Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 29. joulukuuta 2012

Mikroilmasto

Joulun aikana tuli istuttua joitakin satoja kilometrejä auton ratissa. Matkan varrelle osui semmoinen useamman kymmenen kilometrin mittainen tienpätkä, joka on minulle nuoruudesta hyvin tuttu - varmaan satoja kertoja auton kyydissä ja kymmeniä kertoja polkupyörällä. Oli napakka pakkassää ja puhetta lämpötilasta, kuinkas muuten. Kello oli tuossa vaiheessa keskipäivän kantturoissa.

Tutulle tielle käännyttäessä päätin vähän pelleillä Sallin kustannuksella. Auton lämpömittari näytti -20 astetta Celsiusta (ulkolämpötila, onneksi nykydieselit ovat sisältä lämpimiä noillakin keleillä). Ilmoitin että kohta muuten jäähtyy. Ja eikös mitä, lämpötila putosi arvoon -23. Totesin että kohta taas lämpiää. Muutaman kilometrin päästä mittari näytti -20. Tässä vaiheessa Salli kysyi, että mitä hittoa?

Selitin että tämä tie on nuoruudesta hyvin tuttu. Tiedän tasan tarkkaan, missä kohtaa on lämmintä ja missä kohtaa kylmää. Paikat ovat samoja niin kesällä kuin talvellakin, lämpötila on tasainen vain silloin kun sataa. Talvisaikaan kovilla pakkasilla tai kesäaamuina ja -iltoina korkeuserot vaikuttavat, mutta muuten kyseessä on paikallinen mikroilmasto. Ja ne olivat käyneet aikoinaan tutuiksi.

Siinä keskustellessamme mittari oli vaihtanut lukeman arvoon -22. Totesin että jaaha, on taas vähän jäähtynyt. Mutta eipä tämä mitään. Odotapa muutama kilometri, niin tipahtaa lisää. Sitten tutun tienristeyksen kohdalla totesin, että nyt. Kohta ollaan paikassa, jossa on aina kylmää. Laskettiin mäki alas ja taulussa luki -24. Sanoin että seuraavaksi ollaan Lälläveden (sori Yrjöperskeles, lainaan keksimiäsi paikannimiä) kirkonkylän kohdalla. Ja siinä on sitten lämmin, se paikkakunta on ihme lämpötaskussa. Kiivettiin mäki ylös ja mittari näytti -22. Salli sanoi että helppoakos tuo on, aina mäen päällä on lämpimämpää ja notkossa kylmää. Vastasin että odotapa hetki. Jyrkkä mäki alas, mittari näytti -21, vielä kerran ylös ja lukema oli -20. Eli lämpötila nousi koko ajan huolimatta korkeuseroista. Lälläveden kirkonkylä sijaitsee noilla kahdella kukkulalla ja niiden välisessä notkossa ja siellä on aina lämpimämpää kuin ympäristössä.

Kirkonkylän ohitettuamme lämpötila putosi taas lukemiin -22 - -24 seilaten tasaisesti sitä väliä parikymmentä kilometriä. Ylitettyämme pienen joen kylmimmässä kohdassa ilmoitin, että seuraava mäntykangas on sitten koko reitin lämpimin kohta. Niinpä - mittari näytti kohta -19. Sieltä alkoi lasku, jossa lämpötila putosi yhden kilometrin matkalla kolme astetta ja oli jonkin ajan kuluttua -23. Tässä vaiheessa Salli alkoi epäillä, että minulla on jossakin kohtaa hanikka josta lämpömittaria pystyy säätämään.

Ala-Tölöviön kirkonkylää lähestyttäessä on paikka, jossa on aina kylmempää kuin muualla. Siellä oli ennustetusti tienpätkän kylmin kohta, -25 astetta. (Tämä lukema alitettiin vasta vähän ennen Huitsinnevadaa tuloksella -26 astetta, mutta Huitsinnevadaan vievä tie ei enää ole sitä samaa mistä tässä puhutaan.) Salli kysyi, onko Ala-Tölöviö myöskin samanlaisessa lämpötaskussa kuin Lällävesi, kun sinnekin noustaan mäki ylös. Ilmoitin että ei muuten ole. Eikä ollut, lämpötila pysyi -24:ssä muutaman kilometrin Ala-Tölöviön molemmin puolin.

Lämpötilat saattavat muuttua monella asteella lyhyellä matkalla. Ja nimenomaan ennustettavasti, sillä aivan säännöllisesti paikassa X on lämpimämpää kuin parin kilometrin päässä paikassa Y.

Lämpötilan lisäksi myös tuuliolosuhteet saattavat vaihdella paikallisesti. On ilmiselvää, että rannikolla tuulee enemmän kuin sisämaassa, mutta jopa läheisten paikkojen välillä on suuria eroja tuulioloissa. Sanotaan, että huipulla tuulee ja tämä on tietysti totta. Mutta se ei ole koko totuus. Jos paikan X molemmin puolin on ylevämpää maata, paikka X saattaa olla joko poikkeuksellisen tyyni tai poikkeuksellisen tuulinen. Tyyni se on siinä tapauksessa, että seudulla vallitsevat tuulet puhaltavat notkoa vastaan kohtisuoraan. Tuulinen siinä tapauksessa, että notko sijaitsee tuulen suuntaisesti. Erityisen tuulinen se on silloin, mikäli notko on muodoltaan suppilomainen. Eräs urheilukenttä on sijoitettu juuri tällaiseen paikkaan ja siellä tehdyt tulokset ovat yleensä säästä riippumatta tuulituloksia.

Yllättävää kyllä, myös sademäärissä on paikallista vaihtelua. Jostain syystä säärintamat pysähtyvät usein samoihin paikkoihin, jolloin X:ssä sataa ja parin kilometrin päässä Y:ssä ei. Eräs esimerkki tästä ilmiöstä on kesäisin Sodankylän ja Vuotson välillä. Sodankylässä on tasaisen harmaata tihkusadetta, mutta Porttipahdan kohdalla pilviverho rakoilee ja Vuotsossa on jo ihan kirkasta. Tässä tietysti matkaa paikkakuntien välillä on sata kilometriä, mutta vastaavanlaisia ilmiöitä on havaittavissa lyhyemmilläkin matkoilla.

Keskimääräinen lämpötila, tuulisuus ja sademäärä saattavat siis vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Miljoonien eurojen arvoinen kysymys kuuluukin, miksi mikroilmastoja ei ole tutkittu enemmän. Kysymys on todellakin miljoonien eurojen arvoinen. Esimerkiksi Huitsinnevadan kuntakeskuksen lähellä on kaksi asuinaluetta eri puolilla kirkonkylää. Väitän näppituntumalla, että toisessa niistä kirkkaalla säällä sekä kesällä että talvella lämpötila on keskimäärin kaksi astetta vähemmän kuin toisessa. LVI-insinööri voi tuosta helposti arvioida, kuinka suuri vaikutus tällä on vuotuisiin lämmityskustannuksiin.

Kuvitellaanpa, että Huitsinnevadan kunta olisi suunnittelemassa uutta kaavoitusta. Miten olisi, jos kunnalla olisi käytössään tutkimusdataa useiden vuosien ajalta eri puolilta kuntaa. Dataa, josta kävisi ilmi, millainen on keskimääräinen lämpötila, sademäärä ja tuulisuus missäkin kohdassa. Näitä tietoja hyödyntämällä voitaisiin asuinalue kaavoittaa paikkaan, jossa on keskimääräistä lämpimämpää, vähäsateisempaa ja tyynempää.

