Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Uutiskatsaus 8/2016

1. Perhemonikulttuuria

Olen joskus todennut kieli poskessa, että naisten mielestä islamilaisessa ja afrikkalaisessa kulttuurissa on ainakin yksi hyvä puoli: naisen asema. Mikä muukaan voi olla selityksenä siihen, että innokkaimmat mokuttajat ovat naisia. Tuore tutkimus osoitti, että monissa maissa 60 % naisista pitää hyväksyttävänä sitä, että mies lyö vaimoaan. Tarkemmin lukien tuo 60 % ei kyllä riitä alkuunkaan. Tutkimuksessa esitetyt kysymykset näet olivat, saako naista lyödä jos hän:
1) lähtee ulos kertomatta miehelle
2) laiminlyö lapsia
3) väittää vastaan miehelle
4) kieltäytyy seksistä
5) polttaa ruoan pohjaan.

Jos edes yhteen näistä kysymyksistä vastattiin myönteisesti, niin lyöminen katsottiin sallituksi. Ja summa oli siis esimerkiksi Guineassa 90 % (Afrikka), Itä-Timorissa 85 % (islam), Kongossa 75 % (Afrikka) ja Malissa 75 % (Afrikka ja islam). Millaiset olisivat mahtaneet olla tulokset, jos olisi lisätty vielä pari kysymystä, kuten nainen käy vieraissa tai nainen uhkaa erota? Huvittavana yksityiskohtana vielä mainittakoon, että asiaa kuvaavassa kartassa koko Lähi-Itä on valkoista "ei tietoa" -aluetta. Ilmeisesti tutkimusta oli turha tehdä, koska pelkkä ajatus siitä, että naisen lyöminen ei olisi oikeutettua mistä tahansa syystä, olisi absurdi.


2. Light my fire

Saksassa paloi vastaanottokeskukseksi kaavailtu rakennus. Kuten normaalisti, tulipalo houkutti suuren joukon katsojia. Tällä kertaa melkoinen osa katsojista osoitti suosiotaan. Jos tämä ei kerro siitä, että ihmisillä alkaa olla mitta täynnä, niin mikä sitten? Yleisön tekemä aaltoliike, joka kiertää palavaa rakennusta?


3. Kobran isku

Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra käytti kovaa kieltä rikoksiin syyllistyneistä pakoloisista. Asiaa! Olen tähän asti pitänyt Kopraa kevyen sarjan poliittisena broilerina, mutta tämä lausunto osoitti että hänestä löytyy selkärankaa. Miehen mielipiteestä en sinänsä ole pätkääkään yllättynyt, mutta siitä että hänellä löytyi rohkeutta sanoa se ääneen. Voitteko muuten kuvitella, millainen mediamylläkkä olisi syntynyt, jos saman olisi sanonut joku persu? Toivoa sopii, että Kopra pitää linjansa eikä taivu kokoomuksen mokutusosaston tahtoon - eikä kokoomuksen mokutusosasto käytä Kopraa savuverhona äänten kalastelemiseksi ja saman hulluuden jatkamiseksi. Kopra osoitti ainakin hyvää medianhallintaa, kun ei haastattelussa langennut toimittajan olkiukkoihin.


4. Älä jauha paskaa, Sherlock!

Tutkijat sitten menivät ja todistivat, että maahanmuutto ei ratkaise Suomen huoltosuhteen ongelmia. Tämä perustui siihen merkittävään havaintoon, että myös maahanmuuttajat tarvitsevat palveluja! Työperäistä maahanmuuttoa tutkinut professori havaisti senkin, että Suomen huoltosuhde ei paranisi edes sillä, että maahan muuttaisi miljoona koulutettua syyrialaista (Onko siellä edes niin montaa?), vaan se todellisuudessa tulisi Suomelle kalliiksi.
En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta, se että tietää olleensa koko ajan oikeassa vai se, että se tunnustetaan liian myöhään. Onneksi sentään sisäministeriön kansilapäällikkö Päivi Nerg ja työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Kristiina Stenman pitävät linjansa. Nerg sanoo, että hän haluaa elää monikulttuurisessa Suomessa. Minä - ja moni muu - taas haluamme elää yksikulttuurisessa maassa. Jos Nerg haluaa elää monikulttuurisessa maassa, niin hän voisi muuttaa sellaiseen. Mihin minä muuttaisin? Saudi-Arabiaan? Stenman puolestaan haluaisi nähdä maassa "enemmän aidosti monikulttuurisia työyhteisöjä", jotta maahanmuuttajat kotoutuisivat paremmin. Minä taas haluaisin nähdä "enemmän toimivia ja menestyviä työyhteisöjä".


5. Venäjän politiikassa muutos?

Venäjältä on Suomeen tunkeutunut liikaa turhapaikanhakijoita (liikaa eli enemmän kuin nolla). Nyt siellä on kuitenkin puututtu tilanteeseen ja estetty ainakin osan saapuminen. Ei pidä kuitenkaan innostua, vaan muistaa että tämä on poliittista peliä. Voi olla, että tämäkin on harhaanjohtamista ja luultavasti onkin. Kokonaan toinen juttu, millä tavalla. Todennäköisin vaihtoehto on se, että tällä yritetään estää Suomen päättäjiä valmistautumasta ja sitten tarvittaessa rysäytetään iso joukko kerralla läpi.
Minua on mahdotonta syyttää Venäjän trolliksi, koska minusta saa putinistin vasta sitten, kun Vladimir palauttaa Suomelle Tarton rauhan rajatvieläpä yhtä tyhjinä kuin Neuvostoliitto ne aikoinaan saikin. Vuokrakorvauksia ei tarvitse maksaa, ollaan sen verran anteliaita. Mutta ymmärrän kyllä Venäjän linjaa ja pyydän muitakin asettumaan heidän asemaansa: jos Suomesta pyrkisi kehitysmaalaisia Venäjälle, niin pyrkisimmekö estämään heidän lähtönsä vai antaisimmeko mennä? Päivi Nerg ei saa vastata.


6. Rauha meidän elinajaksemme

Syyriassa raportoidaan olevan poikkeuksellisen rauhallista. Ehkä tämä tarkoittaa nyt sitten sitä, että Irakista ei enää tulla Suomeen. Tosin tämähän on vain väliaikaista, koska tietääkseni Syyriassa ei ole ryhdytty rajoittamaan hillitöntä väestönkasvua (väkiluku on viisinkertaistunut 50 vuodessa) eikä ole haistatettu pitkiä islamille. Valitettavasti täytyy todeta, että tämä on vain tyyntä myrskyn edellä: lähivuosina yhä useampi pyrkii pois islamilais-afrikkalaisista yhteiskunnista muuttaakseen myös muut maat yhtä epäonnistuneiksi.


7. Hää- ja hälytyskellojen kilinää

Turhapaikanhakijat ovat avioituneet pikavauhdilla suomalaisten kanssa, kerrotaan. Onnea aviopareille! Toivottavasti suhde kestää senkin, että karkotus tulee seurata tästä huolimatta. Mikäli rakkaus on aitoa, niin toki lähiövalaat vaeltavat perässä Lähi-Itään. Tätä sanoisin win-win -ratkaisuksi. Sinne saadaan mallia siitä, kuinka rakennetaan toimiva kulttuuri ja täälläkin sekä keskimääräinen ÄO että estetiikka paranevat.


8. Parasta musiikkia

Radiokanavan musiikkipäällikkö vastasi kysymykseen, miksi kanavat soittavat samoja kappaleita. Vastaus oli, että he soittavat vain hyviä biisejä, jolloin sektori tulee aina kapeammaksi. On tietysti jokaisen oma asia mikä on hyvä biisi ja mikä ei. Mutta kun tunnin ajomatkalla autoradioon on viritetty neljä kaupallista kanavaa ja niiltä tulee yhteensä yksi hyvä biisi, kuten tämän jutun luettuani testasin, niin ei osumaprosenttia voi kovin hyväksi luonnehtia. Ja joka kanavalla soivat samat biisit - ennätys on, kun kolmella kanavalla neljästä soi samaan aikaan sama biisi ja tätäkin suoritusta on sivuttu sen jälkeen kahdesti. Vähitellen alkaa tympiä ja päässä nämä kappaleet saavat uuden merkityksen:
Kaija Koo: ...pakoni loppuun juostu on... -> ...pekoni loppuun syöty on...
Erin: ...otin tietoisen riskin kun hairahdin... -> ...otin tietoisen riskin kun pieraisin...
Suvi Teräsniska: ...antaisin mun olla kotikissa verkkareissa... -> ...antaisin mun olla kotikissa hietikolla...
Samuel Edelmannin Tähtipölyä: Laulusta saa huomattavasti mielenkiintoisemman, kun sanan Tähtipölyä korvaa jollain muulla...
Stigin Roy Orbison, jossa laulaja kertoo ajavansa koko yön naisen luokse: ...mun sydämeni lyö, se aivan hervoton jo on... -> Miksi ihmeessä on niin kiire, jos SE on aivan hervoton?


9. Varma lääke

On havaittu, että seksi tuo helpotusta mm. flunssaan, stressiin, nukkumiseen, hikkaan, itsetuntoon, eturauhassyöpään ja kipuun. Tärkeimmät kuitenkin unohtuivat eli vitutus ja panetus helpottavat myös.


10. Treeniä lissää

Martin Johnsrud Sundby kertoi harjoittelevansa yli tuhat tuntia vuodessa. Tästäpä innostuttiin ja ryhdyttiin pohtimaan, että suomalaistenkin pitäisi harjoitella sama määrä. Pohdinnat kertovat lähinnä täydellisestä asiantuntemattomuudesta. Rolle Haikkola sanoi aikoinaan, että helppo niitä kilometrejä on kerätä: sen kun vetää lenkkareihin solmun ja lähtee hölkyttelemään. Kokonaan toinen juttu on sitten, kun ruvetaan oikeasti harjoittelemaan. Harjoituksissa ei ratkaise määrä, vaan laatu. Toki on olemassa tietty minimimäärä, mutta siitä eteenpäin laatu ratkaisee. Ja millä tavoin aika mitataan? Kestävyysjuoksija ei yksinkertaisesti pysty juoksemaan päivittäin kahta tuntia joka päivä. Jo tämäkin tekisi ainoastaan 730 tuntia vuodessa. Mikä muu lasketaan harjoitukseksi? Äskettäin Arto Bryggare kertoi luennolla, että hän teki kuntoutusta vammasta toipuessaan seitsemän (sori Artsi, jos muistan väärin mutta tuota luokkaa se oli) tuntia päivässä. Kyllähän kestävyysurheilijakin saa harjoitustunteja, jos kaikki lasketaan. Ja harjoitusta se on henkinen harjoituskin eli suunnittelu - usein jopa yhtä tärkeää kuin fyysinen. Pitäisikö sekin laskea?
Kuitenkin tosiasia on, että varsinaista fyysisesti rasittavaa harjoitusta ei kestävyysurheilija voi tehdä rajattomasti. Pyöräilijä yltää kyllä tuhanteen tuntiin vuodessa, hiihtäjälle sen hyöty alkaa olla niillä ja rajoilla, mutta kestävyysjuoksijalle tuhat fyysisesti kuormittavaa tuntia huonontaisi tuloksia. Harjoittelun kokonaismäärään tulee laskea koko se aika, mitä tekee parantaakseen suoritustaan eli fyysinen harjoittelu, lihashuolto sekä myöskin suunnittelu. Tämän lisäksi tulee huomioida levon merkitys eli elämän kokonaisrasituksen tulee olla järkevissä rajoissa.


11. Cooperista, jälleen kerran

Sebastian Vettelin kuntovalmentaja paljasti hänen juosseen Cooperin testissä 3680 metriä ja kymmenen kilometrin testijuoksun 33.49. Kovia tuloksia, etenkin tuo kymppi. Tosin "testijuoksusta" ei paljastettu, miten matka oli mitattu. Mutta on tuo aika mahdollinen tuolla Cooperin tuloksella. Luokitteluvaatimuksissa kympin aika riittää B-luokkaan, Cooperin tulos vastaisi 3000 metrillä aikaa joka luultavasti jäisi niukasti B-luokasta. Erittäin kovakuntoinen kaveri siis. Urheilussa hänellä ei toki olisi mitään asiaa Kalevan Kisoihin edes ynnä muut -osastoon, koska sinne päästäkseen Cooperin tuloksen on oltava noin 4100. Mutta kukas onkaan hallinnut Formula ykkösiä silloin, kun alla on ollut kilpailukykyinen auto? Porukan kovakuntoisin heppu.


12. Hei, me juostaan!

Jälleen kerran asiantuntemattomuus nostaa rumaa päätään, kun toimittelija kirjoitti Arsenalin Hector Bellerinin juosseen 40 metriä kovempaa kuin Usain Bolt. Toimittelijan kunniaksi on kyllä mainittava, että hän sentään kysyi asiaa Mika Lehtimäeltä, joka on fiksu mies. Lehtimäki totesi, että Bellerini juoksi 4,41 valokennomittauksella ja jos Boltin aika olisi mitattu samoin, se ei olisi ollut Boltin 100 metrin ME-juoksussa laukauksesta mitattu 4,64 vaan kutakuinkin 4,10. Arvioin suunnilleen samoin. Reaktioaika on pari kymmenystä ja siinä vaiheessa kun valokennon säde katkeaa, juoksija on jo vauhdissa. Siitä tulee yhteensä lähes puoli sekuntia ja lisäksi tietoisuus siitä, että matka on vain 40 m, muuttaisi Boltin kiihdytystä kymmenyksen verran nopeammaksi. Mutta eiväthän tällaiset hömppäuutiset ole mitään uutta. Todellisuus on ihan muuta. Sivumennen sanoen, kun jopa urheilutoimittajat ihmettelevät yleisurheilijoiden loukkaantumisia, niin onko joku joskus kuullut, että palloilija olisi harjoitellut niin kovaa että olisi saanut rasitusvamman?


13. Ukkoina jo syntyy sylilapset...

Otsikkolinkin kuvassa Ruotsin koulukilpailuiden 12-vuotiaiden poikien 600 metrin mitalistit. Samaa on tapahtunut Suomessakin. Jostain syystä hyvin varhaisteini-ikäisten sarjassa menestyneet, usein 1.1 syntyneet etnisesti rikkaat juniorit katoavat jäljettömiin myöhemmissä ikäsarjoissa. Onhan huomattavasti helpompaa menestyä 17-vuotiaana 13-vuotiaiden sarjassa kuin 21-vuotiaana 17-vuotiaiden sarjassa.


