Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Jaskan sairaalareissu

- Kyllä tämä selvä tapaus on, lääkäri totesi tutkimuksen päätteeksi.
- Kirjoitan lähetteen kirurgian polille ja siellä hoidetaan asia kuntoon, hän jatkoi.
Pureskelin uutista vähän aikaa.
- Kuinkas kauan menee että leikkaukseen pääsee, kysyin.
- Tämähän ei ole kiireellinen. En tiedä keskussairaalan systeemejä, mutta luulen että muutaman kuukauden saat odotella, lääkäri vastasi.

Poppamiehen ennustus osoittautui luvalla sanoen optimistiseksi. Ei riittänyt muutama kuukausi eikä edes kokonainen vuosi. Koko prosessin aloittamisesta kului yli kaksi vuotta ja lopullisen diagnoosin saamisesta vuosi ja yhdeksän kuukautta leikkauspäivään. Keskussairaalassa oli muita kiireitä ja niiden syyt kyllä kävivät ilmi. Jouduin näet odotusaikana muutaman kerran käyttämään lapsia sairaalassa. Yhtä poikkeuskertaa lukuun ottamatta totesin saapuneeni monikulttuuriseen ympäristöön. Odotushuoneissa etninen monimuotoisuus oli rajusti yliedustettuna. En voi tietenkään varma asiastani olla, mutta etnisestä koostumuksesta ja tulkeista päätellen sairaalakaupungin VOK teetätti kelpo määrän töitä. Kansantalous kiittää, kun yhtä sairaalareissua kohti saadaan työllistettyä paitsi sairaalahenkilökuntaa, myös tulkkeja ja takseja.

Vuoden odotuslistalla olon jälkeen pokka petti. Soitin ja kysyin, koska vaiva olisi ollut mukava saada hoidettua. Ei se pahentunut eikä parantunut, siksi se ei kiireellinen ollutkaan, mutta keskeneräiset asiat rassaavat. Ystävällinen virkailija kertoi, että ei osaa sanoa kauanko menee. Riippuu siitä milloin saadaan aikaa hoitaa näitä ei-niin-kiireellisiä leikkauksia. Sain hillittyä itseni ja jätin sanomatta että heti kun keskitätte resurssinne niihin jotka tämän homman kustantavat. Eihän se hoitohenkilökunnan vika ole että poliitikot tekevät typeryyksiä.
Virkailija neuvoi että voin aina mennä yksityiselle puolelle. Tuumasin mielessäni että pitäkööt tunkkinsa. Periaatteesta en rupea maksamaan kymmenkertaista hintaa siitä, mikä minulle kuuluisi maksettujen verojen perusteella. Ymmärtäisin asian nikottelematta, jos Suomessa ei olisi julkista terveydenhuoltoa. Mutta en ymmärrä sitä, että veronmaksaja joutuu ensin kustantamaan muiden, jopa ei-suomalaisten hoidot julkisella sektorilla ja sen jälkeen omansa yksityisellä.
En tiedä, kuinka kauan olisi hermo pitänyt, mutta onneksi kutsu leikkaukseen tuli ennen sen pettämistä. Suhteellisen lyhyellä varoitusajalla kuitenkin, taisi olla päivälleen kuukausi H-hetkeen sen tipahdettua postilaatikkoon.

Jos prosessin alkuvaihe oli sujunut kankeasti ja epäonnekkaasti (jätän tietyistä syistä kertomatta muutamia asioita, mutta sanottakoon että piti käydä kahdessa eri paikassa lääkärillä ja asioida kolmen eri instanssin kanssa), niin tästä eteenpäin kaikki alkoi sujua mitä mallikkaimmin ja onnekkaimmin. Alkaen leikkausajankohdan määräytymisestä: hämmästyttävää kyllä, ei tarvinnut kuin yksi pikku siirto tehdä töiden järjestelemiseksi.

Lopulta koitti suuri päivä. Marssin sairaalan aulaan ja ilmoittauduin automaatilla. Se käski siirtyä N-kerrokseen X-osastolle. Pahaksi onneksi N-kerroksessa ei ollut opastetta X-osastolle, joten kysäisin henkilökunnalta, joka ystävällisesti neuvoi minut sinne minne olisin omalla arvauksellani mennytkin. Päädyin odotussaliin, jossa oli pari muuta potilasta penkeillä istuskelemassa. Ilmoitin viestillä Sallille, että täällä ollaan.

Tilanteen edistymistä seuraavan tunnin aikana onkin helpointa seurata minun ja Sallin viestinnällä, jota olen hieman editoinut:
Jaska (12.21): Äsken kutsuttiin sisään keski-ikäinen nainen nimellä Itänen-Läntinen.
(Intimiteettisyistä nimi muutettu yhtä hauskaksi kuin se oikeasti oli. Tarkistin jälkeenpäin sukunimihausta olinko todella kuullut sen oikein ja kyllä, senniminen löytyi. Minähän olen näistä älyttömistä yhdysnimistä kirjoittanut jopa kahdesti.)
Salli (12.25): Nukuitko yöllä ok?
(Olin lähtenyt kotoa ennen seitsemää. Salli oli nukkunut edellispäivänä sairastuneen lapsen huoneessa eikä ollut herännyt ennen lähtöäni.)
En ehtinyt heti vastata, sillä välittömästi viestin tultua yksi niistä hoitajista, jotka olivat aina silloin tällöin aulan läpi kulkeneet, marssi luokseni ja kysyi, olenko Mr. Brown. Tunnustin olevani, jolloin hän kertoi että ovat valitettavasti aikataulusta hieman myöhässä, mutta hän tuo esilääkityksen aivan hetken kuluttua. Kuten toikin.
Jaska (12.37): Joo, ei jännittänyt. Nyt tuli esilääkitys. Hoitsut eivät edelleenkään ole Holby City -tasoa. Tosin tämä joka minun kanssa asioi oli luultavasti vielä viisi vuotta sitten.
Salli (12.47): Vanhojahan ne Holbyssakin alkaa olla.
Salli (13.11): Joko kohta mennään?
Jaska (13.13): Juuri kävi hoitsu kysymässä alkaako ramaista eli vaikuttaako lääke. Sanoin että ei. Tarkemmin ajatellen olisin voinut vastata että ei muuten, mutta näytät nyt nuoremmalta kuin äsken.
Salli (13.20): Ramaista? Mutta eihän siinä nukutusta pitänyt olla?
Jaska (13.21): No ei, mutta kai tässä jotain puudutusainetta vahvistavaa on.
Jaska (13.24): Eikjä tssä mitlägfn vaiöftusta ti on goji ovelan.

Sitten Sisar Hento Valkoinen saapuikin paikalle entistä nätimmän näköisenä ja kehotti saapumaan lääkärin juttusille. Ylös noustessa tunsin oloni vähän ontoksi, eli esilääkitys oli tehnyt tehtävänsä.
Lääkäri puhui huonoa suomea tai tarkemmin sanottuna hyvää suomea mutta hieman puutteellisesti. Heimoveli näkyi olevan, joten ääntäminen oli täydellistä ja muutenkin rennon ja ammattitaitoisen oloinen heppu. Muutaman minuutin byrokraattisen rupattelun jälkeen siirryimme toimenpidehuoneeseen ja matkalla toinen, ihan suomalainen lääkäri, pyysi lupaa tulla seuraamaan operaatiota. Arvostettavaa ammattietiikkaa; kun kyseessä on harvemmin suoritettava toimenpide, niin pysyy oma osaaminen yllä. Niinpä operaatiossa oli paikalla kaksi lääkäriä ja se hoitaja, joka tässä vaiheessa lääkitystä alkoi näyttää jo nuorelta Marilyn Monroelta.

Itse operaatio sujui varsin rutiininomaisesti. Poppamies iski puudutuspiikit, jotka vain pikkuisen nipistivät. Sitten odoteltiin hetki ja veistohommiin. Mitään en tuntenut koko aikana ja jutusteltiin siinä samalla neljästään rennosti niitä näitä. Sekä itse operaatiosta noin yleisesti että ammattiasioista muutenkin. Jälkeenpäin harmitti, etten älynnyt katsoa kellosta kauanko meni, mutta huono veikkaus on parikymmentä minuuttia ensimmäisestä viillosta viimeiseen ompeleeseen. Operaation päätyttyä lääkärit poistuivat paikalta pukeutuessani ja Monroen Maikin reinkarnaatio ojensi kotihoito-ohjeet. Kiitin hyvästä hoidosta ja totesin, että ammattilaisten kanssa on aina mukava asioida, vaikka itse asia olisikin hieman ikävä. Operaatio tuli hoidettua luotettavasti ja tehokkaasti, henkilökunta sai palvelustaan ja osaamisestaan täydet pisteet. Vähän eri meininki kuin aikoinaan armeijan noitatohtoreilla.

Kyllä suomalainen julkinen terveydenhuolto on aina messun arvoinen!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Uusinta: Korean sota 2.0

Lukijalle: Koreassa jännitteet ovat jälleen nousseet. Sama oli tilanne neljä vuotta sittenkin, jolloin julkaisin tämän jutun. Kuten tuolloin ennustin, sotaa ei tullut. Ei sitten laukaustakaan. Ja kehitys on viimeiset neljä vuotta kulkenut kuten uumoilin: ei liennytystä, Pohjois-Korean rajat ovat yhä tiukemmin kiinni ja Etelä-Korea on ollut passiivinen.
Monelle on tullut yllätyksenä nimenomaan tuo Etelä-Korean passiivinen asenne. Se on sinänsä luonnollista, koska virallinen linja on yhdistyminen. Kuten tuolloin kirjoitin: "Eteläkorealaisten poliitikkojen ajatus Koreoiden yhdistymisestä on sama kuin kaikkien poliisien rukous: Hyvä Jumala, jos sen pitää tapahtua, älä anna sen tapahtua minun vartiovuorollani." Eli yhdistymistä periaatteessa toivotaan, mutta kukaan täysijärkinen ei halua olla vastuussa silloin kun se tapahtuu. Kirjoituksen neljännessä osassa kuvailin, kuinka Pohjois-Korean romahdusta voisi vauhdittaa. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, joten olin ilmeisesti oikeassa todetessani Etelä-Korean haluttomuudesta.
On selvää, että Pohjois-Korea romahtaa. Maa on kuin hatara tiilirakennus, josta yhden tiilen poistaminen aiheuttaa katastrofaaliset seuraukset. Ongelma on se, että kukaan ei tiedä mikä tiili se on - ennen kuin se on poistettu. Pohjois-Korea voi aivan hyvin romahtaa huomenna. Aivan yhtä hyvin nykytilanne voi olla voimassa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Tämänhetkisen tilanteen voi analysoida varsin lyhyesti. Donald Trump on ajatellut asian läpi ja havainnut, että mahdollisia lopputulemia on kaksi. Sillä ei ole niinkään merkitystä, millä tavoin näihin päädytään, ainoastaan lopputuloksella.
1) Pohjois-Korea pakotetaan luopumaan joukkotuhoaseistaan. Tapahtui tämä sitten neuvottelujen kautta tai vaikka miljoonia ihmishenkiä vaativalla sodalla.
2) Pohjois-Korea saa pitää joukkotuhoaseensa, jolloin se väistämättä jatkaa niiden kehittämistä yhä tehokkaammiksi ja laajentaa arsenaaliaan.
Ja sitten Trumpin (tai kenen tahansa muun loogisen ajattelijan) pään sisälle. Vaihtoehto (1) lähettää selkeän viestin kaikille joukkotuhoaseita hamuaville diktaattoreille: ei kannata. Vaihtoehto (2) lähettää yhtä selkeän viestin: hanki ydinaseita, niin kukaan ei uskalla tehdä sinulle yhtään mitään.
Kumman vaihtoehdon itse valitsisit, jos olisit päättävässä asemassa?
Jos (2), olet poliitikko joka ajattelee seuraavia vaaleja. Jos (1), olet valtiomies joka ajattelee seuraavaa sukupolvea:


Suosikkiniemimaallani Koreassa sattuu ja tapahtuu jälleen kerran. Kim Jong-unilla tuntuu olevan tässä kuussa pahimman mittakaavan PMS. Ensin hän otti ja sanoutui irti Korean sodan aseleposopimuksesta ja julisti maiden välillä vallitsevan sotatilan. Eipä aikaakaan, kun maan armeija ilmoitti saaneensa luvan ydiniskuun. Kohta televisiossa pyörivätkin jo videot, joissa mm. Valkoinen talo päätyi ohjusiskun kohteeksi. Pullistelu jatkui, kun ohjusten ilmoitettiin olevan jo laukaisuvalmiina. Sotatunnelmia lietsottiin vielä kehottamalla ulkovaltojen lähetystöjä evakuointiin. Mitä ihmettä Koreassa oikein on tapahtumassa?


1. Pohjoisen näkökulma

Pjöngjangin vallanpitäjien vinkkelistä katsoen tilanne on selvä. Kusessa ollaan. Diktatuuri on sortumassa tasan samaan asiaan kuin Euroopan itäblokki reilu 20 vuotta sitten eli tiedonvälitykseen. Talous on pahasti kuralla, mikä nyt on väistämätön seuraus sosialismista. Tämä ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että muun maailman menestys pitäisi pystyä pimittämään kansalta. Viimeisen viiden vuoden aikana tämä ei ole enää onnistunut. Vaikka vain ani harva pohjoiskorealainen on onnistunut käymään ulkomailla, tämä määrä on moninkertaistunut. Ympäri Afrikkaa rakennetaan mahtipatsaita pohjoiskorealaisella ammattitaidolla, jopa naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi jokunen vuosi sitten Vierumäellä MM-kisojen alasarjassa, Venäjän Vladivostokissa työskentelee rakennusmiehiä hankkimassa kipeästi tarvittavaa ulkomaanvaluuttaa, maan sisälläkin yhteistyöyrityksissä päädytään ulkomaalaiskontakteihin. Vaikka yksikään ulkomailla käyvä ei pääse ruskettumaan kun kaikki varjostavat toisiaan, niin aina vähän tietoa tihkuu eteenpäin. Tästä selvä merkki on se, että Jalujoen ylittävien, Kiinaan tulvivien pakolaisten määrä on moninkertaistunut. Jos määrä väliaikaisesti laskeekin, se on merkki ainoastaan rajakontrollin kiristymisestä. Halukkaiden määrä kasvaa koko ajan, kun tieto lisääntyy.

