Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


perjantai 10. heinäkuuta 2020

Välihuomautus 139 : Ensankadustajat


Kun luen nimilistoja, niin kieroutunut mielikuvitukseni kääntää usein nimet munansaannoshuumorilla. Käydessäni läpi kansanedustajien nimilistoja nepotismikirjoitusta varten kirjoitin samalla ylös, millaisen eduskunnan olisi saanut aikaan parhaista sananmuunnosedustajista. Tosin eduskunta olisi jäänyt pahasti vajaaksi, sillä listaan tuli vain 46 nimeä. Mutta melkoisen mahtavan voiman näistäkin saisi aikaan, jos perustaisi 46 kansanedustajan puolueen vaikka nimellä Hallituskulupuolue. Enemmänkin edustajia voisi tulla, tältäkin listalta joutui jättämään pois esimerkiksi Alli Vaittinen-Kuikan, joka taatusti jättäisi alkuperäisen tyttönimensä pois ja loikkaisi Hallituskuluihin. En nimittäin ole ihan varma kuka kansanedustaja oli kyseessä mutta muistelisin erästä sittemmin viihdemogulina kunnostautunutta silloista nuorta demaria, joka kertoi Allin istuneen eräässä illanvietossa hänen viereensä ja lausuneen: "Minäpäs istun tähän viereesi ja anna sitten Allin kuherrella!":

Kistaa Kullinen
Ville Kaljakainen
Hotti Maikka
Ristus Jupatti
Otti Maja
Karkki Eila
Purkki Ellinen
Tali Viskinen
Katto Orhi
Kantti Aura
Hälle Kakkinen
Kakka Juilio
Lantti Astu
Leikki Matonmäki
Kaikki Herjalainen
Hunni Ahtinen
Aivo Tolavirta
Aivo Toro
Kerho Ukkonen
Kauno Rallia
Pelle Vissi
Paino Elovesi
Heppu Vainonen
Hormi Asia
Mulo Suuri
Kaino Rengas
Körtti Malli
Vihannes Jorolainen
Kaino Arjalainen
Pervo Antti
Kukka Peesi
Tauko Kamminen
Kahti Arjalainen
Mao Lettilä
Villikki Kyröläinen
Konna-Liisa Arpinen
Linikka Sinkomies
Arpa Sisko
Pruutta Risti
Turja Ilonen
Harja Talonen
Räkkä Pety
Kuri Kalmala
Haha Jukola
Myi Kakkanen
Kaava Elli

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Uutiskatsaus 28/2020


1. Valeuutinen

Brittiläisestä viihdeohjelmasta lähti liikkeelle valeuutinen, jonka mukaan Sanna Marin olisi twiitannut Donald Trumpista ilkeästi. Trumpin entisen neuvonantajan John Boltonin paljastuskirjassa kerrottiin, että Trump oli luullut Suomen olevan Venäjän kontrollin alla. Tähän Marin olisi muka twiitannut: "Ollaksemme rehellisiä, me olemme ajatelleet Yhdysvalloista samoin 20.1.2017 alkaen."
Tämä oli niin selvä valeuutinen kuin olla ja voi. Voiko muka kukaan kuvitella, että Sanna Marin olisi keksinyt mitään noin nokkelaa?


2. USA:n tuleva presidentti

Ei, ei vielä seuraavissa vaaleissa. Mutta neljän vuoden päästä, tai todennäköisemmin kahdeksan. Viihdemoguli Kanye West, 43, ilmoitti pyrkivänsä presidentiksi vuoden 2024 vaaleissa. Älkää naurako vaan miettikää hetki. Nykymaailmassa merkitystä on sillä, että on kaikkien tuntema. Lisäksi West on musta, mikä tarkoittaa sitä että hän saa vähintään 80 % mustien äänistä, vaikka olisi natsipuolueen ehdokas. Mustien äänet eivät tietenkään riitä alkuunkaan, mutta luultavasti Trumpin kannattajana tunnettu West lähtee republikaanien ehdokkaaksi. Eikä ole mitään näkyvissä olevaa syytä (toki tällainen ehtii neljän vuoden aikana ilmaantua) sille, että maan poliittinen kahtiajako helpottaisi. Tällöin West saisi republikaanien JA vähemmistöjen äänet, mikä riittää helposti.
Ja sitten se tärkein juttu. Blogini pitkäaikaiset lukijat saattavat muistaa, että aloin jo vuodesta 2015 lähtien kirjoitella Scott Adamsin ennusteista, joissa hän veikkasi vakuuttavin perustein Donald Trumpin voittavan presidentinvaalit. Jo silloin, kun kaikki jenkeissä pitivät Trumpin ehdokkuutta vitsinä, vielä silloinkin kun Trumpia pidettiin jo varteenotettavana ehdokkaana ja Saska Saarikoski ilmoitti mahdollisuuksien olevan nolla prosenttia. Aina vaalipäivän iltaan asti jolloin olin itse vielä hieman epäröivällä kannalla, kun odottamaani Trumpin viime hetken ässäkorttia ei lyötykään pöytään.
Adamsilla on siis vakuuttava näyttö siitä, että hän ymmärtää Yhdysvaltain poliittiset virtaukset. Ja 12.9.2015 hän julkaisi kirjoituksen otsikolla: Kanye Westin todennäköisyys tulla presidentiksi: 90 %. Lukekaapa vielä kerran päivämäärä. Ennustus on tehty melkein viisi vuotta sitten. Tosin Adams ennusti hänen pyrkivän jo 2020, mikä oli yliampuvaa. Ennuste saattoi perustua siihen, että Trumpista tulisi ikänsä vuoksi vain yhden kauden presidentti, mutta ikä ei ole näköjään este, sillä Trump voi hyvin ja vastaehdokkaana on neljä vuotta häntä vanhempi, selvästi dementian oireista kärsivä Biden. Toisaalta Adams ennusti, että West valittaisiin vasta 2032. Voi olla, että 2024 on demokraatin vuoro, mutta neljän vuoden sössimisen jälkeen Westillä on erinomaiset mahdollisuudet voittaa vuoden 2028 vaaleissa istuva presidentti - ensi kertaa sitten vuoden 1992, kun istuvaa presidenttiä ei valittaisi jatkokaudelle (tietysti olettaen, että Trump valitaan 2020).


3. Mikä hitto tämä on?

Michael Jacksonin seksuaalinen suuntautuminen jäi ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi kiistattomasti selvittämättä. Oli miten oli, hänen tyttärensä Paris Jackson pisti vielä paremmaksi. Tuoreessa haastettelussa hän kertoi yllättyneensä, kun ihastui nykyiseen poikaystäväänsä, koska oli tapaillut enemmän naisia. Mutta sitten tuli se uusi kärkitulos: "– En pitäisi itseäni biseksuaalina, sillä olen tapaillut muitakin kuin vain miehiä ja naisia."
Ja minä kun luulin, että biseksuaalia enempää valinnanvaraa ei voisi ollakaan. Millä hiton nimellä tuota pitäisi kutsua? Triseksuaali? Ja tarkoittaako tämä sitä, että aidon biseksuaalin kiinnostus lopahtaa heti, kun käy ilmi että mahdollinen kohde onkin transu? Että pitää joko olla oikeasti mies tai nainen, vähän siltä väliltä ei kelpaakaan aidolle biseksuaalille?


4. Apua poliisi, tämä ei ole minun anarkiaani

Seattlessa perustettiin poliisivapaa alue. Kuusi korttelia, kolmisen viikkoa. Toistaiseksi ammuttu kaksi kuoliaaksi ja kolme haavoittunutta. Anarkia toimii loistavasti, kunhan kaikki vain sopivat yhteisistä säännöistä ja noudattavat niitä tunnontarkasti ... eikun hetkinen, mikäs se anarkian määritelmä nyt olikaan?


5. White lives DON'T matter

"Valioliigan ottelua varjosti rasistinen näky". Eli kentän yli lensi lentokone vetäen perässään lakanaa tekstillä "White lives matter". Olet siis rasisti, jos et julista kovaan ääneen "Black lives matter" ja varsinkin silloin, jos edes ajattelet valkoisten elämien merkitsevän. Olemme saapuneet uuteen absurdiin todellisuuteen. USA:ssa mustat tekevät valkoisia kohtaan yhdeksän kertaa niin paljon väkivaltarikoksia kuin valkoiset mustia kohtaan, mutta vähät tosiasioista.


6. Ja sitten polvistutaan!

Kainalopalloliiga NFL ei esitä kansallislaulua kauden ensimmäisellä ottelukierroksella. Kansallislaulun aikana ylipalkatut neekerit kun ovat polvistuneet protestiksi siitä, että valkoiset rahtasivat heidän esi-isänsä jenkkeihin, jonka seurauksena he saavat isoa palkkaa urheillessaan valkoisten luomilla mahdollisuuksilla. Tai ainakaan en ole kuullut erityisen innokkaasta muuttoliikkeestä USA:sta takaisin koti-Afrikkaan, mistä sen sijaan yritetään kyllä kovasti muuttaa rasistiseen yhteiskuntaan valkoisten sortamaksi. Jostain syystä näinpäin.
No, joka tapauksessa ensimmäisellä viikolla kansallislaulun tilalla esitetään "mustien kansallislauluksi" kutsuttu Lift Every Voice and Sing. Odotamme mielenkiinnolla, onko yhdelläkään pelaajalla - väriin katsomatta - rohkeutta polvistua tämän aikana ja jos on, niin millainen haisunäädän kusimyrsky mahtaa seurata.


7. Ja sitten polvistutaan, osa II

Maailman parhaiten palkatut autokuskit tekivät myös polvistumiseleen ensimmäisessä Formula 1 -osakilpailussa. Paitsi kuusi kuskia, joilla oli rohkeutta olla osallistumatta orwellilaiseen "kahden minuutin vihaan". Mukana oli myös Kimi Räikkönen, jolle myönnetään täältä blogin päästä täydet pisteet.


8. Pieni rasistineito

Kööpenhaminassa töhrittiin Pieni Merenneito -patsas tekstillä "Rasistinen kala". Jotenkin tämä varmaan liittyi johonkin, kukaan ei vain tiedä mihin. Joka tapauksessa patsas on rasistinen, koska siinä kuvattu yläosa on selkeästi eurooppalainen. Ja mehän tiedämme - okei, toistan itseäni, mutta silti - että kaikki mahdollinen on rasismia paitsi mokutus ja mokutuskin on rasismia, jos sitä tekee valkoinen heteromies.


9. Tuotemerkit uusiksi

Koko hommahan taisi alkaa aikoinaan Brunbergin neekerinsuukoista, mutta nyt tämä on mennyt aivan hulluksi aina otsikon Geishaa myöten. Aikoinaan kun neekerinsuukoista poistettiin sana neekeri, sanottiin että jostainhan sitä pitää aloittaa. Vaihe 1: poistetaan sana "neekeri". Vaihe 2: poistetaan neekerien kuvat (tässä olemme juuri menossa). Vaihe 3: Poistetaan itse neekeritkin.
Hyvässä vauhdissa ollaan, tässä hulluudessa on jo edetty niin pitkälle, että jopa valkaisemiseen liittyviä sanoja vaaditaan poistettaviksi. Kohta ei saa enää pestä valkopyykkiäkään, mikä toisaalta sopiikin hyvin siihen, että siirrytään kohti afrikkalais-islamistista yhteiskuntamallia, joka ei ole kovin tunnettu hygienian tasostaan.
Jopa Valio saattaa joutua luopumaan maitopurkkien etiketistään, jossa lehmät laiduntavat. Se kun ei ole enää nykymaailmaa. Tärkeintä kuitenkin on varmaan, että etiketissä ei ole mustia lehmiä. Kumma kyllä, kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen että etiketeissä on sinisiä lehmiä. Se se nyt vasta epärealistista onkin. Kyllä laiduntavia lehmiä joskus näkee, mutta ei kyllä yhtään sinistä.
Trollit ovat ottaneet tästä riemun irti ja paniikkireagointi takaa hulvattomat lopputulokset. Toistaiseksi ainoana on takaisin antanut Vuokkoset , joka sekin aluksi meni halpaan trollin ihmetellessä, miksi tuotetta markkinoidaan vain naisoletetuille. Jopa kirjastot ovat hätää kärsimässä ja vaikka nyt tulikin torjuntavoitto, niin on vain ajan kysymys kun kirjoista leikataan kaikki "neekeri" -sanat pois. Eipä vanhoista teoksista nimittän montaa jäisi jäljelle, jos koko kirja poistettaisiin. Saman tien voitaisiin jo ennakoida tulevaa eli sensuroida nekin, jossa esiintyy ammatti- tms. päätteessä "mies". Sen korvaamista "ihmisellä" tai "henkilöllä" on jo ehdotettu. Parempi versio olisi hienostella eli antaa ulkomaankielinen nimitys. Latinaksi "ihminen" on siis "homo", joten miten olisi? Elinkeinoasiahomo? Palohomo? Haastehomo? (Tämä taitaa olla asiakkaiden keskuudessa jo käytössä.) Eduskunnan puhehomo? Ja samalla tasa-arvon nimissä pitäisi "mies" -liitteiden ohella myös harvinaisemmat "nainen" -liitteet korvata. Esimerkiksi "naistenmies" olisi tästä lähtien "homojen homo".


