Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


maanantai 1. kesäkuuta 2020

Perustutkimusta


Raskaiden alkuaineiden tutkimuskeskus, Darmstadt, Saksa, näinä päivinä

- Uskokaa nyt hyvällä. Te tarvitsette tähän hommaan ulkopuolista apua.
- Herra johtaja ei nyt hätäile. Kyllä me tämä klaarataan.
- No ei kyllä ole siltä näyttänyt. Olette pahasti jäljessä aikataulusta.
- Myönnetään. Mutta läpimurto on vain ajan kysymys. Tarvitaan lisää kokeita.
- Eli aikaa. Ja olen muuten ihan varma, että venäläisillä on jo suunnitelma hyppysissä.


Yhdistynyt atomitutkimuksen instituutti, Dubna, Venäjä, samaan aikaan

- Herra johtaja. Ei tästä mitään tule. Me tarvitsemme ulkopuolista apua.
- Ei meillä kuulkaa resurssit mihin tahansa riitä. On se nyt kumma että maailman huippufyysikot eivät saa tätä ratkaistua.
- Tämä ei nyt kuulkaa ole fysiikan osaamisesta kiinni.
- Älkää viitsikö mussuttaa vaan pistäkää hiukkaskiihdytin laulamaan. Onnistui se viimeksikin.


Darmstadt

- Nyt hei ihan aikuisten oikeasti. Mikä on edellinen kerta kun me on onnistuttu ekana, ennen ryssiä?
- 1996. Silloin tehtiin kopernikiumia, alkuaine 112.
- Siis 112? Entäs monta on sen jälkeen keksitty?
- Odotas mä lasken (ottaa kädet pois labratakin taskusta ja nostaa sormia pystyyn yksi kerrallaan). Nihonium, flerovium, moskovium, livermorium, tennessiini, hitto, menee toiselle kädelle..., oganesson... siinä ne. Kuusi.
- Kuusi kertaa. Jääty toiseksi. Ei helvetti. Nyt tarvitaan apua.


Dubna

- Olette te ennenkin onnistuneet. Toistakaa vain samaa menestysreseptiä.
- Kuulkaas nyt johtaja. Tämä ei enää toimi samalla tapaa kokeellisesti.
- Ja miksi ei?
- No katsokaas. Me luulimme törmänneemme menestysreseptiin silloin kymmenen vuotta sitten. Silloin oltiin tuurilla löydetty neljä uutta alkuainetta. Sitten tuo Smirnov sai sen kuningasideansa. Pistettiin mylly pyörimään ja tennessiini löytyi hetkessä!
- Ja nyt on kulunut kymmenen vuotta eikä mitään. Miksi ette toista Smirnovin ideaa?
- No kun tennessiini oli numero 117. Oganesson on seuraava, 118. Ja se oli löydetty tuurilla jo 2002, toisella systeemillä. Kun me yritettiin Smirnovin idealla saada oganessonia aikaan, se onnistui. Ajateltiin että tää oli sitten tässä. 119 menee samalla reseptillä ja saksalaiset, japsit ynnä muut jäävät ihmettelemään mitä helvettiä tapahtui, kun me ollaan jo teoreettisella stabiilisuuden saarella eli alkuaineessa 126.
- Mutta se ei enää toiminutkaan...
- Гавно! Ei toiminut ei. Oli niin noloa että ei viitsitty edes julkaista tutkimustuloksia koko kokeesta.


Darmstadt

- Teillä ei siis ole mitään käryä miten alkuainetta 119 saataisiin aikaan?
- Oli, mutta tehtiin viimeiset viisi vuotta ihan turhaa työtä.
- Niin joo. Tarkoitat sitä teollisuusvakoilua.
- Ei se nyt mitään vakoilua ollut. Venäläiset julkaisivat tutkimusraporttinsa ihan avoimesti. Siitä me huomattiin selvä säännönmukaisuus ja tajuttiin, kuinka tämän pitäisi toimia.
- Vaan ei toiminut.
- No ei. Saanen kuitenkin huomauttaa, että parin vuoden jälkeen sanoin itse, että kyllä venäläisetkin ovat tämän tajunneet. Eivät ne tyhmiä ole, takuulla ovat yrittäneet samaa kuin mekin ja vielä aiemmin. Ei se tennessiini tyhjästä tullut, kyllä minä uskon että niillä oli systeemi. Joka ei enää toiminutkaan, kun otettiin 119.
- Kuka tämän venäläisten systeemin huomasi?
- Schmidt.
- Kuka helvetin Schmidt? Ei tässä tutkimusryhmässä ketään sellaista ole.
- Niin tosiaan, johtajahan on ollut täällä vasta kaksi vuotta. Ja Schmidt on ollut jo kolme vuotta... niin no, lataamossa.
- Että mitä helvettiä?


Dubna

- No ettekö te voisi kysyä Smirnovilta uudestaan?
- Yritettiin. Mutta ei se osannut. Se nyt vain oli ihan sattumaa, että Smirnovilla oli sen alan tietämystä. Sitä ei vain ole riittävästi. Me tarvitaan ammattilainen. Palkatkaa sellainen.
- Ei onnistu. Määrärahat.
- Se se nyt vasta kalliiksi tulee jos hiukkaskiihdytintä umpimähkään pyöritetään ja toivotaan parasta.
- Selittäkää se ylemmälle taholle jos paremmin osaatte. Minä en viitsi.


Darmstadt

- Eli Schmidt siis ... sekosi?
- Jep. Työpaikkakiusaamista.
- Miksi hitossa?
- Kateus. Erilainen koulutus.
- Koulutus? Fyysikoitahan te kaikki olette.
- Niin nykyään. Mutta kun Schmidt oli... matemaatikko.
- DONNERWETTER! Minähän sanoin että te tarvitsette matemaatikkoa.
- Ei tarvita. Kyllä me se oikea kaava saadaan vielä selville. Jos ei muuten niin kokeellisesti.
- Eli hiukkaskiihdytin pyörimään ja toivotaan parasta... ei helvetti.


Dubna

- Selittäkääs nyt vielä kerran mitä täällä oikein tapahtui. Mikä se Smirnovin kaava oikein oli ja miksi se ei toimi.
- Johtaja on itsekin fyysikko. Tämä on matematiikkaa. Minäkin olen fyysikko. Ei tämä nyt ihan helppoa ole.
- Yrittäkää nyt kuitenkin. Ei tarvitse mennä laskutoimituksiin, pistäkää vain tuohon paperille, riittää kun ymmärrän päälinjat.


Darmstadt

- Katsokaas nyt johtaja. Tämä hommahan on periaatteessa helppoa.
- Vaan ei näytä teiltä onnistuvan.
- No yritän kuitenkin selilttää. Viimeisin alkuaine joka me keksittiin, oli kopernikium. Sen järjestysluku on 112. Sitä saatiin aikaan törmäyttämällä keskenään lyijyä, 82, ja sinkkiä,
30. 82 + 30 = 112.
- Uskotaan. Entäs sitten?
- Ei sitten vaan ennen sitä. Kopernikium keksittiin 1996. Sitä ennen me tehtiin ensimmäisenä röntgeniumia, 111. Törmäytettiin vismuttia, 83, ja nikkeliä, 28. 83 + 28 = 111. Joko johtaja huomaa kaavan?
- En.
- Niin no, ei se helppoa olekaan. Joten mennään vielä taaksepäin. Meidän kunnian vuodet. Keksittiin darmstadium, meitnerium, hassium, bohrium, ... . Mutta siis darmstadium, 110. Törmäytettiin lyijyä, 82, ja nikkeliä, 28. 82 + 28 = 110.
- No nyt tajusin!


Dubna

- Niin. Saksalaiset olivat meitä edellä vuoteen 2000 asti. Tosin vuonna 1998 oltiin ihan tuurilla löydetty flerovium eli alkuaine 114. Sitten yhtä lailla tuurilla löydettiin livermorium, 116. Ja nihonium. 113. Siinä vaiheessa Smirnov alkoi epäillä jotakin.
- Ja löysi kaavansa.
- No ei. Itse asiassa tuossa välissä oli jo löydetty oganesson, 2002. Tuurilla. Tosin silloin ei oltu varmoja että näin oli käynyt, vaan vasta 2005 varmistettiin asia. Mutta se, mikä sotki Smirnovia oli japanilaisten työ.
- Japseilla varmaan oli systeemi.
- No ei, mutta heillä olikin matemaatikot. Tiesivät mitä pitää tehdä, joten saivat nihoniumia aikaan kehnommallakin välinestöllä. Vika oli siinä, että he tekivät sen eri tavalla kuin me ja se sekoitti Smirnovin laskelmia moneksi vuodeksi.
- Selitä tarkemmin.
- No katsos kun kirjoitan paperille. Flerovium 114 saatiin aikaan, kun törmäytettiin plutoniumia 94 ja kalsiumia 20. Livermorium 116 saatiin aikaan, kun törmäytettiin curiumia 96 ja kalsiumia 20. Läpimurto tuli, kun moskovium 115 saatiin aikaan törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Kaikissa oli mukana kalsium.
- Niinpä. Jos olisikin ollut noin yksinkertaista, niin mikäs siinä. Mutta kun japsit sotkivat ja saivat aikaan nihoniumia 113 törmäyttämällä vismuttia 83 ja sinkkiä 30. Lisäksi me oltiin saatu aikaan oganessonia 118 törmäyttämällä lyijyä 82 ja kryptonia 36. Ja nihoniumia törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Hetkinen. Nihoniumia saatiin siis amerikumista ja kalsiumista. Mutta niin saatiin myös moskoviumia!
- Jep. Kesti kauan ennen kuin tajuttiin, että nihonium syntyi moskoviumin alfahajoamisen seurauksena. Arvaa oliko sotku. Mutta Smirnov oivalsi tämän.
- Ja saitte aikaan tennessiiniä, ettekä tuurilla vaan järjestelmällä.
- Jep. Smirnovin kuningasidea. Hän tajusi, että törmäyttämällä kalsiumia aina raskaamman alkuaineen kanssa saadaan uutta ainetta.
- Ja tämä onnistui myös oganessonilla...
- Jep. Törmäytettiin kaliforniumia 98 ja kalsiumia 20. Tadaa, tuli oganessonia. Mutta kun yritettiin einsteiniumilla 99 ja kalsiumilla 20, niin tuli vain iso sähkölasku.


Darmstadt

- Eli siis uuden alkuaineen järjestysluku on törmäytettyjen alkuaineiden järjestyslukujen summa!
- Juuri noin. Ja venäläiset olivat ilmeisesti oivaltaneet edetä siten, että törmäyttivät kalsiumin kanssa aina vain yhtä raskaampaa ainetta.
- Ja te yrititte samaa.
- Niin. Mutta se ei toiminut enää alkuaineella 119.


Dubna

- Eli nyt teidän tarvitsisi vain löytää kaksi alkuainetta joiden summa olisi 119... kunhan toinen niistä ei ole kalsium.
- Aivan. Ja me tarvitsemme matemaatikon. 119 on pirullinen luku. Me olemme fyysikoita eikä matemaatikoita. Ei me perkele löydetä millään kahta lukua, joiden summa olisi 119.
- Ja nyt sitten haluatte matemaatikon. Mikä häpeä!
- Saksalaisilla on taatusti matemaatikko. Minä epäilen että ne keksivät tuon meidän systeemin muutama vuosi sitten. Nyt ne ovat yrittäneet kalsiumilla ja kaliforniumilla saada aikaan alkuainetta 119 ja kun se ei onnistu, niin matemaatikolta kestää vain hetki löytää uudet aineet joilla kokeilla. Me jäädään tässä kisassa armotta kakkoseksi, ellei johtaja anna määrärahoja matemaatikon palkkaamiseen.


Darmstadt

- Eli te ette siis millään löydä kahta alkuainetta, joiden järjestyslukujen summa olisi 119.
- Kuulkaa kun 119 on varmaan alkuluku. Tosin minä olen fyysikko, mutta kuulin matemaatikoilta että alkuluvut ovat hankalia, mitä ne sitten ikinä ovatkin.
- Ettekö sitten voisi kokeilla lukua 120? Se kuulostaa helpommalta.
- Hei, me ollaan saksalaisia. Ordnung muss sein, edetään järjestyksessä.


Tukholma, Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia

- Jaaha, fysiikan nobel pitäisi taas jakaa. Ehdotuksia?
- Eipä ole pitkään aikaan palkittu uusien alkuaineiden keksimisestä. Miten olisi?
- No eivätpä ne kymmeneen vuoteen ole keksineetkään mitään.
- Ei taida olla ihan helppoa hommaa. Mikähän siellä tällä kertaa mättää?

lauantai 30. toukokuuta 2020

Uusinta: Kennedyt

Lukijalle: Tänä keväänä Kennedyjen sukua koetteli taas uusi tragedia tämän jutun listan kymmenennen henkilön tyttären hukuttua poikansa kanssa:

Suomessa nimi "Kennedy" tarkoittaa lähes kaikille murhattua presidentti John F. Kennedyä. Jotkut saattavat muistaa myös hänen niin ikään murhatun pikkuveljensä Robert F. Kennedyn ja vielä nuoremman veljen Ted Kennedyn. Kennedyn perhe ei kuitenkaan ponkaissut tyhjästä supervaikuttajaksi ja vielä vähemmän se on kadonnut kartalta tuon tunnetuimman sukupolvensa jälkeen. Veljesten menestykselle loi pohjan kaksi aiempaa sukupolvea eivätkä huonosti ole pärjänneet heidän jälkeläisensäkään.

Suku on alkujaan lähtöisin Irlannista, josta Patrick Kennedy lähti koettamaan onneaan rapakon taakse 1849. Hänen kohtalonsa sinetöi kolikonheitto, joka ratkaisi kumpi veljeksistä jää pitämään kotitilaa ja kumpi lähtee Amerikkaan. Mitenhän maailmanhistoria olisi mennyt, jos kolikko olisi päätynyt toiselle kyljelleen?

Patrick kuoli nuorena, mutta jätti jälkeensä pojan, joka ensimmäisenä suvun jäsenenä meni mukaan politiikkaan ja loi perustan perheen vauraudelle ja vaikutusvallalle. Tämä oli uraauurtavaa, koska katolinen suku ei ollut koskaan aiemmin noussut mahtiasemaan protestanttien pitäessä valtaa. Patrickin pojalla oli vain yksi poika, mutta tämä Joe-poika olikin sitten suvun varsinainen kantaisä. Joella oli yhdeksän lasta, joilla puolestaan oli lukuisia omia lapsia. Heistä - etenkin pojista - melkoinen osa eteni politiikassa pitkälle. Lopuistakin suurin osa oli mukana demokraattisen puolueen toiminnassa, vaikka ei itse julkiseen virkaan pyrkinytkään. Nykyään suku on Joesta laskien jo kolmannessa polvessa julkisessa elämässä ja ne, jotka eivät ole menneet politiikkaan, ovat usein melkoisia yhteiskunnallisia vaikuttajia joko järjestöissä tai liike-elämässä.

Seuraavassa listassa ovat Kennedyn suvun poliitikot siinä järjestyksessä, kuinka pitkälle he ovat urallaan edenneet. Mukaan ei ole otettu sukuun naituja - joista heistäkin löytyy presidentiksi pyrkineitä ja osavaltion kuvernöörejä - vaan ainoastaan kantaisän suorat jälkeläiset.

