Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Oikaisuvaatimus


HORNANKUUSEN KUNTA

KAAVOITUSINSINÖÖRIN VIRKA

Arvoisa hallintojohtaja ja tekninen lautakunta

Esitän oikaisuvaatimuksen koskien Hornankuusen kunnan kaavoitusinsinöörin viran täyttämistä. Vaatimus perustuu Suomen perustuslain pykälään §125.2, jonka mukaan yleiset valintaperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Valinnan perusteluina on mainittu valitun "pitkä työkokemus kaavoitukseen liittyvissä tehtävissä, sen lisäksi hänellä on nykyajan vaatimusten mukainen vankka sosiaalisen median ja tietotekniikan osaaminen."

Oma työkokemukseni kaavoitusasioissa on melkein kymmenen vuoden mittainen. Valitulla ei voi olla pidempi, koska hän on alle 30-vuotias. Tietääkseni hän on hoitanut vt. kaavoitusinsinöörinä virkaa vuoden ajan. Sen lisäksi hän on ollut mittakeppipoikana insinööriksi opiskellessaan. Tästä tosin kertyy melkein kymmenen vuotta kesätöitä, opinnot kun kestivät.

Minulla on lisäksi yksityiseltä puolelta melkein kymmenen vuoden kokemus insinööritehtävistä. Mikäli takaraivonne ei alkaisi suoraan kulmakarvoista, olisitte nämäkin kyenneet laskemaan hakupapereista. Valitettavasti en tiennyt tarpeeksi yksitavuisia sanoja ilmaistakseni asian tavalla, jolla se olisi uponnut paksuihin kalloihinne. Valitulla ainoa yksityisen puolen kokemus on kuulemani mukaan työharjoittelijana paikallisessa yrityksessä Sekatavaraliike A. Mukunen. Sekin päättyi alle viikossa, kun hän ei oppinut vastaamaan liikkeen puhelimeen mitenkään muuten kuin "Kauppias A.Mukusella!"

Nettihaku paljasti, että tehtävään valitun henkilön ainoa tietotekninen saavutus on se, että hän on osannut luoda itselleen Facebook-profiilin. Päivitysajat puolestaan paljastavat, että hänellä on selvästi liikaa joutoaikaa työssään. Ymmärrän kyllä, että kunnassanne Facebookiin kirjoittamista pidetään tietotekniikan osaamisen huippuna. Ei mikään ihme paikkakunnalta, jonne aikamerkkikin tuodaan kerran viikossa koiravaljakolla.

Valinnan perusteluina ei ole käytetty (1) saavutettuja tuloksia, (2) luottamustehtäviä tai (3) tieteellistä julkaisutoimintaa, kuten ei myöskään (4) tutkinnon laatua ja arvosanoja.

1) Olen työskennellyt vuosituhannen molemmin puolin Takahikiän kunnan kaavoitusinsinöörinä. Tuona aikana laadin kuntaan yleiskaavan sekä useita asemakaavoja. Osin niiden ansiosta aiempi muuttotappiokunta muuttui muuttovoittoiseksi. Sitä ennen sekä sen jälkeen työskentelin yksityisellä puolella rakennustekniikan suunnitteluinsinöörinä. Kuulemani mukaan virkaan valitun ainoa työtehtävä kaavoituspuolella on hänen väliaikaisesti virkaa hoitaessaan ollut kunnan uuden urheilukentän suunnittelu. Onneksi urheiluseurat ehtivät nähdä suunnitelman ennen sen hyväksymistä ja selittää suunnittelijalle, että 400 metrin mittainen juoksurata tarkoittaa sisä- eikä ulkoreunaa pitkin mitaten. Tämän pikkuvirheen kyllä antaisi urheilusta mitään ymmärtämättömälle anteeksi, mutta että ympyrän muotoiset rata ja futiskenttä? Kieltämättä hänen suunnitelmalle antamansa nimi "Colosseum" oli kyllä iskevä, mutta ei muotoa olisi tarvinnut kopioida esikuvasta.

2) Olen ollut Tekniikan Akateemisten Liiton valtakunnallisen hallituksen jäsen vuodesta 2010 alkaen. Tämän lisäksi minulla on harrastustoimintaan liittyviä luottamustehtäviä. Valitun ainoa linkki luottamustehtäviin on se, että hänen setänsä on kunnanvaltuuston jäsen. Valinta kuulostaa jo tällä perusteella sisäpiirisuhteilla sovitulta. Onhan kuntanne muualla Suomessa tunnettu siitä, että siellä katsotaan kieroon kaikkia niitä, jotka eivät ole vähintään viidennessä peräkkäisessä sukupolvessa serkkunsa kanssa naimisissa. Jos Hornankuusesta löytyy sellainen harvinainen yksilö jolla on tasan kymmenen sormea, aika varmaa on että niitä ei kuitenkaan ole yhtä montaa molemmissa käsissä.

3) Olen ollut Rakennustekniikka -lehden kuukausittainen kolumnisti yli kymmenen vuotta. Minulla on useita ammattialaani liittyviä patentteja. Tämäkin olisi teille käynyt ilmi, koska ne mainittiin työtodistuksissani. Valitettavasti hallintojohtaja ei vaivautunut lukemaan niitä. Luulin, että tämä oli ilmeisesti merkki siitä, että työtodistuksilla ei ole merkitystä, koska valinta on selvä ansioiden ja haastattelun perusteella. Lähinnä se olikin merkki siitä, että hallintojohtaja on, kuten ylivoimainen enemmistö kuntanne asukkaista, ilmiselvästi lukutaidoton. Koko haku- ja haastatteluprosessi oli pelkkää pelleilyä ja viattomien sivullisten ajan haaskaamista. Tosin tämähän on kuntanne virkamiehille tuttua, koko virkamiehistönne olemassaoloa voi luonnehtia ihmiskunnan yhteisen hapen tuhlaamiseksi.

4) Olen koulutukseltani diplomi-insinööri erinomaisin arvosanoin. Se ensimmäinen kirjain tuossa oppiarvossa on pehmeä t, mikäli ette sitä tunnistaneet. Virkaan valittu on AMK-insinööri, joka saa arvosanoistaan päätellen kiittää oppiarvostaan kokeiden tarkastajien seniliteettiä, armollisuutta ja pelkoa siitä, että jos sitä ei päästä nyt läpi, niin tuo imbesilli tulee tälle kurssille vielä neljännen kerran. Mikäli ette tiedä mitä AMK tarkoittaa, niin se tarkoittaa Aina Minä Kohellan. Ja jos ette tiedä, mitä eroa on diplomi-insinöörillä ja AMK-insinöörillä, niin ero on aika tarkkaan sama kuin nussimisella ja runkkaamisella. Oletan että löydätte kunnastanne jonkun, joka osaa kertoa teille miltä nussiminen tuntuu. Lampaita ei lasketa.

