Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 30. toukokuuta 2015

Reservissä

Omaankin postilaatikkoon putkahti se kirje, jota jokainen tietynikäinen suomalaismies on odottanut. Kuten varmaan kaikki muutkin, olin etukäteen spekuloinut sisällöllä.

Periaatteessa vaihtoehtoja oli kaksi. Edellisen kerran kertausharjoituksissa ollessa sain tietää, mikä oli sodanajan sijoitukseni. Tämä oli ensimmäinen vaihtoehto. Pidin kuitenkin lähes yhtä todennäköisenä vaihtoehto B:tä. Edellisestä kertauksesta oli kuitenkin jo erinäisiä vuosia ja epäilin, että alkoi olla niillä ja rajoilla, vieläkö kelpuutettaisiin periaatteessa nuoremman ikäpolven hommaan. Ja jos ei, niin siinäkin tapauksessa minulla oli sivistynyt arvaus sijoituspaikasta. Jokerikortti olisi ollut, että minut olisi varattu tiettyyn siviilitehtävään, mutta epäilin tätä vaihtoehtoa epätodennäköiseksi siksi, että a) armeija ei välttämättä ole suunnitellut kuka hoitaa mitäkin siviilitehtävää kriisin aikana paitsi ehkä kaikkein tärkeimmät tehtävät ja b) vaikka olisi suunnitellutkin, niin pari vanhempaakin miestä olisi siihen tehtävään käytettävissä. Tai sitten vaihtoehto C - ihan jotain muuta.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaihtoehto B toteutui. Tosin tunnetusti yksikään sotasuunnitelma ei toteudu ensimmäistä laukausta pidemmälle. Voihan se olla, että tilanteen kiristyessä huomaavat, mokomat, että iästään huolimatta tuo Brown pistää kunnoltaan edelleen päihin yli puolelle varusmiesjampoista ja löydän itseni esikunnan tuulimyllynlämmittäjän tehtävän sijasta vanhemman palkkaluokan miinanpolkijana.

Oli miten oli, olen aina noudattanut sääntöä "aina mennään kun meitä tarvitaan". Kun kutsu on käynyt, en ole kieltäytynyt. Ja joskus jopa säännöllä joskus mennään vaikkei tarvittaisikaan, kuten kerran takavuosina kun tuli kutsu vapaaehtoiseen kertausviikonloppuun. Kun ei muutakaan menoa ollut, niin totesin että eiköhän se aina kotiolot voita.

Tällä hetkellä Suomessa käydään kiivasta debattia kahdesta maanpuolustukseen liittyvästä asiasta:
1) Nato vai ei?
2) Asevelvollisuus vai ammattiarmeija?
Näistä ykköskysymys on se vakavammin otettava, kakkonen on lähinnä teoreettinen.

Kysymykseen yksi vastaan lyhyesti mutta ristiriitaisesti: periaatteessa vastustan ehdottomasti Natoon liittymistä, mutta käytännössä kannatan sitä ehdottomasti. Periaatteessa Suomelle ehdottomasti paras ratkaisu olisi laittaa oma puolustus uskottavaan kuntoon. Käytännössä, koska tämä vaihtoehto tuntuu olevan mahdoton, on liityttävä Natoon mahdollisimman pikaisesti.

Kysymys kaksi taas kiertyy kysymykseen yksi. Mikäli toimimme Ehrensvärdin ohjeen vastaisesti ja luotamme vieraan apuun, niin hittoonko me tarvitsemme asevelvollisuusarmeijaa? Itse asiassa, hittoonko me tarvitsemme siinä tapauksessa enää koko armeijaa? No, vakavasti puhuen on lähdettävä siitä, että liittoudumme tai emme, meillä on oltava valmius puolustaa Suomea tehokkaimmalla mahdollisimmalla tavalla. Ja silloin kysymykseksi jää, asevelvollisuus vai ammattiarmeija?

Jos lähdetään historiallisesti liikkeelle, niin luolamiesten aikaan kaikki armeijat olivat asevelvollisuusarmeijoita. Kun naapuriheimo hyökkäsi, niin oletettavasti äijä kuin äijä heitti nuijan olalle. Tarkalleen ottaen kyseessä ei ollut siis armeija, vaan militia. Armeijaksi voidaan sotilaallista yhteenliittymää kutsua vasta siinä vaiheessa, kun siinä menestyksellisesti toimiminen edellyttää jonkinlaista erityistaitoa, jota ei voida olettaa kaikilla olevan. Siinä vaiheessa, kun tekninen kehitys tätä edellytti, syntyi ammattiarmeija. Kaikkien ei ollut mahdollista palvella armeijassa yksinkertaisesti siitä syystä, että työvoimaa tarvittiin siviilitehtäviin, kuten maanviljelykseen. Niinpä ammattiarmeijat olivat sääntö aina Napoleonin aikaan asti. Sitten tuo pikku korsikalainen keksi Grande Arméen ja pisti sillä pataan kaikkia muita siihen asti, kunnes nämäkin ottivat opikseen ja järjestivät kutsunnat.

Ja tämä onkin ollut sääntö siihen asti. Ammattiarmeija on ollut kauniin sään armeija. Kun sitten on oltu kusisessa paikassa, on tarvittu asevelvollisuutta. En muista historiasta yhtään ainutta esimerkkiä, jossa olisi tapahtunut seuraavaa: asevelvollisuusarmeijalla menee sodankäynti huonosti, jolloin päätetään "hei, luovutaan asevelvollisuudesta ja siirrytään ammattiarmeijaan, eiköhän se siitä". Siis että tuota olisi edes yritetty. Puhumattakaan siitä, että olisi voitettu. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kertaakaan sitten Napoleonin ei ole käynyt niin, että asevelvollisuusarmeija olisi ottanut pataan ammattiarmeijalta, olettaen että tilanne on ollut edes suhteellisen tasapuolinen. USA:n ammattiarmeija pieksi Irakin asevelvollisuusarmeijan, joopa joo. Länsimainen huipputeknologisen maan sotakoneisto vastaan arabimaan haluton armeija. USA:n asevelvollisuusarmeija hävisi Vietnamille, joopa joo. Sodassa jossa jenkkien piti tapella silmät sidottuina ja toinen käsi selän takana poliittisista syistä siinä missä Vietnamilla ei ollut pidikkeitä - ja Vietnamilla jos millä oli totaalisen sodankäynnin asevelvollisuusarmeija. Brittien ammattiarmeija valtasi Falklandin Argentiinan asevelvollisuusarmeijalta, joopa joo. Voitteko kuvitella, miten yksipuolinen sota olisi ollut, jos Argentiina olisi ollut mukana pelkillä ammattisotilaillaan?

Ammattiarmeijan sotilaat eivät yleensä ole sen pätevämpiä kuin asevelvollisuusarmeijankaan. Kolmikymppinen ammattikersantti osaa sotimisen. Kolmikymppinen reservin kersantti osaa hitsaamisen / LVI-asennuksen / kokkaamisen / sairaanhoidon / kouluttamisen siviilityönsä ansiosta ja sen lisäksi sotimisen melkein yhtä hyvin kuin ammattikersantti. Mies miestä vastaan ammattiarmeija voittaa asevelvollisuusarmeijan, mutta ammattiarmeija on vain osiensa summa siinä missä asevelvollisuusarmeija on reilusti enemmän kuin osiensa summa. Sodankäynti on muutakin kuin ampumista ja kuten jokainen rauhanturvaajana palvellut suomalainen osaa kertoa, suomalaiset rauhanturvaajat kykenevät hoitamaan hommansa ammattiarmeijoita paremmin siitä yksinkertaisesta syystä, että jo komppanian kokoisesta joukosta löytyy ammattimies melkein mihin tahansa vastaan tulevaan tehtävään.