1. John F. Kennedy, 1917-1963
Vähän tunnettu tosiasia on, että John F. eteni perheen ykköskärkenä presidentiksi vain siksi, että hänen vanhempi veljensä Joseph. P. Jr. oli kaatunut sodassa. Läheltä piti JFK:lla itselläänkin, hänen komentamansa torpedovene upposi japanilaisen hävittäjäaluksen törmättyä siihen. Hävittäjän päällikkö, komentajakapteeni Kohei Hanami oli sittemmin kunniavieraana presidentin virkaanastujaisissa. JFK valittiin liittovaltion edustajainhuoneeseen vain 29-vuotiaana, josta ura urkeni. Ensin 35-vuotiaana senaattiin ja siitä sitten historian nuorimpana, vain 43-vuotiaana presidentinvaalien voittoon. JFK murhattiin hänen ollessaan vasta 46-vuotiaana, jolloin useimmat presidentit eivät olleet vielä edes virkaan pyrkineet.

2. Robert F. Kennedy, 1925-1968
JFK:n pikkuveli RFK oli veljensä hallituksessa oikeusministerinä (JFK vitsaili, että Bobbyn on syytä hankkia jotain oikeusalan kokemusta ennen oman toimiston perustamista) ja senaatin jäsenenä 1965-68. Todennäköiseltä näyttänyt demokraattien presidenttiehdokkuus kariutui salamurhaan vain 42-vuotiaana.

3. Ted Kennedy, 1932-2009
Joen nuorimmasta pojasta rakennettiin presidenttiä, kun JFK:n ja RFK:n elämät katkesivat salamurhiin. Tedin uraa kuitenkin varjosti hämäräksi jäänyt auto-onnettomuus 1969, jossa nuori nainen menehtyi. Kahdet seuraavat presidentinvaalit käytiin ilman Kennedyä ja 1980 kannatus ei riittänyt syrjäyttämään sittemmin Reaganille hävinnyttä istuvaa presidenttiä Jimmy Carteria. Tedin uran huipentumaksi jäi pitkä kausi USA:n senaatissa 1962-2009.

4. Patrick J. Kennedy, 1967-
Tedin nuorempi poika oli edustajainhuoneen jäsenenä 1995-2011 Rhode Islandin edustajana. Hän luopui paikastaan vapaaehtoisesti ja vetäytyi politiikasta.

5. Joseph P. Kennedy II, 1952-
RFK:n vanhin poika oli Massachusettsin edustajana liittovaltion edustajainhuoneessa 1987-1999.

6. Joseph P. Kennedy III, 1980-
RFK:n vanhin pojanpoika on ollut USA:n edustajainhuoneen jäsen vuodesta 2013 alkaen. Hänen valintansa päätti lyhytaikaisen kuivan kauden: 2011-2013 ei parlamentissa ollut istunut ainuttakaan Kennedyä ensi kertaa sitten vuoden 1947.

7. Joseph P. Kennedy Sr., 1888-1969
P.J. Kennedyn poika oli enemmänkin liikemies, mutta poliittistakin intohimoa löytyi. Häntä pidettiin mahdollisena tulevana presidenttinä, mutta poliittisella uralla hän ei kuitenkaan edennyt Ison-Britannian suurlähettilään tehtävää (1938-40) pidemmälle. Hän ajautui poliittiseen umpikujaan kannattaessaan isolationismia ja vastustaessaan Isolle-Britannialle annettavaa sota-apua. Tajuttuaan tilanteen itsekin hän keskittyi edistämään poikiensa uraa, mikä onnistuikin loistavasti – mutta ei niin loistavasti kuin mies itse olisi toivonut, koska vain yhdestä tuli presidentti. Poikia oli neljä, joista vanhin kaatui sodassa 29-vuotiaana ja tyttäriä viisi.

8. P.J. Kennedy 1858-1929
Suvun ensimmäinen poliitikko. Patrickin poika Patrick Joseph eli P.J. vaurastui juottamalla viskiä Bostonin saluunoissaan. Ensin tavalliselle kansalle ja sitten Bostonin yläluokalle. Vuonna 1884 hänet valittiin Massachusettsin osavaltion edustajainhuoneeseen, jossa hän vietti ensin viisi vuotta ja sitten vielä kuusi vuotta osavaltion senaatissa ennen vetäytymistään politiikasta. Hänellä oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi ja sai lapsia. Kahden tyttären jälkeläiset eivät ole ottaneet osaa politiikkaan, mutta Joe-poika oli poliitikkosuvun varsinainen kantaisä.

9. Mark Shriver, 1964-
Eunice Shriverin keskimmäinen poika oli Marylandin osavaltion edustajainhuoneen jäsen 1995-2003 ja pyrki onnistumatta liittovaltion edustajainhuoneeseen 2002.

10. Kathleen Kennedy Townsend, 1951-
RFK:n vanhin lapsi oli Marylandin osavaltion varakuvernööri 1995-2003.

11. Edward M. Kennedy Jr, 1961-
Tedin vanhempi poika on istunut vuodesta 2014 alkaen Connecticutin osavaltion senaatissa. (Päivitys 30.5.2020: Ei asettunut enää ehdokkaaksi vuoden 2019 vaaleissa.)

12. Caroline Kennedy, 1957-
Presidentin tytär ei ole pyrkinyt vaaliehdokkaaksi, vaikka harkitsikin New Yorkin paikkaa USA:n senaatissa sen vapauduttua Hillary Clintonilta. Nykyään USA:n suurlähettiläänä Japanissa. (Päivitys 30.5.2020: Suurlähettiläskausi päättyi 2017.)

13. Jean Kennedy Smith, 1928-
Joen tyttäristä ainoa, joka seurasi veljiensä esimerkkejä itsenäisellä poliittisella uralla. Oli Irlannin suurlähettiläänä 1993-98.

14. John F. Kennedy Jr., 1960-1999
JFK junior ei ehtinyt mukaan politiikkaan muuten kuin kampanjoimalla sukulaistensa puolesta. Hän ei kuitenkaan sulkenut poliittista uraa pois. Spekuloitiin ja uskottiin, että hän tulisi lähivuosina mukaan politiikkaan, mutta kohtalokas lento-onnettomuus päätti hänen elämänsä alle nelikymppisenä.

15. Eunice Kennedy Shriver, 1921-2009
Joen tytär osallistui isoveljensä presidentinvaalikampanjaan 1960 ja oli 1972 demokraattien varapresidenttiehdokkaakaana olleen aviomiehensä Sargent Shriverin kautta mukana politiikassa myöhemminkin. Yhteiskunnallisessa toiminnassa hän oli parhaiten tunnettu kehitysvammaisten Special Olympics -liikkeen keulakuvana. Hän on myös Kalifornian entisen kuvernöörin anoppi - tosin kuvernööri on paremmin tunnettu näyttelijänurastaan, kyseessä on nimittäin Arnold Schwarzenegger.

16. Anthony Shriver, 1965-
Eunice Shriverin nuorin poika on ollut demokraattisen puolueen toiminnassa mukana ja harkitsi Floridan kuvernööriehdokkaaksi ryhtymistä ainakin 2005.

17. Timothy Shriver, 1959-
Eunice Shriverin vanhin poika jatkaa äitinsä työtä alalla ja on Special Olympics -liikkeen puheenjohtaja.

18. Kerry Kennedy, 1959-
RFK:n tytär on ihmisoikeusaktivisti, demokraattipuolueen jäsen ja New Yorkin kuvernööri Andrew Cuomon ex-vaimo.

perjantai 29. toukokuuta 2020

Sivallus CCCLXV

Rajun lääkekuurin jälkeen:
Salli: - No, nyt kun kuuri on ohi ja alat toipua, niin miltä ne punakolmiolääkkeet tuntuivat?
Jaska: - Jumaliste. Kun yritti ajatella jotain vähänkin haastavampaa, niin tokkuran takia ei tullut mitään. Ja ihan normiasioissakin järki juoksi kolmasosanopeudella.
Salli: - Noin paha?

Jaska: - Kuule, jos annostus olisi ollut vähän suurempi niin olisin saattanut kannattaa demareita.

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Uutiskatsaus 22/2020


1. Porauslautalla

Ruotsinlaivoja nimitetään maailman suurimmiksi porauslautoiksi. Välillä käy kuten öljynporauksessakin eli joku koettaa porata paikassa johon ei ole porausoikeuksia. Näin kävi myös eräälle synttäriristeilyllään olleelle suomalaisnaiselle: "Ollessaan hetken erossa seurueestaan nainen kohtasi hyttikäytävällä miehen, joka hänen mukaansa vaikutti aluksi ”kivalta”. Vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt, he alkoivat pian halailla ja suudella toisiaan. Kohta nainen kuitenkin koki miehen yli-innokkaiksi - varsinkin, kun tämä ryhtyi kähmimään ja kopeloimaan häntä. Nainen alkoi toppuutella, ja kohta he erkanivatkin omille teilleen."
Myöhemmin pariskunta törmäsi uudelleen ja miehenkuvatus yritti raiskata, mutta nainen onnistui pakenemaan. "Mies kertoi poliisille, ettei ollut ymmärtänyt kaikkea, mitä hänen laivalla tapaamansa nainen oli sanonut. Mies selitti, ettei osannut suomea - kertomansa mukaan englantiakin hän osasi vain sanat ”huomenta”, ”näkemiin” ja ”minkä ikäinen olet”." Jos englannin kielen taito on tuolla tasolla, niin voi vetää varsin selvät johtopäätökset siitä, että kyseinen tapaus ei ollut eurooppalainen. Tällöin kummastusta herättää naisen käsittämättömän luottavainen käytös.
Sanotaan että raiskauksessa tai sen yrityksessä uhri on aina sataprosenttisen syytön. No jaa. Jos joku menee nakkikioskijonossa vittuilemaan tiettyjä jengitunnuksia kantaville harrikkajengiläisille, niin kyllä sairaalassa voi ehkä miettiä että taisi tässä olla vähän omaakin vikaa. Kokonaan toinen asia olisi sitten, jos mediassa olisi poliitikkojen ja toimittajien suulla toitotettu, että nallekarhumaisen mukavat varttuneemmat mopopojat pitävät räväkästä leikinlaskusta. Tällöin uhri on syytön ja osasyyllisiä voi etsiä median ja politiikan suunnasta.


2. Kossupullolukemat

Raiskauksista 38 % on ulkomaalaisten tekemiä. Tämä on melkoinen suoritus, kun ottaa huomioon että Suomessa asuvista noin viisi prosenttia on ulkomaalaisia. Vielä huomattavammaksi suoritus tulee, kun huomioi melkoisen osan ulkomaalaisista olevan sivistyneistä maista eikä Afrikasta tai Lähi-Idästä, joista tulevien suhteellinen raiskausriski on 17-kertainen suomalaisiin nähden. Ja erityisen huomattavaksi se tulee, kun tietää että suomalaisiksi lasketaan myös ne afrikkalaiset ja lähi-itäläiset, jotka ovat valitettavasti saaneet Suomen kansalaisuuden joko syntyjään tai yleensä valheellisin perustein.
On muuten turha yrittää kommentoida uutisen kommenttiosioon, sitä ei ole. Ullatus!


3. Solvaus ja raiskaus

Yli 70-vuotias helsinkiläisnainen kyllästyi haittamamujen aiheuttamaan kotirauhan häirintään ja solvasi heitä rasistisesti. Nainen katkeroitui entisestään ja alkoi esim. metromatkoillaan puhua rasistisesti, mikä videoitiin. Korvauksia tuli maksettavaksi 4000 euroa. Edellisessä uutiskatsauksessa kerroin törkeästä lapsenraiskauksesta, josta tuli korvauksia 15500 euroa. Suunsoitosta sai uhri siis reilun neljäsosan siitä, mitä törkeän raiskauksen kohteeksi joutunut lapsi.
Duoda duoda. Ehkä olen jotenkin kieroutunut, mutta voin vakuuttaa että minua saa kuka tahansa tulla solvaamaan miten tahansa vaikka tunnin ajan, jos saan siitä 4000 euroa. Mutta en todellakaan suostu raiskattavaksi 15500 eurolla, en edes vaikka summaan lyötäisiin nollia perään.


4. Bisnesidea

Koronaepidemian ansiosta Suomen rajoilla ei ole tullut yhtään ainutta turvapaikkahakemusta sitten 19.3. Uusia hakemuksia on tehty joitakin, mutta ne kaikki ovat tehneet jo aiemmin Suomessa valitettavasti oleskelleet. Uusintahakemuksia taas on tehty vaikka miten paljon, valitettavasti. Mutta asiaan. Nyt olisi loistava paikka painattaa T-paitoja tekstillä:
KIITOS
Koronapandemia 2020-?
Turvapaikkahakemuksia 0


5. Silloin kun sana oli vielä vapaa

Ruotsin maahanmuuttoviraston johtaja sanoo otsikon lehtileikkeessä suoraan, että useimmat raiskaajat ovat maahanmuuttajia. Hän kutsuu tapahtumaa "kulttuurien yhteentörmäykseksi".
Hän sanoo, että nämä miehet tulevat miesten hallitsemista yhteiskunnista, joissa naiset ovat täysin alistettuja. Heidän kotimaissaan naiset on kasvatettu alistumaan. Tätä taustaa vasten ei ole helppoa ottaa yhteyttä vapaisiin ruotsalaisiin naisiin. Mies ymmärtää vapautuneisuuden väärin ja tällöin on "kulttuurien törmäys" valmis.
Tämä tapahtui 1978. Mikä herättää kaksi ihmetyksen aihetta. Pienempi niistä on se, mitä sananvapaudelle on tapahtunut 40 vuodessa - nyt jos sanoisi samassa asemassa saman totuuden ääneen, teilaus tapahtuisi hetkessä. Suurempi ihmetyksen aihe on se, mitä helvettiä oikein tapahtui näiden 40 vuoden aikana, kun kerran jo tuolloin ammattilainen tiesi tasan tarkkaan missä mennään ja mihin ollaan menossa? Sama kuin Titanicin kapteeni olisi todennut "Jee, jäävuori! Nyt täysillä päin, niin saadaan grogilaseihin viilennystä!"


