Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 25. tammikuuta 2022

Vähät vammoista


Paralympialaisia katsellessa hämmentyy urheilijoiden taidoista jopa enemmän kuin tavallisissa olympialaisissa. On käsittämätöntä, millaisiin suorituksiin pystyy kun tahtoa löytyy. Ihmekös tuo että katsojaluvut ovat niinkin korkeita. Korkeammiksi varmaan vielä nousevat, jos nykykehitys sukupuolenvaihdoksineen ajaa naisurheilun paralympialaisiin luokituksena puuttuva y-kromosomi.
Jotkut paraurheilijat ovat menestyneet jopa ilman mitään tasoituksia normaaleissa kilpailuissa. Tämä kirjoitus esittelee muutamia tällaisia huippuja. Kirjoituksessa rajoitutaan urheilijoihin, jotka ovat saavuttaneet menestystä vammautumisensa jälkeen. Samoin on rajattu pois vammat, jotka eivät kyseisessä lajissa aiheuta merkittävää haastetta. Esimerkiksi sodassa luodin päänsä läpi saanut ja toisen silmänsä menettänyt melonnan kaksinkertainen olympiavoittaja Kurt Wires ei tämän takia ole listalla, koska stereonäön puuttuminen ei ole melonnassa hirmuinen tasoitus muille. Samanlaisen vamman kanssa elänyt Gordon Banks taas voisi olla hyvin listalla, koska jalkapallomaalivahdille yksisilmäisyys on melkoisesti tasoitusta antava seikka. Banksin kymmenvuotinen ura Englannin maajoukkueen tolppien välissä päättyikin kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa 34-vuotiaana. Silmänsä menettämisestä huolimatta hän kykeni kuitenkin tekemään vielä kerran paluun pelaten yhden kauden USA:n ammattilaissarjassa. Myöskään keinoraajajuoksija Oscar Pistoriusta ei ole hyväksytty mukaan, koska nykyinen teknologia on sitä luokkaa, että jousijalat antavat jopa etua.
Urheilijat on luokiteltu vammansa mukaan, jokaisesta luokasta on esitelty tarkemmin yksi tapaus ja muut saavat kunniamaininnan. Listaus on subjektiivinen arvio tapausten hämmästyttävyydestä.


10. Kuurous

Vjatseslav Skomorohov menetti kuulonsa lähes täysin pikkulapsena influenssaan sairastuttuaan. Aluksi päälajina oli 110 metrin aidat, joissa hän sai Neuvostoliiton mestaruushopeaa 1965. Kuurojen maailmankisoissa häntä pyydettiin juoksemaan 400 metrin aidat. Yllätysmestaruus ja lajinvaihto. Kolme vuotta myöhemmin olympialaisissa hän oli viides uudella maansa ennätyksellä voittaja David Hemeryn rikkoessa ME:n. Seuraavana vuonna Skomorohov voitti Euroopan mestaruuden. Pian tämän jälkeen vatsasairaus päätti hänen uransa. Olen jostain lukenut tiedon, että Skomorohovilla olisi kilpailuissa ollut avustaja, joka näytti käsimerkeillä hänelle, milloin lähtölaukaus ammuttiin. Ainakaan Meksikon olympialaisissa näin ei ollut, sillä filmillä tätä ei näy. Toisaalta Skomorohovilla oli myös hitain lähtö (rata 5, oli viimeisenä irti telineistä) ja hän oli ensimmäisellä aidalla viimeisenä, joka viittaa siihen että hän joutui reagoimaan vasta muiden reaktioon. Ateenan EM-kultajuoksusta oleva videoklippi on hyvin heikkolaatuinen:

Siinä kuitenkin näkee, että tällä kertaa Skomorohov on telineistä irti samaan aikaan muiden kanssa ja on ensimmäisellä aidalla joko johdossa tai toisena. Sisäkentän puolella seisoo sisäradan ensimmäisen aidan kohdalla mies, joka välittömästi juoksijoiden lähdettyä poistuu paikalta. Jos hän olisi valokuvaaja, hän olisi luultavasti jäänyt ottamaan kuvaa aidan ylityksestä. Jos hän olisi toimitsija, asu olisi toisenlainen. Mahdollista merkinantoa ei huonolaatuisesta kuvasta kuitenkaan näy.
Kunniamaininnat:
Ignazio Fabra: Syntymäkuuro italialainen otti kreikkalais-roomalaisen painin 52 kg sarjassa olympiahopeaa sekä 1952 että 1956 ja maailmanmestaruuden 1955.
Lance Allred: Lähes täysin kuuro koripalloilija pelasi kymmenkunta kautta ammattilaisena, muutaman ottelun NBA:ssa ja oli lähtöisin moniavioisesta mormoniperheestä.
Jeff Float: Lapsena sairastettu tuhkarokko vei kuulon lähes kokonaan, mutta ei estänyt 4 x 200 vapaauinnin olympiakultaa 1984 kisassa, jossa hän kertoi ensi kertaa kuulleensa hämärästi seitsemäntoistatuhantisen yleisön suoran huudon.
Jim Kyte: NHL:n historian ainoa kuuro pelaaja keräsi tililleen 598 runkosarjapeliä – ja 1342 jäähyminuuttia tehopisteiden jäädessä lukemaan 66.


9. Puuttuvat sormet

Jordanka Donkova menetti viisivuotispäivänään onnettomuudessa kolme sormeaan oikeasta kädestään. Jäljelle jäi vain peukalo, pikkurilli ja sormentyngät. Tämä ei tahtia haitannut ja teini-ikäinen Donkova oli lupaava viisiottelija – kunnes viisiottelu lakkasi kuulumasta kilpailuohjelmaan korvautuessaan seitsenottelulla. Tähän tuli mukaan uutena lajina keihäänheitto ja se siitä sitten, kun sattui olemaan oikeakätinen. Kaksisormisena keihästä ei liiemmin heitellä. Onnekseen Donkova oli kuitenkin hyvä myös pika-aidoissa. Ei muuta kuin lajinvaihto. Vuoden 1980 olympialaisissa 18-vuotias Donkova ei kilpaillut viimeistä kertaa ohjelmassa olleessa viisiottelussa, vaan ylsi pika-aidoissa välieriin asti. Sittemmin tuli selvää jälkeä. Olympiavoitto, Euroopan mestaruus ja ME hallussa 1988-2016. Eikä siinä kaikki. Bulgaria tarvitsi Donkovaa pari kertaa moniotteluiden Euroopan cupissa. Vuonna 1983 kotikentällä Sofiassa Donkova huitaisi pika-aidat maailmanluokan ajassa 12,65, hyppäsi korkeutta ottelijalle hyvät lukemat 178, työnsi kuulaa kelvolliset 12,80, juoksi kaksisataa kovassa ajassa 23,25, loikkasi pituudessa mainiosti 637 ja päätti ottelun kiertämällä kaksi kierrosta kentän ympäri pika-aiturille käsittämättömästi 2.17,51. Ai niin. Siinä välissä keihäs lensi vaatimattomat 29,38. Tiedossa ei ole, heittikö Donkova tämän vasemmalla kädellä vai kaksisormisella oikeallaan. Tästä vain 465 pistettä tuoneesta keihäskaaresta huolimatta seitsenottelun pistemääräksi tuli 6187, jolla tuli Euroopan cupin henkilökohtaisessa kilpailussa seitsemäs sija. Tuloksen kovuus paljastuu siinä, että se olisi Suomen kaikkien aikojen tilaston seitsemäs – vain yhdeksän suomalaisnaista on koskaan ylittänyt 6000 pisteen rajan.
Kunniamaininnat:
Sten Suvio: Suomen ensimmäinen olympiakultamitalisti nyrkkeilyssä ryhtyi ammattilaiseksi ennen sotaa, menetti haavoittumisessa vasemman kätensä peukalon parin muun sormen vaurioituessa ja jatkoi silti yhä uraansa voittaen vielä 11 ottelua ja häviten kaksi kahden päättyessä ratkaisemattomaan.
Boris Jeltsin: Sittemmin politiikkaan mennyt teinipoika leikki kranaatilla menettäen vasemmasta kädestään peukalon ja etusormen. Tästä huolimatta hän pääsi Neuvostoliiton huipulle lentopalloilijana pelaten Sverdlovskin joukkueessa mestaruussarjassa.



8. Jalkaterä

Tom Dempsey syntyi ilman oikean jalan varpaita ja puolta jalkaterää sekä ilman oikean käden sormia. Miehelle kasvoi vartta 188 cm ja painoa kertyi 116 kg, joten raamit olivat jenkkifutikseen mitä sopivimmat. Pelipaikaksi valikoitui usein ylenkatsottu potkaisija. Oikeajalkainen Dempsey käytti sääntöjen sallimaa tylppäkärkistä kenkää, jolla sai palloon tyngästä huolimatta kelpo impulssin. NFL:ssä vierähti kymmenen vuotta potkimassa soikiopalloa tolppien väliin. Kuuluisimmaksi suoritukseksi jäi erään pelin viime hetkillä potkaistu 63 jaardin maali, joka ylitti edellisen ennätyspituuden seitsemällä jaardilla ja kesti NFL:n ennätyksenä yli 40 vuotta, aina vuoteen 2013 asti:

Mutta ei Dempsey ainoastaan potkaissut palloa. Isona miehenä hän kykeni joskus taklaamaan aloituspotkun jälkeen pallonpalauttajan, mikä on jokaisen potkaisijan unelma:



7. Kampurajalka

Doug Hepburn syntyi kampurajalkaisena, mikä rajoitti huomattavasti hänen liikkumistaan, etenkin kun 1900-luvun alkupuoliskolla hoito oli vielä kehittymätöntä. Tämä ei kuitenkaan estänyt voimien kehittämistä. Hepburnista tuli maailmanluokan painonnostaja, joka voitti raskaansarjan maailmanmestaruuden 1953. Olympialaisissa hän ei kuitenkaan koskaan esiintynyt, sillä edellisvuonna Helsingin kisojen aikaan hän ei vielä ollut Kanadan ykkösnimi sarjassaan ja ennen seuraavia kisoja hän oli ryhtynyt ammattilaispainijaksi. Joka tapauksessa oli sekin parempi uravalinta kuin maailman kuuluisimmalla kampurajalalla.


6.Halvaus

Neroli Fairhall halvaantui vyötäröstä alaspäin 25-vuotiaana yleisurheilijana moottoripyöräonnettomuudessa. Lajiksi vaihtui tämän jälkeen jousiammunta, jossa Fairhall voitti Uudelle-Seelannille kultaa Kansainyhteisön kisoissa 1982 – pyörätuolissa istuen. Hän oli mukana kaksi vuotta myöhemmin Los Angelesin olympialaisissa, mutta sillä kertaa epäonni oli myötä ja sijoitus oli vasta 35.
Kunniamaininta:
Lis Hartel: Nuori Hartel voitti Tanskan mestaruuden kouluratsastuksessa kahdesti sota-aikana, mutta sairastui sitten polioon halvaantuen polvista alaspäin ja menettäen osan käsiensä toimintakyvystä. Ura jatkui tästä huolimatta ja hän voitti lajissa olympiahopeaa sekä 1952 että 1956, vaikka ei kyennyt nousemaan omin avuin hevosen selkään.


5. Sokeus

Marla Runyan luokitellaan USA:n lainsäädännössä laillisesti sokeaksi, vaikka hänellä onkin hieman näkökykyä. Paralympialaisissa on kolme luokkaa näkövammaisille ja Runyan kilpaili näistä keskimmäisessä. Varsinaisissa olympialaisissa ei luokituksia tunneta ja Runyan kilpaili niissä kahdesti. Vuonna 2000 hän oli 1500 metrillä kahdeksas ja neljä vuotta myöhemmin hän karsiutui 5000 metrin alkuerissä. Tason kovuudesta saa käsityksen, kun huomauttaa Runyanin 1500 metrin ennätyksen olevan Sara Kuiviston tuoretta SE:tä parempi. Kaikkein käsittämättömintä on se, että Runyanin paras laji oli tosiaan 1500 metriä. Luulisi että kaikista mahdollisista yleisurheilun lajeista keskimatkat kyynärpäätaktiikkoineen ovat näkövammaiselle se kaikkein vaikein vaihtoehto. Itse asiassa on toisaalta kummallista, että en etsimälläkään löytänyt tietoa yhdestäkään sokeasta, joka olisi kilpaillut yleisessä sarjassa jossain sellaisessa lajissa, missä luulisi että sokeus ei ole ratkaiseva haitta. Mieleen tulee esimerkiksi tandempyöräily tai soutu jossain muussa luokassa kuin yksiköissä.


4. Mielisairaus

Erik Lundqvist voitti keihäässä olympiakultaa vuonna 1928 vain 20-vuotiaana. Kaksi viikkoa myöhemmin hän rikkoi ensimmäisenä 70 metrin rajan tuloksella 71,01. Sitten ura katkesi vaikeaan mielisairauteen ja hän kilpaili enää vain muutamia satunnaisia kertoja. Lyhyenä välähdyksenä hän heitti kahdeksan vuotta olympiavoittonsa jälkeen 1936 ennätyksensä 71,16. Berliinin olympialaisissa häntä ei kuitenkaan nähty, vaikka tulos olisi riittänyt niissä hopealle.


