Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uusinta: Minä, kriminaali

Lukijalle: Ikuinen puheenaihe on liikennevalvonta. Huomasin seuraavaa uusintaa etsiessä tämän tarinan kuuden vuoden takaa ja sitä lukiessa havaitsin muutaman asian päivittyneen vuosien aikana. Niinpä päätin, että pistetäänpä kameratolppa pystyyn:

KIRJALLINEN HUOMAUTUS

Poliisi suorittaa liikenteenvalvontaa myös automaattisia valvontalaitteita käyttäen, joilla voidaan mitata ajonopeuksia. Valvontalaite on havainnut lievän ylinopeuden ajoneuvolla, jonka omistaja/haltija/tilapäinen käyttäjä te olette.

TAPAHTUMA: Liikennerikkomus
Ajoneuvo: Hyrysysy

Rekisteritunnus XXX-000
Aika: 30.2.2011 klo 25:70
Paikka: Maantie
Sallittu nopeus: 80 km/h
Todettu nopeus: 85 km/h

Te olette ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja/haltija/tilapäinen käyttäjä.

Rikesakkomenettelystä annetun lain 2a luvun 13j §:n 1 momentin mukaan, milloin nopeusrajoitusrikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, voi poliisimies muihin toimenpiteisiin ryhtymättä antaa kirjallisen huomautuksen. Lain mukaan huomautus voidaan lähettää ajoneuvorekisteristä ilmenevään osoitteeseen.

Tämä huomautus ei aiheuta muita seuraamuksia eikä teidän tarvitse ottaa asian vuoksi yhteyttä poliisiin. Poliisi kehottaa tapahtumahetkellä kyseistä autoa kuljettanutta henkilöä noudattamaan nopeusrajoituksia, koska vähäinenkin ylinopeus on liikenneturvallisuusriski.

Konsta Aapeli Pollari
KESKI-IKÄINEN KONSTAAPELI


(Edellä lihavoidut kohdat muutettu todellisuutta vastaamattomiksi.)

Lähtipä maalaisjuntti käymään maalikylillä. Ajelin kaikessa rauhassa letkassa tiellä, missä näkyi siellä täällä olevan noita kapeaharteisia poliiseja. Yhdessä kohtaa välähti. Eikä välähdys tapahtunut kuskin korvien välissä, turha sellaista ihmettä toivoa. En ensin tajunnut, että mitä ihmettä. Ajattelin, että eihän tämä nyt pyhä jysäys voinut mitenkään minusta kuvaa ottaa, kun tässä on menty letkassa useampi kilometri, aikaisempien kohdalla ei välähtänyt ja nopeusmittarikin näyttää pikaisesti vilkaisten olevan alle yhdeksänkympin ja eiköhän tässä ole kasikympin alue. Kuten olikin.

Vaan eikö mitä, oli ilmeisesti käynyt siten, että edellä menevien nopeus oli luultavasti juuri sen kilometrin-kaksi/h alhaisempi kuin minulla. Ehkä olivat jopa paikallisia ja tiesivät hiljentää oikealla kohdalla. Etenkin kun tultiin alamäkeen ja pönttö oli sen lopussa. Olin itsekin nähnyt kamerapylvään, mutta en ollut vaivautunut edes vilkaisemaan nopeusmittaria. Oltiinhan siinä tultu jo kilometritolkulla samassa jonossa neulan ollessa siinä kasiviiden kantturoissa enkä tuntenut sen merkittävästi muuttuneen.

En silti vieläkään uskonut tapahtunutta todeksi. Tiesin, että missään tapauksessa vauhti ei ollut yli 90, kyllä minä Hyrysysyni tunnen. Kun sitten viikkoa myöhemmin laatikkoon kolahti huomautus, alkoi jo naurattaa. Minä, liikenneturvallisuusriski. Maantiellä (kilometrejä kertyy vuodessa 20-30K) ei ole ikinä peltivaurioita tullut, muutaman kerran peruutuskolarissa kyllä, niistä kaksi on ollut oma vikani. Okei, myönnetään että olen hurjassa nuoruudessani vuonna Koivisto saanut kahdet ylinopeussakot ajettuani about satasta kasikympin alueella valtatiellä kesäkelissä hyvällä näkyvyydellä olemattomassa liikenteessä.
(Lisäys 22.4.2017: Jihuu, olen badass! Kirjoittamisen jälkeen olen saanut elämäni ensimmäiset pysäköintisakot (kerran kisareissulla ruokailu kesti odotettua pidempään ja parkkiaika meni umpeen) sekä taas uudet ylinopeussakot pari vuotta sitten. Kuinkas muuten kuin kisareissulla. Vakionopeussäädin oli asetettu 85:een, mutta edellä oleva kääntyi sivutielle jolloin jouduin kytkemään sen pois ja hidastamaan kävelyvauhtiin. Siitä sitten lähdin kiihdyttämään reippaasti, kun takanakin oli tulijoita. Ennen kuin ehdin kytkeä säätimen uudelleen päälle, nopeus olikin noussut yli yhdeksänkympin - ja sen sadan metrin aikana jolloin ajoin liian kovaa oli tietysti kameratolppa. Huomasin sen liian myöhään, tie kun oli vieras.)

Tuli autuaallinen turvallisuuden tunne. Ei maassa asiat voi kovin huonosti olla. Poliisilla ei ole kädet täynnä töitä selvittämättömien raiskausten, laittomien siirtolaisten, talousrikollisten, pimeän työvoiman ja huumekaupan kanssa. Mitä se puhe resurssipulasta on, kun poliisilaitoksella ehditään printata Jaskalle huomautus viiden kilometrin ylinopeudesta alamäessä hyvässä kelissä. Siellä on joku tiiraillut suurennuslasilla rekkaria, havainnut tiedostoista Jaskan omistajaksi ja katsonut kuvasta, että taitaa se Jaska siinä itse körötellä, tuskin sillä ainakaan noin rumaa vaimoa on. Sitten on tulostettu valmiilta pohjalta huomautus, tyrkätty kirjekuoreen, nuolaistu kiinni ja postitettu. Ja yhteiskunta on jälleen pykälää kauempana anarkiasta. Sitten poliisi on huokaissut syvään, heittänyt jalat pöydälle ja todennut että uusien rikosten puutteessa pitänee seuraavaksi taas selailla tuota Kyllikki Saaren kansiota, josko siitä vaikka löytyisi tällä kertaa aikaisempien 57 vuoden aikana havaitsematta jäänyt vihje.

No niin. Sitten kytketään sarkasmi pois päältä.

Oikeasti peltipoliisit ovat hiton hyvä asia. Maantiellä liikkuu sellaisia kamikazeja, että amiraali Yamamotokin kalpenisi. Jos niillä saadaan menoa rauhoitettua, hyvä niin. Valitettavasti täytyy vain todeta, että tutulla tieosuudella voi moni hurjastella entiseen malliin, kunhan muistaa jarrutella teinicorollaa oikeissa paikoissa. Rikkaammilla GPS muistuttaa, missä kohdassa pitää siirtää oikeaa jalkaa kymmenen senttiä vasemmalle muuttamatta jalkaterän etäisyyttä bemarin konehuoneesta. Eivät peltipoliiseihin jää kiinni muut kuin hölmöt, kiivaat ja hajamieliset.
(Lisäys 22.4.2017: Onko kukaan muu lukija havainnut liikenneturvallisuuden huonontuneen viime vuosina, kun liikenteeseen on ilmestynyt auton rattiin entistä enemmän sellaisia joiden pitäisi Suomessa auton ajamisen sijaan kuskata Ählämistänissä kamelia? On nimittäin muutaman kerran ollut liikenteessä monikulttuurinen vaaratilanne, vaikka en liiemmin etnisesti rikastuneilla alueilla ajelekaan.)

Tilannetta toki parantaa se, että Kissala Boys valvoo liikennettä myös livenä. Mutta siis oikeesti, jos suoran päässä vastaan tulevaa autoa ei tunnista poliisiksi ennen tutkan mittausalueelle joutumista, on syytä varata aika optikolta. Mitä hittoa on tapahtunut poliisin siviiliautoille, joita ainakin omassa nuoruudessa liikennevalvonnassa käytettiin? Okei, tutkimukset kuulemma osoittavat näkyvän valvonnan parantavan liikenneturvallisuutta piilovalvontaa paremmin. Mutta silti, eikö joskus voisi yllättää? Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen tasan yhden kerran nähnyt poliisipartion vanhaan hyvään malliin tutkan kanssa piknikillä.
(Päivitys 22.4.2017: No nyt on tämä toiminta lisääntynyt. Tunnukseton paku huomaamattomasti parkkiin ja pysäyttäjät sopivan matkan päähän. Ja paku on yleensä ollut ihan järkevässä paikassa eikä missään ns. "sakkorysäkohdassa".)

Joskus on käynyt mielessä radikaali ajatus. Mitäs jos ulkoistettaisiin liikenteen perusvalvonta? Annettaisiin yksityisille firmoille oikeus suorittaa nopeusvalvontaa. Liikenneväijy Oy pistäisi peltipoliisit pystyyn parhaaksi katsomiinsa paikkoihin (eivät ne sen älyttömämmin voisi olla kuin muutama nykyinenkään) ja laittaisi valvontapartioita sinne tänne satunnaisesti. Sakkoja saisivat antaa vain minimissään 10 km/h ylityksistä, ei mistään muusta. Ja kaikki jälkikäteen postitettuina, niin ei tulisi mahdollisesti vaarallisia asiakaskontakteja. Mikäli havaitsisivat hurjastelijan tai todennäköisen rattijuopon/huumekuskin, niin yhteys poliisiin kuten kuka tahansa tunnollinen kansalainenkin tekisi. Koko homma rahoitettaisiin sillä, että firma saisi sakoista vaikka 20 % osuuden. Minä ainakin voisin ruveta tuolla osuudella freelancaamaan...

Toki poliisi valvoisi edelleen liikennettä, mutta tämä vapauttaisi resursseja muuhun toimintaan. Ja ehkä vähän hyödyllisempäänkin, myös liikenteessä. Olen ajanut satojatuhansia kilometrejä, mutta puhallusratsiaan olen joutunut tasan yhden kerran. Suomeksi sanottuna tämä merkitsee sitä, että jos olisin kaikki ajokilometrini ajanut pienessä tuiterissa, olisin jäänyt kiinni kerran (edes niillä kahdella kerralla, kun olen istunut poliisiauton takapenkillä ylinopeussakkoja saamassa, minua ei puhallutettu). Jos taas olisin ajanut kaikki ajokilometrini selvää ylinopeutta, olisin (varovainen arvio) saanut noin 2000 ylinopeussakkoa.

Resurssien kohdentamisesta voidaan päätellä, että on noin 2000 kertaa vaarallisempaa ajaa 20 km/h ylinopeutta selvin päin kuin sallittua nopeutta 1,0 promillen humalassa.
(Lisäys 22.4.2017: Minulla oli alkuperäisen jutun kommenteista päätellen käynyt kummallinen tuuri, sillä kyllä muut olivat enemmän puhallelleet. Tätä epäilystä vahvistaa se, että olen joutunut tämän jutun kirjoittamisen jälkeen puhaltamaan ainakin viidesti. Kerran jopa kymmenen minuutin välein, kun sinivuokoilla oli kaksisuuntainen ratsia ja kävin vain hoitamassa asian ratsian toisella puolella. Toista kertaa puhaltaessa sanoin poliisille, että nyt jos kävisi käry niin olisin kyllä maailman typerin rattijuoppo.)

Ei voi mitään sille, että välillä tuntuu nykyisen systeemin - huomautuksia, kohta luultavasti sakkoja viiden kilometrin nopeusrajoitusylityksistä, E10-kuran myyminen muka-bensana (hankkikaa diesel!), polttoaineverot, päästömaksut - tarkoitus olevan henkilöautoliikenteen ajaminen alas ja ihmisten pakottaminen joukkoliikenteeseen. Mieluiten siten, että kaikki muuttaisivat sinne syrjäiseen rannikkokaupunkiin, jossa metro toimii kuulemma kätevästi.
(Lisäys 22.4.2017: Tämä ei tietenkään ole poliisien syytä. Tässä yhteydessä haluankin esittää nöyrimmät kiitokseni vaativaa ja arvokasta työtä tekeville rivipoliiseille: teidän kanssanne on aina ollut hyvä asioida.)

Kannatan lämpimästi joukkoliikennettä. Tilanne on vain se, että meillä Huitsinnevadassa asuville se ei ole järjellisesti toimiva vaihtoehto. Käytän joukkoliikennettä aina kun mahdollista, olen viime viikon aikana kulkenut sekä linja-autolla että junalla. Tilanne on vain vähän erilainen kuin cityvihreällä, jolla bussipysäkki sijaitsee Smash Asem -kivenheiton päässä ja paikallisjunan asemalle on puoli kilometriä. Hyvähän siinä on. Kyllä minäkin myin autoni pois ja olin jalkamiehenä silloin, kun olin muuttanut opiskelupaikkakunnalle. Autonhankinta tuli pakolliseksi vasta sitten, kun pääsi kaupungista pois. Huitsinnevadan kunnan alueella ei ole rautatietä ja viimeksi kun kävelin lähimmälle bussipysäkille, tuli tallattua neljättä kilometriä. Sivumennen sanoen, mikä on se raitiovaunu, josta paljon puhutaan?
(Lisäys 22.4.2017: Heh, tässä suhteessa tilanne on sattuneesta syystä päivittynyt. Nykyään pysäkille tarvitsee kävellä vain noin puoli kilometriä.)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Chu Ilck Kimmis


Koreassa sattuu ja tapahtuu jälleen. En edes yritä ennustaa, mitä Donald Trump ja Kim Jong Un saavat aikaan. Sitä varten kehotan lukemaan Scott Adamsin arviota.

Ilmeisesti kiristyneen tilanteen takia Ilta-Sanomat yltyi muistelemaan, millaisia propagandapläjäyksiä on päästelty Kimien dynastiasta. Isoisä Kim Il Sung oli sen verran kova jätkä, että hänen mainettaan ei tarvinnut erityisemmin liioitella, mutta poika Kim Jong Il heitti läppää senkin edestä. Pojanpoika Kim Jong Un on hyvässä vauhdissa hänkin. Iltis listasi kymmenen huikeinta propagandatarinaa, joita pitää asiantuntijana tässä vähän täsmentää:

1. Kim Jong Il mukamas syntyi pyhällä Baekdu-vuorella. Oikeasti syntymäpaikka oli Siperia, jossa isä-Kim oli maanpaossa.
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin isä-Kim oli vaimoineen Siperiassa, mutta poika-Kim kävi Baekdu-vuorella syntymässä. Tämä onnistui jopa ilman äitiä, ihmelapsi kun oli.

2. Kim Jong Il oppi kävelemään kolmiviikkoisena ja puhui kahden kuukauden iässä.
Todellisuudessa varhainen kehitys pysähtyi nopeasti ja Kim käveli aikuisenakin samaan tapaan kuin vauvat eli lyllersi lihavana. Myöskin juttujen järkevyystaso oli samaa luokkaa kuin ensimmäisissä leperryksissä.

3. Kim Jong Il keksi hampurilaisen, josta tuli kansainvälinen trendi.
Tosin muualla maailmassa alkuperäisversio ei mennyt kaupaksi, joten sitä vähän kehiteltiin. Pohjoiskorealaisessa hampurilaisessa oli nimittäin lihakortti kahden leipäkortin välissä.

4. Kim Jong Il sävelsi kahdessa vuodessa kuusi oopperaa ja kirjoitti opiskeluaikanaan 1500 kirjaa.
Oopperoista ei tosin ole arvosteluja, koska kriitikot olivat ne kuultuaan täysin mykistyneitä eivätkä kyenneet kirjoittamaan. Paitsi se yksi joka kykeni, jonka jälkeen hänet mykistettiin. Väite 1500 kirjan kirjoittamisesta ei pidä paikkaansa, vaan perustuu käännösvirheeseen. Alkuperäistekstissä todettiin, että "opiskeluaikanaan toveri Kim Jong Il väritti 1500 kirjaa."

5. Kim Jong Il löi ensimmäisen kerran golfia pelatessaan peräti 11 hole-in-onea.
Tästä on sitten piruiltu, että olipa huonosti pelattu kun ei tullut kahdeksaatoista. Mutta taru on propagandaa ihmeellisempää, Kim nimittäin ei voinut edes lyödä kahdeksaatoista kertaa. Yhdestätoista hole-in-onesta näet vain viisi oli normaaleja tyyliin "lyönti ja pallo upposi pysyvästi reikään". Viisi muuta oli sellaisia, että reikään mentyään pallo pomppasi sieltä vierien seuraavaan reikään samalla lyönnillä. Ja yksi superlyönti oli niin kova, että pallo räjähti kolmeen osaan, joista jokainen lensi kukin omaan reikäänsä!

