Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 10. joulukuuta 2019

Uutiskatsaus 50/2019


1. Ketun vilaus

Keskellä hallituskriisiä valtioneuvoston oven edestä juoksi hyvinvoivan näköinen kettu. Tätä voi pitää luonnon kettuiluna siitä, että selkäänpuukotuksen kansalliset mestaruuskisat ovat parhaillaan käynnissä. Aika näyttää, millaisen hallituksen saamme seuraavaksi, kuka on pääministeri ja vieläkö SDP huolii Kepun mukaan, vaikka puukkoa on tuskin saatu selästä irti. Erityisen hauskaa on seurata, onko luottamuksesta Rinteeseen vielä sen verran jäljellä, että ministerinsalkku tulee.
Kun hallitus erosi, nousi pieni pelko persuksiin siitä olisiko tämä ovela juoni. Tällä hetkellä gallupit kun ovat yksiselitteisiä: perussuomalaisten kannatus on selvästi suurin. Olisi ollut mahdollista, että demarit olisivat potkineet Kepun pihalle ja houkutelleet persut hallitukseen. Tämä olisi vaatinut melkoisen takinkäännön, mutta mitäpä demarit eivät olisi valmiita tekemään vallan takia. Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että Suomen itsenäisyysjulistus hyväksyttiin äänin 100 - 88 siksi, että demarit äänestivät vastaan.
Nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka houkutella persut hallitukseen syömään itseltään kannatuksen pois. Asiohin he eivät olisi pystyneet kuitenkaan merkittävästi vaikuttamaan, mikä olisi väistämättä laskenut kannatusta. Tähän ei kuitenkaan ilmeisesti olla menossa siksi, että Järjestelmäpuolue laskee kaikesta huolimatta kykenevänsä vielä seuraavissakin vaaleissa pitävänsä persujen ääniosuuden alle 40 prosentissa, jolloin heidät voidaan edelleen sivuuttaa päätöksenteossa. Sitä seuraavissa vaaleissa taas ei mitään hätää enää olekaan, koska siihen mennessä äänioikeus on jo ehditty myöntää kaikille turvapaikanhakijoille ja näitä on hoideltu maahan tarpeeksi, jotta valta säilyy.


2. Speissarit

Mittausten mukaan Antti Rinnettä pidetään epäsuosituimpana pääministerinä pitkään aikaan. Ei hätää, Antti. Kaiken järjen mukaan tämä muuttuu kyllä melko pikaisestikin, kunhan tämä Spice Girls -hallitus saa vähän aikaa huseerata.




3. Popparit esiin

Uutuuskirja paljastaa, että Melanie Trumpilla on suuri vaikutus mieheensä kulissien takaisena toimijana. On yleinen harhaluulo, että Melanie olisi halunnut Trumpin häviävän vaalit, kirja kertoo. Donald on kuulemma jälleen raivoissaan, tällä kertaa kirjan paljastuksista. Eipä tässä voi muuta kuin hihitellä ja popsia poppareita, kun Trump-vihaajat yrittävät selvitä kognitiivisen dissonanssinsa kanssa. Donald onkin tossun alla ja feministi-Melanie hallitsee!


4. Kuivat putoukset

Victorian putoukset Sambian ja Zimbabwen rajalla ovat kuivuneet lähes täysin. Kuten monesti ennenkin. Keskivirtaama putouksilla on vähän yli 1000 m3/s, keskimääräinen sadekausimaksimi 3000 m3/s ja keskimääräinen kuivan kauden minimi 300 m3/s. Marras-joulukuun vaihteessa virtaus oli jonkin verran yli 200 m3/s ja kasvamaan päin. Putoukset ovat kuivimmillaan sitten vuoden 1996, jolloin virtaus oli alle 100 m3/s. Tuolloin ei kuitenkaan puhuttu ilmastonmuutoksesta kuivuuden syynä.
Mitä ilmastonmuutokseen tulee, niin Sambian väkiluku oli 1950 2,3 miljoonaa. Nyt se on 18 miljoonaa. Zimbabwen väkiluku oli vastaavina vuosina 2,7 miljoonaa ja nyt 15 miljoonaa, tämä siitä huolimatta että 10 % väestöstä muodostanut valkoinen vähemmistö on ymmärtänyt karistaa maan pölyt jaloistaan. Yhteensä maiden väkiluku on muuttunut 70 vuodessa 5 miljoonasta 33 miljoonaan eli 6,6-kertaistunut. Jos Euroopan väkiluku olisi samassa ajassa kasvanut samalla kertoimella, Euroopassa olisi nyt yli 2,5 miljardia asukasta! Tässä luvussa ei ole mukana entistä Neuvostoliittoa. Unohtakaa kierrätys ja kasvissyönti. Millään muulla ei ole maapallon kestokyvyn kannalta käytännössä mitään merkitystä paitsi kehitysmaiden hillittömällä väestönkasvulla.
Väestötietelijät ovat kuulemma yllättyneitä siitä, että Afrikan maissa väestönkasvu ei osoita hidastumisen merkkejä. Ei edes prosentuaalisesti, absoluuttisesta nyt puhumattakaan. Itse asiassa jopa prosentuaalinen kasvu on ollut loivassa nousussa. Eikä tässä lukemassa ole edes huomioitu Afrikasta sivistysmaihin suuntautuvaa siirtolaisuutta. Väestötietelijöiden yllätys siitä, että Afrikan maat eivät noudata eurooppalaista käyrää johtuu pääosin siitä että he eivät olekaan kulttuuritieteilijöitä. Selittämätöntä on se, miksi väestötieteilijät eivät siitä huolimatta ole kiinnittäneet huomiota siihen, että Afrikan prosentuaalinen väestönkasvu on tuplasti sen mitä Euroopassa hurjimmillaan oli ja osanneet tästä päätellä, että Afrikka ei muiltakaan osin tule noudattamaan samaa käyrää.


5. Noi ampu ekaks takasin

Venäjän sotahistoriallinen museo twiittasi talvisodan alkamisen syynä olleen "Suomen tykistön kohdistama tulitus neuvostojoukkojen asemia vastaan." Suomessa tämä tulkittiin siten, että Mainilan laukausten ruma pää nostaa taas kerran itseään. Mainilan tapauksesta lainaan vanhaa kirjoitustani:
Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. (Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45.) Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Lasketaanpa hetki, miten uskottava NL:n väittämä oli. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön, jonne varmaan piti myöskin etukäteisvaroitus antaa, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Vai olisiko niin, että nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan?

Kun väittämä Mainilan laukauksista on täysin päätön jopa Venäjän sotahistoriallisen museon esittämäksi, on tulkittava heidän lausuntoaan toisin. Luetaanpa vielä uudelleen: "Suomen tykistön kohdistama tulitus neuvostojoukkojen asemia vastaan." Alkuperäistekstinä: Советско-финская война началась 80 лет назад. Ее еще называют «Зимняя». За 105 дней вооруженного конфликта – сотни тысяч убитых и раненых. Поводом к началу послужил обстрел финской артиллерией позиций советских войск. Selvällä venäjän kielellä sanotaan: "alkoi 80 vuotta sitten". Twiitattu 30.11. Eli siis nimenomaan talvisodan alkamispäivänä, ei Mainilan laukausten päivänä 26.11. Joten tottahan tuo on. Eihän mitään talvisotaa olisi koskaan syttynyt, ellemme me suomalaiset olisi menneet ampumaan takaisin. Puna-armeija olisi marssinut Suomeen täysin rauhanomaisesti, sota alkoi vain siksi että valkobandiitit eivät ymmärtäneet omaa parastaan.


6. Kunniamerkin paikka

Venäjällä pidätettiin mies, joka oli huijannut turvapaikanhakijoiksi pyrkineiltä rahaa. Bisnesidea oli loistava: mies oli kavereidensa kanssa rakentanut metsään valerajan, vei Aasian pojat sinne ja kuittasi rahat kouraan "rajaa" ylittäessä. Kun porukka lähti sitten iloisin mielin kohti länttä, yllätys oli suuri kun vastaan tulivatkin Venäjän rajavartijat.
Venäjä karkotti maahanpyrkijät takaisin kotimaahansa. Salakuljettajaa itseään syytetään petoksesta, mutta tuomiosta ei ole vielä tietoa. Vähin, mitä Suomen valtio voisi tehdä olisi myöntää kunniamerkki ansiokkaasta toiminnasta haittamaahanmuuton hidastamiseksi.


7. Al-Koholi

Ulkoministeri Haavisto oli sillä kannalla, että tässä maassa ei homoja vainota tarpeeksi vaan yritti saada ohi virallisen tien rahdattua maahan radikaalimuslimeja. Kun virkamiehet hidastivat äkillisessä järjellisyyspuuskassaan Suomen tuhoamista, Haavisto syrjäytti kylmästi virkamiehen. Tästä nousi kohu.
Jokainen tekee virheitä ja normaalisti antaisin Haavistolle pisteet siitä, että hän perääntyi ja pyysi anteeksi. Epäilin kuitenkin, että Haavisto näki olevansa mahdottomassa tilanteessa; ei paukut riitä Suomen haittaamiseen tällä kertaa, vaan saattaa käydä huonosti, jolloin anteeksipyyntö oli poliittinen peliliike vallan säilyttämiseksi. Eipä aikaakaan, kun tämä käsitys vahvistui. Syrjäytysuhan alle joutunut konsulipäällikkö arvosteli rajusti Haavistoa tämän johtamistavasta. Tällainen julkinen esilletulo on virkamieheltä erittäin poikkeuksellista, rohkeaa ja jopa jossain määrin lojaliteettimääräysten rikkomista. Tilanteen täytyy olla todella vakava.


8. Ajo-opetuksen villi etelä

Muistuma viidentoista vuoden takaa. Kaveri hankki ajo-opetusluvan. Siinä oli miehellä melkoinen pänttääminen, että pääsi tentistä läpi. Katsoin vähän aikaa kirjapinoja ja totesin että en kyllä viitsi sitten kun lapset tulevat ajokortti-ikään.
Muistuma viime viikolta. Kaveri kertoi että lapsensa oli ollut inssikokeessa heidän autollaan. Kysyin että sinäkö opetit. "Joo, ja parempi puolisko myös. Hommattiin molemmat opetuslupa. Sen sai ihan tuosta vaan."
Niin on maailma muuttunut. Olihan autokoulubisnes kovaa rahantekoa, sitä ei käy kiistäminen. Ja onhan se parempi jos kotiopetus toimii hyvin - ajotunteja tulee taatusti enemmän kuin autokoulussa. Mutta teoriatunnitkin on karsittu suunnilleen minimiin ja autokoulut ovat kovilla.
Nyt oli autokoulujen vastaiskun aika. Ulostulossaan he totesivat koulutuksen laadun heikentyneen ja liikenteessä olevan sellaisia ajokortin saaneita kuskeja, joilla ei kuuluisi olla sinne mitään asiaa. Ajokokeiden hyväksymisprosentti on pudonnut 73 prosentista 62 prosenttiin. Muttamutta. Tilastot osoittavat, että kotiopetuksessa olleet menestyvät paremmin. Hajontaa lienee enemmän. Ihmettelin miten tämä on mahdollista. Vaan syykin selvisi.
Kaverini työskentelee eräässä keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa. Hänen työpaikkansa ikkunasta näkyy paikallinen autokoulu. Hän on muutaman vuoden ajan seurannut toimintaa ja huomannut, että silmämääräisesti arvioiden yli puolet autokoulun oppilaista on selvästikin tummempaa kaliiberia. Jos suomalaiset hommaavat innolla opetuslupia välttyäkseen korkeilta maksuilta, miten ihmeessä näillä riittävät rahat? Olisiko käynyt niin, että ajokortin hinta kuuluu Kela Gold -pakettiin?
Haastan jonkun autokoulun kirjanpidosta vastaavan tulemaan kaapista ulos todisteiden kanssa. Olivat todisteet sitten mihin suuntaan tahansa.


