Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Todistamisen taakka

Todistuksen taakalla tarkoitetaan sitä, että väitteen esittäjällä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa väitteensä oikeaksi, ts. todistaa se. Oikeustieteessä se on ollut eräs tärkeimmistä peruspilareista. Nykyään tietyissä tapauksissa, kuten ahdistelujutuissa, ovat eräät oikeusoppineet pyrkineet viilaamaan lain tulkintaa siihen suuntaan, että asianomaisen tuntemus rikoksen kohteeksi joutumisesta riittää todisteeksi - blogisti Kemppinen kirjoitti asiasta jo vuosia sitten.

Ns. maahanmuuttokriittisille tämä todistustaakan häivyttäminen ei ole mitään uutta. Humanitaarisen maahanmuuton puolesta on esitetty alusta asti argumentteja, joiden perusteluvoima on ollut luokkaa kun minusta tuntuu että olisi kiva kun asia olisi niin. Nämä ovat käyneet niin kuluneiksi, että niistä on kerätty jopa oma standardiargumenttien listansa.

Huomautettakoon, että maahanmuuttajalla ei tässä tekstissä sitten tarkoiteta esimerkiksi kanadalaista nuoriso-ohjaajaa, puolalaista insinööriä, virolaista lääkäriä, kiinalaista ekonomia, venäläistä hitsaajaa, thaimaalaista maatilanemäntää tai eteläafrikkalaista sähköasentajaa. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä esimerkiksi niin ikään tuntemiani turkkilaista kebabyrittäjää, somalialaista ikuistyötöntä, kosovolaista monialarikollista ja afganistanilaista lääketieteen opiskelijaa. Eli lyhyesti sanottuna maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ainoastaan ns. humanitaarista maahanmuuttajaa tai häneen verrattavissa olevaa.

Eli vielä kerran hitaampia varten: lyhyyden vuoksi seuraavassa käytetään nimitystä "maahanmuuttaja" tarkoittamaan ainoastaan afrikkalais- tai muslimimaahanmuuttajia.

Tällaisen maahanmuuton puolesta on esitetty niin monta kulunutta argumenttia, että nyt olisi aika käydä todistuspuuhiin. Seuraavassa muutamia standardiväittämiä ja niiden perusteluja sekä jokaiseen tehtävä, joka pitäisi todistaa.

1. Monet Suomen talouden kannalta keskeiset henkilöt (Fazer, Finlayson, Stockmann ym.) olivat maahanmuuttajia. Maamme talouden kannalta on elintärkeää saada maahanmuuttajia.
Tehtävä: Etsi menestystarina yrityksestä, jonka perustaja on ollut maahanmuuttaja. Kebabpizzeriat eivät kelpaa, koska suurin osa niistä toimii starttirahalla / omistajanvaihdoskikkailuilla / kuittibluffilla / laittomalla halpatyövoimalla (mahdollisesti tarpeettomat yliviivataan)

2. Suomesta lähti sodan aikana noin 80 000 lasta naapurimaihin sotalapsiksi. Nyt on meidän moraalinen velvollisuutemme auttaa sotalapsia.
Tehtävä: Jaa sotaa käyvistä maista Suomeen saapuneet maittain kolmeen ryhmään: naiset, lapset ja miehet. Hämmästy suuresti, jos yhdestäkään maasta miesten osuus ei ole suurin. Tutki samalla, kuinka paljon suomalaisia asevelvollisuusikäisiä miehiä - tai edes naisia - otettiin naapurimaihin pakolaisiksi. Laske myös, kuinka suuri osa suomalaisista sotalapsista palasi Suomeen (yli 80 %) ja yritä kovasti etsiä maa, johon olisi palannut suhteellisesti edes kymmenesosa Suomeen tulleista pakolaisista rauhan tultua.

3. Väestön vanhenemisen takia meitä uhkaa vakava työvoimapula. Tämän torjumiseksi tarvitsemme maahanmuuttoa.
Tehtävä: Käy läpi työttömyystilastoja niin pitkälle kuin kykenet ja yritä löytää vuosi, jolloin työttömyys oli matalampi kuin silloin, kun Kekkonen runnasi pystyyn hätätilahallituksen suurtyöttömyyden takia. Samalla voit etsiä, kuinka paljon on avoimia työpaikkoja kieli- ja lukutaidottomille kamelinkengittäjille.

4. Suomestakin on muutettu muualle. Aikoinaan Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia.
Tehtävä: Osoita, että nämä maat ottivat innolla siirtolaiset vastaan tarjoamalla heille ilmaisen elatuksen, kansalaisuuden, tulkkipalvelut ja positiivisen syrjinnän periaatteen vaatimatta vastineeksi esim. työpanosta, sulautumisesta nyt puhumattakaan.

5. Emme selviä ilman monikulttuurisuutta. On ensiarvoisen tärkeää, että tutustumme vieraisiin kulttuureihin ja opimme elämään moniarvoisesti.
Tehtävä: Etsi valtio, jossa monikulttuurisuus ei ole aiheuttanut sisäisiä ongelmia jopa suhteellisen lähellä toisiaan olevien ryhmien välillä. Pohjois-Irlannista voi aloittaa, ja mikäli historia kiinnostaa, Itävalta-Unkariin voi perehtyä seuraavaksi. Seuraavaksi voi iloisin mielin osoittaa valtion, jossa merkittävän suuruinen muslimiväestö elelee rauhanomaisesti valtaväestön kanssa. Tai tutkia uskonnollisen vähemmistön onnellisia oloja muslimienemmistöisessä maassa.

Tässä vaiheessa alkavat argumentit yleensä loppua ja jää jäljelle enää viimeinen oljenkorsi:

6. Olet rasisti!
Tehtävä: Osoita, että olisin kohdellut jotakuta eri tavalla hänen ihonvärinsä takia. Vaadin kaikilta samaa heidän etnisestä taustastaan välittämättä. Miksi ITSE olet valmis positiiviseen syrjintään ja katsot läpi sormien sellaista käytöstä, josta olet valmis moittimaan valkoihoista suomalaista? Oletko rasisti, kun pidät joitakuita sellaisina, ettei heitä voi kohdella samoin standardein kuin toisia? Pidätkö siis heitä kyvyttömämpinä, koska olet valmis antamaan tasoitusta?

Tässä siis iltapuhdetta. Mikäli haluaa lisää pohdiskeltavaa, voi miettiä miksi jopa oikeuslaitoksemme pitää tiettyjen ryhmien jäseniä "oikeudellisesti lapsina". Samalla voi etsiä vastaavanlaista perustelua tuomion jättämiseksi ehdolliseksi kantasuomalaisille. Tai miettiä, miksi tuossa linkatussa lehtiuutisessa kerrotaan raiskatun tytön olleen tulossa rippikoulusta, mutta jätetty häveliäästi mainitsematta raiskaajien olleen tulossa koraanikoulusta.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Sivallus CCXLIX

Suomesta on lähetetty lapsia vastoin tahtoaan Somaliaan oppimaan oikeita tapoja. Tämä on ihan kannatettavaa toimintaa, kunhan nyt saataisiin vielä perheenyhdistäminen toimimaan siten että muutkin perheenjäsenet lähetettäisiin ankkurilapsen perään pelkällä menolipulla varustettuna.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Korkeimmat kunnat

Suomessa ei tunnetusti ole korkeita vuoria, mutta siitä huolimatta on kummallista, ettei mistään löydy tietoa eri kuntien korkeimmista kohdista. Ehkä tällaisen listan koostamisessa ei ole liiemmin järkeä kuntarajojen muuttuessa nykytahdilla. Silti olisi mielenkiintoista nähdä listaus Suomen sekä nykyisten että entisten kuntien korkeimmista kohdista. Tässä sentään kymmenen Suomen kuntien korkeuslistalla ylimmäksi yltänyttä kuntaa ja pari muutakin alaan liittyvää listausta.