3. Puuttuva jalka

Olivér Halassy menetti vasemman jalkansa polven alapuolelta juna-onnettomuudessa 11-vuotiaana. Tämä ei estänyt häntä murtautumasta Unkarin perinteisesti kivikovaan vesipallomaajoukkueeseen, jonka jäsenenä hän voitti ensin olympialaisissa hopeaa 1928 ja sitten kaksi peräkkäistä kultaa. Kohtalonsa Halassy koki sodan jälkeen vuonna 1946, kun hän sai surmansa senaikaisen lehdistön kaunistelun mukaan ”traagisissa olosuhteissa”, mikä tarkoitti että ryöstelevät neuvostomiehittäjät ampuivat hänet.
Kunniamaininnat:
George Eyser: Voimistelija menetti junaonnettomuudessa vasemman jalkansa ja kilpaili puujalan kanssa, mikä siihen aikaan oli todellakin puujalka eikä mitään huipputeknologiaa. Vuoden 1904 tasoltaan kieltämättä vaatimattomissa olympialaisissa hän voitti kolme kultaa.
Bert Shepard: Amerikkalainen taistelulentäjä ammuttiin alas Saksan yläpuolella ja menetti oikean jalkansa. Vankileirillä hän opetteli kävelemään tekojalalla ja pääsi Punaisen Ristin välityksellä takaisin kotimaahansa jo ennen sodan päättymistä taistelukyvyttömyytensä takia. Entinen baseballin farmiliigojen ammattilaissyöttäjä aloitti harjoittelun uudestaan ja pääsi pelaamaan yhden ylimmän liigan ottelun Washington Senatorsissa 1945 ennen palautusta takaisin farmiin, jossa pelasi vielä useita vuosia.
Natalie du Toit: 17-vuotias uimari menetti liikenneonnettomuudessa vasemman jalkansa polven korkeudelta. Seitsemän vuotta myöhemmin hän sijoittui Pekingin olympialaisissa 10 kilometrin avovesiuinnissa kuudenneksitoista. Saman lajin MM-kisoissa hän oli parhaimmillaan neljäs ja voitti Afrikan mestaruuden 800 metrin vapaauinnissa.
Craig Bodzianowski: Auto-onnettomuudessa oikean jalkansa menettänyt nyrkkeilijä otteli ammattilaisten WBA-liiton kevyen raskaansarjan maailmanmestaruudesta 1990 häviten Robert Danielsille kaikin tuomariäänin.


2. Puuttuva käsi

Jim Abbottilta oli syntymästään saakka puuttunut oikea käsi. Vasemmalla kädellään hän heitti sitten sitäkin kovempaa, kymmenen vuotta syöttäjänä MLB:ssä. Luulisi että hänellä olisi ollut jonkinlainen räpyläviritelmä oikeassa kädessään, mutta ei. Abbott piteli syöttäessään räpylää oikean käsivartensa tyngässä, sieppasi sen heti pallon irrottua vasempaansa niin nopeasti että ehti joskus napata mahdollisen ulottuville tulleen lyönnin räpyläänsä, työntää räpylän oikean käsivartensa ja vartalonsa väliin, kiskaista vasemman kätensä pois sieltä, napata puristuksissa olleen pallon ja heittää sen pesävahdille. Lyöntivuoro ei ollut Abbottille ongelma, koska hän pelasi koko uransa American Leaguen puolella, jossa oli ja on yhä voimassa ”designated hitter” -sääntö eli toisin kuin National Leaguessa, syöttäjät eivät lyöneet. MLB:n kahdessa eri liigassa pelanneet joukkueet alkoivat kohdata toisiaan loppuottelusarjan lisäksi runkosarjassa vasta 1997, jolloin pelattiin aina kotijoukkueen säännöillä ja silloinkin kohtaamiset olivat harvinaisia. Abbottin ura kesti vain kaksi kautta tämän jälkeen, mutta hän pelasi normaalisti omat lyöntivuoronsa:

Ennen ammattilaisuraansa Abbott oli mukana Soulin olympialaisissa, joissa baseball oli näytöslajina. Hän syötti finaalissa ja ratkaisi kultamitalin USA:lle viimeisellä syötöllään.
Kunniamaininnat:
Chad Bentz: Täsmälleen sama vamma kuin Abbottilla täsmälleen samoilla ratkaisuilla, mutta ura kesti vain kaksi vuotta.
Shaquem Griffin: Pojan vasen käsi oli syntymästä saakka vammautunut ja amputoitiin ranteesta nelivuotiaana. Urheilua tämä ei haitannut, kolmiloikassa 15 metrin raja ylittyi jo ennen 18-vuotispäivää. Lajiksi valikoitui kuitenkin jenkkifutis, pelipaikaksi tukimies ja tehtäväksi taklata pallonkantaja tai pelinrakentaja. NFL-ura alkoi 2018 ja kesti kaksi vuotta, kolmas eli viime kausi kului osin harjoitusjoukkueessa tai ilman pelipaikkaa.
Jack Sanders: Hyökkäyksen linjamies ehti pelata kolme kautta NFL:ssä ennen toisen maailmansodan alkua. Merijalkaväen luutnantti taisteli Iwo Jimalla ja menetti vasemman käsivartensa ranteen yläpuolelta räjähdysonnettomuudessa. Seuraavalla pelikaudella hän pelasi vielä kolme ottelua NFL:ssä.


1. Käsi vaihtoon

Károly Takács oli lupaava pistooliampuja ja olisi luultavasti edustanut maataan Berliinin olympialaisissa 1936, mutta hän oli sotilasarvoltaan vain kersantti ja Unkarin ampumaliiton silloiset säännöt estivät muiden kuin upseerien osallistumisen. Sääntöjä muutettiin ja vuoden 1940 kisojen lähestyessä Takács oli jo suosikkien joukossa. Sitten kaksi onnetonta tapahtumaa sotki kaiken. Ensinnäkin vuonna 1938 Takács menetti kranaattionnettomuudessa oikean kätensä. (Lieneekö kyseessä ollut samanlainen epävakaa unkarilainen käsikranaatti, joka vei myös hiihdon maailmanmestari Pauli Pitkäsen hengen?) Käden menetys ei unkarilaista lannistanut. Pistooli vasempaan käteen ja harjoittelemaan. Jo seuraavana vuonna hän voitti Unkarin mestaruuden ja otti osaa MM-kisoihin. Toinen onneton tapahtuma eli toisen maailmansodan syttyminen oli sitten jo liikaa olympialaisten kannalta. Kahdeksan vuotta myöhemmin Lontoossa 1948 Takács ampui kultaa ja uusi tempun neljä vuotta myöhemmin Helsingissä.

lauantai 22. tammikuuta 2022

Uusinta: Sekopäistä logiikkaa

Lukijalle: Kirjoitin toistakymmentä vuotta sitten toimintaohjeet tilanteeseen, jossa väittelyn vastapuoli on niin pahasti pihalla, että omat loogiset piirit alkavat kärytä. Sen jälkeen realismi on lyönyt "meillä on unelma" -porukkaa päin pläsiä, argumentit ovat muuttuneet yhä absurdeimmiksi. Niinpä on aiheellista kerrata toimintaohjeet:

Ironmistress kirjoitti pari päivää sitten sekopäisen peikon logiikasta ja pyysi vihjeitä, kuinka toimia sellaisen kohdatessaan. Ryhdyin kirjoittamaan vastinetta, mutta siitä paisuikin oma blogitekstinsä.

Sekopäisen peikon logiikka tarkoittaa esitystä, joka on niin pahasti metsässä, että siinä ei ole edes mitään tarttumapintaa. Toisin sanoen se on niin pahasti pielessä, että se ei ole edes väärin.

Sekopäiseen logiikkaan vastatakseen täytyy ensin selvittää, miksi sen esittäjä toimii sekopäisesti. Vastaus on näet riippuvainen siitä syystä, mistä sekopäisyys aiheutuu. Vaihtoehtoja on neljä.

1. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on puutteelliset tiedot esittämänsä asian ymmärtämiseen

Periaatteessa tällaisen logiikan virheellisyys on helppo korjata: annetaan riittävät perustiedot. Esimerkkianekdootti kertoo sadan vuoden takaisesta nyrkkeilyn maailmanmestari Stanley Ketchelistä. Manageri oli selittänyt Ketchelille, kuinka kaikki elolliset ovat kehittyneet evoluution ansiosta. Ketchel oli kovasti vaikuttunut ja jäi tuntikausiksi tuijottamaan kultakalamaljaa. Lopulta hän pomppasi kyllästyneenä ylös ja huusi: Se evoluutio on pelkkää soopaa! Minä olen seurannut noita kaloja yhdeksän tuntia, eivätkä ne ole muuttuneet tippaakaan!.
Tässä voidaan havaita Ketchelin tietojen olleen puutteelliset. Hän ei ole vielä tajunnut evoluution perusperiaatteita, vaan yrittänyt loikata liian ison harppauksen kerralla. Eihän vika ole siinä, että asiaa ei ole ymmärretty, vaan siinä että sen ymmärtämiseen tarvittavia perustietoja ei ole ymmärretty.
Toimintamalli on selvä: palataan taaksepäin sille tasolle, josta puutteellisuus alkaa ja kuljetaan vähitellen loppuun asti. Ongelmia voi tulla vastaan kaksi: ajanpuute ja vastaanottajan kyky omaksua riittävä tietomäärä. Nämä ovat ongelmia lähinnä matemaattis-luonnontieteellisissä ongelmissa, koska ei differentiaaliyhtälön ratkaisemista vaativaa ongelmaa pysty selvittämään ellei ole ensin opiskellut paria vuotta derivointia ja integrointia.

2. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on virheelliset tiedot esittämästään asiasta
Vanha sanonta toteaa, että tyhmä pää ei ole tyhjä, vaan se on täynnä roskaa. Siksi virheellisten käsitysten oikaiseminen on vaikeaa, ensin pitää mättää roska pois jotta tieto mahtuisi sisään. Muistan teinipoikana työpaikalla paria vuotta vanhemman kaverin väittäneen kivenkovaan, että käärmeet ovat selkärangattomia. Ei uskonut millään, kun väitin toisin. Hyväksyi kyllä, että sisiliskolla on selkäranka, koska sillä on jalat. Yritin siitä vetää sitten vaskitsan kautta käärmeeseen, mutta tyypin usko loppui sisiliskon ja vaskitsan väliin. Logiikka oli raajoissa: koska käärme matelee, se ei tarvitse selkärankaa.
Tämä tapaus eroaa edellisestä siinä, että virheellisen logiikan esittäjällä on riittävät perustiedot, mutta itse asiasta hänelle on jostain syystä tullut väärä käsitys. Virheen oikaisemiseen kuluu siis lyhyempi aika, koska riittää perustella oikea käsitys riittävän hyvin menemättä perustietoihin. Periaattessa. Käytännössä törmätään usein ihmisten jääräpäiseen taipumukseen pitää kiinni virheellisiksi osoitetuista käsityksistä, koska väärässä olemisen myöntäminen on raskasta.

3. Esittäjällä on jokin agenda, jota hän ajaa tosiasioista välittämättä tarvittaessa sekopäisen peikon logiikalla, jos muu ei auta
Neuvostoliitto-vainaan aikana oli tapana sanoa, että kristitty ja kommunisti eroavat toisistaan siinä, että kristitty uskoo vaikka ei näe, kun taas kommunisti uskoo vaikka näkee. Kristityn ja kommunistin yhtäläisyys taas on siinä, että kummankaan ideologiaa vastaan on turha käydä väittelemään järkevin argumentein.
Tämä tapaus on edellisen kaltainen siinä, että oikean tiedon antamisen jälkeen vastaanottaja ei halua sitä omaksua. Ero on siinä, että edellisessä tapauksessa piti niellä vain oma ylpeys, kun taas tässä nielaistavana on kokonainen ideologia. Mikäli jälkimmäinen mahtuisi kurkusta alas, tapaus (3) palautuisi tapaukseksi (2).
Jos ja kun tapaus ei palaudu kakkosvaihtoehtoon, niin sekopäisen peikon logiikan esittäjään on turha edes yrittää vaikuttaa. Oma aika menee hukkaan ja ainoa hyöty on, jos kyseinen henkilö saadaan edes sen aikaa pidettyä poissa pahanteosta.

