Tekniikan ihmeitä

Tässä päivänä muutamana olin tavaratalossa lapsen kanssa. Hän huomasi hyllyssä tarjouksessa olevan elektronisen vempeleen, jonka halusi. Totesin tarjoushinnan olevan kympin ja varsinaisen hinnan 16,50. Sanoin että siitä senkun ostat, jos omalla rahalla sen teet. Itsepä olet ne tienannut, joten valintakin on sinun.
Huomautettakoon että olimme siis kahden, Salli ei ollut mukana. Valitettavasti, sillä hän on yleensä näissä asioissa se järjen ääni. Vaimoa kuuntelemalla olisi säästytty taas ongelmilta, mutta kun ei ollut ketä kuunnella.

Ei muuta kuin vempele ostoskärriin ja aikanaan liukuhihnalle muiden tavaroiden kanssa. Kassaneiti piippaili tavarat laskuun ja minä seurasin. Vempeleen kohdalla epäilykseni heräsivät. Maksoin kuitenkin laskun ja sain kuitin, josta tarkistin hinnan. 16,50. Huomautin että tämän piti kyllä olla tarjouksessa. Kassaneiti tarkisti ja sanoi, että jostain syystä sitä ei ole nyt koneeseen tallennettu. Sanoin että hyllyssä kyllä luki että kymppi. Kassaneiti otti kommunikaattorinsa ja yhteyden lähempänä kyseistä hyllyä olevaan myyjään:
- Tarkistatko tämän hinnan… jaa että hyllyssä lukee kymppi… että mikäkö malli… odotapa
(runsaasti paketin kääntelyä kunnes oikea mallimerkintä löytyy)
- Tämä on siis Ydelsigo 54RZ-7… okei, asia selvä... (klik)
Kassaneiti kääntyy puoleeni:
- Tarjouksessa oleva malli on Ydelsigo 55RY-7, tämä on Ydelsigo 54RZ-7. Väristä erottaa. Tämä on tummansininen, se tarjousmalli on vaaleansininen. Haluatteko vaihtaa?
- Joo, ei niillä kai eroa ole.
- Minäpä soitan jonkun tuomaan ja vaihtamaan…
- Mitä turhia, äkkiäkös minä käyn hakemassa oikean. Vienkö tuon väärän takaisin hyllyyn samalla?
- Ei, se ostos pitää perua erikseen ja lukea vaihdon yhteydessä viivakoodi.
- Niin tietenkin, no käyn hakemassa vain sen oikean.
(kipkipkip hyllylle toiselle puolelle kauppaa)

Hyllyllä huomaan, että tarjouslappu on kadonnut. Syykin selviää. Hyllyssä ei ole yhtään ainutta vaaleansinistä vempelettä. Sen sijaan kahdessa rivissä tummansinisiä. Toisessa rivissä siinä kohtaa missä lukee sen tummansinisen Ydelsigo 55RY-7:n oikea hinta 16,50. Ja toisessa rivissä siinä kohtaa missä lukee sen – oletettavasti – vaaleansinisen Ydelsigo 54RZ-7:n niin ikään oikea hinta 16,50 ja jota vielä varttitunti sitten oli peittänyt kymmenen euron erikoistarjoushinta. Eli olemme ottaneet väärän vempeleen oikeasta rivistä, koska oikeita vempeleitä ei enää ollut jäljellä. Huomautettakoon että kyseiset vempeleet ovat ilmeisesti väriä vaille täsmälleen samannäköisiä. Niin ja sitä mallimerkintää, joka on niin pienellä tekstillä että keski-ikäinen mies tarvitsee mikroskooppia saadakseen sen luettua.
Takaisin kassalle, johon lapsi on jäänyt odottamaan ostosten kanssa. Kassaneidille totean, että alennustuote onkin päässyt loppumaan. Lapselle kerron tilanteen ja sanon, että ei se mitään, saadaan rahat takaisin.
- Eikun minä haluan sen silti.
- Vaikka se maksaa 16,50 eikä kymppiä?
- Joo.
Hetken aikaa asian punnitsemista.
- No jos kerran haluat omiasi käyttää, niin siitä sitten.

Tuntia myöhemmin kotona.

Puoli tuntia myöhemmin on saatu muovinen pakkaus (tiedättehän, sellainen mitä yrittää aina avata ilman saksia, viiltää haavan käteensä, paikkaamisen jälkeen käy hakemassa sakset olettaen että kyseisessä pakkauksessa on jokin muu tuote kuin sakset, jotka on ostanut siksi ettei tällaisia pakkauksia saa ilman niitä auki) ja käy ilmi, että Vempele pitää integroida puhelimeen. Tässä vaiheessa alan jo aavistella lähestyvää katastrofia. Minkä vahvistaa vierestä tilannetta seuraavan Sallin vino hymy.

Olen onnekseni jo tällaisten tilanteiden veteraani, joten ymmärrän vetäytyä ennen kuin sitoutuisin hävittävään taisteluun. Annan komennon käsiin, joilla arvioin olevan parhaat selviytymismahdollisuudet eli lapselle. Ikävä kyllä lapsikin on jo sen ikäinen, että näillä perintötekijöillä alkavat jo loogisen toiminnan geenit puskea näkyville. Puoli tuntia oman vetäytymiseni jälkeen minulle selviää kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että asennus ei onnistu. Toiseksi se, että lapseni sanavarasto on huomattavasti kuvittelemaani laajempi.

Jälleen kerran törmäämme Tekniikan Asennussuunnittelun Kiroukseen. Olen ihan varma, että tuolla jossain elää aivan oma insinöörirotunsa, joka on vihdoinkin ratkaissut Typerän Käyttäjän Ongelman. Tämä siksi, että en muista törmänneeni Tekniikan Asennussuunnittelun Kiroukseen ennen kuin jo jonkin aikaa tämän vuosituhannen puolella.
Omassa nuoruudessani laitteiden asentaminen edellytti insinörtin taitoja. Ei tavallinen kuolevainen saanut tietokonetta toimimaan, eikä oikeastaan mitään muutakaan laitetta jossa oli enemmän kuin yksi elektroniikkapiiri. Silloin paikalle kutsuttiin Asiantuntija eli nuori nörtti. Olen ollut aika monta kertaa sukulaisten ja tuttavien hilavitkuttimia asentamassa joko paikan päällä tai puhelinkonsulttina aikoinaan langan ja sittemmin langattoman päässä. Vasta edellistä lausetta kirjoittaessani tajuan, että törpömmät sukulaiseni (törpömmistä kavereista olen hankkiutunut eroon, törpömmistä sukulaisista ei niin vähällä selviä) eivät ole pyytäneet minulta asennusapua ainakaan kymmeneen vuoteen. Mikä osaltaan todistaa oikeaksi sen mitä seuraavaksi kerron.

Joskus vuosituhannen vaihteessa jollakulla insinöörillä pysähtyi lippalakin propelli ja hän keksi, kuinka ratkaistaan Typerän Käyttäjän Ongelma. Tämä salattu tietotaito levisi muutamassa vuodessa kaikkien elektroniikan valmistajien keskuuteen. Siitä pitäen kaikki laitteet on osattu suunnitella keskivertoälyiselle ihmiselle. Ensimmäinen merkki tästä on se, että käyttöohjeet ovat kadonneet lähes täysin, kun ne ennen olivat yksityiskohtaisia. Kokonaan ne eivät ole kadonneet, koska kuluttajansuojalaki niitä edellyttää. Mutta mikäli ette ole huomanneet, niin ne ovat ohentuneet ja sisältävät yleensä oikean käyttöohjeen nettiosoitteen. Paperiset käyttöohjeet ovat niin lyhyet ja epäselvät, ettei niiden avulla saada vekotinta kuitenkaan toimimaan. Mikä viisasta onkin, sillä eihän kukaan kuitenkaan lue käyttöohjeita. Pelkkää paperin haaskausta ja ihmetyttää etteivät ympäristönsuojelijat ole tähän puuttuneet.

Koska Typerän Käyttäjän Ongelma on ratkaistu, niin koko asennuksen osaamisen asetelma on heittänyt häränpyllyä. Käyttäjät sen sijaan eivät ole mihinkään muuttuneet. Jakauma on edelleen sama kuin viime vuosituhannella. Karkean likimääräisesti sanoen: 10 % sattuu jostain syystä olemaan tämän kyseisen alan laitteiden asiantuntijoita, jotka tietävät kuinka laite toimii ilman käyttöohjeitakin. Toiset 10 % taas ovat loogisesti ajattelevia ihmisiä, jotka eivät kyseisestä laitteesta mitään tiedä, mutta ymmärtävät käyttöohjeita ja osaavat tehdä johtopäätöksiä. Loput 80 % taas ovat tumpeloita, jotka tökkivät satunnaisia johtoja satunnaisiin paikkoihin.
Viime vuosituhannen puolella tämä viimeinen 80 % ei saanut mitään tehtyä vaan he tarvitsivat jompaakumpaa kymmenen prosentin vähemmistöstä saadakseen laitteensa toimimaan.
Tällä vuosituhannella Typerän Käyttäjän Ongelma on ratkaistu. Insinörtit ovat jollain konstilla saaneet selville, mikä on Typerän Käyttäjän intuitio ja suunnitelleet laitteensa siten, että se alkaa toimia kun Typerä Käyttäjä tekee sen minkä hän tekee vastoin loogista ajattelua. Karkeasti arvioiden tämä onnistuu niin hyvin, että lähes 90 % Typeristä Käyttäjistä saa vekottimen toimimaan viimeistään toisella yrittämällä olettaen, että mahdollinen ensimmäisen yrityksen epäonnistuminen aiheutuu siitä ettei hän ole älynnyt kytkeä vekotinta pistorasiaan, ladata akkua tai asentaa paristoja.
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkiaan 80 % ihmisistä saa vekottimet toimimaan alle viiden minuutin. Tämä koostuu määrästä, joka on 10 % asiantuntijoita ja 70 % onnekkaita tumpeloita. Mikä on huikea parannus viime vuosituhanteen nähden – silloin onnistui 30 % (10 % asiantuntijoita, 10 % järkeviä ja 10 % onnekkaita tumpeloita), nykyään onnistuu siis 80 %.

Jäljelle jäävä epäonnistujien 20 % koostuu siis puoliksi epäonnekkaista tumpeloista. Jotka yleensä palauttavat laitteen takuuaikana todeten ”se ei toimi” ja ostavat tilalle ehkä toisen, jonka saavat yleensä toimimaan. Tumpeluus kun tarkoittaa sitä, että logiikkaa ei ole joten edellinen epäonnistuminen ei anna mitään viitteitä siitä, miten käy seuraavalla kerralla. Niinpä uudelleen yrittävistä tumpeloista 90 % onnistuu toisen tuotteen kanssa. Ainoa seuraus tästä on se, että tämän jälkeen he loppuikänsä muistavat kertoa, että ”Ydelsigo on paska merkki, ei toimi mutta kun ostin Arepangin, niin johan pelitti.”
Toinen puoli näistä jotka eivät saa laitetta toimimaan koostuu sitten siitä 10 % ihmisistä, joka ajattelee loogisesti mutta ei ole alan asiantuntijoita. Johon harmikseni kuulun.

Kuunneltuani lapseni taistelua Vempeleen integroimiseksi kännykkään riittävän kauan liihottelin pelastavana enkelinä paikalle. Tässä välissä huomautettakoon että en oikeastaan osaa kuvitella pärstää joka muistuttaisi enkelin pärstää vähemmän kuin omani. Mutta ei se mitään, myöskään ”pelastava” osuus ei toteutunut sen enempää kuin ”liihottelukaan”. En sitä kyllä olettanutkaan, mutta piti silti kokeilla.