Mikäli asuinalue kaavoitetaan lämpötaskuun, säästyy asukkaalta vuosittain pitkä penni lämmityskustannuksissa. Puhumattakaan nyt näinä kovasti mainostetun ilmastonmuutoksen aikana tapahtuvista vaikutuksista energiankulutukseen ja -tarpeeseen.

Vähäinen sademäärä puolestaan vaikuttaa positiivisesti asumismukavuuteen. Ja tuskinpa vähäisemmällä kosteudella on myöskään huonoa vaikutusta nykyisin niin yleisiin homevaurioihin.

Tuulisuuden merkitys viihtyvyyteen on yllättävän suuri. Eipä pihalla liiemmin tee mieli oleskella viileillä säillä, jos jatkuvasti käy pureva tuuli. Toisaalta kesäiltoina itikat pysyvät kauempana, mutta se lieneekin ainoa hyöty. Etenkin kun tuulisuus tietysti lisää lämmityskustannuksia - paikallaan oleva ilma ei tuo kylmää rakennukseen.

Olisi varsin mielenkiintoista, jos joku meteorologi vääntäisi väitöskirjan tutkimalla jonkin seudun mikroilmastoja. Tällä voisi olla jopa käytännön merkitystä, kuten kaavoituksen kannalta todettiin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kannaksen kautta

Karjalan kannas on vaikein paikka,
Karjalan kannas on kunniapaikka
taistella Europan silmien alla,
vastata sortohon vapautumalla,
kilpenä torjua, kalpana estää
(Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu 1911)

Eino Leinon profetiamainen runo on todellakin kirjoitettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Kannakset ovat perinteisesti olleet strategisesti tärkeitä paikkoja. Niiden kautta kulkevat tiet, niiden hallinta antaa mahdollisuuden kontrolloida liikennettä kahden maa-alueen välillä. Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet, syvängöt ja salmet. Tässä blogin lukijoille joululahjana kannakset, tällä kertaa aakkosjärjestyksessä siitä syystä että kannaksen leveyden määrittely on vähintäänkin epämääräinen käsite.

Aucklandinkannas. Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisosaa erottaa muusta saaresta kapeimmillaan viitisen kilometriä leveä kannas. Tähän rakoseen uusseelantilaiset keksivät sitten rakentaa suurimman kaupunkinsa. Ainoana etuna mainittakoon, että kaupungissa on kaksi satamaa. Toisaalta jos haluaa siirtää paattinsa satamasta toiseen, pitää purjehtia noin 800 km.

Aunuksenkannas. Laatokkaa ja Äänistä erottaa noin 125 km levyinen kannas. Kannaksen eteläosassa on järviä yhdistävä Syväri, jonka lähettyvillä Suomen armeija oli kaivautuneena asemasodan aikana 1942-44.

Chignectonkannas. 24 kilometrin levyinen kannas yhdistää Nova Scotian provinssin Kanadan mannermaahan. Strategisesti tärkeän sijaintinsa takia kannaksella on käyty lukuisia taisteluja 1600- ja 1700-lukujen sodissa niin intiaanien ja eurooppalaisten välisissä kuin keskinäisissä kahinoissakin. Erikoisinta on, että siellä taisteltiin jopa Yhdysvaltain vapaussodassa.

Gibraltarinkannas. Gibraltaria, tuota Espanjan lihasta törröttävä piikkiä yhdistää Espanjaan kilometrin levyinen kannas. Erityisen nyrpeästi espanjalaiset katsovat brittien hallussa olevaa niemen pohjoisosaa - he eivät näet hyväksy sitä, että britit levittivät omistustaan linnoitetun muurin pohjoispuolelle vuoden 1704 jälkeen. Sotku syntyi, kun Utrechtin sopimuksessa ei määritelty rajaa tarkasti. Tätä nykyä kiistellyllä alueella sijaitsee mm. Gibraltarin lentokenttä. Britannia ja Espanja ovat päässeet jonkinmoiseen sopimukseen, jossa britit saavat käyttää aluetta mutta tunnustavat Espanjan kiistävän omistusoikeuden. Gibraltarin lentokenttä on suureksi osaksi ollut pakko rakentaa mereltä vallatulle maalle, kun maapläntin leveys ei muuten riitä laskeutumiseen. Jos jostain syystä espanjalaisten käsitys rajasta hyväksyttäisiin, jäisikö osa lentokenttää brittien haltuun, se kun on kiistatta heidän mereltä valtaamaansa maata?

Goose Green. Falklandsaarten niukasti suurimman ja ylivoimaisesti asutuimman saaren Länsi-Falklandin jakaa miltei kahteen yhtä suureen osaan vain reilun kilometrin levyinen kannas. Ylivoimainen enemmistö saarten noin kolmesta tuhannesta asukkaasta asuu pääkaupunki Port Stanleyssa, mutta kannaksella sijaitseva Goose Greenin kylä on saarten toiseksi suurin 70 asukkaalla. Falklandin sodan aikana kannaksella käytiin sodan ensimmäinen merkittävä maataistelu. Miehistöltään lähes tasavahvoin pataljoonan suuruisin joukoin käyty taistelu päättyi odotetusti argentiinalaisten tappioon. Kaatuneita oli yhteensä 64, yksi heistä brittipataljoonan komentaja everstiluutnantti Herbert Jones, jolle myönnettiin kuoleman jälkeen Viktorian risti.

Karjalan kannas. Suomalaisille vain lyhyesti Kannas, mikä kertookin kaiken oleellisen. Siitä, mitä siellä tapahtui 1944, kiistellään yhä. Muu tulikin tästä kannaksesta kerrottua jo tämän jutun alussa.

Keskisaarento. Kalastajasaarennon yhdistää muuhun Petsamoon reilun kahden kilometrin levyinen kannas. Siitä vain pieni kaistale kuului Tarton rauhan mukaan Suomelle. Saarennon kärjessä ollut Vaitolahden kylä olikin käytännössä vain laivayhteyden välityksellä Petsamoon. Talvisodan jälkeen Petsamo jäi muilta osin Suomelle, mutta Vaitolahden neukut vaati, ettei pelkäis Leningraadi.

Khalkidiken kannakset. Khalkidiken provinssi pohjois-Kreikassa haarautuu eteläosastaan kolmeen Egeanmereen törröttävään niemeen: Kassandreia (kannas kapeimmillaan alle 1 km, siitä kaukaisimpaan niemenkärkeen linnuntietä 48 km), Sithonia (alle 6 km, 39 km) ja Athos (2 km, 47 km). Kassandreian kannaksen poikki on jo antiikin ajalla kaivettu nykyäänkin käytössä oleva kanava. Tunnetuin niemistä on Athos siellä sijaitsevien luostareidensa takia. Niemi on oma hallintoalueensa, jossa asuu nykyään parituhatta munkkia. Ulkopuolisten vierailuun alueelle tarvitaan erillinen lupa, joka myönnetään vain miehille. Aikoinaan Kreikan kulttuuriministerinä toiminut tunnettu laulaja Melina Mercouri ilmoitti tulevansa paikalle vaikka helikopterilla, jolloin munkit ilmoittivat yhtä tyynesti ampuvansa kovilla. Mercouri hävisi pokka pitää -ottelun. Naisten kielto alueelta koskee jopa naaraspuolisia tuotantoeläimiä, kuten lehmiä ja kanoja.