Johtopäätös on selvä: asevelvollisuus on tarpeellinen maalle, jonka uhka on sitä selvästi suurempi vihollinen. Ja se on maata varten, ei asevelvollisuus ole yksilön, vaan yhteisön asia. Kokonaan toinen juttu on sitten se, tarvitseeko jokaisen olla pum-pum -koulutettu, vaan onko nykymaanpuolustus tehokkaampi muuten? Loppujen lopuksi kehittyneen maan armeijassa yli 80 % on huoltotoimenpiteitä ja alle 20 % varsinaisia taistelutehtäviä suhdeluvun kasvaessa koko ajan yhä huoltopainotteisemmaksi. Peruskysymys ei silti muutu, vaikka taistelutehtävistä ei välttämättä kyse olekaan. Totaalinen maanpuolustus on ylivoimaisesti paljon tehokkaampaa kuin pelkkä ammattiarmeija.

Tämän hyväksyminen aiheuttaa mielenkiintoisen näkökulman myös siviilipalvelukseen. Siviilipalvelus on moraalisesti kestämätöntä ja "en halua enkä pysty tappamaan" -valehteluineen huijausta, mutta totaalisessa maanpuolustuksessa ei ole väliä sillä, onko armeijan vermeet päällä vai kirjoittaako virusbottia vihulaisen tietojärjestelmiin siviilimaiharissa. Pieni maa tarvitsee kaikkien panoksen eikä siinä silloin kysytä, oletko siviili vai sotilas - usein ensimmäisestä onkin enemmän hyötyä, jotta sotilaat voisivat tehdä oman työnsä helpommin.

Totaaliseen maanpuolustukseen kuuluvat myös naiset. Aikoinaan vastustin naisten asepalvelusta sillä perusteella, että kyllä miesten pitäisi saada olla edes sodassa kaikessa rauhassa. Kylmä tosiasia on se, että heteromiehellä on aina toosa mielessä ja jos tosipaikassa on naisia ympärillä, se on häiritsevä tekijä. Ja erityisen häiritsevä se on siksi, että naiset eivät pelkästään fyysisten vaatimusten tasolla kykene täyttämään miesten tehtäviä - asiasta tehdyt tutkimukset kertovat karua mutta vaiettua kieltään. Toki parhaat naiset kykenevät samaan kuin keskinkertaiset miehet, mutta keskinkertaisia miehiä on kyllä aivan riittävästi tarvittaviin tehtäviin ilman, että naisten läsnäolo häiritsisi heidän tehokkuuttaan. Takalinjojen tehtävät ovat sitten asia erikseen, samoin kuin naisten omat joukko-osastot tehtävissä, joissa fyysinen suorituskyky ei ole rajoittava tekijä. Sinänsä en naisten asepalvelusta vastusta. Olisihan sitten naisilla omiakin tarinoita kerrottavaksi eikä tarvitsisi tyytyä minun versioihini.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Sivallus CCCXXVII

Viikonloppuna järjestetään Maailma kylässä -mokutusfestivaali. Voi kun tuo nimi olisikin realistinen - ei minulla ole mitään sitä vastaan, että paskastanioista käytäisiin täällä kylässä ottamassa oppia. Vaan kun ne mokomat asettuvat taloksi.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Jaska lukee lehteä

Tänä aamuna postilaatikossa odotti yllätys: Helsingin Sanomat. Ilmeisesti jokin näytenumero, jolla yritetään saada entinen tilaaja voitettua takaisin. Luovuin taannoin Hesarin tilauksesta kyllästyttyäni sen yksisilmäiseen - en viitsi sanoa mikä silmä oli kyseessä - uutisointiin. Kirjoitin aiheesta tuolloin viikkojutun avoimena kirjeenä Ilkka Malmbergille, jonka erinomaiset artikkelit Kuukausiliitteessä olivat toistaiseksi painaneet vaa'assa niin paljon, että tilaus katkesi vasta nyt. Fingerporin sekä Viivin ja Wagnerin kun pystyy lukemaan tuoreeltaan verkossakin.

Lähetin kirjoitukseni sähköpostitse Malmbergille, joka vastasi ystävällisesti. Hän myös vihjaisi, että kannattaa jatkossakin pitää Kuukausiliitettä silmällä. Näin myös tein ja toukokuussa ymmärsin, mitä vihje tarkoitti. Jutussa N-juna vie suoraan Suomen tulevaisuuteen Malmberg raportoi kokemuksistaan Helsinki-Kerava -yöjunassa. Taattua laatua jälleen, joskin vaistosin toimittajan joutuneen muutamassa kohdassa kirjoittamaan kieli keskellä suuta. Tai ehkä tämä oli vain omaa virheellistä optimismiani, vaikea uskoa että Hesarissa instituution tasoinen Malmberg joutuisi sanojaan varomaan. Ellei sitten Hesarin itsesensuuri ole vielä vahvempaa kuin olen kuvitellut.

Vaan tartutaanpa päivän Hesariin ja katsotaan, onko linja muuttunut. Malmberg totesi sähköpostissaan minulle, että isoon lehteen mahtuu monenlaista ajattelua ja toimintatapaa, talon johtokin on joutunut nyt pohtimaan uudelleen julkaisukäytäntöjä. (En julkaise hänen viestiään enkä edes suoraa siteerausta, koska se olisi hyvien tapojen vastaista.) Ei muuta kuin happotesti perjantain, 22.5.2015 Hesarille, joka tuhtina pakettina sisältää normilehden lisäksi Nyt-läpyskän. Seulon läpi enimmäkseen vain niiden aihealueiden juttuja, joiden takia Hesarin tilauksen irtisanoin.

Hämärät talonpesijät taas liikkeellä
Uutinen irlantilaisista kiertolaisista, siis Travellers-heimosta, vaikka sitä ei mainitakaan.
Asiallinen juttu. Kerrotaan suoraan, miten ihmisiä on huijattu, kuinka rahoja on kadonnut ilman työpanosta ja millaisia vahinkoja on tapahtunut.
Minusta on sivumennen sanoen kummallista, että suvakit eivät tätä kansanryhmää ole mainostaneet - olisihan se valkoihoisena loistava esimerkki siitä, että eurooppalaisetkin pystyvät degeneroitumaan epäsosiaalisiksi pullopersesioiksi, kunhan naivat riittävän paljon serkkujaan.

Pelastajan on oltava nopea
Vauva putosi mereen vaunujensa mukana, jolloin bangladeshilainen Faiz Ullah Chisty loikkasi mereen onnistuen pelastamaan vauvan.
Hyvin asiallinen tarina. Erityispisteet toimittajille siitä, etteivät hehkuttaneet millään tavoin mamutaustaa. Hengenpelastusmitali miehelle hakuun ja heti. Muutamat vähättelijät ovat väittäneet, että kuka tahansa olisi tehnyt saman. Okei, Faiz ja minä, samoin moni muu, mutta eivät todellakaan kaikki. (Olen muuten kerran tehnyt melkein saman tuntemattomalle, mutta pyörät pysähtyivät ennen kuin laiturin reuna tuli vastaan tai ennätin tarttua kiinni.) Somaleille se ainakin olisi ollut tekemätön paikka, sillä tietämykseni mukaan lähes kaikki ovat uimataidottomia.
Hieman kyllä hihittelin pelastajan kommentille: "Onneksi vauvan iho oli vaalea, joten erotin hänet vedestä."

Moniquen lyhyt elämä
Monique Mbombo siepattiin 15-vuotiaana kongolaisen sissiryhmän seksiorjaksi. Hän synnytti raiskausten tuloksena syntyneen tyttären seuraavana vuonna. Sitten hänet pakotettiin tappamaan vankeja. Sen jälkeen hän löysi yhden sisseistä miehekseen ja sai tämän kanssa neljä lasta. Tosin sissiryhmän johtaja jatkoi Moniquen raiskaamista. Lopulta hän pääsi vapaaksi isänsä maksettua lunnaat. Mies jäi sotimaan ja kuoli myöhemmin. Nyt Monique yrittää selvitä telttakylässä.
Hyvä juttu tämäkin. Pisteitä siitä, että ei yritetty nyyhkyttelemällä saada Moniqueta lapsineen Eurooppaan. Miinuspisteitä siitä, että ei myöskään kerrottu miksi Kongo on siinä jamassa kuin on.
Kyllähän sieltä tulijoita olisi. Ne eivät lopu koskaan kesken. Jokainen Välimeren hukkumistapaus on siirtolaisia hyväksyvän politiikan vika. Jos kaikki palautettaisiin välittömästi, ei olisi halukkaita yrittäjiäkään. Sen sijaan, että afrikkalaistetaan Eurooppa, pitäisi eurooppalaistaa Afrikka pakottamalla maanosan vähäiset lahjakkuudet rakentamaan oma maansa kuntoon eikä pakenemaan Eurooppaan. Meille on aina sanottu, että Eurooppaan tulee afrikkalaisten parhaimmisto. Luoja varjele, millaisia ne muut sitten ovat.