6. Kim Jong Il valmensi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoissa Pohjois-Korean joukkuetta näkymättömän kännykän avulla. Kim oli itse kehittänyt tarvittavan teknologian.
Kovasti on ihmetelty, mitä tapahtui tälle huikealle keksinnölle. Mihin jäi maailmanvalloitus? No perkele. Kai jokaiselle on käynyt niin, että kännykkä on hävinnyt? Ja sitten yrittää toisella kännykällä soittaa siihen ja huomaa, että se on jäänyt äänettömälle? Jolloin kestää aikansa että kännykkä löytyy. Yrittäkääpä samaa temppua näkymättömällä kännykällä, niin tiedätte mihin tämä ainutkertainen prototyyppi ja sen mukana Pohjois-Korean Nokia-ihme lässähti. Maajoukkueen valmentajaparka Kim Jong-hun kadotti kännykän jo ensimmäisen matsin aikana ja joutui sen takia kotimaahan palattuaan työleirille. Johtajan ohjeet ja niiden mukana maailmanmestaruus jäivät saamatta, saldona olivat alkulohkosta vain 1-2, 0-7 ja 0-3 -tappiot. Kuten tuloksistakin näkyy, niin jossain vaiheessa ensimmäistä ottelua kännykkä katosi ja kaksi viimeistä matsia olivat ilman johtajan ohjeita selviä tappioita. Vai onko muka muuta selitystä sille, että joukkue häviää itse Brasilialle vain niukasti, mutta Portugalille murskanumeroin ja selvästi myös Norsunluurannikolle, vaikka viimeisessä ottelussa vastustaja ei viitsinyt edes yrittää koska tiesi karsiutuvansa kuitenkin?

7. Kim Jong Un oppi ajamaan autoa kolmivuotiaana.
Sitä ei kylläkään kerrottu, että kyseessä oli polkuauto.

8. Kim Jong Un on ajotekniikan kuningas, joka voitti nuorena moottorivenekilpailussa ulkomaalaisen veneinsinöörin.
Tässä on vähän liioittelun makua. Kim oli ensi kertaa moottoriveneen ratissa eikä hänkään mihin tahansa pysty, mutta menestys oli silti loistava. Kim sai kunniakkaasti hopeaa, mutta ulkomaalainen jäi toiseksi viimeiseksi.

9. Kim Jong Un on musiikin ihmelapsi, jonka työt ovat kuuluisia eri puolilla maailmaa.
Äskeisen vastapainoksi tämä on täyttä asiaa. Poika-Kimin musiikki on levinnyt lähes kaikkiin maanosiin: Afrikkaan (Algeria, Egypti, Päiväntasaajan Guinea, Etiopia, Ghana, Guinea, Libya, Nigeria, Etelä-Afrikka, Tansania ja Uganda), Amerikkaan (Brasilia, Kuuba, Meksiko, Peru, Venezuela), kotimaanosa Aasiaan (Bangladesh, Kamputsea, Kiina, Intia, Indonesia, Iran, Kuwait, Laos, Malesia, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Singapore, Syyria, Thaimaa, Vietnam, Jemen) ja Eurooppaan (Itävalta, Valko-Venäjä, Bulgaria, Tsekki, Saksa, Italia, Puola, Romania, Venäjä, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistynyt Kuningaskunta). Vain Oseania on vielä valloittamatta. Siellä Pohjois-Korealla ei ole lainkaan suurlähetystöjä, jotka ovat ainoita paikkoja joissa kappaleita Pohjois-Korean lisäksi soitetaan.

10. Kim Jong Un ei käy vessassa lainkaan, koska keho on niin huippuunsa viritetty.
Tämä on epäilemättä totta. Mies on täynnä paskaa ja kusi noussut päähän.


Lisätään vielä Iltiksen listaan kaksikymmentä tosiasiaa Kim Jong Unista. Pahat kielet tosin väittävät, että osa näistä pätisi myös Chuck Norrisiin:

1. Kim Jong Un ei pidä päiväkirjaa. Sitä varten on Guinnessin Suuri Ennätyskirja.

2. Kim Jong Un pystyy kuuntelemaan viittomakieltä.

3. Kim Jong Un puhuu sujuvasti pistekirjoitusta.

4. Kovat kaverit laskevat Niagaran putouksen tynnyrissä. Kim Jong Un nousee Niagaran putouksen ylös appelsiinilaatikossa.

5. Kim Jong Un kävi kerran Möbiuksen nauhan toisella puolella.

6. Kim Jong Un osaa soittaa viulua - pianolla.

7. Kim Jong Un otti osaa tuijotuskilpailuun ja voitti. Aurinko tuli toiseksi.

8. Kim Jong Un otti osaa köydenvetokilpailuun ja voitti. Musta aukko tuli toiseksi.

9. Kim Jong Un otti osaa sukelluskilpailuun, jossa katsottiin kuka on pisimpään veden alla hengittämättä. Kim voitti, valkohai tuli toiseksi.

10. Kim Jong Un ja Vladimir Putin kävivät yhdessä heittämässä keihästä. Vladimir oli keihäs.

11. Kim Jong Un pelasi Donald Trumpin kanssa korttia. Panoksena oli, että jos ei voita, pitää ryhtyä käyttämään hassua kampausta. Tämä on ainoa kerta, kun Kim on joutunut tyytymään tasapeliin.

12. Korealaiset eivät voi enää käyttää kimchiin sipulia, koska Kim Jong Un sai sen itkemään.

13. Kuinka monta pohjoiskorealaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Ei yhtään, koska Kim Jong Un sanoo, että pimeä on OK.

14. Pohjoiskorealaisilla on periaatteessa vapaa pääsy internetiin. Käytännössä Kim Jong Un kuluttaa koko kaistanleveyden.

15. Pohjois-Korean tiedustelupalvelu hankki toisinajattelijoita varten valheenpaljastimen ja Kim Jong Un testasi sitä henkilökohtaisesti. Valheenpaljastin tunnusti kaiken.

16. Kim Jong Un kävi kerran ampumaradalla ja osui kyklooppia silmien väliin.

17. Pohjois-Koreassa ei periaatteessa ole pulaa ruuasta. Käytännössä Kim Jong Un söi kaiken.

18. Ennen kuin Kim Jong Un lakkasi käymästä vessassa, hän kusi kerran kivelle. Arkeologit epäilivät jälkiä kivikautiseksi kaiverrukseksi.

19. Pohjois-Korean ohjuskoe jäi torsoksi, koska ohjus törmäsi Kim Jong Unin aamuhannuun.

20. Pohjois-Korea ei ole tehnyt ydinkokeita, vaikka seismografit niin väittävätkin. Kim Jong Un vain piti hernekeittopäivän.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Uusinta: Entiset valtiot

Lukijalle: Tämä kirjoitus muutaman vuoden takaa saattaa olla ajankohtaisempi kuin silloin. Nykyään pienet vihreät miehet kun perustavat nukkevaltioita aina sopivan tilaisuuden tullen. Toisaalta ennen muinoin valtion määritelmä oli selkeämpi, nykyään näitä epämääräisiä valtiontekeleitä on enemmän ja vähemmän:

Valtakunnat tulevat ja menevät. Rooman valtakunta kukoisti kaksituhatta vuotta sitten, mutta sen tietävät kaikki. Maailmassa on kuitenkin ollut monia sellaisia valtioita, jotka ovat jääneet unholaan. Tässä kymmenen entistä valtiota, jotka historiankirjoitus on enemmän tai vähemmän unohtanut. Listan järjestykseen vaikuttaa paitsi unohduksen totaalisuus, myös se, kuinka paha unohdus on ollut valtion todelliseen merkitykseen nähden. Listaan on kelpuutettu vain uuden ajan valtioita, koska ennen muinoin valtio oli enemmän tai vähemmän epämääräinen käsite.

10. Idel-Ural
Kazanin kaanikunta oli Venäjän merkittävä kilpailija aina siihen asti, kunnes Iivana Julma hoiteli sen normaalilla päättäväisyydellään, kuten Sergei Eisenstein sittemmin elokuvassaan tapahtumat ikuisti. Tsaarin Venäjän sortumista seuranneessa sisällissodassa tataarit innostuivat yrittämään uudestaan ja julistivat itsenäisen Idel-Uralin valtion 12. joulukuuta 1917. Epäonnekseen he käyttivät ilmeisesti samaa konsulttifirmaa kuin Suomen nykyhallitus ja unohtivat, että valta kasvaa aseen piipusta. Puna-armeija valtasi maan huhtikuussa 1918, valkoisten puolella taistellut tsekkilegioona nappasi sen takaisin heinäkuussa ja puna-armeija uudelleen ja pysyvästi loppuvuodesta. Idel-Uralilla ei ollut asiaan paljon sanottavaa. Maan presidentti Sadri Maksudi pakeni aluksi Suomeen ja asettui sittemmin Turkkiin, missä hän loi toisen poliittisen uransa. Ensimmäisellä hän oli edennyt Venäjän parlamentin duuman jäseneksi ennen lyhytaikaista presidenttiyttään.

9. Suur-Kolumbia
Toisin kuin Suur-Suomi, Suur-Kolumbia oli oikeasti olemassa. Etelä-Amerikan siirtomaiden itsenäistyessä Kolumbian tasavalta koostui nykyisistä Kolumbian, Panaman, Venezuelan ja Ecuadorin valtioista. Simon Bolivarin tarkoitus oli luoda siitä koko Etelä-Amerikan kattava liittovaltio. Kävi päinvastoin. Suur-Kolumbia kesti vain kymmenen vuotta eli vuoteen 1831, jolloin Ecuador ja Venezuela erosivat siitä. Eron syynä olivat paikalliset nationalistiset tunteet eli ne samat, jotka estivät Etelä-Amerikan kehittymisen samanlaiseen liittovaltiosuuntaan kuin Yhdysvallat teki. Edes 1828-29 käyty sota Perua vastaan ei auttanut yhtenäisyyden luomisessa, vaikka politiikan kultainen sääntö onkin tehdä virheitä ulkopolitiikassa huomion kääntämiseksi pois sisäpolitiikan ongelmista. Suur-Kolumbiasta jäi jäljelle vain samankaltaiset liput Kolumbialle, Venezuelalle ja Ecuadorille. Panama itsenäistyi Kolumbiasta 1903, kun USA aivan oikein päätteli, että kanavapolitiikkaa on helpompi tehdä pikkuvaltion kuin keskikokoisen valtion kanssa.

8. Yhdistynyt arabitasavalta
Panarabistisella aatteella on aina ollut jonkin verran kannatusta arabimaissa, ainakin niiden keskuudessa jotka uskovat pääsevänsä kukkulan kuninkaaksi. Enemmistö arabijohtajista pysyy mieluummin pienen kukkulan kinginä kuin ison kukkulan rinteessä. 1950-60 -luvulla panarabistisen liikkeen suurin toivo oli Egyptin presidentti Gamel Abdel Nasser. Syyrialaiset olivat asiasta innostuneita ja niinpä Egypti ja Syyria yhdistyivät 1958. Liittoon tuli löyhemmin mukaan myös Pohjois-Jemen, joka säilytti nimellisen itsenäisyytensä. Syyrialaisten into laimeni huomattavasti, kun valta keskittyi egyptiläisille. Oikeasti, mitä he olivat kuvitelleet? Vain kolme vuotta myöhemmin Syyriassa tapahtui vallankaappaus ja Yhdistyneen arabitasavallan taival päättyi Syyrian eroon liitosta. Tosin Egypti käytti Yhdistyneen arabitasavallan nimeä virallisena nimenään vuoteen 1971 asti, mutta ketään ei kiinnostanut. Siinä välissä 1963 Syyriassa tapahtuneen Baath-puolueen vallankaappauksen seurauksena maata tosin yritettiin luoda uudelleen tällä kertaa kolmiliittona Egypti-Syyria-Irak, mutta suunnitelma kariutui vähemmän yllättäen arabien keskinäisiin riitoihin.

7. Tannu-Tuva
Kolmensadantuhannen asukkaan Tuva on nykyisin yksi Venäjän tasavalloista, mutta tämä turkkilaissukuisten tuvaanien asuttama Etelä-Siperian alue oli vuosina 1921-44 nimellisesti itsenäinen valtio. Historiallisesti kyseinen seutu lähialueineen on ollut vuosisatoja Kiinan ja Venäjän valtapiirien taistelukenttää, joskin unohdettuna vähemmän merkittävää sellaista. Kiinan vallankumouksen 1911 yhteydessä Venäjä miehitti Tuvan alueen ja julisti sen nimellisesti itsenäiseksi Urjanhain tasavallaksi. Tätä ei kestänyt pitkään, sillä alue liitettiin Venäjään 1914. Vallankumouksen melskeissä paikalliset bolsevikit ajoivat alueen miehittäneet kiinalaiset tiehensä ja julistivat itsenäisen Tuvan kansantasavallan 1921. Käytännössä Neuvostoliitto hoiteli maan sisä- ja ulkopolitiikan, mutta maa oli de jure itsenäinen vuoteen 1944 asti, jolloin parlamentti ilmaisi halunsa liittyä virallisestikin neuvostokansojen onnelliseen perheeseen. Toiseen maailmansotaan tuvalaiset osallistuivat puna-armeijassa ja maan itsenäisyysvaiheesta ei liiemmin neuvostoaikana puhuttu.

6. Keski-Amerikan Yhdysvallat
Espanjan vallan Keski- ja Etelä-Amerikassa romahtaessa 1820-luvulla raunioille syntyi viiden siirtomaan, El Salvadorin, Nicaraguan, Costa Rican, Hondurasin ja Guatemalan yhteenliittymä 1823. Liittovaltio oli alusta lähtien tuhoon tuomittu, koska maan eri osien välillä ei ollut toimivia kulkuyhteyksiä, kansallistunnetta eikä yhteenkuuluvuuden halua. Hanketta vastustivat myös kirkko ja rikkaat maanomistajat. Hämmästyttävää kyllä, valtio pysyi koossa vuoteen 1838 asti. Juuri ennen hajoamista siihen oli liittynyt kuudeskin osavaltio, nykyään Meksikoon ja Guatemalaan kuuluva Los Altos. Vuodesta 1838 osavaltiot putoilivat kuin pompannapit yksi kerrallaan Nicaraguasta alkaen. Virallisesti Keski-Amerikan Yhdysvallat lakkasi olemasta ainoan jäljelle jääneen valtion El Salvadorin julistauduttua itsenäiseksi 1841. On toisaalta mielenkiintoista pohtia, millaiseksi historia olisi muodostunut, mikäli liittovaltio olisi pysynyt kasassa. Uusia yrityksiä sen perustamiseksi on tehty muutamia, viimeksi vakavammin 1921. Silloin muut neljä maata (Nicaragua puuttui) solmivat aiesopimuksen mahdollisesta liitosta, mutta se haudattiin vähin äänin seuraavana vuonna.

5. Benin
Ei, ei se nykyään itsenäinen Benin, joka näiden tapahtumien aikaan oli vielä nimeltään Dahomey. Biafran julistauduttua itsenäiseksi Nigeriasta seurasi Biafran sota 1967-70. Biafraa ei ole tähän listaukseen kelpuutettu siksi, että se muistetaan yllättävänkin hyvin - esimerkiksi sen kansallishymnin tuntee jokainen suomalainen. Nigeriassa sattuu sijaitsemaan kaupunki nimeltä Benin City. Biafran sodan alkuvaiheessa elokuussa 1967 Biafran joukoilla oli sotaonni puolellaan ja ne miehittivät alueen. Liittovaltion joukkojen iskiessä takaisin kaupungin ympäröimälle hallintoalueelle perustettiin 19.9.1967 Beninin tasavalta. Kyseessä on eräs historian lyhytikäisimmistä valtioista, sillä se romahti seuraavana päivänä Nigerian joukkojen vallatessa alueen. Entinen epävirallinen ennätys taisi olla vuodelta 1939 kolme päivää kestäneen Karpaatti-Ukrainan nimissä. Edes emovaltio Biafra ei ehtinyt antaa maalle virallista tunnustusta.

4. Moresnet
Mikäli tarkkoja ollaan, Moresnet ei koskaan ollut itsenäinen valtio. Oikeastaan Moresnet ei ollut valtio-opillisesti yhtään mitään. Wienin kongressissa 1815 Euroopan rajat piirreltiin uusiksi. Yksi ongelmakohdista oli tuoreen Alankomaiden valtion ja Preussin välinen raja. Molemmat halusivat ymmärrettävistä syistä rajalla sijainneen sinkkikaivoksen. Ratkaisu oli neutraali Moresnet. Kolmen ja puolen neliökilometrin kokoinen parinsadan asukkaan alue jätettiin puolueettomaksi Alankomaiden ja Preussin suojelualueeksi. Ratkaisu osoittautui erinomaiseksi ainakin moresnetilaisten kannalta; matalat verot, ei tullimaksuja eikä asepalvelusta. Väkiluku kasvoi ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä lähelle viittätuhatta. Siinä sivussa Alankomaat toisena rajanaapurina oli vaihtunut 1830 itsenäistyneeseen Belgiaan. Sinkkikaivoskin ehtyi 1885 ja alueen tulevaisuudesta tehtiin monia suunnitelmia. Villein idea oli tehdä siitä esperantonkielinen maa. Monet asukkaat innostuivat ideasta ja opettelivat kieltä. Ensimmäinen maailmansota muutti kuitenkin kaiken. Preussi liitti Moresnetin itseensä 1915 ja Versaillesin rauhassa se luovutettiin Belgialle.
Moresnet ei ole historian ainoa neutraali alue, mutta se on siinä mielessä ainutlaatuinen että oli olemassa niinkin pitkään, oli jollain lailla merkittävä, järjestäytynyt ja asuttu. Esimerkkinä muista vastaavista on kartoissa pitkään kummitellut vinoruutu Saudi-Arabian ja Irakin rajalla. Seitsemäntuhannen neliökilometrin alue jaettiin maiden kesken vasta 1975.