Korintin kannas. Vajaan kuuden kilometrin levyinen kannas yhdistää Peloponnesoksen niemimaan Kreikkaan. Itse asiassa useimmissa kielissä sana kannas, isthmus tulee kreikankielisestä niskaa tarkoittavasta sanasta ἰσθμός isthmos. Jo antiikin kreikkalaiset suunnittelivat kannaksen poikki kanavaa, mutta tyytyivät kuitenkin 2600 vuotta sitten rakennettuun kivitiehen, jota pitkin kyettiin vetämään pieniä aluksia. Keisari Nero aloitti rakennustyöt, jotka jäivät pahasti kesken. Kanava valmistui sitten 1800-luvun lopulla. Valitettavasti vain 21 metrin levyinen kanava on liian kapea nykyiselle laivaliikenteelle.

Kran kannas. Noin 50 km leveä kannas yhdistää Malaijin niemimaan Thaimaahan ja Burmaan. Kannaksen poikki on suunniteltu kanavaa, joka jonkin verran lyhentäisi laivamatkaa Itä-Aasiasta Euroopaan. Ajansäästö ei matkassa olisi merkittävä, mutta yliliikennöidyn Malakansalmen paine helpottuisi huomattavasti. Toistaiseksi ei ole edetty piirrustuspöytää pidemmälle.

La Coupée. Ranskan rannikon lähellä olevista Britannialle kuuluvien Kanaalisaarten pääsaarista pienin on Sark. Saari on jakautunut kahteen osaan, joita yhdistää toisiinsa vajaan sadan metrin levyinen kannas, jonka molemmin puolin on satametrinen pudotus mereen. Suojakaiteet kannakselle rakennettiin 1900; sitä ennen lapset etenivät kannaksen yli kontaten, ettei tuuli puhaltaisi heitä mereen.

Panamankannas. Kannas sulkeutui noin kolme miljoonaa vuotta sitten. Tällöin tapahtui melkoinen eläinvaellus Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä. Maanosiin oli kehittynyt erilaiset eläimistöt, jotka pääsivät tuolloin valloittamaan vastinlajiensa ekologisia lokeroita. Yleisesti ottaen pohjoisen lajit olivat menestyksekkäämpiä etelässä kuin etelän lajit pohjoisessa. Nykypäivänä kannas tunnetaan piakkoin satavuotisjuhliaan viettävästä Panaman kanavasta, jonka rakentaminen oli aikansa haasteellisin projekti. Aluksi piti hommata Panamalle itsenäisyys Kolumbiasta, sitten selättää keltakuume, lakkoilevat työntekijät ja Gaillardin kallioleikkaus.

Perekopinkannas. Krimin niemimaan yhdistää Ukrainaan kapeimmillaan kahdeksan kilometrin levyinen kannas. Strategisen merkityksensä takia se oli linnoitettu jo antiikin aikana. Toisessa maailmansodassa akselivallat saivat kannaksen haltuunsa viisi päivää kestäneiden taistelujen jälkeen syyskuun 1941 lopussa. Linnoitettu Sevastopol Krimin niemimaalla piti puoliaan vielä seuraavan vuoden heinäkuuhun asti.

Suezinkannas yhdistää Afrikan Euraasiaan. Vajaan kahdensadan kilometrin mittaisen kannaksen poikki avattiin avoin merikanava 1869. Tämä nosti jo aiemmin strategisesti tärkeän alueen merkityksen uusiin sfääreihin. Toisessa maailmansodassa saksalaisten tavoite oli Suez, 1956 Egyptin kansallistettua kanavan ranskalaiset ja britit yhteistyössä (!) valtasivat kanavan joksikin aikaa aina YK:n väliintuloon asti. Kanava oli suljettuna kuuden päivän sodasta 1967 aina vuoteen 1975 asti. Siinä välissä käydyssä Jom Kippur -sodassa israelilaiset joukot ylittivät kanavan ja miehittivät joksikin aikaa palan Afrikkaa.

Sulawesin saaren kannas. Vanha kansa tuntee maailman 11. suurimman saaren paremmin nimellä Celebes. Sen pohjoisosa on noin 700 km pitkä, leveimmillään noin satakilometrinen niemimaa. Saaren pääosasta sitä erottaa kapeimmillaan noin 25 km levyinen kannas.

Tehuantepecinkannas. Parisataa kilometriä leveä kannas on Meksikon kapein kohta. Se ei paljon poikkea muista Keski-Amerikan kannaksista leveydeltään, mutta kulkureittinä se oli helpoin aina Panaman kanavan rakentamiseen asti. Kanavan rakentamista pidettiin 1800-luvulla sen pituuden takia mahdottomana, mutta laivoja varten suunniteltiin jättiläismäistä, neliraiteista rautatietä. Suunnitelmat kariutuivat kustannuksiin ja Panaman kanavaan. Nykyään kannaksen entinen merkitys on muisto vain.

Vienankannas. Kolmas niistä kannaksista, joiden kautta unelmoitiin Suur-Suomen rajan kulkevan. Erottaa Äänistä ja Vienanlahtea toisistaan.

Ja loppuun tarina. Junassa istuivat vierekkäin karjalaisukko ja hämäläisukko. Karjalainen koetti heimon tapojen mukaisesti viritellä keskustelua ja hämäläinen heimon tapojen mukaisesti sitä vältellä. Karjalainen kyseli ummet ja lammet hämäläisen vastaillessa urahdellen. Lopulta karjalainen kysäisi jo tuskastuneelta hämäläiseltä:
- Mistäs sie oot kotosin?
- Perseestä!
- No sithä myö ollaa naapureita, mie oon sielt kannakse toiselt puolelt!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ei nimi miestä pahenna

Valtamedialle internet on uhka. Se yrittää torjua uhkaa vaikenemalla. Armon saavat medioiden omien nettisivujen lisäksi ns. sosiaalinen media eli Facebook ja Twitter. Ne nähdään vaarattomina hömppäsivustoina. Samaan kategoriaan voidaan huoletta niputtaa muotiblogit, joista näkyy aina silloin tällöin juttua. Mutta oletteko koskaan nähneet missään mediassa pienintäkään mainintaa jostain vakavasti otettavasta blogista? Minä en ainakaan.

Äskeinen koski positiivista tai edes neutraalia uutisointia. Jos muuta kuin em. Facebookia ym hömppää mediassa käsitellään, se mustamaalataan erittäin suurella innolla. Sanotaan, että netti on eriytynyt samanmielisten hörhöjen keskusteluksi, josta haetaan vain vahvistuksia omille käsityksille. Todetaan faktojen olevan virheellisiä ja mielipiteiden kärjistettyjä. Sanalla sanoen: pysykää hyvät ihmiset poissa netistä, lukekaa ja katselkaa vain mitä me teille suodatamme. Tämä siitä huolimatta, että sanomalehtien tietolaatikot on yleensä poimittu Wikipediasta ja tv-ohjelmien arvostelujen detaljit suoraan IMDB:stä.

Totta on, että nettikeskustelu on joskus paikkaansapitämätöntä samanmielisten hymistelyä tai pelkkiä törkeitä loukkauksia. Suomi24 on varsinainen kansakunnan vessanseinä. Mutta löytyy muutakin. Esimerkiksi viereisestä blogilistasta voi klikkailla. Ei siellä kommenttiosastolla hörhöt juurikaan riehu. Selitys tähän on ilmeinen – kommentoidakseen pitäisi a) löytää paikalle ja b) lukea ainakin osa jutusta. Kumpikaan ei onnistu, jos takaraivo alkaa suoraan kulmakarvoista.