14. Pakollinen loppukevennys

Jyrki Katainen sanoo, että teki pääministeriaikanaan parhaansa Suomen hyväksi. Ikävä kyllä minun on myönnettävä, että uskon tämän olevan totta. Se on loppujen lopuksi vähän sama kuin jos allekirjoittanut valittaisiin Eurooppa-cupiin edustamaan Suomea 5000 metrin juoksuun. Kyllä minäkin tekisin parhaani, mutta ei siinä paljon auta se, että pistän päihin 99 %:lle ikäisistäni miehistä. Olen varma, että Jyrki Katainenkin oli parempi pääministeri kuin 99 % sellaisista keski-ikäisistä miehistä, joiden älli ei yrityksestä huolimatta riittänyt kuutosta parempaan lyhyestä matikasta.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Uusinta: Kuinka hankkia tyttöystävä

Lukijalle: Tämä on pilottikokeilua lukuun ottamatta ensimmäinen uusintakirjoitus ja ensimmäinen säännöllinen sellainen, eli tästä lähtien näitä tulee aina lauantaisin. Tämä kirjoitus on reilun viiden vuoden takaa. Mikäpä sen sopivampi uusintojen avaamiseksi kuin kirjoitus, joka on blogin historian ylivoimaisesti luetuin – Bloggerin epäluotettavan kirjanpidon mukaan sitä on luettu lähes 11 000 kertaa.
Itse ohjeistus on edelleenkin säilyttänyt ajankohtaisuutensa ja on oikeastaan muuttunut yhä ajankohtaisemmaksi. Maahan on tunkeutunut kymmenien tuhansien liikamiesten lauma. Vaikka näiden patjoiksi ryhtyykin vain se kognitiivinen alaluokka tai muuten vain sekopäiset naiset, jotka eivät kirjoituksen kohdeyleisöä kiinnosta, aiheuttaa dominoefekti valintapainetta ylöspäin. Toki nämä mamupatjat palaavat muutaman vuoden kuluttua takaisin markkinoille, sillä monikulttuuristen liittojen eroriski on moninkertainen – muistelen lukeneeni että 90 % suomalaisnaisen ja arabimiehen liitoista päättyy eroon. Mutta kuka enää huolii käytettyä, jolla on pari monikulttuurin hedelmää jaloissa pyörimässä? Amerikkalaisilla on aiheesta sanontakin. Tilanteen seurauksena nörttipojilla on entistä tukalammat olot. Kun heikointa naisainesta poistuu kilpailupoolista, ne miehet, jotka olisivat nämä napanneet, tulevat kilpailemaan seuraavaksi huonoimmasta naisjoukosta, jotka muuten saaneista miehistä taas osa tulee kilpailemaan taas seuraavista naisista ja niin edelleen. Jos maahan on tullut 30 000 lorvivaa ylijäämämiestä, naisikäluokan suuruus on suunnilleen saman verran ja kilpailtavissa naisissa on kymmenen ikäluokkaa, voidaan helposti todeta että kilpailu on kiristynyt suoraan laskien 10 %. Tämäkään ei luultavasti riitä, koska niukkuustuotteen arvo nousee aina suhteessa enemmän kuin sen puute on, kuten taloustieteestä muistetaan. Näin ollen kannattaa lukea seuraavat ohjeet entistä huolellisemmin:


Väestöliiton Poikien Puhelimen tarkoitus on auttaa teinipoikia heidän ongelmissaan. Niitä tunnetusti riittää ja vuosittaiset 22 000 puhelua lienevät vain jäävuoren huippu. Kaikki pojat tuskin ovat palvelusta kuulleet ja siitä tietävistäkään harvat uskaltavat soittaa.

Suurin osa puheluista koskee - rumpusoolo - seksiä ja seurustelua. Niinpä Väestöliitto on listannut muutamia ohjeita tavoista, joilla poika voisi tyttöystävän saada:
1. Lähde harrastuksiin, joissa on tyttöjä. Tanssi on kova juttu.
2. Mene juttelemaan tytöille.
3. Ole ystävällinen ja kohtelias.
4. Tytöt eivät tykkää, jos puhut vain itsestäsi tai vaadit tyttöä muuttumaan tahtosi mukaisesti.
5. Pysy omana itsenäsi. Seurustelusuhteessa kumpikin joustaa ja tekee kompromisseja.
6. Muista, että täydellistä tyttöä ei ole. Itsekään et ole täydellinen.


Kaksi ensimmäistä ohjetta ovat hyviä, kaksi seuraavaa oikein ymmärrettyinä kohtuullisia, viides täyttä paskaa ja kuudes mitäänsanomaton. Ammattimies Henry Laasanen on kommentoinut ohjeita ansiokkaasti, joten ei niistä sen enempää.

Kaikessa toiminnassa ensiarvoisen tärkeää on tosiasioiden tunnustaminen ja tilannekartoitus. Vasta sitten voi lähteä laatimaan suunnitelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensin neljä oleellista kysymystä.

1. Kuka sinä olet?
Jos luet tätä tekstiä ratkaistaksesi otsikon kysymyksen, olet lukiota käyvä nörttipoika. Peruskoululaisen tai lyhyen matikan opiskelijan kärsivällisyys tekstin lukemiseen loppui viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla. Koska olet nörtti, harrastat tietokonepelejä/ohjelmointia, luultavasti onneksi jotain muutakin. Sinulla ei ole koskaan ollut tyttistä ja luulet virheellisesti, että kaikki muut ovat jo päässeet poikuudestaan.

2. Mitä sinä haluat?
Pillua. Nimenomaan yhdeltä tietyltä tytöltä - ehkä tiedät jo keneltä, ehkä et. Oleellista kuitenkin on, että et halua pelkästään karvalompsaa, vaan ihan oikeasti tyttöystävän. Et ole niitä poikia, jotka käyttäisivät kerran ja sitten kierrätykseen. Olet halukas sitoutumaan ja etsit sielunkumppania, toivot että löytämäsi tyttö olisi se jonka vieressä aikanaan pusket nurmea hautuumaalla.

3. Millaisena tytöt sinut näkevät?
Huonoja uutisia. Tytöt ovat poikien arvioinnissa inhorealisteja. He näkevät sinut sellaisena kuin olet eli epävarmana finninaamanörttinä. Tytön tarvehierarkiassa olet jossain kuivuneen purkkaklöntin ja katkenneen hiuslenkin välimaastossa. Tilannettasi pahentaa se, että käytökselläsi teet tytöille selväksi että haluat sitoutua. Se taas pilaa mahdollisuutesi kokonaan, koska et ole sellainen poika johon tytöt haluaisivat sitoutua. Laadukkaat tytöt haluavat korkealle arvostetun poikaystävän, eivät sinua. Irtopimpsaa saattaisi jopa irrota, mutta ei sitoutumista.

4. Mitä tytöt haluavat?
Sopivaa poikaystävää. Tytöt voivat valita poikaystävänsä kahdella tavalla: typerästi ja fiksusti. Ikävä uutinen sinun kannaltasi on se, että kumpikaan näistä menetelmistä ei tuota tulokseksi sinua.
Jos tyttö noudattaa typerää menetelmää, hän toimii vuosimiljoonien aikana kehittyneiden vaistojensa varassa. Tällöin hän valitsee lauman kovimman karjun, sen jota muut pelkäävät. Tämä oli joskus luolamiesaikoina järkevääkin. Nykyään muut pelkäävät sitä, joka ei noudata yhteisiä sääntöjä, mikä taas ei järjestäytyneessä yhteiskunnassa ole kyseisen yksilön kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä valinta.
Jos taas tyttö noudattaa fiksua menetelmää, hän on kyennyt nousemaan biologiansa yläpuolelle. Tällöin hän haluaa poikaystävän, jolla on tarjota tytölle resursseja - eli jo työmaailmaan ehtineen muutamaa vuotta vanhemman miehen tai ainakin opiskelijan.
Kummassakaan tapauksessa valinta ei kohdistu sinuun. Sinä olet se nörtti, joka pelkää mopopoikia. Ja koska et ole valinnut vanhempiasi oikein, sinulla ei ole käytettävissäsi lihavaa pankkitiliä.

Tilanteesi on siis surkea. Älä kuitenkaan rupea etsimään komerosta köyttä ja vaseliinia, koska yksi tekijä toimii sinun puolestasi. Aika. Tilanne muuttuu koko ajan kannaltasi otollisempaan suuntaan. Et juuri nyt pysty saamaan sitä mitä haluat, mutta joskus pystyt. Tällä hetkellä kyse on siitä, miten pystyt nopeuttamaan tätä prosessia ja tuottamaan siitä parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tässä on se, mitä nyt n-vuotias Jaska haluaisi aikakoneen keksittyään kertoa 15-vuotiaalle Jaskalle. Eli se sama, minkä Jaskan pojat saavat kuulla sopivassa iässä.

1. Harjoittelu
Tarkastele niitä lukiosi tyttöjä, joiden nimen tiedät. Ota kynä ja paperia ja arvioi heitä. Koska luultavasti tunnet suurimman osan vain ulkonäöltä, niin se onkin useimmissa tapauksissa ainoa arvioitava asia, toki muitakin tietoja voit käyttää jos sinulla niitä on. Jaa tytöt arviosi perusteella kolmeen ryhmään: niihin, joiden kanssa voisit seurustella ja niihin, joiden kanssa et voisi seurustella. Hetkinen. Siinähän oli vasta kaksi ryhmää. Aivan. Pointti onkin siinä, että suurimman osan tytöistä pystyit varmasti sijoittamaan jompaankumpaan kategoriaan sekunnin murto-osassa. Kolmannen kategorian - välikategorian - muodostavat ne tytöt, joiden sijoittamista jouduit edes hetken verran miettimään. Tämä välikategoria on kaikkein vaarallisin. Pysy loitolla heistä. Älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, jos vain mahdollista.
Aluksi sinun kannattaa pysyä loitolla myös ykköskategorian tytöistä. Jos tapahtuu sellainen ihme, että joku heistä tulee puhumaan sinulle, niin anna mennä vaan ja toivo parasta. Mutta älä itse aloita. Älä ainakaan mene vonkaamaan. Olet luultavasti niin paska (ja ehkä jokin muukin) jäykkänä, ettet onnistu muuta kuin nolaamaan itsesi. Muistan oikein hyvin, miltä tuntui ensimmäisen kerran lähteä iskemään tyttöä. En ollut koskaan pelännyt yhtä paljon ja minua oli sentään puukollakin uhattu. Lopputulos oli odotettu, kaikki meni päin vittua paitsi munat. Yksinkertaisesti, sinä et osaa.
Ota kontaktia kakkoskategorian tyttöihin. He ovat sinulle vaarattomia, koska et voi retkahtaa pissikseen (tyhjäpäät) tai virtahepoon (perseessä pitäisi olla ylileveän kuljetuksen varoituskyltti). Heidän kanssaan juttelu avaa sinulle naisten maailmaa. Pissikset voivat opettaa sinulle, että naisen elämä pyörii suureksi osaksi hänen ulkonäkönsä ympärillä eivätkä he ole sellaisia moraalisia enkeleitä kuin kuvittelet. Virtahevot taas ovat henkiseltä tasoltaan samantapaisia kuin ne tytöt, joita sinä oikeasti haluaisit (paitsi tietysti pissisvirtahevot). Muista kuitenkin, että et kysele heiltä neuvoja miten tyttöjä pitäisi lähestyä - naiset eivät siitä ymmärrä mitään. Naisten antamien neuvojen avulla voi ainoastaan karsia pois tapoja, joita ei ainakaan pidä noudattaa.
Pari käytännön vinkkiä. Seuraavan kurssin alkaessa mene istumaan jonkun kakkoskategorian tytön lähelle. Kysy tunnin päätyttyä häneltä, mitä tuli kotitehtäväksi. Tai nähtyäsi apulaisrehtorin poistuvan talosta mene aulassa istuvan tytön luo ja kysy, onko apulaisrehtoria näkynyt, sinulla olisi hänelle asiaa (pitää varmistaa, ettei kysytty henkilö ole paikalla, koska eihän sinulla tietenkään oikeasti ole hänen kanssaan mitään tekemistä). Eli tee tikusta asiaa. Seuraavan kerran teet sen jo luontevammin saman tytön kanssa, pääset juttelemaan ja vähitellen kaveeraamaan, jolloin opit miten lähestyä ja miten tytöt toimivat. Sitten toista temppu jonkun toisen tytön kanssa. Pidä kuitenkin peli reiluna äläkä missään nimessä anna kakkoskategorian tyttöjen ymmärtää, että olisit kiinnostunut heistä seurustelumielessä. Muutaman kerran jälkeen olet saanut itsevarmuutta ja saatat olla jo henkisesti valmis saamaan pakit "siltä oikealta" ykköskategorian tytöltä. Huikealla tuurilla saatat jopa onnistua, koska hän ovat huomanneet joidenkin tyttöjen hyväksyneen sinut keskustelukumppaniksi ja olet siksi päässyt osittain irti nynnyn maineestasi.
Älä koskaan tee edellä mainittua harjoittelua välikategorian tyttöjen kanssa. Saatat nimittäin todella päästä juttuun heidän kanssaan. He taas eivät ole niin haluttuja kuin ykköskategorian tytöt ja saattavat jopa kiinnostua sinusta. Ja riski on siinä, että sinäkin kiinnostut kyseisestä tytöstä. Se on virhe. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen tyttö ei tulevaisuudessa ole sinun arvoisesi. Hänen markkina-arvonsa laskee, kuten naisilla aina, sinun taas nousee rakettimaisesti muutaman vuoden kuluttua ja siinä sinä sitten olet alempitasoisen tyttöystävän/vaimon kanssa. Ennuste liiton kestolle ei ole hyvä.

