Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 29. marraskuuta 2022

Uutiskatsaus 48/2022


1. Realismia

Jussi Halla-aho, joka sujuvasti venäjää osaavana kykenee seuraamaan alkuperäisiä lähteitä, lausui taas kerran osuvan analyysin Pikku-Putesta. Hänen mukaansa Putin on turhautunut, koska kokee olevansa tunareiden ympäröimänä.
Tämä antaa ymmärtää, että Putin ei ole mitenkään seonnut, vaan realistinen. Tunareiden ympäröimänä oleminen on normaali olotila Venäjällä. Kokeilkaapa joskus huviksenne ulkomaalaisessa seurassa kertoa, mikä on suomalainen ilmaisu tilanteelle ”totally screwed up” eli ryssiä. Kokemuksesta vakuutan, että reaktio on hillitön siinä vaiheessa kun kerrotte että suoraan käännettynä suomalainen ilmaisu asialle on ”to make things the Russian way”.


2. Miinaa

Venäjä on kylvänyt Ukrainassa miehittämänsä alueet täyteen miinoja. Tämä oli kätevä ratkaisu, sillä Venäjä ei ole koskaan liittynyt Ottawan sopimukseen, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön. Kummallista sinänsä, olisihan Venäjä voinut sopimuksen hyväksyä ja senkin jälkeen käyttää jalkaväkimiinoja, sillä sopimukset eivät ole koskaan Venäjää estelleet. Suomi sen sijaan meni typeryyksissään (lue: presidentti Halonen) hyväksymään sopimuksen ja kiltisti luopumaan jalkaväkimiinoista. Totesin tuolloin, että Suomi voi luopua jalkaväkimiinoista vain sillä ehdolla, että Venäjä luopuu jalkaväestä.
Nyt on sitten nähty, miten hyvä siitä seuraa kun luotetaan asioiden selvittämiseen puhumalla. Hyvä puoli on kuitenkin se, että jalkaväkimiinan rakentaminen ei ole kummoinen temppu. Oletteko kuulleet naulamiinasta? Tarvikkeemme ovat: sytytin, pala TNT:tä, jekkulankaa, joitakin muutaman tuuman nauloja ja pari kuminauhaa. Kaikki helposti saatavilla. Varsinainen ohje jätetään lukijan mielikuvituksen varaan ja huomautetaan, että polkumiinan rakentaminen ei paljon kummempaa ole kuin tässä kuvattu putkimiinan korvaaminen lähes yhtä tehokkaalla naulamiinalla. Inter arma silent leges, sanoo vanha latinisti.
Toki näistä miinoituksista tehtäisiin sitten kunnon kartat, toisin kuin Venäjä on menetellyt.


3. Sotarikos

Venäjä väittää Ukrainan tehneen sotarikoksen teloittamalla antautuvia venälisiä. Sen verran voi tilanteesta videon perusteella todeta, että venäläiset eivät vielä olleet antautuneet, vaan vasta antautumassa. Heitä ei oltu vielä tutkittu aseiden varalta, heidät oli vasta käskytetty maahan. Sitten nurkan takaa ilmestyy ryssä ja alkaa ampua. Mitähän olisi ukrainalaisten siinä tilanteessa pitänyt tehdä? Järjestää keskusteluterapiaa, häh? Kyseessä olisi aivan hyvin saattanut olla sotajuoni, jossa antautumista teeskentelevät venäläiset olisivat vain järjestäneet itsensä parempaan asemaan ja odottaneet merkkiä.
Sitä paitsi eihän Venäjä voi syyttää Ukrainaa sotarikoksesta, kun mitään sotaa ei ole. Oikea nimitys olisi ”erityisoperaatiorikos”.


4. Veret seisauttava vaalivoitto

Päiväntasaajan Guinean presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo järjesti itselleen ties kuinka monennen jatkokauden. Äänisaalis oli 94,9 prosenttia eli toista kierrosta ei tarvittu. Yleensä asioista perillä olevat tahot tietävät kertoa, että lähiaikoina pidäetetään noin 85 tuhatta asukasta. Tämä on 5,1 prosenttia väestöstä. Ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa, että tuo ei ole 5,1 prosenttia äänioikeutetuista koska alaikäisillä ei ole äänioikeutta, todettakoon että logiikka ei ole ennenkään ollut Obiangin vahvoja puolia. Sen sijaan huomautetaan, että vuosi Obiangin valtaatulon jälkeen 1980 maan väkiluku oli 221 tuhatta ja nyt se on 1679 tuhatta. 42 vuodessa väkiluku on lähes kahdeksankertaistunut. Kyllä Obiang on kansan isänä luonut ihanteelliset elinolot, kun voi noin reilusti kasvattaa populaatiota. Saa siinä suomalainen mussuttaa aika monta porkkanaa kinkkuleikkeen tilalla ja pudottaa sisälämpötilan talvellakin nollan lähelle, jotta saa tämän väestönkasvun kompensoitua hiilijalanjäljessään.
Pienenä lohtuna on, että en näköjään ihan turhaa miestä pistänyt listaykköseksi Afrikan silloisten johtajien diktaattoriluokittelussa.
Tahatonta huumoria edusti se mainos, jonka tekoäly oli lykännyt Hesarin aihetta käsittelevään uutiseen:
Kerrankin Black Friday oikeassa paikassa!


5. Ratissa

Hesarin päätoimittelija ymmärsi erota jäätyään kiinni rattijuoppoudesta. En kyllä keksi mitään tapaa, jolla hän olisi kyennyt saamaan kännikuskina öisen Helsingin kaduilla aikaan enemmän turvattomuutta kuin mitä Hesarin toimituspolitiikka on saanut aikaan öisen Helsingin kaduilla.
Vakavasti puhuen, tässä ei kummoisia tapahtunut. Tällä kertaa kännikuski ei päässyt parkkihallista edes pihalle asti henkilökunnan valppaan toiminnan ansiosta. Ja ainakin omien sanojensa mukaan – tosin jos näillä on yhtä paljon totuusarvoa kuin Hesarin pääkirjoituksilla niin eipä niille kannata kummoista painoarvoa antaa – hän yritti vain siirtää autonsa parkkiin kadun varteen.
Jokainen ihminen tekee virheitä. Eroaminen tämän tapauksen takia oli aika kyseenalaista. Tosin hittojako minä tässä puolustelen. Kyllä eri lehtien toimitukset ovat jo ylistäneet rattijuopon johtajuustaidot pilviin asti ja pahoitelleet onnetonta tapahtumaa, ei Hesarin ex-päätoimittelija enää minun tulitukeani tarvitse.


6. Nastaa

Pari vuotta sitten kokoelmiin ilmestyi uusi liikennemerkki. Se mahdollistaa nastarenkaiden käyttökiellon paikoissa, joissa katupöly on erityisen suuri ongelma. Koko asia meni itseltäni täysin ohi, mutta nyt uutisoitiin historiallisista sakoista Helsingin Lönnrotinkadulla.
En tiedä onko poliiseille annettu ohjeeksi järjen käyttö, mutta siltä varalta että ei ole, kerrottakoon että täällä Hornankuusessa on sellaisia paikkoja, joihin ei autolla tietyillä keleillä pääse kitkarenkailla. Sanotaan että 90 % talvirengasajostani ajaisin mieluummin kitkarenkailla. Lopuista 9 % on edelleen kitkarenkailla ajettavissa, kun ennakoi. Sitten 0,9 % on sellaista, että kitkarenkailla ajaminen on riskipeliä. Ja se viimeinen 0,1 % on sellaista, että kitkarenkailla ajaminen on käytännössä mahdotonta. Kerran ei omalla autolla päässyt mäkeä ylös, vaikka oli hyväkuntoiset nastarenkaat. Kuski vaihtoon, ammattiautoilija yrittämään ja selvisi kolmannella yrityksellä. Kitkarenkailla olisi jääty odottelemaan kevään tuloa.
Sitä minä vaan että jos joskus sattuu joku maalainen olosuhteiden pakosta ajamaan Helsingissä ja kohde on Lönnrotinkadun varrella, joutuuko hän hankkimaan tätä reissua varten kitkarenkaat vai löytyykö poliisilta ymmärrystä landepaukulle? Ihan vaan kaverin puolesta kyselen, itse aion jatkossakin parkkeerata Lönnrotinkadulle vain Monopolissa.


7. Vihreä siirtymä

Jotain hyvää Ukrainan sodastakin (tietysti sen lisäksi että ryssiä kuolee). Tuli vastaus kysymykseen, jota olen pohdiskellut. Eli mikä on sähköauton kulutus?
Ukrainassa on niin paljon sähkökatkoja Venäjän rauhanturvaoperaation takia, että automyyjät ovat alkaneet ilmoittaa sähköautojen polttoaineenkulutuksen olettaen latauksen tapahtuvan aggregaatilla. Esimerkkiautona on BYD E2. Sen ajoakku täyttyy 7 kW bensiinigeneraattorilla noin kahdeksassa tunnissa ja kulutus on tällöin 20 litraa. Tällä pääsee sitten noin 400 km mutkaista tietä näkymättömiin (on tosin muistettava että paristolelun toimintasäde on suuresti riippuvainen olosuhteista). Joka tapauksessa näin laskien kulutukseksi saadaan 5,0 litraa satasella, mikä on ihan siedettävä lukema. Sitten kun vielä sähköauto + aggregaatti -yhdistelmän hinta ja toimintasäde saataisiin siedettävälle tasolle, niin aletaan jo olla aika lähellä sitä että sähköautoilu alkaa olla kannattavaa, kunhan muistaa vähentää kustannuksista huoltokulut ja käyttöepämukavuuden.


8. Sankaritarina

Vaihteeksi hyviäkin uutisia. Rekkakuski ajoi sillan yli ja näki kaiteella istuvan nuoren tytön. Huoli heräsi ja hän soitti lähellä asuvalle tyttärelleen. Tytär meni tarkistamaan asian ja sillalla istunut tyttö oli tosiaan itsemurhaa miettimässä. Ammattiapua paikalle ja teini saatiin pelastettua.
Tässä mallia meille kaikille. Rohkeasti vain puuttumaan huolestuttaviin tilanteisiin. Myöhemmin ehtii sitten murehtia, joutuuko itse ongelmiin siitä että on puuttunut viranomaisille kuuluviin asioihin.


9. Pienempi rikos

SPR:n vastaanottokeskuksen johtaja kavalsi yli 130 tuhatta euroa rahaa työnantajaltaan. Tämä ei silti vastaa edes paria prosenttia siitä vahingosta, jonka kyseinen vastaanottokeskus on aiheuttanut suomalaisille veronmaksajille.
Oikeastaan johtajalle pitäisi antaa kunniamerkki siitä, että hän vei rahaa pois järjestöltä, joka käyttää sitä suomalaisten elinolojen tuhoamiseen.


10. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Farhan Piruzdelan … jäkjäkjäk …neljän vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja huumausainerikoksesta … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


11. No mutta eihän näin pitänyt käydä!

Maassa riehuu haittamaahanmuuttajien aiheuttama väkivaltainen ryöstöaalto. Tätäpä ei kukaan osannut ennustaa. Mitä nyt muun muuassa allekirjoittanut tässäkin blogissa jo toistakymmentä vuotta sitten ja moni muu vielä aiemmin. Tässä välissä on ehditty enemmän kuin yhden käden sormilla luettava määrä kertoja kertoa tästä aina uutena uutisena. Nyt on sentään siirrytty seuraavalle tasolle, kun ei todeta mitään ”uudesta ilmiöstä” tai ”yllätyksestä”. Tosin kiistäjät ovat edelleen vauhdissa, mutta enää hekään eivät voi turvautua muuhun kuin sanojen pyörittelyyn. Kauden kotimaisen kärkituloksen veti odotetusti ennakkosuosikki Jari Taponen toteamalla, että Suomessa ei ole katujengejä koska kaikki kriteerit eivät täyty. Ilmeisesti täyttymättä jäävä kriteeri lienee se, että jengillä ei ole tunnuslogoa. Tämä lohduttaakin suuresti turpiinsa saanutta ryöstettyä.
Sitten monet vielä väittävät, että tämä on vaikeasti ratkaistavissa oleva ongelma. Paskan marjat. Kyse on vain siitä, löytyykö tahtoa vai ei. Ihan kahdessa viikossa ongelmaa ei ratkaistaisi vaikka haluttaisiin, mutta alle kaksi kuukautta siihen menisi. Kotouttamispolitiikasta on siirryttävä kotiuttamispolitiikkaan ja se on pantava tehokkaasti täytäntöön. Suunnitteluun menee kaksi viikkoa, pidätyksiin samaten, kuljetuksiin vielä kaksi. Jää kaksi viikkoa vielä yllättäviin viivytyksiin ja kahdessa kuukaudessa on valmista. Toki pieniä loppusiivouksia jää vielä tehtäväksi, mutta ne vaativat vähemmän kapasiteettia mitä kuluu haittamaahanmuuton ongelmiin nykypäivänä.


12. Lippu matalalle!

Venäjä suljettiin jalkapallon MM-kisojen jatkokarsinnasta pois, joten sillä ei ollut edes mahdollisuutta päästä Qatariin. Yksi Venäjän kansalainen kisoissa kuitenkin pelaa. Kamerunia edustava Gael Ondoua muutti Venäjälle jo lapsena isänsä työskennellessä Kamerunin suurlähetystössä Moskovassa. Hänellä on kaksoiskansalaisuus, edustusjoukkueekseen hän valitsi Kamerunin. Oikeasti, miten surkea maa Venäjä on kun joku valitsee mieluummin afrikkalaismaan. (Tätäkö muuten tarkoitetaan ”mustalla ryssällä”?) Kohu syntyi, kun joku huomasi Ondouan nappulakengässä pikkuisen Venäjän lipun. Mitä turhia, siinähän Venäjän lippu on kolmanneksi parhaassa mahdollisista paikoista eli jalkoihin tallottavana. Toiseksi paras paikka olisi nappulakengän pohjassa. Se paras paikka luovutetaan täten vapaasti käytettäväksi liikeideaksi eli WC-paperia Venäjän lipuksi kuvioituna.


