Välihuomautus 177 : Erikoislääkäreiden tulevaisuus

Allekirjoittanut kävi äskettäin keskustelua sukulaispojan kanssa. Hän on abiturientti ja pohtii tulevaisuuden uravalintaansa. Yhtenä vaihtoehtona on lääkärin ammatti.
Abi: - En vain oikein tiedä mihin pitäisi sitten erikoistua. Mistä sitä osaa arvata mikä lääketieteen ala on tulevaisuutta ja mikä tulee kuihtumaan.
Jaska: - No, ainakin kaksi alaa on jotka ovat laskussa. En suosittele gynekologiksi tai urologiksi ryhtymistä.
Abi: - Miksi ihmeessä?
Jaska: - Ilmiselvää. Gynekologin erikoisalaa ovat naiset ja urologin miehet. Ja koska nykyään yhä useampi on ”non-binäärinen”, niin sekä miesten että naisten prosentuaalinen osuus väestöstä on laskussa.
Abi: - Jaa, olisiko sitten näihin non-binäärisiin erikoistunutta lääkäriä?
Jaska: - Onpa hyvinkin. Jos nykysuuntaus jatkuu, niin psykiatreilla tulee olemaan kädet täynnä töitä.

Välihuomautus 176 : Taskulla

Vasemmisto valittaa kuinka ”hallitus ottaa vähäosaisilta” ja ”perussuomalaisten käsi on köyhän taskulla”. Ensimmäinen on täyttä paskapuhetta ja toinen kuvaannollisessa mielessä totta, mutta silti täysin väärin ymmärretty. Puhutaanpa asioista oikeilla termeillä.
”Hallitus ottaa vähäosaisilta”. Ei todellakaan ota, ei senttiäkään. Ei hallitus ota vähäosaisilta, ei sieltä ole mitään otettavaa. Oikea ilmaisu on ”hallitus ei enää anna vähäosaisille yhtä paljon kuin ennen”.
”Perussuomalaisten käsi on köyhän taskulla”. Totta, siis tietysti kuvaannollisesti. Köyhän taskulla käydään, mutta sinne laitetaan rahaa. Tarkoitus on vain laittaa vähän vähemmän rahaa kuin ennen.
Ilmaistaanpa asia oikein: ”Hallitus tekee aiempaa vähemmän tulonsiirtoja veronmaksajien taskuista elätettävien taskuihin.”

Tilanteesta tulee mieleen Ronald Reaganin aikoinaan kertoma tarina.
Miehellä oli tapana aina maanantai-aamuisin töihin tullessaan pudottaa kymmenen dollarin seteli kulmassa istuneen kerjäläisen hattuun. Näin jatkui vuosikausia.
Eräänä aamuna mies kuitenkin pudotti kerjäläisen hattuun vain viiden dollarin setelin. Kerjäläinen huomasi tämän, pomppasi ylös ja juoksi miehen perään.
- Herra, teille taisi käydä erehdys. Annoitte minulle vain vitosen ettekä kymppiä, kuten aina muulloin.
- Valitan, mutta se ei ollut mikään erehdys. Katsokaapas, taloustilanne on huono ja poikani lähti yliopistoon, joten minulla ei nykyään ole hänen tukemisensa takia varaa enempään.
Kerjäläinen tuijotti miestä tuohtuneena ja sanoi:
- Minkä ihmeen takia minun pitää kustantaa teidän poikanne koulutus???
Ja tämä, hyvät ystävät, summaa sen mistä sosialismissa on kyse.

Välihuomautus 175 : Alas kassa!

En osaa ennustaa miten Trumpin ja Putinin tapaamisessa käy. Sen sijaan osaan kyllä kertoa miksi siinä tulee käymään niin.
Alaskassa kohtaa kaksi erilaista huijaria. Trump on bisnesmies. Putin on vakooja.

Trump yrittää huijata vastapuolen sopimukseen, joka on vastapuolelle epäedullinen. Bisneksessä kun nimet ovat paperissa, niin sopimuksesta pidetään kiinni. Jos vastapuoli tajuaa liian myöhään mokanneensa, niin hän ei mahda asialle mitään – sopimus on sitova.
Putin taas on valmis rikkomaan tehtyä sopimusta saadakseen haluamansa. Tästä seuraa, että Putin on valmis pistämään nimensä paperiin, jota hän uskoo pystyvänsä rikkomaan riittävän paljon saadakseen mitä todella tahtoo.

Tapaamisen lopputulos on riippuvainen siitä, kuinka hyvin osapuolet ymmärtävät vastapuolensa huijarilaadun. Pahin mahdollinen skenaario on se, että kumpikaan ei ymmärrä toista ja silloin päädytään helposti sopimukseen, jota toinen on valmis rikkomaan ja toinen rankaisemaan sen rikkomisesta.
Ironinen seuraus on, että sopimuksen syntyminen on epätodennäköisintä silloin, kun osapuolet ymmärtävät toisiaan parhaiten.

Välihuomautus 174 : Lesbotutka

Kuten hyvin tiedetään, naisten joukkuepeleissä lesbojen osuus on moninkertainen verrattuna heidän osuuteensa koko väestöstä. Samalla väitetään myös, että seksuaalisen suuntautumisen voisi tunnistaa ulkonäöstä, minkä tietyt tahot raivokkaasti kiistävät poliittisista syistä.
Pitihän tätä testata.