2. Kaveriarvostus
Tytöt ovat uskomattoman taitavia arviomaan poikia suhteessa toisiin poikiin. Vaistonvaraisesti he ovat kiinnostuneita pojista, joita toiset pojat arvostavat. Näitä arvostettuja poikia sanotaan alfamiehiksi. Sinä et ole sellainen. Vielä. Mutta olet varmasti huomannut, että toiset pojat tulevat jo joskus kysymään sinulta neuvoja hankalien aineiden tehtävissä. Se on alku. Ei sellainen alku, jota tytöt erityisemmin arvostaisivat mutta tyhjää parempi. Yritä hankkia jokin sellainen taito, jota muut pojat sinulta kadehtivat ja jota tytöt kunnioittavat. Niin typerältä ja pelottavalta kuin se sinusta kuulostaakin, käypä salaa tanssikurssilla ennen vanhojen tansseihin valmistautumista. Tai jos et uskalla, pyydä isosiskoasi tai äitiäsi opettamaan. Ällöttävää, mutta muista, että sodankäynnissä on kyllä sääntönsä, kun taas rakkaudessa kaikki on luvallista. Arvosi nousee huikeasti, kun liikuntatunnin ensimmäisellä harjoituskerralla tytöt huomaavat sinun osaavan ja pojat katsovat sinusta mallia.

3. Tyttöjen haluttavuus
Kun katsot ikäisiäsi ykköskategorian tyttöjä, huomaat että he seurustelevat joko lukiopoikien kingien tai vanhempien opiskelijapoikien kanssa. Normaali nörttipoika ei taas seurustele kenenkään kanssa ja jos seurustelee, ei ainakaan haluttavimpien tyttöjen tai vanhempien opiskelijatyttöjen kanssa.
Johtopäätös: ikäisistäsi laatutytöistä kilpailee kolminkertainen määrä poikia, joista sinä olet alimmassa kategoriassa. Mahdollisuutesi onnistua ovat vain marginaalisesti paremmat kuin lumipallolla helvetissä.
Sinun on hyväksyttävä se tosiasia, että olet luuseri.
Voit tietysti yrittää päästä kingipojaksi. Se on periaatteessa mahdollista, joskin vaikeaa. Sinulla ei ole siihen tarvittavaa itseluottamusta ja kestää ikuisuuden oppia, että sitä ei tarvitakaan. Riittää että muut luulevat että sinulla on se. Tyttöjen arvostuksen hankkiminen edellyttää runsaasti harjoittelua, jota käsiteltiin kohdassa 1 ja poikien arvostuksen hankkiminen jotain erityistaitoa, josta lisätietoa kohdassa 2.
Koska tämä strategia ei luultavasti sinulta onnistu, on odotettava. Kohdat 4-6 kertovat, kuinka lyhennät tätä toivottoman pitkältä tuntuvaa aikaa.

4. Fyysinen kunto
Huonot uutiset: olet kapeaharteinen tai ylipainoinen nörtti. Hyvät uutiset: olet vielä nuori ja sinun on vielä helppoa tehdä asialle jotakin, koska elimistösi on vielä kehittymässä ja reagoi nopeasti. Ryhdy lenkkeilemään, se on kaikkein tehokkainta. Lainaa kirjastosta jokin aloittelevalle juoksijalle tarkoitettu opas ja tee kuten käsketään. Kuntosalillakin voi käydä, mutta usean vuoden tähtäimellä ajatellen kestävyysharjoittelu on tärkeintä. Nuorena kropan saa helposti hoikaksi, lihaksia pystyy rakentamaan vanhempanakin.
Tällä hetkellä ikätoverisi ovat fyysisen olemuksensa huipulla ilman että tarvitsee tehdä mitään. Odota 5-10 vuotta ja työskentele. Itse havaitsin luokkakokouksen saunassa, että olen jätkistä ainoa jolle mahtuu ylioppilaspuvusta päälle muutakin kuin solmio. Kun pidät itsestäsi huolta, niin vuosien varrella markkina-arvosi nousee kohisten.
Kolmenkympin paremmalla puolella pääset sitten kostamaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ikäisesi naiset katsovat sinua ajatellen, miksi hitossa oman miehen pitää olla kaljamahainen pätkätyöläinen eikä kaltaisesi hyvätuloinen treenattu uros. Aina tällaisen katseen huomatessasi voit ajatella: mitäs et huolinut minua aikoinaan. Nyt et enää kelpaa.

5. Opiskelu
Neljä viidestä nörtistä valmistuu muutaman vuoden kuluttua diplomi-insinööriksi, lääkäriksi, kemistiksi tms. Opiskeluaikana mahdollisuutesi kolminkertaistuvat. Lukioaikana kilpailit lukiotytöistä, joista kilpaili kaksi muutakin ryhmää. Nyt voit jatkaa lukiotytöistä kilpailua. Lisäksi potentiaaliseen saalisryhmääsi kuuluvat myös opiskelijatytöt, joista kilpailemassa on kaltaistesi ohella vain yksi ryhmä, jo valmistuneet. Kun sitten saat paperit yliopistolta, markkinointialueesi kolminkertaistuu taas, koska silloin saalisryhmääsi kuuluvat myös jo valmistuneet naiset, joiden biologinen kello tikittää. Eivätkä he huoli ketään muita kuin tasoisiaan miehiä.

6. Epäonnistumisten varalta
Suomen jalkapallomaajoukkue on takuulla parempi kuin Maarianhaminan IFK. Silti MIFK voittaa kauden aikana enemmän pelejä kuin Suomi. Siksi että MIFK pelaa enemmän. Muista tämä. Maailmaa ei kaada yksi epäonnistunut iskuyritys. Ei edes kymmenen. Sata saattaa jo olla lähellä.
Ajattelet tietysti, että juuri se tyttö oli ainoa, jonka halusit. Hevonpaskaa. Olet hyvä matematiikassa, laskepa itse. Sata vuotta sitten isoisoisäsi näki elämänsä aikana tyttöjä vain kylän, parhaimmillaan pitäjän alueelta. Ehkä viitisenkymmentä sopivanikäistä. Silti yksi niistä natsasi, sinä olet siitä elävä todiste. Sinä kohtaat elämäsi aikana satakertaisen määrän sopivanikäisiä tyttöjä. Jos muka viidestätuhannesta vain yksi ainoa on oikea, niin isoisoisälläsi sen ainoan mahdollisen kohtaamistodennäköisyys olisi ollut yksi prosentti. Ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon pikavauhtia. Kun menee pieleen, nuole haavasi ja uutta putkeen.
Epäonnistumisten hetkillä sinun on muistettava, että muutaman vuoden päästä olet kovaa valuuttaa pariutumismarkkinoilla. Vaikka masentaa, jatka opiskelua ja kuntoilua. Olet taas yhtä kokemusta viisaampi. Kymmenen vuoden kuluttua voit katsoa sinulle nyt pakit antanutta tyttöä ja todeta, että tuo ei enää minulle kelpaisi.
Opiskeluaika on sinulle kokemuksen hakua ja tulevaisuuden rakentamista. Et sinä perhettä vielä olisi perustamassa kuitenkaan, joten ei naisen hankkimisella siltä kantilta katsoen ole kiirettä. Muilta osin muista se tosiasia, että tervekätinen nuori mies ei tarvitse naista mihinkään.

7. Kun olet huipulla
Onneksi olkoon! Olet nyt ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, ainakin jonkinlaisen uraputken alkupäähän sukeltanut kuukausipalkkainen hyväkuntoinen mies.
Naista sinulla ei luultavasti vieläkään ole. Olet kuitenkin hyödyntänyt etsikkoaikasi kaveeraamalla naispuolisten opiskelijoiden kanssa, pitämällä fyysisestä kunnostasi huolta ja ymmärtänyt pysyä vakavassa mielessä loitolla sellaisista naisista, jotka sinut huolisivat.
Nyt olet miehistä halutuinta kamaa: hyvin tienaava, korkeasti koulutettu, nuori, kovakuntoinen. Sinusta ovat kiinnostuneita paitsi ikäisesi ja tasoisesi naiset, myös itseäsi nuoremmat tasokkaat naiset.
Osaat lähestyä naisia luontevasti ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Nyt naiset alkavat vastata kutsuusi. Kyse on vain siitä, mistä ryhmästä puolisosi valitset. Ensimmäinen vaihtoehto on etsiä ikäisesi vaimo. Tällöin ota osaa oman alasi konferensseihin tai hanki jokin harrastus, jossa naisia voi tavata, mene vaikka melonnan alkeiskurssille. Toinen vaihtoehto on hankkia itseäsi muutamaa vuotta nuorempi. Tällöin kannattaa ryhtyä tekemään pohjatyötä jo viimeisenä opiskeluvuonna, jolloin markkina-arvosi on viittä vaille valmiina jo noussut. Silloin sinulla on vielä luonteva kontaktipinta itseäsi 3-5 vuotta nuorempiin. Kolmas vaihtoehto on ottaa itseäsi reilusti nuorempi. Mene kotipaikkakuntasi suosituimpaan lukiolaisten menomestaan ja jää odottamaan. Joudut luultavasti potkimaan rumempia kauemmas.

Lopuksi vielä yksi vinkki. Ennen kuin ryhdyt vakavaan suhteeseen, tutustu ihastuksesi äitiin ja kysy itseltäsi: haluanko olla tuollaisen naisen kanssa naimisissa parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua. 80 % naisista muuttuu aikanaan samanlaisiksi kuin äitinsä. Tästä tiedosta kannattaa sitten pitää suu visusti supussa, 100 %:lla niistä miehistä, jotka tämän vaimolleen kertovat, on kohta mustien silmien osuus 50 %.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Välihuomautus 92: Hyvää syntymäpäivää!

Jaskan pauhantaa -blogi viettää tänään seitsenvuotispäiväänsä. Vuosipäivä tarkoittaa joitakin muutoksia blogissa. Kysyin taannoin vuosikatsauksen yhteydessä, mitä lukijat ajattelisivat tietyistä muutoksista. Koska palaute oli positiivista, muutokset astuvat voimaan.
Yksi muutos on jo tapahtunutkin ja se on epäsäännöllisten uutiskatsausten julkaiseminen viikkojuttuina ja joskus välihuomautuksina.
Toinen, merkittävämpi muutos on perinteisen yhden viikkojutun rinnalle ilmestyvä "kakkoskanava". Televisio-ohjelmien tapaan alan julkaista uusintoja. Eli kerran viikossa, säännöllisesti lauantaisin, blogiin ilmestyy uusinta vanhasta viikkojutusta, jonka aihe ei ole ajankohtaisuuteen sidottu tai joka on tullut uudelleen ajankohtaiseksi. Uusinnan alkuun lisään kursiivilla muutamia kommentteja, ainakin yleensä. Samoin lisään juttuun joitakin päivityksiä, mikäli sen sisältämät tiedot ovat vanhentuneita. Uusittavat tekstit ovat aina vähintään neljä vuotta vanhoja ja sellaisia, joiden uskon kiinnostavan uudempia lukijoita. Kävijämäärät ovat vuosien varrella kasvaneet sen verran, että tätä nykyä ne ovat neljän vuoden takaisiin nähden kaksin-kolminkertaisia.
Seitsemässä vuodessa on kertynyt 366 viikkojuttua, joten eiköhän niistä uusintoihin ainesta riitä. Päätin jo alussa, että tahti on tämä ja se on pitänyt poikkeuksetta - joka kalenteriviikko on juttu ilmestynyt. Muutaman kerran olen joutunut turvautumaan kiireen yllättäessä arkistoon, jossa on aina ollut juttu tai pari varmuuden vuoksi varalla.
Yksi henkilökohtainenkin muutos on tapahtunut. Kotipaikakseni on blogissa merkitty Huitsinnevada. Olemme kuitenkin muuttaneet jo jokin aika sitten ja tästä lähtien mainitsen osoitteeksi Hornankuusi. Muutenkin uudistelen linkkilistaa tässä lähiaikoina, kunhan ennätän.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Mies joka voitti miehen

Ammattinyrkkeilyssä maailmanmestaruudet on perinteisesti ratkottu siten, että hallitseva mestari on hävinnyt kehässä ja hänet voittaneesta on tullut uusi mestari. Joskus mestari on ilmoittanut luopuvansa tittelistä, joskus häneltä on riistetty titteli, yleensä syynä haluttomuus sen puolustamiseen nimettyä haastajaa vastaan. Aiemmin, noin 1970-luvun alkupuolelle asti tilanne oli vielä suhteellisen selkeä. Painoluokkia oli kymmenkunta (perinteisesti kahdeksan eli kärpäs-, kääpiö-, höyhen-, kevyt-, väli-, keski-, raskas keski- ja raskassarja), mutta 1960-luvulla alkanut kehitys on johtanut siihen, että niitä on nykyisin seitsemäntoista. Mikä on etenkin alemmissa painoluokissa huvittavan ja säälittävän rajamailla, kun kahden painoluokan välillä on pienimmillään 1,4 kg suuruinen ero. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, maailmassa on peräti neljä merkittävää nyrkkeilyjärjestöä (WBA, WBC, IBF ja WBO), joista jokainen tunnustaa oman mestarinsa. Muutamat mestarit tunnustaa toki useampikin kuin yksi järjestö, mutta periaatteessa mestareita voi siis olla yhtäaikaisesti 68. Tätä kirjoitettaessa "mestareita" on 61 ja lisäksi kaksi titteliä on avoinna. On myös olemassa muutamia pikkuliittoja, jotka tunnustavat joissakin sarjoissa omat mestarinsa, mutta niitä ei näiden neljän suuren rinnalle yleensä noteerata. Muutos on ollut melkoinen verrattuna perinteiseen kahdeksan mestarin järjestelmään.

Se mestaruus, joka ihmisiä luonnollisesti eniten kiehtoo on absoluuttinen eli raskaan sarjan mestaruus. Tämä titteli pysyttelikin pisimpään yhtenäisenä yhdessä kenties seuraavaksi eniten arvostetun tittelin eli keskisarjan kanssa. Nyrkkisääntö (pun intended) näyttääkin olevan, että mitä vähemmän arvostettu sarja, sitä enemmän hajallaan mestaruudet ovat olleet. Ottaen huomioon pitkän historian, raskaansarjan mestareita on ollut suhteellisen vähän, yhteensä 79 John L. Sullivanista alkaen.

Halusin tutkia, miten mestaruus on siirtynyt mieheltä toiselle ja kuinka monta nyrkkeilijää on aina ollut kahden mestarin välissä. Esimerkiksi Muhammad Alista Mike Tysoniin on ollut vain yksi nyrkkeilijä välissä, koska molemmat ottelivat Larry Holmesia vastaan. Ali-Tyson erotusluku on siis yksi. Tällä hetkellä Tyson Furya pidetään raskaansarjan ykkösmestarina. Ensimmäistä mestaria, John L. Sullivania ja Furya erottaa toisistaan neljätoista nyrkkeilijää (James J. Corbett - James J. Jeffries - Jack Johnson - Jess Willard - Jack Dempsey - Jack Sharkey - Joe Louis - Rocky Marciano - Archie Moore - Muhammad Ali - George Foreman - Shannon Briggs - Vitali Klitshko - Kevin Johnson, joista Archie Moore ja Kevin Johnson eivät ole olleet raskaansarjan mestareita), joten Sullivan-Fury -erotusluku on 14.

