Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 28. helmikuuta 2017

Viimeinen toivomus

Hautajaisissa on aina kylmä. Suomen olosuhteissa kolme neljäsosaa niistä järjestetään joka tapauksessa vuodenaikana, jolloin päällystakki on tarpeen. Lopuistakin melkoinen osa osuu sateiselle tai pilviselle päivälle. Tällä kertaa yksikään ehdoista ei täyttynyt. Oli kesä ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Näiden onnettomien yhteensattumien varalta Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti varautunut kolmella konstilla. Ensinnäkin hautajaiset järjestetään yleensä aamupäivällä, jolloin on vielä viileämpää. Toiseksi hautausmaat eivät Suomessa ole avoimia kenttiä kuten manner-Euroopassa, vaan yleensä harjukankaille rakennettuja ja puiden varjostamia. Kolmanneksi, hytisevän tunnelman takaavana viimeisenä lukkona, siunauskappelin kiviset seinät hohkavat kylmää. Ihmisen iho on surkea aistimaan lämpötilan absoluuttista suuruutta, mutta erittäin tarkka huomaamaan muutokset. Niinpä saattoväen astuttua kappeliin kylmät väreet nousivat itse kunkin iholle, vaikka todellisuudessa lämpötila oli kahdenkymmenen paremmalla puolen.

Kappelin katossa, pää alaspäin, käveli kärpänen. Se oli harvinaista. Yleensä kärpäset pysyttelivät poissa viileästä kappelista. Ruokaa ei ollut, koska ruumiit olivat vielä kylmemmässä kryptassa ja sitä paitsi tiukasti suljetuissa arkuissa. Tällä kertaa kärpänen oli kuitenkin eksynyt monen päivän helleaallon lämmittämään kappeliin ja tallusteli tyytyväisenä, välillä eturaajojaan yhteen hieroen.
Jos kärpänen olisi osannut ajatella analyyttisesti ja olisi omannut kokemusta hautajaisvieraana, se olisi varmasti ihmetellyt alla olevaa ihmisjoukkoa. Saattoväkeä oli toistasataa, mikä näinä yhteisöllisyyden murenemisen ankeina aikoina oli poikkeuksellisen paljon. Etenkin - mutta sitä kärpänen ei voinut tietää - kun kuolinilmoitusta ei vielä oltu julkaistu ja kutsuttuja olivat vain perheenjäsenet sekä vainajan lähimmät tuttavat. Mutta vainajalla oli kuusi lasta ja lukuisia lapsenlapsia sekä lapsenlapsenlapsia, joten pieneen kappeliin ei paljon ylimääräistä tilaa jäänyt.
Erikoisinta oli kuitenkin useiden hautajaisvieraiden varustus. Kärpänen katossa olisi voinut ihmetellä sitä, miksi monilla - selvästi jopa lähiomaisilla, koska istuivat etummaisissa penkeissä, oli yllään normaalien tummien vaatteiden sijaan jotain aivan muuta. Kengätkään eivät olleet mustat, vaan värikkäät. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut täysin normaaleihin hautajaisasuihin.

Kärpästä ei urkumusiikki hetkauttanut eikä se papin puheesta mitään ymmärtänyt. Jos olisi ymmärtänyt, niin se olisi varmasti höristänyt olemattomia korviaan, sen verran poikkeuksellinen siunauspuhe tällä kertaa oli. Eikä moni pappi olisi tähän suostunut, mutta vainaja sattui olemaan vanhan kirkkoherran Pertti Niemensuun monikymmenvuotinen tonttinaapuri. Kirkkoherra oli punninnut pitkään ystävänsä Matti Kontion toivomusta tämän kertoessa suunnitelmastaan muutamaa vuotta aiemmin. Aluksi hän oli halunnut tyrmätä ehdotuksen välittömästi täysin sopimattomana. Kirkkoherra muisti kuitenkin tarinan, jonka oli kuullut gradunohjaajaltaan teologisessa tiedekunnassa lopputyönsä jättäessään. Nuori, vastavalmistunut pappi oli mennyt ilmoittautumaan hiippakunnan piispalle matkalla ensimmäiseen virkapaikkaansa. Kahvipöydässä hän oli rohkaistunut kysymään piispalta:
- Nyt kun minä aloitan tämän sielunpaimenen työn, niin olisiko vanhemmalla veljellä antaa jotain hyvää, yleispätevää ohjetta?
Piispa oli sekoitellut kahviaan lusikalla pitkän tovin ja luonut sitten isällisen katseen nuoreen pappiin:
- Yhden ainoan yleispätevän asian minä olen tässä työssä havainnut. Kun sinä joudut mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa kahvipöytään, yleensä odotetaan aina että pappi aloittaa. Tapana on tarjota valmiiksi viipaloitua pullapitkoa. Ota pala sieltä pitkon keskeltä. Älä ota sitä reunimmaista, se on usein vähän kuivahtanut.

Vanha kirkkoherra oli muistanut tämän tarinan samalla hetkellä kun huulilta oli jo lipsahtaa ehdoton ei. Sitten hän oli miettinyt asiaa yhä uudelleen. Vainajalla - tai silloin vielä tulevalla vainajalla - oli pyyntöönsä pätevät syyt ja ainakin lähtö olisi miehen tyylin mukainen. Ja myös hänen lastensa tyylin mukainen. Jos tuomiokapitulista tästä sanomista tulisi, niin pahinta mitä hänelle voitaisiin tehdä oli passittaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Johon, nyt vuosien kuluttua kuoleman tapahduttua, oli sattumoisin vain kuukausi aikaa muutenkin. Ja jos metelin nostaisivat, niin hän toteaisi julkisesti että tässä oli kyseessä hartaan kristityn viimeinen toive, jossa kaikki muodollisuudet oli hoidettu täsmälleen kaavan mukaan. Mitä muodollisuuksien välissä sitten oli tapahtunut, on kokonaan toinen juttu. Kumma jos kirkosta ei voi tehdä ihmisen näköistä, mutta seurakunnan toimitilojen vuokraaminen kilpailevan yrityksen käyttöön muslimeille tuntuu olevan muotia, hän oli päättänyt todeta jos meteli nousisi. Mutta se olisi myöhemmän ajan murhetta.

Muistopuheessaan kirkkoherra käsitteli Matti Kontion menestyksekästä työ- ja luottamustehtäväuraa sekä hänen lukuista jälkikasvuaan, joka totisesti olisi ollut kunniaksi kenelle tahansa. Osansa sai myös vainajan pitkä urheilu-ura ja sen menestyskohdat: maastojuoksun Suomen mestaruus, pari Kalevan Kisojen mitalia ja Ruotsi -ottelun edustustehtävä. Arvokisat olivat jääneet haaveeksi, mutta seuraava sukupolvi oli senkin paikannut. Kaikki kuusi lasta olivat kilpailleet kestävyysjuoksussa vähintäänkin kansallisella tasolla ja Timo-poika olympialaisissa. Lapsenlapsia oli kertynyt kaksikymmentä ja heistäkin kolme oli saavuttanut Suomen mestaruuden. Nyt oli jo kolmas eli lastenlastenlasten sukupolvi nousemassa menestykseen tässä juoksuhullussa suvussa. Matti itse oli jatkanut liikkumistaan todeten Karjalan evakon murteellaan: "Mie juoksen nii kauan ku miun polvi nousee!" Niin hän oli tehnytkin ja lähtenyt tavalla jolla halusikin, äkillisen sairaskohtauksen jälkeen eikä hitaasti riutuen. Matti oli aina sanonut, että hän liikkuu siksi että saisi kuolla terveempänä, kirkkoherra muistutti. Nyt oli lähdön aika sitten koittanut ja 85-vuotiasta miestä odotti kirkkomaalla muutama vuosi sitten haudan lepoon laskettu Eevi-vaimo.