Äskettäin käytiin naisten jalkapallon EM-kisat. En seurannut pätkääkään. Tai no pätkän. Eilisiltana osuin paikalle telkkarin ollessa auki ja näin mestaruuden ratkaisseen rankkarin. Jotenkin tästä juttu kääntyi ”lesbotutkaan” ja sanoin Sallille, että testataanpa.
Menimme tietokoneen ääreen ja avasin Wikipediasta Englannin mestarijoukkueen kokoonpanon. Sitten klikkailin pelaajat yksi kerrallaan ja katsoin kuvaa. Yhdestä pelaajasta kuva puuttui ja yhden kohdalla kuva oli sivusta ja pelitilanteesta otettu, joten jäljelle jäi 21 pelaajaa, joista oli selkeä kasvokuva. Tämän kuvan perusteella sanoin sitten, onko peluri lesbo vai hetero. Korostan että kaikki pelaajat olivat minulle täysin tuntemattomia, en tuntenut ainuttakaan edes nimeltä enkä tiennyt millainen jakauma suuntautumisen suhteen Englannin maajoukkueessa mahtaa olla. Tuomion antamisen jälkeen kelasin artikkelissa kohtaan ”Personal Life” tms, jossa mahdollisesti asia kerrottiin. Tieto löytyi 14 pelaajasta. Heistä neljä oli heteroita ja kymmenen lesboja. Vieressä ollut Salli piti kirjaa veikkausista. Osumatarkkuus oli 82 %, pistemäärinä laskien 11,5/14. Jaa että mikä ihmeen puolikas? No, kohta selviää.

Hienotunteisuussyistä en kerro, keitä pelaajista veikkasin minkäkin viemäröintijärjestelmän suosijaksi. Kerron kuitenkin miten vahvoja arviot olivat ja kuinka kävi.
Neljästä heterosta sain kaikki oikein. Kolme oli helppoja, yhtä harkitsin jonkin aikaa.
Kymmenestä lesbosta sain seitsemän oikein. Näistä kolme oli helppoja valintoja, kolmen kohdalla arvoin pitkään kumman valitsen mutta osuin kuitenkin oikein. Seitsemäs oli hieman huijaus, kiikun kaakun valinta mutta kun satuin vahingossa huomaamaan nimiluettelosta hänen olleen joukkueen kapteeni, niin päädyin tällä perusteella lesboon.
Jäljelle jää 2,5 virhettä. Yksi meni totaalisesti pieleen: pidin kirkkaasti heterona, mutta eipä ollutkaan. Toinen oli puhdas arvaus, mikä meni väärin. Se puolikas voitaneen laskea virheeksi, koska veikkasin heteroa ja artikkelista luulin ensin olleeni oikeassa, koska siinä kerrottiin hänen miehestään. Sitten luin eteenpäin ja huomasin suuntautumisen muuttuneen, koska uusi kumppani on nainen. Laskin tämän siksi puolikkaaksi, mutta virhe mikä virhe (toki joku voi urputtaa että miksi en ottanut bi-vaihtoehtoa huomioon mutta päätin mennä duaalisesti).

Muista seitsemästä, joista oli kuva muttei tietoa veikkasin viittä heteroksi ja kahta lesboksi. Vaikka otos on pieni, niin tunnettujen tapauksien osumatarkkuuden 11,5/14 = 82 % (mikä viittaa siihen että näiden seitsemänkin kohdalla olisin yleensä osunut oikeaan), kerrottujen suuntautumisten 4/14 = 29 % heteroita ja tuntemattomaksi jääneiden veikkausten 5/7 = 71 % heteroiksi veikattua, perusteella voisi arvella, että Wikipedia-artikkeleissa suuntautuminen on kerrottu todennäköisemmin lesbojen kuin heteroiden tapauksessa.

Välihuomautus 173 : Tauolla

Kuten molemmat lukijani lienevät huomanneet, blogi on vaiennut kauan. Olin jo pitkään julkaissut vain epäsäännöllisesti, mutta nyt oli kulunut jo neljä kuukautta edellisestä julkaisusta. Tämä ei ollut mitenkään suunniteltu tauko, vaan aiheutui ensin sairastumisesta ja sitten siitä seuranneista taikka sitten täysin sattumanvaraisesti (ei ole varmaa tietoa aiheesta) alkuperäiseen sairastumiseen liittymättömistä jälkitaudeista.
Nyt on kuitenkin sairasvuoteelta noustu ja töihinkin palattu jo viikkoja sitten. Kirjoittamatta on kuitenkin jäänyt, ei suinkaan aiheiden puutteiden vaan lähinnä oman laiskuuden ja ehkä vähän vielä toipilaisuudenkin takia. Vähitellen palailen kuitenkin taas kehään, pari pidempääkin kirjoitusta tuli tässä tauolla jo mietittyä ja osin jo aloitettuakin. Katsotaan nyt miten etenee.
Täsmennän vielä mahdollisesti kynsiään hioville lukijoille että tautini oli puhtaasti fyysistä laatua eikä henkistä. Vaikka on myönnettävä että tein huvikseni netissä masennustestin ja tulos ylitti karsintarajan. En kuitenkaan ole masentunut, vaan kykenevä tekemään realistisia tilannearvioita maaliman menosta ja jos niiden perusteella vastaa niin pisteraja ylittyy taatusti, etenkin kun siihen yhdistää sairaudesta aiheutuneet oireet (testissä kysytään esim onko halukkuus seksiin vähentynyt ja jos makaa vuoteessa muusta syystä kuin seksin tai väsymyksen takia niin saa taatusti tästä pisteitä). Masennuksen sijaan voi sanoa, että vaivasi vitutus vähintään tautiluokituksen kohdan F43.32 tasolla, myös linkissä oleva oirekuvaus täsmäsi erinomaisen osuvasti.

Välihuomautus 172 : Äärimmäisen rohkeuden haaste

Tässä haaste kaikille miehille, jotka haluavat todistaa äärimmäisen machoutensa.