10. Missä suomalaiset?

Otsikko kertoi taas kerran, että kymmenittäin suomalaistyttöjä on ympärileikattu. En usko että yhtäkään. Kyllä nämä kaikki ovat Suomeen pesiytyneiden haittamaahanmuuttajien jälkeläisiä.
Yksinkertainen sääntö. Jos haluaa noudattaa kehitysmaalaisia tapoja, niin karkotus kehitysmaahan ilman paluuoikeutta.
(Kiinnittäkää muuten huomiota siihen, että speissarihallitus ei nouse tämän silpomisen ja väkivallan takia barrikadeille ja lukekaa pari seuraavaa uutista...)


11. Väärä käsitys tasa-arvosta

Havaittiin että maahanmuuttajat eivät menesty koulussa yhtä hyvin kuin suomalaiset. Tämä jopa ilman haittamaahanmuuttajaryhmien erittelyä, saati sitten kun länsimaista muuttaneet karsittaisiin aineistosta. Ja tämä jopa siitä huolimatta, millainen määrä erityisopetusresursseja näihin on turhaan haaskattu. Mikä kaikki on pois suomalaisilta lapsilta. Samoin kuin se, että opetuksen taso ja suomalaisiin lapsiin käytettävissä oleva aika vähenee normaalissakin luokkatilassa, kun opettajan on laskettava tasoa ja käytettävä aikaansa ulkomaalaisiin.
Selityskin on löydetty: liian vähäiset resurssit ja rakenteellinen rasismi. Tämä siis siitä huolimatta, että jopa tutkimukset osoittavat maahanmuuttajien saavan osaamistasoonsa nähden liian hyviä arvosanoja. Onhan se tietysti rasismia tämäkin, mutta ehkä tätä ei tarkoitettu. Jopa opettajien ammattijärjestön edustaja toteaa: Maahanmuuttajien koulutusta ei aiemmin ole haluttu nähdä asiana, johon pitäisi panostaa. Tämä on niiiin paksu vale, että ei kukaan voi olla noin todellisuudesta vieraantunut ollakseen tosissaan. Peruskoulussa haittamaahanmuuttajiin käytettävä resurssin määrä on reilusti suurempi kuin suomalaisiin, nokkaa kohti laskettuna.
Mutta varsinaisen pommin räväyttää sosiologi: " Pääsykokeita pidetään tasa-arvoisina, koska ne ovat kaikille samat". Lukekaapa tuo lause uudelleen, hitaasti ja ajatuksen kanssa. Kyllähän se on tiedetty, että Orwellin 1984 on jo täällä, mutta nyt on sitten tehty julkiseksi jo Eläinten vallankumous: kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei kai tässä sitten auta muu kuin ruveta laatimaan erilaisia pääsykokeita, jotta ne saataisiin kaikille tasa-arvoisiksi. Mikä tässä yhteydessä tarkoittanee sitä, että kaikki ryhmät saavat saman keskiarvon.
Aikakoneella olemme saaneet kynsiimme lääketieteellisen pääsykokeen vuodelta 2030:
Tehtävä 5. Lääkkeen annostelu. Vastaa joko kohtaan (a) (kantasuomalaiset, eurooppalaiset, itäaasialaiset), kohtaan (b) (puoliveriset) tai kohtaan (c) (etnisesti edistykselliset).
(a) Potilaalle annetaan lääkettä kolme kertaa päivässä tasaisin väliajoin yksi tabletti kerrallaan. Lääke hajoaa elimistössä eksponentiaalisen mallin mukaisesti ja sen puoliintumisaika on 22 tuntia. Yksi tabletti sisältää 60 mg vaikuttavaa ainetta. Kuinka monta tablettia potilaan tulee ottaa, jotta elimistössä on kerrallaan vähintään 200 mg ainetta ja lääke alkaa vaikuttaa?
(b) Potilas ottaa päivittäin kolme tablettia lääkettä. Yhdessä tabletissa on 60 mg vaikuttavaa ainetta. Kuinka monta päivää kuluu siihen, että potilaan ottama lääkeannos on sisältänyt vähintään yhden gramman vaikuttavaa ainetta?
(c) PO-TI-LAS OT-TAA JO-KA PÄI-VÄ KOL-ME PIL-LE-RI-Ä. KUIN-KA MON-TA PIL-LE-RI-Ä HÄN ON OT-TA-NUT KYM-ME-NEN PÄI-VÄN JÄL-KEEN?


12. Työn orjat sorron yössä

Toisin kuin ympärileikkauksiin, pääministeri otti kantaa siivousalan väärinkäytöksiin. Kävi täsmälleen kuten jokainen täysijärkinen ennusti eli haittamaahanmuuton myötä maahan syntyi pimeää taloutta ja halpatyövoimaa. Oikeastaan tästä ei ole enää mitään sanottavaa, koska kaikki on niin itsestäänselvää. Paitsi tietysti Järjestelmäpuolueen poliitikoille.


13. Rasistinen kylpylä

Kylpylä ei päästänyt romaniryhmää asiakkaakseen. Tästähän nousi tietysti älämölö, kun romanit pistivät tiskiltä kuvatun videon someen. Kylpylä vastasi todeten, että jotkut kyseisessä ryhmässä olleet olivat edellisenä päivänä yöpyneet ja kylpeneet maksamatta sekä aiheuttaneet järjestyshäiriöitä, joiden takia paikalla olivat myös poliisit. Vastineessa todettiin myös, että kylpylään ovat kaikki etniset ryhmät tervetulleita.
No niin. Ensimmäinen juttu. Jos lukija ei pääse kylpylään ja porttikielto on aiheeton, olettaisin että lukija ilmoittaa soittavansa poliisit paikalle eikä postaa someen.
Toinen juttu. Olettaisin että kaikilla lukijoilla on kokemusta sekä a) kylpylän respasta että b) romaneista. Uskotteko että a) kyseisessä ryhmässä oli häiriötä aiheuttaneita kuten kylpylä väittää vai b) ei ollut kuten ryhmä väittää?
Kolmas juttu. Tästä tarinasta tuskin on enää mediassa yhtään mitään ja se varmaan kertookin kaikille mitä todella tapahtui.
Neljäs juttu. Olen käynyt kyseisessä kylpylässä ja voin suositella sekä palvelun että miljöön puolesta.


14. Sossun elätti

Kun kansanedustaja tipahtaa vaaleissa tai jää muuten vain vapaaehtoisesti pois eduskunnasta, hänellä on mahdollisuus nostaa sopeuttamisrahaa, kunhan tietyt ehdot täyttyvät. Nykyään järjestelmä on lakkautettu, mutta sitä ei ole tehty takautuvasti. Aina säännöllisin väliajoin julkisuuteen nousee juttu edustajasta, joka nostaa rahaa vaikka tekee muutakin työtä. Viimeisimpänä esille pääsi vihreiden ex-edustaja Merikukka Forsius, joka työskentelee nykyisin erityisluokanopettajana. Siinä samalla hän nostaa sopeutumisrahaa, kuten on tehnyt jo yhdeksän vuotta. Tätä pidetään moraalittomana. Käsi sydämelle: kuinka moni jättää nostamatta yhteiskunnan kustantaman etuuden, jos se on tarjolla? Forsius ei ole tehnyt mitään väärää, kuten ei kukaan muukaan lain pykälien mukaan rahaa nostava. Päinvastoin, on aivan oikein että nykymalliselta yhteiskunnalta lypsetään kaikki raha pois, silloin sitä on ehkä vähän vähemmän käytettävissä ympäristöongelmia aiheuttavan väestönkasvun tukemiseen eli haittamaahanmuuttoon ja kehitysapuun.


15. Sana on vapaa

Eduskunta äänesti Juha Mäenpään syytesuojan kumoamista vastaan. Tarkemmin sanoen äänet menivät 54 - 121, mutta syytesuoja nauttii perustuslain kiireellisen muuttamisen laajuista turvaa eli sen kumoamiseen vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö. Äänten olisi pitänyt mennä 29 - 146, jotta leivätön pöytä olisi kutsunut.
Tapaus sinänsä on isossa kuvassa merkityksetön. Se kuitenkin paljastaa, kuinka koviin konsteihin Järjestelmäpuolue on valmis turvautumaan tuhotakseen opposition sananvapauden. Historiallisesti on muistettava, että tästä on ennakkotapauksia. Vapaussodan jälkeen kommunistien toiminta kiellettiin, vaikka SDP hyväksyttiinkin heti takaisin mukaan - mikä on maailmanlaajuisestikin ehkä ainutlaatuista. Sisällissodan hävinneelle osapuolelle kun käy yleensä varsin ohraisesti. Kommunistit yrittivät jatkaa toimintaansa peitenimillä, mutta nekin kiellettiin. SSTP lakkautettiin 1923. Tilalle perustettiin STPV, joka lakkautettiin 1930. Puolueet osallistuivat vaaleihin katto-organisaation alla. Tähän kuului myös kyseisen puolueen ulkopuolisia, maltillisempia edustajia. Suurin osa oli kuitenkin kielletyn kommunistipuolueen SKP:n salaisia jäseniä. Moni istui vankilassa poliittisista syistä, vielä useampi pakeni Neuvostoliittoon tullakseen siellä teloitetuksi Stalinin vainoissa tai kokeakseen nälkäkuoleman vankileirillä.
Kovin paljon autuaampaa ei ollut toisellakaan laidalla poliittista kenttää, jossa Isänmaallista Kansanliikettä yritettiin 1930-luvulla lakkauttaa monin eri konstein. Nämä eivät kuitenkaan onnistuneet, vaadittiin Moskovan välirauha 1944, jonka pykälissä lakkautus oli mainittu.
Loppujen lopuksi nykypäivänä selvitään helpolla. Ei pelkoa kyydityksistä ja remmiapelleista kuten 1930-luvulla, puhumattakaan vuoden 1918 teloitusryhmistä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, ovatko edustajat - lähinnä perussuomalaisten - yhtä kovasta puusta veistettyjä kuin 1920-30 -lukujen kommunistit, jotka olivat valmiita istumaan vankilassa ja turvasäilössä vuosikausia puolustaakseen asioita, joihin uskovat? Luultavasti eivät. Jos olisivat, he puhuisivat paljon suoraviivaisemmin tosiasioista. Kommunisteilta olisi paljon opittavaa poliittisesta rohkeudesta. Etenkin kun kommunistit uskalsivat puolustaa vapaudellaan ja hengellään aatetta, joka oli selkeästi valuvikainen, kun taas nationalismi ja kansallisvaltiot ovat tuottaneet käytännössä kaiken länsimaisen sivistyksen. Toisaalta ehkä tässä onkin selitys. Kommunistin täytyy olla fanaattinen, koska valhetta ei voi puolustaa muuten kuin olemalla fanaattinen. Totuuden puolustaja taas voi epäröidä, eikä ole valmis kuolemaan ajatustensa puolesta, koska hän tuumii että saattaa kenties sittenkin olla väärässä.


16. Laps Suomen, ällös vaihda pois sun maatas ihanaa

Kotimaan matkailu on nyt voimissaan ja lisätyövoimaa palkataan. Tämä oli täysin odotettavissa. Ei se raha mihinkään häviä. Se vain siirtyy toisiin paikkoihin. Joillakin toimialoilla on korona-aikana hankalaa, toiset taas kukoistavat. Ja ennen muuta innovaattorit menestyvät. Kriisi on mahdollisuuksien aikaa. Jos asiaa tarkemmin ajattelee, niin koronanhan pitäisi olla Suomen taloudelle menestys. Turismissa vaihtotaseemme on normaalisti negatiivinen, suomalaiset vievät enemmän rahaa ulkomaille kuin ulkomaalaiset tuovat Suomeen. Nyt kun matkaillaan kotimaassa, jäädään voitolle.


17. Kuluttajasuoja-asiamiehelle hommia

Nainen seurusteli poikaystävänsä kanssa, mutta hairahtui yhden yön suhteeseen. Tämän seurauksena hän tuli raskaaksi. Ennen lapsen syntymää hän meni naimisiin poikaystävänsä kanssa. Avioliiton perusteella pahaa aavistamattomasta miehestä tuli lapsen virallinen isä. Kaksitoista vuotta myöhemmin pariskunta erosi ja nainen äkäpäissään kertoi totuuden.
Laki on asiassa yksikäsitteinen: jos isyyttä ei kumota kahden vuoden kuluessa, mies on elatusvelvollinen. Ikään kuin petos ei olisi tarpeeksi, siitä joutuu vielä maksamaankin.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa poika halusi selvittää oikean isänsä. Homma oli nykytekniikalla helppoa. Isyyden ja huoltajuuden kumoaminen ei ollut. Jutussa ei kerrottu, kuinka kauan ex-aviomies kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ex-vaimolleen pojasta, jonka isä hän ei ollut ja saiko hän edes rahojaan takaisin. Sen sijaan siinä kyllä kerrotiin, miten biologiselle isälle kävi: "Tiinasta tuntui pahalta, että mies vielä määrättiin elatusvelvolliseksi. Mitään hän ei kuitenkaan lapsen edun toteutumiselle voinut." Ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, että olisi kieltäytynyt rahasta.


