"Tunneäly" on keskinkertaisuuksien kehittämä selitys sille miksi he tulevat toimeen toisten keskinkertaisuuksien kanssa.
Julkaisin kuukausi sitten uusintana yhden tämän blogin ensimmäisistä kirjoituksista kahdentoista vuoden takaa. Se kirvoitti 35 kommenttia (alkuperäinen vain 10). Keskustelu sivusi ”tunneälyä”, josta totesin yllä olevan happamahkon kommentin. Anonyymi kommentoija täydensi tätä toteamalla: ”Tuntuu, että siinä ÄO 104-113 paikkeilta löytyy ne maailman rasauttavimmat pellet ja mm. suurimmat ÄO-testaamisen kriitikot.”
En voi todeta muuta kuin että naulan kantaan. Pykälä vähemmän älyä niin sitä ei olisi riittävästi argumentointiin ja pykälä enemmän, niin ei olisi liian huono itsetunto jota pitää kompensoida keksimällä tunneäly. Lisään tähän sen, että jos kerran on niin hyvä tunneäly, niin miksi ei sitten kykene tulemaan toimeen niiden älykkäiden nörttien kanssa vaan pitää syyttää heidän tunneälyn puutettaan?
Yleinen elämänkokemus antaa kohtuullisen hyvän arvion sille, millaisella skaalalla ihmisten kanssa tulee toimeen. Tässä toimeentulolla tarkoitetaan sitä, että ihmiset kohtaavat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei ole hierarkkista järjestystä. Toisin sanoen he eivät ole esimies – alainen -tilanteessa, jossa keskinäinen vuorovaikutus ei ole tasavertaista. Tasavertaisuudella tarkoitetaan vaikkapa kollegaa samalla työpaikalla, tanssiin hakemista ravintolassa tai asiakas-asiakaspalvelija -tilannetta.
Tasavertaisessa tilanteessa kaksi keskihajontaa on hyvä nyrkkisääntö. Mikäli älykkyysero on kahden keskihajonnan sisällä, kommunikaatio todennäköisesti toimii. Mikäli eroa on enemmän, kommunikointi ei luultavasti onnistu.
Huomautus: Yleensä älykkyysosamääristä puhuttaessa ihmiset lyövät numeroita pöytään. Tämä on harhaanjohtavaa, koska skaaloja on erilaisia. Keskiarvona on aina käytetty lukua 100. Aiemmin käytettiin keskihajontana 24 pistettä, nykyään 15 pistettä. Jos joku sanoo ÄO:nsa olevan 131, se tarkoittaa keskihajonnalla 24 sitä, että noin joka kymmenes vastaantulija on älykkäämpi. Kun taas 131 tarkoittaa keskihajonnalla 15, että vain noin joka viideskymmenes on älykkäämpi. Ero on iso. Keskihajonnalla 24 mitattu 131 on sama kuin 15 keskihajonnalla 119, kun taas keskihajonnalla 15 mitattu 131 on 24 keskihajonnalla 150. Siksi tässä kirjoituksessa ei tämän huomautuksen jälkeen mainita enää kertaakaan älykkyysosamääriä, vaan puhutaan poikkeamista keskihajontojen määränä. Tällöin 131 keskihajonnalla 24 on +1,29 keskihajontaa, kun taas 131 keskihajonnalla 16 on +2,07 keskihajontaa.
Nyrkkisääntönä kaksi keskihajontaa on siis se väli, jolla tasavertainen kohtaaminen yleensä onnistuu. Läheinen ystävyys tai esimerkiksi puolisoehdokkaan löytäminen vaatii jo osumista yhden keskihajonnan sisään, noin nyrkkisääntönä tämäkin.
Seuraavaan taulukkoon on laskettu kuinka suuri osuus väestöstä on missäkin ryhmässä ja kuinka suuri osa muusta väestöstä osuu heidän kommunikaatioalueelleen.
Ensimmäinen sarake kertoo poikkeaman suuruuden keskiarvosta puolen keskihajonnan tarkkuuteen pyöristettynä. Esimerkiksi ryhmässä ”1” ovat ne, joiden poikkeama on välillä +0,75 - +1,25.
Toisessa sarakkeessa on kyseisen ryhmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ryhmään ”1” kuuluu 12,1 % väestöstä.
Kolmannessa sarakkeessa on se väestön määrä, jonka kanssa kyseisen ryhmän keskiarvoa edustava jäsen kykenee kommunikoimaan tasavertaisesti. Esimerkiksi henkilö, jonka ÄO-poikkeama on +1, kykenee tähän 84,0 % osuuden kanssa eli noin joka kuudennen kanssa tulee ylipääsemättömiä ongelmia.
Neljännessä sarakkeessa on se väestön määrä, joka on kapasiteetiltaan puolisoehdokkaita. Esimerkiksi +1-joukolla näitä on 47,7 % eli vähän alle joka toinen.
| Poikkeama | Osuus | Toimeentulo | Puoliso |
|---|---|---|---|
| 3 | 0,3 % | 15,9 % | 2,3 % |
| 2,5 | 0,9 % | 30,9 % | 6,7 % |
| 2 | 2,8 % | 50,0 % | 15,7 % |
| 1,5 | 6,6 % | 69,1 % | 30,3 % |
| 1 | 12,1 % | 84,0 % | 47,7 % |
| 0,5 | 17,5 % | 92,7 % | 62,5 % |
| 0 | 19,7 % | 95,5 % | 68,3 % |
| -0,5 | 17,5 % | 92,7 % | 62,5 % |
| -1 | 12,1 % | 84,0 % | 47,7 % |
| -1,5 | 6,6 % | 69,1 % | 30,3 % |
Taulukosta havaitaan, että jos on keskiarvossa, kykenee tulemaan toimeen yli 95 % kanssa. Kun taas jos poikkeaa kaksi pykälää keskiarvosta, pärjääkin enää puolen väestön kanssa. Onko sitten enää ihme, että syytetään tunneälyttömäksi? Oikeasti kyse on vain prosessorin kellotaajuksien yhteensopimattomuudesta.
Vastaavasti puolisoehdokkaita on keskiarvokulkijalla 68,3 % eli yli kaksi kolmasosaa, kun taas kahden pykälän poikkeamalla näitä onkin vain 15,7 % eli vähemmän kuin joka kuudes. Tätä onneksi kompensoi se, että ihmisillä on taipumus hakeutua oman viiteryhmänsä seuraan.
Taulukossa on mukana keskihajonnat miinus kahdesta plus kolmeen. Tähän on syynsä. Ensinnäkin miinusmerkkiset voisi jättää kokonaan pois, koska niiden kaikki prosenttilukemat ovat jakauman symmetrian takia täsmälleen samat kuin vastaavalla positiivisella arvolla. Ne on kuitenkin sisällytetty vielä tähän jakaumaan siksi, että tämä ominaisuus näkyisi. Raja on vedetty miinus kahteen siksi, että sen alapuolella ihminen on selvästi vajaaälyinen eikä kykene tulemaan omillaan toimeen. Tämäkin täsmää hyvin tähän teoriaan kahdesta keskihajonnasta toimeentulovälinä, sillä yhteiskunta on ymmärrettävästi suunniteltu keskivertoälylle. Vastaavasti ylärajana on kolme keskihajontaa siksi, että tämän rajan yläpuolella on enää häviävän pieni osa väestöstä eikä sen rajan ylittäminen enää luultavasti tuo sen enempää toimeentulo-ongelmia siksi, että ihmiskunnan kommunikaatiomenetelmät eivät ole tarkoitettu noin korkealle.
Olisi kuitenkin liian yksioikoista väittää, ettei mitään tunneälyä olisi olemassa. Kyllä jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että keskitason älykkäissä on tyyppejä jotka tulevat hyvin toimiin ihmisten kanssa ja tyyppejä, jotka eivät tule.
Niinpä oletetaan, että tunneälyä on ja se sotkee näitä laskelmia. Vanha totuus taas on se, että jos malli ei vastaa todellisuutta, pitää tehdä parempi malli eikä yrittää muuttaa todellisuutta tunkemalla nelikulmaista palikkaa ympyrän muotoiseen reikään.
Tehdään seuraavat perusolettamat:
1) Tunneälyn määrä on normaalisti jakautunut.
2) Tunneäly on ÄO-testillä mitattavasta älykkyydestä riippumaton (mikä ei ole intuitiivisesta reaktiosta huolimatta ollenkaan huono oletus, kuten laskelmista käy ilmi). Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiselle on hänen syntyessään heitetty kahta noppaa (joojoo, tiedetään että ainakin älykkyys on melkoiselta osin geeneistä kiinni, mutta tämä onkin yksinkertaistava kielikuva), joista toisen tulos määrää hänen ÄO:nsa ja toisen tulos hänen tunneälynsä määrän.
3) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa ihmisen kommunikaatiorajoihin samalla teholla, jolla ÄO vaikuttaa.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) kommunikaatioväli -1 - +3 eli hän kykenee kommunikoimaan luontevasti 84,0 %:n osuuden väestöstä kanssa.
Jos taas tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa hänen kommunikaatioskaalansa välille -2 - +4 eli pykälän suuntaansa. Tällöin luontevaa aluetta onkin jo 97,7 % väestöstä.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, kommunikaatioskaala on vain välillä 0 - +2 eli enää 47,7 % väestöstä osuu sopivalle alueelle.
4) Oletetaan, että tunneäly vaikuttaa potentiaalisten puolisoiden skaalaan vain puolella pykälällä hajonnan määrästä.
Esimerkiksi henkilöllä, jonka ÄO on +1, on normaalisti (tunneäly 0 eli keskiarvo) puolisoehdokkaita välillä 0 - +2 eli 47,7 % väestöstä.
Jos tämän henkilön tunneäly on +1, se laajentaa puolisoehdokkaiden välin lukemiin -0,5 - +2,5 eli 68,5 %:iin.
Vastaavasti tunneälyn ollessa -1 eli heikko, puolisoehdokkaita löytyy enää vain väliltä +0,5 - +1,5 eli 24,2 % väestöstä.
5) Edellä olevista seuraa, että tunneälyn ollessa -2 tai heikompi (näin on kahdella prosentilla jakaumasta) henkilö ei tule enää toimeen kenenkään kanssa. Tämä tarkoittaa joka viidettäkymmenettä ihmistä ja eiköhän tämä ole yleisen elämänkokemuksen valossa uskottava lukema etenkin kun huomioi kohdan 6 huomautuksen.
6) Yksittäisten ihmisten tapauksessa rajat voivat olla suppeammat tai laajemmat luonne- ja intressikysymyksistä riippuen. Yleensä luonnekysymykset supistavat rajoja ja intressit (esim. sama harrastus) laajentavat niitä. Lukumääräisesti lopputulos on kuitenkin likimain sama.