4. Tilanne on sama kuin kolmosvaihtoehdossa, mutta paikalla on yleisöä
Tässä tilanteessa on tajuttava, että vastapuoleen ei voi vaikuttaa, on vaikutettava vain muihin läsnäolijoihin. Tähän taas on monta tietä ja oikean valinta on riippuvainen kuulijakunnasta. Kaikille vaihtoehdoille on kuitenkin yhteistä se, että vastustajalle ei anneta tilaa, ts. hänen väitteisiinsä ei oteta kantaa:
a) Osoita vastustamattomasti, että oma kantasi on oikeassa. Kannattaa käyttää silloin, kun kuulijakunta ei tunne asiaa, mutta koostuu kuitenkin keskitasoa älykkäämmistä ihmisistä.
b) Passiivinen puolustus eli anna peikon puhua. Kannattaa käyttää, jos kuulijakunta tuntee asian edes välttävästi ja on keskitasoa fiksumpaa. Tällöin he näkevät itsekin, että peikolla ei ole kaikki muumit laaksossa, jolloin peikko tulee samalla komprementtoineeksi viiteryhmänsä hämmästyttävällä tehokkuudella - mikäs sen parempaa.
c) Aktiivinen hyökkäys eli esitetään kysymyksiä, joihin täysin epäloogisesti vastaamalla peikko tulee paljastaneeksi todellisen tietämättömyytensä. Käytetään silloin, kun kuulijakunta koostuu damiaisista, jotka tietävät kuitenkin jotakin asiasta.
d) Peilikuva eli vedetään överiksi. Käännetään peikon lausunnot metaforiksi, jotka kuulijakunta ymmärtää älyttömiksi ja samaistaa peikon lausuntoihin. Käytetään, jos kuulijakunta koostuu asiaa tuntemattomista damiaisista. Tai sitten peikon aatetovereista - heihin ei voi järjellä vaikuttaa, mutta yliampuvuus saa ehkä epäilemään jotakin.
Kuulijakunnasta riippuen voi käyttää strategioista vain yhtä tai jotain sopivaa yhdistelmää. Esimerkkinä Mikko Laaksosen tukala tilanne vaalikamppailun aikana. Demari Laaksoselle huudettiin yhtäkkiä kuulijakunnasta väite, jonka mukaan hän oli sota-aikana SS-miehenä. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta läheltä liippasi, sillä mies oli värväytynyt aivan sodan lopussa Lapissa peräytyviin Wehrmachtin joukkoihin. Laaksonen kuunteli hetken aikaa (vaihtoehto b), kokosi ajatuksensa ja totesi sitten, että itse asiassa hän ei ollut ainoastaan SS-mies vaan SS-upseeri ja vain sodan nopea loppuminen esti hänen huikean nousunsa SS-kenraaliksi (vaihtoehto d). Sitten hän veti henkeä ja totesi, että hän oli sodan lopussa 16-vuotias (vaihtoehto a) ja tiedusteli, kuinka hän olisi voinut olla SS-joukoissa jotka kotiutettiin Suomeen jo kauan ennen sodan loppua (vaihtoehto c).

Yhteenvetona voi siis todeta, että mikäli kohtaa sekopäisen peikon logiikkaa, on ensimmäisenä selvitettävä onko kyseessä ideologinen (3 ja 4) vai ei-ideologinen (1 ja 2) tilanne. Mikäli kyseessä on ideologinen tilanne, on keskityttävä virheellisen käsityksen leviämisen estämiseen, koska peikkoon itseensä vaikuttaminen on yleensä mahdotonta. Tämän tilanteen varalta opastuksena vielä yleisimmät vihervasemmistolaisten sekopäisen peikon logiikassa käyttämät argumentointivirheet ja yleensä käyttökelpoisin vastaiskutapa:

Kaksi väärää tuottaa yhden oikean:
Peikko: Kehitysapua on lisättävä, koska siirtomaavallat ovat syyllisiä Afrikan ongelmiin.
Vastaisku: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapua vastaanottavat maat kehittyvät muita hitaammin. (Osoitetaan vaatimus vääräksi.)

Itsestä yleistäminen:
Peikko: Yksityisautoilu on kiellettävä, minäkin tulen hyvin toimeen ilman autoa.
Vastaisku: Kuten kuka tahansa muukin Helsingin ydinkeskustassa asuva sinkku. (Osoitetaan henkilö poikkeustapaukseksi.)

Argumentum ad nauseam:
Peikko: Maahanmuuttajat ovat voimavara. Suomessa on vähän maahanmuuttajia. Maahanmuutto on väistämätöntä. Suomi ei tule toimeen ilman maahanmuuttoa.
Vastaisku: Ei tulekaan ilman oikeanlaista maahanmuuttoa. Tietyt sensuroitu maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät moninkertaisiin rikoslukuihin, elävät suurelta osin sosiaalitukien varassa, työllistyvät harvoin ja silloinkin yleensä oman kielensä tulkeiksi tai kulttuuriinsa liittyviin tehtäviin, joille ei olisi mitään tarvetta ilman kyseistä ryhmää. (Osoitetaan peikon käyttämät käsitteet epämääräisiksi ja vaaditaan tarkempaa informaatiota.)
Edellisen lähisukulainen on Sanahelinä, jossa ei ole niin paljon toistoa.

Moralistinen virhepäätelmä:
Peikko: Islam on pohjimmiltaan suvaitsevainen uskonto.
Vastaisku: Älä katso mitä suu sanoo, katso mitä kädet tekevät. Olisi hienoa, jos näin olisi, mutta katsopa kristittyjen asemaa muslimimaissa - juutalaisista puhumattakaan. (Osoitetaan, että toiveajattelu ja realismi ovat kaksi eri asiaa.)

Kytkykauppavirhe:
Peikko: Natsit olivat kansallismielisiä, sinä olet isänmaallinen joten olet natsi.
Vastaisku: Kansallismielisyyttä oli jo kauan ennen natseja. Näin ollen kansallismielisen ei tarvitse olla natsi. (Osoitetaan, että implikaatio toimii vain toiseen suuntaan.)
Samankaltainen on Syyn ja seurauksen sotkeminen eli non sequitur.

tiistai 18. tammikuuta 2022

Uutiskatsaus 3/2022


1. Vestigia terrent

Latinaa taitamattomille kerrottakoon että otsikko tarkoittaa suomeksi Jäljet pelottavat. Sanonta on peräisin Aisopoksen sadusta, jossa leijonan luolaan menee useiden eläinten jälkiä, mutta vain leijonan itsensä jäljet palaavat sieltä. Itse uutinen kertoo Saksan ja Venäjän ulkoministerien tapaamisesta, jonka luonnehdittiin sujuneen ”hyvässä hengessä”. Edellisen kerran kun Saksan ja Venäjän eikun Neuvostoliiton ulkoministerit tapasivat ”hyvässä hengessä” alkoi tapahtua kummia.


2. Mallia Kroatiasta - tai sitten ei

Kroatian väkiluku on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kymmenen prosenttia. Äkkiseltään luulisi, että tämähän on hyvä uutinen liikakansoituksesta kärsivässä maailmassa. Tarkimmin lukien huomaa, että kyse ei ole kroatialaisten määrän vähenemisestä. Vähenemisestä noin kaksi kolmasosaa on aiheutunut maastamuutosta. Kun huomioidaan, että maastamuuttajat lienevät enimmäkseen lisääntymisikäistä väestöä ja ovat saaneet ulkomailla lapsia, lopputulos lienee kutakuinkin se, että kroaatteja on tasan yhtä paljon kuin ennenkin.
Ei toki huono tämäkään ja toivoa sopii, että Afrikan ja Lähi-idän maat ottavat tästä mallia ja laskevat omaa väkilukuaan – tai pitävät edes sen samassa dumppaamatta liikaväestöään muualle.


3. Kansallinen projekti

Indonesia kyllästyi ylikansoitettuun ja tulville alttiiseen pääkaupunkiinsa Jakartaan. Maa päätti pykätä uuden harvempaan asutulle Borneon saarelle. Tämä tuntuu olevan trendi muutenkin – Myanmar teki jo omansa, Egypti ja Malesia ovat jo vauhdissa. Esitin reilut viisi vuotta sitten Suomelle samaa. Sitä odotellessa voisi toki miettiä, olisiko halvempi ratkaisu selvittää nykyisen pääkaupungin ongelmat, jotka ovat kutakuinkin samat kuin Indonesialla, Egyptillä ja Malesialla eli liikaa tietynlaista väestöä pääkaupungissa.


4. Ei nimi puoluetta pahenna, ne tekevät sen ihan itse

Sininen Tulevaisuus (engl. Blue Future) muuttaa nimensä Suomen Korjausliikkeeksi. Edelleen kysyn mitä vikaa olisi realistisessa nimessä Timo Soinin Poliittinen Perikunta?


5. Viikon hyvä uutinen

Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja pysyy pystyssä niiden ihmisten varassa, jotka siitä paremman tekevät. Eläkeläispariskunta arvelee keränneensä maasta noin 1,2 miljoonaa tupakantumppia kymmenen vuotta kestäneen harrastuksensa aikana. Tähän vielä muut roskat päälle.


6. Yhteiskunnan nakerrusta

Yhteiskunnan eräs peruspilari on perhe. Mitä tällöin voidaan sanoa sosiaalitukijärjestelmästä, joka kannustaa eroon ja erillisiin asuntoihin? Tilanteesta seurannut tukien nousu riittää kuittaamaan toisen kämpän vuokran. Systeemiä pystyykin käyttämään näppärästi hyväksi, mutta sitäkin oleellisempaa on systeemin antama viesti: ydinperhettä ei arvosteta. Tiesittekö muuten tällaisen, että eroperheen lapsesta maksetaan yli kaksi kolmasosaa suurempaa lapsilisää kuin muista? Yhdestä lapsesta saa normaalisti lapsilisää 94,88 euroa kuukaudessa, mutta yksinhuoltajalisän kanssa 158,18 euroa kuukaudessa. Erokorotus on 66,7 %.
Jos yhteiskunta välittäisi tukipilareistaan, lapsilisäjärjestelmässä yksinhuoltajakorotuksen saisivat vain lesket. Tästä säästyneet rahat voisi sitten käyttää siihen, että lapsilisää maksettaisiin enemmän niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat keskenään naimisissa. Koska näitä on – yhteiskunnan nakerrusyrityksistä huolimatta – toistaiseksi enemmän, korotus olisi varmaan kolmenkympin luokkaa kuussa. Tehty muutos olisi sijoitus yhteiskunnalliseen vakauteen.


7. Kinesin ennätysten kirja

Armeijan käyneet ymmärtänevät otsikon ja muut saavat olla ymmärtämättä. Koronaepidemian takia varusmiehet eivät ole päässeet lomille luvattuun tahtiin. Hurjimmillaan kiinni on oltu 5-6 viikkoa. Myönnettäköön että tilanne on toki ikävä. Muistutetaan samalla että pari sukupolvea sitten oltiin normaalissakin varusmiespalveluksessa kotilomilla vain muutaman kerran koko aikana. Toki iltalomia oli enemmän.


8. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Aboubakar Diakite … jäkjäkjäk …kahden vuoden viiden kuukauden ja kymmenen päivän vankeuteen … käläkäläkälä …kahdesta raiskauksesta ja salakatselusta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.

(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Tällä kertaa lisättäköön, että kyseessä oli se julkisuutta saanut tapaus, jossa FC Atlantiksen potkupallojoukkueen pelaajat saivat syytteet kolmen 13-16 -vuotiaan tytön raiskauksista. Toinen pelaajista sai samoista rikoksista vuoden, kahdeksan kuukauden ja kymmenen päivän ehdollisen vankeuden eikä hänen nimeään siksi julkaistu mediassa karsintarajan kaksi vuotta jäätyä vajaaksi.)


9. Bongo bongo bongo, aina rakas ompi Kongo

Niille joille vanhempi populaarikulttuuri on vieraampaa, kerrottakoon että otsikko on napattu Olavi Virran laulusta, jonka esittäminen nykypäivänä olisi muusikolle ammatillinen itsemurha.
Toisenlaista kulttuuria esittää sitten otsikon takana oleva juttu Suomessa asuvien kongolaisten muodista. Kongossa on suosittu ns. sape-kulttuuri, jossa pukeudutaan kalleimpiin ja hienoimpiin saatavissa oleviin vaatteisiin. Tätä kulttuuria noudattavat jotkut Suomeenkin päätyneet. Jutussa mainitaan ohimennen, että on normaalia maksaa kymppitonni takista. Lähinnä ihmetyttää, mistä mahtaa kongolainen saada rahat vaatteisiin. Jutussa esiteltyjen ammateiksi mainittiin kiinteistönhuoltaja, kuljetusalan työntekijä, rappari ja entinen jalkapalloilija. Ammattien palkkataso taitaa ollaa luulemaani korkeampi, kun on varaa asua Helsingissä ja ostaa tuollaisia romppeita. Kummastuttaa myös se, että kovasta googlettamisesta huolimatta ei löytynyt minkäänlaista tietoa jutussa mainitun ”ammattilaisjalkapalloilijan” pelaamisista – koskaan, missään.
Onhan se tietysti kiva että hyvästä pukeutumisesta tehdään juttuja. Yleensä kun suomalaisten pukeutumisesta kirjoitetaan, moititaan liiasta ja turhasta kuluttamisesta maapallon kestokyvyn nimissä. Kongolaisten tuleminen tänne moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä ja kerskavaatteiden ostaminen ilmeisesti on sitten jollain lailla ympäristöneutraalia tai jopa ympäristöpositiivista.
Joka tapauksessa juttu osoittaa todeksi ainakin vanhan suomalaisen sananlaskun: rumat ne vaatteilla koreilee! Ikävä kyllä otsikossa mainitun laulun optimistinen lausunto Kongosta
(Ompi houkutukset turhaa, mä tänne jään!) on osoittautunut valitettavasti Suomen houkutuksia heikommaksi.


10. Mitä täällä tapahtuu?

Yhdysvaltain merijalkaväen legendaarinen alokaskoulutuskeskus on Parris Island Etelä-Carolinassa. Kaikki varmaan muistavat elokuvan Full Metal Jacket alkuosan ja monta muutakin vastaavaa. Satuin äskettäin zoomailemaan Google Mapsista aluetta, kun silmiini osui jotain kummallista. Parris Islandilla on tietysti monenlaisten harjoitusalueiden joukossa myös normaali urheilukenttä, 400 metriä ja kuusi kestopäällystettyä rataa:

Mutta vajaata kilometriä lännempää löytyy toinenkin kenttä, jossa ratoja on viisi:

Että mitähän helvettiä? Radan pituus on kuitenkin normi eli 400 metriä ja ilmeisesti yksittäisen radan leveys on normi eli 1,22 m.
Eikä siinä kaikki. Pohjoisempaa löytyy sitten tällainen rataviritelmä, tässä ensin pohjoisosa:

Ja tässä eteläosa:

Koko radan pituus on noin 800 metriä. Lopuksi alueen kaakkoisosasta löytyy toinen niin ikään viisiratainen, myös 800-metrinen kenttä:

Jos joku osaa kertoa mikä on tuollaisten keksintöjen tarkoitus niin otan mieluusti tietoa vastaan. En itse löytänyt mitään eikä ensimmäinen mieleen tullut selitys eli esterata täsmää – radoilla ei ole esteitä eikä mikään sellaisiin viittaa muutenkaan. Ratojen keskellä ja reunoilla esteitä kyllä on. Lisämausteena mainitaan vielä, että merijalkaväen toisessa koulutuskeskuksessa San Diegossa vastaavia outoja viritelmiä ei ole, löytyy ainoastaan normaali 400 metrin rata.