Aluksi yritin lukea käyttöohjetta. Virhe nro 1. Siellä ei kerrottu yhtään mitään mikä hyödyttäisi. Paitsi että skannaamalla QR-koodin laitteesta puhelimeen asennus sujuisi kuin tanssi. Ja niinhän se todella minulta sujuikin aivan kuin cha-cha-cha. Eli ei ollenkaan. Virhe nro 2. Puhelin ei tunnistanut laitetta, vaikka yritin niitä esitellä toisilleen sekä sähköisellä protokollalla että brittiläisten herrasmiesten tapaan.
Tässä vaiheessa olisi tietysti pitänyt luovuttaa, mutta härkäpäisyyteni esti. Siirryin virheeseen nro 3, joka onkin sitten jo peruuttamaton. Kuten epäilen lukijan kokemuksesta tietävän. Menin asentamaan puhelimeen online-kaupasta Vempeleen sovellusohjelman. Joka ei asentunut kunnolla vaan jäi välitilaan. Mikä on kauniimpi nimitys Danten kiirastulelle. Välitila näet tarkoittaa sitä, että puhelin luulee ohjelman olevan asennettu, kun taas Vempele tietää ettei sitä ole asennettu. Ohjelman poistaminen taas ei onnistu, koska tässä vaiheessa puhelin tunnistaa sen verran asentamattomuutta että on sitä mieltä ettei ole koskaan kuullutkaan mokomasta sovelluksesta. Mitä, minäkö? Takuulla en ole mitään tehnyt, se käytännössä sanoo. Ohjelman uudelleen asentaminen taas ei onnistu, vaan puhelin sanoo että johan tämä on asennettu, älä nyt viitsi, iso mies.

Olemme siis päätyneet todellakin Danten kiirastuleen. Ainoa konsti selvitä on joko viedä puhelin maksulliselle asiantuntijalle tai ostaa uusi ja yrittää uudelleen. Mikä ei olekaan kovin paljon kalliimpi vaihtoehto.

Koko sotku aiheutuu siis siitä, että insinöörit ovat ratkaisseet Typerän Käyttäjän Ongelman. Mikä on ollut märkä rätti vasten kasvoja sille 10 %:ille, joka ei ole sen paremmin typeryksiä kuin asiantuntijoitakaan. Heidän intuitionsa kun toimii aina loogisesti ja laitteet on nykyään suunniteltu toimimaan epäloogisesti. Edes tuurilla ei voi onnistua.

Tässä on kuvattu vain Vempeleen mallia Ydelsigo 55RY-7 tapaus. Vastaavia on osunut kohdalle niin usein, että tämä ei voi olla sattumaa.
Mahdollinen lukija alkaa kenties miettiä, miksi en ole sitten keksinyt tähän ratkaisua. Itse asiassa olen. Tai olin. Kälyn mies osoittautui vuosia sitten kuvioihin ilmestyttyään varsinaiseksi tekniikanörtiksi. Itse en ole koskaan erottanut miksi joku luuri maksaa 100 euroa ja toinen 600 euroa. Molemmilla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä tai mitä helvetin WhatsAppeja ne nykyään ovat. Kuulemma uudemmissa toimii jo nettikin. Vaan tämäpä osasi kaikki mallinimetkin ulkoa ja kykeni aina kertomaan, mikä vekotin kannattaa ostaa kunhan ensin kertoi mitä sillä haluaa tehdä ja paljonko se saa maksaa.
Itse asiassa hän osoittautui niin hämmentävän taitavaksi, että kykeni johdattamaan pois jopa kiirastulesta, johon päätyy kun asentaa jotakin väärin. Tämä onnistui jopa puhelinneuvontana.
Taannoin kävi kuitenkin niin onnettomasti, että kälyltä ja mieheltä menivät lusikat jakoon. Ehdotin Sallille, että pidettäisiin äijä ja heivattaisiin käly pois, eihän me sillä mitään tehdä. Ehdotukseni ei saavuttanut vastakaikua. Jostain minulle käsittämättömästä syystä hän oli enemmän kiintynyt siskoonsa.
Olen antanut kälylleni uhkavaatimuksen. Hänellä on enää kuusi kuukautta aikaa löytää sellainen asiantuntijamies, joka kykenee auttamaan minut pois siitä kiirastulesta, johon olen päätynyt yrittäessäni itse asentaa laitetta. Sen verran annan joustoa, että tarvittaessa kelpaa myös tumpelo, jolle voi antaa laitteen asennettavaksi kokeilematta itse ensin logiikalla.

Kaikkien salaliittoteorioiden äiti

Luin äskettäin tuoreen kirjan salaliittoteorioista: Pasi Kivioja : Salaliittoteorioiden ihmemaassa.
Tai tarkemmin sanoen luin sen vain osittain. Se ei ollut kirjan syy; hyvin kirjoitettu ja asiallinen. Vika oli minussa. En kestänyt lukea sitä täysin käsittämätöntä soopaa, jolla salaliittoteoreetikot perustelevat uskoaan mitä ihmeellisimpiin kuvitelmiin.

Kirjassa oli 12 lukua. Ennen jokaista lukua oli pieni faktaosio yleensä kyseisessä luvussa käsiteltävästä salaliittoteoriasta. Ne luin ja ehkä noin puolet jokaisesta luvusta. Aina siinä vaiheessa kun alkoi mennä ufoiluksi, pläräsin eteenpäin.

Luku 1: QAnon-teoria. Hurjimmat näkyvät uskovan että todellisuudessa maapallolla pitävät valtaa liskoihmiset. Se siitä.
Luku 2: JFK-teoria. Puhkijauhettua mietintää hallituksen salaliitosta murhan takana. Luettu moneen kertaan sitten Jim Garrisonin tutkimusten.
Luku 3: UFO-kontaktit. Pienillä vihreillä miehillä on mahtava huumorintaju: he näyttäytyvät vain kajahtaneille joita ei kukaan usko muutenkaan.
Luku 4: Pizzagate. Murhaava pedofiilirinki? Todellisuudessa hurjinta on se että prinssi Andrew on sutinut jotakuta joka halusi julkisuutta.
Luku 5: Adrenokromiteoria. Tämä olikin minulle uutta. Eliitin superhuume lasten verestä? No hitto, kokaiiniakin on saatavilla.
Luku 6: New World Order. Niin että maailman johtajat kykenisivät järjestämään ja salaamaan liittouman hallitsemaan maailmaa, kun eivät kykene edes liittämään Suomea ja Ruotsia NATOoon?
Luku 7: Bilderberg-teoria. Katso edellinen.
Luku 8: Big pharma -teoriat. Että keskenään kilpailevat lääkeyritykset olisivat sopineet pitävänsä ihmiset sairaana tienatakseen lisää? Luuletteko oikeasti ettei joku lääkefirma murtaisi kartellia ja tienaisi miljardeja?
Luku 9: Koronan alkuperä. Sen verran monta koronan sairastanutta tunnen, että hyvin ovat kuvitelleet olemattoman taudin.
Luku 10: 9/11 -teoriat. Kirjoitin kymmenkunta vuotta sitten parodian salaliittoteorioista, jossa totesin että kukaan ei ole vielä älynnyt ilmeisintä heikkoutta virallisessa selityksessä: ”Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin?”
Luku 11: Estonia-teoriat: Ikinähän eivät laivat uppoa myrskyssä ilman salaliittoa.
Luku 12: USA:n vaalivilppiteoria: Tästä tein oman analyysini enkä havainnut jälkeäkään vilpistä.

Suurin osa näistä jutuista on jo ilman kajahtaneita salaliittoteoreetikoitakin totaalisen epäuskottavia. Niin että liskoihmisetkö hallitsisivat maailmaa? Evoluutioteoriakin alkaa vaikuttaa salaliittoteorialta tämän rinnalla.
Muutamat olisivat sinänsä mahdollisia, mutta epätodennäköisiä. Kyllähän Estonia uppoaisi, jos sopivaan paikkaan asettaisi räjähteitä. Mitään järjellistä motivaatiota tälle ei kuitenkaan löydä sen paremmin kuin todisteitakaan.
Jotkut perustuvat epätodennäköiseen sattumaan, mutta kellepä ei sellaisia olisi käynyt? Lee Harvey Oswald muka ampui alaviistoon etääntyvään maaliin 5,6 sekunnissa kolme tähdättyä laukausta?Muutamaa vuotta myöhemmin TV-kanavan järjestämässä testissä vain yksi ampuja yhdestätoista onnistui tempussa.
Jotkut salaliittoteoriat ovat sinänsä järkeviä ajatuksena eli motivaatio löytyy. Lääkefirmat kieltämättä tienaisivat enemmän, jos ihmiset söisivät enemmän pillereitä. Riskit olisivat kuitenkin suuret.

Näiden karsimisen jälkeen jäävät jäljelle Bilderberg ja New World Order. Näissä salaliittoteorioissa kyse on lähinnä siitä, että järjetöntä toimintaa yritetään selittää järjellä. Silloin jäljelle jäävät lähinnä salaliitot. Tosin on muistettava, että ilkeydellä on turha selittää sellaista mikä on selitettävissä typeryydellä. Tässä kyse onkin siitä, että on vaikeaa uskoa päättäjien olevan sentään NOIN typeriä.

Kuvitellaanpa ilman mitään sen kummempaa salaliittoteoriaa, että jokin maapallon ulkopuolinen sivilisaatio olisi vaikka kymmenkunta vuotta sitten havainnut maapallolla etäisesti älyllistä elämää muistuttavaa toimeliaisuutta. Niinpä he luonnollisesti lähettäisivät droonit tarkkailemaan mitä täällä oikein tapahtuu. Tämä teknologia olisi niin edistynyttä, että ihmisillä ei olisi mitään mahdollisuutta havaita sitä. Niinpä voidaan unohtaa ainakin näiden alienien osalta ufosalaliitot. Pohditaan vain mitä he tuumailisivat maailman menosta.
Ulkopuolinen tarkkailija on usein erinomainen havaitsemaan, mitä kummallista ja järjenvastaista systeemissä tapahtuu. Todennäköisesti kolme kummastuksen aihetta nousisi ylitse muiden: kansat, uskonto ja sosialismi.
Pienet vihreät avaruushenkilöt mitä ilmeisimmin kummastelisivat ihmisten kaksinaismoraalia eri kansallisuuksien suhteen. Virallinen totuus on se, että kaikki kansat ovat samanlaisia ja samanarvoisia. Samalla rasismi rehottaa pinnan alla eli yleinen ja yksityinen ovat ristiriidassa. Ufoilijat raapisivat samalla päänsä puhki, kun olisivat biologiasta oppineet miten herkästi ihmiset luokittelevat eläimet eri alalajeihin ulkonäön, asuinpaikan ja käyttäytymisen perusteella samalla kieltäen jyrkästi sen, että Homo sapiens voitaisiin paljon löyhemmilläkin perusteilla luokitella eri alalajeihin. Ufoburanan kulutus nousisi entisestään, kun havaittaisiin että virallisesti keskimääräisillä kognitiivisilla kyvyillä kiellettäisiin olevan mitään eroa kansojen välillä vastoin kaikkia tutkimustuloksia. Puhumattakaan havainnoista, jotka osoittavat kiistatta tiettyjen ihmisryhmien olevan aina elintasoltaan ja yhteiskunnalliselta järjestäytyneisyydeltään toisia korkeammalla.
Toiseksi ufoissa ihmeteltäisiin uskontojen samanarvoisuutta, sillä tässäkin voi havaita lopputuloksissa olevan tiettyjä eroja. Toisaalta jos alieneilla on huumorintajua, he varmasti nauraisivat itsensä tärviölle islamia tarkastellessaan. Tai tarkemmin sanottuna tarkastellessaan niitä länsimaalaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka jaksavat hokea ettei Lähi-idän takapajuisuus aiheudu islamista. Tämä näet jättää loogisesti vain toisen mahdollisen selityksen takapajuisuudelle ja se on sellainen että hyödylliset idiootit valitsisivat milloin tahansa mieluummin islamin selitykseksi.
Kolmanneksi pienet vihreät päät paisuisivat räjähdyspisteeseen hämmästellessään, miksi niin monet kannattavat sosialismia, vaikka se on kaikkialla jättänyt jälkeensä vain savuavia raunioita. Toisaalta tämä on helpoin selittää ihmisen psykologialla (mikä voi kieltämättä olla alieneille paha rasti), sillä sosialismi lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun taas realismi ei.