Kun siunaus oli toimitettu, arkunkantajat astuivat esiin. Ensimmäisen pariin asettuivat vainajan kaksi poikaa, Raimo ja Timo. Seuraavina vuorossa olivat vanhimman tyttären Arjan vanhin poika Jari ja toiseksi vanhimman tyttären Eevan mies Kari, sillä Eevalla ei ollut poikia. Viimeiseksi pariksi asettuivat nuorimpien tytärten Pirjon ja Marjan vanhimmat pojat Panu ja Sami.
Suntion kävellessä edellä kuusi ryhdikästä miestä kantoi arkun kappelin käytävää pitkin ulos. Laskeuduttuaan portaat he asettivat arkun ruumiskärryille. Mutta nämä eivät olleet mitkään tavalliset ruumiskärryt. Pyörät olivat jykevämmät ja tangot normaalia tukevammat. Kärryt olivat vainajan itsensä rakentamat ja nimenomaan hänen viimeistä matkaansa varten suunnitellut. Edellisenä päivänä kaikki asianosaiset olivat saaneet tutkia kärryjen rakenteen ja kokeilla, kuinka niitä kuljetettiin.
Arkun levätessä kärryillä Timo otti niiden päällä odottaneesta kassista esiin kolme jykevää kuormaliinaa ja ojensi ne kantajille. Jokainen pari otti yhden ja pujotti sen ruumisarkun molemmin puolin olevista kahvoista ja kärryn reunoille rakennettuihin kiinnikkeisiin. Sitten he kiristivät hihnat tiukalle räikällä. Timo tarkisti että arkku oli kunnolla kiinni eikä heilahtanut vaikka hän rynkytti kärryjä hetken.

- Saat toimia testamenttini toimeenpanijana, koska sinulla ja Annella ei ole lapsia. Te olette näin ollen poissuljettuja tästä kilpailusta.
Näin oli isä sanonut Timolle muutamia vuosia sitten kertoessaan suunnitelmastaan.
Timoa oli naurattanut. Kyllä hän tiesi, että isällä oli kieroutunut huumorintaju mutta tämä ylitti jo kaiken entisen. Tosin Timollakin hymy hyytyi, kun hän sai kuulla koko totuuden isänsä omaisuudesta.
- Minä rupesin sijoittamaan rahaa heti kun ylimääräistä liikeni. Olihan meillä iso perhe, mutta työ oli hyvin palkattua ja tuli niitä ruskeita kirjekuoriakin. Oikeastaan voisi sanoa, että palkka kului elämiseen ja kaikki, mitä urheilulla tienasi jäi säästöön. Silloin alussa onnistuin tekemään muutamia erinomaisia osakekauppoja ja sitten 90-luvulla nettosin Nokialla melkoisen tilin, mutta senhän te tiedättekin. Ehkä sitä rahaa olisi kuluttanut enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun tosissaan rikastui, niin te lapset olitte lentäneet jo pesästä ja kaikilla meni hyvin. Näin parhaaksi että raivaatte itse oman tienne. Mutta nyt te olette kohta viisissäkymmenissä kaikki. Kun minusta aika jättää, koko omaisuuteni siirtyy teille. Ja sitä on noin kuusitoista miljoonaa euroa.
Isä oli pitänyt taidepaussin antaessaan summan upota Timon tajuntaan. Tuosta keskustelusta oli nyt kulunut viisi vuotta ja ei omaisuuden määrä ainakaan vähentynyt ollut. Timon arvion mukaan suotuisat osakekurssit olivat nostaneet sen aika tarkkaan kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.
- Mutta se ei mene tasan. Te lapset olette aina kykeneet keskenänne asioista sopimaan ja tämä on teille kaikille ylimääräistä tuloa. Niinpä olen tehnyt päätökseni enkä usko että teille siitä keskinäistä riitaa tulee, koska kisa on reilu. Yksi teistä saa omaisuudesta puolet ja loput jakautuvat muiden viiden kesken tasan. Ja sinä olet näistä viidestä yksi, koska sinut on suljettu pois kilpailusta.
Kantajien taluttaessa kärryä kohti hautausmaan porttia Timo pohti, että hän saisi perinnönjaon jälkeen kaksi miljoonaa euroa. Kuten muutkin sukuhaarat, paitsi se yksi joka nettoaisi kymmenen miljoonaa. Isä oli vielä huomauttanut, että kannatti verotuksen takia siirtää osa perinnöstä seuraaville sukupolville, "mutta kyllä te sen muutenkin tajuaisitte". Kaikki olivat hyväksyneet isänsä viimeisen tahdon ongelmitta. Eikä toisaalta kenenkään olisi ollut pakko tähän osallistua, mutta silloin olisi menettänyt mahdollisuutensa kymmenen miljoonan tiliin. Sitä paitsi vainajan viimeistä tahtoa on noudatettava ja hän oli halunnut kulkea viimeisen matkansa kuten oli elänytkin.

Kantajat väistyivät lukuun ottamatta Jaria, joka jäi arkun äärelle. Hänen seurakseen astuivat nuoremmat veljet Ville ja Jussi, Villen 15- ja 13-vuotiaat pojat Oskari ja Aleksi sekä Jarin vaimo Heidi. Kaikki olivat pukeutuneet urheiluasuihin ja lenkkitossuihin.

Timo rykäisi, loi katseensa saattoväkeen ja totesi kuuluvalla äänellä.
- Kertaan vielä säännöt. Isämme viimeisen toivomuksen mukaisesti hänen perintönsä kohtalo ratkaistaan selvittämällä, mikä sukuhaara kuljettaa arkun nopeimmin hautausmaan ympäri. Matka on mittauksen mukaan 1450 metriä. Reitti on hiekkapohjaista kevyen liikenteen väylää, joka kiertää hautausmaan aidan ulkopuolella. Kaikki ovat reittiin tutustuneet ja siitä tietoisia. Järjestyksenvalvojina on joukko isän - ja useimpien meidän muidenkin - urheiluseuran Hornankuusen Rutistuksen toimijoita, jotka ohjaavat muun liikenteen alta pois. He toimivat myös ajanottajina.
- Jokainen sukuhaara on valinnut keskuudestaan kuusi kärryntyöntäjää. Edustuskelpoisia ovat isämme jälkeläiset sekä heidän aviopuolisonsa. Kaikkia kuutta ei tarvitse käyttää tai jos joku jää matkalle, se ei ole hylkäyksen aihe. Sukuhaarat kilpailevat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
- Kärryjä on työnnettävä sivusta tangoista. Takaa työntäminen tai liinoista vetäminen katsotaan hylkäyksen syyksi.
- Kaikista ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä päätän yksin minä testamentin toimeenpanijana.

Kellään ei ollut kysyttävää, joten Timo nyökkäsi lähettäjälle, joka kohotti lähetyskapulat päänsä yläpuolelle.

- Paikoillenne... KLAP!
Arjan sukuhaara starttasi ensin. Vaikka se olikin runsaslukuisin ja hienoinen ennakkosuosikki, varmana voittajana sitä ei suinkaan pidetty. Joukkueen jäsenet olivat näet joko jo hieman yli-ikäisiä tai sitten liian nuoria: veljekset Jari 42, Ville 39, Jussi 35, Villen pojat Oskari ja Aleksi 15 ja 13 sekä Heidi 34. Kärryt katosivat vinhaa vauhtia mutkaan muutamien kuvatessa historiallista tapahtumaa. Tällaisia hautajaisia ei oltu ennen nähty eikä toista kertaa nähtäisi. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen ne kurvasivat näkyviin toiselta puolelta. Hurjan loppukirin jälkeen urheiluseuran avustajat pysäyttivät kärryt työntäjien kaatuessa uupuneina maahan. Timo käveli ajanottajien luo ja kirjasi tulokset ylös. Keskimmäinen aika kolmesta kellosta jäi voimaan, kaikki ajat olivat niin lähellä toisiaan että mitään epäselvyyksiä ei ollut. Kuten kokeneilla mittaajilla pitikin.
- Arjan sukuhaaran loppuaika... kuusi minuuttia, nolla pilkku neljä sekuntia!