ISIS uhkaa Palmyran aarteita
Antiikin ajan merkittävä kulttuurikeskus Palmyra on juuri jäänyt ISIS:in haltuun. Osa aarteista pelastettiin turvaan, mutta järjestön pelätään tuhoavan loput.
Samat sanat kuin edellisestä. Oikein kerrottu sinänsä, mutta jutussa ei mainita kertaakaan sanaa "islam" tai "muslimi". Ja ennen kuin joku huutaa Hämeen-Anttilaa kertomaan, että ISIS ei edusta "oikeaa islamia", niin voi olla ystävällinen ja mennä asiantuntijoineen kertomaan ISIS:ille, miten näiden pitäisi Allahia palvoa.
Onkohan kukaan muu kuin minä huomannut ironista logiikkaa "islam on oikeasti sivistynyt rauhanuskonto" -lausuman takana? Jos islam todella on uskontona sivistyneempi kuin esim. kristinusko, niin mikähän mahtaa olla sitten syynä, että sen tunnustajat riehuvat kaikkialla kuin känniset siat. Uskonto? Siis ei. Ympäristö? Ei, koska länsimaissa muslimit riehuvat ja kristityt katsovat sivusta - samoin Lähi-idässä. Jäljelle jää - ihmiset. Eivätpä suvakit ole ajatelleet, mitä tämä loogisesti ottaen tarkoittaa...

Amnesty vaatii Fifaa puuttumaan Qatarin MM-työläisten riistoon
Qatar sai korruptiolla jalkapallon MM-kisat 2022 ja rakentaa siirtotyöläisten voimalla infraa. "Siirtotyöläistä" parempi termi olisi "riistotyöläinen", "orjatyöläinen" sentään hieman liioitteleva.
Hyvä juttu. Sanotaan mm. suoraan, että 94 % Qatarin työvoimasta muodostuu siirtotyöläisistä. Kerrotaan täsmällisesti, mikä on duunarin asema arabimaassa.
Minua on aina huvittanut se, kuinka Qataria, Arabiemiraatteja ja Bahrainia pidetään esimerkkeinä hyvin toimivista arabimaista. Todellisuudessa niiden varallisuus perustuu siihen, että länsimainen kulttuuri tarvitsee niitä luonnonvaroja, joiden päällä he sattumalta istuvat. Ja nämä luonnonvarat kaivavat esiin aasialaiset siirtotyöläiset eurooppalaisten insinöörien suunnittelemin menetelmin, kun arabeista ei itsestään tunnu olevan sen paremmin työhän kuin ajatteluunkaan.

Maahanmuuttajat voivat asuttaa maaseutua
Mielipideosaston kirjoitus, jossa esitetään monia parannusehdotuksia maahanmuuttoon. Sinänsä ihan hyviä, mutta ovat verrattavissa siihen että olohuoneen nurkkaan kusemisen sijaan kusisi vessan lattialle, mikä on helpompi siivota.
Kyllä sitä paitsi huomaa, että kirjoittaja on espoolainen - ei tiedä että kuntia houkutellaan pilaamaan itseään haittamaahanmuutolla lupaamalla maksaa valtion toimesta kustannukset tietyn ajanjakson. Kunnat tarttuvat innolla, kun saavat osoittaa suvaitsevaisuuttaan ja toivovat - usein odotetuin tuloksin - että haittamamut katoavat kuin pieru Helsinkiin karenssiajan päätyttyä.

Musiikki matkaa pakolaisten mukana
Nyt-liitteen juttu siitä, kuinka Maailma kylässä -festivaalin pääesiintyjänä on Sierra Leonen pakolaisten yhtye.
Muuten asiallinen, mutta muistetaan mainita Freddie Mercury esimerkkinä pakolaismuusikosta. Olisi ehkä mieluummin kannattanut mainita nämä romanialaiset katuartistit, joiden tietämys hanurista on se, että vaakasuuntaan vedellään, ja kitarasta se, että reiän kohdalta rämpytetään.
Sitä paitsi, afrikkalaiseen musiikkiin pätee aika tarkkaan sama kuin teknoon: miksi ostaa sitä, kun samaan lopputulokseen pääsee kopiomalla 15 sekunnin ilmaisnäytteen 20 kertaa peräkkäin?

Lopputulema:

Ainakin tämän koepalan perusteella linja on todellakin muuttunut. Käyn läpi äsken mainittujen juttujen synteesin sekä lisään muutamia muita, vähemmän tärkeitä seikkoja.

Sekä tilauksen loppumisessa että Suomen kannalta tärkeimmässä asiassa on tapahtunut selvä muutos. Nykyään ei enää hehkuteta haittamaahanmuuton ihanuutta, jos kohta ei myöskään tuoda sen miinuspuolia selkeästi näkyville.

Islamin haitoista ja tuhotöistä kerrotaan sama kuin ennen, mutta entinen negatiiviseen uutiseen liitetty pakkomantra suvaitsevaisuudesta ja rauhanuskonnosta on jäänyt pois. Askel oikeaan suuntaan siinäkin; uutisoinnissa on jo saavutettu puolueettomuus, sen sijaan taustoituksessa on vielä tekemistä. Uutisiin ei ole vielä liitetty selitystä islamin tuhoisasta perusluonteesta.

Homohypeä ei lehdessä ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollenkaan, mikä taisi olla 2000-luvun uusi ennätys. Eivät homot minua kiusaa, eläkööt ja olkoot. Hypetys kiusaa.

Urheilupuoli taas on moottorikilpailua (seitsemästä sivusta kolme) ja palloilua (pesistä, lentistä, futista (neljä juttua) ja pari pikku-uutista jääkiekkoa). Siinä kaikki. Tulospörssissä vähän muutakin. Ei kuitenkaan sanaakaan yleisurheilusta, jossa eilen tapahtui seuraavaa: seiväshypyn nuorten ME parani kahtena peräkkäisenä päivänä, Sari Essayahin kova kilpakumppani, maailmanmestari Annarita Sidoti kuoli rintasyöpään 45-vuotiaana, Paavo Nurmi Gamesissa luvattiin SE:n tekijälle kymppitonnin kultaharkko ja jos SE tulee miesten keihäässä, Ford Mustang -henkilöauto. Ihan vertailun vuoksi, voisiko joku kuvitella että Hesari jättäisi kertomatta jos vastaavat palkinnot luvattaisiin vaikka jääkiekossa SM-liigan pistepörssiennätyksen rikkojalle? Urheiluosaston painotukset eivät näytä valitettavasti muuttuneen, mutta eivät ne minulle henkilökohtaisesti tärkeitä olleetkaan - saan tietoni paremmin muualta. Ajattelen tässä lähinnä Hesarin merkitystä sen muiden lukijoiden tiedonvälittäjänä ja asenteenmuokkaajana.

Tämänpäiväisen, satunnaisen näytteen perusteella en tilaisi lehteä. Toisaalta, en tilausta peruisikaan eli kehitystä on tapahtunut. Jään odottamaan - kuten Ilkka Malmbergille lupasin, minun aamiaiseni ja Hesarin suhde on kestänyt jo vuosikausia ja monta asuinpaikan vaihdosta, joten toivon että tämä on vain tilapäinen asumusero.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Suomen yleisimmät eläimet

Suomen sukunimistö on varsin rikas, ainakin jos sitä vertaa kiinalaiseen systeemiin. Kiinan yli miljardilla ihmisellä on käytössään vain noin 700 erilaista sukunimeä. Tai Vietnamiin, jossa 38 % väestöstä on sukunimeltään Nguyen.