18. Tuoksukynttilät uusiksi

Tunnetusti näyttelijät ja muut julkimot esiintyvät usein mainoksissa ja jotkut, yleensä muiden tulonlähteiden ehtyessä, kehittävät jopa omia tuotemerkkejään. Näin on toiminut myös 48-vuotias näyttelijätär Gwyneth Palthrow, joka on saapunut jo muutama vuosi sitten siihen ikään, jossa plastiikkakirurgia on jo tehnyt voitavansa. Tästä eteenpäin töitä riittää naisnäyttelijöistä lähinnä Helen Mirrenille, Meryl Streepille ja parille muulle, jotka osaavat jopa näytellä. Niinpä Palthrow on liittynyt runsaslukuiseen joukkoon oman tuotemerkkinsä lanseeranneita. Aluevaltaus on uusi, tuoksukynttilät. Tai ainakin kynttilöiden tuoksu, tarkemmin sanoen. Valikoimaan kuuluu mm. tuote nimeltä This Smells Like My Vagina. Siis oikeasti, millainen mahtaa olla menekki ja mikä mahtaa olla se kohderyhmä, joka haluaa oleskelutilaansa vanhan vitun hajua?


19. Aidotaan

Kisakauden alkaessa Suomen naispika-aiturit ovat esittäneet ilahduttavia otteita. Annimari Korte tykitti Leppävaarassa ajat 12,81 ja 12,82, molemmat maailmanluokkaa. Kauas ei jäänyt Nooralotta Neziri ajoilla 12,93 ja 12,91. Tämä siitä huolimatta, että molemmissa juoksuissa naiset kolhivat hieman toisiaan käsillään. Aiturit kun ylittävät aidan eri jalka edellä (Korte vasen, Neziri oikea), niin raajat eivät liiku synkronissa. Neziri kritisoi kisajärjestäjiä siitä, että heidät oli asetettu viereisille radoille ja esitti toiveen, että jatkossa näin ei tehtäisi.
Monet kommentoijat totesivat, että Neziri on tietämätön säännöistä, sillä ratajärjestykset arvotaan. Näin menetellään kuitenkin välttämättä vain silloin, kun juostaan useamman kierroksen kilpailuja eli kilpailuun kuuluvat vähintään yhdet alkuerät. Sääntökirjassa sanotaan selvästi (sääntö 166.4b), että kilpailun neljä korkeimmalle rankattua urheilijaa (ranking säännön 166.3b mukaan) arvotaan satunnaisesti radoille 3-6. Yleensä tätä sääntöä noudatetaan silloinkin, kun kilpailu juostaan suoraan finaalina. Käytössä oleva tietokoneohjelma suorittaa arvonnan automaattisesti.
Sääntökirjassa on kuitenkin mielenkiintoisen lavea pykälä (166.9), joka kuuluu seuraavasti: "Säännön 1.1.(e), (i) ja (j) mukaisissa kilpailuissa urheilijoiden ranking ja ratamääritykset voidaan muodostaa kilpailuun soveltuvien sääntöjen mukaan tai muulla järjestäjien määrittämällä tavalla. Kuitenkin niin, että urheiljoita ja heidän edustajiaan informoidaan etukäteen."
Säännössä mainitut kilpailut koskevat kansainvälisiä kilpailuja ja rajaavat pois lähinnä kansainväliset mestaruuskilpailut, joissa tätä sääntöpykälää ei voi käyttää. Tätä sääntöä on yleensä tulkittu siten, että päätösvalta on kilpailun järjestäjällä, mikäli kyseessä eivät ole kansainväliset mestaruuskilpailut. Aivan erityisesti tätä sääntöpykälää olisi voitu soveltaa Leppävaarassa, koska kyseessä olivat nimenomaan säännössä mainitun pykälän 1.1(e), (i) tai (j) mukaiset kilpailut. Eli Neziri oli aivan oikeassa: järjestäjät saavat määrätä ratajärjestyksen siten, ettei hän joudu Kortteen kanssa viereiselle radalle (tai ainakaan Kortteen vasemmalle puolelle, mikä on se ongelma).
Kokonaan toinen juttu on sitten se, oliko Neziri niin tietämätön säännöistä että hän luuli ratajärjestyksen olevan järjestäjien määräämä eikä arvottu vai tunteeko hän todellakin säännöt niin hyvin, että hallitsee tämän erikoispykälän tulkintaa myöten. Ainoa mikä on varmaa, on se, että Neziri tuntee säännöt joko erinomaisesti tai välttävästi, mutta ei tältä väliltä.


20. Päätä seinään

Sara Kuivisto yritti jo toisen kerran 600 metrin SE:tä. Harvinaisen matkan SE on Mari Järvenpäällä, 1.29,41. Minulta kysyttiin ennen kisaa paljonko Kuivisto juoksee. Vastasin että 1.30,11. Olin väärässä: tulos oli 1.29,62. SE:tä ei siis syntynyt. Tulos kertoo kuitenkin joitakin asioita. Kuivisto on nopeammassa kunnossa kuin luulin. Järvenpää on 400 metrin SM-hopeamitalisti ja hänen ennätyksensä sillä matkalla on 54,65 (800 metrillä 2.02,74). Sara Kuiviston 400 metrin ennätys on 55,26, tällä kaudella hän on juossut kahdesti 56,04 (800 metrin ennätys 2.01,85). Järvenpää on selvästi nopeampi. Naisten 1500 metrin ennätykset puolestaan ovat 4.10,33 (Järvenpää) ja 4.08,85 (Kuivisto). Näistä lukemista voi jo vedellä joitakin johtopäätöksiä ja lukemat ovat samansuuntaisia, vertasi niitä keneen tahansa Suomen kaikkien aikojen tilaston huippunaiseen.
Löin jo kolme vuotta sitten vedon, että Kuivisto juoksee 1500 metrin SE:n (4.06,01) ennemmin kuin 800 metrin SE:n (2.00,59). Näin silloin, että Kuiviston ominaisuudet soveltuvat paremmin tonnivitoselle kuin kasille. Nyt olen alkanut hieman epäröidä. On mahdollista, että Kuivisto juoksee sittenkin kasin SE:n ennen tonnivitosen SE:tä. Kolme vuotta sitten pidin Kuiviston mahdollisuuksia 800 metrin SE:n rikkomiseen (siis edes kerran uran aikana) 10-prosenttisena ja 1500 metrin SE:n rikkomiseen 60-prosenttisena. Nyt prosenttilukemat ovat 30 ja 60. Ei sen takia että olisin erehtynyt arviossani. Vaan siksi, että Kuiviston harjoittelua on jääräpäisesti tähdätty 800 metrille, vaikka ominaisuudet olisivat paremmat 1500 metrillä. Jos viimeiset kolme vuotta olisi tehty toisinpäin, arvioni olisivat nyt luultavasti 15 % ja 80 %. Olettaen että Kuivisto ei olisi jo tonnivitosen SE:tä rikkonut, jonka piti kolmen vuoden takaisen arvioni mukaan tapahtua viime kesänä, kunhan harjoittelu olisi suunnattu sinne.


Loppukevennys: Munansaannosta

Helsinkiläinen K-market vaihtoi omistajaa. Uusi kauppias nimesi kaupan Pikku-Kampiksi. Täysin viattomasti. Epäselväksi jäi vain se, onko kyseisen alueen kauppiaiden yhteistyöelin nimeltään Kampin Piiri.

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Uusinta: Midaksen kosketus

Lukijalle: Uusitaan näin kesälukemiseksi vähän fiktiota:

Kuullessaan yleisön kohahduksen Kari nosti katseensa kentälle irrottamatta silti otettaan makkarapihdeistä. Kabanossi kääntyi kaasugrillissä toiselle kyljelleen ilman valvovaa silmääkin. Maalipotku, osoitti erotuomari. KoPS eli Koivulahden Palloseura ei päässyt vieläkään johtoon ja peliaikaa oli jäljellä enää kymmenkunta minuuttia.
- Ylärimaan ja siitä suoraan yli.
Johanna oli ehtinyt seurata tilanteen. Hän vilkaisi Karia ja totesi:
- Ei tässä nyt taida ketään tulla makkaranostoon. Voithan sinä mennä katsomaan pelin loppuun, minä voin olla tässä.
Kari harkitsi hetken. Mieliteko oli kova, mutta hän oli luvannut hoitaa tämän homman.
- Joutaahan tässä olemaan.
- No miten vaan. Aattelin vaan, että etkös sinä ennen pelannut itsekin?
- Nuorten ykkösdivaria... ei sen kummemmin.
- Ja sitä kautta päädyit näihin kuvioihin?
- No en oikeastaan... eihän täällä siihen aikaan sillä tasolla pelattu ja minähän olen muualta tullut. Ihan sattumalta vaan.
Vai oliko se kuitenkaan sattumaa, Kari mietti. Oma peliura nyt oli ollut mitä oli...

Valmentaja katseli honteloa 17-vuotiasta ja mietti päätöstään. Kaveri ei ole pelannut joukkueessa viiteen vuoteen. Mutta täytyyhän sen jotakin osata, jos edellinen joukkue oli sentään TPS. Tämä on vain Peltomäen Jymy, pikkukaupungin seura jonka A-juniorit olivat onnekkaasti selvinneet ikäluokkansa ykkösdivariin. Eikä se toisaalta pojan vika ole, jos on asunut viimeiset vuodet jossain Kainuun korvessa potkiskellen vain koulussa ja kaveriporukassa. Tulkoon nyt sitten kokeilemaan.
Ja niin Kari oli tullut. Sarjassa oli jo pari ottelua pelattu eikä hän taidoiltaan mitenkään erottunut joukosta. Pari seuraavaa peliä meni vaihtopenkillä. Kolmannessa ottelussa Jymy oli 2-0 häviöllä, kun valmentaja määräsi pelaajapulassaan Karin keskikentälle toisen puoliajan ensimmäisillä minuuteilla. Ei Kari kentällä ihmeitä esittänyt. Piti paikkansa, ei päästänyt vastustajia ohitseen, riisti pari kertaa pallon, saadessaan syötön eteni vähän ja syötti sitten erehtymättä pallon pois. Onni tuntui kuitenkin kääntyneen ja Jymy voitti vierasottelunsa 2-3. Ne olivat seuran historian ensimmäiset pisteet A-nuorten ykkösdivarissa. Loukkaantumisten takia valmentaja nosti seuraavassa ottelussa Karin avaukseen. Sieltä hän ei sitten koko kauden aikana pudonnutkaan. Valmentaja piti hänen peruspelaamisestaan. Varma virheetön runkomies ilman loisto-otteita.
Loppukaudella Kari teki yhden maalin ja raatoi joukkueen eteen nurkumatta. PeJy yllätti kaikki voittamalla yhtä tasapeliä lukuun ottamatta loput ottelunsa ja selviämällä A-nuorten SM-nousukarsintaan. Kaksiosaisen ottelun ensimmäisen osan Jymy voitti kotonaan maalein 3-1. Toisen ottelun loppuminuuteilla Jymy oli 1-2 -johdossa. Alkukaudesta loukkaantunut Tommi oli toipunut sen verran, että oli päässyt vaihtopenkille. Valmentaja päätti kiittää kuntoutuksensa sisukkaasti hoitanutta nuorukaista vaihtamalla tämän kentälle kauden viimeisessä ottelussa. Tommi oli pelannut ennen loukkaantumistaan Karin paikalla ja niinpä valmentaja otti Karin vaihtoon, eihän tämä mikään huippumies ollut. Seuraavien kymmenen minuutin ajan valmentaja puri kynsinauhansa verille asti. Ensin vastustaja tasoitti, sitten meni johtoon. Ja juuri varsinaisen peliajan päättyessä kahden maalin johtoon. Peli oli 2-4 ja kahden ottelun yhteistulos tasan. Vierasmaalisäännöllä Jymy oli menossa voittoon ja SM-sarjaan, mutta yksikin maali lisää kääntäisi tilanteen. Lisäaikaa erotuomari myönsi pari minuuttia. Jymyn onneksi se ei vastustajalle riittänyt.
Se oli Karin viimeinen virallinen ottelu. Seuraavalle kaudelle valmistautuessa hänen polvensa ristisiteet repesivät harjoituksissa. Koko kausi meni siinä. Sitten olikin abivuosi ja piti keskittyä kirjoituksiin. Eikä häntä haluttanut palata hajonneeseen joukkueeseen. A-juniorien SM-sarja oli ollut liian kova pala pikkukaupungin pojille. Rökäletappiot olivat seuranneet toistaan ja putoaminen varmistui jo varhaisessa vaiheessa. Suurin osa pelaajista tuli yli-ikäiseksi A-junnuihin ja siirtyi edustusjoukkueeseen tai kuka minnekin. Karia ei myöskään haluttanut rikkoa polveaan uudelleen tai saada muita vammoja. Oli selvää, että ammattilaista tai edes aikuisten divaripelaajaa hänestä ei tulisi.