Raimo, vanhempi pojista, oli valinnut joukkueeseensa ainoan poikansa, 19-vuotiaan Martin lisäksi kaksi vävyistään, 39-vuotiaan Villen ja 30-vuotiaan Jounin. Kolmas vävypoika oli lähes viisikymppisenä ja liikalihavana karsiutunut. Loput paikat hän täytti tyttärillään, joista 30-vuotias Silja oli viimeisillään raskaana eikä voinut osallistua. Eikä hän olisi kyllä joukkueeseen mahtunutkaan, sillä Pauliina, 38, Maria, 22 sekä iltatähti Sofia, 16, olisivat olleet parempia muutenkin. Hyväkuntoinen Raimo oli harkinnut itsekin osallistumista, sillä häntä epäilytti kärryjen työntämisessä tarvittavan voiman määrä. Vaikka tyttäret olivat 62-vuotiasta isäänsä nopeampia, oli isä kuitenkin vahvempi. Mutta testiajossa kärryt olivat osoittautuneet kevytkulkuisiksi. Eivät kuitenkaan riittävän kevytkulkuisiksi, sillä loppuaika oli 6.35,7. Nuorten 3000 metrin Suomen mestari Martti ei kyennyt yksin vetämään joukkuetta sen parempaan suoritukseen.

Seuraavaksi vanhin lapsi oli Timo, mutta hän ja vaimonsa olivat lapsettomia, joten vuoro siirtyi Eevalle. Etukäteisspekuloinneissa Eevan joukkueella arveltiin olevan heikoimmat mahdollisuudet, koska sillä oli vähän valinnanvaraa jäsenissään ja Eevalla oli pelkkiä tyttäriä. Tosin kaikki kolme tytärtä eli Meri, 35 sekä hänen sisarpuolensa Jutta, 29 ja Anna, 28, olivat entisiä tai nykyisiä SM-tason juoksijoita. Muut kolme paikkaa täyttyivät vävypojilla jotka olivat Tero, 42, Niko, 29 ja Samu, 30. Samu oli saanut edustuskelpoisuuden viime hetkellä, sillä hän oli mennyt kerran 1500 metrillä Suomen mestaruuden voittaneen Annan kanssa naimisiin vasta pari viikkoa aiemmin. Triathlonistin uskottiinkin olevan kova vahvistus joukkueelle. Innokkaimmat seuraajat olivat kellottaneet aiemmille joukkueille väliajan, jolloin kärryt ilmestyivät viimeisestä mutkasta 200 metriä ennen maalia. Niinpä kohahdus oli melkoinen, sillä Eevan joukkue näytti yllättävän ja joku hihkaisi tiedon julki. Joukkue oli vain pari sekuntia jäljessä kärkiaikaa kääntyessään mutkasta. Mutta sen ehtiessä lähemmäs totuus paljastui: kärryissä oli kiinni enää viisi työntäjää ja Niko puuskutti muutaman metrin päässä taempana. Odotettua loppukiriä ei tullut, päinvastoin meno kanttasi pahasti ja aika oli 6.13,5.

Pirjon joukkue oli seuraavana vuorossa. Senkään voittomahdollisuuksia ei pidetty kovin suurena, koska Pirjolla oli vain kaksi lasta, 36-vuotias Panu ja 34-vuotias Kati. Joukkueen valintaa ei tarvinnut paljon pohtia, vaan mukaan tulivat lasten puolisot 37-vuotias Mia ja 35-vuotias Toni sekä kaksi vanhinta lapsenlasta, Katin ja Tonin 14- ja 13-vuotiaat pojat Eino ja Onni. Mutta joukkueen strategia oli ovela. Vävypoika Toni oli maan parhaita kestävyysjuoksijoita ja vaimo Kati oli palannut neljän lapsen äitinäkin SM-tasolle. Heidät oli laitettu keulaan, nuoret pojat Eino ja Onni peräkkäin Tonin taakse, jolloin molemmin puolin kärryjä olisi yksi vahva ja kovakuntoinen mies eli Toni ja Panu. Etukäteen heikoimmaksi lenkiksi arvioitu Mia oli asetettu viimeiseksi. Suunnitelman mukaan Mia työntäisi alkumatkasta kaikin voimin ja luovuttaisi suosiolla sitten kun ei enää jaksaisi, jolloin siihen asti lähinnä mukana roikkuneet Eino ja Onni työntäisivät vuorostaan sen mitä kintereistä irtoaisi. Kolme muuta vetäisi kovakuntoisina täyttä koko ajan. Panu ja Kati olivat molemmat Suomen mestareita, vaikka parhaat vuodet olivatkin jo takana. Ja strategia toimi! Viimeisessä mutkassa etumatkaa kärkiaikaan oli neljä sekuntia ja vaikka loppumatka tuli käytännössä kolmen työntäjän voimin, eroa oli riittävästi. Ensimmäinen kuuden minuutin alitus tuloksella 5.58,3.

Viimeisenä starttasi Marjan joukkue. Se olikin ainoa, joka koostui pelkästään miehistä. Viisi veljestä eli Sami, 31, Samu, 30, Saku, 24, Simo, 20 ja Sisu, 14, yhdessä lankomies Tommin, 28, kanssa. Jos voima olisi ratkaissut, voitto olisi mennyt nuorimman sisaruksen joukkueelle. Eikä kaukaa liipannut nytkään, sillä vielä viimeisessä kaarteessa joukkue oli aivan kärkiajan tuntumassa. Mutta kuntopohja petti ja loppusuoran lievän hyytymisen jälkeen lopputulos oli kolmas sija ajalla 6.02,1.

Timo kuulutti tulokset. Pirjon sukuhaara julistettiin voittajaksi ja se saisi aikanaan puolet kantaisä Matin mahtavasta perinnöstä. Muut joutuisivat tyytymään pariin miljoonaan kukin, mutta pettyneitä ilmeitä ei nähty, kun alkuperäiset kantajat palasivat puikkoihin kuljettaakseen arkun hautapaikalle ja laskeakseen sen sinne. Tämä oli ollut vainajan viimeinen toivomus ja lähtö oli ollut hänen näköisensä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Uusinta: Pudotuspeliä

Lukijalle: Muistan hyvin, kun tätä kirjoitusta tein. Se on niitä erikoisimpia tilanteita, kun olen blogiin kirjoittanut. Juttu on julkaistu joulupäivänä 2009. Kirjoitin sen töissä. Silloisella työpaikallani oli nimittäin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä syistä jonkun käytävä joulupäivänä kahteen kertaan. Homma ei kuulunut oman palkkaluokkani tehtäviin, mutta sanoin että voin sen hoitaa, kun sain vastapainoksi jättää erään tilaisuuden väliin aiemmin. Työnantajallekin tämä sopi, ei tarvinnut maksaa vahtimestarille ylimääräistä joulupäivältä. Menin työpaikalle ja näiden kahden tehtävän välisenä parin-kolmen tunnin aikana kirjoitin tämän tarinan, kun ei ollut muutakaan tekemistä enkä viitsinyt käydä kotona kääntymässä.
Tekstissä esitetyt eri jalkapallosarjojen taulukot on laskettu vuoden 2009 sarjojen mukaan. Nyt olen täydentänyt tekstiä siten, että laskin samat tiedot vuonna 2016 päättyneiden sarjojen mukaan. Olen kyseisistä sarjoista luetellut systeemin kannalta oleelliset kärkipään seurat sekä putoamiskamppailua käyneet:


Jalkapallo, tuo pallopeleistä konservatiivisin. Laji on oleellisesti sama kuin viisikymmentä tai jopa sata vuotta sitten. Heitetään aikakoneen avulla tuon ajan parhaat pelaajat nykypäivään, niin he pärjäävät kohtuullisesti. Huippuja he eivät enää olisi, mutta menisivät joukon jatkona. Vaan tehdäänpä sama missä tahansa muussa palloilumuodossa, niin pelaajat hyvä jos tunnistavat lajin samaksi. Jalkapallon sääntömuutokset viimeisen viidenkymmenen, jopa sadan vuoden aikana ovat olleet vähäisiä. On käsittämätöntä, että esimerkiksi ajanotto toimii edelleen samalla periaatteella kuin taskunauriiden aikakaudella. Jos joku keksisi jalkapallon nyt ja esittäisi tuon kaltaista ajanottosysteemiä, niin pihalle naurettaisiin.