9. Inva-vessalle käyttöä

Kukapa meistä ei olisi joskus käyttänyt invavessaa muiden ollessa varattuna? Allekirjoittaneella on siihen jopa jonkinlainen oikeutus, koska olen tunnetusti asennevammainen. Jakomäen uimahallissa invavessa puolestaan oli varattuna siksi, että sinne mentiin rukoilemaan. Ei, siellä ei luettu isämeitää eikä maamme katolilaisvähemmistö avemarioita. Piakkoin uimahalliin ilmestyivät kyltit, jotka kielsivät rukoilun. Näitä pidettiin rasistisina. Tämä siitä huolimatta että niissä ei yksilöity mitä jumalaa ei sovi rukoilla, vaan kaikki kiellettiin tasapuolisesti.
Toisaalta invavessahan olisi aika luonnollinen paikka muslimien rukouksille. Pitäisi vain huolehtia siitä, että pönttö asennetaan Mekan puoleiselle seinälle niin kumarrettaisiin vertauskuvallisesti islamin aikaansaannoksia.


10. Puuttuvia faktoja

Hesari yllätti laittamalla tämän jutun sentään kategorian "Mielipide" alle. Toimittaja on kovasti närkästynyt, kun maahanmuuttokeskustelussa ei muisteta faktoja. Perusteluna hän käyttää sitä, että siirtolaisvirta on ollut pari viime vuotta vähäisempi kuin esimerkiksi 2015, joten ongelman suuruutta liioitellaan. Tästä tulee mieleen se kerta, kun meillä alkoi vesihana fuskata. Korjasin sen, mutta Salli ei ollut tyytyväinen, koska hana jatkoi tiputtamistaan. Jos logiikkani olisi toimittajan asteella, olisin sanonut että ongelmahan on korjattu, kun hana vuotaa nyt vähemmän kuin aiemmin. No, uusintayritys ja tippuminen loppui kokonaan. Samaa politiikkaa suositellaan haittamaahanmuuton kanssa. Oikeastaan vielä enemmän, sillä jo tippunutta vettä ei saanut takaisin hanaan, mutta tänne livahtaneet haittamamut saadaan kyllä pois aiheuttamasta enempiä ongelmia.
Mitä toimittaja käyttikin seuraavana valitusvirtenä faktojen puutteesta. Oli nimittäin havaittu, että kaikkialla länsimaissa ihmiset arvioivat muslimien osuuden kotimaassaan todellista suuremmaksi. Josta taas tulee mieleen kesäilta ja kuistilla inisevät itikat. Luulen että suurin osa ihmisistä arvioi itikkaparven lukumäärän todellista suuremmaksi. Tästä voi pohtia miksi ja miksi sama pätee myös muslimien määrään.
Mitä faktojen puutteeseen keskustelussa tulee, toimittaja ei maininnut kolumnissaan sanaakaan siitä, että haittamaahanmuuttajien syntyvyys on kantaväestöä suurempi eikä myöskään siitä, kuinka paljon haittamaahanmuuttaja tulee Suomelle keskimäärin maksamaan, eikä edes noin muuten muotiaiheena olevasta hiilijalanjäljestä sitä, kuinka moninkertainen haittamaahanmuuttajan hiilijalanjälki Suomessa on verrattuna hänen hiilijalanjälkeensä lähtömaassa.
Hesari sulki taannoin peukutusmahdollisuuden muilta kuin rekisteröityneiltä käyttäjiltä, mutta siitä huolimatta tämän kolumnin kommenttien peukutusmääriä oli lystikästä lukea. Suhde oli noin 3 : 1 sen hyväksi, että kriittisesti tekstiin suhtautuneet kommentit saivat peukutuksia kolminkertaisesti myötämielisiin nähden. Miten kauan mahtaa mennä kunnes Hesari sulkee peukutusmahdollisuuden kaikilta? Kumpi tapahtuu ensin, tämä vai kommentointikielto?


11. Laatu ja määrä

Otsikko totesi "Väkiluku kasvaa maahanmuuton ansiosta - ulkomaalaistaustaiset tekevät enemmän lapsia kuin kantasuomalaiset". Vaihtaisin sanan "ansiosta" tilalle "takia". Eikös nykyään jopa kannusteta lapsettomuuteen ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Ja vaikka otettaisiin tavoitteeksi väkiluvun pitäminen vakiona, eikö väestönlaadulla ole mitään merkitystä?


12. Rasistinen otsikko

Ilta-Sanomat otsikoi: "Aurinko nousi valkoisessa Helsingissä – suora lähetys kattokamerasta". Eikä siinä kaikki. Alaotsikkokin oli: "Helsingissä on lauantaina herätty valkeaan aamuun". Vaan eikö mitä, juttu koskikin öistä lumisadetta. Julkisen sanan neuvoston pitäisi antaa lehdelle huomautus turhien toiveiden herättämisessä melkoisessa osassa Suomen kansaa. Tosin olihan otsikoinnissa siinä mielessä totuuden siemen, että empiiristen havaintojen mukaan aamut todellakin ovat Helsingissä valkoisempia kuin illansuut - myös sulan maan aikaan.


13. Varminkin turvapaikka voi pettää

Jos pyydettäisiin sanomaan, mikä paikka on naiselle kaikkein turvallisin välttyä heteroraiskaukselta, niin poliisiasema olisi hyvä kakkonen. Kultamitali tässä kisassa kuuluisi homobaarin naisten vessalle. Vaan tämäkään ei riitä, mikäli DTM:n asiakkaana sattuu olemaan Husham Abdulameer Kadhim Alkurdi. Hovioikeus määräsi kaksi vuotta vankeutta ja mitä ilmeisimmin veronmaksajille lankeavat 5000 euron korvaukset naiselle.


14. Pizzaruokapäivä

Armeijassa otettiin käyttöön kasvisruokapäivät. Tämä teki hyvää ainakin paikallisille pizzayrittäjille. Kasvisruokapäivänä otetut valokuvat yksiköiden pizzalaatikoita pullistelevista pahviroskiksista puhuvat puolestaan. Varusmiesten nahkavyöt eivät mene tiukempaan vaan löysempään reikään. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Agenttini koulutuspuolella kertovat samaa. Kun on kasvisruokapäivä, kaverit äänestävät jaloillaan. Olenkin ihmetellyt, missä viipyy yrittäjäinnovaatio eli eri paikkakunnilla kiertävä liikkuva pizzavaunu, joka parkkeeraa aina koulun portin eteen kun kyseisessä kunnassa tarjotaan ruuaksi kasviksia.


15. Liveseurantaa

Kirjoitan tätä livenä. Olin kirjoittamassa parhaillaan tätä juttua - ihan toisen otsikon kuin tämä alle - , kun höristin korviani viereisessä huoneessa auki olevan telkkarin takia. Päätin keskeyttää ja ottaa tämän käsittelyyn.
Telkkarissa kerrottiin, että "vuoden esikuvaksi" on ehdolla jalkapalloilija Tinja-Riikka Korpela. Ensimmäinen ajatukseni oli että jaaha, varmaan taas jotain suvatisevaisuushömpötystä. Ja eikös telkkarista kohta kuulukin "...tavoitteenaan edistää tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta...".
Seuraava ajatus: jaaha, lyön vaikka vetoa että lesbo. (Huomautan että en muista juurikaan kuulleeni Tinja-Riikka Korpelasta - nimi on tuttu ja olisin veikannut urheilijaksi, mutta en osannut yhdistää jalkapalloon.) Pikainen googletus ja oikein arvasin.
Joskus tämä elämä on tylsää, kun se on niin ennalta-arvattavaa.
Minkähänlainen meteli mahtaisi syntyä, jos joku pääsisi ehdolle siksi että on hetero? Korpela on varmasti hyvä pelaaja ja voi olla hyvä esikuvakin, mutta en jaksa uskoa että hänet olisi valittu ehdolle heterona.
(Ja sitten palataan takaisin kirjoittamaan sitä minkä jätin kesken. Telkkarissakin haastatellaan jo jotakuta muuta.)


16. Moraalisäteilyn turvaraja ylittyy taas

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS teki päätöksen fluorivoiteiden kieltämisestä. Kiellolle ei kylläkään annettu päivämäärää, jolloin sen pitäisi astua voimaan. Järjellisin veikkaus on, että tälle kiellolle käy samoin kuin Ruotsin päätökselle luopua ydinvoimasta. Ruotsi päätti vuonna 1980, että uusia ydinvoimaloita ei enää rakenneta ja entisetkin suljetaan vuoteen 2010 mennessä. Tuolloin käytössä olleista kahdeksasta ydinvoimalasta kolme suljettiin määräaikaan mennessä, kaksi on suljettu sen jälkeen ja viisi uutta (jokainen aiempia suurempi) on avattu. Ruotsi tuottaa energiastaan ydinvoimalla 40 %, mikä on Ranskan jälkeen Länsi-Euroopan suurin osuus.
Fluorivoiteiden kieltämisen syy oli niiden haitallisuus terveydelle ja ympäristölle sekä kalleus. Ympäristölle fluorivoiteiden merkitys on käytännössä olematon. Koko maailman fluorivoidetuotannon haitallisten aineiden osuus kaikista teollisuudessa käytettävissä vastaavista yhdisteistä on kaksi miljoonasosaa. Tältä osin kyseessä on pelkkä moraalisäteily. Kalleuden puolesta kielto on kyllä hyvä asia, mutta tällä on merkitystä ainoastaan junioritasolla. Isoissa kisoissa eroja ryhdytään tällöin hakemaan suksimalleilla ja kuvioinneilla, mihin resursseja on vain isoilla mailla. Päälle päätteeksi kukaan ei tiedä miten kieltoa pystyttäisiin valvomaan. Suksenpohjasta näyte ennen kisaa vai kisan jälkeen ja miten analysoitaisiin, paljonko maksaisi? Ihan sama kuin hiihtokisassa kiellettäisiin piereminen kesken matkan; milläs valvot? Seurauksena on samanlainen villi länsi kuin aikana, jolloin EPO oli kielletty mutta sitä ei pystytty valvomaan. Tällöin piti asettaa hemoglobiinirajat ladulle pääsyyn, jolloin esimerkiksi Eero Mäntyrannalla (onneksi hiihti kolmekymmentä vuotta aiemmin, Hb luonnostaan 235-250) ei olisi ollut mitään asiaa kisohin edes tupla-annoksella Hemohesiä. Mitäs vastaavaa nyt tehtäisiin, hylättäisiin kisan jälkeen jos tulos olisi liian hyvä aiempiin näyttöihin verrattuna?