Analyytikkojen mukaan tilannearvion tekee ongelmalliseksi se, että on epävarmaa kuka Pjöngjangissa todella päättää vai onko käynnissä valtataistelu. Pohdiskelin asiaa reilu vuosi sitten vallanvaihdon yhteydessä. Tällä kertaa asia on yhdentekevä. Päätti Pjöngjangissa kuka tahansa, johtopäätös on sama: jos valta halutaan säilyttää, rajat on suljettava ja tiedonvälitys tukahdutettava ennen kuin kansa kapinoi. Vuoden 1989 opetukset muistetaan. Ongelmana on se, että hyvälle on annettu jo pikkusormi ja se uhkaa viedä koko käden. Pohjois-Korea ei kestäisi enää uutta nälänhätää 90-luvun tyyliin. Kansa nousisi kapinaan. Toisaalta jos informaatiovirta jatkuisi entisellään, kansa kapinoisi ajan myötä joka tapauksessa.

Tarvittavat toimenpiteet ovat ilmeiset. Kansalaisten ulkomaalaiskontaktit on karsittava ehdottomaan minimiin. Tästä hyvä esimerkki on Kaesongin yhteistoiminta-alueen sulkeminen. Mikäli kontaktien rajoittamisessa onnistutaan, menee vielä useita vuosia kunnes propagandasyöttö riittää hälventämään ihmisten muistikuvat vauraasta lännestä. Toisaalta yhteistyöstä luopuminen tarkoittaa valuuttavirran katkeamista, nälänhätää, kapinaa ja hallituksen tuhoa. Siksi on samanaikaisesti kalisteltava sapelia ja yritettävä kiristää ydinaseohjelmalla ruoka- ja tavara-apua. Se on ainoa keino pysyä vallassa.


2. Etelän näkökulma

Virallisesti Etelä-Korea ajaa Koreoiden yhdistymistä. Käytännössä kukaan järjissään oleva eteläkorealainen poliitikko ei sitä halua. Kustannukset olisivat tähtitieteelliset. Jonkinlaista vertailukohtaa saa Saksojen yhdistymisestä. Korean kohdalla tilanne olisi vielä pahempi. Eroa on jatkunut kohta 70 vuotta, ei 45. Saksat eivät käyneet keskinäistä katkeraa sotaa. Ennen eroa Saksa oli itsenäinen maa, Korea ei. Itä-Saksan asukasluku oli alle kolmasosa Länsi-Saksasta, Pohjois-Korean yli puolet Etelä-Koreasta. Elintasokuilu ei ole kolminkertainen, vaan kaksikymmenkertainen. Itäsaksalaiset tiesivät aika tarkkaan, missä lännessä mennään, pohjoiskorealaiset voisivat yhtä hyvin matkustaa Marsiin ja vaativat koulutuksen selvitäkseen edes etelän elämän alkeista.

Koreoiden yhdistymistä ei toivo yksikään alueen valtapelureista. Se toisi aluksi epävakautta ja lopulta yhdistynyt Korea olisi vakava kilpaililja niin Japanille kuin Kiinallekin. Tuskin Venäjäkään olisi kovin innostunut, Yhdysvallat taas menettäisi hyvän syyn sotilaalliseen läsnäoloon Kaukoidässä. Sota Koreassa olisi äärimmäisen riskialtista kaikille, myös ilman ydinaseita. Vaikka yhdistyminen jollain konstilla tapahtuisi rauhanomaisesti, Korean talous romahtaisi, mikä ei olisi välttämättä hyvä kilpailijoillekaan. Korean nousuun kestäisi yksi sukupolvi, mutta se olisi väistämätöntä, minkä todistaa historia. Korean sodan jäljiltä maan elintaso oli normaalia afrikkalaista luokkaa. Noin kaksi ja puoli miljoonaa eteläkorealaista siviiliä kuoli sodan seurauksena. Soul oli jyrätty maan tasalle sen vaihdettua omistajaa neljästi. Koko Korean niemimaalla oli tasan yksi suuri kaupunki (Pusan), jota ei vallattu vähintään kahta kertaa. Pohjois-Korealla oli teollistuneena periaatteessa paremmat lähtökohdat kuin maatalousvaltaisella etelällä, mutta parikymmentä vuotta sodan jälkeen Etelä-Korea meni heittämällä ohi. Yksi sukupolvi ja jokin muu kuin kommunistinen järjestelmä on kaikki mitä tarvitaan, kunhan maan väestö on jotain muuta kuin afroniloottista eikä tunnusta islamia. Jos Korea yhdistyisi nyt, vuonna 2040 se olisi Japanin veroinen mahti. Mutta siinä välissä pitäisi maksaa hirvittävä hinta.

Eteläkorealaisten poliitikkojen ajatus Koreoiden yhdistymisestä on sama kuin kaikkien poliisien rukous: Hyvä Jumala, jos sen pitää tapahtua, älä anna sen tapahtua minun vartiovuorollani.


3. Arvio tilanteesta

Pohjois-Korea pullistelee ja yrittää kiristää myönnytyksiä. Joukkoja ei ole ryhmitetty hyökkäystä varten. Todennäköisesti seuraa joitakin tykistön laukauksia tai ehkä jopa ydinaseettoman ohjuksen laukaisu Etelä-Korean alueelle, jonka jälkeen Pohjois-Korea toteaa torjuneensa imperialistien uhan ja vetäytyy mahdollisen avustussaaliinsa kanssa koloonsa kyhjöttämään.

Pohjois-Korean johtajat eivät ole mitään hölmöjä. Ainakin kenraalit tietävät, ettei maalla olisi tosisodassa mitään mahdollisuuksia. On ollut hauska seurata joitakin keskusteluketjuja aiheesta (esimerkki). Poikkeuksetta keskustelijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1) Pessimistit. Heidän mukaansa P-K kykenee keskittämään koko ohjus- ja tykistöpatteristonsa sen verran lähelle rajaa, että Soul menee muutamalla ensimmäisellä yhteislaukauksella päreiksi.
2) Optimistit. Heidän mukaansa USA ja E-K kykenevät valvomaan rajan läheisyyttä satelliitein ja lennokein niin tehokkaasti, että joka ainoa asema muutaman kymmenen kilometrin syvyyteen asti voidaan tuhota täsmäasein jo ennen ensilaukausta tai ainakin ennen toista.
3) Realistit. Tällä ryhmällä on yleensä sen verran käytännön kokemusta, että he tietävät kaikkien armeijoiden kaikkialla maailmassa koostuvan järjestelmällisistä ja satunnaisista mokailuista, jotka kuitenkin jotekin klonksuttavat asiaa eteenpäin. Kaikkea ei voi havaita, eivätkä kaikki ammukset osu.
Kaikkien ryhmien yhteinen näkemys on kuitenkin se, että pohjoinen häviää.

Todennäköisin skenaario all-out -sodan puhjetessa olisi se, että P-K kykenee ampumaan jonkin aikaa, mutta etelä USA:n täsmäaseiden tuella jauhaa suorituskyvyn muutamassa päivässä olemattomiin, jonka jälkeen saatetaan edetä pohjoiseen seurauksena verinen sota tai sitten solmia aselepo. Mutta Korean sotaa, versio 2.0, ei tule. Voi olla, että sota tulee, mutta se ei ole mikään all out -sota. Vaikea taistella täysillä, kun melkoinen osa sotilaista ei edes halua - halukkuuden määrää voi vielä dramaattisesti laskea Etelä-Korean järkevä propaganda.

Koska pohjoisen kenraalit tietävät tilanteen, varsinaiseen sotaan tuskin lähdetään. Mahdollista se toki on ja varmin merkki sodan puolesta toisaalta on se, että luotettavasti virhearvioita tekevä Erkki Tuomioja pitää sotaa erittäin epätodennäköisenä. Mikäli sota syttyy, se syttyy todennäköisesti vahingossa; tällöin Pohjois-Korean valtataistelu johtaa tapahtumaketjuun, jonka seuraus on kaikille kamppailun osapuolille ei-toivottu, mutta väistämätön. Täysimittaisen sodan etenemistä on erittäin vaikea ennustaa, koska se olisi ensimmäinen tosisota kymmeniin vuosiin. Viime aikoina sodat ovat olleet epäsymmetrisiä (kehittynyt armeija vs sissit) tai sitten kevyin asein käytyjä paikallisia konflikteja. Kaksi täysimittaista armeijaa ei ole iskenyt yhteen sitten - niin, edellinen kerta olikin juuri Koreassa 1950-53. Irakin sotia kun ei voi laskea, niissä kun toisena osapuolena oli arabiarmeija, joita ei voi ottaa vakavasti. No, Kuuden päivän sota ja Jom Kippur sentään pääsevät lähelle, koska arabeilla sentään oli moninkertainen ylivoima.


4. Propagandahyökkäys

Etelä-Korea on hoitanut propagandaa pohjoisen suuntaan todella surkeasti. Hyvänä esimerkkinä siitä on tapa, jolla Pohjois-Koreaan matkannutta yhdistymisaktivistia kohdeltiin hänen palatessaan yhteisen turvallisuusvyöhykkeen kautta etelään. Video on karua katsottavaa ja huonoa PR:ää tapahtumaa seuranneille sadoille pohjoiskorealaisille.

Mikäli käy ilmi, että Pohjois-Korea todella valmistelee hyökkäystä ryhmittämällä joukkojaan rajalle, Etelä-Korean on noudatettava strategiaa joka minimoi vahingot. Sodan se voittaa joka tapauksessa, kyse on siitä miten se tehdään pienimmillä ihmis- ja materiaalivaurioilla. Etelän paras ase pohjoista vastaan on totuus. Tällöin hyvä valinta on Hearts and Minds -strategia. Pohjoiseen on kerrottava totuus tilanteesta. Jos kansa kapinoi, ryhtyy passiiviseksi tai alkaa joukoittain marssia etelää kohti, on vaikea ampua kranaatteja etelään kun ei ole ampujia.

Ongelma on tiedon levittäminen; radio- tai TV-lähetyksiä pohjoiseen ei voi suunnata, koska siellä käytössä on ainoastaan valmiiksi valtion kanaville viritettyjä vastaanottimia ja kännykkäverkkoakin valvotaan tarkasti.

Mutta ratkaisu on jo olemassa ja sitä paitsi testattu. Ihmisoikeusaktivistit ovat useita kertoja lähettäneet ilmapalloilla lentolehtisiä rajan yli. Kylminä pakkastalvina on lähetetty jopa jättipalloilla sukkia rajan yli lämmikkeeksi. Etelä-Korean hallitus on suhtautunut toimiin lievästi sanoen nihkeästi, mikä sekin on merkkinä sen todellisesta haluttomuudesta yhdistymiseen.

Kuvitellaanpa kuitenkin, että Etelä-Korean hallitus varautuisi kaikessa hiljaisuudessa omaan ilmapallo-operaatioonsa. Mikäli pohjoisen hyökkäys näyttäisi uhkaavalta, etelä laukaisisi oman ilmapallopropagandansa. Olisi helppoa lähettää liikkeelle tuhansia, jopa miljoonia ilmapalloja. Näihin koottaisiin sitten pikkuinen rauhanomainen paketti. Pohjois-Korean hallitus ei voisi ampua niitä kaikkia alas ja melkoinen osa sisällöstä päätyisi väistämättä yksityisille kansalaisille.

Ilmapallojen kantokyky ja lentoaika ovat tietysti riippuvaisia pallon paineesta, koosta ja lastista ja kantomatka vallitsevista sääolosuhteista. Se olisi kokeiden mukaan kuitenkin riittävä, kunhan tuuli käy oikeasta suunnasta. Lastin sisällön valinnassa kannattaisi kuunnella loikkareita; millaisen paketin he uskoisivat tuottavan parhaan tuloksen. Pakkauksessa voisi olla esimerkiksi:
1) ruokaa (esim. suklaapatukoita, pussiaterioita). Nälänhätää kokevalle kansalle voisi olla melkoinen miettimisen paikka, kun näkee kuinka joillakin on varaa heittää sapuskaa taivaan tuuliin avuksi. Puhumattakaan siitä, että kun pakkauksia olisi erilaisia, se herättäisi varmasti ajatuksia etelän tuotantokyvystä.
2) elektroniikkaa (kännykkä, MP3). MP3:een voisi ladata musiikkia, ohjelmia - kaikkea mitä nyt mieleen tulee. Kännykässä olisi prepaid ja veivattava laturi (kännykän sisältävissä ilmapalloissa pitäisi tietysti olla lyhyempi kantomatka, jotta ne yltäisivät etelän verkkoon, ellei sitten lähetettäisi satelliittipuhelimia). Käyttöohjeet mukana: soita mihin tahansa numeroon (operaattorien tunnukset lueteltu) ja kysy, miten etelässä menee. Tällöin etelän kansalaiset pitäisi tietysti nopeasti julkisin tiedottein valmistaa vastaamaan pohjoisen yllätyspuheluihin.
3) vaatteita (sukkia tuotemerkein ym.) Luulisi pistävän ajattelemaan.
4) tiedotteita (sisältö mietittävä tarkoin, tai sitten ihan sanoma- ja aikakauslehtiä). Pelkän propagandan lisukkeena olevat normaalit painotuotteet saavat tynnyrissä eläneen pohjoiskorealaisen takuulla pohtimaan, että kaikki ei taidakaan olla ihan kuten Ri Chun-hee telkkarissa kertoo.

Miljoonien ilmapallojen propagandamyrskyssä on tietysti se riski, että pohjoisen johto hyökkää kostoksi. Mutta paha on hyökätä, jos ei ole halukkaita hyökkääjiä. Jokainen kommunistinen yhteiskunta romahtaa aina sisältäpäin ja se on myös Pohjois-Korean kohtalo. Kyse on vain siitä, tapahtuuko se nyt vai myöhemmin ja onko romahdusta vauhditettava pakon edessä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uusinta: Minä, kriminaali

Lukijalle: Ikuinen puheenaihe on liikennevalvonta. Huomasin seuraavaa uusintaa etsiessä tämän tarinan kuuden vuoden takaa ja sitä lukiessa havaitsin muutaman asian päivittyneen vuosien aikana. Niinpä päätin, että pistetäänpä kameratolppa pystyyn:

KIRJALLINEN HUOMAUTUS

Poliisi suorittaa liikenteenvalvontaa myös automaattisia valvontalaitteita käyttäen, joilla voidaan mitata ajonopeuksia. Valvontalaite on havainnut lievän ylinopeuden ajoneuvolla, jonka omistaja/haltija/tilapäinen käyttäjä te olette.

TAPAHTUMA: Liikennerikkomus
Ajoneuvo: Hyrysysy

Rekisteritunnus XXX-000
Aika: 30.2.2011 klo 25:70
Paikka: Maantie
Sallittu nopeus: 80 km/h
Todettu nopeus: 85 km/h

Te olette ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja/haltija/tilapäinen käyttäjä.