1. Enontekiö, Halti, 1323 m
Enontekiön Kilpisjärvellä sijaitsevat Suomen kaikki suurtunturit, laskutavasta riippuen neljättäkymmentä Suomen korkeinta, mm. kaikki noin viisitoista yli tuhatmetristä.
Haltitunturi on Suomen korkein kohta, mutta ei korkein tunturinhuippu. Korkein kohta sijaitsee noin 80 metriä Suomen korkeimmasta kohdasta (1323,6 m) itään, 30 metriä Norjan puolella rajaa. Sen korkeus 1328 metriä on usein ilmoitettu vanhoissa lähteissä virheellisesti Suomen korkeimmaksi kohdaksi. Tarkalleen ottaen Haltitunturi on osa suurempaa tunturimassiivia, jonka korkein kohta Raisduattarhaldi (1365 m) sijaitsee pari kilometriä Suomen korkeimmasta kohdasta pohjoiseen. Haltille kiipeäminen ei ole vaikeaa, vaikka vaatiikin Suomen puolelta lähtevältä hyväkuntoiselta tallaajalta kesäaikaan noin kolmen päivän menomarssin ja luonnollisesti yhtä pitkän paluun. Kevättalvella hyvällä kelillä selviää nopeammin. Valitettavasti tunturinhuipulle pääsee myös moottorikelkalla ja kesäaikaan päivämatkan päähän sekä vesitasolla että helikopterilla. Varsinainen nousu ei ole erityisen jyrkkä ja on nykyään merkityllä reitillä. Rajapyykillä on vieraskirja, jonne merkittiin sadastuhannes nimi kevättalvella 2011. Ensimmäinen oma merkintäni on järjestysnumeroltaan kaksitoistatuhatta ja risat, tehty iän ollessa vielä yksinumeroinen. Ja reilulla pelillä, eli omin jaloin Kilpisjärveltä ja takaisin reppua kantaen.
Maisemat Haltilla ovat kyllä komeat, mutta parempia etsivälle voi suositella korkeinta Suomen puolella sijaitsevaa huippua eli Ridnitsohkkaa, korkeutta 1317 m. Haltilla on joka puolella korkeampia tai lähes yhtä korkeita tuntureita, mutta Ridnitsohkkalta näkymät itään ovat mahtavat eikä muuallekaan huonot. Lisäbonuksena tunturilla on ainakin ennen ollut Suomen ainoa jäätikkö, joka havaittiin pysyväksi sellaiseksi vasta 90-luvun puolivälissä. Paikalla käydessä huomaa kyllä eron normaaleihin lumenviipymiin.
Joissakin lähteissä Ridnitsohkkaa pidetään osana Haltin tunturimassiivia, jolloin Suomen puolen korkein täysin itsenäinen tunturi olisi Kovddoskaisi, 1242 m. Jättimäinen, noin 16 neliökilometrin massiivi on vaikeampi valloittaa kuin kenties mikään muu huippu Suomessa. Kolmelta puolelta sitä suojaavat jyrkät ja mahtavat korkeuserot, neljännelle taas on pitkä ja kivikkoinen kiertomatka. Yleisimmin käytetty nousu on Riimmajärveltä, josta kahden kilometrin matkalla kertyy noin 570 metriä nousua - Suomen suurin suhteellinen korkeusero. Ilman vuorikiipeilyvarusteita ylös pääsee vain kurua pitkin jyrkänne kiertäen. Toiselta puolelta Pitsusjärven suunnalta ei kannata yrittää muiden kuin elämäänsä kyllästyneiden, uskokaa sieltä kerran kiivennyttä.

2. Muonio, Pallastunturi, 809 m
Korkein ei Enontekiöllä sijaitseva tunturi on Muonion seitsenhuippuinen Pallastunturi, jonka korkein laki Taivaskero ylittää ainoana Enontekiön ulkopuolisena huippuna 800 metrin rajan. Pallastunturi on kuitenkin Enontekiön suurtuntureita mahtavampi siinä mielessä, että sen prominenssi on Suomen suurin, ainoana 500 metriä ylittävä. Tunturin hallitsevuuden alueellaan huomaa mahtavista näkymistä joka suuntaan. Kiipeäminen on helppoa, koska autolla pääsee vain kolmen kilometrin päähän, hiihtohissillä puolentoista kilometrin ja vähän reilun sadan metrin korkeuseron päähän. Korkein kohta Taivaskero on myös tunnettu siellä tapahtuneesta vuoden 1952 olympiatulen sytyttämisestä.

3. Kolari, Yllästunturi, 719 m
Yllästunturi on tämän listan tuntureista selvästi helpoimmin "valloitettava". Hiihtohissi vie perille asti. Ilmankos ei ole tullutkaan siellä koskaan käytyä. Tosin kolarilaisten mielestä Ylläs melkein sata metriä matalampana pesee Pallaksen ainakin äksönissä. Nimittäin silloin, kun Pallaksella vielä yritellään, niin Ylläksellä jo...

4. Sodankylä, Sokosti, 718 m
Itä-Lapin korkein mäki sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa ja vaatii kovakuntoiseltakin kahden päivän hiihdon tai kävelyn perille, mistä suunnasta sitten sinne yrittääkin. Useimmat nousevat Luirojärveltä, joka on itse asiassa noususuunnista rankin - kivikko alkaa jo varhain ja korkeuseroa on semmoiset 450 m, enemmän kuin mistään muualta. Nämä vaikeudet kompensoituvat nopeimmalla ja helpoimmalla menovaelluksella. Näkymät ovat hienot, tosin tunturialue etelän suuntaan käytännössä loppuu Sokostiin. Tunturinäkymiä korkeammalle arvostavat pitävät muutama kilometri pohjoiseen sijatsevaa Ukselmapäätä anteliaampana ja itse asiassa rankempana kiivettävänä. Onkohan tuolla kakkossijalla jokin taika, kun myös Suomen toiseksi korkein on kovempi kuin korkein ja koko maailman toiseksi korkeimpaan vuoreen K2:een verrattuna Mount Everest on päiväkävely?

5. Petsamo, Joutsenpää, 716 m
Saariselän alueen massiivisin tunturi on mahtava seitsenhuippuinen Joutsenpää, joka häviää korkeudessa Sokostille vain parilla metrillä. Tunturin lähialueet ovat koskemattomuudessaan - ei porotaloutta eikä juurikaan liikkujia - huikeaa luontoa. Harvojen tietämä fakta on, että jatkosodan jälkeen porot pyrkivät karkailemaan Petsamon antoisille jäkälälaitumille ja poromiehet hakivat niitä sieltä pois Neuvostoliiton rajavartijoiden saattamana. Näitä reissuja tehtiin ainakin 70-luvulle asti, kunnes poroaidat muuttuivat paremmin pitäviksi metalliverkoiksi.