Loppukevennys: Permanto! Sääntöjen vastainen puomi pilasi hypyn!

Indonesialainen voimistelijatyttö menetti paikkansa joukkueessa, kun hänen epäiltiin menettäneen neitsyytensä. Pelättiinkö että alastulossa eivät enää jalat pysy yhdessä vai mistä oli kysymys? Tuli mieleen se takavuosina naimisiin mennyt suomalainen naishiihtäjä, jolta kysyttiin vaikuttiko avioliitto jollain tavalla hiihtoon. Vastaus oli: "Ainakin potku on leventynyt."

lauantai 7. joulukuuta 2019

Uusinta: Typeryysvero

Lukijalle: Hallituksella on kova hinku etsiä uusia verotuskohteita, eihän sitä Irakin pojille muuten riitä tuloja siirrettäväksi. Esitin taannoin typeryysveroa, joka tulisikin hallitukselle kalliksi. Niinpä heidän ei varmaan auta muu kuin jatkaa uusien fiksuusverojen kehittelyä:

Scott Adams, tuo maanmainion Dilbertin eli Pertti Perusinsinöörin piirtäjä esitti blogissaan (toivoakseni) kieli poskessa ajatuksen typeryysverosta. Adams toteaa, että yhteiskunnalla on suuri intressi vähentää typeryyttä. Aivan samalla tavoin kuin tupakointia, alkoholinkäyttöä tai makeisten syöntiä. Näitä muita verotetaan, joten miksi ei myös typeryyttä? Mikäli typeryysvero otettaisiin käyttöön, ihmisillä olisi kannuste sivistäytyä ja kouluttautua. Tällöin yhteiskunnan keskimääräinen älyllinen taso kohoaisi ja se olisi epäilemättä kilpailukykyisempi, tehokkaampi ja vakaampi paikka asua.

Käytännön järjestelyksi Adams esittää vapaaehtoista testiä, jossa mitattaisiin yleissivistystä, kasvatustaitoja, talousasioiden tuntemusta ja muita oleellisiksi todettuja asioita. Mikäli testiä ei suorittaisi, joutuisi maksamaan typeryysveron täysimääräisenä. Jos testin läpäisisi, veroa vähennettäisiin jonkinlaisen porrastetun asteikon mukaisesti.

Toivoa sopii, etteivät täkäläiset poliitikot lue tekstiä. Ei sen takia, että he verotusintoilussaan ottaisivat veron käyttöön. Vaan siksi, että he älyäisivät tehdä sen tasavertaisuuden nimissä käänteiseksi.

Täkäläisten vasemmistopuolueiden - eli kaikkien kokoomuksesta vasemmalle kokkarit itse mukaan lukien - käsitys tasa-arvoisesta kilpailusta on tunnetusti kieroutunut. Tasa-arvoa kun ei suinkaan ole se, että kaikki lähtisivät samalta viivalta, vaan se että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.

Aikoinaan sääty-yhteiskunnassa ihmiset eivät lähteneet samalta viivalta. Nykyään lähtevät - siitä pitävät huolen esimerkiksi kaikille tarjottu ilmainen peruskoulutus ja lapsilisä. Starttipistoolin pamahduksen jälkeen tilanne ei kuitenkaan säily tasa-arvoisena. Niille, jotka näyttävät etenevän muita kovempaa tahtia, annetaan kiviä taskuun hidasteeksi ja hitaimmat ohjataan juoksemaan alamäkeen.

Pohjoismaiseen sosiaalidiktatuuriin typeryysvero ei istu. Mutta sen käänteinen oivallus, fiksuusvero kylläkin. Typeryysvero estää kaikkien yhtäaikaisen maaliintulon. Sen sijaan fiksuusvero olisi varsin tehokas lopputuloksen tasapäistämiseen. Toisaalta sen lanseeraaminen voisi olla hankalaa puolueille. Jokainen puolue yrittää tietysti - ainakin periaatteessa - kosiskella potentiaalista äänestäjäkuntaansa kannattamalla heille hyödyllisiä päätöksiä. Esittämällä fiksuja rankaisevaa veroa puolue antaa viestin, että sen äänestäminen on kannattavaa vain typeryksille. Edes demarit tuskin tähän sortuisivat, vaikka puolueen sitkeän kannattajakunnan huomioiden fiksuusvero olisikin heille palvelus.

Toisaalta fiksuusveron käyttöönotossa olisi kieron kannustimen ongelma. Kuka haluaisi tehdä testin tosissaan, jos tietäisi siitä seuraavan suuremman veroprosentin? Ihminen on egosentrinen otus, mutta itserakkauden raja tulisi luultavasti lompakon kohdalla vastaan. Ongelma voitaisiin tosin kiertää väittämällä käyttöönotettavaksi veroksi tulevan typeryysveron, tekemällä testin pakolliseksi ja kaikkien suoritettua testin tosissaan todeta, että ähäkuttia, hyvin pärjänneet saavatkin isomman veroprosentin. Tämä huijaus olisi vaikea toteuttaa, toimisi vain kerran eikä olisi kertakäyttöisenä sovellettavissa myöhemmin aikuistuviin sukupolviin. Ellei sitten määrättäisi lisäveroprosentiksi vanhempien keskiarvoa, mikä taas ei istu vihervasureiden "älykkyys on perimästä riippumaton" -ajatteluun.

Joten fiksuusveron käyttöönotto on mahdotonta. Eikä sitä näy uudessa hallitusohjelmassakaan. Ohjelman luettuaan Pertti Perusinsinööri nojautuu tuolissaan tyytyväisenä taaksepäin iloiten siitä, ettei häntä rankaista fiksuudestaan. Hän on tyytyväinen siihen, mitä on elämässään omalla työllään saavuttanut. Ainakin kun vertaa sitä luokkakaveriinsa ja serkkuunsa Niilo Norminotkujaan. Pertti on opiskellut vuosikausia ja valmistuttuaan tehnyt kymmenen vuotta lujasti ylemmän keskiluokan tulotason töitä. Niilo jätti koulunsa kesken ja on elellyt satunnaisilla pätkätöillä ja viime laman jälkeen pitkäaikaistyöttömänä.

Pertti tietää, että hän ei paljon yhteiskunnan palveluja kuluta. Toki hänen lapsensa käyvät koulua ja hän ajaa pitkin yhteisillä varoilla rakennettuja teitä. Mutta niin tekee Niilokin, joka lisäksi saa yhteiskunnan tukia. Asiaa tuumailtuaan Pertti toteaa, että hän maksaa veroja eli yhteiskunnan jäsenmaksua moninkertaisesti verrattuna Niiloon, kun taas jäsenetuja Niilo saa selvästi enemmän. Pertistä tämä on kuitenkin oikeudenmukaista. Hän ansaitsee enemmän, joten hänen velvollisuutensa on omalta osaltaan huolehtia vähäosaisemmista. Pertin mielestä olisi älytöntä, että kaikille aikuisille määrättäisiin sama jäsenmaksu eli veromäärä. Hän ymmärtää, että se joka ansaitsee enemmän, myös maksaa enemmän. Tosin hänestä on hieman kummallista, että mitä enemmän ansaitsee, sitä suuremman osuuden tuloistaan joutuu maksamaan. Sitä sanotaan veroprogressioksi ja Pertti on mieluummin ollut ajattelematta asiaa. Nyt hän on kuitenkin alkanut tuumailla, että jos yhteiskunnan verotussysteemi olisi voimassa kaupassa, Niilo saisi banaaninsa ilmaiseksi, Pertin vaimo Kaija Konttoristi maksaisi niistä euron kilo ja Pertti itse kaksi euroa.

No, tavaroiden ja palvelujen ostaminen on kuitenkin eri asia kuin verotus, tuumailee Perusinsinööri. Maksu on sama kaikille, paitsi tietysti joissakin tapauksissa opiskelijoille ja eläkeläisille, minkä toki hyväksyy. Paitsi että … miksi ihmeessä Pertin ja Niilon lapset ovat samassa päiväkodissa saamassa samanlaista hoitoa mutta Pertti maksaa kaksinkertaista maksua? Niin no, onhan se toisaalta yhteiskunnan tuottama palvelu. Tärkeintä on kuitenkin se, että mitään fiksuusveroa ei ole, silloin tämä homma tulisi todella kalliiksi Pertille.

Hetkinen, oivaltaa Perusinsinööri. Minä maksan enemmän lasteni päivähoidosta kuin Niilo siksi, että olen opiskellut ja teen töitä. Niilo taas saa hyötyä siitä, että ei ole opiskellut ja on työttömänä. Miksi? Miksi minä olen opiskellut ja käyn töissä? Olisiko siksi, että olen ollut fiksu ja ahkera? Ja nyt minua rankaistaan siitä lisämaksulla? Ei mutta tämähän kuulostaa fiksuusverolta.

Perusinsinööri nojautuu tuolissaan taaksepäin ja tuijottaa kattoon. Omaan kattoonsa. Sen talon, jonka hän ja Kaija ovat verotuksen jälkeen käteen jääneillä rahoilla hankkineet. Sen talon, josta hän joka vuosi maksaa kiinteistöveroa. Jota kunnan vuokratalossa asuva Niilo ei maksa. Fiksuusvero.

No, eiköhän sen nyt kestä, Perusinsinööri pohtii. Vähän on kyllä kummallista, että kerran ostetusta omaisuudesta joutuu joka vuosi maksamaan lisää veroa. Eihän tietokoneestakaan joudu maksamaan hankintaa seuraavana vuonna. Paitsi tietysti sähkön hinnan. Joka on sähkön verotuksen noustua muuten hiton kallista. Ja sähköähän tämä omakotitalo vie paljon, toisin kuin Niilon kerrostaloasunto… hetkinen. Fiksuusvero.

Perusinsinööri tuntee otsasuontensa pullistuvan ja menee ulos jäähylle. Oven avatessaan hän näkee pihalla seisovan kahden litran turbodieselinsä. No, onpahan auto ainakin komeampi kuin se Niilon vanha Nissan. Ja pitää ollakin hyvä auto, kun työn takia tulee ajettua sen verran paljon, että diesel kannattaa dieselverosta huolimatta… hetkinen taas. Niilolla ei olisi varaa hankkia tällaista. Minulla on ja maksan siitä ylimääräistä veroa, vaikka nykydiesel saastuttaa vähemmän kuin bensakone. Fiksuusvero.