3. Vermont
Historiassa opetetaan, että Teksas ja Havaiji ovat ainoat Yhdysvaltojen osavaltiot, jotka ovat olleet itsenäisiä ennen Yhdysvaltoihin liittymistään. Tosin teksasilaisten mukaan Yhdysvallat liittyi Teksasiin. Tämä ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, sillä Vermont oli käytännössä itsenäinen maa 1777-1791. Sillä oli oma valuutta, postijärjestelmä, hallitus ja perustuslaki, jossa käytettiin nimeä "State of Vermont". Diplomaattista toimintaa ulkovaltojen kanssa ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1791 järjestetyssä edustajainkokouksessa Vermont päätti liittyä Yhdysvaltoihin sen neljänneksitoista - eli ensimmäiseksi alkuperäisten jälkeen - osavaltioksi äänin 105 - 2.

2. Couto Misto
Portugalin ja Espanjan rajalla sijaitsi feodaaliajan jäänne, Couto Miston minivaltio. Alue kuului portugalilaisille kartanonherroille, mutta 1700-luvulla tapahtuneen feodaalisen järjestelmän purkamisen myötä Couto Miston talonpojat vapautuivat rasitteistaan. Samalla 27 neliökilometrin ja muutaman sadan asukkaan alueesta tuli de facto itsenäinen valtio. Ilmeisesti sekä Espanjan että Portugalin kuningashuoneilla oli noina aikoina sen verran muuta tekemistä, että tällaiset pikkujutut pääsivät unohtumaan. Lopulta alue jaettiin 1864 maiden kesken siten, että Espanja sai kaikki kylät ja asukkaat, Portugali pienen siivun asumatonta maata. Jako astui voimaan 1868 ja päätti Couto Miston erikoisen tarinan. Muistoksi jäivät vain sinivalkoinen lippu ja historia.

1. Neuvostoliitto
Kun haetaan Pahan Valtakuntaa, päädytään aina Natsi-Saksaan. Vertailua:
-kestoaika: Reich 12 v - NL 74 v
-tapettuja: Reich alle kymmenen miljoonaa - NL kymmeniä miljoonia
-vainoharhaisia despootteja: Reich 1 - NL ainakin 2 (Stalin ja Lenin)
-aloitettuja sotia: Reich 1 - NL 5 (vaihtelee laskutavasta riippuen)
-satelliittivaltioita: Reich 3 - NL 7 (noin-lukuja)
-vainottuja vähemmistökansallisuuksia: Reich 2 - NL kaikki paitsi venäläiset
-aiheutettuja ympäristökatastrofeja: Reich 0 - NL 1 (koko maa)
-valtapuolueen voittamia demokraattisia vaaleja: Reich 1 - NL 0
-maasta ilman lupaa loikanneita tiedemiehiä, taiteilijoita ja urheilijoita: Reich muutama - NL paljon
-systeemiin uskoneita kansalaisia muutama vuosi ennen romahdusta: Reich kymmeniä miljoonia - NL 1 (Mihail Suslov).
Neuvostoliitto on useimmille elävää, käsinkosketeltavaa historiaa. Nyt on kuitenkin aikuisiksi varttunut sukupolvi, joka on syntynyt sen hajoamisen jälkeen. Maailmanhistorian onnettomimman katastrofivaltion historia ja sen opetukset ovat kuitenkin suurelta osin unohdettu. Todellisuudessa sen vaikutus jälkimaailmaan on aivan toista luokkaa kuin millään muulla epäonnistuneella yhteiskuntakokeilulla. Länsimaiset yhteiskunnat ovat pullollaan kommunismin mädättämiä päättäjiä, meemi on vain mutatoitunut kommunismista vihervasemmistolaisuudeksi. Silti natsismin peikko nähdään uhkana, kun taas Neuvostoliitto on unohdettu. Taas vähän vertailua; uusnatseja vaikkapa Suomessa on oikeasti ollut muutamia kymmeniä ja "johtaja" on ollut joku nobody Pekka Siitoin. Stalinistisen ongelmajätteen kirkkain punatähti taas voi päästä aina presidentiksi asti.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Aivovirus

Tukholman kuorma-autotapauksesta on tätä kirjoittaessa kulunut noin viikko. Kahta asiaa en ymmärrä jälkireaktioissa. Se toinen on tietysti ilmeinen ja siitä myöhemmin.

Ensimmäinen on kummastukseni ihmisten järkytyksestä. Miten voi olla järkyttynyt mistään sellaisesta, minkä tietää aivan varmasti olevan tulossa? Kun – huomatkaa, KUN – Suomessa tapahtuu vastaava kuormuri/ampuma-ase/pommi (tarpeettomaksi osoittautuvat yliviivataan) –isku, en ole pätkääkään järkyttynyt, ainakaan iskusta itsessään. Onhan selvää että näin käy, koska muslimipitoisuus ennen niin lintukotoisassa maassamme on jo ylittänyt kriittisen massan rajan. Joten miksi järkyttyä odotetusta? Toisaalta ei järkytyksen määrä liiemmin näkynyt, joten ehkä ihmiset olivat odottaneetkin tätä. Ainakin siltä se vaikutti. Tämä on uusi normaali, opetelkaa uimaan.

Toinen kummastuksen aihe oli se ilmeinen. Eli ymmärryksen määrä. Marssittiinko islamia vastaan? No ei. Marssittiin rasismia vastaan, koska terrorin pelättiin lisäävän rasismia. Ja ne loputtomat ”ei saa antaa pelolle valtaa” -twiittaukset poliitikoilta. Toistetaan nyt vielä kerran, että en minä islamia pelkää. Se on voimaton parasiitti, jonka länsimainen yhteiskunta murskaa halutessaan kuin muurahaisen kantapään alle. Se, mitä pelkään, on päättäjiemme haluttomuus käsitellä islamia.

Tehdään pieni ajatuskoe.

Lukija varmaan tietää - jos ei muuten niin lastenelokuvista - maan nimeltä Madagaskar. Maailman neljänneksi suurin saari, ainoa jonka kattaa kokonaisuudessaan yksi itsenäinen valtio. Varsin eristynyt paikka.
Maassa puhutaan kahta kieltä, sikäläistä malagassia ja siirtomaa-ajan jäljiltä ranskaa. Oletetaan jatkossa ajatuskokeen takia, että siellä puhuttaisiin ainoastaan malagassia, kieltä jota ei puhuta missään muualla.

Seuraavaksi kuvitellaan, että Madagaskarilla esiintyisi huonosti tarttuva, aivoihin vaikuttava virus. Käytännössä kaikki madagaskarilaiset olisivat viruksen kantajia. Suurimmalle osalle tämä virus ei aiheuttaisi mitään merkittäviä oireita. Mutta osalla virus aiheuttaisi erikoisen oireen: inhon kaikkia muita kieliä paitsi malagassia kohtaan. Tässäkin olisi aste-eroja. Parikymmentä prosenttia madagaskarilaisista ainoastaan halveksisi muiden kielten puhujia. Pari prosenttia ryhtyisi heitä kohtaan väkivaltaisiksi. 0,2 prosenttia eli yksi viidestäsadasta olisi valmis tekemään vakaviakin rikoksia pakottaakseen muut puhumaan malagassin kieltä. Ja yksi viidestätuhannesta ryhtyisi tilaisuuden suodessa terrori-iskuihin muita kuin malagassinkielisiä vastaan.
Viruksen oireisiin kuuluisi myös lähes kaikilla sen kantajilla lojaliteetti muita malagassin puhujia kohtaan. Vaikka viruksen kantaja olisi passiivinen itse, hän ei yleensä laittaisi tikkua ristiin estääkseen aktiivisen sairastuneen terrori-iskua muita kohtaan.

On olemassa lähes sataprosenttisen varma testi, jolla viruksen olemassaolo elimistössä voidaan selvittää.
Ei ole olemassa kliinistä testiä, jonka avulla voisi selvittää millä tavoin virus vaikuttaa kantajaansa - ei mitenkään vai tuhoisasti.
Luotettavaa lääkettä virukseen ei ole.

Mitä tekee WHO (maailman terveysjärjestö)?

Pahanlaatuisen viruksen kantaja kuulee muualle maailmaan muutettuaan muuta kuin malagassia ja muuttuu terroristiksi. Koska madagaskarilaiset ovat tehneet runsaasti terrori-iskuja, on ilmeistä että Madagaskar eristetään muusta maailmasta. Muualla asuvat madagaskarilaiset kootaan eristyksiin. Tämä on tietysti kovin ikävää niiden kannalta, jotka kantavat viruksen vaaratonta muotoa. Mutta välttämätöntä, sillä on havaittu viruksen heikosta tarttuvuudestaan huolimatta infektoineen joitakin ulkomaalaisiakin, jotka ovat myös tehneet terrori-iskuja.
Kun tämä kiireellinen ensireaktio on hoidettu, kehään astuvat ammattilaiset. He ryhtyvät selvittämään, kuinka madagaskarilainen aivovirus hoidetaan, miten sitä vastaan löydetään rokote ja kuinka se kitketään maapallolta pois.

Oleellinen kysymys kuuluu: mitä eroa on madagaskarilaisella aivoviruksella ja islamilla?

Molemmat leviävät ihmisestä toiseen. Molemmissa tapauksissa suurin osa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Molemmissa tapauksissa osa tekee järkyttävää tuhoa muille ihmisille. Kummassakaan tapauksessa ei ole luotettavaa tapaa selvittää, onko taudinkantaja harmiton vai tuhoisa.

Niinpä toimintamenetelmänkin on oltava sama.

On aika tunnustaa, että me olemme nyt sodassa.
Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, tässä sodassa terrori-iskut ovat pienin riskimme. Eivät terroristit kykene tappamaan kuin joitakin satojatuhansia eurooppalaisia. Ja niistäkin muutama osuu omiin koiriin eli niihin, jotka yrittävät integroida viruksen kantajat länsimaiseen yhteiskuntaan. Toki on mahdollista sekin, että terroristit saavat käsiinsä ydinaseen ja pösäyttävät esimerkiksi Pariisin sienipilvenä taivaalle saaden aikaan kerralla miljoonia uhreja, mutta tämän todennäköisyys on vain parisenkymmentä prosenttia.

Todellinen vaara on länsimaiden tason lasku. Jokainen asia vaikuttaa ihmiseen tietyllä tavalla ja useimmat asiat eri tavalla eri ihmisiin. Useimmille ihmisille esimerkiksi liikunta on hyväksi. Joillekin ihmisille saunakalja rentouttaa ja on hyväksi, alkoholismiin taipuvaisille se saattaa olla portti ryyppäämiseen. Islam muuttaa käytännössä jokaista sen kannattajaa ihmisenä huonompaan suuntaan. Joitakin tuskin lainkaan, kuten madagaskarilainen aivovirus. Joitakin enemmän ja joitakin tuhoisasti. Hyvä esimerkki oli taannoinen Lontoon terrori-isku, jonka tekijän islam-taustaa koetettiin vähätellä toteamalla - sinänsä aivan oikein - hänen olleen epäsosiaalinen pikkurikollinen jo ennen kääntymystään. Tajuamatta, että kyseinen esimerkki mitä parhaimmin kuvastaa islamin vaikutusta ihmiseen - tällä kertaa se muutti pikkurikollisen terroristimurhaajaksi.

Tämän kaiken hinta on meille hirvittävä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme on perustunut luottamukseen ja se luottamus on rapisemassa. Mikäli emme voi luottaa toisiimme, sen mukana romahtaa koko korttitalo: yhteiskuntarauha, koulutustaso, teollisuus, ... Väestönlaadulla on merkitystä ja tämä tulee muistaa erityisesti haittamaahanmuuton kohdalla, koska siihen voidaan vaikuttaa.

Katsokaa ympärillenne. Ikkunat auki Eurooppaan. Aseistettuja vartijoita kriittisissä paikoissa, nykyään myös Suomessa, entisessä lintukodossa. Tätäkö me haluamme?

Vaihtoehtoja on kaksi. Aseistetut vartijat maan rajoille tai maan sisään joka paikkaan.
Jokainen voi päätellä, kumpi tulee kalliimmaksi ja kumpi tuottaa paremman yhteiskunnan.

Huomautus:
Tässä kirjoituksessa hyödynnettiin plagiarismia hipoen Scott Adamsin maaliskuussa 2016 julkaisemaa esseetä elbonialaisesta zombiviruksesta. Adams myös tarjoaa lääkkeen virukseen, mikä jätettiin tässä kirjoituksessa käsittelemättä.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Uusinta: Hullunkuriset ehdokkaat

Lukijalle: Edellisistä kuntavaaleista on kulunut jo neljä ja puoli vuotta siksi, että vaalien aikataulu muuttui ja tämä kunnanvaltuusto istui normaalia pidempään. Viime vaalien jälkeen julkaisin tämän jutun, jossa kävin läpi vaaliehdokkaiden perustyypit.
Nyt kelasin läpi ehdokaslistat sekä nykyisestä että edellisestä asuinkunnastani, joiden yhteiskunnallisen elämän tunnen kohtuullisen hyvin. Jälleen kerran sama ilmiö kuin joka vaaleissa. Kun politiikkaan ilmestyy uusi naama, joka on minulle entuudestaan tuttu, reaktioni on lähes poikkeuksetta sama. EI V***U SAATANA! EI TUO IDIOOTTI! Kyse ei ole siitä, että pitäisin kaikkia ihmisiä idiootteina, vaan vertaan joka kerran kyseistä henkilöä verrokkiryhmäänsä. Eli siihen, missä olen hänet tavannut. Liike-elämässä, urheiluseurassa, yhdistyksessä. Ja kysyn, oliko samassa porukassa häntä parempia päättämään yhteisistä asioista. Lähes aina vastaus on, että kyllä oli. Useimmiten vieläpä siten, että yli puolet läsnäolleista olisi ollut parempia.
Tällä kertaa joukossa oli yksi ilahduttava poikkeus. Järki-ihminen, joka täyttää kaikki muut ehdokkaalle asettamani vaatimukset paitsi kaksi. Ensinnäkin hän on ehdokkaana entisessä asuinkunnassani, joten en voisi häntä kuitenkaan äänestää. Toiseksi en voisi äänestää sosialistista puoluetta, vaikka sen tunnuksena olisikin sininen kukka.
Kehotan kaikkia lukijoita menemään huomenna vaaliuurnille. Antakaa äänenne suomalaisuuden puolesta. Itselläni on kaksi vaihtoehtoa enkä ole vielä päättänyt kumpaa äänestän. Toinen vaihtoehto on tuttu mies joka on varmasti isänmaan asialla, mutta hänellä on kirjoissani pikku miinus. Toisaalta kutkuttaisi äänestää sitä toista vaihtoehtoa, joka on vain hyvänpäiväntuttu, mutta kun en ole ihan varma hänen haittamaahanmuuttokannastaan, joskin epäilen vahvasti että se on vielä nuivempi kuin ensimmäisellä vaihtoehdokka. Olisihan se nimittäin komeaa sanoa, että äänestin naispuolista mamua:


Kuntavaalit on sitten käyty. Ei kiinnosta ruveta analysoimaan tuloksia. Ehdokkaat ovat hauskempia.

Olen aina ihmetellyt, miksi politiikkaan lähtee sellaisia ihmisiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla päättämässä yhteisistä asioista. Sopivan ehdokkaan valitseminen on yleensä vaikeaa, koska tuntemattomia ei oikein voi äänestää ja tuttuja nyt ei ainakaan voi äänestää. Ehdokkaat tuntuvat olevan joko sieltä huonommasta päästä tuttuja tai sitten fiksummasta päästä olevat ovat poliittisia pyrkyreitä. Ja tuota jälkimmäistäkin luokkaa yleensä yhdistää se, että vaikka he olisivat kaksi kertaa niin fiksuja kuin ovat, he eivät olisi puoleksikaan niin fiksuja kuin luulevat olevansa.

Kävin läpi kuntavaalien ehdokaslistoja. Löysin 35 ehdokasta, jotka tunnen - tasolla tai toisella. Jotkut varsin läheisesti, jotkut hyvänpäiväntuttuina, jotkut siten että eivät enää tuntisi tavattaessa mutta varmaan muistaisivat minut, kun esittäytyisin. Toisaalta aika moni ehdokas tuntee minut mutta minä en tunne heitä. Joka tapauksessa jokainen arvio perustui henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaani kanssa. Joukossa on muutama istuva kansanedustaja. Tästä voi päätellä, että kaikki eivät olleet Huitsinnevadassa ehdokkaana, katsoin pari entistä kotipaikkakuntaani myös läpi ja lisäsin muutaman tietämäni muiltakin paikkakunnilta.