6. Utsjoki, Guivi, 640 m
Suomen pohjoisimman kunnan korkein kohta jäi Kevon luonnonpuiston laajennuksen myötä sen rajojen sisäpuolelle. Kesäaikaan tunturille pääsee siksi vain merkittyä polkua pitkin, talvella liikkuminen on vapaata. Vaikka Kevon kanjoni on tunnettu jyrkistä seinämistään, ovat Guivin rinteet melko loivat ja reitti helppokulkuinen. Pohjoisen sijainnin takia tunturipaljakka alkaa jo hyvin matalissa korkeuslukemissa ja Paistunturien seudun avonaisuus muodostaakin suurimman haasteen tuulisella säällä.

7. Salla, Sallatunturi, 636 m
Kaksilakisen tunturin korkeampi huippu voittaa muutamalla metrillä keilamaisen, erikoisen muotoisen Sorsatunturin (628 m) ja pitää siksi hallussaan Sallan kunnan korkeusennätystä. Tunturilla oli runsaasti hiihtomatkailua 1930-luvulla ja siellä pidettiin alppihiihdon ensimmäiset SM-kilpailut 1937. Sota tuhosi suunnitelmat matkailukeskuksen rakentamisesta. Nykyisin Sallatunturiksi nimitetään Sallan Pyhätunturia, alkuperäiseen verrattuna säälittävää 478-metristä nyppylää.

8. Savukoski, Talkkunapää, 635 m
Savukosken kunnan koillisnurkkaus kurottaa niukasti Saariselän tunturialueelle, jossa se kohtaa Petsamon, Sodankylän ja Savukosken yhteisellä rajapyykillä Talkkunapään. Tämän listan tuntureista Talkkunapää on alueellaan vaatimattomin, koska sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita korkeampia tuntureita. Rajavyöhykkeellä sijaitsevalle huipulle ei ole tavallisella tallaajalla asiaa, mutta seutu on jostain syystä kiinnostanut geologeja.

9. Kittilä, Lainiotunturi, 613 m
Kittilän kunta jää tuntureidensa korkeudessa pahoin naapuriensa Kolarin ja Muonion varjoon. Sieltä tunnetaan lähinnä Levi hiihtokeskuksensa ja Aakenustunturi erikoisen muotonsa takia. Kunnan selvästi korkein kohta on kuitenkin louhikkoinen Lainiotunturi, joka sekin sijaitsee Muonion rajalla.

10. Inari, Morgam-Viibus, 600 m
Suomen pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin kunta on Inari. Kaikki muut kunnat Sodankylää lukuun ottamatta ovat alaltaan alle puolet Inarista. Tähän nähden on melkoinen yllätys, että kunnan korkein tunturi Morgam-Viibus yltää niukin naukin 600 metrin korkeuteen. Itse asiassa kaikissa vanhoissa lähteissä korkeudeksi mainitaan 599 m, mutta uusimmat mittaukset ovat paljastaneet tarkempaa tietoa. Tunturi on muilta rinteiltään loivahko ja helpponousuinen, mutta luoteessa korkeuseroa Morgamjärveltä kertyy parin kilometrin matkalla lähes 450 metriä. Rinteen muodon takia läheistä Lemmenjokea ei liiemmin näy, mutta muuten näkymissä ei ole valittamista.

Listan ulkopuolelta on mainittava heti seuraavana kuntana Kuusamo, jonka korkeusennätys on Nuorusella, 577 m. Kyseessä on samalla Suomen ennätys Lapin ulkopuolella. Nuoruselle noususta kertoo yksi suomalaisen eräretkeilyn pioneereista, Kaarina Kari, kirjassaan Haltin valloitus hauskan tarinan. Naisryhmän kysyessä paikalliselta asukkaalta, ovatko kyläläiset kiivenneet useinkin Nuoruselle, tämä katsoi hämmentyneenä ja kummasteli, miksi ihmeessä sinne pitäisi kiivetä. Kuusamon toiseksi korkein tunturialue on Rukatunturin alue, jossa ihmetyttää se, että kaikissa vanhoissa lähteissä Rukatunturia korkeammaksi on ilmoitettu läheinen Valtavaara, kun taas nykyään Rukatunturin 492 metriä on muuttunut 500 metriksi.
Kahdenneksitoista korkein kunta on myös mainittava, koska se on ensimmäinen jaettu sijoitus. Pelkosenniemen ja Kemijärven kuntien raja näet kulkee 538-metrisen Pyhätunturin laen kautta. Muita 500 metriin yltäviä kuntia Suomessa ei ole.

Samalla vaivalla tuli selvitettyä Suomen kuntien matalimpia pisteitä. Seuraavassa kymmenen korkeinta kuntaa matalimman pisteensä mukaisessa järjestyksessä. Karttojen epätarkkuuden takia useissa tilanteissa on joutunut tyytymään korkeuskäyrien lukemiseen, joten niissä tapauksissa on ilmoitettu ehdoton minimikorkeus, oikea on enintään viisi metriä korkeampi.
Matalimmat pisteet:
1. Enontekiö, min 245 m
2. Salla, min 160 m
3. Muonio, 154 m
4. Savukoski, min 150 m
5. Taivalkoski, min 150 m
6. Kuhmo, 147 m
7. Pelkosenniemi, min 145 m
8. Suomussalmi, min 145 m
9. Kittilä, min 135 m
10. Hyrynsalmi, 135 m

Entä mitkä sitten ovat suurimmat korkeuserot yksittäisen kunnan sisällä eli kunnan maksimi- ja minimikorkeuksien erotus? Tässä minimikorkeus on otettu suurimman mahdollisen minimikorkeuden mukaisesti, ettei tulisi ainakaan liioiteltua.
Suurimmat korkeuserot:
1. Enontekiö, 1323 - max 250 = 1073 m
2. Petsamo, 716 - 0 = 716 m
3. Muonio, 809 - 154 = 655 m
4. Utsjoki, 640 - 13 = 627 m
5. Kolari, 719 - 99 = 620 m
6. Sodankylä, 718 - max 112 = 606 m
7. Inari, 600 - 59 = 541 m
8. Savukoski, 635 - max 154 = 481 m
9. Kittilä, 613 - max 137 = 476 m
10. Salla, 636 - max 163 = 473 m
Merenrantakuntien ylivoimainen ennätys onkin Petsamolla, yksikään toinen Suomen merenrantakunnista ei yltäne yli 200 metriin. Seuraavana listalla lienee Tornio, jonka korkein kohta on noin 185 metriä.

