Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


perjantai 31. joulukuuta 2021

Välihuomautus 148 : Torilla tavataan!


Olen joskus taannoin tutustuttanut lukijoita jalkapallon ELO-rankkausjärjestelmään. Nykyään eloratings.net -sivustolta löytyvät jalkapallon lisäksi myös jääkiekon vastaavat tilastot. Kaikki maaottelut koko historian ajalta. Aikoinaan huomasin, että Suomen jalkapallomaajoukkue pitää hallussaan erästä ennätystä. Nyt havaitsin, että sama ennätys on Suomella myöskin jääkiekossa.
Kaikista maailman maista Suomi on hävinnyt eniten maaotteluja sekä jalkapallossa että jääkiekossa! Jalkapallossa Suomella on tätä kirjoitettaessa tilillään 417 tappiota yhteensä 778 ottelussa. Yksikään muu maa ei ole hävinnyt yli 400 ottelua. Yli 300 tappion maat ovat Sveitsi 353, Singapore 348, Norja 345, Malesia 342, Thaimaa 339, Luxemburg 332, Chile 324, Wales ja Ruotsi 316, Indonesia 312, Unkari 310 ja Uruguay 307, joten Suomi saanee parhaallakin mahdollisella skenaariolla pitää kärkipaikkaa hallussaan ainakin seuraavat kymmenen vuotta.
Jääkiekossa Suomi on hävinnyt 794 peliä (voittanut muuten tasan yhtä monta) 1809 ottelussa. Lätkässä johtoasema on sentään uhatumpi, sillä kolmella muullakin maalla on yli 700 tappiota: Norja 737, Saksa 736 ja Ruotsi 729.

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Menestyksen avaimet


Tässä päivänä muutamana kävin Sallin kanssa keskustelua siitä, millä eväillä maailmassa pärjää. Tarkemmin sanoen ei ainoastaan pärjää, vaan nousee huipulle. Vuoropuhelu meni suunnilleen tähän tapaan:

Salli: Sinä kun olet noin viisas (huomaa sarkastinen äänensävy), niin kerropas minulle mitä ominaisuuksia vaaditaan että pääsee tärkeisiin tehtäviin.
Jaska: Niin no, vanha totuushan on se että tarvitsee ahkeruutta, terveyttä ja hyvää arviointikykyä. Mutta mennäkseni hieman spesifimpeihin ominaisuuksiin, niin nuo ovat aika lailla välttämättömiä vaatimuksia, mutta niiden lisäksi on oltava jotain muutakin. Eikä tarvitse olla niitä kaikkia, vaan oikeastaan ne ovat enemmän tai vähemmän toisensa poissulkevia. Näin ainakin sillä kokemuksella jolla olen maailmaa katsellut.
Salli: Jaaha. Tämä alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Mitähän nämä ominaisuudet mahtavat olla?
Jaska: Niitä on tarkalleen ottaen neljä. Jokaisella menestyjällä on jokin niistä neljästä. Toki jonkinlaisena kombinaationa eli voi olla piirteitä kaikista niistä, mutta kun asiaa mietin niin joka ainoalla menestyjällä yksi niistä on selkeästi hallitseva eli kattaa yli 50 % menestyksen syistä. Siis noiden aiemmin mainittujen ahkeruuden, terveyden ja hyvän arviointikyvyn lisäksi. Ja lähes aina yksi näistä neljästä ominaisuuksista on aivan selkeästi vähintään 80-prosenttinen muiden kattaessa alle 20 prosenttia.
Salli: No, anna tulla.


1. Yleiskyvykkyys

Yleiskyvykkyys tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee omaksumaan asiantuntemuksen useilla eri aloilla, tarkemmin sanoen soveltamaan oppimaansa eri tilanteisiin. Esimerkiksi vieraan kielen oppiminen. Kuvitellaan vaikka kaksi ihmistä, jotka osaavat englantia yhtä hyvin. Sitten nämä kaksi alkavat opiskella esimerkiksi saksaa. Toinen heistä opiskelee saksaa opiskelemalla saksaa, toinen taas soveltaa saksan opiskeluun metaforia ja vastaavuuksia siitä, mitä oli oppinut englantia opiskellessaan. Niinpä tämä jälkimmäinen oppii paremmin ja ennen muuta vähemmällä työllä.
Yleiskyvykäs ihminen on aina keskitasoa älykkäämpi, mutta kaikki älykkäät eivät suinkaan ole yleiskyvykkäitä. Kyse on ajattelumallista – missä määrin se on synnynnäistä ja missä määrin opittavissa, sitä en tiedä. Eikä älykkyys tarkoita vain teoreettista älykkyyttä. Täsmälleen sama pätee käytännöllisyydessä. Otetaan kaksi yhtä pätevää putkimiestä, jotka tietävät sekä autoista että puusepänhommista yhtä paljon. Laitetaan nämä kaksi rassaamaan auton moottoria joksikin aikaa ja jos käy niin, että toinen heistä omaksuu sen toiminnan selvästi toista nopeammin, olen valmis lyömään isosta summasta vetoa että hän omaksuu myös puusepänhommat toista nopeammin.
Yleiskyvykäs ihminen kykenee heittäytymään erilaisiin tehtäviin ja hankkimaan asiantuntemuksen kyseisellä alalla nopeasti. Niinpä hänellä on, muiden olosuhteiden ollessa edes jollain lailla järjestyksessä, hyvät mahdollisuudet menestykseen.

Salli: Ja anna minä arvaan. Sinä luokittelet itsesi tuohon ryhmään.
Jaska: Nuorempana joo. Tosin nykyään kun työnkuva on vähän erilainen, olen liukunut vähitellen kakkosryhmän puolelle.
Salli: Eli kun vaihdoit silloin pari vuotta sitten työtäsi...
Jaska: Sekin eli työ itsessään muuttui enemmän kakkosryhmän suuntaan, mutta myös ikääntyminen. Useimmiten neljänkympin jälkeen alkaa uuden omaksuminen hidastua ja oman asiantuntemuksen kasvaessa yleiskyvykkyyden määrä menestyksessä pienenee ja kakkosryhmän vaikutus kasvaa.


2. Erikoisosaaminen

Erikoisosaaminen tarkoittaa sitä, että ihmisellä on jokin erittäin spesifi ala, jonka hän hallitsee. Näitäkin on itse asiassa kahdenlaisia. Toiset vaativat vuosien harjoittelun, jotta se onnistuisi riittävän hyvin. Vaikka lukkosepän hommat ovat sellaisia, että ei niitä taida kukaan osata minkään vertaa ilman koulutusta. Eli kun olet ammattisi oppinut, ero tavalliseen pulliaiseen on iso. Toisaalta toiset erikoisosaamisalat ovat sellaisia, että siellä erot ovat suurempia ammattikunnan sisällä. Vaikkapa automekaanikko. Tämä maa on pullollaan miehiä, jotka voisivat mennä korjaamolle töihin ilman alan muodollista koulutusta ja varmaan moni onkin. Toisaalta on hemmetin iso ero amiksesta juuri läpi päässeen mekaanikon ja kymmenien vuosien kokemuksella varustetulla huippuammattilaisella.
Sama pätee tietysti myös henkisillä aloilla. Joku voi pureutua tiettyyn spesifiin alueeseen ja kehittyä, niin no, tavallaan fakki-idiootiksi. Mutta kysyntää riittää, jos olet tietyllä alalla huipulla. Mitenkäs se erityisasiantuntijan määritelmä nyt menikään: ”An expert is someone who knows more and more about less and less, until somebody knows everything about nothing.”
Erikoisosaamisen huono puoli on tietysti se, että maailma muuttuu ja oma erikoisosaamisala saattaa äkisti muuttua tarpeettomaksi. Mieti nyt vaikka suutareita – ennen sellainen oli joka kylässä vaan eipä ole enää. Toisaalta jos oli alallaan huippua ja kykeni sopeutumaan, niin parhaille suutareille on edelleen tarvetta.

Salli: Noin äkkiseltään kävisi mielessä että eihän oikeastaan muuta ole olemassakaan kuin yleisosaaminen ja erikoisosaaminen.
Jaska (virnistäen): Mutta kun katselee yhteiskunnassa ympärilleen, niin huomaa kyllä muutakin...
Salli: Miten minulla on taas tunne että tämä listaus ei kyllä tästä parempaan suuntaan muutu?


3. Kusetustaito

Tämä on se lahjakkuuden laji, joka on jäänyt minulle aina arvoitukseksi. Tässä kyse on siitä, että kykenee vakuuttamaan toiset omasta kyvykkyydestään riippumatta kyvykkyyden tasosta. Ja onhan se kyky tavallaan sekin. Se vain ihmetyttää miten ihmisiä voidaan kusettaa niin helposti. Kun tyypillä ei ole mitään näyttöjä kyvykkyydestään paitsi joku valtiotieteen maisterin tutkinto joka on tunnetusti vain näyttö perslihaksista, niin millä helvetin tunneälyllä kykenee vetämään äänestäjät tai rekrytoijat halpaan? Mutta niin vain tuntuu projektisuunnittelukoordinaattorin tehtäviä riittävän.
Toisaalta tämän lahjakkuuden omaavien pinnalle pääsy on hyvä merkki. Se kertoo sen, että yhteiskunnalla menee niin hyvin, että sillä on varaa tuhlata turhuuksiin.

Salli: Loppujen lopuksi olisi pitänyt arvata että tuohan sieltä on tulossa. Mutta nyt olen kyllä aika pihalla, luulisi että tuossa on jo kaikki kolme mahdollista.
Jaska: Yksi asia tästä vielä puuttuu.
Salli: Ja koska sinulla on tapana lajitella asiat tiettyyn järjestykseen, niin arvaan kyllä että pohjalla ei ole sokeri vaan sakka.
Jaska: No, kyllä tämä tavallaan on nimenomaisesti sokeri.


4. Muodollisuuspätevyys

Joku viisas sanoi joskus, että maailmassa on tasan yksi automaattisesti etuoikeutettu ihmisryhmä: kauniit nuoret naiset. Nykypäivänä tämä pätee paremmin kuin milloinkaan muulloin, kiitos visuaalisen viestinnän valtakauden. Ennen muinoin kauniilla nuorella naisella menestys tarkoitti sitä, että pääsi rikkaisiin naimisiin, mikä oli yhteiskunnallisesti vaaratonta. Mutta nykypäivänä ne mokomat tunkevat itsensä päättäviin asemiin. Voiko muka olla sattumaa, että hallituksessa istuu alle nelikymppisiä suhteellisen hyvännäköisiä naisia? Ja objektiivisin mittari naisen ulkonäön merkityksellehän on tietysti urheilu. Lajeissa, joissa naiset ja miehet kilpailevat samoissa kisoissa mutta tietysti eri sarjassa, kuten useimmissa yksilöurheiluissa, palkkiot ammattilaistasolla ovat lähes samat. Kun taas joukkuepeleissä ei olla edes samalla planeetalla. Mikä taitotaso huomioiden oikein onkin. Ei C-juniorien jalkapallo ole ammattilaisurheilua millään taitotasolla ja silti parhaat C-junnut peittoavat parhaat naiset, jotka nyt sentään ovat ammattilaisia joskin tienaavat vain murto-osan parhaista miesten tuloista. Tai kuvitelkaapa kuinka paljon mahtaisi apurahoja saada 15 minuutin vitosen juoksija? Ei sitten yhtään mitään, paitsi jos kyseessä on nainen jolloin hän onkin potentiaalinen arvokisamitalisti. Yksilölajeissa naisten suurin piirtein tasavertaiset ansiot perustuvat enimmäkseen siihen, että he esiintyvät samoissa kilpailuissa miesten kanssa. Ja jos ette usko, niin katsokaapa tienaavatko naisnyrkkeilijät yhtä hyvin kuin miehet. Olisipa muuten kiva tietää miten mahtaisi käydä jos olisi jokin joukkuelaji, jossa olisi pakko olla samassa ottelutapahtumassa sekä naisten että miesten joukkue – johan alkaisi palkkoihin tulla tasa-arvoa. Hyvä esimerkki rahan merkityksestä saatiin juuri äskettäin, kun koronaviruksen takia peruttiin tyttöjen MM-turnaus jääkiekossa samaan aikaan, kun nuorten MM-kisoja pelataan. Kyse oli kansainvälisen jääkiekkoliiton taloudellisesta päätöksestä – nuorten MM-kisat ovat rahasampo ja tyttöjen MM-kisat rahareikä.
Äskeisessä kappaleessa käytettiin ilmaisua ”enimmäkseen” kohdassa, jossa todettiin naisten palkkatason perustuvan samoissa kilpailuissa miesten kanssa esiintymiseen. On toki toinenkin tekijä joka vaikuttaa eli seksi. Sanotaan nyt vaikka niin, että maailmassa on noin seitsemän kappaletta palloilulajeja, joissa pyörii rahakkaita ammattilaisliigoja: jalkapallo, koripallo, amerikkalainen jalkapallo, jääkiekko, baseball, lentopallo ja käsipallo. Näistä amerikkalaisessa jalkapallossa, baseballissa (tai softballissa, naisten versio) ja jääkiekossa ei ole sellaisia ammattilaisliigoja, joissa kaikki pelaajat tienaisivat elantonsa. Sitten sopii laskea mitkä näistä seitsemästä olivatkaan ne kolme, joissa pelaajilla on eniten päällä. Seuraavaksi voi pohtia, missä lajissa huippupelaajien palkkasuhde naiset/miehet on kaikkein edullisin (vihje: lienee melko varmasti lentopallo) ja vetää johtopäätökset miksi. Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi: naisilla ei siis ole varsinaisesti amerikkalaisen jalkapallon säännöillä pelaavaa ammattilaisliigaa, mutta onhan heillä toki seitsemän pelaajan joukkueilla pelaava liiga, jonka menestyksen syistä voi vetää omat johtopäätöksensä tästä videosta.