1. Hanki prepaid-liittymä ja tallenna numero omaan puhelimeesi nimellä ”Anni” tai jos yhteystiedoissasi on jo Anni, niin keksi joku muu nimi tilalle.
2. Perusta omalla oikealla puhelinnumerollasi Whatsapp-ryhmä nimeltä ”Jaskan exät” (vaihda tietysti oma nimesi tilalle).
3. Liitä ryhmään kaikki exäsi, joiden puhelinnumeron tiedät.
4. Liitä ryhmään myös prepaid-liittymäsi numero eli ”Anni”.
5. Kirjoita ryhmään viesti: ”Hei! Haluan toivottaa teille kaikille hyvää joulua ja kiittää niistä hyvistä hetkistä, joita meillä oli lyhyenä tai joskus vähän pitempänäkin ajanjaksona.”
6. Jatka viestillä: ”Jätän teidät tänne nyt keskenänne juttelemaan, koska uskon että teillä saattaa olla paljonkin keskusteltavaa.”
7. Poistu ryhmästä.
8. Pistä ”Anni” kommentoimaan ryhmään esimerkiksi: ”Mitä helvettiä Jaska, senkin ääliö! En halua olla missään tekemisissä kanssasi saati sitten muiden exiesi kanssa sen jälkeen kun sain selville että petit jopa kahta exääsi kanssani.”
9. Avaa popcornit ja jää odottelemaan. Johan on kumma jos ei ala vipinää syntyä.

Sain idean tästä tempusta ja tuotekehittelin sitä.

Välihuomautus 171 : Turhia lupauksia

Suomeenkin on nyt rantautunut 4B-liike sukupuolisortoa vastustavia naisia varten. Ei nyt puututa siihen sukupuolisortoa vastustavan liikkeen paradoksiin että siihen kuuluakseen on oltava nainen. 4B tarkoittaa: ei heteroseksiä, ei deittailua, ei avioliittoa, ei lapsia. Liike on alkujaan Etelä-Koreasta, jossa vastaavat neljä termiä alkavat kaikki B-kirjaimilla. Ihan niin kuin maassa jossa on maailman alhaisin väestön uusiutumisluku tällaista liikettä erikseen tarvittaisiin.
4B nousi marginaaliliikkeestä otsikoihin, kun jenkeissä Trumpin vaalivoitosta suivaantuneet naiset ottivat sen omakseen. Koska Suomeen kopioidaan sieltä kaikki, niin tämähän oli vain ajan kysymys. Toivotan 4B-liikkeen lämpimästi tervetulleeksi maahan. Tämähän tarkoittaa että nyt miehiltä ei kulu aikaa hukkaan rumiin, tyhmiin ja hysteerisiin naisiin.
Toisaalta muistan viime vuosituhannen puolella lukeneeni, kun suomalaiset hysteriaan taipuvaiset naiset menivät synnytyslakkoon ydinvoiman vastustamiseksi. Pari vuotta myöhemmin liike kuivui kokoon, kun puolet johtokunnasta oli raskaana.

Välihuomautus 170 : Lakkoon!

Köyhät ovat raivoissaan hallituksen leikkauksista ja haaveilevat vastatoimista. Esitän vanhaa, hyväksi koettua ja tehokasta menetelmää, jolla asemaansa tyytymättömät ovat aina hankkineet siihen parannusta.
Menkää lakkoon.

Hetkinen. Mistäpä he voisivat lakkoilla? Tukien nostamisesta?
Aivan. Eihän tässä ole kyse siitä, että ”hallitus ottaisi köyhiltä pois”. Kyse on siitä, että hallitus lakkaa antamasta sitä minkä on muilta ottanut. Köyhiltä ei oteta senttiäkään pois.

Tässä satuin eräänä päivänä kävelemään Hornankuusen keskustassa ja ihmettelin, miten on näin aamusta noin paljon ihmisiä jonossa. Kohdalle ehdittyäni tajusin, että kyseessä on leipäjono. Olin lievästi järkyttynyt. Enpä muista, että omassa nuoruudessani tällaista olisi ollut. Sitä se vasemmistolainen politiikka saa aikaan, kuten Neuvostoliitosta muistamme. On väärin, että Suomessa voi tapahtua tällaista.
Hetken kuluttua mietin, miten en ole ennen tällaista nähnyt. Sitten tajusin, että sehän johtuu siitä että en ole arkipäivisin Hornankuusen keskustassa liikkunut kuin äärimmäisen harvoin. Nyt sattui olemaan harvinainen vapaapäivä.
Ihmisille pitää antaa mahdollisuudet ansaita elantonsa, jolloin näitä todellisessa hädässä olevia on niin vähän, että heille riittää kyllä tuki ilman leipäjonojakin. Köyhänä olen ollut itsekin (en totisesti ole mistään ylemmän keskiluokan perheestä lähtenyt), mutta silloin pääsi onneksi nuorenakin hanttitöihin. Nykyisin saa helpommin tukiaisia. Toisaalta ei tässä maassa nälkään kuolla, vaikka vähemmän tukia saisikin. Pitää vain laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos haluaa alkoholia ja tupakkaa käyttää sekä asua omassa kämpässään yksin, niin silloin ei kannata tukiaisten vähyydestä valittaa.

Päätän tämän kertomalla Ronald Reaganin vitsin, jonka tiedän nähneeni YouTubessa mutta en valitettavasti löytänyt linkkiä siihen. Jos joku lukijoista sen löytää, linkkaan sen tähän. Nyt pitää kertoa ulkomuistista.
”Miehellä oli tapana kerran viikossa pudottaa kymmenen dollarin seteli kadunkulmassa istuskelleen kerjäläisen hattuun. Näin jatkui vuosia. Sitten kävikin kerran niin, että hän pudotti sinne vain viiden dollarin setelin. Kerjäläisen huomatessa tämän hän pomppasi ylös ja juoksi miehen perään. Tämän saavutettuaan hän kysyi: ’Kävikö herralle nyt erehdys. Olen vuosien ajan saanut kymmenen dollaria, mutta tämä on vain vitonen.’ Tähän tuli vastaus: ’Katsohan, nyt on tilanne se että poikani lähti yliopistoon opiskelemaan, joten minulla ei ole nyt varaa enempään.’ Johon kerjäläinen: ’Minkä ihmeen takia minun pitää kustantaa sinun poikasi koulutus?’ Ja tätä, hyvät ystävät, tätä on sosialismi."