Suomen matalinta kuntaa en lähtenyt selvittämään. Kova ehdokas tittelinhaltijaksi on Kaskinen, jonka korkein kohta lienee 15-20 m merenpinnan yläpuolella. Kaikilla pienilläkin saaristokunnilla kun on yleensä jokin yllättävän korkea merestä nouseva kukkula.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Sivallus CCXLVIII

Kaikissa lastenkasvatuskeskusteluissa pystyy aika helposti jakamaan keskustelijat kolmeen ryhmään:
A: Ne, jotka tietävät varmasti miten lapsia on kasvatettava.
B: Ne, jotka uskovat että kun lapsia kasvatetaan tietyllä tavalla niin lopputulos on tietynlainen.
C: Ne, jotka sanovat että on vain yritettävä parhaansa ja samoista menetelmistä sekä olosuhteista huolimatta lopputulos vaihtelee.
Ryhmä A:han kuuluvat ovat lapsettomia, B:hen kuuluvilla on yksi lapsi ja C:hen kuuluvilla vähintään kaksi.

torstai 11. lokakuuta 2012

Sillisalaattia

Muutamia yksittäisiä poimintoja viimeisen viikon uutistulvasta:

1. Kela-uutiset
Postilaatikkoon tipahti Kela-lehti. Selasin nopeasti läpi, mutta sitten pysäytti hetkeksi. Lehdessä oli juttua kuudesta Kelan asiakkaasta ihan kuvien kera. Käydäänpä läpi lopusta alkuun:
A. Olga, 88-vuotias eläkeläinen. Ikäisekseen virkeä vanhus saa Kelalta eläkettä ja ilmeisesti myös kuntoutus- ja lääkeapua.
B. Lauri, yliopisto-opiskelija. Kärsi muutama vuosi sitten masennuksesta, johon sai apua. Nykyään asiat ovat kunnossa ja saa Kelalta opintotukea.
C. Steffe, 4-vuotias allergikko. Vaikean allergian takia sai aiemmin Kelalta vammaistukea, jonka maksaminen on nyt lopetettu. Parhaillaan tutkitaan mahdollista astmaa, joka oikeuttaisi uuteen tukeen.
D. Karwan, haastateltu Turussa jossa tuli Kelaan selvittämään asumistukitilannettaan. Työ- tai opiskelutilanteesta ei mainita, kuvasta päätellen siinä 20-30 –vuotias. Mukana apuna oli suomalainen vapaaehtoistyöntekijä.
E. Luminita, joka oli mukana miehensä Mihailin tulkkina tämän hoitaessa Kelassa eläkeasioitaan. Romanialaislähtöinen pariskunta on asunut Suomessa 22 vuotta.
F. Päivi, ehkä viisissäkymmenissä, kertoo kokemuksiaan sähköisen reseptin toiminnasta.
Siis KELAtaanpa hetki. Neljä suomalaista. Yksi ilmeisesti pitkän työuran tehnyt eläkeläinen, toinen opiskelemassa ammattiin, kolmas sairas lapsi, neljäs joka tarvitsee jatkuvasti lääkitystä. Kaksi ulkomaalaislähtöistä. Toinen, terveen näköinen nuori mies, saa asumistukea. Jotenkin epäilyttää, että jos olisi opiskelija, puhuttaisiin opintotuesta ja asumisLISÄSTÄ. Tai jos olisi töissä, miksi saisi asumistukea? Toinen taas on asunut Suomessa 22 vuotta JA TARVITSEE TULKKIA!!!! Hoitaakseen eläkeasiaansa. Päätellen siitä, että ei ole ehtinyt suomen kieltä oppimaan, kyseessä tuskin on työeläke.
Tyypillinen suomalainen Kela-asiakas saa tukia ollessaan eläkkeellä, valmistuakseen ammattiin, pysyäkseen työkykyisenä tai ollessaan lapsi. Eiköhän meistä jokainen ole saanut opintotukea, lääkekorvausta tai lapsilisää. Niin minäkin. Työttömyyskorvaustakin on tullut kolmeen otteeseen: armeijan jälkeen, valmistumisen jälkeen ja kahden työpaikan välissä, noin pari kuukautta per kerta. Isyyslomalla olen ollut useampaan otteeseen. Mutta näin äkkiseltään laskeskellen olen maksellut tuloveroja Kelan osuus budjetista huomioiden moninkertaisen määrän saamisiin nähden. Kuten luultavasti Olgakin on tehnyt. Kuten Lauri luultavasti tekee aikanaan. Toivottavasti Steffekin, mikäli sairaudet eivät aikuisiällä pahene. Päivistä en tiedä, kun hänestä ei mitään muuta kerrota mutta luulen että hänelläkin on pitkä pätkä työuraa takanaan. Karwan ja Mihail lienevät olleet pelkästään saamapuolella.
Jos ja ilmeisesti kun tämä on läpileikkaus Kelan normaalista asiakaskunnasta, täytyy antaa pisteet päätoimittajalle, joka on joko ollut varomaton tai tarkoituksella suunnitellut piilorasistisen lehden. Mikäli tämä emämoka huomataan päättävillä tahoilla, toivotan päätoimittajalle onnea uuden työpaikan etsintään.

2. Per-looks
Kaikille maailman menoa seuraaville on varmaan jo tuttu per-looks-galleria. Ensivilkaisulla näytti kovin tutulta, samanlaisia kuvia nähtiin jo 30-luvulla. Silloin vain paikkana oli Saksa ja kuvissa juutalaisia eikä perussuomalaisia. Ei vihollisten demonisoiminen ulkonäön perusteella mitään uutta ole.
Myrskyhän asiasta tietysti syntyi ja moni ylireagoi pahasti. Tällä kertaa täytyy antaa Timo Soinille pointsit kotiin siitä, miten tyylikkään eleettömästi hän kriisin kuittasi.
Pisteitä ei sen sijaan voi antaa siitä, että tämmöinen sotku syntyi. Siitä osoitan syyttävällä sormella Soinia. ”Puolue olen minä” –ajattelu on johtanut siihen, että vastuuta ei ole delegoitu alaspäin ja yksinkertaiset perusimagokysymykset ovat jääneet hoitamatta.
Tosiasiahan on, että perussuomalaisten ehdokasrekrytointi hoidettiin päin persusta. Kirjoittelin alkuvuodesta ohjeet, kuinka persujen on syytä menetellä, mutta eipä sitä puoluetoimistossa luettu. Missään tuntemassani kunnassa persut eivät lähteneet etsimällä etsimään kovan luokan luottonimiä, vaan ehdokkaaksi ilmeisesti pääsi kävelemällä sisään puoluetoimiston ovesta. Kaikki kunnia niille, jotka ehdokkaaksi uskalsivat tässä haisunäädän kusimyrskyssä lähteä, mutta kyllä joka kuntaan olisi pitänyt saada ainakin yksi korkeakoulututkinnon suorittanut ehdokaslistoille tuomaan uskottavuutta. Nämä olisi pitänyt rekrytoida erikseen, tiedän helvetin monta jotka puristavat nyrkkiä taskussa mutta eivät uskalla julkisesti tunnustautua kannattajiksi, koska saisivat ”piireissä” paskaa niskaansa. Seurauksena listoilla ei ole riittävästi sellaisia, jotka osaisivat esiintyä uskottavasti. Jouduin sattumoisin seuraamaan yhtä kunnallista vaalipaneelia livenä ja persujen ehdokkaan esiintymistaidot olivat jossain sahapukin ja änkyttävän autistin välimaastossa. Olisi puoluetoimisto nyt vähän voinut katsoa ketä paikalle laittaa tai edes valmentaa.
Sitten tyrittiin vielä valokuvaus. Voi pyhä jysäys, luulisi nyt ilman imagokonsulttiakin ymmärtävän että mitä tahansa taskukameralla otettua fotoa rönttäkuteisiin pukeutuneesta poliitikontaimesta ei voi laittaa vaalimainokseen. Sanottakoon nyt tosiasia ääneen: Per-looks –galleriaan valitut ehdokaskuvat ovat ansainneet kaiken sen loan, mitä niistä on sanottu. Vaikka olenkin Jeja-Pekka Roosin kanssa ollut kaikesta mahdollisesta maratonjuoksua lukuun ottamatta eri mieltä, niin tässä hänen oli turha häpeillä lausuntoaan. Ennen ehdokkaaksi hyväksymistä olisi pitänyt sitouttaa ehdokkaat siihen, että kuvaan tullaan siististi pukeutuneena ja kuunnellaan stylistin ohjeita. Lähes kaikissa kuvissa oli ehdokas, joka oli (tarpeeton yliviivataan) huonosti pukeutunut / irvisti tms epäonnistunut ilme naamalla / ajamatta jäänyt parransänki (erityisesti naisilla miinusta). Yli kahdestakymmenestä kuvasta laskin kolme, joissa ehdokas oli hyvin pukeutunut, asiallinen ilme pärställä ja siisti. Näissä tapauksissa irvailtiin henkilön syntymässä saaneelle ulkonäölle ja se oli epäasiallista. Pärstäkertoimelleen ihminen ei voi juuri mitään. Tukan ja muun näkyvän karvoituksen voi leikata siististi ja lihavuudelta voi välttyä liikunnalla. Näille voi – ainakin jossain määrin – irvailla. Irvailevat persujen kannattajatkin vihervasemmiston makkaratukille ja Rapala-naamoille. Enkä minäkään pidä Soinin ylileveästä habituksesta.
Ehdokasasettelun ja –kuvauksen lisäksi perussuomalaiset ovat onnistuneet sössimään ilmaisen mainonnan. Eikö kellekään tullut mieleen sitouttaa ehdokkaat vastailemaan vaalikoneisiin? Nyt perussuomalaisten ehdokkaat loistavat näissä poissaolollaan! Hei haloo, maailma on pullollaan idiootteja jotka tekevät valintansa vaalikoneiden perusteella. Ottakaa sieltä ilmaiset äänet kotiin, fiksut nyt äänestävät persuja jo muutenkin.
Täytyy vain ihmetellä, millaisen ääniosuuden persut saisivat jos hoitaisivat leiviskänsä kunnolla. Eivät ihmiset äänestä persuja siksi, että heitä kannattaisivat vaan siksi että he ovat ainoa edes jonkinlainen vaihtoehto viherkeskustakokoomussosialistiselle puolueelle.

