Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 30. lokakuuta 2014

Keskipitkä somali

Kirjoitin viisi vuotta sitten jutun Ilmaisen Sanakirjan suomi-somali-suomi -osiosta. Tarkistin tilanteen ja edelleenkään sanakirja tarjoaa ei-oota, jos syöttää sanan "työ" ja kysyy mitä se mahtaa olla somaliksi.

Jokin aika sitten havaittiin somalin kielestä toinenkin mielenkiintoinen ilmiö. Nettiä kiertäneessä viestissä kehoitettiin asettamaan Google-kääntäjään käännettäväksi somalin kielestä englanniksi, kirjoittamaan jotain tyyliin "ooga booga" ja katsomaan, mitä seuraa. Käänsihän se. Kokeilijat olivat sitten testailleet vastaavalla siansaksalla ja kääntäjä vastaillut sujuvasti. No, pitihän tuota sitten testata suomeksi. "Ooga booga" tarkoittaa suomeksi "ei muuta lueteltu". Noin lupaavaa alkua piti jatkaa ja testata vastaavia käännöksiä.

ooga booga dug booga uga duga boga - vahvistaa peruskoulun kirjoja selittää sivulle

hubbi voo wadagga ree moo - tarkista Porvoon jakaminen arabien kynnyksellä
Niin no, kyllä se on tunnettu tosiasia että Helsingin Itäkeskus on enemmänkin Lähi-Itäkeskus, mutta ei kai se Porvooseen asti ylety.

ooda kooda rooba tooda dooda - kerroit oman sade keskustelu

tuub suud oo noo - putki sovi meille
Uraputkesta tuskin kuitenkaan lienee kyse.

luu huu suu buu - hän raahasi avioero galaksit
Tämä liittynee jollain mystisellä tavalla perheenyhdistämiseen.

geela duula gooba - kameli, lentävät avaruuteen
Lieksan maahanmuuttojohtajan puheet "koneinsinööreistä, joiden paperit jäivät Somaliaan", olivat selvästi vähättelyä. Avaruusinsinöörejähän ne!

haba laba taba - jopa kaksi koulutusta
Vai onko se insinööri vain toinen ammatti aivokirurgin ohella?

diiba tuuba - LVI-lisenssin

tahay jaar loo musqusha ooga - naapuri perustaa wc

qaaba baana haada - investointi teemoja
Ja investoidakin osataan...

ooga boog dooga doo - pitää raaka ruoho ruoriin
...mutta mihin, se on sitten toinen juttu.

tuug suud waa duud huur - merirosvo puku on hieman kostea
Niinhän siinä käy. Tuppaahan sitä kostumaan, kun harjoittaa perinne-elinkeinoa.

ooga kin boogo noo - edessämme tarkkailla haavat

goo loo muu duu - liisteri olisi suunnattomat mittasuhteet

doofaar ah aha haha ha put - älä laita sika neuvonantaja
Tämän ohjeen noudattaminen ei liene erityisen vaikeaa.

looga looga booga maxbuuska - vanki on lueteltu

a eeg gee jeega ag uga dowal - katsomaan shekin hallitus

buu laa duu waa joo moo - hän tarvitsee koira näkyy ovella
Jos jotain tarvitaan, niin sehän järjestyy heti.

duu luu buu - hyljätä koira

ebola oo hoop - Hollywood superstar
Tässä saattoi olla jokin logiikka, mutta se ei kyllä auennut.

yuhuu diiba duub - juutalainen lisenssin bändi
Lienee KISS kyseessä.

ugala laaba doob moo - tallenna matalan tason single

suga ooga huga jooga jaga - odota perustaa kansi paikalleen

soo soo baaba buu tuuga - hän on ollut niukasti murtovaras
Ne lieventävät asianhaarat...

kilin kalin buu taa laa - vyöhyke oli positiivisesti tänä syksynä

ugga bugga - keskellä media

kusi raja - terhakka optimismi
Niillä main se optimismi yleensä tuleekin...

cunt runt buu suu duu - hän vetää koiranruokaa todella

laa laa hatti watti - varojen määrä supistuu prinsessa watti
Toimeentulotuen leikkaukset uhkaavat?

taaga tuuga diiba baaba - standardi murtovaras lisenssi päättyy

jaba daba duu - rikkoa varastoinnin jälkeen

tiistai 28. lokakuuta 2014

Välihuomautus 61: Kuntoutusta

Uutiset tietävät kertoa, että Syyrian sodasta palaaville järjestetään kuntoutusohjelmaa. Ainoa hyvä puoli ohjelmassa on sen nimi: Exit. Valitettavasti ohjelma ei ole nimensä mukainen, vaan "halutaan varmistaa että he palaavat normaalielämään eivätkä lähde radikalisoitumisen tielle." Jos Syyriaan islamilaisen valtion puolesta sotimaan lähteminen ei ole radikalisoitumista, niin minä en sitten halua tietää mikä mahtaa olla. Kirjoitin vuosi sitten jutun, jossa kuvailin kuinka sotaveteraanijärjestöjen rahat kähvelletään jihadisteille. Luulin kirjoittaneeni fiktiota, mutta näköjään mielikuvitus ei riitä keksimään mitään niin hullua, ettei sitä monikulttuurisuuden nimissä toteutettaisi.

Jos ulkomaalainen lähtee Suomesta sotimaan, niin portit tähän maahan pysykööt hänen osaltaan kiinni. Ja jos Suomen kansalaisuuden - valitettavasti - saanut lähtee ISIS:in riveihin sotimaan, hän on samalla luopunut Suomen kansalaisuudestaan, sillä ISIS väittää olevansa itsenäinen valtio. Kun on sen riveihin lähtenyt, pysyköön siellä. Sitä paitsi ISIS uhkaa tappaa kotiinpaluuta suunnittelevat, mikä onkin ainoa ISIS:istä kuulemani positiivinen asia. Kiehukoot lähtijät itse keittämässään sopassa ja nauttikoot ISIS:in tarjoamaa hoitoa, joka onkin radikalisoitumisen estämisessä tehokkaampi kuin suomalaisten suunnittelema kuntoutus. Suomalaiset tarjoaisivat terapiaa, ISIS:in lääke on yksi Burana 9000 -kapseli niskan kautta nautittuna.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kaduilla tuulee taas

Olin jo päättänyt, että en aio kirjoittaa etnisen katujengin riehumisesta Helsingissä. Henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta kun ei - onneksi - ole. Kieltämättä kylläkin se aina yhtä huvittunut tunne, kun työmatkoilla on joskus pakko Helsingissä yleensä junan tuomana käydä. Aamulla rautatieasemalla vastaantulijoiden pigmentti kun muistuttaa kalkkilaivan kapteenia, satunnaisin kellertävin vivahtein. Illalla palatessa asemanseutu taas näyttää Mogadishulta tai Istanbulilta. Jostain syystä työhönlähtöajan ja notkumisajan värinätaajuudessa on huomattava vaihe-ero.

Asiasta kertova uutinen ehti lipsahtaa mediaan ennen mokutussuodattimen läpi kulkemista. Vahinkoa on sittemmin kovasti yritetty paikkailla purukumilla kuin Mikki Hiiren autonrengasta. Ensimmäinen lievennys oli, että "ryhmä koostuu erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvista nuorista". Lopuksi kyseessä olivat vain"erilaisiin pienempiin ryhmiin kuuluvat nuoret". Enimmäkseen paikkailu on ollut turhaa, koska tieto ehti jo vuotaa siinä määrin realistisena, että aiheesta ovat saamiensa tietojen nojalla ansiokkaasti kirjoittaneet mm. nettilehti Sarastus, Tom Packalen, Arto Luukkanen, Jari Leino, Professori, Pekka, Vasarahammer, Ironmistress ja Yrjöperskeles kolmeenkin kertaan. Itse en perusteellista analyysia ryhdy vääntämään, vaan heitän erinäisiä ranskalaisten viivojen tyylisiä irtokommentteja.

Mielenkiintosena seikkana on havaittavissa, että aiempi mokuttajien ykköskenttä on siirretty vaihtoaitioon kommentoinnissa ja puolustuspuheita on pitänyt aiempi farmijoukkue. Kimmo Kiljunen, Dan Koivulaakso, Päivi Lipponen ja kumppanit eivät ole vaatineet rasismin vastaisia marsseja. Vanhat mestarit ovat olleet hiljaa kuin kusi sukassa, kun aiemmin he pitivät meteliä kuin kusi pipossa.

Sinänsä uutinen ei ollut mikään uutinen. Siis niille, jotka ovat seuranneet monikulttuurisuusasioissa Suomen luotettavinta tietolähdettä eli Hommaforumia. Siellä asiasta kerrottiin jo tammikuussa. Virallisten tiedotusvälineiden viive oli vain kymmenen kuukautta, mikä kieltämättä on huomattavasti pienempi kuin useammin vastaavissa uutisissa. Niistä kun ei välttämättä tietoa tule ollenkaan. Joka tapauksessa pointseja tiedotusvälineille siitä, että uutisointinopeus ylittää jo 1200-luvun mongolivalloittajien saavutuksista kertoneiden uutisten saapumisen kotimaahan, mikä kesti toista vuotta. Ehkä nuivuuden lisääntyessä valtamedian uutisointinopeus kiihtyy jo 1700-luvun tasolle, tuskin sentään 1800-luvun optisen lennättimen luokkaan asti.