Joka tapauksessa kaikilla tavoin päädytään kummastelemaan nykytilannetta näiden kolmen ihmetyksen aiheen kautta. Tilannehan nykymaailmassa on se, että länsimaihin mättää koko ajan enemmän ja enemmän kansoja ja uskontoja, joiden suoritustaso jättää lievästi sanoen toivomisen varaa. Samalla sosialismi eli ihmisten kontrollointi ja hillitön verotus lisääntyy. Ollaan siis menossa tuhon tiellä. Etenkin kun huomioi luonnonvarojen riittämättömyyden, mikä on seurausta näistä kolmesta asiasta. Tilannehan on nimenomaisesti se, että länsimainen väestö on sitten toisen maailmansodan pitänyt kokonaissaastuttamisensa määrän aika lailla samana. Väestö ei ole kasvanut, elintaso on kyllä noussut mutta samalla luonnonsuojeluun on kiinnitetty kompensoivan määrän verran huomiota. Samaan aikaan kehitysmaiden väkiluku on moninkertaistunut, kulutus per yksilö moninkertaistunut ja maapallon kuluttaminen vähintään kymmenkertaistunut heidän osaltaan.

Vähemmästäkin rupeaa pohdiskelemaan salaliittoteorioita, kun haluaa löytää järkeä tähän järjettömyyteen. Edelleenkin on uskottavampaa, että kyseessä on kollektiivinen typeryys ja ryhmäpaine; jos haluaa selvitä, on ulvottava sutena susien mukana silloin kun ajan henki on enemmän tai vähemmän sattumalta typeryyttä edellyttävä.

MUTTA jos nyt kuvitellaan, että tämän kaiken takana todella on salaliitto, se vaatisi jotain järjellistä perustelua. Tai no, jos tarkkoja ollaan niin sellaista perustelua että salaliittolaiset uskovat sen järkeväksi.
Tosiasia on se, että tällä hetkellä länsimaissa on tapahtumassa massiivinen väestönvaihto ja alkuperäisväestön olojen kurjistaminen. En voi kerta kaikkiaan keksiä, miten eliitti voisi kuvitella selviävänsä tästä paria sukupolvea pidemmälle. Jos valta – eli raha – on muutamien valkoisten käsissä, miten he voisivat selvitä mikäli väestöstä 90 % ei ole valkoisia. Katsokaa miten siirtomaissa kävi ja mitä Etelä-Afrikassa tapahtuu nyt. Tai no, ehkä jokin teknologia tähän on kehitteillä mutta jos näin on, kehotan oman mielenterveyden takia olemaan miettimättä mitä se tarkoittaisi.
Kuvitellaan nyt kuitenkin, että jokin Bilderberg-eliitti olisi päättänyt suunnitelmasta, joka etenisi kuin juna kiskoilla kuten tämä on mennyt. Onhan ilmiselvää, että fiksummat opposition edustajat tajuaisivat – kuten ovat tajunneetkin – että jotain on pielessä ja ryhtyisivät aukomaan päätään. Tätä varten pitäisi olla suunnitelma. Mikä olisi tehokkain tapa vaientaa heidät? Ei voi käyttää putinmaisia konsteja Kolyman vankileireillä.
Tällöin tehokkain tapa on kiistää kaikki. Mitään väestönvaihtoa ei ole tapahtumassa, hoetaan. Samalla vedotaan epämääräisiin ihmisoikeussopimuksiin. Panosten koventuessa oppositiota syytetään salaliittoteorioista. Ja nyt päästäänkin sitten Kaikkien Salaliittoteorioiden Äitiin.

Kaikkien Salaliittoteorioiden Äiti on seuraava:
Todellisuudessa Bilderberg-kokoukset ja New World Order -eliitti ovat itse salaa käynnistäneet salaliittoteoriat maan litteydestä, Kuuhun laskeutumisen väärentämisestä, liskoihmisistä ja eliitin pedofiiliringeistä. Näiden älyttömyyksien ansiosta jokainen salaliittoteoreetikoksi leimattu voidaan samaistaa näihin masinoituihin hörhöihin. Lopputulos on se, että väestönvaihtoa ja muuta vastaavaa voidaan tehdä, kun valtaosa väestöstä nauraa salaliittoteoreetikoille.
Eliitti lietsoo näitä älyttömiä salaliittoteorioita jatkuvasti pitämällä esillä niihin uskovia. Tämä toimii jopa yhden ainoan huijauksen sisällä. Miettikääpä koronapandemiaa. Se mitä ilmeisimmin alkoi sattumalta, mutta tarjosi eliitille sekä mahdollisuuden ottaa tiukempi ote ihmisten yksityisyydestä, lisätä sosialismia ja kontrollia sekä testata, kuinka kansaa voidaan huijata. Alussa koronasulut olivat järkevä ja uskottava toimenpide, kun taudin todellista vaarallisuutta ei vielä tunnettu. Tämän selviämisen jälkeen rokotukset olivat kokeilu ja sulut kokonaiskustannuksiltaan negatiivisia ja tämä tiedettiin. Kyse oli joko joukkohysteriasta tai suunnitelmasta. Ja jos kyse oli suunnitelmasta, mitä tarvittiin sen läpiviemiseen? Kyllä, salaliittoteoreetikkojen niputtaminen naurettavien hörhöjen kanssa samaan kastiin. Satutteko muistamaan että olisitte medioissa havainneet paljonkin juttuja tyypeistä, jotka kiistivät koko koronan olemassaolon? Niinpä. Kätevää saada aidot kriitikot samaan hörhöjengiin kuuluviksi.

Kaikkien Salaliittoteorioiden Äiti on siis se, että lähes kaikki salaliittoteoriat on masinoitu eliitin toimesta liikkeelle siksi, että eliitin todelliset länsimaisen kulttuurin tuhoamiseen tähtäävien toimien kritisoiminen saataisiin leimattua yhtä älyttömäksi salaliitoksi kuin mediassa ylläpidetyt typeryyksistä kertovat tarinat.
Huomautan vielä varmuuden vuoksi näin loppuun että en usko tähän salaliittoon vaan päättäjien typeryyteen. Mikä on seurausta demokratian valuviasta jota ei voi demokratian keinoin korjata.

Joku odottaa kirjettäsi

Kirjoitin viime viikolla välihuomautuksen Suomen NATO-hakemuksesta. Siihen olin liittänyt kuvan Repinin kuuluisasta maalauksesta ”Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille” ja todennut, että kuvassa Suomen hallitus kirjoittaa NATO-hakemusta.

Huomautus oli pelkkiä kuvia syvällisempi monestakin syystä. Olihan kyseessä maalaus Ukrainassa sijaitsevan Zaporizzjan kasakoista, jotka haistattivat pitkät maahantunkeutujille. Tällä hetkellä Zaporozzjan kaupunki on yhä Ukrainan hallussa venäläisten vallattua alueen eteläosan.
Taidemaalari Ilja Repin oli itsekin ukrainalainen. Ennen lokakuun vallankumousta hän asui huvilallaan Terijoen Kuokkalassa ja jäi sinne vallankumouksen jälkeen aina kuolemaansa 1930 asti. Bolshevikeille hänkin haistatteli pitkät eikä houkutuksista ja kulttimaineesta huolimatta suostunut palaamaan Neuvostoliittoon.
Kirsikkana kakussa on se, että zaporogit kirjoittivat vastauskirjeensä Turkin sulttaanille, joka vaati heitä alistumaan. Nytkin Turkin valtaapitävä sulttaani Recep Tayyip Erdoğan vaatii kaikenlaista hyväksyäkseen Suomen ja Ruotsin NATO:on.

Todellisuudessa asia on aivan toisin. Mikäli Erdoğanilla olisi vain kaksi vaihtoehtoa eli hyväksytäänkö Suomi ja Ruotsi NATO:oon vai ei, hän ei epäröisi hetkeäkään hyväksymispäätöksessään. Paraatiovista sisään vaan. Erdoğanin temppuilussa on kyse tyypillisestä turkkilaisesta sivistymättömästä basaarimeiningistä: yritetään repiä itselleen kaikki mahdolliset edut tinkimällä, huijaamalla ja teeskentelemällä.
NATO:n kannalta paras ratkaisu (siitä olen edelleen eri kannalla että tämä olisi Suomen kannalta paras ratkaisu) olisi sanoa Erdoğanille että turpa kiinni turkkilainen ja lusikka kauniisti käteen. Ja jos ei suostu, niin Turkki ulos NATO:sta. Ainakin Kreikka kannattaisi taatusti Turkin ulospotkimista ja olisipa niistä lampaannussijoista lopultakin jotain hyötyä eikä pelkkää kulupuolta. (Tässä vaiheessa alan jo kallistua sille kannalle että NATO:on liittyminen olisi Suomen kannalta hyödyllisyydeltään jo lähes neutraali ratkaisu.) Tällöin NATO:sta tulisi aidosti sivistyneitä arvoja kannattavien valtioiden liitto.
Tämä taas avaisi mitä loistavimpia, joskin epätodennäköisiä mahdollisuuksia. Kun enää ei tarvitsisi välittää turkkilaisista, NATO voisi muuttua länsimaisten arvojen puolustajaksi ja sen myötä EU. On tietysti turha toivoa, mutta tämä on toisaalta paras joskin ohkainen oljenkorsi siihen, että länsimaiset arvot kokisivat uuden nousun. Tällöin länsimaista laivattaisiin pihalle koko se tänne tunkeutunut asiaankuulumaton sakki, joka vastustaa länsimaisia arvoja. Turkki olisi ihan hyvä kohdemaa sillekin. Tässä tapauksessa NATO ja EU todellakin puolustaisivat sivistystä ja Suomen paikka olisi kuulua molempiin.

Tätä ihmettä odotellessa paljastetaan sitten, mistä tässä kirjoituksessa on varsinaisesti kyse. Tutkiva journalismimme ja tiedusteluverkostomme on näet saanut käsiinsä sekä Erdoğanin Suomeen ja Ruotsiin lähettämän nootin että luonnoksen vastaanottajamaiden yhteisestä vastausviestistä Erdoğanille.

Tässä ensin Erdoğanin kirje:

Minä sulttaani, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan; Muhammedin poika; auringon ja kuun veli; Jumalan pojanpoika ja varakuningas; Turkin, Bosporin, Pohjois-Kyproksen, Ylä- ja Ala-Anatolian hallitsija; keisareiden keisari; hallitsijoiden hallitsija; poikkeuksellinen ritari, ikuisesti voittamaton; Hagia Sofian moskeijan vankkumaton vartija; Jumalan itsensä valitsema luottomies; muslimien toivo ja lohtu; kristittyjen voittaja ja suuri puolustaja - käsken teitä, Suomen ja Ruotsin johtajia, vaatimaan NATO:a liittymisenne ehtona ottamaan minut takaisin F-35- ja F-16 -ohjelmiin, toimittamaan minulle kottikärrykaupalla euroja ja dollareita, ja lopettamaan vaivaamiseni haittamaahanmuuttoa rajoittavalla politiikallanne.

Sauli Niinistö käväisi sitten viime viikolla Ruotsissa ja väsäsi yhdessä pääministeri Magdalena Anderssonin kanssa vielä lähettämistään odottavan seuraavanlaisen vastauksen:

Suomen ja Ruotsin hallituksilta Turkin sulttaanille!

Sinä, turkkilainen perkele ja perkeleen kirottu veli ja ystävä, Luciferin itsensä sihteeri. Mikä pirun ritari olet, kun et pysty edes nujertamaan siiliä paljaalla perseelläsi. Paholainen paskoo ja hallituksesi syö tuotokset. Sinä, sinä nartunpenikka, et rupea ryppyilemään sivistyskansoille; me emme tunne pelkoa leukojenlouskutustasi kohtaan, maalla ja merellä me rakennamme raja-aidat ählämeille ja naisimme äitiäsi, ellei se olisi niin saatanan ruma.

Sinä Putinin lakeija, Bosporinsalmen soutuveneilijä, turkkilainen kamelinperseentähystäjä, Pohjois-Kyproksen lampaannussija, ylemmän ja alemman Anaalitolian sikopaimen, armenialainen sika, ankaranpuoleinen rosvo, tataarikunnan portto, Armenian hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja satiainen konstantinopolilaisen huoran pillukarvoissa. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, kahden tuuman lerppakulli, nussi äitiäsi!

Näin julistavat skandinaavit, senkin lurjus. Et pääse edes paimentamaan kristittyjen sikoja, saati että sinulle annettaisiin länsimaista teknologiaa hajotettavaksi. Me päätämme tähän nyt, koska sinä et tietäisi aikaa elleivät länsimaalaiset olisi keksineet kelloa ja kalenteria; itse olette keksineet vain vesipiipun hasiksen polttamista varten; siksi voisit pussata persettämme mutta emme siihenkään suostu, koska emme halua paskamme likaantuvan!