Loppukevennys: Vanhan suola janottaa

Danny alkaa lopultakin osoittaa ikääntymisen merkkejä. Miehessä varmin merkki taudinkuvasta kun on se, että menee ja vaihtaa naisen vanhempaan. Helmi lienee nyt menneen talven lumia, kun Dannyn ja Erika Vikmanin välit ovat jälleen lämmenneet. Useimmiten naisen vaihtaminen kahdeksan vuotta vanhempaan aiheuttaa säälinsekaisia päänpudisteluja muiden miesten keskuudessa, mutta lieventäväksi asianhaaraksi katsotaan tällä kertaa se, että uusvanha valinta on sentään 50 vuotta itseä nuorempi.

lauantai 15. tammikuuta 2022

Uusinta: Ryminää ja ryskettä


Lukijalle: Elokuvakatsauksessa uusitaan luettelo parhaista suomalaisista sotaelokuvista:

Kirjoitin pari kuukautta sitten elokuva-arvostelun uudesta Tuntemattomasta. Siitä inspiroiduin miettimään suomalaisia sotaelokuvia. Päätin tehdä listauksen kymmenestä parhaasta näkemästäni. Eli täysin subjektiivinen, omiin mieltymyksiin perustuva ja siinä mielessä puutteellinen että en ole nähnyt kaikkia suomalaisia sotaelokuvia. Tosin suurimman osan kyllä, mutta voi olla että jokin näkemättä jäänyt saattaisi tälle listalle yltää.

Jostain syystä suomalaiset sotaelokuvat käsittelevät lähes pelkästään talvi- ja jatkosotia. Tai no, onhan tämä toki ymmärrettävää, mutta luulisi että edes vähän enemmän olisi tehty muutakin. Esimerkiksi vapaussodasta ei ole vielä tehty suurelokuvaa. Käsky oli ihan kelvollinen, mutta ansiot eivät aivan riittäneet tälle listalle.
Kyseenalaista on myös se, mikä lasketaan sotaelokuvaksi ja mikä ei. Esimerkiksi Ystävät, toverit on hyvä elokuva, saattaisi mahtua tälle listalle ja sijoittuu sota-aikaan, mutta onko se kuitenkaan sotaelokuva? Vähän samankaltainen on scifi-parodia Iron Sky, jossa on kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta joka ei kuitenkaan ole sotaelokuva sanan varsinaisessa mielessä.


10. Sissit (1963)
Paavo Rintalan romaaniin Sissiluutnantti perustuva elokuva. Rintalan appiukko Tahko Pihkala ei liiemmin pitänyt tavasta, jolla Rintala esitti lotat romaanissaan. Pihkala totesi, että vävypoika ei ole kirjailija, vaan alkemisti - tekee paskasta kultaa. Itse elokuva on Mikko Niskasen ammattitaitoisesti toteuttama perustyö. Parasta antia ovat hyvin toteutettujen taistelukohtausten ohella elokuvan alku ja loppu. Veteraanit ovat kokoontuneet muistelemaan sota-aikaa kosteaan illanviettoon, josta siirrytään takaumana taisteluihin. Elokuva päättyy paluuseen nykyhetkeen, kun laitamyötäisessä olevat miehet poistuvat kabinetista saamelaisalikersantin houkutellessa päähenkilöä, luutnantti Erkki Takalaa Tenolle kalaan.

9. Täällä Pohjantähden alla (1968)
Eihän tämä ole varsinaisesti sotaelokuva, sillä vuosi 1918 on vain osa elokuvaa. Eivätkä taistelukohtaukset ole mitenkään massiivisesti kuvattuja isoilla räjähdyksillä ja suurilla joukoilla. Elokuvan ansiot ovat kuitenkin sodan psykologisten vaikutusten esittämisessä, minkä se tekee hyvin. Itse asiassa jatko-osan Akseli ja Elina vastaavat kohtaukset talvisodasta ovat vielä paremmat, mutta ne muodostavat kovin pienen osan elokuvasta. Toinen miinus jatko-osalle ovat aneemiset jatkosotapätkät.

8. Hopeaa rajan takaa (1963)
Elokuva alkaa talvisodan päättyessä. Juoksuhaudassa Uudenkirkon kultasepän poika Eugen Wist kiroaa, kun hänen isänsä talon alle sodan alussa kätkemät hopeat ovat jääneet rajan taakse. Seuraavana vuonna kolme nuorta miestä lähtee hakemaan aarretta uuden rajalinjan takaa. Tarina ei ole edes fiktiota, sillä kirjan, johon elokuva perustuu, kirjoitti Esa Anttala. Oikealta nimeltään Urpo Lempiäinen ja yksi partiomiehistä. Retki onnistuu ja osa hopeista - kaikkea eivät miehet jaksaneet kantaa - saadaan takaisin. Historian ironiaa on, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin Uusikirkko vallattiin jatkosodassa takaisin ja loput hopeat löytyivät koskemattomina. Elokuva kuvattiin näyttelijälakon aikana, joten kaikki tekijät olivat liittoon kuulumattomia. Yhtenä kolmesta päähenkilöstä nähtiin Spede Pasanen, joka suoriutui vakavasta roolista enemmän kuin kunnialla.

7. Sven Tuuva (1958)
Tuntemattoman sotilaan menestyksen jälkeen Edwin Laine sai idean Vänrikki Stoolin tarinoista tutun Sven Dufvan tuomisesta valkokankaalle. Hän pyysi Väinö Linnaa laatimaan käsikirjoituksen. Linna työskenteli parhaillaan Pohjantähden ensimmäisen osan parissa ja sanoi, että voisi olla hyvä rentoutuakin tämän suurtyön lomassa. Laine kertoo muistelmissaan, kuinka Linna oli miettinyt asiaa yön yli ja sanoi sen jälkeen puhelimessa suostuvansa, mutta yhdellä ehdolla: "Kyllä minä teen sen, Sven Tuuvan ja se on Tuuva eikä Dufva". Ja niin sitten olikin. Kriitikot lyttäsivät elokuvan, vaikka Laine piti sitä yhtenä parhaistaan. Eihän se mikään suurteos ole, mutta selvästi mainettaan parempi.

6. Päämaja (1970)
Sodan aikana Päämajassa palvellut kirjailija-toimittaja Ilmari Turja kirjoitti Päämajan näytelmäksi 1966. Näytelmästä tuli suurmenestys ja sitä esitetään edelleen satunnaisesti. Sen menestys päätettiin hyödyntää filmatisoinnilla. Roolitus oli osin Kansallisteatterin näytelmän mukainen. Elokuvalla ei ollut erityisen suuria taiteellisia ansioita, mutta erinomainen käsikirjoitus kantoi sen listalla tänne asti.

5. Tuntematon sotilas (1955)
Nyt alkaa raskas sarja. Listan viisi alinta sijoitusta ovat selvästi alemmassa kastissa kuin viisi korkeinta. Tuntematon sotilas on ikoni. Silti se on tällä listalla vasta viides. Jopa selvästi. Listan sijat 2-4 olisivat voineet olla oikeastaan missä järjestyksessä tahansa, listaykkönen on niitä niukasti edellä, mutta listaviitonen on omassa yksinäisyydessään näistä jäljessä mutta toisaalta aivan selvästi kaikkia muita edellä.
Syy näinkin heikkoon sijoitukseen on yksinkertaisesti se, että Laineen versio ei ole elokuva. Se on romaanin filmatisointi. Jos se jossain kohtaa poikkeaa romaanista, se ei yleensä ole tietoinen vaan käytännön pakon sanelema valinta. Ainoat ja vähäiset poikkeukset ovat lottien puuttuminen kokonaan ja Viirilän jättäminen pois.

4. Talvisota (1989)
Mitalisijoja on valitettavasti jaossa vain kolme. Neljäs sija on se vihonviimeisin, mutta valitettavasti jollekin se täytyy antaa. Erityisen traagista se on silloin, kun neljänneksi sijoittunut oikeasti ansaitsisi mitalin. Kuten tällä kertaa.
Talvisota oli ensimmäinen nykyaikainen ison budjetin sotaelokuva ja se näkyi. Jos suomalaisilla olisi ollut enemmän kokemusta alalla, tästä olisi tullut vielä parempi. Nyt elokuvasta jäi sellainen vaikutelma, että joka kohdassa olisi voitu tehdä pikkuisen paremmin ja vika oli kokemuksen puutteessa. Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus, näyttelijätyö olivat kaikki hyviä, mutta eivät aivan niin hyviä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos tämä elokuva olisi tekoajankohdaltaan vaihtanut paikkaa listakakkosen tai -kolmosen kanssa, se olisi luultavasti ohittanut ne molemmat. Ehkä talvisota on liian iso mahtuakseen yhteen elokuvaan, siitä leikattu yli tuntia pidempi TV-sarja on vielä elokuvaakin parempi.

3. Tuntematon sotilas (2017)
Tästä olen jo sanani sanonut.

2. Rukajärven tie (1999)
Täydellinen kuvaus, loistavat näyttelijäsuoritukset, hyvä käsikirjoitus. Päälle päätteeksi perustuu tositapahtumiin eli vajaa vuosi sitten 101-vuotiaana kuolleen silloisen luutnantti Pentti Perttulin johtamaan tiedusteluretkeen Lieksajärven ympäri. Elokuvan ainoa miinus oli se, että se jouduttiin kuvaamaan suomalaisen elokuvan rajoitetulla budjetilla. Olihan metsänomistajan luvalla tehty lopun kulokohtaus komeaa nähtävää, mutta silti mietityttää mitä olisi saatu aikaan Hollywood-tason rahoituksella.

1. Tali-Ihantala 1944 (2007)
Tällä kertaa kirjoittaja joutuu puolustuskannalle aivan kuten suomalaiset tässä elokuvassa. Minkä helvetin takia tämä, puisevaksi ja käsikirjoittamattomaksi haukuttu filmi on listaykkösenä, ohittaen molemmat Tuntemattomat, Rukajärven ja Talvisodan? Melkoinen osa vastaavaa listaa kirjoittavista ei välttämättä päästäisi tätä edes kymmenen parhaan joukkoon.
Tämä listaus on subjektiivinen. Tali-Ihantala on ykkösenä siksi, että se on totta. Kaikki henkilöt ovat olleet oikeasti olemassa, jotkin vuorosanat tiedetään varmasti oikeiksi ja lähes kaikki muutkin voisivat olla totta. Ainoa merkittävä myönnytys draaman nimissä on tehty kenraali Vihman kaatumisessa, jonka ajankohta on siirretty aiemmaksi ja tapahtumien kulkua hieman muutettu. Elokuvaa on moitittu päähenkilön puutteesta ja heikosta dramatisoinnista, mutta se on tarkoituksellista. Elokuva pyrkii asettumaan lokeroon draamadokumentin ja näytelmäelokuvan väliin. Jos katsoja ei tätä lokeroa löydä, se ei ole elokuvan syy. Elokuva toimii loistavasti kontekstissa, mihin se asettuu - tosin muutamia näyttelijäsuorituksia voi aiheestakin moittia jäykiksi. On se kumma, että osataan esittää fiktiota mutta silloin kun ei tarvitsisi varsinaisesti näytellä, niin menee ylinäyttelemiseksi.
Tali-Ihantalan voima on juuri totuudellisuudessa, siinä että tietää ihmisten todella tehneen noin ja esiintyvän oikeilla nimillään. Äkkiseltään laskien mieleen tuli neljä sukulaismiestä, jotka olisivat voineet olla tietyissä kohtauksissa esiintyneitä henkilöitä - taustalla tai sanomassa jonkin repliikin, sillä he olivat juuri niissä paikoissa joita kuvattiin. Tali-Ihantala oli sellainen paikka, että käytännössä jokaisella suomalaisella on suvussaan ainakin yksi henkilö, jonka tarinan kautta elokuva tulee todeksi. Siksi se on listaykkönen. Ja jos tämä ei riitä torjuntavoittoon puolustettaessa ykkösvalintaa, niin sitten näin savolaisittain sanoen vika on lukijassa.

tiistai 11. tammikuuta 2022

Kohti Kazakstania


Kazakstanissa meni sitten levottomaksi. Hätäisimmät ehtivät jo epäillä, lieneekö kyseessä Venäjän masinoima temppu. Tällä kertaa näyttää siltä että ei, päinvastoin vaikuttaa että Putin yllätettiin kerrankin housut kintuissa.

Venäjän idea on Iivana Julman ajoista lähtien ollut laajeneminen ja vaikutusvallan lisääminen. Tätä strategiaa ovat noudattaneet kaikki hänen jälkeisensä tsaarit Pietari Suuresta Aleksanteri I:een, Josif Staliniin ja Vladimir Putiniin. Joitakin takaiskuja on laajenemisen aikana tullut, kaksi pahinta vuosinia 1917 ja 1991. Ensimmäisen Stalin korjasikin lähes entiselleen ja jälkimmäistä on nyt lähtenyt työstämään Vladimir Putin.