Omaan blogiini tulee ehkä parisenkymmentä kommenttia per viikkojuttu, vaihtelee suuresti. Ei ole tarvinnut vuosien varrella siivoilla kuin yhden käden sormilla laskettava määrä sopimattomia kommentteja. Okei, saman verran on pitänyt poistaa jotain bottien tehtailuja. Silloin tällöin on pitänyt paria kuumakallea huomauttaa, mutta poistoihin tai banaaneihin ei ole tarvinnut mennä. Kommentit ovat olleet jopa anonyymeilla yleensä korkeatasoisia ja ennen kaikkea asiallisia, mistä esitettäköön tässä suurkiitokset kaikille!

Yksi selitys tasoon valkeni minulle noin vuosi sitten. Eräässä blogissa oli esitetty viittaus kirjoitukseen Sorretut ja etuoikeutetut ja kehotettu lukemaan. Kyseisen blogin kommenteissa eräs kommentoija totesi että vaikutti ihan asialliselta, mutta teksti oli niin korkeatasoista ettei ihan kuka tahansa kykene lukemaan. Mää olin ku klapil päähän lyöty. Ei se omasta mielestäni tosiaankaan ollut omista tuotoksistani mitenkään tieteelliseen suuntaan poikkeava eikä missään nimessä vaikeaselkoinen. Mutta kai mikä tahansa kolmea riviä pidempi on useimmille liikaa, kuten entinen opettajani sanoi.

Päätin kuitenkin suorittaa vähän journalistista tutkimusta. Puhuvatko ihmiset netissä ihan puuta heinää vai eivät? Tähän tarjoutui tilaisuus, kun ilmestyi artikkeli viime vuonna hyväksytyistä ja hylätyistä etunimiehdotuksista. Aihepiiri on aina ollut lähellä sydäntäni. Juttu keräsi yli 800 kommenttia ja perkasin ne läpi. Yleensä on mahdotonta tietää, puhuuko ihminen soopaa kertoessaan netissä että ”tiedän tapauksen, jossa koira pelasti avantoon pudonneen” tms uskomatonta. Tällä kertaa oli suurelta osin mahdollista tutkia väitteiden totuusarvo. Väestörekisterikeskus näet tarjoaa nimipalvelun, josta voi tarkistaa onko jonkun aidoksi väittämä nimi todella olemassa. Muitakin konsteja löytyy, esimerkiksi etunimilaista esitetyt väitteet voi tarkistaa. Lisäksi asiaa harrastaneena tiesi jotain jo valmiiksi.

Kaikkea ei voi tarkistaa. Esimerkiksi useampien etunimien yhdistelmistä ei pysty tutkimaan, onko sellaisia oikeasti olemassa. Sinänsä normaaleista, jopa almanakasta löytyvistä nimistä saa uskomattomia yhdistelmiä. Esimerkiksi Uljas Jorma Urho tai Impi Ellen Anna. Tai etu- ja sukunimen yhdistelmät. Niitä löytyy ihan oikeasti käsittämättömiä. En viitsi intimiteettisyistä kertoa, millaisia on itselleni tullut elämän aikana vastaan. Sanottakoon kuitenkin kaksi keksittyä esimerkkiä, jotka eivät ole ollenkaan niin huimia kuin jotkut aidosti tietämäni: jos sukunimi on Paukku, ei kannata antaa etunimeksi Aimoa. Sananmuunnoshuumori on sitten tarina sinänsä, esimerkiksi jos etunimi on Arja ja sattuu menemään Hukka-nimisen miehen kanssa naimisiin.

Uskokaa huviksenne, tiedän kymmeniä erikoisia oikeasti olemassa olevia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Kyseisen jutun kommenttiosiossakin mainittiin ainakin neljä henkilöä, jotka olen nähnyt livenä, nimestä ja/tai muista tuntomerkeistä kykeni tunnistamaan sataprosentisella varmuudella. Lisäksi oli pari sellaista, jotka todennäköisesti ovat tuntemiani henkilöitä, mutta annetut tiedot eivät rajaa yksikäsitteisesti.

Seuraavassa kommenteista löytyneitä tahallisia tai tahattomia virheitä. Ei meno virheetöntä ollut, kaukana siitä, mutta ei niin paha kuin media antaa ymmärtää. Ilmeisesti sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen ero on siinä, että sivistynyt ihminen sanoo kirjoittaessaan ”muistikuvani mukaan”, ”käsittääkseni” tai jotain vastaavaa, mikäli ei ole varma. Sivistymättömiä on valtaosa Suomi24:ssä, melkoinen vähemmistö Iltalehdessä ja -Sanomissa (josta esimerkit siis ovat) ja tuskin ollenkaan viereisen blogilistan kommentaattoreissa. Itse blogit ovat yleensä parempaa kieltä ja enemmän faktaa sisältäviä kuin median jutut. Tosin tästä ei voi täysin syyttää mediaa, onhan se suunnattu toisenlaiselle asiakaskunnalle.

Anna Rauha Kai Kille Usko Ville,siinähän noita olisi

Kyse oli yhdelle ihmiselle annettavista nimistä, joita Suomen lain mukaan voi olla vain kolme (1945 alkaen). Eikä selvästi miehen nimeä naiselle tai toisinpäin. Näitä samankaltaisia litanioita löytyi ketjusta useita.

Joskus -80 -luvulla luin Hesarista tyttölapsen saaneen nimekseen Prisitte

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Tiedän tänä vuonna syntyneen ja kastetun lapsen nimeltä Tähtimyrsky.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla että tämänvuotisena ei ole ehtinyt rekisteriin.

Jorma on hyväksytty, muttei synonyymejä , miksi?????

No olisiko siksi, että Jorma on saanut sivumerkityksensä kaaauan sen jälkeen kun Jorma oli suosittu.

Aivan käsittämätön argumentti tuo, että jotain nimeä ei voida antaa koska lasta voidaan kenties tulevaisuudessa kiusata...!!

Eikö tämän kirjoittaja ole ikinä käynyt koulua?

Luin hesarin kastetuista 90-luvun alussa tytön nimen Suttura Aleksandra.

Ilmeisesti lukihäiriöinen, koska Sutturoita ei ole nimipalvelussa.

Mimiqueen...on ihan kastetodistuksessa. lapsiparka.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Varma Kosto - sota-aikana.

Varma moka - toteaisi 1913 syntynyt 1913 syntynyt demarien kansanedustaja.

Kun mä saan joskus pojan niin siitä tulee Sauron. En tosin ajatellut kysyä miltään lupalautakunnalta mielipidettä.

Tuskin kovin moni muukaan jonka ehdotus on hylätty on mennyt kyselemään - kyllä se mielipide tulee kyselemättäkin. Tosin Sauron on jo hyväksytty, koska löytyy nimipalvelusta.

Kaivakaa esiin F.E. Sillanpään lasten nimet. Siinäpä pohtimista. esim Sotaprinssi !

Sillanpää tai Kianto, samapa tuo kun on joku kirjailija. Tosin virhe on korjattu myöhemmin ketjussa muiden toimesta.

Aikoinaan Toijalassa asui puhelinluettelotietojen mukaan Romu Lovi neiti ja sit numero, ei ole enää vuosiin näkynyt.

Tekstistä ei käy ilmi oliko Romu vai Lovi se etunimi vai mahdollisesti molemmat. Kummin tahansa, nimipalvelusta ei löydy sen paremmin Romua kuin Lovea kummastakaan.