7) Potentiaalisten puolisoiden osalta on tietysti huomioitava myös ikä- ja sukupuolikysymykset eli prosenttilukemat tulee käsittää siten, että ne koskevat henkilöitä jotka täyttävät muut mahdolliset kriteerit. Mallinnuksessa ei myöskään ole huomioitu sitä väitettä, jonka mukaan miehillä jakauman keskihajonta olisi naisia suurempi eli naiset olisivat keskimäärin lähempänä keskiarvoa ja ääripäät koostuisivat enimmäkseen miehistä. Tämä vaikuttaisi potentiaalisten puolisoiden prosenttimäärää kasvattavasti keskiarvon lähellä olevilla miehillä ja vähentävästi kaukana keskiarvosta olevilla miehillä, naisilla päinvastoin.
Mallinnuksen heikko puoli on tietysti sen yksisuuntaisuus: miten käsitetään tilanne, jossa +1 -henkilö kykenee tunneälynsä puolesta tulemaan toimeen -1 -henkilön kanssa, mutta -1 -henkilö ei kykene tulemaan toimeen +1 -henkilön kanssa? Ristiriitatilanne; toisen henkilön mallinnuksen perusteella kommunikaatio onnistuu, toisen taas ei.
Tämä on kuitenkin jätetty mallinnuksesta pois, koska symmetria kompensoi tämän kohtuullisen hyvin. Jos vääristymiä tulee, niin arvattavasti siten että toimeentuloon riittää helpommin vain toisen henkilön osuminen mukavuusalueelle, kun taas puolisoiden tulisi osua molempien toistensa mukavuusalueelle.
Tunneälyä on mallinnettu laskuissa yhden pykälän välein seuraavan taulukon mukaisesti. Esimerkiksi luokkaan +1 kuuluvat pyöristetysti ne, joiden tunneälyn poikkeama keskiarvosta on välillä +0,5 - +1,5:
| Tunneäly | Osuus |
|---|---|
| 3 | 0,6 % |
| 2 | 6,1 % |
| 1 | 24,2 % |
| 0 | 38,3 % |
| -1 | 24,2 % |
| -2 | 6,1 % |
| -3 | 0,6 % |
Seuraavassa taulukossa on laskettu, kuinka erilaisilla ominaisuuksilla varustetut ihmiset tulevat toistensa kanssa toimeen.
Ensimmäisessä sarakkeessa on poikkeama ÄO-keskiarvosta. Näissä ovat vain positiiviset poikkeamat ja nollapoikkeama, koska vastaavat negatiiviset ovat symmetriset. Negatiivisiin ÄO-poikkeamiin pätee lisäksi aiemmin mainittu tosiasia, että yhteiskunta on suunniteltu normiälylle ja -2 ja sitä suuremmat poikkeamat eivät voi siinä ilman erityistukea pärjätä.
Toisessa sarakkeessa on poikkeama tunneälykeskiarvosta. Jokaista ÄO-lukemaa kohti on viisi tunneälylukemaa välillä -2 - +2. Sitä suuremmat poikkeamat on jätetty pois, koska niiden määrä väestöstä on häviävän pieni.
Kolmannessa sarakkeessa on kyseisen yhdistelmän osuus väestöstä. Esimerkiksi ÄO +0,5 ja tunneäly -1 -yhdistelmän yleisyys on 4,2 %. Tähän luokkaan kuuluvat siis ne henkilöt, joiden ÄO on välillä +0,25 - +0,75 ja tunneäly välillä -1,5 - -0,5.
Neljännessä sarakkeessa on se väestönosuus, jonka kanssa kyseinen ihminen tulee toimeen. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 (ryhmää edustamaan on valittu sen keskiarvohenkilö molemmissa jakaumissa) ihminen tulee toimeen 62,5 %:n kanssa (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä -0,5 - +1,5).
Viidennessä sarakkeessa on potentiaalisten puolisoiden määrä. Yhdistelmällä ÄO +0,5, tunneäly -1 näitä on 34,1 % (ne ihmiset, joiden ÄO on välillä 0 - +1).
Jos tunneäly on -2, lukemat ovat nolla prosenttia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään ole, koska -2 -tunneälyyn on luokiteltu kaikki alle lukeman -1,5 olevat, jotka tulevat ainakin joidenkin kanssa toimeen. Lisäksi yhteiset intressit tekevät joissain tapauksissa -2 -tunneälyisen kommunikoinnin toimivaksi. Approksimaatioina lukemat kuitenkin toimivat.
| ÄO | Tunneäly | Osuus | Toimeentulo | Puoliso |
|---|---|---|---|---|
| 3 | 2 | 0,0 % | 84,1 % | 15,9 % |
| 3 | 1 | 0,1 % | 50,0 % | 6,7 % |
| 3 | 0 | 0,1 % | 15,9 % | 2,3 % |
| 3 | -1 | 0,1 % | 2,3 % | 0,6 % |
| 3 | -2 | 0,0 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 2,5 | 2 | 0,1 % | 93,3 % | 30,9 % |
| 2,5 | 1 | 0,2 % | 69,2 % | 15,9 % |
| 2,5 | 0 | 0,3 % | 30,9 % | 6,7 % |
| 2,5 | -1 | 0,2 % | 6,7 % | 2,1 % |
| 2,5 | -2 | 0,1 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 2 | 2 | 0,2 % | 97,7 % | 50,0 % |
| 2 | 1 | 0,7 % | 84,1 % | 30,8 % |
| 2 | 0 | 1,1 % | 50,0 % | 15,7 % |
| 2 | -1 | 0,7 % | 15,7 % | 6,1 % |
| 2 | -2 | 0,2 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 1,5 | 2 | 0,4 % | 99,4 % | 69,1 % |
| 1,5 | 1 | 1,6 % | 93,3 % | 49,9 % |
| 1,5 | 0 | 2,5 % | 69,1 % | 30,3 % |
| 1,5 | -1 | 1,6 % | 30,3 % | 13,6 % |
| 1,5 | -2 | 0,4 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 1 | 2 | 0,7 % | 99,9 % | 84,0 % |
| 1 | 1 | 2,9 % | 97,7 % | 68,5 % |
| 1 | 0 | 4,6 % | 84,0 % | 47,7 % |
| 1 | -1 | 2,9 % | 47,7 % | 24,2 % |
| 1 | -2 | 0,7 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 0,5 | 2 | 1,1 % | 100,0 % | 92,7 % |
| 0,5 | 1 | 4,2 % | 99,4 % | 81,9 % |
| 0,5 | 0 | 6,7 % | 92,7 % | 62,5 % |
| 0,5 | -1 | 4,2 % | 62,5 % | 34,1 % |
| 0,5 | -2 | 1,1 % | 0,0 % | 0,0 % |
| 0 | 2 | 1,2 % | 100,0 % | 95,5 % |
| 0 | 1 | 4,8 % | 99,7 % | 86,6 % |
| 0 | 0 | 7,5 % | 95,5 % | 68,3 % |
| 0 | -1 | 4,8 % | 68,3 % | 38,3 % |
| 0 | -2 | 1,2 % | 0,0 % | 0,0 % |
Tämä taulukko kertoo karua kieltään. Normaalilla älyllä ja tunneälyllä varustettu ihminen kykenee kommunikoimaan luontevasti 95,5 %:n kanssa. Jos älyn poikkeama on +2,5, niin ei auta vaikka kuuluisi tunneälyltään parhaaseen kahteen prosenttiin – lukemaksi jää silti 93,3 %. Puhumattakaan sitten siitä, että älyltään +2,5 -henkilö olisi tunneälyltään normaali, jolloin lukema on 30,9 % tai jopa -1, jolloin tulos on 6,7 %. Kun taas normaaliälyllä ja heikolla tunneälyllä (0 ja -1) varustettu kykenee kommunikoimaan luontevasti 68,3 %:n kanssa – yli kymmenkertainen määrä ihmisiä edelliseen, samalla tunneälyllä varustettuun +2,5-henkilöön nähden!
Onko sitten mikään ihme, että väitetään älykkäiltä puuttuvan tunneälyä? Todellisuudessa kyse ei ole tunneälyn puutteesta, vaan populaation älykkyysjakaumasta. Tunneälyä lienee tasan yhtä paljon älykkyydestä riippumatta. Mikäli älykkäillä ei olisi tunneälyä samalla tavalla jakautuneena kuin keskiarvon lähettyvillä olevilla, heidän kommunikaatiovaikeutensa olisivat moninkertaisia.
40 kommenttia:
Sviddu toi älykkyys.
Itse olen koulutukseltani matalinta mahdollista luokkaa. Olen rekkakuski, siis se nenäänsä kaivava ja persettään raapiva vaimonhakkaaja.
Koulutukseltani olen automaatioinsinööri. Taasen eroaako se mitenkään femokratian mielestä stereotyyppisestä rekkakuskista?. :D
Tunneäly, heh, suomeksi tarkoittaa sitä, jos joku puhuu aivan paskaa, niin onhan hän tunneälykäs.
Albert Yksikivi oli varmastikin älykäs. Vaan veikkaan, ettei kovin muodikkaasti tunneälykäs.
Olishan näitä esimerkkejä.
Vaan tunneäly on käsite sille kun asia on A, vaan kun olisi reilua sen olevan B, niin tunneälykäs sopii sen olevan A+B/tunneälykkään vaikutusvalta.
.. Älykäs ihminen selviää ongelmista, mihin viisas ei edes joudu ..
KKi: Mitä tulee ammattiin ja älykkyyteen, yksikään työ ei kerro sen harjoittajan maksimaalista älyä. Minimin kyllä, mutta maksimia ei ole.
Nimetön: Viisaskin joutuu ongelmiin, jos yrittää itsekkyyden sijaan kantaa yhteiskuntavastuutaan. Toisaalta voidaan miettiä, onko itsekkyys viisautta.
Minusta tunneäly on yhteiskunnassamme näyttäytynyt siten, että äly, järki, viisaus ja tieto heitetään romukoppaan ja mennään kiihkeällä estrogeenitunteella litisevän märkä ajatuslihas edellä mihin se sattuu milläkin hetkellä viemään.
Kun asiat on tällä tavoin taas kerran sössitty päin vittua (pun intended) kehutaan kuinka Älykkäitä tälläkin kertaa oltiin.
Kuitenkin on niin, että Suomen tunneälymystö on pesiytynyt Arkadianmäelle, emmekä sille mitään voi.
Voisi ehdottaa perustettavaksi tunneäly-yhdistys, joka vuosittain jakaisi tunneälykön arvonimen tunnearvopohjalla perustuslakivaliokunnan tunnetulla neutraliteetilla tunnusteltuna.
Turtiainen osoitti vääränlaista tunneälyä tunneälyn palatsissa koronafobiaa kohtaan, joten bannia hälle ja samalla tietysti koko halla-ahon tunneälyttömälle poppoolle, joka on luistanut jopa tehokkaan tunneälyn katumusharjoituksista.
Näinköhän Oppenheimerin Manhattanprojekti olisi päätynyt suureen pamaukseen, jos tunnenerot olisivat olleet urakassa pääosissa?
