritrea 7,0 1,8
Libya 6,6 2,9
Sierra Leone 6,3 2,7
El Salvador 6,2 1,6
Singapore 6,0 0,4
Kirgisia 5,8 2,0
Keski-Afrikka 5,7 1,6
Palestiina 5,0 1,6
Mauritania 3,9 1,5
Mongolia 3,1 0,9
Armenia 3,0 1,1
Lesotho 2,0 0,9
Kosovo 1,9 0,8
Guinea-Bissau 1,8 0,9
Gabon 1,8 0,7
Itä-Timor 1,3 0,5

Näissä maissa toisesta lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.

Lista E:
Pakistan 208,4 37,4
Nigeria 195,6 29,0
Meksiko 126,6 22,5
Etiopia 108,5 23,2
Filippiinit 106,0 19,9
Kongon demokraattinen tasavalta 85,7 14,6
Iran 84,9 13,7
Thaimaa 68,7 14,7
Tansania 55,6 7,2
Etelä-Afrikka 55,3 13,3
Kolumbia 48,3 11,7
Algeria 41,9 10,3
Sudan 38,1 5,5
Marokko 34,4 7,5
Malesia 31,9 5,7
Uzbekistan 30,0 5,2
Jemen 29,1 5,1
Saudi-Arabia 29,0 4,2
Ghana 28,1 4,5
Madagaskar 25,8 5,6
Angola 21,4 5,2
Niger 19,9 3,8
Malawi 19,9 3,1
Mali 18,6 3,9
Ecuador 16,6 2,9
Guatemala 15,8 3,8
Senegal 15,1 2,8
Syyria 14,7 2,7
Ruanda 13,7 2,6
Burundi 11,9 2,7
Benin 11,4 1,8
Somalia 11,2 2,7
Dominikaaninen tasavalta 10,9 1,8
Jordania 9,3 0,4
Honduras 9,2 1,2
Tadzikistan 8,6 1,2
Togo 8,2 1,2
Libanon 7,5 1,2
Papua-Uusi-Guinea 7,1 1,6
Arabiemiraatit 6,3 0,1
Nicaragua 6,1 0,8
Turkmenistan 5,4 1,2
Kongon tasavalta 5,1 0,9
Costa Rica 5,0 0,8
Liberia 4,5 0,8
Panama 3,8 0,8
Oman 3,5 0,5
Kuwait 2,9 0,1
Qatar 2,5 0,1
Botswana 2,3 0,3
Namibia 2,3 0,4
Swazimaa 1,5 0,3
Bahrain 1,5 0,1

Näissä maissa ensimmäisen lapsen jälkeen tuli sterilisaatio, jolta pystyi välttymään rajoitusmaksulla.

Lista F:
Kenia 49,3 5,0
Irak 41,6 4,4
Uganda 40,9 4,7
Norsunluurannikko 24,8 3,0
Sambia 16,4 1,9
Zimbabwe 16,0 1,7
Gambia 2,1 0,3

Näissä maissa ensimmäisestä lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.

Tämä oli tämänhetkinen tilanne. Ganesh oli laskenut, että muutama maa vaihtaisi lähivuosina luokitusta. Tiukempaan, koska rajoitukset eivät vielä ehtisi vaikuttaa. Toki aikanaan löystymistäkin tapahtuisi. Mutta siihen menisi vielä vuosia.

Oli toki odotettavissa, että joissakin maissa rajoituksia yritettäisiin kiertää. Sillä ei pitkälle pötkittäisi. Ilmeisiä tapoja oli kaksi. Ensinnäkin se, että toinen tai jopa molemmat lasten vanhemmista jäisivät tuntemattomiksi. Toiseksi se, että hedelmöityshoidoilla yritettäisiin saada kerralla monta lasta ja kiertää siten rajoitusta. Näihin oli varauduttu samalla tavalla. Vanhempia ei tästä rangaistaisi. Saattoihan vanhempi jäädä tuntemattomaksi tai useampi lapsi syntyä myös sattumalta. Jos lapsirajoitus oli yksi ja tulikin kaksoset, vanhempia kohdeltiin kuten lapsia olisi ollut vain yksi. Mutta siitä toisesta lapsesta aiheutuvat maksu tuli asuinvaltion maksettavaksi. Sama menettely koski tilannetta, jossa ainakin toinen vanhemmista oli tuntematon: oletettiin että lapsi olisi tälle ylimääräinen ja maksu asuinvaltiolle. Tämä oli valtioille tehokas kannustin vahtia lasten syntyperää ja ylihedelmöityksiä.