Salli: Ja tämä asiaintilahan harmittaa sinua suuresti.
Jaska: Et ehkä usko tätä, mutta itse asiassa kyllä. Jokaiselle ansionsa mukaan ja se ei todellakaan toteudu. Minulle urheilussa on tärkeää muut asiat. Tokihan estetiikka miellyttää, mutta esimerkiksi yleisurheilussa on aivan oikein että naiset saavat samat rahat kuin miehet, vaikka tulokset ovatkin absoluuttisesti huonommat. Ja politiikassa nähdään kyllä mitä siitä seuraa kun hallitukseen päästetään keskinkertaisella älyllä varustetut keulakuvatoteemit.
Salli: Mutta takaisin tuohon nelijakoon. Ovatko asiat sitten aina olleet noin?
Jaska: Enemmän tai vähemmän. Nykyään entistä enemmän.
Salli: Jotenkin arvasin tuonkin. Onko kyseessä se äsken mainitsemasi visuaalinen kulttuuri?
Jaska: Bingo. Annahan kun selitän. Tai oikeastaan tarkemmin ajatellen muistatko sen äskeisen kirjoitukseni Dunning-Kruger -efektistä?
Salli: No jollain lailla.
Jaska: Sen loppuosassa tämä on selitetty. Johtotehtäviin, erityisesti politiikassa hakeutuu nykyään keskinkertaisuuksia, koska kulttuuri on muuttunut. Nykyään kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, tai oikeastaan mielipiteet ovat yhtä arvokkaita kuin faktat. Jos joku puhuu horinmummoa, sitä ei voi sanoa enää päin naamaa. Ja tämä on miesten vika. Kun naisia alkoi tulla päättäviin asemiin, miehet kohtelivat heitä kuten olivat tottuneet naisia kohtelemaan eli kohteliaasti. Jos mies puhui läpiä päähänsä, sanottiin että turpa kiinni. Mutta jos nainen puhui läpiä päähänsä, ei kehdattu sanoa. Ja tämä kulttuuri levisi sitten vähitellen siten, että keskinkertaisuuksia ei enää voinut niitata ja niinpä he saivat enemmistönä vallan myös päättävissä asemissa, kun fiksummat eivät enää jaksaneet kuunnella heitä ja jäivät pois.


lauantai 25. joulukuuta 2021

Uusinta: Pudotuspeliä

Lukijalle: Muistan hyvin, kun tätä kirjoitusta tein. Se on niitä erikoisimpia tilanteita, kun olen blogiin kirjoittanut. Juttu on julkaistu joulupäivänä 2009. Kirjoitin sen töissä. Silloisella työpaikallani oli nimittäin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä syistä jonkun käytävä joulupäivänä kahteen kertaan. Homma ei kuulunut oman palkkaluokkani tehtäviin, mutta sanoin että voin sen hoitaa, kun sain vastapainoksi jättää erään tilaisuuden väliin aiemmin. Työnantajallekin tämä sopi, ei tarvinnut maksaa vahtimestarille ylimääräistä joulupäivältä. Menin työpaikalle ja näiden kahden tehtävän välisenä parin-kolmen tunnin aikana kirjoitin tämän tarinan, kun ei ollut muutakaan tekemistä enkä viitsinyt käydä kotona kääntymässä. Joten mikäs sen sopivampi aika päivittää tämä kuin tasan tusina vuotta myöhemmin.
Tekstissä esitetyt eri jalkapallosarjojen taulukot on laskettu vuoden 2009 sarjojen mukaan. Nyt olen täydentänyt tekstiä siten, että laskin samat tiedot vuonna 2021 päättyneiden sarjojen mukaan. Olen kyseisistä sarjoista luetellut systeemin kannalta oleelliset kärkipään seurat sekä putoamiskamppailua käyneet:


Jalkapallo, tuo pallopeleistä konservatiivisin. Laji on oleellisesti sama kuin viisikymmentä tai jopa sata vuotta sitten. Heitetään aikakoneen avulla tuon ajan parhaat pelaajat nykypäivään, niin he pärjäävät kohtuullisesti. Huippuja he eivät enää olisi, mutta menisivät joukon jatkona. Vaan tehdäänpä sama missä tahansa muussa palloilumuodossa, niin pelaajat hyvä jos tunnistavat lajin samaksi. Jalkapallon sääntömuutokset viimeisen viidenkymmenen, jopa sadan vuoden aikana ovat olleet vähäisiä. On käsittämätöntä, että esimerkiksi ajanotto toimii edelleen samalla periaatteella kuin taskunauriiden aikakaudella. Jos joku keksisi jalkapallon nyt ja esittäisi tuon kaltaista ajanottosysteemiä, niin pihalle naurettaisiin.

Merkittävimpiä jalkapallon ja muiden pallopelien välisiä eroja on se, että vain ani harvoissa kansallisissa sarjoissa runkosarjan päälle pelataan pudotuspelit. Tämä on ymmärrettävää, koska jalkapallossa satunnaisuus yksittäisessä pelissä on suurempaa kuin muissa lajeissa eikä pitkiä pudotuspelejä voi lajin tiukasti kalenteriin sidotun aikataulun takia pelata. Cup-kilpailut korvaavat osaltaan tätä, mutta eivät kompensoi useimmiten toteutuvaa parin viimeisen sarjakierroksen tarpeettomuutta.
Toki pudotuspelejä on jalkapallossakin kokeiltu, joskin huonolla menestyksellä. Suomessa pelattiin mestaruussarjan päätteeksi pudotuspelit 1983-84. Systeemi oli kopioitu mistäs muualta kuin länsinaapurista, jossa se oli käytössä 1982-90. Tästä voimme päätellä, että suomalaiset olivat valmiimpia myöntämään vikatikin, kun taas hurrit pysyivät omassa virheessään sitkeämmin kiinni.

Pudotuspelejä ei kannata siis jalkapalloon tuoda. Niiden sijaan uutta jännitystä viimeisille kierroksille toisi kahden ylimääräisen kierroksen lisääminen sarjaohjelmaan. Näiden pelien tulokset laskettaisiin sarjataulukkoon sellaisenaan ja niissä kohtaisivat kutakuinkin samoille sijoille osuneet joukkueet.
Pelejä olisi kaksi sen takia, että jokainen joukkue saisi kotiottelun. Viimeisellä kierroksella kohtaisivat joukkueet, jotka varsinaisen (yleensä kaksinkertaisen) sarjan jälkeen olisivat sijoilla 1-2, 3-4, 5-6 ja niin edelleen. Kotietu kuten mainittu. Viimeistä edellisellä kierroksella olisivat pelanneet joukkueet 2-3, 4-5, 6-7 ja niin edelleen siten, että sarjan viimeinen joukkue kohtaisi sarjan kärkijoukkueen kotonaan.

Tällä systeemillä olisi nykyistä paljon todennäköisempää, että mestaruus ratkeaisi vasta viimeisellä kierroksella, samoin putoaminen. Vieläpä siten, että mestaruuden ratkaisevassa ottelussa pelaisivat sarjan kaksi parasta joukkuetta.

Systeemi on suunniteltu siten, että runkosarjan jälkeen sarjaa johtavalla joukkueella on kotietu viimeisessä ottelussa ja mahdollisuus voittaa mestaruus, vaikka viimeistä edellisessä ottelussa kävisi miten tahansa. Olkoon runkosarjan jälkeen johtava joukkue A, toisena oleva B jne, viimeinen joukkue Z.
Tällöin viimeistä edellisellä kierroksella mestaruuden kannalta ratkaisevat ottelut ovat B-C ja Z-A. B-C –ottelussa todennäköisin lopputulos on B:n voitto (hieman parempi joukkue, kotietu, todennäköisesti mahdollisuus mestaruuteen siinä missä C:llä luultavasti ei enää ole). Z-A ottelussa A todennäköisesti voittaa, mutta Z:n mahdollisuudet ovat myös hyvät (kotietu, taistelu veitsi kurkulla putoamista vastaan).
Viimeisellä kierroksella kohtaavat sitten A ja B ottelussa, joka saattaa hyvinkin ratkaista mestaruuden. Jos A voittaa, se voittaa mestaruuden lähes varmasti (vain erikoinen maalierotilanne saattaa muuttaa asiaa, erittäin epätodennäköistä). Jos tulee tasapeli tai B voittaa, niin viimeistä edellisen kierroksen tuloksista samoin kuin tietysti runkosarjasta riippuu mestarin nimi. Toki on erittäin tasaisessa sarjassa mahdollista sekin, että C (tai periaatteessa jokin muukin joukkue) voittaa mestaruuden.
Myös putoamiskamppailu saa aivan uutta väriä, riippuen siitä kuinka moni joukkue on putoamassa suoraan ja kuinka moni joutumassa karsimaan. Jos suoraan putoavia joukkueita on kolme, lienee järkevintä että kaksi huonointa eivät edes pelaa viimeisiä otteluja vaan ensimmäisellä lisäkierroksella sarjaa johtava joukkue matkaa kolmanneksi huonoimman vastustajaksi.

Mutta se spekulaatioista, sitten käytäntöön. Tarkastellaan perusteellisimpana esimerkkinä kauden 2009 veikkausliigaa. Sarjataulukko oli seuraava:

HJK 52
FC Honka 49
TPS 49
MIFK 43
Inter 40
Haka 37
TamU 37
VPS 35
MyPa 34
Jaro 32
FC Lahti 31
KuPS 23
JJK 16
RoPS 16

Sitten kuvitellaan, että tähän päälle pelattaisiin kaksi lisäkierrosta. Tässä mallissa ensimmäinen ylimääräinen ottelukierros olisi:
FC Honka - TPS
MIFK - Inter
Haka - TamU
VPS - MyPa
Jaro - FC Lahti
KuPS - JJK
RoPS - HJK

Päätöskierros olisi:
HJK - FC Honka
TPS - MIFK
Inter - Haka
TamU - VPS
MyPa - Jaro
FC Lahti - KuPS
JJK- RoPS

Mikäli oletamme ylimääräisten kierrosten päättyvän samoin kuin vastaava ottelu runkosarjassa, sarjatilanne ensimmäisen ylimääräisen kierroksen jälkeen olisi:
HJK 52
FC Honka 50
TPS 50
MIFK 46
Inter 40
Haka 40
MyPa 37
TamU 37
VPS 35
Jaro 32
FC Lahti 34
KuPS 26
RoPS 19
JJK 16
Merkittävimmät muutokset olisivat HJK:n RoPS:ille kärsimän tappion aiheuttamia. Päätöskierroksella mestaruus ratkeaisi HJK-Honka -ottelussa ja suora putoaminen JJK-RoPS -pelissä.

Lopullinen sarjataulukko olisi:
HJK 54
FC Honka 51
TPS 51
MIFK 47
Haka 43
Inter 40
TamU 40
MyPa 38
FC Lahti 37
VPS 35
Jaro 33
KuPS 26
RoPS 20
JJK 17
Mestari olisi sama kuin nytkin. Suoraan putoaisi RoPS:in sijaan JJK. Sarjataulukon keskivaiheilla mielenkiintoinen muutos olisi FC Lahden kahden sijan nousu.

Lisäys 25.12.2021: 2021:
HJK 59
KuPS 58
SJK 48
Inter 45
Ilves 36

IFK Mariehamn 30
AC Oulu 23
KTP 11
Eli kärjessä menisi todella jännäksi. HJK toki oletettavasti kukistaisi KTP:n vieraissa, mutta luultavasti myös KuPS voittaisi SJK:n kotonaan, sillä SJK pelaisi vain pronssin varmistamisesta. Sijoille 2-4 sijoittujille oli tarjolla paikka Konferenssiliigan 1. karsintakierrokselle ja sen SJK oli jo varmistanut. Niinpä mestaruus varsin todennäköisesti ratkeaisi viimeisen kierroksen HJK-KuPS -ottelussa. Euroliigapaikat olisivat muuten ratkenneet, ainoastaan voittajan ja kakkosen asema olisi ollut epävarma.
Häntäpäässä KTP oli jo putoamisensa varmistanut. Samoin AC Oulun joutuminen putoamiskarsintaan oli jo selvää.


Sitten lisäidea. Jos ylimääräisten kierrosten pisteet saisi kaksinkertaisina, niin tilanne ensimmäisen kierroksen jälkeen olisi:
HJK 52
FC Honka 51
TPS 51
MIFK 49
Haka 43
Inter 40
MyPa 40
TamU 37
FC Lahti 37
VPS 35
Jaro 32
KuPS 29
RoPS 22
JJK 16
Kutakuinkin samat toteamukset kuin äskenkin. Merkittävimmät muutokset olisivat HJK:n RoPS:ille kärsimän tappion aiheuttamia. Päätöskierroksella mestaruus ratkeaisi HJK-Honka -ottelussa, paitsi jos se päättyisi tasan, jolloin TPS:llä olisi MIFK:in voittamalla mahdollisuus mestaruuteen ja suora putoaminen JJK-RoPS -pelissä.

Ja tuplapisteillä lopullinen sarjataulukko olisi
HJK 54
FC Honka 53
TPS 53
MIFK 51
Haka 46
TamU 43
FC Lahti 43
MyPa 42
Inter 40
VPS 35
Jaro 34
KuPS 29
RoPS 24
JJK 18
Mestari olisi sama kuin nytkin. Suoraan putoaisi RoPS:in sijaan JJK. Sarjataulukon keskivaiheilla mielenkiintoinen muutos olisi FC Lahden kolmen sijan nousu ja Interin peräti neljän sijan putoaminen.

Tarkastellaan Veikkausliigan 2000-luvun sarjataulukoita jalkapallohistorian sivustolta. Katsotaan joka vuodesta, mitä kahdella viimeisellä kierroksella olisi voinut tapahtua mestaruuden ja putoamisen kannalta. Oletetaan normaalit lisäpisteet eli ei kaksinkertaistusta.

2009 tilanne oli siis se, että kolmella joukkueella oli mahdollisuus mestaruuteen. B-C –ottelun voittajana B kohtaisi viimeisellä kierroksella hyvin todennäköisesti mestaruuden ratkaisevassa ottelussa A:n vieraissa. Jos C olisi voittanut, sillä olisi mahdollisuus mestaruuteen voittamalla D, mikäli A menettäisi riittävästi pisteitä. Alapäässä kaksi viimeistä ratkoisi, kumpi putoaa suoraan.

2008 B:n olisi käytännössä pitänyt voittaa C ja A:n pelata tasan tai hävitä Z:aa vastaan, jotta mestaruus olisi ratkennut viimeisessä pelissä. Putoajaan ja karsijaan lisäkierrokset eivät olisi vaikuttaneet.

2007 mestari olisi ollut selvillä, mutta putoamiskamppailu olisi käyty kolmen viimeisen seuran välillä ja lähes mikä tahansa lopputulos olisi ollut mahdollinen.

2006 mestaruus oli lähes varma, sen vaihtuminen olisi edellyttänyt A:lta kahta tappiota ja B:ltä kahta voittoa. Yhden joukkueen vajauksen takia putoamiskamppailua ei olisi ollut.

2005 mestaruus olisi ratkennut viimeisellä kierroksella, jos A ei olisi voittanut Z:aa eikä olisi käynyt tasapeliä sekä A-Z että B-C –ottelussa. Putoamiskamppailussa kaksi viimeistä olisivat ratkoneet suoran putoamisen ja karsimisen.

2004 mestari olisi ollut selvillä. Kaksi viimeistä olisivat ratkoneet kumpi putoaa suoraan ja kumpi karsii.

2003 A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Kaksi viimeistä olisivat ratkoneet kumpi putoaa suoraan ja kumpi karsii.

2002 sarjasysteemi oli ylempine ja alempine jatkosarjoineen erilainen. Oletetaan, että niiden sijasta olisi pelattu kaksi lisäkierrosta samoin putoamissäännöin. Tällöin A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Kolme viimeistä olivat niin lähellä toisiaan, että lisäkierrokset olisivat voineet sekoittaa pakan miten tahansa.

2001 kaksi parasta oli vain pisteen päässä toisistaan, joten mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut vasta viimeisellä kierroksella. Viimeinen joukkue olisi voinut välttää suoran putoamisen ja viimeistä edellinen karsinnan, tai olisi voinut pudota suoraan.