Suomen presidentti Sauli Niinistö ja Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson, kaikkien eurooppalaisten puolesta.

Välihuomautus 150 : Miten NATO-hakemus todella allekirjoitettiin

Juttu kertoi, kuinka NATO-hakemus tehtiin varsin karulla tavalla. Presidentti oli valtiovierailulla Ruotsissa ja hallitus istui Suomessa. Niinistö julkaisi omalla Twitter-tilillään kuvan koruttomasta tilanteesta. Tältä tapahtuma siis näytti molemmissa päissä:

Presidentti hyväksyy hakemuksen.

Hallitus allekirjoittaa hakemuksen.

Luotettavasta lähteestä saadun tiedon mukaan

Olemme saaneet tänne Jaskan pauhantaa -blogin vieraaksi Venäjän ulkoministeriön tiedottajan. Koska tilanne Ukrainassa on nyt mitä on, kysyimme häneltä muutamia päivänpolttavia asioita, jotta saisimme luotettavaa tietoa suoraan Venäjän johtokeskuksesta. Pidemmittä puheitta haastatteluun, olkaa hyvä!

- Tervetuloa haastatteluun, Venäjän ulkoministeriön tiedotuspäällikkö Anna Vagina!
- Spasiboo. Mukava saapua tänne oikomaan siellä lännessä levinneitä virheellisiä käsityksiä Ukrainan erikoisoperaatiosta.

- Tuo onkin itse asiassa ensimmäinen asia. Miksi pitää puhua erikoisoperaatiosta, kun kyseessä on päivänselvästi...
- STOI! Älkää edes mainitko sitä sanaa. Kyseessä on erikoisoperaatio ja sillä selvä. Itse asiassa venäjän kieltä ollaan parhaillaan uudistamassa.
- Hmmm… siis mitä?
- Yksinkertaista. Kai te olette Orwellinne lukenut? Tietty sana yksinkertaisesti poistetaan venäjän kielestä ja poistetaan uudella, ilmaisuvoimaisemmalla sanalla ”erikoisoperaatio”.
- Siis kokonaan.
- Tietysti tietysti. Kun bumaaga Kremlistä käy, niin johan alkavat muutoksen tuulet puhaltaa. Esimerkiksi toukokuun alussa järjestetään suuri paraati sen kunniaksi, että sankarilliset neuvostojoukot onnistuivat Suuressa Isänmaallisessa Erikoisoperaatiossa.
- No, jotain juhlittavaa sentään. Eihän se Ukrainan … khrm … erityisoperaatio ole mennyt kovin kehuttavasti.
- Sehän on mennyt juuri kuten on suunniteltu. Ja vielä paremmin menee, kun otetaan käyttöön samat systeemin armeijan urhoollisuuden takaamiseksi kuin aikoinaan Suuressa Isänmaallisessa Erikoisoperaatiossa.
- Eli siis sama systeemi mihin Venäjän armeijan sankaruus on aina perustunut: NKVD:n tai jonkun vastaavan konekiväärit hyökkäävän armeijan taakse, niin joukot valitsevat mieluummin todennäköisen kuoleman edessä kuin varman kuoleman takana.
- No, eipäs nyt liioitella ja sitä paitsi karata aiheesta. Venäjän kieli uudistuu siis siten, että esimerkiksi kouluissa luetaan äidinkielen projekteina tästä lähtien Leo Tolstoin suurteosta uutena painoksena ”Erikoisoperaatio ja rauha”.

- Eiköhän tämä tästä riittänyt. Palatakseni so- eikun siis erikoisoperaatioon - Ukrainassa. Olette syyttäneet ukrainalaisia siitä, että he ovat tehneet iskuja Venäjän alueelle. Eikö tuo ole aika paksua siihen nähden, kuka alun perin hyökkäsi ja minne?
- No ei tietenkään. Ukrainan kapinalliset hyökkäsivät Venäjän alueelle urheiden venäläisten joukkojen käydessä puolustustaistelua omalla alueellaan.
- Heetkinen. Siis Venäjän joukot Venäjän alueella?
- Tietenkin. Kiovan Rus. Venäläiset joukot yrittivät vapauttaa vanhaa venäläistä kaupunkia Kiovaa natsien kynsistä, mutta kapinalliset hyökkäsivät Venäjän alueella, jota ovat miehittäneet jo kolmekymmentä vuotta.
- Kas kun en heti tajunnut.
- Niinpä. Ei ole heidän röyhkeydellään rajaa. Siksi meidän pitikin ryhtyä tähän erikoisoperaatioon, koska he tuhosivat polttoainevaraston Belgorodissa. Se meni sentään jo meiltäkin yli, joten oli pakko reagoida, onhan Belgorod ollut aina Venäjän käsissä.
- Mutta eikös Belgorodin tapaus – jota Ukraina ei edes ole myöntänyt – tapahtunut jo kauan hyökkäyksen alkamisen jälkeen?
- Nitshevoo. Eikös toimittaja ole kuullut, että hyökkäys on paras puolustus? Teimme ennaltaehkäisevän iskun, joka vähensi kapinallisten taistelukykyä. Kuvitelkaa millaista jälkeä meidän siviileillemme olisi tapahtunut, ellemme olisi näin tehneet jo viikkoja ennen ukrainalaisten suunnittelemaa hyökkäystä.

- Niinpä tietysti. Tuo oli vielä parempi kuin saksalaisten lavastus Gleiwitzin radioasemalla aikoinaan. Mutta tarttuakseni toiseen aiheeseen, mistä tiedottaja Vagina äsken mainitsi. Totesitte että Ukrainaa hallitsevat natsit. Eikö tämä ole aika kummallista, koska onhan presidentti Zelensky itse juutalainen?
- Natsit ovat ovelampia kuin luulettekaan. Tuohan on loistava valesuunnitelma. Ukrainan natsit laittavat keulakuvaksi juutalaisen, tuudittavat juutalaiset hyvänolontunteeseen ja sitten alkaakin tapahtua. Meidän oli pakko reagoida pelastaaksemme Ukrainan viaton kansa, aina presidentti Zelenskyä myöten.
- Pelastaa Ukrainan kansa. Entä ne kaikki sotarikokset, joita paljastui venäläisten joukkojen vetäydyttyä?
- False flag -operaatioita. Ukrainan mustat natsijoukot surmasivat omia kansalaisiaan ja pistivät shown pystyyn. Kuvitelkaa miten hirmuista jälki olisi ollut, jos Venäjän urheat sotavoimat eivät olisi omalta osaltaan onnistuneet pelastamaan edes osaa ukrainalaisparoista tuomalla heidät kaikkine arvotavaroineen Äiti-Venäjän helmoihin. Tosin osa arvotavaroista pääsi hukkumaan matkalla, mutta väsymättömät sotajoukkomme lähettivät ne vaivojaan säästämättä postitse omiin koteihinsa, josta ne aikanaan palautetaan omistajilleen.
- Todistajat kuitenkin kertovat ihan muuta...
- Puolet on näyttelijöitä. Puolet uskovat puhuvansa totta, koska kaikki sotarikokset on tehnyt Ukrainan erikoisosasto, joka on pukeutunut venäläisiin univormuihin. Ja sitä paitsi mistäs nämä todistajat on kaivettu, kun kerran murhattiin kaikki.
- Silminnäkijöiden kertomukset...
- Ja höpö höpö. Ukrainalaiset ovat marssittaneet paikalle näyttelijöitä. Ja vaikka uskoisittekin kymmentä todistajaa, minulla on tuolla studion ulkopuolella odottamassa teidän haastatteluanne sata todistajaa jotka pystyvät vannomaan etteivät ole nähneet mitään hirmutekoja Ukrainassa.
- Keitähän nämä todistajat mahtavat olla?
- Kaksi linja-autolastillista Krasnojarskin marttakerholaisia suoraan Siperiasta teatterimatkalla täällä Moskovassa.

- Yksi asia on kuitenkin kiistaton. Ristelijä Moskva on nyt Mustan meren pohjamudassa.
- Niin on, mutta eivät sitä Ukrainan ohjukset upottaneet vaan aluksella syttynyt tulipalo.
- Voisitteko siinä tapauksessa selittää, mitä tarkoitti lausunto ukrainalaisille tehtävästä kostosta Moskvan menetyksen takia jos ukrainalaisilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?
- Hyvin yksinkertaista. Moskva joutui partiomaan merellä Ukrainan tilanteen takia, joten mitään tulipaloa ei olisi ikinä syttynyt ilman tätä. Niinpä tulipalo ja sen seurauksena valitettavasti tapahtunut uppoaminen on ukrainalaisten vika.
- Ja minä kun luulin että tuosta psykologisesta kehitysvaiheesta eli muiden syyttelystä omista mokailuista päästään eroon noin viisivuotiaana.
- Eihän venäläisissä mitään syytä voi koskaan olla. Vanha venäläinen sanonta kertoo musikasta, joka ajoi troikan jorpakkoon. Kiskoessaan rekeä takaisin tielle hän mutisi itsekseen, että ”eihän tämä nyt tarkalleen ottaen vaimon vika ole, mutta jahka kotiin pääsen, niin selkäänsä se saa kumminkin”.
- Entä miten selitätte sen, että ukrainalaiset tiedottivat Moskvan vaurioitumisesta jo kauan ennen venäläisiä? Mistähän he sen, avomerellä olevan laivan, tilanteen niin hyvin tiesivät?
- Eivät tienneetkään. He vain tiedottivat vähän väliä Moskvan uppoamisesta ja osuivat tuurilla oikeaan. Tästä kostoksi olemme noudattaneet samaa taktiikkaa omassa tiedottamisessamme Mariupolin valtauksesta.
- Ahaa, tuo selittääkin sen miksi minulla loppuivat sormet kesken kun laskin kuinka monta kertaa Venäjä on tiedottanut Mariupolin tulleen lopultakin vallatuksi.
- Niin. Kyllä se joskus osuu kohdalleen, kun riittävän usein tiedottaa. Ehkä.

- Haluaisin vielä esittää yhden suoran kysymyksen. Kuten varmaan tiedätte, Hitlerillä oli vain yksi palli. Tätä epäillään syyksi siihen, että hänestä tuli suuruudenhullu. Olisiko mahdollista, että Putin yrittää tällä kaikella kompensoida sitä, että hänellä on pieni penis?
- Nohnohnoh. Ei Putinilla ole pientä penistä. Kummalla on isompi penis, gorillalla vai hiirellä?
- Gorillalla tietenkin.
- Aivan. Kuitenkin gorillan penis on sen kokoon nähden onnettoman pieni. Kyse on peniksen prosentuaalisesta osuudesta muuhun kokoon nähden.
- Ja Putin on tunnetusti pieni mies...
- Ei Putin ole pieni. Hän on kompakti. Kooltaan hän ei ole mikään jättiläinen, mutta hän on mahtava mies. Kuten me venäläiset sanomme, Putin velikii, nie bolshoi.
- Niinno, onhan tuokin näkökulma. Jos lasketaan peniksen prosentuaalinen osuus koko kehosta, Putin on varmasti vahvoilla. Voisipa jopa sanoa sataprosenttiseksi mulkuksi. Joka tapauksessa kiitoksia haastattelusta, Venäjän ulkoministeriön tiedotuspäällikkö Anna Vagina! Ainakin yksi asia sai tässä vahvistuksensa ja se on vanha suomalainen sananlasku: ryssä on ryssä vaikka voissa paistais!
- Kiitoksia, mutta tuon haluan vielä oikaista. Ei pidä paikkansa että ryssä olisi ryssä vaikka voissa paistaisi.
- Jaa miten niin ei?
- Talouspakotteet nähkääs. Ei ole voita.

