Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Suomalaisen yleisurheilun taso 2017

Pohjanmaa on nyt entistä tasaisempi, kun yleisurheiluväki on viikonlopun ajan tallonut Seinäjoen katuja. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Oma perstuntuma oli se, että tänä vuonna tuli takapakkia. Kisat sinänsä olivat erinomaisesti järjestetyt, kiitos aina luotettavan pohjalaisen talkoohengen. Mutta tulostaso vaikutti vaisulta, muutamaa ilahduttavaa poikkeuslajia lukuun ottamatta. Tosin viime vuonnahan oli raju parannus ylöspäin, joten nyt oli sinänsä odotettavissakin tilastollinen tasaus. Se oli vain odotettua rajumpi. Tämänvuotiset kisat häviävät viimevuotisille peräti 364 - 428.

Selitys löytyy edellisvuoden onnistumisten lisäksi kahdesta muusta asiasta. Ensinnäkin tämän vuoden luvattoman huonosta onnesta: poikkeuksellisen moni selkeä mitalisti oli sairastuvalla. Toiseksi siitä, että maan parhaat 19-vuotiaat olivat omissa EM-kilpailuissaan, mikä heikensi jossain määrin tasoa - kuitenkin yllättävän vähän, kuten kohta käy ilmi.
Parhaiden junioreiden poissaolo huomioitiin kursivoidussa vaihtoehdossa. Siinä otettiin juniorin EM-kisoissa tekemä tulos ja sijoitettiin hänet vastaavalle mitalisijalle (jos olisi sellaisen Kalevan Kisoissa ko. tuloksella ottanut) ja laskettiin lopuksi vertailu myös tämän vaihtoehdon mukaan. Toki olosuhteet Grossetossa olivat erilaiset kuin Seinäjoella, esimerkiksi Samuel Purola olisi varmasti Seinäjoella ollut satasella mitaleilla, kenties voittanutkin, mutta Grosseton yli neljän metrin vastatuuleen pusketun kisan tuloksella hän ei päässyt listoille. Miesten heittolajeissa 19-vuotiaat heittävät arvokisoissa kevyempää välinettä, joten heidän tuloksiaan ei huomioitu. Tuskin toisaalta kukaan heistä olisi miesten välineellä mitalille Kalevan Kisoissa kiilannutkaan.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 110. Kalevan Kisat, se tuottaa 109 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 72 ja häviävät 36, lisäksi vuoden 2009 kisoja vastaan tulee tasapeli. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 38. kovatasoisimmat kisat. Kuten todettu, tänä vuonna tuli selvää takapakkia. Muuten 2010-luku on ollut selvästi nousujohteista. Tämänvuotiset kisat ovat kuitenkin vuosikymmenen toiseksi heikkotasoisimmat voittaen vain vuoden 2011 kisat. Keskinäisen ottelun vuoden 2011 kisoille ne vieläpä häviävät, mutta pärjäävät sen verran paremmin muita vuosia vastaan, että kokonaistaulukossa 2017 on edellä.
Jos parhaat juniorit olisivat olleet mukana, kisat olisivat voittaneet 75 ottelua, hävinneet 32 ja ottaneet kaksi tasapeliä. Sijoitus olisi noussut kolme pykälää arvoon 35.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 107 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa vuoteen 1976 asti, joille ne häviävät. Sen jälkeisistä voitto tulee vuosien 1977, 1979 ja 2010 kisoista sekä tasapeli vuotta 2009 vastaan.
Juniorit huomioiden edellä mainittujen lisäksi tulee voitto vuosien 2008, 2009 ja 2012 kisoista sekä tasapelit vuosia 1978 ja 2004 vastaan.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Seinäjoella järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava: Vuoden 1952 kisat kaatuvat luvuin 391 - 181.
Vuosi 1975 pistää jo tiukalle, voitto tulee vain luvuin 344 - 316.
Vuodelle 1999 tulee selkeä tappio 342 - 428.
Juniorit huomioiden:
1952: 391 - 181
1975: 348 - 312
1999: 351 - 419


Toivottavasti tilapäiseksi jäävästä tason laskusta huolimatta on muistettava, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Globaaleista joukkuelajeista yleisurheilu on tasossa edellä kovasti hehkutettuja lentopalloa ja koripalloa - Suomen yleisurheilumaajoukkue on maailmanlistalla korkeammalla kuin kumpikaan näistä. Jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Yleisurheilussa ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle häviäisimme maaottelussa, on Jamaika.

Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta ja oman ennusteen kritiikki. Ennustekritiikissä on jätetty huomioitta ne, jotka eivät matkalle startanneet tai keskeyttivät.

M 800 m
Ennuste: Lampinen - Rinne - Laakso
Lopputulos: Lampinen - Laakso - Rinne
Kirjoitin ennusteessa Lampisesta seuraavasti: Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Toteutui (3) eli Laakso haastoi Lampisen tosissaan. Mutta se ei riittänyt, koska (1) tai (2) eivät toteutuneet.

M 1500 m
Ennuste: Mikkonen - Salonen - Jantunen
Lopputulos: Rinne - Mikkonen - Salonen
Rinteen olin sijoittanut neljänneksi ja Jantunen jäi seitsemänneksi.
Tämän kilpailun kommentaari on TV-lähetyksen varassa. Sattuneesta syystä en nähnyt kilpailun alkuvaihetta. Tulin paikalle juuri kun viimeinen kierros oli lähdössä, katsoin kelloa ja tuumasin WTF. Kello näytti 3.15. Jälkeenpäin kävi sitten ilmi, että Tuomo Salonen oli fiksuna miehenä mennyt alussa kärkeen, lyönyt jarrut päälle ja toivonut että kukaan ei uskaltaisi mennä porukan isoimman korston ohi ennen kuin viimeisen kierroksen alkaessa, jolloin Salosella olisi nopeana sekä juoksuvoimaa että etumatkaa. Hyvä suunnitelma, jonka pilasivat toiseksi viimeisellä kierroksella Tommi Sundell ja Samu Mikkonen. No, pronssia tuli kuitenkin. Voittajaksi nousi Joonas Rinne vakuuttavalla esityksellä. Jaksan aina saarnata ulkoradalla juoksemisen typeryydestä, mutta tällä kertaa oli Rinteeltä oikea valinta mennä välillä kolmosrataakin myöten. Taktiikkajuoksussa ei väsytä itseään, vaikka muutama metri ylimatkaa tulisikin, välttyy tönimiseltä ja pussiin joutumisen riskiltä. Ja ennen kaikkea porukan keskellä juostessaan Rinne ei olisi ilman periskooppia nähnyt, mitä tapahtuu. Mailerit ovat yleensä semmoisia 185-senttisiä ja Rinteen viralliset 173 senttiä on ilmeisesti mitattu sulkahattu päässä. Lopussa mies meni hämmentävän kovaa ja pesi kaikki helpon näköisesti.
Kilpailu aiheutti myöhemmin jälkipyykkiä. Edellisen kerran 1500 metriä on voitettu huonommalla ajalla vuonna 1918, jolloin tulostaso oli sodan ja nälänhädän kokeneessa maassa muutenkin surkea. Ensimmäistä kertaa tämänvuotista voittotulosta kovempaa juostiin SM-kisoissa 1912. Asian tiimoilta haastateltiin Münchenin olympiavoittaja Pekka Vasalaa. En tiedä miten paljon jutussa oli toimittajan väritystä, mutta kummastelin suuresti sitä, kuinka Vasala käski juoksijoita häpeämään. Pitäisi mukamas juosta paukusta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Minä kun luulin, että ME-yritykset ovat erikseen ja mestaruuskisoissa juostaan mestaruudesta. Ja muistutetaanpas Pekka Vasalaa vielä siitä, että hän itse voitti Ruotsi-maaottelun 800 metriä syksyllä 1971 ajalla 1.54,1, vaikka oli reilusti paremmassa kunnossa ja juoksi seuraavana vuonna vain 0,2 sekunnin päähän silloisesta ME:stä. Omien sanojensa mukaan lopussa turhaan löysäten vieläpä. Eli osattiin taktiikkajuoksut ennenkin.
Kaiken huippuna oli toimittajan toteamus: "Miesten 1500 metrillä lähdettiin juoksemaan ”vauhtia”, jossa lehdistökatsomon lonkkavaivaisetkin olisivat pysyneet mukana." No joo, hyperbolat sikseen mutta jotkut ottavat tuon vakavasti. Katsotaanpa. 400 metrin väliaika oli 1.17,45. Suhteutetaan kaikille tuttuun Cooperin testiin. Kyseinen vauhti on vähän yli 3700 metrin Cooperin vauhtia. Sopivaa lonkkavaivaiselle, eikö? Toki kyseessä on vain ensimmäiset 400 metriä ja voi kuvitella, että kyllähän sen matkan jaksaisi tuota tahtia juosta. Tein asiasta oman arvioni ja vertasin IAAF:n viralliseen pistetaulukkoon, joka antoi saman tuloksen. Pysyäkseen edes tuon ensimmäisen kierroksen ajan mukana on ehdottomasti oltava Cooperissa vähintään 2600 metrin kunnossa. Tekemätön paikka yli puolelle urheilutoimittajista.

M 5000 m
Ennuste: Järvenpää - Ryynänen - Siikaluoma
Lopputulos: Ryynänen - Järvenpää - Saleva
Salevan olin sijoittanut viidenneksi ja Siikaluoma oli kuudes.
Kävi kuten ennustaa sopikin. Ensin mennään pari kilometriä ihmetellen jonkun muun johtaessa (Lövdahl ja Siikaluoma), jonka jälkeen Järvenpää lähtee vetämään. Sitten porukkaa putoaa kyydistä aina sopivin välimatkoin, kunnes jäljellä ovat Järvenpää ja Ryynänen. Pientä vaihtelua toi vain se, että Järvenpää ei johtanutkaan kolmen kilometrin kohdalla vaan jäi välillä kärkipaikalta pois Siikaluoman noustessa kärkeen ja Ryynäsen lähtiessä pian sen jälkeen saaden peräänsä vain Järvenpään. Järvenpää otti kuitenkin paikkansa kärjessä ja yritti pudottaa Ryynäsen vedolla. Tässä vaiheessa pidin selvänä, että Järvenpää voittaa. Toisin kävi. Ryynänen juoksi taktisesti nerokkaan juoksun. Hän lähti keulaan 500 metriä ennen maalia ja kiskoi itsensä irti Järvenpäästä. Juuri kuten piti, sillä loppusuoralla hän olisi ilmeisesti hävinnyt. Sanoin takasuoran auetessa, että jos Ryynäsellä on sen päättyessä enemmän kuin viisi metriä etumatkaa, hän voittaa. Sitä oli melkein kymmenen metriä ja Järvenpää löi hanskat tiskiin.

M 10 000 m
Ennuste: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Lopputulos: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Heti alussa lähti seitsemän miehen ryhmä irti. Tuomas Jokinen veti ja Arttu Vattulainen oli viimeisenä. Ihmettelin miksi helvetissä. Olihan päivänselvää, että jossain vaiheessa Järvenpää lähtee ja silloin Vattulaisen pitäisi olla kannassa kiinni. Hän oli ennakkosuosikki kaikkien papereissa, myös minun. Mutta Järvenpää oli kova uhkaaja, joten leikittelyyn ei pitäisi olla varaa. Puolimatkassa oli sitten viisi miestä jäljellä. Järvenpää lähti ja jonon viimeisenä ollut Vattulainen lähti perään. Kylläkin liian myöhään - etumatka ehti kasvaa pariinkymmeneen metriin. Tuumasin että ilmeisesti Vattulaisen ajatus on, että antaa Järvenpään repiä itsensä irti kovalla vedolla ja ajaa sitten tasaisen tappavalla tahdilla kiinni. Toisin kävi. Vattulainen hellitti oman vetonsa ja antoi perässä seuraavien ajaa itsensä kiinni. Seuraavalla kierroksella mies juoksikin radan syrjään vatsaansa pidellen ja siitä ilmeisesti suoraan vessaan. Toivottavasti ajoissa. Eli kohtalo oli tällä kertaa sama kuin kisoissa usein soineessa Italian armeijan tunnusbiisissä Put Your Hands Up In The Air. Vattulaisen keskeytyksen jälkeen kisa olikin selvä. Ilahduttavaa oli se, että Järvenpään veto ei hyytynyt käytännössä lainkaan: kilpailun jälkimmäinen puolikas kulki reilusti puoli minuuttia kovempaa kuin ensimmäinen eikä ollut kovin paljon edellispäivän vitosen aikaa huonompi.