2000 A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Toisaalta C olisi voittanut mestaruuden, mikäli A olisi hävinnyt molemmat lisäpelit ja C voittanut molemmat. Alapäässä putoajalla oli pieni mahdollisuus välttää suora putoaminen.

Yhteenveto: kymmenestä kaudesta todennäköinen lopputulos olisi ollut seuraava.
Mestaruus olisi ratkennut
- lähes varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-01, -09)
- todennäköisesti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-03, -05, -08)
- lähes varmasti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-00, -02, -06)
- ennen lisäkierroksia: kahdesti (-04, -07)

Putoaminen ja karsiminen olisivat ratkenneet:
- varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-02, -07)
- lähes varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-05, -09)
- todennäköisesti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-01, -03, -04)
- lähes varmasti viimeistä edellisellä kierroksella: kerran (-00)
- ennen lisäkierroksia: kerran (-08)
Lisäksi -06 putoamiskamppailu olisi ratkennut ilman lisäkierroksia vähäisemmän joukkuemäärän takia.

Johtopäätöksenä todetaan, että lähes varmasti joka kaudelle kahden lisäkierroksen systeemi olisi tuonut lisää panosta otteluihin ja jännitystä loppukauteen. Eikä tässä ole huomioitu sitä, että myös Eurocup-paikat ratkeavat sarjasijoitusten perusteella, mikä tuo oman värinsä systeemiin.

Vertailun vuoksi tarkastellaan, miten systeemi olisi kauden 2009 mestaruuksien suhteen toiminut muutamassa muussa Euroopan liigassa. Jos suoria putoajia on kolme, oletetaan että viimeiset kaksi suljetaan pois lisäkierroksilta, jolloin joukkueeksi Z tulee kolmanneksi viimeinen joukkue.

Valioliigassa ManU olisi voittamalla Newcastlen vieraissa varmistanut mestaruutensa. Tasapeli ja luultavasti häviökin olisi riittänyt, mikäli Liverpool ei olisi voittanut kotonaan Chelseaa. Jos mestaruus ei olisi ratkennut, niin viimeisessä ottelussa Liverpoolin olisi pitänyt kukistaa ManU vieraissa voittaakseen mestaruuden.
Putoamiskamppailussa Hull-Sunderland –ottelun voittaja olisi selvinnyt kuiville. Newcastle olisi luultavasti selvinnyt, jos olisi voittanut viimeisessä ottelussa Hullin vieraissa, olisi Newcastle-ManU –ottelussa käynyt miten tahansa. Jos Newcastle ja Hull olisivat voittaneet ainakin yhden ottelun, Sunderlandille olisi käynyt köpelösti jos se olisi hävinnyt molemmat ottelunsa.

Lisäys 25.12.2021: 2021:
1. Manchester City 86
2. Manchester United 74
3. Liverpool 69
4. Chelsea 67
5.Manchester United 66
6. West Ham 65
7. Tottenham 62
8. Arsenal 61
9. Leeds 59
10. Everton 59
11. Aston Villa 55

17. Burnley 39
18. Fulham 28
19. West Bromwich 26
20. Sheffield United 23
Mestaruus oli jo selvä. Mutta europaikoista käytäisiin kahdella viimeisellä kierroksella kiivas kamppailu. Sijat 1-4 tarkoittavat Mestarien liigan lohkovaihetta, sijat 5-6 Eurooppa-liigan lohkovaihetta ja sija 7 Konferenssiliigan play-off -kierrosta. Mestareiden liigaan varmoja olivat vain kaksi ensimmäistä, sijoilla 3-6 olevat ratkoisivat kaksi muuta paikkaa. Vähintään Eurooppa-liigaan paikkansa oli varmistanut viisi joukkuetta, kuudennesta paikasta otattaisivat sijoilla 6-10 olevat joukkueet. Vähintään Konferenssiliigaan pääsyn oli varmistanut kuusi joukkuetta, seitsemännestä paikasta kamppailisivat sijoilla 6-10 olevat
Häntäpäässä kolme viimeistä putoaa ja ne paikat olisivat jo selvät.


Serie A:ssa Inter olisi varmistanut mestaruuden jo runkosarjassa. Yläpäässä kamppailu olisi käyty ”vain” euroliigapaikoista.
Peräpäässä Torino olisi saattanut säästää sarjapaikkansa kaatamalla viimeisessä ottelussa Bolognan, jolloin myös Chievo olisi saattanut huonolla tuurilla pudota.

Lisäys 25.12.2021: 2021:
1. Inter 91
2. Milan 79
3. Atalanta 78
4. Juventus 78
5. Napoli 77
6. Lazio 68
7. Roma 62
8. Sassuolo 62
9. Sampdoria 52

15. Spezia 39
16. Cagliari 37
17. Torino 37
18. Benvento 33
19. Crotone 23
20. Parma 20
Mestaruus oli selvä. Sijat 1-4 Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen, sijat 5-6 Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen ja sija 7 Konferenssiliigan play-off -kierrokselle. Ainoastaan Inter on varma Mestareiden liigaan, kolme puuttuvaa paikkaa ratkeaisi joukkueiden 1-5 kesken. Eurooppa-liigan toinen paikka ratkeaisi Lazion, Roman ja Sassuolon kesken, tosin Lazion pitäisi hävitä ja Roman tai Sassuolon voittaa molemmat pelinsä jotta tilanne muuttuisi. Lazio pääsisi joka tapauksessa vähintään Konferenssiliigaan.
Kolme huonointa putoaa, Crotonen ja Parman tilanne on selvä. Benevento saattaa säilyä, mikäli voittaa molemmat ottelut. Oletetaan että näin käy. Jälkimmäinen peleistä on Torinoa vastaan viimeisellä kierroksella, jolloin Torinon säilyminen on kiinni siitä onko se voittanut Cagliarin vieraissa – tasapeli ei riitä. Mikäli on, niin Cagliari on vastaavasti pakkovoiton edessä viimeisellä kierroksella Speziaa vastaan vieraissa. Myös Spezialla on mahdollisuus pudota, mutta se edellyttäisi jo melkoisia ihmeitä. Beneventon tuplavoiton lisäksi Torinon pitäisi voittaa Cagliari vieraissa ja Spezian kokea tuplatappio vieläpä siten, että Benveneto saisi niissä kahdessa pelissä kirittyä kiinni Spezian 19 maalin maalieroedun.


La Ligassa Barcelona olisi varmistanut mestaruuden jo runkosarjassa, euroliigapaikkojen suhteen tilanne olisi ollut hyvin kiharainen.
Putoamiskamppailussa lisäkierroksilla ratkeavassa viimeisen putoajan paikassa olisi ollut erittäin mielenkiintoinen tilanne. Peräti kuudella seuralla olisi ollut mahdollisuus pudota eikä putoaja olisi voinut mitenkään olla selvillä ennen viimeistä kierrosta!

Lisäys 25.12.2021: 2021:
1. Atletico Madrid 86
2. Real Madrid 84
3. Barcelona 79
4. Sevilla 77
5. Real Sociedad 62
6. Real Betis 61
7. Villarreal 58
8. Celta Vigo 53
9. Granada 46

14. Levante 41
15. Getafe 38
16. Alaves 38
17. Elche 36
18. Huesca 34
19. Valladolid 31
20. Eibar 30
Mestaruus ratkennee viimeisen kierroksen Madridin paikallisderbyssä Atletico-Real. Tältä voi välttyä vain siten, että Atletico voittaa Eibarin vieraissa ja Real ei voita Barcelonaa kotonaan. Sijat 1-4 Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen, sijat 5-6 Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen ja sija 7 Konferenssiliigan play-off -kierrokselle. Mestareiden Liigan paikat ovat selvät. Samoin pistetilanteesta huolimatta Eurooppa-liigan paikat, sillä seitsemäntenä oleva Villarreal varmisti paikan Mestareiden liigaan voittamalla Eurooppa-liigan. Sen sijaan Celta Vigo saattaisi nousta Villarrealin ohi ja napata Konferenssiliigan paikan.
Kolme huonointa putoaa. Eibar on varma putoaja. Kaksi muuta putoajaa ratkotaan sijoilla 15-19 olevien kesken siten, etta ainakin toinen putoaja on sijalla 18-19 oleva. Valladolid saattaa säilyä, jos ottaa tuplavoiton, Elche ja Huesca pelaavat tasan ja Elche häviää Alavesille siten, että maaliero kasvaa riittävän suureksi Valladolidin säilymisen kannalta.


Bundesliigassa Wolfsburg olisi varmistanut mestaruutensa, jos olisi voittanut tai pelannut tasan ja Bayern München hävinnyt ensimmäisen lisäkierroksen ottelunsa. Bayernin voittaessa ja/tai Wolfsburgin hävitessä mestaruus olisi ratkennut viimeisellä kierroksella ottelussa Wolfsburg-Bayern. Myös kolmantena olleella Stuttgartilla olisi ollut pieni mahdollisuus mestaruuteen.
Putoamiskamppailu (kaksi suoraa putoajaa, yksi karsija) olisi ratkennut vasta viimeisellä kierroksella riippumatta siitä, olisiko suorat putoajat otettu mukaan niille vai ei.

Lisäys 25.12.2021: 2021:
1. Bayern München 78
2. RB Leipzig 65
3. Borussia Dortmund 64
4. VfL Wolfsburg 61
5. Eintracht Frankfurt 60
6. Bayer Leverkusen 52
7. Union Berlin 50
8. Borussia Mönchengladbach 49
9. VfB Stuttgart 45
10. SC Freiburg 45
11. 1899 Hoffenheim 43
12. Mainz 05 39
13. FC Augsburg 36
14. Hertha BSC 35 15. Arminia Bielefeld
16. FC Köln 33
17. Werder Bremen 31
18. Schalke 04 16
Normaaliin tapaan Bayern on varmistanut mestaruutensa hyvissä ajoin. Sijat 1-4 Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen, sijat 5-6 Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen ja sija 7 Konferenssiliigan play-off -kierrokselle. Sijat 1-2 ovat jo varmoja Mestareiden liigaan. Borussia Dortmundin putoaminen kolmossijalta Eurooppa-liigaan vaatisi siltä tuplatappiota, Eintracht Frankfurtilta joko tuplavoittoa jolloin Wolfsburgin pitäisi kukistaa Dortmund noin viiden maalin erolla tai sitten Eintrachtilta tasapeliä Wolfsburgia vastaan ja noin kymmenen maalin murskavoittoa Leverkusenista riippuen siitä kuinka isolla maalierolla Dortmund häviää pelinsä. Käytännössä neljännen paikan ratkaisevat siis Wolfsburg ja Eintracht. Vähintään Eurooppa-liigan paikan on varmistanut viisi joukkuetta, kuudennesta sijasta kamppailevat joukkueet 6-8. Konferenssiliigan paikkaan on mahdollisuus joukkueilla 6-10.
Kaksi putoaa, yksi karsintaan. Schalke on varma putoaja. Werder Bremenillä on teoreettinen mahdollisuus säilyä suoraan, mutta se edellyttää tuplavoiton lisäksi sopivaa ristiinpelaamista muilta. Sen sijaan tuplavoitolla joukkue varmistaa vähintään karsintapaikan. Tappio Kölnille varmistaisi putoamisen. Suoraan putoamiseen saattaisivat päätyä joukkueet 13-17, tosin Augsburgilla tämä mahdollisuus olisi hyvin teoreettinen. Karsijan paikalle on mahdollisuus täsmälleen samoilla joukkueilla. Itse asiassa ainoat joukkueet, joilla ei kahdella lisäkierroksella olisi mitään panosta putoamisen tai europaikkojen suhteen, olisivat sijoilla 11 ja 12.


Allsvenskanissa AIK:lla oli kolmen pisteen johto ennen Göteborgia, joka puolestaan oli kaksi pistettä Elfsborgia edellä. Kaikilla kolmella siis periaatteessa mahdollisuus mestaruuteen, mutta AIK:n ote vaikutti aika tukevalta. Ratkaisu olisi mennyt viimeiseen kierrokseen, jos AIK ei viimeistä edellisellä kierroksella olisi saanut enemmän pisteitä kuin Göteborg.
Putoamissääntö sama kuin Bundesliigassa, jos suorat putoajat olisi otettu mukaan lisäkierroksille, niin Hammarbyn kohtalo olisi ollut jo selvä ja Örgrytenkin epätoivoinen. Jos ei olisi otettu, Djurgårdenilla olisi ollut pieni mahdollisuus välttyä karsinnoilta (kuten olisi tietysti ollut silloinkin, jos suorat putoajat olisivat olleet mukana lisäkierroksilla).

Lisäys 25.12.2021: 2021:
1. Malmö FF 59
2. AIK 59
3. Djurgårdens IF 57
4. IF Elfsborg 55
5. Hammarby IF 53
6. Kalmar FF 47

9. Mjällby AIF 38
10. Varbergs BolS
11. IK Sirius 37
12. BK Häcken 36
13. Degerfors IF 34
14. Halmstads BK 32
15. Örebro SK 18
16. Östersunds FK 14
Mestaruuteen on mahdollisuus neljällä joukkueella. Tosin Elfsborgin osalta tämä edellyttäisi tuplavoittoa, Malmön ja AIK:n tasapeliä, Malmön tappiota Östersundille ja AIK:n tappiota Djurgårdenille (viimeisessä periaatteessa riittäsi tasapelikin, mutta tällöin Elfsborgin pitäisi voittaa ottelunsa vähintään neljän maalin yhteiserolla, samon periaatteessa Malmö voisi pelata tasan myös Östersundin kanssa mutta tällöin Elfsborgin maalieron kahdessa viimeisessä ottelussa olisi oltava vähintään 12 maalia). Mestari Mestareiden Liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle, muut mitalistit Konferenssiliigan toiselle karsintakierrokselle. Yksikään joukkue ei ole varmistanut europaikkaansa. Viidentenä olevana Hammarbyllä on mahdollisuus selvitä Konferenssiliigaan tuplavoitolla ja muiden sopivalla ristiinpelaamisella.
Kaksi putoaa, kolmas karsintaan. Putoajat ovat selvillä. Karsijaksi saattaa päätyä sijoilta 10-14. Sijoilla 10 ja 11 olevilla joukkueilla on yhtä paljon pisteitä, mutta Varbergin maaliero on selvästi parempi. Sijalla 11 oleva Sirius päätyisi karsintaan, jos ottaisi tuplahäviön, Halmstad ottaisi tuplavoiton ja Degerfors voittaisi Häckenin niin suurella maalierolla (luultavasti noin kolmella maalilla) että ohittaisi Siriuksen. Siriuksen kanssa samassa pistemäärässä sijalla 10 olevan Varbergin karsinta edellyttäisi melkoista pyörittelyä: otettava tuplatappio, Häcken ei saa hävitä Siriukselle (luultavasti pakko voittaa, sillä tasapeli veisi tasapisteisiin, koska sen on pakko hävitä toinen ottelunsa eikä maaliero tällöin luultavasti riitä koska sen on hävittävä tämä ottelu vähintään 15 maalin erolla), Degerforsin voitettava Häcken ja hävittävä Halmstadille siten, että saa kuitenkin kirittyä Varbergin 14 maalin edun kiinni, Halmstadin voitettava myös Örebro.