Olisikohan Jaskalla aikaa laatia tunneälystä tunteetonta älykkyysosamäärää vastaavaa kriteeristö testeineen? Mielellään loppukevennyksen kera.
Minä olen itse havainnut, että ÄO~120 on pahin mahdollinen. Sellaiset ihmiset huomaavat olevansa muita fiksumpia, mutta eivät vielä huomaa ajatustensa rajoittuneisuutta. Kympin tytöt ovat juuri tällaisia.
Olen havainnut että omalla alallaan kiistatta älykkään henkilön ÄO tuntuu putoavan vähintään pari keskihajontaa, kun tulee puhe esim. uskonnosta tai politiikasta (Tilalle tulee fanaatikko). Minulle tämä on oikeasti mysteeri.
Timppa
Ehkä hieman ohi aiheesta, mutta tässäpä muutamia pointtejani.
Tuo "tunneäly" taitaa olla, vaikkakaan ei täysin päällekkäinen, mutta kuitenkin samansukuinen juttu kuin ns. sosiaalinen pelisilmä. Ja siinäkin eri ihmisyksilöiden välillä toden totta on eroja. Sosiaalisella pelisilmällä (tai ainakin hyvin olennaisella osalla sitä) voisi noin ylisummaan tarkoittaa kykyä ymmärtää toisten ns. sanatonta viestintää, kuten ilmeitä, eleitä, ruumiinasentoja, äänensävyjä ym. "kehonkieltä", ja tehdä tästä sitten spontaaneja mutta kuitenkin oikeansuuntaisia päätelmiä, ja mukauttaa sitä kautta myös omaa toimintaansa kulloisenkin tilanteen mukaiseksi. Ja sama tietysti toisinkin päin, ts. asiaan kuuluu myös oman, niin sanattoman kuin verbaalisenkin viestintänsä kontrolloiminen riittävässä määrin, ja pyrkimys välttää tätä kautta ainakin tarpeettomia väärinkäsityksiä, jotka saattaisivat eskaloituessaan johtaa erilaisiin konfliktitilanteisiin. Ja tietysti sosiaaliseen pelisilmään kuuluu myös ainakin riittäväntasoinen kyky arvioida tilanteita kokonaisuuksina, ja miettiä sitä kautta asioita ne pari siirtoa eteenpäin, jos tarvis.
Ilmeisesti eri ihmisten välillä on, ainakin osin myötäsyntyisiäkin, eroja siinä, kuinka hyvin nuo kyvyt opitaan. Ja toisaalta, kukaan kun ei ole ns. seppä syntyessään, niin vasta yleisen elämänkokemuksen karttuessahan se viimekätinen harjaantuminen tässäkin sitten tapahtuu, koska hankituista ominaisuuksistahan näissä noin enimmäkseen on kysymys.
Joissakin tapauksissa tuo oppimisprosessi voi häiriintyä erilaisista syistä, esim. autismin kirjoon kuuluvia (aspergerit, ym.) tuo kyky on usein ilmeisen vajavainen (esim. toisten sanattoman viestinnän tunnistamiseen liittyen), osittain poikkeavasta neurologiasta johtuen (siis viimekädessä biologinen syy). Tai sitten kyseessä voi olla myös jokin narsismin kirjoon kuuluva poikkeama, esim. persoonallisuushäiriö, josta johtuen tuo sosiaalisen pelin sääntöjen oppiminen voi olla hieman hakusessa (tai se opitaan sitten vähän väärällä tavalla, useinhan esim. narsisteilla on aivan ilmeinen manipuloimiskyky, joka kertoo sinänsä jopa pirullisenkin hyvin kehittyneestä kyvystä "lukea" toisia ihmisiä, mutta lopputulos ei silti ole välttämättä kovinkaan "sosiaalinen", vaan pahimmassa tapauksessa jopa sen vastakohta.) Ja vaikka mitään kaikenkattavaa persoonallisuushäiriöiden teoriaa ei edelleenkään ole olemassa, niin lienee kuitenkin ilmeistä, että esim. vakavat häiriöt varsinkin varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteissa ovat ilmeinen riskitekijä tässä, joten omalla kieroutuneella tavallaan myös tällaiset häiriötilat siis olisivat ikään kuin hankittuja (ympäristöstä johtuvia) ominaisuuksia, tjsp.
No, itselläni on tähän mennessä ehtinyt kertyä tiettyä kokemusta niin autisteista kuin persoonallisuudeltaan jollakin tavoin vinksahtaneista henkilöistäkin, joinakin hetkinä tuntuu, että ehkäpä hieman liiankin kanssa, joten tällaisen jossain määrin itseoppineen "kokemusasiantuntijan" ominaisuudessa nyt hieman naputtelin, mitä itse kirjoituksesta tuli mieleen. Lieneekö sitten sitä tekstissä mainittua tunneälyä, vaiko mitäpä lie?
-J.Edgar-
Moi Jaska täältä sellaisen yhdistyksen sisältä, joka käyttää muinaisen maksamakkaratehtaan nimeä.
Tunneäly on asia, jonka edustajamme kierrellen ja kaarrellen kiistävät. Katsotaan että asiaan kuuluvaan ilmiöön genetiikalla ei ole mitään osuutta. Se on taito, joka opitaan silloin kun opitaan olemaan osa yhteisöä.
Onko meillä siis ”tunneälyisiä ihmisiä”. On ja ei. Siinäkin löytyy Gaussin käyrä. Löytyy jäsen, joka lähti eläkkeelle kolmen leijonan kenraalina. Löytyy entinen europarlamentaarikko, nykyäänkin vaikutusvaltainen. Mies, joka nyt olisi suosittu ministeri, jos aivan muu tekijä ei olisi mahdollisuutta vienyt. Tavattoman taitava ja kysytty sähkömies, pari rakastettua kaupan kassaa jne jne jne….
Sitten se toinen pää osaakin olla kammottava. Onneksi niitä on jäsenistöstä parin promillen verran. No, ehkä puoli prosenttia.
Loput ovat tavallisia tallaajia. On ihmisiä, jotka viihtyvät oikein hyvin oman itsensä kanssa, on niitä, jotka valkkaavat kenet valitsevat lähipiiriinsä, niin kuin minä. Sitten on sellaisia, jotka hurahtavat johonkin aatteeseen tai asiaan ja roiskivat väitteitä ympäriinsä välittämättä keneen osuu ja mitä. Sitä ihan tavallista porukkaa.
Muistuu vaan mieleen vaikkapa HUS kirurgien väliset riidat tai yliopistojen tiedekuntien sisäiset, hyvinkin tuliset riidat. Otetaanpa esille tapaus Tiina Rosen… joka pelastajana tänne nimitettiin. En kiistä, että kyseessä on älykäs ihminen. Mutta niin vaan sopivan tilaisuuden tullessa kiikutettiin takaisin lahden toiselle puolelle
Jaska:
Kyllähän IQ ja EQ korreloi, fiksut puskuroi jo nykyisellään puhdasta "kommunikaatioväliä" päättelytaidoillaan. Tietääkseni EQ on ihan 0-mittari, jos vakioidaan ÄO.
Ne neropatit, jotka ovat havainneet käänteisen yhteyden esim psykologian tai lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa voisivat puolestani lukea Berksonin ja Simpsonin paradokseista.
Kyllähän tämän saman havaitsee asiakaspalvelutehtävissä. Kaupan kassalla nopeasti huomaa, että tuo ihminen on efektiivisesti mielisokea tai liian tyhmä tekemään mitään spontaania hyvää, joka kumpuaa itsenäisestä ajattelusta ja terävistä havainnoista. Itse olen ollut muutamassa motorista näppäryyttä ja asiakaspalvelua vaativassa työpaikassa, ikään kuin pelillistin työni ja pyrin jatkuvasti tunkeutumaan asiakkaan päähän ja optimoimaan jokaisen käden liikkeen ja painalluksen. Pari kertaa joutunut positiiviseen puhutteluun, kun pomo ihmettelee tuottavuutta.
Tähän toki lisäisin sen, että tunneäly on vähän karkea yläkäsite. Jos esim kyky nähdä ihmisten läpi on korostunut/herkistynyt, niin on vaikea emotionaalisella tasolla olla positiivisuutta tursuavan myötäelävä, koska toisen karkeus ja itsepetos aiheuttaa jopa inhoreaktiota. Tyhmän kohdalla tavallaan sokeus ja naiivius voi olla psykopatian/machiavellismin ohella sen postiviisen vastavuoroisuuden mahdollistaja (=etiologialtaan patologista "tunneälyä").
Toisaalta osa ihmisistä on pahantahtoisia parempiaan kohtaan (orjamoraali) ja toisaalta sitten Freudin teoria (Toteemi ja Tabu), että johtajan karismasta iso osa selittyy ikään kuin kaappihomoseksuaalisella idolisaatiolla. Homoeroottinen lataus purkautuu, jos ero kellotaajuudessa estää samaistumisen idealisoituun minään ja toisaalta, älyllisesti samaistuttava henkilökin muuttuu usein rasittavaksi, jos toisessa on nähtävillä esim korostuneita ilmiasuja omista heikkouksista. (=heikko tunneäly) Tästä esimerkkinä Simontonin tutkimukset, joissa johtajat arvioitiin heikommiksi, kun ero ÄO:ssä oli yli 1,2 SD.
Tunneälyä voisi jakaa siis ainakin:
1)kognitiivisia taitoja
2)myötäeläminen ja ilon aktiivinen jakaminen
3)liskoaivojen ennakoitavia vinoumia
-Se sama nyymi.
Qroquius Kad: Hallituksemme ei tee päätöksiä tunneälyllä, vaan pelkällä tunteella ilman mitään älyä.
Veijo Hoikka: Sitä en tiedä löytyisikö minulta aikaa, mutta siitä olen varma että kykyä ei löydy. Joten tekemättä jää.
Catilina: Oletan että tuo 120 on keskihajonnalla 24 eli alle 1 keskihajonta. Tosin myös hajonnalla 15 se pyöristyisi 0,5 keskihajonnan tarkkuudella yhteen keskihajontaan. Ja kyllä, toteamuksesi pitää suurelta osin paikkansa myös omien havaintojeni mukaan. Tämä porukka ei kylläkään enää kritisoi älykkyystestien mittaavuutta kuten +0,5 tekee, vaan ainoastaan sitä että niiden merkitys lakkaa toimimasta yhden keskihajonnan jälkeen. +1,5 puolestaan riittää jo siihen ymmärrykseen, että kykenee tunnistamaan itseään älykkäämmät. Tämä noin empiirisen havainnon tuomana nyrkkisääntönä, toki poikkeuksia löytyy paljon.
Timppa: Osuit juuri siihen tunneälyyn, joka on riippumaton ÄO:sta. Uskonnossa ja politiikassa kyse on suurelta osin tunteesta. Niinpä korkean ÄO:n omaava toimii asiassa tunneälynsä skaalan mukaisesti, aivan kuin kaikki muutkin.