Panis puolestaan jäi mieleen keihäsmiehistä, hyvä heittäjä! Ja kyllä Pilu nimikin naurahdutti erään ranskalaisteeveesarjan lopputeksteissä etunimenä.

No hyvin on mieleen jäänyt, kun tunnetusti perusteellinen Tilastopaja ei tunne ainuttakaan Panis-nimistä yleisurheilijaa sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Olisiko sekoittunut hyvin palkattuun autokuski Olivier Panisiin? Aikoinaanhan samaan aikaan formuloissa päristeli Häkkisen ohella myös Japanin poika Takagi. Vitsin mukaan Erja Häkkisen suosikkijärjestys kärkikolmikoksi olisi ollut Panis-Häkkinen-Takagi.
Tuosta Pilu-etunimestä en tiedä mutta epäilen vahvasti että kyseessä olisi ollut siinäkin sekaantuminen ranskalaiseen tv-tuottajaan. Muistan kerran paikallisessa kodinkoneliikkeessä käydessäni nähneeni tv-sarjan lopputeksteissä vilahtaneen nimen ja tuumanneeni että mitä helvettiä? Sitten piti tarkistaa netistä ja löytyihän sieltä tietoa henkilöstä nimeltä Lissa Pillu.

Nykyään lapsen nimeksi voi antaa myös sellaisia sopimattomia nimiä kuin Herkku ja Nami, molemmat on hyväksytty nimiksi!

Nykyään? Ainoa(t) Herkku-nimet löytyvät vuosina 1940-59 syntyneistä.

Tunsinpa tytön, jonka nimi oli Tuju Mattis Hermine Nadja Tatjaana...

Niin varmaan tunsit joo. Ikävä puoli asiassa on se, että Tuju ja Mattis eivät voi olla saman henkilön nimiä, koska niitä ei löydy samoina vuosina syntyneiltä lainkaan.

Mutta entäs tämä jonka kuulin yhden tänä vuonna kastetun saaneen nimekseen, eli Samase.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla ettei ole vielä ehtinyt kirjautua. Samatuo.

Minulla oli toisena nimenä URPO.Eipä ole enää.

Omapa on asiasi. Myöhempää ketjusta löytyi toinenkin Urpon nimestään poistanut. Huvittava piirre on se, että Urpo-nimeä pidetään ehkä junteimmista junteimpana - vaikka nimi on peräisin latinankielisestä nimestä Urbanus, mikä taas tarkoittaa kaupunkilaista ja hienosti sivistynyttä.

Tytölle nimeks ladaniva :D

Lada on ihan oikeasti naisen nimi. Osui silmään Suuresta Etunimikirjasta, kun sattuneista syistä sitä aikoinaan Sallin kanssa selailtiin. Nauroin että kyseisen nimiselle naiselle on varmaan usein kuittailtu, että "sulla mahtaa olla huonot kyydit."

suomessa saa vaihtaa etunimen vaan kerran, joten kandee harkita huolella. sukunimeä saa vaihtaa kuinka monta kertaa vaan. älkää vängätlö vastaan, olen vaihtanut niin tiedän.

Sen verran vängtlään vastaan, että a) virke aloitetaan isolla kirjaimella, erityisesti sana Suomessa kirjoitetaan isolla sen sijainnista riippumatta ja b) nimilaki sanoo, että etunimen saa vaihtaa maistraatille tehtävällä hakemuksella eikä vaihtojen lukumäärästä puhuta mitään, tosin ensimmäisellä kerralla riittää pelkkä ilmoitus.

Mulla oli psykiatri nimeltä Kukka Ruukku.. Että ilmota sitten siinä lähteväsi Kukka Ruukulle juttelemaan..

Suomessa ei ole sukunimeä Ruukku. Olikohan nyt varma juttu ettei sukunimi ollut Pukki, ainakin kirjoittaja saa mennä puhumaan pukille.

Etunimet" Aina Hellä, ja sukunimi" Alapää. Oli kastettujen palstalla!

Suomessa ei ole sukunimeä Alapää. Sen sijaan Nurmon kylä on nimeltään Alapää. Urheiluseura Nurmon Jymy syntyi, kun kylän urheiluseura Alapään Koitto yhdistyi Ylipään Kavereihin.

Kiite oli suhteellisen paljonkin käytetty nimi joskus

No, jos paljona pitää sitä että rekisteristä löytyy neljä kappaletta n. 20 vuoden ajanjaksoja joilta nimeä ylipäätään löytyy ja jokaisessa on lukumääränä "alle viisi".

Samoin Hirsus- sukunimiselle pojalle ei oikein Pentti sovi, muille kylläkin!

Kuten Hirvoselle?

Aikoinaan ei saanut antaa lapselle nimeksi Antti Kristian. Onkohan tuo lakipykälä vielä voimassa?

Tuskin on voimassa kun ei ole koskaan ollutkaan. Nimeä on annettu alle viidelle henkilöllä vuosien 1960-79 välillä. Pappi on kyllä voinut kieltäytyä kastamasta. Joskus 30 vuotta sitten oli tapaus, jossa pappi kieltäytyi hyväksymästä nimeä Annamari, koska siinä oli kaksi nimeä liitetty yhdeksi. Ei varmaan tullut mieleen, että Marianna oli jo tuolloin yleinen. Antti-nimi olisi kyllä hyvä, jos vastustaa asiaa jota sukunimi merkitsee. Raittiusvalistajalle Antti Viinanen olisi aika kova nimi.

Meidän kylästä löytyy poika nimeltä Napilus, sääliksi käy..

Kylä ei siis sijaitse Suomessa tai poika ei nauti Suomen sosiaaliturvaetuuksia, koska Napilusta ei löydy nimipalvelusta.

Katselin kerran aikoja sitten yhden ammattialan matrikkelia. Siellä oli etunimet Jopa Artturi Tuli.

Paitsi että Jopa- ja Tuli -etunimiä ei ole olemassa samoina vuosina syntyneillä.

Olin koulussa 50-luvulla ja kärsin nimestäni koska siihen aikaan Taru oli tavallinen metsästyskoiran nimi.
Nyt olen ylpeä mielestäni aika harvinaisesta nimestä, en ole koskaan tavannut toista Tarua.


Missä hiton tynnyrissä tämä muija on elänyt? Rekisteristä löytyy melkein seitsemäntuhatta Tarua ja sopii veikata että useimmilla kyseessä on puhuttelunimi. Muistin heti useita tapaamiani Taruja, yhden näin itse asiassa tänäänkin Huitsinnevadan keskustassa käydessä.

Olen yhdessä hautakivessä nähnyt etunimet Sulo Kostaja. Joskus on saatettu antaa hyvinkin sotaiselta kalskahtavia nimiä.

Kostajaa ei löydy nimipalvelusta. Tunsin muuten aikoinaan Sulo-nimisen miehen. Oikein sitten helvetin ruma ja romuluinen heppu, joka oli istunut taposta linnassa.

Aikoinaan nuorena likkana, eräs nainen tilasi jotain silloisesta työpaikastani ja ilmoitti etunimekseen Karvamarja, kerran pyysin toistamaan, kolmatta en enää kehdannut.
Ajattelin silloin, ettei se voi olla oikein ja laitoin lähetteeseen pelkän Marjan. Kun lähetys oli mennyt perille, rouvan mies soitti ja sanoi erittäin loukkaantuneella äänellä, että minun vaimoni nimi on Karvamarja.


Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan Karvamarjaa.