Esitin lisäkierrosten ideaa eräälle valtakunnan merkittävälle jalkapallovaikuttajalle muutama vuosi sitten. Ei ottanut tulta, veikkaan että kyseessä oli NIH-ilmiö. Jos joku näkee systeemissä jotain vikaa, niin otan mielelläni kritiikkiä vastaan.

tiistai 21. joulukuuta 2021

Uutiskatsaus 51/2021


1. Nyt ei liiemmin naarata

Pohjois-Korea muistelee Rakkaan Johtajan Kim Jong-Ilin lusikannurkkaanheittämisen ME-tulosta kymmenen vuoden takaa. Muiston kunniaksi on maassa kielletty nauraminen 11 päivän ajaksi. Tunnetusti diktatuurissa pakollista on kaikki se, mikä ei ole kiellettyä. Tästä on tehty kertaalleen poikkeus ja se oli tasan kymmenen vuotta sitten Kimin kuoltua. Silloin pohjoiskorealaisille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko itkee tai sitten itkee ja itkee.


2. Hyviä uutisia Keniasta

Kenia kielsi muovipussien käytön neljä vuotta sitten. Ainakin Hesarin jutun mukaan tulokset näkyvät. Maa ei ole enää muiden kehitysmaiden tapaan muoviroskan peittämä.
Ota se, mikä on hyvää, tuli se mistä tahansa. Kenian esimerkkiä tulisi seurata myös länsimaissa, vaikka täällä muoviroska saadaankin melkoisen hyvin talteen. Sitten kun Kenia seuraisi länsimaiden esimerkkiä ja pysäyttäisi hillittömän väestönkasvunsa.


3. Herhiläisen seuraaja

Odotetusti Suomen seuraavaksi hävittäjälentokoneeksi valittiin F-35. En ole ottanut prosessiin millään muotoa kantaa missään vaiheessa, sillä tässä kohtaa oma asiantuntemukseni on siinä onnellisimmalla mahdollisella vyöhykkeellä. Se tarkoittaa sitä että en tiedä asiasta riittävästi sanoakseni näkemykseni ja toisaalta tiedän kuitenkin niin paljon, että ymmärrän pitää suuni kiinni.
Ainoastaan strategisella tasolla voi todeta sen, että Suomi ei voi panostaa määrään. Niinpä strategisesti oikea valinta on löytää kone, jonka tehosuhde on riittävän hyvä. Ilmeisesti tältä kannalta katsoen F-35 oli paras valinta maailman parhaille hävittäjälentäjille, jollaisiksi suomalaiset on muutaman kerran kansainvälisissä vertailuissa havaittu. Myöskin se, että vasemmistoliitossa hankintaa pidetään virheenä, on vahva viite siitä että ratkaisu oli oikea.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Karrar Hussein Sadeq Sadeq … jäkjäkjäk … seitsemän vuoden vankeuteen … käläkäläkälä … murhan yrityksestä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta … päläpäläpälä … Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Pienimmän riesan tie

Valtiontalouden tarkastusvirasto on joutunut itse tarkastuksen kohteeksi monenlaisten epäiltyjen väärinkäytösten takia. Y ksi näistä tapauksista oli tilanne, jossa viraston johtaja Yli-Viikari oli tehnyt sopimuksen viraston ylitarkastajan jäämisestä töistä pois. Sopimuksen mukaan ylitarkastajalle maksettiin kahden vuoden aikana 57 000 euroa siitä, että hän ei tee mitään. Sivuhuomautuksena on todettava, että Suomessa on useita sellaisia virkamiehiä, jotka tienaavat suunnilleen tuon verran vuodessa ja olisi parempi, että he eivät tekisi mitään samalla palkalla, tulisi halvemmaksi.
Tapausta tarkemmin tuntematta julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella kyseessä on ollut inhimillinen tragedia. Aiemmin ilmeisesti työnsä hyvin hoitanut ylitarkastaja ei enää kyennyt muuttuneessa maailmassa hoitamaan työtään vaaditulla tavalla. Tällaisia tapauksia tulee silloin tällöin ja jokainen pidempään työelämässä ainakin johtotehtävissä ollut on nähnyt näitä. Vastoin yleistä harhaluuloa kyse ei normaalisti ole siitä, etteikö työntekijä kykenisi omaksumaan uudenlaista työnkuvaa. Kyse on yleensä siitä, että kokenut työntekijä tuntee muuttuneen työnkuvan aiempaa huonommaksi ja turhautuu. Yleensä täysin oikein perustein. Tällöin vaihtoehdot ovat yleensä ainakin spesifeillä erikoistumisaloilla melkoisen vähissä. Ne ovat lähinnä itsepetos eli työn jatkaminen aivot narikassa -periaatteella, uudelleenkouluttautuminen tai eläköityminen kultaisella kädenpuristuksella.
Tällä kertaa, syystä tai toisesta, päädyttiin viimeiseen. Inhimillisesti ratkaisu oli oikea ainakin työntekijän itsensä kannalta, ehkä jopa kansantaloudenkin kannalta. Vaikuttaa siltä, että tässä pyrittiin löytämään se pienimmän riesan tie. Valitettavasti, kuten niin kovin usein, pienimmän riesan tie oli pykälien vastainen.


6. Piikillä

Uudessa-Seelannissa nousi kohu, kun mies otti saman päivän aikana kymmenen koronarokotetta. Ilmeisesti maksua vastaan, jotta tietyt rokotevastaiset saisivat merkinnän rokotteesta ottamatta sitä itse. Kauanpa se kestikin. Olen nimittäin tietoinen siitä, että samaa on tapahtunut Suomessakin. Otettu rokotteita toisen puolesta tai väärennetty todistuksia. Ainakin omien rokotekokemusten perusteella helppoa kuin mikä. Kummallakaan kerralla ei kysytty mitään papereita, sen kuin ajanvaraus oli kunnossa niin lykkäsivät piikin olkavarteen. Tosin toisella kerralla piikittäjä oli henkilökohtainen tuttu, joten eipä siinä olisi papereita tarvinnutkaan. Mutta aivan hyvin joku muu olisi voinut käydä minun puolestani minun nimelläni ottamassa rokotteen ja niin olisin aivan hyvin voinut vilautella väärennettyä koronapassia.
En tiedä mikä tässä asiassa on huolestuttavinta. Sekö että viranomaiset ovat liian tyhmiä tajuamaan tämän helpon huijausmahdollisuuden eli koronapassi on tehoton vai se, että he sen tajuavat ja ajavat koronapassia siitä huolimatta eli koko systeemin tarkoitus on ihmisten valvonta eikä koronan torjunta.


7. Epäkohta ja kuinka se korjataan

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen teki merkittävän linjauksen twiittaamalla: ”UPM teki keväällä päätöksen siitä, että selittämättömät palkkaerot naisten ja miesten välillä poistetaan.”
Feministit kiittelivät päätöstä kovasti. Olisiko kannattanut ensin hieman harkita. Ensinnäkin Pesonen ei sanonut, että tämä tarkoittaisi palkankorotuksia. Toiseksi kyseessä olivat vain ”selittämättömät palkkaerot”. Kolmanneksi ja tärkeimmäksi tulee huomioida, että palkkaeroja voi selittää monella eri tavalla ja vain osa niistä on feministeille suosiollisia. Noin ylipäätään samanpalkkaisuutta voi vaatia viiden eri asteikon mukaan:
1) Sama palkka samasta tuloksesta
2) Sama palkka samasta työtehtävästä
3) Sama palkka samasta työmäärästä tehtävästä riippumatta
4) Sama palkka kaikista töistä työmäärästä riippumatta
5) Sama palkka, teki töitä tai ei
Näistä viimeinen kuuluu lähinnä vasemmiston politiikkaan eikä ole yrityksen asia. Neljästä muusta voisin kokemuksen perusteella uumoilla, että kaksi on naisille suosiollisia, yksi säilyttää nykytilanteen ennallaan ja yhdessä tuloerot miesten ja naisten välillä kasvavat entisestään.


8. Miehen kylkiluu

Telkkarissa alkaa uusi sarja Papisto, joka esittelee neljä tavalla tai toisella erikoista suomalaispappia. Joukossa ei kuitenkaan ole yhtään sellaista, joka olisi saanut nykyisellä arvomaailmallaan olla pappina sata vuotta sittenkin. Epävarmaa on se, olisiko tällainen pappi ollut sentään liian radikaali esiteltävä vai onko kyse siitä että nykypapistossa ei ole yhtään ainutta sellaista enää jäljellä. Veikkaan jälkimmäistä siitä syystä että tuskin sata vuotta sitten olisi löytynyt yhtään sellaista pappia, jota tuomiokapituli ei olisi nykypäivänä pistänyt viralta.
Joka tapauksessa linkkijutussa pääosaan pääsee yksi papeista, nainen jota on kutsuttu ”seksipapiksi”, koska ”hän on pitänyt netissä seksikoulua ja kirjoittanut aiheesta avoimesti myös blogissaan.” Otsikossa hän toteaa pitävänsä ulkonäköään Jumalan lahjana.
Tästä tuli mieleen se vanhapiika, joka vuosikymmeniä sitten kävi kysymässä papilta, onko se ylpeyttä ja syntiä, kun hän katsoo peiliin ja toteaa, kuinka kaunis hän onkaan. Jolloin pappi vilkaisi vanhapiikaa ja jyrähti: ”Ei se ole synti, se on erehdys”.


9. Miinat kentällä

Pysytään tulenarassa aihepiirissä eli naisten ulkonäössä. Armeijassa tapahtunut seksuaalinen ahdistelu on noussut puheenaiheeksi. Tuomittavaa, väärin, blaablaablaa, näinhän se on. Mutta kyllähän asia on myös niin että sitä saa mitä tilaa. Silloin kun itse kävin armeijan, ei naisia siellä vielä ollut. Ja kyllähän asia on niin, että se juttujen taso siellä oli taatusti monin verroin törkeämpää kuin nykyään. Mutta ei kukaan sitä seksuaalisena ahdisteluna pitänyt. Siitä yksinkertaisesta syystä että läsnä ei ollut naisia. Nykypäivänä varusmiestä vietäisiin putkaan (tai enhän minä tiedä, ehkä putkakin on nykyään epäinhimillisenä kielletty) niin ettei jalat maata tavoittaisi, jos tuvan pöydän ääressä sattuisi joku kantapeikko kuulemaan senaikaisia juttuja. Joita kantapeikot päästelivät silloin itsekin.
Lähinnä ihmetyttää miten henkisesti kastroituja nykyjampat ovat, kun ylipäätään pystyvät suorittamaan palvelusta naisten läsnäollessa. Ei olisi omana armeija-aikana todellakaan onnistunut, kyllä pillu pyöri jokaisen mielessä ilman että pillua oli lähimmän kymmenen kilometrin säteellä.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on sinänsä positiivinen asia, mutta suorittakoot sen omissa oloissaan. Kyllä miesten pitää saada olla edes sodassa kaikessa rauhassa.


10. Nappeja kauluksessa

Naisten asepalvelukseen tulosta on jo niin pitkä aika, että kohta ensimmäiset naiset lienevät jo kenraalikunnassa. Yksi oleellinen rajapyykki saavutettiin itsenäisyyspäivänä, kun ensimmäinen nainen ylennettiin korkeimpaan mahdolliseen reserviarvoon eli majuriksi. Onnea! Tuli mieleen kun eräs kaverini ylennettiin taannoin tähän vastaavaan arvoon. Porukassa pohdittiin, että pitääköhän paikkansa reservissäkin se vanha armeijan viisaus, että ”majurina mies on tyhmimmillään”. Perusteluna tälle esitetään yleensä se, että siinä arvossa kaikki koulussa opittu on jo unohtunut ja elämänkokemusta ei vielä ole tarpeeksi. Kohde itse epäili että kyllä taitaa väitteessä olla vinha perä. Sitä ei vielä tilastollisesti riittämättömän otannan takia pysty sanomaan, päteekö myös se että majurina nainenkin on tyhmimmillään.


11. Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani...

Kanadalainen vuorikiipeilijä Don Bowie on alansa huippuja maailmalla. Nyt hän on tehnyt uransa merkittävimmän valloituksen ja huiputtanut parhaat kukkulansa ryhdyttyään parisuhteeseen kiipeilyvalmennettavansa, entisen Miss Suomen Lotta Hintsan (joka on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista alallaan hänkin) kanssa. Onnea parille!


12. CCCP

Venäjä pelasi Eurohockey-turnauksessa ”retropelipaidoissa”. Eli CCCP-tunnuksissa. Odottelemme seuraavaksi Saksan ilmestyvän jäälle hakaristipaidoissa. Muuten sama asia, mitä nyt kommunismi sai aikaan vielä enemmän tuhoa.
Vakavasti puhuen on huolestuttavaa, kuinka Venäjä alkaa muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa. Tämä on traagista paitsi lännen, myös ennen muuta Venäjän itsensä kannalta. Tosin kehityshän on siinä mielessä loogista, että Venäjä on aina onnistunut sössimään tilaisuutensa nousta todelliseksi suurvallaksi muutenkin kuin kooltaan ja ehkä sotilaallisesti. Pietari Suuren jälkeen Venäjä ei kehittynyt yhteiskunnallisesti siinä missä muut siihen aikaan autoritääriset kansakunnat. Juuri kun reilut sata vuotta sitten Venäjän teollisuus ja yritteliäisyys alkoi kehittyä, tuli kommunismi ja pilasi asiat. Ja nyt Venäjällä olisi miljoonan ruplan paikka nousta maailman johtavaksi valtioksi. Eurooppa rappeutuu moraaliseen heikkouteensa, Kiinalla ei ole riittävästi resursseja väestöönsä nähden, Japanilla ei ole riittäviä resursseja mihinkään nähden, USA romahtaa väestöpohjansa heikkenemiseen ja muuta maailmaa ei kannata edes mainita. Venäjällä on valtavat raaka-aineresurssit, koulutettu eurooppalainen väestö ja ydinase eli ulkoista uhkaa ei ole. Valttikortit käsissä ja mitä nämä helvetin pöljät menevät tekemään? Muistelemaan nostalgialla ihmiskunnan historian epäonnistuneinta yhteiskuntakokeilua ja rakentamaan sitä uudelleen.