6. Haittaisänmaallinen

Törmäsin Hommaforumin "Hauskat kuvat" -osiossa (sori, vain jäsenille nähtävissä eli en linkitä) äskettäin muutamaan kuvakaappaukseen hörhöilijöiden sivuilta, joissa mainittiin itselleni uusi termi. Haittaisänmaallinen. Googletus paljasti, että termiä on käytetty jo parin vuoden ajan.
Että minä niin mieleni ilahdutin.
Käsittääkseni termillä "haittaisänmaallinen" tarkoitetaan ihmistä (sanan "ihminen" käyttö tässä yhteydessä on toki vihervasemmiston mielestä määrittelyvirhe), joka vastustaa kehitysmaista tapahtuvaa maahanmuuttoa, suomalaisen teollisuuden alasajoa, armeijan menoleikkauksia ym vastaavia vedoten kansakunnan etuun.
Termi on selvästi tarkoitettu vastavedoksi "haittamaahanmuuttajalle". Tämän termin levittämisestä, joskaan en keksimisestä, otan osan kunniasta häpeämättä itselleni. Aloin viljellä sitä - siihen asti vain yksittäisiä kertoja esiintynyttä sanaa - järjestelmällisesti vuoden 2015 paikkeilla. Siitä tuli parin vuoden kuluessa osa poliittista kielenkäyttöä, joka esiintyi viime eduskuntavaaleissa monen ehdokkaan sloganissa.
"Haittamaahanmuuttaja" tarkoittaa maahanmuuttajaa, jonka Suomelle aiheuttamat kustannukset ovat suuremmat kuin hyödyt.
"Haittaisänmaallinen" puolestaan on ihminen, joka vastustaa haittamaahanmuuttoa. Tässä kyse on näkökannasta. "Haittaisänmaallinen" on termiä käyttävien näkövinkkelistä sellainen, jonka agenda on estää Suomen muuttaminen termin käyttäjien haluamaan suuntaan. Tämä on heidän kannaltaan haitta, ja jos se tehdään isänmaallisin perustein, seurauksena on "haittaisänmaallinen". Esimerkiksi Maria Ohisalon mielestä minä olen varmasti haittaisänmaallinen. Johon minä sanon "Kiitos, olen tuosta ylpeä."


7. Lääkitys kohdilleen

Suomessa toimittajat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että Donald Trumpin pitäisi joko lisätä, vähentää tai vaihtaa lääkitystä - kohdillaan se ei ainakaan ole. Nyt asiasta saatiin konkreettista tietoa, kun Trump kertoi käyttävänsä koronan estämiseksi malarialääkettä. Tutkimus puolestaan osoitti, että kyseinen klorokiinipohjainen lääke päinvastoin saattoi lisätä kuolemanriskiä koronapotilaalla (toki tässä pitää huomata se, että Trump käyttää lääkettä koronan ehkäisemiseen eikä hoitoon).
Enemmän asiassa kummastuttaa se, että kukaan toimittaja ei ole puuttunut juuri näiden malarialääkkeiden mahdolliseen haittavaikutukseen. Tunnen erään henkilön, jonka elimistö sekosi niiden takia. Heppu alkoi käyttäytyä oudosti ja arvaamattomasti. Toisaalta toimittelijat saattavat olla sillä kannalla, että Trumpin tilanne ei voi enää huonompaankaan muuttua.


8. Miesten maailma

Jutussa kerrotaan, kuinka maailma on suunniteltu miesten ehdoilla ja naisilla on paljon vaikeampaa. Osittainen listaus:
1. Laitteet, esimerkiksi älypuhelimet, on suunniteltu miesten suuremmille käsille.
Siis että täh? Jos älypuhelin olisi pätkääkään pienempi, niin miehen nakkisormet eivät kyllä osuisi näppäimille lainkaan. Naisen on helpompi siirtää kättään suuremmalla puhelimella kuin miehen mahduttaa sormeani paikkaan johon se ei kerta kaikkiaan mahdu.
2. Työmatkat ovat hankalampia, koska naiset käyttävät enemmän julkisia kulkuvälineitä.
Miehet kulkevat enemmän omilla autoilla myös siksi, että miehet tarvitsevat työssään useammin omaa autoa kuin naiset ja miesten työmaat ovat useammin eri paikoissa kun taas yhdessä toimipisteessä työskentelevät ovat enimmäkseen naisia.
3. Työpaikalla on liian kylmä, koska miehet pitävät viileämmistä lämpötiloista.
Jos työpaikalla on liian kuuma, miehellä ei ole paljon tehtävissä ellei halua saada syytettä seksuaalisesta ahdistelusta alushoususillaan työskentelystä. Nainen voi pukea lisää päälleen, mikä tietysti joissakin tapauksissa on esteettisesti harmillista.
4. Jos nainen ajaa autolla, hänen on useimmiten säädettävä istuinta kunnes voi lähteä ajamaan.
Ja miehenkö ei sitten tarvitse, jos nainen on viimeksi ajanut? Omakohtaista tarinaa: jos minä olen ajanut viimeksi ja Salli istuu kuskinpenkille, hän kumartuu eteenpäin, tarttuu vipuun ja siirtää istuinta lähemmäs. Ongelma ratkaistu. Jos taas Salli on ajanut viimeksi, minä yritän istua autoon, huomaan että en pääse koska istuin on liian lähellä rattia, vääntaydyn takaisin ylös, kumarrun syvälle sivuun, väännän vivusta istuinta taaksepäin, istun penkille, kumarrun eteenpäin ja siirrän istuinta uudelleen saadakseen sen sopivalle etäisyydelle, jonne se ei tietenkään sivusta tehdyllä yrityksellä mennyt. Kummalla on vaikeampaa, miehellä vai naisella, häh?


9. Ja nyt kaikki poikamiehet tarkkana!

Otsikko lupasi: "Naistet paljastavat, miten he toivovat miesten lähestyvän". Jutussa oli todellakin liuta vinkkejä, jotka naiset kertoivat. Nämä kannattaa painaa tarkasti muistiin ja välttää niiden käyttöä kuin ruttoa. Mikäli naisten antamat vinkit nimittäin toimisivat, niin sehän tarkoittaisi että naiset tietävät mitä haluavat. Kuulostaako uskottavalta?


10. Yleissivistystä

Perussuomalaisten kansanedustajaa Ville Taviota lyötiin kuin vierasta sikaa, kun hän ei "Haluatko miljonääriksi" -visassa tiennyt, missä kaupungissa Mannerheim kuoli. Vaihtoehdoiksi annettiin Porvoo, Lausanne, Wien ja Tukholma.
Tarkemmin sanoen Tavio tiesi kyllä, mutta oli epävarma ja turvautui ensimmäiseen oljenkorteensa. "– Mun vahva intuitio vetää tonne Lausanneen. En edes tiedä tarkkaan, missä se on. Se lienee Sveitsissä, olisko? Ville Tavio pohtii." Yleisöltä kysymisen jälkeen Lausanne vahvistuu ja Tavio jatkaa kisaa.
Onko tämä yleissivistystä? Piti tarkistaa peruskoululaisen historiakirjasta ja ei, siellä ei mainittu Mannerheimin kuolinpaikkaa. Eikä kyllä edes kuolinvuotta. Näin ollen kyseessä ei ole yleissivistykseen kuuluva asia.
En kyllä itsekään ollut varma, olisiko paikka Lausanne vai Geneve, muistin vain että Sveitsin ranskankielisessä osassa. Tosin annetuista vaihtoehdoista tehtävä oli helppo ja sen pitäisi olla helppo jokaiselle kansanedustajalle. Olen kuitenkin varma siitä, että noin puolet pärjäisi testissä enintään yhtä hyvin kuin Tavio eli on lähes varma mutta ei aivan. Kohua tuskin olisi syntynyt jos kyseessä olisi ollut jonkin muun puolueen edustaja.


11. Ruokavalio

"Nämä viisi asiaa tapahtuvat kehossasi, kun lopetat lihansyönnin".
1. Kuidun saanti lisääntyy.
2. Syövän ja muiden sairauksien riski pienenee.
3. Syötyjen rasvojen laatu paranee.
4. Raudan saanti vähenee.
5. B12-vitamiinin saanti vähenee.
Tunnustettakoon että olen kerran yrittänyt kasvissyöntiä, ihan tietyistä tässä yksilöimättömistä syistä. Olin syömättä mitään tasalämpöisen eläimen lihaa. Eli söin kasviksia, kananmunat ja kala olivat sallittuja. Alkoi tuntua siltä että evät kasvavat. Näistä listatusta viidestä asiasta en oikein osaa sanoa, toteutuivatko. Kuidun suhteen paskalla kävin kuten ennenkin. Muista sairausriskeistä kohta lisää. Rasvojen laadun paranemisella ei ainakaan tarkoitettu maun paranemista. Raudan saannista ja vitamiineista minulla on ollut sellainen ilmeinen harhakäsitys, että ne olisivat hyväksi.
Mutta joka tapauksessa näin omakohtaisesta kokemuksesta lisään tuohon listaan viisi muuta vaikutusta, jotka olivat ihan satavarmasti havaittavissa:
6. Verenpaineessa sekä ylä- että alapaine kohoavat.
7. Vitutus kasvaa 50 %, ärtyneisyys myös.
8. Väsyttää jatkuvasti.
9. Koko ajan on nälkä ja siitä huolimatta vatsa turpoaa.
10. Paino nousee tahdilla kilo per viikko, koska ei jaksa treenata.
Meinasin jo keskeyttää mutta tuumasin että kyllä suomalainen mies kasvisruokaa kestää. Vedin päätetyn aikamäärän loppuun sisulla. Kuuri päättyi eräänä iltapäivänä. Illan aikana laskin syöneeni kilon punaista lihaa. Seuraukset:
1. Verenpaine laski viikossa takaisin normaalilukemiin.
2. Vitutus palasi heti ensimmäisen kunnon aterian jälkeen normitasolle, mikä kieltämättä on, kiitos hallituksen, luvattoman korkea.
3. Olo oli kylläinen.
4. Energisyys palasi.
5. Paino putosi puolet hitaammin kuin oli noussut eli puolisen kiloa viikossa ja vakiintui lopulta entiselleen.
Ainoa hyvä puoli kokeilussa oli se, että nyt ymmärrän miksi kasvissyöjillä ei ole huumorintajua. Ryhdyn uskomaan kasvisruuan hyvyyteen sitten kun näen ensimmäisen mainoksen, jossa yritetään myydä lihaa sillä vetonaulalla, että se maistuu kasviksilta.


12. Maailman helpoin duuni

Sanna Marinin ollessa nouseva poliitikko hän päätti hommata säälipisteitä. Niinpä hän masinoi Twitter-hyökkäyksen itseään vastaan. Tempun nerokkuutta ei voi muuta kuin ihastella: kyllähän nuori nainen saa helposti säälipisteitä. Toinen nerokas veto oli se, kenet hän valitsi bulvaanikseen: Mikael Jungnerin. Vaikka olen usein arvostellut demarien työllisyyspolitiikkaa, niin tässä Sanna Marin osui napakymppiin. Hän antoi Mikael Jungnerille tehtäväksi arvostella itseään. Tämä varmaan ainoita niin helppoja tehtäviä, että siihen pystyy jopa Jungner.


13. Pääsykokeet etänä

Järjestetään lääketieteellisen pääsykokeet etänä ja kielletään nettihakujen käyttö. Mikä voisi mennä pieleen?
Esimerkiksi se, että niveljalkaisiin ja kadmiumiin kohdistuvien hakujen määrä monikymmenkertaistui pääsykoeaikana. Ei auta muuta kuin toivoa, että tiedekunnan edustajat ovat oikeassa vakuutellessaan tämän tulleen huomioon otetuksi ja koekysymysten olleen siten laadittuja, että nettihausta ei ole hyötyä. Vielä parempi källi olisi ollut laatia koekysymykset siten, että nettihakuun kulutettu aika olisi hukkaan heitettyä.
Samaan ilmiöön törmättiin myös lukiotasolla, jossa poikkeuksellisen hyvien koetulosten epäiltiin johtuvan vanhempien antamasta avusta. Itse kyllä epäilisin päinvastaista - jos omat lapseni kuuntelisivat minun neuvojani lukiokokeissa, tulokset olisivat luultavasti useimmissa aineissa huonommat. Tästä voi testata, miten hyvin lukio-opinnot ovat jääneet mieleen. Sain 9/10, mutta väitän silti että ei minusta paljon lukiokokeissa hyötyä olisi.


14. Kolme pakollista asiaa

1. Kuolema. 2. Verot. 3. Kuoleman jälkeinen paperisota.
Viimeistä ei voi tajuta kuin se, joka on sen itse kokenut. Hautausbyrokratia ei ole niin paha, lakibyrokratia on pahempi ja pankkibyrokratia ei ole edes pahin vaan vielä pahempi.
Pari kertaa asiaa hoitaneena olen joskus miettinyt, miten mahtaisi tapahtua jos vainaja olisi määrännyt testamentissaan koko omaisuutensa pankille? Näinköhän vaatisivat yhtä rajua pilkunnussimisbyrokratiaa kuin nyt?
Ihan vain kaverin puolesta kerron seuraavan tarinan. Pankki vaati suunnilleen kaikki mahdolliset paperit pesän osakkailta. Joka ainoassa paperissa oli jotain huomautettavaa ja ne eivät menneet ensimmäisellä yrittämällä läpi. Ja sitten kun menivät, niin paria kuukautta myöhemmin vaativat samaa asiaa uudelleen selvitettäväksi. Osasto joka käsitteli asioita, oli niin salainen että pankkivirkailija ei saanut antaa sinne yhteystietoja. Pesässä oli osakkaita enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavilla paikkakunnilla eri puolilla maata. Vaikka pesänhoitajalla oli kaikki mahdolliset valtakirjat, oli tietyt paperit kierrätettävä ympäri maata allekirjoitettavina. Ja koska postia jaetaan nykyisin harvakseltaan, yksinkertainenkin asia kesti pari viikkoa vaikka pesän osakkaat itse toimivat kuin rasvattu salama.
Lopulta pesänhoitaja kyllästyi aina uusiin vaatimuksiin ja viranomaisten tekemiin epätarkkuuksiin parin paperin suhteen. Muiden osakkaiden suostumuksella hän kuvankäsittelytaitoisena väärensi ne. Nämä väärennetyt paperit olivat sellaiset, että pankkivirkailija kiitteli asian tulleen nyt selvästi hoidetuksi. Yksikään aito paperi ei tainnut mennä läpi kertaheitolla, mutta väärennetyt menivät. Tämä kertoo systeemin järjettömyydestä.


15. Hannu ja kaverit

Valkoposkihanhet uhkaavat syödä maanviljelijät perikatoon. Satapäiset laumat laskeutuvat muuttomatkoillaan pelloille syöden siemenviljat. Erilaisia karkottimia on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Viime viikolla olin taas satojen kilometrien verran auton ratissa. Kerran matkan varrelle osui hauska näky: valtava peltoaukea, jossa yhdellä saralla oli sadoittain valkopaskihanhia (kirjoitusvirhe tahaton, mutta oli niin osuva että jätin korjaamatta), muualla ei yhtään. Ero oli se, että muilla saroilla oli muovijoutsen. On kuitenkin vain ajan kysymys, että oppivaiset hanhet tajuavat joutsenten olevan vain muovia.
Ongelma olisi helppo ratkaista: annetaan jokaiselle maanviljelijälle lupa ampua keväällä vaikkapa yksi valkopaskihanhi (oho, tuo kirjoitusvirhe jäi nyt päälle) viittä peltohehtaaria kohti. Johan on kumma jos eivät hanhet opi. Ennen muinoin harakat ja varikset pysyivät pihoilta poissa, kun jätti yhden sellaisen kuolleena roikkumaan. Win-win: pellot säästyvät ja jyväjemmari saa hanhipaistin. Poikasillekaan ei tule riesaa, koska niitä ei ole - valkopaskihanhet pesivät Jäämerellä ja ovat vasta matkalla pesimäpaikoilleen. Jos samalla perustetaan hanhille omia ruokailupeltoja, niin saavat hörhötkin mielensä tyytyväisiksi. Kaikki voittavat.
Vaan tämäpä ei olekaan näin yksinkertaista. Vika löytyy - ja tätä ei kukaan ikinä olisi arvannut - Euroopan unionista.
"– Valkoposkihanhen muuttaminen metsästettäväksi lajiksi vaatisi koko lintudirektiivin avaamisen. Muutama vuosi sitten komissio tuli sellaiseen johtopäätökseen, että direktiiviä ei avata, koska prosessi on liian raskas. Siinä on kokonaisuudessaan paljon hyvääkin, eikä muutama ongelmalaji ole riittävä syy, Alhainen selittää."
Näin maallikkona ihmetyttää, kuinka vaikeaa on lisätä direktiiviin sanat: "Tämä direktiivi ei koske valkoposkihanhia, joista säädetään erikseen".