J. Edgar: Olen samalla kannalla, mutta tarkoituksella en tekstissä ottanut kantaa siihen, onko tunneäly oppimisen vai perimän tulosta ja missä määrin kumpaakin. (Se arpakuutionheitto oli vain kielikuva.) Lienee ilmeistä, että tunneälyä voi kehittää – mutta onko se vain näennäistä, ikääntymiseen ja kertyvään elämänkokemukseen liittyvää väistämätöntä kehittymistä? Kehittyyhän ÄO:kin yleensä noin parikymppiseksi asti. Ehkä tunneäly kehittyy vain huomattavasti pitempään, kenties keskimäärin noin nelikymppiseksi asti. Prosessi voi olla jopa hyvin samantapainen kuin ÄO:n kehitys: on olemassa yksilöllinen perimän asettama raja, jota ei voi ylittää ja harjoituksella voi päästä jonkin verran lähemmäs sitä rajaa kuin harjoittelematta pääsisi.
Nimetön: Terve vaan hyvä veli (tai sisko). Itse liityin makkarayhdistykseen jo varsin nuorena. Tuolloin saatujen kokemusten nojalla voin todeta, että porukka oli sosiaalisesti vähän, hmmm, hakevaa, mikä ei johtune tunneälyn puutteesta vaan siitä että on tottunut toimimaan itsestään poikkeavien kanssa. Mutta voin vahvistaa toteamuksesi siitä, että ihan tavallisia omalla tavallaan, eksentrismi vain suhteellisesti päässyt enemmän valloilleen traumaattisten kokemusten takia. Totesit että puoli prosenttia kammottavia. Tämä olisi suhteettoman vähän normiväestöön nähden. Sanoisin että ennemminkin viisi prosenttia olisi lähempänä totuutta, joka tapauksessa vähintään 1-2 prosenttia eli ihan sama kuin muussakin väestössä.
Toisessa viestissä esittämäsi tunneälyluokittelun allekirjoitan. Simpsonin paradoksin tapaisesta ilmiöstä kirjoitin puolisen vuotta sitten, kun lopultakin tajusin miksi ihan täysijärkisetkin ihmiset kiistävät sen että ihmisryhmien välillä ei voisi olla älykkyyseroja, vaikka se on täysin evoluution perusperiaatteiden vastaista. Sitten tajusin kyseessä olevan vääristynyt otos; on olemassa kaikenmaalaisia ydinfyysikkoja ja jos ydinfyysikko kohtaa vain toisia ydinfyysikkoja, hänelle tulee vääristynyt kuva asioista. Kun taas esimerkiksi poliisilla – kenttätyössä kaupungissa olevalla – on huomattavasti realistisempi kuva asioista.
Jälkimmäinen oli siis sama nyymi kuin opinto-ohjaus-ketjun papupata.
Ollaan eri tyyppejä makkaramiehen kanssa.
Tuon synteesin 110, 120 ja 125 eroista/suhtautumisesta älykkyyteen allekirjoitan.
Vähän mietityttää kuinka moni "kympintyttö" on oikeasti 120-tasoa keskihajonnalla 15. Eliittilukioissa on melko paljon myös niitä 104-119 ÄO ka>9,3 tyttöjä, jotka ovat opiskelutovereitaan vielä homogeenisempaa suorittajamassaa ja hyvin rasittavia.
Jos kympintyttö tarkoittaa sitten esim vähintään 4 Laudaturin ylioppilasta tai ka>9,7, niin varmaan suurin osa on vähintään sen 120. Muutamia tällaisia tiedän, joilla ÄO varmaan kuitenkin ennemmin 125-135. Hyviä tyyppejä lähtökohtaisesti.
Toisaalta omat pidemmät parisuhteet ovat lähes pelkästään sellaisten 115-135 naikkosten kanssa, joista useimmilla esim peruskoulun ka 9-9,5, 1-6 Laudaturia ja jokin naisvaltaisempi stem-ala. Olen siis hyvin vinoutunut, koska oma tyyppi on juuri ne tunnolliset 120ÄO tytöt.
Listauksesi mukaan parhaiten sopisi varmaankin ~2 SD ÄO ja ~0,5 SD tunneäly tai 1,5 ja -0,5? :/
Tiedän yhden ihan kirjaimellisen kympintytön, jonka ÄO on lähes varmasti ~120 ja on kyllä aika hirveä tyyppi, tiedä sitten onko tyypillinen kympintyttö tai tyypillinen ÄO120 edustaja, tuskin on kumpaakaan.
Nörttiketjuun voisin vielä lisätä viitaten aiempaan, että kuinkahan moni alfa+x pultti identifioituu "nörtiksi" lukioikäisenä, jos ÄO on luokkaa 125-135?
Varsinkin, jos on ei stem-alueeseen profiloituneessa eliittilukiossa, jossa on paljon kauniita ja rohkeita ÄO115-135 tyyppejä, toisin kuin lähilukiossa tai luonnontiedelukiossa, jossa potentiaalisten kaverien joukko on rajoittunut tai nörttiporukan suhteellinen houkuttelevuus on koholla.
Ja, jos edelleen opettajien ÄO korreloi oppilaiden ÄO:n kanssa, niin senkin puolesta tietenkin pehmoaineiden opetus voi olla stimuloivampaa verrattuna leipiintyneeseen riviopettajaan riippumatta lahjakkaiden erityisluonteenpiirteistä ja/tai patologisesta alisuoriutumisesta.
En haluaisi jankata samasta, mutta kiteyttäen luulen, että erityinen onkin yleinen.
Jaska B. Vastasit Nimettömän kommenttiin:
"...on olemassa kaikenmaalaisia ydinfyysikkoja ja jos ydinfyysikko kohtaa vain toisia ydinfyysikkoja, hänelle tulee vääristynyt kuva asioista. Kun taas esimerkiksi poliisilla – kenttätyössä kaupungissa olevalla – on huomattavasti realistisempi kuva asioista."
Vaatisi hieman tarkemman seolonteon: mistä asioista ydinfyysikko saa vääristyneen kuvan?
Voitko kertoa tuon kaupungissa kenttätyössä olevan poliisin nimen tai edes kaupungin, jossa hän toimii. Ja mistähän asioista hänellä on se realistisempi kuva verrattuna ydinfyysikkoon?
Nimetön: Pahoittelen virhettäni. Helpottaisi jos olisi käyttäjätunnus tai ainakin uniikki allekirjoitus.
Ennen muinoin oli kympin tyttöjä ja "kympin tyttöjä", joista jälkimmäiset tunnisti lyhyestä matikasta tai vähintään siitä että pitkä matikka oli noin seiska fysiikan puuttuessa arvosanoista. Ne lainausmerkeissä olevat olivat sitten noita mainitsemiasi 104-119 ka>9,3, lainausmerkittömät sitten 120. Nykyään epäilen että esittämäsi kriteeri tunnistamiseen (min 4 ällää ja ka 9,7) ei päde. Ainakin kun omien lasten lukion matikan- ja fysiikankirjoja vertaa omiinsa, niin voi todeta vaatimustason laskeneen niissä aineissa sen verran paljon, että +1 ÄO riittää jo kiitettävään kohtuutyöllä. Meidän aikana ei onnistunut tuolta sakilta, ei ainakaan ilman hirmuista työmäärää. Nykyään onnistuu hirmuisella työmäärällä +0,5:ltä, mikä ei olisi meidän aikana onnistunut vaikka olisi päällään seisonut.
Veijo Hoikka: Viittaan kommentissani olleeseen linkkiin kirjoitukseeni "Vertaisharha". Jos ydinfyysikkojen kansainvälisessä konferenssissa on edustajia kaikista maista, niin ydinfyysikolle tulee kuva siitä että kaikissa maissa ihmiset ovat samanlaisia. Tällöin kyseessä on Berksonin paradoksin esittämä vääristynyt havainto. Kenttätyössä oleva poliisi joutuu työskentelemään koko väestön kanssa ja hän huomaa pian, että omissa asiakkaissa on tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvia yksilöitä moninkertainen määrä verrattuna heidän todelliseen väestöosuuteensa. Tämä pätee Suomessa etenkin suuremmissa kaupungeissa, jossa tätä etnistä hajontaa on. Aika rajua tekstiä on saanut kuunnella poliiseilta, jotka kokemuksistaan ovat uskaltaneet kertoa.
Jaska:
"Nykyään epäilen että esittämäsi kriteeri tunnistamiseen (min 4 ällää ja ka 9,7) ei päde"
Tuskin päteekään, omista peruskouluajoistakin on jo yli 10 vuotta ja ilmeisesti pelkästään tuona aikana peruskoulun päättäneiden keskiarvojen keskiarvo on noussut noin puoli numeroa. Kaikki veneet ovat nousseet, vaikka viime vuosina on ollut kantaväestössäkin negatiivista flynn-efektiä, demografista muutosta, inkluusiota, luokalle jättäminen on lopetettu jne. Rima, oppimisympäristö ja oppilasmateriaali ovat kaikki heikentyneet.
Valoa tunnelin päässä ehkä sen verran, että peruskouluun on tullut matematiikkaan eriytettyjä kirjasarjoja.
Toisaalta syk-menetelmän vuoksi vuodesta 2014 vaikeista aineista on ollut jopa 1,5-kertaa helpompi saada eximia/laudatur, mikä on helpottanut 4 laudaturin saamista pitkistä kielistä ja luonnontieteistä.
Ja tosiaan kaikilla noilla "kympintytöillä" oli lyhyt matematiikka tai kävivät pitkän, mutta kirjoittivat lyhyen.
Tuosta poliisiesimerkistä ja simpsonin paradoksista vielä sen verran, että kyllä se vinouma vaikuttaa aivan kaikkialla. Älykkyyden hajonta on suppea, jossain tutkimuksessa esim. lääkäreillä 6-7 15 sijasta ja sitten ei-kognitiiviset vahvuudet korreloivat negatiivisemmin älykkyyden kanssa, minkä takia älykkyyden vaihtelua ja merkitystä ei niin havaitse omassa sosiaalisessa piirissä.
On niillä fyysikoille ja ehkä "eliittikoululaisilla" se etu, että myös näkee mihin ahkerat keskinkertaisuudet voivat pystyä. Jos keskinkertaisuudet ovat karsiutuneet 100-kertaisesti verrattuna poikkeusfiksuihin, niin sitä tunnollisuutta/järjestelmällisyyttä/resilienssiä ym. ei kannata lähteä aliarvioimaan.
Kiinnostaisi tietää esim. poliisien mielipiteitä fiksuista (mustista), en olisi yllättynyt, jos sieltä tulisi melko rasistista ja stereotyyppistä settiä, kun ekstrapoloidaan omista kokemuksista.
Aika monta kertaa kuullut esim mensalaisten ja heikosti koulutettujen aloittavan saatesanoilla: "ainakin kaikki tuntemani poikkeusälykkäät tai oikeasti fiksut"
Sen jälkeen ei yleensä tule mitään järkevää.