Kari havahtui muistoistaan. KoPS painosti, mutta 1-1 seisoi sitkeästi tulostaululla. Ensimmäinen osaottelu oli päättynyt 0-0 -tasapeliin. Nykyinen tulos tarkoittaisi jatkamista kakkosdivarissa, mutta voitto pienen maalaispaikkakunnan sensaatiomaista nousua ykkösdivariin, valtakunnalliseen sarjaan ja puoliammattilaisten joukkoon.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Kari oli pyrkinyt ja päässyt oikeustieteelliseen. Tunnollinen ja ahkera nuorukainen oli opiskellut pääsykoekirjat huolella ja kun älliäkin oli ainakin jonkin verran, oikiksen ovet olivat auenneet ensi yrittämällä. Jalkapallolle ei ollut enää aikaa, sillä Kari opiskeli pikatahtia. Hän valmistui samana päivänä, kun täytti 22 vuotta. Armeijan jälkeen hän sai paikan arvostetusta asianajotoimistosta Helsingistä. Sarkanius & Rotellan oli keskisuuri, vanhalla maineellaan ratsastava firma. Vakioasiakaskunta oli ollut sama sitten sotien, firmoja ja yksityisiä. Kari sai vastuulleen lakiasioiden lisäksi konttorin nykyaikaistamisen. Vanhat osakkaat ja muut asianajajat eivät ymmärtäneet tietokoneista mitään, joten Kari sai vapaat kädet ja melkein yhtä vapaan budjetin. Muutamassa kuukaudessa kalkkeeripapereilla toimineesta firmasta tuli Suomen modernein. Nousukaudella uuden yrittäjät tarvitsivat lakiapua ja Sarkanius & Rotellan koki ennennäkemättömän kasvun. Sisimmässään Kari tunsi kuitenkin olonsa tyhjäksi. Lopulta hän istui alas ja kartoitti tulevaisuutensa vaihtoehdot. Firmassa pysymällä hänestä tulisi aikanaan osakas. Firmaa vaihtamalla samoin. Oman firman perustaminen oli toki yksi vaihtoehto ja hän oli varma, että pärjäisi siinäkin. Kaikki vaihtoehdot päätyisivät samaan lopputulemaan. Hänestä tulisi, jos nyt ei rikas niin ainakin varakas. Mutta hän olisi onneton. Karilla oli voimakas sisäinen oikeudentunto ja hän tiesi jo kokemuksesta, että laki ja oikeus eivät olleet sama asia. Hän päätyi toiseen vaihtoehtoon. Lain soveltamisen sijaan hän ryhtyisi valvomaan sitä.

- Terve. Heitäpä yksi makkara.
Kari nosti pihdeillä makkaran paperiin, Johanna otti rahan.
- Ajattelin että käväisen tässä ennen kuin ruuhka alkaa. Kyllä tästä vielä pelin näkee. Muistatkos minua?
Kari vilkaisi kaveria ja tunnisti Samin. Oli naapurikaupungista, virkatehtävissä oli tullut hyvänpäivän tutuksi. Hän muisti Samin joskus maininneen olevansa Koivulahdesta kotoisin. Siksi hän siis oli täällä.
- Muistanhan toki. Mitenkäs sillä Salmisella, siis teidän pomolla, menee?

Kari laittoi hakupaperit vetämään poliisikouluun. Ei hän ollut ensimmäinen lakimies, joka näin teki. Useimmilla poliisikouluun menijöillä oli jokin ammattitutkinto entuudestaan. Urasuunnitelma oli selvä: poliisityössä edettiin porras portaalta. Karin suunnitelmissa siinteli poliisipäällikön paikka jossain kohtuullisen kokoisessa kaupungissa ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua. Sitä ennen piti hakea kokemusta muualta. Valmistuttuaan Kari päätyi konstaapeliksi Koivulahden kuntaan.
Pienen ja syrjäisen maalaispaikkakunnan olisi luullut olevan rauhallinen. Pikkurötöksiä oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. Paikkakunnalle oli päässyt pesiytymään tekemisen puutteessa nuorisokulttuuri, jossa pärrättiin mopoilla pitkin raittia, notkuttiin kaduilla ja porukassahan tyhmyys tunnetusti tiivistyy. Huumeitakin oli kokeiltu. Itsekin vasta vuotta aiemmin Koivulahteen muuttanut päällikkö määräsi Karin nuorisopoliisiksi, ajatteli ilmeisesti että nuorena kaverina saisi paremmin kontaktia poikiin. Kari otti linjan, että näkyi paikalla ja liikkui etenkin perjantai-iltaisin raitilla. Hän osti itselleen moottoripyörän, mikä sai mopopojat kiinnostumaan uudesta poliisista. Kari keksi myös pojille toisen harrastuksen, minkä hän tiesi olevan jo liian myöhäistä tämän sukupolven kohdalla, mutta auttavan ehkä seuraavaa.
Tulokset näkyivät. Koivulahden rikosluvut putosivat selvästi. Positiivinen kierre johti asiasta toiseen, pikkurötöstelyjen vähennyttyä poliisilla riitti aikaa hoitaa muita tehtäviään paremmin ja tilanne parani paranemistaan. Kehitys huomattiin myös ylemmissä portaissa. Muutaman vuoden kuluttua poliisipäällikkö Salminen valittiin Vuoden Poliisiksi.
Valitettavasti hyvä maine ei riitä silloin kun budjettileikkauksia tehdään. Päättävissä elimissä todettiin, että Koivulahti on pieni ja nykyään rauhallinen paikkakunta, jolla oma poliisilaitos on tarpeeton. Vaihtoehdoiksi annettiin joko kenkää tai sitten siirtoa toiselle paikkakunnalle. Karin alkuperäiseen suunnitelmaan tämä olisi sopinutkin, mutta elämä tuskin koskaan sujuu suunnitelmien mukaan.


- Jaa Salminen. No, tuota... suoraan sanoen. Tilanne laitoksella on aika hankala. Hommat seisovat ja ihmissuhteet ovat sekaisin.
Kari pureskeli hetken aikaa kuulemaansa.
- Annas minä arvaan. Salminen on ihan kelvollinen mies pienen poliisilaitoksen pomoksi, mutta isommassa kaupungissa hän on kohonnut pätemättömyytensä tasolle.
- No sinnepäin... mutta minä menen nyt katsomaan pelin loppuun.

Käydessään Tampereella poliisikoulua Kari oli tutustunut Anuun. Suhde nuoren yliopisto-opiskelijan kanssa oli edennyt nopeasti. Valtteri syntyi molempien ollessa vielä opiskelijoita, avioliitto solmittiin pian sen jälkeen ja kohta Koivulahteen muutettua syntyi toinen poika Viljami. Nuori perhe hankki toista lasta odottaessaan oman talon. Asuntovelkaa oli rutosti, mutta he laskivat siitä kyllä selviävänsä. Karilla oli varma työpaikka, Anu oli vasta valmistunut ja menisi äitiysloman jälkeen töihin.
Äitiysloman päätyttyä Anu jäi hoitovapaalle, koska lama oli pahimmillaan. Selittämätön nuha alkoi vaivata. Tutkimuksissa 80-luvun talosta paljastui homevaurio. Harmillisesti myyjän vastuuaika oli juuri päättynyt. Kari ei siitä kantanut kaunaa, koska vika oli syvällä rakenteissa ja talon alkuperäinen rakentaja/omistaja oli jo Koivulahden hautausmaalla. Mutta hän ei halunnut riskeerata perheensä terveydellä. Vaikka hän itse olikin säästynyt, ei hometalossa asuminen tehnyt hyvää Anun astmalle. Pojista nyt puhumattakaan, lasten hyvinvoinnilla ei leikitty. Ratkaisut tehtiin nopeasti, talo myytiin remonttihaluiselle ostajalle selvästi halvemmalla kuin oli ostohinta ja hankittiin toinen. Velkaa piti taas ottaa lisää.
Anun hoitovapaa päättyi. Työnhausta ei tullut mitään. Kari ihmetteli joitakin kuukausia vaimon ponnettomuutta töiden etsimisessä, kunnes patisti tämän lääkäriin. Lääkäri diagnosoi masennuksen ja kirjoitti pari kuukautta sairaslomaa. Siitä eteenpäin Anu oli ollut työttömänä. Karin mielestä asia oli täysin selvä, Anulla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaikki oireet täsmäsivät, mutta olivat sen verran lieviä, että lääkärit eivät halunneet kirjoittaa diagnoosia. Joka tapauksessa töihin Anu ei kyennyt. Perhe kituutti Karin palkalla. Moottoripyörästä piti luopua, lomamatkat tehtiin mummolaan. Karin urasuunnitelmat kariutuivat. Oli selvää, että hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä muualle jatkamaan ylempiin tehtäviin. Vaimosta ei ollut huolehtimaan kahdesta vilkkaasta pojasta, jos työajat olisivat epäsäännölliset. Olivat ne kyllä nytkin, mutta onneksi Anun vanhemmat asuivat lähellä ja auttoivat tarvittaessa. Kari teki yövuoroa aina, kun mahdollista. Siten hän pystyi hoitamaan poikia päivisin. Kari sopeutui tilanteeseen. Ollaan sitten Koivulahdessa, katsotaan jos täältä avautuisi jokin vakanssi, hän ajatteli. Ei rahatilannekaan olisi sallinut talon hankintaa isommalta paikkakunnalta.
Sitten tuli poliisilaitoksen lakkautuspäätös.


Grillipisteeltä ei nähnyt muuta kuin vastustajan maalin ja vähän rangaistusaluetta. Kari oli huomannut pelin seisahtuneen ja näki osan muurista, kun erotuomari asetteli sitä paikoilleen. KoPS oli selvästi saanut vaparin aivan rangaistusalueen rajalta.

Muutettuaan Koivulahteen Kari oli huomannut, että paikallinen jalkapallojoukkue KoPS pelasi vitosdivaria. Juniorijoukkueita ei ollut, kerran kesässä pyöritettiin nappuloille futiskoulua. Kari sai oivalluksen. Jos pienellä paikkakunnalla tarjottaisiin lapsille harrastusmahdollisuuksia, ehkä osa pikkurötöksistä jäisi tekemättä. Hän meni tapaamaan seuran puheenjohtajaa. Palaverin jälkeen seuralla oli uusi vakanssi, junioripäällikkö. Kari kasvatti futiskoulutoiminnasta muutaman juniorijoukkueen ja muutaman vuoden KoPS:illa oli joukkueet kaikissa juniorisarjoissa. Edustusjoukkuekin oli piristynyt. Se nousi heti Karin tultua toimintaan mukaan takaisin nelosdivariin, josta oli kaksi vuotta aiemmin pudonnut. Muutaman vuoden kuluttua kutsui kolmosdivari ja omien juniorien alettua kohota edustusjoukkueeseen seura nousi kakkosdivariin ollen tason pienimmän paikkakunnan joukkue.
Tässä vaiheessa Kari oli jo luopunut juniorien valmentamisesta Anun sairastuttua. Hän saattoi tehdä sen turvallisin mielin, sillä seuraan oli rakennettu toimiva organisaatio, joka pyöri jo omalla voimallaan. Hän jättäytyi yleismieheksi, joka ei voinut sitoutua aikatauluihin, vaan teki töitä sen minkä pystyi. Lähes aina pojat kulkivat mukana, Valtteri pelasi jo nuoremmissa junioreissa ja Viljami pyöri isänsä jaloissa. Kari oli höveli mies eikä voinut kieltäytyä, kun hänelle ehdotettiin paikkaa seuran johtokunnassa. Yhden ehdon hän saneli: johtokunnan jokaisella jäsenellä oli jokin nimetty erityistehtävä ja elämäntilanteensa takia hänen työtehtävänsä oli oltava sellainen, että sen pystyi hoitamaan haluamanaan ajankohtana. Niinpä Karista tuli seuran talouspäällikkö, joka kotitöinään tarkisti että kuitit ovat kohdallaan, pelaajalisenssit maksettu ajoissa ja mitä nyt milloinkin tarvitsi. Lakimiehen koulutuksen ansiosta tehtävä sujui näppärästi.
Seuran nousu huomattiin Palloliitossa. Puheenjohtaja tutustui liiton napamiehiin ja eipä aikaakaan, kun hän kierteli ympäri Suomea luennoimassa "Koivulahden mallista", jolla pikkupaikkakunnalle rakennettiin menestyvä seura. Kari auttoi Powerpoint-esityksen tekemisessä.


Kari ei paikaltaan nähnyt laukausta. Hyppäävän puolustusmuurin ja sen ohi kaartavan pallon kyllä. Maalivahti heittäytyi oikeaan suuntaan, mutta laukaus oli täydellisen onnekas hipaisten sekä tolppaa että ylärimaa ennen verkkoon uppoamistaan. Yleisö räjähti huutoon. KoPS johti 2-1 ja peliaika oli parin minuutin lisäaikaa vaille loppu. Nousu ykkösdivariin oli nyt todella lähellä.