13. Muotoseikka

Wilma Murto kommentoi urheilijoiden ulkonäköpaineita toteamalla saaneensa itsekin osansa. Kirjoitin viime vuoden kesällä seuraavasti: Murto siis hyppäsi Vaasassa 462 ja varmisti sillä paikkansa olympialaisiin. Kun nyt satuin seiväspaikan vieressä olemaan, niin todettakoon että Murron olemus näytti ihan joltain muulta kuin viime tai toissa kesänä. Vaikka voimaa olisi tullut lisää, niin painoa on silti viitisen kiloa vähemmän eli Tilastopajassa mainittu 68 kg (pituutta on 182 cm) taitaa olla lähellä totuutta ellei jopa yläkanttiin siinä missä se aiemmin oli varustettu normaalilla naiskertoimella (<1). Kohti viittä metriä ollaan menossa, saa sitten nähdä miten lähelle pääsee. Mutta samalla meiningillä vain eteenpäin, niin viimeistään ensi kesänä SE on paperia.
Kuten näkyy, olin tehnyt havaintoja hänen fyysisestä olemuksestaan. Olihan selvää, että junioritähden kroppa oli vielä kehittymätön hänen hypätessään 17-vuotiaana nuorten ME:n. Yhtä selvää oli, että sen oli muututtava ennen maailman huipulle pääsyä. Ja kaikkein selvintä oli, että se muuttuu kyllä ilman sen kummempaa painokontrollia, kunhan fyysinen murros on ohi ja harjoittelu jatkuu oikeanlaisena. Väkisin tehty painonpudotus ja rasvaprosentin vähentäminen eivät tuloksia paranna.


Loppukevennys: Jalat tukevasti ilmassa

Valitan että loppukevennys on tällä kertaa totta. Puoluetentissä kysyttiin puheenjohtajilta, mikä pitäisi olla täysipäiväistä työtä tekevän minimipalkka. Sanna Marin vastasi 3000 euroa kuussa. Tämä olisi muuten loistava loppukevennys, mutta kun sen sanoo pääministeri.
Lausunto osoittaa täydellistä irtautumista sekä arkielämästä että talouspolitiikan realiteeteista. Jälkimmäinen ei toki Marinin tapauksessa ole minkäänlainen yllätys. Ensimmäisestä sentään voisi kuvitella, että muistaisi edes jotain elämästään ennen hyville palkoille pääsemistään.
Lausunto osoittaa samalla vasemmistolaisen ajatusmaailman, joka kaatuu Jaskan hirsipuuhun: "Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat." (Tämä on oma muunnelmani Humen giljotiinista: "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla.")
Olisi tietysti hieno asia, jos kaikille voisi maksaa työstä reilun kokoista palkkaa. Työstä tulee maksaa se palkka, joka on ainakin suunnilleen sen markkina-arvon mukainen – tietysti työnantajalle lankeavine sivukuluineen. Jos yhteiskunta tulee mukaan palkkatakuulla, se vie vain syvemmälle suohon. Kyllä kapitalisti työlllistää, jos tietää sosialismin maksavan vähintään työntekijän palkan ja hänen työpanoksensa arvon välisen erotuksen. Eli väärinkäytöksiä taatusti tulossa. Joilta vasemmistolainen yhteiskunta pyrkii tietysti välttymään perustamalla palkkatakuuvalvojien virkoja…
Onneksi Maria Ohisalo meni mokaamaan toteamalla, että hänen mielestään minimipalkka olisi 1500 euroa. Jos hän olisi sanonut myös 3000 euroa, niin media olisi lääpällään. Nyt Marinin toteamuksen hehkutus on ollut hillitympää, kun toinen suosikki oli eri linjalla.

lauantai 26. marraskuuta 2022

Uusinta: Syökää lihaa


Lukijalle: Tänäänkin täällä Hornankuusessa popsitaan lihaa parempiin suihin:

Hesari suvaitsi taas kerran valistaa meitä siitä, kuinka länsimaat ja aivan erityisesti Suomi ovat syyllisiä maapallon ympäristökatastrofiin. Onneksi ratkaisukin on olemassa: artikkeli kertoi maailman pelastuvan melkeinpä pelkästään sillä, että länsimaissa vähennetään lihan syöntiä 90 %. Tosin alkuperäisessä tutkimuksessa tällaista lukemaa ei mainita lainkaan. Ja mainitaanpa sitten Hesarinkin jutussa, että sianlihan syönti on se, jonka pitäisi vähentyä 90 %. Naudanlihan syönnin vähenemisen pitäisi kuulemma olla 75 % ja kananmunien 50 %. Niin, paitsi että länsimaissa naudanlihankin kulutuksen pitäisi vähentyä se 90 %. Kananlihasta juttu ei puhu mitään. Alkuperäisestä tutkimuksesta ei kyllä löydy tuota 75 %:iakaan. Vastaavasti papujen ja palkokasvien syönnin pitäisi kolminkertaistua, pähkinöiden ja siementen nelinkertaistua.
Sivumennen on muuten todettava, että jostain syystä tämä juttu on ilmainen kaikille lukijoille. Eli se ei ole "vain tilaajille" eikä näytä olevan edes "käyntikertarajoitettu", kuten useimmat Hesarin jutut. Näköjään Hesari on oppinut sen, että propaganda pitää saada ilmaiseksi.

Jutussa todetaan, että ennusteiden mukaan maapallon väkimäärä kasvaa 9-10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Tämä ennuste on turhan optimistinen. Kirjoitin kesällä juttusarjan (osat yksi, kaksi ja kolme), jossa tutkin maapallon väkiluvun kasvua väestötilastojen nojalla. (Osa neljä, joka käsittelee Suomen varautumista tilanteeseen, on työn alla ja ilmestynee ensi viikolla.) Seuraavat tilastotiedot ovat näistä laskelmista peräisin. Laskelmissa perusvuosina olivat vuosien 1957 ja 2017 tilanteet eli 60 vuoden ajanjakso.

Tilastotiedoista paljastui se kaikissa tutkimuksissa vaiettu tosiasia, että Afrikan vuosittainen väestönkasvuprosentti on jopa kasvussa. Vuosina 1957-2017 se oli keskimäärin 2,65 %, kun taas vuosina 2010-2017 2,84 %. Tämä on parina viime vuotena näkynyt myös koko maapallon kasvuprosentissa, joka on ollut pikkuisessa laskussa jatkuvasti, mutta nytkähti nousuun. Nousu aiheutuu juuri siitä, että Afrikan (kuten myös Lähi-idän, jonka kasvuprosentti on toiseksi suurin) osuus maailman väestöstä on kasvanut. Tällöin niiden suurempi kasvuprosentti saa jatkuvasti suuremman painoarvon koko pallon väestötilastoissa. Eikä tässä laskelmassa ole huomioitu sitä, että Afrikasta ja Lähi-idästä tulee koko ajan siirtolaisia muualle maailmaan ja he lisääntyvät lähes lähtöalueidensa tahtiin. Mikä muuttaa esimerkiksi Euroopan kasvuprosenttia ylöspäin, sillä ennuste on luonnollisesti tehty Euroopan nykyisen ja entisen väestörakenteen mukaan.

Vuonna 1957 Euroopassa oli noin 585 miljoonaa asukasta. Vuonna 2017 asukkaita oli 744 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu oli keskimäärin 0,40 %. Mikäli koko maailma olisi noudattanut samaa tahtia, maapallon väkiluku olisi nyt noin 3,5 miljardia. Meillä ei olisi mitään hätää.
Todellisuudessa maapallon väkiluku on 7,5 miljardia, yli kaksinkertainen siihen nähden mikä se olisi ollut eurooppalaisella tahdilla. On helppoa todeta, että väestönkasvu ei ole globaali ongelma. Se on ainoastaan afrikkalainen, lähi-itäläinen ja jossain määrin eteläamerikkalainen ja aasialainen ongelma. Eurooppalainen ongelma siitä tulee vain haittamaahanmuuton ja muualla väestönkasvun takia tapahtuvan ylikulutuksen ja saastumisen takia.

Vastoin meille syötettävää propagandaa ihminen ei yleisesti ottaen ole mikään sopulilaji, joka lisääntyy hillittömästi kunnes seuraa katastrofi. Ainakaan eurooppalaiset eivät ole sellaisia. Eurooppa ei ole koskaan ollut merkittävästi ylikansoitettu. Mikäli Euroopassa on syntynyt väestöllinen kriisi, se on ollut laadultaan sellainen, joka olisi tapahtunut täysin väestömäärästä riippumatta. Musta surma 1300-luvulla, katovuodet, sodat - nämä kaikki olisivat tapahtuneet asukasluvusta riippumatta. Toisin kuin esimerkiksi Afrikassa, jossa nälänhädiltä oltaisiin tällä vuosisadalla käytännössä vältytty, mikäli väestön määrä olisi kasvanut samaan tahtiin kuin Euroopassa. Toisin kuin Lähi-idässä; tuskin Syyriassa sodittaisiin mikäli maassa olisi neljä miljoonaa asukasta kuten 1957 eikä lähes 20 miljoonaa kuten nyt.

Toki suurin osa Euroopan maista kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin tuottaa niitä (Suomi on toki selkeä poikkeus), mutta pahimmat ylikuluttajat resursseihin nähden löytyvät muualta, lähinnä Saharan reunamilta. Ja ehkä Euroopalle voi antaa vähän anteeksi siksi, että käytännössä kaikki kehitysmaiden edistyminen on perustunut eurooppalaisten luomiin ideoihin ja teknologiaan.

Mutta sovitaan nyt - ihan vain ajatuskokeen takia - , että kaikki artikkelissa kirjoitettu on totta.

Eli maapallo ei kerta kaikkiaan kestä tätä menoa (mihin lienee helppo yhtyä sinänsä). Ja että ilmastonmuutos ihmisen toiminnan takia on tosiasia ja siihen kykenee vaikuttamaan ryhtymällä kasvissyöjäksi. (Tiedoksi, että tulen poistamaan kommentit, jotka keskittyvät kiistelemään onko ilmastonmuutos totta vai ei. Kuten edellä todettiin, tässä sovitaan ajatuskokeen takia että se on totta, kiistely siitä ei kuulu tämän kirjoituksen aihepiiriin. Tästä voi riidellä muualla, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään muihin asioihin.)

Katsotaan mitä tapahtuu kahdessa ääripääskenaariossa. Ensimmäinen on se, että länsimaat jatkavat nykyistä lihansyöntiään ja kulutustaan. Toinen ääripää on se, että länsimaat siirtyvät kirjoituksessa esitettyyn 90 % lihansyönnin leikkaukseen muutaman vuoden sisällä ja tekevät muutkin vastaavat toimenpiteet. Laskuissa oletetaan maapallon väestönkasvuprosentin pysyvän entisellään (mikä ei siis pidä paikkaansa, sillä voimakkaasti kasvavan afrikkalais- ja muslimiväestön osuuden maapallon väestöstä noustessa nousee myös keskimääräinen kasvuprosentti, vaikka muiden väestöjen kasvu hidastuisikin tai kääntyisi jopa laskuun, kuten eurooppalaisten). Tämä oletus antaa kuitenkin varsin hyvän arvion väestönkehityksestä.


Skenaario 1: Kaikki jatkuu kuten ennenkin

Vuoteen 2050 mennessä koko maapallon väkiluku on kasvanut 11,9 miljardiin. Heistä noin 750 miljoonaa on eurooppalaisia. Euroopan itsensä väkiluku on kylläkin selvästi suurempi, koska haittamaahanmuuttajat jälkeläisineen ovat kasvattaneet sen noin 850-1000 miljoonaan. Eurooppalaisten osuus koko maapallon väkiluvusta on 6,3 %, Euroopan asukkaista eurooppalaisia on 75-88 %.
Ylilaiduntamisen ja liikatuotannon takia maapallon ekosysteemi romahtaa. Kulkutaudit leviävät, sodat ja muut levottomuudet raivoavat. Miljardeja kuolee, elintaso putoaa lähelle nykyafrikkalaista tasoa. Eläinlajit kokevat useita sukupuuttoja, vain eristyneimmillä tai mahdollisesti ekokatastrofista vähiten kärsineillä, rajansa sulkeneissa maissa säilyvät suuret nisäkäslajit.
Savun hälvettyä ihmiskunnan eloonjääneet alkavat rakentaa uutta maailmaa, toivottavasti opikseen ottaneina. Eurooppa toipuu, jollain lailla ainakin.