Merkittävimpiä jalkapallon ja muiden pallopelien välisiä eroja on se, että vain ani harvoissa kansallisissa sarjoissa runkosarjan päälle pelataan pudotuspelit. Tämä on ymmärrettävää, koska jalkapallossa satunnaisuus yksittäisessä pelissä on suurempaa kuin muissa lajeissa eikä pitkiä pudotuspelejä voi lajin tiukasti kalenteriin sidotun aikataulun takia pelata. Cup-kilpailut korvaavat osaltaan tätä, mutta eivät kompensoi useimmiten toteutuvaa parin viimeisen sarjakierroksen tarpeettomuutta.
Toki pudotuspelejä on jalkapallossakin kokeiltu, joskin huonolla menestyksellä. Suomessa pelattiin mestaruussarjan päätteeksi pudotuspelit 1983-84. Systeemi oli kopioitu mistäs muualta kuin länsinaapurista, jossa se oli käytössä 1982-90. Tästä voimme päätellä, että suomalaiset olivat valmiimpia myöntämään vikatikin, kun taas hurrit pysyivät omassa virheessään sitkeämmin kiinni.

Pudotuspelejä ei kannata siis jalkapalloon tuoda. Niiden sijaan uutta jännitystä viimeisille kierroksille toisi kahden ylimääräisen kierroksen lisääminen sarjaohjelmaan. Näiden pelien tulokset laskettaisiin sarjataulukkoon sellaisenaan ja niissä kohtaisivat kutakuinkin samoille sijoille osuneet joukkueet.
Pelejä olisi kaksi sen takia, että jokainen joukkue saisi kotiottelun. Viimeisellä kierroksella kohtaisivat joukkueet, jotka varsinaisen (yleensä kaksinkertaisen) sarjan jälkeen olisivat sijoilla 1-2, 3-4, 5-6 ja niin edelleen. Kotietu kuten mainittu. Viimeistä edellisellä kierroksella olisivat pelanneet joukkueet 2-3, 4-5, 6-7 ja niin edelleen siten, että sarjan viimeinen joukkue kohtaisi sarjan kärkijoukkueen kotonaan.

Tällä systeemillä olisi nykyistä paljon todennäköisempää, että mestaruus ratkeaisi vasta viimeisellä kierroksella, samoin putoaminen. Vieläpä siten, että mestaruuden ratkaisevassa ottelussa pelaisivat sarjan kaksi parasta joukkuetta.

Systeemi on suunniteltu siten, että runkosarjan jälkeen sarjaa johtavalla joukkueella on kotietu viimeisessä ottelussa ja mahdollisuus voittaa mestaruus, vaikka viimeistä edellisessä ottelussa kävisi miten tahansa. Olkoon runkosarjan jälkeen johtava joukkue A, toisena oleva B jne, viimeinen joukkue Z.
Tällöin viimeistä edellisellä kierroksella mestaruuden kannalta ratkaisevat ottelut ovat B-C ja Z-A. B-C –ottelussa todennäköisin lopputulos on B:n voitto (hieman parempi joukkue, kotietu, todennäköisesti mahdollisuus mestaruuteen siinä missä C:llä luultavasti ei enää ole). Z-A ottelussa A todennäköisesti voittaa, mutta Z:n mahdollisuudet ovat myös hyvät (kotietu, taistelu veitsi kurkulla putoamista vastaan).
Viimeisellä kierroksella kohtaavat sitten A ja B ottelussa, joka saattaa hyvinkin ratkaista mestaruuden. Jos A voittaa, se voittaa mestaruuden lähes varmasti (vain erikoinen maalierotilanne saattaa muuttaa asiaa, erittäin epätodennäköistä). Jos tulee tasapeli tai B voittaa, niin viimeistä edellisen kierroksen tuloksista samoin kuin tietysti runkosarjasta riippuu mestarin nimi. Toki on erittäin tasaisessa sarjassa mahdollista sekin, että C (tai periaatteessa jokin muukin joukkue) voittaa mestaruuden.
Myös putoamiskamppailu saa aivan uutta väriä, riippuen siitä kuinka moni joukkue on putoamassa suoraan ja kuinka moni joutumassa karsimaan. Jos suoraan putoavia joukkueita on kolme, lienee järkevintä että kaksi huonointa eivät edes pelaa viimeisiä otteluja vaan ensimmäisellä lisäkierroksella sarjaa johtava joukkue matkaa kolmanneksi huonoimman vastustajaksi.

Mutta se spekulaatioista, sitten käytäntöön. Tarkastellaan perusteellisimpana esimerkkinä kauden 2009 veikkausliigaa. Sarjataulukko oli seuraava:

HJK 52
FC Honka 49
TPS 49
MIFK 43
Inter 40
Haka 37
TamU 37
VPS 35
MyPa 34
Jaro 32
FC Lahti 31
KuPS 23
JJK 16
RoPS 16

Sitten kuvitellaan, että tähän päälle pelattaisiin kaksi lisäkierrosta. Tässä mallissa ensimmäinen ylimääräinen ottelukierros olisi:
FC Honka - TPS
MIFK - Inter
Haka - TamU
VPS - MyPa
Jaro - FC Lahti
KuPS - JJK
RoPS - HJK

Päätöskierros olisi:
HJK - FC Honka
TPS - MIFK
Inter - Haka
TamU - VPS
MyPa - Jaro
FC Lahti - KuPS
JJK- RoPS

Mikäli oletamme ylimääräisten kierrosten päättyvän samoin kuin vastaava ottelu runkosarjassa, sarjatilanne ensimmäisen ylimääräisen kierroksen jälkeen olisi:
HJK 52
FC Honka 50
TPS 50
MIFK 46
Inter 40
Haka 40
MyPa 37
TamU 37
VPS 35
Jaro 32
FC Lahti 34
KuPS 26
RoPS 19
JJK 16
Merkittävimmät muutokset olisivat HJK:n RoPS:ille kärsimän tappion aiheuttamia. Päätöskierroksella mestaruus ratkeaisi HJK-Honka -ottelussa ja suora putoaminen JJK-RoPS -pelissä.

Lopullinen sarjataulukko olisi:
HJK 54
FC Honka 51
TPS 51
MIFK 47
Haka 43
Inter 40
TamU 40
MyPa 38
FC Lahti 37
VPS 35
Jaro 33
KuPS 26
RoPS 20
JJK 17
Mestari olisi sama kuin nytkin. Suoraan putoaisi RoPS:in sijaan JJK. Sarjataulukon keskivaiheilla mielenkiintoinen muutos olisi FC Lahden kahden sijan nousu.