16. Mikrokemiaa

Alkoholilainsäädäntö kieltää miedonkin oluen myymisen suoraan hanasta noutojuomaksi. Se kuitenkin sallii itse valmistettujen mietojen juomien myymisen noutojuomaksi. Niinpä baarinomistaja keksi nerokkaan tavan kiertää lainsäädäntöä. Hän laskee tuopin täyteen hanasta, pudottaa siihen pipetillä tipan vettä ja laittaa kannen päälle. Nyt kyseessä on itse valmistettu juoma, jonka saa myydä.
Porsaanreikä aiheutuu siitä, että olutta saa myydä noutojuomaksi vain, jos valmistaja on sen itse pakannut. Kannen laittaminen tuoppiin täyttää pakkausehdon.
Ei voi muuta kuin ihastella tapoja, joilla typerimmät byrokratiasäädökset onnistutaan kiertämään.


17. Tölkit talteen

Tamperelainen työtön hankkii lisätuloja keräämällä tölkkejä (tämä muuten on periaatteessa veronalaista tuloa, mutta kuka hullu niitä nyt ilmoittaisi). Tämä on mitä kunnioitettavinta toimintaa. Pitää ympäristön siistimpänä ja on kierrätystä parhaimmillaan. Itsekin kävin lapsena keräämässä lavatanssien jälkeen sikäläiseltä lavalta aikaisin aamulla kaikki pullot talteen. Ilahdun suuresti, kun näen nykylapsia, jotka poimivat maassa lojuvat tölkit ja hankkivat taskurahoja.
Keräyksessä on vain yksi haittapuoli: vaatimaton pantti. Normaalin oluttölkin pantti on 15 senttiä ja isonkin limsapullon vain 40 senttiä. Kaikki panttimaksut pitäisi välittömästi vähintään kaksinkertaistaa, niin näkisi huomattavasti vähemmän palautuskelvottomaksi rutattuja tölkkejä, jotka jäävät ympäristöä roskaamaan.
Hämmästyttää myös se, että panttia ei määrätä useammille pakkauksille. Esimerkiksi take away -mukeja löytyy luonnosta luvattoman paljon. Edes pieni palautuspantti näissä kannustaisi kummasti. Tällöin ne voitaisiin tehdä myös helpommin kierrätettävästä materiaalista. Tai miksi kauppojen ruokapakkauksissa ei ole palautuspanttia?


18. Kuohitut

Helsingin kaupunki aikoo sukupuolineutralisoida 45 ammattinimikettä. Esimerkiksi enää ei ole "esimiehiä" vaan "esihenkilöitä". Mikäs siinä. Mutta muistan lukioaikaisen äidinkielenopettajani moittineen meitä "henkilö" -sanan käytöstä - se kun on keinotekoinen. Kerran hän ennen aineiden palautusta hymyili ja ilmoitti juhlalliseen sävyyn: "Henkilö on kuollut. Yhdessäkään aineessa ei ollut yhtäkään henkilöä. Kaikki osasivat vihdoinkin puhua ihmisistä."
Jos tätä neuvoa noudatettaisiin Helsingissä, työpaikan pomoina olisi esi-ihmisiä.
Ehkä "henkilön" käyttäminen on joskus perusteltua, jos nyt kerran halutaan nimitykset korvata. Pitäisikö parkkipirkkoa nyt ruveta sanomaan parkkirauniksi, kyseistä nimeä kun esiintyy molemmilla sukupuolilla? Entäpä naistenmiehet, ovatko he tulevaisuudessa henkilönhenkilöitä?


Loppukevennys: Keräilysarjasta "Otsikoita joita en uskonut koskaan näkeväni koska en osannut edes kuvitella sellaista"

"Mystinen jättiläissiira kakkasi kahden vuoden tauon jälkeen Japanissa".
Tähän ei oikeastaan ole enää mitään lisättävää, joten jätän tämän vain tähän.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Uusinta: Sääntökirja

Lukijalle: Saa nähdä milloin yleisurheilukausi saadaan käyntiin. Sitä odotellessa voi kertailla sääntökirjan erikoisuuksia:

Ulkoratakausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Koska tiedän pääseväni jälleen useita kertoja mittanauhan jatkeeksi tai tiiraamaan maalikameran kuvia, päätin lukea kertauksen vuoksi yleisurheilun sääntökirjan läpi. Siinä plärätessä tuli mieleeni, että yleisurheilussa on lukuisia erikoisia sääntödetaljeja, jotka ovat useimmille lajia tarkkaan seuraavillekin tuntemattomia. Ajattelin esitellä ja listata kymmenen kummallisinta, mutta niitä tulikin kaksikymmentä.

Sääntökirja on IAAF:n virallinen raamattu ja sen suomenkieliseen versioon on lisätty vielä useita täsmentäviä kommentteja. Päälle kaksisataasivuinen opus keskittyy lajien teknisiin sääntöihin ja viittaa sen lisäksi lisämanuaaleihin, esimerkiksi teknisten delegaattien erityisohjeisiin. Yksi esimerkki säännöstä, josta sääntökirja ei pukahda lainkaan, on lähettäjän pukeutuminen. Mikäli ette ole huomanneet, niin lähettäjä pukeutuu aina valkoiseen takkiin (tai paitaan) ja mustiin housuihin (tai hameeseen). Tämä on ohje, josta pidetään tiukasti kiinni vähänkin isommissa kisoissa. Tosin aikoinaan lähettäjän papereita hommatessani kouluttaja totesi, että "kansallisista kisoista alkaen pukeudutte noin, mutta seuran omissa viikkokisoissa voitte ampua vaikka bikinit päällä." (Alan ihmiset varmaan tunnistavatkin kouluttajan, koska kysessä on hänen vakiovitsinsä.) En ole kuitenkaan koskaan lähettänyt bikineissä, voisi jäädä viimeiseksi kerraksi näin karvaisen miehen tapauksessa. Tai mistä minä tiedän, josko siitä nykymaailmassa saisi vaikka suoraan ylennyksen kansainvälisiin arvokisoihin.

Yleisurheilun sääntökirja poikkeaa filosofialtaan tietyssä mielessä kaikkien muiden lajien sääntökirjoista. Se on sääntöjen muuttamisen suunta. Yleisurheilun sääntöjä voidaan kilpailukohtaisesti tiukentaa, mutta ei koskaan löysätä. Esimerkiksi jalkapallossa seurat voivat ystävyysottelussa sopia vaikka vapaasta vaihto-oikeudesta kolmen vaihtopelaajan sijaan. Tämä on lievennys sääntöihin. Yleisurheilussa lievennystä ei saa koskaan tapahtua, tiukennusta kylläkin. Esimerkiksi kenttälajeissa voidaan yritysmääriä supistaa normaalista kuudesta neljään, kuten Euroopan cupissa on tehty. Mutta seitsemättä yritystä ei voida sallia missään tapauksessa.

Listauksessa otsikon jälkeen sääntökirjan kohta, josta voi tarkistaa etten kirjoita pötyä, vaikka välillä kuulostaakin uskomattomalta.


20. Aita nurin (168/7b)

Yleisurheilun alkuaikoina aidan kaatuminen oli merkki siitä, että juoksu epäonnistui. Silloisten sääntöjen mukaan kolmen aidan kaatuminen aiheutti hylkäyksen. Kahden aidan kaatuminen ei aiheuttanut hylkäystä, mutta tulos ei ollut ennätyskelpoinen. Tästä aiheutui joskus erikoisia tilanteita. Pariisin olympialaisten 1924 400 metrin aitajuoksun startatessa ME oli 54,0. Voittaja Morgan Taylor juoksi 52,8, yli sekunnin alle ME:n. Kultaa tuli, mutta ei ME:tä, koska hän kaatoi kaksi aitaa. Kolmannen aidan kaataminen olisi merkinnyt hylkäystä, jolloin kultaa olisi voittanut Suomen Erik Wilen. Hopeamitalisti Wilen juoksi 53,8 ja hänen aikansa olisi siis ollut uusi ME, koska aitoja ei kaatunut. Sitä ei kuitenkaan voitu hyväksyä, koska vain voittajan aika otettiin useammalla kuin yhdellä käsikellolla ja useamman kellon käyttö oli ME:n hyväksymisen edellytys. Kaatumissäännöt on sittemmin kumottu. Nykyään vaikka kaikki aidat saavat kaatua, vauhtiahan se vain hidastaa. Sääntöihin on kuitenkin jäänyt erikoinen pykälä, mikä kieltää aidan kaatamisen tahallaan. En kylläkään voi ymmärtää, kuinka aidan tahallaan kaataminen voisi parantaa tulosta. Olettaen että jaksaa hypätä aidan yli. Ja jos ei jaksa, miksi ottaa osaa aitajuoksuun?


19. Kamelinkäyttökielto (240/8h)

Pitkillä juoksumatkoilla virvokkeita saa kantaa mukanaan joko kädessään tai kantolaitteessa, kunhan ne on otettu juottopisteeltä mukaan. Mutta niiden ottaminen toiselta kilpailijalta tai virallisten paikkojen ulkopuolelta on kielletty. Ensimmäisestä kerrasta seuraa varoitus ja toisesta hylkäys. Tässä kestävyysjuoksu eroaa esimerkiksi pyöräilystä, jossa muut pyöräilijät toimivat joukkueen tähden kuormakameleina - ei paras ajaja kanna pulloa mukanaan, vaan ottaa sen joukkuetovereiltaan.


18. Hanskat (187/4c)

Tiesittekö, että heittolajeissa käsineiden käyttö on kiellettyä? Paitsi moukarinheitossa. Muissa lajeissa hanskojen käyttö aiheuttaa heiton hylkäämisen. Seuraavassa sääntökohdassa kielletään heittokehän manipulointi eli siihen ei saa levittää mitään ainetta kitkan lisäämiseksi tai vähentämiseksi. O-P Karjalainen oli mestari kiertämään tätä sääntöä. Säännöt eivät kieltäneet juomapullon ottamista häkkiin mukaan ja kuinka ollakaan, siitä sattui usein roiskahtamaan vettä kehään liukasteeksi pyörimiselle.


17. Osanottokielto aiemman lajin perusteella (142/4)

Vähänkin isommissa kisoissa urheilijan on jätettävä yleensä viimeistään puoli tuntia ennen kilpailun alkua osanoton varmistus. Tämä siksi, että kokoontumispaikalla toimitsija varmistaa että kaikki ovat paikalla ennen johdatusta kilpailupaikalle. Jos urheilija on varmistanut osanottonsa eikä ilmesty paikalle, hän menettää samalla osanotto-oikeutensa kyseisen kilpailun kaikkiin muihin lajeihin. Esimerkiksi jos urheilija on ilmoittautunut Kalevan Kisoissa perjantain kuulantyöntöön ja sunnuntain kiekonheittoon, varmistanut osanottonsa kuulaan eikä kuitenkaan ole ilmestynyt paikalle, hän menettää samalla oikeutensa osallistua kiekkoon. Muita tapoja menettää osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin kyseistä lajiyhdistelmää esimerkkinä käyttäen ovat 1) selviytyä kuulan karsinnasta mutta jättää tulematta finaaliin ja 2) osallistua mutta olla yrittämättä parastaan eli pistää kisa täysin pelleilyksi (ns. bona fide -sääntö). En äkkiseltään kyllä muista että kakkossääntöä olisi koskaan sovellettu. Osanoton varmistus ja sitten kilpailematta jättäminen eivät kuitenkaan ole harvinaisia, esimerkiksi tapauksissa joissa varmistus on tehty edellisenä päivänä ja urheilija on loukkaantunut tai sairastunut ennen kilpailua. Tällöin osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin voi säilyttää lääkärintodistuksella tai muulla erittäin hyvällä perustella (kolari matkalla kisapaikalle tms.) ja näin on myös joskus tapahtunut.


16. Teippiä rataan (170/4)

Hyppääjät käyttävät tunnetusti askelmerkkiä, joka voi olla järjestäjien toimittama metallikiekko, teippi radan reunassa tai vaikka lenkkari kentän sisäpuolella. Juoksijat eivät askelmerkkiä tarvitse, vaikka Sandra Erikssonille se tekisi hyvää askelten sovittamiseksi esteelle oikein. Paitsi viesteissä. Siinä kapulaa vastaanottavan juoksijan on tiedettävä, milloin hän lähtee liikkeelle. Tätä varten säännöt ovat tarkkaan määrittäneet, millaisen tarkistusmerkin hän saa radalle laittaa. Niitä saa olla täsmälleen yksi, sen täytyy olla itsekiinnittyvää teippiä ja mitoiltaan enintään 5 cm x 40 cm. Lisäksi sen tulee väriltään erottua selvästi radan kiinteistä merkinnöistä eikä se saa aiheuttaa muitakaan sekaannuksia.


15. Rimaa ylemmäksi (181/4)

Korkeus- ja seiväshypyssä järjestäjät ovat määränneet etukäteen ne korkeudet, joista hypätään. Valinnassa on otettava huomioon kilpailijoiden taso erityisesti aloituskorkeuden valinnassa, mutta sen jälkeen säännöt asettavat tietyt rajoitukset. Vähimmäiskorotus on aina korkeudessa 2 cm ja seipäässä 5 cm. Koskaan ei rimaa myöskään saa korottaa enemmän kuin edellinen korotus oli. (Tämä toki voi käytännössä toteutua, mikäli kaikki hyppääjät päättävät jättää tietyn korkeuden väliin.)
Säännöstä on kuitenkin kolme poikkeusta. Yleisin niistä toteutuu silloin, kun kilpailussa on jäljellä vain yksi hyppääjä. Tällöin hän saa vapaasti päättää, mihin korkeuteen rima nostetaan välittämättä vähimmäiskorotuksista. Samoin mikäli jäljellä olevat hyppääjät yhteisellä päätöksellä päättävät nostaa riman suoraan ME-korkeuteen (tai ollessaan samaa kansallisuutta kansalliseen ennätyskorkeuteen) tämä on sallittua. Nämä kaksi tapausta ovat siis sellaisia, joissa kilpailija/kilpailijat voivat kumota järjestäjän etukäteen määräämät yrityskorkeudet. Kolmas poikkeus koskee moniotteluja, joissa korotuksen on aina oltava korkeushypyssä 3 cm ja seiväshypyssä 10 cm. Tässä muuten on yksi yleisurheilusääntöjen harvoista mahdollisista ristiriidoista. Mitä tapahtuu silloin, kun esimerkiksi kymmenottelun seiväshypyssä on jäljellä vain yksi kilpailija ja hän haluaa nostaa riman seiväshypyn ME-korkeuteen? Poikkeussääntö sanoo, että näin saa tehdä, kun taas ottelusäännön vakiokorotussääntö sanoo että näin ei saa tehdä. No, tilanne on kyllä varsin teoreettinen.
Tässä yhteydessä on kerrottava tämän blogauksen pakollinen alapääjuttu. Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen seiväshyppääjä oli kilpailumatkalla Japanissa käväissyt maksullisissa naisissa ja ihmetellyt, miksi nainen hoki koko ajan "Hitotsu no ana o agemasu! Hitotsu no ana o agemasu!" No, seuraavana päivänä kilpailuissa hän sitten kiinnitti huomiota, että lajijohtaja aina ennen riman korotusta komensi muita toimitsijoita "Hitotsu no ana o agemasu!". Eihän siinä muu auttanut kuin kysyä suurelta Suomen ystävältä Tokion Pekalta, että mitä se oikein tarkoittaa. "Jaa 'hitotsu no ana o agemasu'? No sehän tarkoittaa, että 'nosta yhden reiän verran ylemmäksi'."