Skenaario 2: Ryhdytään nyt, välittömästi, rajuihin toimenpiteisiin

Lihantuotantoa rajoitetaan voimakkaasti haittaveroin. Kierrätystä tehostetaan. Yksityisautoilu tehdään käytännössä mahdottomaksi. Ihmiset pakotetaan asumaan ahtaissa kaupungeissa pienissä asunnoissa. Riittävän voimakas ylikansallinen valvontajärjestelmä varmistaa, että länsimaissa sääntöjä todella noudatetaan.
Tehotoimin kyetään ekokatastrofin syntyminen vuonna 2050 estämään. Mutta vuonna 2100 maapallon väkiluku on miltei 20 miljardia. (Itse asiassa nykyisellä maapallon väestönkasvuprosentilla – joka on siis viimeisten vuosien ajan ollut lievässä nousussa – väkiluku olisi yli 24 miljardia.) Väkiluku olisi kasvanut vielä voimakkaammin, mutta Afrikan ekokatastrofi ehti ensin. Vuonna 2017 Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku oli noin miljardi. Nykyisellä kasvuprosentilla se olisi vuonna 2100 varsin tarkkaan kymmenen miljardia. Afrikan väkiluvun ehdottomaksi ylärajaksi osoittautui viisi miljardia. Koko manner on ekokatastrofi. Lähes kaikki rottaa suuremmat nisäkäslajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Ylijäämäväestö on paennut Afrikasta muualle. Euroopan väkiluku on noin kolme miljardia. Siitä miljardi on ilmastopakolaisia, toinen miljardi aiempien haittamaahanmuuttajien jälkeläisiä ja viimeinen miljardi eurooppalaisia tai sekarotuisia. Varsinaisia eurooppalaisia on suunnilleen saman verran kuin nyt eli 750 miljoonaa tai hieman vähemmän.
Ylilaiduntamisen ja liikatuotannon takia maapallon ekosysteemi romahtaa. Kulkutaudit leviävät, sodat ja muut levottomuudet raivoavat. Miljardeja kuolee, elintaso putoaa lähelle nykyafrikkalaista tasoa. Erona Skenaario 1:n ekokatastrofiin on katastrofin moninkertainen laajuus. Maapallo hukkuu muovijätteeseen, sillä kehitysmaiden jo nykyinen valtava jäteongelma – ne tuottavat yli 95 % muoviroskasta – on moninkertaistunut.
Savun hälvettyä ihmiskunnan eloonjääneet alkavat rakentaa uutta maailmaa. Ennen ekokatastrofia eurooppalaisten osuus ihmiskunnan väestöstä oli alle neljä prosenttia. Euroopassa eurooppalaisten osuus väestöstä oli 25 %. Kun Euroopassa, sivistyksen kehdossa, väestön valtaosa on jotain muita kuin eurooppalaisia, mitkä ovat toipumismahdollisuudet vaikka seuraavan tuhannen vuoden aikana?

Skenaario 2 on toki optimistinen skenaario siinä mielessä, että ekokatastrofilta vältyttäisiin lähes sata vuotta. Se perustuu siihen luultavasti virheelliseen olettamukseen, että kasvisten tuotanto on todellakin ekologisempaa kuin lihan tuotanto. Vaan menkääpä kauppaan ja laskekaa tuotteiden hinnoista kalorimäärä euroa kohti. Vaihtelua on toki paljon, mutta liha pitää helposti pintansa. Ja hinnan määrää markkinatalous. Kun ihannoidaan aiempaa, muutaman kymmenen vuoden takaista ruokavaliota, jossa lihan osuus oli nykyistä pienempi, unohdetaan kustannustehokkuus. Lähituotannossa, kun ihmiset asuivat maalaiskylissä, kasvisten reaalihinta oli matalampi kuin lihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ravintoa ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja. Lihassa energia on tiiviimmässä muodossa kuin kasviksissa ja kun nykyään ei enää pidetä Helsingissä lehmiä, kuljetus- ja varastointikustannukset muodostavat kasvisten hinnasta selvästi suuremman osuuden kaloria kohti laskettuna kuin lihan hinnasta. Miksi kuvittelitte tuoremehussa lukevan ”Valmistettu tiivisteestä”? Kuka hullu nyt kuskaisi Etelä-Euroopasta kymmenen litraa vettä, kun voi kuskata litran tiivistettä ja lisätä veden Suomessa. Voi siis olla niin, että kasvisruokavaliosta huolimatta ekokriisi iskee sittenkin jo 2050 – tai ainakin aiemmin kuin 2100.


Kun noita kahta ääriskenaariota vertaa, niin ainakin ihmiskunnan kannalta katsoen näyttää siltä, että mitä nopeammin kriisi iskee, sitä paremmat ovat toipumismahdollisuudet. Siitä yksinkertaisesta syystä, että väkiluku ei ole ehtinyt kasvaa hillittömäksi, jolloin ympäristölle ei vielä ole ehditty aiheuttaa niin paljon tuhoa.
Näin ollen jatkakaa lihansyöntiä kuten ennenkin tai mieluummin lisätkää sitä. Nopeutatte ekokatastrofin saapumista ja mitä nopeammin se tulee, sitä parempi luonnonsuojelun kannalta. Aivan erityisesti kannattaa syödä luomua, koska sen tuotanto vaatii lannoitteiden puutteen takia huomattavasti paljon enemmän tuotantoalaa kuin tehotuotanto.

Tai onhan toki olemassa sekin vaihtoehto että ryhdytään toimimaan järkevästi. Eli tunnustetaan maailman kaikkien ympäristöongelmien syynä olevan hillittömän, nimenomaan kehitysmaissa tapahtuvan väestönkasvun. Toistetaan vielä kerran: Vuonna 1957 Euroopassa oli noin 585 miljoonaa asukasta. Vuonna 2017 asukkaita oli 744 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu oli keskimäärin 0,40 %. Mikäli koko maailma olisi noudattanut samaa tahtia, maapallon väkiluku olisi nyt noin 3,5 miljardia. Meillä ei olisi mitään hätää.
Sitten ei muuta kuin vaaditaan muun maailman laskevan väestömääränsä samalle tasolle kuin Euroopan väkiluku. On tämäkin parempi vaihtoehto kuin se, että tässä Euroopan haittamaahanmuuttopolitiikan järjettömyydessä onkin takana järki, mutta sellainen järki jonka rinnalla 1940-luku alkaa vaikuttaa lystikkäältä piknik-retkeltä suunnittelijoiden valmistautuessa seuraavaan siirtoonsa. Tai onhan sekin mahdollista, että teknologiaa on salaa kehitetty niin pitkälle, että inhimillinen ratkaisukin on olemassa.

torstai 24. marraskuuta 2022

Sivallus CCCLXXXIII

Kepu yritti istua kahdella tuolilla eli miellyttää sekä kannattajiaan että hallituskumppaneitaan. Seurauksena oli putoaminen tuolien väliin eli kannatuksen romahdus. Kepun kunniaksi täytyy sanoa, että yritys oli hyvä, sillä kaikista mahdollisista poliitikoista kahdella tuolilla istumistemppu onnistuisi todennäköisimmin juuri Saarikolta.

tiistai 22. marraskuuta 2022

Yläasteen opinto-ohjaajana


Yhtenä tämän blogin ensimmäisistä jutuista kirjoitin tarinan Opinto-ohjausta, jossa neuvoin tulevia ylioppilaita ammatinvalinnassa 2x2-nelikentän mukaisesti. Nelikenttä muodostui akseleista älykäs/tyhmä ja ahkera/laiska. Luokittelu oli varsin yksinkertainen: neljä erilaista yhdistelmää, joista jokainen tuotti sopivat ammatinvalintavaihtoehdot ja toteamuksen, että muitakin kelvollisia ammattivaihtoehtoja on, kunhan ei valitse jatkokoulutusta täsmälleen matriisin vastakkaisen puolen suosituksista, mikä johtaisi katastrofiin.
Jutussa kerrottiin myös se, miten voi oman tyyppinsä tunnistaa. Tämä prosessi perustui lähes täysin omiin lukiokokemuksiin. Jatko-opintosuositukset puolestaan perustuivat näihin kokemuksiin vain osin, enimmäkseen taustalla oli yleinen elämän tarkkailu.

On tullut aika kirjoittaa juttuun jatko-osa reilusti yli kymmenen vuotta myöhemmin. Sinänsä huvittavaa, että jatko-osa käsittelee alkuperäistä ohjeistusta kolme vuotta aiempaa aikaa eli peruskoulun ysiluokalla tehtävää jatkopaikan valintaa. Selitys tähän on se, että alkuperäistä juttua kirjoittaessani peruskoulu oli silloisen käsitykseni mukaan muuttunut paljon omista ajoista, kun taas lukio tuskin niin paljon. Nyt taas on enemmän ymmärrystä peruskoulusta, kun on seurannut omien lasten ja heidän kavereidensa rämpimistä peruskoulun läpi.
Osa tästä jutusta perustuu kuitenkin jo omaan lukioaikaan, jolloin kavereiden kanssa laadittiin tietokoneohjelmaa varten vuokaavio. Ohjelman tarkoitus oli poistaa peruskoulusta opinto-ohjaukseksi kutsuttu ajanhaaskaus eli antaa opolle selkeä kaavio peruskoululaisen ohjaamiseksi oikeisiin jatko-opintoihin. En ryhdy tähän kaaviota piirtämään, vaan selostan sen sanallisesti:
1. Osaatko ajatella?
Kyllä → mene lukioon, valitse pitkä matikka. Ohjelma päättyy.
En → siirry kohtaan 2.
2. Osaatko tehdä jotain?
Kyllä → mene opinto-ohjaajan puheille ja neuvottele hänen kanssaan itsellesi sopivin linja ammattikoulusta. Ohjelma päättyy.
En → siirry kohtaan 3.
3. Et siis osaa tehdä mitään etkä osaa ajatella. Ovatko vanhempasi rikkaita ja/tai onko heillä oma firma?
Kyllä → mene puhumaan vanhemmillesi ja pyydä heitä antamaan sinulle joko suojatyöpaikka tai kuukausiraha. Ohjelma päättyy.
Eivät → mene lukioon, valitse lyhyt matikka. Ohjelma päättyy.

Taisimme olla hieman sarkastisia teinejä, mutta totta toinen puoli. Nykypäivänä ei ole ihan noin helppoa, jos oli silloinkaan. Mutta loppujen lopuksi peruskoulun jälkeiset vaihtoehdot ovat samat: ammattikoulu, lukioon ja lyhyt matikka, lukioon ja pitkä matikka (ynnä tietysti fysiikka/kemia/biologia, tarpeeton yliviivataan). Nyt oppivelvollisuuden jatkuttua 18 ikävuoteen asti ei enää ole mahdollista mennä töihinkään.

Lukiossa saatiin siis aikaan 2x2-matriisi eikä lasten ja heidän kavereidensa seuraaminen ole antanut mitään aihetta epäillä, etteikö tämä matriisi pätisi edelleen. Peruskoulussa matriisi on kuitenkin kolmiulotteinen 2x2x2-matriisi eli akseleita on kolme.

Jos olisin yläasteen opo, tekisin jokaisen jatkoa pohtivan ysiluokkalaisen kohdalla siis kolme kysymystä:
1) Onko hän kätevä vai tumpelo?
2) Onko hän fiksu vai tyhmä?
3) Onko hän kunnianhimoinen vai laiska?
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen on kohtuullisen helppoa, mutta kolmannessa kyse on lähinnä finninaamaisen kapinoivan teinin tulevan luonteenlaadun arvaamisesta, johon ei valitettavasti ole kummoisia vinkkejä antaa. Mutta kuvitellaan että tämäkin ruksi saadaan kohtuullisen hyvällä tarkuudella oikeaan ruutuun.
Seurauksena on kahdeksan eri tyyppiyhdistelmää, sillä yksikään ominaisuus ei sulje yhtäkään toisen kysymyksen ominaisuutta pois. Sitäkään en osaa sanoa, ovatko kaikki kahdeksan yhdistelmää yhtä yleisiä; kaiken järjen mukaan eivät, mutta tuskin mikään niistä nyt kovin harvinainenkaan on. Laskennallisesti yhdistelmän todennäköisyys on keskimäärin 12,5 %, mutta luultavasti niiden esiintymistiheys vaihtelee 5-20 prosentin välillä.

Jokaiselle tyyppiyhdistelmälle löytyy oikea valinta, mikä on lohdullista. Ja näitä parhaita valintoja on aina täsmälleen yksi. Jäljelle jää kaksi valintaa, jotka ovat sitten jotain muuta. Hyvällä tuurilla muu valinta on neutraali; ei paras, mutta ei niin huonokaan. Huonolla tuurilla valinta on väärä, mikä sitten kaduttaa. Erittäin huonolla tuurilla valinta on katastrofi.
Muita valintavaihtoehtoja on siis kaksi ja mahdollisia lopputuloksia kolme, mikä tarkoittaa että yksi jää käyttämättä. Kahdeksasta tapauksesta kahdessa käyttämättä jää neutraali, mikä tarkoittaa että on valittava huolella, muuten käy huonosti. Niin ikään kahdessa tapauksessa käyttämättä jää väärä. Tästä seuraa, että neljässä tapauksessa käyttämättä jää katastrofi, mikä on lohdullista sillä se tarkoittaa, että katastrofaalinen vaihtoehto on summamutikassakin valiten epätodennäköisin.

Seuraavassa yhdistelmät ja valinnat. Aivan erityisesti on sanoilla ”tärkeä valinta” merkitty ne kaksi yhdistelmää, jossa oikean valinnan tekeminen on äärimmäisen tärkeää. Niissä kun on oikean valinnan lisäksi ainoastaan väärä ja katastrofaalinen valinta, ei lainkaan neutraalia. Muissa tapauksissa on satunnaisellakin valinnalla vain yksi mahdollisuus kolmesta valita huonosti.

1. Kätevä, fiksu ja kunnianhimoinen
Oikea valinta: pitkä matikka. Avaa kaikki ovet jatko-opintoihin ja kykenee siitä selviytymään kunnialla.
Lyhyt matikka on väärä valinta. Oikeastaan ainoa tie menestykseen on sen jälkeen mennä politiikkaan, mutta koska on fiksu voisi saman tien lukea pitkän matikan.
Amis on neutraali valinta. Jos on yrittäjähenkinen, niin oman firman perustamalla tie on auki minne asti tahansa. Palkkalaiseksi ei kannata ruveta, siellä ei kunnianhimoa saa toteutettua.

2. Kätevä, fiksu ja laiska
Oikea valinta: pitkä matikka. Suunnilleen samoin perustein kuin edellinenkin, mutta diplomi-insinööriyden todennäköisyys ampaisee kattoon.
Lyhyt matikka on katastrofaalinen valinta. Jatko-opintopaikoista kilpailu on rajua, kun kaikki voivat pyrkiä ja se taas on laiskalle myrkkyä.
Amis on neutraali valinta. Jos myöhemmin löytää kunnianhimonsa, voi ryhtyä yrittäjäksi, kun taas kätevä ja fiksu päätyy joka tapauksessa omalla alallaan taitavaksi ammattilaiseksi, jolla on kysyntää.