Tiedän kyllä, että virkavalinnasta tehdyn oikaisuvaatimuksen läpi saaminen on vaikeampaa kuin tunkea keitetty spagetti villikissan perseeseen, koska virhettänne te ette myönnä. Eikä sillä loppujen lopuksi ole niin väliä. En minä idioottien kanssa olisi halunnutkaan työskennellä ja se, ettette minua valinneet, on selvä merkki siitä että olette idiootteja. Niinpä toivotan onnea tuoreelle kaavoitusinsinöörillenne, pitäähän valinta hänet ainakin poissa kaduille kuolaamasta. Jos hän jostain syystä tietää kummin päin kynää pidetään kädessä, kehotan ensimmäisenä kaavoitusurakkana piirtämään kuntaan ohitustien. Sen toteuttamisen jälkeen kunnastanne olisi edes yksi positiivinen asia kerrottavaksi.

Päätöksen saatuani olen yrittänyt tavoittaa puhelimitse sekä hallintojohtajaa että kunnan teknistä johtajaa. Kumpikaan ei ole vastannut puheluihini eikä soittopyyntöihini. Ilmeisesti puhelimessa on liian monta liikkuvaa osaa, jotta osaisitte sitä käyttää. Toisaalta onhan kunnassanne osattu ennenkin ratkoa teknisiä ongelmia. Tietääkseni Hornankuusessa ymmärrettiin siirtyä käyttämään valuuttana rahaa heti, kun huomattiin oravannahkojen tukkivan kirkonkylän baarin pajatson.

Kaiken huippu oli se, että viran tullessa auki otin yhteyttä hallintojohtajaan. Kysyin, onko virka ihan oikeasti auki vai onko siihen katsottu joku valmiiksi. Jos on, niin en viitsi vaivautua hakemaan. Se limanuljaskan reinkarnaatio kehtasi väittää, että ei tässä mitään ole koplattu.

Mikäli olisitte fyysiseltä kooltanne yhtä suuria kuin moraaliltanne, teidän pitäisi nousta varpaillenne kyetäksenne nuolemaan mäyräkoiran palleja.

Kunnioittavasti Teidän

(allekirjoitus)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

torstai 21. elokuuta 2014

Mitä helvettiä minä juuri luin?

Kun nyt sattuu olemaan kiinnostunut melkein kaikesta mahdollisesta ja aivan erityisesti erikoisista faktoista, niin silloin tällöin osuu Wikipedia-artikkeliin jollaista ei olisi edes osannut kuvitella olevan olemassa. Itse asiassa koko aiheesta on sekä englannin- että suomenkielisissä Wikipedioissa omat artikkelinsa.

20. Täsmennyssivu (täsmennyssivu)
Siis voisitko olla vähän täsmällisempi siinä mitä olit etsimässä?

19. Katukylttivarkaus
Jos katu sattuu sijaitsemaan Liverpoolissa ja on nimeltään ”Penny Lane”, olisi suotavaa asentaa valvontakamera kuvaamaan kylttiä 24/7. Suosiota ovat saaneet myös ”Butt Hole Road”, itävaltalainen pikkupaikkakunta ”Fucking” ja ranskalaiskylä ”Condom”. Suomesta mainittakoon opaskyltit ”Tiukka 2” sekä ”Pöljän koulu”.

18. Bristolin asteikko (sama suomeksi)
Monille on lääketieteestä tuttu Glasgow'n kooma-asteikko, jonka avulla määritellään tajuttomuuden tila. Tästä on joskus vitsailtu, että Glasgow mahtaa olla melkoisen tajuton paikka. Mutta mitä voidaan sitten vastaavasti todeta Bristolista?

17. Puh-veli
Jos joku sanoo kahdeksan kertaa peräkkäin ”Buffalo”, kyseessä on kieliopillisesti täysin järkevä lause englanniksi. Sana näet voi tarkoittaa kolmea eri asiaa: 1) Buffalon kaupunkia, 2) amerikanbiisonia eli puhvelia ja 3) dominoivaa kiusaamista. Buffalo buffalo Buffalo buffalo buffalo buffalo Buffalo buffalo. Eli purettuna: (1) (Buffalolaiset) (2) (biisonit joita) (3) (toiset buffalolaiset) (4) (biisonit) (5) (kiusaavat) (6) (kiusaavat itse) (7) (buffalolaisia) (8) (biisoneita).
Huvittavaa asiassa on myös se, että biisoneita ei esiinny Buffalossa eikä mahdollisesti ole koskaan esiintynytkään, vaikka vielä kolmesataa vuotta sitten esiintymisalueen raja oli Buffalon lähettyvillä.

16. TIMBER! I mean COW-BER!
Urbaani legenda – vai pitäisikö sanoa kantrilegenda – väittää, että lehmä nukkuu seisaallaan. Kun sitten hiipii ääneti kuolleesta kulmasta sen lähelle ja antaa äkillisen tönäisyn, lehmä kaatuu komeasti kyljelleen. No, ensinnäkin lehmät eivät ilmeisesti nuku seisaallaan. Toiseksi ne painavat monta sataa kiloa ja ovat neljän tukipisteen varassa. Kolmanneksi yritäpä hiipiä nukkuvan märehtijän luokse ilman että se herää, otusten evoluutio kun on opettanut ne olemaan 24/7 varuillaan saalistajien takia. Neljänneksi, voin useampiakin eläinlajeja paimentaneena vakuuttaa, että lehmä on maailman vittumaisin eläin kun sen yrittää saada tekemään jotakin mitä se ei itse halua, kuten siirtymään laitumelta toiselle. Mutta että tästä pitää kirjoittaa kokonainen Wiki-artikkeli...

15. Miksi Itella nostaa postimaksuja
Aristokateista muistetaan, kuinka hovimestari Edgar lähetettiin matka-arkussa Timbuktuun. Ilmeisesti tapaus ei ollut ainutlaatuinen.

14. Macvaario
Vihdoinkin Mac on saatu hyötykäyttöön. Tällainen löytyy varmaan Bill Gatesin olohuoneesta. Ja jos tämä on Gatesin keksintöä, niin kyseessä on varmaan kaikista hänen oivalluksistaan vähiten kaatumisherkkä.

13. Islannin banaanintuotanto
Kun Islannin talous ylikuumeni, niin eivätpä taloustieteilijät muistaneet kyseessä olevan todellakin banaanivaltion. Islannissa tuotettiin geotermisen energian turvin banaaneja kaupallisessa mittakaavassa 1945-59, aina siihen asti kunnes hallitus poisti banaanien tullimaksun. Vaikka lähes ilmaista energiaa onkin saatavilla, ongelma on kypsymisaika. Islannissa banaanien kypsyminen vie kaksi vuotta siinä missä tropiikissa muutaman kuukauden. Nykyään banaaneja viljellään maassa vain tutkimusmielessä.

12. Chicagon korotus
1800-luvulla Chicagon keskusta oli vain aavistuksen verran korkeammalla kuin Michigan-järven pinta. Jokainen LVI-insinööri voi päätellä mitä tämä tarkoittaa. Niinpä kaupungin keskustaa päätettiin korottaa parilla metrillä. Osa rakennuksista ja katukäytävistä purettiin ja rakennettiin uudelleen, mutta suurin osa kohotettiin hydraulisin nosturein ylemmäs. Operaatio toteutettiin suunnilleen vuosien 1858-66 välisenä aikana.
Olen minäkin pariin kertaan ollut nostamassa kesämökkejä kulma kerrallaan tavallisin autonosturein joitakin kymmeniä senttejä. Mutta että kokonainen kaupunki ja kahdella metrillä...