14. Kuulan mitat (188/5)

Heittovälineiden painot ovat tarkkaan määrätyt. Yllättävää kyllä, muut mitat ovat keihästä lukuun ottamatta varsin vapaat. Esimerkiksi miesten kuulan halkaisijassa saa olla peräti kahden sentin heitto. Minimihalkaisija on 110 mm ja maksimi 130 mm.


13. Moukarin paino (191/8)

Useimmat tietävät, että kuula ja moukari painavat yhtä paljon. Miesten sarjassa minimipaino on 7,26 kg ja naisilla 4 kg. Myös halkaisijan mittarajat ovat samat. Kuitenkaan samaa möykkyä ei kannata käyttää moukarissa kuin kuulassa, sillä moukarin painoon lasketaan mukaan myös varsi ja kahva. Niinpä moukarikuula on kevyempi kuin varsinainen kuula.


12. Lankun paikka (186/4)

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kolmiloikassa lankun paikka on tarkka homma? Kuinka sovittaa se kohdalleen siten, että kansallisen tason hyppääjä yltää kolmannella loikalla hiekkakasaan asti, mutta ME-hyppääjän toinen loikka ei vielä osu hiekalle? Säännöt määräävät miesten lankun 13 metrin ja naisten lankun 11 metrin etäisyydelle. Nämä ovat kuitenkin semmoisia etäisyyksiä, että niitä ei tuosta vaan hypitä. Viime vuonna tasan 50 suomalaismiestä ylitti 13 metriä ja naisista 11 metriä ylitti 76. Ja kun ottaa huomioon, että turvallisuussyistä loikkaajien tulee kuitenkin olla 14 tai 12 metrin tasoa päästäkseen melko varmasti hiekkakasaan asti, niin oikealta lankulta pystyy suomalaisista ponnistamaan noin kolmisenkymmentä loikkaajaa niin miehissä kuin naisissa. Ongelma ratkaistaan kilpailuissa siten, että rataan vedetään metrin välein teippejä varsinaisesta lankusta hiekkakasaan päin ja hyppääjän on ennen hyppyään ilmoitettava, mistä kohdasta hän hyppää. Näihin teippeihin ei tietenkään saa tarkistusvahaa laitettua, joten toimitsija tuomitsee yliastumiset silmämääräisesti. Ennätystuloksia ei näiltä "lisälankuilta" kuitenkaan tehdä, joten näin voidaan menetellä. Uusiin ongelmiin törmätään vasta sitten, jos löytyy heinäsirkka joka ahdistelee 19 metrin rajaa. Jonathan Edwardsin ME-hypyssäkin oli toisen loikan jälkeen vielä metrin verran matkaa hiekkakasaan.


11. Pakkolähtöasento (162/3-4)

Kuten tiedetään, juoksijat käyttävät lähtötelineitä 400 metrin pituisiin matkoihin asti ja sitä pidemmillä matkoilla on seisomalähtö. Minulta on joskus kysytty, saisiko pikamatkoilla lähteä seisaaltaan. Ei saisi. 13-vuotiaiden sarja on raja, siitä eteenpäin on pakko lähteä kyyrystä ja käyttää lähtötelineitä. Kyyrylähdön määräys on se, että urheilijan molempien käsien on kosketettava maata. Uskokaa tai älkää, säännöissä on erikseen mainittu yksikätisten urheilijoiden poikkeuslupa vain yhden käden kosketukseen (125/10).
Vähemmän tunnettua sen sijaan on se, että säännöt yksikäsitteisesti kieltävät kyyrylähdön 400 metriä pidemmillä juoksumatkoilla.


10. Eräjaot (166)

Juoksuissa urheilijoita ei vastoin yleistä luuloa arvota eri alkueriin. Heidät sijoitetaan niihin erilaisten rankkausten perusteella, jotta eräjaot olisivat mahdollisimman tasaiset. Jatkokierroksille päästessä alkaakin sitten todellinen hauskuus. Esimerkiksi välierissä urheilijat sijoitetaan niihin sääntöjen tarkasti määräämää siksak-menetelmää käyttäen. Myös juoksuradat arvotaan tarkalleen tietyn painotuksen mukaisesti, esimerkiksi etukäteen parhaiksi arvioidut juoksijat päätyvät aina radoille 3-6. Alkuerärankingin laatimista ei säännöissä suoranaisesti määrätä, mutta siitä on tarkat kilpailukohtaiset lisäohjeet ja joskus jopa lievä harkinnan käyttö on sallittua. Kerran omakohtainen kokemus juniorien SM-kisoissa oli, kun siellä tyypilliseen tapaan juostiin A- ja B-erät suoraan finaalina ja lopputulokset yhdistettiin. Erät määrättiin tilastoaikojen perusteella sen ja edellisen kauden tulosten mukaan. Seuran edustajalla ei sattunut kyseisellä matkalla olemaan tilastoaikaa kummaltakaan kaudelta, vaikka oli päivänselvää että hän muiden matkojen tulosten perusteella olisi kuulunut A-erään. Alustavassa kaaviossa hänet oli sijoitettu B:hen ja olin jo joukkueenjohtajana menossa juryn juttusille, kun kävikin ilmi että kaikki juoksijat mahtuvatkin yhteen erään. Tähtäimessä ollut mitali jäi kyllä saamatta, mutta pistesija tuli kuitenkin.


9. Eipä kiirehditä pois kehästä! (187/17)

On hyvin tiedossa, että heittokehästä on poistuttava sen takaosan kautta, muuten heitto on yliastuttu. Tätähän heittäjät usein hyödyntävät, kun eivät halua epäonnistunutta suoritusta turhaan mittauttaa - he poistuvat tällöin etuosan kautta. Vähemmän tunnettua on se, että kehästä ei saa poistua ennen heittovälineen osumista maahan. Kuulantyönnössä tämä olisi toki teknisestikin vaikeaa, mutta kiekossa ja moukarissa lento kestää useita sekunteja. Jos tänä aikana heittäjä poistuu sinänsä laillista reittiä, heitto hylätään. Toimitsijan on syytä olla kierosilmäinen, että näkee heittovälineen laskeutumisen ja heittäjän poistumisen yhtä aikaa.


8. Sektorikulmat (187/12)

Kaikkien muiden heittolajien sektorikulma on 34,92 astetta ja keihäänheiton 28,96 astetta. Haluaisin nähdä sen kenttämestarin, joka onnistuu kuskaamaan kalkkikärryään asteen sadasosan tarkkuudella. Ja sitä paitsi, miksi tuollaiset desimaalit, miksei 35 ja 29 astetta? Selitys löytyy mittauksesta. Heittolajien (paitsi keihään) reunaviivojen suunta mitataan siten, että 20 m päässä kehän keskipisteestä reunaviivat ovat tarkalleen 12 metrin etäisyydellä toisistaan. Kulman suuruus on seurausta tästä mittaustavasta. Keihäässä on vastaava systeemi eri mitoilla.


7. Volttikielto (185/1c, 188/1, 193/1)

Tietyissä kenttälajeissa saatettaisiin saada parempia tuloksia tekniikoilla, jotka ovat kiellettyjä.
Esimerkiksi pituushypyssä voltinheitto on kielletty turvallisuussyistä. Tekniikkaa käytti aikoinaan uusseelantilainen Tuariki John Delamere 1970-luvulla, sittemmin kotimaansa parlamentin jäsen. IAAF kielsi tempun, jolloin Delamere liittyi lyhytikäiseksi jääneeseen ITA-ammattilaisliigaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle tekniikalla olisi päästy, Delamere ainakin hätyytteli kahdeksan metrin rajaa. Kuriositeettina mainittakoon, että kolmiloikassa volttityyliä ei ole kielletty. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole yrittänyt ja jos yrittäisi, IAAF varmaan reagoisi nopeasti.
Kuulantyönnössä samankaltainen temppu on kärrynpyörän heittäminen, joka on kielletty tulkitsemalla sääntöpykälää siten, että siinä mainittu "käden laskeminen kaulan tai leuan alapuolelle" käsitetään suhteessa maanpintaan eikä suhteessa kehoon. Ehkä kärrynpyörätekniikka olisi ollut tehokkaampi kymmenottelijoille, ei niinkään erikoismiehille. Toisaalta haluan istuttaa lukijan päähän kuvitelman Mika Halvarista heittämässä kärrynpyörää kuularingissä.
Kaikkein vaarallisin keksintö yleisurheilukentillä lienee ollut keihäänheiton pyörähdystyyli eli barra vasca. Keihään perä rasvattiin tai saippuoitiin, otettiin yleensä muutaman askeleen vauhti ja pyörähdettiin pari kierrosta. Huippuvaarallinen tyyli, mutta toisaalta se oli myös tehokas. ME oli tuohon aikaan 85 metrin luokkaa, mutta eräs suomalainen kansallisen tason kiekonheittäjä tempaisi keihästä melkein sata metriä. IAAF kielsi tyylin kuin rasvattu salama - eikun keihäs.


6. Asianmukainen varustus (143/1)

Vuoden 2014 EM-kisojen estejuoksussa Ranskan algerialaisvahvistus, aiemminkin sekoiluistaan tunnettu Mahiedine Mekhissi-Benabbad tuli ensimmäisenä maaliin, mutta riisui paitansa loppusuoralla ja hylättiin. Hylkäyksen syynä oli epäurheilijamainen käytös. Syynä olisi voinut myös käyttää varustusta, säännöt vaativat virallisen edustusasun käyttöä ja puhuvat paidasta. Tosin tapauksessa kyseessä oli lähinnä se, että tyypin piikki oli tullut täyteen ja häntä haluttiin näpäyttää.
Mutta edustusasun käyttö on pakollista ja siihen voi myöntää poikkeuksen vain lajijohtaja. Tunnettu esimerkki nähtiin 2012 Lontoon olympialaisten korkeushypyssä Ivan Uhov kadotti paitansa kesken kisan, jolloin lajijohtaja antoi hänelle luvan hypätä T-paidassa ilman kilpailunumeroa. Uhov voitti kultaa.
Säännöissä sanotaan myös, että asun tulee olla "sillä tavoin päälle puettu, ettei se loukkaa hyviä tapoja." Vuoden 1997 MM-kisojen naisten 5000 metrin alkuerissä Eritrea juostiin maailmankartalle, kun Nebiat Habtemariam oli unohtanut urheilurintsikat liian löysän kilpailupaidan alta dramaattisin seurauksin, tissit hytkyivät minuuttikaupalla paidan ulkopuolella. Hylkäystä ei kuitenkaan seurannut, tiedä sitten jos aika olisi ollut parempi kuin 18.26,50, jolla ei pääsisi edes Kalevan Kisoihin. Kaksi vuotta myöhemmin Habtemariam pukeutui huolellisemmin ja aika paranikin yli 20 sekuntia, tosin melko vaatimaton se oli yhä. Myöhemmin hänestä kyllä kehittyi kovan tason juoksija, maratonkin taittui 2.32,04.


5. Uusintajuoksu (125/7)

Lajinjohtajalla on oikeus määrätä kilpailu uusittavaksi kokonaan tietyissä tapauksissa. Tämän säännön käyttäminen on ymmärrettävistä syistä erittäin harvinaista. Esimerkiksi juoksulajeissa säännön soveltaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa juoksija kaadetaan nurin täysin ilman omaa syytään ja menettää sen takia mahdollisuutensa kilpailussa. Yleensä tästä selvitään karsintakilpailuissa sillä, että lajinjohtaja määrää kaadetun juoksijan ylimääräisenä jatkoon. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Esimerkkinä tulee mieleen Montrealin olympialaisten naisten pika-aitojen välierä, jossa Neuvostoliiton Kononova kaatui ja vei mukanaan viereisen radan Romanian Stefanescun. Välierä määrättiin juostavaksi seuraavana päivänä uudestaan, kaksi tuntia ennen finaalia ja ilman kaatumisen aiheuttanutta Kononovaa. Tällä kertaa Stefanescu selvisi finaaliin ja pudotti sieltä ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäisessä juoksussa finaaliin selvineen ME-nainen Annelie Ehrhardtin! Uusintasääntöä voidaan käyttää yleensä ainoastaan pikajuoksuissa - olisi aika erikoinen veto määrätä juoksemaan maraton uudelleen. Samoin finaaleja ei yleensä uusita - olisihan se epäreilua sotkuun syytöntä voittajaa kohtaan pakottaa uusintaan. Latauskin olisi varmasti purkautunut voitonriemuun. Tosin Helsingin EM-kisoissa 2012 olisi munakkaampi lajinjohtaja saattanut määrätä miesten 1500 metrin finaalin uusiksi. Yksi ennakkosuosikeista, Niclas Sandells, juostiin takaapäin kumoon. Siinä olisi voinut pistää kisan uusiksi ilman taklaajaa. Sitä paitsi, mitä helvettiä Euroopanmestaruuskisoissa ylipäätään teki syypää eli Turkkia edustava kenialainen?


4. Vapaa lainausoikeus (187/2)

Järjestäjä toimittaa heittolajeihin välineet, mutta yleensä omien välineiden käyttö on sallittua. Ainakin jos kyseinen välinemalli on ollut vapaasti saatavilla noin vuoden ajan. Tällöin kenellä tahansa kilpailuun osallistuvalla on kuitenkin oikeus käyttää kyseistä välinettä. Sääntö on varsin erikoinen esimerkiksi kiekonheitossa, jossa huippukiekot saattavat maksaa satoja euroja. Kun sitten kaveri tempaisee sen huonolla tuurilla häkin metallitankoon, liito-ominaisuudet eivät enää olekaan aivan yhtä hyvät.
Säännössä on vieläpä kaksi lisäerikoisuutta. Ensinnäkin omaa välinettä ei saa käyttää lainkaan, mikäli järjestäjät toimittavat samalla mallimerkinnällä varustetut vehkeet. Toiseksi oman välineen on oltava kaikkien muiden kilpailijoiden käytössä kilpailun alusta loppuun asti. Esimerkki: keihäänheittäjä haluaa käyttää omaa keihästään. Hänet on arvottu toiseen karsintaryhmään, jossa hän karsiutuu loppukilpailusta. Hänen keihäänsä on kuitenkin tuotava jo ensimmäisen karsintaryhmän käytettäväksi ja vaikka heittäjä olisi matkustanut MM-kisoissa karsiuduttuaan kotimaahansa ennen finaalia, on keihäs silti jätettävä myös finalistien käyttöön.