3. Kätevä, tyhmä ja kunnianhimoinen (Tärkeä valinta!)
Oikea valinta: amis. Jos ”tyhmyys” tarkoittaa vain sitä, ettei pänttääminen kiinnosta, saattaa olla vaikka kuinka nerokas käytännön töissä. Jos haluaa pitkälle, niin kyllä yrityksen paperitöitäkin oppii aina pyörittämään – tai sitten voi olla niin hyvä että pystyy palkkaamaan jonkun hoitamaan niitä.
Pitkä matikka on katastrofaalinen valinta. Kyllä kunnianhimoista turhauttaa, kun takoo päähänsä asioita eikä silti pärjää kokeessa samalla kun fiksummat lusmuilijat saavat samoja tai parempia arvosanoja.
Lyhyt matikka on väärä valinta. Kun pistää valkolakin päähänsä, ei ole silti oppinut mitään käytännön kannalta hyödyllistä ja todennäköisyys on suuri, että humanististen aineiden kirjapinojen pänttääminen ei kiehdo.

4. Kätevä, tyhmä ja laiska
Oikea valinta: amis. Kun katsoo millaista bulkkia nykyinen amis tuottaa, niin sellainen amis joka valmistuttuaan oikeasti osaakin jotain, on kovaa valuttaa työmarkkinoilla.
Pitkä matikka on väärä valinta, mutta onneksi se vaihtuu laiskuuden takia aika pikaisesti lyhyeen tai parhaassa tapauksessa amikseen.
Lyhyt matikka on neutraali valinta. Kun ei ole kunnianhimoa, ei ole tarvetta akateemiseen koulutukseen jonka pänttääminen ei kiinnosta, vaan voi mennä jonnekin AMK:hon ylioppilaslinjalle.

5. Tumpelo, fiksu ja kunnianhimoinen
Oikea valinta: pitkä matikka. Käytännön töistä ei tule mitään, mutta riittävä määrä laudatureja avaa kyllä portit minne vaan.
Lyhyt matikka on neutraali valinta. Ei tumpelon kannattaisi diplomi-insinööriksi ja tuskin lääkäriksikään ruveta. Lakimieheksi pääsee lyhyelläkin, humanistisista nyt puhumattakaan. Pitkän hyvin suorittaminen tosin antaa valintapisteitä ja vähän haastettakin lukioon.
Amis on katastrofi. Mitään et osaa tehdä, mutta kunnianhimoa olisi kyllä. Arvaa turhauttaako, kun seurakin on sellaista että fiksulla ei nappaa.

6. Tumpelo, fiksu ja laiska
Oikea valinta: lyhyt matikka. Samoin perustein kuin edellinen tyyppi – ei tumpelosta ole dippainssiksi tai lääkäriksi, lyhyessä selviää helpommalla kuin pitkällä ja hyvillä papereilla pääsee kyllä yliopistoon jollekin huuhaa-alalle.
Pitkä matikka on neutraali valinta. Samoin perustein kuin lyhytkin – ainoa ero on siinä että joutuu tekemään laiskalle luonteelle sopimattoman määrän työtä.
Amis on väärä valinta. Samoin perustein kuin edellisellä tyypillä, mutta ei sentään katastrofi kuten hänellä, sillä kunnianhimon puutteesta seuraa myös vitutuksen puute.

7. Tumpelo, tyhmä ja laiska
Oikea valinta: lyhyt matikka. Jos oikein kyyniseksi heittäytyy, niin ei tuolla yhdistelmällä oikeaa valintaa olekaan, mutta kun oppivelvollisuus on laajennettu niin tämä on vähiten huono vaihtoehto. Pienellä ponnistelulla pääsee kyllä ylioppilaaksi ja saahan siitä nyt kummitädiltä muhkean ylioppilaslahjan, jos ei muuta.
Pitkä matikka on väärä valinta. Tarkemmin sanoen se olisi katastrofi, mutta kunnianhimon (ja oikeasti hyvän vaihtoehdon) puuttuessa se ei sellainen ole, sillä opinnot kyllä katkeavat aika pian.
Amis on neutraali valinta. Samaan työttömyyskortistoon päätyy kuin lyhyen matikan jälkeen, mutta ilman sitä kummitädin ylioppilaslahjaa.

8. Tumpelo, tyhmä ja kunnianhimoinen (Tärkeä valinta!)
Oikea valinta: lyhyt matikka. Politiikassa on aina tilaa. Loistavin yhdistelmä on yhteiskunnallisten aineiden loppututkinto. Kilpailijat huomaavat tyhmyyden ja fiksummat raatelevat toisensa urat rikki jättäen vain tyhmät jäljelle. (Lisäohjeita loppuhuipennuksena.)
Pitkä matikka on katastrofaalinen valinta. Aikaa haaskaantuu ja mitään ei kuitenkaan opi, joten jatko-opintojen portit eivät avaudu oikeasti vaativille aloille ja pisteitä saa kuitenkin paremmin muista aineista.
Amis on väärä valinta. Kun ei osaa, ei pärjää vaikka haluaisi. Lohdullista on kuitenkin se, ettei sitä välttämättä tajua.
Lisäohje poliittisesti kunnianhimoisille: kun käy lukion, niin ei kannata kirjoittaa lyhyttä matikkaa. Arvosana näyttää rumalta kielten kiitettävien tai magnojen sekä terveystiedon ja yhteiskuntaopin vastaavien joukossa. Jos kuitenkin kirjoitat matikan, niin yksi arvosana on paljastava. Mikäli lyhyestä matikasta saa a:n tai b:n, niin se ei välttämättä kerro mitään. Matikan tunnit ovat voineet mennä kännykkää räplätessä mitään kuuntelematta, sillä tuollaisen arvosanan saisi vaikka kylmiltään kirjoituksiin menemällä lukiota käymättäkin pelkällä maalaisjärjellä. Saattaa siis olla miten fiksu tahansa, vaikka saisi huonon arvosanan lyhyestä matikasta. Sen sijaan arvosana c on paljastava. Se vaatii jo vähäistä osaamista eli jonkinlaista opiskelua. Toisaalta c paljastaa, että ei ole kyennyt oppimaan, sillä jo vähäinenkin opiskelu saa täysijärkisen kirjoittamaan lyhyestä matikasta vähintään m:n. Lyhyen matikan c on siis melkoisen varma merkki siitä, että kaikki muumit eivät todellakaan ole laaksossa. Kokonaan toinen asia on sitten kannattaako poliittisesti kunnianhimoisen jättää lyhyt matikka kokonaan väliin vai ottaa tahallaan c, joka leimaa hänet vaarattomaksi politiikassa, jolloin pääseekin yllättämään täysin puun takaa ja nousemaan pääministeriksi.


Aivan lopuksi todetaan vielä, että näissä ohjeissa ”oikea valinta” tarkoittaa oikeaa valintaa yksilön itsensä menestyksen ja tyytyväisyyden kannalta. Yhteiskunnallisesti katsoen oikea valinta voisi olla aivan jokin muu. Aivan erityisesti tämä pätee ryhmän 8 kohdalla.


  ONVK
KäteväFiksuKunnianhimoinenPitkäAmisLyhyt-
KäteväFiksuLaiskaPitkäAmis-Lyhyt
KäteväTyhmäKunnianhimoinenAmis-LyhytPitkä
KäteväTyhmäLaiskaAmisLyhytPitkä-
TumpeloFiksuKunnianhimoinenPitkäLyhyt-Amis
TumpeloFiksuLaiskaLyhytPitkäAmis-
TumpeloTyhmäKunnianhimoinenLyhyt-AmisPitkä
TumpeloTyhmäLaiskaLyhytAmisPitkä-

lauantai 19. marraskuuta 2022

Uusinta: Oikea-vasen-vasen-vasen...

Lukijalle: Tämä viikkojuttu kymmenen vuoden takaa oli minulle eräänlainen nopeasti kirjoitettu välityö. Yllättävää kyllä, taisi osua arkaan paikkaan. Tuolloin käsite Curley-ilmiö oli minulle vielä tuntematon, mutta tämä tarina täsmäsi siihen kuin suutarin sormi sian perseeseen. Eli vähät siitä mikä on oikein, järjestetään omille äänestäjille etuja vallassa pysymiseksi:

Huomautus: Seuraavassa esitetyille ajatuksille en ole kaivanut tilastofaktoja perusteluiksi. Osa tiedoista olisi helposti löydettävissä ja osa taas lienee mahdotonta selvittää. Suurin osa sijoittuu sille välille, josta joudun valitettavasti toteamaan että en ole alan asiantuntija enkä siksi kykenisi tarvittavia faktoja löytämään helposti ja kenties en ollenkaan. Tämä teksti onkin tarkoitettu ajatusten herättämiseksi, halukkaat voivat hyödyntää vapaasti ja etsiä tietoja asian todisteeksi tai sitä vastaan. Haluan korostaa, että en ole salaliittoteoreetikko. Kyse on siitä, että tietyt voimat sattuvat toisistaan riippumatta vaikuttamaan samaan suuntaan ja tulos on mitä on.

Monet kommentaattorit ovat ihmetelleet entisen oikeistopuolue kokoomuksen linjaa. Pahimman suomettumisen ajan kokoomusveteraanit aikakoneella nykypäivään tuotuna eivät tunnistaisi puoluetta omakseen, vaan pitäisivät sitä sosialistisena. Mitä ihmettä politiikalle on tapahtunut? Miksi puoluekentässä tuntuu olevan pelkkiä 70-lukulaista sosiaalidemokratiaa vastaavaa linjaa ajavia toimijoita?

Historiallisesti jokainen puolue on perustettu ajamaan peruskannattajakuntansa asioita. Suuria puolueita tarkastellaksemme: kokoomus yrittäjien, maalaisliitto maanviljelijäväestön ja sosialidemokraatit palkkatyöläisen asiaa. Toki kyseisiä puolueita ovat kannattaneet muutkin väestöryhmät, esimerkiksi kokoomuksen tapauksessa isänmaallisia arvoja kannattava, palkkatyötä tekevä ylempi keskiluokka.

Ajan myötä yhteiskunta on muuttunut ja puolueiden entinen kannatuspohja sen mukana. Pahiten on kärsinyt maalaisliitto, joka maanviljelijäväestön kuihtuessa vaihtoikin nimensä keskustapuolueeksi ja alkoi houkutella kannattajia muista puolueista. Myös demarien kannattajakunta on kokenut kolhuja työn automatisoitumisen myötä. Kokoomuksen taustajoukko on kolmesta suuresta pysynyt eniten entisellään.

Luonnollisena seurauksena muutoksesta on ollut tietysti linjamuutos. Jos se väestönosa, jolle puolueen viesti on suunnattu, pienenee, on puolueen kannatuskin mennyttä. Siksi keskustapuolueen oli pakko tehdä se minkä se teki, jopa varsin onnistuneesti kun vertaa muihin Euroopan entisiin agraaripuolueisiin. Samoin demareiden oli pakko muuttaa kovan linjan työväestön tuesta yleishumanistiseksi puolueeksi.

Kokoomuksen peruskannattajakunta ei kuitenkaan ole muuttunut. Oleellinen kysymys onkin siksi, miksi ihmeessä kokoomuksen linja on muuttunut sosialistiseksi. Vastaus on yllättävä. Sosialistinen linja on kokoomuksen taloudellisesti tärkeimmän kannattajaryhmän eli kapitalistien etu.

Tämän pöyristyttävän väitteen perusteet löytyvät historiasta. Kun tarkastellaan tilannetta viisikymmentä vuotta sitten, yhteiskunnan työnjako oli selvä ja käytännössä vallitsi täystyöllisyys. Maanviljelysväestöä oli enää suhteellisen vähän, merkittävin osa maaseutuväestöstä oli jo muuttanut keskuksiin tai työskenteli muissa kuin alkutuotantoon liittyvissä tehtävissä. Maanviljelyksen tehostuminen ennen muuta koneellistumisen ansiosta oli vapauttanut merkittävän osan työvoimaa teollisuustuotantoon ja kaupallisille aloille. Näiden kahden ulkopuolella oli sitten enää julkinen sektori. Siellä työskentelivät lähinnä sairaanhoidon, opetuksen ja puolustusvoimien palveluksessa olevat. Kaikkia perusaloja – alkutuotantoa, teollisuutta ja palveluja, riippumatta siitä oliko yksityisellä tai julkisella puolella – yhdisti se, että jokaisesta työstä pystyi sanomaan, mihin sitä tarvittiin. Yksityisellä puolella ei turhia työntekijöitä palkkailtu tai firma meni pian kanttuvei. Julkisella puolella taas sairaanhoitajat ja lääkärit hoitivat potilaita, opettajat opettivat oppilaitaan ja sotilaat huolehtivat maanpuolustuksesta.

Siinä missä maataloustuotannon koneellistuminen oli vapauttanut työvoiman maaseudulta, alkoi teollisuuden koneellistuminen vapauttaa työvoimaa keskuksista. Ongelma olikin siinä, että maaseututyövoimalla oli paikka mihin mennä eli kasvava teollisuus, kun taas vapautuvalla teollisuustyövoimalla ei ollut. 70-luvulla kuvioon ilmestyikin massatyöttömyys.

Työttömyys olisi ollut vielä paljon suurempi, mikäli julkiselle sektorille ei olisi syntynyt uusia työpaikkoja. Eikä siinä mitään pahaa ollut, teetettiinhän jo 1800-luvulla maahan kanavia ja rautateitä hätätöinä. Ero silloisten ja nyt syntyneiden uusien työpaikkojen välillä oli kuitenkin merkittävä. Nyt kyseessä eivät ole hätätyöt, vaan virkaura. Eikä virkatöissä käsitellä kakkosnelosta vaan aanelosta. Eikä työskennellä ruoka- ja kulukorvauspalkalla, vaan pitäähän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä valmistuneen maisterin palkan toki olla kovempi kuin huoltokorjaamon autonasentajalla.