Välihuomautus 169 : Tabu

Vanhemmat lukijani saattavat muistaa ohjelman nimeltä Tabu 1980-luvun puolivälistä. Siinä oli pitkälti samoja näyttelijöitä ja tekijöitä kuin legendaarisissa Velipuolikuussa, Mutapainin Ystävissä ja Hymyhuulissa. Tabu sisälsi vielä astetta kornimpaa huumoria. Moni sketsi oli sellainen, että nykypäivänä se ei todellakaan menisi läpi.

Neljänkymmenen vuoden jälkeen tämä ohjelma on joko unohdettu tai sitten tarkoituksella muistettu, sillä MTV on lanseerannut uuden sarjan samalla nimellä. Sarjaa mainostetaan sillä, että ”siinä nauretaan yhdessä asioille joille ei saisi nauraa”. Ensimmäisessä jaksossa kohteena olivat lyhytkasvuiset. Joita muuten ennen sanottiin kääpiöiksi, kunnes sanasta tuli tabu. En ole ohjelmaa katsonut, mutta formaatissa stand up -koomikko pistää halvalla aihetta kohdeyleisön koostuessa kyseisistä henkilöistä, jaksossa yksi siis pituuskasvurajoitteisista. Ainakin mediatietojen mukaan ensimmäisessä jaksossa kaikilla oli hauskaa.

Ohjelman idea on loistava. Ei sinänsä huumorin kannalta – joka saattaa toki toimiakin – vaan siksi, että se paljastaa yhteiskuntamme tabuja. Löytämieni tietojen mukaan ohjelman kuudesta jaksosta seuraavissa nauretaan ainakin näkövammaisille (ent. sokeat), tahattomasti lapsettomille, Tourette-oireisille ja kuolemansairaille.

Yhteiskuntamme todelliset tabut paljastuvat siinä, että ohjelmassa tuskin on jaksoja, joissa pilkan kohteena ovat feministit, neekerit, homot, muslimit, kasvissyöjät ja maahanmuuttobisneksestä hyötyjät. Siinä olikin kuusi herkullista aihetta seuraavalle tuotantokaudelle. Tai ainakin viisi sillä voihan olla että joku noista onkin vielä listalla mutta lyön somalin sossutuen verran vetoa vegemakkaraa vastaan ettei ainakaan yhtä enempää. MTV, antaa palaa!

Välihuomautus 168 : Väestönvaihto

Muistakaa, että väestönvaihtoteoria on pelkkä äärioikeiston valhe, jolle ei ole mitään perusteluja.

Välihuomautus 167 : Suuntautumisesta

Vaalistudiossa jaksetaan jauhaa siitä, oliko ehdokkaan seksuaalisella suuntautumisella merkitystä vaaleissa vaiko eikö. Toinen asiantuntija sanoo, että ei ollut, sillä äänestäjät hyväksyivät Haaviston suuntautumisen. Toinen taas sanoo että oli, sillä moni sanoi ettei äänestä Haavistoa sen takia.
Molemmat ovat pihalla kuin lumiukot, kun eivät tajua pohtia oleellisinta huomiota aiheesta.
Totta kai seksuaalisella suuntautumisella oli merkitystä presidentinvaalien tulokseen. Jos Stubb olisi saanut yhtä suuren prosenttiosuuden heteroiden äänistä kuin Haavisto sai homojen äänistä, Stubb olisi saanut murskavoiton.
Kylmä tosiasia on, että varsin moni homo on äänestyskäyttäytymisessään heterofobinen.

Välihuomautus 166 : Rutto vai kolera?

Nämä presidentinvaalit ovat olleet yhtä sirkusta, jossa tuntuu olevan pelkästään pellejä ja ehkä pari jonglööriä. Ainoa hyvä puoli on ollut se, että ei ole ollut vaikeaa valita ketä äänestää.
Ensimmäisellä kierroksella ylivoimaisesti paras ehdokas oli lyhyen matikan lukenut tupakoiva vegetaristisivari. Ja jos tämä ei kerro tasosta riittävästi, niin yhtä ylivoimainen kakkonen oli puolimarokkolainen hihhuli.
Toisella kierroksella pitää sitten valita imbesillin ja sosiopaatin välillä. Onneksi valinta on helppo, sillä imbesilli saattaa joskus olla vahingossa oikeassa.

Välihuomautus 165 : Syntyperäiset edustajat

Jussi Halla-aho herätti pienimuotoista kohua pohdiskelemalla, pitäisikö kansanedustajiksi hyväksyä ainoastaan syntyperäiset suomalaiset.
Mikäli tällainen laki olisi ollut aina voimassa, edustajanpaikka olisi jäänyt saamatta ainakin seuraavilta kansanedustajilta:
Hella Wuolijoki (1946-1947, syntyjään virolainen ja muutti Suomeen 18-vuotiaana)
Jutta Zilliacus (1975-1987, Viron kansalainen kymmenvuotiaaksi asti)
Ben Zyskowicz (1979-, Puolan kansalainen viisivuotiaaksi asti)
Anne Berner (2015-2019, Sveitsin kansalainen vuoteen 2015 asti, mutta suomalaissyntyinen)
Hussein al-Taee (2019-2023, irakilaissyntyinen)
Nasima Razmyar (2015-2017, 2023-, afganistanilaissyntyinen)

Kuten listasta näkyy, niin puolet porukasta on ollut selvästi Suomelle haitallisia (yksi jopa kaksi sukupolvea itsestään alaspäin). Näin ollen voisi tästä näkökulmasta kallistua syntyperäisyyden puolelle.
Tämä ei kuitenkaan ole kelvollinen peruste, sillä kyseisellä perustella voisi evätä melkoisen suuren prosenttiosuuden kansanedustajaehdokkuuksista.
Kelvollinen peruste olisi esimerkiksi turvallisuus ja luotettavuus, minkä takia vuoteen 2000 asti ministeriksikään eivät päässeet kuin syntyperäiset kansalaiset. Nykyään ainoastaan presidentin tehtävä on ulkomaalaissyntyisten ulottumattomissa.