Uutisten mukaan jengi koostuu kymmenistä 13-18 -vuotiasta nuorista, joista pieni osa on syntyperältään suomalaisia. Mikäli monivuotinen opiskelu tiedotusvälineiden uuskielen parissa ei ole mennyt hukkaan, "syntyperältään suomalainen" tarkoittaa sataprosenttista maahanmuuttajien Suomessa syntynyttä jälkeläistä. Tai enintään puoliveristä. Tai, kuten yleensä luotettavasta lähteestä peräisin olevat tiedot kertovat, väestöryhmää joka kyllä on jo vuosisatoja Suomessa asunut.

Eipä mennyt aikaakaan, kun Hesari oli onnistunut kaivamaan esiin nuorisotutkijan ja Helsingin nuorisotoimenjohtajan, joiden mukaan "ilmiön syynä on eriarvoistuminen, jossa vaikeimmassa tilanteessa ovat etenkin muunkieliset nuoret." Lääkkeeksi ehdotettiin jälleen kerran - rumpusoolo - määrärahojen lisäämistä. Vähän myöhemmin Stadin demarinuoret (Demarinuoret? Keski-ikä lienee niukasti kansaneläkerajan alapuolella. Kohdassa Lisätietoja on muuten kaksi sukunimeä, joista kumpikaan ei ole suomen- tai ruotsinkielinen. Todella vaarallinen esimerkki mamutaustaisten syrjäytymisestä - kyllä yksikin demarivaikuttaja kykenee tekemään isompaa vahinkoa Suomelle kuin kokonainen väkivaltajengi.) vetäisi pohjat selittämällä pahan olon syyksi mm. vanhentuneet pelikonsolit. Kun yh-äitiraukka on huonopalkkaisessa kolmivuorotyössä, ei ole varaa ostaa puolituhatta maksavaa uutta konsolia, joten pahaa oloa mennään purkamaan hakkaamalla satunnaisia vastaantulijoita. Toisaalta tämä selittääkin aika hyvin sen, miksi omat muksut eivät ole hyökkäilleet satunnaisten uhrien kimppuun - meillä kun ei ole vanhentunutta pelikonsolia. Ei kyllä ole pelikonsolia ollenkaan. Näin ollen suosittaisin lääkkeeksi pahoinpitelijöiden pelikonsolien takavarikointia.

Tiettävästi kaikki uhrit ovat olleet kantasuomalaisia tai ainakin sellaisia, joita ei ulkonäön perusteella kantasuomalaisista erota (virolaisia, venäläisiä). Tiettävästi jokaisessa teossa tekijöinä on ollut aina enemmistö ns. varsinaisia maahanmuuttajia (myös heidän jälkeläisensä tällaisiksi lasketaan). Jos yksikin uhri olisi ollut ns. varsinainen, luultavasti hänet olisi jo kaivettu esiin malliesimerkiksi: "Katsokaa nyt, uhrit ovat valikoituneet sattumanvaraisesti!" Tai jos edes kerran löydettäisiin tapaus, jossa suomalaisjengi olisi pahoinpidellyt satunnaisen mamun, niin ei voisi edes kuvitella millainen haisunäädän kusimyrsky nousisi. Ei ainakaan seliteltäisi tapausta ja ymmärrettäisi tekijöiden mahdollisia motiiveja, kuten nyt.

Kovasti on myös ihmetelty sitä, että poliisi ei ole varoittanut jengistä. Toisaalta pahoinpitelytapauksia on löydetty vasta vähän yli 70, mikä tarkoittaa että käytännössä niitä on tapahtunut useita satoja. Eivät läheskään kaikki päädy poliisitutkintaan. Siis muutama sata tapausta! Ja tästä ei nähdä aiheelliseksi varoittaa. Herää tietysti kysymys, mitkä ovat sellaisia tapauksia, joista varoitetaan. Vastauskin löytyy, muutamia esimerkkejä:
1) Hornankuusen kunnan Perätakahikiän kylästä kilometrin päässä on nähty karhu, jolloin kaikki valtakunnalliset tiedotusvälineet uutisoivat ja kehottavat ihmisiä pysymään sisätiloissa.
2) Taistele vastaan -tarra on liimattu Kontulassa liikennemerkin takapuolelle, mikä on merkki rasistisen liikehdinnän huolestuttavasta kasvusta.
3) Perussuomalaisten Huitsinnevadan kunnan varavaltuutettu on Facebook-sivullaan ehdottanut rikollisuuteen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkoitusta, joka taas nostattaa vaatimuksia perussuomalaisten sulkemisesta yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolelle.

On myös muistutettu siitä, että nuoriso on riehunut maailman sivu ja käytiin Suomessa 80-luvuillakin jengitappeluita. Niin käytiin. Jengi vastaan toinen jengi. Ei jengi vastaan satunnainen ohikulkija. Ja toisaalta - tämäkö on hyvä puolustus sille, että maahan päästetään epäsosiaalista ja rikollista väkeä? Eikö meillä ole siis tätä sakkia ihan riittävästi omastakin takaa?

Journalismin aina valpas vahtikoira Seiska sentään löysi jengipomon, joka juoksi peloissaan karkuun. No tämä nyt ei ole mikään ihme yhdellekään äläwäbäläkulttuuriin edes pintapuolisesti tutustuneelle. Ylivoimalla ollaan maailman omistajia, mutta sitten kun tilanne on tasapuolinen, ollaan häntä koipien välissä. Tasapuolisuudella tässä tarkoitetaan sitä, että musulmaaneja on vähemmän kuin viisinkertainen määrä vastustajiin nähden. Tarkempaa tietoa suhdeluvuista voi tiedustella Israelin puolustusvoimilta.

Onneksi poliitikkomme ovat valppaina. Helsingin kaupunginvaltuuston kolmen suuren ryhmän puheenjohtajat osasivat välittömästi löytää tilanteen suurimman uhkakuvan. Ensinnäkin nämä valopäät totesivat, että Helsingin kaduilla kenenkään ei tarvitse pelätä. Heti seuraavaksi todettiin, että olisi erittäin vaarallista, jos kaupunkilaiset alkaisivat ylläpitää järjestyspartioita. Sen sijaan maahanmuuttajajengien aiheuttamasta uhkakuvasta ei mainittu sanallakaan. Huomioimatta jäi myös uhrien asema. Mutta ovathan nämä sadat pahoinpitelyt ja sadat pahoinpidellyt pikkujuttu verrattuna siihen riskiin, että kansalaiset huolestuisivat turvallisuudestaan.

Ja eikös kohta sitten tapahtunutkin. Kansallinen Vastarintaliike jalkautti jäsenensä kadulle ja kohta olivatkin antifasistit heidän kimpussaan. Joukkotappelu oli valmis. Syyhän oli median mukaan luonnollisesti Vastarintaliikkeen - jos eivät olisi lähteneet, niin ei tappeluakaan olisi tullut. Taivahan tosi. Talvisotakin aiheutui vasta siitä, kun suomalaiset - nuo imperialistien kätyrit - ampuivat takaisin. Ihmetyttää vain, millä lakipykälällä kymmenkunnan hepun kadulla käveleminen on niin lainvastaista, että poliisin olisi pitänyt tämä estää. Vääränlaiset ajatukset ja maailmankuva? Totta sinänsä, mutta ei kai se mikään rikos - vielä - ole. Kuinka monta ohikulkijaa Vastarintaliikkeen jäsenet ovat muuten piesseet? Eikö antifasistien olisi minkä tahansa riskianalyysin perusteella pitänyt hyökätä jonkun satunnaisen tummapigmenttisen porukan kimppuun, heillä kun tuo track record kaduilla tapahtuvissa pahoinpitelyissä on Vastarintaliikkeeseen nähden aika ylivoimainen. Olisivatko antifasistit muuten ruvenneet tappelemaan, jos kaduille olisikin jalkautunut vaikka Suomen kurdiyhdistys järjestystä pitämään? Häh?
Mutta käännetäänpäs vielä ajatuskokeena asetelma päälaelleen. Jos antifasistit olisivat alkaneet partioida katuväkivallan vähentämiseksi, olisiko Vastarintaliike puuttunut asiaan? Hah. Mutta kuvitellaan että olisi. Tai ei kuvitella - onneksi näin ei tapahtunut, riittävän isoja kirjaisimia ei olisi latomosta löytynyt.
Pääasia tappelussa oli kuitenkin se, että yksikään täysijärkinen ei voinut vahingoittua. Ottaen huomioon ketkä olivat vastakkain. Eivätkä mahdolliset loukkaantuneetkaan saaneet vakavia vammoja, mikäli kaikki iskut suunnattiin päähän eikä mihinkään semmoiseen ruumiinosaan, jolla heillä on käyttöä.

Kuten on niin moneen kertaan havaittu, syypäähän tähän kaikkeen on rasistinen suomalainen yhteiskunta. Niinpä tulee ohjata enemmän rahaa kotouttamiseen. Entä jos sovelletaan samaa ajatusmallia myös toiseen osapuoleen? Jos vastarintaliike haluaa jalkautua kaduille, miten olisi jos heillekin tungettaisiin vastikkeetonta rahaa? Itse asiassa omakin jalkaterä alkoi tässä vipattamaan ja muistui mieleen, että varastossa on mainiosti järjestyksenpitoon soveltuva pesäpallomaila. Olisiko yhteiskunnan syytä ehkäistä minun uhkaavaa syrjäytymistäni rahalla? Minulle riittäisi oikein mainiosti se, että saisin rahaa sen verran, mitä veroistani mokuklusteriin kuluu. Näin äskeisen arviolinkin ja valtion budjetin suuruuden perusteella arvioiden se tekisi tässä veronmaksuluokassa pitkälti toistasataa euroa kuussa. Jos välilliset verot kuten ALV huomioidaan, niin tällä kulutuksella varmaan jotain parisataa egeä kuussa jäisi enemmän käteen, jos koko mokuklusteri lakkautettaisiin ja loisille annettaisiin menolippu Banguihin. Epäilemättä oloni olisi huomattavasti rauhallisempi ja samalla todiste siitä, että raha ei tuo onnea: ratkaiseva tekijä ei olisi se ylimääräinen parisataa kuussa vaan Suomen olotila.