Runoillen kuin Runeberg

Näin tällä viikolla olevan Runebergin päivän tunnelmissa on puututtava erääseen törkeään epäkohtaan. Nimittäin Maamme-lauluun. Milloin olette viimeksi kuunnelleet sen sanat oikein ajatuksen kanssa. Niinpä. Varsinainen pläjäys sovinismia, rasismia, kansalliskiihkoa ja toksista maskuliinisuutta. Katsotaanpa säe säkeeltä:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
Tässä ei sitten hidastella pätkääkään, vain mäiskitään suoraan päin pläsiä. Ainoa jotakuinkin hyväksyttävä sana on ”Suomi” ja sekin pitäisi jotenkin vaihtaa muotoon ”Finland”. Eihän kukaan suomea osaamaton voi tietää mitä tuo tarkoittaa. Mutta ne muut sanat. ”Oi”. Heti lähdetään palvomaan. ”Maamme”. Niin että ihan vaan meidän. Mihin katosi ”Suomi kuuluu kaikille”? Ja juuri kun kuvittelee ettei pahempaa voi tulla, niin sakka pohjalla. ”Synnyinmaa”. Aivan käsittämätöntä. Nyt eletään sentään 2000-lukua. Suomalainen voi olla kotoisin ihan mistä tahansa, ei tarvitse olla täällä syntynyt. Ainoa hyvä puoli tässä säkeessä on se, että tämän suvaitsemattomammaksi ja rasistisemmaksi ei voi enää mennä.

soi sana kultainen!
Alussa oleva ”oi” pääsee tässä arvoiseensa seuraan. Palvotaan sanaa ja sen ”kultaisuutta”. Ikään kuin muualla maailmassa ei olisi mitään samanarvoista.

Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ensimmäisen säkeistön sinänsä viattomin osa. Äkkiseltään luulisi että tässä kuvaillaan suhteellisen realistisesti Suomen vaatimatonta pinnanmuodostusta. Paskan marjat. Tämän säkeen tarkoituksena on tuudittaa kuulija varomattomaan hyvänolontunteeseen. Vaatimattomuus on todellakin kaukana, tämä on vain pohjustusta seuraavalle omahyväisyydelle.

ei vettä rantaa rakkaampaa,
Niinpä. Ei ole paljon laaksoa eikä kukkulaa jos vertaa melkein mihin tahansa muuhun maahan ja silti toitotetaan että ne ovat paljon ”rakkaampia”. Tässä säkeessä vittuillaan vielä maille, joilla ei ole kunnollisia järviä. Puhumattakaan nyt sisämaavaltioista.

kuin kotimaa tää pohjoinen,
Alussa hehkutetaan synnyinmaata. Nyt sitten muistutetaan ”kotimaasta”. Onko sitten ihme, ettei mamujen kotouttaminen onnistu, kun tätä hierotaan päin naamaa. Sitten vielä korostetaan ”pohjoista”, joka on rasismia jos mikä. Ikään kuin etelässä ei olisi yhtä menestyksekkäitä, arvokkaita ja parempiakin kulttuureja.

maa kallis isien!
Jotenkin kuvittelee Runebergiä sulkakynän pää huulillaan pohtimassa. Hmm… ketähän minä en ole vielä ehtinyt loukata? Toisaalta vasta ensimmäinen säkeistö menossa ja olisihan tässä vielä monta jäljellä… mutta toisaalta, saisinko ensimmäiseen säkeistöön vielä jotakin… niin tosiaan, naiset. Eihän se nyt vielä kun eletään patriarkaalisessa yhteiskunnassa, mutta pitää varautua tulevaisuuteen. Pistetäänpä tähän nyt muistutus että omistusoikeus on miesten, siltä varalta että jonain päivänä naiset rupeaisivat kuvittelemaan olevansa tasa-arvoisia.
Tämä ajatuksenjuoksu kuulostaa täysin uskottavalta, olihan Runeberg visionääri. Mutta hänkään ei voinut mitenkään osata kuvitella, kuinka paljon loukkaavampi tuo ”isien” olikaan kuin olisi ollut ”miehien”. Onhan maailman nykyongelmista merkittävin ylikansoitus. Kuinka tämä loukkaakaan vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita! Ajatelkaa, kuinka monta kehitysmaiden lasta voikaan elää paremman elämän siksi, että suomalaiset lakkaavat lisääntymästä. Ja tätä uhrautuvaisuutta vastaan kehdataan hyökätä jopa kansallislaulussa!


Loppujen lopuksi ainoat joita Runeberg ei onnistu suoranaisesti jo ensimmäisessä säkeistössä loukkamaan, ovat LBGT-porukkaan kuuluvat ja sekin aiheutuu taatusti vain siitä että homoja ja transuja ei vielä oltu 1800-luvulla keksitty.
On täysin käsittämätöntä ja sopimatonta, että tuollainen häpellinen tekele on nykypäivänä, sivistyneellä 2000-luvulla, jonkin maan kansallislaulu.


Vaihtoehtoja on neljä:

1) Laulu vaihtoon
Sinänsä hyvä, mutta mitä tilalle? Finlandia on lähes yhtä häpeämätön. Tietysti voitaisiin järjestää asiasta sävellys- ja sanoituskilpailu. Tai miksikä ei annettaisi tilaustyö suoraan vaikka Palefacelle. Toisaalta tästä tulisi sellainen artistien keskinäinen kateus, että ei käy. Ja mikä olisi sitä paitsi tyylilaji? Räppi tietysti muuten, mutta se ei sovellu yhteislauluksi.

2) Sanat pois
Tämä tunnetaan myös ”Espanjan mallina”. Sikäläisen kansallislaulun sanat poistettiin käytöstä 1978, sillä ne olivat fasistisen diktaattori Francon hyväksymät. Uusia ei ole otettu tilalle, vaan kansallislaulusta tuli kansallishymni. Tämä olisikin siinä mielessä sopiva ratkaisu, että syy sanojen poistoon olisi sama eli liika kansallismielisyys. Miinuspuoli asiassa olisi tietysti se, että nationalistin perkeleet varmaan ajattelisivat sanoja hymnin kuullessaan ja saattasivatpa puhjeta jopa laulamaankin, jolloin ei olisi mitään mahdollisuutta laulaa päälle kovempaa toisilla sanoilla.

3) Säkeistöt uusiksi
Tämä puolestaan on ”Saksan malli”. Deutschlandliediä ei todellakaan ole sitten vuoden 1945 laulettu alkuperäisillä sanoilla Deutschland, Deutschland, über alles... vaan ainoastaan kolmatta säkeistöä Einigkeit und Recht und Freiheit... ja jos suoraan sanotaan niin kyllä on lässyä läpertämäistä. Samaan tulokseen päädyttäisiin jos Maammelaulusta jätettäisiin ensimmäinen säkeistö pois ja esitettäisiin vain viimeistä eli Sun kukoistukses kuorestaan..., mikä menee kyllä sen ensimmäisen jälkeen mutta ei todellakaan toimi yksin. Harvempi tietää, että tämä toinen säkeistö on itse asiassa vasta Runebergin runon viimeinen ja yhdestoista säkeistö. Luulisi että joku säkeistöistä 2-10 olisi sen verran neutraali, että se voitaisiin ottaa ensimmäisen säkeistön tilalle. Vaan eikö mitä: kaikki muut säkeistöt ovat joko samanlaista kiihkoisänmaallisuutta tai sitten yksittäisinä täysin asiayhteydestä irroitettuina toimimattomia. Niinpä Saksan mallikaan ei toimi.

4) Uudet sanat
Jäljelle jää selkeä ratkaisu: pistetään ensimmäisen säkeistön sanat uusiksi. Kuka enää välittää siitä, ovatko sanat edes etäisesti Runebergin ruotsinkielistä tekelettä muistuttavat? Pääasia että ne vastaavat nykyaikaa. Tässä vaatimaton ehdotus:
On maamme tasa-arvoinen,
ei lainkaan toksinen!
Ei rajoja, ei syrjintää,
ei sukupuolta laisinkaan,
maa niin kansainvälinen,
maa kallis kaikkien!

Kenen joukoissa seisot?

- Isä, mistä sitä vaaleissa tietää, kuka äänestää ketäkin? Millä lailla ihmiset oikein päättävät mitä puoluetta he äänestävät, kun nyt on taas nuo kuntavaalit tulossa?

Punnitsin vähän aikaa kysymystä. Sitten päätin, että nyt on jo aika. Lapsi on varhaiskypsä ja tietää ikäisekseen jo tosi paljon asioista. Sitä paitsi onhan hän jo kohta yläasteikäinen.

- Katsos, pikkuinen. Äänestäjät voidaan jakaa kuuteen suunnilleen yhtä suureen ryhmään sen mukaan, miten he päätöksensä tekevät.
- No silloinhan olisi kuusi puoluetta jotka olisivat yhtä suuria.
- Ei nyt ihan niinkään. Katsohan, tapa jolla ihminen päättää ei välttämättä tuota lopputulokseksi samaa puoluetta, vaikka päätöksentekomenetelmä olisi sama.
- Miten niin?
- Selitän kohta. Tosin jokaisella ryhmällä on yleensä selkeä trendi eli tietyn ryhmän äänestäjien enemmistö yleensä äänestää tiettyä puoluetta.
- No sittenhän puolueiden pitäisi saada aina samat äänimäärät.
- Ei sekään. Katsos kun asia on niin, että vaikka päätöksentekotapa pysyisi samana, niin äänestettävä puolue muuttuu. Minun lapsuudessani ryhmään X kuuluvat ihmiset äänestivät puoluetta A, kun taas nykyään sen ryhmän ihmiset äänestävät puoluetta B. Ja lisäksi nämä kuusi ryhmää eivät ole aivan yhtä suuria. Lähes aina ryhmään kuuluu noin 15-20 % äänestäjistä, mutta se saattaa vaihdella jopa 10-30 % välillä.
- Ääh, tämä on monimutkaista.
- Niinhän se on, mutta käydäänpä ryhmä ryhmältä läpi. Kyllä se siitä.


1. Siipeilijät

Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka haluavat elää toisten kustannuksella. Toisin sanoen verottaa muita ja siirtää heiltä rahaa itselleen. Tietysti kaikkihan tätä enemmän tai vähemmän haluavat, mutta tässä ryhmässä tämä ominaisuus on selvästi vallitsevana.
- Eihän se noin voi toimia. Rahat loppuvat.
- Niinhän siinä käy, pitkällä tähtäimellä. Lyhytnäköisesti tämä kuitenkin onnistuu.
Tämän ryhmän politiikka on siis tuhoisaa. Se tappaa innon rakentaa niiltä, jotka siihen kykenevät. Vähemmän haitallista se on toki silloin, jos siipeilijät haluvat itsekin tehdä työtä, joka ei kannattaisi ilman tukea. Enemmän haitallista silloin, kun siipeilijät vetävät lonkkaa tai tekevät muille haitallista paperinpyörittelytyötä, mikä onkin viime aikoina kovasti yleistynyt.
Nykyään siipeilijoiden ylivoimainen enemmistö kannattaa demareita. Jos olet ihmetellyt demarien nousevaa kannatusta, niin se johtuu siitä että ihmiset ovat tajunneet voivansa äänestää toisten rahat itselleen. Tätä sanotaan Curley-ilmiöksi. Ennen tähän siipeilijäryhmään kuului paljon kepulaisia, mutta kun maanviljelijöitä on nykyään niin vähän eikä Kepu pidä enää heidän puoltaankaan, niin vähiin on käynyt.
- Eikös sitten pitäisi ennemmin äänestää vasemmistoliittoa, koska he haluavat vielä enemmän sosiaalitukia ja muita sen sellaisia?
- Olet jäljillä, mutta tässä on vissi ero. Nämä kuuluvat sitten seuraavaan luokkaan.