Poliisilaitoksen lakkauttamisesta oli nyt kulunut jo seitsemän vuotta. Kari kiitteli onneaan, että oli tutustunut futispiireissä paikallisen sellutehtaan johtajaan. Luovuttaessaan virkamerkkinsä hänellä oli jo seuraava työpaikka valmiina. Titteli oli konttoripäällikkö, mutta käytännössä hän päätyi pyörittämään koko tehtaan henkilöstöhallintoa. Tehtaan apulaisjohtaja oli sairastunut syöpään ja hänen tehtävänsä oli jaettu johtoportaan kesken. Henkilöstöjohtaminen ja ennen kaikkea uusien työntekijöiden rekrytointi oli langennut Karille. Hän koki olevansa todella onnekas, sillä tämä oli työn se puoli, josta hän eniten piti ja jossa koki olevansa parhaimmillaan. Vaikka se kattoikin alle puolet hänen toimenkuvastaan. Työ poliisina ja jalkapalloseuran pyörittäminen olivat opettaneet hänet arvioimaan, ketkä tulisivat parhaiten keskenään toimeen ja kenet kannatti valita millekin paikalle. Seuran nykyinen junioripäällikkö oli kerran Karille todennut, että hän oli seuran ainoa toimija, joka ei ollut riidoissa kenenkään kanssa. Kari oli joskus miettinyt, että se johtui luultavasti siitä, että hän oli sosiaalinen erakko. Hänellä ei ollut ystäviä, ei oikeastaan kavereitakaan, vaan hän viihtyi yksin ja perheensä kanssa. Toisaalta hän sosiaaliseen tilanteeseen joutuessaan oli siellä kuin kala vedessä.
Sellutehdas oli jo automatisoitu Karin tullessa töihin eli työvoiman ulos saneeraamista hän ei joutunut enää kokemaan. Päinvastoin. Menestyvään tehtaaseen päätettiin parin vuoden kuluttua rakentaa uusi yksikkö. Kari päätyi rekrytoimaan sekä rakennusurakoitsijat että uuden työvoiman johtoporrasta vaille kokonaisuudessaan. Uusi tehdas valmistui puoli vuotta aikataulun edellä ja ylitti käynnistämisen jälkeen sekä laadussa että määrässä suunnitellut tavoitteet.
Kasvun myötä Karin toimenkuva muuttui. Koska henkilöstömäärä oli kaksinkertaistunut, tehtaalle päätettiin palkata uusi henkilöstöpäällikkö. Kari kävi puhumassa uudelle toimitusjohtajalle ja pyysi tehtävää. Toimitusjohtaja sanoi harkitsevansa asiaa. Pari viikkoa myöhemmin hän vinkkasi Karin sivummalle ja sanoi, että oli päättänyt, että tämä on lakimiehen koulutuksensa takia parempi konttoripäällikkönä. Henkilöstöpäälliköksi palkattiin psykologian tohtori.
Kari uskoi tietävänsä, mistä valinta johtui. Uusi johtaja halusi, että osastopäällikkötaso kokoontui vapaamuotoisiin saunailtoihin tai muihin vastaaviin tapaamisiin "yhteishengen vahvistamiseksi". Kari ymmärsi johtajan ajatuksen ja arvosti sitä, että tämä itsekin oli useimmiten paikalla. Johtaja taas ei pitänyt siitä, että Kari jätti useimmiten nämä väliin. Hänellä oli siihen syynsä, mutta ei hän niitä mainostanut.


Erotuomari vihelsi pilliinsä ja yleisö riemuitsi. Vain viisitoista vuotta aiemmin vitosdivaria tahkonnut Koivulahden Palloseura, pikkupaikkakunnan joukkue, pelaisi seuraavalla kaudella ykkösessä, koko valtakunnan kattavalla sarjatasolla.

Kari oli ylpeä pojistaan. Molemmat pärjäsivät koulussa loistavasti ja nuorempi, Viljami, oli jalkapallossakin selvästi lahjakas. Valtterikin pelasi jo B-junnuissa, mutta tuskin koskaan nousisi edustusjoukkueen tasolle. Sen sijaan hän veti nappuloiden futiskoulua ja osoitti huomattavia lahjoja valmentamiseen. Ja sitten oli vielä se kolmas lapsi.
Veera oli saanut alkunsa yllättäen. Kolmannen lapsen hankinta ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta Anun tultua raskaaksi aborttia ei edes harkittu. Kari laskeskeli mielessään, että pojat olisivat tarpeeksi isoja pärjätäkseen jo enimmäkseen itse. Ja ehkä nuoremman sisaruksen saaminen kasvattaisi heitä entisestään vastuuseen. Kuten oli käynytkin. Sen sijaan Karin toinen salainen haave ei Veeran synnyttyä käynyt toteen. Anu ei parantunut masennuksestaan ja Veerasta huolehtiminen jäi syntymästä alkaen pääosin Karin kontolle. Appivanhemmatkin alkoivat olla sen verran iäkkäitä, että vaippaikäisen hoitaminen oli hankalaa. Nyt tyttö oli kyllä jo nelivuotias ja tälläkin hetkellä mummun ja vaarin luona. Pojat olivat jossakin yleisön joukossa juhlimassa.


Kari käänteli makkaroita, etteivät ne palaisi. Turhaa se kyllä oli, grilli oli jo pienellä liekillä vain ylläpitämässä lämpöä. Ehkä vielä muutama makkara menisi kaupaksi, loput söisi talkooväki. Kari auttaisi vielä grillin purkamisessa ja katsoisi, että muutkin paikat ovat kunnossa. Tänään olisi illalla voitonjuhlat, mutta niihin hän ei pääsisi. Se ei ollut hänen paikkansa. Hän oli vain näkymätön taustavoima. Ylpeä seuran saavutuksista, mutta hänellä oli muitakin velvollisuuksia. Veera piti hakea mummolasta. Pojat olivat pyörillä liikkeellä ja tulisivat omia aikojaan kotiin. Tänään on juhlapäivä, hän paistaisi iltapalaksi räiskäleitä, joita he söisivät hillon ja jäätelön kanssa. Tarvikkeet Kari oli ostanut jo aiemmin, tietäen että harvinaista herkkua syötäisiin joko voitonriemusta tai lohduksi tappiosta. Mielessä välähti, että Anu oli suunnitellut yksin kotona ollessaan imuroivansa. Toivottavasti oli jaksanut.

Tehtaalla oli alkanut mennä huonommin. Konttorissa sitä ei huomannut, mutta konttori ei ole tehtaan ydin. Ilmapiiri työntekijöiden keskuudessa oli tulehtunut. Luottamusmies sai erinäisiä valituksia johdon mielivaltaisesta toiminnasta. Muutamat tutut työntekijät pitivät Karin ajan tasalla tehtaan tilanteesta. Kari yritti heitäkin rauhoitella, muistutti vaikeasta tilanteesta ja johdon kovista paineista. Joskus tämä auttoikin, mutta toki Kari tiesi johdossakin olevan vikaa. Työntekijöistä ei välitetty tarpeeksi. Oman tonttinsa Kari yritti hoitaa parhaansa mukaan eikä konttorin toiminnasta ollut valituksia kuulunutkaan kummaltakaan taholta.

Kari hymähti itsekseen. Loppujen lopuksi, onko tämä niin huono elämä? Asiat eivät menneet kuten olin toivonut ja suunnitellut, mutta onhan tässä pärjätty. Lapset menestyvät, töissä ja harrastuksissa olen pärjännyt aina hyvin, taloudellisesti tullaan jotenkuten toimeen, rakastan yhä vaimoani vaikka vaikeaa se joskus on.
Jostain Karin mieleen juolahti hänen isänsä kertomus, jota Kari oli usein vaikeina hetkinä miettinyt. Isä oli ollut jo melko iäkäs Karin syntyessä, entinen rintamamies. Hän oli kertonut, kuinka nuorena poikana oli ollut viimeisen sotakesän torjuntataisteluissa läpimurron aikana pahasti kärsineessä rykmentissä. Kun joukko oli koottu takalinjoilla jälleen kasaan, divisioonan uusi komentaja oli pitänyt miehille puheen. Kari ei muistanut tarkkoja sanoja, vaikka oli ne myöhemmin jostain lukenut. Komentaja oli todennut jotain siihen suuntaan, että tämä on viimeinen puolustuslinja, tästä ei enää peräännytä, koska seuraavassa linjassa ovat Suomen naiset ja lapset. Hän oli jatkanut, että oli itse tullut tänne kuolemaan. Ja jos joku tästä pakenee, hän on siellä pysäyttämässä, se on "minun osani ja arpani".
Sanat "osani ja arpani" olivat painuneet Karin mieleen. Hän ajatteli omaa elämäänsä niiden kautta. Hän epäili sanojen olevan Raamatusta, mutta ei ollut löytänyt niitä sieltä kerran etsittyään. Väliäkö loppujen lopuksi sillä on. Fiksusti sanottu joka tapauksessa. Tämä elämä on ollut minun osani ja arpani, hän ajatteli kytkiessään grillin kaasuhanan kiinni.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

20 perhettä


Jokin aika sitten sattui hyllystäni kouraan Pentti Lainelan kirja Tasavallan vahtimestari. Kirjoittaja oli sen vuonna 1978 julkaistessaan jäänyt eläkkeelle eduskunnan ylivahtimestarin virasta ja työskennellyt eduskunnan vahtimestarina neljäkymmentä vuotta. Eduskunnan silloisen toiminnan taustoja erinomaisesti valottavassa kirjassa on luku, jossa Lainela käsittelee kansanedustajien sukulaisuussuhteita. Niitä oli listattu joitakin kymmeniä. Olin lukenut kirjan viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten ja nyt uudelleen lukiessani tuli mieleen, että Lainelan listan voisi päivittää. Googlettamalla löytyi eduskunnan omilta sivuilta vastaava, osin täydennetty lista, joka oli kuitenkin puutteellinen ja sisälsi pari virhettä.

Ei auttanut muuta kuin ryhtyä perkaamaan läpi kaikki 2605 kansanedustajina vuodesta 1907 alkaen istunutta Wikipedian listasta. Tarvittaessa henkilötietojen selvittämisessä piti kaivella netin syövereitä ja Kuka kukin on -kirjoja eri vuosikymmeniltä.
Jos olisin etukäteen tiennyt, millainen savotta edessä on, en olisi siihen ryhtynyt. (En aloittaessani ollut tietoinen siitä, että kansanedustajia on todellakin ollut noin 2605 ja jokaisen Wikipedia-artikkeli piti silmäillä läpi.) Tuumasin kuitenkin, että "akka tieltä kääntyköhön" ja painelin loppuun asti.
En olisi uskonut, millainen määrä sukulaisuussuhteita löytyy. Laulun "20 perhettä" ei riitä alkuunkaan, politiikassa perheitä on enemmän kuin talouselämässä. Rajasin suhteet suoraan alenevaan polveen tai sisaruksiin ynnä appivanhemmuuteen. Veljen- ja sisarenpoikia ja -tyttäriä, serkuista puhumattakaan ei otettu listoille. Joitakin tällaisia tapauksia on kuitenkin mainittu olemassaolevan läheisemmän sukulaisuussuhteen yhteydessä, esimerkiksi jos edustajina on ollut kaksi veljestä, on saatettu mainita myös edustajana ollut kolmannen veljeksen poika.

"Nepotismi" ei tietenkään rajoitu kansanedustajiin. Vastaan tuli pilvin pimein tapauksia, joissa kansanedustajan lähisukulainen on ollut ministerinä, mutta ei koskaan kansanedustajana. Esimerkiksi Tellervo Koivisto oli kansanedustajana 1972-1975, vaikka Mauno Koivisto ei koskaan ollut. Näitä ei ole mainittu, paitsi joissakin esimerkkitapauksissa jotka ovat jo kansanedustajien sukulaisuussuhteen takia listalla. Näin siis ministeritasolla, puhumattakaan puoluesihteereistä, kunnanvaltuutetuista, ehdokkaana olleista, erityisavustajista ynnä muista.

Edustajuus tuntuu todellakin periytyvän. Toisaalta niin periytyy jossain määrin lahjakkuus ja sosiaalisuus, joiden luulisi olevan suotavia ominaisuuksia politiikassa. Samoin moni kasvaa politiikkaan pienestä pitäen, aivan kuin lääkäriperheen lapsista tulee usein lääkäreitä. Onko kyse sitten nepotismista vai ei, on vaikea sanoa. Tunnettu nimi auttanee äänestäjien suosion saavuttamisessa, samoin se jos sattuu perimään vanhempansa vaaliorganisaation. Esimerkiksi vuoden 1990 jälkeen eduskuntapaikasta on luopunut kuusi isää, joiden tytär on ollut sittemmin kansanedustajana. Viisi kuudesta tyttärestä on tullut valituksi samasta vaalipiiristä kuin isänsä samoissa vaaleissa, joissa isä on luopunut kansanedustajuudesta.