Kylmä tosiasia on se, että jokainen perseilijä erehtyy lopulta jonain päivänä vittuilemaan väärälle tyypille. Oman itseni takia toivon, että se tyyppi en ole minä eikä kukaan läheisistäni. Mutta joku se tulee olemaan. Ja sinä päivänä joku polkaisee pystyyn kymppiliikkeen.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Tylsin postaus ikinä

...siis ainakin sen puolesta, että kaksi kolmasosaa tekstistä on tilastoa. Itse asiassa alun perin tekstistä melkein 90 % olisi ollut tilastoa, mutta karsin rankalla kädellä.

Kävin taas kerran tutkimaan ikuisuusaihetta eli suomalaisen yleisurheilun tasoa. Tällä kertaa vähän uudesta näkövinkkelistä.

Yleisen näkemyksen mukaan suomalaisen yleisurheilun tasosta voidaan todeta kaksi asiaa:
1. Taso on huono.
2. Ennen taso oli parempi.


Vaan tutkitaanpa tilastoja. Hautauduin taas Tilastopajan ihmeelliseen maailmaan ja kaivoin sieltä esiin kaikkien aikojen maailmanlistat sekä tämän vuoden (2014) maailmanlistat kaikista olympialajeista (pl. kävelyt ja viestit) sekä miehistä että naisista. Yhteensä siis 40 listaa molemmista. Yleensä - etenkin miesten listoissa - niistä löytyi yli tuhat nimeä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa listoissa oli vähintään kolmesataa nimeä. Niinpä otin leikkuriksi tuhannen parhaan joukkoon pääsemisen. Tuhannen joukkoon senkin takia, että kaikista maailman ihmisistä vähän harvempi kuin joka tuhannes on suomalainen. Niinpä globaalisti levinneessä lajissa likimääräinen odotusarvo on, että tuhannen parhaan joukossa on yksi suomalainen.

Tämä pitääkin aika hyvin paikkansa. Oikeasti globaaleja urheilulajeja on tasan kolme kappaletta: jalkapallo, yleisurheilu ja nyrkkeily. Näissä lajeissa maailman huipulle voi yltää mistä tahansa maasta ja näin on myös tapahtunut. Siinä kannoilla kolkuttelevat koripallo, lentopallo ja uinti. Ne ovat kaikkialla maailmassa harrastettuja, mutta eivät aivan samassa mittakaavassa. Kaikki muut yksilölajit ovat enimmäkseen rikkaiden länsimaiden satunnaisia harrastuksia. Esimerkiksi tennistä pelataan kyllä kaikkialla maailmassa, mutta eipä sitä kovin moni edes kokeile eikä maailmantasolla ole näkynyt kovin montaa nigerialaista. Esimerkiksi painia harrastetaan myös kehitysmaissa, mutta se on täysin marginaalilaji monessa maassa - monestako brittipainijasta olette kuulleet? Espanja ei ole ikinä saanut painissa ainuttakaan olympiamitalia. Joukkuelajeista kaikki muut taas ovat joissakin maissa erittäin suosittuja, mutta käytännössä tuntemattomia muualla. Kriketti ja rugby noin suomalaisille esimerkkeinä, jääkiekko muulle maailmalle. Ylipäätään talvilajit ovat jo määritelmänsä ansiosta globaalisti marginaalilajeja. Oma valmennettavakin on kerran voittanut maantiekisan, jossa oli enemmän osanottajia kuin koko maailmassa on aikuisten sarjan mäkihyppääjiä. Eri urheilulajeissa menestyminen on varsin suhteellinen käsite.

Koska suomalaisia on siis vähemmän kuin joka tuhannes ihminen maailmassa, pitäisi globaalissa lajissa olla tuhannen parhaan joukossa odotusarvoisesti olla noin yksi suomalainen. Miten on?
Jalkapallossa tuhat pelaajaa tarkoittaa noin 80 maailman parhaan seurajoukkueen avauskokoonpanoa. Siis yksinkertaistettuna Englannin, Italian, Espanjan ja Saksan ykkösliigat. Tällä kaudella yksikään suomalainen ei mahdu näiden liigojen avauskokoonpanoihin. Jos maailman johtavia jalkapalloasiantuntijoita pyydettäisiin luettelemaan tämän hetken tuhat parasta jalkapalloilijaa, epäilen että yli puolet ei laittaisi listalle ainuttakaan suomalaista. Kaikkien aikojen listalle varmaan jokaisella mahtuisi Jari Litmanen, joillakin saattaisi listalla olla myös Sami Hyypiä, tuskin enää muita. Lopputulos siis täysin odotusarvon mukainen.
Entä nyrkkeily? (Selvyyden vuoksi: naisten nyrkkeilyä kuten myöskään naisten palloiluja ei huomioida, koska ne ovat merkitykseltään vain murto-osan sirpale miesten vastaavasta.) Nyrkkeilyssä asia lienee juuri päinvastainen kuin jalkapallossa: kaikkien aikojen tuhannen parhaan listalle tuskin mahtuisi yhtäkään suomalaista, mutta tämän hetken tuhannen listalla olisi ehkä Robert Helenius ja kenties Edis Tatli, jos nyt jälkimmäinen suomalaiseksi lasketaan.
Lähes globaaleista lajeista koripallossa maailman parhaat pelaavat NBA:ssa. Liigassa on 30 joukkuetta eli nelisensataa pelaajaa. Heistä yksi - Erik Murphy - pelaa Suomen maajoukkueessa, mutta hänen suomalaisuutensa on lähinnä kaksoiskansalaisuus. Petteri Koponen on niillä rajoilla, joten hän lienee tuhannen parhaan joukossa. Kaikkien aikojen tuhannen listalle ei takuulla mahdu yksikään suomalainen. Korisbuumia - onnea vain maajoukkueelle, katsoin peleistä ne pari kappaletta jotka ennätin - suhteutti hyvin SUL:n liittovaltuuston puheenjohtaja Jarmo Hakanen kolumnillaan Yleisurheilun Kuvalehdessä: Eli huuma on kova, kun monta kuukautta mainostettua korisottelua Suomi-USA seurasi 280 000 televisionkatsojaa. Savijaloillaan seisovaa Ruotsi-ottelua katsoi samana päivänä vain 680 000. Lentopallosta en osaa sanoa, uinnissa tuhannen joukossa lienee pari suomalaista molemmilla listoilla.

Entä sitten yleisurheilun tilanne?

Jokaisessa yksittäisessä lajissa pitäisi siis odotusarvon mukaan olla alle yksi suomalainen tuhannen parhaan listalla. Todellisuus on vähän muuta. Vuoden 2014 tilastoissa joka ainoassa 40 lajissa tuhannen listalle mahtuu vähintään yksi suomalainen! Itse asiassa kaikille muille listoille paitsi miesten maratonille mahtuu useampia. Kaikkien aikojen tilastoissa ilmeisesti vain yhdessä lajissa tuhannen joukkoon ei mahdu yhtään suomalaista! Tämä laji on taas miesten maraton, jossa Janne Holmén putoaa niukasti listalta olemalla sijalla 1019. Lauseessa oli sana "ilmeisesti", koska kaikissa kaikkien aikojen listoissa ei suomalaisia ole, mutta tämä johtuu siitä että lista loppuu joissakin tapauksissa jo ennen tuhatta nimeä siten, että ensimmäistä suomalaista ei ole vielä tullut vastaan. Nämä lajit ovat kaikki naisten lajeja, 800 metriä, 1500 metriä, 100 metrin aidat, korkeus ja kuula. Kaikissa näissä listalla on alle 300 nimeä ja käytännössä varmaa on, että tuhannen joukossa olisi useitakin suomalaisia. Paras yksittäinen laji on tietysti miesten keihäs, jossa kaikkien aikojen tuhannen parhaan joukossa on 93 suomalaista. Juoksulajeista kärjessä on miesten estejuoksu, 18. Tämän kauden tilastoissa keihään tilastoissa on 43 suomalaista, mutta tilastossa on vain 739 parasta. Mikäli oletetaan suomalaisten esiintymistiheyden pysyvän vakiona, tuhannen joukossa on 58 suomalaista. Juoksulajeista tämän kauden parhaan tittelin jakavat miesten 1500 metriä ja naisten 100 metrin aidat, 10 nimeä.

Suomen menestys yleisurheilussa on siis moninkertaisesti parempi kuin odotusarvo. Sekä historiallisesti että nykyään. Vaikka huomioitaisiin vain maailman tuhat parasta yleisurheilijaa lajista riippumatta. Tuhannen joukkoon yltäminen tarkoittaisi käytännössä 30 parhaan joukkoon yltämistä yksittäisellä listalla, koska lajeja on 40. Tästä tulee 1200 urheilijaa, mutta koska jotkut urheilijat esiintyvät kahdella tai jopa useammalla listalla asetetaan leikkuri 30:n kohdalle. Kaikkien aikojen tilastoissa 30 parhaan joukossa on kymmenen suomalaisurheilijaa ja tämän kauden tilastoissa yhdeksän. Odotusarvo sanoo alle yksi. Parhaat sijoitukset ovat taas miesten keihäässä, jossa Aki Parviainen on kaikkien aikojen kakkonen ja Antti Ruuskanen tämän kauden kakkonen.