Ei-korkeakoulutettujen poikkeusälykkäiden osuus väestöstä on meinaan lähes sama kuin oppimishäiriöisten/mt-ongelmaisten/ym. hiipparien osuus väestöstä, ja monesti ne isompaa otantaa väestöstä kohtaavat tyypit ovat paljon näiden kanssa tekemisissä. Armeijassakin karsitaan se 30-40%, fiksuimmat ovat yliedustettuna erikoisyksiköissä ja sivarien ÄO-jakauman veikkaisin olevan kaksihuippuinen, mikä myös vääristää.
-Uniikkinyymi
Sen tiedän älykkyydestä,että eniten siitä jauhavat ne jotka eivät ole osanneet sitä keskimääräistä korkeampaa älykkyyttään juuri millään tapaa hyödyntää.Ja aina täytyy muistaa,että esim työrlämässä kovin harva pääsee sitä älykkyyttään edes käyttämään,paikkoja kun ei täytetä mensan testien perusteella.
Sama tietty pätee melkein kaikkiin muihinkin ominaisuuksiin,aina löytyy joku syy miksei sitä ominaisuutta pystytty hyödyntämään maksimaalisesti yrityksistä huolimatta ja koskaan se syy ei ole yksilössä itsessään.
Pelkästä korkeahkosta älykkyydestä ole kuin haittaa,vähän kärjistäen,varsinkin kun se monesti aiheuttaa sen,että ahkeruus ja määrätietoisuus ei kehity kun kaiken saa alussa niin helpolla.
"Sama tietty pätee melkein kaikkiin muihinkin ominaisuuksiin,aina löytyy joku syy miksei sitä ominaisuutta pystytty hyödyntämään maksimaalisesti yrityksistä huolimatta ja koskaan se syy ei ole yksilössä itsessään."
Harvassa vaan ovat ne ominaisuudet, joiden hyödyntämistä yhteiskunta aktiivisesti estää. Toisaalta, jos luet huippumenestyjien elämänkertoja, niin harvassa ovat ominaisuudet, jonka maksimaalinen hyödyntäminen on puhtaasti kiinni yksilössä. Käytännössä kaikilla on ollut aktiivisia vanhempia/opettajia alle kouluikäisestä ja ammattilaisia valmentajia, monella taas vanhemmat itse ovat olleet lahjakkaita alisuoriutijia, esim Mozart.
Parempi yhteiskunnan systemaattisesti kehittää näitä lahjakkuuksia, kaksi selvintä hyötyä, että se voidaan tehdä näyttöön perustuen, jolloin narsisti-isät eivät polta lapsiaan loppuun ja toiseksi myös vihjeettömämpien perheiden lasten osaamista voidaan tukea.
"Pelkästä korkeahkosta älykkyydestä ole kuin haittaa,vähän kärjistäen,varsinkin kun se monesti aiheuttaa sen,että ahkeruus ja määrätietoisuus ei kehity kun kaiken saa alussa niin helpolla."
Eli yksilön pitäisi mennä itseensä, kun syyttää yhteiskuntaa potentiaalinsa hukkaamisesta.
Mutta myöskään lahjakkuudella itsessään ei edes ole väliä, koska yhteiskunta aktiivisesti heittää kapulaa rattaisiin.
Eikö olisi parempi, että lopetetaan moralisointi siellä missä ei voida vapaudesta puhua ja luodaan olosuhteet, joissa lahjakkaimpien kukoistaminen ei ole aina alisteinen lopputulosten tasa-arvolle?
Blogi-isäntämme löysi juuri sen 30 pisteen kommunikaatioväli. Eli mikäli kahden ihmisen (tai ihmisen ja ryhmän keskiarvon) välinen ÄO-ero on yli 30 pistettä (kaksi keskihajontaa), minkäänlainen merkityksellinen kanssakäyminen käy mahdottomaksi. He eivät voi muodostaa minkäänlaisia mielekkäitä ihmissuhteita.
Kommunikaatiovälin käsitteen esitti ensimmäisenä Leta Hollingworth, ja vaikka sitä on yritetty kiistää, asialle on hyvin vahvat empiiriset perusteet. Professori Dean Keith Simontonin mukaan kommunikaatioväli ("window of comprehension") olisi tosiasiallisesti vain yksi keskihajonta (15 pistettä).
Kärjistäen voidaan sanoa, että mitä lähempänä ÄO-jakauman keskipullistumaa ihminen on, sitä enemmän ihmisiä mahtuu hänen kommunikaatiovälilleen. Tämä selittää myös, miksi ÄO:lla 104-115 tuntuisi olevan korkein "tunneäly"; heidän kommunikaatiovälinsä kattaa porukan välillä 84-145, johon mahtuu liki 86% koko väestöstä 100 keskiarvolla.
Vastaavasti mitä kauempana ihmisen ÄO on keskiarvosta, sitä vähemmän porukkaa kommunikaatiovälille mahtuu. Makkarayhdistyksen sisäänheittorajalla (2 sigmaa) sinne mahtuu enää 50% populasta; kun taas Triple Ninen rajalla (3 sigmaa) väli on kutistunut 16% pintaan. Ja neljän sigman kohdalla (Mega Society) puhutaan enää kahdesta (2%) prosentista.
Ruukinmatruuna ei ole koskaan ollut makkarayhdistyksen jäsen, mutta tuntee kyllä porukkaa sieltä. Mutta yhteinen nimittäjä kaikille huippuälykkäille ihmisille tuntuu olevan - ja siihen on triviaali syy. Suurin osa ihmisistä vain kertakaikkiaan on siellä kommunikaatiovälin tuolla puolen, ja pelkästään kommunikaatiovälillä oleminen ei tarkoita, että kaikki natsaa.
Tästä syystä EKÄO-ihmiset ovat paljon todennäköisemmin sinkkuja kuin tavikset, ja jäävät paljon todennäköisemmin naimattomiksi ja lapsettomiksi kuin tavikset. Mutta kyse ei ole tunneälystä eikä sosiaalisten taitojen puutteesta: omalla kommunikaatiovälillään he yleensä ovat kuin kalat vedessä.
Korkean ÄO:n yhdistykset toimivat parhaimmin vertaistukiryhminä. Monilla EKÄO-ihmisillä ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaisia ihmissuhteita vertaisiinsa, ja ko. yhdistyksissä he pääsevät tapaamaan toisiaan ja jakamaan kokemuksiaan ja oppimaan niistä.
Niin en minä ole ketään estämässä itsensä kehittämistä ja tuskin yhteiskuntakaan sitä aktiivisesti estää,ei kai kukaan estä aikuista ihmistä itsensä kehittämisessä.Minäkin olen opetellut monia asioita vasta aikuisena ja suosittelen tätä tapaa muillekin.Ihan oikeasti,oppimista ei kannata lopettaa koulunkäyntiin/opiskeluun.
Mitä taas nuorena koulussa ja muussa elämässä tapahtuu,niin sille nyt vaan ei voi mitään että ns nörttipojat ovat varsinkin teinivaiheessa väliinputoajia jo ihan ikätoveriensa joukossa,nuorena kun usein arvostetaan ihan jotain muuta kuin hyvää matikannumeroa ja tälle ikiaikaiselle asialle ei mikään lautakunta voi mitään.
Ettei vaan monella ns älykkäällä ole mukana pientä kateutta mukana kun se hyvin suoritettu tutkinto ei tuonutkaan sitä arvostusta ja monille ei edes uraa,parisuhdetta,perhettä ja omakotitaloa.Samaan aikaan se keskihajonnaltaan paljon tyhmempi kävi ammattikoulun,oppi ammatin ja perusti jonkun ajan kuluttua putkiliikkeen.Nyt sillä on arvostusta,rahaa,perhe ja iso audi omakotitalon pihassa.
Edellä oleva on tiettu yleistys,mutta aika usein tapahtuva yleistys.Älykkyys,ellei se sitten ole Mozartin tai Newtonin tasoista kaiken edeltään raivaavaa,on vain yksi työkalu muiden joukossa.Sillä pääsee vaan tiettyyn pisteeseen asti.
Minä en varmaan ole kauhean älykäs.Olen vaan ahkera,kiinnostunut uusista asioista ja minulla on käsittämättömän hyvä muisti.Toisaalta en osaa kolmannenasteen yhtälöä enkä osaa saksan kielioppia,kieioppivirheitäkin kirjoituksissani vilisee ja kvanttimekaniikka on minulle vain sana.
Että en osaa arvioida kuinka vaikeaa älykkään elämä on kuin ulkopuolisena tarkkailijana.Enkä tietenkään vähättele älykkyyttä,se aukaisee monta porttia,mutta se ei pelkästään riitä.
Klova:
>Niin en minä ole ketään estämässä itsensä kehittämistä ja tuskin yhteiskuntakaan sitä aktiivisesti estää
ei kai kukaan estä aikuista ihmistä itsensä kehittämisessä.Minäkin olen opetellut monia asioita vasta aikuisena ja suosittelen tätä tapaa muillekin.Ihan oikeasti,oppimista ei kannata lopettaa koulunkäyntiin/opiskeluun.
Mitä taas nuorena koulussa ja muussa elämässä tapahtuu,niin sille nyt vaan ei voi mitään että ns nörttipojat ovat varsinkin teinivaiheessa väliinputoajia jo ihan ikätoveriensa joukossa
Ettei vaan monella ns älykkäällä ole mukana pientä kateutta mukana kun se hyvin suoritettu tutkinto ei tuonutkaan sitä arvostusta ja monille ei edes uraa,parisuhdetta,perhettä ja omakotitaloa.
Älykkyys,ellei se sitten ole Mozartin tai Newtonin tasoista kaiken edeltään raivaavaa,on vain yksi työkalu muiden joukossa. Sillä pääsee vaan tiettyyn pisteeseen asti.
Että en osaa arvioida kuinka vaikeaa älykkään elämä on kuin ulkopuolisena tarkkailijana.
Ympäristöllä on merkitystä.
>Enkä tietenkään vähättele älykkyyttä,se aukaisee monta porttia,mutta se ei pelkästään riitä.
sosiaalisuus ja menestyminen edellyttää eheää persoonaa
>eheä persoona edellyttää mielekästä vuorovaikutusta ja sopivaa stimulaation tasoa
>älykkyys vaikuttaa itsenäisesti vuorovaikutuksen mielekkyyteen ja stimulaation määrän tarpeeseen
>vanhempien kyky huomioida älykkään tarpeet ovat yhteydessä sosiaaliseen asemaan
>älykkyys voi aiheuttaa itsenäisesti (luokkaistuneita) sosiaalisia ongelmia
>patologinen alisuoriutuminen myöskin laskee älykkyysosamäärää, jolloin todellisen alisuoriutumisen määrän retrospektiivisessä arvioinnissa on systemaattista virhettä
Jos sitten sosiaalisten ongelmien olemassa olo nähdään todisteena "todellisen älykkyyden" tai kapasiteetin puutteesta, niin silloin vedetään mieli vaikuttavilta interventioilta, delegitimoidaan lahjakkaita ihmisiä ja ryvetään sokeana omassa etuoikeudessaan.