Oli myös mahdollista, että jokin valtio ryhtyisi pullikoimaan rajoitusta vastaan. Sitä ei kestäisi pitkään. Viiden ydinasevallan johtajat olivat sopineet siirtävänsä kukin vähintään puolet ydinarsenaalistaan perustettavan yhteisen järjestön käyttöön. Joka ilmoittaisi kapinalliselle maalle, että vaihtoehtoja on kaksi. Väestökontrolli joko pehmeällä tai kovalla tavalla. Menettely takasi samalla myös sen, että yksikään alkuperäisistä sopijamaista ei lipeäisi ruodusta. Kauhun tasapaino jälleen kerran.

Ongelmana oli tietysti rahoitus. Mutta se ratkeaisi Ganeshin taloustieteilijöiden ennustamalla tavalla. Alkupääoman takasivat viisi sopijavaltiota. Myöhempi rahoitus tulisi sakkomaksuista. Arvion mukaan sen verran rikkaita löytyi joka maasta, että he olivat valmiita maksamaan lisääntymisoikeudesta. Ganeshin tiimi oli arvioinut, että niistä kertyvillä summilla kyettäisiin rahoittamaan sterilisaatiot. Niin pakolliset kuin vapaaehtoisetkin. Joista jälkimmäinen olisi aina tarjolla jokaiselle täysi-ikäiselle kaikkialla maailmassa. Koska rajoitukset eivät astuisi voimaan takautuvasti vaan vasta vuoden 2018 lopussa, lääkintähenkilökunnan määrää pystyttäisiin kasvattamaan vähitellen niin että kaikki tarvittavat operaatiot saataisiin tehtyä ja sen lisäksi muutakin lääkintähuoltoa, mikä olisi kelpo PR:ää. Henkilökunnan turvallisuuden takaisivat omat poliisivoimat, joita tarvittaisiin laskelmien mukaan yllättävän vähän. Isona turvatakuuna kun olisivat järjestön hallussa olevat joukkotuhoaseet, joiden uhka takasi kunkin maan hallituksen tekevän parhaansa työrauhan turvaamiseksi.

Ganeshin mallissa tavoiteväkiluvuksi oli asetettu 3,4 miljardia. Hän tiesi varsin hyvin, että sekin oli liikaa. Samoin hän tiesi, ettei sitä saavutettaisi niissä 50 vuodessa, jotka oli tavoitteeksi asetettu. Mutta tämä olisi alku. Todellinen tavoite oli vuoden 1918 taso eli 1,7 miljardia. Sinne olisi mahdollista päästä 150 vuodessa. Seuraavat 50 vuotta tavoite olisi 3,4 miljardia. Sitten rajoitukset laskettaisiin joka vuosi uusiksi siten, että 150 vuoden kuluttua tavoite olisi 1,7 miljardia, johon se jäisi. Aina prosentin verran vuodessa, niin päädyttäisiin oikeaan lukuun. Elleivät sitten tulevat sukupolvet keksisi jotain uutta ja mullistavaa.

Ganesh poimi paperinsa ja nousi tuolista. Oli aika esittää suunnitelma maailman mahtaville.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosiraportti 2016

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sekametelisopan seitsemäs täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2016 tilastoja Sitemeterin mukaan, suluissa vuoden 2015 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 122471 (136794) käyntiä eli 335 (375) / päivä.
Kasvua edelliseen vuoteen -10,5 % (26,8 %).
Vilkkain kuukausi tammikuu (syyskuu), 12169 (15234), 9,9 % (11,1 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi kesäkuu (heinäkuu), 9107 (8977), 7,4 % (6,6 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 3.3 (7.4), 768 (1523), 0,63 % (1,11 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 24.6 (25.7), 214 (165), 0,17 % (0,12 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä lauantai (maanantai), keskimäärin 360 (404), 15,5 % (15,4 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä perjantai (lauantai), keskimäärin 315 (336), 13,4 % (12,8 %) kävijöistä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävijämäärät laskivat edelliseen vuoteen nähden. Tiedä sitten oliko syynä kirjoitusten tason lasku, ihmisten siirtyminen Twitteriin lyhytjännitteisyyden kasvaessa vai jokin X-tekijä. Voi myös olla, että vuonna 2015 kirjoituksiin osui muutama poikkeuksellisen paljon linkattu hitti, kun taas tänä vuonna sellaisia ei liiemmin ollut. Vuonna 2015 kävijämäärät näet kasvoivat poikkeuksellisen paljon ja vuonna 2016 oli kuitenkin 13,6 % enemmän kävijöitä kuin 2014. Vai oliko pudotuksessa kyse siitä, että ryhdyin julkaisemaan uusintoja lauantaisin. Tämä olisi kuitenkin kummallista, koska joka viikko on kuitenkin tullut aina uusi viikkojuttu, kuten ennenkin. Ainakin siinä mielessä tilanne muuttui, että lähes aina lauantai on ollut hiljaisin päivä. Nyt se oli niukasti vilkkain. Uusinnat eivät kuitenkaan paria poikkeusta lukuun ottamatta saavuttaneet ihan yhtä hyvää vastaanottoa kuin olin odottanut, mutta eivät myöskään vastalauseita. Joten jatketaan ainakin toistaiseksi tällä linjalla.