Seitsenottelijana kunnostautuneella Miina Kentällä on velipoika....Dennis Kenttä ;)

Miina oli aikoinaan Suomen parhaita seiväshyppääjiä, ei seitsenottelija. Kokeili toki otteluakin monien seiväshyppääjien tapaan, mutta ei mainittavalla menestyksellä. Tietääkseni ei ole Dennis-nimistä veljeä...

Minulla oli kerran Unkarilainen työkaveri jonka nimi oli PASKA.

Epäilen että kyseessä oli tsekki tai slovakki. Ei niin harvinainen sukunimi siellä päin - Slovakian parlamentin entinen puhemies on Pavol Paska.

Suomessa ei voi ottaa omaa sukunimeään myös etunimeksi.

Tätä ei ole laissa kielletty. Kuitenkin käsittääkseni asia on niin, että tällainen muutos katsottaisiin nimilain mainitseman tavan vastaisena sopimattomaksi. Laki on sinänsä epäjohdonmukainen, sillä 32 b § :ssa sanotaan, että etunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä. Toisaalta Suomi on täynnä sukunimiä, jotka löytyvät almanakasta, esimerkiksi Tapio, Lauri, Ilkka. Nämä siis ovat lain kirjaimellisen tulkinnan mukaan laittomia etunimiä. Naisen nimiä on harvemmin sukuniminä, mutta ainakin Taina ja Eeva ovat olemassa. Entäpä jos ennen nykyistä sukunimilakia joku Taina-niminen nainen olisi mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka sukunimi olisi ollut Taina? Hänestä olisi silloin väistämättä tullut Taina Taina. En ole ainakaan kuullut koskaan vastaavasta tapauksesta, joka tietysti olisi nykyäänkin mahdollinen. Sen sijaan tiedän tapauksen, jossa kaksi saman etunimen omaavaa seurustelivat keskenään (eri sukupuolta, tämä tapahtui kauan ennen syntymääni eli aikana kun homoja ei vielä ollut olemassa). Naimisiin pari ei kuitenkaan päätynyt.

ystäväni ystävä pojan nimi on persukas

Niin huono trolli, että ellen tietäisi todella älyttömiä nimiä olevan olemassa, en olisi vaivautunut tarkistamaan. Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

ite ihmettelen sitä miks jtn esim musmili maiden nimiä ei hyväksytä suomessa ja ne kuulostaa suomalaisista muka oudoilta tai härskeiltä. Miettikää niitä muslimeja jotka on muuttanu suomee ja ei saa antaa lapsillensa omien kulttuurien nimiä

Minä taas ihmettelen sitä jos muuttaa johonkin maahan eikä halua sopeutua. Kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Amerikkaan, ei siellä syntyneistä lapsista tullut Kyöstejä tai Päivejä. Muhammed, Mehmet ja Abdullah eivät ole suomalaisten nimiä. Ja kyllä musmili maiden nimet Suomessa hyväksytään etunimiksi lain perusteella. Porsaanreikä laissa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Sivallus CCLI

Ei tarvitse uskoa teologisesti jumalaan voidakseen uskoa yhteiskunnallisesti kristinuskoon.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Kahdeksan uutista

Poliisi antoi äskettäin tiedotteen julkisuuteen:

Lukuisia seksuaalirikoksia käsittävä asiakokonaisuus syyteharkintaan Jyväskylässä
Keski-Suomen poliisilla on kuluvan syksyn aikana ollut tutkittavana lukuisia seksuaalirikoksia käsittävä asiakokonaisuus, joka siirtyy syyteharkintaan tänään. Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä miehen omien maanmiesten kanssa.
Syyteharkintaan asia siirtyy kaikkiaan yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen osalta. Uhrin poikaystävän osalta epäillään törkeää paritusta, laitonta uhkausta ja pahoinpitelyä. Mies oli esitutkinnan aikana vangittuna, mutta sittemmin Keski-Suomen käräjäoikeus on hänet vapauttanut.
Muiden epäiltyjen osalta nimikkeet vaihtelevat. Osaa epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta, osaa pakottamisesta sukupuoliyhteyteen. Kolmea heistä epäillään myös paritusrikoksesta.
Yksityiskohtaisempi tiedottaminen ei asian luonteesta johtuen ole mahdollista. Asiaa tullaan käsittelemään suljetuin ovin, mutta käräjäoikeus antanee asiasta aikanaan julkisen selosteen.


Leipätekstin lihavoinnit bloginpitäjän jäljiltä.

Törmäsin uutiseen ensimmäisen kerran sivustolla, jossa lihavoidut sanat oli poistettu/korvattu ilmaisulla, josta ei rikollisten taustoja voinut päätellä. Siis ei voinut päätellä, jos päässä olisi vähemmän kuin kaksi aivosolua. Tunnettu tosiasia on, että jos tekijät ovat muslimeja tai mustaihoisia, yleensä taustaa ei kerrota. Suomalaisuus mainitaan kyllä erikseen. Samaten pystyi päättelemään, että uhri on mitä ilmeisimmin ollut suomalainen. Linja asioissa on selkeä: jos rikollinen on suomalainen tai uhri ulkomaalainen, tämä yleensä kerrotaan. Jos päinvastoin, niin yleensä jätetään kertomatta.

Poliisin alkuperäisen tiedotteen julkaisivat käytännössä sellaisenaan pikaisella googlettamisella ainakin seuraavat mediat: Iltalehti, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Savon Sanomat. Pointsit heille.

Sen sijaan muutamaan mediaan voi aina luottaa: sana ulkomaalaistaustainen oli poistettu ja maanmiehet häivytetty neutraaliksi ilmaisuksi Uudessa Suomessa, Helsingin Sanomissa ja jopa paikkakunnan omassa lehdessä Keskisuomalaisessa. Näiden lehtien toimituksille haluan lähettää terveisiä: en pyyhi persettäni julkaisuillanne koska en halua paskani likaantuvan.

Vähän parempaan suoritukseen ylsi MTV3, jossa ulkomaalaistaustainen oli säilytetty, mutta maanmiehen tilalla luki häveliäästi tuttava. Nolo moka sattui jollekin medialle (en osoita sormella Uutta Suomea, koska en ole varma muistikuvastani), jossa ulkomaalaistaustainen oli poistettu mutta maanmiehet olivat vahingossa jääneet jäljelle. Sherlock Holmesia ei tarvittu selvittämään mistä oli kyse. Virhe on sittemmin ilmeisesti korjattu, koska en hakemallakaan enää löytänyt tuollaista sanamuotoa mistään.

Uhrin kansallisuudesta ei ole kerrottu mitään, mutta kaikki käytettävissä olevet tiedot viittaavat siihen että kyseessä on suomalainen. Tämä ei ole mikään yllätys – tiettyjen etnis-uskonnollisten ryhmien harjoittama Child grooming on tuttu käsite kaikille jotka tuntevat lastensuojelualan ammattilaisia. Tumma ja tulinen muutamaa vuotta vanhempi ihastus antaa teinitytölle huomiota, voittaa luottamuksen ja sitten pyhä kolminaisuus uhkailu/kiristys/lahjonta hoitaa loput ja likka on kohta koko heimon panopuuna. Tästä kun ei voi nuoria tyttöjä varoittaa näyttämällä uutisia vastaavista tapauksista, ettei joutuisi rasistin kirjoihin. Kun soppaan vielä lisätään koulun mokuttajaopettajien suorittama monikulttuurisuuteen indoktrinointi, niin katastrofi odottaa vain tapahtumistaan. Ja katastrofista uutisoi suomalainen media, jossa vastuulliset toimijat kykenee keskimääräinen sirkkelisahurikin laskemaan yhden käden sormin.