11. ABC-kiria
Esperanto on keinotekoinen kieli, jonka kehitti L.L. Zamenhof 1887. Sitä osaa ainakin jossain määrin kaksi miljoonaa ihmistä. Mutta että sille on kehitetty kuvitteellinen historia ja kuvitteelliset varhaisemmat versiot...

10. Heilu mun keinuni
Kun sirkusnorsu heittäytyy väkivaltaiseksi ja tappaa hoitajansa, kuinka saada se hengiltä? Hankala kysymys ennen nykyaikaista lääketiedettä. Mary-norsun tapauksessa 1916 tarvittiin nosturi ja tukevaa vaijeria. 1826 Lontoossa Chunee-norsua lopettamaan kutsuttiin joukko-osasto sotilaita. 152 musketinluotia ei riittänyt, vaan maahan kellistynyt norsu päästettiin lopulta kärsimyksistään keihäällä. Nykyäänkin hätätilanteessa, jos järeämpää aseistusta ei ole saatavilla, tarvitaan melkoinen määrä lyijyä. Tyke-norsu otti 1994 Havaijilla 86 osumaa poliisin luodeista ennen kuukahtamistaan. Thomas Edisonilla oli toki ollut oma ratkaisunsa, jolla aggressiiviseksi tullut Topsy-norsu lopetettiin 1903 ja tapaus kuvattiin filmille.

9. Sisään- vai ulospäin?
Onhan se tietysti erittäin raivostuttavaa, jos WC-paperin rulla on laitettu telineeseen siten, että se avautuu seinään päin. Mutta että siitä pitää tehdä yli 5000 sanan mittainen Wikipedia-artikkeli. Kävipähän kuitenkin ilmi se, että edes tässä asiassa kuulun enemmistöön: 68 % ihmisistä asettaa rullan ulospäin aukeavaksi.

8. Ja minä kun luulin, että sitä käytti vain Ilse Koch lampunvarjostimiin
Kannattaa harkita ostopäätöstä tarkkaan, kun mainostetaan ”kirjan olevan nahkakansiin sidottu”. Ja sivumennen huomauttaen, Ilse Kochin lampunvarjostinharrastusta ei kyetty oikeudessa todistamaan, se kylläkin että materiaalia hänellä olisi niiden valmistukseen ollut.

7. Luettelo Kim Jong-ilin arvonimistä
Näistä taitaa puuttua vain ”Asunto-osakeyhtiö Arirang-talojen varatilintarkastaja”.

6. Pandaporno
Noniin, te kaikki likaiset pikku pervertikot. Tämä EI OLE tarkoitettu teidän kiihoittamiseksenne, vaan pandojen. Noiden alppihiihtäjän negatiivien lisääntyminen tarhaoloissa kun ei ottanut oikein onnistuakseen. Niinpä joku neropatti keksi näyttää frigidipandoille jättiscreeniltä toisten pandojen paneskelua. Kiinalaiset saivat tämän kuulemma toimimaan, kun ensin kokeiltu Viagra ei pandoihin tepsinyt. Epävirallisten väitteiden mukaan Viagra olisi saattanut muuten tehota, vaan kun kiinalaiset käyttivät omassa maassaan valmistettua piraattikopiota. Toimii muuten hyvin, mutta jättää juuresta kaksi alinta senttiä löysäksi.

5. Yes shit, Sherlock!
Isokudu on eteläisessä Afrikassa elävä antilooppilaji, joka tekee pieniä, kovia ja pyöreitä papanoita. Vuonna 1994 eteläafrikkalaiset kehittivät urheilulajin, jossa katsotaan kuka sylkee (sic!) kudunpapanan pisimmälle. Vuonna 2006 tehty ME on Shaun van Rensburgin nimissä, 15,56 metriä. Suomessa lajista voitaisiin tietysti jalostaa talviversio, koska poronpapanat eivät sovellu kilpailukäyttöön muuten kuin jäätyneinä. Isokudun papanat lienevät kovempia. Tiedossa ei ole, kilpaillaanko Etelä-Afrikassa juniorisarjoissa pikkukudun papanoilla.

4. Tämä kalenteriin liputuspäiväksi!
Eli Go Topless Day. Jos miehet saavat kesähelteillä olla ilman paitaa, niin miksi eivät sitten naisetkin? Tosin joitain rajoituksia pitäisi olla, esimerkiksi kynätestin läpäiseminen. Koska kaikkeen mahdolliseen tarvitaan nykyisinä EU:n ankeina aikoina virasto, lupapaperit ja leimat, niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi testaajaksi. Ammattinimikkeeksi sopii vaikka ylitissitarkistaja.

3. Wienin ensimmäinen vihannesorkesteri
Eli orkesteri, jonka soittimet on valmistettu vihanneksista. Basistia porukassa ei ole, koska häntä ei erottaisi soittimista. Älä heitä muusikkoja tomaateilla – he soittavat niillä takaisin! Ja tässä encore vastoin yleisön pyyntöjä.

2. Sodassa ja rakkaudessa...
Toisessa maailmansodassa ei käytetty kaasuaseita. Niitä kuitenkin kehiteltiin. Eräs lievemmästä päästä olleista oli ei-tappava kaasuase, jota suunnitteli CIA:n edeltäjä OSS. Tarkoitus oli kehittää spray, jota voitaisiin suihkuttaa huomaamattomasti. Näitä annettaisiin sitten vastarintaliikkeen taistelijoille, jotka kaupunkiympäristössä saksalaisen upseerin ohittaessaan antaisivat pikasuihkauksen tämän vaatteisiin. Hetken kuluttua vaatteista leviäisi ällöttävä pierunlöyhkä, joka kestäisi pitkään. Tarkoitus oli nolata saksalaisen upseerikunnan arvovalta. Hanke lakkautettiin, kun huomattiin sprayn leviävän aivan yhtä tehokkaasti ruiskuttajaan kuin kohteeseen. Tuskin tämä olisi muutenkaan saanut preussilaisen upseerin monokkelia tutisemaan, maan kansallisruoka kun on hapankaali.