Halusin selvittää vastaavan luvun kaikille mestareille. Tämä urakka oli liian suuri, koska mestareita oli 79. Näistä mestareista valtaosa on kuitenkin tullut kuvioihin 1980-luvulta eteenpäin tittelin hajottua väliaikaisesti ennen Tysonia ja uudelleen hänen jälkeensä. Päätin ottaa mukaan vain ne nyrkkeilijät, jotka olivat jollain järkevällä kriteerillä "kiistattomia" mestareita. Jäljelle jäi 39 eli karsiutuneita oli 40.

Ketkä sitten ovat olleet kiistattomia mestareita? Otin kriteeriksi joko sen, että mestaruus oli kiistattomasti tunnustettu tai sitten "mies joka voitti miehen" -periaatteen. Jälkimmäinen tarkoittaa, että hyväksyin kiistanalaisessa tapauksessa mestariksi sen, joka oli voittanut edellisen kiistattoman mestarin. Tällä systeemillä pääsikin varsin pitkälle. Varsinaisia ongelmakohtia oli vain neljä. Seuraavassa selvityksessä käydään läpi raskaansarjan mestaruussiirtymät ja miten mikäkin kiistanalainen kohta tulkitaan.

Ensimmäinen yleisesti tunnustettu mestari oli John L. Sullivan, jonka mestaruuskauden tulkitaan yleensä alkaneen Paddy Ryanista otetulla voitolla 7.2.1882 paljain nyrkein käydyssä ottelussa. Tästä eteenpäin mestaruus siirtyi eteenpäin aina kulloisenkin mestarin lopulta voittaneelle nyrkkeilijälle seuraavasti: Sullivan -> James J. Corbett -> Bob Fitzsimmons -> James J. Jeffries.

Jeffries oli ensimmäinen mestari, joka luopui tittelistään voittamattomana. Hänen seuraajakseen hyväksyttiin yleisesti Marvin Hart, joka kukisti avoimeksi jääneestä mestaruudessa käydyssä ottelussa Jack Rootin. Kehätuomarina ottelussa oli Jeffries itse, joten hän pääsi antamaan seuraajalleen siunauksensa. Hart kuitenkin hävisi mestaruuden heti ensimmäiselle haastajalleen Tommy Burnsille, joka hävisi sen myöhemmin Jack Johnsonille. Tässä vaiheessa Jeffries houkuteltiin takaisin kehään. Hän hävisi paluuottelunsa Johnsonille, joka sai näin ollen nimiinsä mestaruuden lisäksi katkeamattoman ketjun "miehenä joka on voittanut miehen". Johnsonista eteenpäin siirtymät olivat Johnson -> Jess Willard -> Jack Dempsey -> Gene Tunney.

Tunneyn mestaruuskautta seuraa ensimmäinen neljästä merkittävästä ongelmakohdasta. Tunney luopui mestaruudestaan voittamattomana eikä enää palannut kehään. Hän oli urallaan voittanut kaikki muut ottelunsa, mutta hävinnyt kertaalleen kauan ennen mestariksi tuloaan Harry Grebille, jonka oli voittanut kolmesti myöhemmin. Tunneyn vetäytymisen jälkeen hyväksyttiin kuitenkin yleisesti, että avoimeksi jääneen mestaruuden kohtalon ratkaisisivat keskinäisellä ottelulla Max Schmeling ja Jack Sharkey. Ottelun tulos oli kyseenalainen. Sharkey löi neljännessä erässä Schmelingiä vyön alle eikä tämä kyennyt jatkamaan. Sharkey hylättiin ja Schmeling julistettiin mestariksi. Schmeling puolusti mestaruuttaan kerran ennen kuin antoi Sharkeylle uusintaottelun, jonka tämä voitti. Sharkey on samalla ainoa suora linkki Schemlingiä edeltäneisiin mestareihin, sillä hän hävisi kerran Jack Dempseylle. Tunney ei koskaan kohdannut ainuttakaan seuraajaansa eikä Schmeling ainuttakaan edeltäjäänsä, vaan mestaritason yhteys tämän katkoksen kohdalla kulkee Dempsey-Sharkey -ottelun kautta. Schmelingistä eteenpäin mestaruussiirtymät menivät seuraavasti: Schmeling -> Jack Sharkey -> Primo Carnera -> Max Baer -> James J. Braddock -> Joe Louis.

Louis luopui mestaruudestaan voittamattomana. Hän oli aiemmin hävinnyt ainoastaan Max Schmelingille. Louisin vetäytymisen jälkeen raskaassa sarjassa oli ensi kertaa kaksi mestaria: Ezzard Charlesin tunnusti mestariksi amerikkalainen NBA-järjestö (josta myöhemmin kehittyi nykyinen WBA) hänen voitettuaan Jersey Joe Walcottin. Eurooppalainen EBU puolestaan tunnusti mestariksi Lee Savoldin, mutta sitä ei kukaan ottanut vakavasti. Savoldin mestaruus kuihtui olemattomiin Louisin palattua kehään ja hävittyä Charlesille, josta tuli kiistaton mestari. Charlesin jälkeen mestaruussiirtymät olivat: Charles -> Jersey Joe Walcott -> Rocky Marciano.

Marciano vetäytyi kehästä voittamattomana. Tämä aiheutti toisen merkittävän ongelmakohdan mestaruussiirtymissä. Samalla Marcianoon katkeaa raskaansarjan mestarien suora yhteys keskenään: Marciano tai kukaan häntä edeltävä mestari ei koskaan kohdannut ketään Marcianoa seurannutta mestaria kehässä. Selkein yhteys Marcianon ja hänen seuraajiensa välillä kulkee raskaan keskisarjan mestari Archie Mooren kautta. Marciano kukisti Mooren viimeisessä ottelussaan ja avoimesta tittelistä ottelivat Moore ja Floyd Patterson. Patterson tunnustettiin kiistattomaksi mestariksi. Siirtymät Pattersonista eteenpäin: Patterson -> Ingemar Johansson -> Patterson -> Sonny Liston -> Muhammad Ali.

Alin suostuttua uusintaotteluun Sonny Listonia vastaan WBA ja NYSAC (New Yorkin nyrkkeilykomissio) riistivät Alilta tittelin ja antoivat sen Ernie Terrellille, joka voitti mestaruusottelussa Eddie Machenin. Ali voitti Terrellin ja palautti mestaruuden yhtenäiseksi. Tosin kovin moni ei Terrelliä mestarina pitänytkään, mutta tämä anekdootti kannattaa ennakkotapauksena huomata, sillä tällaisesta mestaruuden riistämisestä ja uuden kruunaamisesta tuli 80-luvulta eteenpäin suorastaan normi. Alilta itseltään riistettiin mestaruus hänen kieltäydyttyään asepalveluksesta ja jouduttua ottelukieltoon. Kaksi järjestöä julisti omat mestarinsa, Jimmy Ellisin ja Joe Frazierin. Näiden keskinäisen ottelun voitti Frazier, joka voitti sittemmin kehään palanneen Alin palauttaen näin kiistattoman mestaruutensa myös "mies joka voitti miehen" -mestaruudeksi. Siirtymät tästä eteenpäin: Frazier -> George Foreman -> Ali -> Leon Spinks -> Ali.

Spinksin suostuttua uusintaotteluun Alia vastaan WBC riisti häneltä tittelin ja antoi sen ilman ottelua Ken Nortonille. Tämä siirto aloitti raskaan sarjan tittelien ensimmäisen merkittävän hajaantumisvaiheen. Ali vetäytyi kehistä, Norton hävisi Larry Holmesille. WBA:n avoin titteli siirtyi mieheltä toiselle. Samaan aikaan Holmes hallitsi pitkään WBC:n ja sittemmin uutena liittona mukaan tulleen IBF:n titteliä yleisesti parhaaksi tunnustettuna mestarina kahden muun mestarin jäädessä hänen varjoonsa. "Mies joka voitti miehen" -ketju ei kuitenkaan katkennut. Ali palasi kehään ja hävisi Holmesille, jolloin myös "lineaalinen mestaruus" eli "mies joka voitti miehen" siirtyi Holmesille. Holmes hävisi aikanaan Michael Spinksille, joka voitti kaikki käymänsä ottelut viimeistä lukuun ottamatta. Järjestöelämän sekoiluja kuvastaa parhaiten se, että voittamattomalta Spinksiltä riistettiin mestaruus ennen hänen toiseksi viimeistä otteluaan, joka ei siis ollut enää minkään liiton tunnustama mestaruusottelu, vaikka ns. lineaalinen mestaruus olikin pelissä.

Tällä välin uusi nouseva tähti Mike Tyson oli jo ehtinyt ottaa kahden liiton mestaruudet ja Spinksin vetäydyttyä vielä kolmannenkin. Spinks houkuteltiin palaamaan kehään Tysonia vastaan. Kahden voittamattoman raskaansarjan mestarin ottelu päättyi nopeasti Tysonin tyrmättyä Spinksin vain 91 sekunnissa. Tysonin jälkeen, osin jo aikanakin, MM-arvo hajosi peräti neljään osaan taas uuden järjestön WBO:n tultua mukaan kuvioon. Lineaalinen "mies joka voitti miehen" -mestaruus sen sijaan säilyi katkeamattomana pitkään. Sen siirtymät Tysonista eteenpäin olivat: Tyson -> James Douglas -> Evander Holyfield -> Riddick Bowe -> Holyfield -> Michael Moorer -> Foreman -> Shannon Briggs -> Lennox Lewis -> Hasim Rahman -> Lewis.

Kun tässä on moitittu mielivaltaisia tittelinriistoja ja uusien mestarien keksimistä, niin tämä kehityskulku osoittaa, että jotain järkeäkin asiassa on. Lineaalinen mestaruus siirtyi kovien haastajien puuttuessa vähitellen epämääräisille vesille. Jo historian ensimmäistä vasenkätistä mestaria Michael Mooreria pidettiin tuurimestarina, mutta viimeistään hänen häviönsä peräti 45-vuotiaalle George Foremanille osoitti, että raskaassa sarjassa oli useitakin lineaalista mestaria parempia iskijöitä. Tällainen ei kuitenkaan ollut Shannon Briggs, jolle Foreman hävisi viimeisen ottelunsa skandaalimaisella tuomiolla. Ottelussa ei kuitenkaan ollut pelissä yksikään mestaruus, sillä WBA ja IBF olivat riistäneet Foremanilta mestaruudet tämän kieltäydyttyä kohtaamasta näiden asettamia haastajia. Lohdutukseksi Foreman sai kuitenkin parilta pikkuliitolta (IBA ja WBU) mestaruudet, mutta niitä ei kukaan ottanut vakavasti. Jopa nämä pikkuliitot hylkäsivät Foremanin ennen Briggs-ottelua, joten panoksena oli ”vain” lineaalinen mestaruus. Briggs ei siis ollut minkään liiton mestari voitettuaan Foremanin 1997, mutta hänestä kyllä kehittyi varteenotettava nyrkkeilijä ja WBO:n lyhytaikainen mestari 2006-7. Ironista asiassa on se, että heti Foreman-ottelun jälkeen Briggs kohtasi WBC:n mestari Lennox Lewisin, jota pidettiin yleisesti ajan parhaana nyrkkeilijänä. Lewis voittikin Briggsin ja samalla lineaalisen mestaruuden tyrmäyksellä viidennessä erässä.

Lewis menetti mestaruutensa lyhytaikaisesti Rahmanille, mutta otti sen heti uusintaottelussa takaisin luopuen tittelistä muutamaa ottelua myöhemmin. Tämä luopuminen on kolmas merkittävä ongelmakohta ”mies joka voitti miehen” –periaatteessa. Kenestä seuraaja? Uransa kahdesta tappiosta ensimmäisen Lewis oli kärsinyt Oliver McCallille, mutta voittanut tämän uusinnassa (kuten myös Rahmanin). McCall ei ainakaan tullut kysymykseen, koska voitto Lewisistä oli tullut jo seitsemän vuotta aiemmin ja sen jälkeen hän oli pudonnut kauas terävimmästä kärjestä. Lewisin voittanut Rahman oli jo ehtinyt hävitä sekä Evander Holyfieldille että John Ruizille sillä välin. Holyfield oli puolestaan hävinnyt Rahman-voittonsa jälkeen Chris Byrdille ja James Toneylle. John Ruiz taas oli ottanut selkäänsä Roy Jonesilta. Sekasotku.

Ratkaisuksi tulee deus ex machina. Uransa viimeisessä ottelussa Lewis oli voittanut Vitali Klitshkon kiistanalaisella tavalla. Ottelu oli keskeytetty kuudennessa erässä Klitshkon silmäkulmahaavan takia. Keskeytyshetkellä Klitshko johti pistein. Oli luonnollista, että WBC määräsi Klitshkon ottelemaan avoimesta tittelistä ykköshaastaja Corrie Sandersin kanssa. Tilanteen sekavuutta kuvastaa parhaiten se, että päästäkseen otteluun Sandersin oli ensin luovuttava WBO:n mestaruudesta. Tämä ottelu oli arvostetun The Ring –lehden maailmanmestaruusotteluksi tunnustama. Myös tästä syystä ottelun voittanutta Klitshkoa voidaan pitää seuraavana mestarina.

Vitali Klitshko aiheuttaa kuitenkin neljännen ja viimeisen ongelmakohdan ”mies joka voitti miehen” –periaatteessa. Hän ilmoitti marraskuussa 2005 vetäytyvänsä. Syntyi tarve uudelle mestarille, mutta eipä mennä vielä siihen. Klitshko nimittäin palasi kehään 2008 ja voitti paluuottelussaan WBC:n mestari Samuel Peterin. Tämän jälkeen hän kävi vielä yhdeksän voitokasta ottelua, kunnes lopetti uudelleen 2013 käytyään viimeisen ottelunsa vuotta aiemmin. Kuka siis uudeksi mestariksi ja milloin?