Seuraavaksi on laskettu suomalaisten yleisurheilijoiden lukumäärät sekä kaikkien aikojen että tämän kauden tilastoissa eri menestystasoilla. Koska kaikissa tilastoissa ei ole tuhatta nimeä, on jouduttu muutamissa tapauksissa turvautumaan projisointiin. Esimerkki: jos lajin tilastossa on vain 500 nimeä ja tässä joukossa on 4 suomalaista, on oletettu että 1000 parhaan joukossa on 8 suomalaista.

Lopputulos projisoinnin jälkeen:
1000 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 547 (359M + 188N), vuoden 2014 tilastoissa 591 (275M + 316N).
300 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 130 (82M + 48N), vuoden 2014 tilastoissa 163 (72M + 91N).
100 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 32 (24M +8N), vuoden 2014 tilastoissa 47 (30M + 17N).
30 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 10 (9M + 1N), vuoden 2014 tilastoissa 9 (6M + 3N).
10 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 2 (2M), samoin vuoden 2014 tilastoissa.
3 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 1, samoin vuoden 2014 tilastoissa.


Ilman projisointia muutoksia tulee vain 1000 ja 300 parhaan tilastoihin, lukemat (eli vain varmat tapaukset huomioitu) olisivat tällöin 1000 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 466 (350M + 116N), vuoden 2014 tilastoissa 384 (181M + 203N), 300 parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastoissa 124 (81M + 43N), vuoden 2014 tilastoissa 163 (72M + 91N).

Odotusarvoisesti suomalaisia (jos oletetaan joka tuhannes suomalaiseksi) pitäisi olla tuhannen parhaan joukossa 40, kolmensadan parhaan joukossa 12, sadan parhaan joukossa 4 ja kolmenkymmenen parhaan joukossa yksi. Määrät ovat luokkaa kymmenkertaiset siinä missä muissa globaaleissa urheilulajeissa ne ovat kutakuinkin odotusarvon mukaiset tai hieman paremmat. Näin ollen tilastot kumoavat yksiselitteisesti väitteen suomalaisen yleisurheilun heikosta tasosta. Suomalaisen yleisurheilun tasoa voi pitää heikkona vain, jos sitä vertaa menestykseltään johonkin sellaiseen lajiin, jota harrastetaan vain muutamassa maassa tosissaan ja yksi näistä maista sattuu olemaan Suomi.

Tämä tieto ei tullut itselleni minkäänlaisena yllätyksenä. Sen sijaan yllätyksenä tuli se, että tämän vuoden tilastoja kaikkien aikojen tilastoon verrattaessa menestys ei ollut sen heikompaa. Tuhannen, kolmensadan ja sadan parhaan joukkoon mahtui tämän kauden tilastoissa jopa enemmän suomalaisia kuin kaikkien aikojen tilastoon. Kolmenkymmenen parhaan joukossa kaikkien aikojen tilastossa oli yksi nimi enemmän kuin tämän kauden tilastossa, kymmenen ja kolmen parhaan joukossa lukumäärät olivat samat. Tällä perusteella taso ei ole sen huonompi nyt.

Nykytason hyvyyttä kaikkien aikojen tilastoon nähden selittää lähinnä naisten tason nousu. Miesten kohdalla ainoastaan sadan parhaan joukossa on tänä vuonna enemmän suomalaisia kuin kaikkien aikojen vastaavassa tilastossa. Muissa kategorioissa miehiä on noin kolmasosa vähemmän tämän vuoden tilastoissa. Naisia on kaikissa kategorioissa (joissa heitä esiintyy) tämän vuoden tilastoissa enemmän kuin kaikkien aikojen tilastoissa, keskimäärin noin kaksinkertaisesti.

Lopuksi vielä lista lajeittain.
Ensimmäisellä rivillä: lajin nimi, pääsyvaatimus maailmantilaston tuhannen parhaan joukkoon kaikkien aikojen / tämän vuoden tilastoissa (jos listalla ei ole tuhatta nimeä, suluissa nimien lukumäärä), suomalaisia kaikkien aikojen / tämän vuoden listalla 1000, 300, 100, 30, 10 ja 3 parhaan joukossa (jos listalla ei ole noin paljon nimiä, lukumäärä suluissa).
Sen jälkeen viisi parasta suomalaista kaikkien aikojen / vuoden 2014 tilastoissa, sijoitus - nimi - tulos. Tai vähemmän kuin viisi, jos viittä ei tuhannen parhaan / listalla olleisiin mahdu. Tässä kohtaa karsin tilastoa pituudeltaan noin neljäsosaan alkuperäisestä, alkuperäisessä listassa olivat kaikki tuhannen joukossa olleet jotka tilastosta löytyivät.
Tilastot on luettu syys-lokakuun vaihteessa, eli joitakin - lähinnä maratontuloksia - on tullut sen jälkeen lisää, mutta muutos on käytännössä olematon.

100 metriä 10,26/10,58, 2/6, 0/2, 0/0
695. Tommi Hartonen 10,21 / 232. Eetu Rantala 10,30
841. Markus Pöyhönen 10,23 / 244. Jonathan Åstrand 10,31
- / 461. Ville Myllymäki 10,43
- / 648. Samuli Samuelsson 10,49
- / 866. Hannu Hämäläinen 10,55

200 metriä 20,63/21,36, 3/4, 0/0
550. Tommi Hartonen 20,47 / 344. Jonathan Åstrand 20,92
642. Jonathan Åstrand 20,50 / 532. Eetu Rantala 21,08
799. Visa Hongisto 20,56 / 626. Samuli Samuelsson 21,15
- / 978. Visa Hongisto 21,35

400 metriä 45,80/47,63, 2/1, 0/0
594. Markku Kukkoaho 45,49 / 791. Oskari Mörö 47,40
914. Juha Pyy 45,75

800 metriä 1.46,60/1.50,88, 10/3, 3/0, 0/0
134. Ari Suhonen 1.44,10 / 323. Ville Lampinen 1.48,46
176. Pekka Vasala 1.44,5 / 517. Tuomo Salonen 1.49,39
207. Wilson Kirwa 1.44,69 / 818. Panu Jantunen 1.50,37
339. Mikael Söderman 1.45,20
344. Esko Parpala 1.45,24

1500 metriä 3.38,50/3.48.22, 11/10, 0/0
488. Antti Loikkanen 3.36,3 / 338. Marco Bertolotti 3.42,80
493. Pekka Vasala 3.36,33 / 343. Jukka Keskisalo 3.42,85
591. Niclas Sandells 3.36,88 / 392. Anders Lindahl 3.43,38
593. Ari Suhonen 3.36,89 / 446. Riku Marttinen 3.44,02
645. Pekka Päivärinta 3.37,2 / 543. Ossi Kekki 3.44,91

5000 metriä 13.28,29/14.16,57, 8/3, 0/0
378. Martti Vainio 13.16,02 / 773. Arttu Vattulainen 14.09,08
386. Lasse Viren 13.16,3 / 833. Jukka Keskisalo 14.10,96
454. Lasse Orimus 13.18,19 / 862. Tuomas Jokinen 14.11,75
631. Risto Ulmala 13.21,90
635. Kaarlo Maaninka 13.22,00

10 000 metriä 28.12,50/(840), 12/(4), 2/0, 0/0
198. Martti Vainio 27.30,99 / 600. Tuomas Jokinen 29.36,55
282. Lasse Virén 27.38,35 / 640. Arttu Vattulainen 29.40,86
384. Kaarlo Maaninka 27.44,28 / 699. Henri Manninen 29.47,12
519. Juha Väätäinen 27.52,78 / 752. Jaakko Nieminen 29.52,00
521. Risto Ulmala 27.53,00

Maraton 2.10.44/2.22.47, 0/1, 0/0
(1019. Janne Holmén 2.10.46) / 658. Henri Manninen 2.18.31

110 metrin aidat 13,80/(808), 10/(8), 2/3, 0/0
139. Arto Bryggare 13,35 / 186. Arttu Hirvonen 13,87
203. Antti Haapakoski 13,42 / 193. Jussi Kanervo 13,88
330. Kai Kyllönen 13,52 / 201. Elmo Lakka 13,89
412. Matti Niemi 13,57 / 391. Joona-Ville Heinä 14,15
539. Mikael Ylöstalo 13,64 / 572. Eetu Viitala 14,33

400 metrin aidat 50,24/(825), 8/(7), 1/2, 0/1, 0/1, 0/0
233. Oskari Mörö 49,08 / 28. Oskari Mörö 49,08
350. Ari-Pekka Lattu 49,36 / 106. Jussi Kanervo 50,35
369. Jussi Heikkilä 49,39 / 303. Petteri Monni 51,41
469. Janne Mäkelä 49,59 / 305. Eetu Viitala 51,41
539. Vesa-Pekka Pihlavisto 49,69 / 346. Joni Vainio-Kaila 51,62

3000 metrin esteet 8.33,42/(542), 18/(3), 4/2, 1/2, 0/0
79. Jukka Keskisalo 8.10,67 / 72. Jukka Keskisalo 8.29,89
106. Tapio Kantanen 8.12,60 / 87. Janne Ukonmaanaho 8.33,09
203. Ismo Toukonen 8.18,29 / 425. Aki Nummela 8.58,68
238. Tommy Ekblom 8.19,40
338. Ilkka Äyräväinen 8.22,6