Rikesakkomenettelystä annetun lain 2a luvun 13j §:n 1 momentin mukaan, milloin nopeusrajoitusrikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, voi poliisimies muihin toimenpiteisiin ryhtymättä antaa kirjallisen huomautuksen. Lain mukaan huomautus voidaan lähettää ajoneuvorekisteristä ilmenevään osoitteeseen.

Tämä huomautus ei aiheuta muita seuraamuksia eikä teidän tarvitse ottaa asian vuoksi yhteyttä poliisiin. Poliisi kehottaa tapahtumahetkellä kyseistä autoa kuljettanutta henkilöä noudattamaan nopeusrajoituksia, koska vähäinenkin ylinopeus on liikenneturvallisuusriski.

Konsta Aapeli Pollari
KESKI-IKÄINEN KONSTAAPELI


(Edellä lihavoidut kohdat muutettu todellisuutta vastaamattomiksi.)

Lähtipä maalaisjuntti käymään maalikylillä. Ajelin kaikessa rauhassa letkassa tiellä, missä näkyi siellä täällä olevan noita kapeaharteisia poliiseja. Yhdessä kohtaa välähti. Eikä välähdys tapahtunut kuskin korvien välissä, turha sellaista ihmettä toivoa. En ensin tajunnut, että mitä ihmettä. Ajattelin, että eihän tämä nyt pyhä jysäys voinut mitenkään minusta kuvaa ottaa, kun tässä on menty letkassa useampi kilometri, aikaisempien kohdalla ei välähtänyt ja nopeusmittarikin näyttää pikaisesti vilkaisten olevan alle yhdeksänkympin ja eiköhän tässä ole kasikympin alue. Kuten olikin.

Vaan eikö mitä, oli ilmeisesti käynyt siten, että edellä menevien nopeus oli luultavasti juuri sen kilometrin-kaksi/h alhaisempi kuin minulla. Ehkä olivat jopa paikallisia ja tiesivät hiljentää oikealla kohdalla. Etenkin kun tultiin alamäkeen ja pönttö oli sen lopussa. Olin itsekin nähnyt kamerapylvään, mutta en ollut vaivautunut edes vilkaisemaan nopeusmittaria. Oltiinhan siinä tultu jo kilometritolkulla samassa jonossa neulan ollessa siinä kasiviiden kantturoissa enkä tuntenut sen merkittävästi muuttuneen.

En silti vieläkään uskonut tapahtunutta todeksi. Tiesin, että missään tapauksessa vauhti ei ollut yli 90, kyllä minä Hyrysysyni tunnen. Kun sitten viikkoa myöhemmin laatikkoon kolahti huomautus, alkoi jo naurattaa. Minä, liikenneturvallisuusriski. Maantiellä (kilometrejä kertyy vuodessa 20-30K) ei ole ikinä peltivaurioita tullut, muutaman kerran peruutuskolarissa kyllä, niistä kaksi on ollut oma vikani. Okei, myönnetään että olen hurjassa nuoruudessani vuonna Koivisto saanut kahdet ylinopeussakot ajettuani about satasta kasikympin alueella valtatiellä kesäkelissä hyvällä näkyvyydellä olemattomassa liikenteessä.
(Lisäys 22.4.2017: Jihuu, olen badass! Kirjoittamisen jälkeen olen saanut elämäni ensimmäiset pysäköintisakot (kerran kisareissulla ruokailu kesti odotettua pidempään ja parkkiaika meni umpeen) sekä taas uudet ylinopeussakot pari vuotta sitten. Kuinkas muuten kuin kisareissulla. Vakionopeussäädin oli asetettu 85:een, mutta edellä oleva kääntyi sivutielle jolloin jouduin kytkemään sen pois ja hidastamaan kävelyvauhtiin. Siitä sitten lähdin kiihdyttämään reippaasti, kun takanakin oli tulijoita. Ennen kuin ehdin kytkeä säätimen uudelleen päälle, nopeus olikin noussut yli yhdeksänkympin - ja sen sadan metrin aikana jolloin ajoin liian kovaa oli tietysti kameratolppa. Huomasin sen liian myöhään, tie kun oli vieras.)

Tuli autuaallinen turvallisuuden tunne. Ei maassa asiat voi kovin huonosti olla. Poliisilla ei ole kädet täynnä töitä selvittämättömien raiskausten, laittomien siirtolaisten, talousrikollisten, pimeän työvoiman ja huumekaupan kanssa. Mitä se puhe resurssipulasta on, kun poliisilaitoksella ehditään printata Jaskalle huomautus viiden kilometrin ylinopeudesta alamäessä hyvässä kelissä. Siellä on joku tiiraillut suurennuslasilla rekkaria, havainnut tiedostoista Jaskan omistajaksi ja katsonut kuvasta, että taitaa se Jaska siinä itse körötellä, tuskin sillä ainakaan noin rumaa vaimoa on. Sitten on tulostettu valmiilta pohjalta huomautus, tyrkätty kirjekuoreen, nuolaistu kiinni ja postitettu. Ja yhteiskunta on jälleen pykälää kauempana anarkiasta. Sitten poliisi on huokaissut syvään, heittänyt jalat pöydälle ja todennut että uusien rikosten puutteessa pitänee seuraavaksi taas selailla tuota Kyllikki Saaren kansiota, josko siitä vaikka löytyisi tällä kertaa aikaisempien 57 vuoden aikana havaitsematta jäänyt vihje.

No niin. Sitten kytketään sarkasmi pois päältä.

Oikeasti peltipoliisit ovat hiton hyvä asia. Maantiellä liikkuu sellaisia kamikazeja, että amiraali Yamamotokin kalpenisi. Jos niillä saadaan menoa rauhoitettua, hyvä niin. Valitettavasti täytyy vain todeta, että tutulla tieosuudella voi moni hurjastella entiseen malliin, kunhan muistaa jarrutella teinicorollaa oikeissa paikoissa. Rikkaammilla GPS muistuttaa, missä kohdassa pitää siirtää oikeaa jalkaa kymmenen senttiä vasemmalle muuttamatta jalkaterän etäisyyttä bemarin konehuoneesta. Eivät peltipoliiseihin jää kiinni muut kuin hölmöt, kiivaat ja hajamieliset.
(Lisäys 22.4.2017: Onko kukaan muu lukija havainnut liikenneturvallisuuden huonontuneen viime vuosina, kun liikenteeseen on ilmestynyt auton rattiin entistä enemmän sellaisia joiden pitäisi Suomessa auton ajamisen sijaan kuskata Ählämistänissä kamelia? On nimittäin muutaman kerran ollut liikenteessä monikulttuurinen vaaratilanne, vaikka en liiemmin etnisesti rikastuneilla alueilla ajelekaan.)

Tilannetta toki parantaa se, että Kissala Boys valvoo liikennettä myös livenä. Mutta siis oikeesti, jos suoran päässä vastaan tulevaa autoa ei tunnista poliisiksi ennen tutkan mittausalueelle joutumista, on syytä varata aika optikolta. Mitä hittoa on tapahtunut poliisin siviiliautoille, joita ainakin omassa nuoruudessa liikennevalvonnassa käytettiin? Okei, tutkimukset kuulemma osoittavat näkyvän valvonnan parantavan liikenneturvallisuutta piilovalvontaa paremmin. Mutta silti, eikö joskus voisi yllättää? Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen tasan yhden kerran nähnyt poliisipartion vanhaan hyvään malliin tutkan kanssa piknikillä.
(Päivitys 22.4.2017: No nyt on tämä toiminta lisääntynyt. Tunnukseton paku huomaamattomasti parkkiin ja pysäyttäjät sopivan matkan päähän. Ja paku on yleensä ollut ihan järkevässä paikassa eikä missään ns. "sakkorysäkohdassa".)

Joskus on käynyt mielessä radikaali ajatus. Mitäs jos ulkoistettaisiin liikenteen perusvalvonta? Annettaisiin yksityisille firmoille oikeus suorittaa nopeusvalvontaa. Liikenneväijy Oy pistäisi peltipoliisit pystyyn parhaaksi katsomiinsa paikkoihin (eivät ne sen älyttömämmin voisi olla kuin muutama nykyinenkään) ja laittaisi valvontapartioita sinne tänne satunnaisesti. Sakkoja saisivat antaa vain minimissään 10 km/h ylityksistä, ei mistään muusta. Ja kaikki jälkikäteen postitettuina, niin ei tulisi mahdollisesti vaarallisia asiakaskontakteja. Mikäli havaitsisivat hurjastelijan tai todennäköisen rattijuopon/huumekuskin, niin yhteys poliisiin kuten kuka tahansa tunnollinen kansalainenkin tekisi. Koko homma rahoitettaisiin sillä, että firma saisi sakoista vaikka 20 % osuuden. Minä ainakin voisin ruveta tuolla osuudella freelancaamaan...

Toki poliisi valvoisi edelleen liikennettä, mutta tämä vapauttaisi resursseja muuhun toimintaan. Ja ehkä vähän hyödyllisempäänkin, myös liikenteessä. Olen ajanut satojatuhansia kilometrejä, mutta puhallusratsiaan olen joutunut tasan yhden kerran. Suomeksi sanottuna tämä merkitsee sitä, että jos olisin kaikki ajokilometrini ajanut pienessä tuiterissa, olisin jäänyt kiinni kerran (edes niillä kahdella kerralla, kun olen istunut poliisiauton takapenkillä ylinopeussakkoja saamassa, minua ei puhallutettu). Jos taas olisin ajanut kaikki ajokilometrini selvää ylinopeutta, olisin (varovainen arvio) saanut noin 2000 ylinopeussakkoa.

Resurssien kohdentamisesta voidaan päätellä, että on noin 2000 kertaa vaarallisempaa ajaa 20 km/h ylinopeutta selvin päin kuin sallittua nopeutta 1,0 promillen humalassa.
(Lisäys 22.4.2017: Minulla oli alkuperäisen jutun kommenteista päätellen käynyt kummallinen tuuri, sillä kyllä muut olivat enemmän puhallelleet. Tätä epäilystä vahvistaa se, että olen joutunut tämän jutun kirjoittamisen jälkeen puhaltamaan ainakin viidesti. Kerran jopa kymmenen minuutin välein, kun sinivuokoilla oli kaksisuuntainen ratsia ja kävin vain hoitamassa asian ratsian toisella puolella. Toista kertaa puhaltaessa sanoin poliisille, että nyt jos kävisi käry niin olisin kyllä maailman typerin rattijuoppo.)

Ei voi mitään sille, että välillä tuntuu nykyisen systeemin - huomautuksia, kohta luultavasti sakkoja viiden kilometrin nopeusrajoitusylityksistä, E10-kuran myyminen muka-bensana (hankkikaa diesel!), polttoaineverot, päästömaksut - tarkoitus olevan henkilöautoliikenteen ajaminen alas ja ihmisten pakottaminen joukkoliikenteeseen. Mieluiten siten, että kaikki muuttaisivat sinne syrjäiseen rannikkokaupunkiin, jossa metro toimii kuulemma kätevästi.
(Lisäys 22.4.2017: Tämä ei tietenkään ole poliisien syytä. Tässä yhteydessä haluankin esittää nöyrimmät kiitokseni vaativaa ja arvokasta työtä tekeville rivipoliiseille: teidän kanssanne on aina ollut hyvä asioida.)

Kannatan lämpimästi joukkoliikennettä. Tilanne on vain se, että meillä Huitsinnevadassa asuville se ei ole järjellisesti toimiva vaihtoehto. Käytän joukkoliikennettä aina kun mahdollista, olen viime viikon aikana kulkenut sekä linja-autolla että junalla. Tilanne on vain vähän erilainen kuin cityvihreällä, jolla bussipysäkki sijaitsee Smash Asem -kivenheiton päässä ja paikallisjunan asemalle on puoli kilometriä. Hyvähän siinä on. Kyllä minäkin myin autoni pois ja olin jalkamiehenä silloin, kun olin muuttanut opiskelupaikkakunnalle. Autonhankinta tuli pakolliseksi vasta sitten, kun pääsi kaupungista pois. Huitsinnevadan kunnan alueella ei ole rautatietä ja viimeksi kun kävelin lähimmälle bussipysäkille, tuli tallattua neljättä kilometriä. Sivumennen sanoen, mikä on se raitiovaunu, josta paljon puhutaan?
(Lisäys 22.4.2017: Heh, tässä suhteessa tilanne on sattuneesta syystä päivittynyt. Nykyään pysäkille tarvitsee kävellä vain noin puoli kilometriä.)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Chu Ilck Kimmis


Koreassa sattuu ja tapahtuu jälleen. En edes yritä ennustaa, mitä Donald Trump ja Kim Jong Un saavat aikaan. Sitä varten kehotan lukemaan Scott Adamsin arviota.

Ilmeisesti kiristyneen tilanteen takia Ilta-Sanomat yltyi muistelemaan, millaisia propagandapläjäyksiä on päästelty Kimien dynastiasta. Isoisä Kim Il Sung oli sen verran kova jätkä, että hänen mainettaan ei tarvinnut erityisemmin liioitella, mutta poika Kim Jong Il heitti läppää senkin edestä. Pojanpoika Kim Jong Un on hyvässä vauhdissa hänkin. Iltis listasi kymmenen huikeinta propagandatarinaa, joita pitää asiantuntijana tässä vähän täsmentää:

1. Kim Jong Il mukamas syntyi pyhällä Baekdu-vuorella. Oikeasti syntymäpaikka oli Siperia, jossa isä-Kim oli maanpaossa.
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin isä-Kim oli vaimoineen Siperiassa, mutta poika-Kim kävi Baekdu-vuorella syntymässä. Tämä onnistui jopa ilman äitiä, ihmelapsi kun oli.

2. Kim Jong Il oppi kävelemään kolmiviikkoisena ja puhui kahden kuukauden iässä.
Todellisuudessa varhainen kehitys pysähtyi nopeasti ja Kim käveli aikuisenakin samaan tapaan kuin vauvat eli lyllersi lihavana. Myöskin juttujen järkevyystaso oli samaa luokkaa kuin ensimmäisissä leperryksissä.

3. Kim Jong Il keksi hampurilaisen, josta tuli kansainvälinen trendi.
Tosin muualla maailmassa alkuperäisversio ei mennyt kaupaksi, joten sitä vähän kehiteltiin. Pohjoiskorealaisessa hampurilaisessa oli nimittäin lihakortti kahden leipäkortin välissä.

4. Kim Jong Il sävelsi kahdessa vuodessa kuusi oopperaa ja kirjoitti opiskeluaikanaan 1500 kirjaa.
Oopperoista ei tosin ole arvosteluja, koska kriitikot olivat ne kuultuaan täysin mykistyneitä eivätkä kyenneet kirjoittamaan. Paitsi se yksi joka kykeni, jonka jälkeen hänet mykistettiin. Väite 1500 kirjan kirjoittamisesta ei pidä paikkaansa, vaan perustuu käännösvirheeseen. Alkuperäistekstissä todettiin, että "opiskeluaikanaan toveri Kim Jong Il väritti 1500 kirjaa."