Suomessa on sukunimiksi otettu mitä erilaisimpia nimiä, usein kotipaikan tai luonnonmuodostelman (Virtanen, Jokinen, Järvinen, Lampinen, Vuorinen) mukaan. Eri nimien esiintymistä maantieteellisesti olen tutkinut aiemmin kaksiosaisessa kirjoituksessa. Kenties nimi myös kertoo jotain omistajastaan, tai ainakin hänen esi-isistään. Esimerkiksi Saksassa on havaittu kahden varsin yleisen nimen tapauksessa Schmidtien (seppä) olevan keskimäärin suurikokoisempia kuin Schneiderien (räätäli). Tai Neuvostoliiton historian vaikutusvaltaisin nainen Jekaterina Furtseva, jonka erikoislaatuinen sukunimi oli saksalaisen aatelisherran peruja. Tämän antaessa maaorjilleen sukunimiä yhden nimeksi tuli Furtsev, koska tämä oli kuuluisa toiminnosta, jota saksan kielellä kutsutaan verbillä furzen. Kulttuuriministeri itse oli ilmeisesti onnellisen tietämätön nimensä etymologiasta.

Suomessa nimiksi on otettu melko paljon myös eläinten nimiä ja niinpä piti tarkistaa Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta, mitkä ovat Suomen yleisimmät eläimet. Listassa ovat vain virallisen lajinimen mukaiset nimitykset, esimerkiksi ainoastaan Karhu, ei lainkaan Kontio (1851 nimeä), Mesikämmen (28) tai Kouvo (326). Jos nimiä on alle viisi, tarkkaa tietoa lukumäärästä ei saa. Niiden kohdalla lukumääräksi on merkitty alle 5. Jos nimi on ollut joskus käytössä, mutta sitä ei ole tällä hetkellä kellään, on merkitty lukumääräksi nolla. Tällainen nimi on siis todella joskus ollut olemassa, esimerkiksi Otso (0). Sen sijaan esimerkiksi sukunimeä Nalle ei ole koskaan ollut kellään, tai jos on, niin niin kauan sitten ettei sitä tietojärjestelmästä löydy.

Suomen yleisimmät eläimet, TOP 10:

1. Rautiainen 6200
2. Karhu 4967
3. Varis 3056
4. Kurki 2916
5. Kiuru 2339
6. Kiiski 1944
7. Suutari 1827
8. Närhi 1826
9. Saukko 1612
10. Orava 1489

Linnut jyräävät, kymmenen listalla on viisi lintua. Yleisin on Suomessa harvinainen Rautiainen, mutta toisaalta nimi saattaa etymologisesti olla peräisin myös rautiosta eli sepästä. Selkeistä eläinnimistä ykkönen on Karhu, kaksi muuta nisäkästä ovat listan viimeiset Saukko ja Orava. Kaloista listalle pääsee kuudentena oleva Kiiski, seitsemäntenä oleva Suutari viitannee lähinnä ammattiin eikä kalaan. Niukasti listan ulkopuolelle jää vielä kaksi tuhannen rajan ylittäjää, Kuikka 1480 ja Metso 1100, lintuja siis nekin.

Tuhannen nimen rajan ylittää kahdeksan muutakin eläintä, mutta ne eivät viittaa suoraan mihinkään lajiin, vaan lajiryhmään:
1. Tiainen 4964
2. Tikka 2868
3. Jauhiainen 2790
4. Seppä 2411
5. Sorsa 2012
6. Kääriäinen 1808
7. Kemppi 1250
8. Peura 1188
Yleisimpänä säilyy silti Rautiainen, samoin Karhu on kolmen nimen verran Tiaista edellä. Tiaisesta kun ei voi tietää, tarkoitetaanko mahdollisesti talitiaista, sinitiaista tai jotain muuta. Toisaalta listalla on myös Sorsa, mikä viitannee aina sini- eli heinäsorsaan eikä johonkin harvinaisempaan kuten jouhisorsaan. Samaten Tikka tarkoittanee käpytikkaa, mutta johonkin raja pitää vetää – se on lajiryhmän eikä yksittäisen lajin nimi. Mutta listalle on tämän takia pakko ottaa myös Seppä, mikä tuskin viittaa niihin pieniin veden pinnalla kiitäviin ötököihin, vaan ammattiin. Vaan varma ei voi tästäkään olla.

Sitten lajiryhmittäin kaikki nimet.

Nisäkkäät:
Karhu 4967
Saukko 1612
Orava 1489
Ilves 834
Hirvi 687
Majava 635
Susi 557
Kontiainen 515
Mäyrä 460
Mursu 427
Vesikko 269
Kärppä 249
Kettu 165
Norppa 162
Siili 122
Halli 73
Lumikko 36
Rusakko 18
Ahma 8
Poro 7
Näätä alle 5
Sika alle 5
Kissa alle 5
Lammas alle 5
Jääkarhu alle 5
Koira 0
Yleisin nisäkäs, jota ei Suomessa esiinny, on Mursu. Vesikko tulee heti perässä, mutta se onkin Suomeen historiallisesti kuuluva laji, vaikka nykyinen esiintyminen on epävarmaa. Luonnossa sen korvaa Minkki, joka ei esiinny sukunimenä. Koiriakin on ollut, vaan ei ole enää.

Nisäkkäät, jotka eivät viittaa tiettyyn lajiin:
Peura 1188
Myyrä 326
Hiiri 204
Jänis 153
Kauris 25
Panda 20 (lisätty 1.12.2016)
Kani 10
Sopuli alle 5
Rotta 0
Leijona 0
Valas 0
Siis aivan oikeasti: joskus ovat sukuniminä olleet Rotta, Leijona ja Valas.

Yleisimmät linnut:
Rautiainen 6200
Varis 3056
Kurki 2916
Kiuru 2339
Närhi 1826
Kuikka 1480
Metso 1100
Peippo 738
Pyy 524
Käki 387
Naakka 352
Korppi 328
Tavi 265
Harakka 228
Riskilä 212
Tylli 169
Riekko 112
Telkkä 74
Teeri 73
Alli 22
Varpunen 21
Sääksi 18
Kuukkeli 13
Haahka 10
Suula 10
Kana 10 (Kukko 568)
Merimetso alle 5
Palokärki alle 5
Tilhi alle 5
Koskikara alle 5
Mustarastas alle 5
Pajulintu alle 5
Satakieli alle 5
Kivitasku alle 5
Tikli alle 5
Kaakkuri 0
Merikotka 0
Lunni 0
Yllättävän monia yleisiä lintuja ei ole sukuniminä lainkaan, kuten Västäräkkiä. Tai muuten niminä yleisistä kanalinnuista puuttuu Kiiruna. Lisäksi kaikki otukset ovat myös Suomessa esiintyviä, esimerkiksi Strutseja ei ole. Lunneja on joskus ollut, mutta lajihan ei pesi Suomessa – ei lintuna eikä enää myöskään sukunimenä. Suomessa ei ole myöskään sukunimeä Viiriäinen, joten vanha vitsi kahden ystävättären keskustelusta on tosi:
- Oletko ikinä maistanut viiriäisen munia?
- Höh, enhän minä tunne koko miestä!

Vaikea tuntea, kun ei sen nimisiä ole.