Korkeushyppy 222/(609), 14/(5), 4/2, 0/2, 0/0
180. Mika Polku 231 / 56. Jussi Viita 226
182. Toni Huikuri 231 / 88. Osku Torro 224
223. Juha Isolehto 230 / 346. Mauri Kaattari 214
243. Oskari Frösen 230 / 347. Samuli Eriksson 214
318. Erkki Niemi 228 / 480. Richard Östman 211

Seiväshyppy 540/(610), 29/(17), 9/4, 1/0, 0/0
72. Jani Lehtonen 582 / 175. Jouni Marjaniemi 533
125. Heikki Vääräniemi 577 / 217. Tomas Wecksten 530
169. Asko Peltoniemi 572 / 233. Samuli Järvelä 525
175. Vesa Rantanen 572 / 263. Eemeli Salomäki 521
181. Jere Bergius 572 / 317. Jarno Kivioja 520

Pituushyppy 794/(611), 15/(8), 2/6, 0/3, 0/0
208. Tommi Evilä 822 / 80. Arttu Halmela 792
295. Rainer Stenius 816 / 89. Eero Haapala 789
302. Jarmo Kärnä 816 / 91. Kristian Pulli 789
433. Petteri Lax 811 / 117. Roni Ollikainen 785
610. Roni Ollikainen 805 / 184. Tommi Evilä 776

Kolmiloikka 16,43/(631), 9/(6), 1/3, 0/1, 0/0
295. Pertti Pousi 17,00 / 51. Aleksi Tammentie 16,61
334. Johan Meriluoto 16,95 / 180. Kristian Pulli 16,07
395. Pentti Kuukasjärvi 16,87 / 245. Tuomas Kaukolahti 15,87
437. Olli Pousi 16,82 / 353. Simo Lipsanen 15,64
678. Esa Viitasalo 16,62 / 572. Janne Harju 15,27

Kuulantyöntö 18,98/(583), 34/(9), 13/4, 3/1, 0/0
41. Reijo Ståhlberg 21,69 / 73. Arttu Kangas 19,74
57. Mika Halvari 21,50 / 161. Tomas Söderlund 18,66
70. Arsi Harju 21,39 / 267. Henri Pakisjärvi 17,91
111. Ville Tiisanoja 21,09 / 277. Matti Sivonen 17,83
149. Tepa Reinikainen 20,88 / 308. Mika Lönnblad 17,70

Kiekonheitto 59,52/(658), 33/(15), 4/5, 2/2, 1/0, 0/0
29. Timo Tompuri 69,62 / 73. Jouni Waldén 61,95
55. Markku Tuokko 68,12 / 95. Pyry Niskala 60,71
110. Pentti Kahma 66,82 / 207. Joni Mattila 56,99
185. Ari Huumonen 65,44 / 236. Juha Lahdenranta 56,36
319. Mikko Kyyrö 64,14 / 256. Mika Loikkanen 55,76

Moukarinheitto (881)/(518), (38)/(21), 7/13, 2/7, 1/1, 0/0
16. Olli-Pekka Karjalainen 83,30 / 12. David Söderberg 77,57
46. Juha Tiainen 81,52 / 37. Tuomas Seppänen 75,22
141. David Söderberg 78,83 / 68. Arno Laitinen 72,11
144. Harri Huhtala 78,74 / 74. Jesse Lehto 71,81
145. Marko Wahlman 78,70 / 75. Juha Kauppinen 71,80

Keihäänheitto 74,46/(739), 93/(43), 30/19, 15/9, 7/4, 2/2, 1/1
2. Aki Parviainen 93,09 / 2. Antti Ruuskanen 88,01
7. Tero Pitkämäki 91,53 / 5. Tero Pitkämäki 86,63
11. Seppo Räty 90,60 / 12. Lassi Etelätalo 84,98
23. Matti Närhi 88,24 / 18. Ari Mannio 83,70
25. Juha Laukkanen 88,22 / 49. Sami Peltomäki 80,36

Kymmenottelu (175)/(313), (1)/(7), (1)/7, 0/2, 0/0
106. Petri Keskitalo 8318 / 82. Tommy Barrineau 7609
- / 94. Juuso Hassi 7569
- / 140. Samuli Bryggare 7402
- / 142. Otto Ylöstalo 7400
- / 167. Tero Ojala 7328

100 metriä (875)/11,89, (6)/9, 2/1, 0/1, 0/0
207. Helinä Marjamaa 11,13 / 84. Hanna-Maari Latvala
297. Mona-Lisa Pursiainen 11,19 / 586. Milja Thureson
404. Sisko Hanhijoki 11,24 / 661. Jasmin Showlah
479. Johanna Manninen 11,27 / 725. Maria Räsänen
561. Sanna Kyllönen 11,30 / 746. Anniina Kortetmaa

200 metriä (810)/24,30, (8)/3, 1/1, 0/1, 0/0
110. Mona-Lisa Pursiainen 22,39 / 57. Hanna-Maari Latvala 22,98
358. Sisko Hanhijoki 22,81 / 649. Milja Thureson 24,04
415. Helinä Marjamaa 22,86 / 797. Jonna Berghem 24,16
505. Johanna Manninen 22,93
533. Pirjo Häggman 22,96

400 metriä (240)/55,33, (2)/6, (2)/1, 1/0, 0/0
92. Riitta Salin 50,14 / 226. Katri Mustola
139. Pirjo Häggman 50,56 / 466. Sanna Aaltonen
- / 583. Ella Räsänen
- / 759. Eveliina Määttänen 54,86
- / 844. Anniina Laitinen 55,05

800 metriä (212)/(998), (0)/(8), (0)/0, 0/0
- / 386. Karin Storbacka 2.06,15
- / 442. Sara Kuivisto 2.06,62
- / 506. Aino Paunonen 2.07,12
- / 527. Sandra Eriksson 2.07,25
- / 571. Zenitha Eriksson 2.07,63

1500 metriä (270)/4.27,79, (0)/6, (0)/1, 0/0
- / 118. Sandra Eriksson 4.11,05
- / 319. Kaisa Tyni 4.18,27
- / 356. Karin Storbacka 4.19,25
- / 394. Sara Kuivisto 4.20,03
- / 647. Minna Lamminen 4.23,82

5000 metriä (559)/16.51,12, (3)/7, 2/1, 0/0
124. Annemari Sandell 14.56,22 / 244. Johanna Lehtinen 15.56,16
281. Kirsi Valasti 15.10,52 / 443. Camilla Richardsson 16.16,16
358. Päivi Tikkanen 15.15,76 / 544. Johanna Peiponen 16.23,02
- / 591. Oona Kettunen 16.26,55
- / 661. Minna Lamminen 16.30,73

10 000 metriä (542)/(658), (2)/(5), 2/2, 0/0
234. Annemari Sandell 31.40,42 / 281. Minna Lamminen 34.03,19
265. Päivi Tikkanen 31.45,02 / 288. Janica Mäkelä 34.06,68
- / 551. Minna Haka-Risku 35.19,56
- / 601. Oona Kettunen 35.34,84
- / 623. Nina Chydenius 35.44,49

Maraton (733)/(717), (3)/(5), 0/0
420. Ritva Lemettinen 2.28.00 / 340. Anne-Mari Hyryläinen 2.39,54
501. Päivi Tikkanen 2.28.45 / 491. Kukka-Maaria Mustonen 2.44,13
510. Tuija Toivonen 2.28.49 / 573. Leena Puotiniemi 2.46,41
- / 614. Anni Hemminki 2.47,41
- / 653. Elli Hemminki 2.48,40

100 metrin aidat (256)/14,20, (0)/10, (0)/6, 0/3, 0/0
- / 54. Nooralotta Neziri 12,98
- / 80. Ida Aidanpää 13,08
- / 90. Matilda Bogdanoff 13,12
- / 172. Elisa Leinonen 13,36
- / 208. Reetta Hurske 13,43

400 metrin aidat (261)/(659), (2)/(7), (2)/3, 0/0
103. Tuija Helander 54,62 / 149. Anniina Laitinen 58,06
145. Petra Stenman 55,01 / 202. Hilla Uusimäki 58,55
- / 211. Eveliina Määttänen 58,60
- / 367. Jessica Rautelin 59,62
- / 398. Viivi Lehikoinen 59,79

3000 metrin esteet (735)/(543), (10)/(9), 3/8, 1/2, 0/1, 0/0
47. Sandra Eriksson 9.24,70 / 15. Sandra Eriksson 9.24,70
153. Johanna Lehtinen 9.40,28 / 79. Johanna Lehtinen 9.48,50
203. Oona Kettunen 9.45,51 / 116. Camilla Richardsson 9.56,44
325. Minna-Maria Kangas 9.55,27 / 117. Minttu Hukka 9.56,51
342. Camilla Richardsson 9.56,44 / 125. Oona Kettunen 9.58,19

Korkeushyppy (183)/(681), (0)/(17), (0)/10, 0/2, 0/0
- / 94. Elina Smolander 186
- / 97. Laura Rautanen 186
- / 109. Mari Sepänmaa 185
- / 110. Linda Sandblom 185
- / 111. Heta Tuuri 185

Seiväshyppy 400/(727), 17/(9), 2/5, 1/1, 0/1
75. Minna Nikkanen 452 / 20. Minna Nikkanen 452
202. Vanessa Vandy 436 / 171. Aino Siitonen 415
416. Tiina Taavitsainen 420 / 214. Erica Hjerpe 410
497. Paulina Sigg 415 / 215. Elina Lampela 410
546. Aino Siitonen 415 / 246. Wilma Murto 405