Mutta mitenkäs tämmöisistä tapahtumista sitten uutisoidaan eri tilanteissa? Tässäkin uutisessa on kolme osapuolta eli uhri, rikollinen ja asiakkaat. Kun jokaisella on kaksi vaihtoehtoa akselilla suomalainen (tai muusta sivistyneestä kansakunnasta lähtöisin oleva) / kunniakansalainen (humanitaarinen muslimimaahanmuuttaja), voidaan helposti laskea että on olemassa 2 x 2 x 2 = 8 eri kombinaatiovaihtoehtoa. Millä tavalla vaikka Hesari uutisoisi minkäkin vaihtoehdon toteutuessa? No niin siellä toimituksessa, copypaste esiin vastaisen varalle:

1. Uhri suomalainen, rikollinen suomalainen, asiakkaat suomalaisia:
Törkeä alaikäisen hyväksikäyttöliiga paljastui
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Suomalaisen miehen seksinhimossa ei vaikuta olevan minkäänlaista rajoitusta tai häpeän tunnetta. Jopa alaikäisiä ollaan valmiita käyttämään oman tyydytyksen välikappaleena heti tilanteen tarjoutuessa. ...

2. Uhri mamu, rikollinen mamu, asiakkaat mamuja:
Surullinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen niin ikään ulkomaalaistaustaista 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan maanmiehensä kanssa. …
Maahanmuuttajaväestön keskuudessa esiintyy edelleen valitettavaa epätietoisuutta suomalaisesta lainsäädännöstä. Kulttuurieroista johtuvissa tapauksissa voitaisiin hyvin soveltaa kaikkien osapuolten niin hyväksyessä sharia-lain mukaista sovittelua. ...

3. Uhri mamu, rikollinen mamu, asiakkaat suomalaisia:
Suomalaisten seksirengas hyväksikäytti alaikäistä
Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta niin ikään ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. ...
Maahanmuuttajaväestön taloudellinen ahdinko johtaa joskus epätoivoisiin tekoihin. Monet kantaväestön edustajat ovat valmiita hyväksikäyttämään toisten alistettua asemaa. ...

4. Uhri suomalainen, rikollinen suomalainen, asiakkaat mamuja:
Poikaystävä hyväksikäytti alaikäistä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista ulkomaalaistaustaisen 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Häikäilemättömästi toiminut suomalaispariskunta käytti hyväkseen ulkomaalaisten vähäistä lainsäädännön tuntemusta houkutellessaan heitä rikolliseen toimintaan. ...

5. Uhri mamu, rikollinen suomalainen, asiakkaat mamuja:
Törkeä seksuaalinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Rikollinen ei ole ainoastaan tyytynyt tuhoamaan vihaamansa erirotuisen tytön elämää, vaan houkutellut myös hänen maanmiehiään laittomiin ja oman kulttuurinsa tuomitsemiin tekoihin. ...

6. Uhri suomalainen, rikollinen mamu, asiakkaat suomalaisia:
Miehet hyväksikäyttivät alaikäistä
19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. …
On törkeää, että suomalaismiehet ovat valmiita maksamaan seksistä, mikä taas houkuttaa vaikeassa tilanteessa olevan maahanmuuttajan uhraamaan jopa oman rakkaansa. ...

7. Uhri mamu, rikollinen suomalainen, asiakkaat suomalaisia:
Törkeä rasistinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. …
Rasististen tekojen lisääntyminen tuo mukanaan tällaisia törkeitä hyväksikäyttötapauksia. Peruskouluun olisi ehdottomasti saatava yhdeksi oppiaineeksi ihmisoikeudet tällaisten tekojen ennaltaehkäisemiseksi ja suvaitsemattoman väestönosan kasvattamiseksi. ...

8. Uhri suomalainen, rikollinen mamu, asiakkaat mamuja:
Miehen epäillään painostaneen alaikäistä tyttöystäväänsä seksiin useiden miesten kanssa
19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. ...
Yksityiskohtaisempi tiedottaminen ei asian luonteesta johtuen ole mahdollista.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Klisee klisee kulkunen

Mies kävelee Helsingin rautatieaseman tunnelissa etsien ruokapaikkaa. ”Emmä tonne mene, siellä on taas yksi karvaranne.” Lopulta löytyy valkonaamainen ravintoloitsija ja pian on taas yksi rasisti kylläinen tuontikebabilla.

Tuollaisia huomautuksia kuulee ihan tavallisten ihmisten suusta. Perussuomalaisten nousu on tehnyt rasismista salonkikelpoista. Somalit, kurdit ja venäläiset ovat syypää kaikkeen pahaan. Todellisuudessa rasismiin puretaan vain omaa alemmuutta ja pahaa oloa.

Rasisteille ei vain tunnu saavan taottua päähän, että heidänkin hyvinvoinnistaan ovat suurelta osin vastanneet maahanmuuttajat. Mitä olisi Suomen teollisuus ilman Finlaysonia, Sinebrykoffia, Stockmannia, Fazeria tai Gutzeitia? Jos tämän argumentin heittää kehiin, he syyttävät nykyisiä mamuja siitä ettei sieltä ole tullut yhtään ainutta vastaavaa esimerkkiä. Hei haloo, nyt eletään 2000-lukua. Teollistuminen tapahtui yli sata vuota sitten. Nykyään eletään palveluammateilla. Meillä on valtava määrä suomalaisia työttömiä. Kun tänne tulee yksikin humanitaarinen mamu, hänen työllistämisvaikuksensa on valtava. Tarvitaan sosiaaliviranomaista, erityisopettajaa, suunnittelukoordinaattoria. Taas on muutama suomalainen poissa kortistosta. Ja kun mamuja tulee lisää, työllistyy maakunnissakin vastaanottokeskukseen siivooja ja talonmies, joten matalapalkkaistenkaan ei pitäisi valittaa asiasta. Kaikki voittavat.

Tähän sitten usein vedetään vasta-argumentiksi tiettyjen kansallisuuksien – no, sanottakoon suoraan esimerkkinä somalien – valtavan alhainen työllisyysaste. Kysehän on vain siitä, että Suomessa ei ole osattu heidän voimavarojaan hyödyntää oikein. Miksi valtio ei ole perustanut esimerkiksi kamelipuistoa? Ratsastusta, kamelinliharuokia, kulttuuriesittelyä – ja monta työllistettyä mamua. Yksinkertainen ratkaisu olisi myös kieltää suomenhevosten ravit ja korvata ne kameliratsastuksella, mutta tätä ei voida tehdä koska ravit kuuluvat olennaisena osana romanikulttuuriin. Mutta moni mamu on jo työllistynyt ilman kameleitakin, minkä luulisi pistävän valittajille jauhot suuhun. Esimerkiksi somaleilla on kysyntää tulkkeina, islamin opettajina ja somalikulttuuriin perehtyneinä sosiaalityöntekijöinä. Valitettavasti näitä työpaikkoja on kovin vähän, mutta ongelma olisi helposti ratkaistavissa lisäämällä määrärahoja ja tuomalla maahan lisää somaleja. Tällöin edellä mainittujen työpaikkojen tarve kasvaisi ja parantaisi taas työttömyystilannetta. Lisäbonuksena maan kilpailukyky paranisi selvästi; musliminaiset tunnetusti tekevät paljon lapsia eivätkä kykene siksi mukaan työelämään. Tällöin pääministeri Kataisen vaatimus naisten osallistumisesta työelämään tulisi toteutettua, kun suomalaisten naisten ei tarvitsisi tehdä lapsia. Suomalaisnaiset voisivat jättää äitiyslomat väliin ja olla mukana työelämässä, kun somali- ja kurdinaiset huolehtisivat syntyvyydestä. Itse asiassa voisi harkita äitiysetuuksien poistamista koulutetuilta naisilta, mikä kannustaisi entisestään heidän työelämäkontribuutiotaan. Musliminaisiin tämä ei yleensä vaikuttaisi, koska suuri osa heistä on luku- ja kielitaidottomia vain harvan ollessa ammattitaitoinen. Näille muutamille poikkeuksille voitaisiin tietysti suomesta poikkeavan äidinkielen perusteella myöntää erivapaus vanhempainetuisuuksiin, ettei heitä syrjittäisi.