M 3000 m esteet
Ennuste: Raitanen - Granberg - Tenhunen
Lopputulos: Raitanen - Granberg - Loukkalahti
Loukkalahden olin sijoittanut kahdeksanneksi ja Tenhunen oli seitsemäs.
Ihan sama kuin naisten kisassa: voittaja lähti heti. Paljon muuta kerrottavaa kisasta ei olekaan, kun aika odotetusti omalla vedolla ei ollut aivan huippua. Granberg joutui etukäteen selvänä pidetyn hopean kanssa yllättävän koville. Otto Loukkalahti yllätti positiivisesti ja osoitti, että Jyväskylän liikuntatieteellinen ei sentään olekaan ihan niin pahana pidetty musta aukko, jonne imeytyvät lupaavat urheilijat katoavat jälkiä jättämättä. Metusalem Syrjälä juoksi siis kisoissa 20. kerran, mutta suoritus kalpenee vielä keihäänheittäjä Harri Haataisen rinnalla, joka oli 22. kerran mukana. Oli välillä kolmantena, mutta jäi taas ilman mitalia, joten ei kai auta kuin ottaa ensi vuonnakin keihäs käteen ja jahdata puuttuvaa lätkää.

N 800 m
Ennuste: Kuivisto - Eriksson - Paunonen
Lopputulos: Kuivisto - Paunonen - Eriksson
Kuivisto meni heti alussa kärkeen ja juoksi omalla vedolla ennätyksensä, vain kolmen sekunnin päähän SE:stä ja aivan kansainvälisen tason tuntumaan. Kova suoritus. Kuten ennusteessa totesin, kahdeksasta listatusta joku sössii itsensä ulos finaalista. Tällä kertaa Musta Pekka jäi Jemina Forssille, joka ei selviytynyt aikavertailusta. Nostan esiin finaaliin yllätyskorttina selvinneen ja siellä viimeiseksi jääneen Elina Myllymäen, Seinäjoen Seudun Urheilijat. Etukaarteen takana olevan kerrostalon parvekkeelle oli ripustettu iso lakana: HYVÄ ÄITI! Ikää 35 vuotta, välillä kymmenen vuoden perhetauko ja paluu radalle omin ennätystuloksin. Ainakin harjoitusmatka on lyhyt, kun asuu kentän vieressä. Yleisurheilu on täynnä vastaavia tarinoita. Tiedän parikin yhtä huikeaa juttua SM-tason urheilijoista, joita ei ole koskaan julkisuudessa kerrottu.

N 1500 m
Ennuste: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Lopputulos: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Seitsemän Suomea edustavaa juoksijaa viivalla. Ainoa mikä ennusteessa meni pieleen oli kahden viimeisen keskinäinen järjestys. Tosin mukana oli myös Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, jonka uskoin todennäköisesti olevan ensimmäisenä maalissa. Näin ei käynyt, vaan Kuivisto kiri koko matkan kisaa johtaneen Mäen ohi loppusuoralla. Kisan jälkeen keskustelin erään toisen valmentajan kanssa Kuivistosta. Olimme yksimielisiä siitä, että vuoden-parin sisällä hänellä on hyvät mahdollisuudet rikkoa SE tai jopa kaksi. Erimielisiä olimme siitä, kumpi matka on todennäköisempi. Oman arvioni mukaan kolmen sekunnin ennätysparannus kasilla on kovempi urakka kuin kuuden sekunnin tonnivitosella. Väitän että Saran perusnopeudessa tulee katto vastaan ennemmin kuin kestävyydessä. Kollega oli eri mieltä. Veto on päällä, katsotaan kumpi SE saa ensin kyytiä.

N 5000 m
Ennuste: Richardsson - Storbacka - Chydenius
Lopputulos: Richardsson - Storbacka - Tofferi
Tofferi tuli ennusteen ulkopuolelta, Chydenius oli yhdeksäs.
Kärkisijojen osalta täysin kuten odottaa sopi ja jopa odotetulla taktiikalla. Oleellista oli se, että Camilla Richardssonista ei ollut haastamaan Tsekkiä edustavaa ja siksi ennakosta pois jätettyä Kristiina Mäkeä. Naiset vetivät vuoroittain ja lopussa Camilla oli aseeton. Vielä SM-maastoissa tilanne oli täsmälleen päinvastainen, mikä herättää lievää huolestumista. Karin Storbacka juoksi elämänsä ensimmäisellä ja ehkä myös viimeisellä vitosella (pääsi kisohin kolmosen tuloksella) odotetusti mitalin. Henni Tofferin hyvä kunto tuli yllätyksenä niin tässä kuin tonnivitosella.

N 10 000 m
Ennuste: Mäkelä - Chydenius - Nikander
Lopputulos: Nikander - Mäkelä - Rantanen
Rantasen olin sijoittanut neljänneksi ja Chydenius oli neljäs.
Ei sitten tarvinnut hyppiä katsomossa yläpystyä, kuten olin luvannut tehdä siinä tapauksessa jos Janica Mäkelä voittaa mestaruuden. Mutta melkein yhtä iloinen olin Saara Nikanderin mestaruudesta, kun tietää millaisia vaikeuksia vasta 23-vuotias ja silti jo melkein kymmenen vuotta SM-tasolla kilpaillut juoksija on joutunut voittamaan. Kalevan Kisat ovat jääneet neljästi väliin. Ikävä kyllä on todettava, että en usko hänen kykenevän nousemaan kansainväliselle huipputasolle. Teknisesti hän ei ole kehittynyt sille tasolle, minkä uskoin vielä viisi vuotta sitten mahdolliseksi. Taktinen osaaminen on yhtä heikkoa kuin oli alle parikymppisenä ja se oikeastaan paljastaa eniten. Miksi juosta turhaan toista rataa kierroskaupalla, noin esimerkiksi? Voihan se kyllä olla, että olen taas väärässä hänen suhteensa ja toivotaan niin. Enhän minä uskonut hänen tätäkään kisaa voittavan. Muilta osin kisa meni ensi alkuun kuten odotinkin: Janica Mäkelä meni kärkeen ja halukkaat seurasivat. Se oli yllätys, että Meri Rantanen oli mukana Nikanderin ohella. Sitten jäin vain odottelemaan, että Mäkelä vetelisi kaikessa rauhassa viimeisen kierroksen alkuun ja spurttaisi kultaan. Puolimatkan kohdalla alkoi kuitenkin selkäpiitä karmia, kun näin Janican tuskaisen ilmeen. Näytti siltä, että akillesjänne alkoi teippauksesta huolimatta ilmoitella, että et muuten ole tosissasi. Seitsemän kilometrin kohdalla Saara sitten lähti ja pääsi irti käsittämättömän helposti. Ainakin siihen nähden, että Janica veti lopussa itsensä helposti hopealle eikä välimatka Saaraan ollut lopulta kuin seitsemän sekuntia. Jää vain yksi kysymys: miksi? Miksi Janica luovutti niin helpolla? Ei vauhti edes merkittävästi kiihtynyt, kahdeksas kilometri oli vain pari sekuntia nopeampi kuin pari edellistä. Sen jälkeen vauhti pysyi samana eikä ero enää kasvanut, se oli koko ajan enimmillään vähän toistakymmentä sekuntia.

N 3000 m esteet
Ennuste: Richardsson - Mäkelä - Kuljukka
Lopputulos: Richardsson - Mäkelä - Suominen
Suomisen olin sijoittanut kuudenneksi ja Kuljukka oli neljäs.
Olin ennustanut, että Sandra Eriksson häviää Camilla Richardssonille. Tämä jäi selvittämättä, koska Sandra ei startannut. Mistä en ollut erityisen yllättynyt. Epäilen että jos Camilla olisi ilmoittanut, ettei ota osaa, Sandra olisi ollut viivalla. Nyt hän tiesi, ettei vielä pärjää ja jätti suosiolla kisan väliin. Parempi niin, ei kannata ottaa riskiä jalan kuntoutumisen takia. Itse kisa oli kahden ensimmäisen sijan kannalta tylsä. Camilla lähti heti alussa omille teilleen. Juoksu ei ennustanut erityisen hyvää MM-Lontoota ajatellen. Meno oli tahmean näköistä ja esteiden lukemisessa oli ongelmia. Janica Mäkelä lähti niin ikään omaan rauhaansa Camillan perään. Kakkossija ei yllättänyt, sen sijaan yllätti se että hän ylipäätään oli viivalla eilisen kympin jälkeen. Viimeisessä vesiesteessä kolahti pahan näköisesti, mutta loppusuora sujui ongelmitta. Tunti kisan jälkeen jalan ontuminen oli sen näköistä, että ei ollut mikään ihme että seuraavan päivän vitonen jäi väliin. Pronssikamppailu käytiin Aino Kuljukan ja Anni Suomisen välillä ja oli selvää, että Suominen vie pronssin, koska oli mukana viimeisen kierroksen alkaessa. Molemmat juoksivat ennätyksensä eivätkä ajat olleet lainkaan kehnoja. Saa nähdä mitä tulevaisuus heidän osaltaan tuo. Erityisesti iskin kuitenkin silmäni kahdeksanneksi sijoittuneeseen Roosa Hämäläiseen, jolla on teknisesti todella hyvä kestävyysjuoksijan aihio. Lisää treeniä vain ja sitten Raitaset eli painotusta suunnistuksesta esteisiin, niin katsotaan kuinka käy.

Yleisesti ottaen olen nyt huolissani suomalaisen kestävyysjuoksun tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ei ole kovinkaan monta lupaavan näköistä nuorta tulossa. Ja aika monella kolmenkympin molemmin puolin olevalla on juna jo mennyt, vaikka oma ennätys saattoi nyt tullakin. Voisin luetella suoralta kädeltä kymmenkunta nimeä, joiden paras teko suomalaisen kestävyysjuoksun kannalta olisi siirtyä ns. siitokseen, mutta en intimiteettisyistä niin tee. Mutta pääasia että ovat mukana, olkoot sitten valmentajina, juoksijoina tai missä tahansa muussa roolissa. Kaikkia tarvitaan.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein 7/10. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu sijoille 2, 3 ja 4. Mestareiksi ennustetuista kolmesta väärästä kaikki olivat hopealla.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli napakymppi. Kahdessa muussa lajissa kaksi mitalistia vaihtoi keskenään paikkaa ja kolmas oli oikealla paikalla.
Kaiken kaikkiaan ennustin mitalistien nimistä 24/30 oikein. Parempi tulos kuin viimeksi, jolloin oikein meni 21. Mestareista meni oikein seitsemän myös silloin. Ainoa mitalisti, joka nousi ennusteen listattujen ulkopuolelta, oli vitosella Henni Tofferi. Häntä en ollut listannut kahdeksan joukkoon lainkaan.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusinta: Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun on tulossa jatko-osa lähiaikoina, koska linkkikansioon on vuosien varrella kertynyt lisää uskomattomia sattumuksia:

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

KK-ennakko 2017

Tänä vuonna Kalevan Kisat palaavat neljän vuoden tauon jälkeen Pohojanmaalle, kun Vaasan sijaan matkataan Seinäjoelle. Itse asiassa siellä kilpaillaan jo neljättä kertaa, edelliset kerrat ovat olleet 1952, 1975 ja 1999. Tänä vuonna 19-vuotiaiden EM-kisat osuvat samaan aikaan, joten muutama huippujunnu puuttuu paikalta.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä ovat ne juoksijat, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on tarvittaessa otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomea edustavat Suomen kansalaiset.