Perusinsinööri marssii takaisin sisälle ja lukee hallitusohjelman veropoliittisen selvityksen uudelleen, nyt ajatuksella.
Asuntolainan korkojen verovähennyskelpoisuutta kavennetaan… kenellä on varaa hankkia asunto? Fiksuilla. Fiksuusvero.
Kunnallisveron perusvähennyksen määrää kasvatetaan… ei mutta kunnallisveronhan pitäisi olla sama kaikille. Siitä on tullut vähitellen progressiivinen perusvähennyksen määrän jatkuvasti noustua. Rankaisee siis niitä, jotka ovat ansainneet rahaa työllään. Fiksuusvero.
Pääomatulon verotus nousee 28 %:sta 30 %:iin ja lisäksi yli viisikymmentätuhatta euroa ylittävältä osalta 32 %:iin… no, oli aikakin saada edes vähän progressiota. Mutta hetkinen taas. Ketkä pääomatuloja tienaavat? Ei ainakaan Niilo Norminotkuja. Pertti Perusinsinööri on sijoittanut jonkin verran työllään hankkimia rahojaan arvopapereihin ja nyt niiden tuottoja verotetaan entistä enemmän. Mutta Perusinsinöörin saamat tuotot eivät ylitä tuota progressiokynnystä, eivät lähellekään. Kuka voi saada noin paljon pääomatuloja? Yleensä ne, jotka ovat omaisuutensa perineet, uskoo Perusinsinööri. Eikä niissä tuloissa kahden prosentin lisäys enää paljon tunnu. Kyllä tämä rankaisee vähän säästöjä hankkinutta keskiluokkaa, etenkin kun pääomatuloissa ei ole edes pientä perusvähennystä kuten kunnallisverossa. Fiksuusvero.

Perusinsinöörin päästä kuuluu poks. Hän pomppaa ylös, nappaa kepin nokkaan punaisen paitansa, ryntää ulos ja marssii pitkin katua hoilaten Työn orjat sorron yöstä nouskaa, alas lyökää koko vanha maailma, maa meidän on eikä laiskain lurjusten…

tiistai 3. joulukuuta 2019

Keskiarvotilastot - naiset korkeus

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Stefka KostadinovaBUL2.068
2Blanka VlašićCRO2.059
3Anna ChicherovaRUS2.043
4Kajsa BergqvistSWE2.042
5Heike HenkelGER2.040
6Mariya LasitskeneRUS2.039
7Hestrie CloeteRSA2.035
8Yelena SlesarenkoRUS2.031
9Inga BabakovaUKR2.030
10Ariane FriedrichGER2.029
11Tamara BykovaRUS2.025
12Venelina Veneva-MateevaBUL2.022
13Chaunté LoweUSA2.018
14Alina AstafeiGER2.016
15Antonietta Di MartinoITA2.014
16Tia HellebautBEL2.012
17Silvia CostaCUB2.010
18Monica IagărROU2.010
19Svetlana ShkolinaRUS2.008
20Yelena YelesinaRUS2.006
21Marina KuptsovaRUS2.006
22Ruth BeitiaESP2.006
23Louise RitterUSA2.004
24Vita PalamarUKR2.001
25Tatyana BabashkinaRUS2.000
26Kamila LićwinkoPOL1.999
27Brigetta BarrettUSA1.997
28Irina GordeyevaRUS1.992
29Yelena GulyayevaRUS1.992
30Amy AcuffUSA1.991
31Ulrike MeyfarthGER1.990
32Viktoriya StyopinaUKR1.990
33Lyudmila AndonovaBUL1.989
34Desirée du PlessisRSA1.989
35Hanne HauglandNOR1.988
36Yekaterina SavchenkoRUS1.988
37Sara SimeoniITA1.987
38Tisha WallerUSA1.987
39Iryna MyhalchenkoUKR1.983
40Viktoriya SeryoginaRUS1.981
41Olga TurchakKAZ1.979
42Airinė PalšytėLTU1.979
43Ioamnet QuinteroCUB1.977
44Emma GreenSWE1.975
45Yuliya LyakhovaRUS1.975
46Zuzana HlavoňováCZE1.974
47Marie-Laurence JungfleischGER1.974
48Larisa KositsynaRUS1.972
49Britta BilacSLO1.972
50Daniela RathGER1.971
51Vashti CunninghamUSA1.970
52Rosemarie AckermannGER1.969
53Yuliya LevchenkoUKR1.968
54Viktoriya KlyuginaRUS1.967
55Svetlana LapinaRUS1.966
56Alessia TrostITA1.966
57Ana ŠimićCRO1.965
58Tatyana KivimyagiRUS1.965
59Tatyana ShevchikBLR1.964
60Dóra GyőrffyHUN1.964
61Mirela DemirevaBUL1.964
62Nafissatou ThiamBEL1.963
63Marina AitovaKAZ1.962
64Justyna Kasprzycka-PyraPOL1.962
65Olga KaliturinaRUS1.960
66Oksana OkunevaUKR1.960
67Levern SpencerLCA1.957
68Svetlana RadzivilUZB1.957
69Mélanie SkotnikFRA1.957
70Iva StrakováCZE1.957
71Heike BalckGER1.956
72Antonella BevilacquaITA1.954
73Katarina Johnson-ThompsonGBR1.953
74Svetlana ZalevskayaKAZ1.953
75Svetlana LesevaBUL1.951
76Barbora LalákováCZE1.950
77Oana PantelimonROU1.949
78Tatyana EfimenkoKGZ1.949
79Níki BakoyiánniGRE1.948
80Kateryna TabashnykUKR1.948
81Yelena TopchinaRUS1.947
82Khristina KalchevaBUL1.947
83Marta MendíaESP1.946
84Ebba JungmarkSWE1.946
85Viktoriya FyodorovaRUS1.945
86Morgan LakeGBR1.945
87Nelė ŽilinskienėLTU1.945
88Nicole ForresterCAN1.944
89Nadezhda DusanovaUZB1.944
90Elena VallortigaraITA1.942
91Inika McPhersonUSA1.942
92Anna IljuštšenkoEST1.941
93Zheng XingjuanCHN1.941
94Erin AldrichUSA1.941
95Sigrid KirchmannAUT1.940
96Solange WitteveenARG1.940
97Erika KinseySWE1.940
98Romana DubnovaCZE1.940
99Romary RifkaMEX1.939
100Destinee HookerUSA1.939


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1Stefka KostadinovaBUL2.09
2Blanka VlašićCRO2.08
4Anna ChicherovaRUS2.07
5Kajsa BergqvistSWE2.06
11Heike HenkelGER2.05
9Mariya LasitskeneRUS2.06
6Hestrie CloeteRSA2.06
7Yelena SlesarenkoRUS2.06
12Inga BabakovaUKR2.05
8Ariane FriedrichGER2.06
10Tamara BykovaRUS2.05
16Venelina Veneva-MateevaBUL2.04
14Chaunté LoweUSA2.05
36Alina AstafeiGER2.01
23Antonietta Di MartinoITA2.03
13Tia HellebautBEL2.05
15Silvia CostaCUB2.04
26Monica IagărROU2.02
24Svetlana ShkolinaRUS2.03
25Yelena YelesinaRUS2.02


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Stefka KostadinovaBUL2.068
2Blanka VlašićCRO2.059
33Lyudmila AndonovaBUL1.989
3Anna ChicherovaRUS2.043
4Kajsa BergqvistSWE2.042
7Hestrie CloeteRSA2.035
8Yelena SlesarenkoRUS2.031
10Ariane FriedrichGER2.029
6Mariya LasitskeneRUS2.039
11Tamara BykovaRUS2.025
5Heike HenkelGER2.040
9Inga BabakovaUKR2.030
16Tia HellebautBEL2.012
13Chaunté LoweUSA2.018
17Silvia CostaCUB2.010
12Venelina Veneva-MateevaBUL2.022
28Irina GordeyevaRUS1.992
27Brigetta BarrettUSA1.997
31Ulrike MeyfarthGER1.990
23Louise RitterUSA2.004


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Hanna Mikkonen1.900
2Linda Sandblom1.888
3Minna Vehmasto1.882
4Katja Kilpi1.878
5Kaisa Gustafsson1.871
6Marita Pakarinen1.868
7Marianne Mattas1.862
8Ella Junnila1.860
9Katja Vainikainen1.858
10Minna Kemilä1.857
11Susann Sundkvist1.854
12Niina Vihanto1.851
13Ringa Ropo1.851
14Elina Smolander1.851
15Laura Rautanen1.851
16Sari Karjalainen1.850
17Elina Kakko1.844
18Kaisa Lehtonen1.843
19Lena Teckenberg1.838
20Reeta Laaksonen1.836
21Alina Mattila1.836
22Minna Rantanen1.832
23Satu Ruotsalainen1.829
24Jonna Anias1.826
25Sini Lällä1.824
26Mari Sepänmaa1.823
27Tanja Leinonen1.823
28Jessica Kähärä1.822
29Maiju Mattila1.818
30Anita Erämies1.817
31Heta Tuuri1.816
32Tiia Hautala1.816
33Carina Kjellman1.813
34Senni Ronkainen1.811
35Mirja Järvenpää1.809
36Johanna Manninen1.808
37Pia Lindroth1.807
38Niina Masalin1.805
39Leena Smolander1.804
40Tiina Hakanen1.804
41Heidi Erkinheimo1.803
42Viivi Voutilainen1.799
43Miia Kurppa1.795
44Minna Pelttari1.794
45Ilona Äyräväinen1.793
46Vanessa Varjolampi1.789
47Ragne Kytölä1.788
48Sari Wikman1.788
49Auli Marttinen1.787
50Johanna Asplund1.787
51Anne Laapotti1.785
52Kristiina Järvinen1.784
53Piia Peltosaari1.782
54Erja Koivunen1.781
55Elin Pajunen1.781
56Tilda Hämäläinen1.778
57Miia Sillman1.777
58Annu Montell1.775
59Saara Sinervo1.775
60Reetta Kallio1.773
61Tina Rättyä1.770
62Seija Leino1.769
63Laura Virtanen1.769
64Jaana Kumpumäki1.769
65Tiina Haapanen1.769
66Marjut Honkanen1.764
67Katja Nurmi1.762
68Marika Salmi1.761
69Teija Puumala1.759
70Salla Käppi1.758
71Gabriela Kosonen1.757
72Henna Hiltunen1.757
73Tarja Koivunen1.755
74Hilpi Junnila1.755
75Kaisa Alasaari1.754
76Päivi Hyvönen1.753
77Saara Hakanen1.753
78Karoliina Raitio1.753
79Marika Salminen1.752
80Karita Ristimäki1.752
81Sari Granroth1.749
82Minna Natri1.748
83Maria Huntington1.747
84Marianne Ylinen1.745
85Vilma J. Koskinen1.745
86Marja-Terttu Kivinen1.744
87Anne Kyllönen1.743
88Maija Lasaroff1.741
89Taru Vainikainen1.741
90Sanna Pihlaja-aho1.740
91Kaija Kuoppala1.740
92Katja Männistö1.739
93Leena Pakarinen1.736
94Mari-Sisko Lankinen1.736
95Katariina Pyökäri1.735
96Sari Ketolainen1.732
97Päivi Töytäri1.729
98Sonja Strang1.729
99Eila Kelo1.728
100Sanna Saarman1.726
 Tiina Tuononen1.726


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

2Hanna Mikkonen1.92
1Linda Sandblom1.93
4Minna Vehmasto1.91
5Katja Kilpi1.90
6Kaisa Gustafsson1.90
7Marita Pakarinen1.89
16Marianne Mattas1.87
3Ella Junnila1.92
20Katja Vainikainen1.86
8Minna Kemilä1.89
13Susann Sundkvist1.87
9Niina Vihanto1.88
19Ringa Ropo1.86
22Elina Smolander1.86
23Laura Rautanen1.86
10Sari Karjalainen1.88
12Elina Kakko1.88
14Kaisa Lehtonen1.87
24Lena Teckenberg1.85
15Reeta Laaksonen1.87