Jos rasistilla on lapsia, hän on valmis vaikka muuttamaan ns. paremmalle asuinalueelle, etteivät lapset vain saisi antirasistisia vaikutteita monikulttuurisessa koulussa. Tämä ns. "white flight" -ilmiö on jo valitettavasti Suomessakin arkipäivää. Seurauksena monikulttuurisiin lähiöihin jää kantaväestöstä vain köyhempiä ja siis vähälahjaisempia. Tästä taas seuraa alueen koulussa lahjakkuusvaje ja huonommat oppimistulokset, vaikka siellä onkin onneksi mamuja paikkaamassa osaamistasoa. Tasa-arvon mukaisesti kouluille annetaan tällöin ns. positiivisen syrjinnän määrärahaa. Tämä määräytyy mamujen osuuden perusteella. Tästä seuraa se virheellinen näkemys, että mamut olisivat mukamas huonompia oppimaan. Ehkä näin onkin, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että heikkolahjaisempi suomalaisväestö koulukiusaa heitä. Siksi ainoa oikea ratkaisu onkin mamujen tasainen jakaminen kaikkiin kouluihin asuttamalla heidät tarvittaessa tukitoimin eri alueille tasaisesti.

"Taas yksi uusi rikosuutinen! Eikö noita mamuja saada kuriin?" Tuohtunut keski-ikäinen valkonaama paiskaa aamiaispöydässä lehden nurkkaan. On ehkä totta, että jotkin etniset ryhmät esiintyvät rikostilastoissa moninkertaisesti suomalaisiin nähden. Tähän on kuitenkin olemassa ymmärrettävät selitykset:
1) Rasismin takia erirotuisten rikoksista ilmoitetaan herkemmin
2) Suomalaiset rikolliset tuntevat maan tavat paremmin ja osaavat välttyä kiinnijäämiseltä
3) Rikolliset ovat useimmiten nuoria ja mamuväestössä nuorten osuus on suurempi
4) Kotouttaminen on epäonnistunut vähäisten määrärahojen ja suvaitsemattomien rasismin takia
5) Mamujen käsitys rikollisuudesta on erilainen; jos suomalainen menisi Saudi-Arabiaan kittaamaan kossua keskellä katua, hänkin olisi rikollinen. Ei säädyttömästi pukeutuneen naisen raiskausta voi laskea rikokseksi, jos kulttuuritausta sanoo ettei kyseessä ole rikos.
Todellisuudessa pahimpia rikollisia ovat ne parikymmentä netissä riehuvaa natsia, jotka nimettömyyden suojista nostavat tällaisia yksittäistapauksia esiin. Toisin kuin suoraselkäiset monikulttuurisuuden kannattajat, nämä rasistit eivät uskalla kirjoittaa omalla nimellään. Tämä osoittaa heidän mielipiteensä hävettäviksi ja virheellisiksi. Vain muutamien nimi on tiedossa ja he ovatkin poikkeuksetta saaneet oikeudenmukaiset tuomiot rikollisesta toiminnastaan, joskin tuomioiden keveys ei ole vastannut rikosten raskautta. Eikä heitä ole siitä huolimatta saatu täysin vaiennettua, vaan jotkut ovat heidän kaltaisensa puoli-ihmiset äänestäneet jopa eduskuntaan. Näiden alemmalle kehitysasteelle jääneiden matalatasoista kulttuuria edustavien vajakkien päähän ei millään saa mahtumaan, että kaikki kulttuurit ja rodut ovat keskenään samanarvoisia.

Suomi ei voi olla mikään impivaaralainen umpio, jossa serkut menevät keskenään naimisiin. Tarvitsemme vaikutteita muualta. Kyllä Suomestakin on aikoinaan siirtolaisiksi lähdetty – Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin. Näissä maissa suomalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti. Tämä siitä huolimatta, että he joutuivat oppimaan vieraan kielen, sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja tekemään raakaa työtä selvitäkseen. Amerikka, Australia ja Ruotsi eivät toimineet siirtolaispolitiikassaan yhtä tehokkaasti kuin Suomi nykyään ja silti ne ovat menestystarinoita. Voi vain kuvitella, kuinka mahtaviin suorituksiin ne maat olisivat yltäneet yhtä viisaalla kototuttamispolitiikalla mitä Suomi harjoittaa. Mitä suomalaissiirtolaiset olisivatkaan saaneet aikaan, jos heidän omaa suomalaista kulttuuriaan olisi tuettu ja heillä olisi ollut vuosia kestänyt kotouttamisohjelma sosiaaliturvineen käytössä. Suomen nykypolitiikalla voimme vain jännityksellä odottaa, millaisia kultamunia humanitaarisista mamuistamme kuoriutuukaan!

Niiden, jotka haluavat sulkea maamme rajat hädässä olevilta, pitäisi muistaa että tuossa 70 vuotta sitten lähes satatuhatta suomalaista lasta lähetettiin Ruotsiin sodalta turvaan. Samalla tavalla nykyäänkin maahamme tulee pakolaisia sodan jaloista. Nyt on meidän vuoromme auttaa sotalapsia. Tähän on usein esitetty vasta-argumenttina se, että monet tulijoista ovat aikuisia miehiä ja jotkut valehtelevat ikänsä kymmenen vuottakin nuoremmaksi käydäkseen lapsesta. Pitäisi muistaa, että etelämmässä ihmiset kypsyvät aiemmin kuin Suomessa ja saattavat suomalaisen silmään näyttää ikäänsä vanhemmilta. Ja vaikka osa valehteleekin, se on ihan ymmärrettävää; vika on omassa politiikassamme, joka suosii alaikäisiä hakijoita. Mikäli tämä suositummuusasema poistettaisiin, tarvetta valehteluun ei olisi. Sitä paitsi onhan rauhanpuolustamisen kannalta järkevämpää, että aikuiset miehet tulevat pois sotaa käyviltä alueilta. Jos aikonaan Suomestakin olisi lähetetty Ruotsiin armeija-ikäiset miehet lasten sijaan, tuskin koko sotaa olisi edes tullut.

Meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme kehitysmaiden asukkaita kohtaan. Siihen velvoittaa Suomea jo pelkästään länsimaiden synkkä siirtomaahistoria. Kuvitelkaa, miten kukoistavia esimerkiksi Afrikan maat olisivat, jos niitä ei olisi siirtomaina riistetty. Kaikki muutkin maanosan valtiot voisivat nyt olla Liberian ja Etiopian - ne ainoat, jotka eivät koskaan ole siirtomaita olleet - kaltaisia demokraattisia, taloudellisesti edistyneitä maita.