M 800 m (20, alkuerät la 10.45, finaali su 16.05)
Lampinen on ollut tällä kaudella vakuuttava Suomen tasolla. Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Tämän jälkeen sijoitukset ovat enemmän tai vähemmän arpapeliä. Kahden edellisen kauden pronssimitalisti Markus Teijula juoksee samaan aikaan 19-vuotiaiden EM-kisoissa helpottaen muiden menestystä.
1. Ville Lampinen (1,2)
2. Joonas Rinne (2,4)
3. Jaakko Laakso (3,1)
4. Samu Mikkonen (5,9)
5. Panu Jantunen (6,5)
6. Simon Haglund (4,8)
7. Julius Uutela (7,7)
8. Tuomo Salonen (9,3)
Alex Rauhala (8,11), Samuli Hussa (11,15)

M 1500 m (14, pe 19.40)
Kovimmat ennätykset omaavat kaverit ovat tällä kaudella olleet vähän vaisumpia. Kultakamppailu jäänee siis Topi Raitasen ja Samu Mikkosen väliseksi. Molemmat ovat kovassa nousussa, Raitasen kuntokäyrä on osoittanut selvemmin ylöspäin joten hänet on asetettu ykkössuosikiksi. Borza Salonen on viime ja tällä kaudella siirtynyt ylöspäin tälle matkalle ja on siksi mitalisuosikki hänkin Toissavuoden mestari Ilari Piipponen ei ole tänä vuonna kummia esittänyt, mutta on silti jokerikortti.
1. Topi Raitanen (2,6)
2. Samu Mikkonen (1,4)
3. Tuomo Salonen (4,5)
4. Panu Jantunen (6,3)
5. Joonas Rinne (3,7)
6. Tommi Sundell (7,2)
7. Martti Siikaluoma (5,8)
8. Samuli Hussa (8,12)
Ilari Piipponen (10,1), Antton Launto (9,9)

M 5000 m (12, la 18.25)
Mestaruus on vapaasti otettavissa, koska Topi Raitanen ja Arttu Vattulainen eivät ole mukana. Jarkko Järvenpää ei ole tällä ratakaudella kummia esittänyt, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin sieltä se tulee. Robin Ryynänen on ehkä ennakkosuosikki, mutta jos Järvenpää on päässyt samaan kuosiin - paremmasta puhumattakaan - kuin kevään SM-maastoissa, niin toistakymmentä vuotta nuorempi haastaja joutuu vielä nöyrtymään. Martti Siikaluoma saattaa haastaa molemmat, mutta hänellä on ollut valitettava taipumus hyytyä SM-tasolla. Todennäköisesti pois jäävistä mailereista Panu Jantusella on mahdollisuutensa ja Tuomo Salonen on yllätysvalmis, jos ei mennä liian kovaa matkalla.
1. Jarkko Järvenpää (3,1)
2. Robin Ryynänen (1,4)
3. Martti Siikaluoma (-,3)
Panu Jantunen (-,7)
4. Aki Nummela (6,5)
5. Eero Saleva (2,8)
6. Victor Lövdal (4,9)
Tuomo Salonen (-, 12)
7. Ilari Piipponen (-,2)
8. Vilho Loukkalahti (5,11)
Jaakko Kero (8,6), Marko Tuokko (7,10)

M 10 000 m (18, su 14.35)
Arttu Vattulainen päätti jättää vitosen väliin ja keskittyä näissä mittelöissä kympille. Niinpä ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä huolimatta Joensuun eliittikisojen ponnettomasta esityksestä: kultaharkko matkaa Joensuuhun. Ainoa haastaja on Järvenpää, jos on paikalla. Pronssimitali on erikoistarjouksessa ja siitä otattaa muutama mies aika tasaväkisesti.
1. Arttu Vattulainen (1,3)
2. Jarkko Järvenpää (-,1)
3. Tuomas Jokinen (2,2)
4. Matti Rauma (3,7)
5. Eero Saleva (-,-)
6. Jaakko Piesanen (-,8)
7. Antti-Pekka Niinistö (-,10)
Aki Nummela (-,6)
8. Samuli Huusko (4,13)
Miika Takala (-,4), Jaakko Kero (9,5), Henri Ansio (5,12), Tapani Kärjä (6,11), Antti Ranta-Aho (7,14), Kari Poutiainen (8,16), Victor Lövdahl (-,-)

M 3000 m esteet (16, su 17.05)
Kahden ensimmäisen veikkaaminen oikein oikeaan järjestykseen ei vaadi erityistä ennustajankykyä, etenkin kun Tomi Lehto on juniorien EM-kisoissa. Pronssikamppailu voi sen sijaan olla aika tiukka, mutta puolisalaa maan kärkeen hiipinyt parikymppinen Miika Tenhunen on ehkä niukasti ennakkosuosikki kolmanneksi mitalistiksi. Topi Raitasen pitäisi pystyä ottamaan ensimmäinen Kalevankisamitalinsa suoraan kultaisena versiona ilman ongelmia. Veikataan että Aki Nummela ei juokse vaihtoehtona olevaa kymppiä. Juoksijajoukosta pitää vielä mainita Teppo Syrjälä, joka on nyt kahdettakymmenettä kertaa mukana Kalevan Kisojen estejuoksussa. Mikko Virran viime vuonna katkenneeseen 23 kisan sarjaan on tosin vielä matkaa ja Syrjälän putki ei sentään ole samaan tapaan yhtäjaksoinen.
1. Topi Raitanen (1,2)
2. Hannu Granberg (2,4)
3. Miika Tenhunen (3,7)
4. Wilho Hautala (5,9)
5. Joonas Harjamäki (4,1)
6. Jimmy Finnholm (8,6)
7. Aki Nummela (7,5)
8. Otto Loukkalahti (6,8)
Teppo Syrjälä (11,3), Sami Maamela (9,11), Vilho Loukkalahti (10,12)

N 800 m (24, alkuerät la 10.15, finaali su 15.50)
Sara Kuivisto on tällä kaudella hallinnut keskimatkoja suvereeniin tapaan, joten ykkössuosikista ei ole epäselvyyttä. Mutta ei Zenitha Eriksson kovin kaukana ole eikä myöskään Aino Paunonen hänestä. Matkan entinen valtiatar Karin Storbacka ei ole yhtään kasisatasta tällä kaudella juossut, vaan keskittynyt tonnivitoselle ja kolmoselle. Veikkaus on että hän tekee matkavalinnan suhteen monia yllättävän vedon, mutta jos vastoin ennustettani ilmestyy kasille, on mitalikin tiukassa ja mestaruus lähes mahdoton. Sijat 4-8 voivat olla miten tahansa, hyvin tasavahvat viisi juoksijaa joista odotusarvon mukaan yksi sössii itsensä pihalle finaalista ja tilalla on joku listan ulkopuolinen.
1. Sara Kuivisto (1,3)
2. Zenitha Eriksson (3,2)
3. Aino Paunonen (2,4)
Karin Storbacka (-,1)
4. Kirsi Pekkanen (4,5)
5. Jonna Julin (5,7)
6. Reetta Joronen (7,8)
7. Maria Valtanen (6,6)
8. Jemina Forss (8,9)
Aida-Linnea Kukila (9,17), Heidi Kuuttinen (-,10)

N 1500 m (10, pe 19.50)
Sara Kuivisto ottanee tuplan ensimmäisen mestaruuden ongelmitta. Itse asiassa pahin uhka on Sandra Eriksson. Hänet on kuitenkin sijoitettu kolmoseksi eikä kakkoseksi siksi, että Karin Storbackan taso tiedetään. Sandran ei varmasti, koska paluu radalle tapahtui vasta SM-viesteissä eikä meno suinkaan vakuuttanut. Mutta parissa viikossa voi tapahtua ihmeitä. Jos Sandra tonnivitoselle ilmestyy - mikä on vähintäänkin epävarmaa - hän on todennäköisesti Karinia heikompi. Mutta jos jompikumpi heistä Saran haastaa, se on Sandra. Toki täytyy huomata, että ensimmäisenä maaliin saapuu luultavimmin Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, joskin Sara saattaa hänetkin yllättää. Joukosta poissa eli Italiassa juniorien EM-kisoissa on Saija Seppä, joka hätyyttelisi mitalikolmikkoa.
1. Sara Kuivisto (1,2)
2. Karin Storbacka (2,3)
3. Sandra Eriksson (-,1)
4. Kaisa Tyni (3,4)
5. Zenitha Eriksson (-,5)
6. Aino Paunonen (-,6)
7. Henni Tofferi (4,7)
8. Maria Murtorinne (6,8)
Anni Suominen (7,10), Aino Kuljukka (7,10)

N 5000 m (23, su 16.20)
Ilmoittautuneiden listalla ovat sairastuvalta paluuta tekevät Sandra Eriksson ja Alisa Vainio, mutta veikkaus on että kumpikaan ei juokse. Jos juoksevat, niin mitalisija mahdollinen mutta ei voitto. Voiton vie Camilla Richardsson. Edellispäivän esteet eivät paljon jaloissa paina, viime vuonna Oulussa nainen voitti ensin kympin ja vajaa tunti maalintulon jälkeen starttasi esteisiin, joissa juoksi paahtavaan helteeseen (katsomossakin hiki valui puroina) nähden hyvällä tuloksella hopeaa. Tsekin Kristiina Mäki on taas mukana ja otattaa tiukasti Camillan kanssa. Vierumäen SM-maastoissa Camilla pisti selkeästi päihin ja veikkaisin muuten samaa nytkin, mutta Camillan esitys Joensuun esteissä ei vakuuttanut ja ehkä hänen on muutenkin viisaampaa ajoittaa kuntoa MM-Lontooseen kuin SM-kisoihin. Tiedä sitten. Mutta yhden mitalin ottaa yllättäjä: Karin Storbacka ei ole koskaan vitosta juossut, mutta pääsee kisoihin hyvän kolmosen aikansa ansiosta. Uran päätöskausi menossa, nyt tähtäimessä on vielä uusi aluevaltaus. Ellei sittenkin valitse mitalin suhteen epävarmempaa entistä paraatimatkaansa kasisatasta. Sen finaali juostaan vain puoli tuntia ennen vitosen starttia, joten molempia ei voi juosta. Pistesijajuoksijoista kannattaa mainita Johanna Peiposen telakalla ollessa suvun kunniaa puolustava serkkutyttö Aino Kivenmäki sekä äitiyslomalta paluun tekevä Nina Chydenius, joka on jokerikortti; monelle juoksijalle on tullut synnytyksen jälkeen yllättävää lisävauhtia. Etenkin naisille.
1. Camilla Richardsson (1,1)
Sandra Eriksson (-,2)
2. Karin Storbacka (-,-)
3. Janica Mäkelä (2,5)
Alisa Vainio (-,3)
4. Kaisa Tyni (-.7)
5. Nina Chydenius (3,6)
6. Aino Kivenmäki (4,10)
7. Saara Nikander (5,8)
8. Sofie Lövdahl (8,15)
Meri Rantanen (-,4), Mira Tuominen (9,9)

N 10 000 m (16, pe 18.25)
Kymppi juostaan perjantaina ja se näkyy. Osanottajalistalta puuttuu useita sellaisia, joiden päälaji on myöhemmin. Jos kymppi olisi sunnuntaina, lista olisi varmasti toisennäköinen. Mutta kun mm. edellisvuoden mestari Camilla Richardsson jättää suosiolla areenan muille, on Janica Mäkelällä tuhannen taalan paikka ottaa palkintokaappiin neljän SM-hopean ja neljän SM-pronssin (kuuden, jos maastotkin lasketaan) keskelle komeilemaan se puuttuva kultamitali. Jos Janica näin tekee, niin allekirjoittanut lupaa hyppiä riemusta ns. yläpystyä katsomossa. Oleellisen uhan muodostaa kolmikko Nina Chydenius (kauden paras toista minuuttia huonompi ja vitosellakin parikymmentä sekuntia jäljessä), Alisa Vainio (ilmaantuuko edes paikalle ja jos näin tekee, kunto on arvoitus) ja Minna Lamminen (tämän kauden näytöt lähes nollilla). Pistesijat irtoavat helpolla.
1. Janica Mäkelä (1,3)
2. Nina Chydenius (2,8)
Alisa Vainio (3,1)
Minna Lamminen (-,2)
3. Saara Nikander (-,9)
4. Meri Rantanen (-,4)
5. Jaana Niemelä (-,5)
6. Minna Haka-Risku (4,7)
7. Suvi Miettinen (5,6)
8. Minna Syvälä (-,10)
Anne-Marika Partanen (6,14), Eija Hartikainen (7,15)

N 3000 m esteet (15, la 19.50)
Förlåt Sandra. Men den här är oavvislig. Camilla on yksinkertaisesti niin kovassa kunnossa, että toipilaana et vielä pärjää. Mutta muistapa se edellinen kerta kun hävisit suomalaiselle esteissä. Se oli kesällä 2011 kestävyysjuoksukarnevaaleilla Jämsässä. Olit silloinkin toipumassa loukkaantumisesta. Muistan, kun istuin katsomossa ja vedit juoksua. Näin, että ei vielä toimi ja vaikka johdat, et voi voittaa. Janica ja Minna-Maria ehtivät lopussa edellesi, jopa varsin selvästi. Ja mihin olet päässyt sen jälkeen? Useita Suomen ennätyksiä ja nousu kansainvälisen huipun tuntumaan. Nyt on taas aika kohota tappion tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Entistä uljaampaan lentoon kohti arvokisojen palkintokoroketta. Eikä enää tarvitse ainoana suomalaisena, sillä Camilla on jo samalla tasolla. Muiden sijoitusten osalta mennään tilastojärjestyksessä, poikkeuksena ne pari jotka eivät ole vielä tällä kaudella esteitä juosseet. Paikalta puuttuu Italiassa juniorien EM-kisoissa oleva Astrid Snäll, joka niin esteissä kuin vitosellakin olisi ensimmäisiä mitalilta putoajia.
1. Camilla Richardsson (1,2)
2. Sandra Eriksson (-,1)
3. Janica Mäkelä (2,3)
4. Aino Kuljukka (3,7)
5. Mira Tuominen (-,5)
6. Sofie Lövdahl (-,4)
7. Anni Suominen (4,8)
8. Linnea Harala (5,9)
Viivi Rantanen (8,6), Amanda Virtanen (6,10), Sara-Elise Ruokonen (7,11)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Välihuomautus 105: Suositeltavaa luettavaa

Eräs Hommaforumin parhaita kirjoittajia käyttää nimimerkkiä Eino P. Keravalta. Pari päivää sitten hänen pelinavauksensa otsikolla Perseily metodina, filosofiana ja elämäntapana räjäytti pankin.