Tähän nähden levottomuuksien lietsominen Kazakstanissa olisi täysin Venäjän idean mukaista toimintaa maan saamiseksi takaisin Äiti-Venäjän huomaan. On hyvin todennäköistä, että pari-kolmekymmentä vuotta sitten näin olisi tapahtunutkin, mikäli Venäjällä olisi ollut käytössä nykyiset resurssinsa. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen. Vaikuttaa siltä, että Venäjä teki parikymmentä vuotta sitten strategisen valinnan luopua Kazakstanin valtaamisesta. Toki on huomautettava, että luopuminen oli vain väliaikainen – kunhan muut tavoitteet olisi saavutettu, olisi Keski-Aasian vuoro. Ilmeistä kuitenkin oli, että tässä puhutaan vähintään viidenkymmenen vuoden jaksosta, josta on siis kolmisenkymmentä vuotta jäljellä.

Kazakstan olisi ollut Neuvostoliiton hajottua Venäjälle ensimmäinen luonnollinen palautuskohde. Itsenäistymisen aikaan maan etninen jakauma oli 39,7 % kazakkeja, 37,4 % venäläisiä, 5,8 % saksalaisia, 5,4 % ukrainalaisia, 2,0 % uzbekkeja ja loput pienempiä ryhmiä. Maan pohjois- ja itäosissa venäläiset olivat selvä enemmistö ja koko väestöstä eurooppalaisperäistä oli niukasti yli puolet. Vertailun vuoksi esimerkiksi Virossa oli tuolloin 30,3 % venäläisiä. Etnisistä kazakeistakin oli osa venäläistynyt siten, että maan väestöstä 84 % puhui sujuvasti venäjää.

Itsenäistymisen jälkeen seurasi kuitenkin raju paluumuutto Venäjälle. Nykyään maassa on 68,5 % kazakkeja, 18,9 % venäläisiä, 1,0 % saksalaisia, 1,4 % ukrainalaisia ja 2,8 % uzbekkeja, eurooppalaisperäisen väestön määrä on pudonnut itsenäistymisen aikaisesta yli puolesta alle neljäsosaan. Valtaosa paluumuutosta on tapahtunut vasta tällä vuosituhannella, sillä vielä vuosituhannen vaihteessa venäläisiä oli 29,9 %. Tämä on selvä merkki siitä, että Venäjä ei mitenkään pyrkinyt hidastelemaan venäläisväestön paluuta, toisin kuin Baltian maissa. Esimerkiksi Virossa venäläisväestön osuus on yhä 24,2 %.

Toisaalta Kazakstanin liittäminen Venäjään olisi edelleen – ainakin tietyiltä osiltaan – jopa etnisesti perusteltavissa. Katsotaanpa maan etnistä karttaa:
Mitä tummempaa, sitä venäläisempää.

Maan hallintoalueista Pohjois-Kazakstanissa on venäläisiä enemmän kuin kazakkeja, prosenttiluvut ovat 49-35. Kostanain alueella tilanne on tasan 41-41. Muilla alueilla on kazakkienemmistö.
Etenkin monissa kaupungeissa on suhteellisesti enemmän venäläisiä kuin maaseudulla. Pohjois-Kazakstanin pääkaupunki Petropavlovskissa lukemat ovat 60-30. Idän Ust-Kamenogorskissa tilanne on 49-47 ja pohjoisessa Kostanaissa 42-41. Kaikkein venäläisin kaupunki on viidenkymmenentuhannen asukkaan Ridder noin sadan kilometrin päässä Ust-Kamenogorskista, 85-10. Yli kahdensadantuhannen asukkaan kaupungeista Petropavlovsk ja Ust-Kamenogorsk tulikin jo mainittua. Tämän kokoisista kaupungeista lähes tasoihin pääsevät Pavlodar, 42-47 ja Karaganda 39-47. Uudessa pääkaupungissa Nur-Sultanissa lukemat ovat 12-81, vaikka se onkin Karagandaa pohjoisempana.
Etelässä asutus on selvästi kazakkivoittoisempaa. Vanhassa pääkaupungissa Almatyssa, joka on edelleen maan selvästi suurin, luvut ovat 25-60 ja maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Shimkentissä peräti 9-67 (lisäksi 18 % uzbekkeja).

Nämä kaupungit ja Kazakstan sinänsä eivät kiinnosta Venäjää siinä määrin, että se olisi halukas maksamaan sen liittämisestä seuraavaa hintaa. Kazakstanissa on kuitenkin yksi asia, mikä Venäjää kiinnostaa. Se on Baikonurin avaruuskeskus, josta Venäjällä on ollut tapana laukaista satelliittinsa.
Tilanne on itse asiassa hyvin identtinen Krimin kanssa. Venäjällä on Krimillä Sevastopolin laivastotukikohta, josta sillä oli Ukrainan kanssa vuokrasopimus vuoteen 2040 asti. Venäjä ilmoitti Neuvostoliiton hajottua rakentavansa Mustanmeren laivastolleen uuden tukikohdan Novorossijskiin vuoteen 2012 mennessä. Kun siellä eivät työt liiemmin edenneet, olisi pitänyt olla selvää että Venäjä oli tehnyt Krimin suhteen omat suunnitelmansa, jotka sitten toteutuivatkin mallikkaasti vuonna 2014.
Baikonurin avaruuskeskus on vuokrattu Kazakstanilta vuoteen 2050 asti, 10 vuoden jatko-optiolla. Venäjä ilmoitti vuonna 2007 rakentavansa uuden avaruuskeskuksen Kaukoitään. Kehotin Krimin valtauksen aikoihin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka mahtavat vuonna 2011 alkaneet rakennustyöt edistyä. Mikäli ne olisi laitettu jäihin kuten Novorossijskin laivastoasema, niin Kazakstanille olisi käynyt ohraisesti. Toisin kävi, ensimmäinen laukaisu avaruuteen tapahtui jo 2016. Nykyään lähes puolet Venäjän avaruusohjelmasta on jo sijoitettu Kaukoitään. Näin ollen vaikuttaa siltä, että Venäjä teki vuosituhannen vaihteen jälkeen laskelman, että Kazakstanin liittäminen äiti-Venäjän huomaan ei kannata. Kokonaan toiseen tulokseen olisi luultavasti päädytty, mikäli kriittinen Baikonurin reilun 70 000 asukkaan kaupunki (itse kaupungin väestöjakauma on peräti 6-92 kazakeille) olisi sijainnut pohjois- tai itä-Kazakstanissa. Nyt tämän ainoan Venäjää merkittävästi kiinnostavan Kazakstanin alueen liittäminen Venäjään olisi käytännössä vaatinut koko maan liittämistä. Se taas ei Venäjää kiinnostanut kolmesta ilmeisestä syystä:
1) Vihamielinen valtauspolitiikka olisi saanut muut naapurit varpailleen. Venäjä on kiinnostuneempi Ukrainasta kuin Kazakstanista.
2) Kazakit eivät ole slaaveja. Venäjällä on tarpeeksi muslimeja riesanaan muutenkin.
3) Kazakstan on umpikuja. Baikonurin lisäksi se ei johda mihinkään – ei merelle, ei Lähi-idän öljykentille. Intian valtamerelle tai Iranin öljykentille pääsy toisi samalla kymmeniä miljoonia venäläisille vihamielisiä muslimeita hallittavaksi ja se olisi liian iso riski.
Nämä syyt ovat, kuten todettu, väliaikaisia. Venäjä haluaa kyllä itselleen kaikki ne alueet, joille venäläinen sotilassaapas on joskus jälkensä painanut ja vähän lisääkin. Tällä kertaa Kazakstanilla ei vain ole kiire.

Nyt kuitenkin Putinille kävi ohraisesti, kun juuri kun Ukrainassa alkoi olla säpinää, tulikin puuhaa Kazakstanissa. Paniikkinappulaakin tuli jo painettua, kun Putin lausui varaulkoministerin suulla, ettei Venäjällä ole aikomusta hyökätä Ukrainaan. Lausunnolla on yhtä suuri totuusarvo kuin venäläisillä poliittisilla lausunnoilla noin yleensäkin. Joka tapauksessa Venäjällä on nyt Kazakstanissa sen verran ongelmia, että sen isompiin operaatioihin ei vähään aikaan ole varaa. Ehdin jonkin aikaa pohtia jo itsekin, oliko koko Ukrainan touhu lopulta hämäystä, jonka tarkoituksena olikin odottaa itse aikaansaatuja Kazakstanin levottomuuksia ja vallata maa Baikonuriin asti. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, sillä kuten aiemmin todettiin:
1) Venäläisväestö on muuttanut maasta pois, toisin kuin Ukrainasta ja jopa Baltiasta.
2) Venäjä ei kykene saamaan Baikonuria saamatta riesakseen miljoonittain muslimeja.
3) Toisin kuin Sevastopolin tapauksessa, Baikonurille on jo seuraaja olemassa.

On toki mahdollista, että mikäli Kazakstanin tilanne muuttuu oikein pahaksi, Venäjä voi laskea pystyvänsä liittämään sen venäläisenemmistöiset pohjoisosat itseensä vetoamalla humanitaarisiin syihin. Tämä vaatisi kuitenkin erityisen levotonta kehitystä, jonka lietsomiseen Venäjällä ei ole intressejä. Sillä olisi tässä paljon hävittävää eli muille annettava varoitus sen todellisista aikeista ja vain vähän voitettavaa eli muutama venäläisenemmistöinen kaupunki ilman merkittävää kontribuutiota. Mikäli tällaiset olosuhteet kuitenkin kehittyvät, on Venäjä toki valmis toimimaan ja tekemään vaikka väestönvaihdon etelän ja pohjoisen välillä, jolloin etelän vähäinen venäläisväestö muuttaisi Venäjälle liitettäviin alueisiin ja pohjoisen kazakit etelään, ainakin suurimmaksi osaksi.

Toisaalta on kaikesta huolimatta mahdollista, että tämä analyysi on päin seiniä ja kyseessä on Venäjän doktriiniin kuuluva harvinaisen onnistunut sumusota, jonka todellinen tarkoitus on koko ajan ollutkin Kazakstanin haltuunotto ainakin suurimmaksi osaksi.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Uusinta: Yli aitojen

Lukijalle: Tämä aihe on valitettavasti ajankohtaisempi kuin koskaan. Kirjoitin tämän jo toistakymmentä vuotta sitten ja jälleen kerran täytyy todeta että olin valitettavasti ennustuksissani oikeassa:

Olin sattuneista syistä eliittikisoissa ja siinä sivussa tuli tarkkailtua Caster Semenyaa. Olen nähnyt myös Jarmila Kratochvilovan ja kyllä Semenya lempeämmän näköinen ilmestys oli. Siis urheilukentällä. Kun juoksijat(taret) laittavat siviilit päälle ja avaavat suunsa, niin vaaka kallistuu Jarmilan puolelle. Mikähän siinä on, että kasisatasella on tällaisia juoksijoita, ei Maria Mutolakaan mikään kedon kukkanen ollut. Koetettiin pitää silmällä, kumpaan pukusuojaan Semenya menee, mutta jäi havaitsematta.
Vaan eipä siinä mitään, hyvä että Semenyaa piinannut sukupuolenmääritysprosessi on nyt ohi ja hieno homma että hänellä riittää sisua palata radoille. Taputin vilpittömästi hänelle. Menosta huomasi selvästi, että huippukunto on vielä kaukana, mutta eiköhän se siitä.

Semenya selvisi siis sukupuolenmäärityssopasta säikähdyksellä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt kaikille. Urheilussa miehillä on ymmärrettävistä syistä selvä fyysinen etu naisiin nähden eikä naisilla siksi olisi menestymisen mahdollisuuksia miesten sarjassa ainakaan huipputasolla. Jotkut ovat toki yrittäneet, kuten kaikkien aikojen parhaana naisjääkiekkoilijana pidetty Hayley Wickenheiser, joka pelasi Suomessa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla ja muutaman vaihdon kakkostasollakin. Naisten sarjassa kisaavalla miehellä olisi puolellaan selvä etu. Siksi aina silloin tällöin nousee esiin enemmän tai vähemmän aiheellisia epäilyjä miehistä naisten joukossa. Tapaukset voidaan jakaa karkeasti neljään kastiin.

1. Selkeät huijaukset, joissa mies on naamioitunut naiseksi.
2. Hermafrodiitit eli tapaukset, joissa henkilöllä on molempien sukupuolien ominaisuuksia, vaikka hän saattaakin pitää itseään normaalina naisena.
3. Dopingin käytöstä aiheutunut sukupuoliominaisuuksien vääristyminen.
4. Sukupuolenvaihdosleikkauksella naiseksi muuttuneet miehet.

Ensimmäinen kuuluisa tapaus naisena esiintyneistä miesurheilijoista oli saksalainen Dora Ratjen, oikealta etunimeltään Hermann. Ratjen oli kasvatettu tytöksi ja hänen sukupuolielimensä olivat tiettävästi heikosti kehittyneet, joskin miehiset. Hän selvisi Saksan olympiajoukkueeseen vuonna 1936 ja sijoittui korkeushypyssä neljänneksi. Suurimman menestyksensä hän saavutti voittaessaan vuonna 1938 kotikisoissaan Wienissä (Anschuluss oli tapahtunut aiemmin samana vuonna). Euroopan mestaruuden uudella maailmanennätystuloksella 170. Tämän jälkeen hän jäi kiinni mm. toisten kilpailijoiden kiinnitettyä huomiota parransänkeen. Suoritus hylättiin, Ratjen menetti sekä mestaruuden että ennätyksen. Noloa Natsi-Saksalle; maan ainoa kisoissa ME:n tehnyt voittaja olikin mies. Ainakin siinä määrin, että kelpasi toisessa maailmansodassa Saksan armeijaan, jossa Ratjen omien sanojensa mukaan palveli.