1. Siis että MIKÄ kone?
Matemaatikko David A. Cox kehitti 1979 algoritmin, jolla voidaan määrittää ”onko annettu leikkausten joukko kanta Mordell-Weilin ryhmän elliptisille pinnoille E → S, jossa S on isomorfinen projektiosuoran kanssa”. Apunaan hänellä oli toinen matemaatikko Steven Zucker. Algoritmi toimii konemaisesti, joten sille annettiin keksijöidensä mukaan nimi ”Cox-Zucker -machine”.

maanantai 18. elokuuta 2014

Välihuomautus 59: Kuinka mokata taktisesti, osa n

Ennen naisten EM-estefinaalia minulta kysyttiin, millä taktiikalla Sandran tulisi juosta. Vastasin, että jos joku lähtee vetämään 9.30 -vauhtia tai kovempaa, niin ei muuta kuin roikkuu mukana ja hoitaa homman lopussa. Ja jos kukaan ei lähde, niin sitten tekee itselleen sopivimman taktisen ratkaisun. Joka taas olisi seuraava: alussa keulaan, neljä ensimmäistä kierrosta siinä, riittävän kovaa, pakka hajalle. Sandra kykenee rajuun alkuvauhtiin omalla vedolla ja ylläpitämään tasonsa vielä lopussa. Esimerkiksi kauden ensimmäinen SE tuli soolona juosten ensimmäisen kilometrin väliajan ollessa 3.05. Eli siis, jos kukaan ei lähde tarpeeksi kovaa (3.10 km-vauhti), niin keulaan ja neljä kierrosta siinä. Saadaan riittävä alkuvauhti, jono syntymään ja ainakin viisi juoksijaa putoamaan. Sitten tulee kaksi Sandralle vaikeaa kierrosta. Siinä hölläys ja hengähdys juuri ennen seuraavaa estettä, jolloin muilta kuluu energiaa paikan hakemiseen ja esteen ylitykseen todennäköisesti normaalia hankalammassa ruuhkassa. Esteen jälkeen kärkeen haluavien on kierrettävä ohi ja kulutettava voimia. Pari kierrosta näin, siinä 5-6 sijan paikkeilla pysyen ja tarkkaillen. Ja koska osa on jo pudonnut, pussiin joutumisen riski on vähäinen. Sitten lopussa parinsadan metrin kiri ja katsotaan, kenellä pelut pieniä on. Eli eletään Sandran vahvuuksilla, heikkouksia välttäen: kova alkuvauhti, rauhallisempi tahti kahden kilometrin paikkeilla ja keskipitkä kiri.

Sitten ennen finaalia valmentaja Guy Storbackan haastattelu. Mies sanoo, että taktiikkaa ei ole, mutta jos vauhdinpitäjää ei löydy, Sandra menee keulaan (bra, bra!) ja vetää pari kierrosta (vad som helvete!), niin että juoksu pääsee vauhtiin. Fyi fan, ei kahden kierroksen järkevällä vedolla kukaan putoa joukosta ja koko suunnitelma perustuu siihen, että sen jälkeen löytyy joku joka jatkaa samaa tahtia. Hoppas att... Ja sitten vielä Sandra on ennen finaalia sanonut, että hän tietää olevansa Charlotta Fougbergia parempi. Niin onkin, mutta onko hän tuijottanut liikaa tämän kauden tilastoja ja unohtanut, hänen ja Fougbergin ennätykset eivät suinkaan ole porukan parhaat?

Estejuoksijat marssivat kentälle. Sandra hymyilee leveästi. Onko se itsevarmuutta, epävarmuutta vai ylimielisyyttä? Hitostako minä sitä tietäisin, olen koko ikäni yrittänyt pysyä perässä naisten mielenliikkeissä surkealla menestyksellä.

Kisa. Sandra lähtee keulaan heti, kukaan muu ei ole halukas vauhdinpitoon. Katson että vauhti on ehkä aavistuksen liian varovainen. Ensimmäinen kilometri 3.09,85, se saattaa kuitenkin olla riittävä jos jatkaa vielä samaa tahtia. Mutta toisin käy – Sandra on jo jarrutellut ja luovuttanut johtopaikan noin 900 metrin kohdalla. Ei helvetti, ei noin, ei tässä vaiheessa. Melkein odotan, että ryhmän hännillä oleva Johanna Lehtinen kiljaisisi lakinaisen koulutuksellaan jenkkityyliin: ”I object!”
Eikä vauhti nouse, vaan hidastuu. Kaikki mukana ryhmässä, mikä tarkoittaa ruuhkaa. Pari seuraavaa kierrosta Sandra on pussissa, joutuu asettelemaan askeliaan esteille, tönimistä, energiaa hukkaan. Sandra seilaa puolelta toiselle, juoksee ylimääräistä. Kolmanneksi viimeisen kierroksen alkaessa hän joutuu kuluttamaan hieman voimiaan, kun on jäänyt vesiesteellä pari metriä ja seuraavalla suoralla edellä oleva slovenialainen putoaa kärkijoukosta. Sandra joutuu kiertämään hänet kaarteessa ja kirimään eron kiinni. Toisen kilometrin aika 6.24,33, melkein viisi sekuntia enemmän kuin ensimmäinen.
Muutama on pudonnut joukosta.Vielä on kaikki mahdollista... mutta sitten tulee kriittinen vesieste. Sandra jää kahluualtaaseen leikkimään. Hän on seitsemän naisen kärkiryhmän viimeisenä, varoo, epäonnistuu, ottaa ylimääräisen askeleen veden alla ja samalla hetkellä edellä oleva ryhmä kiihdyttää. Sandra jää muutaman metrin. Vielä hän yrittää kiskoa rakoa kiinni, mutta tekniikka on ponnetonta. Näkee, että selkäranka on poikki. Askel ei osu hyvin ensimmäiselle kuivaesteelle ja sitten tulee lievä paniikki. Äkkiä rako kiinni, onnistuneesti, mutta vauhtia on liikaa. Sandra ajautuu seuraavalla esteellä liian kovassa vauhdissa kakkosradalle eikä askel taaskaan sovi. Se on viimeinen naula arkkuun, hän jää pari metriä ja on kuluttanut voimansa spurttiin. Tämä oli tässä, ei tule tänään mitalia, sanon.
Eikä tule. Sandra jää vielä pari sijaa ja on maalissa yhdeksäs loppuajalla 9.47,95. EM-kultaa tulee ajalla 9.29,43, viisi sekuntia hitaammin kuin Sandra on tällä kaudella juossut.
Olisiko hän taktisesti onnistuneessakaan juoksussa siltikään pärjännyt Fougbergin kirissä selkeästi kukistaneelle Saksan Möldner-Schmidtille, on sitten kokonaan toinen asia. Ei todennäköisesti tämän päivän terävyydellä. Mutta normaalisandralle juoksu olisi kuin tehty. Jos minut olisi pidetty uutispimennossa ja näytetty kisan jälkeen viimeinen kierros siten, että juoksijat olisi pikselöity tunnistamattomiksi, olisin ollut satavarma siitä, että Sandra voitti kisan. Möldner-Schmidt toimi täsmälleen Sandran tyylillä. Viimeisessä kaarteessa vähän ulommas ennen vesiestettä, varma ylitys, sitten kiihdytys johtajan rinnalle, viimeisen esteen jälkeen urku auki ja voittoon.

Maalissa Sandra oli pettynyt, tietysti. Sanoi, että edellisenä päivänä olikin ollut vähän väsymystä, mutta itse juoksussa ei tuntenut oloaan väsyneeksi eikä tiennyt mikä meni pieleen. Hyvin tyypillistä silloin, kun kyseessä on henkinen murtuminen. Vastoin odotustani Sandra ei vielä ollut valmis. Mutta nyt hänestä voidaan kysyä samoin kuin eräällä suomenruotsalaisella yritysjohtajalla oli aina tapana alempia johtajia päätettäessä: ”Har han (eller nu hon...) ätit skit?” Ja vastata, että ”ja, det har hon gjort”.