Samalla kirjoitus säästi minulta yhden viikkojutun kirjoittamisen. Ajatus on muhinut päässä, mutta nyt sen voi unohtaa. Kyseisessä tekstissä sanotaan ne asiat paljon paremmin kuin olisin itse ikinä osannut sanoa. Kannattaa lukea.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uusinta: Salaliittoteoriat

Lukijalle: Pistetäänpä tällä kertaa uusiksi pakina vuodelta 2011. Uusimmat tutkimukset ovat nimittäin tuoneet lisätietoja joihinkin tapauksiin:

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.
(Lisäys 15.7.2017: Todellisuudessa kävikin kompromissi: toinen torneista romahti hallituksen asettamien räjähteiden takia ja toinen oli tarkoituksellinen terroriteko, joka sattumalta tapahtui samanaikaisesti. Tämän paljasti sarjakuva xkcd:)

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.
(Lisäys 15.7.2017: Ja eikös tämä Siionin viisaiden temppu osunut omaan nilkkaan - toisen maailmansodan päätyttyä natsit pystyivät perustamaan tukikohtansa Kuun kääntöpuolelle!)

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.


Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sisäpiirissä

Maailman lähes kahdensadan itsenäisen valtion joukossa on noin neljäkymmentäviisi sisämaavaltiota. Tarkka lukumäärä riippuu siitä, mitkä maat lasketaan itsenäisiksi. Tässä on noudatettu luokittelua, jossa Kosovo on laskettu itsenäiseksi, mutta Transnistriaa, Etelä-Ossetiaa, Länsirantaa ja Vuoristo-Karabahia ei. Azerbaidzan, Kazakstan ja Turkmenistan on laskettu sisämaavaltioiksi, vaikka niillä on rantaviivaa Kaspianmerellä, Kaspianmeri kun ei ole yhteydessä valtamereen.

Sijainti sisämaassa on useimmiten valtiolle haitta, koska se joutuu kaupankäynnissään turvautumaan rajanaapureihinsa. Siksi monet sisämaavaltiot ovatkin pyrkineet joko hankkimaan itselleen merenrantaa tai sitten joutuneet olemaan hyvissä väleissä naapureihinsa joskus jopa vastoin tahtoaan.

Sisämaavaltioista kaikkein kovimmassa kategoriassa ovat Uzbekistan ja Liechtenstein. Niiden kaikki rajanaapuritkin ovat sisämaavaltioita eli ne ovat "tuplasisämaavaltioita".

Eniten rajanaapureita sisämaavaltioista on Itävallalla, Serbialla ja Sambialla, jokaisella kahdeksan. Itävalta pitänee nostaa näistä ykköseksi, koska sen rajanaapureista viisi on itsekin sisämaavaltioita.
Eniten sisämaarajanaapureita on kuitenkin rannikkovaltio Kongon demokraattisella tasavallalla, jolla on kuusi sisämaarajanaapuria.
Vähiten rajanaapureita on San Marinolla, Vatikaanilla ja Lesotholla, jotka ovat kaikki yhden valtion sisällä.

Sisämaavaltiot ovat ymmärrettävistä syistä keskittyneet klustereiksi, joissa on useita sisämaavaltioita samassa nipussa. Suurin klusteri on Keski-Afrikan klusteri, johon kuuluu kymmenen maata. Keski-Euroopan klusteriin kuuluu yhdeksän, Keski-Aasian klusteriin kuusi (kahdeksan jos Kaspianmeren erottamat Azerbaidzan ja Armenia lasketaan), eteläisen Afrikan klusteriin neljä ja Etelä-Amerikan klusteriin kaksi. Kaksitoista sisämaavaltiota ei rajoitu yhteenkään toiseen sisämaavaltioon.

Pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin sisämaavaltio on Kazakstan, 2,7 miljoonaa neliökilometriä. Yli miljoonan neliökilometrin ovat myös Mongolia, Tsad, Niger, Mali, Etiopia ja Bolivia.
Asukasluvultaan suurin ja ainoa yli sadan miljoonan on Etiopia. Muistatteko muuten, kun kolmekymmentä vuotta sitten pelättiin etiopialaisten kuolevan nälkään ja järjestettin kaiken maailman Band Aid -konsertteja? Taisi onnistua yli odotusten, sillä tuolloin etiopialaisia oli vain 40 miljoonaa.

Vastoin yleistä harhaluuloa Bosnia-Herzegovina ei ole sisämaavaltio. Sille kuuluu parikymmentä kilometriä pitkä palanen rannikkoa Neumin kaupungin ympärillä. Tämä Bosnian rannikkosiivu katkaisee Kroatian Dubrovnikin maayhteyden muuhun Kroatiaan. Bosnia onkin maailman ainoa rannikkovaltio, jolla ei ole kunnollista satamaa.
Toinen samankaltainen käytävä merelle on Kongon demokraattisella tasavallalla, jonka maan kokoon nähden naurettava vajaan neljänkymmenen kilometrin rannikkosiivu eristää samaan tapaan Cabindan muusta Angolasta. Tämä palanen liitettiin aikoinaan Kongoon, jotta belgialaiset voisivat orjuuttaa maata tehokkaammin.
Vastaavia maayhteyksiä muuten sisämaille on myönnetty ennenkin. Historiasta varmaan kaikki muistavat Puolan käytävän. Nykyisin Puola on rannikkovaltio sinänsä, mutta usea nykyinen sisämaavaltio on vastaavasti aiemmin ollut rannikkovaltio. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia nyt esimerkkinä, jonka seurauksena syntyi se huvittava tilanne, että Unkarin eli sisämaavaltion valtionpäämiehenä toimi pitkään amiraali. Myös Bolivia on ollut rannikkovaltio, mutta menetti rannikkonsa hävittyään Chilelle sodassa vuonna 1884. Etiopiasta puolestaan tuli sisämaavaltio Eritrean itsenäistyttyä 1993.
Käytännössä myös Suomi on sisämaavaltio, koska talvisin Itämeren jäätyessä meriyhteys on perinteisesti katkennut, paitsi nykyaikana, kiitos jäänmurtajien.

Mutta mikä valtio on kaikkein syvimmällä sisämaassa? Eli mistä on kaikkein pisin matka merelle? Eipä muuta kuin Google Maps esiin ja mittatikku käyttöön. En takaa, että kaikki etäisyydet olisivat varmasti täysin oikein, mutta tässä tulokset pyöristettynä alaspäin lähimpään kilometriin:


1Kirgisia1569
2Tadzikistan1326
3Uzbekistan1171
4Ruanda961
5Burundi932
6Turkmenistan884
7Etelä-Sudan858
8Tsad748
9Uganda734
10Mongolia638
11Sambia595
12Paraguay593
13Niger564
14Kazakstan556
15Keski-Afrikka555
16Botswana517
17Nepal494
18Mali476
19Burkina Faso451
20Bhutan445
21Afganistan431
22Slovakia362
23Tsekki284
24Azerbaidzan276
25Liechtenstein273
26Unkari212
27Malawi197
28Valko-Venäjä183
29Luxemburg182
30Zimbabwe178
31Armenia165
32Lesotho158
33Sveitsi155
34Bolivia126
35Serbia107
36Andorra103
37Itävalta81
38Kosovo79
39Swazimaa72
40Makedonia71
41Laos44
42Etiopia43
43Vatikaanivaltio22
44San Marino9
45Moldova2

Eli pohjat vetää Kirgisia, jonka lounaiskärjestä on peräti 1569 kilometriä lähimpään merenlahteen, joka sijaitsee Pakistanissa. Yli tuhannen kilometrin pääsevät myös Tadzikistan ja Uzbekistan.
Afrikan ennätys menee Ruandalle, 961 km.
Amerikan ykkönen on Paraguay, 593 km.
Euroopan ennätys on Slovakialla, 362 kilometriä matkaa Adrianmerelle. Naapurimaa Tsekki on kahden vaiheilla, Adrianmerelle on matkaa 313 km, mutta Itämerelle vain 284 km.

Kaikkein naurettavin tilanne on Moldovalla, jota erottaa Mustastamerestä vain kaksi kilometriä leveä viipale Ukrainaa. Moldova järjesti asian sopimalla Ukrainan kanssa aluevaihdosta - mutta ei Mustanmeren rannalta, vaan Tonavan. Ukraina luovutti vaihdossa 600 metriä leveän pätkän Tonavan rantaa, jonne Moldova rakensi Giurgiulestin sataman.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Uusinta: Vanha suola

Lukijalle: Uusitaanpa vaihteeksi kesänovelli viiden vuoden takaa. Kuten tuolloin vihjaisin, tällä on tietty todellisuuspohja. Jotain tapauksesta tiesin, muutin vähän tietämääni ja keksin suurimman osan omasta päästäni. Tuolloin juttu tuli mieleen siksi, että toinen tarinan osapuolista oli jokin aika sitten kuollut (en ollut henkilökohtaisen esteen takia hautajaisissa, vaikka kutsuttiinkin). Nyt se toinenkin, minulle vieraampi osapuoli on jo poistunut joukostamme:

1992
Laitan nyt varmuuden vuoksi vielä kuudennenkin mitallisen kahvia, olisi turhan noloa jos loppuisi kesken. Mistä minä tiedän, millainen Oiva on kahvia juomaan? Minulle riittää kaksi kupillista. Toisaalta jos se ottaa kolmannen kupin, niin kai minun seuran vuoksi pitää ottaa myös. Enkä napsauta sitä keitintä vielä päälle, on tässä vielä puoli tuntia. Muistinhan ottaa sen reunimmaisen pullapalan pois lautaselta, se on kuitenkin vähän kuivettunut? Muistin minä. Oikaisen vielä vähän hametta. Noin. Onhan täällä nyt siistiä ... no mitä minä nyt hermoilen. Kuin mikäkin tytönhupakko, vanha ihminen. Rauhoitu. Istun nyt vähäksi aikaa. Enkä istu, hame menee ryppyyn. Istun sittenkin. Onkohan Oiva yhtä pistoksissa? Tuskin sentään niin pahasti kuin edellisellä kerralla tässä talossa.

1938
- Vai että kihloihin? Ja milläs meinaatte sitten elellä, se on turha tästä talosta mitään toivoa.
- Minä lähden kaupunkiin töihin ja kyllä Alli sieltä jotain töitä saa.
- Ja naimisiin aiotte varmaan mennä kans? Kun nyt on nuo killuttimet sormissa.
- No kunhan saan kaupunkiin asetuttua, niin haen sitten Allin.
- Haen ja haen. Suuret on pojalla puheet. Eikös se sotaväki ole vielä käymättä kans?
- Sitten ensi vuonna. Kaupungissa on varuskunta, kutsunnassa on sinne määrätty. Sitä ennen mennään naimisiin ja tehtaalla on työpaikka odottamassa, ehdin muutaman kuukauden siellä olla ennen armeijaa.
- Ja tuosta liitosta ei tule mitään. Minulla on sananvalta, se on vasta seittemäntoista. Talon ainoo tytär ei minkään hampuusin kanssa lähde.
- Isä!
- Oletkos siinä ... Parempi että minä sinua nyt itketän, kun että itkisit lopun ikääs.


1992
Päästin aamulla Minnin ulos. Kun ei nyt tulisi hiiri hampaissa tupaan. No eihän se koskaan, se oli se edellinen kissa kun ei oppinut. Mitenhän se Oiva? Onkohan sillä kissaa tai koiraa, ettei vaan olisi allerginen? No eihän meidän sukupolvi, ne on nämä nuoret. Pojantytär ei voi olla samassa huoneessakaan kalaruuan kanssa.

1940
- Suomen Yleisradio. Nyt saamme kuulla ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan.
- Arvoisat kuulijat. Ennen kuin siirryn varsinaiseen puheeseen, pyydän antaa uutisluontoisena tiedonannon Moskovassa käytyjen rauhanneuvottelujen tuloksesta...
- Kuulimme ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan...
Isäntä napsautti radion kiinni.
- Jaahas. Suomesta tuli sitten Tynkä-Suomi.
- Kun vaan Aarne olisi selvinnyt.
- No miksikäs ei. Ei se vielä sieltä sotasairaalasta rintamalle ole joutunut. On talolle perijä.
Niin. Talolle perijä, Alli ajatteli. Aarne saa talon ja ainoalle pojalle se kuuluukin, niin on luonnon järjestys. Mutta miksi minä en saanut Oivan kanssa lähteä, jos minua ei täällä kerran tarvita. Tynkiä ollaan molemmat, niin minä kuin Suomikin.
- Mitäs se Alli itkua tirauttaa?
- En mitään ... Ajattelin vaan.
Ajattelihan Alli. Ja tunsi syyllisyyttä siitä, että itseään eikä Suomea. Lohduttautui vain sillä, että isommat murheet hukkuvat pienempien alle. Mietti sitä lipaston laatikossa olevaa Oivan kihlasormusta, joka oli syksyllä tullut erokirjeen kanssa.