Loppukevennys: Poliisikoira

Vanha poliisivitsi: miksi poliisilla on kaksi aivosolua enemmän kuin poliisikoiralla? No, siksi että poliisi ei kakkisi keskelle katua virantoimituksessa.
Tämä realisoitui todellisuudeksi, kun Philadelphian poliisi esitteli koiraosastonsa toimintaa Flyersin kotihallin jäällä. Otsikon linkin videon katsomista ei suositella. Tiedossa ei ole, korjattiinko jäljet harjalla ja rikkalapiolla. Toivottavasti kotijoukkueen pelaajat eivät kuitenkaan yrittäneet pistää kikkareita mailalla roskiin, sillä Flyersin kausi on mennyt sen verran kehnosti että tiedä mihin olisivat lämäreillään osuneet.

lauantai 18. joulukuuta 2021

Uusinta: Kaduilla tuulee taas


Lukijalle: Tämä juttu on kirjoitettu seitsemän vuotta sitten. En ole laskenut kuinka monta kertaa sen jälkeen on kerrottu ”uutena uutisena” haittamamujen ryöstelijäjengeistä. Ainakaan yhden käden sormet eivät olisi riittäneet. Arvatkaa kuinka paljon vituttaa kun on puhunut samasta asiasta jo yli 20 vuotta, ollut joka kerran oikeassa ja saanut joka kerran ihmetellä kun muutamia vuosia jälkeenpäin huomataan kovasti yllättyen ilmiö jonka olen ennustanut:

Olin jo päättänyt, että en aio kirjoittaa etnisen katujengin riehumisesta Helsingissä. Henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta kun ei - onneksi - ole. Kieltämättä kylläkin se aina yhtä huvittunut tunne, kun työmatkoilla on joskus pakko Helsingissä yleensä junan tuomana käydä. Aamulla rautatieasemalla vastaantulijoiden pigmentti kun muistuttaa kalkkilaivan kapteenia, satunnaisin kellertävin vivahtein. Illalla palatessa asemanseutu taas näyttää Mogadishulta tai Istanbulilta. Jostain syystä työhönlähtöajan ja notkumisajan värinätaajuudessa on huomattava vaihe-ero.

Asiasta kertova uutinen ehti lipsahtaa mediaan ennen mokutussuodattimen läpi kulkemista. Vahinkoa on sittemmin kovasti yritetty paikkailla purukumilla kuin Mikki Hiiren autonrengasta. Ensimmäinen lievennys oli, että "ryhmä koostuu erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvista nuorista". Lopuksi kyseessä olivat vain"erilaisiin pienempiin ryhmiin kuuluvat nuoret". Enimmäkseen paikkailu on ollut turhaa, koska tieto ehti jo vuotaa siinä määrin realistisena, että aiheesta ovat saamiensa tietojen nojalla ansiokkaasti kirjoittaneet mm. nettilehti Sarastus, Tom Packalen, Arto Luukkanen, Professori, Pekka, Vasarahammer ja Yrjöperskeles kolmeenkin kertaan. Itse en perusteellista analyysia ryhdy vääntämään, vaan heitän erinäisiä ranskalaisten viivojen tyylisiä irtokommentteja.

Mielenkiintosena seikkana on havaittavissa, että aiempi mokuttajien ykköskenttä on siirretty vaihtoaitioon kommentoinnissa ja puolustuspuheita on pitänyt aiempi farmijoukkue. Kimmo Kiljunen, Dan Koivulaakso, Päivi Lipponen ja kumppanit eivät ole vaatineet rasismin vastaisia marsseja. Vanhat mestarit ovat olleet hiljaa kuin kusi sukassa, kun aiemmin he pitivät meteliä kuin kusi pipossa.

Sinänsä uutinen ei ollut mikään uutinen. Siis niille, jotka ovat seuranneet monikulttuurisuusasioissa Suomen luotettavinta tietolähdettä eli Hommaforumia. Siellä asiasta kerrottiin jo tammikuussa. Virallisten tiedotusvälineiden viive oli vain kymmenen kuukautta, mikä kieltämättä on huomattavasti pienempi kuin useammin vastaavissa uutisissa. Niistä kun ei välttämättä tietoa tule ollenkaan. Joka tapauksessa pointseja tiedotusvälineille siitä, että uutisointinopeus ylittää jo 1200-luvun mongolivalloittajien saavutuksista kertoneiden uutisten saapumisen kotimaahan, mikä kesti toista vuotta. Ehkä nuivuuden lisääntyessä valtamedian uutisointinopeus kiihtyy jo 1700-luvun tasolle, tuskin sentään 1800-luvun optisen lennättimen luokkaan asti.

Uutisten mukaan jengi koostuu kymmenistä 13-18 -vuotiasta nuorista, joista pieni osa on syntyperältään suomalaisia. Mikäli monivuotinen opiskelu tiedotusvälineiden uuskielen parissa ei ole mennyt hukkaan, "syntyperältään suomalainen" tarkoittaa sataprosenttista maahanmuuttajien Suomessa syntynyttä jälkeläistä. Tai enintään puoliveristä. Tai, kuten yleensä luotettavasta lähteestä peräisin olevat tiedot kertovat, väestöryhmää joka kyllä on jo vuosisatoja Suomessa asunut.

Eipä mennyt aikaakaan, kun Hesari oli onnistunut kaivamaan esiin nuorisotutkijan ja Helsingin nuorisotoimenjohtajan, joiden mukaan "ilmiön syynä on eriarvoistuminen, jossa vaikeimmassa tilanteessa ovat etenkin muunkieliset nuoret." Lääkkeeksi ehdotettiin jälleen kerran - rumpusoolo - määrärahojen lisäämistä. Vähän myöhemmin Stadin demarinuoret (Demarinuoret? Keski-ikä lienee niukasti kansaneläkerajan alapuolella. Kohdassa Lisätietoja on muuten kaksi sukunimeä, joista kumpikaan ei ole suomen- tai ruotsinkielinen. Todella vaarallinen esimerkki mamutaustaisten syrjäytymisestä - kyllä yksikin demarivaikuttaja kykenee tekemään isompaa vahinkoa Suomelle kuin kokonainen väkivaltajengi.) vetäisi pohjat selittämällä pahan olon syyksi mm. vanhentuneet pelikonsolit. Kun yh-äitiraukka on huonopalkkaisessa kolmivuorotyössä, ei ole varaa ostaa puolituhatta maksavaa uutta konsolia, joten pahaa oloa mennään purkamaan hakkaamalla satunnaisia vastaantulijoita. Toisaalta tämä selittääkin aika hyvin sen, miksi omat muksut eivät ole hyökkäilleet satunnaisten uhrien kimppuun - meillä kun ei ole vanhentunutta pelikonsolia. Ei kyllä ole pelikonsolia ollenkaan. Näin ollen suosittaisin lääkkeeksi pahoinpitelijöiden pelikonsolien takavarikointia.

Tiettävästi kaikki uhrit ovat olleet kantasuomalaisia tai ainakin sellaisia, joita ei ulkonäön perusteella kantasuomalaisista erota (virolaisia, venäläisiä). Tiettävästi jokaisessa teossa tekijöinä on ollut aina enemmistö ns. varsinaisia maahanmuuttajia (myös heidän jälkeläisensä tällaisiksi lasketaan). Jos yksikin uhri olisi ollut ns. varsinainen, luultavasti hänet olisi jo kaivettu esiin malliesimerkiksi: "Katsokaa nyt, uhrit ovat valikoituneet sattumanvaraisesti!" Tai jos edes kerran löydettäisiin tapaus, jossa suomalaisjengi olisi pahoinpidellyt satunnaisen mamun, niin ei voisi edes kuvitella millainen haisunäädän kusimyrsky nousisi. Ei ainakaan seliteltäisi tapausta ja ymmärrettäisi tekijöiden mahdollisia motiiveja, kuten nyt.

Kovasti on myös ihmetelty sitä, että poliisi ei ole varoittanut jengistä. Toisaalta pahoinpitelytapauksia on löydetty vasta vähän yli 70, mikä tarkoittaa että käytännössä niitä on tapahtunut useita satoja. Eivät läheskään kaikki päädy poliisitutkintaan. Siis muutama sata tapausta! Ja tästä ei nähdä aiheelliseksi varoittaa. Herää tietysti kysymys, mitkä ovat sellaisia tapauksia, joista varoitetaan. Vastauskin löytyy, muutamia esimerkkejä:
1) Hornankuusen kunnan Perätakahikiän kylästä kilometrin päässä on nähty karhu, jolloin kaikki valtakunnalliset tiedotusvälineet uutisoivat ja kehottavat ihmisiä pysymään sisätiloissa.
2) Taistele vastaan -tarra on liimattu Kontulassa liikennemerkin takapuolelle, mikä on merkki rasistisen liikehdinnän huolestuttavasta kasvusta.
3) Perussuomalaisten Huitsinnevadan kunnan varavaltuutettu on Facebook-sivullaan ehdottanut rikollisuuteen syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkoitusta, joka taas nostattaa vaatimuksia perussuomalaisten sulkemisesta yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolelle.

On myös muistutettu siitä, että nuoriso on riehunut maailman sivu ja käytiin Suomessa 80-luvuillakin jengitappeluita. Niin käytiin. Jengi vastaan toinen jengi. Ei jengi vastaan satunnainen ohikulkija. Ja toisaalta - tämäkö on hyvä puolustus sille, että maahan päästetään epäsosiaalista ja rikollista väkeä? Eikö meillä ole siis tätä sakkia ihan riittävästi omastakin takaa?

Journalismin aina valpas vahtikoira Seiska sentään löysi jengipomon, joka juoksi peloissaan karkuun. No tämä nyt ei ole mikään ihme yhdellekään äläwäbäläkulttuuriin edes pintapuolisesti tutustuneelle. Ylivoimalla ollaan maailman omistajia, mutta sitten kun tilanne on tasapuolinen, ollaan häntä koipien välissä. Tasapuolisuudella tässä tarkoitetaan sitä, että musulmaaneja on vähemmän kuin viisinkertainen määrä vastustajiin nähden. Tarkempaa tietoa suhdeluvuista voi tiedustella Israelin puolustusvoimilta.

Onneksi poliitikkomme ovat valppaina. Helsingin kaupunginvaltuuston kolmen suuren ryhmän puheenjohtajat osasivat välittömästi löytää tilanteen suurimman uhkakuvan. Ensinnäkin nämä valopäät totesivat, että Helsingin kaduilla kenenkään ei tarvitse pelätä. Heti seuraavaksi todettiin, että olisi erittäin vaarallista, jos kaupunkilaiset alkaisivat ylläpitää järjestyspartioita. Sen sijaan maahanmuuttajajengien aiheuttamasta uhkakuvasta ei mainittu sanallakaan. Huomioimatta jäi myös uhrien asema. Mutta ovathan nämä sadat pahoinpitelyt ja sadat pahoinpidellyt pikkujuttu verrattuna siihen riskiin, että kansalaiset huolestuisivat turvallisuudestaan.

Ja eikös kohta sitten tapahtunutkin. Kansallinen Vastarintaliike jalkautti jäsenensä kadulle ja kohta olivatkin antifasistit heidän kimpussaan. Joukkotappelu oli valmis. Syyhän oli median mukaan luonnollisesti Vastarintaliikkeen - jos eivät olisi lähteneet, niin ei tappeluakaan olisi tullut. Taivahan tosi. Talvisotakin aiheutui vasta siitä, kun suomalaiset - nuo imperialistien kätyrit - ampuivat takaisin. Ihmetyttää vain, millä lakipykälällä kymmenkunnan hepun kadulla käveleminen on niin lainvastaista, että poliisin olisi pitänyt tämä estää. Vääränlaiset ajatukset ja maailmankuva? Totta sinänsä, mutta ei kai se mikään rikos - vielä - ole. Kuinka monta ohikulkijaa Vastarintaliikkeen jäsenet ovat muuten piesseet? Eikö antifasistien olisi minkä tahansa riskianalyysin perusteella pitänyt hyökätä jonkun satunnaisen tummapigmenttisen porukan kimppuun, heillä kun tuo track record kaduilla tapahtuvissa pahoinpitelyissä on Vastarintaliikkeeseen nähden aika ylivoimainen. Olisivatko antifasistit muuten ruvenneet tappelemaan, jos kaduille olisikin jalkautunut vaikka Suomen kurdiyhdistys järjestystä pitämään? Häh?
Mutta käännetäänpäs vielä ajatuskokeena asetelma päälaelleen. Jos antifasistit olisivat alkaneet partioida katuväkivallan vähentämiseksi, olisiko Vastarintaliike puuttunut asiaan? Hah. Mutta kuvitellaan että olisi. Tai ei kuvitella - onneksi näin ei tapahtunut, riittävän isoja kirjaisimia ei olisi latomosta löytynyt.
Pääasia tappelussa oli kuitenkin se, että yksikään täysijärkinen ei voinut vahingoittua. Ottaen huomioon ketkä olivat vastakkain. Eivätkä mahdolliset loukkaantuneetkaan saaneet vakavia vammoja, mikäli kaikki iskut suunnattiin päähän eikä mihinkään semmoiseen ruumiinosaan, jolla heillä on käyttöä.

Kuten on niin moneen kertaan havaittu, syypäähän tähän kaikkeen on rasistinen suomalainen yhteiskunta. Niinpä tulee ohjata enemmän rahaa kotouttamiseen. Entä jos sovelletaan samaa ajatusmallia myös toiseen osapuoleen? Jos vastarintaliike haluaa jalkautua kaduille, miten olisi jos heillekin tungettaisiin vastikkeetonta rahaa? Itse asiassa omakin jalkaterä alkoi tässä vipattamaan ja muistui mieleen, että varastossa on mainiosti järjestyksenpitoon soveltuva pesäpallomaila. Olisiko yhteiskunnan syytä ehkäistä minun uhkaavaa syrjäytymistäni rahalla? Minulle riittäisi oikein mainiosti se, että saisin rahaa sen verran, mitä veroistani mokuklusteriin kuluu. Valtion budjetin suuruuden perusteella arvioiden se tekisi tässä veronmaksuluokassa pitkälti toistasataa euroa kuussa. Jos välilliset verot kuten ALV huomioidaan, niin tällä kulutuksella varmaan jotain parisataa egeä kuussa jäisi enemmän käteen, jos koko mokuklusteri lakkautettaisiin ja loisille annettaisiin menolippu Banguihin. Epäilemättä oloni olisi huomattavasti rauhallisempi ja samalla todiste siitä, että raha ei tuo onnea: ratkaiseva tekijä ei olisi se ylimääräinen parisataa kuussa vaan Suomen olotila.

Kylmä tosiasia on se, että jokainen perseilijä erehtyy lopulta jonain päivänä vittuilemaan väärälle tyypille. Oman itseni takia toivon, että se tyyppi en ole minä eikä kukaan läheisistäni. Mutta joku se tulee olemaan. Ja sinä päivänä joku polkaisee pystyyn kymppiliikkeen.

tiistai 14. joulukuuta 2021

Kolme ristiriitaa


Minulla on usein keskeneräisiä kirjoituksia hautumassa. Yleensä niissä on lista oivalluksista, joita ei ole vielä lainkaan kirjoitettu tekstimuotoon. Niin oli tässäkin. Alkuperäinen otsikko oli sama kuin kohdan 1 otsikko, mutta tuntui että siitä ei vain saa tarpeeksi asiaa viikkojuttua varten. Äkkiä kävikin sitten niin, että tuli toinen aivan eri aiheeseen liittyvä oivallus, johon pystyi ottamaan saman näkökulman. Päätin yhdistää nämä. Ja kirsikkana kakkuun tuli vielä ennen kirjoitusoperaation aloittamista kolmaskin.
Ideana oli se, että tavalla tai toisella kaikissa kolmessa tapauksessa kaksi asiaa on herkullisessa ristiriidassa.