3. Rasismia havaittu – mutta hetkinen, eihän tuo voikaan olla rasismia!
USA:n presidentinvaalien lähestyessä gallupit tietävät kertoa, että 94 % tietynrotuisista äänestäjistä kannattaa toista ehdokkaista. Kuinka ollakaan, sattumalta tämä ehdokas on samaa rotua. Tilanne on sama kuin vuonna 2008. Obama sai mustien äänistä 95 %, kun taas McCain valkoisten äänistä 55 %. Kuvitelkaapa että tilanne olisi ollut silloin tai olisi nyt toisinpäin: 95 % valkoisista kannattaisi valkoista ehdokasta. Jestas mikä rasistinen myrsky! Vaan toisinpäin ei puhettakaan rasismista. Tosin on myönnettävä, että mustat ovat perinteisesti äänestäneet demokraattien ehdokasta. Mutta joka kerta republikaanien ehdokas on saanut vähintään 10 % mustien äänistä, yleensä reilusti enemmän. Kun ehdokkaana on musta, yli puolet republikaaneja normaalisti äänestävistä mustista äänestää häntä! Jotenkin käy mielessä, että kyseessä tuskin on jollain lailla erityisesti sosiaali-, talous-, puolustus- tai ulkopolitiikkansa takia mustia kiehtova ehdokas. Ja normaalisti noin 50 % valkoisista äänestää demokraatteja. Kuvitelkaapa, että puolet normaalisti demokraatteja äänestävistä valkoisista olisikin siirtynyt valkoisen republikaaniehdokkaan taakse. Kun mustat käyttäytyvät näin, kukaan ei lotkauta korvaansa.

4. Paetkaa Suomesta, sekaperheet!

Venäjän lapsivaltuutettu Pavel Astahov on kehottanut sekaperheitä pakenemaan Suomesta, koska Suomen sosiaaliviranomaiset toimivat mielivaltaisesti. Myös Norjalla on samoja kahnauksia Venäjän kanssa. Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa sossutätien toiminnan järjellisyysasteeseen voi kuitata Astahoville ilkeästi. Ohje on erinomainen siinä mielessä, että onhan se nyt molempien kansakuntien geneettisen poolin kannalta win-win –tilanne, mikäli Venäjälle siirtyy suomalaisia ja norjalaisia geenejä eikä Suomeen ja Norjaan venäläisiä geenejä.

5. Netissä vain omalla nimellä
Jälleen kerran on palattu ikuisuusaiheeseen eli anonyymin nettikirjoittelun kieltämiseen. Tällä kertaa asialla on itse EU-komissio. Tavoitteena on estää terrorismia. No just joo. Kuvitelkaas: ”Rekisteröidy: avaan tilin nimellä osamabinladen@suomi24.fi, sijaintipaikka: luola, Afganistan. Kyllähän sitä muuten käyttäisi nimimerkkiä Matti Virtanen, mutta kun EU kielsi…”
Mutta vakavasti puhuen. Ennen anonyymin nettikirjoittelun kieltämistä olisi kiellettävä ajojahti niitä kohtaan, jotka esittävät sopimattomia faktoja. Jaska Brown voi hyvin kirjoittaa nuo neljä edellä olevaa asiaa, koska Jaska Brown on nimimerkki. Sen sijaan vaikka kansanedustajan avustaja, sairaanhoitopiirin johtaja tai pörssiyhtiön henkilöstöpäällikkö eivät voisi kirjoittaa joistakin niistä ollenkaan ja lopuistakin vain hyvin paljon silotelluimmin sanankääntein. Me isänmaalliset ammumme puskasta, koska joka päänsä nostaa, saa hyvin pian reiän otsaansa. Noin vertauskuvallisesti ottaen ainakin toistaiseksi. Meidän kun on vaikeampaa kirjoittaa omalla nimellä kuin vihervasureiden, koska meillä on perheet elätettävänä ja työpaikat menetettävänä. Vastapuolella on helpompaa, koska työmarkkina- ja sosiaalitukia ei voi menettää mielipiteiden esittämisen takia. Eikä julkisen sektorin suojatyöpaikkaa, koska mielipiteet ovat sallitun linjan mukaisia. Toisaalta tälläkin puolen rintamalinjaa mielipiteiden esittäminen on melko vapaata, mutta sopimattomia faktoja ei sovi kertoa omalla nimellä, niitä kun ei voi kumota mielipitein.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Välihuomautus 38: Suomalaisen yleisurheilun taso 2012

Sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja tehtyä tämänvuotisten Kalevan Kisojen tulostasovertailun. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa laitoin kaikkien 104 kisojen mitalistit käymään keskinäiset "maaottelut". Tarkoituksena oli selvittää, milloin suomalaisen yleisurheilun taso oli kovimmillaan ja mikä on nykytilanne. Tulokset ja raportti samoin kuin tarkempi selvitys tutkimusmenetelmästä löytyvät edellä olevasta linkistä. Nyt päivitin vuoden 2012 kisojen tilanteen.