Kansanedustajaksi tulisi edelleen päästä nykyisillä ehdoilla eli pelkkä kansalaisuus riittää. Tämä olisi Suomen kannalta parempi ratkaisu. Mietitäänpä nyt hetki nimittäin sitä, mitä seuraisi jos kansanedustajilta edellytettäisiin syntyperäisyyttä.
Nyt kansanedustajiksi pääsee joitakin sellaisia, joiden ainoa tarkoitus on olla monikulttuurimannekiini. Malliesimerkki tästä on ”rauhan-Taee”. (Toki näitä monikulttuurimannekiineja voi tulla myös syntyperäisistä ”suomalaisista”, mitenkään yhtä nykykansanedustajaa mainitsematta.) Heitä on äänestetty suurelta osin siksi, että he nyt ovat mitä ovat. Jos heidän ehdokkuutensa olisi poissuljettu, eivät nämä heitä äänestävät yhtäkkiä äänestäisi fiksua ehdokasta, vaan saman puolueen yhtä haitallista, joskin suomalaissyntyistä ehdokasta. Joka olisi korvaamaansa ulkomaalaissyntyistä haitallisempi, koska päästäkseen suomalaisena eduskuntaan täytyy olla kyvykkäämpi kuin pelkällä monikulttuurisuusikonin maineella ratsastavan - kilpailu on kovempaa. Ja kyvykäs haitallinen saa lähes aina enemmän vahinkoa aikaan kuin vähemmän kyvykäs.

Välihuomautus 164 : Eroa, Wille Rydman!

Hesari meni sitten venyttämään lakia ja kaivamaan seitsemän vuotta vanhoja kahden ihmisen välisiä yksityisviestejä tulkittuaan, ettei kirjesalaisuus koske niitä. Muut viestit voi selittää räväkällä kielenkäytöllä ja huumorilla, mutta yksi meni liian pitkälle:
”Mutta kun se kielonpentele on tälle tontille kerran tuotu, niin sitähän löytyy kaikkialta kun se leviää ja lisääntyy kuin somali. Eli jos haluat somalikieloja kukkapenkkiin, niin kyllä täältä löytyy ja siirtäminen onnistuu.”
Kielo on Suomen kansalliskukka. Vertaamalla kieloa somaleihin Rydman häpäisi arvoja anteeksiantamattomalla tavalla. Jossain sen rajan on kuljettava.

Toinen loukkaava viesti oli Lähi-itään liittyvä:
”Hyi helvetti kun mua oksettaa tää aavikkoapina.”
Tämä ei ole niin vakavaa, sillä apina ei ole Suomen kansalliseläin. Sinänsä lähi-itäläisten käyttäytymisen vertaaminen apinoihin on epäreilua, kuten kuvamateriaali todistaa:

Välihuomautus 163 : Kaatakaa Mannerheimin patsaat!

Mannerheim toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana 1921-1951. Hänen sihteerinään oli 1928-1938 Elsa Könönen, joka kirjoitti näistä vuosista muistelmateoksen Vuosikymmen Mannerheimin sihteerinä.
Italian-Abessinian sodan aikana Punainen Risti lähetti sinne avustusretkikunnan, jonka johtaja oli Richard Faltin. Ennen lähtöä Mannerheim piti jäähyväistilaisuudessa puheen, jonka hän osoitti retkikunnan johtajalle. Kuvassa lainaus puheesta:

Kun kerran on ruvettu vanhoja puheita ja kirjoituksia kaivelemaan, niin woketetaan nyt sitten kunnolla ettei jää puolitiehen.

Välihuomautus 162 : Miksi suomalaisten syntyvyys on romahtanut?

Aleksandr Solzhenitshyn vastaa tähän kysymykseen teoksessaan Vankileirien saaristo:

Suomalainen keskusteluilmapiiri alkaa vähitellen muistuttaa tätä.

Välihuomautus 161 : Kaikkien aikojen somehaaste

Neljä 14-vuotiasta oli kiivennyt linkkimastoon 150 metrin korkeuteen. Tällä kertaa ei ihmishenkiä menetetty. Kyseessä oli somesta napattu haaste.
Esitän tässä kaikkien aikojen somehaasteen: kuka uskaltaa olla vastaamatta typeriin somehaasteisiin yllyttävän ääliöporukan paineesta huolimatta?

Välihuomautus 160 : Venäläiset kisoihin

Venäläisillä on kova hinku päästä olympialaisiin ja muihinkin kansainvälisiin karkeloihin mukaan. Jotkut helpommin lahjottavissa olevat lajiliitot ovatkin jo taipuneet, usein ikävin seurauksin eli moni sivistynytkin maa boikotoi kisoja venäläisten läsnäolon takia.