1. Hiiriä ja ihmisiä

Kuten hyvin tiedämme, vihervasemmisto kannattaa kasvissyöntiä ja on muutenkin kovasti eläinten oikeuksien kannalla. Katsotaanpa tarkemmin mitä tämä tarkoittaa:
a) Suomessa on noin 800 tuhatta lehmää, miljoona sikaa, 14 miljoonaa kanaa ja erinäisiä muita tuotantoeläimiä. Oletetaan että lihansyönti loppuu, mutta ei sentään mennä täysveganismiin vaan sallitaan maitotuotteet ja kananmunat. Mainituista eläimistä jää jäljelle noin 400 tuhatta lypsylehmää ja hiehoa (eli noin puolet) ja nelisen miljoonaa munivaa kanaa (eli noin 30 %). Sikoja ei jäisi jäljelle yhtäkään. Eläinten edun nimissä tuhotaan siis suurin osa kotieläinkannasta.
b) Luonnonsuojelu eli elinympäristöjen rauhoittaminen voimistuisi, mikä sinänsä on hyvä asia. Tavoitteena on, että faunan elinympäristö säilytettäisiin sellaisena, että eläimet kykenisivät elämään ympäristössä, joka on niille luonnollista.
c) Turkistarhaus tietysti loppuisi kokonaan eli on vihreän logiikan mukaan parempi olla kokonaan elämättä kuin elää turkiseläimenä. Turkiseläinten kohtelussa moititaan erityisesti sitä, että nämä eläimet pakotetaan elämään ahtaissa kopeissa eikä luonnollisessa elinympäristössään.
d) Tehotuotannon nimissä eläinten poikaset erotetaan emoistaan mahdollisimman pian, mikä on luonnonvastaista. Jos lihantuotanto pitkin hampain hyväksytään, niin vain siinä tapauksessa että eläimet ovat saaneet kasvaa luomusti.
e) Vieraslajeja pyritään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hävittämään. Esimerkiksi valkohäntäkauriiden poistaminen Suomen luonnosta (mikä on erinomaisen kannatettava ajatus) nousee tasaisin väliajoin esiin. Samalla yritetään ylläpitää rotupuhtautta, mikä on myöskin luonnon monimuotoisuuden kannalta erinomainen asia. Tämähän on globaali linja, josta erinomaisin esimerkki on eurooppalainen biisoni eli visentti. Visenttiä oli kahta alalajia, alamaanvisenttiä (varsinaisessa Euroopassa) ja kaukasianvisenttiä (kuten nimi kertoo, Kaukasian alueella). Tarkkoja eroja alalajien välillä ei tunneta, mutta kaukasianvisentti oli ainakin hieman pienempi. Visenttejä on palautettu luontoon myös Kaukasukselle, jonne palautetut yksilöt ovat olleet hybridejä eli geneettisesti noin 50-prosenttisesti puhtaita. Tätä harmitellaan yleisesti.
f) Paikalliset alkuperäisrodut (kuten suomenlammas ja muut vastaavat) saavat suojelua, jotta monimuotoisuus säilyisi.

Sitten katsotaan, kuinka vihervasemmisto suhtautuu ihmisiin näissä samoissa asioissa:
a) Maailman suurimpaan ja itse asiassa ainoaan ympäristöongelmaan (koska jos tätä ongelmaa ei olisi niin ei olisi muitakaan ongelmia) eli kehitysmaiden väestöräjähdykseen ei edes yritetä puuttua. Siinä ei paljon aurinkopaneelit auta, kun kehitysmaalaisten lukumäärä lisääntyy parissa viikossa yhden Suomen väkiluvun verran koko ajan. En edes muista kuinka monen maapallon edestä nykyään kulutetaan, mutta varmaa on että kohta niitä on taas yksi lisää. Elintasoa pitäisi leikata jatkuvasti enemmän, jotta kyettäisiin elättämään alati lisääntyvät kehitysmaalaiset. Eläimille tavoitteena on maksimaalisen hyvä elämä minimaalisen pienelle eläinmäärälle, kun taas ihmisille tavoitteena on kurjuuden maksimointi eli minimaalisen laadukas elämä maksimaalisen suurelle ihmismäärälle.
b) Ihmiselle luonnollinen elinympäristö ei ole kaupunki, vaan maaseutu. Vihreä politiikka tekee parhaansa saadakseen maaseudun asuinkelvottomaksi.
c) Ihmiselle luonnollinen elintapa on omata tilaa ympärillään eli elää omassa talossaan. Vihervasemmistolainen politiikka pyrkii saamaan ihmiset tungettua koppiasumiseen mahdollisimman ahtaasti ilmastopolitiikan nimissä kuin mitkäkin turkiseläimet.
d) Vasemmistolainen yhteiskunta kohdistaa tukensa yksinhuoltajiin ja pyrkii erilaisin vuokratuin ja sosiaalitoimin hajottamaan luonnolliset perheet – aivan kuin eläinten tehotuotannossa, jota se kuitenkin kovasti vastustaa.
e) Rotujen sekoittumista pidetään positiivisena asiana eikä ihmispopulaatioilla haluta nähdä minkäännäköisiä eroja, vaikka ne ovat paljon selkeämmät kuin useimmilla eri alalajeihin luokitelluilla eläimillä.
f) Alkuperäisväestöllä ei ole minkäänlaista suojelusta, vaan sen kustannuksella suositaan tuontiväestöä.


2. Keskusvallan kourissa

Tämä oivallus tuli nimimerkki Catilinan kommentista Professorin blogiin:
Bobrikoffin ohjelman keskeisiä tavoitteita olivat Suomen markan lopettaminen, Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen l. vapaakauppa, valtakunnan lainsäädännön asettaminen paikallisen edelle ja yli, lehdistön valjastaminen valtakunnan äänitorveksi, propagandan tuominen yliopistoihin, sekä suomalaisten palvelu valtakunnan asevoimissa. Mikä on toteutumatta?
Oleellinen ero on, että tuolloin suomalaiset päättäjät sentään toimivat kansakuntansa hyväksi, kun taas nykyään he ovat innolla toteuttamassa kaiken mitä ylemmältä taholta tulee ja mieluusti vähän enemmänkin.

Katsotaanpa tarkemmin millaisia tavoitteita tsaarinvallalla oli Suomen suhteen ja miten nykyinen keskusvalta eli Bryssel niitä on saanut toteutettua:

Ensimmäinen sortokausi 1899-1905:
a) Suomen markan lakkauttaminen ja yhdistäminen hallintovaltakunnan valuuttaan. Venäjä ei onnistunut, EU onnistui.
b) Valtiopäivälaitoksen syrjäyttäminen neuvoa-antavaan rooliin. Tässä Venäjä ei onnistunut juuri lainkaan, EU on edennyt aika pitkälle.
c) Suomen sotaväen lakkauttaminen ja keskusvallan asevelvollisuuslain ulottaminen Suomeen. Venäjä onnistui ensimmäisessä, mutta ei toisessa, joskin Suomi joutui maksamaan siitä veroa. EU ei suoranaisesti ole lakkauttamassa Suomen sotaväkeä, mutta natotus on kovassa vauhdissa.
d) Tullirajan poistaminen Suomen ja keskusvallan väliltä. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut lähes täydellisesti.
e) Keskusvaltapropagandan tuominen kouluihin. Pakkovenäjän opiskelua vastustettiin eikä Venäjän propaganda oikein muutenkaan purrut. EU on tässäkin onnistunut paremmin, etenkin yhteiskunnallisissa tieteissä ja peruskoulun sekä lukion oppikirjathan ovat näiltä osin puhdasveristä propagandaa.

Toinen sortokausi 1908-1917
a) Yhdenvertaisuuslaki, jossa keskusvallan kansalaisille annettiin lähes täysin samat oikeudet Suomessa kuin suomalaisille. Venäjä onnistui, paitsi äänioikeus. EU onnistui yhtä hyvin, paitsi että aivan kaikkiin virkatehtäviin ei vielä EU-kansalaisuus sentään riitä. Tosin Venäjäkin onnistui vain nimellisesti, sillä suomalaiset virkamiehet kieltäytyivät yleensä lakia noudattamasta. Nykyään suorastaan yritetään noudattaa.
b) Lehdistön sensuuri. Venäjä onnistui tässä pakkotoimin, kun taas EU on onnistunut kierommalla menetelmällä eli aivopesulla. Lopputulos on ollut joka tapauksessa sama eli tiedotusvälineet ovat menettäneet uskottavuutensa ajattelevien ihmisten keskuudessa.
c) Suomen kielen aseman heikentäminen. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut mädättämään suomen kielen asemaa anglismilla ja haittamaahanmuutolla jonkin verran.
d) Asekontrolli. Tässä molemmat ovat onnistuneet suunnilleen yhtä hyvin, tosin tavoitteet olivat erilaiset. Toistasataa vuotta sitten pistooleita oli joka pöytälaatikossa, kun taas kivääreitä vahdittiin tarkkaan. Nykyään pistoolin kantoluvan saaminen on paljon vaikeampaa kuin sen hankkiminen laittomasti, kun taas pitkiä pyssyjä saa mikäli kykenee osoittamaan sopivaa harrastuneisuutta, joskin byrokratia on yhtä helvettiä. Syy tähän keikaukseen on tietysti se, että toistasataa vuotta sitten kivääreillä kykeni tekemään vallankumouksen ja nykyään ei, kun taas nykyään piilotettava käsiase on se vaarallisempi vallanpitäjien kannalta, kuten Bobrikoffista opittiin. Jäi nimittäin hyvin mieleen vuonna 2005, kun tapauksen satavuotispäivän lähestyessä silloinen pääministeri Vanhanen kielsi kaikki siihen liittyvät muistotoimet, vaikka kyseessä oli sentään Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeä tapahtuma. Oma lehmä ojassa.

Tilanne on hallinnollisesti aika lailla sama kuin oli autonomian loppuaikoina. Kokonaisuutena tilanne on huonompi, sillä suuri osa päättäjistä ajaa keskusvallan asiaa toisin kuin silloin.


3. Epäkorrekteja selityksiä

Tähän viimeiseen ristiriitaan sain innoituksen Professorin kirjoituksesta, jossa hän pohdiskeli ansiokkaasti nuorten naisten ahdistusten syitä. Kannattaa klikata tuota linkkiä ja lukea kirjoitus ennen kuin jatkaa eteenpäin, koska en aio toistaa hyvin kirjoitettua faktaa vaan teen vain pari lisäystä.

No niin. Nyt kun tuo Professorin teksti on luettu, niin huomioita.

Tytöt ovat ahdistuneempia kuin pojat. Tämähän on täysin ymmärrettävää sukupuolten välisen biologisen eron takia. Tyttöjä ahdistavat menestyspaineet, taloudellinen epävarmuus ja se, kuinka yhdistää mahdollinen perheen perustaminen työuraan (toki myös ympäristöasiat ahdistavat, mutta tähän minulla ei ole lisättävää joten sivuutan sen).
Kuvitelkaapa että poikia painostettaisiin jäämään aikuistuttuaan kotiin hoitamaan perhettä, kokkaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Kyllä ahdistus olisi ihan yhtä suurta kuin tytöilläkin, jos yhteiskunta yrittäisi myös poikia sovittaa sukupuolelleen luonnottomaan muottiin. Kuten itse asiassa jossain määrin yrittääkin. Mutta ainakin toistaiseksi pojat ovat tässä mielessä tyttöjä paremmassa asemassa, että heillä on mahdollisuus valita. Kukaan ei pakota heitä tähän rooliin, vaan he voivat nakata pitkät koko perheellistymiselle, kuten monet ovat tehneetkin (googlatkaa MGTOW, jos ette tiedä mitä se tarkoittaa). Tytöillä on vaikeampaa. Jos he yrittäisivät elää luonnollisen roolinsa mukaisesti, ensinnäkin sosiaalinen tuomio olisi kova ja toiseksi ei perhe nykyistä elintasoa todellakaan pysty ylläpitämään yhdellä normipalkalla. Ja auta armias, jos tyttö ryhtyy varakkaan miehen edustusvaimoksi niin siitä se vasta sosiaalinen tuomio tuleekin.

Tähän voi sitten todeta, että kyllä tyttöjen kuuluu menestyä yhtä hyvin kuin poikienkin etenkin kun huomioi että tytöt pärjäävät paremmin koulussa. (Voitteko muuten kuvitella millainen älämölö nousisi jos tyttöjen ja poikien koulumenestys olisi toisinpäin?) Vaan miksikö tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat? Yleensä syyksi sanotaan se, että tyttöjen biologinen ja henkinen kehitys on ratkaisevassa teini-iässä keskimäärin vuoden verran poikia edellä. Jotkut rohkeammat uskaltavat jopa nostaa esiin sen, että naisistunut opettajakunta suosii tyttöjen ominaisuuksia. Tämä saattaa joissain tapauksissa olla osaselitys, mutta luultavasti luultua harvemmin.
Todelliset selitykset löytyvät kahdesta seikasta, joita ei joko a) ole älytty tai b) ole uskallettu ääneen sanoa.
Veikkaan jälkimmäistä, koska loppujen lopuksi selitykset ovat aika ilmeisiä ja loogisia pienellä pohdinnalla.

Ensinnäkin tyttöjen ja poikien mentaliteetti on erilainen. Tytöillä on pituushyppääjän ja pojilla korkeushyppääjän mentaliteetti. Tämä oli tietysti yleistys; jos populaatio jaetaan puoliksi, niin pituushyppääjissä on 80-90 % tyttöjä ja 10-20 % poikia, korkeushyppääjissä päinvastoin. Erot ovat kuitenkin niin polarisoituneet, että yleistystä voidaan käyttää, edellinen lause toimi vain kirjoittajan vastuuvapauslausekkeena lillukanvarsiin kompuroijien varalle.
Pituushyppääjä yrittää aina loikata mahdollisimman pitkälle. Korkeushyppääjä taas yrittää päästä riman yli, ehkä noin viisi senttiä riman yläpuolelta on hyvä tähtäyspiste. Mitä alemmas rima laitetaan, sitä vähemmän energiaa korkeuden helposti selvittävä hyppääjä panostaa.
Kun koulun vaatimustasoa lasketaan, siitä hyötyvät ensisijaisesti tytöt, kun taas poikien suoritustaso laskee. Reaaliaineita on tietysti vaikea verrata oppisisältöjen muuttumisen takia. Samoin kieliä, koska nykypäivänä elämme niin paljon englannin kielen ympäröiminä, että siinä vaatimustaso lienee jopa noussut. Ruotsin kielessä toki laskenut ja muut kielethän ovat lähes täysin kouluista kadonneetkin, niitä opiskelee enää harva. Mutta matematiikka on lahjomaton. Kun katsoo omia oppikirjojaan ja vertaa niitä lastensa oppikirjoihin, järkyttyy. Aikoinaan peruskoulussa oli kolme eri tasokurssia, joista alimmalta ei voinut edes pyrkiä lukioon. Nykypäivän peruskoulun vaatimustaso on silloisen alimman kurssin vaatimustason alapuolella. Seurauksena tytöt pärjäävät, koska he tekevät pituushyppääjän mentaliteetilla parhaansa. Pojat taas suoriutuvat heikommin, koska heille riittää se että saavuttavat minimitavoitteensa. Joka tietysti on erilainen, mutta sanotaan että se on peruskoulun kasi. Se vastaa kolmenkymmenen vuoden takaista kuutosta.
Kolmekymmentä vuotta sitten peruskoulun ysin sai varmaan yhtä moni poika kuin tyttö. Ja se taas aiheutui siitä, että vaatimustaso oli riittävän korkea. Nykypäivänä moni pituushyppääjän mentaliteetilla varustettu saa ysin, vaikka sillä osaamistasolla olisi saanut kolmekymmentä vuotta sitten seiskan, kun ei olisi yrityksestä huolimatta parempaan pystynyt. Kun taas korkeushyppääjän mentaliteetilla varustettu oppilas, jonka kyvyt riittävät kolmenkymmenen vuoden takaiseen ysiin saa sen seiskan kuten olisi saanut silloinkin, koska se oli tavoitteena. Ongelma on se että nykyinen seiska vastaa osaamistasoltaan silloista viitosta eikä sillä totisesti pitkälle pötkitä.
Seurauksena arvosanajakaumassa tytöt nousevat, kun taas pojat pysyvät paikallaan, mikä on täydellisesti havaittuja tuloksia vastaava selitys.