Positiivinen ilmiö havaittavissa: ainakin tänä vuonna pitkään jatkunut laskusuhdanne taittui selvästi. Lahden kisat voittivat edellisvuoden Turun peräti pistein 423,5 - 368,5. Tosin kyl määki nyt Turuun... Turussa kun kolmet viimeiset siellä järjestetyt kisat 1989, 2001 ja 2011 ovat kaikki olleet poikkeuksellisen heikkotasoiset muihin lähivuosiin nähden. Mutta tämänvuotisilta Lahden kisoilta ottavat takkiinsa myös vuoden 2010 ja 2008 kisat, 2009 yltää tasapisteisiin 396 - 396. Pitää mennä vuoteen 2007 asti, kunnes Lahti löytää voittajansa.

Viimeisten vuosien kisat ovat hävinneet järjestelmällisesti kaikille edeltäjilleen vuoteen 1980 asti ja joillekin sitäkin edeltäville. Lahti tekee tässä selvän poikkeuksen voittamalla muutaman edeltävän vuoden lisäksi vuoden 1986. Vuotta 1980 edeltävistä kisoista tappio tulee vain vuodelle 1976. Sitä aikaisemmat kisat on voitettu aina selvemmällä marginaalilla. Alkupään kisoja vastaan nykykisat ottavat pelkkiä kolmoisvoittoja. Ensimmäinen yksittäinen pistemenetys tulee vuoden 1924 kisoja vastaan, kun Paavo Nurmi juoksi kympillä kovemman ajan kuin tämän vuoden kolmanneksi paras suomalainen. Ensimmäinen lajitappio tulee myös kympillä; vuoden 1939 kisoissa Taisto Mäen voittoaika oli parempi kuin tämän vuoden parhaan suomalaisen aika ja kympin pisteetkin menevät vuodelle 1939 tuloksella 10 - 12. Koko ottelun pisteet ovat kylläkin 277 - 119.

Kaiken kaikkiaan kisat ylsivät historian 30. tasokkaimmiksi. Ei kehumista huippuvuosiin (kaikkien aikojen kolme parasta ovat 1988, 1998 ja 1984) nähden, mutta kuusi sijaa ylempänä kuin 2011. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Pultit ja mutterit

Tähtipäivämäärä 5769,5

Saamani tehtävänannon mukaisesti olen tutustunut perusteellisesti Sullet-planeetan hallitsevan omoh-lajin lisääntymiseen. Esitän tässä lyhyen, kansantajuisen kuvauksen omohien jälkeläistentuottostrategiasta. Tarkempi, tieteellinen kuvaus seuraa kunhan olen palannut kotiplaneetalle.

Omohien lisääntymiseen liittyy monia meille uskomattomilta tuntuvia seikkoja. Ensinnäkin omoheja on vain kahdenlaisia, joita molempia tarvitaan lisääntymiseen. Nimitän tässä kyseisiä omoh-versioita pulteiksi ja muttereiksi. Uskokaa minua, ette halua tietää mistä nimitykset tulevat. Toiseksi omohit käyttävät lisääntymismenetelmäänsä huvitteluun, etenkin pultit! Suurin osa lisääntymistapahtumista ei johda jälkeläisiin. Useimmiten he jopa yrittävät estää jälkeläisten saamisen. Jätän tarkemman kuvauksen lukijakunnan pahoinvointia säästääkseni käsittelemättä. Tämän tutkimuksen kannalta nämä ns. huvin vuoksi tapahtuvat yhteydet voidaan jättää pois, koska keskityin selvittämään omohien lisääntymistä.

Alkuun muutama huomautus.
1) Kävin vain Sulletin pohjoisella pallonpuoliskolla. Muualla lisääntymisstrategia saattaa olla huomattavasti erilainen.
2) Selvityksessä esittelyt jaottelut ovat liukuvia. Ainoastaan pulttien ja mutterien keskinäinen raja on ehdottoman jyrkkä mitä lisääntymiseen tulee. Pulttien ja mutterien jakaminen erilaisiin alaluokkiin on liukuvaa jos mikä; rajat on asetettu janalle melko mielivaltaisiin paikkoihin.
3) Luokkaan X kuuluva pultti/mutteri voi lisääntymisen kannalta toimia samalla tavalla kuin tyypillinen luokkaan Y kuuluva pultti/mutteri, olivat X ja Y mitä tahansa luokkia. Tekemieni tietokonesimulaatioiden mukaan lopputulos on kuitenkin kokonaisuuden kannalta geneettis-sosiaalisesti sama kuin jos kaikki käyttäytyisivät luokkansa normitapauksen mukaisesti.
4) Käytän jatkossa termiä lisääntymisikä iästä, jolloin omoh muodostaa pitkäaikaisen parisuhteen. (Aivan totta, pulttien ja mutterien on yritettävä tulla keskenään toimeen jatkuvasti!) Faktuaalisesti omohit yleensä tuottavat jälkeläisiä vasta muutama vuosi tämän suhteen solmimisen jälkeen ja lisääntymisikä jatkuu vielä jopa vuosikymmenen tai pari, mutta tässä lisääntymisiällä tarkoitetaan pitkäaikaisen parisuhteen solmimisikää. Hedelmällisyysikä on koko se aika, jolloin omoh on lisääntymiskykyinen.
5) Melkoinen osa omohien parisuhteista ei tuota jälkikasvua monista eri syistä, joissa tässä merkityksellinen on lähinnä hedelmällisyysajan ohittuminen. Tällaisia pariutumisia tutkimus ei huomioi, koska ne eivät ole lisääntymisen kannalta merkityksellisiä.

A. Mutterien lisääntyminen
Mutterit ovat helpompia kuin pultit, sillä muttereita on vain kahta eri perusluokkaa, joita kutsutaan tässä nimillä fii ja omega. Periaatteessa mutterit voidaan asettaa tämän oleellisen ominaisuuden kannalta janalle, jonka ääripäissä ovat huippufiit ja pohjaomegat. Raja fiin ja omegan välillä on mielivaltainen, mutta on helpointa sopia että lisääntymisikäisistä muttereista puolet kuuluvat luokkaan fii ja puolet luokkaan omega.
Pultti haluaa aina vain fii-mutterin. Näiden vähäisyyden takia osa pulteista joutuu kuitenkin tyytymään omega-mutteriin. Mutterilla on pulttiin nähden puolellaan se etu, että mutterilla on aina valinnanvaraa; käytännössä pahinkin omega-mutteri jää lisääntymättä vain mikäli nirsoilee liikaa.
Mutterille tämä luokitteleva ominaisuus on vain ja ainoastaan mutterin fyysinen ulkonäkö.
Huomautettakoon, että mutterin luokka muuttuu vuosien kuluessa. Hedelmällisyysiän lopussa muttereista kuuluu fii-luokkaan ehkä vain 1-2 prosenttia ylivoimaisen enemmistön ollessa tuolloin omegoita.
Mutterin lisääntymisikä on yleensä 5-10 vuotta sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Hedelmällisyysaika jatkuu vielä noin 15 vuotta tämän jälkeen.