Kyse on siitä, kykeneekö Sandra kohtaamaan epäonnistumisensa syyt ja kasvamaan niiden yli voittajaksi. Kun ottaa huomioon hänen henkisen voimansa kehityksen viimeisen parin vuoden aikana, olen valmis vastaamaan että kyllä on. Nyt on syöty paskaa ja siitä on aika oppia. Sandra itse sanoi haastattelussa, että vain kultamitalilla oli hänelle merkitystä. Asenne ainakin on kohdallaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Röörit poikki II

Kirjoitin taannoin, kuinka maapallon väestönkasvua voidaan hillitä sterilisaatioin. Lyhyesti sanottuna idea oli se, että jokainen maa tehköön omien kansalaistensa kanssa ihan mitä lystää. Muihin maihin muuttajien kohdalla sallitaan vain yksi lapsi, ellei sitten maksa veroina tms sakkomaksuina valtion kassaan asuinmaan vuotuisen BKT/asukas verran.

Kuten kirjoitin tuolloin, maapallo ei yksinkertaisesti kestä väestönkasvua. Esimerkkinä käytin Nigeriaa, jossa on nyt arviolta 175 miljoonaa asukasta. Ennusteiden mukaan Nigeriassa on 900 miljoonaa asukasta vuonna 2100. Sata vuotta sitten maassa oli arviolta 20 miljoonaa asukasta. Tämä ei toimi. Sitten ylijäämäväestö, jolle elantoa ei löydy, dumpataan kehittyneisiin maihin kuluttamaan luonnonvaroja moninkertaisesti. Pahinta asiassa on se, että Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan tulee kehitysmaista kerma päältä. Jos ja kun näin on, en edes uskalla kuvitella mitä sinne jää jäljelle, kun tulijatkin ovat mitä ovat. Tulee mieleen se vitsi, jossa fiksuin turkulainen muutti Tampereelle. Taso laski molemmilla paikkakunnilla.

Esitys pistäisi tosissaan miettimään siirtolaisuuden kannattavuutta ja hillitsisi tehokkaasti väestönkasvua, kun jokaisen maan pitäisi ottaa vastuu omista asioistaan. Ekologinen jalanjälki eri maissa on sellainen, että vain harvat maat (Suomi on yksi) ovat luonnonvarojen nettotuottajia, suurin osa kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Lukemat ovat joskus järkyttäviä, esimerkiksi jos Nigerin elintaso haluttaisiin nostaa länsimaiselle tasolle siten, että maa olisi ekologisesti tasapainossa, siellä saisi olla vain 2,6 % nykyisestä väkiluvusta. Asukkaita Nigerissä on noin 16 miljoonaa. Väkiluku itsenäistymisen aikoihin 1960 (vanhempia tietoja ei ole) oli 3,2 miljoonaa. Sen verran maa kykeni miten kuten elättämään.

Onhan esimerkiksi selvää, että Lähi-Idän levottomuuksissa kyse ei ole niinkään islamista, vaan liian suuresta väestöntiheydestä. Toki maiden kulttuurit vaikuttavat, Israel nyt on pysynyt kasassa siinä missä naapurimaissa on levottomuuksia. Mutta esimerkiksi Syyrian väestönkehitys kertoo selvää kieltään: maassa on nyt noin 23 miljoonaa asukasta, kun vuonna 1937 oli 2,3 miljoonaa. Kuvitelkaa miltä tuntuisi, jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samaa tahtia. Täällä olisi noin 40 miljoonaa asukasta. Tai katsotaan Egyptiä. Maassa oli sata vuotta sitten noin 12 miljoonaa asukasta, nyt on 85 miljoonaa. Melkein kaikki pakkautuneina kapealle kaistaleelle Niilin rannoille. Kuka tahansa rottakokeisiin tutustunut voi kertoa, mitä silloin tapahtuu populaatiolle.

Ryhdyin kehittelemään taannoin esittämääni ajatusta väestönkasvun hillitsemiseksi. Jos jokaisella ihmisellä olisi kaksi lasta, väkiluku pysyisi suunnilleen vakiona. 2,1 on lapsikuolleisuuden takia useimmin esitetty tarkka arvo, mutta kaksi lasta tarkoittaisi sitä, että tällöin maapallon väkiluku pikkuhiljaa alenisi, mikä on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta.

Ajatus on seuraava: jokaisella on oikeus vain kahteen lapseen. Kun toinen lapsi on syntynyt, tehdään pakollinen sterilisaatio. Paitsi jos on ostanut lisää lapsioikeutta. Lapsioikeuksien määrä on kuitenkin vakio koko maapallolla. Niitä myydään globaalissa pörssissä, jossa hinta määräytyy markkinoiden mukaan. Jos Jussi päättää, ettei halua lapsia tai haluaa vain yhden lapsen, hän voi tarjota lapsioikeutta myytäväksi pörssiin esimerkiksi hintaan 2000 euroa. Maija, joka haluaa kolmannen lapsen, maksaa sen 2000 euroa pörssin kautta Jussille.

Pörssi olisi siis globaali. Eli jos George Liberiasta haluaa myydä lapsioikeuttaan, niin ostaja voi olla Seiko Japanista – tietysti markkinahintaan ja nimettömästi.

Lapsioikeuksien valvonta olisi sitten haasteellinen tehtävä. Se edellyttäisi lähes täydellistä globaalia väestökirjanpitoa, mutta sen ei pitäisi olla nykyteknologialla mahdotonta. Jokainen geenitestiin, jokainen lapsi geenitestiin heti synnyttyä, niin biologiset vanhemmuudet selviävät hetkessä. Ja kun omistetut lapsioikeudet on käytetty, niin välittömästi sterilisaatioon.

Systeemin kustannuksia on mahdotonta laskea, mutta ei niiden mahdottomia pitäisi olla – ainakaan vaihtoehtoon verrattuna.

Jos jokin maa kieltäytyisi ratifioimasta sopimusta tai sitä noudattamasta, niin siitä vaan – mutta samalla se eristettäisiin täysin kauppasaartoon.

Järjestelmä rajoittaisi erittäin tehokkaasti väestönkasvua juuri siellä, missä se on ongelma – etenkin jos se yhdistettäisiin aiemmassa kirjoituksessa esitettyyn siirtolaissääntöön. Samalla kehitysapu kulkisi tehokkaammin ja markkinoiden määräämällä arvolla ihmiseltä suoraan ihmiselle, länsimaista kehitysmaihin. Tai jos länsimaissa ei haluttaisi lapsia hankkia, niin silloinhan väestönkasvu rauhoittuisi kehitysmaissa entisestään, kun elintaso ei nousisi. Yksi positiivinen puoli asiassa olisi myös se, että järjestelmä kannustaisi yksiavioisuuteen ja kestävämpiin liittoihin. Jos on ensimmäisestä avioliitosta jo kaksi lasta, pitäisi ostaa lapsioikeus uuden, lapsettoman puolison kanssa liittoon mennessä. Puhumattakaan moniavioisista liitoista, kun äijä on kaksi vaimoa höpsötellyt raskaaksi, niin tulee kalliiksi hankkia lisää lapsioikeutta itselleen muita vaimoja varten.