Oletko perehtynyt peruskoulun historiaan? Jos et niin kannattaisi. Ei siinä ollut kyse mistään oppimisen maksimoimisesta, vaan kommunismiin siirtymisestä ilman verenvuodatusta. Tulokset ovat sen mukaiset.
Oppimisessa on herkkyyskausia, vaikka ne eivät olisi absoluuttisia, niin on typerää optimismia jättää asioita aikuisiän (itseoppimisen) varaan.
Tässä kannattaa palata siihen Ruukinmatruunan 3000 kertaa kiroamaan kommunikaatioväliin ja siihen ihan koko teorian syntyyn: fiksut lapset ovat sosiaalisempia älyllisten vertaistensa joukossa. Sosiaalisten taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja mielekäs vuorovaikutus vaikuttaa esim sekundaaristen persoonallisuushäiriöiden syntyyn. Ei se vaadi mitään erikoistoimenpiteitä valtiovallalta, että fiksuimmat saatetaan yhteen. Lyhyt tarina on se, että meillä on keskusjohtoinen koulujärjestelmä, ja yksityinen voi kilpailla ilmaisen kanssa vain luksusmarkkinoilla, ja tämän säätely estää. Markkinataloutta ei pidä syyllistää fiksujen laiminlyömisestä. Toisaalta, jos epäilyttää, että fiksut rationalisoivat omia epäonnistumisiaan ja että viisaat professoorit vaikutusvallallaan ja järjen äänellään korjaisivat ongelman, jos sellainen olisi todellisuudessa olemassa, niin kannattaa katsoa tutkimuksia professorien poliittisista kannoista, varsinkin sosiologien. Eräässä systemaattisessa katsauksessa oli tutkittu kiihdyttämisen ja rikastamisen vaikutusta oppimiseen ja kun korjattiin julkaisuharhaa, niin interventioiden vaikutus lisääntyi. Samoin, annosvaste oli selvä. Yksinkertaisin, ja pysäyttävin selitys on se, että jossain tuolla on ihmispaskoja, jotka ovat tehneet tutkimuksia lahjakkaiden opetuksesta ja saaneet liian hyvän tuloksen, jonka ovat jättäneet julkaisematta (vasemmistolaisen vinoumansa vuoksi). Toinen vaihtoehto sitten, että tulokset on tehty liian homogeenisella joukolla, on pseudosatunnaistettu tai on yleistetty intensiteetiltään liian vaisusta interventiosta. Myöskin media voisi katsoa peiliin, koska olen nähnyt tapauksia, joissa on raportoitu vain ei-merkitsevät tulokset, vaikka kaikilla mittareilla (merkitsevääkin) parannusta on tullut ja tutkimusasetelma on ollut ilmeisen puutteellinen.
Jos tarkastellaan keski-ikäisiä jenkkimiehiä, niin fiksuin desiili tienaa 2 kertaa enemmän kuin mediaani. Pitkittäistutkimuksissa fiksuin 1% on tienannut jopa 5 kertaa mediaanin. Kaikista älykkäimmistä 85-95 prosentilla on korkeakoulututkinto. Kaikista fiksuimmat ovat yliedustettuna tutkijoina ja spesialisteina, joten on tietenkin vääjäämätön lopputulos, että eniten rahaa on usein niillä toisiksi fiksuimmilla, voi tämä kateuttakin aiheuttaa. Mutta ihan samalla tavalla kuin nerojen joukossa, niin kapitalistihenkilökulttienkin takaa löytyy usein poliittista vaikuttamista tai vähintäänkin tahatonta hyötymistä puutteellisista omistusoikeuksista, markkinahäiriöistä ja näiden johdannaisista.
Mozartin, Newtonin ja esim Darwinin tapauksessa se suurin opetus ei ole, että ylivertainen älykkyys kumoaa kaikki esteet. Mozartin isä tutoroi tätä, varmaankin pettyneenä omaan tuhlattuun raakakapasiteettiinsa, ja nuori Mozart on saattanut ottaa nimiinsä siskonsa sävellyksiä. Newton käytti hyväkseen asemaansa tiedeakatemian johdossa ja varasti ainakin vähemmän tunnettuja löydöksiä nimiinsä. Samoin jo Darwinin isoisä muistaakseni pohti samoja kysymyksiä. Parempi opetus on, että neron kannattaa syntyä älykkääseen ja/tai etuoikeutettuun perheeseen ja rakentaa itseään ruokkivaa brändiä tarvittaessa epärehellisin keinoin.
Ihan näin ulkomuistista. Peruskouluun siirryttäessä esim Briteissä älykkäiden osuus lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoissa laski. Samoin sosioekonominen asema ennustaa voimakkaammin ja ÄO heikemmin pärjäämistä ylioppilaskokeissa. Inkluusion myötä PISA-tuloksissa on ollut laskua ja vaikutus on suurempi parhaan desiilin ja/tai poikien joukossa kuin keskimäärin. Yrjö Ahmavaara luetteli 80-90-luvuilta useita mittareita, joiden perusteella parhaimman 15 prosentin matematiikan osaaminen on heikentynyt. Oppikoulu- ja tasoryhmäajoista. Samoin peruskoulun 9-luokan parhain 10% ei osaa laskea keskikoulun matematiikan läksytehtäviä, minkä voin itsekin ymmärtää, koska mökkiä siivotessani törmäsin aikuisiällä ylioppilaaksi kirjoittaneen mummoni keskikoulun fysiikan kirjaan. Varsinkin peruskoulun kurssimäärää on supistettu ja opintosisältöjä siirretty lukioon ja sielläkin päässä supistettu. Yliopistoon on tullut 0-kursseja. Toisaalta esim jenkeissä on pitkittäistutkimuksia, joissa fiksuimman 2%:n todennäköisyys suorittaa korkeakoulututkinto on laskenut 1,5 sukupolven takaisesta. Toisaalta on lukuisia ihan käytännön esimerkkejä/tutkimuksia siitä, miten alisuoriutuminen muuttuu pysyvästi turbosuorittamiseksi, yksi esimerkki ylempänä. Toisaalta esim jenkeistä tiedetään, että luokan skipanneet suorittavat tohtorin tutkinnon ~15% todennäköisemmin ja pärjäävät kaikilla mittareilla paremmin, ja kuten arvata saattaa, niin näiden "elitististen" interventioiden vaikutus on suurempi fiksuilla pojilla, jotka muodostavat patologisesti ja kroonisesti alisuoriutuvien superenemmistön.
Olkiukko, tietenkin. Mutta älykkyys vaikuttaa itsenäisesti niihin muihin tekijöihin, katso ylempänä.
Viimeiset 8 kommenttia tekivat tasta vuoden blogin!
Uniikkinyymi (heh nimimerkille): Ja tosiaan kaikilla noilla "kympintytöillä" oli lyhyt matematiikka tai kävivät pitkän, mutta kirjoittivat lyhyen. Ai niin tosiaan, kun nykyään pystyy kirjoittamaan lyhyen vaikka on lukenut pitkän.
Älykkyyden hajonta on suppea, jossain tutkimuksessa esim. lääkäreillä 6-7 15 sijasta. Tuotan en tiennytkään, mutta täysin odotettavissa.
Kiinnostaisi tietää esim. poliisien mielipiteitä fiksuista (mustista), en olisi yllättynyt, jos sieltä tulisi melko rasistista ja stereotyyppistä settiä, kun ekstrapoloidaan omista kokemuksista. No kyllä totisesti tulee. Ja yksi tuttu aineenopettajaksi Hesasta äskettäin valmistunut kertoi, että heillä oli laitoksella tapana sanoa, että varmin tapa päätyä rasistiksi on mennä viikoksi Itä-Helsinkiin yläkouluun sijaistamaan. Lähipiiriin kuuluu myös vuosikausia Helsingin sossussa töissä ollut vasemmistolainen hardcore-suvakki, joka toistakymmentä vuotta sitten teki täyskäännöksen nähtyään töissä mitä tapahtuu. Tuli kriisi, burnout ja työkyvyttömyyseläke joitakin vuosia ennen normaalia määräpäivää. Epäilen että taitaa nykyään äänestää persuja.
klova ja nimetön 13.57: Sen tiedän älykkyydestä,että eniten siitä jauhavat ne jotka eivät ole osanneet sitä keskimääräistä korkeampaa älykkyyttään juuri millään tapaa hyödyntää.Ja aina täytyy muistaa,että esim työrlämässä kovin harva pääsee sitä älykkyyttään edes käyttämään,paikkoja kun ei täytetä mensan testien perusteella.
Kyllä, tosin ”juuri millään tapaa” viitannee lähinnä menestykseen työmarkkinoilla ja elämässä noin ylipäätään. Harrastuksissa osaavat kyllä, poikkeuksia en tunne. Työelämässä hyödyntäminen on hankalaa, koska keskinkertaisuudet rakastavat toisia keskinkertaisuuksia.
Korkeasta älykkyydestä on tosiaan koulussa haittaa, kun selviää aivan liian helpolla. Tältä voivat pelastaa lähinnä ainoastaan koulutetut ja asiassa aktiiviset vanhemmat, kuten nimetön seuraavassa kommentissaan toteaa.
Ironmistress: Tuo 1-2 keskihajontaa täsmää tosiaan tähän kirjoitukseen. Kuten totesin, kaksi keskihajontaa on se mihin pystyy normisti, tunneälyn määrä voi sitten tätä muuttaa. Se mitä en sanonut on se, että yksi keskihajonta on normisti se mihin pystyy ilman skarppaamista. Eli luontevasti. Kahteen keskihajontaan pystyy, jos skarppaa. Jos on hyvä tunneäly (+1), pystyy noin 1,5 keskihajontaan luontevasti ja kolmeen skarppaamalla, erinomaisella tunneälyllä (+2) noin kahteen keskihajontaan luontevasti ja neljään skarppaamalla. Normaalia heikommalla tunneälyllä (-1) luontevuusalue on enää 0,5 keskihajontaa ja skarppausalue yksi keskihajonta.
Tästä syystä EKÄO-ihmiset ovat paljon todennäköisemmin sinkkuja kuin tavikset, ja jäävät paljon todennäköisemmin naimattomiksi ja lapsettomiksi kuin tavikset. Mutta kyse ei ole tunneälystä eikä sosiaalisten taitojen puutteesta: omalla kommunikaatiovälillään he yleensä ovat kuin kalat vedessä.
Korkean ÄO:n yhdistykset toimivat parhaimmin vertaistukiryhminä. Monilla EKÄO-ihmisillä ei kertakaikkiaan ole ollut minkäänlaisia ihmissuhteita vertaisiinsa, ja ko. yhdistyksissä he pääsevät tapaamaan toisiaan ja jakamaan kokemuksiaan ja oppimaan niistä.