B. Pulttien lisääntyminen
Pultteja on olemassa neljää eri perusluokkaa. Näiden ymmärtämiseksi on syytä ymmärtää, että toisin kuin mutterilla, pultilla on kaksi eri lisääntymisikää. Ensimmäinen tulee samassa vaiheessa kuin muttereillakin eli 5-10 vuotta sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Toinen tulee kymmenisen vuotta ensimmäisen jälkeen. Pulttien hedelmällisyysaika jatkuu myös pidempään kuin mutterien.
Ensimmäisessä lisääntymisiässä pulttien haluttavuuskriteeri on samankaltainen kuin mutterien. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään ulkonäkö (mutterien kriteerit pultille ovat huomattavasti monisyisemmät ja hankalammat mallintaa kuin pulttien kriteerit muttereille, jotka ovatkin hyvin yksinkertaiset kuten edellä todettiin). En ole pystynyt löytämään sopivaa termiä tälle kriteerille, joten paremman puutteessa käytän siitä nimeä imago. Se koostuu ainakin pultin ulkonäöstä, sujuvasta supliikista, arvostuksesta muiden pulttien keskuudessa ja poikkeuksellisuudesta. Ensimmäisessä lisääntymisiässä puolet pulteista on imagollisia ja puolet ei.
Toisessa lisääntymisiässä pulttien haluttavuuskriteeri on resurssi. Noin puolet pulteista on kyseiseen ikään mennessä opiskellut ja työskennellyt riittävän ahkerasti hankkiakseen runsaasti muttereita kiehtovia resursseja. Ensimmäisessä lisääntymisiässä käytännössä yhdelläkään pultilla ei ole riittävää määrää resursseja, kun taas toisessa iässä puolella on. Se toinen puoli on yleensä tyhjäpäisempää tai muuten vain huono-onnista.
Pultit voidaan jakaa neljään perusluokkaan sen mukaan, milloin he ovat haluttavia.
Alfa on haluttava molemmissa tapauksissa eli sekä imago että resurssi ovat kunnossa.
Beta on haluttava vain jälkimmäisessä iässä.
Gamma on haluttava vain ensimmäisessä iässä.
Delta ei ole haluttava missään iässä eli deltalla on sekä huono imago että resurssipula.

C. Pariutuminen
Mutterit pariutuvat aina (Huom. Osa muttereista, sekä fii- että omega-muttereista tasaisesti, jää ilman jälkeläisiä eikä heitä huomioida). Pulteista sen sijaan deltat jäävät yleensä pariutumatta kokonaan siinä missä alfat pariutuvat usein kahdesti. Tämä jakauma johtuu siitä, että mutteri tekee pariutumisessa lopullisen hyväksynnän. Pultti kelpaa vain silloin, kun on haluttava. Siksi delta jää ilman ja alfalla on kaksi mahdollisuutta. Pultti puolestaan on valmis pariutumaan parhaan hänet hyväksyvän mutterin kanssa eli valitsee mieluiten fiin, mutta omega kelpaa paremman puutteessa. Siksi jokainen mutteri kykenee pariutumaan.

D. Parisuhteen kesto
Melkoinen osa omohien parisuhteista päättyy eroon, mikä onkin ymmärrettävää; pultit ja mutterit ovat niin erilaisia että biologisesti ne pitäisi luokitella eri lajeiksi. Muttereille tämä on yleensä merkityksetöntä lisääntymisen kannalta, koska heillä on vain yksi lisääntymisikä (poikkeuksiakin on, mutta kuten alussa todettiin, mallinnuksen kannalta lopputulos on sama vaikka tämä jätetään huomioitta). Merkityksetöntä tämä on myös betoille ja gammoille, koska gamma ei enää jälkimmäisessä lisääntymisiässä kelpaa ja beta puolestaan pariutuu ensimmäisen kerran vasta jälkimmäisessä iässä. Alfapultti on käytännössä ainoa, jolle tällä on merkitystä. Parisuhteen kesto riippuu siitä, kuinka hyvin pultti ja mutteri sopivat tyypiltään yhteen. Tällä taas ei välttämättä ole mitään tekemistä sen ominaisuuden kanssa (ulkonäkö, imago, resurssi) jonka pohjalta parisuhde on solmittu. Kyseessä on aivan toinen asia.
Mutterille ratkaiseva tekijä tässä on hänen älyllinen kapasiteettinsa. Samalla tavoin kuin ulkonäkö, tämäkin voidaan laittaa liukuvalle janalle ja sopia, että keskeltä kahtia. Sanottakoon älykkäämpää puoliskoa ykkösiksi ja tyhmempää kakkosiksi. Tällöin muttereita on neljää eri tyyppiä: fii-1, fii-2, omega-1 ja omega-2. Jokaiseen ryhmään kuuluu 25 % muttereista.
Pultille ratkaiseva tekijä on se, kuinka hyvä ensimmäisessä lisääntymisiässä on hänen imagonsa ja toisessa iässä hänen resurssinsa. Jos kumpikaan ei ole riittävä, ei asialla ole merkitystä. Mikäli ominaisuus on riittävä, voidaan kyseiset pultit jakaa kahteen ryhmään: ominaisuuden (imago, resurssi) kannalta parhaat eli plussat ja näitä huonommat, mutta vielä pariutumiseen riittävät eli miinukset. Näin saadaan yhdeksän eri pulttiryhmää: delta, gamma+, gamma-, beta+, beta-, alfa++, alfa+-, alfa-+, alfa--. Tässä esim. alfa+- tarkoittaa pulttia, jolla on ensimmäisessä lisääntymisiässä erityisen hyvä imago ja toisessa lisääntymiseen riittävät mutta eivät erityisen hyvät resurssit. Jokaista perusryhmää (alfa, beta, gamma, delta) on 25 % pulteista ja näiden jakautuminen alaryhmiin on tasaista eli esim. parhaaseen alfa++ -ryhmään kuuluu 6,25 % pulteista.
Yksinkertainen nyrkkisääntö pulttien lisääntymisessä on se, että pariutuessaan plussapultti saa fii-mutterin, kun taas miinuspultti joutuu tyytymään omega-mutteriin. Parisuhteen kestossa ratkaisevin tekijä on samanlainen älyllinen taso. Mikäli omoheilla olisi yksinvaltias hallitsija, joka pariuttaisi kaikki pultit ja mutterit keskenään pysyvään parisuhteeseen ensimmäisessä lisääntymisiässä, parhaat tulokset saataisiin pariuttamalla keskenään seuraavat ryhmät:
Fii-1 -mutterit ja alfapultit
Fii-2 -mutterit ja gammapultit
Omega-1 -mutterit ja betapultit
Omega-2 -mutterit ja deltapultit.
Näin ei kuitenkaan ole ja deltapultit jäävät kokonaan ilman siinä missä alfapulttien mutterit joutuvat usein luovuttamaan pulttinsa uudelle mutterille.