On esitetty erinäköisiä ratkaisumalleja, kuten perinteinen ”osallistutaan itsenäisinä urheilijoina” tai ”osallistumisoikeus sallitaan niille, jotka irtisanoutuvat hyökkäyssodasta”. Ensimmäinen vaihtoehto on jo nähty ja kehnoksi koettu, sillä mitä eroa on Venäjällä ja ”Venäjän riippumattomilla olympiaurheilijoilla”, ei edes edustusasun värit. Jälkimmäinen taas sotkee politiikan perusteellisesti urheiluun ja hurjimmillaan toisi Putinille näppärän propagandatempun mahdollisuuden: urheilija sanoutuu irti ja heti kisojen päätyttyä kumoaa lausuntonsa.

Koko ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu.

Venäläisille urheilijoille myönnetään väliaikainen edustusoikeus Ukrainan riveissä. Ukrainan olympiakomitea – tai kansallinen lajiliitto muissa kisoissa – saa tehdä päätöksen hyväksyykö se venäläisurheilijan sinikeltaisiin väreihin. Tuskin ukrainalaiset kieltäytyvät, jos venäläistähdet ilmoittavat haluavansa edustaa Ukrainaa protestiksi ja kisoihin päästäkseen. Ymmärrettävästi he olisivat tällöin Ukrainan liiton alaisia ja sen mahdollisen kurinpitosäädösten piirissä, joten mikään silmänlume ei tulisi kysymykseen. Tuskinpa venäläiset veisivät yksilölajeissa yhdenkään ukrainalaisen paikkaa. Jos vaikka naisten korkeushypyssä kaksi ukrainalaista täyttää rankingvaatimukset MM-kisoihin, voidaan kolmas Ukrainan edustusasu antaa rankingin selvittäneelle venäläiselle. Joukkuelajit olisivat toki poikkeus, mutta Ukrainalla olisi ainakin jääkiekossa paremmat menestysmahdollisuudet, jos joukkueeseen saisi vaikka kentällisen verran Venäjän maajoukkuemiehiä.
Tämä väliaikainen edustusoikeus on voimassa tasan niin kauan kunnes Venäjä hyväksytään maana mukaan takaisin kansainväliseen urheiluun. Sen jälkeen väliaikaisesti Ukrainaa edustaneet Venäjän kansalaiset palaavat Venäjän edustajiksi ilman karanteenia. Luonnollisesti Venäjän paluun ehtona on se, että näihin urheilijoihin ei kohdisteta mitään sanktioita.

Tätä ajatusta saa ja kannattaa välittää eteenpäin, olkaa hyvä!

Välihuomautus 159 : Miljoona mittarissa

Huomasin vasta kauan jälkikäteen, että Flagcounterin laskurin lukema muuttui seitsennumeroiseksi luultavasti joskus helmikuussa. Sen verran on blogiin tullut klikkauksia sitten Flagcounterin asennuksen 7.7.2015. Karkeasti laskien se tarkoittaa noin 350 päivässä, eli kai näitä juttuja on siis joku lukenut.

Milli meni rikki vasta sen jälkeen, kun olin jo lopettanut säännöllisen kirjoittamisen. Viikkojuttujen tulo päättyi tammikuun alussa, sen jälkeen on tullut vain pari sivallusta ja välihuomautusta. Tosin pari välihuomautusta olisi kyllä mennyt Viikkojuttunakin, olivat sen verran pitkiä. En kuitenkaan laittanut niille kyseistä leimaa, koska ei juttuja ole tosiaankaan viikoittain tullut.
Nyt asiaa uudelleen harkittuani olen päättänyt, että jatkossa julkaisen näitä pidempiä tarinoita edelleen ”Viikkojuttu” -leimalla. Tämä siitä huolimatta, että en todellakaan aio palata viikottaiseen rytmiin. Samoin siitä huolimatta, että jonakin viikkona saattaa tulla enemmänkin kuin yksi viikkojuttu, jos satun innostumaan. Lähes neljäntoista vuoden ajan julkaisin joka viikko yhden jutun tuon leiman alla, poikkeuksetta. Niinpä ei ollut ihan helppoa tehdä päätöstä siitä, että palaan tämän leiman käyttöön hieman eri merkityksellä, mutta näin aion vastaisuudessa tehdä. Pari uutta ideaa on jo kirjoittamista vaille valmiina.

Välihuomautus 158 : Kuluja hallitukseen (eli hajahuomioita vaaleista)