5. Kim Jong Il löi ensimmäisen kerran golfia pelatessaan peräti 11 hole-in-onea.
Tästä on sitten piruiltu, että olipa huonosti pelattu kun ei tullut kahdeksaatoista. Mutta taru on propagandaa ihmeellisempää, Kim nimittäin ei voinut edes lyödä kahdeksaatoista kertaa. Yhdestätoista hole-in-onesta näet vain viisi oli normaaleja tyyliin "lyönti ja pallo upposi pysyvästi reikään". Viisi muuta oli sellaisia, että reikään mentyään pallo pomppasi sieltä vierien seuraavaan reikään samalla lyönnillä. Ja yksi superlyönti oli niin kova, että pallo räjähti kolmeen osaan, joista jokainen lensi kukin omaan reikäänsä!

6. Kim Jong Il valmensi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoissa Pohjois-Korean joukkuetta näkymättömän kännykän avulla. Kim oli itse kehittänyt tarvittavan teknologian.
Kovasti on ihmetelty, mitä tapahtui tälle huikealle keksinnölle. Mihin jäi maailmanvalloitus? No perkele. Kai jokaiselle on käynyt niin, että kännykkä on hävinnyt? Ja sitten yrittää toisella kännykällä soittaa siihen ja huomaa, että se on jäänyt äänettömälle? Jolloin kestää aikansa että kännykkä löytyy. Yrittäkääpä samaa temppua näkymättömällä kännykällä, niin tiedätte mihin tämä ainutkertainen prototyyppi ja sen mukana Pohjois-Korean Nokia-ihme lässähti. Maajoukkueen valmentajaparka Kim Jong-hun kadotti kännykän jo ensimmäisen matsin aikana ja joutui sen takia kotimaahan palattuaan työleirille. Johtajan ohjeet ja niiden mukana maailmanmestaruus jäivät saamatta, saldona olivat alkulohkosta vain 1-2, 0-7 ja 0-3 -tappiot. Kuten tuloksistakin näkyy, niin jossain vaiheessa ensimmäistä ottelua kännykkä katosi ja kaksi viimeistä matsia olivat ilman johtajan ohjeita selviä tappioita. Vai onko muka muuta selitystä sille, että joukkue häviää itse Brasilialle vain niukasti, mutta Portugalille murskanumeroin ja selvästi myös Norsunluurannikolle, vaikka viimeisessä ottelussa vastustaja ei viitsinyt edes yrittää koska tiesi karsiutuvansa kuitenkin?

7. Kim Jong Un oppi ajamaan autoa kolmivuotiaana.
Sitä ei kylläkään kerrottu, että kyseessä oli polkuauto.

8. Kim Jong Un on ajotekniikan kuningas, joka voitti nuorena moottorivenekilpailussa ulkomaalaisen veneinsinöörin.
Tässä on vähän liioittelun makua. Kim oli ensi kertaa moottoriveneen ratissa eikä hänkään mihin tahansa pysty, mutta menestys oli silti loistava. Kim sai kunniakkaasti hopeaa, mutta ulkomaalainen jäi toiseksi viimeiseksi.

9. Kim Jong Un on musiikin ihmelapsi, jonka työt ovat kuuluisia eri puolilla maailmaa.
Äskeisen vastapainoksi tämä on täyttä asiaa. Poika-Kimin musiikki on levinnyt lähes kaikkiin maanosiin: Afrikkaan (Algeria, Egypti, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Ghana, Guinea, Libya, Nigeria, Etelä-Afrikka, Tansania ja Uganda), Amerikkaan (Brasilia, Kuuba, Meksiko, Peru, Venezuela), kotimaanosa Aasiaan (Bangladesh, Kamputsea, Kiina, Intia, Indonesia, Iran, Kuwait, Laos, Malesia, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Singapore, Syyria, Thaimaa, Vietnam, Jemen) ja Eurooppaan (Itävalta, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tsekki, Saksa, Italia, Puola, Romania, Venäjä, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistynyt Kuningaskunta). Vain Oseania on vielä valloittamatta. Siellä Pohjois-Korealla ei ole lainkaan suurlähetystöjä, jotka ovat ainoita paikkoja joissa kappaleita Pohjois-Korean lisäksi soitetaan.

10. Kim Jong Un ei käy vessassa lainkaan, koska keho on niin huippuunsa viritetty.
Tämä on epäilemättä totta. Mies on täynnä paskaa ja kusi noussut päähän.


Lisätään vielä Iltiksen listaan kaksikymmentä tosiasiaa Kim Jong Unista. Pahat kielet tosin väittävät, että osa näistä pätisi myös Chuck Norrisiin:

1. Kim Jong Un ei pidä päiväkirjaa. Sitä varten on Guinnessin Suuri Ennätyskirja.

2. Kim Jong Un pystyy kuuntelemaan viittomakieltä.

3. Kim Jong Un puhuu sujuvasti pistekirjoitusta.

4. Kovat kaverit laskevat Niagaran putouksen tynnyrissä. Kim Jong Un nousee Niagaran putouksen ylös appelsiinilaatikossa.

5. Kim Jong Un kävi kerran Möbiuksen nauhan toisella puolella.

6. Kim Jong Un osaa soittaa viulua - pianolla.

7. Kim Jong Un otti osaa tuijotuskilpailuun ja voitti. Aurinko tuli toiseksi.

8. Kim Jong Un otti osaa köydenvetokilpailuun ja voitti. Musta aukko tuli toiseksi.

9. Kim Jong Un otti osaa sukelluskilpailuun, jossa katsottiin kuka on pisimpään veden alla hengittämättä. Kim voitti, valkohai tuli toiseksi.

10. Kim Jong Un ja Vladimir Putin kävivät yhdessä heittämässä keihästä. Vladimir oli keihäs.

11. Kim Jong Un pelasi Donald Trumpin kanssa korttia. Panoksena oli, että jos ei voita, pitää ryhtyä käyttämään hassua kampausta. Tämä on ainoa kerta, kun Kim on joutunut tyytymään tasapeliin.

12. Korealaiset eivät voi enää käyttää kimchiin sipulia, koska Kim Jong Un sai sen itkemään.

13. Kuinka monta pohjoiskorealaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Ei yhtään, koska Kim Jong Un sanoo, että pimeä on OK.

14. Pohjoiskorealaisilla on periaatteessa vapaa pääsy internetiin. Käytännössä Kim Jong Un kuluttaa koko kaistanleveyden.

15. Pohjois-Korean tiedustelupalvelu hankki toisinajattelijoita varten valheenpaljastimen ja Kim Jong Un testasi sitä henkilökohtaisesti. Valheenpaljastin tunnusti kaiken.

16. Kim Jong Un kävi kerran ampumaradalla ja osui kyklooppia silmien väliin.

17. Pohjois-Koreassa ei periaatteessa ole pulaa ruuasta. Käytännössä Kim Jong Un söi kaiken.

18. Ennen kuin Kim Jong Un lakkasi käymästä vessassa, hän kusi kerran kivelle. Arkeologit epäilivät jälkiä kivikautiseksi kaiverrukseksi.

19. Pohjois-Korean ohjuskoe jäi torsoksi, koska ohjus törmäsi Kim Jong Unin aamuhannuun.

20. Pohjois-Korea ei ole tehnyt ydinkokeita, vaikka seismografit niin väittävätkin. Kim Jong Un vain piti hernekeittopäivän.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Uusinta: Entiset valtiot

Lukijalle: Tämä kirjoitus muutaman vuoden takaa saattaa olla ajankohtaisempi kuin silloin. Nykyään pienet vihreät miehet kun perustavat nukkevaltioita aina sopivan tilaisuuden tullen. Toisaalta ennen muinoin valtion määritelmä oli selkeämpi, nykyään näitä epämääräisiä valtiontekeleitä on enemmän ja vähemmän:

Valtakunnat tulevat ja menevät. Rooman valtakunta kukoisti kaksituhatta vuotta sitten, mutta sen tietävät kaikki. Maailmassa on kuitenkin ollut monia sellaisia valtioita, jotka ovat jääneet unholaan. Tässä kymmenen entistä valtiota, jotka historiankirjoitus on enemmän tai vähemmän unohtanut. Listan järjestykseen vaikuttaa paitsi unohduksen totaalisuus, myös se, kuinka paha unohdus on ollut valtion todelliseen merkitykseen nähden. Listaan on kelpuutettu vain uuden ajan valtioita, koska ennen muinoin valtio oli enemmän tai vähemmän epämääräinen käsite.

10. Idel-Ural
Kazanin kaanikunta oli Venäjän merkittävä kilpailija aina siihen asti, kunnes Iivana Julma hoiteli sen normaalilla päättäväisyydellään, kuten Sergei Eisenstein sittemmin elokuvassaan tapahtumat ikuisti. Tsaarin Venäjän sortumista seuranneessa sisällissodassa tataarit innostuivat yrittämään uudestaan ja julistivat itsenäisen Idel-Uralin valtion 12. joulukuuta 1917. Epäonnekseen he käyttivät ilmeisesti samaa konsulttifirmaa kuin Suomen nykyhallitus ja unohtivat, että valta kasvaa aseen piipusta. Puna-armeija valtasi maan huhtikuussa 1918, valkoisten puolella taistellut tsekkilegioona nappasi sen takaisin heinäkuussa ja puna-armeija uudelleen ja pysyvästi loppuvuodesta. Idel-Uralilla ei ollut asiaan paljon sanottavaa. Maan presidentti Sadri Maksudi pakeni aluksi Suomeen ja asettui sittemmin Turkkiin, missä hän loi toisen poliittisen uransa. Ensimmäisellä hän oli edennyt Venäjän parlamentin duuman jäseneksi ennen lyhytaikaista presidenttiyttään.

9. Suur-Kolumbia
Toisin kuin Suur-Suomi, Suur-Kolumbia oli oikeasti olemassa. Etelä-Amerikan siirtomaiden itsenäistyessä Kolumbian tasavalta koostui nykyisistä Kolumbian, Panaman, Venezuelan ja Ecuadorin valtioista. Simon Bolivarin tarkoitus oli luoda siitä koko Etelä-Amerikan kattava liittovaltio. Kävi päinvastoin. Suur-Kolumbia kesti vain kymmenen vuotta eli vuoteen 1831, jolloin Ecuador ja Venezuela erosivat siitä. Eron syynä olivat paikalliset nationalistiset tunteet eli ne samat, jotka estivät Etelä-Amerikan kehittymisen samanlaiseen liittovaltiosuuntaan kuin Yhdysvallat teki. Edes 1828-29 käyty sota Perua vastaan ei auttanut yhtenäisyyden luomisessa, vaikka politiikan kultainen sääntö onkin tehdä virheitä ulkopolitiikassa huomion kääntämiseksi pois sisäpolitiikan ongelmista. Suur-Kolumbiasta jäi jäljelle vain samankaltaiset liput Kolumbialle, Venezuelalle ja Ecuadorille. Panama itsenäistyi Kolumbiasta 1903, kun USA aivan oikein päätteli, että kanavapolitiikkaa on helpompi tehdä pikkuvaltion kuin keskikokoisen valtion kanssa.

8. Yhdistynyt arabitasavalta
Panarabistisella aatteella on aina ollut jonkin verran kannatusta arabimaissa, ainakin niiden keskuudessa jotka uskovat pääsevänsä kukkulan kuninkaaksi. Enemmistö arabijohtajista pysyy mieluummin pienen kukkulan kinginä kuin ison kukkulan rinteessä. 1950-60 -luvulla panarabistisen liikkeen suurin toivo oli Egyptin presidentti Gamel Abdel Nasser. Syyrialaiset olivat asiasta innostuneita ja niinpä Egypti ja Syyria yhdistyivät 1958. Liittoon tuli löyhemmin mukaan myös Pohjois-Jemen, joka säilytti nimellisen itsenäisyytensä. Syyrialaisten into laimeni huomattavasti, kun valta keskittyi egyptiläisille. Oikeasti, mitä he olivat kuvitelleet? Vain kolme vuotta myöhemmin Syyriassa tapahtui vallankaappaus ja Yhdistyneen arabitasavallan taival päättyi Syyrian eroon liitosta. Tosin Egypti käytti Yhdistyneen arabitasavallan nimeä virallisena nimenään vuoteen 1971 asti, mutta ketään ei kiinnostanut. Siinä välissä 1963 Syyriassa tapahtuneen Baath-puolueen vallankaappauksen seurauksena maata tosin yritettiin luoda uudelleen tällä kertaa kolmiliittona Egypti-Syyria-Irak, mutta suunnitelma kariutui vähemmän yllättäen arabien keskinäisiin riitoihin.

7. Tannu-Tuva
Kolmensadantuhannen asukkaan Tuva on nykyisin yksi Venäjän tasavalloista, mutta tämä turkkilaissukuisten tuvaanien asuttama Etelä-Siperian alue oli vuosina 1921-44 nimellisesti itsenäinen valtio. Historiallisesti kyseinen seutu lähialueineen on ollut vuosisatoja Kiinan ja Venäjän valtapiirien taistelukenttää, joskin unohdettuna vähemmän merkittävää sellaista. Kiinan vallankumouksen 1911 yhteydessä Venäjä miehitti Tuvan alueen ja julisti sen nimellisesti itsenäiseksi Urjanhain tasavallaksi. Tätä ei kestänyt pitkään, sillä alue liitettiin Venäjään 1914. Vallankumouksen melskeissä paikalliset bolsevikit ajoivat alueen miehittäneet kiinalaiset tiehensä ja julistivat itsenäisen Tuvan kansantasavallan 1921. Käytännössä Neuvostoliitto hoiteli maan sisä- ja ulkopolitiikan, mutta maa oli de jure itsenäinen vuoteen 1944 asti, jolloin parlamentti ilmaisi halunsa liittyä virallisestikin neuvostokansojen onnelliseen perheeseen. Toiseen maailmansotaan tuvalaiset osallistuivat puna-armeijassa ja maan itsenäisyysvaiheesta ei liiemmin neuvostoaikana puhuttu.