Huomasin, että tuntemani ehdokkaat voidaan jakaa kymmeneen eri ryhmään:

1. Kesä-Heinä Toistokerta-Jankkunen on poliittinen broileri. Hänellä on ehdottomana tähtäimenään vähintään kansanedustajan paikka. Ministerin tehtävästäkin hän unelmoi, mutta tietää sisimmässään sen jäävän haaveeksi - kyvykkäämpiäkin pyrkyreitä on. Kesä-Heinän substanssi on asiantuntemuspuolella yhtä puhdas ja ohut kuin perskarva. Ihmissuhteissa hän on kuitenkin taitava ja ennen kaikkea ahkera. Kesä-Heiniä listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

2. Into Tuulenhaistaja on fiksu opportunisti. Kaikin puolin muuten samanlainen kuin Kesä-Heinä, mutta fiksumpi ja omaa jopa tiedollista substanssia. Lahjakkuutensa ansiosta saa pyrkyrin maineen paljon helpommin kuin yhtä kovasti yrittävä Kesä-Heinä. Siinä missä Kesä-Heinä myisi vaikka oman isoäitinsä uraansa edistääkseen jos tempun keksisi, Into on jo tehnyt niin. Intoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

3. Eevastiina Nuorsuomalainen on politiikasta kiinnostunut nuori. Hän hakee vielä linjaansa ja saattaa ponnahtaa parien vaalien kuluttua aivan eri puolueen listoilta ylemmäs. Substanssia Eevastiinalla ei ole minkään vertaa, mutta pyrkyä sitäkin enemmän. Aikanaan hänestä tulee joko Kesä-Heinä tai Into. Eevastiinoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi. Ja tähän tapaukseen liittyen uusi ennätys alalla. Uutisessa kerrottiin 19-vuotiaasta, joka oli suostunut ehdokkaaksi tajuamatta, että oli päätynyt väärään puolueeseen. Okei, ymmärrän teinin mokan mutta mitä tämä kertoo puolueen ammattitaidosta?

4. Unto Uraohjus on oman alansa ammattilainen ja politiikan ensikertalainen. Unto on lähtenyt mukaan ihan vain mielenkiinnosta. Joko hän haluaa vain kokeilla politiikkaa tai sitten harkitsee uranvaihtoa ammattipoliitikoksi. Unto on poliitikkona täysi arvoitus; jos hän pääsee läpi, hän yleensä pettyy tai kyllästyy yhden kauden jälkeen. Tai sitten hänestä tulee joko Into tai Kesä-Heinä. Untoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

5. Hilma Hymyilijä on hyväntahtoinen hölmö. Kun nimen näkee ehdokaslistalla, hänet tuntevan ajatus on: mitä helvettiä Hilma tuolla tekee? Ainoa mahdollinen selitys on, että puolueen listalla oli vielä tilaa ja joku älysi soittaa kumminkaima Hilmalle. Ei kampanjoi eikä ole mitään mahdollisuuksia läpimenoon, kerää puolueelle muutaman äänen lisää. Tai karkottaa muutamia. Hilmoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna neljä.

6. Leena Luottamushenkilö on politiikan rivimies. Hän on vaaleista toisiin aina kuntavaaleissa ehdokkaana. Kerran elämässään hän pääsee kansanedustajaehdokkaaksi. Leena on mukana urheiluseuran johtokunnassa / kirkkovaltuustossa / ammattijärjestön luottamusmiehenä / naisyhdistyksessä tai Lions-klubissa / metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana / sosiaalilautakunnan jäsenenä. Tarpeeton yliviivataan. Yleensä ei tarvitse yliviivata. Leena ei kampanjoi, mutta saattaa päästä joskus läpi mikäli hänen nimensä on tutumpi kuin ehdokas itse. Leenoja listoilla: seitsemän.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kuusi.

7. Siina Sinisilmä on maailmanparantaja. Hän on aina valmis kertomaan muille miten pitäisi elää. Siinan maailmassa kaikki uskonnot ja kansallisuudet elelevät sulassa sovussa hunajapurojen virratessa ja yksisarvisten kirmaillessa kedolla. Siinan logiikka on sellainen, että hän saattaa kieltäytyä vessapaperin käytöstä luontoa säästääkseen, mutta lentää kerran vuodessa Intiaan elämään ekologisesti kaksi viikkoa. Siinoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi.

8. Arto Ärripurri on kaikkien kanssa riitoihin päätyvä änkyrä. Arto on Siinan inverssi. Hänen tuttavapiirissään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joihin Artolla on välit poikki ja niitä, joihin Artolla ei vielä ole välejä poikki. Arto on otettu ehdokaslistalle samasta syystä kuin Lyndon B. Johnson perusteli erään hankalan tyypin ottamista hallitukseen: on parempi että hän on teltan sisäpuolella kusemassa ulos kuin ulkopuolella kusemassa sisään. Artoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

9. Ivan-Muhammed Gonzalez-Unggabungga on ehdokaslistan kiintiömamu. Yksikään suomalainen ei todennäköisesti pääsisi ehdokkaaksi samoilla meriiteillä. Ivan-Muhammedia on oikein erikseen pyydetty. Mikäli mamulla on muitakin ansioita, hän kuuluu johonkin muuhun ehdokasluokkaan. Ivan-Muhammedeja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

10. Antti Asiamies on pragmaatikko. Lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja akateemisesti koulutettu ammattilainen päättää lähteä politiikkaan hoitamaan asioita paremmin. Itseään hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa poliitikoksi luokitella. Hän tulee melko varmasti valituksi, ei hän muuten olisi mukaan lähtenytkään. Kunnanvaltuusto kuitenkin yleensä riittää Antille, joka ei halua likaiseen politikointiin yhtään korkeammalle. Antteja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

Olen kerran äänestänyt yhtä edellä mainiutuista Anteista. Huomautan, että Antti voisi edustaa mitä tahansa puoluetta (tällä kertaa heitä oli kahdesta puolueesta), jopa vihreitä. Mikäli Antti edustaa väärää puoluetta, en häntä tietenkään äänestäisi, mutta arvostan silti.

Mutta: Missä ovat kaikki ne ehdokkaat, joita äänestäisin välittömästi melkeinpä puolueesta riippumatta? Kello käyntiin ja minuutti aikaa - nyt. Kaksitoista. Keksin minuutissa kaksitoista nimeä. Yhdistävät tekijät:
1) ylempi korkeakoulututkinto
2) rauhallinen, sovitteleva, harkitseva ja järkevä
3) rehellinen ja ahkera työntekijä
4) henkilö, johon voi luottaa
5) ei ole koskaan ollut yksissäkään vaaleissa ehdokkaana
Tuo viimeinen asia ei ole mikään meriitti. Se on ihmetyksen aihe. Miksi ihmeessä ehdokaslistat ovat täynnä pyrkyreitä, kyvyttömiä, hörhöjä ja täytenimiä? Miksi parhaat eivät lähde ehdokkaaksi? Onko selitys todellakin se, että poliitikoiksi valikoituvat vain ne, joiden ruuansulatus toimii eri tavalla kuin normaalisti?

(Lisäys 8.4.2017: Edellisen kirjoituksen kommenteissa minua haukuttiin siitä, että nostin akateemisen tutkinnon suorittamisen noin selkeästi esiin ja väitettiin elitistiksi. Kysyttiin, eikö ilman korkeakoulututkintoa voi olla hyvä poliitikko. Kirjoitin kommenttiin täsmennyksen, jonka kopioin tähän:
Kyllä voi. Ongelma on siinä, että 80 % korkeakoulututkinnon (puhutaan tässä oikeista tutkinnoista eikä valtio-, yhteiskunta- tai siivoustieteen maistereista) olisi kelvollisia hoitamaan yhteisiä asioita, 20 % ei. Vastaava prosenttiarvo on täsmälleen päinvastainen korkeakoulututkintoa suorittamattomien joukossa, eli 20 % OK, 80 % ei. MUTTA: politiikkaan menevistä korkeakoulututkinnon suorittaneista 80 % kuuluu tuohon ei-kelvolliseen 20 %:iin, kun taas politiikkaan menevistä korkeakoulututkintoa suorittamattomista 80 % kuuluu tuohon kelvolliseen 20 %:iin.
Kärjistetysti: politiikkaan menevät korkeakoulututkinnon suorittaneista ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja suorittamattomista ne, jotka sinne kuuluisivatkin. Noin nyrkkisääntönä.
Tästä johtuen omaan tuttavapiiriini kuuluvista politiikkaan osallistumattomista, joita äänestäisin, kaikki sattuivat tällä kertaa olemaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kyseessä on toki osin tuttavapiirin vääristymästä, koska suhteettoman suuri osa tuntemistani korkeakoulututkintoa suorittamattomista on jo mukana yhteiskunnallisissa aktiviteeteissa siinä missä korkeakoulututkinnon suorittaneista tutuista vain harva.
Niin, ja mainittakoon vielä lopuksi että näissä kuntavaaleissa äänestin henkilöä joka ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa.)

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Uutiskatsaus 14/2017


1. Vihreää rautalankaa

Mainostetaan ensi alkuun Vihreä lanka -lehden järkevintä kirjoitusta kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen. Toimittaja Minna Rajainmäki on työskennellyt vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa toista vuotta. Tässä on sellaista tekstiä ja toimintaa, jota täytyy kunnioittaa. Olen toki eri kannalla useista asioista, mutta kunnoitan aina ihmistä, joka osaa nähdä asian eri puolet ja perustella näkemyksensä tolkulla. Tässä on pidetty silmät auki ja kriittisyys mukana.
Kannattaa lukea juttu ja ihmetellä.


2. Ja sitten odotetummasta lähteestä

Seuraavana otsikkolinkkinä toinen järkevä kirjoitus. Tällä kertaa Matias Turkkilalta, jolta nyt saattoi tämmöistä odotellakin. Kelpo sillanrakennusta. Valitettavasti on huomautettava, että oikean ja väärän puolivälissä ei ole kultainen keskitie. Siellä on ainoastaan jonkin verran vähemmän väärä kuin täysin väärä.


3. Tutkikaa Pudasjärven vesijohtovesi!

Jotain outoa siinä täytyy olla. Kunnanvaltuusto näet runnoi pöytään periaatepäätöksen, että vuonna 2025 joka kymmenennen kunnan asukkaan on oltava maahanmuuttaja. Pahoin pelkään ettei tällä tarkoiteta työllistyviä japanilaisia tai edes venäläisiä, vaan nimenomaan haittamaahanmuuttajia. Yrjöperskeles ruotikin jo tämän asian sen verran hyvin, että tyydyn lisäämään vain pari huomautusta.
Minähän pistin Pudasjärven boikottiin jo viisi vuotta sitten sen maanpetturuuspolitiikan takia. Yhtenä esimerkkinä mainitsen, kun oli tarve majoitukselle ja Pudasjärvi olisi ollut mitä sopivimmin hollilla. Päättävässä asemassa olevana ratkaisuni oli ajaa kunnan läpi naapurikunnan puolelle ja majoittua sinne. Kunta menetti tässä yhteydessä majoitustulot enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavasta määrästä henkilöitä. Eikä taannoin maastojuoksun SM-kisoissa majoitusta tullut myöskään hommattua Pudasjärveltä, vaikka kisat siellä olivatkin. Lukemattomia kertoja on jäänyt Pudasjärvellä syömättä tai tankkaamatta. Kerran tosin oli pakko tankata, mutta silloinkin vain kymmenen litraa että pääsee naapurikunnan puolelle. Samalla kävin huoltoasemalla paskalla, että jäisi Pudasjärvelle edes jotain muistoa käynnistä ja mielipiteenilmaus kunnan politiikasta.
Tuli muuten mieleen, että millainen paskamyrsky nousisi jos jokin kunta tekisi periaatepäätöksen, että sen asukkaista 90 % on oltava kantasuomalaisia? Sehän on ihan sama kuin Pudasjärven päätös, ainoastaan toisinpäin ilmaistu. Helsingin osalta se olisi jopa järkevä päätös, koska siellä asuu 15 % muita kuin suomalaisia. Ehkä se 10 % onkin ihan asiallista sakkia ja vain 5 % haittamamuja, tosin todennäköisemmin suhde taitaa olla juuri toisinpäin.


4. Hyvät, pahat ja rumat

Suomeen on palannut ja palaamassa kymmenittäin porukkaa, joka on ottanut osaa Syyrian taisteluihin. Kuten lähtöjen paljastuessa totesin, lähteminenhän on erinomaisen kannatettava asia, mutta palaaminen muuten kuin sinkkiarkussa olisi kovin harmillista. Sisäministeriö on luokitellut palaajat kolmeen ryhmään:
1. Terrorismiin sitoutuneet
Raportin mukaan turvallisuuden kannalta vaarallisimpia ovat terroristiset vierastaistelijat, jotka ovat sitoutuneet Daeshin (ISIS) terroristiseen aatemaailmaan ja ovat valmiita jatkamaan toimintaansa ja toteuttamaan iskuja palattuaan Eurooppaan.
- Heillä on yhteyksiä terroristisiin organisaatioihin ja henkilöihin. Heidän tavoitteenaan on myös usein rekrytoida uusia jäseniä toiminnan piiriin, raportissa todetaan.
2. Sitoutuneet mutta pettyneet
Raportin mukaan palaajien joukossa voidaan olettaa olevan myös henkilöitä, jotka ovat edelleen sitoutuneita Daeshin (ISIS) aatemaailmaan mutta jotka ovat pettyneet elämään Daeshin valloittamilla alueilla.
- Näihin liittyvän väkivallan uhkan lisäksi he voivat jatkaa toimintaansa palattuaan esimerkiksi rekrytoimalla uusia jäseniä ja levittämällä propagandaa, raportissa todetaan.
3. Pettyneet
Raportin mukaan osa palaajista saattaa olla pettyneitä sekä Daeshin (ISIS) aatemaailmaan että elämään Daeshin hallinnoimilla alueilla.
- Näiden tavoitteena voi olla unohtaa koko tämä vaihe elämästä ja siirtyä eteenpäin, raportissa todetaan.

Jako on erinomainen. Sitten vielä täsmennetään mitä näille ryhmille pitäisi tehdä:
1. Karkottaa Suomesta välittömästi.
2. Karkottaa Suomesta heti kun kiireellisemmästä ykkösryhmästä on päästy eroon.
3. Auttaa unohtamaan kyseinen vaihe elämästä ja siirtyä eteenpäin vaihtamalla ympäristöä eli karkottamalla Suomesta.
P.S. Ja juuri tämän kirjoitettuani saa lukea järkevintä tekstiä, mitä hallituksen myllystä on tullut koko sen istuma-aikana!


5. Hei, me riehutaan!

Poliisi lähti hakemaan kolmannen karkotuspäätöksen (mihin helvettiin niitä kahta jälkimmäistä tarvittiin?) saanutta afgaaniperhettä VOK:ista abouttirallaa kymmenen partion voimin. Tämä tulikin tarpeeseen, koska VOKissa alkoi oletetusti riehuminen. Tässä olisi ollut kätevää viedä riehujia samalla kyydillä Kabuliin. Eiköhän se äläbäwäläbä olisi alkanut vähitellen loppua, kun viisi ensimmäistä olisi marssitettu rautaisissa rannekoruissa mustaanmaijaan ja ilmoitettu, että nämä lähtevät sitten saattoreissulle ilman paluulippua ja seuraavat jotka eivät pidä turpaansa tukossa mahtuvat mukaan. Toivottavasti se järkevä poliisi, joka säilytti rauhallisuutensa selittäessään maahantunkeutujalle faktoja, ei joudu ongelmiin siitä että kertoi totuuksia. Kuten sen, että vastoin matun luuloa suomalaiset muuttivat Amerikkaan töihin eikä lorvimaan ja kun Suomeen hyökättiin, miehet eivät lähteneet täältä karkuun vaan jäivät sotimaan (videolla 11.00 alkaen). Haittamamujen raukkamaisuuden näkee siitäkin, että matuporukalla on ne harvalukuiset lapset tuossa tilanteessa mukana. Jokainen suomalainen mies olisi ensimmäisenä komentanut ja vienyt pikkulapset tilanteesta pois, kun taas nämä pelkurit ottavat heidät mahdollisen mellakan varalta ihmiskilvikseen.
Vaan jotkut pellet ne jaksavat ymmärtää. Nyt alkavat joukkokarkotukset Afganistaniin ja lentokentälle järjestettiin mielenosoitusta tätä vastaan. Kummallista että Hesarin kommenttiosasto on uutisessa auki. Sen verran tylyä tekstiä on ja etenkin peukutusten määrä on jo paljastava.
Nämä meille veronmaksajille kalliit operaatiot tulevat jatkumaan, sillä kielteisiä päätöksiä on jo 11 000 ja lisää on luvassa sitä mukaa kun ehditään käsitellä. Kalliiksi tulee, mutta monin verroin halvemmaksi kuin heidän tänne eläteiksi jäämisensä tulisi. Sitä paitsi käsittelyprosessiakin voisi nopeuttaa:
Kysymys 1: Oletko muslimi (tms epäonnistuneen kulttuurin edustaja)?
Kyllä -> "Kulttuurisi on suurin syypää maasi ongelmiin etkä halua siis siitä luopua. Hakemus hylätty."
Ei -> Kysymys 2: Oletko 18-50 -vuotias mies?
Kyllä -> "Tuon ikäisen miehen on oltava kotimaassaan taistelemassa asiansa puolesta. Hakemus hylätty."
Ei -> Kysymys 3: Oletko alle 18-vuotias ja miespuolinen?
Kyllä -> "Tutkimme ikäsi lääketieteellisesti. Siinä vaiheessa kun olet sen mukaan 18-vuotias, lähdet takaisin taistelemaan maasi puolesta. Siis viimeistään, jos hakemuksesi muuten osoittautuu aiheelliseksi."
Ei -> Siirretään tarkempiin tutkimuksiin. Turvapaikkahakemus hyväksytään, mikäli
1) Suomi tunnustaa kyseisen maan hallinnon olevan niin mätä, että kannattaa sen kaatamista
2) Hakijan todetaan olevan hengenvaarassa
3) Hakija ei ole syyllistynyt Suomessa rikoksiin, joista voidaan rankaista vankeudella.
Turvapaikkaoikeus päättyy välittömästi, jos yksikin näistä ehdoista lakkaa olemassa voimassa.