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2Linda Sandblom1.888
1Hanna Mikkonen1.900
8Ella Junnila1.860
3Minna Vehmasto1.882
4Katja Kilpi1.878
5Kaisa Gustafsson1.871
6Marita Pakarinen1.868
10Minna Kemilä1.857
12Niina Vihanto1.851
16Sari Karjalainen1.850
23Satu Ruotsalainen1.829
17Elina Kakko1.844
11Susann Sundkvist1.854
18Kaisa Lehtonen1.843
20Reeta Laaksonen1.836
7Marianne Mattas1.862
24Jonna Anias1.826
28Jessica Kähärä1.822
13Ringa Ropo1.851
9Katja Vainikainen1.858

lauantai 30. marraskuuta 2019

Uusinta: Saksa on ratkaissut pakolaispulman

Lukijalle: Ennen osattiin pakolaisongelmat ratkaista. Tosin sattuneesta syystä haastekin oli pienempi:

Kursiivilla kirjoitetut osat ovat suoraa lainausta erään lehden artikkelista, jonka otsikko on myös poimittu tämän kirjoituksen otsikoksi:

...{Saksan} hallitus on mitä hankalimmissa olosuhteissa osoittanut kykenevänsä hoitamaan miljoonien turvattomien ihmisten sijoittamisen niin anteliaasti, taitavasti ja pitkäjännitteisesti, että se herättää ihailua.
...
Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa,...
...
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin ... "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. ..."
...
Middelmann alitti työnsä vailla rahaa ja tarvikkeita, vailla toimistoa ja henkilökuntaa. Hänen ainoana koskeutksenaan valtion asianomaisiin virkamiehiin oli joka-aamuinen puhelinsoitto, jolloin hänelle kerrottiin, kuinka monta miestä, naista ja lasta hän saattoi sinä päivänä odottaa ... Tavallisesti saapuvien määrä oli 1200 henkeä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
...ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
...
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme...
...
Sitten tuli käännekohta. 496 valtion pormestareista pyysi eroa. Puolen vuoden aikana oli Württemberg-Badeniin muuttanut 200 000 pakolaista. "Olemme saaneet tarpeeksemme koko asiasta", sanoivat pormestarit.
Middelmannille tämä merkitsi uuden Saksan vastattavaksi annettua haastetta. "Pyysin pääministeriä kokoamaan kaikki pormestarit seuraavaksi aamuksi erääseen elokuvateatteriin", hän kertoo, "ja puhuin siellä heille kuusi tuntia. Yritin osoittaa maanmiehilleni, ettei meillä ollut varaa vaipua itsesääliin tai surkutella Saksan kohtaloa. Lopulta pormestarit vakuuttuivat asiasta ja luopuivat eroanomuksestaan."
...
"Muistanpa vain vierailun, jonka suoritin erääseen pieneen mökkiin Elben rannalla Hampurin lähellä. ... Vanha vaimo kutoi. ... Vanhus hymyli sanoessani hänelle, kuka olin. Kysyin häneltä, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen. Hän pudisti päätään.
'Meillä on katto päämme päällä, saamme riittävästi ruokaa ja olemme kaikki työssä', hän sanoi, 'kyllä se riittää hyvään alkuun. Kyllä me selviydymme.'"


Tässä vaiheessa lukija lienee jo hieman kummastelevalla mielellä. Ainakaan pormestarien eroanomuksesta hän ei muista kuulleensa. Samoin tuo kiitollisuus välttävistä oloista kuulostaa vieraalta, kun jopa yleensä punavihreiden suotimien läpi ajetut valtamedioiden uutiset ovat kertoneet tyytymättömyydestä ilmaiseen ruokaan, saatuihin avustuksiin ja jatkuvasta poliisiautojen rumbasta vastaanottokeskusten ympäristössä. Selitys on yksinkertainen: nämä lainaukset eivät ole mistään viimeviikkoisesta julkaisusta. Ne ovat peräisin Valittujen Palojen marraskuun 1954 numerosta. Tässä linkki The Rotarian -lehden alkuperäiseen juttuun elokuun 1954 numerossa.

Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksan rajat muuttuivat radikaalisti. Puolan raja työntyi noin sata kilometriä länteen ja koko Itä-Preussi jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Näiltä alueilta saksalaiset karkotettiin ja suurin osa noin seitsemästä miljoonasta päätyi Länsi-Saksaan. Tsekkoslovakian sudeettialueilta ajettiin pois lähes kolme miljoonaa saksalaista. Muista maista, kuten Unkarista, Romaniasta ja Neuvostoliitosta tuli lisää. Jonkin verran pakeni myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä eli tulevasta Itä-Saksasta jo tuossa vaiheessa. Kaikkiaan pakkosiirrettyjä oli noin 12 miljoonaa jo vuoteen 1950 mennessä.

Tuolloin Saksa oli raunioiksi pommitettu ja miehitetty maa. Silti se selviytyi. 12 miljoonasta pakolaisesta. Vuonna 2015 Saksa on vauras maa, jonka infrastruktuuri on huippuunsa viritetty. Pakolaisia on vain murto-osa tuolloisesta määrästä, mutta silti Saksa hoippuu tyrmäyksen partaalla. Miten on mahdollista, että tuolloinen Saksa selviytyi paljon suuremmasta pakolaismäärästä, kun nykyinen Saksa on suurissa ongelmissa? Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla tuon yli kuusikymmentä vuotta vanhan artikkelin lainauksia ja vertaamalla silloista tilannetta nykyiseen.

Vuoden 1945 jälkeen Länsi-Saksan on ollut pakko osttaa vastaan 10 600 000 saksalaista karkotettua ja pakolaista Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta sekä Itä-Saksasta. Monet heistä kuuluvat sukuihin, jotka olivat asuneet näissä maissa jo toistasataa vuotta. Heidän täytyi nyt jättää kotinsa, usein vain parikymmentä minuuttia aikaisemmin varoituksen saatuaan. UNRRA, joka oli perustettu avustamaan muita pakolaisia, ei voinut auttaa näitä saksalaisia. (UNRRA oli YK:n perustama pakolaisten apujärjestö, joka auttoi kyllä Saksaan pakkotyöhön siirrettyjä, mutta ei Saksaan siirrettyjä saksalaisia. Järjestö lopetti toimintansa käytännössä jo 1947, jolloin sen tehtävät siirrettiin muille YK:n järjestöille ja Marshall-avulle.) Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa, viljelemään maata ja pääsemään vanhoihin virkoihinsa.
Näissä kappaleissa tulevatkin esille pari tärkeintä syytä siihen, miksi tuolloin onnistuttiin ja nyt ei. "Täytyi jättää kotinsa." Vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Kodista ihmiset kuljetettiin Saksaan pakolla ja jos pisti hanttiin, kävi taatusti huonosti. Nykypakolaiset ovat lähteneet omasta halustaan Saksaan paremman elämän toivossa ja maksaneet siitä paksun tukun rahaa. Heillä on yleensä ollut vaihtoehto ja jos unelmat vauraudesta eivät toteudukaan, pettymys purkautuu levottomuuksina. Toinen ilmeinen seikka on se, että silloiset pakolaiset kuuluivat samaan kulttuuripiiriin, ylivoimainen valtaosa oli jopa entisestä Saksasta kotoisin. Heidän oli helppoa työskennellä, toimia yrittäjänä, maanviljelijänä tai virkamiehenä, kunhan sai mahdollisuuden. Puolilukutaidottomalle kamelinkengittäjälle länsimaiseen ammattitaitoa vaativaan yhteiskuntaan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa.

"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin Bonnissa. "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. Toiseksi uskoin, että saksalaiset, jotka ovat tottuneet sokeaan kuuliaisuuteen, saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että heidän uusi tulevaisuutensa riippui heidän omasta vapaaehtoisesta halustaan antaa ja auttaa."
Paino sanalla "saksalaiset". Toinen paino kohtaan "heidän omasta halustaan". Nyt tulijat eivät ole eurooppalaiseen moraaliin tottuneita. Ja heille on pystytetty koneisto, joka hoitaa asiat heidän puolestaan sen sijaan, että heitä vaadittaisiin itse rakentamaan oma elämänsä.

"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
Yhdysvaltain 3. armeijanosastolta ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.

Melkoisen varmaa on, että raunioiksi pommitetusta Saksasta ei löytynyt samantasoista majoitusta kuin pakolaisille löytyy nyt. Toisaalta eivätpä he valittaneetkaan yhtä paljon kuin nykyiset. Tuskin ruokakaan oli yhtä maittavaa. Eikä nykyään tarvitse itse vaatteitaankaan ommella.

Saimme käytettäväksemme 42 000 paria risaisia sukkia. Tarjosin 10 penniä sukkaparin parsimisesta. Jotkut naiset ryhtyivät työhön. Myimme näin kunnostetut sukat pakolaisille 15 pennillä parin, kun sukat mustassa pörssissä maksoivat n. 1000 markkaa.
Vähän eroa sille, että nykyVOKeissa vähänkin rikkinäiset lahjoitusvaatteet lentävät suoraan roskiin.

Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme - ja meille jäi vielä 100 000 saksanmarkkaa käytettäväksemme.
Siis vastaanottokeskus, joka elätti itse itsensä! Eipä tulisi nykypäivänä kuuloonkaan.

Pakolaiset huomasivat, että he saattoivat auttaa itse itseään monin tavoin. Ja heillä oli tarpeeksi puuhaa aikana, jolloin he luonnollisesti olivat kärkkäitä yhdessä murehtimaan kohtaloansa.
Vanha sanonta toteaa, että "joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä". Eivät hyysärit ole erityisemmin hyötytöitä tarjonneet. On toki hieno asia, jos muuten loiseläjinä oleilevat lapioivat tunnin ajan lunta jalkakäytävältä, auttavat kuplahallin pystytyksessä tai vaihtavat autoon talvirenkaita, mutta se suoraan sanottuna potuttaa, että media nostaa tämän välittömästi jalustalle. Normaali suomalainen urheiluseuran talkootyöläinen tekee vuosittain toistasataa työtuntia vapaaehtoistyötä ilmaiseksi suomalaisnuorten eteen eikä media siitä juttuja tee.

"Minua tuli tapaamaan mies, joka oli ollut korunvalmistajain liiton sihteeri. Hänellä oli mukanaan 12 alan työntekijää. "Voimmeko saada paikan, missä aloitamme jälleen valmistuksen?", hän kysyi. Ensimmäinen ajatukseni oli vain kohauttaa olkapäitäni ja selittää hänelle, miten pahasti kaikki tehtaat oli pommitettu. Mutta samalla muistin erään vanhan kasarmirakennuksen Karlsruhessa. Sen katto oli pudonnut sisään eikä yhtään ikkunaa ollut rakennuksessa jäljellä, mutta he ottivat sen huostaansa. Kierrettyämme pankeissa saimme miehille lopulta myös lainan alkukustannuksiin. Nykyään heillä on Karlsruhessa uusia tehtaita, joiden palveluksessa on yhteensä 1200 työntekijää, niistä 400 pakolaisia.
Saksan tuolloiset pakolaiset olivat siis suureksi osaksi väkeä, jolla oli sivistyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattitaito ja halukkuus sen käyttämiseen. Eikä liiemmin ollut puhetta starttirahoista, vaan piti olla riskinottohalukkuus lainarahalla. Tuskinpa näillä tehtailijoilla oli myöskään kovin paljon tiskin alta myyntiä, verojen kiertämistä, laitonta orjatyövoimaa, rahanpesua tai epämääräisten salakuljetus- ja terrorijärjestöjen rahoittamista liiketoiminnalla. Ai niin, ja kuinka monta miljoonista eurooppalaisista työttömistä onkaan työllistynyt nykypakolaisten perustamiin firmoihin? Kuinkahan monta suomalaista työtöntä olisi ravintolatöissä ilman sukulaisten ilmaistyövoimalla pyöriviä kebabpizzerioita?