2. Kajahtaneet

Tähän ryhmään kuuluvat ne, joilla on ideologia. Eli vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Heillä on se ero siipeilijöihin, että siipeilijät haluavat lypsää tuottavista ihmisistä kaiken irti, nämä taas haluavat teurastaa tuottavat ihmiset.
- Mutta eikös vihreät ole kasvissyöjiä?
- Jep, sen takia he teurastavatkin kaikki yrittäjät ja teollisuustyöläiset mutta eivät hyödynnä heitä edes syömällä.
Kajahtaneet on helppo tunnistaa siitä, että heille ei mene mikään järkiperuste läpi. Näytä heille laskelma, että maapallolla ei olisi mitään ympäristöongelmaa, mikäli väestönkasvu olisi ollut kaikkialla samalla tasolla kuin länsimaissa niin he sanovat silti, että meidän pitää ruveta elämään köyhemmin. Tosin he kutsuvat sitä jollain siistimmällä nimellä, mutta ei se itse asiaa muuta. Ja sitten kun kysyt, mitä tehdään sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua kun kehitysmaiden väkiluku on taas kaksinkertaistunut ja tarvitaankin jo neljä ja puoli maapalloa, he sössöttävät jotain ihmisarvon jakamattomuudesta. Nämä noin niinkuin esimerkkinä.
Kajahtaneita on ollut aina suunnilleen saman verran. Ennen Neuvostoliiton romahdusta he äänestivät kommunisteja. Kommunismin jälkeen sama porukka siirtyi vihreisiin tai vasemmistoliittoon. En tarkoita, että kyseessä olisivat olleet samat ihmiset, vaan samanlaiset ihmiset. Toki osa vanhoista komukeista siirtyi uusiin puolueisiin, mutta enimmäkseen he kuolivat vähitellen pois. Tilalle tuli uusia nuoria, jotka menivät kajahduspuolueisiin. Sama porukka olisi 30 vuotta aiemmin ollut kommunisteja.


3. Höynäytettävät

Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita politiikasta. Näitä on muissakin ryhmissä, mutta höynäytettäviin kuuluvat ne, jotka eivät ole muihin luokiteltavissa ja heitä onkin politiikasta kiinnostumattomista selvä enemmistö.
- No eikös suurin osa ihmisistä suhtaudu politiikkaan aika välinpitämättömästi eli tämän ryhmän pitäisi olla muita suurempi?
- Niin se olisikin, jos tarkasteltaisiin kaikkia ihmisiä tai edes äänioikeutettuja. Mutta muistapas että tässä tutkitaan vain äänestäjiä. Yli puolet poliittisesti välinpitämättömistä jättää äänestämättä ja loput ovat sitten höynäytettäviä.
Höynäytettävät ovat niitä, jotka uskovat propagandaa joita heille syötetään. Höynäytettävän tunnistaa parhaiten siitä, että hän ei edes tunnista propagandaa. Eli tämä on sitä porukkaa, joka esimerkiksi uskoo Ylen uutisiin monikulttuurin ihanuudesta. Höynäytettäviin kuuluu suhteellisen vähän vasemmiston kannattajia – totta kai heitä on höynäytetty, mutta he ovat enimmäkseen siipeilijöitä ja kajahtaneita eli ainakin jossain määrin kiinnostuneita politiikasta. Aiemmin höynäytettäviin kuului paljon demareita, kun maassa oli vielä paljon tehdastyöläisiä ja ammattiliitot saivat nämä uskomaan SDP:n ajavan työläisten asiaa. Nykyään tämä määrä on surkastunut murto-osaan, mutta höynäytettävien määrä on pysynyt samana tai jopa kasvanut. Nykyään he vain äänestävät enimmäkseen kokoomusta tai kepua, koska saavat tietonsa uutisista vain Yleltä tai Maakunnan Sanomista.


4. Konservatiivit

Yleensä poliittisesti konservatiiveilla tarkoitetaan oikeistolaisia, mutta ei tällä kertaa. Oikeasti konservatiivi tarkoittaa henkilöä, joka haluaa asioiden säilyvän ennallaan. Tässä yhteydessä konservatiivi on kuitenkin vähän muuta eli henkilö, joka kuvittelee asioiden olevan ennallaan.
- Eli luulee elävänsä edelleen Kekkosen aikana?
- Heh, joo suunnilleen niin. Tarkemmin sanoen hän itse useimmiten tietää mitä aikaa elää, mutta kuvittelee puolueensa olevan edelleen sama kuin Kekkosen aikana.
Tämän ryhmän kannattajat ovat aika tasaisesti kokoomuslaisia, demareita ja kepulaisia, ehkä tässä mainitussa järjestyksessä. He äänestävät sitä puoluetta jota ovat aina äänestäneet. Sen ehdokaslistalla voisi olla Adolf Hitler, Idi Amin, Jammu-setä ja Kim Jong Un eikä se olisi mikään ongelma. Kokoomuksen konservatiivit kuvittelevat puolueensa olevan edelleen isänmaallinen oikeistopuolue, kepun konservatiivit kuvittelevat puolueensa ajavan edelleen maalaisten etuja ja demareiden konservatiivit … niin no, he ovat dementoituneita. Demarien nuorisojärjestön ikäraja on 40 vuotta, mutta on epäselvää onko se ylä- vai alaikäraja.


5. Änkyrät

Tämä lienee viime vuosikymmeninä voimakkaimmin kasvanut ryhmä. He ovat niitä, jotka ovat periaatteessa eri mieltä kaikkien kanssa.
Änkyrä on sellainen, joka on aina vastahangassa enemmistön kanssa. Hän haluaa väittää aina vastaan. Jos hänen näkökantansa voittaa, hän muuttaa näkökantaansa. No, ehkä tämä oli vähän kärjistetysti sanottu mutta ymmärsit varmaan pointin. Jos hänen puolueensa näkemykset pääsevät voitolle, hän on yleensä vähän aikaa tyytyväinen, mutta seuraavan asian tullessa oleelliseksi kysymykseksi hän onkin jo vähemmistön puolella.
- Eli änkyrä äänestää aina oppositiota.
- Yleensä joo, mutta ei aina. Katsos kun nykyään on tämä systeemi että perinteisestä kolmesta isosta puolueesta yksi on aina vuorollaan oppositiossa. Ei änkyrä sitä kannata. Vastaavasti änkyrä voi kyllä kannattaa hallituspuoluetta, kunhan se puolue on hallituksessa vain voimatasapainon takia saamatta näkemyksiään läpi.
Kauan sitten änkyrät olivat aika usein kommunisteja, koska se oli ainoa todellinen vaihtoehto. Tai vielä kauemman aikaa sitten IKL:n miehiä, kuten Hilja Riipinen, mutta ei nyt mennä muinaishistoriaan. Fasismilla ja kommunismilla kun on se yhteinen piirre, että ne eivät Suomen kansaan uppoa siinä määrin, että pääsisivät valtaan ilman ulkoista apua. Eli turvallisia valintoja änkyröille. Kommunistit tosin olivat enimmäkseen kajahtaneita, kuten aiemmin todettiin. Änkyröiden määrä kasvoi sitten, kun änkyröiden änkyrä Veikko Vennamo lähti ovet paukkuen maalaisliitosta ja perusti pikkupuolueen, josta tuli sittemmin SMP. Näiden perillisistä sitten kehittyi perussuomalaiset, jota nykyään äänestääkin änkyröiden valtaosa. Samalla lailla turvallinen valinta änkyrälle, sillä kaikki muut puolueet ovat liittoutuneet perussuomalaisia vastaan vielä tiukemmin kuin aikanaan kommunisteja. Kommarit pääsivät hallitukseen useinkin, mutta perussuomalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia ilman vähintään kolmasosan ääniosuutta.


6. Muut

Tähän ryhmään kuuluvat sitten kaikki sellaiset pienryhmät, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Kriittinen raja on viisi prosenttia, paljon sen yli ei voi yksikään pienryhmä kasvaa.
- Kuinka paljon näitä sitten on ja miten suuria?
- En tiedä. Osaa äänestäjistä on käytännössä mahdoton luokitella, minä en ainakaan osaa. Muutaman suurimman pienryhmän kerron malliksi.
Selkein ryhmä on itse asiassa kokonainen puolue. Pienpuolueiden, kuten kristillisten, kannattajat voivat yleensä kuulua milloin mihinkin viidestä pääluokasta, toki painotuksia on. Mutta on yksi puolue jonka kannattajista ylivoimainen enemmistö ei kuulu niihin vaan omaansa. RKP eli ruotsalaisten puolue. He äänestävät RKP:tä täysin riippumatta mistään seikasta. Tämä täsmäisi muuten hyvin konservatiivien kanssa, mutta RKP:n kannattajilla ei yleensä ole harhakuvitelmia siitä mitä puolue on: ruotsin kielen etujärjestö. Ihan niin hulluja he eivät tosiaan ole, että äänestäisivät RKP:tä millä hinnalla tahansa. Tämä nähtiin aikoinaan presidentinvaaleissa, kun Eva Biaudet sai vain alle puolet RKP:n normaalista äänimäärästä.
Toinen ryhmä ovat opportunistit ja tämä onkin siinä mielessä hauska ryhmä, että sen koostumus noudattaa aika tarkkaan puolueiden kannatuslukemia. Toisin sanoen tässä ryhmässä ovat kaikki puolueaktiivit. He hyötyvät siitä, että pääsevät valta-asemiin ja ovat puolueen uskollisia sotureita, vaikka eivät uskoisi sen ideologiaan lainkaan. Asia kun on niin, että jos olet jonkun puolueen jäsenkirjan ottanut ja vaihdat puoluetta, sinuun ei enää koskaan luoteta. Pitää olla todella iso nimi, jotta loikkaaminen onnistuisi. Siksi opportunisti äänestää aina sitä puoluetta, joka häntä ruokkii.
Kolmas ja viimeinen esiteltävä ryhmä ovat sitten järkevät ihmiset. Tähän ryhmään eivät kuulu kaikki fiksut, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät äänestyspäätöksensä tarkkaan kansakunnan etua punniten ja useimmiten oikeaan osuen. Ja jos miettii, mikä puolue on kansakunnan kannalta paras, niin voi suurin piirtein laskea viidestä pääryhmästä, kuinka paljon minkäkin puolueen pitäisi saada ääniä. Ja sitten katsoo tuloksista, mikä puolue on saanut viitisen prosenttia enemmän.

- Siis vain viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein?
- Ei, vaan alle viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein ja oikealla perusteella. Saattaa olla, että järkevätkin laskevat väärin. Mutta enimmäkseen tätä järkevien äänestämää puoluetta äänestää sitten moni muukin muilla perusteilla.
- Mutta eihän tästä mitään tule, jos vain noin harva osaa tehdä oikeita päätöksiä.
- Mjaa, onneksi suurin osa muista äänistä kompensoi toisensa. Monipuoluejärjestelmässä on toki se ongelma, että tuskin koskaan järkevä vaihtoehto on suurin puolue ja aina se on kuitenkin vähemmistössä. Kaksipuoluejärjestelmä toimii periaatteessa paremmin. Jos muut ihmiset äänestäisivät täysin satunnaisesti, viisi prosenttia järkeviä äänestäjiä riittäisi keikauttamaan aina sen fiksumman puolueen valtaan. Näin ei kuitenkaan yleensä käy, vaan tuo viisi prosenttia on aivan liian vähän varmistamaan järjen voitto.
- Miksi sitten toimitaan kuitenkin näin, kun ei saada tämän järkevämpiä päättäjiä?
- No katsos, kaikista kokeilluista järjestelmistä demokratia on kuitenkin se vähiten huonosti toimiva. Pitää vain odottaa, että demokratian tilalle tulisi parempi järjestelmä. En kuitenkaan usko, että se toteutuu sinun, saati sitten minun elinaikanani. Ensin pitää vajota tarpeeksi alas, jotta paradigma voitaisiin korvata paremmalla.