6. Keski-Amerikan Yhdysvallat
Espanjan vallan Keski- ja Etelä-Amerikassa romahtaessa 1820-luvulla raunioille syntyi viiden siirtomaan, El Salvadorin, Nicaraguan, Costa Rican, Hondurasin ja Guatemalan yhteenliittymä 1823. Liittovaltio oli alusta lähtien tuhoon tuomittu, koska maan eri osien välillä ei ollut toimivia kulkuyhteyksiä, kansallistunnetta eikä yhteenkuuluvuuden halua. Hanketta vastustivat myös kirkko ja rikkaat maanomistajat. Hämmästyttävää kyllä, valtio pysyi koossa vuoteen 1838 asti. Juuri ennen hajoamista siihen oli liittynyt kuudeskin osavaltio, nykyään Meksikoon ja Guatemalaan kuuluva Los Altos. Vuodesta 1838 osavaltiot putoilivat kuin pompannapit yksi kerrallaan Nicaraguasta alkaen. Virallisesti Keski-Amerikan Yhdysvallat lakkasi olemasta ainoan jäljelle jääneen valtion El Salvadorin julistauduttua itsenäiseksi 1841. On toisaalta mielenkiintoista pohtia, millaiseksi historia olisi muodostunut, mikäli liittovaltio olisi pysynyt kasassa. Uusia yrityksiä sen perustamiseksi on tehty muutamia, viimeksi vakavammin 1921. Silloin muut neljä maata (Nicaragua puuttui) solmivat aiesopimuksen mahdollisesta liitosta, mutta se haudattiin vähin äänin seuraavana vuonna.

5. Benin
Ei, ei se nykyään itsenäinen Benin, joka näiden tapahtumien aikaan oli vielä nimeltään Dahomey. Biafran julistauduttua itsenäiseksi Nigeriasta seurasi Biafran sota 1967-70. Biafraa ei ole tähän listaukseen kelpuutettu siksi, että se muistetaan yllättävänkin hyvin - esimerkiksi sen kansallishymnin tuntee jokainen suomalainen. Nigeriassa sattuu sijaitsemaan kaupunki nimeltä Benin City. Biafran sodan alkuvaiheessa elokuussa 1967 Biafran joukoilla oli sotaonni puolellaan ja ne miehittivät alueen. Liittovaltion joukkojen iskiessä takaisin kaupungin ympäröimälle hallintoalueelle perustettiin 19.9.1967 Beninin tasavalta. Kyseessä on eräs historian lyhytikäisimmistä valtioista, sillä se romahti seuraavana päivänä Nigerian joukkojen vallatessa alueen. Entinen epävirallinen ennätys taisi olla vuodelta 1939 kolme päivää kestäneen Karpaatti-Ukrainan nimissä. Edes emovaltio Biafra ei ehtinyt antaa maalle virallista tunnustusta.

4. Moresnet
Mikäli tarkkoja ollaan, Moresnet ei koskaan ollut itsenäinen valtio. Oikeastaan Moresnet ei ollut valtio-opillisesti yhtään mitään. Wienin kongressissa 1815 Euroopan rajat piirreltiin uusiksi. Yksi ongelmakohdista oli tuoreen Alankomaiden valtion ja Preussin välinen raja. Molemmat halusivat ymmärrettävistä syistä rajalla sijainneen sinkkikaivoksen. Ratkaisu oli neutraali Moresnet. Kolmen ja puolen neliökilometrin kokoinen parinsadan asukkaan alue jätettiin puolueettomaksi Alankomaiden ja Preussin suojelualueeksi. Ratkaisu osoittautui erinomaiseksi ainakin moresnetilaisten kannalta; matalat verot, ei tullimaksuja eikä asepalvelusta. Väkiluku kasvoi ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä lähelle viittätuhatta. Siinä sivussa Alankomaat toisena rajanaapurina oli vaihtunut 1830 itsenäistyneeseen Belgiaan. Sinkkikaivoskin ehtyi 1885 ja alueen tulevaisuudesta tehtiin monia suunnitelmia. Villein idea oli tehdä siitä esperantonkielinen maa. Monet asukkaat innostuivat ideasta ja opettelivat kieltä. Ensimmäinen maailmansota muutti kuitenkin kaiken. Preussi liitti Moresnetin itseensä 1915 ja Versaillesin rauhassa se luovutettiin Belgialle.
Moresnet ei ole historian ainoa neutraali alue, mutta se on siinä mielessä ainutlaatuinen että oli olemassa niinkin pitkään, oli jollain lailla merkittävä, järjestäytynyt ja asuttu. Esimerkkinä muista vastaavista on kartoissa pitkään kummitellut vinoruutu Saudi-Arabian ja Irakin rajalla. Seitsemäntuhannen neliökilometrin alue jaettiin maiden kesken vasta 1975.

3. Vermont
Historiassa opetetaan, että Teksas ja Havaiji ovat ainoat Yhdysvaltojen osavaltiot, jotka ovat olleet itsenäisiä ennen Yhdysvaltoihin liittymistään. Tosin teksasilaisten mukaan Yhdysvallat liittyi Teksasiin. Tämä ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, sillä Vermont oli käytännössä itsenäinen maa 1777-1791. Sillä oli oma valuutta, postijärjestelmä, hallitus ja perustuslaki, jossa käytettiin nimeä "State of Vermont". Diplomaattista toimintaa ulkovaltojen kanssa ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1791 järjestetyssä edustajainkokouksessa Vermont päätti liittyä Yhdysvaltoihin sen neljänneksitoista - eli ensimmäiseksi alkuperäisten jälkeen - osavaltioksi äänin 105 - 2.

2. Couto Misto
Portugalin ja Espanjan rajalla sijaitsi feodaaliajan jäänne, Couto Miston minivaltio. Alue kuului portugalilaisille kartanonherroille, mutta 1700-luvulla tapahtuneen feodaalisen järjestelmän purkamisen myötä Couto Miston talonpojat vapautuivat rasitteistaan. Samalla 27 neliökilometrin ja muutaman sadan asukkaan alueesta tuli de facto itsenäinen valtio. Ilmeisesti sekä Espanjan että Portugalin kuningashuoneilla oli noina aikoina sen verran muuta tekemistä, että tällaiset pikkujutut pääsivät unohtumaan. Lopulta alue jaettiin 1864 maiden kesken siten, että Espanja sai kaikki kylät ja asukkaat, Portugali pienen siivun asumatonta maata. Jako astui voimaan 1868 ja päätti Couto Miston erikoisen tarinan. Muistoksi jäivät vain sinivalkoinen lippu ja historia.

1. Neuvostoliitto
Kun haetaan Pahan Valtakuntaa, päädytään aina Natsi-Saksaan. Vertailua:
-kestoaika: Reich 12 v - NL 74 v
-tapettuja: Reich alle kymmenen miljoonaa - NL kymmeniä miljoonia
-vainoharhaisia despootteja: Reich 1 - NL ainakin 2 (Stalin ja Lenin)
-aloitettuja sotia: Reich 1 - NL 5 (vaihtelee laskutavasta riippuen)
-satelliittivaltioita: Reich 3 - NL 7 (noin-lukuja)
-vainottuja vähemmistökansallisuuksia: Reich 2 - NL kaikki paitsi venäläiset
-aiheutettuja ympäristökatastrofeja: Reich 0 - NL 1 (koko maa)
-valtapuolueen voittamia demokraattisia vaaleja: Reich 1 - NL 0
-maasta ilman lupaa loikanneita tiedemiehiä, taiteilijoita ja urheilijoita: Reich muutama - NL paljon
-systeemiin uskoneita kansalaisia muutama vuosi ennen romahdusta: Reich kymmeniä miljoonia - NL 1 (Mihail Suslov).
Neuvostoliitto on useimmille elävää, käsinkosketeltavaa historiaa. Nyt on kuitenkin aikuisiksi varttunut sukupolvi, joka on syntynyt sen hajoamisen jälkeen. Maailmanhistorian onnettomimman katastrofivaltion historia ja sen opetukset ovat kuitenkin suurelta osin unohdettu. Todellisuudessa sen vaikutus jälkimaailmaan on aivan toista luokkaa kuin millään muulla epäonnistuneella yhteiskuntakokeilulla. Länsimaiset yhteiskunnat ovat pullollaan kommunismin mädättämiä päättäjiä, meemi on vain mutatoitunut kommunismista vihervasemmistolaisuudeksi. Silti natsismin peikko nähdään uhkana, kun taas Neuvostoliitto on unohdettu. Taas vähän vertailua; uusnatseja vaikkapa Suomessa on oikeasti ollut muutamia kymmeniä ja "johtaja" on ollut joku nobody Pekka Siitoin. Stalinistisen ongelmajätteen kirkkain punatähti taas voi päästä aina presidentiksi asti.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Aivovirus

Tukholman kuorma-autotapauksesta on tätä kirjoittaessa kulunut noin viikko. Kahta asiaa en ymmärrä jälkireaktioissa. Se toinen on tietysti ilmeinen ja siitä myöhemmin.

Ensimmäinen on kummastukseni ihmisten järkytyksestä. Miten voi olla järkyttynyt mistään sellaisesta, minkä tietää aivan varmasti olevan tulossa? Kun – huomatkaa, KUN – Suomessa tapahtuu vastaava kuormuri/ampuma-ase/pommi (tarpeettomaksi osoittautuvat yliviivataan) –isku, en ole pätkääkään järkyttynyt, ainakaan iskusta itsessään. Onhan selvää että näin käy, koska muslimipitoisuus ennen niin lintukotoisassa maassamme on jo ylittänyt kriittisen massan rajan. Joten miksi järkyttyä odotetusta? Toisaalta ei järkytyksen määrä liiemmin näkynyt, joten ehkä ihmiset olivat odottaneetkin tätä. Ainakin siltä se vaikutti. Tämä on uusi normaali, opetelkaa uimaan.

Toinen kummastuksen aihe oli se ilmeinen. Eli ymmärryksen määrä. Marssittiinko islamia vastaan? No ei. Marssittiin rasismia vastaan, koska terrorin pelättiin lisäävän rasismia. Ja ne loputtomat ”ei saa antaa pelolle valtaa” -twiittaukset poliitikoilta. Toistetaan nyt vielä kerran, että en minä islamia pelkää. Se on voimaton parasiitti, jonka länsimainen yhteiskunta murskaa halutessaan kuin muurahaisen kantapään alle. Se, mitä pelkään, on päättäjiemme haluttomuus käsitellä islamia.

Tehdään pieni ajatuskoe.

Lukija varmaan tietää - jos ei muuten niin lastenelokuvista - maan nimeltä Madagaskar. Maailman neljänneksi suurin saari, ainoa jonka kattaa kokonaisuudessaan yksi itsenäinen valtio. Varsin eristynyt paikka.
Maassa puhutaan kahta kieltä, sikäläistä malagassia ja siirtomaa-ajan jäljiltä ranskaa. Oletetaan jatkossa ajatuskokeen takia, että siellä puhuttaisiin ainoastaan malagassia, kieltä jota ei puhuta missään muualla.

Seuraavaksi kuvitellaan, että Madagaskarilla esiintyisi huonosti tarttuva, aivoihin vaikuttava virus. Käytännössä kaikki madagaskarilaiset olisivat viruksen kantajia. Suurimmalle osalle tämä virus ei aiheuttaisi mitään merkittäviä oireita. Mutta osalla virus aiheuttaisi erikoisen oireen: inhon kaikkia muita kieliä paitsi malagassia kohtaan. Tässäkin olisi aste-eroja. Parikymmentä prosenttia madagaskarilaisista ainoastaan halveksisi muiden kielten puhujia. Pari prosenttia ryhtyisi heitä kohtaan väkivaltaisiksi. 0,2 prosenttia eli yksi viidestäsadasta olisi valmis tekemään vakaviakin rikoksia pakottaakseen muut puhumaan malagassin kieltä. Ja yksi viidestätuhannesta ryhtyisi tilaisuuden suodessa terrori-iskuihin muita kuin malagassinkielisiä vastaan.
Viruksen oireisiin kuuluisi myös lähes kaikilla sen kantajilla lojaliteetti muita malagassin puhujia kohtaan. Vaikka viruksen kantaja olisi passiivinen itse, hän ei yleensä laittaisi tikkua ristiin estääkseen aktiivisen sairastuneen terrori-iskua muita kohtaan.

On olemassa lähes sataprosenttisen varma testi, jolla viruksen olemassaolo elimistössä voidaan selvittää.
Ei ole olemassa kliinistä testiä, jonka avulla voisi selvittää millä tavoin virus vaikuttaa kantajaansa - ei mitenkään vai tuhoisasti.
Luotettavaa lääkettä virukseen ei ole.

Mitä tekee WHO (maailman terveysjärjestö)?

Pahanlaatuisen viruksen kantaja kuulee muualle maailmaan muutettuaan muuta kuin malagassia ja muuttuu terroristiksi. Koska madagaskarilaiset ovat tehneet runsaasti terrori-iskuja, on ilmeistä että Madagaskar eristetään muusta maailmasta. Muualla asuvat madagaskarilaiset kootaan eristyksiin. Tämä on tietysti kovin ikävää niiden kannalta, jotka kantavat viruksen vaaratonta muotoa. Mutta välttämätöntä, sillä on havaittu viruksen heikosta tarttuvuudestaan huolimatta infektoineen joitakin ulkomaalaisiakin, jotka ovat myös tehneet terrori-iskuja.
Kun tämä kiireellinen ensireaktio on hoidettu, kehään astuvat ammattilaiset. He ryhtyvät selvittämään, kuinka madagaskarilainen aivovirus hoidetaan, miten sitä vastaan löydetään rokote ja kuinka se kitketään maapallolta pois.

Oleellinen kysymys kuuluu: mitä eroa on madagaskarilaisella aivoviruksella ja islamilla?

Molemmat leviävät ihmisestä toiseen. Molemmissa tapauksissa suurin osa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Molemmissa tapauksissa osa tekee järkyttävää tuhoa muille ihmisille. Kummassakaan tapauksessa ei ole luotettavaa tapaa selvittää, onko taudinkantaja harmiton vai tuhoisa.

Niinpä toimintamenetelmänkin on oltava sama.

On aika tunnustaa, että me olemme nyt sodassa.
Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, tässä sodassa terrori-iskut ovat pienin riskimme. Eivät terroristit kykene tappamaan kuin joitakin satojatuhansia eurooppalaisia. Ja niistäkin muutama osuu omiin koiriin eli niihin, jotka yrittävät integroida viruksen kantajat länsimaiseen yhteiskuntaan. Toki on mahdollista sekin, että terroristit saavat käsiinsä ydinaseen ja pösäyttävät esimerkiksi Pariisin sienipilvenä taivaalle saaden aikaan kerralla miljoonia uhreja, mutta tämän todennäköisyys on vain parisenkymmentä prosenttia.