1992
Se sormus. Miten minä en sitä muistanut. Siellä se on ollut viiskymmentä vuotta korurasian alapohjan alla piilossa. Pitää näyttää Oivalle. Oli siihen niin paljon toiveita ladattu, mutta kun ei kotona hyväksytty. Ei Oivankaan äiti, sanoi että ei pidä ihmisen kurkottaa liian korkealle. Ja tuon maton minä vielä käyn suoristamassa.

1943
- Kyllä minä sinusta ja Oivasta tiedän. Niin että puhutaan tämä asia nyt kerralla selväksi. Ettei sitten enää tarvi. Ei sillä mulle väliä ole, että te aikoinaan yksissä olitte. En minäkään mikään siveyden perikuva ole ollu. Ei mies kolmikymppiseksi elä ilman että välillä kokeilis. Niin että sen suhteen ollaan tästä lähtien sujut, jos se sulle sopii.
- Se on miehelle eri asia, niinkus tiedät. Naisen siveyttä sitä vahdataan. Joten kiitos tuosta.
- Ja tiedän minä senkin, mitä kylillä puhutaan. Että tähän olen tulossa, kun Aarne kaatui ja silloin kelpaa käytettykin tavara, kun pääsee isoon taloon kotivävyksi ja aikanaan isännäksi. Niin että tiedät tuonkin.
- Ne puheet vaimenee kyllä vuosien myötä. Eikä se teidänkään talo mikään torppa ole.
- Ei ole ei, mutta viisi veljestä ja minä nuorimmainen joten se siitä.

1992
Hyvä mies Viljo minulle oli. Pitäisiköhän ottaa kuitenkin sormukset pois? Ei ehdi, pihaan ajoi joku auto. Nytkö se Oiva jo tuli, kello on vasta varttia vaille. Onhan nyt kaikki järjestyksessä? Katson ikkunasta, ei se huomaa kun on kukkaruukkuja edessä.

1975
- Että pellot menee sitten pakettiin. Perkele...
- Älä nyt viitsi. Pojilla on oma elämänsä ja kumpikaan ei halua jatkaa.
- En minä sillä. Luulis että sua harmittaa enemmän, tää on sentään ollut teidän sukutila satoja vuosia.
- Äiti haluaa lastensa parasta ja pojat ovat koulunsa käyneet, ei niistä enää tänne korpeen olisi.

1992
Eihän tuo ole Oiva, joku vanha ukko sieltä autosta nousi. Pitikin tulla juuri nyt, onko joku myyntimies. Ei varmaan, liian vanha. Mitähän asiaa, onko eksynyt ja kyselee tietä. Lähtisi nyt äkkiä, ettei Oiva luule että täällä äijiä ramppaa yhtä köyttä. Ei täällä muita käy kun tuo naapurin Kalle ja sekin Aliinan kanssa.

1990
- No kato, eikös se ole Valtosen Oiva?
- Terve terve, Kalleko se, mitäs mies. Siitä on aikaa.
- On, kun ei ole sinua liiemmin kotikylillä näkynyt.
- Ei ole ollu asiaa sen koommin kun äiti kuoli, silloin olympiavuonna.
- Mutta hittojako me tässä, mennään tuonne kahvioon ja turistaan kuulumiset.
- Ei tässä nyt oikein jouda... pitää kotia lähteä
- Mitäs sinä sairaalassa teet, terveen näköinen mies.
- Eihän mulla mitään, mutta vaimo on huonona. Syöpä. Lääkäri sanoi, että ei ole enää toivoa.
- Ai... otan osaa. Vähän samoilla asioilla. Kävin kattomassa naapurin miestä, tuota Järvelän Viljoa. Syöpä on silläkin, eivät vielä tiedä tarkemmin.


1992
Kyllä minä olin viime viikolla ihmeessä, kun Oiva soitti. Olihan se Kalle kertonut, että sama on Oivalla tilanne kuin minullakin, mutta silti. Tänne se ukko kävelee ... ja mitä sillä on kädessä? Kukkapuska. Onpas pitkä ja hyväryhtinen mies noin vanhaksi, harppoo kuin Oiva silloin nuorena... Oiva? Ei herranjumala, ei kai tuo voi olla Oiva? Miten se on tuolla lailla vanhettunut. No tuohon kyllä miniä sanoisi, että ootkos itte vilkaissut peiliin viime aikoina. Nyt se koputti oveen, mitähän tästä tulee?

1995
- Kysyn sinulta, Alli Kaarina Järvelä, tahdotko ottaa Oiva Juhani Valtosen aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?

torstai 6. heinäkuuta 2017

Globaalinationalismi

Lisäys 24.7.2017: Tom Kärnä tiivisti blogissaan tämän kirjoituksen oleellisen sisällön.

Lapsena minulla oli usein tapana ottaa hyllystä se Mitä-Missä-Milloin, jonka Maat ja kansat –osiossa oli tilastotiedot maailman itsenäisistä valtioista. Ne olivat aina kirjoissa muutaman vuoden välein ja muistan edelleen ulkoa, mikä vuosikerta piti aina poimia, jos halusi uusimmat tiedot. Katselin maiden pinta-aloja ja väkilukuja, mietin millaista missäkin maassa on ja miksi kaikilla kansoilla ei ollut omaa maata.

Tuolloin minulle muodostui tietty käsitys siitä, miten maailmassa asioiden pitäisi olla: yksi maa, yksi kansa. Kaikkien samaa kieltä puhuvien ei tarvinnut olla samassa valtiossa, mikäli maantieteellinen ero (Iso-Britannia ja Australia) tai kulttuuriero oli liian suuri. Eikä jokaisella kansalla välttämättä tarvinnut olla omaa valtiota, mikäli kansa oli liian pieni (kolttasaamelaiset) tai asui liian lomittain toisen kansan kanssa. Tällöin vähemmistön asema tuli kuitenkin turvata.

Tämä perusajatus ei ole muuttunut mihinkään aikuisiälläkään, vaikka se on joiltakin osin täsmentynyt. Vasta jokin aika sitten keksin aatteelle nimen: globaalinationalismi.

Nationalismi tarkoittaa hyvin pitkälti samaa, mutta nykymaailmassa sillä on huono kaiku. Sen käsitetään viittaavan oman maan, kansan ja kulttuurin ylivertaiseen asemaan. Tässä vika on sanassa oman. Jokaisessa kulttuurissa on hyvät ja huonot piirteensä. Mikäli hyviä asioita on paljon ja ne ovat riittävän merkittäviä huonojen asioiden ollessa vähäisiä, kulttuuri on yleensä menestynyt, kunhan sillä ei ole ollut huonoa onnea.
Globaalinationalismi tarkoittaa sitä, että jokaisella kansakunnalla on oma kulttuurinsa, jonka mukaan he omassa valtiossaan elävät. Maassa maan tavalla – mikäli muuttaa toiseen maahan, on hyväksyttävä sen kulttuuri. Toki kulttuuri muuttuu ja jokainen kansakunta saa ottaa ja sen kannattaakin ottaa omaan kulttuuriinsa muissa kulttuureissa paremmin toimiviksi havaittuja palasia.

Samaan ajatukseen päätyi myös Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Hesarin laajassa artikkelissa: Viime aikoina on puhuttu paljon kulttuurisesta omimisesta: siitä, millä tavoin valtaväestön on hyväksyttävää lainata muiden kulttuurien elementtejä. Jagne-Soreau pitää keskustelua asiasta erittäin tervetulleena ja tärkeänä.

Tämä on juuri sitä, mistä globaalinationalismissa on kyse: katsotaan mikä on muualla hyvää ja sovelletaan sitä mahdollisuuksien mukaan omassa maassa.

Ajattelin nuorena, että näinhän asioiden luonnollinen tila on. Jos nähdään, että naapurilla on systeemi A ja se toimii paremmin kuin meidän systeemimme B, niin otetaanpa A käyttöön. Ja jos ei välttämättä itse osata, niin naapurimaasta muuttaa vähän porukkaa paikalle ja opettaa kuinka homma toimii.
Tämä oli naiivia, lapsenomaista ajattelua. Todellisuudessa asiat menevät täsmälleen päinvastoin. Ei onnistuneista yhteiskunnista muuteta epäonnistuneisiin niitä parantamaan. Päinvastoin, epäonnistuneista muutetaan onnistuneisiin paremman elämän toivossa. Ja samalla ainakin osittain tuodaan mukanaan epäonnistunut kulttuuri. Jolloin maa X muuttuu pykälän huonommaksi Y:n pysyessä entisellään – tai todennäköisesti muuttuessa vielä huonommaksi, sillä luultavasti lähtijät ovat olleet sieltä yritteliäimmästä päästä.

Kulttuureilla on eroja. Jotkut kulttuurit ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset. Kulttuurirasisti saa olla ja ennen kaikkea kannattaa olla täysin vapaasti. Pitää saada kaikessa rauhassa vapaasti sanoa, että suomalainen viinanjuontikulttuuri on huono piirre, jota tulee kehittää parempaan suuntaan. Tai sanoa, että islamilainen kulttuuri on epäonnistunut suunnilleen kaikessa mahdollisessa, joten jos sieltä muuttaa sivistyneeseen yhteiskuntaan, on siitä luovuttava.

Asioiden luonnollinen kehityssuunta on siis huonompaan päin, koska ihmiset pyrkivät elämään parempiin yhteiskuntiin, eivät muuttamaan omaa yhteiskuntaansa paremmaksi. Väestövirta käy siis väärään suuntaan, vähän kuin lietelantasäiliöstä olisi johdettu letku juomavesivarastoon. Tämän korjaamiseksi on työskenneltävä kaikin keinoin: juomavesivarasto on pidettävä puhtaana eli vähintäänkin asennettava kunnon suotimet ja mieluummin käännettävä virtauksen suunta.

Tähän toimiva ratkaisu on globaalinationalismi. Yksi maa, yksi kansa. Kansallisvaltiot ovat luoneet käytännössä kaiken edistyksen, joten systeemi on käytännön kokeessa toimivaksi todettu. Niinpä on luotava kansallisvaltiot, joiden välillä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Minä voin iloita Tanskan menestyksestä. Tai Italian, Jemenin tai Burundin. Mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomeen asumaan tanskalaisia, italialaisia, jemeniläisiä tai burundilaisia, ainakaan mikäli he eivät halua sopeutua suomalaisille tavoille. Toki voimme ottaa heidän kulttuurinsa hyviä piirteitä vastaan: legot ovat hieno keksintö, pizza on hyvää ja arabi- tai afrikkalaiskulttuurissa… ööö… no, kai jotakin.

Samalla tavoin suomalaiset voivat muuttaa Tanskaan, Jemeniin, Vietnamiin tai Burundiin: mikäli he tuovat maahan positiivista kontribuutiota. Muussa tapauksessa pysykööt poissa, kuten Suomesta ne tanskalaiset, jemeniläiset, vietnamilaiset ja burundilaiset jotka eivät tuo positiivista kontribuutiota maallemme.

Globaalinationalismi mahdollistaa maiden eli kansojen ja kulttuurien keskinäisen, rauhanomaisen kilpailun. Maahanmuuton on oltava sallittua vain, mikäli vastaanottava kansakunta sen hyväksyy. Maassa asumisen on oltava luvanvaraista kaikille muille paitsi niille, joilla on maassa sukujuuret. Törttöilijät, joiden vanhemmat eivät ole maan syntyperäisiä kansalaisia ja jotka eivät halua omaksua asuinmaansa kulttuuria, voidaan karkottaa joko vanhempiensa kotimaahan tai mihin tahansa maahan, joka haluaa ottaa heidät vastaan. Karkotuskriteerinä voivat olla esimerkiksi rikos ja jonkin muun kuin maan virallisen uskonnon tunnustaminen. Tällöin menestyneimmistä maista on helpompaa, suorastaan pakko, ottaa opiksi pärjätäkseen itse. Ja siirtolaisvirrat kääntyvät oikeaan suuntaan eli edistyneemmistä maista lähdetään rakentamaan kehitysmaita paremmiksi. Nykyinen suunta on haitallista ennen kaikkea kehitysmaille; kuka niitä enää auttaisi, jos länsimaistakin tulee kehitysmaita?