Lintunimet, jotka eivät viittaa tiettyyn lajiin:
Tiainen 4964
Tikka 2868
Sorsa 2012
Koskelo 839
Rastas 816
Haukka 598
Hyyppä 596
Kurppa 512
Joutsen 430
Haikara 419
Kuiri 289
Kotka 267
Tiira 254
Lintu 192
Pääsky 80 (Pääskynen 91)
Sotka 78
Kerttunen 39
Sieppo 37
Lokki 34
Ara 15
Kiisla 12
Kerttu 10
Sirkku 8
Hanhi alle 5
Sirri alle 5
Viklo 0
Kihu 0
Kyyhky 0 (Kyyhkynen 360)
Pöllö 0
Virallisia lajiryhmän nimiä ovat siis Pääsky ja Kyyhky, mutta suluissa yleisesti tunnetummat Pääskynen ja Kyyhkynen. Ulkomaisista listalla on papukaijaryhmä Ara, mutta nimi tarkoittanee jotain muuta. Pöllöjä ei enää ole ja syyn tajuaa kyllä. Edes Huuhkaja ei ole kelvannut sukunimeksi.

Matelijat ja sammakkoeläimet eivät ole olleet suosiossa ja se on ymmärrettävää, tässä kaikki riippumatta siitä viittaavatko ne lajiin tai lajiryhmään:
Lisko 72
Kyy alle 5
Sammakko alle 5
Boa alle 5
Python alle 5
Kobra 0
Mamba 0

Kaloja sen sijaan löytyy paljon:
Kiiski 1944
Suutari 1827
Lohi 816
Muikku 772
Kuha 668
Karppi 566
Salakka 532
Pasuri 213
Sulkava 177
Holkeri 102
Törö 96
Monni 96
Siika 86
Ahven 77
Taimen 57
Sorva 44
Särki 42
Silakka 27
Turska 20
Hauki 17
Harjus 15
Ruutana 14
Lahna 11
Mutu 7
Toutain 6
Sarda alle 5
Made alle 5 (Matikka 511)
Silli 0
Yllättävää kyllä, monet yleiset kalat kuten Ahven, Särki ja Hauki ovat sukuniminä harvinaisia.

Tiettyyn lajiin viittaamattomat kalat:
Kala 103
Keltti 45
Tokko 31
Rausku 26
Bassi 15
Hai 9 (lisätty 1.12.2016)
Sampi alle 5

Selkärangattomia lajeja on niin tolkuttomasti, että melkein jokaisella yksittäisellä lajilla on edessään semmoisia nimiliitteitä, että ne tuskin sukuniminä esiintyvät, kuten Täpläsinisiipi. Varsinaisia lajinimiä löytyi vain kaksi. Niistäkin toinen on jo kuollut sukunimenä ja toinenkaan tuskin viittaa varsinaisesti kyseiseen ötökkään, vaan ammattiin:
Kankuri 39
Karvari 0

Sen sijaan lajiryhmiin viittaavia nimiä oli paljon, mutta niistäkin suuri osa ei tarkoita kyseistä selkärangatonta, vaan jotain sen synonyymiä. Mutta listataan nyt kuitenkin kaikki:
Jauhiainen 2790
Seppä 2411
Kääriäinen 1808
Kemppi 1250
Sirkka 603
Viholainen 270
Korri 260
Latikka 179
Sääski 166
Kärpänen 151
Kirppu 93
Korento 92
Perhonen 79
Kiiliäinen 60
Paarma 58
Palkonen 49
Mehiläinen 42
Lukki 23
Ampiainen 12
Polttiainen alle 5
Kimalainen alle 5
Koi alle 5
Sinisiipi alle 5
Apollo alle 5
Mato alle 5
Etana alle 5
Hyttynen 0 (Itikka 0)
Lude 0
Kirva 0 (Kirwa 8)
Muurahainen 0
Rapu 0
Virallista lajiryhmän nimeä Mäkärä ei esiinny, mutta Mäkäräinen (505) kyllä. Piti lisäksi tarkistaa, että kun Keltiäisiä ei kumma kyllä ollut, löytyykö otuksen lempinimeä Kusiainen. Ei löytynyt.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sivallus CCCXXVI

Vihreä poliitikko esitti siltahankkeesta kärsivien lokkien elinolosuhteiden selvitystä ja lopputulos oli ehdotus noin puolen miljoonan euron hintaisen tekoluodon rakentamisesta. Esitys on historiallinen siinä mielessä, että vaikka vihreät ovat ennenkin halunneet kaataa rahaa hukkaan etelästä saapuville röyhkeästi rääkyville siipeilijöille, niin nyt ne ovat ensi kerran valkoisia.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Välihuomautus 70: Maastojuoksujen jälkipyykki

Normaaliin tapaan lisäsin SM-maastojen ennakkojuttuun jälkipyykin joka sarjan ennakkoarvion jälkeen. Erikseen nostan vielä esiin yhden positiivisen seikan. Voittajat haastateltiin ja Yle Areenasta löytyvistä TV-lähetyksistä voi havaita, kuinka kypsästi ja kohteliaasti kaikki vastasivat kysymyksiin, aina 15-vuotiasta lähtien. Jos en tietäisi paremmin, niin luulisin SUL:n antaneen perusteellisen evästyksen ja mediakoulutuksen. Mutta ei - kaikilla kyse on omasta ällistä ja kotikasvatuksesta. Näitä nuoria katsoessa usko Suomen tulevaisuuteen on vahva!

Maastojuttuun laitoin myös kevennyksenä linkin kymmenottelun olympiavoittaja Bryan Clayn hampaanpoistovideoon. Mutta sainpa kuulla vielä hurjemmasta tempusta - seipään olympiavoittaja Renaud Lavillenie näyttää, kuinka hypätään yli viisi metriä - takavoltilla!

torstai 7. toukokuuta 2015

Välihuomautus 69: Maastoutukaa 2015!

Maastojuoksun SM-titteleistä kamppaillaan tänä vuonna Sumatralla. Onneksi koski on nykyään kuivillaan, niin mahdollisesta epäonnistumisesta masentuneet eivät pääse sinne heittäytymään.

Pidemmittä puheitta ennakkokaavailut. Ennustettu mitalikolmikko joka sarjasta (taas vain Suomea edustavat Suomen kansalaiset huomioiden). Poisjääntien varalta myös kolme seuraavaa, eli juniorisarjoissa kuusi juoksijaa / sarja. Poisjääntitapauksissa sijaluvut muuttuvat vastaavasti. Aikuisten sarjoissa kymmenen ennakkosuosikkia. Pääasiassa siksi että miehissä puolet porukasta tuntuu ilmoittautuneen molempiin lajeihin ja jää luultavasti pois toisesta. 15-vuotiaita en rupea ennustamaan, kun tulosten ennustamisen osumatarkkuus tuossa iässä on samaa luokkaa akkainlehtien horoskooppien kanssa.

Jälkihuomautukset kisojen jälkeen kursiivilla. Poisjääneet jätetty huomioitta.
Loppusaldo: 6/9 mestaria veikattu oikein. Kaksi muuta mestaria oli veikattu kakkosiksi ja se viimeinen puuttuva kolmoseksi. Mestariksi veikatuista kolmesta "epäonnistujasta" kaksi pronssia ja yksi keskeytys.
Mitalisteista vastaava saldo 20/27. Seitsemästä yllätysmitalistista kolmen nimeä ei mainittu lainkaan kaavailuissa.
Yhdessä sarjassa (M22) mitalikolmikko meni täsmälleen oikein oikeassa järjestyksessä.
Lopuksi pitää vielä antaa kehuja etenkin juniorisarjalaisille. Voittajat haastateltiin ja Yle Areenasta löytyvistä TV-lähetyksistä voi havaita, kuinka kypsästi ja kohteliaasti kaikki vastasivat kysymyksiin. Jos en tietäisi paremmin, niin luulisin SUL:n antaneen perusteellisen evästyksen ja mediakoulutuksen. Mutta ei - kaikilla kyse on omasta ällistä ja kotikasvatuksesta. Näitä nuoria katsoessa usko Suomen tulevaisuuteen on vahva!