Lisäys 25.2.2017: 2016:
MIFK 61
HJK 58
SJK 57
VPS 53
Ilves 52

PS Kemi 35
HIFK 34
Inter 32
PK-35 13
Eli kärjessä MIFK oli tiukasti kiinni mestaruudessa, mutta jos viimeiselle kierrokselle olisi lähdetty siten että sekä MIFK että HJK olisivat viimeistä edellisen ottelunsa voittaneet, HJK:lla olisi voitolla ollut mahdollisuus tasapisteisiin. Jos MIFK ei olisi PK-35:ttä voittanut, niin tilanne olisi ollut kiharainen ja SJK:llakin olisi saattanut olla mestaruussauma.
Häntäpäässä PK-35 oli jo putoamisensa varmistanut, mutta putoamiskarsintaan joutumisesta olisivat HIFK ja Inter käyneet kovan kamppailun viimeistä edellisellä kierroksella.


Sitten lisäidea. Jos ylimääräisten kierrosten pisteet saisi kaksinkertaisina, niin tilanne ensimmäisen kierroksen jälkeen olisi:
HJK 52
FC Honka 51
TPS 51
MIFK 49
Haka 43
Inter 40
MyPa 40
TamU 37
FC Lahti 37
VPS 35
Jaro 32
KuPS 29
RoPS 22
JJK 16
Kutakuinkin samat toteamukset kuin äskenkin. Merkittävimmät muutokset olisivat HJK:n RoPS:ille kärsimän tappion aiheuttamia. Päätöskierroksella mestaruus ratkeaisi HJK-Honka -ottelussa, paitsi jos se päättyisi tasan, jolloin TPS:llä olisi MIFK:in voittamalla mahdollisuus mestaruuteen ja suora putoaminen JJK-RoPS -pelissä.

Ja tuplapisteillä lopullinen sarjataulukko olisi
HJK 54
FC Honka 53
TPS 53
MIFK 51
Haka 46
TamU 43
FC Lahti 43
MyPa 42
Inter 40
VPS 35
Jaro 34
KuPS 29
RoPS 24
JJK 18
Mestari olisi sama kuin nytkin. Suoraan putoaisi RoPS:in sijaan JJK. Sarjataulukon keskivaiheilla mielenkiintoinen muutos olisi FC Lahden kolmen sijan nousu ja Interin peräti neljän sijan putoaminen.

Tarkastellaan Veikkausliigan 2000-luvun sarjataulukoita jalkapallohistorian sivustolta. Katsotaan joka vuodesta, mitä kahdella viimeisellä kierroksella olisi voinut tapahtua mestaruuden ja putoamisen kannalta. Oletetaan normaalit lisäpisteet eli ei kaksinkertaistusta.

2009 tilanne oli siis se, että kolmella joukkueella oli mahdollisuus mestaruuteen. B-C –ottelun voittajana B kohtaisi viimeisellä kierroksella hyvin todennäköisesti mestaruuden ratkaisevassa ottelussa A:n vieraissa. Jos C olisi voittanut, sillä olisi mahdollisuus mestaruuteen voittamalla D, mikäli A menettäisi riittävästi pisteitä. Alapäässä kaksi viimeistä ratkoisi, kumpi putoaa suoraan.

2008 B:n olisi käytännössä pitänyt voittaa C ja A:n pelata tasan tai hävitä Z:aa vastaan, jotta mestaruus olisi ratkennut viimeisessä pelissä. Putoajaan ja karsijaan lisäkierrokset eivät olisi vaikuttaneet.

2007 mestari olisi ollut selvillä, mutta putoamiskamppailu olisi käyty kolmen viimeisen seuran välillä ja lähes mikä tahansa lopputulos olisi ollut mahdollinen.

2006 mestaruus oli lähes varma, sen vaihtuminen olisi edellyttänyt A:lta kahta tappiota ja B:ltä kahta voittoa. Yhden joukkueen vajauksen takia putoamiskamppailua ei olisi ollut.

2005 mestaruus olisi ratkennut viimeisellä kierroksella, jos A ei olisi voittanut Z:aa eikä olisi käynyt tasapeliä sekä A-Z että B-C –ottelussa. Putoamiskamppailussa kaksi viimeistä olisivat ratkoneet suoran putoamisen ja karsimisen.

2004 mestari olisi ollut selvillä. Kaksi viimeistä olisivat ratkoneet kumpi putoaa suoraan ja kumpi karsii.

2003 A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Kaksi viimeistä olisivat ratkoneet kumpi putoaa suoraan ja kumpi karsii.

2002 sarjasysteemi oli ylempine ja alempine jatkosarjoineen erilainen. Oletetaan, että niiden sijasta olisi pelattu kaksi lisäkierrosta samoin putoamissäännöin. Tällöin A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Kolme viimeistä olivat niin lähellä toisiaan, että lisäkierrokset olisivat voineet sekoittaa pakan miten tahansa.

2001 kaksi parasta oli vain pisteen päässä toisistaan, joten mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut vasta viimeisellä kierroksella. Viimeinen joukkue olisi voinut välttää suoran putoamisen ja viimeistä edellinen karsinnan, tai olisi voinut pudota suoraan.

2000 A:n voitto Z:sta olisi ratkaissut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta, samoin tasapeli mikäli B ei olisi voittanut C:tä. Toisaalta C olisi voittanut mestaruuden, mikäli A olisi hävinnyt molemmat lisäpelit ja C voittanut molemmat. Alapäässä putoajalla oli pieni mahdollisuus välttää suora putoaminen.

Yhteenveto: kymmenestä kaudesta todennäköinen lopputulos olisi ollut seuraava.
Mestaruus olisi ratkennut
- lähes varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-01, -09)
- todennäköisesti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-03, -05, -08)
- lähes varmasti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-00, -02, -06)
- ennen lisäkierroksia: kahdesti (-04, -07)

Putoaminen ja karsiminen olisivat ratkenneet:
- varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-02, -07)
- lähes varmasti vasta viimeisellä kierroksella: kahdesti (-05, -09)
- todennäköisesti viimeistä edellisellä kierroksella: kolmesti (-01, -03, -04)
- lähes varmasti viimeistä edellisellä kierroksella: kerran (-00)
- ennen lisäkierroksia: kerran (-08)
Lisäksi -06 putoamiskamppailu olisi ratkennut ilman lisäkierroksia vähäisemmän joukkuemäärän takia.

Johtopäätöksenä todetaan, että lähes varmasti joka kaudelle kahden lisäkierroksen systeemi olisi tuonut lisää panosta otteluihin ja jännitystä loppukauteen. Eikä tässä ole huomioitu sitä, että myös Eurocup-paikat ratkeavat sarjasijoitusten perusteella, mikä tuo oman värinsä systeemiin.

Vertailun vuoksi tarkastellaan, miten systeemi olisi kauden 2009 mestaruuksien suhteen toiminut muutamassa muussa Euroopan liigassa. Jos suoria putoajia on kolme, oletetaan että viimeiset kaksi suljetaan pois lisäkierroksilta, jolloin joukkueeksi Z tulee kolmanneksi viimeinen joukkue.

Valioliigassa ManU olisi voittamalla Newcastlen vieraissa varmistanut mestaruutensa. Tasapeli ja luultavasti häviökin olisi riittänyt, mikäli Liverpool ei olisi voittanut kotonaan Chelseaa. Jos mestaruus ei olisi ratkennut, niin viimeisessä ottelussa Liverpoolin olisi pitänyt kukistaa ManU vieraissa voittaakseen mestaruuden.
Putoamiskamppailussa Hull-Sunderland –ottelun voittaja olisi selvinnyt kuiville. Newcastle olisi luultavasti selvinnyt, jos olisi voittanut viimeisessä ottelussa Hullin vieraissa, olisi Newcastle-ManU –ottelussa käynyt miten tahansa. Jos Newcastle ja Hull olisivat voittaneet ainakin yhden ottelun, Sunderlandille olisi käynyt köpelösti jos se olisi hävinnyt molemmat ottelunsa.