Yhtenä ongelmana olivat Tokaijin tienoilta Unkarista tulleet viininviljelijät. ... sain heidän käyttöönsä vanhan lentokentän Darmstadtin läheltä. Miehet pääsivät työhön kaupungissa, ja naiset rakensivat mökkejä lentokentän alueelle. Viikonloppuina he istuttivat {mukanaan tuomiaan} viinipuitansa. Jälleen oli ankaran työn ja uskon taianomainen vaikutus muuttanut pakolaisten piilevän pääoman eläväksi voimaksi.
Mitä sellaista ammattitaitoa, jota meiltä puuttuu ja Eurooppa tarvitsee, mahtavat nykypakolaiset omata?

Nyt Middelmann käänsi katseensa Saksan kodittomaan nuorisoon, jolla oli vaara joutua rikosten teille, koska sillä ei ollut työtä, kotia eikä perhettä. Perinteitä seuraten olivat monet teollisuuslaitokset perustaneet ammattioppilaskoteja näille nuorukaisille, puhtaita, kasarmimaisia laitoksia, joissa pojat saivat asua kolme vuotta ammattia oppiessaan.
Middelmann kävi muutamissa oppilaskodeissa eikä pitänyt niistä. "Tämähän on päin honkia. Nämä pojat tarvitsevat perhe-elämää. Eivät kasarmit heistä kunnon kansalaisia kasvata.
Monet perheet rakensivat siihen aikaan pieniä kolmihuoneisia taloja. Niiden oli usein vaikea saada asuntolainoja tai -tarvikkeita. Kysyin itseltäni: Miksipä he eivät rakentaisi nelihuoneisia taloja ja antaisi ylimääräistä huonetta kahdelle ammattioppilaalle, jotka asuisivat kolme vuottansa perheen piirissä ja pääsisivät siten osallisiksi kotielämästä?" ...
"Siitä on hyötyä molemmille", sanoo Middelmann, "perheenjäsenet oppivat, että muukalaisten vastaanottaminen on hyväksi sielulle ja koko kodille, kun taas ammattioppilaat pääsevät juurtumaan - he tuntevat kuuluvansa jonnekin."

Tuo järjestelmä varmaan toimi aikanaan hyvin. Varmasti oli myös kitkaa ja hankausta. Mutta oleellista on se, että vuokralaiset ja isäntäperhe edustivat suunnilleen samaa kulttuuria ja vuokralaiset halusivat sopeutua. Varmaan nykypakolaisetkin sopeutuisivat, jos haluaisivat hylätä epäonnistuneen - yleensä islamilaisen - kulttuurinsa ja omaksua länsimaiset arvot. Harva edes haluaa, vielä harvemmalla on vertaispaineen ja suoranaisen kiristyksen vuoksi edes mahdollista yrittää - olen saanut tästä suoraa tietoa saksalaiselta alan ihmiseltä. Innokkaimmillakin yrittäjillä, joille kaikki kunnia, temppu on varmasti vaikeampi kuin saksalaisen oli sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.

"Maanviljelijät olivat oikea pähkinä", sanoo Middelmann, "heillä kun ei ollut työkaluja eikä maata. Toisaalta Länsi-Saksassa oli tuhansia maanviljelijäperheitä, jotka olivat menettäneet miesväkensä sodassa, eivätkä naiset kyenneet yksinään hoitamaan tiloja.
Sukupuolijakauma muodosti tuolloinkin ongelman. Silloin tilanne oli päinvastainen; miljoonittain nuoria saksalaismiehiä oli kaatunut sodassa. Nyt pakoloisista valtaosa on nuoria miehiä. Jokainen joka ymmärtää yhtään mitään yhteiskuntasosiologiasta ja biologiasta, tajuaa sen olevan yhteiskunnalle valtava riski. Jopa silloinkin, kun yhteiskunta on etnisesti yhtenäinen, mikä ei suinkaan ole tilanne.

Vielä vaikeamman ongelman muodostivat ... lääkärit, lakimiehet, eläinlääkärit ja hammaslääkärit. ...
"{Kilpailua pelänneet paikalliset alan harjoittajat} sanoivat tietenkin, ettei pakolaisten saama koulutus ollut yhtä hyvä kuin heidän ja ettei pakolaisten niin ollen voitu sallia harjoittaa ammattiaan Länsi-Saksassa."

Tämä lienee koskenut vain sitä kolmasosaa pakolaisista, joka ei ollut saanut koulutustaan Saksassa. Ongelma oli siis vähäinen verrattuna nykytilanteeseen ja muidenkin osalta se ratkaistiin näyttökokein ja lisäkoulutuksin. Osa sai luvan, osa ei. Näyttöjä on harjoitettu nykytilanteessakin, jossa olen kuullut erään alan yrityksen tavasta menetellä kun töihin pyrkii "insinööri". Johtaja kirjoittaa paperille a2 + b2 = c2 ja toteaa: "Kerropa mikä tämä on ja mitä sillä tehdään." Kuulemma noin neljällä viidestä insinööriksi ilmoittautuneella menee sormi suuhun.

Mitä laajemmiksi suunnitelmat tulivat, sitä enemmän rahaa tarvittiin. Väliaikaiset lait ja verohelpotukset eivät riittäneet. Middelmann alkoi taistella erittäin radikaalisen verotuksen puolesta, jonka Bonnin liittopäivät sääti korvauslaiksi v:n 1952 elokuussa.
Tämän lain mukaan jokainen saksalainen joutuu maksamaan verona 50 % v. 1948 hallussaan olleesta omaisuudesta: puolet kaiken omaisuuden, niin kiinteän kuin irtaimen, arvosta. Veroa maksetaan vuosittain 30 yhtä suurena eränä, jotka kasvavat korkoa. Pakolaisilla on 21 000 saksanmarkkaan kohoava vapautus tästä verosta, mikä käytännössä merkitsee, että vain harvat heistä joutuvat sitä lainkaan maksamaan. Tämä vero tuottaa vuosittain n. 2500 miljoonaa saksanmarkkaa, mistä suurin osa menee pakolaisten avustamiseen.

Näin paljon joutuivat siis saksalaiset tuolloin maksamaan, jotta pystyttiin asuttamaan saksalaisia pakkosiirtolaisia, joiden sopeutuminen oli monin verroin helpompaa kuin nykypakolaisten. Saksalaisilla oli myös moraalinen velvoite ottaa heidät vastaan, koska he olivat enimmäkseen Saksan kansalaisia tai vähintäänkin etnisiä saksalaisia. Toisin kuin nykypakolaiset.
Varautukaa siihen, että päädytte lähivuosina samaan. Maksatte lisäverona puolet omaisuudestanne, ellei pakoloistulvaa saada pian katkaistua ja tähän asti saapuneita käännytettyä. Rahana mitatussa hinnassa ei tule olemaan eroa silloiseen. Ero on siinä, että saksalaiset sopeutuivat Saksaan. Me puolestaan menetämme omaisuutemme ja kaupan päälle saamme terrorismin, köyhyyden, kehitysmaan ja kalifaatin. Tai sitten nousemme puolustamaan isänmaatamme. Tässä ja nyt. Kaikkialla Euroopassa.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Uutiskatsaus 48/2019


1. Työuraa pidemmäksi

Irakin puolustusministeri Najah al-Shammari joutui ammattinimikkeensä mukaisesti puolustuskannalle. Ruotsin kaksoiskansalainen sai niskaansa syytökset sosiaalitukien väärinkäytöstä. Varsin luotettavan lähteen - tässä yhteydessä Hesari voidaan laskea sellaiseksi - hän on nostanut Ruotsista lapsilisiä ja asumistukia, vaikka on asunut vuosia ulkomailla. Korvauksia on tullut myös työkyvyttömyydestä, mutta eipähän Irakin puolustusministeri työkykyä tarvitsekaan. al-Shammari kiistää väitteet, tosin koska työkyvyttömyys on aiheutunut mm. muistiongelmista, lausunnon uskottavuus voidaan jättää omaan arvoonsa. al-Shammari onkin hommannut asianajajan ja aikoo nostaa Ruotsin medioita vastaan oikeusjutun väärien tietojen julkaisemisesta. Kyseessä olisikin historiallinen tapaus: ensimmäinen kerta, kun irakilainen loukkaantuu väärien eikä oikeiden tietojen julkaisemisesta.


2. Mallia kolmannesta maailmasta

Kun väitetään, että meillä on paljon opittavaa kehitysmaista, niin onhan siinä perää. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa voitaisiin ottaa käyttöön enempi thaimaalainen malli: jos 30 päivän maassaoloaika ylittyy, päätyy karkotuskeskukseen.
"-Keskus ei todellakaan ole mikään hotelli. Ruokaa saa ja suihkuun pääsee, mutta hygieniaolot ovat puutteelliset eikä ilmastointia ole. Jos sairastuu, saa ensiapua pienestä klinikasta, mutta muu hoito pitää maksaa itse.
Keskuksesta pääsee pois, kun hankkii lentolipun kotimaahansa.
– Kun keskuksesta lähdetään, kyseessä on aina maasta karkotus. Lentoyhtiöillä on omia säädöksiä karkotetun kyytiin ottamiseen. Lisäksi karkotettava saa maahantulokiellon, jonka pituus riippuu kielletyn oleskelun pituudesta."

Ei muuta kuin sama systeemi tännekin.


3. Kaikki perseelleen

Joskus harvoin saa olla samalla kannalla kuin Hesarin haittamaahanmuuttoa käsittelevän kolumnin otsikko: Suomen maahanmuuttopolitiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet. Tosin jo ennen jutun lukemista saattoi arvata, että jutussa ollaan enimmäkseen väärässä siitä mikä on väärässä.
Kolumnissa sivuttiin sitä viime aikojen ykkösaihetta, jossa Suomi on jollain ilveellä saatu vastuulliseksi siitä että täältä vapaaehtoisesti lähtenyt irakilainen surmattiin Irakissa. Olisiko se pitänyt köysillä pistää kiinni ja pitää täällä väkisin, häh? Ja jos turvattomuudesta ollaan niin kovasti huolissaan, niin laskujeni mukaan Suomeen itsensä tunkeneet haittamamut ovat täällä tappaneet enemmän suomalaisia kuin pakkopalautettuja on tullut tapetuksi kotimaassaan.


4. Todempaa kuin tosi

Edelliseen tapaukseen viitaten. Yksi viime aikojen valeuutinen on Halla-ahon ja sisäministeri Ohisalon keskustelusta miksattu video. Siinä repliikit on järjestetty uudestaan:
Halla-aho: Naapurimaassa Ruotsissa luodit lentävät ja pommit paukkuvat juuri avoimien ovien politiikan tuloksena. Kysyisin ministeri Ohisalolta: meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle?
Ohisalo: Arvoisa puhemies! Kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.