3. Juoksurata on alle 400 metriä pitkä! (160/1)

Kierros on tunnetusti 400 metriä pitkä, eikö vain? No, jos ottaa mittapyörän ja kuljettaa sen tarkalleen radan reunusta pitkin kentän ympäri, tulos onkin 398,115 metriä! Tämä johtuu siitä, että sääntökirjan mukaan radan pituus mitataan 30 cm etäisyydellä ratareunuksesta. Muilla kuin ykkösradalla mittausetäisyys on 20 cm. Sääntö johtuu siitä, että toinen jalka kulkee kaarteessa sen verran ulompana, että tuo 20 cm on se matka, joka on kutakuinkin tarkalleen keskimääräinen askeleen etäisyys reunasta. Sisäradalla on vielä 10 cm lisää siksi, että oletettavasti kukaan ei ota riskiä metalliseen ratareunukseen osumisesta, vaan sisemmän jalan sisempi syrjäkin osuu maahan vähintään 10 cm reunaa kauempana. On toisaalta hauskaa spekuloida, kuinka paljon ennätyksiin tulisi lisää, jos mittaus kulkisi reunaa pitkin. Esimerkiksi 10 000 metrin juoksu olisi noin 47 metriä pidempi, mikä tarkoittaisi maailman huipuilla noin 7,5 sekuntia lisää aikaa.


2. Kaksi eri tulosta samasta kilpailusta (200/9)

Moniottelussa on mahdollista, että urheilija saa kaksi eri tulosta. Voi esimerkiksi käydä niin, että Ashton Eaton voittaa olympiakultaa tuloksella 9089 pistettä, mutta maailmanennätykseksi kirjataan 9091 pistettä. Tämä aiheutuu täysin loogisesta syystä. Kuvitellaan esimerkiksi, että Eaton juoksisi 100 metriä ensimmäisessä erässä ja saisi ajan normaalisti. Tämän jälkeen ajanottolaitteisto rikkoutuisi ja muut erät jouduttaisiin hoitamaan käsiajanotolla. Tällöin ensimmäisen erän ajat muutetaan käsiajoiksi, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden erien kanssa. Kilpailussa tulokset lasketaan tämän mukaan, mutta ennätystä varten Eatonin sähköaika jää voimaan. Käsiaika ei olisi edes ennätyskelpoinen, joten ajanottolaitteiston täytyy toimia myöhemmissä juoksulajeissa.


1. Seipään mitat (183/11)

Kysykääpäs huviksenne joltakin pahaa-aavistamattomalta kuinka pitkä saa seiväs olla. Veikkaan että saatte vastaukseksi viisi tai kuusi metriä. Oikea vastaus on, että seipään pituutta ei ole millään tavoin rajoitettu. Eikä paksuutta. Eikä materiaalia. Sääntökirja sanoo: "Seiväs saa olla tehty mistä tahansa materiaalista tai materiaalien yhdistelmästä. Sen pituus ja paksuus saavat olla millaiset tahansa, mutta sen peruspinnan on oltava sileä." Ainoa rajoitus on seipään teippaus, jossa teipillä ei saa rakentaa otetta helpottavia paksunnuksia, vaan teippauksen tulee olla tasainen satunnaisia limittäisyyksiä lukuun ottamatta. Tämä vapaus kuulostaa kummalliselta, etenkin kun seipään kuoppalaatikon mitat on määrätty äärimmäisellä tarkkuudella (pituus 1,00 m, pohjan leveys 0,60 m alussa, 0,15 m lopussa, syvyys 0,20 cm, toleranssi kaikissa mitoissa 0,01m, päätyseinän sivu- ja alasärmän välinen kulma 120 astetta, pohjan ja päätyseinän välinen kulma 105 astetta, toleranssi yksi aste, mutta vain ylös- ei alaspäin). Miksi ei siis käytetä kymmenen metrin pituista seivästä ja pistetä ME täysin uusille metriluvuille? Vastaus löytyy fysiikasta. Seiväshypyssä kyse on liike-energian (E=½mv2) muuttamisesta potentiaalienergiaksi (E=mgh). Nopeinkaan seiväshyppääjä ei kykene seiväs kourassa juoksemaan kovempaa kuin 10 m/s, mistä voi helposti laskea saavutettavan energian olevan sellainen, että painopisteen muutoskorkeus on 5 m. Tämä määrää käytännössä seipään maksimipituuden. Seipään tehtävänä on energian muuntaminen toiseen muotoon, lisäsentit tulevat sitten ponnistuksesta, painopisteen lähtökorkeudesta ja asennon muutoksista (ihannetilanteessa painopiste kulkee itse asiassa riman ali hyppääjän taipuessa kaarelle riman yläpuolella). Säännöissä seipään pituutta ei tarvitse rajoittaa, koska fysiikan lait hoitavat asian.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Kenraaliharjoitus


Jossain päin Kiinaa, lähitulevaisuudessa

Lin Jicheng piti kasvonsa peruslukemilla kuullessaan Wangin kysymyksen. Heikkohermoisempi ja huonommin valmistautunut olisi hätkähtänyt. Lin oli kuitenkin odottanut asian nousevan esiin, itse asiassa hän oli jopa arvannut kysymyksen sanamuodon täsmälleen oikein. Hän tiesi myös olevansa kuivilla. Lin rykäisi kurkkunsa selväksi.
- Ennen operaatioon ryhtymistä tiedettiin, että yllätyksiä tulee. Se, millaisia tulisi, oli epävarmaa. Kaikki tapahtuneet asiat olivat mahdollisten skenaarioiden listalla.

Kysymyksen esittäjä vaikutti tyytymättömältä.
- Listanne oli niin pitkä, että siinä tuli katettua varmaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Suurin osa niistä ei koskaan toteutunut.

Lin piti äänensävynsä rauhallisena.
- Kuten sanoin, oli hyvin epävarmaa mitä tapahtui. Tärkeimmiltä osiltaan kaikki sujui kuitenkin odotetusti.
- Jaa odotetusti? Mutta tapahtui paljon muutakin kuin odotettuja asioita.
- Jotka kaikki olivat mahdollisten listalla.

Kysyjä oli aikeissa jatkaa inttämistään, mutta hänen naapurinsa ehti ensin.
- Tämä on sivuseikka. Tapahtui mitä tapahtui. Kokonaisuudessaan saavutimme sen mitä halusimmekin.

Xu Xiaoguang vaikeni ja katsoi muita läsnäolijoita. Tiedustelupalvelun operaatiopäälliköllä oli tässä kokouksessa enemmän painoarvoa kuin pelkkä virka-asema edellytti. Itsevarmuus kuulsi äänestä hänen jatkaessaan.
- Oleellista on se, mitä tapahtuu varsinaisessa operaatiossa. Tämä oli vasta kenraaliharjoitus. Toveri Lin, sanoitte että operaation eteneminen on helpommin ennustettavissa kuin kenraaliharjoituksen. Voisitteko perustella?

Lin huokaisi helpotuksesta. Xun tuki oli elintärkeää hänen kannaltaan. Ei sen takia että hän haluaisi tämän operaation toteuttaa. Se ei ollut hänen päätettävissään, joten hän pragmaattiseen tapaansa ei vaivannut sillä päätään. Tukea tarvittiin siksi, että hän halusi säilyttää oman asemansa.
- Kyllä, juuri näin on. Monesta syystä.

Ulkoministeriön virkamies Wang Guofeng oli saanut horjutetun itseluottamuksensa takaisin.
- Voisiko toveri Lin avata meille tätä. Miksi kenraaliharjoituksen eteneminen oli vaikea ennustaa ja miksi varsinainen operaatio on helpommin ennustettavissa?

Lin tunsi olevansa entistä varmemmalla pohjalla. Hän nousi paikaltaan ja otti nipun papereita.
- Olen tähän koostanut vertailut kenraaliharjoituksen ja operaation eroista. Luvallanne jaan teille jokaiselle kopiot. Jokaisella sivulla on yksityiskohtaisempi selvitys tietystä aspektista, ensin kaikki kenraaliharjoitukseen liittyen, sitten samassa järjestyksessä operaatioon. Tulette huomaamaan, että operaation eteneminen on huomattavasti yksinkertaisempaa ennustaa kuin kenraaliharjoituksen. Pyydän teitä avaamaan aina kyseisen sivun selvityksessä, siinä on selventäviä graafeja.

- Ensimmäinen sivu. Tiesimme, että epidemian piti käynnistyä uskottavasti. Wuhan oli siksi mitä sopivin paikka. Eläintori sijaitsi käytännöllisesti katsoen tutkimuslaboratorion naapurissa. Niinpä pystyimme jättämään hämärän peittoon, mitä todella tapahtui. Ikävä puoli oli tietysti se, että Wuhan oli ulkomaiden kannalta syrjäinen, joten emme voineet jättää viruksen levittämistä ulkomaille sattuman varaan. Se piti tehdä erittäin varovasti ja tarkkaan ajoitetusti. Tämä oli kuitenkin suhteellisen riskitöntä ja onnistui täydellisesti.

- Toinen sivu. Emme tunteneet kovin hyvin COVID-19 -viruksen leviämisprosessia. Oletimme sen toimivan samaan tapaan kuin muilla koronaviruksilla. Näin olikin, tosin se oli sieltä ärhäkämmästä päästä, kuten epäilimmekin. Leviämisprosessin etenemistä oli vaikea ennustaa myös siksi, että se tapahtui antamamme alkusysäyksen jälkeen satunnaisesti. On myönnettävä, että olimme melko onnekkaita, kun Wuhanin eristäminen ajoissa sai epidemian käytännössä pysähtymään Kiinassa. On muuten todettava, että olimme onnekkaita myös siinä, että länsimaat eivät ihmetelleet kuinka saimme sen - sittemmin tarpeettomaksi osoittautuneen - koronasairaalan rakennettua Wuhaniin niin nopeasti.

- Kolmas sivu. Emme myöskään tunteneet riittävän hyvin viruksen todellista vaikutusmekanismia ihmiskehoon. Me olimme testanneet sitä kuolemaantuomituilla, joten jotakin tiesimme. Silti sen vaikutukset olivat osin yllätyksellisiä. Tiesimme jo, että osa tartunnan saaneista oli oireettomia. Se mitä emme voineet tietää, oli viruksen vaarallisuuden odotettua suurempi kasvu iäkkäiden keskuudessa. Valitettavasti meillä ei ollut kontrolliryhmässä lainkaan iäkkäitä kuolemaantuomittuja koehenkilöinä, joten jouduimme tältä osin tekemään mallinnuksen muiden koronavirusten perusteella. Tässä COVID-19 osoittautui jossain määrin poikkeavaksi ja tappavammaksi, mikä toisaalta oli kannaltamme parempi.

- Neljäs sivu. Tiesimme kohtuullisen hyvin, kuinka länsimaat olivat varautuneet epidemiaan. Tunsimme käytettävissä olevien maskien määrän, terveydenhuollon kapasiteetin ja osin jopa hätäsuunnitelmat. Mallinnuksemme epidemian etenemisestä sitten, kun ensimmäinen tartunta on havaittu, pitivät melko hyvin paikkansa. Kuten odotimme, Etelä-Korea, Japani ja Taiwan onnistuivat pysäyttämään viruksen etenemisen tehokkaasti, kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on totuttu suurempiin yksilönvapauksiin epidemioiden ollessa muutenkin vieraampia, joten niissä COVID-19 levisi voimakkaammin.

- Viides sivu. Varsinaiset torjuntatoimet. Kuten jo edellisellä sivulla todettiin, reaktiot olivat odotetut. Onneksemme eri maissa reagoitiin eri tavoin, yhtenäistä linjaa ei ollut. Tämä antoi meille arvokasta lisätietoa siitä, miten erilaiset torjuntatoimet tehoavat.

- Kuudes ja viimeinen sivu. Rokote. Sitä ei vielä ole sen paremmin meillä kuin muillakaan, mutta halusimmekin testata, kuinka nopeasti muualla reagoidaan, kuinka paljon resursseja rokotteen kehittämiseen ollaan valmiita laittamaan ja kuinka paljon testivaiheita ollaan hätätilassa valmiita ohittamaan.

Lin kohotti katseensa ja veti henkeä.
- Tämä kaikki sujui odotusten mukaisesti, sillä odotimmekin odottamattomia tapahtumia. Mutta operaatiosta saimme tarvittavat tiedot. Voimme melkoisella varmuudella olettaa seuraavan epidemian iskiessä toimien olevan samantapaisia.

Wang yskähti ja esitti taas kysymyksen.
- Sanoitte että seuraavalla kerralla ennustaminen on helpompaa. Voisitteko perustella tämän?

Lin vilkaisi operaatiopäällikkö Wun suuntaan. Tämä nousikin ylös ja vastasi:
- Sovimme Linin kanssa, että minä vastaan tämän B-operaation kysymyksiin. Ennen kuin aloitamme, vastaan siihen kysymykseen mitä ei ole vielä edes esitetty.
- Olemme kyllä tietoisia, että se ei onnistunut, keskeytti Wang, ja jatkoi:
- Mutta kaikki läsnäolijat eivät ole, joten olkaa hyvä.
Wu rykäisi.
- Korkein johto antoi meille toistakymmentä vuotta sitten tehtävän. Olimme silloin jo aloittaneet soluttautumisen Afrikkaan. Samalla oli tullut ilmeiseksi, että yhden lapsen politiikasta ja kaikista muista toimenpiteistä huolimatta Kiinan, Keskustan Valtakunnan, kuten keisarit aikoinaan osuvasti sanoivat, resurssit eivät voi mitenkään riittää tämän väestömäärän elintason nostamiseksi sille tasolle, mikä oli tavoitteeksi asetettu. Niinpä käänsimme katseemme Afrikkaan.

Lin keskeytti.
- Meille annettiin tehtäväksi kehittää virus, joka pystyisi lukemaan ihmisen genomin riitävän tarkasti ja iskemään vain tiettyihin väestöryhmiin. Tämä ei onnistunut. Saavutimme kuitenkin kaikki muut tavoitteet: pitkä itämisaika, herkkä tarttuvuus, suuri kuolleisuus. Sekä pari muuta asiaa, joista kohta lisää raportissa.

Wu oli Linin puhuessa siirtynyt paikaltaan tämän viereen ja avasi kansionsa uudelleen.
- Pyydän teitä jälleen avaamaan kansionne sivu kerrallan, tällä kertaa suunnitelma B:n kohdalta.

- Ensimmäinen sivu. Levittäminen alkaa sillä, että lähetämme tarkistuslähetystön lähes kaikkiin Afrikan maihin, joissa meillä on projekteja käynnissä. Siis yhden lähetystön, joka liikkuu erittäin nopeasti kiertäen viitisentoista maata kahdessa viikossa. Kuinka ollakaan, virus leviää tämän lähetystön mukana Afrikkaan. He eivät ehdi tavata omia työntekijöitämme, vaan ainoastaan kyseisten maiden johtavia virkamiehiä. Eli henkilöitä, jotka ovat erittäin tehokkaita viruslinkoja. Samanaikaisesti järjestämme Afrikassa konferenssin, johon on kutsuttu kaikista projektimaistamme edustajia. Kuinka ollakaan, tämä konferenssi päättyy samana päivänä kuin lähetystömme saapuu Afrikkaan poiketen ensimmäisenä tällä paikkakunnalla tuomassa tervehdyksensä yhteistyökumppaneillemme. Jotka palaavat pian omiin maihinsa virusta levittäen.