Lisäys 25.2.2017: 2016:
Leicester 81
Arsenal 71
Tottenham 70
Manchester City 66
Manchester United 66

West Bromwich 43
Crystal Palace 42
Bournemouth 42
Sunderland 39
Newcastle 37
Norwich 34
Aston Villa 17
Leicester oli jo mestaruutensa varmistanut, mutta mitaleista ja Mestareiden liigan paikoista (2. ja 3. lohkovaiheeseen, 4. pudotuspelikierrokselle) taisteltaisiin vielä.
Häntäpäässä kolme viimeistä putoaa. Aston Villa on mennyttä ja Norwichinkin tilanne epätoivoinen, mutta Newcastle sinnittelisi vielä tiukasti päävastustajanaan viimeisellä kierroksella vastaan tuleva Sunderland.


Serie A:ssa Inter olisi varmistanut mestaruuden jo runkosarjassa. Yläpäässä kamppailu olisi käyty ”vain” euroliigapaikoista.
Peräpäässä Torino olisi saattanut säästää sarjapaikkansa kaatamalla viimeisessä ottelussa Bolognan, jolloin myös Chievo olisi saattanut huonolla tuurilla pudota.

Lisäys 25.2.2017: 2016:
Juventus 91
Napoli 82
Roma 80

Bologna 42
Sampdoria 40
Palermo 39
Udinese 39
Carpi 38
Frosinone 31
Hellas Verona 28
Kärkipää oli selvä, kyse olisi ollut ainoastaan siitä onko toinen Napoli vai Roma eli kumpi pääsee suoraan Mestarien liigan lohkovaiheeseen ja kumpi karsintaan.
Kolme huonointa putoaa, Frosionen ja Hellas Veronan tilanne on selvä. Mutta mikä on kolmas putoaja? Toiseksi viimeisen kierroksen ottelut ovat Bologna-Sampdoria, Palermo-Udinese ja Carpi-Frosione. Palermon ja Udinesen pelissä ovat etenkin kovat panokset, koska häviäjä joutuu automaattisesti melkoiseen putoamisriskiin ja tasapelillä molemmat ovat enemmän tai vähemmän lirissä. Viimeisellä kierroksella pelataan Sampdoria-Palermo ja Udinese-Carpi.


La Ligassa Barcelona olisi varmistanut mestaruuden jo runkosarjassa, euroliigapaikkojen suhteen tilanne olisi ollut hyvin kiharainen.
Putoamiskamppailussa lisäkierroksilla ratkeavassa viimeisen putoajan paikassa olisi ollut erittäin mielenkiintoinen tilanne. Peräti kuudella seuralla olisi ollut mahdollisuus pudota eikä putoaja olisi voinut mitenkään olla selvillä ennen viimeistä kierrosta!

Lisäys 25.2.2017: 2016:
Barcelona 91
Real Madrid 90
Atletico Madrid 88

Espanyol 43
Eibar 43
Deportivo La Coruna 42
Granada 39
Sporting Gijon 39
Rayo Vallecano 38
Getafe 36
Levante 32
Mitalistit ovat selvillä, mutta keskinäinen järjestys on auki. Kuvitelkaa mestaruuden todennäköisesti ratkaisevaa viimeisen kierroksen ottelua Barcelona-Real Madrid!
Kolme huonointa putoaa. Levante on mennyttä, mutta Rayo Vallecano-Getafe ratkaisee toiseksi viimeisellä kierroksella, kummalla seuroista on mahdollisuus säilyä.


Bundesliigassa Wolfsburg olisi varmistanut mestaruutensa, jos olisi voittanut tai pelannut tasan ja Bayern München hävinnyt ensimmäisen lisäkierroksen ottelunsa. Bayernin voittaessa ja/tai Wolfsburgin hävitessä mestaruus olisi ratkennut viimeisellä kierroksella ottelussa Wolfsburg-Bayern. Myös kolmantena olleella Stuttgartilla olisi ollut pieni mahdollisuus mestaruuteen.
Putoamiskamppailu (kaksi suoraa putoajaa, yksi karsija) olisi ratkennut vasta viimeisellä kierroksella riippumatta siitä, olisiko suorat putoajat otettu mukaan niille vai ei.

Lisäys 25.2.2017: 2016:
Bayern München 88
Borussia Dortmund 78
Bayer Leverkusen 60
Borussia Mönchengladbach 55

Hamburger SV 41
FC Ingolstadt 40
FC Augsburg 38
Werder Bremen 38
Darmstadt 98 38
1899 Hoffenheim 37
Eintracht Frankfurt 36
VfB Stuttgart 33
Hannover 96 25
Kärki on selvä.
Kaksi putoaa, yksi karsintaan. Hannover on mennyttä eikä Stuttgartinkaan tilanne hyvältä näytä, karsintaan saattaa vielä järkevästi ajatellen pelastautua. Mutta siitä ylöspäin kaikki on vielä auki peräti viiden joukkueen osalta ja teoriassa vielä kahden muunkin.


Allsvenskanissa AIK:lla oli kolmen pisteen johto ennen Göteborgia, joka puolestaan oli kaksi pistettä Elfsborgia edellä. Kaikilla kolmella siis periaatteessa mahdollisuus mestaruuteen, mutta AIK:n ote vaikutti aika tukevalta. Ratkaisu olisi mennyt viimeiseen kierrokseen, jos AIK ei viimeistä edellisellä kierroksella olisi saanut enemmän pisteitä kuin Göteborg.
Putoamissääntö sama kuin Bundesliigassa, jos suorat putoajat olisi otettu mukaan lisäkierroksille, niin Hammarbyn kohtalo olisi ollut jo selvä ja Örgrytenkin epätoivoinen. Jos ei olisi otettu, Djurgårdenilla olisi ollut pieni mahdollisuus välttyä karsinnoilta (kuten olisi tietysti ollut silloinkin, jos suorat putoajat olisivat olleet mukana lisäkierroksilla).

Lisäys 25.2.2017: 2016:
Malmö FF 66
AIK 60
IFK Norrköping 60

GIF Sundsvall 30
Helsingborgs IF 29
Gefle IF 27
Falkenbergs FF 10
Kärki käytännössä selvä.
Kaksi putoaa, kolmas karsintaan. Falkenberg on mennyttä, mutta kolme seuraa kamppailee siitä kuka putoaa, kuka karsii ja kuka selviää.


Esitin lisäkierrosten ideaa eräälle valtakunnan merkittävälle jalkapallovaikuttajalle muutama vuosi sitten. Ei ottanut tulta, veikkaan että kyseessä oli NIH-ilmiö. Jos joku näkee systeemissä jotain vikaa, niin otan mielelläni kritiikkiä vastaan.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Narukerän perässä

Pidän asioista, jotka tapahtuvat aina samalla tavalla. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Insinöörin motto on "Älä koske toimivaan systeemiin".

Tänä talvena yksi aina luotettava asia järkähti paikallaan. Aivan yllättäen. Kaikki näytti niin hyvältä. Norja voitti jääpallon MM-kisojen A-sarjan alemmassa alkulohkossa kaikki vastustajansa eli USA:n, Valko-Venäjän ja Saksan odotetuin selvin lukemin. Seurasi puolivälieräottelu A-sarjan ylemmän alkulohkon viimeistä eli Kazakstania vastaan. Ottelu näytti etenevän käsikirjoituksen mukaan. Puoliajalla Kazakstan johti 4-0. Toista puoliaikaa oli ehditty pelata vajaat seitsemän minuuttia, kun Norja kavensi. Kuusi minuuttia lisää ja tilanne oli 4-2. Ei toki vieläkään mitään hätää. Reilut kymmenen minuuttia ja 4-3. Näissä lukemissa edettiin pitkään, mutta reilut viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Norja tasoitti. Mentiin 2 x 10 minuutin sudden death -jatkoajalle, jota seuraisi tarvittaessa rangaistuslaukauskilpailu. Sitä ei tarvittu. Kaksi ja puoli minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Norja teki viidennen maalinsa ja eteni neljän parhaan joukkoon välieriin.