Valeuutisista ollaan kovasti huolissaan. Ehkä pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että valeuutiset vaikuttavat olevan rehellisempiä kuin tosiuutiset. Todellisuudessa Ohisalon vastaus näet kuului:
– Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä, joka on monella tavalla hyvin vaikea. Ei pitäisi asettaa vastakkain ihmisiä, elämme oikeusvaltiossa. Me olemme yhdessä keskustelleet täällä muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmasta, jonka keskiössä on se, että me puheenjohtajamaana edistämme oikeusvaltiota. Oikeusvaltiosta saa hakea turvapaikkaa. Oikeusvaltion pitää turvata ihmis- ja perusoikeudet ihan jokaiselle ihmiselle. Tässä ei aseteta vastakkain suomalaisia tai tänne muualta tulevia ihmisiä.
Valeuutisen suorasanainen vastaus on huomattavasti rehellisempi ja osuvampi kuin tosiuutisen pyörittelyjargon.


5. Hätähuuto

Yli 11 000 tutkijaa varoitti ilmastokriisistä. Onhan näitä nähty. Hämmentävää oli kuitenkin se, että tällä kertaa puututtiin ensimmäistä kertaa ainoaan todelliseen ongelmaan, tosin vain yhtenä muiden joukossa. Maailman väestö kasvaa yli kahdellasadallatuhannella joka päivä. Siinä ei ole mitään merkitystä sillä, mitä länsimaalaiset - joiden määrä on vakio tai jopa vähenemässä - tekevät, jos kehitysmaalaisia ilmestyy planeetalle yhden Suomen verran lisää vajaan kuukauden välein.


6. Toivomuslähde

Kun perussuomalaisten kimppuun ei enää oikein pysty käymään faktoilla niiden tultua jo yleiseenkin tietoisuuteen vanhamedian toimista huolimatta, otetaan historian vertauskuvat hätiin. Ihan kiitettävän tasoinen yritys nähtiin, kun Iltalehden kolumnisti vertasi perussuomalaisia 20-luvun demareihin ja 50-luvun SKDL:ään todeten näidenkin puolueiden olleen täyttymättömien toiveiden kaivoja. Oleellinen ero jää kertomatta. SDP lupasi sosialismin ja SKDL kommunismin autuutta, jotka osoittautuivat molemmat huuhaaksi. Perussuomalaiset lupaa kansallisvaltiota, mikä on historian saatossa osoittautunut toimivaksi.
Huippusuoritukseen kolumnisti ylsi lopussa, kun hän varoitti perussuomalaisten joutuvan mahdollisesti eurooppalaisten nationalistiliikkeiden marionetiksi. Tämä on siis epäilys ja vieläpä varsin kaukaa haettu sellainen. Sen sijaan ei ole epäilyksen varjoakaan siitä, etteivätkö brysselkiimaiset järjestelmäpuolueiden edustajat olisi jo talutusnuorassa. Vieläpä varsin lyhyessä sellaisessa.


7. Marski vai marksi?

Valtakuntaa hätkäytti taas kerran kohu, kun Oulun yliopiston luokanopettajafukseille oli järjestetty kilpailu, jossa yhtenä rastina oli ottaa selfie Mannerheimin kanssa. Tästä taas veti punajuuren nenäänsä eräs paikallisen yliopiston professori, jonka mielestä Mannerheim on sopimaton henkilö. Meteliä olisi tuskin noussut, jos marskin tilalla olisi ollut Marx.

Tämä Mannerheimin kuva olisi varmaan kelvannut?

Eihän siinä mitään, kyllä maailma puhetta vetää ja viita paskaa. Onhan sitä oikeus huudella, mutta miksi helvetissä kaiken maailman vanhojen kommunistien höpinöihin pitää reagoida? Tuli jotenkin mieleen kirjasta Täällä Pohjantähden alla kommunisti Siukolan välihuudot Janne Kivivuorelle sodan jälkeisessä työväenyhdistyksen kokouksessa: "Kivivuori autto vasisteja. On Mannerheiminkin kuva seinällä." Siukola jätettiin omaan arvoonsa ja kehotettiin perustamaan oma yhdistyksensä, jossa saa leikkiä punapiirileikkejä halunsa mukaan. Samaa olisi voinut toivottaa nytkin. Janne Kivivuoren sanoin: "Kivivuori on kiinnostunut yksinomaan kansanvallasta ja demokratiasta. Siitä, ettei ihmisen tarvitse pelätä toista, ei olla korva höröllään kuullakseen, mitä kukin sanoo, eikä miettiä mitä itse sanoo."
Kauas on myös SDP tullut kivivuorelaisesta sosialidemokratiasta, etenkin mitä sananvapauteen tulee.


8.Nunnuka nunnuka

Kun Pirkka-Pekka Petelius valittiin vihreiden listalta eduskuntaan, kirjoitin seuraavasti: Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta tässä porukassa hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa. Nyt PPP on parantanut naurettavuusrankingiaan jo lähelle keskimääräistä vihreää kansanedustajaa, kun meni pyytelemään anteeksi saamelaissketsejään 30 vuoden takaa. Eivät saamelaiset niistä oikeasti loukkaantuneet sen paremmin silloin kuin nytkään, näkivätpä vain taas konstin lypsää lantalaisilta sympatiaa ja rahaa. Tällä alalla he ovatkin oikein taitavia. Saamelaiset ovat oikeasti hyviä jätkiä, kunhan vain tekee ensin selväksi että lantalaiskusetukset eivät mene läpi. Sitä paitsi sketseissä Naima-Aslak ja Soikiapää olivat enemmänkin sankarihahmoja kuin pilkan kohteita: valtasivathan he kerran Norjan Suomelle ja tekihän Soikiapää Cooperin testissä ennätyksen olemalla toistakymmentä minuuttia ilman viinaa.

Soikiapää eli Aake Kalliala ei ole anteeksi pyydellyt, mutta hänellä ei tiettävästi olekaan poliittisia aikomuksia. Peteliukselta taas anteeksipyyntö oli viisautta, olihan tutkimuksessa havaittu että vihreät ovat huumorintajuttomia. Muutamassa muussa tutkimuksessa havaittiin karhujen paskovan metsään, moottoriteillä ajettavan keskimäärin suuremmilla nopeuksilla kuin pihakaduilla ja huippukoripalloilijoiden olevan yleensä pitkiä.
Jostain syystä Petelius ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi meiltä keski-ikäisiltä heteromiehiltä roolihahmoaan Herra 47, mutta eipähän siihen tarvetta olekaan, koska a) me emme anteeksipyyntöjä kaipaile vaan osaamme nauraa räkättää tasapuolisesti kaikille ja b) me emme todellakaan ole vihreitten potentiaalista äänestäjäkuntaa vaan suorastaan vapaata riistaa lyötäväksi.
Vaan kun nyt aletaan tuomioita jakelemaan jopa tekosista, jotka eivät olleet rikollisia niiden tekohetkellä, niin odottelen tässä minäkin sakkolappua. Tulin näet kesällä ajaneeksi satasta tienpätkällä, jossa on tätä nykyä selvä kahdeksankympin rajoitus. Ja tästä rikoksesta on sentään vain muutama kuukausi, kun esimerkiksi Räsäsen tapauksessa on kulunut useita vuosia.


9. Arvoasunto sopuhintaan

Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion Porvoon omakotitalo on huutokaupassa. Kiinnostustakin on ollut, eikä ihme. Saattaahan innokkaasti puutarhaa kuokkiessa tehdä löydön, jonka avulla saa melkoisen siivun ostohinnasta takaisin ellei jää jopa voitolle.


10. Aku ja Hannu

Käytännön vinkki: jos saa merkkituotteen viidesosalla sen oikeasta hinnasta, pitää tietää mitä tekee. Eli on osattava tarkistaa minkälaatuinen piraattituote on tällä kertaa kyseessä. Canada Goose -untuvatakkien kiinalaisia kopioita ostaneet joutuivat pettymään, sillä saivatkin kanadanhanhen sijaan Pekingin ankkaa. Ei siinä mitään, onhan ankan höyhenkin eristävä. Mutta sen sijaan takkien sisältä löytyvät ankkojen nokat, jalat ja muut palaset eivät eristä kummoisesti. Ja tuppaavat sitä paitsi haisemaan ikävästi pilaantuessaan.


11. Omaa lääkettä

Yksi veemäisimpiä otuksia on puutiainen. On nimittäin muutamia kertoja joutunut käyttämään punkkipihtejä tässä vuosien varrella. Mutta nyt on löydetty Kostaja. Entiseltä spitaalisten eristyssaarelta, nykyiseltä biologiselta tutkimusasemalta Seilistä on löydetty punkeilla loisiva loispistiäinen. Sen naaraat munivat nuoriin punkkeihin munia, jotka toukiksi kuoriuduttuaan syövät punkin elävältä ennen tämän aikuistumista. Saapahan maistaa, piru vie, omaa lääkettään. Loinen loisella, siitäs sait. Jaska, muu perhe ja Vösse kiittävät. Levinneisyyskartan mukaan punkkeja ei tosin pitäisi täällä Hornankuusessa asti olla, mutta nämä paikalliset punkit eivät selvästikään osaa lukea karttaa.


12. Jäljellä enää Kypros, Luxemburg ja Malta

Siis niistä maista, jotka ovat ottaneet osaa jalkapallon MM- tai EM-karsintoihin ennen vuoden 1990 mullistuksia eivätkä ole koskaan kisoihin selvinneet. Suomi kun selvitti tiensä 24-joukkueiseksi laajentuneeseen EM-lopputurnaukseen. Edellinen "lopputurnausneitsyyden" menettänyt "vanha" maa oli Albania neljä vuotta sitten.
Paljon onnea Huuhkajille! Ei ole heidän vikansa, että lopputurnauspaikka sekoitti jalkapalloväen. Suhteettomuuden tiivisti osuvimmin pika-aituri Elmo Lakka toteamalla, että olisi kiva jos yksilölajeissakin kisapaikkoja juhlittaisiin eikä leimattaisi kisaturistiksi. Lakka oli muuten sivumennen sanoen tämän kauden viidenneksitoista paras Euroopassa, kaukana jalkapallomaajoukkueen rankingin yläpuolella ja selvisi MM-kisoihin asti. Mutta tämä on kiistatta Suomen jalkapallomaajoukkueen paras suoritus ainakin itsenäisyyden aikana (1912 olympialaisten neljäs sija saattaa vielä mennä edelle, sillä sinne asti päästäkseen piti kaataa Venäjä ja Italia sekä hävitä briteille välierässä, pronssipelissä tuli sitten Hollannilta kylmää kyytiä). Antaa mennä Huuhkajat! Tällä hetkellä Euroopan ranking on sijalla 30 eikä sitä tarvitse nostaa kuin vähän alle kahdenkymmenen, niin maajoukkue nousee samalle tasolle kuin Suomen yleisurheilumaajoukkue on huonoimmillaan ollut (tätä nykyä Euroopan kahdestoista). Maailmanlistalla on vielä jonkin verran enemmän kurottavaa, jalkapalloilijoiden sijoitus kun on 55 ja yleisurheilijat ovat huonoimmillaan olleet ehkä noin sijalla 25, tätä nykyä noin sijalla 22.