Toki järjestelmää voitaisiin kiertää monin tavoin, muutamia esimerkkejä:
1) Viranomaisten välttely ja korruptio
2) Siittiö- ja munasolujen säilöminen ja keinohedelmöitys steriloinnin jälkeenkin
3) Keinohedelmöitys siten, että kerralla syntyy useampi lapsi
4) ”Häntäheikki” voisi saada useamman naisen kerralla raskaaksi

Nämä ilmiöt olisivat kuitenkin marginaalisia ja vaikuttaisivat pahimmillaankin vain siten, että keskimääräinen lapsiluku nousisi uusiutumistasolle 2,1.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Suomalaisen yleisurheilun taso 2014

Huomautus: Aiemmin olen tämän päivityksen tehnyt välihuomautuksena, mutta nyt tulee sen verran muutakin asiaa, että tämä on viikkojuttu. Aluksi perinteinen tasopäivitys. Sen jälkeen laji lajilta kestävyysjuoksujen pika-analyysi. Analyysien välissä kursiivilla välikevennyksenä kisaviikonlopun sattumuksia.



Kalakukkojen rauhoitusaika Kuopiossa on alkanut monituhatpäisen yleisurheiluväen poistuttua paikkakunnalta. Tein vuonna 2011 tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Linkistä voivat uudet lukijat tutustua asiaan. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen samalla periaatteella eli kolmihenkisten joukkueiden "maaottelut" kaikkia historiallisia Kalevan Kisoja vastaan. Tämä tuottaa tälle vuodelle 106 ottelua, koska kyseessä olivat 107. Kalevan Kisat.

Taso oli nousussa. Tämä vuosi peittosi viime vuoden selkein lukemin 412,5 - 379,5. Itse asiassa kyseessä olivat kovatasoisimmat kisat sitten vuoden 2007. Sitä aiemmille kisoille tuleekin sitten tappioita aina vuoteen 1986 asti, joista tulee voitto. Tätä aiemmista tappio kärsitään vuosien 1985, 1984, 1983, 1981 ja 1976 kisoille.

Kokonaissaldona vuosi 2014 kerää 80 voittoa ja 26 tappiota. Tämä vie sen kaikkien aikojen taulukossa sijalle 28. Vuosi 2013 on sijalla 35, saldona 73 voittoa.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa aina 16-6 -voiton. Ensimmäinen pistemenetys tapahtuu vuoden 1926 kisoja vastaan; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa hellekisassa voitettu muut suomalaiset paitsi Tuomas Jokinen, jolle olisi tullut 24 sekunnin tappio. Ensimmäinen lajitappiokin tulee tietysti 5000 metrillä, vuoden 1937 kisat voittavat 12-10, kiitos kolmikon Taisto Mäki - Arvo Askola - Lauri Lehtinen, joka häviää Tuomas Jokiselle mutta voittaa muut suomalaiset. Kova porukka, kultamitalisti oli ME-mies ja Euroopan mestari (olisi luultavasti myös olympiavoittaja ilman sotia), hopeamitalisti olympiamitalisti ja pronssimitalisti ME-mies ja olympiavoittaja.

Viimeinen täysin pistein (joka laji 16-6) otettu voitto on vuoden 1932 kisoja vastaan. Tuolloinhan kyseessä olivat B-kisat, koska Los Angelesiin matkannut olympiajoukkue puuttui paikalta.

Ja sitten kommentit matka matkalta, välipalana välihuomautuksia kursiivilla.

SUL:n puhheenkulujettaja (huom. savolainen versio) Vesa Harmaakorpi avasi sunnuntain kisapäivän puheella, jossa totesi mm. "Suomalainen yleisurheilu purjehtii vahvassa myötätuulessa...", johon mutisin sarkastisen välihuomautuksen "...suoraan kohti karia." Mutta oikeassahan hän oli ainakin tulosvertailun perusteella.

M 800 m
Vantaan Rudisha kukisti odotetusti Espoon Borzan. Kärjessä alusta loppuun! Yllättäjä Panu Jantuselle soi mieluusti hopeaa, ensimmäinen KK-mitali hänelle. Sandells ei ihmeitä esittänyt, ellei paikalle ilmestymistä sellaiseksi lasketa. Joonas Rinteen murtautumista kärkeen on odoteltu jo pari vuotta, mutta eiköhän se sieltä vielä tule. 19-vuotiaan lupauksen suurin haaste on sama kuin aikoinaan Voitto Hellstenillä, jolla omien sanojensa mukaan oli niin lyhyet jalat, että hädin tuskin maahan asti ylettivät. Toisaalta Hellstenillä oli olympiapronssia.

Jännitystä kentälle saatiin moukarinheitossa, jossa järjestäjät olivat avanneet häkkiä metrin verran liikaa. Pituushyppypaikalla toimitsija oli maalialueella, mutta ei ihan ottanut osumaa. Kuulemma puhelimet olivat kuumina tapauksen jälkeen.

M 1500 m
Käsikirjoituksen mukaan: taktiikkajuoksu, Keskisalo heittää lopussa koko porukan ohi ja nelikko Lindahl - Bertolotti - Marttinen - Kekki ratkoo seuraavat sijat. Etukäteisveikkailuissa ainoa mikä meni pieleen oli sijojen 2-5 keskinäinen järjestys. Ilahduttavia asioita: 1) Jukka Keskisalo heitti hitaan alkuvauhdinkin jälkeen reilusti mailereiden ohi ja löysäsi silti lopussa. 2) Riku Marttisen paluu kuosia kohti. 3) Vasta 16-vuotiaan Jiri Karjalaisen ennakkoluulottoman rohkea ja taktisesti kelvollinen juoksu. Keskisalon kunto näyttää todella hyvältä Zürichiä ajatellen, toivottavasti selkä kestää. Esteet hän jätti väliin, kun sai tältä matkalta jo kaksi kultamitalia: omansa ja valmentajamitalin itsensä valmentajana.

Yleisöä oli silmämääräisesti arvioiden melkein saman verran joka päivä, toki nousujohteisesti. Yllätys oli, että sunnuntaina katsomo ei ollutkaan aivan täynnä. Ehkä Pitkämäen poisjäänti verotti tuhatkunta ihmistä. Juttelin media-asiantuntijan kanssa ja hän sanoi, että ilman suoraa TV-lähetystä yleisöä olisi ollut 50 % enemmän. Nyt he eivät halunneet lähteä helteeseen hikoamaan, kun kotisohvalta näki hyvin. Tosin jos olisi tullut vettä, niin yleisöä olisi ollut vielä vähemmän. Ja jos sää olisi ollut epävakainen, kenties vielä vähemmän koska silloin ei olisi tiennyt, varautuako sateeseen vai helteeseen. Joskus tuntuu että ihmiset ovat asuneet jo liian pitkään lämmitetyissä ja ilmastoiduissa huoneissa.