Sitemeter toimi tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna, mutta luottamus sen toimintaan ei ole palautunut. Sen rinnalla olen seurannut Flagcounteria ja ilmeisesti siirryn ensi vuonna yksinomaan sen käyttöön.

Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä teksteistä klikattiin eniten uusintaa Syö vähemmän kuin tienaa, 1912 kertaa. Tämä ei kuitenkaan kerro tekstin lukijamääristä, koska suurin osa todennäköisesti lukee tekstit suoraan pääsivulta. Se kertoo kuitenkin sen, että kyseistä tekstiä on muualla linkattu eniten - tai ainakin suosituimmilla sivustoilla. Oli yllättävää, että eniten suosiota saavuttivat uusinnat, koska myös toinen tuhannen klikkauksen rajan ylittänyt oli uusinta, Kestävyysjuoksun kirous. Uusista jutuista eniten keräsi Kuka ja miksi?, 909 klikkausta. Tällä kertaa ihan ansiosta, pidän sitä yhtenä vuoden parhaista kirjoituksista. Noin keskimäärin viikkojutut keräsivät 500-600 klikkausta eli mitään superhittejä ei tälle vuodelle tosiaan osunut.

Eniten kommentteja kirvoitti Uutiskatsaus 45/2016, 37 kappaletta. Uutiskatsauksia tulikin viime vuonna tehtyä jonkin verran ja ne tuntuivat saaneen ihan positiivisen vastaanoton. Ne suurelta osin korvasivat sivallukset, joita en enää liiemmin kirjoitellut. Näillä näkymin ensi vuonna uutiskatsaukset jatkuvat ja ehkä jopa tihenevät noin joka neljäs viikkojuttu -tasolle.
Vähäisistä sivalluksista eniten kommentteja keräsi SPR:n matupatjoille vyön alle irvaillut CCCXLV, 12 kappaletta.
Välihuomautuksia tuli tänä vuonna tehtyä vähän enemmän. Niistä ykkössijan keräsi Trumpin voittoa presidentinvaaleissa ennustanut numero 98, 13 kappaletta.

Itse pidin vuoden parhaina kirjoituksinani - eri kategorioista - tuon eniten klikkauksia keränneen Kuka ja miksi? -tarinan ohella seuraavia:
- haittamaahanmuutosta Sun Tzun suhtautumista siihen
- yhteiskunnallisesti esitystä haittamaahanmuuton kulujen hoitamiseksi
- filosofisesti pohdiskelusta älykkyyden/viisauden ja tyhmyyden/typeryyden eroista
- historiasta tutkimusta siitä, ketkä olisivat minkäkin maan monarkkeja jos kuningasvalta olisi säilynyt
- urheilusta yleisurheilun sääntökirjan kummallisuuksia
- huumorista tilastollista tutkimusta peniksen paisumisen ja älykkyysosamäärän korrelaatiosta
- fiktiosta pohdiskelua siitä, mitä olisi tapahtunut jos Japaniin ei olisi pudotettu ydinpommeja

Kiitän nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita. Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.

Jo parin-kolmen vuoden ajan havaittavissa ollut trendi oli yhä selvempi, tai sitten Sitemeter toimi tässä kohtaa entistä huonommin. Eli blogiin tultiin entistä harvemmin jossain toisessa tekstissä olevan linkkauksen kautta. Sekä linkkaukset että lukijoiden klikkaukset mahdollisesta linkkauksesta ovat vähentyneet. Viitseliäisyys sekä tekemiseen että lukemiseen on pudonnut. Osa blogistania on siirtynyt Twitteriin. Itse koen Twitterin vieraaksi alustaksi, koska haluan kirjoittaa kokonaisia tekstejä.