Sukulaisuussuhteet on niputettu tiettyjen täsmällisten otsikoiden alle. Esimerkiksi "isä ja poika" -otsikon alta eivät löydy kaikki isä-poika -parit. Mikäli samaa sukua on istunut kolmaskin sukupolvi, tämä on niputettu otsikon "isä, poika ja pojanpoika" alle. Sen sijaan "isä ja poika" -otsikon alta löytyvät tapaukset, joissa on ollut isä ja kaksi poikaa, koska sukulaisuussuhde on sama. Nämä kaksi poikaa taas eivät löydy "veljekset" -otsikon alta, koska jokainen henkilö mainitaan vain kerran. Täydellinen listaus sukulaisuussuhteiden lukumäärästä on alla sillä periaatteella, että "veli" (tai vastaava sukulaisuusnimitys) tarkoittaa henkilöä, joka on ollut jonkun eduskunnassa olleen veli (tai vastaava sukulainen):

Isä: 63
Äiti: 6
Isoisä: 7
Isoäiti: 2
Isoisoisä: 7
Isoisoäiti: 0
Poika: 48
Tytär: 25
Veli: 71
Sisko: 19
Appiukko: 9
Anoppi: 1
Vävy: 5
Miniä: 3
Aviopari: 38 (aviopuolisoita on yhteensä 75, koska yksi kansanedustaja on ollut naimisissa kahden muun kansanedustajan kanssa)

En vastaa näiden lukujen täsmällisyydestä, mutta ne ovat melko tarkkoja. Tämän jutun lopussa on vielä kaksi koostetilastoa, joista näkee missä puolueissa sukulaisuussuhteita on ollut eniten ja missä eduskuntavaaleissa on päästy eniten läpi "nepotismilla". Näihin pätee sama vastuuvapauslauseke eli niissä saattaa olla pientä huojuntaa, mutta melko tarkkoja lukujen pitäisi olla. Otan mielelläni vastaan lisäyksiä ja korjauksia nimiin, olen varma että tässä listassa on varmasti huolellisesta tiedonlouhinnasta huolimatta ainakin puutteita. Tilastoja en ryhdy enää täydentämään ja korjailemaan, koska ne ovat tietyissä tilanteissa joka tapauksessa hieman tulkinnanvaraisia.


Isä ja poika
35 tapausta, isiä 35 ja poikia 36, koska yhdellä on ollut kaksi poikaa edustajina. Näiden lisäksi muissa listoissa kuusi isä-poika -paria eli isä-poika -parejea yhteensä 42.

Eero Erkko, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1907-1919
Eljas Erkko, edistyspuolue, 1933-1936

Heikki Kiiskinen, maalaisliitto, 1907-1908
Pentti Kiiskinen, maalaisliitto, 1938-1939

Johan Storbjörk, RKP, 1907-1917
Johannes Storbjörk, RKP, 1917-1917

Edvard Helle, SDP, 1907-1908, 1909-1910, 1919-1921
Veikko Helle, SDP, 1951-1983

Juho Erkki Antila, suomalaiset/kokoomus, 1907-1910, 1917-1919
Yrjö Antila, kokoomus, 1945-1951

Pekka Ahmavaara, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1907-1917, 1917-1919
Arvi Ahmavaara, kokoomus, 1929-1930, 1945-1954

P.E. Svinhufvud, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1907-1917, 1930-1931
Veikko Svinhufvud, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1966

Antti Tuomikoski, suomalaiset, 1908-1909
Samuli Tuomikoski, kokoomus, 1929-1933

Viktor von Born, RKP, 1910-1914
Ernst von Born, RKP, 1919-1954

Eemil Linna, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1913-1930
Antti Linna, kansanpuolue/LKP, 1962-1966

Kalle Suosalo, SDP, 1917-1917
Vilho Suosalo, SKDL, 1962-1966

Jalmari Linna, SDP, 1919-1922, 1927-1945, 1949-1951
Ilmari Linna, SDP, 1962-1970

Hannes Ryömä, SDP, 1919-1939
Mauri Ryömä, SDP/SKDL, 1936-1937, 1945-1958
Molemmat kuolivat kesken edustajakautensa. Kansanedustaja Erkki Ryömä oli Hannes Ryömän veljenpoika.

Karl Laurén, RKP, 1919-1922, 1924-1927, 1929-1930, 1936-1939
Per Laurén, RKP, 1962-1966

Hjalmar J. Procopé, RKP, 1919-1922, 1924-1926
Victor Procopé, RKP, 1958-1962, 1966-1975

Vihtori Vesterinen, maalaisliitto, 1919-1951
Paavo Vesterinen, keskustapuolue, 1975-1987

Juho Kankkunen, maalaisliitto, 1922-1924
Pekka Kankkunen, maalaisliitto, 1927-1929

Jaakko Liedes, STPV, 1924-1930
Pentti Liedes, SKDL, 1954-1966, 1970-1983, 1983-1985
Pojan edustajaurassa oli lyhyt katkos 1983, kun hän jäi vaaleissa niukasti eduskuntapaikasta (Wikipedian mukaan viiden äänen päähän, MMM 1985 sanoo kahden äänen). Oikeuden päätöksellä äänet laskettiin uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, jolloin paikan saanut Heikki Mustonen putosi eduskunnasta (MMM 1985:n mukaan yhdellä äänellä). Mustonen nousi takaisin eduskuntaan Liedeksen kuoltua kesken vaalikauden.

Mauritz Rosenberg, STPV, 1924-1930
Gösta Rosenberg, SKDL, 1945-1966
Isä-Mauritz siirtyi 1933 Neuvostoliittoon, jossa kumma kyllä selvisi Stalinin puhdistuksissa ehjin nahoin, oli mukana Terijoen hallituksessa ja kuoli Moskovassa 1941.

Eino Aaltio, maalaisliitto, 1929-1929
Sampsa Aaltio, kokoomus, 1979-1987
Isä oli kansanedustajana vain puoli vuotta noustuaan eduskuntaan varasijalta.

Urho Kekkonen, maalaisliitto, 1936-1956
Matti Kekkonen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1970

Rolf B. Berner, edistyspuolue, 1945-1951
Arne Berner, LKP, 1966-1971

Eero Kivelä, kokoomus, 1945-1948
Pekka Kivelä, kokoomus, 1993-1995

Veikko Vennamo, maalaisliitto/SMP, 1945-1962, 1966-1987
Pekka Vennamo, SMP, 1972-1975, 1979-1989
Ensimmäinen isä-poika -pari, joka oli yhtä aikaa eduskunnassa.

Juho Tenhiälä, kansanpuolue/LKP/keskustapuolue, 1951-1970
Hannu Tenhiälä, keskustapuolue, 1975-1992

Arvo Pentti, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1970
Klaus Pentti, keskustapuolue, 2003-2011

Aaro Lintilä, keskustapuolue, 1962-1972
Mika Lintilä, keskustapuolue, 1999-

Ragnar Granvik, RKP, 1966-1978
Nils-Anders Granvik, RKP, 1999-2007

Pentti Mäki-Hakola, kokoomus, 1966-1995
Pertti Mäki-Hakola, kokoomus, 1999-2003

Erkki Häkämies, kokoomus, 1970-1979
Kari Häkämies, kokoomus, 1987-1998
Jyri Häkämies, kokoomus, 1999-2012

Jouni Mykkänen, kokoomus, 1970-1974
Kai Mykkänen, kokoomus, 2015-

Ole Norrback, RKP, 1979-1987, 1991-1999
Anders Norrback, RKP, 2019-

Jouko Skinnari, SDP, 1980-2015
Ville Skinnari, SDP, 2015-
Kun isä jäi pois, poika valittiin tilalle samasta vaalipiiristä.

Jyrki Yrttiaho, vasemmistoliitto, 2007-2015
Johannes Yrttiaho, vasemmistoliitto, 2019-


Isä, kaksi poikaa ja pojanpoika
Yksi tapaus.

Wilhelmi Malmivaara, suomalaiset/kokoomus, 1907-1920
Arvi Malmivaara, IKL, 1935-1939
Väinö Malmivaara, kokoomus, 1927-1930
Tatu Malmivaara, kokoomus, 1945-1948
Arvi ja Väinö olivat Wilhelmin poikia, Tatu oli Väinön poika.


Isä, poika ja pojantytär
Kaksi tapausta. Yhdessä edellisen kanssa nämä kolme ovat eduskunnan ainoat kolmessa suoraan alenevassa polvessa olleet tapaukset.

Elias Käkelä, SDP, 1914-1917
Valto Käkelä, SDP, 1945-1972
Anneli Kiljunen, SDP, 2003-

Rafael Paasio, SDP, 1948-1975
Pertti Paasio, SDP, 1975-1979, 1982-1996
Heli Paasio, SDP, 1999-2015


Isä, poika ja pojantyttärenpoika
Yksi tapaus.

Matti Lahtela, maalaisliitto, 1930-1958
Olavi Lahtela, maalaisliitto/keskustapuolue, 1958-1968
Mikael Jungner, SDP, 2011-2015
Kun isä-Matti luopui eduskuntapaikastaan, poika-Olavi valittiin tilalle samasta vaalipiiristä. Olavi Lahtela kuoli sairaskohtaukseen eduskunnassa kesken puheensa lääkärikansanedustajien antamasta ensiavusta. Mikael Jungner on Olavi Lahtelan tyttärenpoika.


Isä, poika ja miniä
Yksi tapaus.

Matti Paasivuori, SDP, 1907-1936
Arvo Paasivuori, SDP, 1945-1948
Tyyne Paasivuori, SDP, 1954-1958, 1962-1974


Aviopuolisot ja poika
Kaksi tapausta.

Onni Hallsten, suomalaiset, 1908-1910, 1911-1917
Ilmi Hallsten, kokoomus, 1919-1922
R.G. Kallia, IKL, 1939-1944

Eino Kilpi, SDP/SKDL, 1930-1933, 1948-1962
Sylvi-Kyllikki Kilpi, SDP/SKDL, 1934-1958
Kalevi Kilpi, SKDL, 1962-1966
Vaimo loikkasi SKDL:ään 1946 ja miehelle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin tulla perässä seuraavana vuonna.


Isä ja tytär
13 paria. Näiden lisäksi seitsemän isää ja kahdeksan tytärtä muissa listauksissa eli yhteensä 21 isä-tytär -paria.

Severi Kurkinen, SDP, 1910-1917
Armi Hosia, kansanpuolue, 1954-1966

Levi Jern, RKP, 1922-1954
Elly Sigfrids, RKP, 1970-1979

Jussi Annala, maalaisliitto, 1930-1939, 1945-1951
Saara Mikkola, kokoomus, 1975-1987

Arvi Ikonen, maalaisliitto, 1950-1957
Tuula Kuittinen, keskustapuolue, 1991-1995

Arvo Sainio, SMP/SKYP, 1972-1975
Kike Elomaa, perussuomalaiset/siniset, 2011-
Arvo Sainio siirtyi SMP:n eduskuntaryhmän hajotessa SKYP:iin, sitten takaisin SMP:hen ja vielä kerran uudelleen SKYP:iin. Loikkiminen on mahdollisesti perinnöllinen ominaisuus, koska tytär siirtyi perussuomalaisten hajotessa viikoksi sinisiin ja sitten takaisin perussuomalaisiin.

Mikko Vainio, SMP, 1970-1975, 1983-1987
Anne Louhelainen, perussuomalaiset/siniset, 2011-2019

Heikki Perho, kokoomus, 1975-1991
Maija Perho, kokoomus, 1991-2007
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Kristian Gestrin, RKP, 1962-1979
Christina Gestrin, RKP, 2000-2015

Kari Urpilainen, SDP, 1983-1995, 1999-2003
Jutta Urpilainen, SDP, 2003-2019
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Armas Komi, keskustapuolue, 1991-1999
Katri Komi, keskustapuolue, 1999-2015
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Juhani Sjöblom, kokoomus, 1997-2007
Ruut Sjöblom, kokoomus, 2019-

Eero Heinäluoma, SDP, 2003-2019
Eveliina Heinäluoma, SDP, 2019-
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.

Timo Kalli, keskustapuolue, 1991-2019
Eeva Kalli, keskustapuolue, 2019-
Isän vaalipiirin edustajapaikka periytyi tyttärelle.


Isä, tytär ja vävy
Kolme tapausta.

Kalle Kustaa Pykälä, maalaisliitto, 1907-1915
Bertta Leppälä, maalaisliitto, 1917-1921
Juhani Leppälä, maalaisliitto, 1907-1908, 1917-1922, 1927-1951
Leppälät solmivat avioliiton 1919 ollessaan molemmat kansanedustajina.

Otto Wille Kuusinen, SDP, 1908-1910
Hertta Kuusinen, SKDL, 1945-1972
Yrjö Leino, SKDL, 1945-1951
Poliittisesti korkeimmalle isä-Otto nousi Neuvostoliitossa, jossa hän oli NKP:n keskuskomitean jäsen ja myös Terijoen nukkehallituksen pääministeri.
Hertta ja Yrjö menivät naimisiin 1945, mutta kelpo kommunisteina kehittivät keskinäisen linjariidan ja erosivat 1950.

Edwin Linkomies, kokoomus, 1933-1945
Sinikka Linkomies-Pohjala, kokoomus, 1970-1983
Toivo T. Pohjala, kokoomus, 1975-1987
Sinikka Linkomies ja Toivo T. Pohjala avioituivat 1983. Ei ole tiedossa tapahtuiko tämä vaimon ollessa vielä kansanedustaja.