Nykyisen maahanmuuttopolitiikan haitallisuuden todetakseen ei tarvitse mitään muuta kuin vilkaista uutisia minä tahansa aamuna. Etenkin kun muistaa, että vanhamedian toimittajista tutkitusti valtaosa on haittamaahanmuuttoa kannattavien puolueiden linjalla, mikä tarkoittaa että haittamaahanmuuton ongelmista pyritään vaikenemaan ja jos uutinen julkaistaan, sitä usein silotellaan.

Erinomainen esimerkki vanhamedian asenteellisuudesta on tuo aiemminkin linkattu Hesarin juttu tutkijasta, joka totesi monikulttuurisuuden haitalliseksi. Jutun aluksi toimittaja toteaa: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä.
Tämä on ihan sama kuin perestroikan alkaessa Pravda olisi julkaissut jutun kommunismin epäkohtia arvostelevasta ajattelijasta kirjoittamalla: Kommunismin vastustusta on Neuvostoliitossa totuttu kuulemaan lähinnä imperialistisilta ja proletariaattivastaisilta öyhöttäjiltä.

Juttu itsessään on hyvin asiallinen. Tutkija osuu useimmiten oikeaan ja on liikkeellä juuri sellaisella asenteella, jolla toivoisi muidenkin maahanmuuttajien olevan. Tarkemmin lukien jutussa luetellaan juuri ne asiat, joiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti siinä paljastuu myös eräs vanhamedian perusasenne. Jatketaanpa äskeistä lainausta eteenpäin: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä. Mutta Jagne-Soreau ei ole sellainen, kaikkea muuta.
Eli mitä kaikkea muuta? Siis väitöskirjaansa valmisteleva tutkija. Ja oliko ala esimerkiksi yhteiskuntatiede ja väitöskirja mahdollisesti juuri tätä artikkelin aihetta käsittelevä? No ei. Hän on pohjoismaisen kirjallisuuden tutkija. Palstatilaa hän on saanut lehdessä siksi, että sattuu olemaan "kaikkea muuta". Samaa palstatilaa ei taatusti olisi saanut puolalainen tekniikan tohtorin väitöskirjaa valmisteleva tutkija, joka olisi sanonut samat asiat. Jagne-Soreau puhui täyttä asiaa - olen muuten kerran hänet sattumoisin lyhyesti tavannut ja saanut positiivisen vaikutelman - mutta lehteen asti hän on päässyt vain siksi, että sopii vanhamedian agendaan.

Haastattelussa oli myös eräs erinomainen toteamus kulttuurisesta omimisesta, joka paljastaa ihmisten automaattisesta väärinajattelusta paljon: "Mutta minun mielestäni kulttuurinen omiminen ei ole ongelma. Sen sijaan ongelma on ajatus valkoisesta valtaväestöstä normina. Vaatii tietynlaista kulttuurista omimista, jotta sitä normia vastaan voi taistella."
Aiemmin tässä kirjoituksessa mainitsin neljä maata: Tanska, Jemen, Vietnam ja Burundi. Mennään minkä tahansa näiden neljän maan johonkin syrjäisempään pikkukaupunkiin. Jemenissä kaikki vastaantulijat ovat muslimiarabeja. Vietnamissa itäaasialaisia. Burundissa mustia. Tanskassa sen sijaan näkee taatusti muitakin kuin viikinkien jälkeläisiä. Eiköhän tässä ole taisteltu valkoisen valtaväestön normia vastaan ihan riittävästi. Miksi monikulttuurisuus näyttää toimivan vain siten, että se muuttaa länsimaihin?
Ajatus "valkoisesta valtaväestöstä" on muutenkin täysin absurdi. Tässä viime viikolla satuimme olemaan pitkällä automatkalla, jolloin yksi lapsistani esitti mielenkiintoisen kysymyksen. Meillä kaikilla on siniset silmät, mutta suvussamme esiintyy myös ruskeasilmäisyyttä siten, että noin puolet lähisuvusta on ruskeasilmäisiä. Tämä oli juuri keskustelussa mainittu ja aiheutti jatkokysymyksen. Kysymys kuului: "Kuinka suurella osalla maailman ihmisistä on siniset silmät?" (Tarkoittaen sitä, että jaetaan silmien väri kahteen: ruskeaan ja siniseen, kuten perinnöllisyystieteen klassisessa resessiivisyysesimerkissä.)
Jälkeenpäin tarkastellen tähän kysymykseen ei näyttänyt löytyvän luotettavaa vastausta, mikä saattaa kertoa aiheen arkaluontoisuudesta. Itse laskin tuossa automatkalla arvion, että enintään viidellä prosentilla. Eräs nettilähde tarjosi peräti kahdeksaa prosenttia, mikä lienee ehdoton yläraja. Ja "valkoinen valtaväestö" kattaa enimmilläänkin 20 prosenttia maapallon väestöstä. Sekä itäaasialaisia, seemiläisiä että afrikkalaisia on enemmän. Eikä yhdessäkään asukasluvultaan miljoonan ylittävässä maassa ole valkoisia prosentuaalisesti lähes sadan prosentin osuutta, johon yltävät vaikkapa Jemen, Vietnam ja Burundi alkuperäisväestönsä osalta.

Maahanmuuton suunta on siis selvä. Samoin sen seuraukset.
Kuten olemme havainneet, terrorismin uhka on kasvanut. Suomessa tapahtuu lähivuosina aivan varmasti haittamaahanmuutosta aiheutuva terrori-isku ja olisi luultavasti jo tapahtunut, ellei poliisi olisi ollut valveilla ja kyennyt sellaisia estämään - valtaväestön maksamin lisääntynein kustannuksin. Tämä ei ole suuri ongelma. Rahaa palaa ja joitakin suomalaisia kuolee. Kyllä meillä on siihen varaa.
On selviö myös, että rikollisuus lisääntyy. Tämä on jo terrrorismia suurempi ongelma, mutta ei suuri sekään. Enemmän rahaa oikeuslaitokselle, moninkertainen määrä raiskattuja, ryöstettyjä ja pahoinpideltyjä suomalaisia. Kyllä meillä on tähänkin varaa.
Se todellinen ongelma on yhteiskunnan muuttuminen. Koska ihmiset tekevät näköisensä yhteiskunnan ja yhteiskunta koostuu ihmisistä, on ilmeistä että väestön muuttuessa muuttuu myös yhteiskunta. Ja sen jälkeen meillä ei enää ole varaa.

Ainoa tapa, jolla voimme tältä välttyä, on tervehenkinen nationalismi. Nationalismi, patriotismi, kutsukaa sitä millä nimellä tahansa. Suomeen - ja mihin tahansa muuhun maahan - kuuluvat vain ihmiset, jotka ovat valmiita noudattamaan maassa vallitsevia arvoja ja muuttamaan niitä entistä paremmiksi. Minä olen koska tahansa valmis tekemään yhteistyötä aitojen irakilais- ja somalipatrioottien kanssa. Sellaisten ihmisten, jotka haluavat rakentaa oman maansa paremmaksi. Ja uskon, että niin on valtaosa muistakin vanhamedian "rasistisiksi öyhöttäjiksi" leimaamista. Esimerkkinä voi lukea vaikka Hommaforumin keskustelua, jossa on useita korkeatasoisia yhteenvetoja syistä, miksi olemme ajautuneet tähän sairaaseen tilanteeseen, jossa länsimaita mädätetään ja kehitysmaat kärsivät.

Monikulttuurista mädätystä ajavat pelkäävät toiseksi eniten kansallisia arvoja ajavia ihmisiä. Kaikkein eniten he pelkäävät eri maiden isänmaallisten välistä yhteistyötä. Sitä, että suomalaisnationalistit tekevät yhteistyötä tanskalaisnationalistien, jemeniläisnationalistien, vietnamilaisnationalistien ja burundilaisnationalistien kanssa. Kukin rakentaakseen omaa maata paremmaksi oppimalla muiden hyvistä puolista. Globaalinationalismin yleismaailmallista nousua.

Kaikkien maiden nationalistit, liittykää yhteen!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Uusinta: Shokkipeliä

Lukijalle: Kun kirjoitin tämän jutun, blogi oli vielä nuori ja kommentteja ei tullut. En ole edelleenkään kokeillut tätä variaatiota, vaikka tässä viime aikoina onkin sattuneesta syystä jälleen tullut pelattua shakkia ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Tätä shakkivariaatiota en ole edelleenkään kokeillut, mutta olisi mielenkiintoista jos joku peliä paremmin tunteva kertoisi mitä reikiä tässä ajatuksessa on:

Käytännössä kaikissa kaksin pelattavissa lautapeleissä on epäsymmetrisyyden ongelma. Epäsymmetrisyydellä tarkoitetaan sitä, että pelionni, pelialusta ja/tai pelaajan käytettävissä oleva materiaali on erilainen toiselle pelaajalle. Tämä epäsymmetrisyys voi johtua joko pelin asetelmasta sinänsä tai sitten siitä, että pelin aikana satunnaisuus vaikuttaa pelin kulkuun esimerkiksi nopanheiton ansiosta. Joissakin peleissä sattuma vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti, toisissa erittäin vähän.

Shakkia pidetään yleisesti pelinä, jossa onnen vaikutus on erittäin vähäinen. Parempi voittaa huonompansa, paitsi jos parempi tekee typeriä "hupsista"-tyylisiä virheitä. Näitä taas ei voi laskea pelistä itsestään johtuviksi. Shakissa on kuitenkin olemassa se sama ongelma kuin ilmeisesti kaikissa muissakin vastaavissa peleissä: siirrot tehdään vuorotellen. Tämä taas saattaa antaa edun joko aloittajalle tai sitten tasoittavalle pelaajalle. Shakissa valkealla katsotaan olevan hienoinen etu, sillä valkean voittoprosentti (voitosta 1 piste, tasapelistä ½) on huippushakissa noin 53-56.

Tämä etu voidaan eliminoida vain yhdellä tavalla: siirtojen samanaikaisuudella. Toisaalta vähänkin shakkia pelannut ymmärtää, että siirtoja ei yksinkertaisesti voi tehdä samanaikaisesti. Tällä ei tarkoiteta teknistä suorittamista, joka on helposti ratkaistavissa siten, että molemmat pelaajat kirjoittavat oman siirtonsa paperille ja julkistavat ne samanaikaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että keski- ja loppupeli menevät järjettömäksi hulabalooksi.

Mutta alkupelissä siirtojen yhtäaikaisuus ei ole tekninen ongelma. Siksi ensimmäisen siirron etu on ratkaistavissa siten, että alkupelissä siirrot tehdään yhtäaikaisesti siihen asti, kunnes jokin ei-satunnainen tekijä määrää, kumpi pelaajista aloittaa eriaikaisten siirtojen tekemisen. Tämän ei-satunnaisen tekijän tapahduttua shakki jatkuu normaalein säännöin.

Tässä shakkivariantissa pelaajat tekevät aluksi siirtonsa yhtäaikaisesti. Molemmat kirjoittavat siirtonsa paperille ja paljastavat ne samaan aikaan, jonka jälkeen siirrot tehdään. Parilla ensimmäisellä siirrolla tämä ei voi mitenkään aiheuttaa teknisesti mahdotonta tilannetta. Sitä seuraavilla kyllä. Sen takia otetaan käyttöön sääntö, jonka mukaan tietynlaisten tapahtumien sattuessa kyseinen yhtäaikaissiirto mitätöidään, jatketaan edellisestä asemasta ja molempien pelaajien on vaihdettava yrittämänsä siirto toisenlaiseksi. Nämä tapahtumat ovat seuraavat:
1. Molemmat pelaajat pyrkivät siirtämään nappulansa samaan ruutuun.
2. Kuningas joutuu shakkiin.
3. Jompikumpi pelaaja yrittää lyödä nappulaa, joka siirtyy.
4. Ohestalyönti siten, että ohestalyödyksi tulossa oleva sotilas yrittää itse siirtyä samanaikaisesti. (Käytännössä tämä sisältyy jo edelliseen tapaukseen, mutta varmuuden vuoksi erillismainintana.)
Kaikissa näissä tapauksissa siirrot perutaan ja tehdään uusi yritys siten, että molemmat pelaajat vaihtavat yrittämäänsä siirtoa. Tämä toistetaan niin kauan, kunnes laillinen siirto onnistuu. Kumpikaan pelaaja ei kyseisellä siirtovuorolla saa yrittää aiemmin samalla vuorolla yrittämäänsä, hylättyä siirtoa.

Yhtäaikaissiirtoja jatketaan, kunnes pelaajien siirroissa tapahtuu jokin seuraavassa luetelluista merkittävistä eroista. Tällaisen yhtäaikaissiirron tapahduttua tulee määritetyksi, kumpi pelaajista saa tehdä seuraavan siirron, jonka jälkeen shakki jatkuu normaalein vuorosiirroin.