Koska sivallukset ovat käytännössä poistuneet repertuaarista kokonaan - viime vuonna niitä tuli yhdeksän, kun normaalisti määrä on ollut luokkaa neljäkymmentä - julkaisen tässä lopuksi koosteen kuluneen vuoden one-linereistä. Ne on kirjoitettu kommenteissa ja hukkuvat siksi helposti tekstimassaan. Muutamassa olen vähän sanamuotoa muuttanut, koska kontekstista irrotettuna lainaus on sitä vaatinut.

On epäkohteliasta sanoa ihmisen mielipidettä typeräksi ja anteeksiantamatonta se on silloin, kun se on oikeasti typerä.

Valitettavasti järki-ihmisten sanomiset törmäävät aina kymmenmetriseen laskutaidottomuusbetoniseinään.

Onhan tämä yhtä helvettiä, kun tämmöinen sivutoimiamatööri osuu ennustuksissaan 100 % tarkemmin kuin Suomen hallitus.

Suomen merkittävin ympäristörikos on se, että pahennamme maailman ympäristöongelmia hyväksymällä tänne sakkia elämään suuremmalla hiilijalanjäljellä.

Arabit pärjäävät sodassa vain, jos vastapuoli on reilusti alivoimainen / rajusti alivertaisesti aseistettu / sotii käsijarru päällä / on vielä surkeampi toinen arabimaa.

Eniten islamin hyväksi teki Hitler, hänen takiaan kansallismielisyys on pannassa.

Jos katastrofilta ei voi välttyä, niin on sitä parempi mitä nopeammin se tapahtuu.

Ei ole mikään sattuma, että kehitysmaat ovat kehitysmaita. Ihmiset sen tekevät.

Olisi se vain kiva että olisin useammin väärässä kuin oikeassa haittamaahanmuuttoon liittyvissä asioissa.

Jalkapallon EM-kisoissa on useimmissa matseissa helppoa valita suosikkijoukkue. Se on se, jonka riveissä on enemmän eurooppalaisia.

Eikö se, joka joutuu yhteiskunnan pakottamana vastoin omaa tahtoaan maksamaan omista varoistaan toisen elämisen, ole sorretussa asemassa?

Kun tuota "Ruotsin sotalapsipolitiikkaa" aina käytetään velvoitteena, niin pitäisi muistaa että Ruotsi ei huolinut Svea-mamman helmoihin ainuttakaan yli 17-vuotiasta miestä.

Raamattu on siinä mielessä kätevä kirja, että sen avulla voi perustella melkein mitä tahansa. Koraani on johdonmukaisempi; sen avulla on huomattavan vaikeaa perustella järkevän yhteiskunnan rakentamiseen johtavia toimia.

Jos Asema-aukion tapauksesta miinustetaan mediahuomio ja oletetaan, että nisti todella kuoli potkun jälkiseuraamuksiin eikä esim. yliannostukseen, niin mitä jää käteen? Yksi narkkari vähemmän ja yksi väkivaltainen kuulapää linnaan. Tätä sanoisin win-win -tilanteeksi.

Valtiontaloudesta tulee mieleen tämä vesiputous, jossa puolet vedestä katoaa jonnekin eikä kukaan tiedä mihin.

En ole vielä kertaakaan eläessäni käynyt huonossa saunassa.

Afrikan nälänhädät eivät ole olleet yhtään mitään, sillä siellä väestö on koko ajan kasvanut, kun taas Suomessa se tipahti nälkävuosina 1867-1869 parissa vuodessa reilut viisi prosenttia.

Tulonsiirrot työtätekeviltä työhaluttomille johtavat aina yhteiskunnalliseen katastrofiin, mikäli työtätekevillä on mahdollisuus äänestää jaloillaan.

Jos terrorismi lisää vitutusta, se on paljon huonompi terroristin kannalta kuin pelon lisääminen, koska tunnetusti vitutus saa ihmiset toimimaan.

Tässä tuntee olevansa ruuvi maailmassa, jossa on pelkästään vasaroita.

On kannattavampaa viedä länsimaalaiset arvot kehitysmaihin kuin kehitysmaalaiset länsimaihin.

Islam itsessään ei ole minkäänlainen uhka länsimaille, ainoa uhka on länsimaiden haluttomuus käsitellä islamia.

On jotain aivan käsittämättömän naiivia kuvitella, että monikulttuurinen yhteiskunta toimisi jos edes suurin piirtein yksikulttuurinenkaan yhteiskunta ei toimi, mikäli kyseinen kulttuuri on islam.