6. Lisää tällaisia!

Kuuba vaatii Suomea palauttamaan raiskauksesta tuomitut lentopalloilijat. Kiitos Kuuba! Ottakaa muut mallia. Voi kuinka suloista olisi, jos Irak vaatisi omat rikollisensa takaisin. Tai Somalia, jonne se raiskaajamurhaaja saatiin palautettua, valitettavasti vain 25 vuotta liian myöhään. Somaliaan on onnistuttu palauttamaan muutamia muitakin, mikä ei toki ole paljon mutta ihan hyvä alku.


7. Vaihteeksi näinkin päin

Suomalaiset ovat saaneet meluavista ja häiriköivistä matuista ihan riittävästi epämiellyttäviä asumiskokemuksia naapureina. Kuopiossa kävi tällä kertaa toisinpäin, kun 25-vuotias kantasuomalainen - tätä muistettiin korostaa - mies häiriköi monin tavoin naapurikseen muuttanutta 40-vuotiasta irakilaisnaista. Aina siihen asti, kunnes paikalle osuikin naisen samanikäinen sukulaismies, joka häiriköinnin alkaessa pätkikin miestä turpiin siihen malliin, että tämä sieppasi veitsen ja ehti vähän huitoa liiemmin vahinkoa aiheuttamatta, kunnes jäi taas tappiolle.
Oikeudessa tuli sitten tuomio. Erinäisiä sakkoja, koska isompaa vahinkoa ei sattunut. Syyttäjä vaati tuomiota myös irakilaismiehelle väkivallan käyttämisestä, mutta oikeus katsoi tapahtumat itsepuolustukseksi ja hylkäsi syytteet. Mistä propsit oikeuslaitokselle. Olisi saanut Irakin poika mäiskiä tyyppiä vähän enemmän ja kovempaakin. Ensinnäkin noin yleisesti siitä törkeydestä, että suomalaisena itseään pitävä kuvatus menee häiriköimään naista. Toiseksi siitä hyvästä, että mies parhaassa iässään häviää tappelussa keski-ikäiselle arabille. Mokomasta häpeästä sietääkin saada turpiinsa. Ilmankos sakot olivat niin vaatimattomat, ilmeisesti tappiosta koettu häpeä katsottiin rangaistuksesta sinänsä.


8. Ruotsalaiset kotouttavat

Hetken jo luulin, että Ruotsissa järki voittaa. Uutisessa kerrottiin, että matuja päätyy vankilaan! Tarkemmin luettuna kävikin ilmi, että heitä rekrytoidaan vanginvartijoiksi. Mikäs siinä, siellä varmasti pääseekin töihin tuttujen kanssa. Onhan Ranskan vankiloissakin jo 60 % vangeista muslimeja, vaikka uskonnolla ei olekaan mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.


9. Hollannin jytkis

Kun patriootit (joita media kutsuu äärioikeistoksi) eivät saaneetkaan yhtä suurta voittoa kun odotettiin, niin siitäkös riemu repesi. Tulos julistettiin tappioksi ja suunnanmuutokseksi. Siis tilanne, jossa paikkamäärä kasvoi kolmanneksella! Orwell kirjoitti teoksen 1984 varoitukseksi, ei ohjekirjaksi.


10. Peitto pölisemään

Mikäli ei ole vielä tullut selväksi hitaammille, niin nyt luulisi ymmärryksen kasvaneen. Turkin pääministeri Erdogan kehotti Euroopassa asuvia turkkilaisia tekemään viisi lasta. Tämä oli sodanjulistus. Muslimit aikovat vallata Euroopan lisääntymällä ja siirtolaisuudella. Nyt se vain sanottiin ääneen.
Huolestuttavin piirre tässä on se, että muslimeilla on maanpettureiden takia Euroopassa myös päätösvaltaa. Esimerkiksi äskeisissä Hollannin vaaleissa Hollannin etua ajavat puolueet olisivat varmasti saaneet suuremman ääniosuuden, jos vaaleissa äänioikeus olisi ollut vain hollantilaisilla. Nyt pääsi äänestämään myös moni sellainen, joka on saanut kansalaisuuden maanpettureiden päätöksellä.
Toki tämä kalahtaa lopulta omaan nilkkaan. Jos muslimit valtaavat Euroopan, kuka heitä täällä enää elättää kun eurooppalaisia ei enää ole?


11. London Bridge is falling down...

Olin painanut koko päivän töissä ja illansuussa kotona Salli sitten kysyi, olenko tietoinen mitä Lontoossa on tapahtunut. Vastasin että muutama tunti sitten sain tietää, että siellä on taas terrorisoitu mutta siinä vaiheessa ei ollut tietoa tekijästä joten eipä tehdä hätäisiä johtopäät... yep, taas muslimi.
Salli: - Kuvien perusteella ei näyttänyt mitenkään perusbritiltä vaan varsin hyvin ruskettuneelta.
Jaska: - No eikös se ala jo olla perusbritti?
Salli: - Joo, perusbritti versio 2.0.


12. Kädenpuristus

Merkel pääsi tapaamaan Trumpia toisella yrittämällä, kun lumimyrsky oli laantunut. Pääuutiseksi nousi kuvaustilaisuus, jossa Trump ja Merkel eivät kätelleet (olivat näin kyllä tehneet aiemmin). Tästä sitten nostettiin mekkala, vaikka luulisi että suvaitsevat toimittajat olisivat tyytyväisiä: Trump osoitti kunnoitusta islamia kohtaan kieltäytymällä kättelemästä naista.


13. Aprillia

Puoluejohtajilta kysyttiin, mitä aprillipiloja he toivoivat todeksi. Pohjat veti ennakkosuosikki Ville Niinistö, joka toivoi että vain aprillipäivänä olisi valeuutisia, jotka eivät ole totta. Nyt hänen mukaansa on aprillipäivä 365 päivää vuodessa. Kerrankin olen Niinistön kanssa samalla kannalla! Etenkin kun Niinistö itse levitti virheellistä tietoa heti aprillipäivän jälkeen. Mutta sattuuhan sitä lipsauksia ja Niinistö itse pyysi anteeksi virhettään. Se on sitten eri asia kun vääristyneen tiedon levittely on tarkoituksellista, kuten vanhalla medialla. (Eiköhän muuten porukalla sovita, että ruvetaan käyttämään demagogisesti järkevämpää termiä "vanha media" kuin kyseiselle instanssille epäreilua etua antava "valtamedia".)


14. Syö silliä

Niinistön olisi Vihreän langan ja Hesarin sijaan kannattanut lukea enemmän MV-lehteä, jonka aprillipila oli sentään sellainen että sen tunnisti heti aprillipilaksi.


15. Juo kuravettä

Kansainvälisessä sarjassa parhaaseen suoritukseen ylsi Venäjän ulkoministeriö. Sen Twitter-tilillä kehotetaan soittamaan suurlähetystöön apua tarvittaessa. Valitkaa:
1, jos haluatte tilata puhelun venäläiseltä diplomaatilta vastustajallenne
2, jos haluatte käyttää venäläishakkereiden palveluja
3, jos haluatte pyytää häiritsemään vaaleja.
Pari vaihtoehtoa jäi vielä puuttumaan, joten lisätään ne tähän:
4, jos haluatte murhata opposition edustajan
Ja lopuksi Neuvostoliiton kaikuja muistellen:
5, jos haluatte tankkeja pääkaupunkinne kaduille palauttamaan oikean ideologisen linjan.


16. Päälle

Kansallisen sarjan voiton vei Hesari, jossa erikoislääkäri kirjoittaa olleensa yhteiskunnalle pelkkä kuluerä 25-vuotiaaksi asti ja kuinka paljon halvemmaksi tulevat turhikset. Pilana tämä olisi tietysti voittaja jopa kansainvälisessä sarjassa, mutta kaksi seikkaa pudottaa sen pistesijalle.
Ensinnäkin ei ole lainkaan uskottavaa, että olisi olemassa niin yksinkertaista lääkäriä, ettei tajuaisi tekstissä olevia lepakon mentäviä reikiä. Kuten nyt esimerkiksi sitä, että käytännössä jokainen akateemisen koulutuksen saava on menoerä 25-vuotiaaksi ja kaikki muutkin vähintään 20-vuotiaaksi. Kuinka muuten tältä voitaisiin välttyä kuin pakkosteriloimalla kaikki maan asukkaat ja ottamalla sisään vain koulutettuja, lapsettomia siirtolaisia? Ja jos näin tehtäisiin, kuinka moni olisi halukas tulemaan kun tietää ensimmäisen asian olevan klips-klips itselle?
Toiseksi pilassa tehtiin etikettivirhe, sillä ilmeisesti vahingossa se julkaistiin vasta toinen päivä huhtikuuta eikä aprillipäivänä.


17. Oletitko juuri sukupuoleni?

Kauneusbloggaaja Henry Harjunsalo turhautui havaittuaan olevansa joka kerran ainoa, jolta HKL:n lipuntarkistajat pyytävät lipun esittämisen jälkeen henkilöllisyystodistuksen. Syy selviää kuvista. Henry näet pukeutuu naiseksi, jolloin etunimi ja olemus ovat ristiriidassa. Mietinpä vaan, eikö närkästymiseen olisi vielä enemmän aihetta, jos henkkareita ei kysyttäisi? Meinaan että "sori vaan transu, tuo ei mene läpi vaan huomaa kyllä että olet mies."
Tosin onhan se niinkin, että kuvista päätellen saisivat HKL:n tarkastajat käydä optikolla. Kyllä, näkee selvästi että kyseessä on transu. Itse asiassa meikkauksen tulokset ovat sitä luokkaa, että piti tarkistaa olinko tosiaan lukenut otsikon oikein. Joo, luki siinä "kauneusbloggaaja" eikä "kauheusbloggaaja."
Jos tästä tapauksesta seuraa kielto henkkaritarkastukselle, niin sittenhän kuka tahansa saa matkata vaikka lastensa koulumatkakorteilla.


18. Yritellään

Hesburger-ketjulla miljoonaomaisuuden tehnyt Heikki Salmela puhuu asiaa yrittämisestä. Yhteiskunnan tulisi olla työhön eikä passiivisuuteen kannustava. Etenkin nuorista on huolestuttava. Jopa halukkaiden on vaikeaa saada töitä. Toisaalta tuet passivoivat. Nykyään eivät esimerkiksi mansikkatilalliset edes ota suomalaisia nuoria töihin, koska kokemukset ovat niin huonoja. Ei viitsitä tehdä, kun pappa betalar. Kuka on kahdenkymmenen vuoden kuluttua se pappa, joka betalar, jos ei ole opittu työntekoon? Nyt on paitsi yhteiskunnan, myös kansalaistalkoiden paikka.
Nimimerkillä "omat lapset eivät saa senttiäkään viikkorahaa, mutta viimeksi tänään maksoin monta kymppiä tehdyistä työurakoista."


19. Digiloikka jorpakkoon

Suomen koulutusihme on romahtamassa. Entinen Pisa-tähti on vajoamassa taivaanrannan taa. Kasvatustieteen professori (poistin juuri varmistimen) luetteli kolme konstia, joilla ongelma kuulemma ratkeaa:
1. Digiloikka auttaa
2. Paljon osaamista erilaisista tavoista oppia
3. Vuorovaikutustaitoja opitaan kaikilla tasoilla
Näillä ohjeilla saatetaan saada tyhjää jauhavia paperinpyörittäjiä, mutta ei kyllä sellaisia joiden verotuloilla heidän palkkansa maksetaan. Luetellaanpa ne kolme asiaa, joiden takia osaamistaso on vajonnut alas, perustellaan ja ratkaistaan:
1. Haittamamut
Kun luokassa on sellaisia jotka eivät osaa kieltä, ei kiinnosta oppia eikä ole välttämättä edes siihen tarvittavia kognitiivisia kykyjä, voi jokainen kuvitella helposti mitä se tekee opetuksen ja oppimisen tasolle. Ratkaisu: Haittamamut sinne minne kuuluvatkin.
2. Resurssointi
Kouluihin ei enää ole varaa palkata esim. sijaisia, monissa paikoissa on voimassa sijaispalkkauskielto ellei opettajan poissaolo kestä muutamaa päivää pidempään. Tämä kertoo jo aivan liikaa siitä, mikä pää edellä koulutuksessa mennään. Samaan aikaan erityisoppilaita on yhä enemmän (haittamaahanmuutto vaikuttaa suuresti tähänkin) ja resursseja kuluu surkealla panos-tuotos -suhteella. Ratkaisu: Sijaispalkkauskiellot laittomiksi, sijainen palkattava aina vaikka sakon uhalla, sivutuotteena saavat opettajaksi opiskelevat arvokasta työkokemusta. Tasokurssit takaisin peruskouluun! Paljon muutakin vastaavia tehokkuustoimia.
3. Digiloikka
Olen joutunut omien lasten takia seuraamaan tätä älyttömyyttä. Okei, digitalisointi on erinomainen asia äidinkielessä ja useimmissa reaaliaineissa eikä se kielissäkään huono ole. Mutta matemaattisissa aineissa se on pelkkä riesa. Aikaa menee ohjelmien opetteluun ja osaamisen taso putoaa entisestään, kun ei ehdi oppia ymmärtämään itse asiaa. Ratkaisu: Digitalisoidaan vasta sitten kun siitä on hyötyä muillekin kuin laitevalmistajille.


20. Tasa-arvon puolesta

Kauanpa sitä piti odotella, kunnes mädätys etenee saunaan asti. Nyt aletaan vaatia uimahallien saunoihin oikeutta pitää uikkareita päällä. Minkäpäs muun takia kuin siksi, että alastomuus on niin kovasti ahdistavaa joillekin ulkomaalaisille. Tähän on toki olemassa yksinkertainen ratkaisu. Voi olla tulematta saunaan.
Yksi monista suomalaisen saunan loistavista puolista on sen tasa-arvoisuus. Uimahallin saunassa ovat yhtä alastomina niin vuorineuvos kuin pitkäaikaistyötön. Armeijan saunassakaan ei pokkuroida. Jos kenraali astuu munasillaan saunaan, jossa ylälaude on täynnä alokkaita, niin hän istuu kiltisti alemmalle lauteelle. Tästä suomalaisen yhdenvertaisuuden periaatteesta ei tingitä!


21. Historiaa

Ex-pornotähti kertoi jääneensä koukkuun potenssilääkkeisiin. Tämä olikin historiassa ensimmäinen kerta, kun potenssilääke aiheuttaa riippuvuuden - yleensä seuraus on päinvastainen.


22. Kaula-aukko

Otsikon laatija ei kyllä ajatellut nokkaansa pidemmälle: "Sharon Stone, 59, tyrmää edelleen – harva liki kuusikymppinen pystyy kantamaan näin huikaisevan syvään uurretun kaula-aukon"
Kyllähän asia on juuri päinvastoin. Vain harvalla kuusikymppisellä tissit näkyisivät tuosta kaula-aukosta. Näkymän saamiseksi useimmilla kaula-aukon pitäisi olla niin syvä, että ensimmäiset karvat pilkottaisivat.


23. On totuuden aika

Seurapomo kohautti uutuuskirjassaan ja paljasti, että naispelaajien palkkauksessa myös ulkonäkö ratkaisee. Esimerkkinä mainittiin Dubravka Rakic (kuvia), joka ei ollut testeissä yhtä vakuuttava kuin toinen vaihtoehto mutta kieltämättä vaikuttavampi ja sai paikan. No tämä systeemihän nyt ei ole mikään uutinen, mutta sen ääneen sanominen toki on. Kyllähän asia on niin, että jos naisurheilussa tulokset ratkaisisivat eniten, he kilpailisivat miesten kanssa samassa sarjassa. Ja jos ette muka usko tätä, niin miksi sitten klikkasitte tuota kuvalinkkiä?