Pituushyppy (177)/(736), (1)/(13), (1)/(6), 0/0
153. Ringa Ropo 685 / 159. Emmi Mäkinen 633
- / 178. Jaana Sieviläinen 630
- / 208. Hanna Wiss 627
- / 243. Matilda Bogdanoff 624
- / 288. Sanna Nygård 620

Kolmiloikka (557)/(582), (8)/(8), 2/6, 0/1, 0/0
110. Heli Koivula 14,39 / 82. Kristiina Mäkelä 13,70
165. Natalia Kilpeläinen 14,18 / 112. Sanna Nygård 13,51
426. Kaisa Gustafsson 13,73 / 133. Elina Torro 13,42
431. Elina Torro 13,72 / 161. Essi Lindgren 13,30
451. Teija Hannila 13,70 / 247. Senni Salminen 13,10

Kuulantyöntö (104)/(561), (0)/(8), (0)/2, 0/0
- / 204. Suvi Helin 15,63
- / 241. Katri Hirvonen 15,26
- / 305. Sanna Kämäräinen 14,95
- / 348. Hennariikka Järvinen 14,78
- / 538. Kaisa Kymäläinen 14,08

Kiekonheitto (123)/(459), (1)/(9), (1)/6, 1/2, 0/1, 0/0
75. Ulla Lundholm 67,02 / 28. Sanna Kämäräinen 60,94
- / 72. Katri Hirvonen 57,44
- / 133. Salla Sipponen 54,38
- / 152. Tanja Komulainen 53,63
- / 271. Heini Järventausta 50,76

Moukarinheitto 58,36/(690), 29/(25), 6/11, 0/2, 0/0
106. Mia Strömmer 69,63 / 53. Merja Korpela 68,44
109. Merja Korpela 69,56 / 80. Jenni Penttilä 66,12
120. Sini Latvala 69,16 / 102. Johanna Salmela 64,44
220. Lena Solvin 66,26 / 149. Sanni Saarinen 62,34
224. Jenni Penttilä 66,12 / 152. Jonna Miettinen 62,28

Keihäänheitto (626)/(434), (19)/(23), 12/12, 3/2, 1/0, 0/0
29. Paula Tarvainen 64,90 / 45. Oona Sormunen 58,43
47. Taina Kolkkala 64,06 / 63. Heidi Nokelainen 57,28
49. Mikaela Ingberg 64,03 / 104. Jelena Jaakkola 55,40
101. Heli Rantanen 61,61 / 108. Jenni Kangas 55,28
121. Kirsi Ahonen 60,98 / 179. Sini Kiiski 52,61

Seitsenottelu (188)/(394), (3)/(9), (3)/6, 1/0, 0/0
96. Satu Ruotsalainen 6404 / 145. Henna Palosaari 5468
117. Tiia Hautala 6369 / 173. Jutta Heikkinen 5393
174. Tina Rättyä 6241 / 208. Elina Kakko 5310
- / 283. Emmi Mäkinen 5179
- / 285. Hertta Heikkinen 5177

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sivallus CCCX

Tiedät juosseesi vauhdinjaoltaan onnistuneen 800 metriä, kun
...100 metrin kohdalla tuntuu, että menohalut ovat valtavat
...200 metrin kohdalla tuntuu, että voisi vähän kiristää
...300 metrin kohdalla tuntuu, että vauhti on sopiva
...400 metrin kohdalla epäilet kuolevasi maalissa
...500 metrin kohdalla uskot kuolevasi loppusuoralla
...600 metrin kohdalla tiedät kuolevasi kaarteessa
...700 metrin kohdalla toivot kuolevasi heti
...800 metrin kohdalla luulet jo kuolleesi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Venäjä, suojeluvaltio

Kirjoitin taannoin Takkiraudan blogiin kommentin, jossa totesin: Yksikään maa ei voi sallia Venäjän joutumista minkään toisen maan valtapiiriin. Näin on ollut ainakin Napoleonin ajoista lähtien. Jos jokin tehokkaasti toimiva valtio saisi Venäjän resurssit käyttöönsä, sillä olisi erittäin hyvät mahdollisuudet kohota maailman johtavaksi kansakunnaksi. Tätä taas eivät kilpailijat tietenkään voi sallia.

Sain tämän ajatuksen jo yli vuosikymmen sitten ja pidän sitä yhtenä historian ymmärtämisen kulmakivenä. Kun aloitin blogin pitämisen reilut viisi vuotta sitten, kirjoitin paperille aluksi kymmenkunta aihetta, joista saisi jutun kirjoitettua. Tämä oli yksi niistä. Kaikki muut taisi tulla käytettyä, suurin osa aika pikaisesti, jotkut vasta vuoden-parin kuluttua. Venäjä jäi kuitenkin käsittelemättä. Aihe oli liian laaja enkä saanut siihen haluamaani otetta. En vieläkään kykene kirjoittamaan aiheesta tyhjentävää analyysiä. Venäjä on kuitenkin ollut niin paljon tapetilla, että luonnostelen tässä joitakin suuntaviivoja. Mikäli perusajatus – Venäjän resurssit ovat niin suuret, että niitä ei voi sallia minkään muun valtion haltuun – kuulostaa lupaavalta, niin lukijan sopii lähteä kehittelemään lihaa luiden ympärille.

Sotamarsalkka Montgomery listasi sodankäynnin perussääntöjensä joukkoon yhdeksi ohjeeksi: Älä marssi Moskovaan. Historian valossa viisautta, sillä ainoana Venäjän on kyennyt valloittamaan mongolien sotajoukko 1200-luvulla. Tai oikeastaan Venäjän alueen; Venäjää ei vielä valtakuntana varsinaisesti ollut olemassa. Vasta mongolien perustama Kultainen orda järjesti nyky-Venäjän sydänalueet. Ja sekin hajosi sadassa vuodessa.

Seuraavaksi nousi Moskovan suuriruhtinaskunta. Ovelien ja taitavien suuriruhtinaidensa ansiosta se parin vuosisadan aikana valtasi lähialueita siten, että Iivana IV Julman kuollessa 1584 oli olemassa nykyiset ydinalueet käsittävä Venäjän keisarikunta. Mutta tämä ei vielä riittänyt ulkovaltojen heräämiseen. Eikä edes Venäjän 1600-luvulla loppuun saattama Siperian valloitus. Venäjää pidettiin merkityksettömänä takapajulana, mikä oli 50-prosenttisesti oikein – merkityksetön se ei enää ollut.

Eurooppa havahtui Venäjän vaikutusvallan kasvuun vasta Pietari Suuren ja Suuren Pohjan sodan 1700-21 myötä. Tuolloin Venäjä saavutti tavoitteensa ja pääsi Itämerelle. Samoihin aikoihin alettiin aavistella Siperian todellista merkitystä. Surkeiden kulkuyhteyksien takia asia ei vielä ollut ajankohtainen, mutta tiedostettiin kyllä sen suomat mahdollisuudet jollain tavalla. Tästä kehittyi seuraavan sadan vuoden aikana järjestelmällinen doktriini: Venäjän resurssit ovat niin valtavat, että mikä tahansa muu kansakunta nousisi Venäjän valtaamalla maailman johtavaksi kansakunnaksi. Niinpä yhdenkään kansakunnan ei voi sallia uhata Venäjää vakavasti. Venäjän itsensä tehottomuus ei ole vastaava uhka muille. Kuvitelkaa huviksenne, mitä olisi tapahtunut jos Venäjää asuttaisivat saksalaiset ja maata hallittaisiin saksalaisella tehokkuudella. Jopa Venäjän tsaarit itse aina Iivana Julmasta alkaen tunnustivat tosiasiat ja kutsuivat länsimaalaisia ammattilaisia maahan. Etenkin saksalaiset olivat suosiossa ja jopa Neuvostoliiton aikana maassa oli heidän oma neuvostotasavaltansa. Keisarillisen Venäjän armeijan kenraalien luettelo on lystikästä luettavaa – muita kuin venäläisperäisiä nimiä on niin että päät yhteen kolisevat.

Viimeistään venäläisten marssittua Berliinin porteille seitsenvuotisessa sodassa 1759 Eurooppa havahtui Venäjän voimaan ja resursseihin. Venäjän kukistettua Turkin vuosien 1768-74 sodassa ja uudelleen 1787-92 sodassa käsitys vahvistui entisestään. Napoleonin sotiin mentäessä Venäjä oli jo iso peluri. Niissä Venäjä liittoutui ensin Itävallan, Venäjän ja Ruotsin kanssa, sitten Saksin ja Preussin kanssa. Nämä sodat Ranskaa vastaan päättyivät Tilsitin sopimukseen 1807. Oli kuitenkin selvää, että Ranskan ja Venäjän rauha tulisi olemaan väliaikainen. Napoleon hyökkäisi Venäjälle ennemmin tai myöhemmin. Niinpä nähtiin ensimmäisen kerran myöhemmin aina uudestaan toistuva kuvio: ulkovalta lähestyi Venäjää tukiakseen sitä taistelussa näennäisesti yhteistä vihollista vastaan. Todellisuudessa tarkoitus oli estää Venäjän resurssien joutuminen vihollisen haltuun. Ranskan vihollinen Englanti solmi lämpimät suhteet Venäjään. Lopulta Napoleon hyökkäsi tunnetuin seurauksin: Moskova vallattiin, mutta Grande Armée tuhoutui jäännösten marssiessa häntä koipien välissä kotiin. Syntyi Venäjän liitto muiden Ranskan vihollisten kanssa ja Aleksanteri I:n joukot marssivat lopulta Pariisiin asti.