Maailma meni pois jengoiltaan. Jos johonkin on voinut luottaa, niin jääpallon MM-kisoihin. Ennen kaikkea Norjaan. Maa oli ollut viisitoista kertaa peräkkäin viides. Siis viides. Ei siis pelkästään ulkona välieristä, vaan joka kerran nimenomaan viides. Viisitoista kertaa. Peräkkäin. Ja nyt ne mokomat menivät rikkomaan tämän putken.

En ole koskaan ollut mikään innokas urheilutapahtumissa kiertäjä. Olen toki käynyt monen eri lajin tapahtumissa, mutta ne ovat useimpien lajien osalta olleet vain yksittäisiä kertoja. Viisi sellaista urheilulajia on, joita on katsomon penkillä tullut seurattua useammin. Eniten tietysti yleisurheilua, moninkertaisesti enemmän kuin kaikkia muita yhteensä. Muista lajeista nousee esiin neljä. Niistä yleisimpänä jalkapallo. Muut kolme ovat järjestykseen asettamatta hiihto, jääkiekko ja yllätysvetona jääpallo. Tässä välissä on tunnustettava, että näiden kolmen ohella yhtä paljon olen istunut pesäpallokatsomossa. Tätä ei voi kuitenkaan laskea, koska kertaakaan en ole mennyt pesäpallokatsomoon pesäpalloa katsomaan vaan minulla on ollut siihen jalompi vaikutin eli ... no joo, ne jotka arvasivat jo, olivat oikeassa ja muut eivät ansaitsekaan tietää. Eikä sitäkään kestänyt kuin yhden kauden ajan, joten urheiluihmiset antanevat tämän anteeksi.

Mutta takaisin asiaan. Jääpallo on siis salainen paheeni. Satunnainen sellainen, mutta pelinä pidän siitä enemmän kuin jääkiekosta. Ainakin paikan päällä seurattuna ja olettaen, että ei ole helvetin kylmää ja jaloissa on riittävän monet villasukat. Laji ei ole niitä jännittävimpiä yleisömagneetteja senkään takia, että yleensä pienikin tasoero joukkueiden välillä kulminoituu ottelulukemissa usean maalin eroksi. Useimmat jääpallomatsit ratkeavat jo ensimmäisellä puoliajalla, vain harvoin tapahtuu edellä kuvatun Norja - Kazakstan -ottelun kaltaisia yllätyksiä. Toisaalta tässä on myös tietyllä perverssillä tavalla lajin suola: kun yllätys tapahtuu, se on aina iso.

Ainakin MM-kisoissa, joissa tasoerot ovat suuret. Nykyään MM-kisat järjestetään kahdessa sarjassa (A ja B), jotka molemmat on jaettu kahteen lohkoon siten, että paremmat joukkueet pelaavat ylemmässä ja heikommat alemmassa lohkossa. Alkulohkoissa on siis tavallaan neljä eri tasoa. Pudotuspeleissä A-sarjan ylempi lohko pelaa alempaa lohkoa vastaan puolivälierissä, jonka jälkeen jatketaan eteenpäin normaalisti. Vastaavalla systeemillä pelaa B-sarja. Seuraavana vuonna A-sarjan hävinnyt pelaa B-sarjan ylemmässä ja B-sarjan voittaja A-sarjan alemmassa lohkossa. Muilta osin aloituslohko riippuu edellisen vuoden kisojen puolivälieräottelun tuloksesta. Alemmilla tasoilla pelataan joskus lyhyempiä otteluja, esimerkiksi tänä vuonna B-sarjan alempi alkulohko pelattiin 2x30 -minuuttisena eikä 2x45 -minuuttisena.
Ja A-sarjassa turnaus etenee lähes aina tuttua ja turvallista rataa:

1) Alemmassa lohkossa Norja, Yhdysvallat ja Valko-Venäjä miehittävät kolme ensimmäistä sijaa yleensä tässä mutta hieman vaihtelevassa järjestyksessä.
2) Jokin neljäs maa häviää ja putoaa B-sarjaan.
3) Puolivälierissä alemman lohkon joukkueet ottavat selkäänsä suurinumeroisin lukemin ylemmän lohkon joukkueilta ja karsiutuvat.
4) Ylemmässä lohkossa Ruotsi ja Venäjä sijoittuvat ensimmäiseksi ja toiseksi, Suomi ja Kazakstan samoin kolmanneksi ja neljänneksi.
5) Välierissä Ruotsi ja Venäjä pudottavat Suomen ja Kazakstanin.
6) Joka toinen kerta mestaruuden voittaa Ruotsi, joka toinen Venäjä.
7) Joka toinen kerta pronssiottelun voittaa Suomi, joka toinen Kazakstan.

Ette usko vai? Katsotaanpa 2010-luvun MM-kisoja, joita on siis pidetty tähän mennessä kahdeksat. Nykyisellä systeemillä on pelattu neljät viimeiset kisat, sitä ennen pelattiin kuuden joukkueen A-sarja neljän joukkueen pudotuspeleillä. Sarjajärjestelmän muutos on skaalattu nykysysteemiin:
1) Joka kerran samat maat runkosarjan sijoilla 5-7, paitsi että Valko-Venäjä oli kerran poissa koko kisoista. Seitsemästä jäljellä olevasta kerrasta viidesti järjestys Norja - USA - Valko-Venäjä.
2) Joka kerran näiden seitsemän parhaan maan ulkopuoliset maat ovat jääneet niiden jälkeen.
3) Tänä vuonna tuli se ensimmäinen kerta kun alemman lohkon joukkue eli Norja yllätti ylemmän lohkon joukkueen eli Kazakstanin puolivälierissä.
4) Suomi voitti kerran runkosarjan. Seitsemän muuta kertaa Venäjä ja Ruotsi ovat olleet kaksi ensimmäistä, Suomi ja Kazakstan kaksi seuraavaa.
5) Kuusi kertaa kahdeksasta näin. Koska Suomi voitti kerran runkosarjan, Ruotsi ja Venäjä pelasivat tuolloin välierissä keskenään Kazakstanin sijoituttua neljänneksi. Sen lisäksi Suomi yllätti kerran välierässä Ruotsin.
6) Venäjällä viisi mestaruutta, Ruotsilla kolme.
7) Suomi on jäänyt neljästi neljänneksi, Kazakstan kolmesti ja sen lisäksi tuo tämänvuotinen Norjan yllätysvoitto Kazakstanista nosti Norjan neljänneksi pudottaen Kazakstanin viidenneksi.

Eli ennustettavaa jos mikä. Ja vielä ennustettavampaa tämä oli vanhaan hyvään aikaan, jolloin MM-kisoissa oli mukana vain neljä maata eli Neuvostoliitto, Ruotsi, Suomi ja Norja. Tässä järjestyksessä. USA tuli mukaan myöhemmin viidenneksi, sitten joitakin kisoja myöhemmin tuli useitakin uusia maita.

Ensimmäiset jääpallon kansainväliset arvokisat pelattiin Oslon vuoden 1952 talviolympialaisten näytöslajina. Kiirettä ei asian suhteen pidetty, sillä kilpailullisena pidetty maaottelutoiminta oli alkanut 1919 Suomi - Ruotsi -otteluilla. Oslon turnauksessa Neuvostoliitto ei vielä ollut mukana. Muutenkaan turnaus ei noudattanut tulevaa ennustettavuutta, sillä maat pelasivat ottelunsa ristiin jokaisen voittaessa yhden. Maalieron perusteella järjestys oli Ruotsi - Norja - Suomi.