24. Maratonin ME Suomeen!

Laura Manninen otti osaa sisäratamaratonille New Yorkissa ja rikkoi vanhan halli-ME:n (epävirallinen, maraton ei ymmärrettävistä syistä ole virallinen hallimatka) yli kahdella minuutilla. Virallisiksi hallituloksiksi hyväksytään vain enintään 200 metrin radalla tehdyt tulokset, joten juoksu tarkoitti radan kiertämistä 211 kertaa. Luulisi että siinä menee pää pyörälle. Aika jäi Mannisen ulkoennätyksestä vain noin minuutin, tulos oli 2.42.31 jota voi suhteuttaa maailmankartalle toteamalla, että kyseisellä vauhdilla Cooperin testissä tulos olisi 3115 metriä. Nyt se piti vain juosta 13,5 kertaa peräkkäin.


25. Maastosimahdus

Maastojuoksun MM-kisat järjestettiin Ugandassa. Järjestelyt onnistuivat erinomaisesti afrikkalaisstandardeilla mitaten ja välttävästi jopa normistandardein. Miesten kisassa radalle pääsi ulkopuolinen juoksemaan irtioton tehneen ugandalaisen Joshua Cheptegain ja toisena tulleen Kenian Geoffrey Kamwororin väliin (videolla kohdassa 43:00 alkaen) Ugandan lippua liehuttaen, mutta ei siinä mitään häiriötä onneksi tapahtunut. Muutakin pientä toki kisoissa sattui.
Itse kilpailussa nähtiin huikea sammuminen, kun Cheptegai simahti viimeisellä kierroksella. Olinkin jo ihmetellyt, sillä silmäni mukaan hän veti muutamaa kilometriä ennen maalia noin 2:45 -kilometrivauhtia pitkään ja maastossa sillä kyydillä pitää noutajan saapuakin. Niinhän siinä lopulta kävi, mutta Cheptegai hoippui lopulta maaliin (videolla kohdasta 47:50) sijalla 30. Mikä toi Ugandalle joukkuepronssia vain kolmella pisteellä ennen Eritreaa, sillä Cheptegai oli ugandalaisista neljäs ja viimeinen, joka laskettiin tuloksiin. Tosin seuraavanakin maaliin tuli ugandalainen, joten suoritus ei ollut ratkaiseva samaan tapaan kuin aikoinaan Pariisin olympialaisten maastojuoksussa samaan tyyliin perille hoippuneen ja Suomelle kullan ratkaisseen Heikki Liimataisen suoritus.
Afrikkalaisten ylivoima oli uskomatonta. Paras ei-afrikkalainen oli Australian Patrick Tiernan, kolmastoista. Naisten kisassa Kenia otti kuutoisvoiton ja paras ei-afrikkalainen oli sijalla 22. Tällä kertaa afrikkalaisilla oli vielä kotikenttäetu kuumassa ilmastossa, mutta maastojuoksussa he ovat muutenkin jyränneet vielä enemmän kuin radalla. Syynä on harjoittelu maasto-oloissa, mahdollisuus erikoistua maastojuoksuun ja osuvampi kilpailuajankohta. Edellisen kerran joku muu kuin afrikkalainen on ottanut maastojuoksun MM-mitalin miehissä 2001, jolloin Ukrainan maastospesialisti Serhi Lebid oli hopealla. Edellisen mestaruuden otti muuan Carlos Lopes 1985... Naisten puolella sen sijaan USA:n Shalene Flanagan otti pronssia ja Australian Benita Johnson kultaa 2004.


Loppukevennys: Kun kissa on poissa...

Nettihitiksi nousi video kaksivuotiaiden kaksoispoikien yöllisistä puuhasteluista. Jotenkin vaikutti tutulta...

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Uusinta: Liput liehuen

Lukijalle: Aprillipäivä ei ole liputuspäivä, vaikka on niitä typerämpiäkin sellaisia, kuten esimerkiksi Eurooppa-päivä. Pistetään nyt kuitenkin uusintana juttu erikoisista lipuista viiden vuoden takaa:

Maailmassa on karvan verran alle 200 itsenäistä valtiota, tarkka määrä riippuu laskutavasta. Yksi itsenäisen valtion perustuntomerkeistä on oma lippu. Jokaiseen lippuun taas liittyy oma taustatarinansa; mitä lipun värit symboloivat, mikä on lipussa olevan kuvion merkitys. Lippuja tutkivaa tiedettä nimitetään veksillologiaksi. Paras lähde erilaisten lippujen näkemiseen on puolestaan Flags of the World -sivusto, josta löytyy lähes satatuhatta lippukuvaa - joukossa kaikkien maiden historialliset liput ja useimmat osavaltioiden, kaupunkien, järjestöjen ja muiden vastaavien liput.

Monen lipun kuvio, muoto tai historiallinen tarina on tapaus sinänsä. Seuraavassa erikoisten lippujen TOP 10:

10. Itävalta
Tiukka kysymys: minkä Euroopan maan valtiolipussa on sirppi ja vasara? Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään kommunismista unohtunut jäänne, vaan Itävallan perinteinen lippu. Se normaali Itävallan lippu on puna-valko-punainen, mutta valtiolipussa on valtion vaakuna kuten Suomellakin. Itävallan vaakunassa taas on kotka, jonka kynsissä ovat sirppi maanviljelyksen ja vasara teollisuuden symbolina.

9. Afganistan
Afganistanin lipussa ei ole sinänsä mitään erikoista. Siis nykyisessä. Ainakaan siinä, mikä oli nykyinen tätä kirjoittaessa. Afganistanilla on nimittäin viimeisen sadan vuoden aikana ollut käytössä 18 erilaista virallista lippua. Niistä kymmenen viimeistä viimeisen 40 vuoden aikana - on siinä ollut ihmisillä opettelemista.

8. Romania ja Tsad
Monet liput muistuttavat toisiaan, mutta itsenäisten maiden lipuista nämä kaksi ovat kaikkein eniten toistensa kaltaisia. Molemmat ovat pystytrikoloreita värien järjestyksen ollessa sininen-keltainen-punainen ja korkeus-leveys -suhteen 2:3. Ainoa ero on sinisen värisävyssä. Tsadin lipun sininen on jonkin verran Romaniaa tummempi. Tämäkin valinta menee väärinpäin, koska Tsadissa paistaa jatkuvasti aurinko, joten lippu haalistuu nopeammin kuin Romanian lippu.Punavalkoiset Indonesian ja Monacon liput ovat väreiltään ja asettelultaan täsmälleen samanlaiset, mutta ne eroavat toisistaan korkeuden ja leveyden suhteessa.

7. Vanuatu
Suvaitsevaisto ei ole - vielä - esittänyt Suomen lipun muuttamista sillä perusteella, että sen risti sortaa ei-kristittyjä vähemmistöjä. Uskonnolliset symbolit ovat lipuissa yleisiä, etenkin islamilaisissa maissa. Siellä lippu ilman puolikuuta on kuin talo ilman aitan polulla astelevaa neljää burkha-asuista emäntää. Siinä missä suvaitsevaisto toistaiseksi sietää siniristilippua, he luultavasti saisivat paskahalvauksen jos asuisivat Vanuatussa. Sikäläisen lipun petollisen kauniilta näyttävä kaarikuvio näet esittää villisian torahammasta. Maan muutama sata muslimia eivät ole tiettävästi asiasta valittaneet, raukkaparoilla kun ei ole puolestaloukkaantujia kuten Suomessa.

6. Mosambik
Afrikan edistyksellisyyttä vanhan ja luutuneen Euroopan rinnalla kuvaa hyvin Mosambikin lippu. Siinä missä eurooppalaisissa vaakunoissa on miekkoja ja muita nykyään hyödyttömiä aseita, Mosambik räväyttää Kalasnikov-rynnäkkökiväärillä.

5. Yhdysvallat
Useimmat toki tietävät Yhdysvaltain lipun tähtien määrän kuvastavan 50 osavaltiota ja kolmentoista raidan kuvaavan alkuperäisiä osavaltioita. Lipun kehitykseen liittyy kuitenkin vähemmän tunnettuja yksityiskohtia. Ensimmäisessä lipussa oli tietysti vain 13 tähteä. Osavaltioiden määrän kasvaessa seuraavassa oli 15 tähteä - mutta myös 15 raitaa. Kun päädyttiin 20 osavaltioon, raitojen määrä pudotettiin takaisin alkuperäiseen ja hyvä niin - koettakaapa kuvitella 50-raitaista USA:n lippua. Tähtien ryhmittelyä ja suuntausta ei myöskään oltu määrätty, joten niistä nähtiin mitä erilaisempia variantteja. Nykyään laki säätelee lipun käyttöä tarkasti, mutta kaikki aiemmat liput ovat myös virallisia niin kauan kun ovat käyttökelpoisia. Tämä olikin kätevä sääntö 50-luvun lopussa, kun Alaska ja Havaiji hyväksyttiin vuoden välein osavaltioiksi. Lipun muuttuessa olisi kaikkien pitänyt vaihtaa ensin 48-tähtinen 49-tähtiseen ja heti perään 50-tähtiseen. Jos jonakin päivänä Yhdysvallat saa 51:n osavaltion (Washingon D.C., Puerto Rico ja Mariaanien saaristo ovat vahvimmat ehdokkaat), tulee ongelma koska 51 tähteä on vaikea ryhmitellä riveihin. Villejä arvauksia 51-tähtisen lipun muodosta onkin jo esitetty.

4. Ruanda
Jos lippuun asetetaan jokin kuvio tai siinä on ylipäätään mitään epäsymmetristä, tämä epäsymmetrinen osa sijoitetaan aina tangon puolelle. Siis TANGON PUOLELLE! Ymmärsittekö siellä Ruandassakin? TANGON PUOLELLE! Plääh. No ei sitten, pitäkää tunkkinne ja aurinko sillä puolella, että lippu näyttää todella höhlältä liehuessaan. Toisaalta mitä muutakaan voi odottaa jengiltä, jonka edelliseen lippuun oivallettiin lätkäistä keskelle iso R-kirjain erottamaan sitä muuten samanlaisesta Guinean lipusta.

3. Nepal
Klassinen tietokilpailukysymys: mikä on ainoa maa, jonka lippu ei ole suorakulmio? Nepalin lippu koostuu kahdesta kolmiosta, jotka ovat perua Rana-dynastian kahdelta kilpailevalta sukuhaaralta. Tai sitten ei. Geometrisesti ottaen kyseessä ei ole kaksi kolmiota, ellei sitten hyväksytä sitä, että kolmiot sijaitsevat osittain päällekkäin. Ja aika harva lienee kiinnittänyt huomiota siihenkään, että kolmiot eivät ole yhtenevät; alempi on suorakulmainen, tasakylkinen kolmio ja ylempi ei. Lipun piirtäminen on temppu sinänsä, mutta onneksi hommaan on määritetty yksityiskohtaiset ohjeet.

2. Paraguay
Jaa että mitäkö omituista on Paraguayn lipussa? Vaakatrikolori kolmella värillä (punainen, valkoinen, sininen), jotka vieläpä ovat yleisimmät lipuissa esiintyvät värit. Näitä formaatteja löytyy kymmenittäin, vaikka huomioitaisiinkin keskelle lätkäisty vaakuna. Vaan kierretäänpä toiselle puolelle lipputankoa. Toisella puolella ei olekaan vaakunaa, vaan valtiovarainministeriön sinetti. Paraguayn lippu onkin maailman ainoa valtiolippu, jonka puolet poikkeavat toisistaan. Neuvostoliiton lippu oli toiselta puoleltaan virallisesti punainen ilman sirppiä, vasaraa ja tähteä, mutta käytännössä kaikki NL:n liput olivat samanlaisia molemmin puolin.

1. Filippiinit
Filippiinien lipussa on tangon puolella valkoinen kolmio, jossa on kuvattu aurinko ja kolmion jokaiseen nurkkaan kolme tähteä. Lipun muun osan yläosa on sininen ja alaosa punainen. Paitsi jos maa on sodassa. Tällöin lippu käännetään ylösalaiseen asentoon, punainen ylös ja sininen alas. Tangonpuoleinen kolmio on symmetrisenä edelleen samanlainen. Yhdysvaltain lipulla on hieman samantapainen symboliikka - sen ripustaminen ylösalaisin on hätämerkki. Pahat kielet väittävät, että myös Italian lippu on sota-aikana erilainen kuin rauhan aikana - sodan syttyessä viher-valko-punaisesta pystytrikolorista poistetaan sekä vasen että oikea reuna ja jäljelle jäänyt keskiosa käännetään vaakatasoon.

Mutta tänä iltana Jaska menee pihalle, laskee Karjalan viirin alas ja nostaa Suomen lipun salkoon juhannuksen kunniaksi!
(Lisäys 1.4.2017: Alkuperäinen juttu on siis julkaistu juhannusaattona - aprillipäivän iltana en mene vetämään lippua salkoon.)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jaskan ruokablogi

Olen kuullut muoti- ja ruokablogien olevan kaikkein suosituimpia. Tämä on täysin ymmärrettävää; miksi kukaan viitsisi lukea historiasta, kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta tai yhteiskunnasta, kun vaihtoehtona on jotain todella tärkeää, kuten pukeutuminen. Aikoinaan yritin hyödyntää surffiaaltoa kirjoittamalla muodista, mutta jostain syystä kävijämäärät eivät kymmenkertaistuneet. Yrittänyttä ei laiteta, joten vuorossa ruokablogi.

Maailma on pullollaan keittokirjoja, joissa ei jumaliste kerrota miten ruoka tehdään. Tai sanotaan niissä, että paista jauheliha tai silppua sipuli, mutta ei kerrota miten. Eikä niissä varsinkaan kerrota, mitä työkaluja ruuan valmistamiseen tarvitaan. Tämä puute pitää ilman muuta paikata ja jakaa muutama yksinkertainen, perusteellisesti neuvottu ruokaohje niille, jotka ovat yhtä avuttomia kuin allekirjoittanut oli siinä vaiheessa, kun muutti kotoa pois ja sai lähtiäislahjaksi Jaakko Tepon tapaan vain sata metriä etumatkaa. Ohjeissa on kerrottu ainekset ja työkalut, ne jotka ovat optionaalisia ovat suluissa.

Sen verran oletetaan, että lukija tietää, millä nimillä keittiötyökaluja ja raaka-aineita kutsutaan. Jos ei tiedä, voi käydä kaupan hyllystä katsomassa mikä on vispilä ja mikä on lanttu. Liesi on se iso kapistus keittiössä, jossa on yleensä neljä pyöreää läikkää päällä ja luukun takana oleva tyhjä tila, jota ei ole tarkoitettu tavaroiden säilytykseen. Sitä säädellään siinä olevista nappuloista. Ne nappulat, joissa on pieniä lukuja, säätävät lieden päällä olevien pyöreiden levyjen tehoja. Se nappula, jossa on suuret luvut, säätää sen uuniksi kutsutun tilan lämpötilaa, kunhan on kytkenyt ensin uunin päälle siitä nappulasta, jossa ei ole numeroita. Useimmissa liesissä on lisäksi uunin alapuolella pienempi kolonen, joka on ihan oikeasti säilytystila uunipelleille ym. tavaroille.


1. Salaatti

Tämä on sitä varten, että tällä on hyvä tehdä naisiin vaikutus. Mies joka osaa valmistaa salaatin! Sitä paitsi se on helppoa. Salaatin tekeminen on vähän sama kuin naisilla riidan aloittaminen; sen saa aikaan mistä tahansa aineksista ja lopputulos on aina sama. Niinpä pidetään homma yksinkertaisena.

Tarvikkeet:
yksi kiinankaali
purkillinen ananasmurskaa
leikkuulauta (auki taiteltu ja huuhdeltu vanha maitopurkki kelpaa)
veitsi
(purkinavaaja)
muutaman litran kulho
lusikka

Ota veitsi. Mitä pidempi terä, sitä parempi. Myös leveys on hyvästä, mutta ei välttämätöntä. Semmoinen sarjakuvista tuttu veitsi, joka kourassaan kiinalainen kokki etuhampaat törröttäen jahtaa Daltonin veljeksiä, on paras. Leikkuulaudan kannattaa olla kaksi kertaa kiinankaalin kokoinen, mutta pienempikin käy, sitten homma vain pitää tehdä paloina. Poista kiinankaali muovikääreestä (tärkeää!) ja aseta se leikkuulaudalle tasainen puoli alaspäin. Leikkaa semmoisia 5 mm leveitä palasia poikittain kiinankaalista aloittaen sieltä vihreämmästä päästä. Kokonaan valkoiseen juuriosaan asti päästessäsi lopeta ja heitä se juuriosa huuthelkkariin. Käännä sitten leikkuulautaa 90 astetta vaakatasossa ja suorita sama leikkuuoperaatio kohtisuoraan. Onnittelut! Vaikein osa eli kiinankaalin pilkkominen on tehty. Kippaa palaset kulhoon. Avaa ananasmurskapurkki. Nykyään purkeissa on useimmiten kiskaisurengas, joten avaajaa et välttämättä tarvitse, ellet sitten rähmi rengasta irti ennen kannen avautumista. Tyhjennä purkki kulhoon. Ota lusikka ja sekoita. Parempaa kylmänä, eli anna olla tunti jääkaapissa ennen tarjoilua (ei välttämätöntä). Mitä salaattikastikkeen valmistamiseen tulee, älä edes yritä. Ei ne öljyt ja etikat kuitenkaan sekoitu. Osta kaupasta, niillä on paremmat emulgaattorit (älä kysy). Voit tietysti hämätä ja kaataa kaupan kastikkeen tyhjään pikkupulloon, jossa on jokin muu etiketti. Vosulle voi sitten valehdella, että on itse tehtyä. Ei se mitään eroa maussa huomaa kuitenkaan, samalta ne aina maistuvat. Jos kysyy reseptiä, hymyile vain hiljakseen ja mutise jotakin perhesalaisuudesta. Mimmit rakastavat salaperäisiä miehiä.