M 4 km
Jännityksen aiheena on miesten kisoissa taas kerran se, kuka juoksee ja kumpaa matkaa. Ristiinilmoittautumisia on jälleen pilvin pimein. Lyhyellä matkalla ennustaminen on erityisen vaikeaa, koska ei voi tietää ovatko tällä kertaa vahvoilla puolimaratoonarit vai mailerit. Mr. Maasto Jussi Utriainen osoitti jo kevätkuntonsa nappaamalla puolimaratonin SM-kultaa. Veikkaillaan Henaattorin olevan kuitenkin mestari, mutta vain toisella matkalla. Valitkoon itse kummalla. Ellei sitten Utriaisen kokemus jyrää, mutta jos se jyräisi niin ylivoimainen mestarisuosikki olisi Asmo Ahola, joka on mukana SM-maastoissa jo 35. perättäistä kertaa.
1. Henri Manninen
2. Jussi Utriainen
3. Riku Marttinen
4. Anders Lindahl
5. Mikael Bergdahl
6. Panu Jantunen
7. Aki Nummela
8. Martti Siikaluoma
9. Ville Heikkilä
10. Joonas Harjamäki
P.S. Otin osanottolistat Kilpailukalenterista, mutta nyt järjestäjien sivuille ilmestyneeseen listaan on tullut myös Janne Ukonmaanaho. Vaihtoehdot: a) kirjoitusvirhe, b) ilmoittautunut muuten kuin Kilpailukalenterin kautta. Jos b), niin b1) on ilmoittautunut varmuuden vuoksi eikä tule kuitenkaan paikalle, b2) on epänormaalissa kunnossa eli terve ja vie kaikki muut kebabkioskille, b3) on puolikuntoinen ja saattaa sijoittua miten tahansa.

Ukonmaanaho-Lindahl-Siikaluoma. Mannista (12.) ei voi laskea, koska juoksi myös pitkän matkan alle. Utriainen ei juossut. Ukonmaanahon osanotto varmistui viime hetkellä ja jos olisin tilanteen tiennyt, olisi hän ollut ykkönen, kuten P.S:ssä totesin. Eli siis mestari oikein ja hopeamitalistia veikkasin pronssille, pronssimitalisti oli pienoinen yllätys. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että välillä jo kärkikaksikon kyydistä jäänyt Siika veti heidät lopussa kiinni ja haastoi tosissaan. Sen sijaan korkealle veikkaamani Marttinen floppasi 19. sijalla.

M 12 km (32)
Miesten pitkä matka juostaan ensin. Voitto menee varmaan Utriaiselle, ellei Manninen lähde. Jos lähtee, niin menee tiukaksi. Eikä pidä unohtaa Jaakko Niemistä, joka pisteli huhtikuun puolivälissä rapakon takana kympin alle puolen tunnin. Miika Takala ja Jarkko Järvenpää kamppailevat himmeämmistä mitaleista, muut ovat sitten statisteja. Mukana myös suunnistuksen maajoukkuemies Simo-Pekka Fincke, mutta ei asiaa kärkikahinoihin ellei reittiä ole merkitty huonosti.
1. Henri Manninen
2. Jussi Utriainen
3. Jaakko Nieminen
4. Miika Takala
5. Jarkko Järvenpää
6. Oskari Pennanen
7. Marko Tuokko
8. Matti Rauma
9. Antti-Pekka Niinistö
10. Tommi Hytönen
Utriainen-Järvenpää-Manninen. Siis kaksi mitalistia oikein.

N 6 km (36)
Se olisi sitten mitaleita erikoistarjouksessa. Kuningatar on poissa ja perintöprinsessa valitsi N22-sarjan, joten sijaishallitsijan paikka on vapaana. Viisi ensimmäistä kamppailee mitaleista, mutta sen jälkeen onkin vakavaa verenvähyyttä.
1. Johanna Peiponen
2. Elisa Karhu
3. Minna Lamminen
4. Janica Mäkelä
5. Minna Haka-Risku
6. Hanna Jantunen
7. Mira Tuominen
8. Henni Tofferi
9. Suvi Miettinen
10. Tiia Taipale
Peiponen-Mäkelä-Laakkonen. Karhu ei juossut, joten kaksi mitalistia oikein. Toisena maaliin tullutta Kristiina Mäkeä ei Tsekkiä edustavana lasketa, mutta sen verran täytyy mainita että Johanna Peiponen pisti Mäen yllättäen poikki ja pinoon. Tosin Kristiinalla ei ollut terävin päivänsä, mutta silti täytyy todeta Peiposen kehittyneen kovasti. Ensi kesänä nähdään kummia. Etenkin henkinen kypsyys on melkoisesti kehittynyt, tosin siitä oli vahvoja merkkejä jo viime kesänä. Neljäntenä maaliin tullut Mari Laakkonen tuli täysin puskista.

M22 6 km (29)
Jos tätä sarjaa katsoo, niin Suomen kestävyysjuoksun tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Oli vaikeaa löytää edes kuutta nimeä listalle. Mutta nuorilla miehillä on vielä aikaa kehittyä. Parin vuoden takainen M19-mestari Rautiainen oli viime vuoden poissa kuvioista ja olisi muuten suosikki, mutta ei vielä.
1. Eero Saleva
2. Henrik Goesch
3. Samuel Rautiainen
4. Otto Loukkalahti
5. Aleksi Uusipere
6. Matias Tiiro
Saleva-Goesch-Uusipere. Rautiainen ja Loukkalahti eivät juosseet, eli napakymppi. Muutenkin sarjan taso yllätti positiivisesti.

N22 4 km (23)
Kärkikaksikko menee kaukana edellä ja muut tulevat perästä. Pronssimitalin kohtalo on täysin auki, voi olla joku listan ulkopuolinenkin.
1. Oona Kettunen
2. Camilla Richardsson
3. Saara Nikander
4. Meri Rantanen
5. Emilia Maaskola
6. Viivi Rantanen
Richardsson-M.Rantanen-Kettunen. Nikander ei juossut, joten kärkikolmikko oikein joskin väärässä järjestyksessä. Kun toisen kierroksen aikana näin Camillan tulevan mutkasta selvästi Oonan edellä, leuka loksahti muutaman sentin alaspäin. Mutta Richardsson näyttää nyt jatkavan sitä tietä, mikä on ollut jo pari vuotta näkyvissä. En vielä esim. 2011 häntä kovin lupaavana pitänyt, mutta nyt mimmillä on totisesti tappamisen meininki menossa.

M19 6 km (43)
Onneksi 19-vuotiaat pojat eivät ota joukkuekilpailua 22-vuotiaita vastaan – tulokset olisivat luultavasti nolot vanhemman ikäluokan kannalta. Karjalainen voitti hallimestaruuden, mutta sieltä puuttunut Ihamäki oli selvästi kovempi maantiellä. Toisaalta aikuisten SM-halleissa Karjalainen voitti Ihamäen, joten ota tästä nyt sitten selvää. Mikkonen ja Ryynänen keskeyttivät molemmat maantiellä, mutta ovat kunnossa ollessaan kärkikamppailuissa.
1. Antti Ihamäki
2. Jiri Karjalainen
3. Samu Mikkonen
4. Robin Ryynänen
5. Pekka Antikainen
6. Miika Tenhunen
Ihamäki-Karjalainen-Tenhunen. Kärkikaksikko siis oikein, tosin odotettua selkeämmällä erolla. Karjalainen jäi alussa pistesijojen tuntumaan, mutta hilasi sitten itsensä sieltä mitaleille. Ihamäki haastoi maantiellä voittamansa Kennedy Charichan, jolla ei siis ole vielä Suomen kansalaisuutta. Etelä-Sudanista lähtenyt Charicha on ollut maassa vasta pari vuotta, mutta puhuu jo varsin hyvin suomea. Muutenkin asenne sopeutumishaluineen tuntuu olevan kohdillaan, joten odottelemme kansalaisuutta. Sitten vielä nimenmuutos vetämään merkkinä suomalaistumisesta, valitettavasti Charicha ei voi muuttua Saaritsaksi, koska se on jo käytössä. Vapaana olisi esim. Saaritsala?