Eduskuntavaalit tulivat ja menivät. Normaaliin tapaan yksi ei pettänyt tälläkaan kertaa ja se oli vaalistudion kykenemättömyys tulkita ääntenlaskennan edistymistä. Ennakkoäänten jakaumasta on tietysti vaikea päätellä mitään, mutta silti oli aika ennenaikaista julistaa kokoomus voittajaksi. Tuurilla näin sitten kävikin.
Suurin virhe ennusteissa tapahtui juuri siinä vaiheessa kuin aina ennenkin. Kun vaalipäivän ääniä alkaa vähitellen tippua, niistä pitäisi pystyä tekemään ennusteita lopullisiin tuloksiin. Vaikutti vain siltä, että ennusteita tekemään oli taas päästetty lyhyen matikan lukeneita, jotka eivät ymmärrä derivaatan käsitettä. Jo ensimmäisistä vaalipäivän äänistä pystyy aika hyvin laskemaan, mikä on lopullinen tulos. Ainakin jos osaa huomioida sen, millä tavoin yleensä nopeimmin tulevat pienten äänestysalueiden tulokset poikkeavat suurten äänestysalueiden tuloksista. Itse olin ennen äänestystä veikannut persujen paikkaluvuksi 48. Ensimmäisten vaalipäivän äänten saavuttua muutin ennusteen lukuun 47, kun vaalistudio puhui vielä luvusta 44. Istuin tietokoneen ääressä ja seurasin laskentaa vaalipiireittäin, telkkari oli vain taustaäänenä. Kun huomioi karkeasti derivaatan ja d’Hondtin järjestelmän vaikutuksen vaalipiireittäin, tulin klo 20.15 siihen tulokseen että persut saavat hyvin todennäköisesti 46-48 paikkaa, lähes varmasti 45-50 ja veikkaus oli tuo 47.
Oleelliset laskutoimitukset tehdään näet läpipääsyn ”rajapinnassa”. Riittää tarkkailla vaalipiirin koosta riippuen 2-3 lähintä ehdokasta rajan molemmin puolin. Mikäli viimeinen rannallejääjä on puolueesta, joka vaikuttaa saavan vaalipäivänä suhteellisesti enemmän ääniä kuin ennakkoäänestyksessä, on lähes varmaa että hän muljahtaa rajan toiselle puolelle. Sama ilmiö toisinpäin eli mikäli viimeinen selviäjän paikalla oleva on puolueesta, joka vaikuttaa saavan vaalipäivänä pienemmän ääniosuuden, hän tulee vielä putoamaan. ”Kakkospaikalla” molemmin puolin olevilla tämä riski on myös olemassa, ”kolmospaikalla” yleensä vain suurimmissa vaalipiireissä. Toki vertailulukujen eroillakin on merkitystä; esimerkiksi Lapin vaalipiirissä peli oli selvä jo ennen kuin edes puolia äänistä oli laskettu, sillä viimeisen selviäjän ja ensimmäisen ruikuttamaan jääneen vertailuluvuissa oli suuri ero. Tällä perusteella laskin persuille 47 paikkaa. Tulos jäi lopulta 46 paikkaan siksi, että uumoilemani Uudenmaan muljahdys ei kuitenkaan loppumetreillä toteutunut. Välillä viimeinen persu oli edellä, mutta suurten äänestysalueiden tulosten saapuessa viimeisenä tilanne kääntyi taas. En enää muista missä vaalipiirissä kamppailtiin myös viimeisestä paikasta rajusti loppuun asti, mutta se kamppailu käytiin demarin ja kokkarin välillä. Jos nämä molemmat olisivat menneet toisin, niin lopputulos olisikin ollut persut 47, kokoomus 46. Näin siksi, että Uudenmaan viimeinen paikka olisi mennyt persuille eikä kokoomukselle ja siinä toisessa vaalipiirissä kokoomus olisi menettänyt paikan demareille.
Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta historiassa, kun toivoin että demari menisi läpi.

Nyt kävi sitten niin, että Orpo lähti kosiomatkalle naispuoluejohtajien luo. Annika antoi jo rukkaset ja Sanna osoitti selkeää haluttomuutta. Ainoastaan Anna-Maja on aina halukas, mutta eihän se riitä. Kyllä RKP aina mihin tahansa koalitioon lähtee, kunhan pakkoruotsi säilyy – puhe siitä ettei persujen kanssa mentäisi hallitukseen on pelkkää leukojen louskutusta. Joka kylläkin vaikeuttaa Petterin kosiomatkaa Riikan luo. Mikä on hyvä. On näet vaikea uskoa, että persut saisivat hallitusohjelman neuvoteltua riittävän hyväksi Suomen kannalta. Ruuvi pitää näet vetää hyvin kireälle. Kompromissiratkaisut kun tuppaavat olemaan vain toisenlaisia vääriä ratkaisuja. Persuja moititaan joustamiskyvyttömiksi, mutta se on ihan sama kuin teinityttöä moitittaisiin joustamiskyvyttömyydeksi kun viisi arabia haluaa raiskata, tyttö pistää hanttiin, arabit esittävät että jos vain sitten kolme raiskausta, tyttö edelleen kieltäytyy ja voi todeta että tyttö on neuvottelukyvytön eikä suostu kompromisseihin.
Perussuomalaisten olisi typerää suostua kompromisseihin, jotka ovat Suomen kannalta huonoja. Jos he näin tekevät, seuraavissa vaaleissa tulee takkiin ja jälki on entistä pelottavampaa. On parempi rakentaa oikeaa linjaa oppositiossa, katsoa miten sinipuna tuhoaa Suomea seuraavat neljä vuotta ja ottaa seuraavissa vaaleissa yli 60 paikkaa eduskunnasta. Sillä määrällä pääsee jo ehkä pelastamaan sitä mitä enää on jäljellä.

Perussuomalaisten vaalitulos taisi olla suhteellisesti kehnoin Helsingissä, josta tuli vain kolme paikkaa ääniharavista Halla-aho ja Rydman huolimatta eli vain 13 % vaalipiirin paikoista. Ihmettelin asiaa suuresti, sillä luulisi että haittamaahanmuutosta eniten kärsivällä alueella ääniä tulisi suhteellisesti eniten. Etenkin kun huomioi että ei haittamaahanmuuttajia ole sielläkään vielä riittävästi blokkaamaan suomalaisten ääniä. Onneksi itseäni viisaampi kaveri osasi selittää asian, vapaasti muotoiltu lainaus:
”Kaikki jotka kärsivät haittamaahanmuutosta lähtevät pois Helsingistä heti kun pystyvät. Toki loputkin kärsivät, mutta hyväksyvät sen monikulttuurisen uskontonsa sakramenttina. Sama ilmiö selittää sen, miksi natsien ja kommunistien uhrit eivät nousseet vastarintaan: heillä on ihan loppuun asti usko että asiat järjestyvät kunhan ei nosta meteliä.”

Maria Ohisalo ilmoitti luopuvansa vihreiden puheenjohtajuudesta. Tämä on toistaiseksi vaalien jälkeisistä uutisista huonoin.
Jos hän onnistui pj-kaudellaan lähes puolittamaan vihreiden eduskuntapaikkojen määrän, niin eihän tällaiselle voi muuta kuin toivoa jatkokautta.