Tässä on turvauduttava uudelleen deus ex machinaan ja The Ring –lehteen. Vitali Klitshkon viisi vuotta nuorempi veli Wladimir Klitshko oli nyrkkeilijä, jota hän ei tietenkään voinut kohdata. Pikkuveljestä tuli IBF:n mestari 2006 ja lisäksi WBO:n mestari 2008. Kun hän kohtasi WBA:n mestari Ruslan Chagajevin, The Ring tunnusti tämän mestaruusotteluksi. Tosin WBA ei tunnustanut, mutta ei nyt mennä poliittisiin sotkuihin. Niinpä Wladimir Klitshkoa voidaan pitää lineaalisena mestarina tästä lähtien. Isoveljen paluuta kehään ei lasketa, koska useimmat asiantuntijat olivat sillä kannalla, että ajatuksenakin mahdottoman ottelun olisi voittanut pikkuveli. Nuorempi Klitshko hallitsi raskasta sarjaa kuusi vuotta, kunnes hävisi marraskuussa 2015 Tyson Furylle, joka on siis nykyinen ”mies joka voitti miehen” –mestari.

Sitten pääasia eli listaus siitä, kuinka monta nyrkkeilijää erottaa keitäkin raskaansarjan mestareita toisistaan. Voi olla, että jokin yksittäinen virhe on pujahtanut joukkoon, mutta tuskin paria enempää. Korjauksia otetaan vastaan. Edetään järjestyksessä ensimmäisestä mestarista viimeiseen, luettelossa luku joka kertoo kuinka monta miestä erottaa listan nimeä kustakin mestarista. Nolla tarkoittaa sitä, että kyseiset nyrkkeilijät ovat otelleet keskenään. Lihavoitu nimi tarkoittaa, että nyrkkeilijät ovat kohdanneet mestaruusottelussa, jossa panoksena on ollut lineaalinen mestaruus.

HUOM: Välissä Marciano - Patterson on tilansäästön takia katkos, koska kuten aiemmin todettiin, Marciano tai yksikään häntä edeltänyt mestari ei koskaan kohdannut ketään Marcianoa seurannutta mestaria. Marcianoa edeltävistä nyrkkeilijöistä yhteydet on lueteltu vain Marcianoon asti, samoin häntä seuranneista. Heidän erotuslukunsa puuttuviin voidaan laskea lisäämällä Marcianon kohdalla olevaan lukuun heidän erotuslukunsa Marcianoon plus yksi. Esimerkiksi Sullivanin ja Furyn erotusluku on 14, koska Sullivanista Marcianoon on 7 ja Marcianosta Furyyn 6. Vastaavasti on menetelty Marcianosta eteenpäin eli esimerkiksi Tysonin ja Johnsonin erotusluku on 8, koska Tysonin ja Marcianon on 3 ja Marcianon ja Johnsonin 4. Tästä syystä Marcianon kohdalla on lueteltu kaikki nyrkkeilijät, jotta eri puolilla Marciano-Patterson -rajaa olevien nyrkkeilijöiden erotusluku voitaisiin laskea suoraan Marcianon listauksesta.

John L. Sullivan:
0: Corbett.
1: Fitzsimmons, Jeffries. 2: Burns, Johnson. 3: Hart, Willard. 4: Dempsey. 5: Tunney, Sharkey. 6: Schmeling, Carnera, Louis. 7: Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

James J. Corbett:
0: Sullivan, Fitzsimmons, Jeffries.
1: Johnson. 2: Hart, Burns, Willard. 3: Dempsey. 4: Tunney, Sharkey. 5: Schmeling, Carnera, Louis. 6: Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Bob Fitzsimmons:
0: Corbett, Jeffries, Johnson.
1: Sullivan, Hart, Burns, Willard. 2: Dempsey. 3: Tunney, Sharkey. 4: Schmeling, Carnera, Louis. 5: Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

James J. Jeffries:
0: Corbett, Fitzsimmons, Johnson.
1: Sullivan, Hart, Burns, Willard. 2: Dempsey. 3: Tunney, Sharkey. 4: Schmeling, Carnera, Louis. 5: Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Marvin Hart:
0: Burns, Johnson.
1: Fitzsimmons, Jeffries, Willard. 2: Corbett, Dempsey. 3: Sullivan, Tunney, Sharkey. 4: Schmeling, Carnera, Louis. 5: Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Tommy Burns:
0: Hart, Johnson.
1: Fitzsimmons, Jeffries, Willard. 2: Sullivan, Corbett, Dempsey. 3: Tunney, Sharkey. 4: Schmeling, Carnera, Louis. 5: Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Jack Johnson:
0: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns, Willard.
1: Corbett, Dempsey. 2: Sullivan, Tunney, Sharkey. 3: Schmeling, Carnera, Louis. 4: Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Jess Willard:
0: Johnson, Dempsey.
1: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns, Tunney, Sharkey. 2: Corbett, Schmeling, Carnera, Louis. 3: Sullivan, Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.

Jack Dempsey:
0: Willard, Tunney, Sharkey.
1: Johnson, Schmeling, Carnera, Louis. 2: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns, Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano. 3: Corbett. 4: Sullivan.

Gene Tunney:
0: Dempsey.
1: Willard, Sharkey. 2: Johnson, Schmeling, Braddock, Louis. 3: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns, Carnera, Baer, Charles, Walcott, Marciano. 4: Corbett. 5: Sullivan.

Max Schmeling:
0: Sharkey, Baer, Louis.
1: Dempsey, Carnera, Braddock, Charles, Walcott, Marciano. 2: Willard, Tunney. 3: Johnson. 4: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 5: Corbett. 6: Sullivan.

Jack Sharkey:
0: Dempsey, Schmeling, Carnera, Louis.
1: Willard, Tunney, Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano. 2: Johnson. 3: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 4: Corbett. 5: Sullivan.

Primo Carnera:
0: Sharkey, Baer, Louis.
1: Dempsey, Schmeling, Braddock, Charles, Walcott, Marciano. 2: Willard, Tunney. 3: Johnson. 4: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 5: Corbett. 6: Sullivan.

Max Baer:
0: Schmeling, Carnera, Braddock, Louis.
1: Sharkey, Charles, Walcott, Marciano. 2: Dempsey. 3: Willard, Tunney. 4: Johnson. 5: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 6: Corbett. 7: Sullivan.

James J. Braddock:
0: Baer, Louis.
1: Schmeling, Sharkey, Carnera, Charles, Walcott, Marciano. 2: Dempsey. 3: Willard, Tunney. 4: Johnson. 5: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 6: Corbett. 7: Sullivan.

Joe Louis:
0: Schmeling, Sharkey, Carnera, Baer, Braddock, Charles, Walcott, Marciano.
1: Dempsey. 2: Willard, Tunney. 3: Johnson. 4: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 5: Corbett. 6: Sullivan.

Ezzard Charles:
0: Louis, Walcott, Marciano.
1: Schmeling, Sharkey, Carnera, Baer, Braddock. 2: Dempsey. 3: Willard, Tunney. 4: Johnson. 5: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 6: Corbett. 7: Sullivan.

Jersey Joe Walcott:
0: Louis, Charles, Marciano.
1: Schmeling, Sharkey, Carnera, Baer, Braddock. 2: Dempsey. 3: Willard, Tunney. 4: Johnson. 5: Fitzsimmons, Jeffries, Hart, Burns. 6: Corbett. 7: Sullivan.

Rocky Marciano:
0: Joe Louis, Ezzard Charles, Jersey Joe Walcott.
1: Max Schmeling, Jack Sharkey, Primo Carnera, Max Baer, James J. Braddock, Floyd Patterson, Muhammad Ali.
2: Jack Dempsey, Ingemar Johansson, Sonny Liston, Joe Frazier, George Foreman, Leon Spinks, Larry Holmes.
3: Jess Willard, Gene Tunney, Michael Spinks, Mike Tyson, Evander Holyfield, Riddick Bowe, Michael Moorer, Shannon Briggs.
4: Jack Johnson, James Douglas, Lennox Lewis, Hasim Rahman, Vitali Klitshko.
5: Bob Fitzsimmons, James J. Jeffries, Marvin Hart, Tommy Burns, Wladimir Klitshko.
6: James J. Corbett, Tyson Fury.
7: John L. Sullivan.

Floyd Patterson:
0: Johansson, Liston, Ali.
1: Marciano, Frazier, Foreman, L.Spinks, Holmes. 2: M.Spinks, Tyson, Holyfield, Bowe, Moorer, Briggs. 3: Douglas, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 4: W.Klitshko. 5: Fury.

Ingemar Johansson:
0: Patterson.
1: Liston, Ali. 2: Marciano, Frazier, Foreman, L.Spinks, Holmes. 3: M.Spinks, Tyson, Holyfield, Bowe, Moorer, Briggs. 4: Douglas, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 5: W.Klitshko. 6: Fury.

Sonny Liston:
0: Patterson, Ali.
1: Johansson, Frazier, Foreman, L.Spinks, Holmes. 2: Marciano, M.Spinks, Tyson, Holyfield, Bowe, Moorer, Briggs. 3: Douglas, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 4: W.Klitshko. 5: Fury.

Muhammad Ali:
0: Patterson, Liston, Frazier, Foreman, L.Spinks, Holmes.
1: Marciano, Johansson, M.Spinks, Tyson, Holyfield, Bowe, Moorer, Briggs. 2: Douglas, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 3: W.Klitshko. 4: Fury.

Joe Frazier:
0: Ali, Foreman.
1: Patterson, Liston, Spinks, Holmes, Holyfield, Bowe, Moorer, Briggs. 2: Marciano, Johansson, M.Spinks, Tyson, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 3: Douglas, W.Klitshko. 4: Fury.

George Foreman:
0: Ali, Frazier, Holyfield, Moorer, Briggs.
1: Patterson, Liston, L.Spinks, Holmes, Tyson, Douglas, Bowe, Lewis, Rahman, V.Klitshko. 2: Marciano, Johansson, M.Spinks, W.Klitshko. 3: Fury.

Leon Spinks:
0: Ali, Holmes.
1: Patterson, Liston, Frazier, Foreman, M.Spinks, Tyson, Holyfield, Moorer. 2: Marciano, Johansson, Douglas, Bowe, Briggs, Lewis. 3: Rahman, V.Klitshko. 4: W.Klitshko. 5: Fury.

Larry Holmes:
0: Ali, L.Spinks, M.Spinks, Tyson, Holyfield.
1: Patterson, Liston, Frazier, Foreman, Douglas, Bowe, Moorer, Lewis, Rahman. 2: Marciano, Johansson, Briggs, V.Klitshko. 3: W.Klitshko. 4: Fury.

Michael Spinks:
0: Holmes, Tyson.
1: Ali, L.Spinks, Douglas, Holyfield, Moorer, Lewis. 2: Patterson, Liston, Frazier, Foreman, Bowe, Briggs, Rahman, V.Klitshko. 3: Marciano, Johansson, W.Klitshko. 4: Fury.

Mike Tyson:
0: Holmes, M.Spinks, Douglas, Holyfield, Lewis.
1: Ali, Foreman, L.Spinks, Bowe, Moorer, Briggs, Rahman, V.Klitshko. 2: Patterson, Liston, Frazier, W.Klitshko. 3: Marciano, Johansson, Fury.

James Douglas:
0: Tyson, Holyfield.
1: Foreman, Holmes, Spinks, Bowe, Moorer, Lewis, Rahman. 2: Ali, L.Spinks, Briggs, V.Klitshko. 3: Patterson, Liston, Frazier, W.Klitshko. 4: Marciano, Johansson, Fury.

Evander Holyfield:
0: Foreman, Holmes, Tyson, Douglas, Bowe, Moorer, Lewis, Rahman.
1: Ali, Frazier, L.Spinks, M.Spinks, Briggs, V.Klitshko. 2: Patterson, Liston, W.Klitshko, Fury. 3: Marciano, Johansson.

Riddick Bowe:
0: Holyfield.
1: Ali, Frazier, Foreman, Tyson, Douglas, Moorer, Briggs, Lewis, Rahman. 2: Patterson, Liston, L.Spinks, Holmes, M.Spinks, V.Klitshko. 3: Marciano, Johansson, W.Klitshko. 4: Fury.

Michael Moorer:
0: Foreman, Holyfield.
1: Ali, Frazier, L.Spinks, Holmes, M.Spinks, Tyson, Douglas, Bowe, Rahman. 2: Patterson, Liston, Briggs, Lewis, V.Klitshko. 3: Marciano, Johansson, W.Klitshko. 4: Fury.

Shannon Briggs:
0: Foreman, Lewis, V.Klitshko.
1: Ali, Frazier, Tyson, Holyfield, Bowe, Rahman. 2: Patterson, Liston, L.Spinks, Holmes, M.Spinks, Douglas, Moorer, W.Klitshko, Fury. 3: Marciano, Johansson.

Lennox Lewis:
0: Tyson, Holyfield, Briggs, Rahman, V.Klitshko.
1: Foreman, Holmes, M.Spinks, Douglas, Bowe, W.Klitshko. 2: Ali, Frazier, L.Spinks, Moorer, Fury. 3: Patterson, Liston. 4: Marciano, Johansson.

Hasim Rahman:
0: Holyfield, Lewis, W.Klitshko.
1: Foreman, Holmes, Tyson, Douglas, Bowe, Moorer, Briggs, V.Klitshko, Fury. 2: Ali, Frazier, M.Spinks. 3: Patterson, Liston, L.Spinks. 4: Marciano, Johansson.

Vitali Klitshko:
0: Briggs, Lewis.
1: Foreman, Tyson, Holyfield, Rahman, W.Klitshko, Fury. 2: Ali, Frazier, Holmes, M.Spinks, Douglas, Bowe, Moorer. 3: Patterson, Liston, L.Spinks. 4: Marciano, Johansson.

Wladimir Klitshko:
0: Rahman, Fury.
1: Lewis, V.Klitshko. 2: Foreman, Tyson, Holyfield, Briggs. 3: Ali, Frazier, Holmes, M.Spinks, Douglas, Bowe, Moorer. 4: Patterson, Liston, L.Spinks. 5: Marciano, Johansson.

Tyson Fury:
0: W.Klitshko.
1: Rahman, V.Klitshko. 2: Holyfield, Briggs, Lewis. 3: Foreman, Tyson. 4: Ali, Frazier, Holmes, M.Spinks, Douglas, Bowe, Moorer. 5: Patterson, Liston, L.Spinks. 6: Marciano, Johansson.