N19 4 km (29)
Tässä sarjassa on kilpailujen selkein ennakkosuosikki. Sen jälkeen tuleekin hyvin tasainen melkein kymmenen nuoren naisen rypäs. Erikoisuutena sarjassa kahden suunnilleen samantasoisen Krista Lindholmin kamppailu sekä Kristojen että Lindholmien mestaruudesta.
1. Alisa Vainio
2. Johanna Matintalo
3. Noora Wallenius
4. Silja Meronen
5. Laura Nakolinna
6. Sofia Muinonen
Wallenius-Matintalo-Kivenmäki. Vainio keskeytti. Kaksi mitalistia siis oikein. Kivenmäki tipahti viimeisenä nimilistalta.

M17 4 km (61)
Tämänikäiset miehentaimet ovat pirullisia arvioitavia, sillä viimeiset kasvupyrähdykset ovat yhä päällä ja tekniikka saattaa mennä hetkessä solmuun. Samoin mopoilu, tytöt tai jokin muu nuorelle miehelle turmiollinen seikka vie helposti pään sekaisin – tai toisaalta näistä paraneminen saattaa nostaa harjoittelumotivaation ja tulokset täysin uudelle tasolle. Niinpä arviossa on luotettava pelkästään alkuvuoden tuloksiin eikä edelliskauden näyttöihin.
1. Tomi Lehto
2. Jere Alen
3. Kevin Sandell
4. Remi Lindholm
5. Konsta Hämäläinen
6. Wilho Hautala
Lehto-Hautala-Alen. Kaksi mitalistia siis oikein.

N17 4 km (48)
Käytännössä koko kärkijengi on loistanut poissaolollaan sekä SM-halleista että maantieltä, joten ei auta muu kuin katsoa kristallipalloon. Tasoltaan sarja on naisjunnujen sarjoista heikoin, mutta kaksi vanhempaa ikäluokkaa ovatkin melkoisen kovia.
1. Saija Seppä
2. Heidi Kuuttinen
3. Klaara Leponiemi
4. Silja Laukkanen
5. Katri Gauriloff
6. Marika Aarnio
Seppä-Kuuttinen-Snäll. Kaksi ensimmäistä oikein, Snäll jäi niukasti ennakkokaavailuista pois.

Ja yleisurheilullinen loppukevennys: minä olen kyllä tehnyt tämän homman pihdeillä, mutta kymmenottelun vuoden 2008 olympiavoittaja Bryan Clay löysi keihäälle uutta käyttöä.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Pitkän iän salaisuus

Ihmiskunta on aina etsinyt nuoruuden lähdettä. Tai ainakin tapaa elää mahdollisimman pitkään. Nyt löysin ainakin yhden tavan. Tosin riskit ovat suuret, mutta jos niistä selviää, niin tilastollinen todennäköisyys pitkään ikään näyttää olevan varsin suuri.

Yle esitti äskettäin suuresti ylistetyn elokuvan Hitlerin bunkkerin viimeisistä päivistä eli Perikadon, joka on vielä muutaman päivän ajan nähtävissä Yle Areenassa. Olin elokuvan aiemminkin nähnyt, mutta se on yksi niitä harvoja jotka haluan nähdä kahdesti. Alan historia kun kiinnostaa, olenhan muutama vuosi sitten minäkin tehnyt saman kuin Konrad Kujau aikoinaan ja väärentänyt Hitlerin päiväkirjat. Tosin en tehnyt samaa temppua kuin Kujau ja myynyt niitä Stern-lehdelle, vaikka oma versioni olikin uskottavampi. Itse elokuva alkaa olla jo paremmin tunnettu internet-meeminä, jossa siihen ympätään kommentteja milloin mistäkin asiasta Hitlerin ja kumppaneiden sanomana, yleensä käyttäen sitä kohtausta jossa Hitler raivoaa kenraaleilleen 24.4.1945. Hitler itse sanoi oman näkemyksensä parodioista varsin osuvasti.

Elokuvan jälkeen aloin huvikseni etsiä tietoa sen henkilökaartista. Käytännössä kaikki bunkkerin asukkaat olivat yrittäneet paeta sekasortoisina päivinä länsiliittoutuneiden linjoille, mutta vain harva oli onnistunut. Melkein kaikki jäivät venäläisten vangeiksi ja edessä oli yleensä semmoinen kymmenen vuoden gulag-reissu, mitä ei voi oikein terveyskylpyläkeikaksi luokitella. Luulisi että sieltä vapauduttua olisi varsin kituvainen ja kuolisi nuorena. Vaan eikö mitä. Hämmästyin huomatessani, että melkoisen moni oli elänyt huomattavan iäkkääksi. Tutkin asiaa tarkemmin ja rajasin gallerian niihin henkilöihin, jotka olivat bunkkerissa vielä sen jälkeen kun Hitler vaimoineen olivat tehneet itsemurhan. Kaikkiaan 21 henkilön kuolinaika on tiedossa ja heistä peräti seitsemän eli yli 90-vuotiaaksi! Tästä voitaneen päätellä, että on terveellistä viettää aikaa diktaattorin lähipiirissä.

Hitler kuoli 30.4 iltapäivällä ja tuona päivänä bunkkerista poistui lopullisesti vain Hitlerin Luftwaffe-yhdysupseeri Nicolaus von Below, hänkin ennen Hitlerin kuolemaa. Bunkkerissa oli toki vartijoita ja satunnaisia vierailijoita, joiden nimet ja kohtalot eivät ole tiedossa. Tunnettuja henkilöitä, jotka olivat bunkkerissa vielä huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi, on yhteensä 53. Heistä tiedetään kuuden kaatuneen läpimurtoyrityksissä, kuuden (Goebbelsin lapset) tulleen murhatuiksi, kahdeksan tehneen itsemurhan, kahden (Gestapon päällikkö Heinrich Müller ja Hitlerin kokki Constanze Manziarly kadonneen jäljettömiin) ja kahden kuolleen venäläisten sotavankina vuosia myöhemmin.

Jäljelle jää 29 henkilöä, mutta heistä kuuden kohtalo on melko hämärä. He ovat: Fritz Tornow, Wehrmachtin ylikersantti ja Hitlerin koiranhoitaja, oli bunkkerissa vielä venäläisten tullessa. Hänen tiedetään jääneen vangiksi, mutta muuta tietoa ei ole. Hans Refior, Wehrmachtin eversti, jäi ilmeisesti venäläisten vangiksi, mutta selvisi hengissä koska julkaisi sodan jälkeen muistelmansa. Kuolinajasta ei ole tietoa. Werner Schiedel, SS-ylikersantti, oli elossa vielä 1956. Heinz Krüger, SS-vänrikki, jäi sotavangiksi, ei muuta tietoa. Heinrich Doose, SS-vääpeli, autonkuljettaja. Sama mies joka ajoi autoa, joka vei Erwin Rommelin pakotettuun itsemurhaan. Selvisi sodasta hengissä, ei muuta tietoa. Bunkkeriin kuului myös tilapäinen ensiapuasema, joka sijaitsi sen yläpuolella henkilökunnan majoittuessa bunkkerissa. Siellä vielä 2. toukokuuta olleista kahdesta sairaanhoitajasta molemmat jäivät vangiksi ja heistä toisen, Liselotte Cherwinskan, kohtalosta ei ole tietoa.

Näiden kuuden jälkeen jää 23. Heistä on siis 21 henkilön kuolinaika tiedossa. Kaksi jää tuntemattomaksi, mutta molemmat ovat melko luotettavan tiedon mukaan eläneet iäkkäiksi, ainakin toinen yli 90-vuotiaaksi. Tämä siis näiden seitsemän tunnetun yli 90-vuotiaan lisäksi. Melkoisen epätodennäköinen jakauma, kun ottaa huomioon useimpien henkilöiden gulag-reissun.

Henkilöt kuoliniän mukaisessa järjestyksessä nuorimpana kuolleesta alkaen:

1. Johann Rattenhuber, 60
Hitlerin henkivartiokaartin päällikkö, SS-kenraalimajuri Rattenhuber vapautui neuvostovankeudesta 1955 ja kuoli vajaat kaksi vuotta myöhemmin.