Seuraavia määritelmiä varten otetaan käyttöön siirtojen/nappuloiden laskennallinen arvojärjestys:
1. Pitkä linnoitus
2. Lyhyt linnoitus
3. Kuningas
4. Kuningatar
5. Torni
6. Lähetti
7. Ratsu
8. Sotilas

Yhtäaikaissiirrot päättyvät ja siirrytään normaaliin vuoroshakkiin, mikäli tapahtuu jokin asioista A-C:

A. Nappula tulee lyödyksi
A1. Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka löi vastustajan nappulan.
A2. Mikäli molemmat pelaajat löivät vastustajan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa arvokkaamman nappulan lyönyt pelaaja.
A3. Mikäli molemmat pelaajat löivät yhtä arvokkaan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka löi nappulan arvokkaammalla nappulalla.
Mikäli säännöillä A1-A3 ei saatu pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä B.

B. Tehdyt siirrot ovat eriarvoisia
Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka teki arvokkaamman siirron. Siirtojen arvojärjestys aiemman listan mukaisesti eli arvokkain siirto on pitkä linnoitus ja vähiten arvokas sotilaan siirto.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä C.

C. Nappulat siirretään eri etäisyydelle itsestä
Mikäli pelaajat ovat siirtäneet samanarvoista nappulaa, arvokkaampi siirto on se, joka siirsi nappulan kaikkein kauimmas omasta upseerien lähtörivistä. Tämä pelaaja saa ensimmäisen siirtovuoron.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, jatketaan yhtäaikaisia siirtoja.

Mitkä olisivat sitten näiden sääntöjen vaikutukset shakkiin? Mahdoton sanoa, mutta joitakin arvauksia pystyisi tekemään.
1) Avauspeli muuttuisi aggressiivisemmaksi, koska ensimmäisestä siirrosta voisi olla yllättävässä asemassa enemmän hyötyä. Ensimmäisen siirron edun saa yleensä pelaaja, joka pelaa aggressiivisemmin.
2) Ensimmäisen siirron etuun pyrittäessä esimerkiksi ratsun siirto avaussiirtona todennäköisesti yleistyisi, kun taas jo nyt harvinainen sotilaan siirto vain yhdellä todennäköisesti katoaisi kokonaan.
3) Avausteoria muuttuisi totaalisesti, mutta sen merkitys ei pienenisi, toisin kuin shakkivarianteista tunnetuimmassa eli FischerRandomissa.
4) Ottelujen lopputuloksiin tulisi enemmän variaatioita, kun periaatteessa huonompi pelaaja voisi yllättävään asemaan päättyneiden yhtäaikaissiirtojen jälkeen saada edun parempaansa vastaan. (Ironista on se, että yllättävä asema on seurausta shakin ainoan epäsymmetrisyyden poistosta.)
5) Samasta syystä kuin edellä todennäköistä on, että tasapelien määrä pienenisi.

Jos joku kokeilee tätä shakkimuunnelmaa, niin kuulen kommentteja hyvin mielelläni!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Uutiskatsaus 26/2017

Uutiskatsaus-kansioni linkkilista alkoi taas pullistella, joten puretaanpa tällä viikolla sumaa. Ensin kuitenkin haluan toivottaa hyvää loppukesää lukijoille, sillä juhannus on jo takana. Ennen juhannusta piti vaimolta salaa kokeilla Iltiksen testillä, kuka on juhannusheilani. Vähemmän yllättävästi osui Laura Huhtasaareen.


1. Luokkahyppy (Huom. Linkin juttu on luettavissa vain incognito-tilassa.)

Tutkija kirjoitti kuinka on vaikeaa sopeutua akateemiseen sosiaaliluokkaan, kun on sukunsa ensimmäinen maisteri ja ainoa joukossa, kun kaikki muut ovat akateemisista perheistä. Kun luki pidemmälle, niin ei yllättynyt pätkääkään että kyseessä oli valtiotieteiden maisteri. Toinen vaihtoehto olisi ollut yhteiskuntatieteet. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta, kelasin silloin läpi opiskeluaikojen ne kaverit joiden perhetaustan tiesin ja totesin aika tarkkaan asian olevan siten, että puolella kumpikaan vanhemmista ei ollut akateeminen. Omista vanhemmistani kumpikaan ei ollut käynyt edes ammattikoulua. Mutta tämä onkin tilanne luonnontieteissä, missä merkitystä on enemmän substanssilla kuin suhteilla. Akateemisten vanhempien lapsilla on kova paine suorittaa akateeminen loppututkinto ja jos kyvyt eivät oikeasti riitä, niin silloin valitaan ala jossa ei varsinaisesti opi mitään mutta saa pätevyyden kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Onko sitten ihme, että joukkoon eksynyt duunaritaustainen tuntee olonsa vieraaksi?


2. On maamme köyhä, siksi ... eipäs jäänytkään!

Näin myöhäisen kevään kunniaksi on muisteltu mitä tapahtui Suomessa 150 vuotta sitten. Vielä kesäkuussa järvet olivat jäässä suhteellisen etelässäkin. Kylmä kesä aiheutti valtavan kadon. Noin kymmenen prosenttia väestöstä kuoli nälkään. Tästä on kulunut vain pari sukupolvea. Osa omista isoisovanhemmistani oli jo tuolloin syntynyt. Silti pidämme joitain Afrikan "nälänhätiä" isoina katastrofeina. Näinkö lyhyt on muistimme?
Miten Suomi tästä selvisi? Tuliko massiivinen ulkomainen apu pelastamaan? No ei. Itse asiassa tehtiin kylmästi päätös, että ei ole varaa ostaa velkarahalla ruokaa. Sen sijaan yritettiin järjestää hätäaputöillä mahdollisuuksia. Moni kuoli työmaille. Mies päätöksen takana oli J.V. Snellman. Suomen historian tärkein henkilö. Päätös oli kova ja Snellman varmasti tiesi sen. Hänen takiaan tuhannet kuolivat. Mutta mitä tapahtui? Kaikkien aikojen menestystarina nosti Suomen itsenäiseksi maaksi ja yhdeksi maailman vauraimmista. Emme voi tietysti tietää, miten olisi käynyt jos Snellman olisi päättänyt toisin. Jotain arvioita voimme toki tehdä kolmenkymmenen vuoden takaisesta Etiopian nälänhädästä, jonka ratkaisi ulkomainen apu.
Onko Etiopia osoittanut erityistä nousua menestystarinaksi? Reilu kolmekymmentä vuotta Suomen nälänhädän jälkeen Suomi oli jo vuosisadan vaihteessa rajussa nousussa ja sivistynyt maa. Etiopian väkiluku kasvoi koko nälänhädän ajan, tuolloin se ylitti 40 miljoonaa. Nyt se on yli 100 miljoonaa eli 2,5-kertaistunut reilussa 30 vuodessa. Suomen väkiluku oli nälänhädän aikoihin 1,75 miljoonaa. 30 vuotta myöhemmin se oli noin 2,5 miljoonaa. Ei tietoakaan edes kaksinkertaistumisesta. 2,5-kertaistumiseen ei mennyt 30 vuotta, vaan noin sata.
Parasta mahdollista oppia kehitysapuun on Ehrensvärdin ohje: "Seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun."


3. Mussun mussun

Uutinen tiesi kertoa, että varusmiehiä aiheetta sättinyt luutnantti on siirretty pois kouluttajatehtävistä. Hän oli mennyt kutsumaan varusmiehiä "paskahousuiksi" ja "velliperseiksi". Lisäksi oli pidetty ylimääräisiä sulkeisia, kun luti oli hermostunut palveluksen välttelystä. No voi hellanlettas. Voisin omalta varusmiesajalta nimetä useita kapiaisia, joiden hermostuminen tuotti pari magnitudia enemmän seurauksia. Jos ne olisivat pimahtaessaan kutsuneet meitä "paskahousuiksi" ja "velliperseiksi", niin oltaisiin luultavasti purskahdettu nauruun ja ihmetelty että mikäs nyt vaivaa kun on noin siistiä kieltä. Vaikka inttimuistoissa aina vähän liioitellaan, niin tässä alkaa huolestuttaa tuo nykyinen systeemi. Kyllä mekin alokkaina ihmeteltiin mikä siinä on kun yksi mokaa ja kaikkia rangaistaan. Aina siihen asti kun oltiin harjoituksissa tekemässä väijytystä ja yhdeltä törpöltä (en minä vaan vielä törpömpi) laukesi ase jo silloin kun ei vielä vihulaista näkynyt. Silloin tajuttiin, että yksi mokasi ja tositilanteessa meidän väijytys olisi sen takia paljastunut ja oltaisiin ehkä kaikki kuolleita.
Armeijan tarkoitus on kasvattaa Suomea suojaamaan sellainen voima, joka pitää vihollisen hyökkäysaikeet kurissa ilmansuunnasta riippumatta. Ei tositilanteessakaan auta mussuttaa jos kutsutaan velliperseeksi. Silloin saattaa olla kiitollinen siitä, että harjoituksissa sanottiin velliperseeksi silloin kun oli siihen aihetta.


4. Me ei leikitä teidän kaa (kotimaan versio)

On olemassa pulju nimeltä "Perussuomalaisten tukisäätiö". Noin äkkiseltään luulisi että se tukee perussuomalaisia. Ehei. Säätiön puheenjohtaja Raimo Vistbacka ilmoitti ettei säätiö aio tukea perussuomalaisia "Laura Huhtasaaren törkeän eduskuntapuheen takia". Kyseessä oli lausunto tyyliin "täytetään aukkokohdat heti kun jotain keksitään" eli päätös oli tehty heti, kun Sininen tulevaisuus eli ns. smurffiryhmä erkaantui pappasmurffi Soinin johdolla. Tämä jos mikä osoitti, että perussuomalaisten puheenjohtajistossa tehty valinta oli oikea. Jos sinne olisi jätetty yksikään soinilaismyyrä, vyörytys olisi alkanut. Tukisäätiö oli soinilaisten käsissä ja nyt nähdään, mitä tapahtui. Törkeydessään perussuomalaisten tukisäätiön erkaantuminen perussuomalaisista oli jopa likaisempi temppu kuin smurffien ulosmarssi. Etenkin kun gallup puhuu ankaraa kieltään: smurffien kannatus oli alle neljäsosa Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kannatuksesta. Tukisäätiön hallituksen päätös erkaantua perussuomalaisista ei juurikaan eroa siitä, että hallitus päättäisi jakaa säätiön rahat keskenään.


5. Oliskos johtajalla antaa euro?

Tarja Halonen ryhtyi mallintöihin ja poseerasi Pelastusarmeijan kuvassa pultsariksi maskeerattuna. Muistuttamassa siitä, että huono onni voi kohdata ketä tahansa ja sattuma ratkaisee elämässä paljon. Pointsit Haloselle, oli hyvällä asialla. Hänellä kävi elämässään hyvä onni, kun päätyi presidentiksi eikä pultsariksi. Toisaalta jos Halonen olisi päätynyt pultsariksi eikä presidentiksi, se olisi ollut Suomen kansan kannalta hyvää onnea.


6. Ain laulain työtäs tee

Lahdessa oli "työkokeilussa" turhapaikanhakijoita. Käytännössä ravintola pyöritti bisnestä täysin tällä työvoimalla, palkkana nolla euroa. Tapaus ei ollut ainutlaatuinen. Ikään kuin kebabravintoloiden tähänastinen veronkierto, pimeä työvoima ja starttirahakikkailu omistajanvaihdoksineen ei olisi jo liikaa. Vain yksi kysymys: tätäkö te todella haluatte?


7. Mitä kukakin ihmettelee

Oikeusasiamies ihmetteli, miksi musliminaisten pitää riisua huivi passikuvassa. Minäkin ihmettelen, mutta eri asioita:
1) Maailmassa on varmasti paljon maita, joissa ei tarvitse riisua huivia passikuvassa. Miksi tulla sivistysmaahan, jossa passikuvan tarkoitus on tunnistautuminen?
2) Mihin se oma passi oli hävinnyt, jos Suomesta tarvitsee passia?
3) Jos on ollut niin pahasti vainottu, että on pitänyt Suomeen asti tulla, niin onko tämä tosiaan valituksen arvoinen asia?
4) Jos menen passikuvaan ja sanon, että mielestäni on järkevää että pidän pipoa päässä, meneekö läpi? Miksi sitten edes harkitaan tätä, joka perustuu siihen että uskoo joihinkin epäselviin keskiaikaismääräyksiin?


8. Tavoite saavutettu

Otsikko kertoi Merkelin mitan täyttyneen "Trumpin öykkäröinnistä". Merkel vihjaili, että Eurooppa ei voi enää luottaa USA:n tukeen. No tämähän on hienoa ja luultavasti myös Trumpin tavoite: Euroopan on velttoilun sijaan kannettava oma vastuunsa länsimaisen elämäntavan puolustamisesta. Nyt kun se vielä konkretisoituisi tekojen eikä vain ajatuksen asteelle.