Keskimäärin pienin erotusluku on Muhammad Alilla, 2,84. Hänellä on siis keskimäärin lyhin yhteys muihin mestareihin. Vastaavasti suurin keskimääräinen erotusluku on John L. Sullivanilla, 7,84. On ilmeistä, että Sullivan tuleekin pitämään tätä ennätystä ikuisesti, koska hän kohtasi mestareista vain Corbettin. Ainoastaan pitkät katkokset tulevaisuuden mestarien välillä voisivat tätä muuttaa. Nykyisen mestarin Tyson Furyn keskimääräinen erotusluku on 6,42.

Eniten muita mestareita ovat kohdanneet Joe Louis ja Evander Holyfield, molemmat kahdeksan. Molemmat ovat hävinneet kolmelle. Holyfield on voittanut seitsemän, Louis kuusi. Louisin saldo on 7-3, Holyfieldin 8-4 ja yksi tasapeli. Holyfield on kohdannut näistä mestareista seitsemän lineaalisessa mestaruusottelussa, kun taas Louis vain neljä.

Puhtaissa mestaruusotteluissa eniten muita mestareita onkin kohdannut Holyfield, seitsemän. Vain yhden ainoan muun mestarin ovat kehässä kohdanneet Sullivan, Tunney, Johansson, Bowe ja toistaiseksi Fury.

Mikäli tarkasteluun otetaan myös ne mestarit, jotka eivät ole voittaneet lineaalista mestaruutta mutta ovat edes joskus olleet jonkin merkittävän liiton mestareita, eniten muita mestareita on jälleen kohdannut Holyfield, peräti viisitoista.

Ja lopuksi mielenkiintoinen kysymys. Kuka olisi ollut kaikkien aikojen paras siinä tapauksessa, että kaikki nyrkkeilijät saisivat otella parhaassa kunnossaan?
Vastaus on mielenkiintoinen, koska siinä tulee verrata eri aikakausia. Ansioikkain ja perusteellisin vertailu, tosin hieman kärjekäs sellainen, toteaa asian selkeästi yksinkertaisella kriteerillä: nyrkkeilijöiden koko on kasvanut niin paljon, että nykyajan mestarit ovat parhaita. Iso ja taitava kaveri voittaa selvästi pienemmän ja taitavamman kaverin. Kylmä tosiasia on, että nykyään raskaansarjan miehet ovat niin isoja, että entisajan mestareilla ei olisi paljon sanomista keskinäisessä ottelussa. Nykyisten iskijöiden taidot ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa, fyysinen kunto luultavasti jopa parempi ja kokoa on selvästi enemmän.
Jack Johnson, Jack Dempsey, Joe Louis ja Rocky Marciano olivat kaikki suuria mestareita aikanaan. Mutta esimerkiksi Rocky Marciano, ainoa voittamattomana vetäytynyt raskaansarjan mestari, oli vain 180-senttinen ja noin 85-kiloinen. Nykypäivänä hän ei edes pääsisi raskaaseen sarjaan, vaan ottelisi 90-kiloisissa - ja olisi pieni sinnekin. Marcianon aikana ei myöskään ollut muita suuria nimiä parhaimmillaan. Hän vältteli pitkään raskaan keskisarjan mestari Archie Moorea, jonka lopulta voitti viimeisessä ottelussaan. Moore puolestaan hävisi selvästi avoimesta tittelistä käydyn ottelun vasta nousussa olleelle Floyd Pattersonille. Pattersonin ollessa parhaimmillaan sekä Sonny Liston että Muhammad Ali pyyhkivät hänellä lattiaa mielin määrin. Johtopäätös: Ali olisi hiepittänyt Marcianoa miten huvittaa.
Entä seuraava suuri mestari Mike Tyson? (Useimmat haluavat jostain syystä unohtaa Larry Holmesin.) Ali itse sanoi (haastattelussa 10:50 alkaen), että Tyson olisi voittanut, mikäli he olisivat kohdanneet ollessaan molemmat parhaimmillaan. Ali oli ilmeisen oikeassa. Hänellä oli uransa aikana eniten ongelmia juuri pienten, rajusti päällekäyvien vastustajien kuten Joe Frazierin kanssa. George Foreman liiskasi Frazierin kuin torakan, vaikka hävisikin niukasti Alille. Mutta Tyson oli vain 178-senttinen. 196-senttinen Lennox Lewis, 201-senttinen Vitali Klitshko, 198-senttinen Wladimir Klitshko ja 206-senttinen Tyson Fury olisivat pitäneet jabillaan Tysonin etäisyyden päässä ja paukutelleet sekä massansa että paremman kuntonsa ansiosta yläilmoista turpiin muitakin menneiden aikojen mestareita, kuten aiemminkin linkattu tutkimus väittää. Ja kuten Lewis todellisuudessa Tysonille tekikin. Tosin Tyson oli jo tuolloin parhaat päivänsä nähnyt.
Ainoan merkittävän epäilyn tälle teorialle esittää George Foreman, joka teki nelikymppisenä paluun otellen tasaväkisesti parhaita vastaan. Foreman tosin oli 193-senttinen ja pärjäsi valtavalla iskuvoimallaan. Lisäksi hän hävisi sekä Holyfieldille että Briggsille.

P.S. Tätä tehdessäni tutkin samalla, miten lineaalinen mestaruus olisi siirtynyt niissä tapauksissa, joissa mestari on luopunut tittelistään. Se osoittautui varsinaiseksi suoksi, koska mahdollisia siirtymiskriteerejä oli useita. Listaukset kommenteissa. Jokainen listaus päättyy siihen, kun siirtymämestaruus on siirtynyt miehelle, joka sillä hetkellä / myöhemmin siitä hetkestä eteenpäin voittamattomana piti varsinaista mestaruutta hallussaan. Suomalaisten kannalta tämä on mielenkiintoista sikäli, että parissa vaihtoehdossa mestaruus näyttää olevan siirtymässä Robert Heleniukselle, olettaen että Samuel Peter ilmoittaa lopettavansa.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Välihuomautus 91: Suvakkivero

Esitin edellisessä viikkojutussa solidaarisuusveroa haittamaahanmuuton kustannusten maksamiseksi. Koska ajatus on erinomainen ja toimiva, se ei tietenkään voi toteutua siksi, että se vaatisi valtion virka- ja poliittisen koneiston hyväksyntää.

Sen sijaan esitän tässä vaihtoehdon, joka toimii. Toimii siitä yksinkertaisesta syystä, että se on jokaisesta itsestään kiinni, laittaako sen toimimaan.

Karkeasti voidaan laskea, kuinka paljon haittamaahanmuutto maksaa itse kullekin. Veroista menee sen kustannuksiin parin prosentin siivu (Terhon laskelmasta olivat unohtuneet tietyt piilokustannukset, joten se oli liian maltillinen). Sen lisäksi verojen jälkeen käteen jäävistä nettotuloistakin osa menee mamukustannuksiin, koska esim. ALV, varainsiirtovero jne verot. Laskukaava on suunnilleen seuraava: kaksi prosenttia maksetuista veroista ja puoli prosenttia nettotuloista. Esimerkki: Veera Veronmaksaja ansaitsee bruttona 50 000 euroa. Veroja hän maksaa 15 000 euroa, jolloin nettotuloiksi jää 35 000 euroa.
Veera Veronmaksajan "mamuvero" on tällöin: 15 000 * 0,02 + 35 000 * 0,005 = 475 euroa.

Kun Veera Veronmaksaja, nuiva kansalainen, joutuu seuraavan kerran väittelyyn Minna Mokuttajan, suvaitsevaisen kansalaisen, kanssa maahanmuuton kannattavuudesta, hän sanoo:
- Selvä on, Minna. Sinä haluat tänne humanitääristä maahanmuuttoa, minä en. En voi hyväksyä, että sen kustannukset maksetaan minun rahoillani, mutta sinä siis voit. Minun osuuteni tästä lystistä on 475 euroa. Tässä on tilinumeroni. Kun rahat näkyvät tililläni, lupaan lopettaa vuoden ajaksi haittamaahanmuutosta puhumisen. Reilu diili: jos et maksa, sinäkin lopetat vuoden ajaksi maahanmuuton kannattavuudesta puhumisen.

Kaikille tätä tekstiä lukeville nuiville: tehkää tämä, niin teillä on ainakin jotain sanottavaa lapsillenne sitten kun he aikanaan kysyvät, "Mitä sinä silloin teit, kun Suomea yritettiin tuhota?"

lauantai 13. helmikuuta 2016

Ainahan on maksettava, eikös juu...

EDIT 14.2.2016 klo 7.55: Yksi unohtunut lause lisätty, vaihtoehtoja B-D täsmennetty.

...mitä tässä maailmassa velkaantuu. Näin lauloi aikoinaan Jori Malmstén kappaleessa Nikkelimarkka.

Melkein samoilla linjoilla oli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho Ylen Ykkösaamun haastattelussa. Terho lausui, että kansalaisten palveluista ei voi leikata ja siirtää näin säästettyjä varoja maahanmuuton kustannuksiin. Leikkausten sijaan Terho kannatti lisälainan ottoa kustannusten kattamiseksi. Hän perusteli asian aivan oikein: "Tilanne on nyt jo hyvin kireä. Silloin tällainen populistinen heitto, että suomalaisilta otetaan ja maahanmuuttajille annetaan, että heitetään mummo ulos palveluista ja tuodaan mamu sisään, pitäisi silloin ihan paikkansa. Jos menisimme siihen tilanteeseen, että meidän täytyy leikata olemassa olevista palveluista laittaaksemme ne rahat turvapaikkapolitiikkaan."

Yksi suuri ongelma Terhon lausunnossa on. Sen Jori Malmstén olisi voinut hänelle kertoa. Kun lainan ottaa, se on myös maksettava. Ja mistähän rahat lainan ottamiseen sitten loppujen lopuksi tulevat, ellei suomalaisilta?

Koska Malmstén on kuitenkin maannut haudassa kohta 35 vuotta, pitää sitten minun uhrautua kertomaan. Kuvitellaanpa vaikka, että päätän ostaa uuden Volvon. Noin äkkiseltään katsoen halvin malli, joka tarpeisiini soveltuu, maksaa yli 80 000 euroa. Jaaha. Siinä meni se lämmitysjärjestelmäremontti. Toisaalta en halua siitä tinkiä, enkä muustakaan elintasostani. Joten on otettava lainaa. Niinpä kaikki onnistuu. Mutta pankki haluaa rahansa aikanaan takaisin, joten myöhemmin on korkeammasta elintasosta luovuttava. Pitää jättää muutaman vuoden ajan lomamatka tekemättä ja uusi sohva ostamatta.

Sama juttu se on valtion lainankin kanssa. Loppujen lopuksi se kaatuu meidän veronmaksajien niskaan. Lainan otto on pelkkää kosmetiikkaa, jolla yritetään pitää kansa rauhallisena. Terho ei oikeasti voi uskoa, että lainan otto ei tulisi myöhemmin suomalaisten niskoille - tai jos uskoo, niin on syytä olla todella huolissaan. Kyseessä on poliittinen peli. Vahva merkki siitä, että Terho vain pelaa, on se, että jopa Alexander Stubbin esitys matukriisin rahoittamiseksi on järkevämpi. Stubb totesi, että velalla ei rahoiteta. Sitä hän ei kylläkään kertonut, millä ihmeellä rahoitus hoituu, sössötti ainoastaan "kokonaisuuden katsomisesta". Eikä Stubb olisi Stubb, ellei hän olisi vetäissyt konditionaalivoimavaraa esiin: "Stubbin mukaan lisäkustannuksia tulee lyhyellä aikavälillä, mutta jos kotouttaminen onnistuu, voivat turvapaikanhakijat ja maahanmuutto olla talouden näkökulmasta plussaa pitkällä aikavälillä." Eli selkokielellä: jos kaikki menee hyvin, niin sittenhän on hienosti. Lievää törkeämmän ongelman muodostaa se, että tuo jos ei kehitysmaalaisten kohdalla ole koskaan onnistunut sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan, mutta ei anneta toki realismin haitata kaunista unelmaa.

Toisaalta jokainen tsäännssi on mahdollisuus, sanoisi Nykäsen Matti. Niin on tämäkin. Nyt voitaisiin kokeilla täysin uutta systeemiä: vastuullista kansanäänestystä. Kansa on saatava ymmärtämään, että kaikki tämä maksetaan meidän rahoistamme. Niinpä jokaiselle äänioikeutetulle on lähetettävä solidaarisuusverolippu, josta voi sitten valita sopivaksi katsomansa vaihtoehdon maksettavaksi.

Sampo Terhon mukaan: "Kulut ovat ylittäneet moninkertaisesti kaikki odotukset. Meillä on satojen miljoonien kustannukset tänä vuonna ja tulevina vuosina tällä hallituskaudella." Tarkkaa lukua hän ei maininnut. Sitä tuskin tietää kukaan, ja todelliset henkiset kustannukset kansamme hyvinvoinnille ovat toki moninkertaiset rahallisiin kustannuksiin nähden. Mutta unohdetaan nyt ne ja sanontaan vaikka, että hintalappu on 500 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen verokertymästä oli toissa vuonna tuloveroja 31 473 miljoonaa euroa, josta noin 90 % kotitalouksien tuloveroja. Lasketaan pyöreästi 500 / 25 000 = 0,02 eli kaksi prosenttia. Kriisi saadaan siis tämän laskelman mukaan kustannettua laittamalla jokaiselle veronmaksajalle lisävero, joka on suuruudeltaan kaksi prosenttia hänen maksamistaan tuloveroista. Esimerkiksi tuloistaan viisitoistatuhatta euroa veroa maksaneen osuus olisi 300 euroa.

Tämä kahden prosentin lisävero (vuoden 2014 veroista) otetaan perustasoksi. Oletetaan, että sen verran pitäisi saada rahaa kerättyä. Mutta sitten tuleekin jotain uutta. Jokaiselle äänioikeutetulle lähetetään verolippu, jossa on kuusi vaihtoehtoa A-F. Jokainen saa itse valita, minkä veromäärän ottaa maksettavakseen. Vaihtoehto määräytyy sen mukaan, millaista mamupolitiikkaa kannattaa. Jyrkin vaihtoehto on A, jossa lisäveroa ei tarvitse maksaa lainkaan. Vaihtoehdot B ja C tarkoittavat nykyisen politiikan kiristämistä, D sen säilyttämistä, E ja F nykyisen politiikan löysäämistä. Koska vaihtoehto D on nykytason kustannusten mukaan arvioitu, se olisi kaksi prosenttia henkilön vuonna 2014 maksamista tuloveroista. Vastaavasti E ja F olisivat kalliimpia, B ja C halvempia sekä A ilmainen. Jokaisessa maksuluokassa olisi minimisumma, joka on suunnilleen suuruudeltaan bruttona 20-25 tuhatta euroa vuodessa ansaitsevan henkilön maksumäärää vastaava summa. Veroluokassa D eli nykysysteemi se olisi 100 euroa.