Todellinen vaara on länsimaiden tason lasku. Jokainen asia vaikuttaa ihmiseen tietyllä tavalla ja useimmat asiat eri tavalla eri ihmisiin. Useimmille ihmisille esimerkiksi liikunta on hyväksi. Joillekin ihmisille saunakalja rentouttaa ja on hyväksi, alkoholismiin taipuvaisille se saattaa olla portti ryyppäämiseen. Islam muuttaa käytännössä jokaista sen kannattajaa ihmisenä huonompaan suuntaan. Joitakin tuskin lainkaan, kuten madagaskarilainen aivovirus. Joitakin enemmän ja joitakin tuhoisasti. Hyvä esimerkki oli taannoinen Lontoon terrori-isku, jonka tekijän islam-taustaa koetettiin vähätellä toteamalla - sinänsä aivan oikein - hänen olleen epäsosiaalinen pikkurikollinen jo ennen kääntymystään. Tajuamatta, että kyseinen esimerkki mitä parhaimmin kuvastaa islamin vaikutusta ihmiseen - tällä kertaa se muutti pikkurikollisen terroristimurhaajaksi.

Tämän kaiken hinta on meille hirvittävä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme on perustunut luottamukseen ja se luottamus on rapisemassa. Mikäli emme voi luottaa toisiimme, sen mukana romahtaa koko korttitalo: yhteiskuntarauha, koulutustaso, teollisuus, ... Väestönlaadulla on merkitystä ja tämä tulee muistaa erityisesti haittamaahanmuuton kohdalla, koska siihen voidaan vaikuttaa.

Katsokaa ympärillenne. Ikkunat auki Eurooppaan. Aseistettuja vartijoita kriittisissä paikoissa, nykyään myös Suomessa, entisessä lintukodossa. Tätäkö me haluamme?

Vaihtoehtoja on kaksi. Aseistetut vartijat maan rajoille tai maan sisään joka paikkaan.
Jokainen voi päätellä, kumpi tulee kalliimmaksi ja kumpi tuottaa paremman yhteiskunnan.

Huomautus:
Tässä kirjoituksessa hyödynnettiin plagiarismia hipoen Scott Adamsin maaliskuussa 2016 julkaisemaa esseetä elbonialaisesta zombiviruksesta. Adams myös tarjoaa lääkkeen virukseen, mikä jätettiin tässä kirjoituksessa käsittelemättä.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Uusinta: Hullunkuriset ehdokkaat

Lukijalle: Edellisistä kuntavaaleista on kulunut jo neljä ja puoli vuotta siksi, että vaalien aikataulu muuttui ja tämä kunnanvaltuusto istui normaalia pidempään. Viime vaalien jälkeen julkaisin tämän jutun, jossa kävin läpi vaaliehdokkaiden perustyypit.
Nyt kelasin läpi ehdokaslistat sekä nykyisestä että edellisestä asuinkunnastani, joiden yhteiskunnallisen elämän tunnen kohtuullisen hyvin. Jälleen kerran sama ilmiö kuin joka vaaleissa. Kun politiikkaan ilmestyy uusi naama, joka on minulle entuudestaan tuttu, reaktioni on lähes poikkeuksetta sama. EI V***U SAATANA! EI TUO IDIOOTTI! Kyse ei ole siitä, että pitäisin kaikkia ihmisiä idiootteina, vaan vertaan joka kerran kyseistä henkilöä verrokkiryhmäänsä. Eli siihen, missä olen hänet tavannut. Liike-elämässä, urheiluseurassa, yhdistyksessä. Ja kysyn, oliko samassa porukassa häntä parempia päättämään yhteisistä asioista. Lähes aina vastaus on, että kyllä oli. Useimmiten vieläpä siten, että yli puolet läsnäolleista olisi ollut parempia.
Tällä kertaa joukossa oli yksi ilahduttava poikkeus. Järki-ihminen, joka täyttää kaikki muut ehdokkaalle asettamani vaatimukset paitsi kaksi. Ensinnäkin hän on ehdokkaana entisessä asuinkunnassani, joten en voisi häntä kuitenkaan äänestää. Toiseksi en voisi äänestää sosialistista puoluetta, vaikka sen tunnuksena olisikin sininen kukka.
Kehotan kaikkia lukijoita menemään huomenna vaaliuurnille. Antakaa äänenne suomalaisuuden puolesta. Itselläni on kaksi vaihtoehtoa enkä ole vielä päättänyt kumpaa äänestän. Toinen vaihtoehto on tuttu mies joka on varmasti isänmaan asialla, mutta hänellä on kirjoissani pikku miinus. Toisaalta kutkuttaisi äänestää sitä toista vaihtoehtoa, joka on vain hyvänpäiväntuttu, mutta kun en ole ihan varma hänen haittamaahanmuuttokannastaan, joskin epäilen vahvasti että se on vielä nuivempi kuin ensimmäisellä vaihtoehdokka. Olisihan se nimittäin komeaa sanoa, että äänestin naispuolista mamua:


Kuntavaalit on sitten käyty. Ei kiinnosta ruveta analysoimaan tuloksia. Ehdokkaat ovat hauskempia.

Olen aina ihmetellyt, miksi politiikkaan lähtee sellaisia ihmisiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla päättämässä yhteisistä asioista. Sopivan ehdokkaan valitseminen on yleensä vaikeaa, koska tuntemattomia ei oikein voi äänestää ja tuttuja nyt ei ainakaan voi äänestää. Ehdokkaat tuntuvat olevan joko sieltä huonommasta päästä tuttuja tai sitten fiksummasta päästä olevat ovat poliittisia pyrkyreitä. Ja tuota jälkimmäistäkin luokkaa yleensä yhdistää se, että vaikka he olisivat kaksi kertaa niin fiksuja kuin ovat, he eivät olisi puoleksikaan niin fiksuja kuin luulevat olevansa.

Kävin läpi kuntavaalien ehdokaslistoja. Löysin 35 ehdokasta, jotka tunnen - tasolla tai toisella. Jotkut varsin läheisesti, jotkut hyvänpäiväntuttuina, jotkut siten että eivät enää tuntisi tavattaessa mutta varmaan muistaisivat minut, kun esittäytyisin. Toisaalta aika moni ehdokas tuntee minut mutta minä en tunne heitä. Joka tapauksessa jokainen arvio perustui henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaani kanssa. Joukossa on muutama istuva kansanedustaja. Tästä voi päätellä, että kaikki eivät olleet Huitsinnevadassa ehdokkaana, katsoin pari entistä kotipaikkakuntaani myös läpi ja lisäsin muutaman tietämäni muiltakin paikkakunnilta.

Huomasin, että tuntemani ehdokkaat voidaan jakaa kymmeneen eri ryhmään:

1. Kesä-Heinä Toistokerta-Jankkunen on poliittinen broileri. Hänellä on ehdottomana tähtäimenään vähintään kansanedustajan paikka. Ministerin tehtävästäkin hän unelmoi, mutta tietää sisimmässään sen jäävän haaveeksi - kyvykkäämpiäkin pyrkyreitä on. Kesä-Heinän substanssi on asiantuntemuspuolella yhtä puhdas ja ohut kuin perskarva. Ihmissuhteissa hän on kuitenkin taitava ja ennen kaikkea ahkera. Kesä-Heiniä listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

2. Into Tuulenhaistaja on fiksu opportunisti. Kaikin puolin muuten samanlainen kuin Kesä-Heinä, mutta fiksumpi ja omaa jopa tiedollista substanssia. Lahjakkuutensa ansiosta saa pyrkyrin maineen paljon helpommin kuin yhtä kovasti yrittävä Kesä-Heinä. Siinä missä Kesä-Heinä myisi vaikka oman isoäitinsä uraansa edistääkseen jos tempun keksisi, Into on jo tehnyt niin. Intoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

3. Eevastiina Nuorsuomalainen on politiikasta kiinnostunut nuori. Hän hakee vielä linjaansa ja saattaa ponnahtaa parien vaalien kuluttua aivan eri puolueen listoilta ylemmäs. Substanssia Eevastiinalla ei ole minkään vertaa, mutta pyrkyä sitäkin enemmän. Aikanaan hänestä tulee joko Kesä-Heinä tai Into. Eevastiinoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi. Ja tähän tapaukseen liittyen uusi ennätys alalla. Uutisessa kerrottiin 19-vuotiaasta, joka oli suostunut ehdokkaaksi tajuamatta, että oli päätynyt väärään puolueeseen. Okei, ymmärrän teinin mokan mutta mitä tämä kertoo puolueen ammattitaidosta?

4. Unto Uraohjus on oman alansa ammattilainen ja politiikan ensikertalainen. Unto on lähtenyt mukaan ihan vain mielenkiinnosta. Joko hän haluaa vain kokeilla politiikkaa tai sitten harkitsee uranvaihtoa ammattipoliitikoksi. Unto on poliitikkona täysi arvoitus; jos hän pääsee läpi, hän yleensä pettyy tai kyllästyy yhden kauden jälkeen. Tai sitten hänestä tulee joko Into tai Kesä-Heinä. Untoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

5. Hilma Hymyilijä on hyväntahtoinen hölmö. Kun nimen näkee ehdokaslistalla, hänet tuntevan ajatus on: mitä helvettiä Hilma tuolla tekee? Ainoa mahdollinen selitys on, että puolueen listalla oli vielä tilaa ja joku älysi soittaa kumminkaima Hilmalle. Ei kampanjoi eikä ole mitään mahdollisuuksia läpimenoon, kerää puolueelle muutaman äänen lisää. Tai karkottaa muutamia. Hilmoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna neljä.

6. Leena Luottamushenkilö on politiikan rivimies. Hän on vaaleista toisiin aina kuntavaaleissa ehdokkaana. Kerran elämässään hän pääsee kansanedustajaehdokkaaksi. Leena on mukana urheiluseuran johtokunnassa / kirkkovaltuustossa / ammattijärjestön luottamusmiehenä / naisyhdistyksessä tai Lions-klubissa / metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana / sosiaalilautakunnan jäsenenä. Tarpeeton yliviivataan. Yleensä ei tarvitse yliviivata. Leena ei kampanjoi, mutta saattaa päästä joskus läpi mikäli hänen nimensä on tutumpi kuin ehdokas itse. Leenoja listoilla: seitsemän.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kuusi.

7. Siina Sinisilmä on maailmanparantaja. Hän on aina valmis kertomaan muille miten pitäisi elää. Siinan maailmassa kaikki uskonnot ja kansallisuudet elelevät sulassa sovussa hunajapurojen virratessa ja yksisarvisten kirmaillessa kedolla. Siinan logiikka on sellainen, että hän saattaa kieltäytyä vessapaperin käytöstä luontoa säästääkseen, mutta lentää kerran vuodessa Intiaan elämään ekologisesti kaksi viikkoa. Siinoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi.

8. Arto Ärripurri on kaikkien kanssa riitoihin päätyvä änkyrä. Arto on Siinan inverssi. Hänen tuttavapiirissään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joihin Artolla on välit poikki ja niitä, joihin Artolla ei vielä ole välejä poikki. Arto on otettu ehdokaslistalle samasta syystä kuin Lyndon B. Johnson perusteli erään hankalan tyypin ottamista hallitukseen: on parempi että hän on teltan sisäpuolella kusemassa ulos kuin ulkopuolella kusemassa sisään. Artoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

9. Ivan-Muhammed Gonzalez-Unggabungga on ehdokaslistan kiintiömamu. Yksikään suomalainen ei todennäköisesti pääsisi ehdokkaaksi samoilla meriiteillä. Ivan-Muhammedia on oikein erikseen pyydetty. Mikäli mamulla on muitakin ansioita, hän kuuluu johonkin muuhun ehdokasluokkaan. Ivan-Muhammedeja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

10. Antti Asiamies on pragmaatikko. Lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja akateemisesti koulutettu ammattilainen päättää lähteä politiikkaan hoitamaan asioita paremmin. Itseään hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa poliitikoksi luokitella. Hän tulee melko varmasti valituksi, ei hän muuten olisi mukaan lähtenytkään. Kunnanvaltuusto kuitenkin yleensä riittää Antille, joka ei halua likaiseen politikointiin yhtään korkeammalle. Antteja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

Olen kerran äänestänyt yhtä edellä mainiutuista Anteista. Huomautan, että Antti voisi edustaa mitä tahansa puoluetta (tällä kertaa heitä oli kahdesta puolueesta), jopa vihreitä. Mikäli Antti edustaa väärää puoluetta, en häntä tietenkään äänestäisi, mutta arvostan silti.

Mutta: Missä ovat kaikki ne ehdokkaat, joita äänestäisin välittömästi melkeinpä puolueesta riippumatta? Kello käyntiin ja minuutti aikaa - nyt. Kaksitoista. Keksin minuutissa kaksitoista nimeä. Yhdistävät tekijät:
1) ylempi korkeakoulututkinto
2) rauhallinen, sovitteleva, harkitseva ja järkevä
3) rehellinen ja ahkera työntekijä
4) henkilö, johon voi luottaa
5) ei ole koskaan ollut yksissäkään vaaleissa ehdokkaana
Tuo viimeinen asia ei ole mikään meriitti. Se on ihmetyksen aihe. Miksi ihmeessä ehdokaslistat ovat täynnä pyrkyreitä, kyvyttömiä, hörhöjä ja täytenimiä? Miksi parhaat eivät lähde ehdokkaaksi? Onko selitys todellakin se, että poliitikoiksi valikoituvat vain ne, joiden ruuansulatus toimii eri tavalla kuin normaalisti?

(Lisäys 8.4.2017: Edellisen kirjoituksen kommenteissa minua haukuttiin siitä, että nostin akateemisen tutkinnon suorittamisen noin selkeästi esiin ja väitettiin elitistiksi. Kysyttiin, eikö ilman korkeakoulututkintoa voi olla hyvä poliitikko. Kirjoitin kommenttiin täsmennyksen, jonka kopioin tähän:
Kyllä voi. Ongelma on siinä, että 80 % korkeakoulututkinnon (puhutaan tässä oikeista tutkinnoista eikä valtio-, yhteiskunta- tai siivoustieteen maistereista) olisi kelvollisia hoitamaan yhteisiä asioita, 20 % ei. Vastaava prosenttiarvo on täsmälleen päinvastainen korkeakoulututkintoa suorittamattomien joukossa, eli 20 % OK, 80 % ei. MUTTA: politiikkaan menevistä korkeakoulututkinnon suorittaneista 80 % kuuluu tuohon ei-kelvolliseen 20 %:iin, kun taas politiikkaan menevistä korkeakoulututkintoa suorittamattomista 80 % kuuluu tuohon kelvolliseen 20 %:iin.
Kärjistetysti: politiikkaan menevät korkeakoulututkinnon suorittaneista ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja suorittamattomista ne, jotka sinne kuuluisivatkin. Noin nyrkkisääntönä.
Tästä johtuen omaan tuttavapiiriini kuuluvista politiikkaan osallistumattomista, joita äänestäisin, kaikki sattuivat tällä kertaa olemaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kyseessä on toki osin tuttavapiirin vääristymästä, koska suhteettoman suuri osa tuntemistani korkeakoulututkintoa suorittamattomista on jo mukana yhteiskunnallisissa aktiviteeteissa siinä missä korkeakoulututkinnon suorittaneista tutuista vain harva.
Niin, ja mainittakoon vielä lopuksi että näissä kuntavaaleissa äänestin henkilöä joka ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa.)