Aiemmin mainituista kolmesta julkisen sektorin esimerkkialasta (terveydenhuolto, koulutus ja puolustus) vain viimeksi mainittu on säästynyt lähes täysin uusilta rönsyiltä. Perusterveydenhuollossakin tilanne on suunnilleen sama kuin ennen, mutta nykyään puhutaankin sosiaali- ja terveysalasta. Ja sosiaalialalla näitä projektikoordinaattorierityistutkijaosastopäälliköitä riittää. Opetusalalla taas tilanne on kääntynyt mullin mallin siinä mielessä, että koulut ovat pullollaan erityisopettajia ja kouluavustajia. Heikkoihin oppilaisiin satsataan moninkertainen määrä resursseja hyviin verrattuna. Panos/tuotos –suhde laskien lopputulema on vielä kamalampi.

Ei pidä käsittää väärin; on erinomainen asia, että ihmisillä on töitä ja on yhteiskunnan asia huolehtia, että niille joilla yksityisellä sektorilla ei ole käyttöä, on mielekästä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä tekemistä. Vika onkin siinä, että ihmisillä, joiden työ ei ole välttämätöntä, on käytännössä saman luokan palkka kuin niillä, joiden työ on välttämätöntä. Tämä taas lisää verotaakkaa ja heikentää kansakunnan kilpailuetua; mikäli palkka näillä aloilla olisi pienempi, houkuttaisi teollisuus ja yrittäjyys enemmän kyvykkäämpää väkeä.

Meillä on siis julkisen sektorin suojatyöpaikkoja ihmisille, joiden työnteon vaikutus kansantalouteen on olematon. Julkisella sektorilla työskentelee sairaanhoitajia, luokanopettajia ja upseereita, joita tarvitaan. Jokaista tällaista kohti alkaa olla kehitysjohtaja, yritysneuvoja ja monikulttuurisuuskoordinaattori.

Viimeisenä parinakymmenenä vuotena kehitys on saanut vielä uuden suunnan. Työttömyyskorvaus ei ole kummoinen, mutta siihen on päälle rakennettu sosiaalituet siten, että työnteon ja tekemättömyyden välinen taloudellinen ero on kaventunut. Eroa supistaa vielä se, että veronmaksajille on järjestelmään sisäänrakennettu vielä lisäveroja, joista esimerkkinä lasten korkeampi päivähoitomaksu. Ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan, että 18-vuotias voi muuttaa omaan kämppään ja odottaa yhteiskunnan maksavan leijonanosan kustannuksista, jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.

Koko tämän ruljanssin maksaa keskiluokka. Se keskiluokka, joka viljelee maata, hitsaa saumaa ja tökkii influenssarokotteita olkavarsiin. Suurituloisia johtajia ja yrittäjiä on loppujen lopuksi niin vähän, että heidän verokertymänsä ei kummoista osaa tee.

Tulonsiirtojen, suojatyöpaikkojen ja hyödyllistä työtä tekevän keskiluokan kuppaamisen seuraus on se, että käytännössä kaikki ovat keskiluokkaa ja kykenevät käyttämään samansuuruisia summia kulutukseensa.

Melkoinen osa tätä vyyhteä on maahanmuuttoteollinen klusteri. Siellä työskentelevät ovat lähes poikkeuksetta henkilöitä, joiden koulutuksella ja ammattitaidolla ei ole mitään käyttöä yksityisellä sektorilla eikä kyvyillä myöskään käyttöä julkisen sektorin hyödyllisissä töissä. Heidän ja humanitaaristen maahanmuuttajien kautta kapitalismin rattaita pyörittämään sellaisetkin rahat, jotka muutoin jäisivät oikeita töitä tekevien sukanvarteen.

Mikäli yhteiskunta olisi hoidettu siten, että yksityisellä sektorilla palkat maksettaisiin markkinatalouden ja ay-liikkeen määräämissä puitteissa, julkisen sektorin välttämättömät työntekijät saisivat kunnollista palkkaa ja vähemmän hyödylliset työttömyyskorvauksen ylittävää palkkaa, yhteiskunta olisi varsin toisenlainen. Rikkaat tuskin olisivat sen rikkaampia ja köyhät sen köyhempiä kuin nykyään. Ero olisi keskiluokassa - ylemmän ja alemman keskiluokan ero olisi nykyisen olemattoman sijaan jonkinmoinen. Tämä taas olisi kapitalismin kannalta huono asia. Nyt kaikilla on saman verran rahaa käytettävissään - näin ollen kaikille voidaan myydä samaa bulkkia. Eri tuloluokat tarkoittavat liikkeiden erikoistumista, mikä taas maksaa ja on työläämpää. Lisäksi työtä tekemätön luokka kykenee kuluttamaan melkein saman verran kuin työtä tekevä luokka - enemmän voittoja kapitalistille.

Kapitalismin näkökulmasta katsoen helpointa ja tehokkainta on se, että 90 % talouksista kuuluu tuloluokkaan, jossa kulutukseen käytettävissä oleva rahasumma on suunnilleen sama. Sillä köyhimmällä 5 % ei ole juuri merkitystä ja rikkaimman 5 % vaurauden takeena on 90 % samatuloisuus.

perjantai 18. marraskuuta 2022

Sivallus CCCLXXXII

Kepun kannatus on romahtanut jo niin alas, että sen ei tarvitse enää pudota kuin noin puoleen nykyisestä päästäkseen lähes puolueen ansaitsemalle tasolle.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Uutiskatsaus 46/2022


1. Järkeä järjettömyydessä

Kovasti on todisteltu, että Putin ei käytä ydinasetta, koska hän ei saisi siitä mitään hyötyä. Kysyä sopii mitä hyötyä hän on saanut Ukrainan sodasta noin ylipäätään. Tässä yritetään taas selittää järjettömyyttä järjellä. Putin on psykologialtaan siinä mielessä Hitlerin kaltainen, että hän on valmis viemään muut kanssaan tuhoon. Tosin täytyy muistaa että Hitler ei sentään käyttänyt hermokaasuja edes ulosottomiehen koputellessa bunkkerin oveen, vaikka tabuunia olisi löytynyt varastoista vaikka kuinka paljon ja sariiniakin oli jo koe-erinä valmiina. Mutta ehkä Pikku-Putte haluaa pistää Aatu-setää paremmaksi – se olisikin ainoa keino päästä varmasti historiaan jonain muuna kuin epäonnistuneena diktaattorina.


2. Porttikieltoja

Erinäiset kanadalaiset julkkikset ovat saaneet porttikiellon Venäjälle. Enpä usko että Jim Carreylla, Margaret Atwoodilla ynnä kumppaneilla olisi suuria haluja sinne mennäkään. Porttikiellon syyksi ilmoitettiin mm. venäläisvastaisen propagandan levittäminen. Ehkä porttikiellosta joskus pääsee eroon koska rikos on noin lievä. Jos taas olisi levittänyt venäläisvastaisia totuuksia, kielto olisi luultavasti ikuinen.
Nämä porttikiellon saaneet eivät siis ainakaan pääse liittymään Venäjän armeijaan. Putin ilmoitti tässä äskettäin, että nyt ulkomaalaisetkin hyväksytään. Pätevä veto. Putin huomasi, että parasta turvautua ulkomaalaisiin, sillä venäläisen sotilaan luonne ei ole muuttunut vuosisatojen varrella mihinkään. Hän marssii edelleen siihen suuntaan, jossa kuolema on epätodennäköisempää. Putinilla taas ei ole käytössään suuren idolinsa Stalinin keinovalikoimaa, jossa puna-armeijalla vaihtoehtoina oli todennäköinen kuolema lännessä ja varma kuolema idässä.


3. Matkalla unohdukseen

Joe Bidenin etenevää dementiaa alkaa olla yhä hankalampaa peitellä. Nyt hänet erehdyttiin päästämään puhujanpönttöön ilmeisesti ilman teleprompteria. Lopputulos oli, että
- Biden väitti tavanneensa insuliinin keksijän, vaikka tämä oli kuollut jo ennen Bidenin syntymää eli todella kauan sitten
- Ukrainan ja Irakin sodat lipsahtivat sekaisin
- hän sanoi poikansa kuolleen Irakissa, vaikka tämä oli ollut vain sodassa mukana ja kuoli vuosia myöhemmin aivosyöpään
Muutamaa päivää ennen puhetta Biden oli myös eksynyt Valkoisen talon puutarhassa, mikä on suoritus sinänsä. Ainakin satelliittikuvasta katsoen suurin puutarha-alue on aika tarkkaan Puolen Hehtaarin metsän suuruinen. Toisaalta eikös Nalle Puh määritelty karhuksi, jolla on erittäin pienet aivot.
Tämä mies yrittää siis tulla uudelleen valituksi kahden vuoden kuluttua. Muistutetaan että ensi sunnuntaina tulee kahdeksankymppiä mittariin. Jos uudelleenvalinta koittaa, niin voi käydä samaan malliin kuin aikoinaan Saksassa seniilin Hindenburgin ollessa presidenttinä. Tuolloin virkamiehet eivät uskaltaneet jättää eväittensä käärepapereita työpöydälle, sillä ukko kävi allekirjoittamassa nekin. Ja mehän kyllä muistamme kuka pääsi rappeutuneen Hindenburgin tilalle valtaan.
Toisaalta tässä olisi loistava tilaisuus. Jos Biden höperöityy nykyvauhtia, voi olla että hän joutuu eroamaan presidentin tehtävästä vähän ennen ensimmäisen kautensa loppua. Silloin presidentiksi nousee Kamala Harris, jolloin saadaan ruksittua listalta sekin pakkorako pois eli presidenttinä on ollut nainen. Tällöin ei ole enää pakollista valita naista presidentiksi ja USA välttyy todennäköisemmin Suomen kohtalolta, kun täällä piti saada nainen presidentiksi ja seuraavat kaksitoista vuotta menivätkin sitten perseelleen kun ei ollut pätevää naista, vaan pelkkä nainen.


4. Kahdeksan rikki

Tällä viikolla rikkoutuu kahdeksan miljardin ihmisen raja. Kollega Yrjöperskeles huomasi tämän ja listasi vihreää asiaa:
”Ongelma ei ole suomalainen henkilöauto.
Ongelma ei ole suomalainen kuorma-auto.
Ongelma ei ole suomalainen maanviljelijä.
Ongelma ei ole suomalainen motokuski.
Ongelma ei ole saunaansa lämmittävä suomalainen.
Ongelma ei ole lihaa syövä suomalainen.”

Kyllä se ongelma on kehitysmaiden hillitön väestönkasvu ja se, että meille on valehdeltu suut silmät täyteen tästä. Eivät kehitysmaat noudata länsimaiden mallia. Muistattehan mitä koulussa kerrottiin? Että väestönkasvu on aluksi voimakasta ja sitten tasaantuu elintason noustessa, kuten länsimaissa kävi. Tiedoksi, että yhdenkään länsimaan väestönkasvu ei edes voimakkaimmillaan ollut yhtä suurta kuin jokaisen afrikkalaisen maan keskimääräinen väestönkasvu on viimeisen sadan vuoden ajan ollut. Ja tämä kasvu ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä.
Hassua, että 1970-luvulla puhuttiin väestönkasvun ongelmista. Nyt kun ihmisiä on yli kaksinkertainen määrä, tämä pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Koska siitä puhuminen olisi rasistista. Onhan niin, että jos kehitysmaiden väestönkasvu olisi viimeisen 60 vuoden ajan ollut samanlaista kuin länsimaalaisten, meillä ei olisi mitään merkittäviä ympäristöongelmia.


5. Planetaarista

Edelliseen aiheeseen liittyen juttu, jossa esiteltiin planetaarinen elämäntapa. Eli hiilijalanjälki pyritään puristamaan niin pieneksi, että se on planeetan kannalta riittävän pieni. Yrittäjä on saanut sen puristettua tavoitteeseensa eli 2,5 tonniin. Kysyä sopii mitä hän aikoo tehdä sitten kun maapallon väkiluku nousee 10 miljardiin, puristaa sen kahteen tonniin? Tai siitä eteenpäin?
Suomalaiset ovat oman osansa tehneet. Suomi tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset kuluttavat. Pyrkiköön muu maailma samaan, kukin omassa maassaan. On täysin typerää globalisoida ongelma, joka on paikallinen. Miksi suomalaisia pitäisi rangaista siitä, että olemme hoitaneet oman pestimme olemalla lisääntymättä kuin kanit?
Paras ympäristöteko maapallon kannalta – tai siis toiseksi paras, sitä parasta kun ei voi tähän kirjoittaa – olisi suomalaiselle ryhtyä kuluttamaan mahdollisimman paljon. Silloin väistämättä edessä oleva katastrofi tulisi nopeammin, jolloin maapalloa olisi ehditty tuhota vähemmän ennen sen tuloa. Ynnä sitten se, että katastrofista toivuttaisiin nopeammin, koska väestönvaihto ei vielä ehtisi tuhota sitä maapallon väestönosaa, joka on ollut vastuussa 95 % (varovainen arvio) ihmiskunnan kehityksestä.