1800-luvulla Venäjä soti lähinnä etelärintamallaan Turkin kanssa ensin Krimin sodassa ja sitten
Turkin sodassa. Näissä sodissa Venäjän asema ei ollut uhattuna eikä kenenkään tarvinnut tulla Venäjän avuksi brittien sotiessa heitä vastaan Krimillä - eivät brittijoukot edes yrttäneet marssia Moskovaan. Pieniä merkkejä tulevista tapahtumista sen sijaan koettiin Venäjän-Japanin sodassa 1904-5. Japani pisti Venäjän Tyynenmeren laivaston matalaksi torpedoveneiden yllätyshyökkäyksellä Port Arthuriin ja menestyi myös maasodassa. Ratkaisevassa Tsushiman meritaistelussa Venäjän hätiin tulleesta Itämeren laivastosta tuli kalanruokaa. Yhdysvaltain presidentti Theodore Rooseveltille tuli kiire rauhanvälittäjäksi ennen kuin Japanin nouseva teollisuusmahti olisi saanut valta-aseman Kaukoidässä. Roosevelt onnistuikin rauhannobelin ja Venäjän Siperian valtiuden pelastamisen arvoisesti.

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin päädyttiin ensimmäiseen maailmansotaan. Itärintamalla kommunistit joutuivat valtaan päästyään solmimaan jo pahasti horjuvan Saksan kanssa saksalaisille käsittämättömän edullisen Brest-Litovskin rauhan. Oli kiire sotimaan omaa sisällissotaa. Venäjä menetti kolme neljännestä teollisuudestaan. Tässä vaiheessa saksalaisten olisi ollut aiheellista solmia lännessä rauha huonommillakin ehdoilla - nousu supervallaksi olisi siltikin ollut Venäjältä vallatuilla resursseilla mahdollista. Mutta länsivallat eivät olleet asiasta kiinnostuneita. Ne päinvastoin lähettivät joukkoja Venäjälle tosin tietämättä tarkalleen, ketä vastaan siellä pitäisi sotia. Sitten tuli rauha myös lännessä ja Neuvosto-Venäjä käytti tilannetta hyväkseen irtisanomalla Brest-Litovskin rauhan ja valtaamalla alueet takaisin hajaannuksessa olleelta Saksalta. Länsimaita ei voinut vähempää kiinnostaa. Tai oikeastaan ne olivat vain tyytyväisiä - parempi että alueet olivat aatteellisen vihollisen eli kommunismin hallussa kuin Saksan, joka olisi germaanisella tehokkuudellaan kyennyt niitä paremmin hyödyntämään.

On toisaalta mielenkiintoista leikitellä ajatuksella, miten Venäjälle olisi käynyt ilman ensimmäistä maailmansotaa tai edes kommunistien valtaanpääsyä. Maa oli kovaa vauhtia teollistumassa ja jopa hieman demokratisoitumassa. Jos tsaarinvalta olisi säilynyt, siitä olisi saattanut tulla perustuslaillinen monarkia ja kenties melkoinen suurvalta. Vielä suuremmalla syyllä sen jälkeen, kun tsaari oli heitetty pihalle maaliskuun vallankumouksessa. Olettaen että saksalaiset eivät olisi törppöilleet ja päästäneet Leniniä Sveitsistä tekemään vallankumousta. Olisiko Venäjästä tullut jopa mahtavampi kuin Neuvostoliitosta? Ainakin taloudellisesti edellytykset olivat huikeat, kommunismi kun ei ole missään toiminut. Järki sanoo että ilman kommunismia Venäjän globaali merkitys 1900-luvulla olisi ollut vielä suurempi. Mutta sanojen "Venäjä" ja "järki" käyttäminen samassa lauseessa on kieliopillisesti arveluttavaa - sen osoittaa jo se, ettei Venäjä ole kaikista resursseistaan huolimatta noussut kommunismin romahdettua tuon paremmaksi.

Parikymmentä vuotta myöhemmin historia toisti itseään. Hitlerin hyökkäys oli joulukuussa 1941 torjuttu aivan Moskovan porteilla. Saksan hallussa oli jo valtaosa Neuvostoliiton teollisuutta. Mitä olisi tapahtunut kesällä 1942 ilman Yhdysvaltojen väliintuloa? Joitain arveluita voidaan esittää pelkästään siitä, että silloinkin Neuvostoliiton romahdus oli lähellä. Huolimatta kaikesta lännen materiaali- ja ruoka-avusta. Ja siitä, että Yhdysvaltojen liittyminen sotaan sitoi Saksan resursseja selvästi enemmän länsirintamalle. Paljastavinta kaikessa on kivikovan antikommunisti Winston Churchillin kommentti Saksan hyökkäyksen johdosta: Jos Hitler hyökkäisi helvettiin, vähintäänkin sanoisin pirusta muutamia ystävällisiä kommentteja alahuoneessa. Ja saattueet Murmanskiin alkoivat.

Voi olla, että Hitlerin aikomuskaan ei ollut marssia Vladivostokiin asti, vaan Ural olisi riittänyt. Mutta mietitäänpä hetki tilannetta, jossa Hitler olisi tehnyt rauhan Neuvostoliiton jäänteiden kanssa. Hän olisi saanut "Lebensrauminsa" eli lähes koko Euroopan puoleisen Venäjän. Mitä olisi Neuvostoliitosta jäänyt? Ei paljon mitään poliittis-taloudellisesti. Kun Hitler olisi aikanaan päätynyt lännenkin kanssa rauhaan, Siperia olisi ollut vain ajan kysymys ja Saksa maailman kiistaton johtaja. Eivät Roosevelt ja Churchill voineet sitä riskiä ottaa - Neuvostoliittoa oli tuettava.

Neuvostoliitto pelastui. Ja kiitos Rooseveltin seniiliyden sekä Churchillin välinpitämättömyyden alisti samalla puoli Eurooppaa. Nousematta silti maailman johtavaksi valtioksi. Ei sillä systeemillä eli kommunismilla. Eikä siihen pysty autoritääriseksi ajautunut Venäjäkään, joka tuotantorakenteeltaan on kehitysmaa ja kansalaisyhteiskunnaltaan olematon.

Nyt Venäjä pyrkii kovasti nostamaan itseään mahtavammaksi haukkaamalla Ukrainasta palasen kerrallaan. Valitettavasti käy vain niin, että jos ruokahalu jatkuu, niin jonakin päivänä Venäjä haukkaa myös palasen kakkaa. Venäjästä ei suurvaltaa saa, vaikka se saisi Neuvostoliiton rajat takaisin. Tällä hetkellä valtapelissä on oikeasti kyse siitä, mitä tapahtuu Venäjän resursseille. Länsimaat ovat valitettavasti - tosin voin toivottavasti olla väärässäkin - yhtä vihjeettömiä kuin Roosevelt toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Jos ne kuvittelevat kyseessä olevan Ukrainan, ne erehtyvät. Voi olla, että Venäjä kuluttaa voimavaransa talouspakotteiden seurausten - lukekaa vain vapaasti rivien välistä mitä tämä tarkoittaa - takia. Silloin Venäjä on pian liian heikko vastustamaan mitään sellaista valtaa, joka haluaa kaapata sen valtavat voimavarat käyttöönsä. Pienenä vihjeenä mainittakoon, että maailmassa on väestöpaineesta, resurssipulasta ja ympäristöongelmista kärsivä miljardin asukkaan valtio, joka on harvaan asutun ja resurssirikkaan Siperian naapuri. Se ollut Ukrainasta hiljaa kuin kusi sukassa ja odottanut kieli pitkällä länsimaiden ja Venäjän konfliktia - eli omaa tilaisuuttaan.

Aika näyttää, onko Venäjän resurssien joutuminen jonkin niitä hyödyntämään kykenevän vallan alaisuuteen jälleen estettävä muiden valtojen toimesta. Jos näin käy, niin kaksisataa vuotta suuresti maailmanpolitiikkaa muovannut vanha perinne jatkuisi.

torstai 9. lokakuuta 2014

Sivallus CCCIX

Joskus tulee töissä tehtyä kaikenlaisia mokia ja ajattelee, että tänään on huono päivä. Sitten mieleen hiipii karmiva ajatus. Jos tämä sittenkin on hyvä päivä, kun sentään huomaa mokaavansa.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Islamin nykyisyys, tulevaisuus ja tuho

K: Mitä eroa on (1) radikaalilla, (2) tavallisella ja (3) maltillisella muslimilla?
V: (1) Radikaali muslimi haluaa tappaa sinut.
(2) Tavallinen muslimi haluaa radikaalin muslimin tappavan sinut.
(3) Maltillinen muslimi ei halua radikaalin muslimin tappavan sinua, mutta ei tee mitään sen estämiseksi.

On ollut hämmentävää seurata ISIS-järjestön menestystä Irakissa ja Syyriassa. Koko jengiin kuuluu arvioiden mukaan noin 50 000 taistelijaa. Syyriassa ja Irakissa on yhteensä noin 50 miljoonaa asukasta. Jos Suomea vastaan hyökkäisi 50 000 taistelijaa, joilla ei olisi korkean teknologian aseistusta (ilmatuki ym) takanaan, niille pistettäisiin luu kurkkuun viikossa.

Kyseessä on arabialainen johtamistaito - tai sen puute. Arabikulttuurissa menestyy vain härskein. Kansalaisyhteiskuntaa ei ole, jokainen elää vain 1) oman napansa 2) perheensä 3) sukunsa 4) heimonsa puolesta. Tässä järjestyksessä. Ellei pakko sitten toisin sanele. Linkatun blogikirjoituksen kaksi kommenttia listaavat asian erittäin hyvin. Islam perustuu pakkoon, vahvemman valtaan. Siksi vähäinen puutteellisesti varustettu joukko kykenee romauttamaan valtioita kuin korttitaloja – olemalla muita härskimpi.