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Uutiskatsaus 14/2017


1. Vihreää rautalankaa

Mainostetaan ensi alkuun Vihreä lanka -lehden järkevintä kirjoitusta kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen. Toimittaja Minna Rajainmäki on työskennellyt vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa toista vuotta. Tässä on sellaista tekstiä ja toimintaa, jota täytyy kunnioittaa. Olen toki eri kannalla useista asioista, mutta kunnoitan aina ihmistä, joka osaa nähdä asian eri puolet ja perustella näkemyksensä tolkulla. Tässä on pidetty silmät auki ja kriittisyys mukana.
Kannattaa lukea juttu ja ihmetellä.


2. Ja sitten odotetummasta lähteestä

Seuraavana otsikkolinkkinä toinen järkevä kirjoitus. Tällä kertaa Matias Turkkilalta, jolta nyt saattoi tämmöistä odotellakin. Kelpo sillanrakennusta. Valitettavasti on huomautettava, että oikean ja väärän puolivälissä ei ole kultainen keskitie. Siellä on ainoastaan jonkin verran vähemmän väärä kuin täysin väärä.


3. Tutkikaa Pudasjärven vesijohtovesi!

Jotain outoa siinä täytyy olla. Kunnanvaltuusto näet runnoi pöytään periaatepäätöksen, että vuonna 2025 joka kymmenennen kunnan asukkaan on oltava maahanmuuttaja. Pahoin pelkään ettei tällä tarkoiteta työllistyviä japanilaisia tai edes venäläisiä, vaan nimenomaan haittamaahanmuuttajia. Yrjöperskeles ruotikin jo tämän asian sen verran hyvin, että tyydyn lisäämään vain pari huomautusta.
Minähän pistin Pudasjärven boikottiin jo viisi vuotta sitten sen maanpetturuuspolitiikan takia. Yhtenä esimerkkinä mainitsen, kun oli tarve majoitukselle ja Pudasjärvi olisi ollut mitä sopivimmin hollilla. Päättävässä asemassa olevana ratkaisuni oli ajaa kunnan läpi naapurikunnan puolelle ja majoittua sinne. Kunta menetti tässä yhteydessä majoitustulot enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavasta määrästä henkilöitä. Eikä taannoin maastojuoksun SM-kisoissa majoitusta tullut myöskään hommattua Pudasjärveltä, vaikka kisat siellä olivatkin. Lukemattomia kertoja on jäänyt Pudasjärvellä syömättä tai tankkaamatta. Kerran tosin oli pakko tankata, mutta silloinkin vain kymmenen litraa että pääsee naapurikunnan puolelle. Samalla kävin huoltoasemalla paskalla, että jäisi Pudasjärvelle edes jotain muistoa käynnistä ja mielipiteenilmaus kunnan politiikasta.
Tuli muuten mieleen, että millainen paskamyrsky nousisi jos jokin kunta tekisi periaatepäätöksen, että sen asukkaista 90 % on oltava kantasuomalaisia? Sehän on ihan sama kuin Pudasjärven päätös, ainoastaan toisinpäin ilmaistu. Helsingin osalta se olisi jopa järkevä päätös, koska siellä asuu 15 % muita kuin suomalaisia. Ehkä se 10 % onkin ihan asiallista sakkia ja vain 5 % haittamamuja, tosin todennäköisemmin suhde taitaa olla juuri toisinpäin.


4. Hyvät, pahat ja rumat

Suomeen on palannut ja palaamassa kymmenittäin porukkaa, joka on ottanut osaa Syyrian taisteluihin. Kuten lähtöjen paljastuessa totesin, lähteminenhän on erinomaisen kannatettava asia, mutta palaaminen muuten kuin sinkkiarkussa olisi kovin harmillista. Sisäministeriö on luokitellut palaajat kolmeen ryhmään:
1. Terrorismiin sitoutuneet
Raportin mukaan turvallisuuden kannalta vaarallisimpia ovat terroristiset vierastaistelijat, jotka ovat sitoutuneet Daeshin (ISIS) terroristiseen aatemaailmaan ja ovat valmiita jatkamaan toimintaansa ja toteuttamaan iskuja palattuaan Eurooppaan.
- Heillä on yhteyksiä terroristisiin organisaatioihin ja henkilöihin. Heidän tavoitteenaan on myös usein rekrytoida uusia jäseniä toiminnan piiriin, raportissa todetaan.
2. Sitoutuneet mutta pettyneet
Raportin mukaan palaajien joukossa voidaan olettaa olevan myös henkilöitä, jotka ovat edelleen sitoutuneita Daeshin (ISIS) aatemaailmaan mutta jotka ovat pettyneet elämään Daeshin valloittamilla alueilla.
- Näihin liittyvän väkivallan uhkan lisäksi he voivat jatkaa toimintaansa palattuaan esimerkiksi rekrytoimalla uusia jäseniä ja levittämällä propagandaa, raportissa todetaan.
3. Pettyneet
Raportin mukaan osa palaajista saattaa olla pettyneitä sekä Daeshin (ISIS) aatemaailmaan että elämään Daeshin hallinnoimilla alueilla.
- Näiden tavoitteena voi olla unohtaa koko tämä vaihe elämästä ja siirtyä eteenpäin, raportissa todetaan.

Jako on erinomainen. Sitten vielä täsmennetään mitä näille ryhmille pitäisi tehdä:
1. Karkottaa Suomesta välittömästi.
2. Karkottaa Suomesta heti kun kiireellisemmästä ykkösryhmästä on päästy eroon.
3. Auttaa unohtamaan kyseinen vaihe elämästä ja siirtyä eteenpäin vaihtamalla ympäristöä eli karkottamalla Suomesta.
P.S. Ja juuri tämän kirjoitettuani saa lukea järkevintä tekstiä, mitä hallituksen myllystä on tullut koko sen istuma-aikana!


5. Hei, me riehutaan!

Poliisi lähti hakemaan kolmannen karkotuspäätöksen (mihin helvettiin niitä kahta jälkimmäistä tarvittiin?) saanutta afgaaniperhettä VOK:ista abouttirallaa kymmenen partion voimin. Tämä tulikin tarpeeseen, koska VOKissa alkoi oletetusti riehuminen. Tässä olisi ollut kätevää viedä riehujia samalla kyydillä Kabuliin. Eiköhän se äläbäwäläbä olisi alkanut vähitellen loppua, kun viisi ensimmäistä olisi marssitettu rautaisissa rannekoruissa mustaanmaijaan ja ilmoitettu, että nämä lähtevät sitten saattoreissulle ilman paluulippua ja seuraavat jotka eivät pidä turpaansa tukossa mahtuvat mukaan. Toivottavasti se järkevä poliisi, joka säilytti rauhallisuutensa selittäessään maahantunkeutujalle faktoja, ei joudu ongelmiin siitä että kertoi totuuksia. Kuten sen, että vastoin matun luuloa suomalaiset muuttivat Amerikkaan töihin eikä lorvimaan ja kun Suomeen hyökättiin, miehet eivät lähteneet täältä karkuun vaan jäivät sotimaan (videolla 11.00 alkaen). Haittamamujen raukkamaisuuden näkee siitäkin, että matuporukalla on ne harvalukuiset lapset tuossa tilanteessa mukana. Jokainen suomalainen mies olisi ensimmäisenä komentanut ja vienyt pikkulapset tilanteesta pois, kun taas nämä pelkurit ottavat heidät mahdollisen mellakan varalta ihmiskilvikseen.
Vaan jotkut pellet ne jaksavat ymmärtää. Nyt alkavat joukkokarkotukset Afganistaniin ja lentokentälle järjestettiin mielenosoitusta tätä vastaan. Kummallista että Hesarin kommenttiosasto on uutisessa auki. Sen verran tylyä tekstiä on ja etenkin peukutusten määrä on jo paljastava.
Nämä meille veronmaksajille kalliit operaatiot tulevat jatkumaan, sillä kielteisiä päätöksiä on jo 11 000 ja lisää on luvassa sitä mukaa kun ehditään käsitellä. Kalliiksi tulee, mutta monin verroin halvemmaksi kuin heidän tänne eläteiksi jäämisensä tulisi. Sitä paitsi käsittelyprosessiakin voisi nopeuttaa:
Kysymys 1: Oletko muslimi (tms epäonnistuneen kulttuurin edustaja)?
Kyllä -> "Kulttuurisi on suurin syypää maasi ongelmiin etkä halua siis siitä luopua. Hakemus hylätty."
Ei -> Kysymys 2: Oletko 18-50 -vuotias mies?
Kyllä -> "Tuon ikäisen miehen on oltava kotimaassaan taistelemassa asiansa puolesta. Hakemus hylätty."
Ei -> Kysymys 3: Oletko alle 18-vuotias ja miespuolinen?
Kyllä -> "Tutkimme ikäsi lääketieteellisesti. Siinä vaiheessa kun olet sen mukaan 18-vuotias, lähdet takaisin taistelemaan maasi puolesta. Siis viimeistään, jos hakemuksesi muuten osoittautuu aiheelliseksi."
Ei -> Siirretään tarkempiin tutkimuksiin. Turvapaikkahakemus hyväksytään, mikäli
1) Suomi tunnustaa kyseisen maan hallinnon olevan niin mätä, että kannattaa sen kaatamista
2) Hakijan todetaan olevan hengenvaarassa
3) Hakija ei ole syyllistynyt Suomessa rikoksiin, joista voidaan rankaista vankeudella.
Turvapaikkaoikeus päättyy välittömästi, jos yksikin näistä ehdoista lakkaa olemassa voimassa.


6. Lisää tällaisia!

Kuuba vaatii Suomea palauttamaan raiskauksesta tuomitut lentopalloilijat. Kiitos Kuuba! Ottakaa muut mallia. Voi kuinka suloista olisi, jos Irak vaatisi omat rikollisensa takaisin. Tai Somalia, jonne se raiskaajamurhaaja saatiin palautettua, valitettavasti vain 25 vuotta liian myöhään. Somaliaan on onnistuttu palauttamaan muutamia muitakin, mikä ei toki ole paljon mutta ihan hyvä alku.


7. Vaihteeksi näinkin päin

Suomalaiset ovat saaneet meluavista ja häiriköivistä matuista ihan riittävästi epämiellyttäviä asumiskokemuksia naapureina. Kuopiossa kävi tällä kertaa toisinpäin, kun 25-vuotias kantasuomalainen - tätä muistettiin korostaa - mies häiriköi monin tavoin naapurikseen muuttanutta 40-vuotiasta irakilaisnaista. Aina siihen asti, kunnes paikalle osuikin naisen samanikäinen sukulaismies, joka häiriköinnin alkaessa pätkikin miestä turpiin siihen malliin, että tämä sieppasi veitsen ja ehti vähän huitoa liiemmin vahinkoa aiheuttamatta, kunnes jäi taas tappiolle.
Oikeudessa tuli sitten tuomio. Erinäisiä sakkoja, koska isompaa vahinkoa ei sattunut. Syyttäjä vaati tuomiota myös irakilaismiehelle väkivallan käyttämisestä, mutta oikeus katsoi tapahtumat itsepuolustukseksi ja hylkäsi syytteet. Mistä propsit oikeuslaitokselle. Olisi saanut Irakin poika mäiskiä tyyppiä vähän enemmän ja kovempaakin. Ensinnäkin noin yleisesti siitä törkeydestä, että suomalaisena itseään pitävä kuvatus menee häiriköimään naista. Toiseksi siitä hyvästä, että mies parhaassa iässään häviää tappelussa keski-ikäiselle arabille. Mokomasta häpeästä sietääkin saada turpiinsa. Ilmankos sakot olivat niin vaatimattomat, ilmeisesti tappiosta koettu häpeä katsottiin rangaistuksesta sinänsä.


8. Ruotsalaiset kotouttavat

Hetken jo luulin, että Ruotsissa järki voittaa. Uutisessa kerrottiin, että matuja päätyy vankilaan! Tarkemmin luettuna kävikin ilmi, että heitä rekrytoidaan vanginvartijoiksi. Mikäs siinä, siellä varmasti pääseekin töihin tuttujen kanssa. Onhan Ranskan vankiloissakin jo 60 % vangeista muslimeja, vaikka uskonnolla ei olekaan mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.


9. Hollannin jytkis

Kun patriootit (joita media kutsuu äärioikeistoksi) eivät saaneetkaan yhtä suurta voittoa kun odotettiin, niin siitäkös riemu repesi. Tulos julistettiin tappioksi ja suunnanmuutokseksi. Siis tilanne, jossa paikkamäärä kasvoi kolmanneksella! Orwell kirjoitti teoksen 1984 varoitukseksi, ei ohjekirjaksi.


10. Peitto pölisemään

Mikäli ei ole vielä tullut selväksi hitaammille, niin nyt luulisi ymmärryksen kasvaneen. Turkin pääministeri Erdogan kehotti Euroopassa asuvia turkkilaisia tekemään viisi lasta. Tämä oli sodanjulistus. Muslimit aikovat vallata Euroopan lisääntymällä ja siirtolaisuudella. Nyt se vain sanottiin ääneen.
Huolestuttavin piirre tässä on se, että muslimeilla on maanpettureiden takia Euroopassa myös päätösvaltaa. Esimerkiksi äskeisissä Hollannin vaaleissa Hollannin etua ajavat puolueet olisivat varmasti saaneet suuremman ääniosuuden, jos vaaleissa äänioikeus olisi ollut vain hollantilaisilla. Nyt pääsi äänestämään myös moni sellainen, joka on saanut kansalaisuuden maanpettureiden päätöksellä.
Toki tämä kalahtaa lopulta omaan nilkkaan. Jos muslimit valtaavat Euroopan, kuka heitä täällä enää elättää kun eurooppalaisia ei enää ole?


11. London Bridge is falling down...

Olin painanut koko päivän töissä ja illansuussa kotona Salli sitten kysyi, olenko tietoinen mitä Lontoossa on tapahtunut. Vastasin että muutama tunti sitten sain tietää, että siellä on taas terrorisoitu mutta siinä vaiheessa ei ollut tietoa tekijästä joten eipä tehdä hätäisiä johtopäät... yep, taas muslimi.
Salli: - Kuvien perusteella ei näyttänyt mitenkään perusbritiltä vaan varsin hyvin ruskettuneelta.
Jaska: - No eikös se ala jo olla perusbritti?
Salli: - Joo, perusbritti versio 2.0.