Luettelo vaihtoehdoista, jokaisessa prosentuaalinen osuus vuoden 2014 veroista, minimisumma ja esimerkkinä vuodessa 15 000 euroa veroa maksavan henkilön lisävero:

A) Hyväksyn hallitukselta kaikki mahdolliset toimet humanitaarisen maahanmuuton vähentämiseksi nollaan, myös aseellisten voimakeinojen käytön rajojen vartioinnissa.
Lisäveroa ei tarvitse maksaa lainkaan.

B) Turvapaikkaoikeus on myönnettävä vain rajoitetulle määrälle äärimmäisessä hädässä olevia, hakemukset on käsiteltävä pikatahtia ja karkoitukset on toteutettava tarvittaessa voimakeinoin. Pakolaiskiintiötä ei saa missään tapauksessa kasvattaa, vähentäminen on toivottavaa.
Lisävero 0,5%, minimissään 25 euroa, esimerkkitapauksessa 75 euroa.

C) Turvapaikkahakemusten käsittelyä ja palautuksia on nopeutettava, pakolaiskiintiö pidetään ennallaan.
Lisävero 1 %, minimissään 50 euroa, esimerkkitapauksessa 150 euroa.

D) Kannatan nykyisen politiikan jatkamista, pakolaiskiintiötä voi tarvittaessa väliaikaisesti kasvattaa.
Lisävero 2 %, minimissään 100 euroa, esimerkkitapauksessa 300 euroa.

E) Turvapaikkapolitiikkaa on löysättävä, pakolaiskiintiötä kasvatettava ja kielteisen päätöksen saaneiden palautuksessa pyrittävä vapaaehtoiseen palaamiseen.
Lisävero 4 %, minimissään 200 euroa, esimerkkitapauksessa 600 euroa.

F) Rajat on avattava vapaalle maahanmuutolle.
Lisävero 8%, minimissään 400 euroa, esimerkkitapauksessa 1200 euroa.

Hallituksen politiikka määräytyy sen mukaan, mihin kohtaan asettuu 50 % enemmistön raja. Kuvitteellinen esimerkki: vaihtoehdon F valitsee 5 % ja vaihtoehdon E 20 %. Tämä on yhteensä 25 %, mikä ei vielä riitä. Vaihtoehdon D valitsee 30 %, mikä yhteensä edellisten vaihtoehtojen kanssa tekee 55 %. Näin ollen raja tuli vastaan vaihtoehdon D kohdalla, joten jatketaan nykyistä mamupolitiikkaa.

Jutun juoni on siinä, että nämä maksut, kuten muutkin verot, ovat julkisia. Eli jokainen saa halutessaan tietää, kuinka paljon kukakin on ollut valmis maksamaan. Tällöin jokainen joutuu myös kantamaan vastuun päätöksestään. Jos valitsee vaihtoehdon A eli ei maksa mitään, on tällöin oltava valmis siihen, että tarvittaessa rajalla ammutaan konekiväärillä suoraan kohti ilman varoituslaukauksia. Tuskin kovin moni sentään tätä haluaa, vaan tyytyy vähintäänkin vaihtoehtoon B. Etenkin, kun tieto jokaisen verovalinnasta on kaikkien saatavilla.

Tämä menetelmä tarkoittaa vastuullista demokratiaa. Jos jotain vaihtoehtoa kannattaa, niin laittaa samalla itsensä likoon, myös julkisesti. Ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin "äänten" ostaminen olisi täysin laillista. Joku miljonäärisuvaitsevainen voisi aivan hyvin maksaa köyhille opiskelijoille 400 euroa per lärvi siitä hyvästä, että nämä maksavat korkeimman veroluokan mukaan. Tai ehkä heille pitäisi maksaa 500 - neljäsataa veroon ja satanen maksupalkkiota. Miten vaan.

Systeemi ei olisi teknisesti edes vaikea toteuttaa. Ohjelmoidaan verohallinnon tietokoneisiin yksinkertainen laskukaava, printataan muutama miljoona kaavaketta, postitetaan ja jäädään odottamaan rahavyöryä. Jos rahaa tulee vähemmän kuin se haluttu 500 miljoonaa, kiristetään politiikkaa ja selvitään halvemmalla. Jos taas tulee enemmän, niin seuraavana vuonna ei tarvitse enää lisäveroa kantaa, ei ainakaan niin paljon - ja politiikkaakin voidaan ehkä löysätä.

Tätä ideaa saa jakaa vapaasti. Jos minulla olisi elämässäni aikaa, olisin tehnyt tämän esityksen julkisesti ja ryhtyisin ajamaan tästä lakialoitetta. Valitettavasti työ, perhe ja tietyt muut velvollisuudet estävät sen, että pystyisin asiaa riittävän tehokkaasti lobbaamaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ymmärrysharjoitus

Kollega Yrjöperskeles on naputellut erinomaisen kirjoitussarjan Ymmärrysharjoitus, josta tämä otsikko on napattu. Päätin tehdä oman ymmärrysharjoitukseni ja yrittää tajuta, miksi maamme tärähtäneistö haluaa noudattaa politiikkaa, joka on tekemässä Suomesta kehitysmaan. Sunzia lainatakseni: "Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollista, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jos et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun." Tilanne on toistaiseksi ollut se, että me Suomen tulevaisuudesta välittävät kansalaiset olemme tupanneet jäämään tappiolle siitä huolimatta, että olemme oikeassa. Tästä voi päätellä, että jotain olemme tehneet pahasti väärin. Siksi on syytä yrittää ymmärtää tärähtäneistön ajattelumallia - aivan vakavissaan.

On suhteellisen helppoa ymmärtää ja jopa hyväksyä periaatteellisista ajatusmalleista ilmeisin eli maailmankansalaisuus. Me täällä voiman pimeällä puolella puhumme koko ajan siitä, mitä haittamaahanmuutto tekee Suomelle. Entäpä jos tärähtäneistö ei voisi tästä vähemmän välittää siksi, että he näkevät Suomen vain osana maailmaa, eivät itseisarvona sinänsä? Suomihan nyt sattuu olemaan maantieteellisesti rajattu alue, joka on historiallisesti kattanut suurimman osan suomea puhuvien asuinalueesta ja siinä sivussa pienen siivun ruotsia puhuvien asuinaluetta, joka on Suomeen kuulunut maantieteellisistä syistä. Yhtä hyvin ns. "kansallistunne" voisi koskea vaikka jotain yksittäistä maakuntaa, kuten Kainuuta. Tällöin kainuulaiset suhtautuisivat nuivasti naapureihinsa pohjalaisiin ja savolaisiin. Kainuun valtakunnan virallisena kielenä olisi kainuu, jonka pohjalaismurrevaikutteita pyrittäisiin kitkemään. Tai yhtä hyvin voisi olla vielä pienempi yksikkö, itsenäinen Huitsinnevada. Tai suurempi, kuten Eurooppa. Tältä kannalta katsottuna tärähtäneistön toiminta on täysin ymmärrettävää. Jokainen "Suomen etuun" vetoava lausunto on heidän näkövinkkelistään täysin nolla-argumentti.

Tällaisia tärähtäneistön jäseniä on kuitenkin ilmeisen vähän. Ylivoimainen valtaosa heistä kun viljelee itsekin argumentteja, joiden mukaan haittamaahanmuutto on Suomea rikastuttava voimavara. Tosin on myönnettävä, että viimeisen parin vuoden aikana useimpiin argumentteihin on sentään hiipinyt -isi -pääte tyyliin "kaikkihan menisi hienosti, jos se menisi hienosti", josta haittamaahanmuuttajat ovat saaneet täällä voiman pimeällä puolella liikanimen konditionaalivoimavara.

Mikäli tärähtäneistö on oikeasti "maailmankansalaisuus"-ajatuksen kannattajia, tämä "Suomen etuun" perustuva argumentointi voi johtua vain yhdestä syystä: he ovat - aivan oikein - tajunneet että "me muut" ajattelemme Suomen etua ja sitä ei käy muuttaminen, joten he yrittävät vedota siihen. Vaikka kyseinen argumentti ei heille mitään merkitsekään. Tämä on tietysti järkevää strategiaa; on vedottava kohderyhmään toimivalla argumentilla riippumatta siitä, pitääkö itse kyseistä asiaa merkittävänä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoista seurausta:
1) Koska todellisuus on niin pahasti ristiriidassa väitteen "haittamaahanmuutto on Suomen etu" kanssa, tärähtäneistö pitää Suomen kansaa niin typeränä, että sille voi syöttää mitä tahansa.
2) Tärähtäneistö on niin tärähtänyttä, että se uskoo omia puheitaan.
En pidä kumpaakaan näistä erityisen uskottavana selityksenä. Toki pieni osa tärähtäneistöstä on niin kyvytöntä ajattelemaan itse, että se osuu ryhmään (2) uskottuaan sen vielä pienemmän, osaan (1) uskovan tärähtäneistön älymystön puheita.

On kuitenkin ilmeistä, että tämä "maailmankansalaisuus" -selitys on vain heikosti tärähtäneistön toimintaa selittävä. Vaikka he oikeasti olisivatkin sitä mieltä, että kansallisvaltio on huono systeemi, ei se silti riitä selittämään sitä, miksi haittamaahanmuuttoa kannatetaan. Jos kerran koko maailmalle haluaa hyvää, niin silloin pitäisi olla ilmeistä, että haittamaahanmuutolle pistetään stoppi. Kuka sitten enää huolehtisi kehitysmaista, jos sivistysmaistakin tehdään kehitysmaita sallimalla kehitysmaalaisten maahanmuutto? Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki aikoinaan Suomestakin sivistyneen länsimaan, nykyinen maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista on tekemässä Suomestakin sekasortoisen kehitysmaan.

Kenties traagisinta "maailmankansalaisuus" -ajattelussa on se, että tänne tulevat kehitysmaalaiset kaikkein vähiten ovat tämän ajattelun kannalla. Irakissa on suunnilleen tämäntapainen sanonta: "Uskonveljemme muuta maailmaa vastaan, heimomme uskonveljiä vastaan, sukumme heimoa vastaan, serkkumme heimoa vastaan, veljeni serkkujamme vastaan.

Ei voi olla kehitysmaiden etu, että sivistysmaat degeneroituvat niiden tasolle. Siksi maailmankansalaisen tulee ajatella koko maailman etua ja toimia tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Siksi "maailmankansalaisuus" ei voi olla selitys tärähtäneistön toiminnalle - paitsi tietysti sen osan, joka todella ajattelee näin mutta ei kykene näkemään nokkaansa pidemmälle.

Koska hylkäämme "maailmankansalaisuus" -hypoteesin tärähtäneistön toimintaa katsoessamme, meidän on etsittävä uusia hypoteeseja. Järkihypoteesit tuli jo käytettyä loppuun, joten pitää siirtyä tunnepuolelle. Ainakin suuressa mittakaavassa, sillä tokihan monet käyttävät edelleen järkihypoteeseja kannattaessaan haittamaahanmuuttoa. Heidän kohdallaan järkihypoteesi vain tarkoittaa sitä, että se on järkevää heidän itsensä kannalta, koska suuri lauma hölmöjä tarvitsee vallanhimoisen johtajan, vai mitä, Tarja Halonen?

Mutta suuri enemmistö tärähtäneistöstä ei selvästikään ajattele järjellä, vaan toistelee vallanhimoisten johtajiensa mantroja. Heidän tuulimyllynsä toimivat tunteen voimalla. Ja se on ymmärrettävää jos mikä. Onhan ihmisellä kuitenkin halu hyvään ja tässä vedotaan hyvän tekemiseen. Samaanhan perustui kommunismin suosio; se lupasi paratiisin maan päälle. Näillä hyväntekijöillä on vielä yksi hyvä syy hankkia tänne haittamaahanmuuttoa ja se on itsensä korottaminen. He kun eivät ole näitä penaalin terävimpiä kyniä, niin heidän oma suhteellinen asemansa yhteiskunnassa paranee, kun tänne tulee vielä heikompia. Tämä argumentti nostattaa aina suuren raivon, koska "eihän kukaan noin ajattele". Ei ajattelekaan, mutta siitähän tässä nimenomaan on kysymyskin - alitajuisesta, tiedostamattomasta syystä.

Tätä syytä pidän suurimpana ja vaarallisimpana syynä haittamaahanmuuttoon. Suurin se on siksi, että se täsmää selvästi valtaosaan tärähtäneistöä. Vaarallisin se on siksi, että sitä ei voi kumota järkiargumentein, koska sen olemassaoloa ei voi henkilö itse tiedostaa. Se voi lakata olemasta vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Eikä se todellakaan ole helppoa, koska sen kumoutuminen vaatii kaksi ihmiselle vaikeinta henkilökohtaista tekoa:
1) On kyettävä myöntämään, että on ollut väärässä
2) On kyettävä myöntämään, että väärässä olo on johtunut täysin omasta typeryydestä, koska itsellä on ollut käytössä samat tiedot kuin oikeassa olleilla, mutta ei kykyä vetää niistä oikeita johtopäätöksiä.

Näitä henkilökohtaisia kokemuksia on alkanut kertyä sen verran paljon, että moni on nöyrtynyt ja kelkkansa kääntänyt. Jäljellä oleva tärähtäneistö on tähän reagoinut entistä absurdeimmin argumentein. Tosiasia kuitenkin on, että jotain on muuttunut. Tämän paljasti parhaiten presidentti Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa. Presidentti tykitti niin suoraa tekstiä, että Ylekin poisti osan siitä "inhimillisen virheen" takia, vaikkakin kyseinen Teuvo Hakkaraista siteerannut kohta löytyykin Areenasta. Sinänsä en epäile hetkeäkään, etteikö Niinistö olisi ollut jo vuosia tietoinen haittamaahanmuuton tuhoisuudesta. Hän ei vain taitavana shakinpelaajana tehnyt iskusiirtoaan väärään aikaan. Nyt tämä oli hänen presidentinvaalikampanjansa avauspuhe ja ilmeisesti siihen nähden oikeaan aikaan oikeasta asiasta.