Olin jo lähteä protestoimaan ”kalat vedessä” -ilmausta, mutta jälkimmäinen kappale selvensi asian. Oma kokemukseni on tuo osittainen sosiaalinen toistaitoisuus, mikä johtuu harjoituksen puutteesta. Mutta sen voi tosiaan oppia, kun kohtaa vertaisiaan.
Henkilökohtainen kokemus asiasta on huvittava. Olen aina inhonnut suunnattomasti kokouksia, koska siellä mennään sen keskiverto-osallistujan ehdoilla. Ne nyt vain valitettavasti kuuluvat jossain määrin työhöni ja luottamustehtäviini. Vaan yksi poikkeus löytyy. Kun minut valittiin työni puolesta luottamustehtävään, jossa sattuneista syistä kaikki kokoustavat ryhmän jäsenet ovat ÄO:ltaan vähintään +2 keskihajontaa, niin voi sanoa että tuntikaupalla kestävä kokouskin on nautinto. Kenenkään ei tarvitse selittää selvää asiaa rautalangasta eikä turboruuvia vääntää vasemmalle omassa esityksessä, ei typerää jankkaamista ja tulosta syntyy.
klova: Ettei vaan monella ns älykkäällä ole mukana pientä kateutta mukana kun se hyvin suoritettu tutkinto ei tuonutkaan sitä arvostusta ja monille ei edes uraa,parisuhdetta,perhettä ja omakotitaloa.Samaan aikaan se keskihajonnaltaan paljon tyhmempi kävi ammattikoulun,oppi ammatin ja perusti jonkun ajan kuluttua putkiliikkeen.Nyt sillä on arvostusta,rahaa,perhe ja iso audi omakotitalon pihassa.
On. Epäilemättä. Kaiken varalta sanon että ei minulla. Arvostuksesta en tiedä, ehkä sitäkin löytyy mutta rahaa, perhe ja iso saksalainen auto velattoman omakotitalon pihassa on. Älykkyydellä ei pääse tiettyyn pisteeseen asti. Päinvastoin. Älykkyys mahdollistaa tiettyyn pisteeseen asti pääsyn. Ainakin muualla paitsi politiikassa, jossa pääsee korkeimpiin asemiin sillä että kilpailijat eivät pidä uhkana. Tämä taas ei suosi älykkäitä, paitsi niitä harvoja jotka osaavat teeskennellä itseään tyhmempiä uskottavasti.
Nimetön 17.40: Oletko perehtynyt peruskoulun historiaan? Jos et niin kannattaisi. Ei siinä ollut kyse mistään oppimisen maksimoimisesta, vaan kommunismiin siirtymisestä ilman verenvuodatusta. Tulokset ovat sen mukaiset. Olen perehtynyt, syvällisesti omakohtaisella kokemuksella sekä pinnallisemmin niiltä osin kuin ei itseä tai omia lapsia ole koskettanut. Sanoin jo itse peruskoululaisena, että peruskoulun tarkoitus oli tehdä kaikista yhtä fiksuja ja kun siinä ei onnistuta, niin sitten muutettiin peruskoulua (tasokurssit pois jne), jotta kaikista tulisi yhtä tyhmiä.
Toteamuksesi tutkimustuloksista ovat muuten aivan tosia. Tutkimukset on suunniteltu tarkoitushakuisesti ja jälki on sen mukaista. Tosin viime aikoina on ollut muutosta havaittavissa.
Nimetön 17.41: Aivan totta. Nykyään pitkä matematiikka lukiossa on puhtaasti matemaattiselta kannalta melkein sama kuin 1970-luvun lyhyt matematiikka. Agenttini muuten kertoi, että nykyään lukion lyhyessä matematiikassa ei opeteta esimerkiksi derivointia enää lainkaan eli käytännössä lyhyt matematiikka on sama kuin 1990-luvun peruskoulun matematiikka.
Veijo Hoikka: Samalla kannalla.
Klova: Nuo kolme pitkää viestiä oli tarkoitettu sitten sinulle, jos jäi epäselväksi.
Ei vaan mahtunut yhteen viestiin, meni uudeksi kommentiksi eikä vastaukseksi ja ylilauta-vastaustyyli leikkasi vastaukseni pois lukien se viimeinen osio ensimmäisestä viestistä.
Siinä ensimmäisessä viestissä käyn läpi tekstinpätkäsi joihin viittaan ja siinä ensimmäisen viestin lopussa oleva pätkä on loppukaneetti. Muuten asiat ovat järjestyksessä.
Vähän meni tunteisiin ja vaikka itse saatan vähän katkera olla, niin kuten blogisti sanoi korkea älykkyys itsessään riittää hyvin minimaalisella työllä sellaiseen mukavaan ylemmän keskiluokan elintasoon. Mutta ahkeruuden merkityksen korostaminen on vähän puupäistä, koska kuten ensimmäisen viestin lopussani avasin logiikkaani, niin älykkyys vaikuttaa sekundaarisesti/kokemuksellisesti sekä sosiaalisiin taitoihin, ahkeruuteen, että mielenterveyteen, joten tilanne on melko solmuinen edes nerolle yksilölle, jos ympäristö ei tue kasvua erityistarpeiden osalta. Tämä siitä huolimatta että systems integrity - hypoteesin mukaisesti älykkyys lienee yhteydessä geenien tasolla ahkeruuteen, sosiaaliseen hahmottamiseen ja mielenterveyteen.
Jaska: tosiaan nämä useimmat anonyymiviestit ovat minulta viimeisten päivien ajalta. Pitää varmaan opetella käyttämään noita tageja
En vaan hirveästi omalla nimellä viitsisi kaikista ajatuksistani puhua.
-Uniikkinyymi
Uniikkinyymi: Älykkyyden vaikutus sosiaalisuuteen on nimenomaisesti sekundäärinen. Tässä tulee kuvioon tunneäly, joka uskoakseni on laadullisesti samanlainen ominaisuus kuin älykkyys. Eli sitä on se mitä on mutta kokonaan toinen asia on kuinka hyvin sitä pystyy hyödyntämään. Älykkyyttä pystyy hyödyntämään paremmin, kun virikkeet kasvuympäristössä ovat sopivat. Tunneälyä samoin. Ja molempiin pätee vieläpä sekin, että aikuisiällä kykenee oppimaan paljon lisää. Tosin silloin lähtee tietysti takamatkalta niihin nähden, jotka ovat hyödyntäneet kyseistä ominaisuutta jo nuorempana. Usea älykäs oppii hyödyntämään tunneälypotentiaalinsa vasta aikuisena, koska älykkään tunneälykoulutuksen tulee tietysti lapsuudessa ja nuoruudessa olla erilaista kuin normitaavilla ja tällainen koulutus ei useinkaan osu kohdalle. Taidot oppii sitten aikuisena itse, jos tunneälypotentiaali riittää.
Olen samaa mieltä siitä, että tunneäly ei millään tavoin korreloi äO:n kanssa. Sitä ihminen on juuri niin tunneälykäs kuin sattuu olemaan ihan riippumatta hänen älykkyydestään. Sama pätee myös uskontoon tai politiikkaan hurahtamiseen: korkeakaan älykkyysosamäärä ei tunnu suojelevan voimakkaasti tunteisiin perustuviin uskonnollisiin, poliittisiin tms näkemyksiltä. Me ihmiset kun ollaan vain ihmisiä, ei sen enempää oltiin sitten sillä älykkyyden Gaussin käyrällä missä kohtaa tahansa.
Tämä siis ihan yleiseen elämänkokemukseen perustuen. Jos asiasta on tehty tutkimuksia, niin niihin olisi kyllä mukava tutustua!
Olen samaa mieltä siitä, että tunneäly ei millään tavoin korreloi äO:n kanssa.
Miksi ei korreloisi? Sama, kun väittäisi naama vakavana, ettei pituudella ole väliä koripallossa. Sitten "näennäisobjektiivisena tiedonrakastajana" toivoo lähteitä asiasta.
Toivon, että sinulle on itsestään selvyyksiä, että pieni korrelaatio =/= ei yhteyttä, korrelaatio =/= yhteys, korrelaatio = (yleensä) lineaarista yhteyttä kuvaava tilastollinen muuttuja.
Yhteys voi olla vahva (esim kurvilineaarinen), vaikka korrelaatio on 0.
Toisaalta muuttujien yhteys voi olla vahva ja implikaatioiltaan epäintuitiivisen merkitsevä, vaikka myös se ei-lineaarinen korrelaatio ~0. Esim, jos Neuvostoliitossa oikeistolaisuus ei olisi yhteydessä tiedeansioihin ja tuloihin, niin taustalla voi olla se, että "ihmiset ovat ihmisiä" tai, että fiksuja oikeistolaisia kipataan vankileirille ja 3-numeroisella ÄO:llä jokaiselle äärivassarille on joku suojavirka.
Tässä tapauksessa olematon yhteys viittaisi merkittävään ylivertaisuuteen.
Sama analogia pätee ÄO:n kanssa.
Samoin arkihavainnointi älykkyydestä on usein epäpätevää, jos ei osaa huomioida Simpsonin paradoksia.
Sama pätee myös uskontoon tai politiikkaan hurahtamiseen: korkeakaan älykkyysosamäärä ei tunnu suojelevan voimakkaasti tunteisiin perustuviin uskonnollisiin, poliittisiin tms näkemyksiltä.
ÄO korreloi tunneälyn, rationaalisuuden ja metakognitiivisten mittareiden kanssa. Fiksummat myös paremmin osaavat kuvata vastaisia poliittisia näkemyksiä ja simuloida malleja.
Yleensäkin, jos kaikki positiivinen ei korreloi, niin lähtökohtaisesti kannattaa olettaa, että kyseessä on jokin tilastollinen harha tai vilunkipeli.
Toki aina on poikkeuksia, tupakoinnistakin saattaa olla hyötyä haavaisen paksusuolen tulehduksen ja skitsofrenian ehkäisyssä.
-Uniikkinyymi
Millä perusteella ÄO korreloi tunneälyn kanssa? Kuten kirjoitin, mielelläni näkisin tästä tutkimuksia, eli ehkäpä sinulla on sellaisia esittää korjaamaan elämänkokemukseni muodostaman näkemykseni?
Melkein kaikki ominaisuudet paranevat, jos harjoittelee oikein. Luin joskus Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, jossa yhdessä kohtaa Elizabeth soittaa pianoa ja Darcy harmittelee, ettei oikein osaa jutella. Tähän Darcy toteaa, ettei ole tottunut tai jotain sinnepäin. Elizabeth vastaa, ettei hänenkään soittonsa ole niin taitavaa kuin hän haluaisi, mutta hän on syyttänyt siitä aina omaa laiskuuttaan, ei ole jaksanut harjoitella tarpeeksi.