Vihreiden eduskuntaryhmästä poistui vapaaehtoisesti Pirkka-Pekka Petelius, joka ei asettautunut enää ehdokkaaksi. Kävi siis siten kuin edellisten eduskuntavaalien jälkeisessä analyysissa uumoilinkin:
”Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta vihreiden eduskuntaryhmässä hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa.”

Ennen vaaleja epäiltiin, että varteenotettavin hallitusvaihtoehto olisi perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja kokoomuksen muodostama koalitio. Sen nimeksi tulisi PersVaKo. Nyt näyttää siltä, että tämä tuskin toteutuu ilman hallituksen sarjalippulaista RKP:tä. Toisaalta PersVaKoRuotsalaiset kuulostaa vielä realistisemmalta.

Hallitusneuvottelujen vaikeutuessa on väläytelty sellaistakin hurjaa kompromissivaihtoehtoa, että pääministeriksi nousisi RKP:n Anna-Maja Henriksson. Tämä ei olisi niin iso katastrofi kuin äkkiseltään kuulostaa. Kaikesta on näet maksettava hintansa.
Mielenkiintoinen psykologinen koe nähtäisiin vallanhimon ja tavoitteiden välisessä valinnassa, jos Henrikssonille ilmoitettaisiin hinta: RKP saa pääministerin salkun, jos pakkoruotsista luovutaan.

Kokoomus juhli vaalivoittoa ja se heille suotakoon. Oli nimittäin viimeinen kerta, ellei linja muutu. Tähän asti kokoomus on voinut porskuttaa sillä, että noin puolet sen äänestäjistä on äänestänyt kokoomusta viimeistään vuonna 1987 ja nykyään näiden äänestäjien ainoa syy äänestää kokoomusta on se että he ovat ennenkin äänestäneet kokoomusta. Kun nämä vähitellen kuolevat pois, ei jää jäljelle paljon muuta kuin kokoomuksen muistoyhdistys. Sopii katsoa naapuripuolue keskustaa, josta voi sanoa samat sanat kunhan vaihtaa vuosilukua.
Kepua on äänestetty siksi että sitä vuonna 1980 äänestäneet ovat olleet aiemmin enimmäkseen mullan päällä, mutta nykyään he ovat jo enimmäkseen mullan alla ja se näkyy kannatusluvuissa.

Jos kokoomus saa puolustusministerin salkun, olisi sen kantajaksi ainakin kokemuksen tuomaa pätevyyttä eli entinen puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Toisaalta löytyy eduskuntaryhmästä toinenkin kenraalikunnan evp-edustaja.
Tämän vaihtoehdon toteutuessa realisoituisi myös itänaapurin märkä unelma: vihdoinkin Suomen puolustusministerinä olisi Toveri!

Pienpuolueista, joihin piakkoin voinee laskea myös keskustan (vihreät ja vasemmistoliitto menivät jo, elleivät sitten tee vihdoin sitä loogista johtopäätöstä ja yhdisty Vehreäksi Vasemmistoksi) kridet ja RKP säilyttivät eduskuntapuolueen asemensa.
Sen sijaan yhden miehen liitto eli VKK tipahti odotetusti eduskunnasta. Tunnetusti ehdokkaat saavat yleensä kotipaikkakunnaltaan paljon ääniä. Lieneekö koskaan istuvan kansanedustajan äänimäärän romahdus kotipaikkakunnallaan ollut prosentuaalisesti yhtä raju kuin Ano Turtiaisella? Neljä vuotta sitten ääniä tuli 420 ja tällä kerralla 11. Pudotusta oli hulppeat 97,4 %.
Tuloksesta voi kuitenkin päätellä, että kansanedustajuus lisää tunnettavuutta.
Mikäli oletamme Anon äänestäneen itseään, voidaan päätellä että neljä vuotta sitten oli olemassa 419 juvalaista, jotka eivät tunteneet Ano Turtiaista. Nyt Turtiainen oli tuntematon enää kymmenelle.

Tähän väliin piti tulla joku oivallus Sanna Marinista. Kävi kuitenkin niin että unohdin sen autuaasti. Tätä kirjoittaessa tulin juuri saunasta tukka vielä märkänä ja kirjaan vielä muistaessani ylös vuoropuhelun saunan lauteilta:
- Hitto vie, kun olen unohtanut sen Marinista tekemäni oivalluksen.
- Etkä sitten kertonut sitä minulle?
- No en. Tein sen nimittäin toissa yönä kun satuin olemaan hetken valveilla. Sinä nukuit.
- Olet sinä kyllä minut pöljemmistäkin syistä herättänyt.
- En kyllä varmasti ole ikinä herättänyt minkään niin pöljän asian takia kuin Sanna Marin.

Ja sitten jatkuu. Löytyihän se Marin-oivallus lopulta muistin lokeroista.
Sosiaalidemokraatteja pidetään humaaneina, ymmärtäväisinä, kovia kokeneiden puolella olevina ja inhimilliset heikkoudet anteeksiantavina. Mitä kertoo Sanna Marinin psyykestä se, että hän ei mennyt edes isänsä hautajaisiin? Hän ei koskaan antanut anteeksi isänsä alkoholismia, ei edes kuoleman jälkeen. Kuitenkin kyseessä oli täysin inhimillinen asia.
Saa nimittäin olla helvetin kovaluontoinen mies, jos ei ratkea ryyppäämään kun vaimo rupeaa lesboksi ja tytär demariksi.

Perinteiseen tapaan järjestettiin myös epäviralliset nuorisovaalit. Tuloskin oli perinteinen. Ehdokas numero 69 olisi mennyt läpi kaikissa muissa paitsi Lapin vaalipiirissä. Eipähän siinä mitään.
On sitä huonompiakin syitä valita ehdokkaansa – esimerkiksi jokaisella demaria äänestäneellä.