Isä, tyttäret ja tyttären appiukko
Yksi tapaus.

Kyösti Kallio, maalaisliitto, 1907-1937
Filip Saalasti, maalaisliitto, 1910-1917
Kerttu Saalasti, maalaisliitto/keskustapuolue, 1948-1962, 1966-1970
Katri Kaarlonen, keskustapuolue, 1966-1972
Kerttu ja Katri olivat presidentti Kallion tyttäret. Filip Saalasti oli vuodesta 1936 lähtien Kerttu Saalastin appiukko.


Isä, tytär, vävy, tämän veli, veljen tytär ja tämän pojantytär ex-miehineen ja ex-miehen ex-vaimo
Yksi tapaus (olisikin hämmästyttävää jos löytyisi toinen samanlainen sekamelskayhdistelmä).

Kaarle Ojanen, suomalaiset, 1910-1911
Pentti Hiidenheimo, suomalaiset, 1914-1917
Elli Hiidenheimo, kokoomus, 1917-1922, 1924-1927
Artturi Hiidenheimo, kokoomus, 1919-1927
Saara Forsius, kokoomus, 1954-1972
Merikukka Forsius, vihreät/kokoomus, 1999-2011
Leena Harkimo, kokoomus, 1999-2015
Hjallis Harkimo, kokoomus/Liike Nyt, 2015-
Kaarlo Ojanen oli Ellin isä. Aviopari oli Elli ja Artturi, Pentti oli Artturin veli. Saara oli Artturin tytär ensimmäisestä avioliitosta Fanny Hiidenheimon kanssa. Saara Forsius sai nosteen vaaleissa läpimenoon hänen kieltäydyttyään avaamasta kassaholvia pankkiryöstäjälle. Merikukka on Saaran pojantytär, joka oli kansanedustajana ollessaan naimisissa Hjallis Harkimon kanssa 2004-2005. Leena Harkimo oli Hjalliksen kanssa naimisissa vuoteen 2003 asti. Hjallis Harkimolla oli siis samaan aikaan kaksi ex-vaimoa eduskunnassa, joten hän ymmärrettävästi pysyi sieltä poissa kunnes exät olivat pudonneet.


Äiti ja poika
Kolme tapausta, näiden lisäksi kaksi muissa listauksissa eli viisi äiti-poika -paria.

Eveliina Ala-Kulju, suomalaiset/kokoomus, 1907-1910, 1914-1919
Reino Ala-Kulju, IKL/kokoomus, 1933-1939, 1952-1954, 1959-1966

Anna Haapasalo, SDP, 1919-1922
K.F. Haapasalo, SDP, 1951-1975

Vuokko Rehn, keskustapuolue, 1995-1999
Olli Rehn, keskustapuolue, 1991-1995, 2015-2017
Rehnit tekivät sukupolvenvaihdoksen 1995, kun poika lähti europarlamenttiin ja äiti valittiin samasta vaalipiiristä kansanedustajaksi.


Äiti ja tytär
Yksi tapaus. Ei muissakaan listauksissa äiti-tytär -pareja eli tämä on ainoa laatuaan.

Elisabeth Rehn, RKP, 1979-1995
Veronica Rehn-Kivi, RKP, 2016-


Isoisä ja tyttärentytär

Vilho Kivioja, maalaisliitto, 1929-1945
Anna-Maja Henriksson, RKP, 2007-


Veljekset ja toisen tyttärenpoika

Heikki Ritavuori, edistyspuolue, 1914-1917, 1919-1922
Eero Rydman, edistyspuolue, 1927-1929, 1933-1936
Pekka Tarjanne, LKP, 1970-1977
Sisäministeri Ritavuori murhattiin itsenäisen Suomen historian toistaiseksi ainoassa kiistattomasti poliittisessa murhassa 14.2.1922. Pekka Tarjanne oli hänen tyttärenpoikansa.


Aviopuolisot ja tyttärenpoika, tämän isänisä ja aviomiehen veli

Sulo Wuolijoki, SDP, 1907-1914
Wäinö Wuolijoki, SDP, 1907-1909, 1919-1921, 1922-1926
W.W. Tuomioja, edistyspuolue, 1924-1929, 1930-1931
Hella Wuolijoki, SKDL, 1946-1947
Erkki Tuomioja, SDP, 1970-1979, 1991-
Siis: Sulo ja virolaissyntyinen Hella olivat aviopari 1908-1923. Heidän tyttärensä Vappu meni naimisiin myöhemmin pääministerinä olleen Sakari Tuomiojan kanssa, joka ei kuitenkaan koskaan ollut kansanedustaja, toisin kuin isänsä W.W. Heidän poikansa on Erkki. Wäinö oli Sulon veli.


Isoisoisä ja pojanpojantytär

Evert Eloranta, SDP, 1908-1918
Eeva-Johanna Eloranta, SDP, 2011-

P. V. Heikkinen, maalaisliitto, 1919-1921, 1924-1940
Hannakaisa Heikkinen, keskustapuolue, 2007-2011, 2015-
Ei ole varmaa tietoa, onko kyseessä nimenomaan isänisänisä, mutta sukunimistä päätellen on.

Manu Kontula, SDP, 1924-1927
Anna Kontula, vasemmistoliitto, 2011-


Isoisoisä ja tyttärenpojanpoika

Samuli Simula, maalaisliitto, 1945-1951
Vilhelm Junnila, perussuomalaiset, 2019-


Isoisoisä ja tyttärenpojantytär

Juho Ylikorpi, suomalaiset, 1907-1908
Outi Alanko-Kahiluoto, vihreät, 2007-
Aivan varmaa ei ole, mutta Ylikorven Wikipedia-artikkelin sukunimistä päättelin kyseessä olevan tyttärenpojantytär eikä tyttärentyttärentytär.


Sisarustapaukset yksityiskohtaisesti jaotellen:
Veljespareja 30 (joista kaksi velipuoliparia)
Kolmen veljeksen sarjoja 2
Veli ja sisko 5
Siskospareja 4 (joista yhdet kaksoset)
Kolme veljeä ja sisko 1


Veljekset

G.G. Rosenqvist, RKP, 1907-1919
Vilhelm Rosenqvist, RKP, 1907-1909

Nestori Valavaara, SDP, 1907-1917
Iisakki Valavaara, SDP, 1919-1920
Iisakki oli neljä vuotta vanhempi, vaikka tulikin eduskuntaan vasta veljensä edustajauran jälkeen.

Juho Tulikoura, suomalaiset/maalaisliitto, 1907-1914
Aleksanteri Koskenheimo, kokoomus, 1930-1933
Veljesten alkuperäinen sukunimi oli Brandstacka.

Juho Komu, SDP, 1907-1917, 1917-1918
Yrjö Komu, SDP, 1917-1917, 1922-1927
Veljekset eivät istuneet yhtä aikaa eduskunnassa, koska vanhempi veli ei ollut lyhimmän aikaa eli vain muutaman kuukauden vuonna 1917 istuneen eduskunnan jäsen, mitä taas nuorempi oli. Seuraavissa vaaleissa Juho palasi eduskuntaan ja Yrjö putosi palatakseen 1922. Vapaussodan jälkeen vanhempi veli siirtyi Neuvosto-Venäjälle, jossa kuoli 1928.

William Koskelin, nuorsuomalaiset, 1907-1909, 1910-1911, 1917-1917
Artturi Koskenkaiku, SDP, 1919-1922, 1929-1930
Nuorempi veli suomensi nimensä.

Emil Perttilä, SDP, 1907-1908
Valfrid Perttilä, SDP, 1907-1909, 1910-1914
Perttilät olivat velipuolia. Emil siirtyi Yhdysvaltoihin, Valfrid Neuvosto-Venäjälle.

Artturi H. Virkkunen, suomalaiset, 1907-1909, 1910-1911, 1914-1917, 1917-1922
Paavo Virkkunen, kokoomus, 1914-1936, 1939-1945

Juho Lautasalo, SDP, 1908-1918
Oskari Salonen, SDP, 1933-1934
Veljeksillä oli 19 vuoden ikäero. Eri sukunimestä huolimatta heillä oli samat vanhemmat; tuohon aikaan Länsi-Suomessa sukunimet eivät olleet vielä useinkaan vakiintuneet.

Julius Saraste, suomalaiset, 1908-1909
Bruno Sarlin, edistyspuolue, 1919-1920, 1930-1936, 1945-1948
Velipuolilla oli 21 vuoden ikäero. Vanhempi veljes suomensi nimensä.

Nestori Aronen, SDP, 1909-1918
Toivo Aronen, SSTP, 1922-1923

Oskari Lahdensuo, maalaisliitto, 1910-1919
Jalo Lahdensuo, maalaisliitto, 1921-1928

Pekka Paavolainen, nuorsuomalaiset/kokoomus, 1914-1919
Erkki Paavolainen, kokoomus, 1924-1927, 1929-1933, 1936-1951
Veljeksillä oli 22 vuoden ikäero.

Antti Tulenheimo, suomalaiset/kokoomus, 1914-1917, 1922-1924, 1930-1933
Eino Tulenheimo, kokoomus, 1922-1927

Lauri Kuoppamäki, maalaisliitto, 1917-1917
Wäinö Mäkinen, maalaisliitto, 1922-1924
Eero Mäkinen, kokoomus, 1945-1951
Vanhin veljes oli muuttanut sukunimensä Kuoppamäeksi.

Rafael Erich, kokoomus, 1919-1924
Mikko Erich, kokoomus/SDP, 1919-1922, 1930-1933, 1939-1945

Antti Meriläinen, SDP, 1919-1922, 1930-1939
Matti Meriläinen, SKDL, 1945-1954, 1958-1962

Aarno Pesonen, maalaisliitto, 1919-1924
Yrjö Pesonen, maalaisliitto, 1919-1922

Olli Hirvensalo, maalaisliitto, 1922-1924, 1930-1951
Vilho Hirvensalo, edistyspuolue, 1924-1927

Olli Zitting, kokoomus, 1926-1927
Emil Rautaharju, kokoomus, 1930-1933
Nuorempi veljeksistä oli suomentanut nimensä.

Eino Pekkala, SSTP/SKDL, 1927-1930, 1945-1948
Mauno Pekkala , SDP/SKDL, 1927-1952
Molemmat veljekset olivat myös ministereinä. Mauno loikkasi kesken ministerikautensa SKDL:ään.

Kalle Kulmala, STPV, 1927-1930
Jalmari Kulmala, SKDL, 1945-1948

Väinö Kaasalainen, maalaisliitto, 1933-1939, 1951-1955
Nestori Kaasalainen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1951-1972

Erkki Leikola, kokoomus, 1945-1951, 1954-1962
Aare Leikola, kansanpuolue, 1951-1958

Vilho Väyrynen, SDP, 1948-1962
Antero Väyrynen, SDP, 1962-1970
Nuorempi ei perinyt vanhemman paikkaa, koska olivat eri vaalipiirissä.

Heimo Linna, keskustapuolue, 1966-1987
Lauri Linna, SMP/SKYP, 1970-1975

Mauno Manninen, keskustapuolue, 1973-1983, 1983-1987
Hannes Manninen, keskustapuolue, 1995-2011
Maunon edustajauralla oli muutaman kuukauden katkos 1983, kun hän putosi vaaleissa mutta nousi muutaman kuukauden kuluttua varasijalta eduskuntaan Matti Ruokolan jätettyä paikkansa.


Veljekset ja yhden aviopuoliso

Yrjö Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1907-1909, 1910-1910
Sakari Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1907-1914
Iida Yrjö-Koskinen, suomalaiset/kokoomus, 1909-1914, 1917-1919
Lauri Yrjö-Koskinen, suomalaiset, 1911-1914
Veljesten ikäjärjestys oli Yrjö, Sakari ja Lauri. Iida oli Sakarin vaimo.


Veli ja sisar

Arvid Neovius, RKP 1907-1916
Dagmar Neovius, RKP, 1907-1909, 1910-1911, 1914-1917

Jussi Rainio, SDP, 1911-1913
Aino Forsten, SDP, 1917-1918
Molemmat sisarukset teloitettiin. Jussin ampuivat valkoiset vapaussodan lopussa ja Aino teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1937.

Eva Somersalo, kokoomus, 1924-1927
Arne Somersalo, IKL, 1933-1936
Arne oli ensimmäisen maailmansodan alkaessa opiskelemassa Saksassa ja liittyi maan armeijaan. Hän oli siinä mielessä poikkeuksellinen upseeri, että oli siis saanut sotilaskoulutuksensa Saksassa olematta jääkäri. Hän kaatui jatkosodassa everstiluutnanttina.

Juha Rihtniemi, kokoomus, 1958-1971
Irma Rihtniemi-Koski, kokoomus, 1975-1981
Molemmat kuolivat kesken edustajakautensa.