6. Karma

Tunnettu kypäräpakon vastustaja kuoli Floridassa. Kuolinsyyn varmaan arvasittekin. Yksilönvapaus on hieno asia. Muistelen että joskus ilman kypärää ajavien moottoripyöräilijöiden menopelejä kutsuttiin nimellä ”Kawasaki Transplant”, päävammoihin kuolleiden muut elimet kun ovat yleensä kelvollisia varaosiksi.
Yhteiskunnalliselta kannalta katsoen voisi joku viisaampi tehdä laskelman, kuinka kalliiksi tulee kypärän takia onnettomuudesta selvinneiden hoito verrattuna niihin vammoihin, jotka olisivat kypärää käyttämättömille jääneet tulematta jos potta olisi ollut päässä. Jotenkin veikkaan että ilman kypärää ajaneiden kuoleman todennäköisyys onnettomuudessa on sen verran suuri, että viivan alle jää lukema joka kertoo pelkästään hoitokulujen kannalta kypärättömyyden tulevan halvemmaksi. Sitten laskelmaan pitää vielä huomioida menetetyt työvuodet ja maksamatta jäävät eläkkeet sekä elinsiirtoa odottaville saatavien varaosien arvo, jonka jälkeen tasapainotetaan yhtälö ja saadaan lukema, joka kertoo mihin ikävuoteen asti kypäräpakko kannattaa säätää voimassaolevaksi. Veikkailisin noin 45 vuotta – sitä vanhemmille kypärä vapaaehtoiseksi, jos tarkastellaan pelkästään kansantaloudellista puolta.


7. Yhteiskunnallista hyötysuhdetta

Uutisissa oli jo aikoja sitten tapaus, jossa reilu parikymppinen kaahari ajoi päihtyneenä hurjalla ylinopeudella mopoauton tuusannnuuskaksi tappaen kyydissä olleen teinitytön. Otsikkolinkistä voi lukea tämän ihmissaastan edesottamuksista noin muutenkin. Ainakaan jutusta ei käy ilmi, että hän olisi elämässään tehnyt yhtään ainutta yhteiskuntaa hyödyttänyttä asiaa. Haitallisia löytyy kyllä pitkä lista.
Tuomioksi luettiin yksitoista vuotta vankeutta taposta ja tapon yrityksestä. Rangaistusta pidettiin poikkeuksellisen kovana. Kova se oli ainoastaan siinä mielessä, että Suomessa ei ole tällaisista yleensä näin pitkiä tuomioita jaettu. Absoluuttisessa mielessä tuomio ei ollut kova. Kuten tyypin kaverit (miksi ihmeessä tällaisella saastalla on kavereita?) totesivat rehellisesti, tapahtunut oli vain ajan kysymys. Kyseessä ei ollut mikään yksittäinen kilahdus, vaan käyttäytymismalli. Oikeustaju sanoo, että tällaiset patologiset sosiopaatit tulee poistaa yhteiskunnasta lopullisesti sen sijaan, että he haittaavat yhteiskunnan hyvinvointia kuluttamalla sen resursseja jopa vankilassa istumisellaan.
En kannata kategorista kuolemantuomiota. Kannatan ehdollista kuolemantuomiota. Tuomittu pidetään hengissä niin kauan, kun löytyy vapaaehtoisia maksamaan hänen vankilassa istumisestaan aiheutuvat kulut. Jos rahat loppuvat, giljotiini käyttöön. Jos rahat riittävät, niin ehdonalaiseen voi päästä siinä missä elinkautisestakin, samoilla ehdoilla.


8. Rohkeaa puhetta

Politiikan tutkija totesi, että kun eläkeikä lähestyy ja uralla etenemisen mahdollisuuksia ei ole, niin voi ryhtyä sanomaan asiat kuten ne ovat. Eli työperäinen maahanmuutto ei ratkaise ongelmia, vain aiheuttaa niitä.
Kysyä sitten sopii, mitä mahtanee tehdä ei-työperäinen maahanmuutto?
Tätä ei Hesarikaan uskaltanut käsitellä propagandajutussaan. Äkkinäinen voisi luulla, että eihän kyseessä ole mikään propagandajuttu, siinähän käsitellään ongelmia joista on vaiettu. Mutta kun tämä isompi ongelma eli todellinen haittamaahanmuutto jätetään kokonaan käsittelemättä. Jutun tarkoitus on toimia kansikuvankillottajana eli teeskennellä näin vaalien lähestyessä, että myös Järjestelmäpuolue kiinnittäisi huomiota Suomen ongelmiin.


9. Linja-autossa on tunnelmaa

Teinipoikien joukko joutui itseään pari vuotta vanhempien poikien joukon ryöstämäksi hesalaisessa bussissa. Ryöstäjät saatiin pian kiinni uhrien antamien tuntomerkkien ansiosta. Tiedossa ei ole, millaisen tuomion uhrit saavat, koska tuntomerkkeihin kuului myös poikkeuksellisen hyvän rusketuksen mainitseminen.
Medioissa kauhisteltiin sitä, että bussissa oli kuitenkin ollut koko joukko aikuisia miehiä, jotka olivat täysin passiivisia ja antoivat ryöstön tapahtua. Miksi he eivät puuttuneet asiaan?
No, minäpä kerron. Kun täysijärkinen, raavas mies istuu samassa bussissa ja näkee tilanteen, hän pelkää. Nimittäin sitä, mitä hänelle tapahtuu jos menen väliin. Entä jos sanominen ei riitä, vaan ryöstäjät ryhtyvät aggressiivisiksi häntä kohtaan? Eikä hän todennäköisesti pelkäisi sitäkään, mitä he tekevät hänelle. He pelkäävät sitä, mitä heille tapahtuu sitten kun ryöstäjät on taltutettu. Tässä maassa kun hätävarjelun liioittelusta saa tuomion silloin jos ei ole saanut vastapuolta pahempia vammoja. Tässä tapauksessa vielä kovennetuin eli rasistisin perustein. Kyse on ollut bussimatkustajien terveestä itsesuojeluvaistosta.


10. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Yan Soe Wai … jäkjäkjäk …neljän vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä … päläpäläpälä … Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Tällä kertaa pitää kuitenkin lisätä, että nimi taitaa ensimmäistä kertaa tässä pitkään katkeamatta jatkuneessa juttusarjassa olla jotain muuta kuin afrikkalais- tai islamilaisperäinen. Tämä niin kuin malliesimerkkinä siitä, että tässä blogissa kohdellaan haittamaahanmuuttajia haittamaahanmuuttajina tasa-arvoisesti heidän rotuunsa tai uskontoonsa katsomatta.)


11. Oikeutta ja kohtuutta

Haittamamu Milan Jaffin oikeudenkäynneistä on riittänyt parranpärinää. Tällä kertaa hänet vapautettiin syytteestä yhdessä toisen haittamamun Yusuf Arabin kanssa, koska ei kyetty näyttämään kumpi oli se, joka ampui haulikolla kohti kilpailevan haittamamujengin autoa. Sen sijaan kilpailevasta yrityksestä Sakarie Abdi Mohamed sai linnaa siitä, että hän oli ampunut Jaffin jengiä kohti. Vahvistamattoman tiedon mukaan neljän vuoden ja kahden kuukauden tuomiosta tuli kaksi kuukautta varsinaisesta ampumisesta ja neljä vuotta siitä, että ei osunut riittävän hyvin, vaan kohde jäi henkiin.


12. Onnea Poriin!

Krista Kiurua ei valittu Porin kaupunginjohtajaksi. Sitä en muista kuka valittiin, mutta siitä huolimatta voi lähettää lämpimät onnittelut porilaisille. Samalla pahoittelemme muun Suomen puolesta – valtakunnallisen tason ongelmaa ei saatu rajattua paikalliseksi.


13. An ny, mä tiedän että sulla on

Pariskunta meni naimisiin ja ilmoitti että seksiä ei ole sitten harjoitettu ennen kuin hääyönä. Ei puolison eikä kenenkään muunkaan kanssa. Tämähän on tuttua touhua lestadiolaisten keskuudessa, jotka eivät saa hyvä jos sormensa märäksi ennen papin aamenta. Mutta tällöin mennään yleensä parikymppisinä naimisiin. Tässä pariskunnassa nainen oli 33 ja mies 40. Lisäksi he eivät olleet edes suudelleet tai harjoittaneet oman käden oikeutta.
Täytyy kunnoittaa ja jopa ihailla tahdonvoimaa ja kristillisen vakaumuksen vahvuutta.
Vaikka en samaa vakaumusta jaakaan, on tämä silti parempi vaihtoehto kuin monen harjoittama kikkelikaruselli. Kyllä toinen ihminen pitää tuntea kunnolla, ennen kuin voi sänkyyn hypätä. Tosin jokainen eläköön tavallaan.
Jutussa kiinnitti kuitenkin huomiota yksi pikku yksityiskohta. Toimittaja kysyi masturbaatiosta ja vastaus kuului: ”-Ensinnäkin masturbointi voi johtaa pornon katsomiseen, mikä on haitallista kristityille ja muillekin.” Enhän minä tietysti asiasta mitään ymmärrä, mutta isot pojat ovat kertoneet että yleensä syy-seuraussuhde on toisinpäin: pornon katsominen johtaa masturbointiin.


14. Potkupalloa

Qatarissa alkavat potkupallon MM-kisat ja mediassa kauhistellaan maan ihmisoikeusrikkomuksia.
Kuulutan suvaitsevaisuutta.
Ei Qataria tule tuomita länsimaiden standardeilla. Kyseessä on islamilainen yhteiskunta ja heillä on oikeus elää kuten parhaaksi näkevät. Kun se tarkoittaa vierastyöläisten epäinhimillistä kohtelua, naisten alistamista, homojen pieksämisiä ja muita vastaavia aktiviteetteja, kyseessä on vain kulttuuriero. Pitäkööt omat tapansa, kunhan eivät tuo niitä sivistyneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Ja ne jotka ovat länsimaihin livahtaneet eivätkä hyväksy länsimaisia arvoja, toimitettakoon takaisin sinne minne kuuluvat. Maassa maan tavalla, niin Suomessa kuin Qatarissakin.


Loppukevennys: Arvelukset pois

Kaverille kävi kuten monelle samassa iässä olevalle: vaimoon iski keski-iän kriisi ja pari vuotta sitten eukko ilmoitti, että lusikat jakoon. Käytännön syistä (lue: asuntolaina) pariskunta jatkoi vielä saman katon alla asumista jonkin aikaa. Nyt eroprosessi on viittä vaille valmis. Kaveri oli tässä välissä törmännyt uuteen naiseen, mutta epäröi ikäeron takia. Uusi olisi nimittäin reilusti nuorempi. Lohdutin ja sanoin, että aattelepa ite, jos ottaisit Dannysta mallia niin tuleva tyttöystäväsi ei olisi vielä edes syntynyt!

lauantai 12. marraskuuta 2022

Uusinta: Tätä et tiedä urheilusta


Lukijalle: Uusitaanpa kummallisia asioita urheilusta:

Pitkästä aikaa on jälleen tullut vuoro listata jotain täysin päätöntä eli tietoutta jota ei koskaan tarvitse yhtään mihinkään mutta jolla voi silti päteä.


1. Vieraileva varaaja

Joka vuosi NHL-seurat varaavat riveihinsä parhaat juniorilupaukset. Näin on tapahtunut jo 50 vuoden ajan, sillä ensimmäinen varsinainen ja vapaa varaustilaisuus järjestettiin 1969. Sitä ennen pelaajat (tuolloin melkein pelkästään kanadalaisia ja muutama jenkki) päätyivät liigaan tekemällä juniorivuosinaan ennakkosopimuksen NHL-seuran kanssa, joskus jo vuosia ennen kuin saivat ikänsä puolesta pelata liigassa. Silloin tällöin NHL-seura hankki oikeudet kokonaiseen juniorijoukkueeseen eli käytännössä omisti kaikkien junnujen ammattilaisoikeudet. Tämä systeemi päättyi 1969. Ennen sitäkin oli kuitenkin useita huippujunioreita, joiden pelioikeudet eivät kuuluneet yhdellekään seuralle, heitä oli tosin vähemmistö. Näitä varten NHL ryhtyi järjestämään varaustilaisuuksia vuodesta 1963 lähtien. Tämä varaustilaisuus muuttui sitten vapaaksi varaustilaisuudeksi 1969. Vuosina 1963-68 varauksia tehtiin tietysti suhteellisen vähän, koska suurin osa junioreista oli jo tehnyt juniorisopimuksen NHL-seuran kanssa. Yleensä varauksia tehtiin noin parikymmentä.
Kaikkein pienin varausmäärä nähtiin vuoden 1965 tilaisuudessa, jossa niitä tehtiin vain 11. Tuolloisista kuudesta NHL-seurasta Toronto Maple Leafs ei vaivautunut varaamaan ketään. New York Rangers teki eniten varauksia, kolme. Chicago Black Hawks, Detroit Red Wings ja Boston Bruins varasivat kukin kaksi pelaajaa, Montreal Canadiens ja Pittsburgh Hornets molemmat yhden.
Heeeetkinen. Mikä helvetin Pittsburgh Hornets? Pittsburghin NHL-seura on Penguins ja se sitä paitsi ei tuolloin ollut vielä edes olemassa, aloitti vasta 1967.
Tuohon aikaan NHL:n farmijärjestelmä oli vielä kehittymätön ja silloiseten alemman tason ammattilaisliigojen (AHL, CHL ja WHL) joukkueet olivat yleensä itsenäisiä. NHL sai näitä lepytelläkseen tehtyä sopimuksen, jonka mukaan näiden liigojen joukkueet saisivat myös varata pelioikeuksia, kunhan NHL olisi ensin napsinut haluamansa päältä. Tarjoukseen tarttui kuitenkin vain AHL:n Pittsburgh Hornets, joka teki yhden varauksen.
Seuraavina vuosina vastaavaa ei enää tapahtunut ja 1969 siirryttiin vapaisiin varauksiin juniorisopimusten rauettua. Pittsburgh Hornets jäi kuitenkin NHL-tilastoihin kummajaiseksi: ainoa seura joka on tehnyt vain yhden varauksen ja ainoa seura, joka on tehnyt varauksia pelaamatta koskaan NHL:ssä.