Naiseksi naamioituneet miehet eivät ole sittemmin kovin korkealle tasolle päässeet, piirikunnallisissa näitä on varmaan nähty useinkin eri puolilla maailmaa. Silti vain muutama vuosi sitten Zimbabwessa Samukeliso Sithole (kyllä, sukunimen neljä ensimmäistä kirjainta ovat tuossa järjestyksessä ja h esiintyy vain kerran...) voitti useita merkittäviä paikallisia kilpailuja, mutta jäi kiinni erehdyttyään riisumaan housunsa väärässä seurassa.

Urheilun alkuaikoina kromosomeihin perustuvaa sukupuolitestausta ei voitu tehdä ja siksi epäiltiinkin monien naisurheilijoiden olevan jollakin tapaa "puolimiehiä". Tällaiset tapaukset tietysti hyötyivät ylimääräisestä testosteronista ja muutoinkin miehisestä rakenteesta. Tämä on nykyäänkin yleistä, sillä etenkin fyysistä voimaa vaativissa lajeissa esiintyy miesmäisiä naisia ja esimerkiksi naisjääkiekossa on julkinen salaisuus, että melkoinen osa pelaajista on lesboja. Tiedän tapauksen, jossa suomalainen naisjääkiekkoilija hyväksyi ulkomailta sopimuksen vain sillä ehdolla, että hänen heikompitasoinen tyttöystävänsäkin pestataan samaan joukkueeseen. Vastaavasti miesten puolella B-rapun pojat lienevät harvinaisuuksia, pois lukien taitoluistelu ja muut estetiikkalajit.

Los Angelesin olympiakisojen 100 metrin voittaja, puolalaissyntyinen Stanislawa Walasiewicz oli yksi epäillyistä. Hän oli muuttanut USA:han kaksivuotiaana ja käytti yksityiselämässään nimeä Stella Walsh. Puolaa hän edusti siksi, että sai USA:n kansalaisuuden vasta 1947 mentyään naimisiin. Miesmäinen olemus ja maailmanennätysajat herättivät huomiota. Walsh sai vielä 1936 olympiahopeaa. Hän ei koskaan joutunut sukupuolitestiin, koska niitä ei tuohon aikaan ollut. Walshin loppu oli erikoislaatuinen; hänet ammuttiin 69-vuotiaana aseellisen ryöstön yhteydessä. Ruumiinavauksessa kävi ilmi, että hänellä oli miehiset sukupuolielimet (ainakin kivekset) ja kromosomeissa oli sekaisin sekä miehen XY- että naisen XX-versioita.

Itä-Euroopan maiden nousu urheilumahdeiksi 1950- ja 1960-luvuilla toi monia uusia epäilyksenalaisia urheilijoita kentille. Monilla itäeurooppalaisilla naisilla on luontaisena ominaisuutena rotevampi rakenne ja enemmän karvoitusta kuin läntisillä siskoillaan (Miten bulgarialaisissa häissä erottaa morsiamen ja sulhasen? Morsian on se, jolla on letitetyt kainalokarvat) ja jo tämä herätti huomiota. Tunnetuimpia tapauksia olivat venäläiset "Pressin veljekset", jotka voittivat yhteensä viisi olympiakultaa. Ylivoimaisin puolestaan oli romanialainen korkeushyppääjä Jolanda Balas, joka voitti paitsi kaksi olympiakultaa, niin myös 140 kilpailua peräkkäin ja paransi maailmanennätystä lukemista 174 aina 191:een senttimetriin. Tämä siitä huolimatta, että hän käytti jo tuolloin antiikkista saksityylin variaatiota.
Pressien ja Balasin samoin kuin monen muunkin itäblokin naisurheilijan ura päättyi äkisti ennen vuoden 1966 EM-kisoja. Tuolloin järjestettiin arvokisoissa ensimmäisen kerran sukupuolitestit. Balas jatkoi vielä, mutta jäi ilman selityksiä kisoista pois eikä enää koskaan tullut mukaan arvokisoihin. Hän meni kylläkin sittemmin naimisiin valmentajansa Ion Söterin kanssa, mutta liekö kyseessä propagandatemppu, jolloin Partisaanivalssin sanoin voi valmentajaparan kohtalosta todeta, että "tuskin oikein ymmärsitkään, mitä vaatii meiltä maa."

Sukupuolitestien käyttöönotonkin jälkeen koettiin muutamia yllätyksiä. Yhden niistä aiheutti puolalainen pikajuoksija Ewa Klobukowska, joka luvalla sanoen oli ihan syötävän näköinen nainen. Mutta niin vain kävi, että Tokion olympialaisten pikaviestin kultamitalisti ja 100 metrin Euroopan mestari ei läpäissyt kromosomitestiä. Tarkemmat tiedot salattiin, paljastettiin vain että kromosomeja oli "yksi liikaa", mikä yhdessä ulkonäön ja myöhempien tapahtumien kanssa viittaa ennemminkin XXX-syndroomaan kuin miehisempään XXY:hyn eli Klinefelterin syndroomaan. Klobukowska sai elinikäisen kilpailukiellon, mutta tuli sittemmin äidiksi.

Sukupuolitestit tulivat vakiokäytännöksi suurkisoissa. Esimerkiksi olympialaisissa kaikki naisurheilijat testattiin - tosin Montrealin kisoissa yksi naisurheilija pääsi testistä kuin hevonen veräjästä syntyperänsä ansiosta, testin tekeminen hänelle olisi ollut epäsopivaa. Kiinnijääneitä testeissä ei enää tiettävästi ollut. Kun testit osoittautuivat lisäksi kalliiksi, niistä luovuttiin aikanaan vakiotoimenpiteenä ja käytettiin vain epäiltyjen osalla.

Ennen Semenyaa tunnetuin epäilty ja samalla myös kiinnijäänyt oli vuoden 2006 Aasian kisojen 800 metrin hopeamitalin menettänyt intialainen Santhi Soundarajan, joka masentui tapauksesta aina itsemurhayritykseen asti. Nykyään androgyyniksi todetulle ex-urheilijalle kuuluu hyvää; hän on ryhtynyt menestyksekkääksi valmentajaksi.

Dopingin käytön yleistyttyä etenkin Itä-Euroopassa ja muissa kommunistisissa maissa seuraukset olivat usein mielenkiintoisia naisurheilijoille. Miesten urheiluissa länsimaat kamppailivat kommunistimaiden kanssa tasaveroisesti ollen yleensä hieman niskan päällä, mutta naisten lajeissa tuli turpaan niin että tärisi. Dopingvalvonnan parannuttua tilanne hieman tasoittui, joskin samoihin aikoihin nousi Kiina, jossa valvonta oli melkoisen olematonta. Kun ihmeteltiin, miksi kiinalaiset naisuimarit rikkoivat maailmanennätyksiä ja putsasivat palkintopöydät miesten jäädessä sijoille ynnä muut, eräs valmentaja vastasi: "Naisista voidaan tehdä miehiä, mutta miehistä ei voi tehdä kaloja."
Mutta kyllä jo ennen kiinalaisia osattiin. Moskovan dopingvapaiden olympialaisten (ei yhtään ainutta testissä kärynnyttä) rintauinnin - kuinka ironista - 16-vuotiaan voittajan Ute Gewenigerin haastattelutilaisuudessa toimittajia kiellettiin käyttämästä nauhureita. Syy selvisi neiti Gewenigerin avatessa suunsa; ääni oli paikalla olleen suomalaistoimittajan mukaan sitä luokkaa, että hän olisi voinut tuurata Martti Talvelaa Boris Godunovina.

Rajuimmat seuraukset dopingin käytöstä olivat vuoden 1986 kuulantyönnön Euroopan mestari Heidi Kriegerillä. Vasta 20-vuotiaana yleensä kolmikymppisten hallitsemassa lajissa mestariksi noussut mörssäri joutui lopettamaan loukkaantumisten vaivaaman uransa vain muutamaa vuotta myöhemmin. Dopingin käyttö oli luultavasti osasyy vaivoihin. Joitakin vuosia myöhemmin Krieger tajusi, että steroidit olivat kehittäneet hänelle kaikki muut miehiset ominaisuudet paitsi etuveitikan ja marssi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Hänet tunnetaan nykyisin etunimellä Andreas. Hän on myös kertonut tarinansa julkisesti ja toimii steroidien aiheuttamista vaurioista huolimatta edelleen dopingin vastaisessa työssä.

Krieger lopetti urheilu-uransa ennen leikkausta vammojen takia. Tuskin hänellä oli suurempaa intoa jatkaakaan, koska miesten kuula on lähes kaksi kertaa niin painava kuin naisten eikä mitään menestymisen mahdollisuuksia ollut. Toinen vastaavanlainen tapaus oli Yvonne Buschbaum, seiväshypyn nuorten Euroopan mestari 1999. Hän sai vuonna 2002 EM-hopeaa aikuisten sarjassa ja hyppäsi seuraavana vuonna ennätyksensä ja Saksan kaikkien aikojen toiseksi parhaan tuloksen 470, mutta sitten alkanut vammakierre pysäytti kehityksen. Tulokset heikkenivät ja vuonna 2007 Buschbaumin parhaaksi jäi 435. Loppuvuodesta hän ilmoitti aloittavansa hormonihoidon muuttuakseen mieheksi ja vaihtoi sittemmin etunimekseen Balian. Urheilu-ura loppui samalla, miesten sarjassa edes parhaat tulokset eivät olisi riittäneet piirikunnallisia pidemmälle.

Sukupuolenvaihdos miehestä naiseksi sen sijaan antaisi ilmeisen edun. Tällaisia tapauksiakin tunnetaan, mutta suhteellisen vähän. Useimmiten tapaukset ovat lajeissa, joissa fyysinen etu tai lajin merkitys on suhteellisen pieni: golfinpelaaja, alamäkipyöräilijä, thainyrkkeilijä, rata-autoilija. Tämä on ymmärrettävää. Kuvitellaanpa vaikka, että kansallisen tason mieskuulantyöntäjä kävisi läpi sukupuolenvaihdoksen. Hän olisi välittömästi naisten sarjassa maailman huipulla. Tuskin kansainvälinen yleisurheiluliitto katsoisi asiaa hyvällä, olympiakomiteasta puhumattakaan.

Ainoa merkittävässä lajissa merkittävällä tasolla tiettävästi sattunut tapaus on Renee Richards, alkuperäiseltä nimeltään Richard Raskind. Hän oli nuorena miehenä (englanninkielisen Wikipedian poliittinen korrektius on huipussaan, koska se käyttää jo tuossa vaiheessa persoonapronominia she) rankattu Yhdysvaltain itäisen alueen kymmenen parhaan pelaajan joukkoon samoin kuin kansallisella tasolla junioreissa. Huipulle asti hän ei päässyt, mutta jatkoi peliuraansa ikämieheksi asti parhaan saavutuksen ollessa finaalipaikka yli 35-vuotiaiden USA:n mestaruuskilpailuissa.
Vuonna 1975, 41-vuotiaana, hän läpikävi sukupuolenvaihdosleikkauksen. Seuraavana vuonna hän yritti päästä mukaan US Openiin naisten sarjassa, mutta osanotto-oikeus evättiin hänen kieltäydyttyään kromosomitestauksesta. Toisaalta lajissa, jossa tunnetaan sekanelinpeli (amerikaksi mixed doubles) ei luulisi olevan mikään ongelma perustaa kilpailusarjaa sekakaksinpeli (mixed singles). Richards haastoi aitoon jenkkityyliin USA:n tennisliiton oikeuteen ja yhtä aitoon jenkkityyliin sai kilpailuoikeuden naisten sarjassa seuraavana vuonna.
Vaikka hän oli jo yli 40-vuotias eikä ollut koskaan menestynyt miesten sarjassa kansainvälisellä tasolla, hän ylsi naisten sarjassa parhaimmillaan Grand Slam -turnauksen semifinaaliin ja WTA-rankingin sijalle 20. Richards päätti ammattilaisuransa 47-vuotiaana.

Pelkästään Richardsin esimerkki osoittaa, kuinka korkealle sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäynyt urheilija voisi naisten sarjassa nousta. Yli-ikäinen kansallisen tason urheilija haastaa maailman huiput lajissa, jossa fyysiset edut eivät ole edes suurimmat mahdolliset. On ihme, että näinä poliittisen korrektiuden aikoina yksikään kunnianhimoinen miesurheilija ei ole vielä tehnyt samaa temppua pyrkien vaikkapa olympiavoittoon naisena.

tiistai 4. tammikuuta 2022

Uutiskatsaus 1/2022


1. Valtiomiehen teko

Presidentti Niinistö piti puheen, joka herätti ansaittua huomiota ulkomailla. Erityisen ilahduttavaa oli lainaus Henry Kissingeriltä (98 vuotta ikää, yhä elossa ja antoi ainakin viime vuonna yhä lausuntoja): ”Silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla”. Tämä oli selvä kuittaus Venäjää kohti. Ulkomaalaiset tarkkailijat lukivat rivien välistä Niinistön uhkauksen: ”Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, Suomi liittyy Natoon.”
Natoon liittyminen olisi Suomelta selkeä viesti. Parempi ratkaisu olisi pysyä puolueettomana ja rakentaa puolustus siihen kuntoon, että hinta hyökkäykselle olisi liian kova. Tässä on kaksi perustavaa laatua olevaa ongelmaa: diktaattori on maailman huonoimmin informoitu henkilö (lisätietoja Stalinilta 1939) ja löytyykö Suomelta halua panostaa puolustukseen tässä määrin (kykyä löytyy kyllä). Pelkään pahoin että vastaus on ei. Silloin on parempi mennä Natoon.