2. Munakas

Helpohko perussetti, jonka voi tehdä melkein missä tahansa tuntemattomassakin keittiössä sellaisista aineksista, joita löytää kaapista. Ja jos ei löydä, voi korvata ne jollain muulla. Ainoastaan munien kanssa on vähän kyseenalaista. Niitä ei välttämättä löydä kaapista ja niitä ei voi korvata millään, ei ainakaan omillaan.

Tarvikkeet:
Munia (noin kaksi per ruokailija, tosimies syö ainakin kolme mutta naisille riittää yksikin, tai jos ruoka onnistuu niin sitten tarvitsee naisen kanssa käyttää toistakin munaa, mutta ei nyt mennä siihen. Tai siis mennään siihen, mutta vasta ruokailun jälkeen – toivottavasti.)
Täytettä. Kelvollista materiaalia on kinkku (palana tai siivuina), meetvursti, nakit, katkaravut, tonni- tai muu kala. Noin parisataa grammaa per lärvi riittää.
Paistamiseen ruokaöljyä, voita tai margariinia
Suolaa ja pippuria
(Juustoa)
Veitsi
Leikkuulauta
Paistinpannu (Välttämätön, paljaalla levyllä paistaminen onnistuu kyllä mutta tekee naiseen negatiivisen vaikutuksen.)
Paistinlasta (Jos käytät teflonpannua, puinen, muuten ei väliä. Teflonpannu on se joka ei ole pikimusta.)
(Juustohöylä)

Ota täyte. Mikäli se on valmiiksi hienonnettu kuten tonnikala, älä tee mitään. Jos se on köntti, kaada leikkuulaudalle ja hienonna noin pikkusormenpään kokoisiksi paloiksi. Älä hienonna pikkusormeasi tai mitään muutakaan ulokettasi samalla. Esimerkiksi kinkkupalan hienontaminen onnistuu parhaiten siten, että leikkaat sen ensin vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Sen jälkeen pinoat siivut päällekkäin ja leikkaat ne vajaan sentin paksuisiksi suikaleiksi. Jos saat pidettyä pinon kasassa, sen parempi. Jos et, ei se mitään paitsi aikaa menee enemmän. Lopuksi käännät leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaat suikaleet vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Tai voit käyttää valmiita kinkkukuutioita, mutta ne ovat kalliimpia eivätkä tee vaikutusta naiseen.
Laita pannu levylle. Kaada siihen öljyä tai rasvaklöntti. Laita levy täysille. Pyörittele pannua niin, että rasva leviää koko pinnalle. Kun rasva on sulanut, riko munat pannulle. Ei noin! Lue nyt hyvä mies loppuun! Tarkoitus on, että pannulle tulee pelkkä munien sisältö, ei kuoria.
Siis munien rikkominen. Ota napakka ote munasta. (Koska tämän projektin tarkoitus on neuvoa kuinka hankkia naisia naisettomille, osaat oletettavasti ottaa munasta napakan otteen ilman tarkempaa kuvausta.) Kopauta munaa kevyesti johonkin terävään (ei päähäsi), esimerkiksi pöydän tai pannun reunaan. Ilmestyikö munaan pieni särö?
a) Ei.
b) Kyllä.
c) Koko helvetin muna on sisältöineen lattialla ja sotku on kauhea.
Mikäli a), kasvata voimaa varovasti kunnes saavutat tuloksen b). Mikäli c), siivoa sotku, ota uusi muna ja pienennä voimaa reilusti kunnes saavutat tuloksen b).
No niin. Nyt sinulla on muna, jossa on särö. Toimi nopeasti, sillä luultavasti säröstä alkaa jo valua pikkuhiljaa limaista nestettä, kuten munista yleensä. Vie muna pannun yläpuolelle särö alaspäin, tartu molemmin käsin sen päistä kiinni peukalot munan yläpuolesta pitäen ja vedä ylöspäin taittaen varovasti voimaa kasvattaen puoliskot erilleen. Voila! Sisältö on valunut pannulle ja kuoret ovat käsissäsi. Heitä kuoret hitoille. Jos pannulle putosi pienikin pala kuorta, yritä napsia se näpeilläsi pois – se ei maistu hyvältä. Toista munanrikkomisoperaatio, kunnes olet saanut tarpeeksi monta munaa pannulle. Yhdellä pannulla pystyy yleensä paistamaan maksimissaan kuuden munan munakkaan. Jos pitää jostain syystä tehdä suurempi, paista kaksi tai useampia munakkaita peräkkäin.
Kun munat ovat pannulla, ota paistinlasta, riko keltuaiset ja sekoita. Käännä samalla levyn lämpöä noin 2/3 –asentoon. Tämä ei ole välttämätöntä – jos paistat vain itsellesi niin anna mennä kolmosella, haaskautuu vähemmän aikaa ja pienestä palaneen kärystä ei tarvitse välittää. Kippaa täyte sekaan, mielellään ei yhteen kekoon vaan tasaisesti levittäen. Heitä perään ripaus suolaa ja pippuria. Ripaus tarkoittaa sitä määrää, jonka saat puristettua etusormesi ja peukalon väliin. Varmista, että pippurit ovat joko rouhittuja tai jauhettuja, kokonaisia pippureita käytetään vain keitoissa.
Jos teet itsellesi lihaisaa munakasta (kala- ja katkarapuversiot ovatkin akoille ja hätätilanteisiin), voit tässä vaiheessa ripotella pinnalle juustoraastetta tai jos juustosi on klöntti, olet leikannut valmiiksi siivuja ja peität munakkaan niillä. Juuston käyttöä ei yleensä suositella naisten kanssa, niillä on joku ihme fiksaatio liialliseen rasvaan.
Kun mössö alkaa muuttua jäykemmäksi (tähän menee pari minuuttia), on aika taittaa munakas. Valitse kummalta puolelta lähdet taittamaan. Työnnä paistinlasta reunalta munakkaan alle ja liikuttele sitä, jotta valitsemasi puoli irtoaa pannusta. Työnnä lopuksi paistinlasta munakkaan alle reunalta keskelle asti ja nosta varovasti. Käännä toinen puoli toisen päälle. Tämä ei luultavasti ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta se ei vaikuta makuun, ainoastaan ulkonäköön. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Käännä levy nollaan ja anna munakkaan sisuksen kypsyä vielä pari minuuttia. Valmista tuli!


3. Jauhelihamakaronipata

Etenemme vähitellen kohti vaativampia settejä. Aikaisempia ei oikein voi edes mokata kovin pahasti, mutta tämän voi. Joten tarkkuutta, etenkin kun tässä pitää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa mikä on miehelle vaikeaa. Siksi ruuanlaiton pitäisikin olla naisten työtä.

Tarvikkeet:
Jauhelihaa (noin 200 g per lärvi, enempi ei haittaa koska tähteet voi lämmittää)
Makaronia tai spagettia (yhtä paljon kuin jauhelihaa)
Lihaliemikuutio
Pippuria
(Valkosipulirouhetta tai -jauhetta)
(Sipulia tai sipulirouhetta tai -jauhetta)
Rasvaa tai öljyä
Paistinpannu
Paistinlasta
Kattila
Kauha
(Siivilä)
(Patakintaat)
Ketsuppia
(Soijakastiketta)

Tässä tehdään kahta asiaa yhtä aikaa, mutta voit ensimmäisellä kerralla itseksesi harjoitellessa tehdä ne yksi kerrallaan. Aloitetaan helpommasta eli makaronien keittämisestä. Jos jatkossakin päätät tehdä yhden asian kerrallaan, silloin kannattaa mieluummin paistaa ensin jauheliha. Tämä siksi että makaronit eivät jäähtyneinä enää maistu, kun taas jauheliha lämpenee kuumien makaronien seassa. Suositeltavaa on kuitenkin jatkossa tehdä operaatiot yhtä aikaa, se ei ole mahdotonta.

Valitse kattila siten, että makaronit täyttävät siitä enintään puolet. Tai koska sinulla on luultavasti vain yksi kattila, laita makaroneja enintään puolet kattilan tilavuudesta. Mutta älä vielä. Ensin täytä kattila vedellä vähän yli puolilleen. Laita kattila levylle ja levy täysille. Pudota lihaliemikuutio (muista poistaa kääre) kattilaan. Lirauta sekaan tilkka öljyä, jos sinulla sellaista on. Suositellaan rypsi- tai oliiviöljyä, moottoriöljystä tulee paha sivumaku. Jos öljyä ei ole, se ei ole välttämätöntä mutta makaronit saattavat takertua toisiinsa klöntiksi. Tällöin suositellaan käyrää perusmakaronia; mitä vähemmän tarttumapinta-alaa, sitä epätodennäköisempää klönttiytyminen on. Missään tapauksessa älä käytä spagettia ilman öljyä. Odota kunnes vesi kiehuu ja laita sitten makaronit veteen. Kun vesi alkaa uudelleen kiehua, käännä levyä pienemmälle sen verran, että kiehuminen vielä niukin naukin jatkuu. Makaronipakkauksessa lukee, kuinka kauan niitä pitää keittää. Yleensä keittoajat ovat yläkanttiin, älä ainakaan pidempään keitä tai niistä tulee lötköjä. Se on huonompi vaihtoehto kuin niiden jääminen vähän raa’oiksi. Raa’an voi aina selittää vosulle sanomalla että ne on keitetty al dente, mutta lötköille ei ole olemassa hyväksyttäviä tekosyitä. Spagetin kypsyyden voi tarkistaa heittämällä sen seinään. Raaka putoaa heti, kypsä tarttuu hetkeksi. Jos toimit näin, muista heittää vain yksi spagetti, ei koko kattilallista. Makaronia voit kokeilla tökkimällä kattilaa haarukalla (siis kattilassa olevia makaroneja, ei kattilaa itseään, senkin torvi!). Et sinä siitä mitään ymmärrä, mutta tekee vaikutuksen yleisöön. Ota ensi tökkäämisen jälkeen mietteliäs ilme ja totea ”vaatii vielä noin minuutin”. Ja minuutin kuluttua otat kattilan liedeltä. Todellisuudessa olet katsonut paketin kyljestä keittoajan ja käyttänyt siitä noin kolme neljäsosaa. Eli jos ohjeessa sanotaan 8 min, niin 5 min kohdalla tökkäät haarukalla ja 6 min kohdalla lopetat keittämisen. Sitten kaadat keitinveden pois. Tässä on hyvä käyttää siivilää ja yleensä välttämätöntä käyttää patakintaita, koska kattila on kuuma. Voi toki yrittää ilman siivilääkin pitämällä kantta vähän raollaan ja kaatamalla vedet tiskialtaaseen, mutta hyvin mahdollisesti lopputulos on paljon makaroneja tiskialtaassa, ainakin jos yrittää ilman kintaita. Mikä ei ole ollenkaan hyvä etenkin jos tiskialtaassa on likaisia astioita. Ja vaikka ei olisikaan, niin naisen mielestä tiskiallas on SAASTAINEN eikä mitään sinne joutunutta enää MISSÄÄN TAPAUKSESSA voi mättää takaisin kattilaan syötäväksi. Joten ole varovainen tai varmista, ettei nainen näe tätä vaihetta operaatiosta. Lopuksi palauta makaronit takaisin kattilaan tavalla tai toisella.

Seuraavaksi paista jauheliha. Keittokirjoissa neuvotaan, että jauhelihan paistamiseen ei tarvita rasvaa, mutta se on paskapuhetta. Ihan varmasti jauheliha jämähtää pannuun, jos sitä ei ole rasvattu. Eli laita pannulle rasvaa, pannu levylle ja levy täysille. Kun rasva on sulanut, kääntele pannua niin että koko pannu on rasvainen (kuitenkin vain yläpuoli, pannun alapuolella oleva rasva käryää ikävästi kuumalla levyllä). Kippaa jauheliha pannuun. Huomaa, että pakkauksissa on yleensä pohjapaperi, joka kannattaa poistaa pannulta, siitä tulee huono sivumaku. Kannattaa yrittää kipata siten, että paperi jää päällimmäiseksi, jolloin sen poistaminen on helpompaa. Tärkeää tietää jauhelihasta: se ei oikeasti ole jauhetta. Tämä tarkoittaa, että sinun pitää pilkkoa sitä paistinlastalla mahdollisimman pieniksi murusiksi. Se onnistuukin näppärästi ja samalla tuleekin myös käänneltyä lihaa pannulla. Tämä on välttämätöntä. Jos sitä ei kääntele, niin toinen puoli kärähtää ja toinen on yhä raakaa. Mikä on tietysti keskimäärin hyvä, mutta ruuanlaitossa ei tunneta keskiarvoja. Kannattaa käännellä siten, että siirrät aina lihaa reunoilta keskelle päin, niin sitä ei pääse lipsahtamaan pois pannulta. Liha on kypsää siinä vaiheessa, kun se on enimmäkseen tummaa. Jos se on mustaa, olet mennyt liian pitkälle. Älä syötä sellaista naiselle.

(Vapaavalintainen lisä. Kun liha on vähän ruskistunut, pannulle voi laittaa sipulia sekaan paistumaan. Tätä ei kuitenkaan suositella aloittelijalle, koska sipuli pitää pilkkoa. Tässä välissä varmuuden vuoksi ohjeet. Ota sipuli. Leikkaa kanta ja kärki pois, noin puoli senttiä molemmista. Aseta leikkauspinta leikkuulautaa vasten ja halkaise sipuli. Poista uloin tai kaksi ulointa kerrosta. Sen jälkeen leikkaa ensimmäisen leikkauksen suuntaisesti vajaan puolen sentin suuntaisia siivuja. Yritä pitää sipulinpuolikkaat kasassa. Leikattuasi käännä leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaa siivut vajaan puolen sentin mittaisiksi paloiksi. Siis samaan tapaan kuin kinkkumunakkaan ohjeessa kinkku.)

Ainekset ovat nyt valmiit. Seuraavaksi yhdistä ne. Eli ota makaronikattila, heitä joukkoon jokaista 200 g kohti hyppysellinen rouhittua tai jauhettua pippuria, merkillä ei väliä. (Voit halutessasi laittaa myös saman verran valkosipulirouhetta ja jos et käyttänyt sipulia, myös sipulirouhetta.) Kippaa paistettu jauheliha sekaan ja sekoita huolellisesti kauhalla. Valmista tuli! Ruuan lisukkeeksi muista varata ketsuppia ja halutessasi myös soijakastike tekee säväyksen.


4. Lihakeitto

Tämä on periaatteessa helppo nakki, koska sen voi tehdä melkein mistä tahansa. Tarvitsee vain lihaa ja juureksia. Mausteet ovat toki hyvä lisä. Liha voi olla oikeastaan mitä tahansa (meetwurstin toimivuutta vähän epäilen, ainakin jos tarkoitus on syöttää tätä naiselle eikä ainoastaan tuottaa kaloreita suolenmutkaan). Jos se on makkaraa tai nakkeja, niin lopputulos onkin makkara- tai nakkikeitto, joka on ihan sama. Pitää vain muistaa että ne ovat valmiiksi kypsytettyjä eli toisin kuin ohjeessa, niitä ei tarvitse keittää etukäteen. Ja parasta tässä on se, että tämä on helpompaa kuin kukaan uskoo. Aikaa kyllä menee, mutta odotellessa voi höpöttää naiselle jonninjoutavia. Siitä ne tykkäävät. Tässä välissä pitää antaa varoitus siitä, että jotkut nykyajan naiset ovat sen verran degeneroituneita, että ne ovat vajonneet ravintoketjussa pykälän verran alaspäin ja ruvenneet kasvissyöjiksi. Pysy niistä kaukana. Ethän halua seurustella lehmän kanssa, lihansyöjä eli kuuma kissimirri on sentään jotakin. Tosin osa kasvissyöjistä on vielä pelastettavissa, ronski huumori tyyliin "en minäkään voisi syödä söpöjä eläimiä, kyllä ne pitää ensin tappaa" on hyvä lakmustesti sen selvittämiseen onko tapaus kehityskelpoinen. Jos ei, voit olla varma että tuon jutun jälkeen se poistuu niskoja nakellen ja säästät aikaa ja vaivaa.