2. Mutaa

Yhdysvaltojen kansallispeli on baseball. Itse pallo on ympärysmitaltaan noin 23 cm ja painaa 141,75 - 148,83 grammaa. Se ei kuitenkaan ole valmis käytettäväksi heti hyllystä tultuaan, vaikka harraste- ja pikkupelikäytössä näin saatetaan joskus tehdäkin. Ammattilaskäytössä pelituomari tai avustaja valmistelee ennen ottelua riittävän määrän palloja (ylimmässä liigassa minimi on 72) käyttöön hieromalla niihin mutaa. Mudan tarkoitus on antaa pallolle karheampi pinta, jolloin ote siitä on pitävämpi.
Mikä tahansa muta ei kelpaa. Virallinen "Baseball Rubbing Mud" on kerätty New Jerseyn alueelta Delaware-joen varrelta. Sen muta on juuri sopivan hienojakoista ja koostumukseltaan oikeaa. Mudan löysi 1938 Philadelphia Athleticsin apuvalmentaja Lena Blackburne (lempinimestään huolimatta mies), jonka perustama firma on sittemmin toimittanut tuotetta markkinoille. Yhtiö kerää vuosittain noin 500 kg mutaa, purkittaa sen ja myy eteenpäin.


3. NHL ja NFL

Vuonna 2018 NHL:n mestaruuden voitti Kilkenny kaatamalla finaalissa Tipperaryn ja NFL:n mestaruuden Galway voittamalla Dublinin. Molempia finaaleja seurasi paikan päällä kymmeniätuhansia katsojia ja televisiosta moninkertainen määrä lisää.
Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä ei ollut National Hockey League (NHL), vaan National Hurling League (NHL). Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä oli todellakin National Football League (NFL), mutta tällä kertaa "football" tarkoittaa irlantilaista jalkapalloa, joka on lähinnä varsinaisen jalkapallon ja rugbyn risteytys. Hurling on puolestaan jossain määrin lacrossea eli haavipalloa muistuttava joukkuemailapeli.
Irlanti ei ole kansainvälisen urheilun saralla hirmuisesti mainetta niittänyt, mikä aiheutuu suurelta osin siitä, että maassa ns. kansalliset lajit ovat vahvoilla. (Onneksi Suomessa ei ole muuta vastaavaa riesaa kuin pesäpallo.) Irlannissa näitä on viisi, irlantilaisen jalkapallon ja hurlingin lisäksi kolme muuta. Camogie on naisille tarkoitettu versio hurlingista vähän eri säännöin. Miehet siis pelaavat vain hurlingia ja naiset vain camogieta. Sukupuolineutraalius ei ole vielä saavuttanut Irlantia. Irlantilainen käsipallo muistuttaa squashia ilman mailaa. Rounders taas muistuttaa kriketin ja baseballin sekasikiötä.


4. Oikeaa tennistä

Tennis on kehittynyt keskiaikaisesta pallopelistä. Tai oikeammin sanottuna erkaantunut siitä. Tätä alkuperäistä peliä pelataan yhä nimellä "real tennis". Lajin säännöt ja erityisesti pelikenttä ovat niin monimutkaiset, että niistä ei ota selvää pirukaan.
MM-kisoja on järjestetty aiemmin epäsäännöllisesti, mutta vuodesta 1996 alkaen aina kahden vuoden välein. Eikä kyseessä ole mikään normaali turnaus, vaan karsinta siitä, kuka pääsee haastamaan hallitsevan mestarin kolmipäiväisessä ottelussa. Australian Robert Fahey voitti maailmanmestaruuden 12 kertaa peräkkäin, kunnes hävisi vuoden 2016 finaaliin. Tänä vuonna palattiin normaaliin päiväjärjestykseen Faheyn voittaessa taas, kaksi päivää ennen 50-vuotispäiväänsä. Naisten mestaruuskisat järjestetään vastaavasti parittomina vuosina. Neljä viimeistä mestaruutta on voittanut muuan Claire Fahey, o.s. Virgass. Arveluja sukulaisuussuhteista voi tehdä.


5. Maailman tylsin peli

Englantilaiset poikakoulut ovat instituutio sinänsä, niistä suurimpana ja kauneimpana Eton. Siellä harjoitetaan urheilulajia nimeltä "Etonin seinäpeli". Siinä kymmenhenkiset joukkueet yrittävät saada pisteitä vähintäänkin erikoisella tavalla. Tavoite on saada pallo vasten vastajoukkueen seinämuuria. Mikäli pelaaja onnistuu kohottamaan pallon jalallaan ylös seinämuuria vasten, joukkue saa "shyn" eli pisteen - mikäli toinen pelaaja onnistuu koskemaan palloa samalla kädellään ja huutamaan "Got it!". Tämän jälkeen joukkue voi yrittää yhdeksää lisäpistettä tekemällä "maalin" eli heittämällä pallon tiettyyn maaliin (kentän toisella puolella oveen ja toisella puuhun, älkää kysykö mitä järkeä tässä on älkääkä edes yrittäkö katsoa videota). Myös viiden pisteen suoritusta voi yrittää ja se saadaan aikaan, jos pelaaja onnistuu potkaisemaan pallon maaliin kesken normaalin pelin.
Useimmat ottelut päättyvät 0 - 0. Mikäli näin ei käy, normaali tulos on 1 - 0 eli saadaan aikaan yksi "shy". Varsinaiset maalit ovat erittäin harvinaisia. Vuoden tärkeimmässä ottelussa (St. Andrews Day Game) maali on viimeksi nähty vuonna 1909.


6. Ei koskaan sunnuntaisin

Vuoden 1995 jenkkifutisliigan varaustilaisuudessa sijalla 190 Oakland Raiders nappasi listoilleen hyökkäyksen linjamiehen nimeltä Eli Herring. Tuolla sijalla varatut eivät ole yleensä tähtipelaajia ja ehkä noin puolet pääsee liigaan asti. Tällä kertaa varaus oli kuitenkin kahdessa mielessä poikkeuksellinen.
Ensinnäkin Herring oli yliopistokonferenssinsa tähdistössä, siis pelaajia jotka yleensä varataan huomattavasti aiemmin. Yleensä syy heikompaan varausnumeroon on tällöin se, että pelaaja katsotaan sen verran pienikokoiseksi, että yliopistotasolla pärjää vielä hyvin mutta ammattilaisena ei. Herringin kohdalla kyse ei ollut tästä, sillä mies oli 203-senttinen ja painoi 150 kiloa. Raameja siis oli.
Syy kehnoon varausnumeroon oli Herringin ilmoitus, ettei koskaan aio pelata NFL:ssä. Tästä huolimatta Oakland otti riskin ja varasi miehen. Turhaan, sillä Herring piti sanansa.
Herringin opinahjo oli Brigham Young -yliopisto, josta on tullut lukuisia ammattipelaajia. Siellä hän suoritti pelien ohessa loppututkinnon matematiikassa. Opinnot tosin hieman venyivät, sillä hän vietti välissä kaksi vuotta mormonilähetyssaarnaajana Argentiinassa. Uskonto olikin syy siihen, että Herring kieltäytyi ammattilassopimuksesta. Yliopistopelejä ei pelattu sunnuntaisin, kun taas NFL-pelit yleensä pelataan. Herring puolestaan ei halunnut rikkoa sapattia.
Usko oli vahva. Oakland Raiders tarjosi kolmen vuoden sopimusta takuupalkalla. Herring kieltäytyi ja ryhtyi opettajaksi. Sillä palkalla kuluu 20 vuotta tienata yhden vuoden kainalopalloansiot.
Tunnetumpi vastaava tapaus on Jonathan Edwards, kolmiloikan olympiavoittaja ja edelleen hallitseva ME-mies. Uransa alkupuolella Edwards halusi myös pyhittää sapatin ja jätti sen vuoksi esimerkiksi vuoden 1991 MM-kisat väliin, vaikka oli yksi voittajasuosikeista. Kolmiloikka vain kilpailtiin sunnuntaina. Käytyään vuoropuhelua Jahven kanssa Edwars pyörsi päätöksensä 1993. Uransa päätyttyä hän muutamaa vuotta myöhemmin totesi jumalan olon erittäin epätodennäköiseksi ja ilmoitti olevansa ateisti, mikä on varsin tyypillistä koulutus (fyysikko) huomioiden.


7. Maskotti

Jokaisella itseään kunnioittavalla amerikkalaisella joukkueella pitää olla maskotti. Eli hassuun - yleensä eläinaiheiseen - asuun pukeutunut heppu. Rhode Island School of Design pisti paremmaksi. Koulun urheilujoukkueiden maskotin nimi on Scrotie. Vapaasti kääntäen "Pallit". Taitaa olla parempi että jätän tämän vain tähän ja annan lukijan pistää - eikun panna - videon pyörimään.



8. Pisterohmu

Tietokilpailukysymys. Kuka on se jääkiekkoilija, joka on uransa aikana mättänyt eniten tehopisteitä (aikuisten peleissä tai jos niin halutaan, niin ammattilaistasolla mikä kattaa myös huippujuniorit)?
Useimmat asiantuntijat veikannevat Wayne Gretzkyä. Mikä ei ole ollenkaan huono veikkaus. Gretzky keräsi uransa aikana tehopisteitä (pudotuspelit suluissa): NHL 2857 (382), WHA 110 (20), olympialaiset 4, MM-kisat 14, Kanada- ja maailmancup 64. Ammattilaisjunioreissa OMJHL 185 (26) ja MM-kisat 17. Yhteensä aikuisten tasolla 3451 ja jos ammattilaisjunioritaso lasketaan mukaan, 3678. Kukaan muu ei pääse lähellekään. Paitsi yksi, joka menee ohi.
Tony Hand keräsi reilusti enemmän pisteitä. Brittiliiga 2796 (358), Britannian kilpaileva liiga 268 (40), kakkosliiga 501 (33), Skotlannin liiga 8, MM-kisat eri tasoilla 107, juniorien MM- ja EM-kisat 68 ja Kanadan junioriliiga WHL 8. Yhteensä aikuisten tasolla 4111 pistettä, maajoukkue- ja ammattilaisjunioritaso mukaan lukien 4187. Yli 700 enemmän kuin Gretzkyllä.
On helppoa sanoa, että taso oli aivan erilainen. Tämä on tietysti totta, mutta Hand oli kuitenkin melkoinen pelimies. Hän nousi brittien korkeimmalle sarjatasolle 15-vuotiaana ja mätti ensimmäisellä kaudellaan 39 tehopistettä. 22 ottelussa. Eli melkein kaksi pistettä per peli. Seuraavalla kaudella saldo oli 95/30 = 3,17 pistettä per peli. Sitten 164/36 = 4,56 pistettä per peli. Ja 18-vuotiaana 164/32 = 5,12 pistettä per peli. Tässä vaiheessa heräsivät jo ammattilaisvärvärit. Handin nimi huudettiin vuoden 1986 NHL-varauksissa viimeisenä pelaajana, sijalla 252. Edmonton Oilers kutsui miehen harjoitusleirilleen ja totesi, että kokemusta ja voimaa pitää vielä kerätä. Isompikokoisena olisi saattanut olla mahdollisuus jopa suoraan läpimurtoon, mutta Hand oli vain 178-senttinen. Hand lähetettiin ylimpään A-juniorisarjaan WHL:ään, jossa hän pelasi Victoria Cougarsin riveissä kolme ottelua. Tehden kahdeksan tehopistettä. Sillä kaudella liigassa parempaan pistetahtiin pystyi vain Rob Brown, joka sittemmin pelasi 13 kautta NHL:ää. Britin pistetahtiin eivät pystyneet samalla kaudella liigassa pelanneista esim. Joe Sakic ja Theoren Fleury. Kolmen ottelun jälkeen Hand palasi Britanniaan ja mätti 19-vuotiaana 216/35 = 6,17 pistettä per peli. Seuraavana syksynä hän palasi Edmontoniin, teki harjoituspelissä syöttöpisteen ja sai ns. kahden suunnan sopimustarjouksen. Tarkoitus oli, että Hand hakisi ensin farmiliigasta vähän kokemusta ja sitten hänet nostettaisiin Gretzkyn ja Kurrin seuraan. Hand totesi että tienaa Britanniassa paremmin, pakkasi kamansa eikä enää koskaan palannut rapakon taakse.
Brittiliigan taso kohosi vähitellen eikä pistetahti enää hurjentunut. Kaikkein aikojen korkeimman pistemääränsä Hand teki kaudella 1993-94 26-vuotiaana, mutta silloin pelejä oli enemmän. Saldo oli 222/44 = 5,05 pistettä per peli. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yli kolmikymppinen Hand siirtyi muutamaksi vuodeksi BNL-liigaan, joka oli periaatteessa kilpaileva liiga, mutta arvostettiin yleensä heikommaksi. Sieltä hän palasi 37-vuotiaana takaisin korkeimmalle sarjatasolle ja teki edelleen yli pisteen per peli, vaikka liigan taso oli noussut entisestään. Viimeisen kautensa korkeimmalla sarjatasolla hän pelasi 41-vuotiaana, 67/54 = 1,24 pistettä per peli. Sitten seurasi vielä kuusi kautta kakkosliigaa. Viimeisellä pelikaudellaan hän oli 47-vuotias ja saldo oli 57/44 = 1,30 pistettä per peli.
Brittien maajoukkueessa Hand ei pelannut läheskään joka vuosi, mutta hänen peliurallaan joukkue nousi neljänneltä sarjatasolta toiselle käyden kerran (1994) jopa A-sarjassa. Parhaat suoritukset eri sarjatasoilla olivat D-sarjassa 17 pistettä neljässä pelissä, C-sarjassa 21 pistettä kahdeksassa pelissä ja B-sarjassa 14 pistettä seitsemässä pelissä. Yksi ainoa kauneusvirhe Handin hurjassa pistetehtailu-urassa on: vuoden 1994 vierailu A-sarjassa. Siellä hän ei saanut kuudessa pelissä aikaan yhtään tehopistettä. Britit saivat kuitenkin kymmenen maalia aikaan, joten siitä ei ollut kiinni.