Välihuomautus 142 : Ohjeita pukeille

Näin jouluaikaan pukit ovat tunnetusti liikkeellä. Ilta-Sanomat neuvoi ystävällisesti jutussaan ”Eläkkeellä oleva insinööri neuvoo: Kun muistat nämä kaksi asiaa, saat...” (loppuosan ”...puut syttymään saunanpesässä, uunissa, nuotiossa...” voi jättää tilanpuutteen takia pois), kuinka pukki saa paikat lämpimiksi. Tässä julkaistaan jutusta valittuja paloja:

Raoilla on väliä!
Ei ole yhdentekevää, onko rako sentin tai viisi senttiä.
Ja nyt ei puhuta turvaväleistä, kerrankin.
– Se on aina hämmästyttänyt minua, että vaikka kyseessä on itsestään selvyys, sitä ei ajatella sen tarkemmin, sanoo Alpo Hassinen, eläkkeellä oleva ilomantsilainen metsätalousinsinööri.
...
Alpo löysi ihanteellisen raon kokeilemalla. Eläkkeellä on aikaa.
– Kolmen–neljän sentin rako on paras.
Väljempi rako vaatii enemmän ... sytykkeitä, ahtaampi ei syty, vaan tukahtuu.
Niinpä 3–4 senttiä on optimaalinen leveys.
Alkuun päästään, kun muistaa vanhat sanonnat ”kaksin aina kaunihimpi” ja ”ei puu yksin pala” tai kuten Hassinen tiivistää:
– Jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
...sinänsä koolla ei ole merkitystä.
...
VAIKKA suurin osa suomalaisista saa ..., yllättävän usein touhu menee sähläämiseksi ja vaatii useita yrityksiä.
Oma kärsimättömyys tai mahdollinen ympäriltä kohdistuva sosiaalinen paine (neuvominen, nälviminen) eivät helpota tehtävää.
Silloin auttaa, kun pitää mielessä Hassisen löytämän ihanneraon: 3–4 senttiä.
Yksinkertaista, kun muistaa: pystyrako, 3–4 senttiä leveä.
...
Sitten tarvitaan enää sytyke.
Toimii karuissakin olosuhteissa, kun vain rako on oikea.
KUN rako on oikea, ... riittää ... kymmenen -senttinen ei-aivan-ohut käppyrä.
...
KAIKKI alkaa kuitenkin raosta. Kun rako on kunnossa, ei tarvita ylen määrin sytykkeitä.
...
Eikä aina huvita, kun on kiire saunaan.
– Kaikki sanovat, että noinhan on aina tehty, Hassinen naurahtaa.
– Niin onkin, mutta jostain syystä kukaan ei ole puhunut selväsanaisesti tuosta 3–4 sentin pystysuuntaisesta raosta.
Toki ihanteellinen rako syntyy usein vahingossa.
...
Mutta jos ja kun vaikeudet alkavat, auttaa kun tietää, mihin pitää kiinnittää huomiota.
Rakoon.

Blogisti toivottaa näiden ohjeiden myötä tyydyttävää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille!

Tipitii

Suomen lintutieteellinen yhdistys teki aikoinaan suurtyön suomentaessaan kaikkien maailman lintulajien nimet. Tätä työtä on sittemmin päivitetty ja laajennettu. Nykyisessä luettelossa on 10142 lintulajin nimi, tosin osa lajeista on sukupuuttoon kuolleita.

Ymmärrettävistä syistä mielikuvitus alkaa olla kovilla, kun keksii nimiä. Niinpä moni laji on nimetty asuinpaikkansa mukaan tyyliin hornankuusenhömpöttäjä ja huitsinnevadanhömpöttäjä eli paikka ensin ja lajiryhmä yhdyssanan loppuosana. Paikannimien lisäksi on sitten kuvailevampia nimiä. Niihin osuu joskus tahallaan tai tahattomasti hullunkuriselta kuulostavia tai ihan eri mielleyhtymiä aikaansaavia lajinimiä.

Kuten aikoinaan Tarja Halosta osuvasti kuvannut punapäänarsku.

Seuraavassa listassa on kolmekymmentä jollain tavalla hermoon osunutta lajinimeä, jotka ovat joskus pompanneet silmään lintulajiluetteloa selaillessa. Valitettavasti listasta puuttuu Suomen vaarallisin petolintu jakkupukukotka, koska sitä ei ole vielä tieteellisesti nimetty. Miten olisi Caelcaetys noccavus?

30. Lyijysorsa
Australiassa esiintyvän vesilinnun luulisi olevan harvinaisuus, koska se uppoaa joka kerta uimaan mennessään. Samankaltaisesta ongelmasta kärsinee Kolumbian vuoristometsissä esiintyvä rinnemetallipyrstö, joka pääsee ilmeisesti vain osittain ilmaan yliraskaan pyrstön raahatessa pitkin vuorenrinnettä.

29. Tulipalokärki
Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajapyykin läheisyydessä viihtyvä tikkalaji mahtaa olla kiireinen.

28. Maanappari
Tämä kuulostaa ihan Krimillä lomailevalta Vladimir Putinilta. Kyseessä on kuitenkin Amazonasin sademetsässä viihtyvä hyönteissyöjä.

27. Siepponäpsy
Tästä Amazonasilla elävästä linnusta ei oikein tiedä, onko kyseessä varas vai tuurijuoppo.

26. Pikkunapsu
Väli-Amerikassa elävä lintulaji mahtaa olla varsinainen viskisieppo. Kaukainen sukulainen meksikonpikkunapsu lienee nirsompi ja naukkailee pelkkää tequilaa.

25. Keikarinapsija
Eteläamerikkalainen pikkulintu ryyppää myös, mutta hienostuneesti.

24. Naamioväijy
Onhan tuossa kieltämättä naamiota, mutta muuten maastokuvio ei liene erityisen suojaava edes Etelä-Amerikan viidakoissa.

23. Pilkkaviuhtoja
Eteläamerikkalaisen sorsalajin luulisi saaneen nimensä siitä, että se ensin ilkkuu toisille ja lentää sitten kovaa vauhtia karkuun. Todellisuudessa otus on varsin huono lentäjä, suvun muut lajit ovatkin lentokyvyttömiä. Mutta kun lintu painaa hulppeat kolme kiloa, niin onhan siinä varaa isotella.

22. Isopystynokka
Brasilialaisen pikkulinnun voisi kuvitella olevan uhanalainen naaraiden ollessa liian valikoivia, mutta nimestään huolimatta laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.

21. Tasavaltalainen
Afrikassa asuva kutojalintu kykenee rakentamaan toimivampia yhteiskuntia kuin afrikkalaiset. Tasavaltalaisten pesäyhdyskunta on lintumaailman suurin rakennelma, tilavuudeltaan jopa useita kuutiometrejä.

20. Punapiispa
Tähän olisi voinut laittaa jonkun Suomen evlut-kirkon piispan kuvan, mutta olkoon nyt kuitenkin tämä afrikkalainen kutojalintu.

19. Rosvokardinaali
Etelä-Amerikassa aneita kauppaava sikäläisen kirkon iso pamppu, joka ei ole kuullutkaan uskonpuhdistuksesta.

18. Kveekarimatkija
Pienillä Antilleilla elävä lintu teeskentelee olevansa rauhanomaisen lahkon jäsen, mutta toisaalta väittihän Richard Nixonkin olevansa kveekari. Lähisukulainen on taiturimatkija, joka teeskentelee osaavansa jotakin vaikka on täysi poropeukalo. Pesii sekä munii nykyisin Suomen valtioneuvostossa. Toinen sukulainen on tiedemieheksi tekeytyvä darwininmatkija.

17. Nukupuu
Havaijin saaristossa esiintynyt lintu, joka keskittyi parittelun sijaan liiaksi nukkumiseen ja kuoli sukupuuttoon.

16. Trukinrilli
Silmälasipäinen trukkikuski. No ei vaineskaan, vaan Tyynellämerellä vain neljällä saarella (yksi niistä on Truk) elävä pikkulintu, joita on vain viitisensataa yksilöä.

15. Pyövelisirkku
Sirkku kuulostaa ihan kivalta naisen nimeltä, mutta ”pyöveli” siinä edessä pilaa jossain määrin vaikutelmaa. Ilmeisesti suomentaja oli leikkisällä tuulella, sillä suoraan englannista käännettynä eteläamerikkalainen laji olisi ”mustahuppusirkku”.

14. Kantotasku
Mihinkäs muuhun tasku sitten olisi tarkoitettu? Miksei tämän afrikkalaislajin nimi ole vain ”tasku”?

13. Kyläpöllönen
Tästä Välimeren alueella esiintyvästä pikkupöllöstä tulee heti mieleen sellainen täti-ihminen joka tulee käymään eikä lähde kulumallakaan. Mielleyhtymä tulee sekä nimestä että ulkonäöstä. Sukulaislaji idänkyläpöllönen on muuten samanlainen karjalaistäti, mutta sillä on hauskemmat jutut. Helpompi tapaus on kahvipöllönen, joka lähtee kahvit juotuaan.

12. Keltanokkajakamari
Keltanokka ja kamari? Eteläamerikkalainen lintu kuulostaa ihan ujolta renkipojalta, joka on päässyt ensi kertaa piikatytön aittaan. Tosin jos kansanperinne on oikeassa ja nokan koko on kolmasosa niin no tiedätte kyllä minkä koosta, niin kerta jää tuskin viimeiseksi. Aatelisempaa touhua edustaa kuningas ja kamari, suorastaan taivaalliselle tasolle yltää paratiisi ja kamari.

11. Puuhalaiskuri
Pohjoisessa Etelä-Amerikassa elävä lintu on nimetty suorastaan ristiriitaisen kuuloisesti. (Suorastas-nimistä lintua ei muuten ole, toim. huom. Tässä vihje tätä mahdollisesti lukeville komitean jäsenille sen varalta että löytyy suolla asuva rastaslaji, jonka voisi nimetä suorastaan sopivalla tavalla. Sen sijaan suolakkosorsa on kyllä olemassa.) Toisaalta elintavat oikeuttavat nimeen: lintu istuu laiskan oloisesti oksalla kyttäämässä, mutta lehahtaa lentoon heti saaliin havaittuaan. Lähisukulaisia ovat partalaiskuri, joka olisi nimeltään sileäposkilaiskuri jos viitsisi ajaa partansa sekä kesylaiskuri, joka ei viitsi edes riidellä. Usein lintulajeja nimetään värin mukaan ja laiskurien suvussa olisi useampikin tumma ehdokas, mutta komitea ei uskaltanut antaa yhdenkään nimeksi mustalaiskuri. Siinä olisikin kerralla kaksi loukkaavaa nimitystä yhden hinnalla, riippuen siitä minkä kirjainten väliin yhdyssanajako pistetään. Sen sijaan meillä on mustaposkilaiskuri, mustarintalaiskuri ja mustaviirulaiskuri. Tosin komitea ei arastellut nimetä erästä lintulajia mustasiepoksi, josta nousee heti mielikuva juoksukaljoista.

10. Punaperäkaklattaja
Jutun loppuosa onkin sitten hävyttömän sovinistista. Esimerkiksi tämän eteläamerikkalaisen lintulajin nimi on jo sellainen, että siitä ei tarvitse sanoa enää yhtään mitään – lukija ymmärtää varmasti jo muutenkin.

9. Jankuttajakyyhky
Tämä lintulaji elää Sao Tomella sekä sen lähisaarilla. Joitakin havaintoja on tehty myös suomalaisista avioliitoista.

8. Lörppöluri
Papukaijan luontaiseen esiintymisalueeseen kuuluvat Pohjois-Molukkien saaristo, ompeluseurat ja torikahvilat.

7. Kaunoamatsoni
Kuulostaa erittäin lupaavalta lajilta. Elää nimensä mukaisesti Amazonasissa.

6. Vaaleavilkkuperä
Aina vain paranee. Vaalea ja vilauttelee peräänsä. Valitettavasti esiintyy vain Etelä-Amerikassa.

5. Avoparikaija
Saa nähdä kehittääkö evoluutio joskus tästä uusiguinealaisesta linnusta vielä avioparikaijan.

4. Tyrannitanssija
Levinnyt viime vuosina Etelä-Amerikasta Suomeen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman takia. Moni nainen on pakottanut miehensä tanssikursseille siinä toivossa, että miehestä kehittyisi paritanssija.

3. Haaratyranni
Etelä-Amerikasta tämäkin. Arvaatte kyllä mikä menee säännöstelyyn jos tämän lajin naaras ei saa tahtoaan läpi.

2. Hapsuperä
Tämän filippiiniläisen lintulajin nimi puhuu jo puolestaan.

1. Rantakurvi
Listan päättää sen ainoa Suomessa esiintyvä lintulaji. Mikä onkin hyvä, sillä tätä voi käyttää aina alibina. Kun vaimo kysyy kesäiseltä ulkoiluretkeltä palatessa, mitä tuli nähtyä niin voi rehellisesti sanoa käyneensä bongailemassa rantakurveja.

Perustutkimusta

Raskaiden alkuaineiden tutkimuskeskus, Darmstadt, Saksa, näinä päivinä

- Uskokaa nyt hyvällä. Te tarvitsette tähän hommaan ulkopuolista apua.
- Herra johtaja ei nyt hätäile. Kyllä me tämä klaarataan.
- No ei kyllä ole siltä näyttänyt. Olette pahasti jäljessä aikataulusta.
- Myönnetään. Mutta läpimurto on vain ajan kysymys. Tarvitaan lisää kokeita.
- Eli aikaa. Ja olen muuten ihan varma, että venäläisillä on jo suunnitelma hyppysissä.