13. Therese, vielä kerran

Therese Johaugin viimekesäinen ratakymppi nousi vielä kerran otsikoihin, kun maajoukkuekaveri ihmetteli haastattelussa, kuinka kovaa hän juoksisikaan oikealla tekniikalla. No, kerrotaan. Katsoin juoksun aikoinaan videolta. Johaugin tekniikassa oli puutteita, mutta ei kovin suuria. Hieman kulmikas tekniikka johtuu enemmänkin hänen fyysisestä rakenteestaan kuin varsinaisesta virheestä. Oma arvioni on, että vuoden treenillä Johaug kykenisi pudottamaan ajastaan 1-2 sekuntia per kierros eli 25-50 sekuntia kympillä. Sopivassa seurassa ajasta lähtisi vielä puoli minuuttia verrattuna viimekesäiseen soolojuoksuun. Ja mihinkä asti tämä sitten riittäisi? Todellinen tulos vei Johaugin tämänvuotisella Euroopan listalla sijalle 17. Minimi 25 sekuntia pois, niin sijoitus olisi yhdeksäs. 50 sekuntia pois, niin kahdeksas. Sopiva seura ympärille, minuutti 20 sekuntia pois ja sijoitus on kolmas. Eli EM-mitali olisi tällä perusteella mahdollinen, mutta ei todennäköinen.
Huvittavaa muuten on, että Johaugin ajasta riittää parranpärinää. Kolme vuotta sitten Johanna Peiponen juoksi niin ikään soolona melkein 40 sekuntia kovempaa kuin Johaug eikä siitä yhtä paljon otsikoita vedelty, jos kohta toki jonkin verran.


14. Palkintojenjako

IAAF, ei kun siis nykyään WA eli World Athletics (vaikka puljua voidaankin aiheesta kritisoida monenlaisista typeryyksistä, niin tämä nimenmuutos oli hyvä veto - harmi vain että mainio uusi nimi assosioituu nykyiseen, epäonnistuneeseen johtoon) piti vuotuisen palkintogaalansa. Vuoden miesurheilijaksi valittiin Eliud Kipchoge. Siis niinkuin mitä? Tietääkseni tänä vuonna järjestettiin MM-kisat, joissa jaettiin miehille parikymmentä mestaruutta. Kipchoge ei ollut edes paikalla. Hän kilpaili tänä vuonna vain yhden kerran, voitti keväällä Lontoon maratonin kauden TOISEKSI parhaalla ajalla. Parhaan teki Kenenisa Bekele Berliinin maratonilla.
Todellisuudessa Kipchogen palkinto tuli harjoitustuloksesta. Sellaisena kahden tunnin alitusta maratonilla voidaan pitää, sillä kilpailusääntöjä suoritus ei täyttänyt. Vähän sama kuin jos vuoden jalkapalloilijan palkinto myönnettäisiin siitä, että joku esittelisi tarkka-ampujan taitojaan paukuttamalla harjoituksissa rankkaripilkulta sata kertaa peräkkäin ylärimaan. Kivikova suoritus tämäkin, mutta ei siitä vuoden urheilijan palkintoa olisi pitänyt saada. Kipchoge itse on loistava urheilija, joka on myös analyytikkona huippuluokkaa - hän on pitänyt parhaan koskaan katsomani urheilijaluennon.
Vuoden nuoren miesurheilijan pysti meni niin ikään kestävyysjuoksijalle, Etiopian Selemon Baregalle. Hänkään ei ollut mukana MM-Dohassa, mutta juoksi juniorien ME:t vitosella ja kympillä. Baregasta on odotettu Etiopian seuraavaa superjuoksijaa Gebrselassien ja Bekelen manttelinperijäksi, mutta tähän voi suhtautua lievällä epäilyksellä sen jälkeen, kun on nähnyt hänen toistaiseksi ainoassa arvokilpailussaan viime vuonna nuorten MM-kisoissa tapahtuneen murenemisen kovassa paikassa ja mitaleilta tipahtamisen vitosella.
Valmentajapalkinto sen sijaan meni oikeaan paikkaan. Hämmästyttävällä uskalluksella se myönnettiin irlantilaiselle Colm O'Connellille, jota ilman Kenian juoksuihme ei olisi läheskään niin suuri kuin on.


15. Kova veto

Caitlyn "Bruce" Jenner kertoo avoimesti peloistaan ja vaikeuksistaan sukupuolenvaihdoksensa yhteydessä. Hän pitää vaihdosta kovimpana saavutuksenaan, kovempana kuin olympiavoittoa. Perustelukin on hyvä; olympialaisiin hän treenasi 12 vuotta, mutta vaihdokseen kesti 65 vuotta. Tuo päätös vaati todellakin rohkeutta. Tai kuten asia ilmaistaisiin Jennerin äidinkielellä: that decision really took some balls.


16. 110 kg lihaa

Käsipallon naisten MM-kisat alkavat muutaman päivän kuluttua. Avauspäivänä käsipallojättiläinen Tanskalla on vastassaan Australia, jolla on riveissään yhtä vähemmän naispelaajia kuin Tanskalla. Puuttuva pelaaja on 188-senttinen ja 110-kiloinen 22 käsipallomaaottelun veteraani, jonka selässä lukee Mouncey. Pikkuisen ongelman joidenkin (eli täysissä järjissään olevien, joita tässä maailmassa tuntuu olevan päivä päivältä harvemmassa) mielestä muodostaa se, että kyseiset 22 maaottelua on pelattu Australian miesten maajoukkueen riveissä etunimen ollessa Callum, kun nykyään se on Hannah. Edustusoikeuden hän on saanut, kun hormonitasot ovat samat kuin naisilla.
Tämä on täyttä pelleilyä. Joskus aikanaan ei olisi edes voitu kuvitella, että Y-kromosomilla varustettu henkilö pääsisi naisten sarjaan, vaikka munat olisivat takanreunuksen yläpuolella täytettyinä. Hormonitasoista puhuminen on älyllisesti epärehellistä poliittisen korrektiuden taakse piiloutumista. Jos miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia, niin kaiken järjen mukaan muuttumalla miehestä naiseksi maailman sadanneksi paras mies lajissaan olisi maailman sadanneksi paras nainen lajissaan, tai ei ainakaan kymmenen parhaan joukossa. Vaan joka ainoa todistuskappale huutaa päinvastaista. Gavin Hubbard oli uusseelantilainen kansallisen tason painonnostaja. Sitten hän käväisi vaihtamassa sukupuoltaan ja nousi saman tien maailman huipulle. Ikää oli 35 vuotta, mikä on painonnostajalle yleensä eläkeikä. Suomestakin löytyy vastaava esimerkki; kuntourheilijatasoinen mies käväisi leikkauttamassa itsensä naiseksi ja kuinka ollakaan, viisikymppisenä työnteli naisten kuulalla tuloksia joihin ei yksikään yli nelikymppinen suomalaisnainen ole koskaan yltänyt. Hormoniarvoista se on kiinni, jepjep. Tosi uskottavaa. Edellisen uutisen Jenner sentään vaihtoi pukuhuonetta vasta kauan uransa jälkeen.
Eikä tämä tähän jää, sanokaa minun sanoneen. Kohta aletaan hormonitasojen alentamista urheiluliittojen vaatimuksesta pitää ihmisoikeusloukkauksena. Seuraavaksi todetaan että niitä, jotka eivät vielä ole leikkausta läpikäyneet mutta identifioituvat naiseksi, sorretaan ja heille pitää myöntää oikeus ottaa osaa naisten sarjaan. Lopulta päädytään siihen, että naisten sarjaan saa osallistua, jos on riittävän vittumainen mies.
Järjellisiä vaihtoehtoja on tasan kaksi:
1) Naisurheilusta suljetaan pois kaikki, joilla on Y-kromosomi.
2) Jatketaan nykyistä poliittisesti korrektia pelleilyä kunnes saavutetaan kulminaatiopiste, jossa naisten lajeihin saavat osallistua kaikki ne, jotka sanovat tuntevansa itsensä naiseksi ainakin kilpailun ajan. Varsinainen naisurheilu siirretään paralympialaisiin, vammaluokituksena puuttuva Y-kromosomi.


Loppukevennys 1: Kun työhaastattelussa kusetettiin

Ranskasta kuuluu kummia: paikallisen kulttuuriministeriön virkamies on työhaastettelun yhteydessä sujauttanut naispuolisten hakijoiden kahviin tai teehen nesteenpoistolääkettä ja vienyt nämä sitten kävelylle mahdollisimman kauas julkisista vessoista. Tämän jälkeen hän on tarjonnut takkiaan näkösuojaksi, kun naisten on ollut pakko virtsata. Tiedossa ei ole, onko suihkun pituus tai kestoaika vaikuttanut palkkaamiseen.
Suomessa vastaavaan operaatioon ei tarvitsisi sujauttaa mitään lääkettä haastateltavan kahviin. Riittää kun virkamies luettaa kanditaatilla pätkän hallitusohjelmaa. Sillä on sentään onnistuttu kusettamaan suurta osaa Suomen kansasta.


Loppukevennys 2: Mihin &%/#%#¤ ne kaikki rahat menevät?

Brittinainen on käyttänyt yli 200 000 puntaa kauneusleikkauksiin eikä ole vieläkään tyytyväinen. Seuraavaksi hän haluaa "Barbie-vaginan". Epäilen ettei hän ole koskaan nähnyt alastonta Barbie-nukkea, josta tulee lähinnä mieleen Uuno Kailaan riemastuttava runo Helvetti:
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
Sillä ei ollutkaan sitä!


Tästä puuttuu jotain hyvin oleellista.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Uusinta: Mitä on tehtävä?

Lukijalle: Kirjoitin melkein kahdeksan vuotta sitten jutun, jossa kerroin mitä perussuomalaisissa on pielessä ja mitä asian korjaamiseksi on tehtävä:

Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?

Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.

Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.

Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.

Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.

1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään.
(Päivitys 23.11.2019: Melko hyvässä kuosissa. Eipä ole samaa määrää skandaaleja viime aikoina näkynyt. Tosin osasyy tähän on yleisesti muuttunut ilmapiiri.)

2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä.
(Päivitys 23.11.2019: Soinista on päästy eroon. Asiassa on sekin hyvä puoli, että nykyään uskaltaa julkisesti tunnustaa äänestävänsä persuja, kun Soinin aikana vielä hävetti.)

3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin.
(Päivitys 23.11.2019: Ilmeisesti paremmassa kunnossa, mutta tekemistä on vielä.)

4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa.
(Päivitys 23.11.2019: Näin on tehty. Vieläkin realistisemmin voisi toimia, etenkin kun pääministerikin ehti jo ilmoittaa puolueen puheenjohtajan ajatusmaailman sairaaksi. Myötäilemällä ei vallankahvaan ja vaikuttamaan päästä, sen on järjestelmäpuolue päättänyt. Ainoa tapa on ajaa isänmaan asiaa ja kasvaa riittävän suureksi.)

5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä.
(Päivitys 23.11.2019: Valitettavasti edelleen hakusessa.)