Eniten Niinistön puheesta veti herneitä nokkaansa Suomen vanhin ihmelapsi Erkki Tuomioja, jonka kommentit olivat niin happamia, että lakmuspaperikin liukeni. Ja sehän on tunnetusti aina merkki siitä, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, kun Tuomiojaa vituttaa. En ole koskaan tavannut ainuttakaan Tuomiojan kanssa työskennellyttä henkilöä, joka olisi hänestä sanonut yhtään kaunista sanaa. Tuomiojan egomaanisuutta kuvaa parhaiten eräs muutaman vuoden takainen haastattelu, jossa hän kertoi vaimon kanssa heti aluksi sovitun ettei hän halua lapsia. Päätös sinänsä on ihan ymmärrettävä, mutta Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta katsoen se tapahtui yksi sukupolvi liian myöhään. Mutta että tämmöinen tyyppi meillä on kansakunnan asioista vastaamassa! Miksi hän nakkaisi paskaakaan Suomen tulevaisuudesta, kun halusi omalta osaltaankin tehdä geneettisen itsemurhan? Tuomiojan toiminnalle onkin kehitettävä ihan uusi termi: laajennettu geneettinen itsemurha.

Mutta tuuli on kääntynyt. Vielä vähän aikaa sitten haittamaahanmuuttajien haitoista yritettiin vaieta, nyt niistä uutisoidaan. Paras esimerkki oli tämän aamun uutinen, jossa haitoista ehdittiin kertoa jo ennen kuin ne ehtivät edes tapahtua. Osa tärähtäneistöä ei tietenkään ole vielä tajunnut muutosta, vaan argumentoi yhtä latteasti kuin aina ennenkin. Esimerkiksi Niinistön puheesta on jo ehditty kommentoida, että heikkopa on Suomen yhteiskunta, kun ei kestä edes 30 000 Irakin siirtolaista, kun esimerkiksi Jordaniassa on kymmenkertainen määrä. No, tuohon voi aina sanoa että ei se ole mikään katastrofi, jos kymmenen litraa viemärijätettä joutuu harmaavesisäiliöön, mutta se on katastrofi jos litra viemärijätettä joutuu käyttövesisäiliöön.

Se, mikä tässä vielä puuttuu, on kunnon VOK-avautuminen. Eli missä viipyy se VOK-työntekijä joka uskaltaa tulla julkisuuteen omalla naamallaan ja nimellään kertomaan, mitä siellä todella tapahtuu. Onhan ymmärrettävää, että kukaan ei halua oman leipäpuunsa juurelle kusta ja työntekijöillä on allekirjoitetettu erittäin ankarat vaitiololupaukset. Mutta silti, millainen mafia siellä oikein mahtaa pelotella työntekijät hiljaisiksi. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin muuri murtuu. Ja kun se tapahtuu, niin sitten tärähtäneistöllä ei ole enää mitään jäljellä.

Tämä ei silti tarkoita, että asiat lähtisivät menemään hyvin. Se tarkoittaa vain sitä, että maahanmuuttokriittiset ovat voittaneet. Ja siinä piilee suuri riski. Tähän asti tällä puolella olemme olleet vain me tolkun ihmiset. Mitä tapahtuu sitten, kun merkittävä osa tärähtäneistöä kääntyy samalle kannalle? He ovat kuitenkin niitä yhteiskunta-aktiiveja, joilla ei ole yleensä perhettä eikä yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. Niitä, jotka ovat yleisen mielipiteen vietävissä ja toteuttavat sitä visiota pilkulleen ja jopa sen yli. Pahinta skenaariota en uskalla edes kirjoittaa tähän julki, mutta sen verran sanon että siinä vaiheessa tämä blogi muuttuu suvaitsevaiseksi.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Välihuomautus 90: Jatkoa uutiskatsaukselle 4/2016

Pari päivää ja ehti tapahtua sellaisia asioita, jotka olisi tietysti pitänyt sisällyttää edelliseen uutiskatsaukseen. Ei tässä auta muu kuin järjestää ylimääräinen uutislähetys.


13. Kepu pettää aina

Juha Sipilä ilmoitti, että hänen Kempeleen-kotiinsa ei majoitukaan pakoloisia. Perusteluna oli "huono turvallisuustilanne". Miten niin huono turvallisuustilanne? Ei Kempeleessä ole mitään ihmeellisiä rikoksia tapahtunut sen jälkeen, kun paikallinen VOK tyhjennettiin.
Muistellaanpas mitä siis tapahtui. Syyskuun alussa Sipilä ilmoitti luovuttavansa Kempeleen-kotinsa turhapaikanhakijoiden käyttöön. Uutinen levisi arabimaailmassa kulovalkean tavoin. Suomeen marssi 30 000 elättiä. Nyt Sipilä peruu sanansa. Tässä ei auta muu kuin käyttää kulunutta muotifraasia:
"Juha Sipilä, miten meni noin niin kuin omasta mielestä?"


14. Lähethä sie takasii

Tantta-Merkel lausui taas kevyen sanansa ja ilmoitti, että "useimpien turhapaikanhakijoiden on palattava kotiinsa, kun sota on ohi". Keine Scheisse, Sherlock! Vika lausunnossa on vain siinä, että eihän sota Lähi-idässä lopu koskaan. Ainakaan toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että siellä olisi sekä ratkaistu liikakansoitusongelma (Syyriassa oli 1960 4,5 miljoonaa asukasta, nyt melkein 20 miljoonaa) että älytty vihdoinkin haistattaa paskat islamilla.
Kun nyt tärähtäneistö haluaa aina rinnastaa Karjalan evakot näihin karkuunjuoksijoihin, niin huomautettakoon että jatkosodan alkupuolella ylivoimainen enemmistö evakoista palasi kotiseuduilleen, vaikka sota jatkui yhä.


15. Popsi, popsi possua...

Henkisesti ruoka-ainerajoitteisille tarjottiin VOK:issa vahingossa sianlihaa. Ainoa positiivinen seuraus oli se, että vastoin odotuksia ei syntynyt mellakkaa - ainakaan siitä ei uutisoitu. Tosin ei se sianlihan syöminen musulmaanille niin vakavaa ole, kuin yleensä luullaan. Tästä löytyy omakohtaista kokemusta. Joskus vuonna kilpi ja keihäs mätin silloisessa työmaaruokalassa lautaselle tukevan annoksen läskisoosia ja marssin pöytään. Istuin muslimia vastapäätä ja samalla tajusin, että kaveri lapioi napaansa samaa sianlihakastiketta hyvällä ruokahalulla. Ennen kuin ehdin pohtia, pitäisikö asiasta huomauttaa, aiemmin pöydässä istunut suomalainen vieruskaverini kysyi asiasta. Hepun haarukka pysähtyi puolitiehen ja naama vääntyi kamelin ulkosynnyttimien muotoon. Annos vaihtoon ja sianlihatonta tilalle. Jälkeenpäin kävi ilmi, että sianlihan syöminen ei ole haram - olettaen että sitä syö bona fide eli hyvässä uskossa siis tietämättä mitä syö.
En tosin uskaltanut kysyä, pitääkö selvittää jos epäilee annosta vai saako jatkaa syömistä uskotellen itselleen, että eihän tässä mitään. Veikkaan jälkimmäistä. Ainakin epäilen sitä, koska olen monta kertaa omin silmin nähnyt, kun muslimi mättää kinkkua hyvällä ruokahalulla. Sianlihaton vaihtoehto valitaan silloin, kun se on parempaa kuin possuruoka. Epäilenpä että kertomassani tapauksessakin tyyppiä ei niinkään harmittanut sianlihan syöminen, vaan se että sai tietää syövänsä sitä ja joutui vääräuskoisten (tai hitto vie, en kai minä voi olla vääräuskoinen, kun en usko edes joulupukkiin?) takia esittämään.
Ylipäätään miksi Suomessa pitäisi tarjota jonkun henkisen pipin takia vaihtoehtoista ruokaa? Jotenkuten saatan käsittää sen, että tarjolla on kasvisruokavaihtoehto, ainakin jos kasvisruokapäivinä olisi lihansyöjille tarjolla lihavaihtoehto. Mutta ei helvetissä pidä tarjota mitään erikoisvaihtoehtoa siksi, että "mä nyt satun haluumaan". Kokonaan toinen asia on se, jos on jokin fyysinen este syödä tiettyjä ruoka-aineita. Eikä silloinkaan voi kaikkea edellyttää. Tiedän, millaista on elää vakavan ruoka-ainerajoitteen kanssa. Enkä minä siitä numeroa tehnyt. Jos ei ole sopivaa ruokaa tarjolla, voi aina jättää syömättä. Samaa toivotan muslimeille (kuten myös juutalaisille) - jos ei sianliha maistu, niin saa syödä kasvisruokaa, mikäli sitä on tarjolla.


16. Niin että KUKA maksaa?

Hesari onnistui taas kerran kaivamaan esiin nyyhkytarinan. Tällä kertaa siitä, kuinka suomalainen on pyyteettömästi majoittanut kotiinsa irakilaisperheen, äidin ja viisi lasta. Tämä on periaatteessa erinomaisen kannatettavaa toimintaa: joka näitä haluaa, maksakoon itse. Mutta sitten tulevat ne muutamat mutat.
Jutussa kerrotaan, että Henttonen ei saa mitään korvausta. Seuraavassa lauseessa todetaan kuitenkin, että "irakilaisperhe maksaa itse ruokansa, vaipat, bussiliput ja kännykät". Ööö. Jos me pyydämme kotiimme vieraita, niin emme kyllä veloita heiltä ruuasta. Ja sitä paitsi: KUKA maksaa? He saavat vastaanottorahaa 1319 euroa kuukaudessa, käteisenä. Lasketaanpa hetki. SUOMALAINEN perhe saa viidestä lapsesta lapsilisää 665,07 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajakorvaus viidestä lapsesta on 242,75 euroa. Kotihoidon tukea äiti saisi kyseisellä kokoonpanolla 509,09 euroa. Yhteenlasku kertoo 1416,91 euroa. Suomalainen perhe saisi siis vajaa sata euroa enemmän kuussa. Mutta heille asuminen ei olekaan ilmaista. Jos tämä ei ole märkä rätti vasten suomalaisten kasvoja, niin mikä sitten?
Toivon kaikkea hyvää perheelle, ennen kaikkea turvallista ja mahdollisimman pikaista kotimatkaa. Kyseessä on kristitty perhe, jonka elo vastaanottokeskuksessa oli hyvin tukalaa muslimien puristuksissa. Toisaalta tämä kertoo hyvin paljon myös muslimien raukkamaisuudesta: kristitty viiden lapsen äiti selviää reissusta, joka on kuulemma "niin rankka, että tulijat ovat pääosin nuoria miehiä". Siis muslimimiehiä.


17. Radiohiljaisuus

Vain pari päivää aiemmin uutisoitiin, kuinka Tukholman rautatieaseman on ottanut haltuunsa marokkolaisjengi, joka terrorisoi siellä liikkuvia ihmisiä. Nyt tuli vastaisku: noin sadan ruotsalaisen joukko hyökkäsi ja pieksi rättipäät. Kummallisinta asiassa on lähes totaalinen radiohiljaisuus mediassa. Normaalisti jos joku kantis edes pieraisee haittamamun suuntaan, mediassa nostetaan kohu. Nyt on uutisoitu hyvin minimaalisesti. Ehkä kyseessä on merkki siitä, että tätä ilmiötä todella pelätään ja siitä uutisoimisen uskottaisiin johtavan samaan täälläkin. Aivan kuin haittamaahanmuuton ongelmat on tähän asti yritetty lakaista maton alle.
Mutta siinäkin on jokin muuttunut. Eihän nykyisin tarvitse muuta kuin avata minkä tahansa lehden verkkosivu, niin uutisotsikoissa on "puukotus VOKissa", "mamuraiskaus", "terroristiepäilty pidätetty". Ehkä tässä muokataan taas mielipidettä - nyt hulluuden on annettu mennä riittävän pitkälle ja kohta tulee vastaisku. Hyvä esimerkki on tuo edellinen uutinen eli Hesarin juttu suomalaisen asuttamasta perheestä. Perhe on siis kristitty, jonka voi käsittää tarkoitukselliseksi kontrastiksi yksintulleisiin, hankaluuksia aiheuttaviin muslimimiehiin. Samalla jutussa kerrotaan aika suorasanaisesti, millaiset massit perhe saa suomalaisilta veronmaksajilta. Kyseessä on taas puhdasta propagandaa, mutta mihin suuntaan? Huvittavaa on, että sama propaganda pystyy vaikuttamaan molempiin, täysin vastakkaisiin suuntiin.
Tukholman joukkohyökkäyksestä huomautan kuitenkin, että en voi hyväksyä tapahtuneen kaltaista oikeuden ottamista omiin käsiin. Tällainen toiminta kuuluu viranomaisille. Heidän on puututtava haittamaahanmuuttoon ja hoidettava sen ongelmat kuntoon. Vähän sama kuin sairaskohtauksen saaneen hoito on lääkintähenkilökunnan asia. Toisaalta jos lääkintähenkilökunta ei ole tehtäviensä tasalla, on sivullisten toimittava potilaan hengen pelastamiseksi. Jos viranomaiset eivät ole tehtäviensä tasalla, on yksityisten kansalaisten toimittava. On se yhteiskunnan pelastamiseksi parempi vaihtoehto kuin haittamamujen terrori.


Loppupiristys: Hyvä Suomen tytöt!

Wilma Murto pisti seiväshypyn nuorten ME:n ja aikuisten SE:n päreiksi. Odotin kyllä häneltä nuorten ME:tä, mutta että kahdesti ja että Minna Nikkasenkin SE murskautui noin selvästi.
Vähemmälle huomiolle jäi se, että Minttu Hukka juoksi 5000 metrin halli-SE:n. Olkoonkin, että Suomessa vitonen hallissa on harvinainen matka, niin kova suoritus silti, etenkin kun Minttu on jopa ulkoradalla juossut parhaimmillaan yli puoli minuuttia hitaammin. Ilmeisesti opiskelu jenkkiyliopistossa on hionut turhan lapsekkuuden pois vasta parikymppisestä juoksijasta ja hän on palaamassa sille uralle, jota muutaman vuosi sitten odoteltiin. Upeaa!