2. Olalle vie!

Ruotsi on nostanut sotilaallista valmiuttaan Neuvostoliiton, hups, siis Venäjän uhan edessä. Tiettävästi toimenpiteet koostuvat maavoimien ritsakomppaniassa toisen kiven jakamisesta kaikille, laivaston kaarnavenelaivueen tuohipurjeen pujottamisella valmiiksi mastoon sekä paperilennokkilentueen siipien maalaamisesta naamioväreillä. Paljon muuta maan niinsanotusta puolustuskyvystä ei taidakaan karsimisten jälkeen olla jäljellä.


3. Mäiskis!

Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista ja muista törttöilyistä tupataan yleensä olemaan hiljaa kuin kusi sukassa, koska Kiina nyt sattuu olemaan riittävän suuri. Antaapa olla jos joku merkityksettömämpi valtio kohtelisi vähemmistöjään kuten Kiina uiguureja.
Sinänsä tämä on Kiinan sisäinen asia. Jos haluaa kurmuuttaa kansalaisiaan ja valtaosa näistä on tilanteeseen tyytyväisiä eikä pane vastaan niin siinähän kurmuuttaa. Kokonaan toinen juttu on tapa, jolla Kiina puuttuu muiden maiden asioihin ja siinä tulisi osoittaa jämäkkyyttä. Aivan erityisesti Kiinan käytös Taiwania kohtaan on nelivuotiaan hiekkalaatikkotoiminnan tasolla.
Nyt Liettua osoitti ilahduttavaa suoraselkäisyyttä ja antoi Taiwanin perustaa maahan kaupallisen edustuston jopa sen omalla nimellä eikä jollain Taipei-peitteellä. Tästähän Kiina ei liiemmin tykännyt, etenkin kun Liettua suhtautuu melkoisen nuivasti kiinalaisiin vakoilupuhelimiin.
Kiina luulee että Liettua on pikkujuttu ja helposti kuriin saatavissa. Sopisi vähän miettiä kuinka Liettua toimi 30 vuotta sitten. Maata miehittävä Neuvostoliitto on vähän eri luokan uhkakuva kuin tuhansien kilometrien päässä sijaitseva savijalkainen jättiläinen. Käsittämättömintä on se, että muut maailman maat eivät ole tajunneet kuinka Kiina uhoaa ilman todellista voimaa. Maa ottaisi lusikan kauniisti käteen välittömästi kun kaikki maat ilmoittaisivat että solmimme muuten täydet diplomaattisuhteet Taiwanin kanssa, piditte siitä tai sitten ette.


4. Alkoholin väärinkäyttöä

”Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi…”. Näin ei sentään tapahtunut, mutta Afganistanissa sikäläiset raittiuspoliisit tekivät parhaansa kaatamalla 3000 litraa alkoholia Kabulin kanavaan. Toisaalta Afganistanissa sikäläisten vesistöjen muuttaminen viinaksi on sattuneista syistä helpompaa kuin Suomessa, niitä kun ei juurikaan ole. Tiedossa ei ole, oliko operaation jälkeen runsaasti kalamiehiä sankojen kanssa liikkeellä.


5. Maailman huonoin kaksoisolento

Pohjois-Korean kehno elintarviketilanne näkyy jo Kim Jong-unin laihtumisena. Hurjimmat väitteet esittävät, että kyseessä olisi Kimin kaksoisolento. Tämän täytyy olla kehnoin salaliittoteoria ikinä. Kuvitelkaamme Pohjois-Korean oppositiota:
- No niin jätkät, nyt ollaan saatu Kim III pois päiviltä.
- Mutta eihän me voida sitä maailmalle kertoa.
- Niin joo. Kaikkihan siitä tykkäisi kyttyrää, ei me voida kertoa että meillä on uusi johto. Pitää varmaan teeskennellä, että paksukainen on yhä elossa.
- Mitenkäs se tehdään?
- Mä tiedän. Hommataan kaksoisolento.
- Hyvä idea. Kaikki korealaiset näyttävät ainakin länsimaisista samalta.
- No siinä tapauksessa pitääkin tehdä muutos.
- Täh?
- Hommataan joku joka näyttää vähän Kimiltä mutta ei kuitenkaan. Sitten selitetään, että Kim on laihtunut.
- Joo, toi kuulostaa hyvältä. Tehdään se!


6. Patsaat kaatuvat

Aika aikaa kutakin. USA:n sisällissodassa etelän joukkoja komentaneen kenraali Robert E. Leen patsas siirrettiin pois paikaltaan Etelävaltioiden entisessä pääkaupungissa Richmondissa. Siellä se olikin ollut jo 130 vuotta, aina sen jälkeen kun katsottiin sopivaksi se pystyttää kansallisen trauman parantamisen takia. Nyt kansalla on uusi trauma ja siksi katsottiin aiheelliseksi kaataa patsas.
Odottelemme milloin Abraham Lincolnin patsaat saavat kyytiä. Lincoln oli, vaikka orjat vapauttikin, nykypäivän mittareilla todella rankan luokan rasisti. Lincolnin pyrkimyksenä oli mustien siirto pois Yhdysvalloista vapautuksen jälkeen ja hän piti mustia alempana rotuna. Siirto ei toteutunut ainoastaan siksi, että sen ajan logistiikka ei antanut myöten. Jos nykyajan kuljetusvälineet olisivat olleet käytössä, mustia olisi viety niin etteivät jalat olisi maahan tavoittaneet. Eipä olisi ollut George Floydia eikä mellakoita. Eikä USA olisi hajoamisen partaalla, mikä kehityssuunta oli selvillä jo parikymmentä vuotta sitten – ei yksikään kulttuuriltaan epäyhtenäinen maa voi pysyä kasassa ja tämä vahvistuu koko ajan. Tosin kaikki tämähän on toisarvoista siihen nähden, että nytpä USA saa olla maailman paras koripallomaa!


7. Varman päälle

Israelin perhelaki on aika tiukka. Jos on elatusvelvollinen, niin maasta ei ole asiaa pois olettaen että toinen osapuoli ryhtyy veemäiseksi (kuten normaalia) ja hakee maastapoistumiskiellon. Näin kävi myös australialaismiehelle, jolle oikeus lätkäisi poistumiskieltoa vuoteen 9999 asti. Voisi tietysti ihmetellä eikö vähempikin riittäisi, ehtiihän mies taatusti kuolla tuohon mennessä. Selitys löytyy tilastoista. Parempi pelata varman päälle, historiallisesti ottaen Israelissa on maailman suurin kuolleiden ylösnousemusprosentti!


8. Vastaväitteen aika

Olen useita kertoja kirjoittanut väestönkasvusta ja todennut, että meille on valehdeltu suut silmät täyteen: todellisuudessa kehitysmaiden, lähinnä Afrikan ja Lähi-idän väestönkasvu ei osoita mitään taittumisen merkkejä.
Nyt Hesari ilmoitti, että väestöräjähdys on sitten peruttu. Haastateltavana oli yksi maailman johtavista väestötieteilijöistä, Wolfgang Lutz.
Itse juttu osoittautui sitten vanhojen fraasien toistoksi. Tyttöjen koulutus, elintason nousu, blaa blaa. Lisäksi esimerkki otettiin Keniasta, joka onkin yksi niistä harvoista Afrikan maista joissa selvästi on jonkinlaista positiivista kehitystä havaittavissa. Jo on aikakin – sitten itsenäistymisen 1964 maan väkiluku on noin kuusinkertaistunut. Jos sama olisi tapahtunut Suomessa, niin täällä olisi nyt 27 miljoonaa asukasta. Kaikki maailman ympäristöongelmat aiheutuvat ainoastaan kehitysmaiden tolkuttomasta väestönkasvusta. Jos ympäristöongelmiin havahtumisesta eli noin 60 vuotta sitten väkiluku olisi kaikkialla maailmassa muuttunut samalla nopeudella kuin länsimaissa, planeetan luonnonvarat riittäisivät vallan mainiosti sivistyneeseen elintasoon kaikille.
Jutussa toistetaan myös se valhe, että väestö olisi kasvanut Afrikassa samalla tavalla kuin länsimaissa. Ei todellakaan ole. Kuten taannoin osoitin, joka ainoassa Afrikan maassa kasvuprosentti on viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan ollut suurempi kuin yhdessäkään Euroopan maassa koskaan tallennetun historian aikana – ja sitä on sentään kertynyt yleensä jo satojen vuosien ajalta. Niinpä Lutzin selitys siitä, että Afrikka ja Lähi-itä noudattaisivat eurooppalaista mallia, kaatuu jo alkuoletukseen. Tähän nähden on käsittämätöntä ajatella, että afrikkalaiset ja muslimit noudattaisivat eurooppalaista mallia myöhemminkään.
Olisihan tietysti positiivista, että olisin väärässä. Epäilen kuitenkin, että en ole.


9. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ahmed Al-Masri … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä …raiskauksesta … päläpäläpälä … Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.

(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


10. Rapautusta taas

Avopuolisot pääsevät leskeneläkkeen piiriin. Sopisiko kysyä, mitä merkitystä avioliitolla enää on? Jos haluaa aviopuolisoiden oikeudet, niin voi mennä naimisiin. Jos ei halua, niin miten niiltä voisi sitten välttyä? Aiemmin sillä, että ei mennyt naimisiin vaan eli susiparina. Nykyään ei enää onnistu. Mihin on viety ihmisiltä valinnanvapaus?


11. Vahingontekoa vai ei?

Eihän sitä tietenkään tiedä yksityiskohtia, mutta vaikea hahmottaa mitä tässä muuta olisi voinut olla. Espoolaismies tyhjensi (tämä kävi ilmi valvontakameroista) kaupan parkkipaikalla naisen pyöränrenkaan. Nainen lähti ajamaan, jolloin rengas rikkoutui. Oikeuteen ja vahingonkorvausta hakemaan. Tämäpä ei onnistunut, koska oikeus totesi ettei voinut näyttää, että renkaan rikkoutuminen olisi aiheutunut sen tyhjentymisestä (sinänsä totta). Mutta onhan tämä nyt oikeustajun kannalta kummallinen ennakkotapaus. Entäpä jos joku kävisi päästämässä vaikka koulun parkkipaikalla viidestäsadasta pyörästä ilmat pihalle? Eikö todellakaan tulisi mitään seurauksia?


12. Pisassa ollaan

Suomen Pisa-tulokset ovat kallellaan alaspäin kuin torni itse. Pisa tunnetusti mittaa sitä, missä maassa on kaikkein parhaimmat heikot. Suomi pärjäsi Pisassa niin kauan, kun täällä oli vielä suhteellisen vähän (olin jo kirjoittaa epähuomiossa ”kohtuullinen määrä”, mutta sehän tarkoittaisi nollaa mikä ei pitänyt paikkaansa) haittamamuja. Nyt on selvästi enemmän. Tähän kun lisätään se, että erehdyttiin rakentamaan ”avoimia oppimisympäristöjä”, jotka menivät läpi tyylikkään nimensä takia kun suunnittelijat eivät kehdanneet käyttää todellista työnimeä ”härdellibordelli”, niin muuta ei sitten tarvitakaan. Valitettavasti sitä muutakin tuli, mutta en nyt lähde tässä muutaman kuukauden takaista kirjoitustani enempää toistamaan, lukekaa linkistä jos faktat kiinnostavat.


13. Tää on viimeinen taisto

Ay-liike on aktivoitunut puolella jos toisellakin. Tämä on normaali reaktio työpaikkojen puolesta. Siis ay-liikkeen omien työpaikkojen. Aika on yksinkertaisesti ajanut vanhanmallisen ay-liikkeen ohi ja nyt yritetään takertua vanhoilla konsteilla entisiin asemiin sen sijaan, että lähdettäisiin oikeasti uudistumaan nykypäivään.
Tämä menee nyt näin, mutta mielenkiinnolla odotetaan jatkaako ay-liike kuihtumistaan vai kykeneekö se näiden pölyjen hälvettyä aloittamaan uudistumisensa.