2. Erich Kempka, 64
Hitlerin autonkuljettaja, SS-everstiluutnantti Kempka poistui bunkkerista vapunpäivänä ja onnistui pakenemaan länsiliittoutuneiden alueelle. Hän jäi amerikkalaisten vangiksi kesäkuussa ja vapautui 1947.

3. Gerhard Schach, 65
Natsien entinen kansanedustaja ja berliiniläinen virkamies. Ei tietoa mitä tapahtui bunkkerista poistumisen jälkeen, mutta kuoli Länsi-Saksassa 1972.

4. Helmut Kunz, 66
Hitlerin hammaslääkäri työskenteli bunkkerin ensiapuasemalla vielä 2. toukokuuta ja jäi venäläisten vangiksi. Hän vapautui vankeudesta 1955 ja palasi hammaslääkärin työhön Länsi-Saksassa.

5. Heinz Linge, 66
Hitlerin kamaripalvelija, SS-everstiluutnantti (on siinäkin arvo palvelijalle) Linge vapautui venäläisten vankeudesta 1955.

6. Hans-Erich Voss, 72
Vara-amiraali Voss oli Hitlerin laivastoattasea. Vapautui venäläisten vankeudesta 1954.

7. Werner Naumann, 73
Propagandaministeriön valtiosihteeri oli harvinaisen onnekas: hän onnistui bunkkerista vapunpäivänä poistuttuaan murtautumaan brittien linjoille. Vankilaan hän päätyi vasta 1953 ja silloinkin vain muutamaksi kuukaudeksi.

8. Johannes Hentschel, 73
Sähkömekaanikko Hentschel oli siviili, jonka hoiti bunkkerin konemestarin tehtävää. Hän oli itse asiassa bunkkerin ainoa läsnäolija venäläisten saapuessa. Hentschel oli jäänyt bunkkeriin varmistaakseen yläpuolella olevan ensiapuaseman sähkön- ja vedensaannin. Hän vapautui venäläisten vankeudesta 1949. Kenties sankarillisin mies koko bunkkerissa - olisi voinut aivan hyvin paeta ja selvitä siviilinä ongelmitta, mutta jäi velvollisuudentunnosta bunkkeriin pelastaen toiminnallaan useita kymmeniä ihmishenkiä.

9. Armin D. Lehmann, 80
Vasta 16-vuotias Hitlerjugendin kuriiri pakeni bunkkerista vapunpäivänä ja onnistui selviytymään amerikkalaisten alueelle. Muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin.

10. Traudl Junge, 81
Hitlerin sihteeri, jonka näkökulmasta elokuva Perikato on osittain kerrottu, oli 25-vuotias sotaleski. Hänen aviomiehensä oli Hitlerin kamaripalvelija, joka sai omasta pyynnöstään siirron rintamalle, jossa kaatui SS-luutnanttina. Junge onnistui välttelemään vangiksi joutumista kahden kuukauden ajan ja selvisi senkin jälkeen venäläisvankeudesta muutamalla kuukaudella.

11. Josef Ochs, 82
SS-poliisiluutnantti joutui sodan jälkeen kolmeksi vuodeksi uudelleenkoulutukseen ja palasi sitten poliisityöhön.

12. Artur Axmann, 83
Hitlerjugendin johtaja pakeni bunkkerista vapunpäivänä onnistuen selviytymään länsiliittoutuneiden puolelle. Hän onnistui salanimen turvin välttelemään pidätystä joulukuuhun asti. Hänet tuomittiin nuorten aivopesusta yli kolmen vuoden vankeuteen, mutta todettiin syyttömäksi sotarikoksiin. Kuollessaan vuonna 1996 hän oli korkea-arvoisin elossa ollut natsijohtaja.

13. Gerda Christian, 83
Hitlerin sihteeri yritti murtautua saartorenkaan läpi 1. toukokuuta, mutta turhaan. Vankeudesta hän kuitenkin vapautui varsin pian. Natsisympatiat taisivat kyllä säilyä, hän erosi miehestään Luftwaffen kenraalimajuri Eckhard Christianista heti sodan jälkeen siksi, että tämä oli poistunut bunkkerista jo 22. huhtikuuta jäämättä Führerin seuraan loppuun asti.

14. Otto Günsche, 86
SS-majuri Günsche oli Hitlerin adjutantti. Hän vapautui sotavankeudesta vasta 1956.

15. Wilhelm Mohnke, 90
Vain 34-vuotias SS-prikaatikenraali johti valtakunnankanslian puolustusta, joka koostui kahdesta vajaasta rykmentistä. Hän vapautui vankileiriltä yli kymmenen vuotta myöhemmin ja työskenteli autokauppiaana Länsi-Saksassa.

16. Siegfried Knappe, 91
56. panssariarmeijakunnan operaatioupseeri, majuri Knappe poistui bunkkerista viimeisten joukossa 2. toukokuuta ja vietti seuraavat neljä vuotta venäläisten vankileirillä. Sieltä vapauduttuaan hän päätti muuttaa niin kauas kommunismista kuin mahdollista ja emigroitui perheineen USA:han, jossa vietti loppuikänsä.

17. Theodor von Dufving, 94
Bunkkerista vasta 2. toukokuuta poistunut eversti von Dufving vietti useita vuosia venäläisten vankeudessa.

18. Erna Flegel, 94
Sairaanhoitaja työskenteli myös Goebbelsin lastenhoitajana ja oli ainakin Perikato-elokuvan mukaan fanaattinen natsi. Hän oli bunkkerin läheisyydessä olleella ensiapuasemalla vielä 2. toukokuuta.

19. Ernst-Günther Schenck, 94
SS-lääkintäeversti, professori Schenck vapautui sotavankeudesta 1953. Lääkäriksi hänen ei enää sallittu palata, joten hän meni lääketeollisuuden palvelukseen.

20. Hans Baur, 95
Hitlerin lentäjä haavoittui pakomatkan aikana niin pahoin, että hänen toinen jalkansa amputoitiin kesäkuussa. Sairaalassa hän jäi venäläisten vangiksi. Vankeudesta hän vapautui 1955 vain joutuakseen ranskalaisten vankeuteen, josta hän vapautui 1957.

21. Rochus Misch, 96
Hitlerin henkivartija ja puhelinkeskuksen hoitaja, SS-ylikersantti Misch poistui bunkkerista viimeisten joukossa 2. toukokuuta. Hän vapautui venäläisten vankeudesta 1953 ja asui loppuikänsä vain parin kilometrin päässä bunkkerista, kuitenkin Länsi-Berliinin puolella bunkkerin jäännösten ollessa Itä-Berliinissä. Vuonna 2013 kuollut Misch oli tiettävästi viimeinen Führerbunkerin eloonjäänyt.

Jokeri A: Else Krüger, elossa 80-vuotiaana
Martin Bormannin sihteeri päätyi neuvostovankeudesta brittien kuulusteltavaksi. Hän meni naimisiin kuulustelijansa kanssa 1947 ja eli Englannissa nimellä Else James. Miehensä kuoltua 1995 hän muutti ilmeisesti takaisin Saksaan. Hänen kuolemastaan ei ole varmaa tietoa, mutta huhutaan että hän on kirjoittanut kuolemansa jälkeen julkaistavaksi tarkoitetut muistelmat. Mikäli hän on yhä elossa, sata vuotta tuli täyteen 9.2.2015.

Jokeri B: Günther Schwägermann, ehkä elossa 95-vuotiaana
SS-kapteeni Schwägermann oli Goebbelsin adjutantti. Hän onnistui vapunpäivän murtoyrityksessä selviytymään länsiliittoutuneiden puolelle. Hän oli amerikkalaisten vankina vuoteen 1947 asti. Epävarman tiedon mukaan hän oli elossa vielä 2010. Satavuotissyntymäpäivä olisi heinäkuussa 2015.