9. Todellisuus ja toiveajattelu

Otsikkojutussa toimittaja väittää, että Trump tekee kaiken terroristien toiveiden mukaan ja edesauttaa heidän asiaansa kasvattamalla vastakkainasettelua. Katsotaanpa. Lontoossa 130 britti-imaamia kieltäytyy antamasta terroristeille islamilaisia hautajaisia. Eli juuri kuten Trump taannoin puheessaan kehoitti: ajakaa heidät pois pyhistä paikoistanne. Ja mallia näytti myös 47-vuotias Millwall-fani, joka totesi terroristeille Fuck you ja pisti poikki ja pinoon. Ilman ymmärtävää dialogia. Ja mitä vastakkainasetteluun tulee, niin Saudi-Arabian maajoukkueen käytös osoitti kaiken mitä ikinä emme haluaisi tietää. MM-karsintaottelussa Australiaa vastaan pidettiin hiljainen hetki Lontoon terrori-iskujen muistolle. Siis yleisö, erotuomarit ja Australian maajoukkue pitivät. Saudit jatkoivat verryttelyään muina muslimeina. Tästä käytöksestä ei tykännyt edes Allah itse, sillä viisaudessaan hän päätti antaa saudien mokata nololla tavalla heti ottelun alussa ja päästää Australian yhden maalin etumatkalle. Mikä sopivasti riittikin sillä peli päättyi 3 - 2:



10. Me ei leikitä teidän kaa (ulkomaan versio)

Luin otsikon: "Saudi-Arabia, Bahrain, Egypti ja Arabiemiraatit katkaisivat suhteensa Qatariin - sanoivat syyksi terrorismin tukemisen. Ennen uutisen lukemista oli ihan fifty-fifty, kumpi osapuoli tuki terrorismia ja kumpi vastusti sitä.


11. Kehityspaine

Uusi tutkimus osoitti, että ihmisen sukulinja erkanikin apinoista Euroopassa eikä Afrikassa. Loogisesti tämä ei ollut yllätys, sillä Euroopan ankarammat olosuhteet aiheuttivat varmasti valintapainetta. Tästä voi myös arvailla, mitä ihmiskunnalle olisi tapahtunut jos maanviljelyn vallankumous olisi viivästynyt noin satatuhatta vuotta myöhemmäksi, jolloin teknisen kehityksen puute olisi pitänyt eri mantereiden populaatiot saman verran aikaa erillään ja ne olisivat erkaantuneet eri rotujen sijaan eri lajeiksi. Olisi muuten scifi-romaanin paikka.


12. Siis MILLAINEN vaate?

Otsikko kertoi: Onko tässä kesämiesten hittivaate? Pitsishortsit ja -paita. Luin - ihan totta - otsikon väärin, ihmettelin että ei helvetti ja klikkasin uutista (kaverin puolesta kyselin...). Nähtyäni kuvan päättelin että taisin sittenkin lukea oikein. Sitten luin vielä uudelleen ja totesin että ei, kyllä olin kuitenkin lukenut väärin. Otsikossa EI - erehdyttävästä kuvasta kuvasta huolimatta - lukenut: Onko tässä kesämiesten hinttivaate?


13. "Urheilu"-uutinen

Pohjois-Amerikan ammattilaisliigat lajista riippumatta järjestävät tulevan kauden huippulupauksille testitilaisuuden ennen varaustilaisuutta. Siellä pelaajista kiinnostuneet seurat haastattelevat lupauksia ja kaikille tehdään kuntotestit. Eräs huippulupaus teki tänä vuonna pohjat, kun ei jaksanut vetää yhtään ainutta leukaa ja penkkipunnerruksessa (paino 70-80 prosenttia omasta painosta) sai peräti yhden toiston. Urheilijana ei voi pitää ketään sellaista, joka ei joko juokse Cooperissa kolmea tonnia tai - voimalajien edustajilla suotakoon Cooperista poikkeus - kykene nostamaan penkiltä omaa painoaan. Epäilen että 185-senttinen ja 91-kiloinen kaveri ei juokse Cooperissa kolmosella alkavaa tulosta. Pelit ovat pelejä ja sellaisina ihan OK, mutta eipä ruveta nimittämään niitä urheiluiksi.


14. Jalkapallo siirtymässä 1900-luvulle!

Ajanottosysteemiä harkitaan uudistettavaksi! Tämä 2 x 45 minuuttia plus lisäajat päälle on perintöä 1800-luvulta, jolloin pysäytettäviä sekuntikelloja ei tunnettu. Kun ne sitten keksittiin, jalkapallo oli jo niin vakiintunut, että muutos ei tullut kysymykseen. Nyt vihdoinkin siirrytään 1900-luvulle ajanotossa - tai ainakin suunnitellaan. Ainoa yllätys oli tuo ehdotuksessa käytetty peliaika eli 2 x 30 minuuttia. Olen joskus mittaillut huvikseni parista MM-ottelusta tehokasta peliaikaa ja päätynyt suunnilleen arvoon 2 x 25 minuuttia. Mutta ehkä pelirytmi nopeutuisi, kun tarkoituksellinen ajanpeluu jäisi pois. Tai sitten tulisi takapotku, kun häviöllä oleva joukkue ei enää kiirehtisi. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ajatus ja kannatettava harppaus nykyaikaan.


15. Varmin tapa päästää huippu-urheilijaksi

Eli tulla kaapista. Minnesotan yliopiston sprintterit Brad Neumann ja Justin Rabon ilmoittivat olevansa keskenään parisuhteessa. Lainaus Iltalehden uutisesta: Yliopistotason huippupikajuoksijat kirjoittivat esseet yhteisestä kaapista tulostaan Outsports-sivustolle Pride-kuukauden kunniaksi.
Ja sitten realiteettitarkistus: Brad Neumannin ennätys satasella on 10,55 ja kahdellasadalla 21,21, molemmat kahden vuoden takaa. Justin Rabonilta ei löydy tunnetusti perusteellisesta Tilastopajasta muuta kuin kaksi satasen liian kovassa myötätuulessa juostua aikaa viime vuodelta, molemmat 10,95. Neumann oli ennätyksillään vuonna 2015 USA:n listoilla satasella sijalla 270 ja kahdellasadalla sijalla 236. Siis "huippusprintteri", joka ei ole USA:ssa edes kahdensadan parhaan joukossa. Rabon puolestaan ei pääsisi edes SM-kisoihin tuloksillaan eli ei olisi Suomessa 24 parhaan joukossa.
Huomautan, että tässä kritiikkini ei kohdistu juoksijoihin itseensä, kaikkea hyvää heille ja hienoa kun ei tarvitse kaapissa piilotella. Kritiikki kohdistuu heidät jalustalle nostaneeseen mediaan.


16. Ennätykset uusiksi?

Yleisurheilun päättäjät ovat jälleen kerran lämmittäneet aina tietyin väliajoin esille putkahtavan idean ennätyslistojen aloittamiseksi alusta. Muistaakseni edellisen kerran tätä esitettiin vakavissaan vuosituhannen vaihteessa. On sinänsä totta, että osa ennätyksistä - etenkin naisissa - on tehty konsteilla joista nykypäivänä kävisi välittömästi käry. Mutta enemmän kuin todennäköistä on se, että saman ongelman kanssa painiskeltaisiin taas joidenkin vuosien kuluttua, vaikka listat uusiksi pistettäisiin. Itse näen tässä yleisurheilun filosofian suurimman ongelman. Huomio on kilpailun - voittamisen ja sijoitusten - sijaan kiinnittynyt ennätyksiin ja tuloksiin. Ennätyslistojen siivoamisen sijaan kilpailuformaattia tulisi muuttaa kilpailullisuuden suuntaan, jolloin ennätysten painoarvo vähenisi. Ja sen myötä myös dopinghoukutukset. Voi olla että palaan aiheeseen myöhemmin.


17. Pukki kaalimaan vartijana

Suomen ylivoimaisesti paras yleisurheilun asiantuntija selostuskopissa on Mika Lehtimäki. Nyt hän on omasta työstään olympiakomitean lajivastaavana virkavapaalla MM-kisojen ajan, jolloin hän toimii selostajana. Asiasta ärähti Kari-Pekka Kyrö, jonka mielestä toiminta on moraalitonta Lehtimäen kaksoisroolin takia. Siis Kyrö. Puhumassa moraalista. Mies joka valehteli enemmän kuin puhui. Ja vieläpä asiantuntemuksella, jonka paljastaa parhaiten seuraava sitaatti: "Suomalainen yleisurheilu on romahtanut jonnekin Euroopan aladivisioonaan". Huomautan että kun tekee vähän töitä tilastojen parissa, voi havaita että Suomi on yleisurheilussa tasoltaan maailman 22. paras maa. Euroopan noin viidenkymmenen maan joukossa sijoitus on 13. Se on ylempänä kuin yhdessäkään globaalissa lajissa. Ja viikonloppuna Suomi muuten sijoittui Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen ykkösliigassa Vaasassa toiseksi ja nousi kahdentoista parhaan joukkoon Superliigaan. Kyrö voisi pysyä maastohiihdon parissa, siellä kun maita on vain neljä eli Suomi, Ruotsi, Norja ja Venäjä ja silti tulee turpiin monelta sellaiselta maalta, joiden asukkaista yli puolet ei ole koskaan pistänyt suksia jalkaansa. Tai ainakin ennen suunsa aukomista edes joskus voittaa Norja, joka ei koskaan olisi voinut voittaa Suomea yleisurheilumaaottelussa.
Mitä sitten Lehtimäen kaksoisrooliin tulee, niin enpä ole koskaan saanut häntä selostuksissaan kiinni puolueellisuudesta - mitä nyt suomalaisten puolta tietysti pitää.


18. Kiusaamista

Lehti-uutinen tiesi kertoa, että Johanna Peiposta (selvennys niille jotka eivät tiedä, kyseessä on juoksija joka viime kesänä juoksi vain parin sekunnin päähän Annemari Sandellin kympin SE:stä ja valittiin olympialaisiin, jotka jäivät vamman takia väliin) kiusataan lenkkipolulla kotikaupunki Rovaniemellä niin pahasti, että hän joutuu viemään lenkkinsä suolle ja ajoittamaan ne siten, että muita ei ole liikkeellä. Asiasta huomautti minulle sähköpostitse eräs vakiolukijani ja kysyi, tiedänkö miksi tämä on mahdollista. No, jotakin ehkä tietäisin, totesin ja vastasin. Aioin kopioida vastauksen tähän, mutta tarkemmin harkittuani päätin jättää siitä jäljelle vain seuraavan: "Johanna on oman tiensä kulkija. ... Tänä vuonna SM-maastoissa satuin olemaan verryttelyalueen vieressä katsomassa. Ennen naisten starttia kuulin joidenkin arvelevan, onko kilpailuun ilmoittautunut Peiponen paikalla kun ei näy, on taas varmaan jättänyt tulematta kuten usein käy. Itse tiesin Johannan olevan paikalla. Juuri ennen kuin toimitsija alkoi viedä juoksijoita kohti lähtöviivaa, hän ilmestyi kokoontumisrakennuksen nurkan takaa. Jos toiset menevät oikealle niin Johanna menee varmasti vasemmalle ettei tarvitsisi olla muiden kanssa tekemisissä. Tämä on oman tien kulkijana hänen tapansa toimia ja herättää monissa ärsyyntymistä."
Lisää johtopäätöksiä voi käydä vetämässä googlettamalla juoksijan Facebook-sivut näkyville.


19. Antiikin Kreikan tyyliin

Padasjoen perinteisellä nakukympillä oli paikalla ennätysyleisö. 120 juoksijaa kirmaisi kympin lenkin nakuna, mitä nyt lenkkitossut jalassa. Naiset tosin saavat pitää rintsikoita, mikä kyllä pitäisi kieltää alle nelikymppisiltä mutta sitä vanhemmille sallia, ettei napa hakkaannu verille. Kova suoritus, kun kylmä sääkään ei suosinut. Monen miesjuoksijan kohdalla yleisö varmaan epäili, että vaimo on mennyt tuon kanssa naimisiin rahan takia.


Loppukevennys: Fyi fittan!

Satuin kulkemaan television ohi, kun sieltä tuli mainos (en valitettavasti löytänyt suomenkielistä, linkissä sama amerikaksi) ja repesin. Always on lanseerannut uuden sidemallin, josta löytyy erilaisia muotoja valinnan mukaan, yksilöllisesti. Mainosmiehet eivät ilmeisesti tarkistaneet ennen nimen hyväksymistä siitä pohjoismaisilla kielillä aiheutuvia mielleyhtymiä: "My Fit".