Yhdistynyt atomitutkimuksen instituutti, Dubna, Venäjä, samaan aikaan

- Herra johtaja. Ei tästä mitään tule. Me tarvitsemme ulkopuolista apua.
- Ei meillä kuulkaa resurssit mihin tahansa riitä. On se nyt kumma että maailman huippufyysikot eivät saa tätä ratkaistua.
- Tämä ei nyt kuulkaa ole fysiikan osaamisesta kiinni.
- Älkää viitsikö mussuttaa vaan pistäkää hiukkaskiihdytin laulamaan. Onnistui se viimeksikin.


Darmstadt

- Nyt hei ihan aikuisten oikeasti. Mikä on edellinen kerta kun me on onnistuttu ekana, ennen ryssiä?
- 1996. Silloin tehtiin kopernikiumia, alkuaine 112.
- Siis 112? Entäs monta on sen jälkeen keksitty?
- Odotas mä lasken (ottaa kädet pois labratakin taskusta ja nostaa sormia pystyyn yksi kerrallaan). Nihonium, flerovium, moskovium, livermorium, tennessiini, hitto, menee toiselle kädelle..., oganesson... siinä ne. Kuusi.
- Kuusi kertaa. Jääty toiseksi. Ei helvetti. Nyt tarvitaan apua.


Dubna

- Olette te ennenkin onnistuneet. Toistakaa vain samaa menestysreseptiä.
- Kuulkaas nyt johtaja. Tämä ei enää toimi samalla tapaa kokeellisesti.
- Ja miksi ei?
- No katsokaas. Me luulimme törmänneemme menestysreseptiin silloin kymmenen vuotta sitten. Silloin oltiin tuurilla löydetty neljä uutta alkuainetta. Sitten tuo Smirnov sai sen kuningasideansa. Pistettiin mylly pyörimään ja tennessiini löytyi hetkessä!
- Ja nyt on kulunut kymmenen vuotta eikä mitään. Miksi ette toista Smirnovin ideaa?
- No kun tennessiini oli numero 117. Oganesson on seuraava, 118. Ja se oli löydetty tuurilla jo 2002, toisella systeemillä. Kun me yritettiin Smirnovin idealla saada oganessonia aikaan, se onnistui. Ajateltiin että tää oli sitten tässä. 119 menee samalla reseptillä ja saksalaiset, japsit ynnä muut jäävät ihmettelemään mitä helvettiä tapahtui, kun me ollaan jo teoreettisella stabiilisuuden saarella eli alkuaineessa 126.
- Mutta se ei enää toiminutkaan...
- Гавно! Ei toiminut ei. Oli niin noloa että ei viitsitty edes julkaista tutkimustuloksia koko kokeesta.


Darmstadt

- Teillä ei siis ole mitään käryä miten alkuainetta 119 saataisiin aikaan?
- Oli, mutta tehtiin viimeiset viisi vuotta ihan turhaa työtä.
- Niin joo. Tarkoitat sitä teollisuusvakoilua.
- Ei se nyt mitään vakoilua ollut. Venäläiset julkaisivat tutkimusraporttinsa ihan avoimesti. Siitä me huomattiin selvä säännönmukaisuus ja tajuttiin, kuinka tämän pitäisi toimia.
- Vaan ei toiminut.
- No ei. Saanen kuitenkin huomauttaa, että parin vuoden jälkeen sanoin itse, että kyllä venäläisetkin ovat tämän tajunneet. Eivät ne tyhmiä ole, takuulla ovat yrittäneet samaa kuin mekin ja vielä aiemmin. Ei se tennessiini tyhjästä tullut, kyllä minä uskon että niillä oli systeemi. Joka ei enää toiminutkaan, kun otettiin 119.
- Kuka tämän venäläisten systeemin huomasi?
- Schmidt.
- Kuka helvetin Schmidt? Ei tässä tutkimusryhmässä ketään sellaista ole.
- Niin tosiaan, johtajahan on ollut täällä vasta kaksi vuotta. Ja Schmidt on ollut jo kolme vuotta... niin no, lataamossa.
- Että mitä helvettiä?


Dubna

- No ettekö te voisi kysyä Smirnovilta uudestaan?
- Yritettiin. Mutta ei se osannut. Se nyt vain oli ihan sattumaa, että Smirnovilla oli sen alan tietämystä. Sitä ei vain ole riittävästi. Me tarvitaan ammattilainen. Palkatkaa sellainen.
- Ei onnistu. Määrärahat.
- Se se nyt vasta kalliiksi tulee jos hiukkaskiihdytintä umpimähkään pyöritetään ja toivotaan parasta.
- Selittäkää se ylemmälle taholle jos paremmin osaatte. Minä en viitsi.


Darmstadt

- Eli Schmidt siis ... sekosi?
- Jep. Työpaikkakiusaamista.
- Miksi hitossa?
- Kateus. Erilainen koulutus.
- Koulutus? Fyysikoitahan te kaikki olette.
- Niin nykyään. Mutta kun Schmidt oli... matemaatikko.
- DONNERWETTER! Minähän sanoin että te tarvitsette matemaatikkoa.
- Ei tarvita. Kyllä me se oikea kaava saadaan vielä selville. Jos ei muuten niin kokeellisesti.
- Eli hiukkaskiihdytin pyörimään ja toivotaan parasta... ei helvetti.


Dubna

- Selittäkääs nyt vielä kerran mitä täällä oikein tapahtui. Mikä se Smirnovin kaava oikein oli ja miksi se ei toimi.
- Johtaja on itsekin fyysikko. Tämä on matematiikkaa. Minäkin olen fyysikko. Ei tämä nyt ihan helppoa ole.
- Yrittäkää nyt kuitenkin. Ei tarvitse mennä laskutoimituksiin, pistäkää vain tuohon paperille, riittää kun ymmärrän päälinjat.


Darmstadt

- Katsokaas nyt johtaja. Tämä hommahan on periaatteessa helppoa.
- Vaan ei näytä teiltä onnistuvan.
- No yritän kuitenkin selilttää. Viimeisin alkuaine joka me keksittiin, oli kopernikium. Sen järjestysluku on 112. Sitä saatiin aikaan törmäyttämällä keskenään lyijyä, 82, ja sinkkiä,
30. 82 + 30 = 112.
- Uskotaan. Entäs sitten?
- Ei sitten vaan ennen sitä. Kopernikium keksittiin 1996. Sitä ennen me tehtiin ensimmäisenä röntgeniumia, 111. Törmäytettiin vismuttia, 83, ja nikkeliä, 28. 83 + 28 = 111. Joko johtaja huomaa kaavan?
- En.
- Niin no, ei se helppoa olekaan. Joten mennään vielä taaksepäin. Meidän kunnian vuodet. Keksittiin darmstadium, meitnerium, hassium, bohrium, ... . Mutta siis darmstadium, 110. Törmäytettiin lyijyä, 82, ja nikkeliä, 28. 82 + 28 = 110.
- No nyt tajusin!


Dubna

- Niin. Saksalaiset olivat meitä edellä vuoteen 2000 asti. Tosin vuonna 1998 oltiin ihan tuurilla löydetty flerovium eli alkuaine 114. Sitten yhtä lailla tuurilla löydettiin livermorium, 116. Ja nihonium. 113. Siinä vaiheessa Smirnov alkoi epäillä jotakin.
- Ja löysi kaavansa.
- No ei. Itse asiassa tuossa välissä oli jo löydetty oganesson, 2002. Tuurilla. Tosin silloin ei oltu varmoja että näin oli käynyt, vaan vasta 2005 varmistettiin asia. Mutta se, mikä sotki Smirnovia oli japanilaisten työ.
- Japseilla varmaan oli systeemi.
- No ei, mutta heillä olikin matemaatikot. Tiesivät mitä pitää tehdä, joten saivat nihoniumia aikaan kehnommallakin välinestöllä. Vika oli siinä, että he tekivät sen eri tavalla kuin me ja se sekoitti Smirnovin laskelmia moneksi vuodeksi.
- Selitä tarkemmin.
- No katsos kun kirjoitan paperille. Flerovium 114 saatiin aikaan, kun törmäytettiin plutoniumia 94 ja kalsiumia 20. Livermorium 116 saatiin aikaan, kun törmäytettiin curiumia 96 ja kalsiumia 20. Läpimurto tuli, kun moskovium 115 saatiin aikaan törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Kaikissa oli mukana kalsium.
- Niinpä. Jos olisikin ollut noin yksinkertaista, niin mikäs siinä. Mutta kun japsit sotkivat ja saivat aikaan nihoniumia 113 törmäyttämällä vismuttia 83 ja sinkkiä 30. Lisäksi me oltiin saatu aikaan oganessonia 118 törmäyttämällä lyijyä 82 ja kryptonia 36. Ja nihoniumia törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Hetkinen. Nihoniumia saatiin siis amerikumista ja kalsiumista. Mutta niin saatiin myös moskoviumia!
- Jep. Kesti kauan ennen kuin tajuttiin, että nihonium syntyi moskoviumin alfahajoamisen seurauksena. Arvaa oliko sotku. Mutta Smirnov oivalsi tämän.
- Ja saitte aikaan tennessiiniä, ettekä tuurilla vaan järjestelmällä.
- Jep. Smirnovin kuningasidea. Hän tajusi, että törmäyttämällä kalsiumia aina raskaamman alkuaineen kanssa saadaan uutta ainetta.
- Ja tämä onnistui myös oganessonilla...
- Jep. Törmäytettiin kaliforniumia 98 ja kalsiumia 20. Tadaa, tuli oganessonia. Mutta kun yritettiin einsteiniumilla 99 ja kalsiumilla 20, niin tuli vain iso sähkölasku.


Darmstadt

- Eli siis uuden alkuaineen järjestysluku on törmäytettyjen alkuaineiden järjestyslukujen summa!
- Juuri noin. Ja venäläiset olivat ilmeisesti oivaltaneet edetä siten, että törmäyttivät kalsiumin kanssa aina vain yhtä raskaampaa ainetta.
- Ja te yrititte samaa.
- Niin. Mutta se ei toiminut enää alkuaineella 119.


Dubna

- Eli nyt teidän tarvitsisi vain löytää kaksi alkuainetta joiden summa olisi 119... kunhan toinen niistä ei ole kalsium.
- Aivan. Ja me tarvitsemme matemaatikon. 119 on pirullinen luku. Me olemme fyysikoita eikä matemaatikoita. Ei me perkele löydetä millään kahta lukua, joiden summa olisi 119.
- Ja nyt sitten haluatte matemaatikon. Mikä häpeä!
- Saksalaisilla on taatusti matemaatikko. Minä epäilen että ne keksivät tuon meidän systeemin muutama vuosi sitten. Nyt ne ovat yrittäneet kalsiumilla ja kaliforniumilla saada aikaan alkuainetta 119 ja kun se ei onnistu, niin matemaatikolta kestää vain hetki löytää uudet aineet joilla kokeilla. Me jäädään tässä kisassa armotta kakkoseksi, ellei johtaja anna määrärahoja matemaatikon palkkaamiseen.


Darmstadt

- Eli te ette siis millään löydä kahta alkuainetta, joiden järjestyslukujen summa olisi 119.
- Kuulkaa kun 119 on varmaan alkuluku. Tosin minä olen fyysikko, mutta kuulin matemaatikoilta että alkuluvut ovat hankalia, mitä ne sitten ikinä ovatkin.
- Ettekö sitten voisi kokeilla lukua 120? Se kuulostaa helpommalta.
- Hei, me ollaan saksalaisia. Ordnung muss sein, edetään järjestyksessä.


Tukholma, Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia

- Jaaha, fysiikan nobel pitäisi taas jakaa. Ehdotuksia?
- Eipä ole pitkään aikaan palkittu uusien alkuaineiden keksimisestä. Miten olisi?
- No eivätpä ne kymmeneen vuoteen ole keksineetkään mitään.
- Ei taida olla ihan helppoa hommaa. Mikähän siellä tällä kertaa mättää?