- Toinen sivu. Leviämisprosessi tunnetaan paremmin kuin COVID-19 -viruksella. Tiedämme viruksen tarttuvan ilmateitse ärhäkästi, tiedämme sen olevan tekemiemme geenimuunnosten takia poikkeuksellisen vastustuskykyinen UV-valolle eli Afrikan auringolle - mutta sietävän poikkeuksellisen huonosti kylmiä lämpötiloja. Niinpä ajankohta virusiskulle on loppuvuodesta. Virus leviää väistämättä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, kyllä joku tartunnan saaneista afrikkalaisvirkamiehistä sinne matkustaa. Mutta siellä se ei leviä niin tehokkaasti ja tiedemiehet ovat ymmällään aluksi. Samoin tämän viruksen genomissa ei ole merkittäviä variaatioita, joten se ei mutatoidu edes sitä vähää kuin COVID-19 teki, joten ennustettavuus on lähes sataprosenttinen.

- Kolmas sivu. Kuolemaantuomituilla tehdyillä kokeilla olemme havainneet kuolleisuuden nousevan jopa 90 %:iin tartunnan saaneista. Onneksemme pääsimme kokeilemaan myös muutamalla afrikkalaisella ja huomasimme, että eroavaisuutta ei tässä ole. Näyte oli tosin pieni, mutta emme voi ottaa useampia riskejä. Niinpä vaikutusmekanismi on hyvin yksiviivainen, toisin kuin erittäin suuren hajonnan omaavalla COVID-19 -viruksella.

- Neljäs sivu. COVID-19 -epidemian ansiosta länsimaat ovat varautuneet. Onhan tiedossa, että jonain päivänä tulee uusi pandemia. Varastot ovat täynnä maskeja, niitä riittää kaikille. Yhteiskunnan sulkemisesta ja rajoituksista on kokemusta. Sen sijaan Afrikassa ei ole varauduttu mitenkään, Etelä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa vain vähäisissä määrin.

- Viides sivu. Kuten äsken todettiin, toimivat yhteiskunnat ovat valmiit. Rajoitukset isketään päälle nopeasti. Etenkin koska tämä alkaa Afrikasta, länsimailla on jo tietoa sairauden tappavuudesta ja valmius on suurempi. Afrikka taas on niin sekaisin normitilassakin, että tehokkaita rajoitustoimia ei ole saatu aikaan.

- Kuudes sivu. Rokote on jo valmis ja sitä on testattu. Virallisesti tämä virus on lepakoista leviävä ja sitä on tutkinut laboratorio, joka ei ole tehnyt ihmiskokeita, mutta valmistanut rokotetta. Käytännössä me tiedämme jo rokotteen tehoavan kuolemaantuomituilla tehdyistä kokeista. Kyse on vain siitä, kuinka nopeasti länsimaat ovat valmiita ottamaan riskin "testaamattomasta" rokotteesta. Samoin tietysti meidän teeskennelty riskimme, kun rokotamme oman väestömme. Rokotteen tuottamiseen tarvittava välineistö on erittäin kehittynyttä ja yksityiskohtaista, mutta tuotantomäärää tehtaassa voidaan nostaa hyvin nopeasti suureksi. Ja kuinka ollakaan, tämä tehdas tuhoutuu tulipalossa siinä vaiheessa kun rokotetta on riittävästi meidän ja länsimaiden tarpeisiin. Kestää aikansa, että tuotanto saadaan käyntiin joko täällä Kiinassa tai muualla.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Gao Wenhe kohotti kätensä.
- Mikä on ennusteenne kuolleisuudesta?
- Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuolleisuus tulee nousemaan noin 85 prosenttiin väestöstä, plusmiinus viisi prosenttiyksikköä, Lin vastasi.
- Entä muualla?
- Se on vaikeampi ennustaa. Mallimme kertovat Afrikan tilanteen varsin hyvin. Viruksella on peräti kolmen viikon itämisaika. Ennen puhkeamista suuri osa on saanut jo viruksen, puhkeamisen ja varotoimien käynnistämisen välillä tartunnan saaneiden määrä moninkertaistuu, varotoimet tulevat liian myöhään eivätkä taikauskoiset afrikkalaiset niitä noudata ja vaikka noudattaisivatkin, on jo enimmäkseen liian myöhäistä. Muualla kuolleisuus riippuu ensisijaisesti siitä, missä vaiheessa virus ehtii livahtamaan maahan. Mikäli se alkaa levitä vasta kolme viikkoa Afrikan jälkeen, kuolleisuus on lähes nolla. Tarttuvuusluku saadaan länsimaissa arviomme mukaan puristettua alle yhden jo viikossa hälytyksen jälkeen. Kyse on vain siitä, kuinka moni on ehtinyt altistua. Toivomme, että mahdollisimman harva. Sitten kyse on rajoitusten kattavuudesta ja toimivuudesta, joiden uskomme olevan korkealla tasolla. Lopulta siitä, kuinka nopeasti rokote hyväksytään. Niin, ja tietenkin viruksen heikko kylmänsietokyky auttaa länsimaita, mutta ei Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa.

- Entä jos jäämme tästä kiinni, Gao kysyi.
- Sama kysymys esitettiin Hitlerille ennen holokaustia, Wu vastasi. Hitler kysyi kuinka moni muistaa armenialaisten kansanmurhaa 1915.
- Mutta holokaustin muistavat kaikki, Gao huomautti.
Wu naurahti kylmästi.
- Kuinka monta armenialaista osaatte nimetä? Juutalaisia tunnette paljon. Heillä kyse oli siitä, että kulttuuri takasi tiedon säilymisen. Kuinka monta afrikkalaista tiedemiestä tai kulttuurihenkilöä osaatte nimetä?
- Totta, sanoi Gao. - Voi jopa olla että, ... tai no, antaa olla. Pääasia että pyrimme varjelemaan länsimaita. Jos Intia tässä ottaa vähän takkiinsa, niin sehän on vain bonusta. Ja loppujen lopuksi Intialla ei ole merkitystä, jos me saamme Afrikan haltuumme. Miten on, kenraali?

Kenraali Liang Dejin hymyili.
- Me kykenemme ottamaan Afrikan hallintaamme varsin helposti, kun suurin osa afrikkalaisista on raivattu alta pois. Meillä on rakennettuina tukikohtia ympäri Afrikkaa, joita voimme hyödyntää avustusretkikuntien varjolla. Tämä käy yhtä sujuvasti kuin Krimin valtaus Putinilta. Länsimailla on kädet täynnä töitä pandemian pysättämisessä. Sillä välin me hoidamme tarvittavat toimenpiteet ja jäljelle jää vain tapahtuneiden tosiasioiden tunnustaminen. Me olemme ydinasevaltio. Afrikan tukikohtien varmistamisen jälkeen kykenemme siirtämään sata miljoonaa siirtolaista parissa vuodessa Afrikkaan, viidessä vuodessa kaksisataa miljoonaa jolloin olemmekin jo enemmistö siinä maanosassa.

Yksi, tähän asti ääneti ollut mies puhui.
- Kaikki suunnitelmat ovat siis valmiit. Virus on valmiina levitettäväksi ja rokotetuotanto kunnossa?
- Kyllä, Lin vastasi.
- Levittämisoperaatio on valmis toteutettavaksi?
- Valmis, Wu vastasi.
- Diplomaattiset valmistelut suoritettu?
- Tehty, Wang vastasi.
- Avustusretkikunniksi naamioitujen joukkojen siirtosuunnitelma kunnossa?
- Kunnossa, vastasi kenraali Liang.
- Siirtolaisuusasian suunnitelmat valmisteltu?
- Logistiikka valmiina, vastasi Gao.

- Vielä pari kysymystä epidemologi Linille. Sanoitte, että vain tiettyihin väestöryhmiin vaikuttavaa virusta ei onnistuttu kehittämään. Onko tämä mahdollista? Ja jos ette tiedä, niin sanokaa se. Edistyittekö ollenkaan tällä alalla?
- En tiedä onko se mahdollista. Minkäänlaista edistystä ei saavutettu. Voi olla että joku tekee läpimurron vaikka huomispäivänä, mutta minkäänlaisia merkkejä siitä ei ole. Oma arvioni on, että seuraavan kymmenen vuoden aikana ei tule tapahtumaan, mutta tämä ei ole paljon arvausta kummempi arvio.
- Toinen asia. Onko teidän näkökulmastanne nyt otollinen hetki toimia?
- Voin vastata vain virologina ja epidemologina. Kyllä. COVID-19 -epidemia on jo ohi, joten varotoimia ei ole ja ihmisetkin ovat jo tottuneet takaisin normaaleille tavoilleen. Samalla länsimaissa viruksen torjuntavalmius on edelleen suuri. Toisaalta geeniteknologia kehittyy koko ajan. Parin vuoden kuluttua todennäköisyys sille, että jäämme tästä kiinni, on jo suurempi. Jos tämä operaatio toteutetaan, tämän vuoden lopussa on paras hetki aloittaa.

Mies nousi pöydän äärestä. Hänen teki mieli kääntyä kohti ikkunaa ja katsella siitä ulos. Tässä bunkkerissa ei kuitenkaan ikkunoita ollut. Hän käveli seinän viereen ja käänsi selkänsä muille kokouksen osanottajille.
Päätös olisi hänen, yksin hänen. Hän tuijotti koristeetonta seinää pitkään, punniten samoja seikkoja joita oli lukenut aluksi summittaisina jo vuosia sitten ja yksityiskohtaisemmin viime kuukausina. Samoin kuin näitä tietoja, jotka oli juuri äsken saanut. Hän kuulosteli selkänsä taakse, mutta kokoushuoneessa vallitsi hiirenhiljaisuus. Hänen vastuullaan oli Kiinan tulevaisuus, kiinalaisten asema maailman johtavana kansakuntana. Operaation toteuttaminen olisi uhkapeliä. Sen onnistuminen takaisi valtavan menestyksen, sen epäonnistuminen saattaisi syöstä Kiinan maailman hylkiöksi, jopa hävittyyn ydinsotaan, lähes täydelliseen tuhoon. Operaation toteuttamatta jättäminen taas takaisi sen, että Kiinan nousu hiipuisi resurssien loppuessa.
Lopulta hän kääntyi huoneeseen päin ja katseli odottavia kasvoja.
- Olen tehnyt päätökseni.

lauantai 16. toukokuuta 2020

Uusinta: Ei nimi miestä pahenna

Lukijalle: Tämä juttu on julkaistu melkein kahdeksan vuotta sitten, mutta iltapäivälehtien kommenttiosaston asiantuntemustaso on pysynyt sellaisena, että tarina on edelleen valitettavan ajankohtainen:

Valtamedialle internet on uhka. Se yrittää torjua uhkaa vaikenemalla. Armon saavat medioiden omien nettisivujen lisäksi ns. sosiaalinen media eli Facebook ja Twitter. Ne nähdään vaarattomina hömppäsivustoina. Samaan kategoriaan voidaan huoletta niputtaa muotiblogit, joista näkyy aina silloin tällöin juttua. Mutta oletteko koskaan nähneet missään mediassa pienintäkään mainintaa jostain vakavasti otettavasta blogista? Minä en ainakaan.

Äskeinen koski positiivista tai edes neutraalia uutisointia. Jos muuta kuin em. Facebookia ym hömppää mediassa käsitellään, se mustamaalataan erittäin suurella innolla. Sanotaan, että netti on eriytynyt samanmielisten hörhöjen keskusteluksi, josta haetaan vain vahvistuksia omille käsityksille. Todetaan faktojen olevan virheellisiä ja mielipiteiden kärjistettyjä. Sanalla sanoen: pysykää hyvät ihmiset poissa netistä, lukekaa ja katselkaa vain mitä me teille suodatamme. Tämä siitä huolimatta, että sanomalehtien tietolaatikot on yleensä poimittu Wikipediasta ja tv-ohjelmien arvostelujen detaljit suoraan IMDB:stä.

Totta on, että nettikeskustelu on joskus paikkaansapitämätöntä samanmielisten hymistelyä tai pelkkiä törkeitä loukkauksia. Suomi24 on varsinainen kansakunnan vessanseinä. Mutta löytyy muutakin. Esimerkiksi viereisestä blogilistasta voi klikkailla. Ei siellä kommenttiosastolla hörhöt juurikaan riehu. Selitys tähän on ilmeinen – kommentoidakseen pitäisi a) löytää paikalle ja b) lukea ainakin osa jutusta. Kumpikaan ei onnistu, jos takaraivo alkaa suoraan kulmakarvoista.

Omaan blogiini tulee ehkä parisenkymmentä kommenttia per viikkojuttu, vaihtelee suuresti. Ei ole tarvinnut vuosien varrella siivoilla kuin yhden käden sormilla laskettava määrä sopimattomia kommentteja. Okei, saman verran on pitänyt poistaa jotain bottien tehtailuja. Silloin tällöin on pitänyt paria kuumakallea huomauttaa, mutta poistoihin tai banaaneihin ei ole tarvinnut mennä. Kommentit ovat olleet jopa anonyymeilla yleensä korkeatasoisia ja ennen kaikkea asiallisia, mistä esitettäköön tässä suurkiitokset kaikille!

Yksi selitys tasoon valkeni minulle noin vuosi sitten. Eräässä blogissa oli esitetty viittaus kirjoitukseen Sorretut ja etuoikeutetut ja kehotettu lukemaan. Kyseisen blogin kommenteissa eräs kommentoija totesi että vaikutti ihan asialliselta, mutta teksti oli niin korkeatasoista ettei ihan kuka tahansa kykene lukemaan. Mää olin ku klapil päähän lyöty. Ei se omasta mielestäni tosiaankaan ollut omista tuotoksistani mitenkään tieteelliseen suuntaan poikkeava eikä missään nimessä vaikeaselkoinen. Mutta kai mikä tahansa kolmea riviä pidempi on useimmille liikaa, kuten entinen opettajani sanoi.

Päätin kuitenkin suorittaa vähän journalistista tutkimusta. Puhuvatko ihmiset netissä ihan puuta heinää vai eivät? Tähän tarjoutui tilaisuus, kun ilmestyi artikkeli viime vuonna hyväksytyistä ja hylätyistä etunimiehdotuksista. Aihepiiri on aina ollut lähellä sydäntäni. Juttu keräsi yli 800 kommenttia ja perkasin ne läpi. Yleensä on mahdotonta tietää, puhuuko ihminen soopaa kertoessaan netissä että ”tiedän tapauksen, jossa koira pelasti avantoon pudonneen” tms uskomatonta. Tällä kertaa oli suurelta osin mahdollista tutkia väitteiden totuusarvo. Väestörekisterikeskus näet tarjoaa nimipalvelun, josta voi tarkistaa onko jonkun aidoksi väittämä nimi todella olemassa. Muitakin konsteja löytyy, esimerkiksi etunimilaista esitetyt väitteet voi tarkistaa. Lisäksi asiaa harrastaneena tiesi jotain jo valmiiksi.