Tarvikkeet:
Sianlapa (tai jotain muuta lihaa, jatkossa oletetaan että lihaa on luiden poiston jälkeen noin 1 kg, pienennä muita tarvikemääriä samassa suhteessa)
Kahdeksan isoa perunaa
(Neljä jykevää porkkanaa)
(Puolen kilon lanttu)
(Puolen kilon nauris)
(Sata grammaa palsternakkaa)
(Kokonaisia pippureita)
(Rouhittua pippuria)
(Yksi iso sipuli)
(Vähän selleriä)
(Nippu persiljaa)
(Melkein mitä tahansa muita juureksia)
(Jälkiuunileipää ja voita)
Lihaliemikuutio
Helvetin iso kattila
Iso kulho tai useampia pienempiä
Leikkuulauta
Veitsi
Kauha

Laita kattilaan vettä sen verran, että saat sianlavan peitettyä. Kuten todettu, tähän kelpaa mikä tahansa liha mutta sianlapa on halpaa ja siitäkin tulee helkutin hyvää. Paremman lihan käyttäminen tähän olisi haaskausta. Odota että vesi kiehuu ja laita sianlapa vasta sitten veteen. Näin vältyt enemmältä vaahtoamiselta. Siis keitoksen, ei omasi. Jälkimmäiseltä vältyt kun olet varovainen lapaa kattilaan laittaessasi etkä roiski kiehuvaa vettä päällesi. Keitä lihaa tunti ja nosta sitten möykky pois. Heitä lihaliemikuutio tilalle.
Sillä aikaa kun liha kiehuu, ota kaikki juurekset käsittelyyn. Juuresten sopiva määrä vastaa ohjeessa mainittuja perunoita, porkkanoita ja lanttua. Jos sinulla on muutakin, niin vähennä näiden määrää siten, että saat suunnilleen saman määrän näitä rehuja. Tai jos on vähemmän, niin lisää. Suositeltavaa on kuitenkin, että perunoiden lisäksi olisi jotain muutakin. Pilko juurekset kuutioiksi kuten munakkaan yhteydessä kinkun pilkkominen neuvottiin. Paitsi että tällä kertaa palat saavat olla suurempia, noin sentin kokoisia kuutioita. Perunanpalat voivat olla tätäkin isompia. Yleensä sanotaan, että juurekset tulee kuoria, mutta peseminen riittää. Älä käytä tiskiainetta. Kuoriminen on tylsää, ei sitä viitsi tehdä eivätkä kuoret keitettyinä haittaa. Naiselle sanot kuitenkin, että kuorissa on parhaat ja terveellisimmät ravintoaineet ja siksi juureksia ei missään nimessä pidä kuoria. Uskoo se. Naisille voi aina perustella mitä tahansa, kun sanoo että se on terveellistä.
Sipulin pilkot kuten jauhelihamakaronipadan yhteydessä neuvottiin. (Huomaatko muuten miten kätevää: kun olet jonkin tempun opetellut, niin voit soveltaa samaa toisessa yhteydessä. Pätee myös naisiin, joitakin temppuja joita olet yhden kanssa opetellut voit soveltaa johonkin toiseenkin. Mutta kuten ruuanlaitossa, mitään temppua et voi soveltaa kaikkiin tapauksiin ja kaikkia temppuja voit soveltaa johonkin tapaukseen.) Heitä pilkotut palat isoon kulhoon tai sitten pienempiin, kun et kuitenkaan omista riittävän isoa.
Kun olet nostanut lihan pois, laita rehut kattilaan paitsi persilja. Heitä perään muutama kokonainen pippuri ja vähän rouhittuakin pippuria. Jos kokonaisia ei ole, laita rouhittua enemmän.
Jäähdytä liha. Tosikokki antaisi lihan jäähtyä sellaisenaan, mutta sinulla ei ole aikaa. Laita vapautuneeseen kulhoon kylmää vettä ja upota liha sinne pariksi minuutiksi. Sen jälkeen nosta se pois. Sisältä se on edelleen helvetin kuuma, joten älä polta näppejäsi paloitellessasi sitä. Kannattaa ensin paloitella vähän suurempiin möykkyihin, laittaa ne takaisin veteen ja ottaa sieltä yksi kerrallaan duunattavaksi. Jäähtyvät paremmin.
Lihan paloittelu osaa olla vittumaista hommaa. Siihen ei oikein ole muuta ohjetta kuin että pidä veitsi terävänä, niin ei tarvitse käyttää voimaa. Jos veitsi on tylsä, se lipsahtaa helpommin ja koska se on tylsä, olet joutunut käyttämään enemmän voimaa ja totta kai sormesi ovat tiellä. Hätänumero on 112. Irtileikattu sormi kannattaa laittaa jäihin, niin sen saa ehkä ommeltua takaisin. Mutta takaisin lihanleikkuuseen. Virallinen ohje sanoo, että lihaa pitää aina leikata poikkisyin, mutta se on paskapuhetta. Ainakin jos lihapala on luinen, jolloin saat huviksesi arvata onko possu ymmärtänyt kasvattaa lihansa luuhun kiinni sopivastipäin, häh? Leikkaa liha pieniksi paloiksi, vähän samoin kuin kinkku siinä munakasohjeessa. Irroita kalvot ja luut sekä epäilyttävältä näyttävät palat. Luun putsaaminen on hankalaa, mutta tee se tarkasti - juuri siinä ovat kiinni ne parhaat palat, jotka antavat keittoon sen syvällisimmän maun.
Lihan pilkottuasi laita se kattilaan. Sillä aikaa rehut ovat kypsyneet, olettaen että on kulunut vähintään varttitunti. Jos on kulunut liian kauan, ne ovat mössönä. En tiedä mikä on liian kauan, koska olen aina saanut lihan pilkottua ajoissa. Laita kommentteihin tietoa jos lipsahtaa, niin tietääpä sitten.
Koska liha on jäähtynyt, se pudottaa sopan lämpötilan alle kiehumispisteen. Nosta se takaisin kiehuvaksi ja keitto on valmis. Ripottele lopulta päälle ihan pikkuisiksi paloiksi silppuamasi persilja, jos sellaista sattuu olemaan. Tarjoa jälkiuunileivän kanssa. Leivän päälle voita eikä mitään helvetin margariinia.


5. Pullat

Siirrymme jälkiruokaosastolle. Pullataikinan teko on kätevä taito. Perusmössöstä pystyy valmistamaan pitkoja, korvapuusteja ja tiedä vaikka mitä, mutta aloitetaan yksinkertaisesta eli peruspullista.

Tarvikkeet:
Hiivaa
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Munaa
Kardemummaa
Suolaa
Sokeria
Raesokeria
Voita, leivontamargariinia tai ruokaöljyä
Kulho
Puuhaarukka (ei puinen ruokailuhaarukka, vaan paistinlasta jossa on koloja)
Leivinpaperia
Pullasuti (perseensutia voi käyttää, jos se on suoraan paketista otettu)

Ensin tehdään taikina. Siihen on monta konstia, mutta tässä on varsin yksinkertainen. Lämmitä kaksi desiä vettä kädenlämpöiseksi ja laita kulhoon. Maitoakin voi käyttää. Tähän määrään riittää puoli pakettia hiivaa. Murenna hiiva veteen ja sekoita puuhaarukalla (no joo joo, tavallinenkin haarukka käy jos muuta ei ole), kunnes vedessä ei enää ole havaittavia möykkyjä. Tämän jälkeen lisää jauhoja ja jatka sekoittamista. Älä helvetissä laita liikaa. Taikinaan saa aina lisää jauhoja, mutta niitä on oikeastaan mahdotonta ottaa sieltä pois. Aina lisäämisen jälkeen sekoita, kunnes seos on sopivan jäykkää. Eli vielä juoksevaa, mutta huomaat reunoilla pintajännityksen aiheuttaman kaaren. Tämän jälkeen peitä kulho pyyheliinalla ja jätä pöydälle paisumaan ainakin varttitunniksi.
Sopivan ajan kuluttua kurkkaa pyyheliinan alle. Näkyykö taikinanjuuressa ilmakuplia, mielellään jotain parikymmentä ja onko se turvonnut kooltaan vähintään puolitoistakertaiseksi?
a) Näkyy ja on turvonnut. Tässä tapauksessa jatka eteenpäin.
b) Ei näy. Pyyheliina uudelleen päälle, odota viisi minuuttia ja tarkista uudelleen.
c) Tunti on kulunut ja mitään kuplia ei näy. Tässä tapauksessa olet taas sössinyt. Jos et halua ottaa riskiä, heitä sörsseli helvettiin ja yritä alusta uudelleen. Vesi kädenlämpöiseksi, ymmärsitkö? Kädenlämpöiseksi ei tarkoita käden lämpötilaa tullessasi paljain käsin 30 asteen pakkasesta, vaan sellaista jolla kullista kiinni ottaessasi ei stondis lopahda. Tämän mielikuvan luulisi antavan motivaatiota hoitaa homma oikein, koska tämän tarkoitus on ulkoistaa kullista kiinni ottaminen naiselle.
Oletetaan että taikina kuplii. Riko joukkoon kaksi kananmunaa (ohje munien rikkomisesta munakkaan yhteydessä), lisää joukkoon pieni ripaus suolaa, reilu ripaus kardemummaa ja desilitra sokeria. Tällä välin olet laittanut 100 g voita sulamaan mikroon (käytä sulatuslämpöä, se mikrossa oleva lumihiutaleen kuva tarkoittaa sitä, ei pakastamista). Kaada voisula joukkoon ja sekoita puuhaarukalla niin, että munien keltuaiset rikkoutuvat ja seos on suunnilleen homogeenistä (jos epäilet että tämä tarkoittaa jotain setalaista, lue kemian kirjasi uudelleen). Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita JA LOPETA HITTO VIE SE JAUHOJEN JATKUVA LISÄÄMINEN! Puuhaarukka katkesi jo, kun seos on liian jäykkää. Yritä saada tikut pois taikinasta. Siinä vaiheessa kun puuhaarukka tuntuu taipuvan, lopeta ja ota se pois. Tunge kätesi jauhopussiin. Sitten tunge kätesi taikinaan. Jos et tunge sitä jauhopussiin ensin, kaikki taikina tarttuu käteesi. Nyt tarttuu vain puolet. Mutta älä hermostu. Vatkaa taikinaa kädelläsi. Vähitellen taikina alkaa irrota kädestäsi. Jos ei irtoa, lisää jauhoja sillä puhtaalla kädelläsi. Sopiva määrä on se, että kulhon pohjalla näkyy pikkuisen jauhoja koko ajan. Lopulta taikina alkaa kyllä irrota. Sitten se on valmista leivottavaksi.
Kuten todettu, tässä leivotaan pikkupullia mikä on helpointa. Ota semmoinen vähän tennispalloa pienempi möykky taikinaa ja pyörittele sitä käsissäsi. Ei SITÄ, senkin pöljä, vaan taikinaa! Kun taikina on suunnilleen pallon muotoinen, mäiskäise se leivinpaperille jonka olet asettanut uunipellille. Toista toimenpide, kunnes taikina on loppu.
Riko yksi kananmuna pieneen kuppiin tai tarvittaessa juomalasiin. Voitele pullat kananmunalla pullasudin avulla. Ota raesokeria ja ripottele sitä jokaisen pullan päälle kymmenkunta murua. Ei tarvitse laskea, kunhan nyt suurin piirtein. Laita pullat uuniin, jonka olet lämmittänyt 225-asteiseksi. Anna olla uunissa noin viisitoista minuuttia. Tai vähemmän. Tai enemmän. Tiedät sopivan ajan siitä, että pullat ovat muuttuneet kauniin värisiksi.


6. Ohukaiset

Lopuksi tekniikkaa, jolla voi tehdä vaikutuksen. Eli suositus - ei vaan määräys - on, että opettelet tätä vähintään kerran ennen kuin teet tämän naisen silmien edessä.

Tarvikkeet:
Nestettä. Maitoa, soija- tai kaurajuomaa, vissyvettä, vettä.
Munia
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Suolaa
Sokeria
Ruokaöljyä
(Voita tai margariinia)
(Mansikka-, vadelma- tms. hilloa)
(Jäätelöä)
Kulho
Vispilä tai sähkövatkain
(Kauha)
Paistinpannu (lettupannua voi käyttää)
Paistinlasta

Kaada kulhoon puoli litraa nestettä. Vissyvedestä varoitus, että joitakin se pierettää. Ei suositella jos et tunne ainakin oman suolistosi toimintaa ja tarkoitus on saada vosu sänkyyn yöksi. Riko joukkoon pari-kolme kananmunaa. Lisää ripaus suolaa ja sokeria. Lisää vähitellen jauhoja sen verran, että taikina on yhä juoksevaa mutta jäykkää. Usein käy niin, että taikina tuntuu löystyvän kesken paistamisen, jolloin jauhoja voi lisätä. Muista että jauhojen poistaminen taikinasta on vaikeampaa kuin niiden lisääminen.
Sekoita taikina vispilällä. Sähkövatkain on vielä parempi, vispilän kanssa tuppaa jäämään jauhomöykkyjä. Ainakin jos kaadat jauhot itse. Helpointa on jos joku kaataa jauhoja hiljalleen ja toinen vatkaa samaan aikaan. Tämä on konsti saada nainen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
Laita paistinpannuun rasvaa ja sulata se. Lettupannu eli semmoinen jossa on monta pientä lokeroa on myös OK, mutta tässä keskitytään oikeisiin räiskäleisiin, koska niiden kanssa voi opetella vaikutuksen tekevän tempun. Ota taikinaa kauhaan tai johonkin muuhun sopivaan astiaan. Kaada taikina sulaneen rasvan päälle. Pyöräytä pannua niin että taikina peittää koko pannun pohjan. Anna paistua kunnes huomaat päällysosan taikinan muuttuneen kiinteäksi. Sitten räiskäle käännetään. Lällärit käyttävät tähän paistinlastaa. Sinä käytät paistinlastaa vain siihen, että työnnät lastan varovasti räiskäleen reunan alle ja varmistat, että se ei ole tarttunut kiinni pannuun ja jos on, irrotat sen pannusta varovasti.
Sitten otat pannun kahvasta kiinni ja nostat sen liedeltä pois. Sen jälkeen kaikki on ranteesta kiinni. Aseta pannu loivasti laskevaan kulmaan, suorita nopea nykäisy ylöspäin ja loppuvaiheessa aavistuksen itseesi päin. Pysäytä pannu, jolloin räiskäle jatkaa matkaansa ylöspäin ja loppunykäisyn ansiosta saa pyörivän liikkeen. Ota siitä koppi pannulla. Suoritus on täydellinen, mikäli räiskäle on kääntynyt äskeinen yläpuoli alaspäin pannua vasten menemättä lainkaan ruttuun tai taittuneeksi. Tässä onnistuminen vaatinee erinäisiä harjoittelukertoja ja muutaman lattialle päätyneen räiskäleen. Siksi käskin harjoitella tätä ensin yksin, mutta kuuntelitko sinä? No joo, hyvällä tuurilla saat räiskäleen kiinni mutta kummallisena myttynä. Mutta kyllä se siitä, parin kerran jälkeen onnistuu jo ja muutaman kerran jälkeen onnistumisprosentti on sama kuin NHL-maalivahdin torjuntaprosentti eikä se siitä sen paremmaksi nousekaan. Aikanaan voit sitten treenata huikeamman tempun eli puolen kierroksen sijaan puolitoista. SE tekee jo oikeasti vaikutuksen. Kaikkein huikeimman vaikutuksen tekee, jos tämän onnistuu tekemään vaikka neljän letun lettupannulla, mutta ei ole olemassa todisteita siitä, että kukaan olisi koskaan tässä onnistunut.
Paista toista puolta vähän lyhyemmän aikaa kuin ensimmäistä. Kippaa räiskäle lautaselle, lisää uusi voinokare pannulle ja taikina päälle. Jos letut tuntuvat paistuvan turhan tummiksi jääden silti sisältä kunnolla kypsymättä, pienennä levyn lämpöä. Paina mieleesi sopiva säätöasento ja käytä sitä seuraavalla kerralla.
Tarjoa letut hillon tai jäätelön kanssa. Mansikka- ja vadelmahillot ovat hyviä. Kaupoissa myydään myös erillistä lettuhilloa, mutta kuka haluaisi syödä letuista tehtyä hilloa? Tarjoillessasi voit toki testata vaimokokelaasi oivalluskykyä ja huumorintajua sanomalla, että ohjeen nimi on vipattava lettu. Jos hän ei tajua tai tajuaa ja närkästyy, merkitse miinuspiste. Jos hihittää ja pikkuisen punastuu, merkkaa iso plussa. Sitä paitsi ohjeen nimi on mitä sopivin tähän yhteyteen, sillä tavoitteenahan on saada nimelle täsmälleen käänteinen toiminto aikaan.


Näillä muutamalla perusohjeella pääset jo pitkälle. Kun nyt osaat tärkeimmät, voi olla että keittokirjankin ohjeet alkavat jo avautua. Ja pidä aina kirkkaana mielessä todellinen tavoitteesi. Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.. Sama toimii myös kääntäen, sillä miehen ruuanlaittotaito on myös tie naisen sydämeen. Ja kuten kaikki tiedämme, niin tie naisen vatsalle käy sydämen kautta.