Janne Viitamies, SDP, 1995-1999
Pauliina Viitamies, SDP, 2007-2015


Siskokset

Iida Vihuri, SDP, 1922-1929
Kaisa Hiilelä, SDP, 1930-1958
Iida hukkui höyrylaiva Kurun haaksirikossa kesken edustajakautensa. Kolmannen siskoksen poika Reino Oittinen oli moninkertainen opetusministeri, mutta ei koskaan kansanedustajana.

Marja Lahti, keskustapuolue, 1954-1967
Irma Toivanen, LKP, 1970-1979

Leea Hiltunen, kristillisdemokraatit, 1991-1995, 1999-2003
Leena Rauhala, kristillisdemokraatit, 1999-2015
Kyseessä ovat eduskuntahistorian ainoat kaksoset.


Sisaruksia ja yhden aviomies

Uuno Brander, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1907-1910, 1911-1917, 1924-1927, 1930-1933
Johannes Laine, nuorsuomalaiset, 1915-1917
Augusta Laine, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1917-1922
Helena Brander, nuorsuomalaiset/edistyspuolue, 1918-1919
Akseli Brander, maalaisliitto, 1933-1951
Sisarusten ikäjärjestys oli Augusta, Uuno, Helena ja Akseli. Sisarussarjan isä Aksel Brander oli talonpoikaissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä. Johannes oli Augustan mies.


Aviopuolisot
Yhteensä 38 avioparia, osa eri listauksissa.

Anni Huotari, SDP, 1907-1910, 1911-1918, 1922-1927, 1932-1943
Anton Huotari, SDP, 1908-1910, 1911-1918
Seitsemän vuotta vaimoaan nuorempi aviomies hirttäytyi 1931.

Sandra Lehtinen, SDP, 1907-1910
J. K. Lehtinen, SDP, 1917-1918
Mies pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli ilmeisesti vankileirillä 1937. Kymmenen vuotta vanhempi vaimo pysyi aluksi Suomessa, mutta asui Neuvostoliitossa 1933-1945.

Antti Mäkelin, SDP, 1907-1909, 1917-1918
Emmi Mäkelin, SSTP, 1922-1923
Molemmat puolisot istuivat vankilassa poliittisista syistä, tosin eri aikaan.

Albin Valjakka, SDP, 1907-1918
Hilma Valjakka, SDP, 1919-1930
Mies kuoli vapaussodan jälkeen vankileirillä, jonka jälkeen vaimo jatkoi hänen poliittista toimintaansa.

Hannes Gebhard, suomalaiset, 1907-1909
Hedvig Gebhard, suomalaiset/kokoomus, 1907-1909, 1919-1922, 1924-1929
Pariskunnan tytär Maiju Gebhard tunnetaan astiankuivauskaapin keksijänä.

Väinö Jokinen, SDP, 1908-1918
Alma Jokinen, SDP, 1908-1918
Molemmat pakenivat vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Vaimo kuoli tuberkuloosiin 1939 ja mies koki luonnollisen kuoleman eli ammuttiin puhdistuksissa 1920.

Santeri Saarikivi, SDP, 1908-1909, 1910-1911
Lyydi Saarikivi, SDP, 1919-1922

Onni Tuomi, SDP, 1908-1918
Lempi Tuomi, SSTP, 1922-1923
Mies siirtyi vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon, mutta vaimo pysyi Suomessa.

Julius Nurminen, SDP, 1917-1917
Anna Haverinen, SDP, 1922-1930
Mies kuoli vankileirillä vapaussodan jälkeen. Vaimo solmi uuden avioliiton 1920 eli oli edustajana ollessaan jo uusissa naimisissa.

Erkki Härmä, SDP, 1917-1918, 1948-1949
Laura Härmä, SSTP/SDP, 1922-1923, 1941-1944
Molemmat puolisot istuivat välillä poliittisista syistä vankilassa, mutta eri aikoina - kuten kansanedustajinakin.

Jalo Kohonen, SDP, 1917-1917
Hanna Kohonen, SDP, 1917-1918
Pariskunta pakeni Neuvosto-Venäjälle vapaussodan jälkeen. Hanna tuomittiin Stalinin vainoissa 1937 ja kuoli vankileirillä, mutta Jalo oli ehtinyt ryypätä itsensä hengiltä jo 1935.

Lauri Letonmäki, SDP, 1914-1917
Maikki Letonmäki, SDP, 1917-1917
Molemmat pakenivat vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Maikki teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1937, mutta Lauri oli ehtinyt ennakoida ja ampui itsensä 1935 puolueesta erottamisen jälkeen.

Alpo Luostarinen, edistyspuolue/maalaisliitto, 1922-1927, 1930-1936
Aino Luostarinen, maalaisliitto, 1927-1930, 1936-1953
Avioparilla oli paikka eduskunnassa yhtäjaksoisesti 1922-1953, mutta ei missään vaiheessa yhtä aikaa.

Väinö Meltti, SDP/SKDL, 1941-1941, 1944-1945
Hellä Meltti, SKDL, 1961-1962

Matti Huhta, SKDL, 1945-1948
Tyyne Tuominen, SKDL, 1945-1948
Huhdan jouduttua puolueessaan epäsuosioon ja tultua erotetuksi 1950 Tuominen sai käskyn erota miehestään, minkä hän tekikin.

Johannes Virolainen, maalaisliitto/keskustapuolue, 1945-1983, 1987-1991
Kyllikki Virolainen, Keskustapuolue, 1977-1983
Pariskunta meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajina 1981. Seuraavissa vaaleissa molemmat putosivat eduskunnasta. Osasyynä pidettiin suhteen aiheuttamaa skandaalia, sillä Johannes Virolainen ei vielä ollut eronnut ensimmäisestä vaimostaan suhteen alkaessa.

Anna-Liisa Korpinen, SKDL, 1951-1974
Rauno Korpinen, SKDL, 1972-1975
Anna-Liisa Korpinen oli kansanedustajana ollessaan sukunimeltään Tiekso-Isaksson ja Tiekso. Hän meni naimisiin Rauno Korpisen kanssa 1975. Ei ole tietoa siitä, solmittiinko liitto ennen vai jälkeen Korpisen edustajakauden päättymistä.

Juha Vikatmaa, kokoomus, 1970-1974
Eeva Kuuskoski, kokoomus/keskustapuolue, 1979-1995
Kuuskoski valittiin eduskuntaan kokoomuslaisena, mutta siirtyi keskustapuolueeseen seuraavana vuonna. Hänen isänsä oli entinen pääministeri Reino Kuuskoski, joka ei kuitenkaan koskaan ollut kansanedustaja.

Terhi Nieminen-Mäkynen, LKP, 1975-1983
Toivo Mäkynen, kokoomus, 1979-1983
Pari avioitui 1979, ei ole tiedossa tapahtuiko tämä molempien ollessa kansanedustajina vai ennen sitä.

Urpo Leppänen, SMP/Vade/LKP, 1979-1991
Sinikka Hurskainen, SDP, 1983-1999, 2003-2011
Pari meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajia 1984 ja myös erosi kansanedustajina ollessaan 1990.

Paavo Lipponen, SDP, 1983-1987, 1991-2007
Päivi Lipponen, SDP, 2007-2015
Miehen jäädessä pois eduskunnasta vaimo valittiin tilalle samasta vaalipiiristä.

Tina Mäkelä, SMP, 1987-1995
Hannu Suhonen, SMP, 1991-1995

Kalevi Lamminen, kokoomus, 1987-1999, 2003-2007
Anne Knaapi-Lamminen, kokoomus, 1995-1999
Parin naimisiinmenoajankohdasta ei löytynyt tietoa, mutta päätellen siitä että vaimo oli vielä 1999 ehdokkaana nimellä Knaapi, avioliitto on solmittu vasta tämän jälkeen.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto, vihreät, 1999-2011
Timo Kaunisto, keskustapuolue, 2007-2011
Pari avioitui 2011 molempien kansanedustajuuden päätyttyä.

Antti Kaikkonen, keskustapuolue, 2003-
Satu Taiveaho, SDP, 2003-2011
Pari meni naimisiin molempien ollessa kansanedustajia 2008 ja erosi 2018.


Avopuolisot
Otetaan nyt yksi tällainenkin mukaan nykyajan merkeissä; enemmänkin saattaa olla.

Johanna Jurva, perussuomalaiset, 2011-2015
Jari Ronkainen, perussuomalaiset, 2015-


Aviopuolisot ja vävy

Kalle Häkkinen, suomalaiset/kokoomus, 1917-1919
Maija Häkkinen, kokoomus, 1929-1933
Toivo Hietala, kokoomus, 1958-1970


Appiukko ja vävy

Harras Kyttä, kansanpuolue, 1951-1964
Paavo Nikula, vihreät, 1991-1998


Appiukko ja miniä

Jussi Raatikainen, SDP, 1936-1951
Kaisa Raatikainen, SDP, 1970-1987
Jussi Raatikaisen poika, Kaisa Raatikaisen aviomies Erkki Raatikainen oli SDP:n puoluesihteeri, muttei koskaan kansanedustaja.


Epävarmoja tapauksia ja virhetietoja

Iisakki Hoikka ja Matti Hoikka, mahdollisesti veljekset.

John Hedberg ja Reinhold Hedberg eivät mitä luultavimmin ole velipuolia, vaikka eduskunnan sivuilla näin epäilläänkin. Miehillä on 22 vuoden ikäero ja he ovat kotoisin eri maakunnista. Molempien isän ammatti oli pappi ja nimi Fredrik Hedberg, mutta äiti on eriniminen. Lisäksi vanhemman miehen isän ammatiksi on merkitty kirkkoherra ja nuoremman kappalainen ja on aika epätodennäköistä, että virkaura olisi edennyt näin.

Jonas Castrén ja Zachris Castrén eivät ole velipuolia, vaikka eduskunnan sivuilla näin epäilläänkin. Iän ja kotiseudun puolesta tämä olisi mahdollista. Sekaannus syntyy siitä, että molempien isät olivat samannimisiä. Kyseessä olivat kuitenkin eri miehet, toinen kirkkoherra ja toinen kauppias. Sukua edustajat kylläkin olivat, nimittäin pikkuserkukset.


"Nepotismi" puolueittain

Seuraavaksi on laskettu tapaukset puolueittain. Puolueissa on huomioitu nimenmuutokset ja hajoamiset. Esimerkiksi maalaisliiton tapaukset on laskettu keskustapuolueeseen. Vasemmistoliittoon on laskettu SKDL, SSTP ja STPV sekä SDP siltä osin, kun koko vasemmisto kuului siihen.
Tilastot on laskettu seuraavilla periaatteilla:
1) "Nepotismipiste" tulee vain saman puolueen edustajina valituille. Jos edustaja on puolueesta A ja myöhemmin hänen poikansa valitaan puolueesta B, tätä ei lasketa.
2) Pisteen saa vain, jos ensimmäistä kertaa valituksi tullessaan eduskunnassa on jo ollut sukulainen. Esimerkiksi jos veljekset valitaan molemmat samaan aikaan ensikertalaisina, pistettä ei tule (ellei tietysti esimerkiksi heidän isänsä ole ollut aiemmin saman puolueen edustajana). Sukulaisuussuhteen on oltava olemassa. Esimerkiksi jos aviopari menee naimisiin vasta kansanedustajina ollessaan, pistettä ei tule.
3) Toisin sanoen normaalitilanteessa esimerkiksi isä-poika parissa tulee vain yksi piste, koska normaalisti isä on ollut edustajana ennen saman puolueen edustajana ollutta poikaansa. Jos he ovat eri puolueesta, pistettä ei tule.

Näin laskien puolueet "nepotistisuusjärjestyksessä" ovat:
SDP 31
Kokoomus 26
Keskustapuolue 21
Vasemmistoliitto 15
RKP 9
LKP 7
Perussuomalaiset 5
Kristillisdemokraatit 1

Nepotismi näkyy jakautuneen suhteellisen tasaisesti historiallisten voimasuhteiden mukaan.


"Nepotismin" aste vaaleittain

Tähän listaan on laskettu "nepotismipiste" jokaiselle vaalikaudelle edustajasta, jonka lähisukulainen on ollut aiemmin tai samalla vaalikaudella kansanedustajana. Luvut ovat, kuten alussa todettiin, suuntaa-antavia ja osin tulkinnanvaraisia, mutta melko tarkkoja:

1907 12
1908 15
1909 7
1910 10
1911 11
1913 14
1916 14
1917 15
1919 20
1922 18
1924 15
1927 13
1929 14
1930 17
1933 19
1936 16
1939 13
1945 26
1948 21
1951 19
1954 18
1958 20
1962 21
1966 15
1970 19
1972 15
1975 14
1979 16
1983 14
1987 9
1991 12
1995 8
1999 13
2003 16
2007 18
2011 20
2015 18
2019 22

Suurin lukema, 26, on vaalikaudelta 1945-1948. Nykyinen lukema 22 on historian toiseksi korkein. Yleisesti ottaen sotien jälkeen koettiin lievää laskua ja "nepotismipohjat" koettiin 1980-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, jonka jälkeen lukemat ovat olleet noususuuntaisia. "Nepotismipuolue" olisi ollut koko historian ajan kohtalainen ja nykyisellään jopa huomattava poliittinen voima.