E. Miten todella pariudutaan ja kuinka suhteet kestävät
Koska muttereita on neljänlaisia ja pultteja yhdeksänlaisia, on mahdollista muodostaa 36 erilaista paria. Tämän lisäksi on huomioitava, että alfapulteille on yleistä pariutua kahdesti. Näin ollen erilaisia mahdollisia pariutumisyhdistelmiä on neljä kertaa kolmetoista eli 52.
Erilaiset pariutumisyhdistelmät voidaan jakaa yleisyyden mukaan neljään eri luokkaan: tyypilliset, satunnaiset, harvinaiset ja olemattomat. Esimerkiksi gamma+ -pultin pariutumisjakauma mutterin tyypin mukaan: fii-1 (harvinainen), fii-2 (tyypillinen), omega-1 (olematon), omega-2 (satunnainen). Gammapultti on älylliseltä tasoltaan yleensä vaatimaton, joten pariutuminen on painottunut kakkostyypin muttereihin. Toisaalta plussapultti onnistuu yleensä pariutumaan fii-mutterin kanssa.
Parisuhde voidaan puolestaan kestävyyden mukaan jakaa kolmeen luokkaan: kestävät (alle 15 % eroja), normaalit (15-75 %) ja mahdottomat (yli 75 %). Esimerkiksi gamma+ -pultin parisuhteen kesto mutterin tyypin mukaan: fii-1 (mahdoton), fii-2 (kestävä), omega-1 (liian vähäisen tilastoaineiston takia ei voitu määrittää), omega-2 (normaali). Gammapultin suhde kakkostyypin mutterin kanssa toimii älyllisen tason kohtaamisen takia paremmin kuin ykköstyypin kanssa. Toisaalta plussapultti on usein tyytymätön, mikäli on osunut pariutumaan omega-tyypin mutterin kanssa, etenkin mikäli pariutuminen on tapahtunut ensimmäisessä lisääntymisiässä ja mutterin taso laskee entisestään plussapultin tasoa alemmas.
Suhteiden yleisyysasteita on siis neljä ja kestävyysasteita kolme, joten suhteiden tyypillisyys voidaan jakaa neljä kertaa kolme eli 12 eri luokkaan. Seuraavassa luettelossa on luokiteltu kaikki suhteet, paitsi ne joiden yleisyys on olematon. Niitä ei ole tilastoaineiston puutteen takia määritelty. Jokaisella pulttityypillä on yksi mutterityyppi jonka kanssa pariutuminen on liian vähäistä tutkimusaineiston muodostumiseen. Poikkeuksena deltapultit, joille näitä tyyppejä on kolme ainoan riittävän aineistomäärän muodostuessa omega- -muttereiden kanssa. Erilaisia riittävän yleisiä pariutumisyhdistelmiä on siis 37.
Alfapultille pariutumisia esiintyy usein kaksin kappalein. Siksi luettelossa alfapulttien ensimmäiseen pariutumiseen liitetään tunnus A (esim. alfaA++) ja toiseen B (esim. alfaB++).
Tyypillinen ja kestävä (9): alfaA+1 ja fii-1, alfaB++ ja fii-1, alfaB+- ja omega-1, alfaB-- ja omega-1, alfaB-+ ja fii-1, alfaB-- ja omega-1, beta+ ja fii-1, beta- ja omega-1, gamma+ ja fii-2.
Satunnainen ja kestävä (3): alfaB++ ja omega-1, alfaB-+ ja omega-1, gamma- ja fii-2.
Harvinainen ja kestävä (4): alfaA+- ja omega-1, alfaA-- ja fii-1, beta+ ja omega-1, beta- ja fii-1.
Tyypillinen ja normaali (3): alfaA++ ja fii-1, alfaA-+ ja omega-1, gamma- ja omega-2.
Satunnainen ja normaali (5): alfaA+1 ja fii-2, alfaA-- ja omega-2, beta+ ja fii-2, beta- ja omega-2, gamma+ ja omega-2.
Harvinainen ja normaali (10): alfaA++ ja omega-1, alfaA-+ ja fii-1, alfaB++ ja fii-2, alfaB+- ja fii-2, alfaB+- ja omega-2, alfaB-+ ja fii-2, alfaB-- ja fii-2, alfaB-- ja omega-2, gamma- ja omega-1, delta ja omega-2.
Tyypillinen ja mahdoton (0): ei tapauksia (onneksi!).
Satunnainen ja mahdoton (2): alfaA++ ja fii-2, alfaA-+ ja omega-2.
Harvinainen ja mahdoton (1): gamma- ja fii-1.

F. Havaintoja
1. Kaikkein onnistuneimmat parisuhteet ovat betapulteilla ja omega-1 -muttereilla. Betapulttien kolmesta riittävän yleisestä parivalintavaihtoehdosta kaksi on kestäviä ja yksi normaali. Omega-1 -mutterien yhdestätoista riittävän yleisestä parivalintavaihtoehdosta kahdeksan on kestäviä ja kolme normaaleja. Kummallakaan ei ole mahdottomia vaihtoehtoja. Betapultin ja omega-1 -mutterin keskinäinen parisuhde on aina kestävä. Ymmärrettävää. Beta pariutuu vasta myöhäisessä iässä, joten parisuhde kestää paremmin. Omega-1 taas kelpaa sellaiselle pultille, joka ei fiitä saa ja pitää siksi mutteristaan kiinni.
2. Huonoimmat parisuhteet ovat alfapulteilla, mikäli kyseessä on A-suhde ja alfapultin jälkimmäinen tunnus on +, sekä omega-2 -muttereilla. AlfaAx+ -pulttien kolmesta riittävän yleisestä parivalintavaihtoehdosta kaksi on normaaleja ja yksi mahdoton. Omega-2 -mutterien kahdeksasta riittävän yleisestä parivalintavaihtoehdosta seitsemän on normaaleja ja yksi mahdoton. Näiden kahden tyypin keskinäinen ainoa riittävän yleinen parivalintavaihtoehto on se mahdoton. Odotettavissa tämäkin. Mikäli alfapultti on toisessa lisääntymisiässään plussa eli haluttavin, on houkutus mutterin vaihtoon suuri. Omega-2 -mutterilla taas ei ole mitään erityisen hyviä attribuutteja, joilla se kykenisi sitouttamaan pultin itseensä.
3. Alfapulttien B-pariutuminen on kestävämpi kuin A-pariutuminen. A-pariutumisella on hyvät mahdollisuudet vain, mikäli alfapultti on B-iässä miinus ja mutteri on ykköstyyppiä. Tällöin alfapultin houkutus uuteen pariutumiseen on pienempi, koska mutteri ei vaihtuisi merkittävästi parempaan, toisin kuin plussa-alfalla. 4. Muttereista ykköstyypin pariutumiset ovat kestävämpiä kuin kakkostyypillä. Tämä johtunee siitä, että ykköstyyppi osaa valita älylliseltä tasoltaan sopivamman parin, kun taas kakkostyyppi menestyy vain ulkonäöllään ja osuu älyllisesti satunnaisempaan pariin.
5. Mahdottomia pariutumisyhdistelmiä on kolme ja kaikissa niissä oli kyse siitä, että ensimmäisessä lisääntymisiässä on valittu täysin sopimaton pari. Alfapultti on ottanut kakkostyypin mutterin tai gammapultti ykköstyypin mutterin. Älyllinen yhteys ei toimi alkuunkaan.

G. Ohjeita jatkotutkimuksiin
Mikäli Sullet-planeetalle lähetetään uusia tutkijoita, heidän on oltava ruuansulatusjärjestelmältään kovahermoisia. Olen tässä jättänyt kuvailematta kaikki ne iljettävyydet, joilla omohien aktuaalinen lisääntyminen tapahtuu. Vihjaan sen verran, että omohit todellakin harjoittavat lisääntymismenetelmäänsä huvin vuoksi ja vähän kenen kanssa sattuu, mutta todellinen jälkeläisten tuotto yleensä rajoittuu valittuun kumppaniin. Mutta vain yleensä. Suosittelen seuraavalle tutkijalle likaisen työn lisän tuntuvaa nostamista.