Seurauksena länsimaihin tulvii miljoonittain pakolaisia. Eihän kukaan halua ISIS:in alla elää. Mutta sille ei myöskään haluta pistää hanttiin. Jos arabit kykenisivät yhteistyöhön, kymmenestä miljoonasta halukkaasta pakolaisesta löytyy miljoona asekuntoista miestä. Mitä jakoa 50 000 ISIS:iläisellä muka silloin olisi?

Traaginen seuraus pakolaisuudesta on luonnollisesti se, että samalla länsimaat heikkenevät. Tänne on jo muodostunut thar-kulttuurin viides kolonna. Jos länsimaat joutuvat kriisiin, tietty osa asukkaista ei ole sitä torjumassa, vaan ajattelee vain omaa napaansa. Näin on tietysti ollut maailman sivu, mutta on hieman eri asia, jos heitä on länkkäreissä 20 % ja muslimeissa 80 %. Paradoksaalisesti ongelmien alta pakeneminen vain pahentaa ongelmaa levittämällä ongelman aiheuttanutta kulttuuria.

Näin ollen on ilmeistä, että aitoislamilaiselle kulttuurille luovuttaminen ja siltä pakoon lähteminen on vain ongelman siirtämistä tulevaisuuteen ja sen kasvattamista entistä suuremmaksi. Jos puutarhan jonkin nurkan valtaa jättiputki, ei kannata siirtää viljelyksiä toiselle puolelle. Kyl hää tulloo peräs, älä sie yhtää eppäile, sanoi Rokan Antti aikoinaan. Ainoa oikea ratkaisu on kitkeä tuholainen pois juuria myöten.

Islam on ihmiskunnan syöpäkasvain. Se pystyy elämään vain, jos sen sallitaan imeä elinvoimaa muiden varallisuudesta ja tietotaidosta.

Länsimaisen sivistyksen puolesta taistelemisen tehokkaimman strategian paljastaa pikku-uutinen Somaliasta. Al-Shabaab värvää islamistitaistelijoita nuorten keskuudesta tehokkaalla kampanjalla. Uskonnollisiin tunteisiin ei vedota, vaan luvataan 50 dollaria ja kännykkä.

Siis voi jumaliste. Jos länkkäriteinille lupaa 50 euroa ja kännykän, niin se ei riittäisi edes siihen, että leikkaisi yhden kesän ajan pihanurmikon.

Ja tässä piilee menestyksen avain. Tähän asti kaikki islamiin suhtautumisen strategia on tehty aivan päin helvettiä. On siis sanottu, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia ja kaikkia uskontoja tulee kunnioittaa. VMP! Islamin kimppuun pitää hyökätä rehellisyydellä. Riittää kun esitellään yksinkertaiset tosiasiat. Siis sinä rupeat terroristiksi 50 dollarilla? Sehän on normaalin kristityssä yhteiskunnassa kasvaneen VIIKKORAHA! Syy, miksi olet noin paskassa jamassa on islam. Islam on saanut aikaan vain paskoja yhteiskuntia. Okei, Persianlahdella on muutama rikkaampi valtio. Miksi? Koska he sattuvat asumaan helvetin ison öljylähteen päällä. Ne eivät öljyllä rikastuisi, ellei olisi KRISTITTYJEN yhteiskuntien kehittämää teknologiaa, joka öljyä tarvitsee. Ja kaiken sen infrastruktuurin, joka tarvitaan öljyn poraamiseen, kuljettamiseen ja jalostamiseen, ovat suunnitelleet länsimaalaiset. Siitä saadulla rahalla tehdyt rakennukset ja viihdekeskukset ovat länsimaalaisten suunnittelemia ja siirtotyöläisten rakentamia.

Luulisi pistävän ajattelemaan. Ja sitten tykitetään lisää faktaa terroristintaimen päänuppiin:

Islamilainen kulttuuri ei ole koskaan saanut aikaan mitään ihailtavaa. Jos olisi, länsimaista muutettaisiin siirtolaisiksi muslimimaihin. Hyvänä esimerkkinä ikuisuusväitteestä ovat ns. arabialaiset numerot. Jotka siis ovat oikeasti intialaisten keksimiä, sattuivat vain kulkeutumaan Eurooppaan Arabian kautta, se kun sattuu olemaan siinä välissä. Kiitos Al-Khwarizmin ja Omar Khaijamin – jotka muuten olivat persialaisen, eivät arabikulttuurin tuotteita. Ja mikä onkaan Lähi-idän ainoa maa, jossa muslimit saavat äänestää vapaasti - Israel.

Ensimmäisenä asiana tulisi sopeuttaa länsimaihin muuttaneet länsimaiseen yhteiskuntaan. Sopeuttaminen on aloitettava shokkihoidolla: ”Tämä on sivistynyt yhteiskunta. Se kulttuuri, jossa olette eläneet, on syy siihen että olette joutuneet lähtemään. Jättäkää se taaksenne. Nyt ja lopullisesti. Täällä ollaan sivistyneesti. Tuossa on vessa. Sitä käytetään eikä kakita pihalle. Rullassa on vessapaperia. Sillä pyyhitään. Halutessaan saa koraaninlauseilla koristeltua versiota. Ja äläbäwäläbä loppui just nyt. Täällä puhutaan suomea, vaikka sitten puutteellisesti. Myös keskenänne, niin opitte tehokkaammin. Kohta on ruoka-aika, kunnon läskisoosia. Jos ei maistu, niin tuossa suunnassa on lähtevät lennot. Tervetuloa Suomeen!” Sitten jatkokoulutus: ”Kertokaa entiseen kotimaahanne, miten täällä ollaan. Perseilijät saavat lähtöpassit. Niin, ja jos kiinnostaa lähteä sinne takaisin sotimaan tai muuten vain lomailemaan paikkaan, josta olette levottomuuksien takia häipyneet, niin antaa mennä vaan. Mutta takaisin ei ole sitten tulemista.” Minua muuten syytettiin tässä äskettäin taas kerran rasismista, haluaisin muka heittää kaikki somalit pois maasta. Ei pidä paikkaansa. Minusta on erittäin hienoa, jos täällä on somaleita jotka ovat halunneet sopeutua ja levittävät omalta osaltaan sivistystä eteenpäin kertomalla länsimaisen kulttuurin ylivertaisuudesta heimoveljilleen. Siinä olisi kuoriutuneita kultamunia, hieno homma ja katsoisin ihaillen heitä, ylpeänä siitä että he haluavat olla suomalaisia. Somaliaan pitäisi lähettää takaisin vain ne, jotka ovat muslimeja tai muuten vain mätämunia.

Islam on heikompi kuin yleisesti uskotaan. Yhdessäkään islamilaisenemmistöisessä maassa ei mitään muuta uskontoa kohdella tasavertaisena. Islamista pois kääntyvä saa useissa maissa kuolemantuomion. Nämä ovat heikkouden, eivät vahvuuden merkkejä. Siksi tosiasioiden kertominen ja tiukka linja voivat romahduttaa islamin nopeammin kuin voisi kuvitellakaan.

Länsimaiden resursseilla ongelma ei ole käytäntö, vaan strateginen päätös. Resurssien puolesta islam on olemassa vain länsimaiden armosta. Länsimaat kykenisivät tekemään Kaaban aukiosta vaikka jättimäisen sikalan niin halutessaan. Mutta jos nyt ei kuitenkaan. Suoran nöyryyttämisen sijaan on hyökättävä vihollisen strategiaa vastaan. Islamin strategian peruspilari on oman uskonnon ylivertaisuus ja suvaitsemattomuus. Massiivinen propaganda – ei, korjataan - totuushyökkäys. 50 dollaria siitä että liityt terroristijärjestöön? Ehei, tässä 100 dollaria siitä että liityt länsimaisia arvoja ajavaan järjestöön. Ole voittajan puolella – eikös jokin kirkon slogankin ollut tuommoinen? Josta tuli mieleen, ovatko unohtaneet lähetyskäskyn kokonaan – ainakin islamilaisissa maissa. Ei kun lähetyssaarnaajat vauhtiin taas, vai pelkäättekö marttyyrikuolemaa? Kampanja käyntiin: me olemme voittajia, islam on luusereita varten. Todisteita riittää. Minulta kysyttiin tässä äskettäin, eikö minulta löydy yhtään sympatiaa palestiinalaisten ahdinkoon Gazassa ja Länsirannalla. Mitä itse ajattelisin, jos olisin palestiinalainen? Vastasin että kääntyisin juutalaisuuteen.

Islamilla ei ole yhtenäistä johtoa eikä yhtenäistä strategiaa. On vain epämääräinen lauma, joka ryntäilee muiden mukana. Järjestäytynyt strateginen isku pystyy sen lyömään yllättävänkin nopeasti. Samoin kävi muinaisten egyptiläisten uskonnolle, joka sentään kukoisti vuosituhansia. Usko rapautui ulkoisten, vahvempien vaikutteiden alle ja katosi muutamassa vuosisadassa.

Islam tulee joka tapauksessa tiensä päähän alle sadan vuoden kuluessa. Joko siten, että se luhistuu omaan mahdottomuuteensa pienoisella avustuksella. Tai sitten siten, että se kohoaa valta-asemaan länsimaissa ja tuhoaa samalla oman elättäjänsä samaan tapaan kuin syöpä surmaa kantajansa, tuhoutuen samalla itse. On meidän valintamme, kumpi tapa tulee olemaan islamin loppu merkittävänä globaalina vaikuttajana.