M 5000 m
Tyll-sää. Kärkinelikko oikein ja oikeassa järjestyksessä. Jokinen teki viisaan ratkaisun, kun ei lähtenyt Koririn kyytiin. Sen jälkeen hän olikin suomalaisten keskinäisessä otatuksessa ylivoimainen ja ratkaisi sen varhaisessa vaiheessa. Siikaluoma hävisi Niemiselle, kuten odotettua oli, mutta ei kyennyt haastamaan aivan odotetusti. Tuomas Jokisesta on valitettavasti todettava, että hän jää luotettavan maaottelujyrän tasolle, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Vielä muutama vuosi sitten hänellä oli lupaava tulevaisuus, mutta vammat ovat haitanneet. 27 vuotta ei vielä olisi liikaa kehityksen kannalta, mutta pullonkaulaksi muodostuu tekniikka, joka ei ole 27 minuutin kympin tasolla eikä sitä enää sinne tuossa iässä saadakaan.

Tuttu valokuvaaja morjasti ja zoomaili kentältä kamerallaan Jaskaan päin. Ajattelin että objektiivi ei kyllä kestä, jos nyt räpsäyttää. Vaan näyttää noissa nykykameroissa olevan rumuussieto melkoinen, nytkin sain jälkeenpäin kuulla tulleeni kotikatsomoissa bongatuksi moneen kertaan. Mikä helvetti siinä mahtaa olla että kaikissa kisoissa olen linssiluteena telkkarissa, vaikka yritän jopa tietoisesti välttää kamerasektoreita.

M 10 000 m
Koko moka, Anders Lindahl oli mennyt ilmoittautumislistalta ohi silmien. En tosin olisi uskonut että hän matkaan lähtee enkä varsinkaan olisi sijoittanut häntä kolmen joukkoon. Mutta niin vain mies tuli ja pesi kaikki muut suomalaiset. Olisiko jo 26-vuotiaan 3.43 -mailerin aiheellista vetää tiettyjä johtopäätöksiä? Muiden osalta voi todeta, että joka jätkä joka oli vitosen juossut, floppasi. Suomalaisten keskinäisessä kisassa olin sijoittanut Jokisen ykköseksi, hän oli neljäs. Niemisen piti olla kolmas, hän oli kahdeksas. Nummelan piti olla viides, hän oli seitsemäs. Jokinen tipahti yhdessä vaiheessa kärkiryhmän kyydistä, mutta imi eron kiinni pudotakseen pian uudestaan. Hellevitosesta ei niin vain toivuttu. Muista Arttu Vattulainen juoksi rohkeasti ja tulevaisuus olisi lupaava, kunhan tekniikka saadaan taloudellisemmaksi. Henaattori Manninen juoksi odotetusti, loppukiriä ei ollut. Oli hyvän näköisesti kulkevaan menoon nähden lopussa lievä pettymys. Mårten Boström oli myös osannut suunnistaa lähtöviivalle, mutta ei jaksanut roikkua kärkiryhmän kyydissä muutamaa kilometriä pidempään juosten sitten yksin taivalta tehden odotetulle viidennelle sijalle. Rankkoihin oloihin nähden aikoja on pidettävä tyydyttävinä, lämpöä ei ollut aivan yhtä paljon kuin perjantain vitosella mutta kosteutta sitäkin enemmän. Legendaarisen kiertopalkinnon nappasi haltuunsa kisan vanhin juoksija Marko Partanen. Jo tuon takia kannatti jatkaa uraa tänne asti.

Kisojen graafisesta ilmeestä vastasi Väinö Klemola Design. Alaa ymmärtämättömänä rohkenen sanoa, että jälki oli todella erinomaista. Nettisivuilta löytyvät logot ja muut työt ovat sitä luokkaa, että suosittelen. Itse kisoistakin tuli pistesija, mies oli esteissä kahdeksas.

M 3000 m esteet
Kuten ennakossa arvelinkin, Jukka Keskisalo ei lähtenyt matkaan. Juoksusta tuli Ukonmaanahon soolo. Eikä mestarilla ollut kiireitä, kun EM-rajakin oli jo rikottu. Myös hopeamitalisti Nummelan arvasin oikein, mutta Harjamäki oli päässyt loukkaantumisten jälkeen yllättävän hyvään kuntoon ja otti pronssia. Jokeriksi arvioimani kovasti kehittynyt Otto Loukkalahti pisti kyllä tiukoille, oma ennätys hellekelissä oli hieno suoritus. Ukonmaanaholle täytyy todella nostaa hattua ja toivottaa parasta mahdollista menestystä Zürichissä, miehessä kun taitaa olla enemmän leikkausarpikudosta kuin alkuperäistä nahkaa.

Vanhoja mestareita käveli vastaan siellä sun täällä. Seppo Rädynkin näin, mutta normaaliin tapaan vain "toimistollaan". Alan ihmiset tietävät mitä tarkoitan.

N 800 m
Harvoin on nähnyt Suomen mestaruutta voitettavan taktisesti yhtä epäonnistuneella juoksulla. Kerätäänpä virhelista: 1) Omille radoille siirryttäessä Karin hiljensi vauhtia, jäi jalkoihin ja oli kaatua. 2) Sitten jäädään pahasti pussiin toisen kierroksen alkaessa. 3) Takasuoralla ei tehdä yhtään mitään pussista pääsemiseksi. 4) Kun onnekkaasti pussi purkautuu takasuoran lopussa, niin ei kun kolmosradalle ja koko porukkaa ohittamaan eli noin viisi metriä lisämatkaa juostavaksi sen sijaan että ohittaisi vasta loppusuoran auetessa. 5) Vielä viime hetkellä lievä löysäys kalkkiviivoilla, jolloin Kuivisto alkoi nousta takaisin rinnalle, onneksi matka loppui kesken. Epäilen että kisan jälkeen pappa antoi palautetta. Mutta ilahduttavaa, että allergian kanssa kamppaileva Karin pääsi ylipäätään radalle. Ennakkoarviossa olin listannut yhdeksän nimeä, joista kahdeksan oli finaalissa ja se yhdeksäs oli ensimmäinen karsiutuja. Kaisa Tynin olin laittanut kursiivilla, mutta hän oli yllättäen paikalla. Sijoitusveikkaukset aika hyvin kohdalleen, ainoastaan finaalin viimeiseksi jäänyt Zenitha Eriksson oli pettymys.

Väinölänniemen lähellä olivat upeat maastot verryttelyjä varten. Niemen kannaksella oli leikkipuisto, josta bongasin tiikeriliukumäen:

Kannattaa katsoa, mistä ne lapset tarkalleen ottaen putkahtavat ulos...


N 1500 m
Kohtuullisen hyvä ennakkoarvio: poisjäännit huomioiden neljä ensimmäistä oikein ja oikeassa järjestyksessä. Muuten ei mainittavaa, mutta viimeisellä kierroksella senkin edestä. Kristiina Mäki lähti 450 metriä ennen maalia pudottamaan Sandraa kyydistä. Epäonnistuneesti, mutta pakko oli yrittää. Viimeinen kierros alle minuutin! Ja kun ottaa huomioon, että Kristiina johti sille lähdettäessä ja Sandra maalissa, Sandran viimeinen kierros oli vielä kovempi, noin 59 sekuntia.