12. Kädenpuristus

Merkel pääsi tapaamaan Trumpia toisella yrittämällä, kun lumimyrsky oli laantunut. Pääuutiseksi nousi kuvaustilaisuus, jossa Trump ja Merkel eivät kätelleet (olivat näin kyllä tehneet aiemmin). Tästä sitten nostettiin mekkala, vaikka luulisi että suvaitsevat toimittajat olisivat tyytyväisiä: Trump osoitti kunnoitusta islamia kohtaan kieltäytymällä kättelemästä naista.


13. Aprillia

Puoluejohtajilta kysyttiin, mitä aprillipiloja he toivoivat todeksi. Pohjat veti ennakkosuosikki Ville Niinistö, joka toivoi että vain aprillipäivänä olisi valeuutisia, jotka eivät ole totta. Nyt hänen mukaansa on aprillipäivä 365 päivää vuodessa. Kerrankin olen Niinistön kanssa samalla kannalla! Etenkin kun Niinistö itse levitti virheellistä tietoa heti aprillipäivän jälkeen. Mutta sattuuhan sitä lipsauksia ja Niinistö itse pyysi anteeksi virhettään. Se on sitten eri asia kun vääristyneen tiedon levittely on tarkoituksellista, kuten vanhalla medialla. (Eiköhän muuten porukalla sovita, että ruvetaan käyttämään demagogisesti järkevämpää termiä "vanha media" kuin kyseiselle instanssille epäreilua etua antava "valtamedia".)


14. Syö silliä

Niinistön olisi Vihreän langan ja Hesarin sijaan kannattanut lukea enemmän MV-lehteä, jonka aprillipila oli sentään sellainen että sen tunnisti heti aprillipilaksi.


15. Juo kuravettä

Kansainvälisessä sarjassa parhaaseen suoritukseen ylsi Venäjän ulkoministeriö. Sen Twitter-tilillä kehotetaan soittamaan suurlähetystöön apua tarvittaessa. Valitkaa:
1, jos haluatte tilata puhelun venäläiseltä diplomaatilta vastustajallenne
2, jos haluatte käyttää venäläishakkereiden palveluja
3, jos haluatte pyytää häiritsemään vaaleja.
Pari vaihtoehtoa jäi vielä puuttumaan, joten lisätään ne tähän:
4, jos haluatte murhata opposition edustajan
Ja lopuksi Neuvostoliiton kaikuja muistellen:
5, jos haluatte tankkeja pääkaupunkinne kaduille palauttamaan oikean ideologisen linjan.


16. Päälle

Kansallisen sarjan voiton vei Hesari, jossa erikoislääkäri kirjoittaa olleensa yhteiskunnalle pelkkä kuluerä 25-vuotiaaksi asti ja kuinka paljon halvemmaksi tulevat turhikset. Pilana tämä olisi tietysti voittaja jopa kansainvälisessä sarjassa, mutta kaksi seikkaa pudottaa sen pistesijalle.
Ensinnäkin ei ole lainkaan uskottavaa, että olisi olemassa niin yksinkertaista lääkäriä, ettei tajuaisi tekstissä olevia lepakon mentäviä reikiä. Kuten nyt esimerkiksi sitä, että käytännössä jokainen akateemisen koulutuksen saava on menoerä 25-vuotiaaksi ja kaikki muutkin vähintään 20-vuotiaaksi. Kuinka muuten tältä voitaisiin välttyä kuin pakkosteriloimalla kaikki maan asukkaat ja ottamalla sisään vain koulutettuja, lapsettomia siirtolaisia? Ja jos näin tehtäisiin, kuinka moni olisi halukas tulemaan kun tietää ensimmäisen asian olevan klips-klips itselle?
Toiseksi pilassa tehtiin etikettivirhe, sillä ilmeisesti vahingossa se julkaistiin vasta toinen päivä huhtikuuta eikä aprillipäivänä.


17. Oletitko juuri sukupuoleni?

Kauneusbloggaaja Henry Harjunsalo turhautui havaittuaan olevansa joka kerran ainoa, jolta HKL:n lipuntarkistajat pyytävät lipun esittämisen jälkeen henkilöllisyystodistuksen. Syy selviää kuvista. Henry näet pukeutuu naiseksi, jolloin etunimi ja olemus ovat ristiriidassa. Mietinpä vaan, eikö närkästymiseen olisi vielä enemmän aihetta, jos henkkareita ei kysyttäisi? Meinaan että "sori vaan transu, tuo ei mene läpi vaan huomaa kyllä että olet mies."
Tosin onhan se niinkin, että kuvista päätellen saisivat HKL:n tarkastajat käydä optikolla. Kyllä, näkee selvästi että kyseessä on transu. Itse asiassa meikkauksen tulokset ovat sitä luokkaa, että piti tarkistaa olinko tosiaan lukenut otsikon oikein. Joo, luki siinä "kauneusbloggaaja" eikä "kauheusbloggaaja."
Jos tästä tapauksesta seuraa kielto henkkaritarkastukselle, niin sittenhän kuka tahansa saa matkata vaikka lastensa koulumatkakorteilla.


18. Yritellään

Hesburger-ketjulla miljoonaomaisuuden tehnyt Heikki Salmela puhuu asiaa yrittämisestä. Yhteiskunnan tulisi olla työhön eikä passiivisuuteen kannustava. Etenkin nuorista on huolestuttava. Jopa halukkaiden on vaikeaa saada töitä. Toisaalta tuet passivoivat. Nykyään eivät esimerkiksi mansikkatilalliset edes ota suomalaisia nuoria töihin, koska kokemukset ovat niin huonoja. Ei viitsitä tehdä, kun pappa betalar. Kuka on kahdenkymmenen vuoden kuluttua se pappa, joka betalar, jos ei ole opittu työntekoon? Nyt on paitsi yhteiskunnan, myös kansalaistalkoiden paikka.
Nimimerkillä "omat lapset eivät saa senttiäkään viikkorahaa, mutta viimeksi tänään maksoin monta kymppiä tehdyistä työurakoista."


19. Digiloikka jorpakkoon

Suomen koulutusihme on romahtamassa. Entinen Pisa-tähti on vajoamassa taivaanrannan taa. Kasvatustieteen professori (poistin juuri varmistimen) luetteli kolme konstia, joilla ongelma kuulemma ratkeaa:
1. Digiloikka auttaa
2. Paljon osaamista erilaisista tavoista oppia
3. Vuorovaikutustaitoja opitaan kaikilla tasoilla
Näillä ohjeilla saatetaan saada tyhjää jauhavia paperinpyörittäjiä, mutta ei kyllä sellaisia joiden verotuloilla heidän palkkansa maksetaan. Luetellaanpa ne kolme asiaa, joiden takia osaamistaso on vajonnut alas, perustellaan ja ratkaistaan:
1. Haittamamut
Kun luokassa on sellaisia jotka eivät osaa kieltä, ei kiinnosta oppia eikä ole välttämättä edes siihen tarvittavia kognitiivisia kykyjä, voi jokainen kuvitella helposti mitä se tekee opetuksen ja oppimisen tasolle. Ratkaisu: Haittamamut sinne minne kuuluvatkin.
2. Resurssointi
Kouluihin ei enää ole varaa palkata esim. sijaisia, monissa paikoissa on voimassa sijaispalkkauskielto ellei opettajan poissaolo kestä muutamaa päivää pidempään. Tämä kertoo jo aivan liikaa siitä, mikä pää edellä koulutuksessa mennään. Samaan aikaan erityisoppilaita on yhä enemmän (haittamaahanmuutto vaikuttaa suuresti tähänkin) ja resursseja kuluu surkealla panos-tuotos -suhteella. Ratkaisu: Sijaispalkkauskiellot laittomiksi, sijainen palkattava aina vaikka sakon uhalla, sivutuotteena saavat opettajaksi opiskelevat arvokasta työkokemusta. Tasokurssit takaisin peruskouluun! Paljon muutakin vastaavia tehokkuustoimia.
3. Digiloikka
Olen joutunut omien lasten takia seuraamaan tätä älyttömyyttä. Okei, digitalisointi on erinomainen asia äidinkielessä ja useimmissa reaaliaineissa eikä se kielissäkään huono ole. Mutta matemaattisissa aineissa se on pelkkä riesa. Aikaa menee ohjelmien opetteluun ja osaamisen taso putoaa entisestään, kun ei ehdi oppia ymmärtämään itse asiaa. Ratkaisu: Digitalisoidaan vasta sitten kun siitä on hyötyä muillekin kuin laitevalmistajille.


20. Tasa-arvon puolesta

Kauanpa sitä piti odotella, kunnes mädätys etenee saunaan asti. Nyt aletaan vaatia uimahallien saunoihin oikeutta pitää uikkareita päällä. Minkäpäs muun takia kuin siksi, että alastomuus on niin kovasti ahdistavaa joillekin ulkomaalaisille. Tähän on toki olemassa yksinkertainen ratkaisu. Voi olla tulematta saunaan.
Yksi monista suomalaisen saunan loistavista puolista on sen tasa-arvoisuus. Uimahallin saunassa ovat yhtä alastomina niin vuorineuvos kuin pitkäaikaistyötön. Armeijan saunassakaan ei pokkuroida. Jos kenraali astuu munasillaan saunaan, jossa ylälaude on täynnä alokkaita, niin hän istuu kiltisti alemmalle lauteelle. Tästä suomalaisen yhdenvertaisuuden periaatteesta ei tingitä!


21. Historiaa

Ex-pornotähti kertoi jääneensä koukkuun potenssilääkkeisiin. Tämä olikin historiassa ensimmäinen kerta, kun potenssilääke aiheuttaa riippuvuuden - yleensä seuraus on päinvastainen.


22. Kaula-aukko

Otsikon laatija ei kyllä ajatellut nokkaansa pidemmälle: "Sharon Stone, 59, tyrmää edelleen – harva liki kuusikymppinen pystyy kantamaan näin huikaisevan syvään uurretun kaula-aukon"
Kyllähän asia on juuri päinvastoin. Vain harvalla kuusikymppisellä tissit näkyisivät tuosta kaula-aukosta. Näkymän saamiseksi useimmilla kaula-aukon pitäisi olla niin syvä, että ensimmäiset karvat pilkottaisivat.


23. On totuuden aika

Seurapomo kohautti uutuuskirjassaan ja paljasti, että naispelaajien palkkauksessa myös ulkonäkö ratkaisee. Esimerkkinä mainittiin Dubravka Rakic (kuvia), joka ei ollut testeissä yhtä vakuuttava kuin toinen vaihtoehto mutta kieltämättä vaikuttavampi ja sai paikan. No tämä systeemihän nyt ei ole mikään uutinen, mutta sen ääneen sanominen toki on. Kyllähän asia on niin, että jos naisurheilussa tulokset ratkaisisivat eniten, he kilpailisivat miesten kanssa samassa sarjassa. Ja jos ette muka usko tätä, niin miksi sitten klikkasitte tuota kuvalinkkiä?


24. Maratonin ME Suomeen!

Laura Manninen otti osaa sisäratamaratonille New Yorkissa ja rikkoi vanhan halli-ME:n (epävirallinen, maraton ei ymmärrettävistä syistä ole virallinen hallimatka) yli kahdella minuutilla. Virallisiksi hallituloksiksi hyväksytään vain enintään 200 metrin radalla tehdyt tulokset, joten juoksu tarkoitti radan kiertämistä 211 kertaa. Luulisi että siinä menee pää pyörälle. Aika jäi Mannisen ulkoennätyksestä vain noin minuutin, tulos oli 2.42.31 jota voi suhteuttaa maailmankartalle toteamalla, että kyseisellä vauhdilla Cooperin testissä tulos olisi 3115 metriä. Nyt se piti vain juosta 13,5 kertaa peräkkäin.


25. Maastosimahdus

Maastojuoksun MM-kisat järjestettiin Ugandassa. Järjestelyt onnistuivat erinomaisesti afrikkalaisstandardeilla mitaten ja välttävästi jopa normistandardein. Miesten kisassa radalle pääsi ulkopuolinen juoksemaan irtioton tehneen ugandalaisen Joshua Cheptegain ja toisena tulleen Kenian Geoffrey Kamwororin väliin (videolla kohdassa 43:00 alkaen) Ugandan lippua liehuttaen, mutta ei siinä mitään häiriötä onneksi tapahtunut. Muutakin pientä toki kisoissa sattui.
Itse kilpailussa nähtiin huikea sammuminen, kun Cheptegai simahti viimeisellä kierroksella. Olinkin jo ihmetellyt, sillä silmäni mukaan hän veti muutamaa kilometriä ennen maalia noin 2:45 -kilometrivauhtia pitkään ja maastossa sillä kyydillä pitää noutajan saapuakin. Niinhän siinä lopulta kävi, mutta Cheptegai hoippui lopulta maaliin (videolla kohdasta 47:50) sijalla 30. Mikä toi Ugandalle joukkuepronssia vain kolmella pisteellä ennen Eritreaa, sillä Cheptegai oli ugandalaisista neljäs ja viimeinen, joka laskettiin tuloksiin. Tosin seuraavanakin maaliin tuli ugandalainen, joten suoritus ei ollut ratkaiseva samaan tapaan kuin aikoinaan Pariisin olympialaisten maastojuoksussa samaan tyyliin perille hoippuneen ja Suomelle kullan ratkaisseen Heikki Liimataisen suoritus.
Afrikkalaisten ylivoima oli uskomatonta. Paras ei-afrikkalainen oli Australian Patrick Tiernan, kolmastoista. Naisten kisassa Kenia otti kuutoisvoiton ja paras ei-afrikkalainen oli sijalla 22. Tällä kertaa afrikkalaisilla oli vielä kotikenttäetu kuumassa ilmastossa, mutta maastojuoksussa he ovat muutenkin jyränneet vielä enemmän kuin radalla. Syynä on harjoittelu maasto-oloissa, mahdollisuus erikoistua maastojuoksuun ja osuvampi kilpailuajankohta. Edellisen kerran joku muu kuin afrikkalainen on ottanut maastojuoksun MM-mitalin miehissä 2001, jolloin Ukrainan maastospesialisti Serhi Lebid oli hopealla. Edellisen mestaruuden otti muuan Carlos Lopes 1985... Naisten puolella sen sijaan USA:n Shalene Flanagan otti pronssia ja Australian Benita Johnson kultaa 2004.


Loppukevennys: Kun kissa on poissa...

Nettihitiksi nousi video kaksivuotiaiden kaksoispoikien yöllisistä puuhasteluista. Jotenkin vaikutti tutulta...