Älykkäillä nörteillä voi olla ongelmana, ettei pääse harjoittelemaan oikein ja riittävästi sosiaalisia taitoja, jolloin ne eivät kehity. Vauva.fi keskustelussa pohdiskeltiin tärkeintä syytä sinkkuuteen ja aika moni ilmeisesti mies totesi kokemattomuuuden. Jos ei ole kolmekymppiseksi ehtinyt kokea mitään, niin vaikeaa se on vanhempanakaan aloittaa, kun on jo tottunut elämään yksin.
Toinen älykkään ongelma on peruskoulun ja lukion helppous. Kun koulu on helppoa, tottuu laiskotteluun. Yliopistossa voi sitten yllättää, ettei osaakaan oikeasti tehdä töitä. Urheilun hyvä puoli onkin kilpailullisuus, ei ole harhakäsityksiä omasta tasosta, kun kello kertoo totuuden.
Nick Hornbyn kirjassa Fever pitch kertoja toteaa, että hän pitää jalkapallosta rehellisyyden takia: ei ole olemassa väärinymmärrettyä hyökkääjää. Jos hän ei tee maaleja, hän ei ole hyvä hyökkääjä. Suhteilla ei pääse Arsenalin avaukseen. Kokeilemaan voi päästä, muttei pidemmälle. Sen sijaan taiteen puolella voi pärjätä suhteilla, olla väärinymmärretty nero, jonka ylevää taidetta ihmiset eivät vain käsitä.
Älykkäät nörtit tarvitsisivat samanlaisen tavan kokeilla oikeaa tasoaan, jotta ei olisi harhakäsityksiä omasta ylivoimaisuudestaan, jos sattuu selviämään lukiosta 9,1 keskiarvolla ja laudatureilla. Tarvitsisi palauttaa tasokurssit peruskouluun ja lukioonkin. Jos osaa vähän derivoida ja intergroida, niin se on vasta pitkän tien alku. Jo 1990-luvulla Teknillisen Korkeakoulun opettajat valittivat fuksien matematiikan osaamisen tasoa ja joutuivat aloittamaan korkeakoulukurssit paljon alemmalta tasolta kuin joskus 1970-luvulla.
Millä perusteella ÄO korreloi tunneälyn kanssa?
Ylempänä olen kuvannut ajatteluani tunneälyn mittaamisen virhelähteistä, korrelaatio-termin yliviljelystä ja arkihavainnoinnin vinoumista, mutta kun otos ei ole homogeeninen ja vino ja EQ (emotional quotinent) pyritään mittaamaan jotenkin määrällisesti, niin se selittyy lähes täysin yleisälykkyydellä ja tunnollisuudella. Jäljelle jää vain mittausvirhettä.
Katsoisitko ystävällisesti googlesta, löytyy wikipedia-artikkeli aiheesta EQ.
Uniikkinyymi: löysin jonkun wikipedia-artikkelin aiheesta EQ, mutta siinä ei puhuttu mitään IQ:n ja tuon EQ:n korrelaatiosta. Pikainen KVG korrelaatiosta tuotti lähinnä ristiriitaisia tuloksia... Olen samaa mieltä noista mainitsemistasi vinoumista ja epähomogeenusuuksista, mutta kaipaisin kyllä (edelleen) tutkittua tietoa asiasta, joihin noita voisi soveltaa.
Katsopa esim lähde 13:
"For (ability based models that use objective test items) 86.3 percent of the total explained variance in job performance is attributable to cognitive ability and conscientiousness..
Cognitive ability and the FFM combined to predict a substantial 42.3 percent of the variance in job performance. Only cognitive ability and conscientiousness are significant predictors. The incremental contribution of (ability based) measures to the variance explained is minimal with an increase of only 0.4 percent..
What we did find are data which provided a perspective to the extant claims that EI (EQ) is nothing more than cognitive ability and personality (painotuksella 5,7:1)"
Korrelaatio ÄO:n ja EI:n välillä on meta-analyysin perusteella 0,16, mutta siltä osin kuin "mitattu tunneäly" ennustaa tosi elämän lopputuloksia vaikutus selittyy lähinnä yleisälykkyydellä, eli muuttujien yhteisellä vaihtelulla/korrelaatiolla.
Tietenkin korrelaatio on pienempi, jos käytetään subjektiivisia tunneälyn mittareita.
Painotan, että edellä esitetyt argumentit koskevat tunneälyä sen kirjaimellisessa muodossa, älykkyyden alalajina.
Toisaalta niillä yksilöillä, joilla on opittuja "tunnetaitoja", on riippumatta älykkyydestään keskimäärin korkeampi sosiaalinen asema ja siksi esim. sinun elämänkokemuksesi on lähtökohtaisesti invalidia riippumatta sosiaalisesta piiristäsi.
Painottaisin simpsonin ja berksonin paradoksien eroa tässä, koska ensimmäisessä populaatiotason korrelaatio voi vinon seuloutumisen (sosioekonomisiin luokkiin) vuoksi älyn ja sosiaalisten taitojen kohdalla olla kaikissa ryhmissä käänteinen.
Berksonin paradoksissa tämä ei ole niin ilmeistä, jossa yleisimpien esimerkkien ei-eliitti ryhmä voi olla hyvin lähellä koko populaatiota.
Toisaalta tutkittujakaan faktoja tunnetaidoista objektiivisesti mitattuna ja riippumatta kirjaimellisesta tunneälystä en ottaisi annettuina, koska yhteiskunta vaikuttaa pakkokeinoilla korrelaatiota pienentäen.
Yhteiskunnassa on käyttämätöntä potentiaalia, joka on riippumatonta yksilön kasvuorientaatiosta ja aikuisoppimisesta, ja joka realisoituessaan tekisi ilmiselväksi, että tyhmät ihmiset ovat universaalisti paljon oletettua alivertaisempia, eikä kompensatorisia vahvuuksia ole jaettu tasan.
Korrelaatio ÄO:n ja EI:n välillä on meta-analyysin perusteella 0,16,
Noin lähellä nollaa oleva korrelaatiokerroin tarkoittaa käytännössä sitä, että korrelaatiota ei ole - eli tuo tutkimus vahvistaa minun (ei sinun) väitteeni.
Ja pliis, kun argumentoit jonkun lähteen perusteella, niin linkkaathan siihen lähteeseen. Kiitos!
Hessu: Älykkäillä nörteillä voi olla ongelmana, ettei pääse harjoittelemaan oikein ja riittävästi sosiaalisia taitoja
Juuri näin. Kun todennäköisyys kohdata ihmisiä, jotka osuvat luonnostaan omalle kommunikaatiovälille, on 1/6, niin yritä siinä sitten kehittyä.
Toinen älykkään ongelma on peruskoulun ja lukion helppous.
Jep. Ei opi tekemään töitä. Muistan kun lukion jälkeen tuli aika monta dropoutia kurssikavereista, jotka eivät tajunneet mikä on kun enää ei tulekaan menestystä samalla olemattomalla työmäärällä kuin ennen. Tasokurssit peruskouluun olisivat toki pientä ensiapua asiaan.
ei ole olemassa väärinymmärrettyä hyökkääjää.
No kyllä nimenomaisesti on. Joukkuepeleissä kyse on siitä antaako valmentaja peliaikaa ja antaako millaiset mahdollisuudet toteuttaa omia vahvuuksia eli soveltuuko pelaaja siihen taktiikkaan jota toteutetaan.
Uniikkinyymin ja Timo Koon keskusteluun otan sen verran kantaa, että sanon vain ehdottoman varman ehkän.
Timo Koo
Noin lähellä nollaa oleva korrelaatiokerroin tarkoittaa käytännössä sitä, että korrelaatiota ei ole
No esimerkiksi armeijan peruskoe 1 korreloi tupakaverien arviointien kanssa 0,28* sisältäen edellä mainitut virhelähteet. Jos tuota vielä korjaisi idioottien vinoumilla jne, niin korrelaatio olisi kevyesti samaa tasoa kuin esim aivojen ja älykkyyden korrelaatio terveillä aikuisilla (0,3-0,4). Toisaalta esim sosioekonominen luokka vaikuttaa lasten tuloihin ja koulutustasoon jopa tuota vähemmän kuin ensin mainittu, jos geenien vaikutus vakioidaan. Tuskin kukaan silti väittää, että sosioekonomisella asemalla tai aivojen koolla ei ole mitään käytännön merkitystä.
Sitä paitsi on eri asia "vahvistaa väite" ja "käytännössä vahvistaa väite". Jos nussitaan pilkkua, niin minä olin oikeassa, meta-analyysin korrelaatio tuskin selittyy millään pienen otoskoon epäsystemaattisella virheellä. Tekisi mieli toistaa edellä mainitut argumenttini merkittävyydestä, yhteydestä ja korrelaatiosta, mutta en tiedä onko se enää perusteltua.
tuo tutkimus vahvistaa minun (ei sinun) väitteeni
Korrelaation pienuus on triviaali väite. Katsopa huviksesi kuinka moni tieteellisesti oikeasti kiinnostava ilmiö korreloi 0,16-0,28 (-0,4), ihmistieteisiin ei voi oikein soveltaa samoja standardeja kuin fysisiin tieteisiin, ihan jo budjettisyistä ja koska ihmisillä on jossain määrin vapaa tahto ja taipumusta irrationaalisuuteen/valehteluun.
Muuten menee vauva pesiveden mukana. Älykkyyden vaikutus koulumenestykseen yliopistossa on samaa tasoa kuin tuo vertaisarviointi, jos ei korjata "arvojoukon rajoittuneisuutta".
-Uniikkinyymi
K, Nyman 2017*
PS. Onko mulla shadow-bannit? :)
Yli viikon vanhoihin juttuihin kommentit tulevat vasta hyväksynnän jälkeen. En käy blogissani läheskään joka päivä, joten näiden julkaisu voi viipyä.
Korrelaation tiukkuus on aivan totta. Ihmiset havaitsevat intuitiivisest korrelaation - jopa aivan oikein - ilmiöissä, joilla |r| = 0,2 tai jopa pienempi.
Aiempaan voisin lisätä vielä, että johtajatehtävärata korreloi P1-kokeen (se ÄO-testi) kanssa jopa vielä voimakkaammin eli ~0,29. Se myös ennustaa riippumatta älykkyydestä jotakin toisin kuin wikipedian sosiaalisen älykkyyden testit, toisaalta etuna se, että verrattuna esim tupa-alikin arvioihin arvostelijoita on enemmän, jolloin ideaalisesti havaintovinoumien vaikutus vähenee.
Kiinnostava havainto on se, että se kukkakauppiastesti (p2b) korreloi voimakkaammin kaikkien osatekijöiden kanssa paitsi sotilaan perustutkinto, ml. p-kauden yhteispisteet.
Voisi kuvitella, että hullut karsiutuvat ennen p- ja e-kautta voimakkaammin kuin tyhmät, jolloin korrelaatio populaation tasolla voisi olla vielä suurempi p2b:n hyväksi.
-Uniikkinyymi
Lähetä kommentti