Toinen syy on murrosikä, mutta ei siinä mielessä kuin hyväksytty selitys on eli poikien kehitys on vuoden tyttöjä jäljessä. Kyse on teini-iän hormonimyrskystä. Jos lukija on mies, niin muistelkoon itse miten hyvin pystyi biologian tunnilla keskittymään meioosiin jos edessä olevan pulpetin tuolin selkänojan raosta pilkahti vähänkin hyvinmuodostunutta teinitytön persettä. Tai jäivätkö saksan kielen epäsäännölliset verbit mieleen jos vieressä istui D-kuppinen tyttö jota vilkuili sivusilmällä? Käsi sydämelle, miehet. Pystyykö joku laittamaan kommenttiosastoon viestin, että ei opiskelu häiriintynyt sitten pätkääkään teini-ikäisen hormonien hyrrätessä siinä tissi- ja perseviidakossa? Antaa tulla, odotan.

Kuten kansanedustaja-kirjailija Lasse Lehtinen kauppaneuvos Paukun suulla totesi, ”yhteiskoulu sopii vain tytöille”. Kun nyt kaikenlaisia kokeiluja tehdään, niin olisipa kiva mikäli jossain kolmen lukion kaupungissa tehtäisiin sellainen testi, että kolmen vuoden ajaksi pistettäisiin yksi näistä kouluista poikakouluksi, toinen tyttökouluksi ja kolmas yhteiskouluksi siten, että oppilaat arvottaisiin niihin satunnaisesti. Kokeilun päätyttyä katsottaisiin tulokset. Väitän, että tyttökoulun tytöt pärjäisivät hieman huonommin kuin yhteiskoulun tytöt, kun taas poikakoulun poikien menestys olisi tilastollisesti merkitsevällä tasolla parempaa kuin yhteiskoulun pojilla. Mutta turhapa tällä on spekuloida, tuollaista kokeilua ei kukaan uskalla missään tapauksessa toteuttaa. Vaikka se olikin 50 vuotta sitten normitapa toteuttaa opetus enkä liiemmin hämmästy jos se olisi normi taas 50 vuoden kuluttua. Aika aikaa kutakin.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa


Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun jo 2010. Olin tuolloin lukenut Robert Crumbin sarjakuvan Genesis ja ruodin sen avulla Ensimmäisen Mooseksen kirjan läpi. Raamattuhan on mahtavaa luettavaa, etenkin VT. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa ja petosta. Tuolloin totesin kommenteissa, että tälle tarinalle tulee joskus jatkoa. Tuli myös, toinenkin Mooseksen kirja eli Exodus, mutta tässä nyt Genesis uudempana selityksenä näin joulua odotellessa:

Underground-sarjakuvan elävä legenda Robert Crumb kääri taannoin hihansa ja väsäsi neljän vuoden työnä Raamattu-sarjakuvan. Yli 200-sivuinen järkäle käsittää Genesiksen eli Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Ennakkoasetelmissa pelättiin työn olevan yhtä räävitön kuin Crumbin aiemmat teokset, mutta kertomus on kerännyt lähes pelkkää kiitosta ja ylistystä. Crumb itse sanoi, ettei hänen tarvinnut satirisoida, koska Genesis oli sellaisenaan outo.

Luin kirjan äskettäin ja ihastuin. Crumbin piirrostyyli ei ole aiemmin kuulunut ykkössuosikkeihini, mutta iän myötä se on saanut uutta syvyyttä. Tekstiä Crumbin ei ole tarvinnut laatia eikä edes muokata, sillä se on lähes täysin raamatunkäännöksen mukainen, yleensä vain lauserakenteita on siellä täällä hiottu.

Mutta se outous. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi Raamatun läpi lukenut ja Genesistä olen sen jälkeen selannut vain satunnaisesti. Lisäksi Crumbin visualisointi sai tarinan elämään aivan uudella tavalla, jolloin Genesiksen absurdin menon vasta tosissaan hahmotti. Välillä tuntui siltä, että pappien kootessa Vanhaa Testamenttia Baabelin vankeudessa he olivat syöneet vääriä sieniä.

Kun rippikoulussa nykyään keskitytään pelkkiin seuraleikkeihin, tupakoinnin opetteluun sekä lässytykseen ja Raamattua sivutaan vain mainitsemalla, että "se kertoo Jeesuksesta ja Jesse oli hyvä jätkä", niin vanhatestamentillinen sivistys jää olemattomaksi. Harmi, sillä VT - aivan erityisesti Genesis, Exodus, Aikakirjat ja Kuningasten kirjat - on mahtavaa luettavaa. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa, petosta. Toki on myönnettävä että esimerkiksi Leviticus eli Kolmas Mooseksen kirja on paikoitellen niin tylsä, että Mooseskin nukahtaisi. Sarjakuvaksi VT kääntyy suorastaan erinomaisesti osaavan tekijän käsissä. Katsotaanpa vähän tarkemmin, mitä Genesiksessä tapahtuu, niin nekin joiden tietämys on jäänyt pelkän rippikoulun ja suomalaisen koululaitoksen varaan, viisastuvat ja kummastuvat. Matkaoppaana toimii Robert Crumb.

Alussa Jahve - kuvituksessa vanha parrakas äijä - loi taivaan, maan ja kaiken muun tarpeellisen viidessä päivässä. Kuudentena päivänä hän sitten tekaisi miehen ja naisen. Seitsemäntenä päivänä äijä veti lonkkaa. Sitten sama juttu kerrotaan uusiksi ja vähän toisessa järjestyksessä. Siinä luodaan ensin ihminen (mies) maan tomusta ja sitten vasta paratiisi. Samalla tuli tehtyä hyvän- ja pahantiedon puu, josta Jahve kielsi ihmistä syömästä. Näillä mentiin jonkin aikaa. Sitten Jahve huomasi, että ihminen oli kovasti ikävystynyt ja loi eläimet. Mutta eihän tämä riittänyt, joten piti vielä ottaa mieheltä kylkiluu ja tehdä siitä nainen. Näin sitten tapahtuikin ja siellä sitten palloiltiin alastomina ympäri paratiisia.
(Naisen luomisesta kerrotaan myös myöhäisempää apokryfista tarinaa. Siinä Jahve ja mies käyvät seuraavan vuoropuhelun:
Jahve: Mitäpä jos minä tekisin sinulle kaveriksi naisen?
Mies: Nainen? Mikä se semmoinen on?
Jahve: Kaunis, älykäs, uskollinen kumppani, joka ymmärtää sinua, hoitaa kotityöt, ei lausu moitteen sanaa, tukee sinua kaikissa yrityksissäsi ja jonka kanssa voit aina nauttia olostasi.
Mies: Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
Jahve: No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
Mies: Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?
)

Vaan eikös paratiisissa asustanut puhekykyinen käärme. Crumbin kuvituksessa käärme muistuttaa raajoineen kovasti legendaarisen TV-sarja V:n alienliskoja. Ja tämähän kavalana houkuttaa naisen maistamaan kielletyn puun hedelmää ja nainen antaa myös miehen maistaa. Tällöin he saavat heureka-elämyksen ja tajuavat olevansa alasti. Silloin tuli kiire viikunapuun luo ja ei kun lehtiä haarovälin suojaksi. Sivumennen sanoen viikunalla on säälittävän pienet lehdet. Jahve puolestaan lähti iltakävelylle paratiisiin, jolloin ihmiset näkivät parhaaksi piiloutua puskaan, koska olivat alasti (Entäs ne viikunanlehdet???). Kuurupiiloa ei kestänyt kauan ja Jahvelle paljastui totuus tunnetuin seurauksin. Ihmisille porttikielto paratiisiin, käärmeeltä rangaistukseksi raajat pois ja maassa matelemaan.

Paratiisista lähdettyään Aadam ja Eeva keksivät miten ollaan sillai, jolloin karkotuksesta aiheutunut harmitus taisi lientyä kummasti. Lapsiakin syntyi, mutta tapahtui perhetragedia Kainin tapettua veljensä Abelin. Kain sai lähteä maanpakoon, josta löysi itselleen vaimon. Tämä taas ei liene millään lailla ristiriidassa sen kanssa, että aiemmin oli kerrottu Eevan olleen "kaiken elävän äiti".

Kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka jumalien pojat ottivat vaimoikseen ihmisten tyttäristä parhaat ja heidän jälkeläisistään tuli jättiläisiä ja sankareita. Kannattaa kiinnittää huomiota monikkomuotoon jumalista; VT on myöhemminkin varsin polyteistinen kirja.

Samassa yhteydessä Jahve päättää, että ihminen saa elää enintään 120 vuotta, aiemminhan ennätys oli Metusalehin 969. Päätös tuli voimaan melkoisella viiveellä, koska vielä sukupolvia myöhemmin elettiin paljon vanhemmiksi, Jaakobkin 147-vuotiaaksi. Viimeisimmiltä vuosisadoilta on dokumentoitu vain yksi lipsahdus säännöstä.

Muutoinkin Jahve alkoi kypsyä ihmisten touhuun ja päätti tehdä lopun koko roskasta. Ainoastaan Nooa perheineen sai armon hänen silmissään. Nooa komennettiin rakentamaan valtava arkki. Ohjeiden mukaan siitä tuli suorakulmaisen särmiön muotoinen, joten sen merikelpoisuus oli sananmukaisesti korkeemmas käres. Arkkiin Nooa määrättiin ottamaan kaksi kutakin eläintä, kuten hyvin tiedetään. Sitten tuli vettä 40 vuorokautta. Kaikki hukkuivat paitsi arkissa olijat. Aikanaan vesi laski (mihin???), arkki karahti Araratiin ja jengi päästettiin ulos lisääntymään. Samalla Jahve muutti optiikan taittumislakeja siten, että sateenkaaren syntyminen tuli mahdolliseksi, sen hän ilmoitti Nooan kanssa tekemänsä liiton merkiksi.

Nooa ryhtyi maanviljelijäksi, perusti rypäletarhan ja valmisti viiniä. Oman tilan tuotteet olivat maittavia ja Nooa ryyppäsi itsensä sammuksiin teltassaan. Kännipäissään hän ei huomannut laittaa vaatteita päälleen. Pojista Haam sattui vilkaisemaan ovesta sisään ja näki isänsä. Hän kertoi veljilleen, jotka ottivat viitan, menivät telttaan takaperin ja laskivat viitan Nooan päälle. Kun Nooa krapulaisena heräsi, hän raivostui Haamille, joka oli nähnyt isänsä alastomana. (Sitten vielä ihmetellään, miksi juutalaisilla on niin kompleksinen suhde seksuaalisuuteen.) Tällöin Nooa määräsi Haamin pojan Kanaanin "veljiensä orjain orjaksi". Tosi oikeudenmukaista, etenkin kun Haamin rangaistuksesta ei sanota mitään.

Ihmiskunta lisääntyi ja päätti ottaa yhteisen projektin, valtavan Baabelin tornin rakentamisen. Jahve ei ilmeisesti pitänyt siitä, että ihmiset alkoivat luomistyössään yltää hänen mittoihinsa. Niinpä hän päätti viisaudessaan sekoittaa ihmiset eri kieliryhmiin. Jahvea ei vaivannut pätkän vertaa se, että tämän seurauksena eri kansat ovat sittemmin sotineet keskenään suurella innolla ja verenvuodatuksella.

Tämän jälkeen Genesis siirtyy seuraamaan ns. patriarkkojen sukulinjaa. Ensimmäinen patriarkoista oli Abram, jonka vaimo oli Saarai, hyvännäköinen mutta hedelmätön. Jahve ilmoitti Abramille, että olisi syytä lähteä kotiseudulta reissuun. Pariskunta päätyi Egyptiin, jossa Abram käski Saarain sanoa olevan siskonsa, ettei häntä tapettaisi. Kävi odotetusti ja Saarai vietiin faraon vaimoksi. Mutta farao sairastui ja sai jotakin kautta tietää valheesta. Hän kutsutti Abramin luokseen ja ajoi tämän vaimoineen pois. Myöhemmin sama tapaus toistui toisessa maassa pienin variaatioin, mutta ei siitä vielä sen enempää. Ovela kaveri tuo Abram joka tapauksessa.
Saarain hedelmättömyys jatkui, joten hän pyysi Abramia tekemään temput orjattarensa Haagarin kanssa. Tämä tuottikin tulosta, mutta raskaana olevalle Haagarille nousi ns. kusi päähän ja Saarai karkotti röyhkeän orjattarensa. Tällöin Jahve vihelsi taas pelin poikki, komensi Haagarin ruotuun ja palaamaan. Pojan nimeksi tuli Ismael.
Sittemmin Jahve ilmestyi Abramille, ilmoitti että hänen nimensä muuttuu Aabrahamiksi, Saarain nimi muuttuu Saaraksi ja hän saa lapsen. Aabraham hieman epäili asiaa, kun itsellä oli ikää sata vuotta ja Saaralla 90. Samassa hötäkässä Jahve määräsi, että tästä lähtien kaikkien Aabrahamin klaaniin kuuluvien on napsaistava pippelin päästä ylimääräinen pätkä pois. Niinpä Aabraham näin myös teki itselleen, pojalleen, kaikille perheeseen kuuluville ja palvelijoille. Aika veitikka ja melkoinen suostuttelukyky.