9. Chile, Bolivia, Venezuela, Trinidad, Grenada, Antigua, Botswana, Australia, Fidzi, Nepal, Tonga, Tansania, Sao Tomé, Ghana, Mauritius, Zimbabwe, Ruanda, Samoa

Otsikossa ovat ne 18 maata, joiden jalkapallomaajoukkuetta Rudi Gutendorf on valmentanut. Näiden lisäksi hän on valmentanut myös Bermudaa ja Uutta-Kaledoniaa, mutta ne eivät vielä tuolloin olleet FIFA:n jäseniä. Hän on valmentanut myös Iranin juniorimaajoukkuetta ja Kiinan olympiajoukkuetta. Mainittujen maiden lisäksi hän on valmentanut seurajoukkueita Sveitsissä, Tunisiassa, Yhdysvalloissa, Perussa, Espanjassa, Japanissa sekä tietysti kotimaassaan Saksassa. Yhteensä 29 maata listalla. Ei ihmekään, että miehen lempinimi on "Rudi Rastlos", Levoton Rudi.
Mikään pilipalimies ei ole kyseessä, sillä seurajoukkueiden listalta löytyvät mm. sellaiset kokoonpanot kuin VfB Stuttgart, FC Schalke 04, Real Valladolid ja Hamburger SV. Maajoukkuetasolla paras menestys tuli Chilen kanssa, kun Gutendorf onnistui miltei viemään maan MM-kisoihin. Joukkue selvisi maanosien väliseen jatkokarsintaan Neuvostoliittoa vastaan. Tässä välissä Chilessä tapahtui kuuluisa vallankaappaus ja Gutendorf joutui syrjäytetyn presidentti Allenden kaverina pakenemaan maasta. Chile selvisi kisoihin, kun Neuvostoliitto kieltäytyi tulemasta Chileen pelaamaan, mutta valmentajana oli jo toinen mies.


10. Afrikan ensimmäinen olympiavoitto joukkuepelissä

Vuonna 1980 naisten maahockey oli ensimmäistä kertaa olympialajina. Oli sovittu, että kisoihin kutsutaan emäntämaa Neuvostoliiton lisäksi viisi maailman parasta maata kahden edellisen vuoden tulosten perusteella. Kutsun saivat Hollanti, Länsi-Saksa, USA, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti. Sitten Neuvostoliitto miehitti Afganistanin ja tuli olympiaboikotti. Länsi-Saksa ja USA jäivät kokonaan pois ja muut kolme maata lähettivät kisoihin vain yksilöurheilijoita eivätkä osallistuneet joukkuepeleihin. Maahockeyturnaukseen haalittiin mitä kiinni saatiin. Yhden kutsun sai Zimbabwe, koska se sattui olemaan Etelä-Afrikan lisäksi ainoa Afrikan maa jossa maahockeytä pelattiin. Etelä-Afrikkaa taas ei voitu kutsua kisoihin eikä olisi voitu muutamaa kuukautta aiemmin myöskään Zimbabwea, koska se oli tuolloin vielä nimeltään Rhodesia ja noudatti suunnilleen eteläafrikkalaista politiikkaa.
Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut. Zimbabwen maajoukkue haalittiin kasaan kiireellä. Se koostui maahockeytä harrastaneista valkoiseen vähemmistöön kuuluneista koulutyttöinä lajia harrastaneista pelaajista - virkailijoita, opettajia, kotirouvia. Joukkue ei koskaan ollut pelannut yhdessä. Yksikään rhodesialainen naismaahockeyjoukkue ei ollut koskaan pelannut ulkomailla. Joukkueen vanhin pelaaja, 35-vuotias Anthea Stewart oli pelaajavalmentaja. Joukkue lensi Moskovaan rahtikoneella, jota käytettiin yleensä lihan kuljettamiseen - löyhkä oli melkoinen. Perillä odotti pelialustana keinonurmi, jollaista he eivät olleet koskaan nähneet.
Turnaus pelattiin yksinkertaisena sarjana, ei loppuottelua. Ensimmäisessä ottelussa Zimbabwe kaatoi Puolan 4-0. Toisessa tuli 2-2 tasapeli Tsekkoslovakian kanssa. Kolmannessa Neuvostoliitto kaatui 2-0. Siinä vaiheessa ennen turnausta heittopussina pidetty joukkue alkoi olla jo mitaliehdokas. Toiseksi viimeisessä ottelussa lajin mahtimaata Intiaa vastaan joukkue pelasi toisen tasapelinsä, tällä kertaa 1-1.
Ennen viimeistä kierrosta Zimbabwe johti kuudella pisteellä, Tsekkoslovakialla ja Intialla oli viisi pistettä, Neuvostoliitolla ja Itävallalla neljä. Viimeinen ottelu käytiin Itävaltaa vastaan. Varmistaakseen kultamitalin Zimbabwen oli voitettava. Puoliajalla tilanne oli 1-1. Toisella jaksolla Zimbabwe teki kolme maalia ja voitti 4-1. Maan ensimmäinen olympiakulta. Hetken aikaa pelaajat olivat kansallissankareita ja presidentin vaimo Sally Mugabe lupasi jokaiselle jäsenelle perinteisen uhrilahjan eli härän. Kohta palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja pelaajat saivat vain lihapakkauksen. Seuraavien kuukausien ja vuosien aikana lähes kaikki joukkueen pelaajat emigroituivat maasta enimmäkseen Etelä-Afrikkaan ja Iso-Britanniaan.
Tästä olisi tehty ison budjetin Hollywood-elokuva jo ajat sitten, elleivät pelaajat olisi olleet vääränvärisiä. Elävää kuvaa turnauksesta ei juuri löydy.

tiistai 8. marraskuuta 2022

Raja kiinni


En kannata rajojen sulkemista. Kannatan Goretex-rajaa: haittamaahanmuuttajat eivät pääse sisään, mutta jo sisään livahtaneet pääsevät ulos.

Konkreettisella tasolla maailmassa on joitakin rajoja, joita ei tarvitse ainakaan liikenteeltä sulkea. Google Maps näet paljastaa, että joissain tapauksissa kahden valtion välisen rajan yli ei ole lainkaan tietä.
Rajojen kohdalla Maps ei ole aina täysin luotettava. Esimerkiksi Kiinan rajalla satelliittikuvat ja kartat on sotkettu noin kilometrin levyiseltä vyöhykkeeltä siten, että vaikka rajan yli johtaisi nelikaistainen moottoritie, ei käy ilmi tarkalleen ilmi mistä kohdasta. Samoin Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla Maps näyttää tien katkeavan Kaesongin lähellä, vaikka todellisuudessa kyseessä on melkoinen baana. Sama juttu itärannikon puolella. Tai Egyptin ja Sudanin rajalla, jossa tie muka katkeaa, vaikka satelliittikuvista näkyy kärrypolun jatkuvan Sudanin puolella ja tulliaseman olevan vakuuttavan kokoinen. Namibian ja Zimbabwen välillä taas ei voi ollakaan tietä, koska niitä erottaa toisistaan 150 metrin levyinen kaistale Botswanaa ja Sambiaa. Niinpä ei ole olemassa neljän maan rajapyykkiä.

Tässä listassa pitäisi olla kaikki rajat, joiden yli ei pääse tavallisella henkilöautolla vaihtamatta kulkuneuvoa. Eli rajat, joiden yli pääsee vain autolautalla, maastoautolla tai ei edes sillä.


17. Pohjois-Korea - Venäjä

Vajaan kahdenkymmenen kilometrin mittainen raja kulkee pitkin Tumenjokea. Joen yli kulkee Venäjän ja Pohjois-Korean Ystävyyden Silta. Niin läheisiä ystävykset eivät kuitenkaan ole, että autolla pääsisi, vaan kulkupelinä on juna.


16. Israel - Libanon

Teitä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta ne on katkaistu ajokelvottomaan kuntoon. Käytännössä tieyhteyden avaaminen olisi muutaman tunnin operaatio.


15. Israel - Syyria

Tämän rajan yli on ajeltu enimmäkseen panssarivaunuilla. Tarkemmin sanoen Jom Kippur -sodassa Syyrian panssarimiehet huristelivat kohti Genesaretinjärveä tankeilla, mutta palasivat takaisin jalkapatikassa – siis ne jotka palasivat. Periaatteessa rajan yli kulkisi useampikin tie, mutta käytännössä sillat on poltettu ja tiet katkaistu.


14. Libya - Niger

Jos tarkkoja ollaan, maiden rajan ylittää tie. Se kuitenkin loppuu Nigerin puolella noin viidentoista kilometrin päässä keskelle Saharaa ilman yhteyksiä muuhun tieverkkoon. Lienevätkö libyalaiset tieinsinöörit rakentaneet väylää vahingossa liian pitkälle?


13. Bhutan - Kiina

Himalajan yli ei johda ainuttakaan tietä tällä alueella. Tosin Bhutanin ja Kiinan keskinäinen raja on vielä osin kiistanalainen ja Bhutanin luoteispuolella olevan kiistellyn alueen pohjoisrajan leikkaa noin kilometrin matkan verran kiinalaisten rakentama tie. Yhteyttä Bhutanin tieverkkoon sillä ei kuitenkaan ole.


12. Kamerun - Päiväntasaajan Guinea

Maiden välillä ei ole tieyhteyttä. Ehkä. Rajat ovat vähän epämääräisiä ja Päiväntasaajan Guinean puolelta tulee tie kohti Kamerunia, mutta ainakin Mapsin mukaan se ylittää Gabonin rajan viisikymmentä metriä ennen kuin ylittäisi Kamerunin rajan. Tosin joitakin kilometrejä aiemmin tie koukkaa jonkin matkaa Kamerunin puolta, mutta palaa Päiväntasaajan Guinean puolelle ilman yhteyttä Kamerunin tieverkkoon. Kolmen maan rajapyykin lähellä on jopa liikenneympyrä, joka on Mapsin mukaan niukasti Kamerunin puolella, Gabonin puolelta tuleva tie ylittää rajan kymmenen metriä ennen liikenneympyrää. Päiväntasaajan Guinean raja on noin neljänsadan metrin päässä.


11. Kongon demokraattinen tasavalta – Keski-Afrikka

Maiden välisen rajan muodostaa enimmäkseen Ubangi-joki, jonka yli on vain lauttayhteyksiä. Idemmässä rajan virkaa toimittava Ubangin sivujoki Mbomou kutistuu puropahaseksi ja loppuu kokonaan muutama kilometri ennen rajan päättymistä, mutta seutu on lähes asumatonta viidakkoa jossa ei kulje pygmien polkuja kummempia teitä.


10. Libya – Tsad

Maiden välinen raja on vähän toistatuhatta kilometriä pitkä, mutta tieyhteyksiä ei ole lähimainkaan.


9. Libya - Sudan

Maiden raja on Saharan syrjäisimmässä kolkassa. Lyhin matka Libyan tieverkostosta rajalle on noin 290 km ja Sudanin puolelta 550 km. Tämä lienee syrjäisin mantereella oleva raja.


8. Suriname – Ranska

Maronijoen laskiessa mereen itärannalla on Ranskan Guyanaan kuuluva noin viidenkymmenentuhannen asukkaan Saint-Laurent-du-Maronin kaupunki ja länsirannalla Surinameen kuuluva noin viidentuhannen asukkaan Albina. Siltaa ei ole, ainoastaan lauttayhteys. Ylävirran puolellakaan ei ole siltoja ja aivan eteläosa on läpitunkematonta viidakkoa.


7. Suriname – Guyana

Coyrantyne-joen yli ei ole siltaa, ainoastaan yksi lauttayhteys eikä eteläosan viidakossa ole teitä.


6. Suriname – Brasilia

Surinamen eteläosan viidakossa ei ole teitä. Suriname on maailman ainoa maa, jolla on maaraja – jopa kolme sellaista - eikä ainuttakaan tietä rajan yli.


5. Tadzikistan - Kiina

Maiden välillä ei ole tietä vuoristoisen alueen yli. Tadzikistanin puolella kulkee lyhyen matkan ajan tie rajalinjan lähellä, mutta Kiinan puolella ei ole tietä lähimaillakaan.


4. Guyana – Venezuela

Guyanan ja Venezuelan rajan yli ei ole tietä. Ei edes lauttayhteyttä, koska raja on keskellä asumatonta viidakkoa. Kuten aiempana listalla todettiin, Guyanasta ei ole tieyhteyttä toiseenkaan rajanaapuriin eli Surinameen. Kolmanteen eli Brasiliaan on kylläkin silta ja tie. Liikennejärjestely on lystikkään näköinen, koska Guyanassa on vasemman- ja Brasiliassa oikeanpuoleinen liikenne.


3. Tsad – Nigeria

Maiden välinen reilun kahdeksankymmenen kilometrin mittainen raja kulkee läpi alueen, joka on kosteina vuosina Tsadjärveä ja kuivina vuosina suolasuota. Tieyhteyttä ei liene tälle alueelle tulossa.


2. Tanska - Kanada

Tämä lienee maailman uusin valtioiden raja. Maat sopivat Grönlannin luoteispuolella olevan Hansinsaaren jakamisesta 11.6.2022. Ymmärrettävistä syistä rajan yli ei ole tietä, kun koko saarella ei ole ainuttakaan tietä. Liekö koskaan ollut edes autoa.


1. Panama - Kolumbia

Panaman ja entisen emämaan Kolumbian välillä ei ole tieyhteyttä, koska rajalla on reilun sadan kilometrin levyinen Dariénin katkos. Aikoinaan tienrakennustekniikka ei mahdollistanut soiseen viidakkoon rakentamista, nykyään isompi este on ympäristönsuojelu sekä tien tarpeettomuus. Merkittävin syy katkoksen paikkaamiseen olisi Etelä-Amerikan eteläkärjen ja Alaskan pohjoisrannikon yhdistävän ”Pan-Amerikan valtatien” valmistuminen.