Loppukevennys: Kepeät mullat

Enpä olisi uskonut että joskus loppukevennykseksi voi kirjoittaa nekrologin. Mutta vainaja huomioiden en epäile hetkeäkään etteikö hän hymyilisi pilven reunalla, mikäli osaisi suomea.
Olin tallentanut linkkikansiooni jutun koomikkolegenda Betty Whitestä tarkoituksena kommentoida sitä tässä uutiskatsauksessa. Kuinka ollakaan, vain pari päivää jutun julkaisemisen jälkeen White menehtyi rauhallisesti nukkuessaan.
Joitakin viikkoja sitten satuin eräänä viikonloppuaamuna aikaisin herättyäni joutessani katselemaan pätkää, johon oli koottu Suomessa esittämättömästä komediasarjasta Hot in Cleveland ns. hutiottoja eli uusiksi menneitä ottoja:

Kesken katsomisen Salli kömpi makuuhuoneesta herättyään ja kysyi, mikä tämä on. Sanoin että pätkiä komediasarjasta, jota ei ole Suomessa nähty. Salli vilkaisi ja kysyi, ovatko ruudussa näkyvät kolme viisissäkymmenissä olevaa naista päähenkilöt. Vahvistin että näin on. Salli totesi, että eikös nuo ole vähän vanhoja sinun makuusi. Vastasin että joo, mutta katsonkin tätä vain Betty Whiten takia. Kukas se on, kysyi Salli (hän ei koskaan katsonut sitä Suomessa nähtyä Whiten tunnetumpaa TV-sarjaa). Samalla Betty tulikin ruutuun ja sanoin että tuo. ”No nyt minä en kyllä ymmärrä enää mitään”, oli kommentti.
Suomessa Betty White muistetaan parhaiten Tyttökullat-sarjan naiivina Rosena. Jo tuolloin eläkeiässä ollut White oli yksi neljästä vanhasta naisesta, jotka asuivat samassa asunnossa Floridassa eläkepäivillään. Kolme muuta on mennyt manan majoille jo aikapäiviä sitten, mutta White – vaikka olikin vanhin näistä neljästä – oli edelleen voimissaan, vaikka tässä kuussa olisi tullut sata vuotta mittariin. Whiten ura lähti uuteen nousuun 88-vuotiaana vuonna 2010, kun hän oli Saturday Night Live -ohjelman vierailevana juontajana ja aloitti tähtenä aiemmin mainitussa Hot in Cleveland -sarjassa. Siellä hän pysyikin sitten 93-vuotiaaksi, aina sarjan lopettamiseen asti. Viimeiseksi rooliksi taisi jäädä äänirooli Toy Story 4 -elokuvassa 97-vuotiaana.
Betty White oli sellainen vanhus, joka jokainen haluaisi ikääntyessään olla. Oli jotenkin lohdullista, että hän eli täysillä loppuun asti ja kuoli yllättäen vain pari viikkoa ennen satavuotispäiväänsä. En olisi voinut kuvitella Bettyä puolitiedottomana sängyssä letkuissa kiinni.
Lopuksi vielä Tyttökultien parhaat palat liveshowsta Lontoossa:

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Vuosiraportti 2021


Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sekametelisopan kahdestoista täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2021 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2020 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 118513 (114576) käyntiä eli 325 (313) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen +1,0 % (-6,5 %).
Vilkkain kuukausi tammikuu (huhtikuu), 11326 (10219), 9,6 % (8,9 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi syyskuu (lokakuu), 8834 (8720), 7,5 % (7,6 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 17.11 (1.1), 657 (592), 0,55 % (0,52 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 25.7 (31.7), 192 (197), 0,16 % (0,17 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä tiistai (lauantai), keskimäärin 392 (373), 17,2 % (16,8 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä sunnuntai (perjantai), keskimäärin 279 (272), 12,5 % (12,4 %) kävijöistä.

Kävijämäärät pysyivät suunnilleen samana kuin viime vuonna, prosentin nousu menee satunnaisvaihtelun piikkiin. Tiistai muuttui vilkkaimmaksi päiväksi varmaan siksi, että pyrin julkaisemaan viikkojutun tiistaisin, mikäli aikataulu salli. Koska Flagcounter on vaikuttanut epäluotettavalta, seurasin myös Bloggerin tilastoja. Se tilastoi 390284 käyntiä, mikä taas oli reilusti yli 50 % kasvu viimevuotiseen (246281) nähden. Ota tästä nyt sitten selvää. Bloggerin mukaan kävijöitä on yli kolminkertaisesti Flagcounterin kertomaan nähden, 1069 per päivä.


Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Kiitän nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita. Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.


Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä viikkojutuista klikkausmäärien perusteella mitalisijoille pääsivät:
Uutiskatsaus 18/2021, 2583
Uutiskatsaus 14/2021, 2367
Uutiskatsaus 29/2021, 2310
Muista kuin Uutiskatsauksista ykkönen oli novelli Pettäjän tie, 2230
Tänä vuonna jakauma oli suhteellisen tasainen, yli kahdentuhannen klikkauksen viikkojuttuja oli varmaan toistakymmentä, mutta vain yksi niukasti yli kahden ja puolentuhannen. Yhtäkään selkeästi joukosta erottuvaa ei siis ollut. Sen sijaan vuoden tärkeimpänä kirjoituksena pitämäni Väestönkasvun valheet tai sen graafiversio eivät yltäneet kahteen tonniin, lukemat olivat 1841 ja 1197.

Uusinnoista eniten osumia keräsi yllättäen islamia käsitellyt Aivovirus, 2124.

Sivalluksista eniten klikkauksia keräsi Sanna Marinin menestyksen syyn määritellyt Sivallus CCCLXVIII, 2090.

Välihuomautuksista suosituin oli rikkaita naisia ruotinut Rikas, rakas, köyhä, varas..., 2397.

Eniten kommentteja tuli tunnetusti suuria tunteita herättävään aiheeseen Tunneäly, 40 kpl.

Perinteisenä Vuosiraportin spesiaalina päätin alkavan vuoden harmitukseksi koostaa tähän kaikista uutiskatsauksista otsikon Toistuva uutinen alla olleen jutun. Toivokaamme, että ensi vuonna järki voittaisi ja jokaiseen näistä jutuista voisi lisätä loppukaneetin ”tuomittiin karkoitettavaksi takaisin isiensä maille ilman paluuoikeutta”:


Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Amir Hussein Ghasem … jäkjäkjäk … neljäksi vuodeksi vankeuteen … käläkäläkälä … 16-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus kovensi tuomion … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on lähes joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ali Ramadan … jäkjäkjäk … vuodeksi ja yhdeksitoista kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … ravintolassa tapaamansa naisen raiskauksesta … päläpäläpälä … Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on lähes joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)
Tällä kertaa täytyy tehdä kylläkin pieni lisäys. Otsikon linkissä mainitaan vain kyseessä olleen ”lappeenrantalaismies”. Epäilen että kyseessä ei ole aito lappeenrantalaismies, sillä kinkkuatomi tuskin maistuu. Onneksi valveutunut Kansalainen-julkaisu selvitti kuinka asia todella on, niin ei tarvitse luottaa Yleen. Tuomiossa muuten kiinnittää huomiota sen pituus: vuosi ja yksitoista kuukautta. Se yksi kuukausi alle kahden vuoden on varmaan Ali Ramadanille tärkeä. Tärkeä se taisi olla ainakin käräjäoikeuden todennäköiselle suvakkituomarille, joka taitaa tuntea journalismin ohjeet varsin hyvin: kun tuomion pituus on alle kaksi vuotta, ei tuomitun nimeä mainita julkisuudessa. Niinpä voidaan puhua ”lappeenrantalaismiehestä”, jotta syntyisi mielikuva Jorma Karjalaisesta eikä Ali Ramadanista.


Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mansur Nouruzi … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Nematollah Nazari … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Rovaniemen hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Derek Guya … jäkjäkjäk … neljäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä ryöstöstä, toisessa yhteydessä tapahtuneesta varkaudesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, pahoinpitelyn yrityksestä, haitanteosta virkamiehelle, lievästä vahingonteosta ja kahdesta vangin varustautumisesta aseella … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ahmed Muhdiin Ahmed ja Mahamed Ibrahim Mahamud … jäkjäkjäk … kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … muun muassa törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä vapaudenriistosta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Lisättäköön tällä kertaa vielä se, että tuomituille tuli vielä maksettavaksi 12 600 euron korvaukset kärsimyksestä ja kivusta ja särystä. Tuomittujen nimistä päätellen he suorittavat korvaukset veronmaksajien välityksellä.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mohammad Reza Safdari … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi vankeuteen … käläkäläkälä … kahdesta raiskauksesta … päläpäläpälä … Rovaniemen hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Lisättäköön tällä kertaa kuitenkin se, että nimellä googlaamalla saa taas huomata tapauksen liittyvän pitkään listaan median crash and burn -mokutuksia. Vuosi sitten tämä työvoimapulanpaikkaaja (työllisti nytkin oikeuslaitosta kovasti, pelkät asianajokulut olivat viisinumeroinen luku joka jäi ns. ”valtion vahingoksi” asianosaisen varattomuuden takia) oli päässyt Lapin Kansaan mannekiiniksi Rovaniemen pyöräilyturvallisuutta käsittelevään juttuun.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Kemal Altunus … jäkjäkjäk … neljäksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … 36 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta … päläpäläpälä … Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ali Taqi Hussein Al-Azzawi … jäkjäkjäk … kolmeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … alaikäisen tytön törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Tällä kertaa lisättäköön vielä mitä tapahtui ja miksi siitä jäätiin kiinni. DNA-rekisteristä löytyi vuoden kuluttua osuma, kun tekijä oli syyllistynyt myöhemmin pahoinpitelyyn. Ja itse tapahtuma: ”Raiskaus tapahtui keskellä yötä vuoden 2018 heinäkuussa 17-vuotiaan tytön ollessa palaamassa kavereidensa luo Espoossa sijaitsevan Lippajärven rannalta. Tyttö käveli hiekkatietä, kun yllättäen takaa tullut mies tarttui häntä käsivarsista ja lantiosta. Mies repi tytön housut alas ja raiskasi tämän.” Ja tähän Al-Azzawi itse asiasta kuultuna: ”Epäilty oli turvapaikanhakijana Suomeen tullut Al-Azzawi, joka myönsi kuulusteluissa sukupuoliyhdynnän, mutta väitti, että tyttö olisi ollut asiassa aloitteellinen ja houkutellut hänet seksiin. – Hän ilmaisi sen selvästi, mies väitti oikeudessa.” Olisiko muuten kannattanut ottaa kaikista laittomasti maahan tunkeutuneista saman tien DNA-näytteet, niin tämä ja varmaan aika monta muutakin rikosta olisi selvinnyt kustannustehokkaammin?)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mojtaba Moradi … jäkjäkjäk … 3 vuoden ja 8 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … huumausainerikoksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta … päläpäläpälä … Oulun käräjäoikeus tuomitsi myös toisessa seksuaalirikosjutussa, josta hän sai 7 kuukauden vankeustuomion kahdesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mustafa Karim Abdulnabi Al-Kinani … jäkjäkjäk … 5 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksen yrityksestä … päläpäläpälä … Lapin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Barzan Sami Tawfiq … jäkjäkjäk … kuuden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta, törkeästä raiskauksesta ja alkoholirikoksesta. … päläpäläpälä … Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... helsinkiläinen imaami … jäkjäkjäk … vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Rauf Omid … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … raiskauksesta, neljästä raiskauksen yrityksestä sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Yusuf Moamar Aldalin … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.) Tällä kertaa kuitenkin lisätään, että Yusuf onnistui pääsemään 17-vuotiaan tytön kanssa kontaktiin esiintymällä netissä nimellä ”Jussi”. Tämä ei tällä kertaa ollut merkki kotoutumisesta Suomeen, vaan merkki suomalaisten rasismista – tyttö tuskin olisi avannut oveaan tuntemattomalle Yusuf-nimiselle miehelle. ”Jussi” raiskasi tytön saman tien.

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Helton Nwety Betuel Muchanga … jäkjäkjäk … viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … kahdesta tapon yrityksestä, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja kahdesta laittomasta uhkauksesta … Oikeuden mukaan teot olivat vaarallisia ja nuoren miehen tarkoituksena oli surmata molemmat 14-vuotiaat uhrit … 18-vuotias oli huutanut ennen iskua, että ”jumalan nimeen, puukotan sua” … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Arian Juhana Rezaji … jäkjäkjäk … kuuden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … viidestä raiskauksesta, yhdestä törkeästä raiskauksesta, neljästä vapaudenriistosta, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kahdesta salakatselusta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, alkoholirikkomuksesta, huumausainerikoksesta sekä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdul Ghafoor Karimi … jäkjäkjäk … viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ali Qasim Abed ja Raad Kamil Azeez … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ja kuuden kuukauden sekä kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yllytyksestä törkeään raiskaukseen ja törkeästä raiskauksesta sekä törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Oulun käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ashkan Shirzei … jäkjäkjäk … kuuden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja kolmesta törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdulhakim Irfani … jäkjäkjäk … neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.
Tällä kertaa vielä lisäys niille, jotka eivät otsikkolinkkiä klikkaa. Kyseessä on siis tapaus, jossa vammaispalvelujen yöhoitaja raiskasi toistuvasti puolustuskyvytöntä invalidia. Muistattekos kun haittamaahanmuuttoa perusteltiin sillä, että heistä saadaan hoitajia?)


Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Aziz Nita Bouhout ja Ilham Abdeselam Mohamed … jäkjäkjäk … kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen sekä kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä huumausainerikoksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.
Tällä kertaa vielä lisäys. Uutisessa rikoksen tehneeseen seurueeseen viitattiin ”espanjalaisperheenä”, vaikka nimet olivat suunnilleen niin kaukana José Gonzalezista kuin mahdollista!)


Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Walaa Hussein Mushkal … jäkjäkjäk … yhdeksän vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … kolmesta lapsenraiskauksesta, huumausainerikoksista, alkoholirikoksista ja muutamista pienemmistä rikoksista … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdi Osman Aadam, Ali Ahmed Osman Fidik ja Badsha Salaad Malin … jäkjäkjäk … kahden ja puolen vuoden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)

Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Karrar Hussein Sadeq Sadeq … jäkjäkjäk … seitsemän vuoden vankeuteen … käläkäläkälä … murhan yrityksestä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta … päläpäläpälä … Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)