Jahve ilmestyi parin enkelin kanssa Aabrahamille vielä uudestaan ihmishahmoisina. Hän kertoi kypsyneensä Sodoman ja Gomorran härskiin menoon ja hävittävänsä kaupungit maan tasalle. Kaksi enkeliä jatkoi matkaansa Sodomaan ja asettui kaupungin ainoan hurskaan miehen, Aabrahamin veljenpojan Lootin taloon. Kaupungin pervot huomasivat saapumisen ja vaativat Lootia antamaan miehet heille, jotta pääsisivät paukuttamaan näitä takaressuun. Loot osoitti aitoa lähi-itäläistä suoraselkäisyyttä ilmoittamalla, että ei muuten käy, mutta minulla olisi sivumennen sanottuna kaksi nuorta ja koskematonta tytärtä, ottakaa ne ja tehkää mitä lystäätte kunhan jätätte nämä miehet rauhaan. No, tyttäret säästyivät kun väkijoukko ei suostunut tähän. Silloin ei auttanut muu kuin se, että Herran enkelit sokaisivat väliaikaisesti nämä B-rapun suosijat. Naisen arvosta kertoo aika hyvin se, että enkelit eivät pistäneet tikkua ristiin estääkseen kahden tytön joukkoraiskauksen, mutta kun oma peppu on vaarassa, niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Loot pakeni kaupungista ennen hävitystä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tottelemaan määräystä olla katsomatta taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Pelätessään tuhoutuneiden kaupunkien asukkaiden sukulaisten kostoa Loot muutti luolaan tyttäriensä kanssa. Tyttäriä harmitti, kun he eivät saaneet itselleen miestä, joten he laativat salajuonen. He juottivat isänsä humalaan, jonka jälkeen vanhempi meni naimaan sammuneen isänsä kanssa. Seuraavana yönä nuorempi toisti saman tempun. Molemmat tulivat kertalaakista raskaaksi ja saivat pojat, joista tuli heimojensa kantaisiä. Just joo. Että kerralla onnistuu ja äijä ei muka kännipäissään huomaa mitään. Haisee kaunistellun tarinan maku. Eiköhän äijä ollut itse puutteessaan käynyt jyystämään tyttäriään ihan tarkoituksella ja tuskin onnistui paukauttamaan molempia paksuksi yhdellä yrittämällä. Crumbin kuvituksessa Lootin ilme on aika herkullinen.

Tällä välin Aabraham oli asunut jonkin aikaa Gerarin kaupungissa ja toistanut kuningas Abimalekin kanssa saman tempun kuin Egyptin faraon kanssa. Ihmetyttää vain, miten Saara oli 90 ikävuodestaan huolimatta niin hyvin säilynyt, että kelpasi kuninkaalle. Valheen taas paljastuttua Abimalek lähetti Aabrahamin ja Saaran takaisin lahjojen kera. Pian tämän jälkeen Saara tuli lupausten mukaisesti raskaaksi ja sai Iisak-nimisen pojan. Liekö Abimalekin konsulttiavulla ollut osuutta asiaan.

Iisakin kasvettua Jahve ilmestyi taas Aabrahamille ja käski tämän uhrata Iisakin polttouhrina. Näinhän Aabraham tottelevaisena kaverina tekikin, sitoi pojan roviolle ja kohotti veitsensä päästääkseen veret pihalle. Tällöin Jahve ilmestyi taas ja sanoi, että jos nyt et kuitenkaan. Niinpä Aabraham uhrasi lampaan poikansa sijaan. Episodia kutsutaan Aabrahamin koettelemiseksi, mutta sopii pohtia millaiset traumat Iisak mahtoi saada.

Iisakille hankittiin sittemmin vaimo Rebekka Aabrahamin synnyinmaasta. Heille syntyi kaksoispojat Eesau ja Jaakob. Jaakob huijasi esikoisoikeutensa (oikeuden periä isänsä maaomistukset) ensin Eesaulta ja sitten myös isältään Iisakilta. Äiti pelkäsi Eesaun raivostuvan ja käski Jaakobin paeta enonsa Laabanin luo kaukomaille.
Jaakob pääsi turvallisesti perille ja ryhtyi Laabanin palvelukseen. Laabanilla oli näet kaksi tytärtä, Leea ja Raakel, joista nuorempaan - siis serkkuunsa - Jaakob ihastui. Laaban lupasi Raakelin puolisoksi, jos Jaakob tekee hänelle palkatonta työtä seitsemän vuotta. Näin tapahtuikin, mutta hääyönä Laaban teki Jaakobille käytännön pilan ja antoikin vaimoksi Leean. Jaakob huomasi eron vasta aamulla, mistä voidaan päätellä että hän tuskin oli saanut Raakelilta förskottia. No, ei kun valittamaan Laabanille huonosta kauppiastavasta. Miehet päätyivät yhteisymmärrykseen, että Jaakob painaa vielä toiset seitsemän vuotta duunia ilmaiseksi, mutta saa Raakelin jo etumaksuna viikon kuluttua. Jaakobilla meni kovaa: kahdesti naimisiin viikon sisällä sisarusten kanssa ja kaiken huipuksi kyseessä olivat vieläpä omat serkut.

Jaakob diggasi enemmän Raakelia, mutta kävi kyntämässä myös Leeaa, joka saikin neljä poikaa putkeen Raakelin ollessa hedelmätön. Tästä Raakel ei pitänyt yhtään ja kehitti vastajuonen. Hänellä oli orjatar Bilha, jota hän käski Jaakobin hoidella, että saisi tavallaan lapsia hänkin. Jaakobilla ei ollut mitään järjestelyä vastaan ja Bilha saikin kaksi poikaa. Tällöin Leea pokeritermein sanottuna katsoi ja korotti antaen oman orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi. Jaakob kilttinä poikana totteli ja Silpa sai kaksi poikaa. Leea puolestaan palasi eläkkeeltä taas synnyttämään ja antoi Jaakobille vielä kaksi poikaa ja tyttären. Tämän jälkeen Raakel osoittautui lopulta hedelmälliseksi ja synnytti pojan, Joosefin. Sittemmin vielä toisen, mutta sitä ennen tapahtui vielä paljon muuta.

Tässä välissä kannattaa kiinnittää huomiota Jaakobin lasten sukupuolijakaumaan. Poikia oli yhteensä kaksitoista, mutta tyttäristä mainitaan vain yksi. Jos oletamme, että on 50 % todennäköisyys, että syntyvä lapsi on poika, voi kombinatoriikan alkeilla laskea, että todennäköisyys sille, että 13 lapsesta enintään yksi on tyttö, on noin 0,17 %. Vaikuttaa siltä, että tyttöjä ei ole vaivauduttu mainitsemaan. Tätä vahvistaa se, että ainoalla mainitulla tytöllä on sittemmin merkittävä rooli eräässä myöhemmässä tapahtumassa, joten hänen mainitsemisensa on tarpeellista, muiden mahdollisten tytärten ei. Pojista kyllä mainitaan kaikki merkityksettömätkin ja vieläpä myöhemmin myös kaikki heidän poikansa.
Tosin tämä epätodennäköinen jakauma voidaan selittää helposti jokerikortilla. Jahve nyt vain sattui päättämään tällaisen systeemin. Tämä onkin kätevä tapa selittää kaikki älyttömät epäjohdonmukaisuudet ja hyödynnettävissä aina, kun on jäämässä väittelyssä armotta häviölle.

Joosefin syntymän jälkeen Jaakob keräsi klaaninsa ja lähti muuttomatkalle kotimaahansa salaa Laabanilta, koska pelkäsi tämän suuttuvan Jaakobin ansaittua paljon omaisuutta. Raakel puolestaan otti ja pihisti isänsä jumalapatsaat. Tästä ei liiemmin nykyään puhuta, koska sehän osoittaa selvästi että jumalkuvien - todennäköisesti muiden kuin Jahvea esittävien - palvonta oli voimissaan. Tästä Laaban vetäisi herneen nenään ja lähti takaa-ajoon onnistuneesti. Jaakob antoi hänelle luvan penkoa kaikki paikat, mutta Raakel oli onnistunut kätkemään patsaat niin hyvin, ettei isänsä löytänyt niitä. Tarkemmin sanoen hän istui niiden päällä ja väitti, ettei voi nousta, kun nyt on se aika kuusta. Tätä syytä naiset ovatkin sen jälkeen käyttäneen menestyksellisesti monien muidenkin kummallisten tempaustensa perusteluna.

Laabanista Jaakob siis selvisi helpolla, mutta hän pelkäsi syystäkin veljensä Eesaun kohtaamista. Siinä välissä hän painiskeli koko yön tuntemattoman miehen kanssa, joka aamulla väitti olevansa Jahve itse ja antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Maratonpainina tämän matsin kestoennätys rikottiin vasta joitakin tuhansia vuosia myöhemmin. Eesaun kohtaaminen sujui seuraavana päivänä kuin tanssi, vanhat kaunat annettiin anteeksi. Eesau palasi edeltä omaan maahansa Jaakobin klaanin kulun ollessa hidasta kaikkine elikoineen ja lapsineen.

Matkan varrella Jaakob pystytti telttansa Kanaanissa sijainnen kaupungin edustalle. Tällöin ainoa Jaakobin mainituista tyttäristä, Diina, meni tapaamaan kaupungin naisia. Tällä reissulla Sikem, kaupungin ruhtinaan Hamorin poika, raiskasi hänet. Hamor ja Sikem marssivat Jaakobin puheille ja ilmoittivat Sikemin haluavan Diinan vaimokseen. Jaakobin pojat ilmoittivat, että ei muuten käy, koska teitä ei ole ympärileikattu. Tällöin Hamor ja Sikem ilmoittivat, että OK. Tästä voidaan päätellä, että Diinalta sai melkoiset kyydit.
Hallitsijat marssivat kaupunkiin ja ilmoittivat, että nyt kaikille miehille tehdään nips-naps. Crumbin kuva kaupungin miesten ilmeistä on näkemisen arvoinen. Mutta ruhtinaan sana oli laki ja näin tehtiin. Vaan antaapa olla, kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen äijät olivat huonoimmassa kunnossaan, jolloin Jaakobin pojat Simeon ja Leevi ottivat miekkansa, teurastivat kaikki miehet ja ryöstivät koko kaupungin. Jaakobin saatua tietää tästä hän motkotti pojille, mutta ryöstösaalis tuntui kyllä kelvanneen.
Vielä ennen kotimaata matkalla sattui ja tapahtui; vanhin pojista, Ruuben otti ja kävi bylsimässä isänsä sivuvaimoa Bilhaa. Jaakob sai tietää asiasta, mutta hänen reaktiotaan ei kerrota. Asiaan Jaakob palasi vasta perinnönjakonsa yhteydessä ilmoittaen, että Ruuben ei esikoisuudestaan huolimatta ole ensi sijalla, kun ei saanut pidettyä kulliaan kurissa.

Jaakobin pojista rakkain hänelle oli Joosef, Raakelin pojista vanhempi. Toiset olivat kateellisia Joosefille ja tempaisivat hänet kaivoon. Jonkin aikaa tuumailtuaan he nostivat hänet sieltä ylös, myivät ismaelilaisille orjakauppiaille ja väittivät Jaakobille hänen joutuneen villipetojen saaliiksi. Veljesrakkautta parhaimmillaan osoitti Ruuben, joka oli asiasta eri mieltä. Kaivoon heitto oli tapahtunut hänen ehdotuksestaan, kun muut olisivat halunneet tappaa Joosefin. Orjakauppa oli tehty Ruubenin poissa ollessa. Ruuben suuttui veljilleen, mutta heille lojaalina ei tunnustanut totuutta isälleen.

Samoihin aikoihin yksi veljistä, Juuda, asettui muualle asumaan. Hän sai poikia, joista vanhin meni naimisiin mutta kuoli pian. Tällöin Juuda määräsi toisen poikansa Oonanin ottamaan veljensä lesken puolisokseen. Valitettavasti tuohon aikaan tiedot biologiasta olivat puutteelliset ja suhteesta syntynyttä lasta olisi pidetty isoveljen lapsena. Tästä taas Oonan ei pitänyt ja niinpä hän hoitikin hommat ns. reisilleroiskintatyylillä. Tästä taas Jahve ei pitänyt ja päästi Oonanin päiviltä. Tästä taas toistamiseen leskeksi jäänyt Taamar ei pitänyt. Hän naamioitui portoksi ja asettui appiukkonsa reitille. Vanha pukki innostui ja höyläsi miniäänsä, jota ei tuntenut. Raskaaksi tuli ja lopputuloksena kaksoset. Siinä välissä Juuda aikoi kyllä poltattaa Taamarin raskaudesta kuultuaan, mutta tämä onnistui todistamaan olevansa raskaana appiukolleen ja selvisi.

Sillä aikaa Joosef oli myyty orjaksi egyptiläiselle hoviherra Potifarille, joka tykkäsi vain laiskotella ja antoi Joosefille kaiken vastuun liiketoimistaan. Potifar oli ilmeisen laiska mies myös makuuhuoneessa, koska hänen vaimonsa halusi Joosefin rakastajakseen. Joosef sanoi ei kiitos, mutta Potifarin vaimo tempaisi viitan hänen päältään ja kiljui raiskausta. (Konsti on siis ikivanha, kuten huomataan.) Crumbin kuvituksessa Potifarin vaimo on tässä tilanteessa todella hyvin esitetty torjutuksi tulemisestaan totaalivittuuntuneena naisena. Joosefia vietiin linnaan niin ettei jalat maahan tavoittaneet.
Pari vuotta lusittuaan Josef kutsuttiin selittämään faraon unia. (Tarina on pitkä ja kannattaa lukea itse, miten Josefin kyvyt keksittiin.) Farao mieltyi Josefiin ja antoi tälle saman duunin kuin Potifar aikoinaan - toki paljon isommassa mittakaavassa.

Muutamaa vuotta myöhemmin koko tunnetussa maailmassa riehui nälänhätä vain Egyptin säästyttyä Joosefin viisauden ansiosta. Jaakob lähetti poikansa hakemaan viljaa Egyptistä ja hepä joutuivat tietysti Joosefin puheille - tätä tunnistamatta. Joosef piti aluksi veljiään kovilla ja teki muutamia ilkeitä käytännön piloja, mutta antoi sitten heille anteeksi ja käski hakea isänsä Jaakobinkin Egyptiin. Näin sitten tapahtuikin ja Jaakobin sukukunta pääsi faraon suosioon. Nälänhätä jatkui ja Joosef keinotteli faraon hyväksi saaden mm. aikaan säädöksen, että kaikkien talonpoikien on annettava viidesosa faraolle. Talonpojat suostuivat tähän, koska se oli ainoa keino saada siemenviljaa. Mutta kuten yleensä verotuksessa on tapana, väliaikaiseksi tarkoitettu muuttui pysyväksi. Nykyajan veroministerit ovat paljosta velkaa Joosefille.
Jaakob mieltyi Joosefin toimiin siinä määrin, että asetti tämän kuolinvuoteellaan "veljiensä ruhtinaaksi".

Genesis päättyy Joosefin kuolemaan 110 vuoden iässä. Kuollessaan hän sanoi veljilleen (joista siis kymmenen oli häntä vanhempia), että Jahve johdattaa heidät Egyptin maasta takaisin Luvattuun Maahan. Tästä lupauksesta on aiheutunut erinäisiä ongelmia viimeisten tuhansien vuosien aikana.

Mutta hei, tämä oli vasta Genesis. Meno kehkeytyy vielä villimmäksi seuraavissa osissa. Pysykää kanavalla, niin tiedätte mitä menetitte riparilla! Uusi Testamentti on tosi väljähtänyttä kamaa Vanhaan verrattuna.