Kaikkea ei voi tarkistaa. Esimerkiksi useampien etunimien yhdistelmistä ei pysty tutkimaan, onko sellaisia oikeasti olemassa. Sinänsä normaaleista, jopa almanakasta löytyvistä nimistä saa uskomattomia yhdistelmiä. Esimerkiksi Uljas Jorma Urho tai Impi Ellen Anna. Tai etu- ja sukunimen yhdistelmät. Niitä löytyy ihan oikeasti käsittämättömiä. En viitsi intimiteettisyistä kertoa, millaisia on itselleni tullut elämän aikana vastaan. Sanottakoon kuitenkin kaksi keksittyä esimerkkiä, jotka eivät ole ollenkaan niin huimia kuin jotkut aidosti tietämäni: jos sukunimi on Paukku, ei kannata antaa etunimeksi Aimoa. Sananmuunnoshuumori on sitten tarina sinänsä, esimerkiksi jos etunimi on Arja ja sattuu menemään Hukka-nimisen miehen kanssa naimisiin.

Uskokaa huviksenne, tiedän kymmeniä erikoisia oikeasti olemassa olevia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Kyseisen jutun kommenttiosiossakin mainittiin ainakin neljä henkilöä, jotka olen nähnyt livenä, nimestä ja/tai muista tuntomerkeistä kykeni tunnistamaan sataprosentisella varmuudella. Lisäksi oli pari sellaista, jotka todennäköisesti ovat tuntemiani henkilöitä, mutta annetut tiedot eivät rajaa yksikäsitteisesti.

Seuraavassa kommenteista löytyneitä tahallisia tai tahattomia virheitä. Ei meno virheetöntä ollut, kaukana siitä, mutta ei niin paha kuin media antaa ymmärtää. Ilmeisesti sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen ero on siinä, että sivistynyt ihminen sanoo kirjoittaessaan ”muistikuvani mukaan”, ”käsittääkseni” tai jotain vastaavaa, mikäli ei ole varma. Sivistymättömiä on valtaosa Suomi24:ssä, melkoinen vähemmistö Iltalehdessä ja -Sanomissa (josta esimerkit siis ovat) ja tuskin ollenkaan viereisen blogilistan kommentaattoreissa. Itse blogit ovat yleensä parempaa kieltä ja enemmän faktaa sisältäviä kuin median jutut. Tosin tästä ei voi täysin syyttää mediaa, onhan se suunnattu toisenlaiselle asiakaskunnalle.

Anna Rauha Kai Kille Usko Ville,siinähän noita olisi

Kyse oli yhdelle ihmiselle annettavista nimistä, joita Suomen lain mukaan voi olla vain kolme (1945 alkaen). Eikä selvästi miehen nimeä naiselle tai toisinpäin. Näitä samankaltaisia litanioita löytyi ketjusta useita.

Joskus -80 -luvulla luin Hesarista tyttölapsen saaneen nimekseen Prisitte

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Tiedän tänä vuonna syntyneen ja kastetun lapsen nimeltä Tähtimyrsky.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla että tämänvuotisena ei ole ehtinyt rekisteriin.

Jorma on hyväksytty, muttei synonyymejä , miksi?????

No olisiko siksi, että Jorma on saanut sivumerkityksensä kaaauan sen jälkeen kun Jorma oli suosittu.

Aivan käsittämätön argumentti tuo, että jotain nimeä ei voida antaa koska lasta voidaan kenties tulevaisuudessa kiusata...!!

Eikö tämän kirjoittaja ole ikinä käynyt koulua?

Luin hesarin kastetuista 90-luvun alussa tytön nimen Suttura Aleksandra.

Ilmeisesti lukihäiriöinen, koska Sutturoita ei ole nimipalvelussa.

Mimiqueen...on ihan kastetodistuksessa. lapsiparka.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Varma Kosto - sota-aikana.

Varma moka - toteaisi 1913 syntynyt 1913 syntynyt demarien kansanedustaja.

Kun mä saan joskus pojan niin siitä tulee Sauron. En tosin ajatellut kysyä miltään lupalautakunnalta mielipidettä.

Tuskin kovin moni muukaan jonka ehdotus on hylätty on mennyt kyselemään - kyllä se mielipide tulee kyselemättäkin. Tosin Sauron on jo hyväksytty, koska löytyy nimipalvelusta.

Kaivakaa esiin F.E. Sillanpään lasten nimet. Siinäpä pohtimista. esim Sotaprinssi !

Sillanpää tai Kianto, samapa tuo kun on joku kirjailija. Tosin virhe on korjattu myöhemmin ketjussa muiden toimesta.

Aikoinaan Toijalassa asui puhelinluettelotietojen mukaan Romu Lovi neiti ja sit numero, ei ole enää vuosiin näkynyt.

Tekstistä ei käy ilmi oliko Romu vai Lovi se etunimi vai mahdollisesti molemmat. Kummin tahansa, nimipalvelusta ei löydy sen paremmin Romua kuin Lovea kummastakaan.

Panis puolestaan jäi mieleen keihäsmiehistä, hyvä heittäjä! Ja kyllä Pilu nimikin naurahdutti erään ranskalaisteeveesarjan lopputeksteissä etunimenä.

No hyvin on mieleen jäänyt, kun tunnetusti perusteellinen Tilastopaja ei tunne ainuttakaan Panis-nimistä yleisurheilijaa sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Olisiko sekoittunut hyvin palkattuun autokuski Olivier Panisiin? Aikoinaanhan samaan aikaan formuloissa päristeli Häkkisen ohella myös Japanin poika Takagi. Vitsin mukaan Erja Häkkisen suosikkijärjestys kärkikolmikoksi olisi ollut Panis-Häkkinen-Takagi.
Tuosta Pilu-etunimestä en tiedä mutta epäilen vahvasti että kyseessä olisi ollut siinäkin sekaantuminen ranskalaiseen tv-tuottajaan. Muistan kerran paikallisessa kodinkoneliikkeessä käydessäni nähneeni tv-sarjan lopputeksteissä vilahtaneen nimen ja tuumanneeni että mitä helvettiä? Sitten piti tarkistaa netistä ja löytyihän sieltä tietoa henkilöstä nimeltä Lissa Pillu.

Nykyään lapsen nimeksi voi antaa myös sellaisia sopimattomia nimiä kuin Herkku ja Nami, molemmat on hyväksytty nimiksi!

Nykyään? Ainoa(t) Herkku-nimet löytyvät vuosina 1940-59 syntyneistä.

Tunsinpa tytön, jonka nimi oli Tuju Mattis Hermine Nadja Tatjaana...

Niin varmaan tunsit joo. Ikävä puoli asiassa on se, että Tuju ja Mattis eivät voi olla saman henkilön nimiä, koska niitä ei löydy samoina vuosina syntyneiltä lainkaan.

Mutta entäs tämä jonka kuulin yhden tänä vuonna kastetun saaneen nimekseen, eli Samase.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla ettei ole vielä ehtinyt kirjautua. Samatuo.

Minulla oli toisena nimenä URPO.Eipä ole enää.

Omapa on asiasi. Myöhempää ketjusta löytyi toinenkin Urpon nimestään poistanut. Huvittava piirre on se, että Urpo-nimeä pidetään ehkä junteimmista junteimpana - vaikka nimi on peräisin latinankielisestä nimestä Urbanus, mikä taas tarkoittaa kaupunkilaista ja hienosti sivistynyttä.

Tytölle nimeks ladaniva :D

Lada on ihan oikeasti naisen nimi. Osui silmään Suuresta Etunimikirjasta, kun sattuneista syistä sitä aikoinaan Sallin kanssa selailtiin. Nauroin että kyseisen nimiselle naiselle on varmaan usein kuittailtu, että "sulla mahtaa olla huonot kyydit."

suomessa saa vaihtaa etunimen vaan kerran, joten kandee harkita huolella. sukunimeä saa vaihtaa kuinka monta kertaa vaan. älkää vängätlö vastaan, olen vaihtanut niin tiedän.

Sen verran vängtlään vastaan, että a) virke aloitetaan isolla kirjaimella, erityisesti sana Suomessa kirjoitetaan isolla sen sijainnista riippumatta ja b) nimilaki sanoo, että etunimen saa vaihtaa maistraatille tehtävällä hakemuksella eikä vaihtojen lukumäärästä puhuta mitään, tosin ensimmäisellä kerralla riittää pelkkä ilmoitus.

Mulla oli psykiatri nimeltä Kukka Ruukku.. Että ilmota sitten siinä lähteväsi Kukka Ruukulle juttelemaan..

Suomessa ei ole sukunimeä Ruukku. Olikohan nyt varma juttu ettei sukunimi ollut Pukki, ainakin kirjoittaja saa mennä puhumaan pukille.

Etunimet" Aina Hellä, ja sukunimi" Alapää. Oli kastettujen palstalla!

Suomessa ei ole sukunimeä Alapää. Sen sijaan Nurmon kylä on nimeltään Alapää. Urheiluseura Nurmon Jymy syntyi, kun kylän urheiluseura Alapään Koitto yhdistyi Ylipään Kavereihin.

Kiite oli suhteellisen paljonkin käytetty nimi joskus

No, jos paljona pitää sitä että rekisteristä löytyy neljä kappaletta n. 20 vuoden ajanjaksoja joilta nimeä ylipäätään löytyy ja jokaisessa on lukumääränä "alle viisi".

Samoin Hirsus- sukunimiselle pojalle ei oikein Pentti sovi, muille kylläkin!

Kuten Hirvoselle?

Aikoinaan ei saanut antaa lapselle nimeksi Antti Kristian. Onkohan tuo lakipykälä vielä voimassa?

Tuskin on voimassa kun ei ole koskaan ollutkaan. Nimeä on annettu alle viidelle henkilöllä vuosien 1960-79 välillä. Pappi on kyllä voinut kieltäytyä kastamasta. Joskus 30 vuotta sitten oli tapaus, jossa pappi kieltäytyi hyväksymästä nimeä Annamari, koska siinä oli kaksi nimeä liitetty yhdeksi. Ei varmaan tullut mieleen, että Marianna oli jo tuolloin yleinen. Antti-nimi olisi kyllä hyvä, jos vastustaa asiaa jota sukunimi merkitsee. Raittiusvalistajalle Antti Viinanen olisi aika kova nimi.

Meidän kylästä löytyy poika nimeltä Napilus, sääliksi käy..

Kylä ei siis sijaitse Suomessa tai poika ei nauti Suomen sosiaaliturvaetuuksia, koska Napilusta ei löydy nimipalvelusta.

Katselin kerran aikoja sitten yhden ammattialan matrikkelia. Siellä oli etunimet Jopa Artturi Tuli.

Paitsi että Jopa- ja Tuli -etunimiä ei ole olemassa samoina vuosina syntyneillä.

Olin koulussa 50-luvulla ja kärsin nimestäni koska siihen aikaan Taru oli tavallinen metsästyskoiran nimi.
Nyt olen ylpeä mielestäni aika harvinaisesta nimestä, en ole koskaan tavannut toista Tarua.


Missä hiton tynnyrissä tämä muija on elänyt? Rekisteristä löytyy melkein seitsemäntuhatta Tarua ja sopii veikata että useimmilla kyseessä on puhuttelunimi. Muistin heti useita tapaamiani Taruja, yhden näin itse asiassa tänäänkin Huitsinnevadan keskustassa käydessä.

Olen yhdessä hautakivessä nähnyt etunimet Sulo Kostaja. Joskus on saatettu antaa hyvinkin sotaiselta kalskahtavia nimiä.

Kostajaa ei löydy nimipalvelusta. Tunsin muuten aikoinaan Sulo-nimisen miehen. Oikein sitten helvetin ruma ja romuluinen heppu, joka oli istunut taposta linnassa.

Aikoinaan nuorena likkana, eräs nainen tilasi jotain silloisesta työpaikastani ja ilmoitti etunimekseen Karvamarja, kerran pyysin toistamaan, kolmatta en enää kehdannut.
Ajattelin silloin, ettei se voi olla oikein ja laitoin lähetteeseen pelkän Marjan. Kun lähetys oli mennyt perille, rouvan mies soitti ja sanoi erittäin loukkaantuneella äänellä, että minun vaimoni nimi on Karvamarja.


Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan Karvamarjaa.

Seitsenottelijana kunnostautuneella Miina Kentällä on velipoika....Dennis Kenttä ;)

Miina oli aikoinaan Suomen parhaita seiväshyppääjiä, ei seitsenottelija. Kokeili toki otteluakin monien seiväshyppääjien tapaan, mutta ei mainittavalla menestyksellä. Tietääkseni ei ole Dennis-nimistä veljeä...

Minulla oli kerran Unkarilainen työkaveri jonka nimi oli PASKA.

Epäilen että kyseessä oli tsekki tai slovakki. Ei niin harvinainen sukunimi siellä päin - Slovakian parlamentin entinen puhemies on Pavol Paska.

Suomessa ei voi ottaa omaa sukunimeään myös etunimeksi.

Tätä ei ole laissa kielletty. Kuitenkin käsittääkseni asia on niin, että tällainen muutos katsottaisiin nimilain mainitseman tavan vastaisena sopimattomaksi. Laki on sinänsä epäjohdonmukainen, sillä 32 b § :ssa sanotaan, että etunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä. Toisaalta Suomi on täynnä sukunimiä, jotka löytyvät almanakasta, esimerkiksi Tapio, Lauri, Ilkka. Nämä siis ovat lain kirjaimellisen tulkinnan mukaan laittomia etunimiä. Naisen nimiä on harvemmin sukuniminä, mutta ainakin Taina ja Eeva ovat olemassa. Entäpä jos ennen nykyistä sukunimilakia joku Taina-niminen nainen olisi mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka sukunimi olisi ollut Taina? Hänestä olisi silloin väistämättä tullut Taina Taina. En ole ainakaan kuullut koskaan vastaavasta tapauksesta, joka tietysti olisi nykyäänkin mahdollinen. Sen sijaan tiedän tapauksen, jossa kaksi saman etunimen omaavaa seurustelivat keskenään (eri sukupuolta, tämä tapahtui kauan ennen syntymääni eli aikana kun homoja ei vielä ollut olemassa). Naimisiin pari ei kuitenkaan päätynyt.

ystäväni ystävä pojan nimi on persukas

Niin huono trolli, että ellen tietäisi todella älyttömiä nimiä olevan olemassa, en olisi vaivautunut tarkistamaan. Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

ite ihmettelen sitä miks jtn esim musmili maiden nimiä ei hyväksytä suomessa ja ne kuulostaa suomalaisista muka oudoilta tai härskeiltä. Miettikää niitä muslimeja jotka on muuttanu suomee ja ei saa antaa lapsillensa omien kulttuurien nimiä

Minä taas ihmettelen sitä jos muuttaa johonkin maahan eikä halua sopeutua. Kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Amerikkaan, ei siellä syntyneistä lapsista tullut Kyöstejä tai Päivejä. Muhammed, Mehmet ja Abdullah eivät ole suomalaisten nimiä. Ja kyllä musmili maiden nimet Suomessa hyväksytään etunimiksi lain perusteella. Porsaanreikä laissa.