Olen kuullut väitettävän, että taikauskoiset kymmenottelijat eivät uskalla katkaista hyvin mennyttä ottelua käymällä suihkussa ennen kuin kaikki kymmenen lajia on suoritettu. Piruiluna olen asiaa pitänyt, mutta nyt tuli omakohtaista havaintoa. Sunnuntai-iltana yksi kymmenottelija pisti vielä paremmaksi ja oli kisojen jälkeen jo Kuopiosta jonkin matkaa kauempana huoltiksen ravintolassa syömässä. Kilpailuasu päällä ja numerolappu edelleen selässä.

N 5000 m
Sandra oli matkannut Tukholmaan ja Johanna Lehtinen nuoli estejuoksuhaavojaan, joten kenttä oli auki. Etenkin kun Minnat Lamminen ja Haka-Risku olivat juosseet hellekympin ja eivät siksi olleet terävimmillään. Lempihupeihini on jo juniorisarjoista alkaen kuulunut kellotella, kuinka suureksi Johanna Peiposen etumatka kasvaa, milloin se alkaa pienentyä, missä vaiheessa hän katkeaa ja milloin muut ajavat ohi. Tälläkin kertaa hän lähti heti paukusta irti. Kyyti alkoi hyytyä hieman puolimatkan jälkeen, mutta vain lievästi. Etumatka muihin kasvoi edelleen lievästi, kunnes alkoi 25 sekunnista supistua kolmen kilometrin jälkeen. Mutta vain hitaasti, ja neljän kilometrin kohdalla muut alkoivat kyttäillä. Etumatka kasvoi jälleen peräti 28 sekuntiin. Viimeisellä kilometrillä muut sitten kirivät ja maalissa ero oli kavenutut 17 sekuntiin. Olisiko Peiponen oppinut arvioimaan voimansa suurin piirtein oikein, viime kauden pari onnistunutta juoksua jo siihen suuntaan viittasi. Janica Mäkelä yllätti loppukirissä aiemmissa hellekisoissa terävyytensä menettäneet Lammisen ja Richardssonin.

Paluumatkalla pitkällä suoralla katsoin, että mitä helvettiä Johanna Peiponen tuolla loikkii tien yli parinsadan metrin päässä. Sitten tajusin, että vaikka tekniikka täsmääkin, väri, karvoitus ja jalkojen lukumäärä eivät. Hirvihän se siellä.

N 10 000 m
Nelikko Haka-Risku - Lamminen - Kettunen - Lindgren erottautui heti alussa. Olin veikannut Lindgreniä mestariksi ja Haka-Riskua kakkoseksi, mutta Lindgrenin kunto ei vielä riittänyt. Hän putosi kyydistä ensimmäisenä. Lammisen askel näytti epäilyttävältä (vasen jalka tökki), mutta tilanne kumma kyllä parani matkan edetessä. Kahdeksan kilometrin jälkeen oli selvää, että Lammiska vie mestaruuden debyyttikympillään. Oonalle pointsit oikeasta taktisesta ratkaisusta. Oli pakko yrittää irtiottoa muutama kierros ennen maalia, koska kirivaihde ei riitä Minnaa (siis Lammista, Haka-Risku tippui nykäisyn tapahtuessa) vastaan. Kunto ei vain riittänyt ja se todisti vanhan totuuden: POP, eli Pyöräily On Perseestä. Mutta Oonan tekniikka on säilynyt kunnossa ja vuosia on vielä jäljellä, jo ensi kaudella tilanne on ihan eri.

Yksi SE kisoissa nähtiin Minna Nikkasen hypättyä seivästä 451. Jäi melkein näkemättä, kun olin juuri sillä hetkellä vessajonossa. Sen verran kuitenkin sain aidan rakosesta tähystettyä, että kuuluu nyt listaan "paikalla nähdyt ennätykset". Onneksi en vielä ehtinyt huussiin asti, muuten joutuisi kirjoittamaan, että "riemuitsin Minnan suorituksesta k***i kourassa."

N 3000 m esteet
Keskeyttämiset ja poisjäännit huomioiden kaikki listatut tulivat maaliin juuri ennustetussa järjestyksessä. Kuten vihjattu, Sandra lähti vetämään Minttu Hukkaa ja Camilla Richardssonia EM-rajaa kohti. Matkassa mukana Johanna Lehtinen, joka yhtäkkiä katosi puolimatkan paikkeilla joukosta. Olin juuri vilkaissut muualle ja moukarihäkkikin oli välissä, joten en ensin havainnut Johannan törmänneen esteeseen ja kaatuneen. Kun tajusin tilanteen muiden kohahduksesta, ensimmäinen reaktio oli että voi #¤&%£$, ei taas. Sitten helpotus, kun Johanna jatkoi matkaa. Sitten taas #¤&%£$, kun hän valmentajakatsomoa lähestyessään kaartoikin suoraan kohti ja kiipesi verissä päin kaiteen yli. Ruhje kyljessä ja kyynärpäässä. Sääreen oli myös tullut kolhu, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa. Jääpussit joka paikkaan. Sillä aikaa kilpailu jatkui. Mintun floppausta odotinkin jetlagin perusteella, mutta en sentään totaalikatkeamista ja keskeytystä vain 400 m ennen maalia. Camilla oli lievä pettymys, uskon että paremmassa kelissä EM-raja olisi mennyt. Sandra totesi twitterissä kilpailun jälkeen, että tuntui oudolta juosta noin hiljaa. Siltä se näyttikin. Tämä tarkoittaa sitä, että EM-Zürichin todennäköisin kultamitalisti on Sandra Eriksson. Hän ei ehkä ole todennäköinen voittaja, mutta todennäköisin - arvioin voittotodennäköisyydeksi tällä hetkellä 40 %. Sanotaan näin, että jos Euroopan mestaruutta ei tule, se ei ole pettymys, mutta jos mitalia ei tule, se on pettymys.

Kaiken kaikkiaan kisajärjestelyt menivät mitä erinomaisimmin. Viime vuosina vain Turku on yltänyt samaan, joten piäsihteeri Marko Ahtiaisen puheet Euroopan joukkuemestaruuskisoista tai nuorten arvokisoista Kuopiossa eivät todellakaan ole pelkkää sanahelinää. Kyllä tuolla organisaatiolla semmoiset tehdään. Kiitoksia paljon kuopiolaisille hienosti onnistuneista kisoista! Ainoana miinuspuolena oli se, että poistuessa piti käydä ensimmäiseltä huoltoasemalta ostamassa rasiallinen vanupuikkoja, että sai kaivettua Savon murteen pois korvista.

maanantai 4. elokuuta 2014

Sivallus CCCIII

Vaatimaton yksivaiheinen ohjelma Israelin palestiinalaisiin kohdistaman kansanmurhan lopettamiseksi:

1. HAMAS lakkaa ampumasta raketteja Israelin maaperälle ja lopettaa myös sinne tehtävät pommi-iskut.

Eiköhän se siitä rauhoitu.

perjantai 1. elokuuta 2014

Sivallus CCCII

Tutkimus osoitti, että Harry Potter -kirjojen lukeminen tekee nuorista suvaitsevampia maahanmuuttoa kohtaan. Koska epärealistiseen taikamaailmaan sijoittuvien fiktiokirjojen lukeminen tekee suvaitsevaisemmaksi, niin realistisista tosiasioista kertovien tietokirjojen lukeminen tekee luultavasti nuivemmaksi.