MM-kisat pelattiin ensi kerran 1957, seuraavan kerran 1961 ja siitä eteenpäin kahden vuoden välein vuoteen 2003 asti, jonka jälkeen on siirrytty vuosittaiseen rytmiin. Aluksi kisajärjestelyt kiersivät suhteellisen tasaisesti neljän maan kesken, mutta viime vuosikymmeninä on ollut tylsempää. Suomi on järjestänyt kisat kuudesti (1957, 1967, 1975, 1983, 1991 ja 2001). Norjan (neljä isännyyttä) viimeisin isäntävuoro oli 1993. Yhdysvalloissa käytiin kerran eli 1995, Kazakstan oli järjestelyvastuussa 2012. Muuten on jokavuotiseen rytmiin siirtymisen 2003 jälkeen aina pelattu Ruotsissa (viidesti sen jälkeen, kaikkiaan yksitoista kertaa) ja Venäjällä (yhdeksän kertaa, kaikkiaan neljätoista, joista neljä Neuvostoliiton aikana). 2014-16 oltiin kolmesti peräkkäin Venäjällä! Ensi vuonna on uutta luvassa, koska B-sarja pelataan Kiinassa. Samaa kokeiltiin jo 2004, jolloin B-sarja pelattiin Unkarissa.

Kilpailumuotona oli yksinkertainen runkosarja 1957-67, jonka jälkeen pelattiin kaksinkertaista runkosarjaa 1969-81. Tämän jälkeen palattiin yksinkertaiseen sarjaan, mutta mukaan otettiin pudotuspelit joita onkin sitten pelattu eri formaateilla. Kahteen eri sarjatasoon maat jaettiin ensi kerran 1991. Jaossa on nähty monenlaisia järjestemiä, samoin etenkin alemman tason pudotuspeleissä.

Mutta alkuvaihe oli tylsää. Neuvostoliitto voitti ensimmäiset 11 maailmanmestaruutta peräkkäin. Ruotsi oli seitsemän kertaa hopealla ja loput neljä kertaa pronssilla. Suomi otti kolme hopeaa ja seitsemän pronssia. Norjan ainoa mitali oli vuoden 1965 yllätyshopea. Kahdesti mitalistit olivat selvillä jo ennen ensimmäistä ottelua, sillä Norja boikotoi vuosien 1957 ja 1969 kisoja Neuvostoliiton Unkarin ja Tsekkoslovakian miehitysten takia.

Vuonna 1981 rysähti. Ruotsi yllätti ja voitti mestaruuden. Sen jälkeen se onkin jakanut mestaruudet Neuvostoliitto/Venäjän kanssa, mitä nyt Suomi teki jättipaukun 2004. Yhdysvallat tuli mukaan 1985 ja hävisi joka ainoan ottelunsa vuoteen 1991 asti, jolloin mukaan tuli muitakin, vielä heikompia maita. Mitalimaat pysyivät silti samoina, paitsi että Norja otti pronssia 1993. Ensimmäisten 22 kisojen ajan 20 kertaa mitalikolmikossa olivat samat kolme maata. Sitten Kazakstan on noussut satunnaismitalistiksi kuudella pronssilla. Mutta mitalitaulukko 37 kisakerran jälkeen on silti tylsää luettavaa, NL/Venäjä ja Ruotsi ovat olleet joka kerran mitaleilla:
NL/Venäjä 24 - 11 - 2
Ruotsi 12 - 17 - 8
Suomi 1 - 8 - 20
Norja 0 - 1 - 1
Kazakstan 0 - 0 - 6


1957: Ensimmäiset MM-kisat. Ensimmäinen ottelu tietysti Suomi - Ruotsi. Kisat avasi kukapas muu kuin Kekkonen. Yleisöä 15 000. Ensimmäisen maalin teki Tauno Timoska ja Suomi voitti 4-3. Sitten Ruotsi ja NL pelasivat tasan ja "finaalissa" NL kaatoi Suomen. NL kultaa, Suomi hopeaa ja Ruotsi pronssia. Sen jälkeen maailma palasikin uomilleen.

1961: Norja ensi kertaa mukana edelliskerran Unkari-boikotin jälkeen, jopa isäntänä. Normimeininki eli NL - Ruotsi - Suomi - Norja siten että parempi voitti aina huonompansa.

1963: Ensi kertaa Ruotsissa ja kahden vuoden välein. Suomi yllättää hopealla, koska voittaa Ruotsin. Norja ottaa ensimmäisen pisteensä pelaamalla tasan Suomen kanssa.

1965: Neuvostoliitossa isäntämaa voittaa. Norjakin voittaa ensimmäisen ottelunsa, Suomi kaatuu 1-0. Koska Norja pelaa myös tasan Ruotsin kanssa, se ottaa historiallisesti hopeaa. Ruotsi on jäämässä yhtä historiallisesti pois mitaleilta, mutta protestoi ja sarjataulukkoa muutetaan. Ratkaisevaksi tekijäksi Suomen ja Ruotsin välillä määrätäänkin maaliero eikä Suomen voittama keskinäinen ottelu, joten Suomi jää ilman mitalia.

1967: Edelleenkin maailmankirjat sekaisin - Suomi hopeaa ja Ruotsi pronssia. Norja häviää kaikki ottelunsa, mutta kaikki muut ottelut päättyvät tasapeliin.

1969: Norja on poissa Tsekkoslovakian miehityksen takia, vaikka kisat käydään Ruotsissa. Sarja on ensi kertaa kaksinkertainen Palataan normaaliin marssijärjestykseen, vaikka Suomi - Ruotsi ottelut päättyvät vuoroin kummankin voittoon. NL on ylivoimainen, 8 pistettä, Ruotsi ja Suomi 2.

1971: Ja sitten täysin normimeininki ja sitä kestää pitkään: NL - Ruotsi - Suomi - Norja.

1973: Normimeininki.

1975: Normimeininki, paitsi että NL kokee ensimmäisen ottelutappionsa (Ruotsille) voitettuaan sitä ennen 25 peliä ja pelattuaan viidesti tasan. Tasapisteissä Ruotsin kanssa, mutta parempi maaliero keskinäisissä otteluissa ratkaisi mestaruuden. Kokonaismaaliero oli Ruotsilla parempi.

1977: Normimeininki.

1979: Normimeininki. Yksi ainoa kauneuspilkku eli Suomi ja Neuvostoliitto pelasivat tasan, muuten parempi voitti aina huonompansa.

1981: Maailmankirjat sekaisin, Ruotsi voittaa mestaruuden vieläpä Neuvostoliiton kotikentällä. Maat pelaavat keskenään ristiin, mutta molemmat voittavat kahdesti sekä Suomen että Norjan. Maiden keskinäisten ottelujen maaliero ratkaisee ja se on Ruotsin eduksi 7-4. Sarjajärjestelmän älyttömyyttä kuvaa se, että kahdella viimeisellä sarjakierroksella NL ja Ruotsi pelaavat Suomea ja Norjaa vastaan eli mestaruus on käytännössä jo ratkennut, kunhan voittavat heikompansa.

1983: Ilmeisesti edelliskerran kokemusten takia pelataan alkusarjan jälkeen finaali ja pronssiottelu. Samalla palataan kaksinkertaisen sarjan sijaan yksinkertaiseen. Alkusarjassa odotettu normimeininki, parempi voittaa aina huonompansa. Mutta finaalissa Ruotsi yllättää Neuvostoliiton. Kisojen paras maalintekijä on Neuvostoliiton Andrei Paskin.

1985: Historian siipien havinaa: Yhdysvallat saapuu mukaan! Joukkue on kuitenkin heittopussi ja muut pelaavat sitä vastaan puolivauhdilla, paitsi Norja joka voittaa vain 5-1. Muuten normimeininki.

1987: Suomi kaataa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton ja sijoittuu runkosarjassa toiseksi! Finaalissa tulee tappio Ruotsille. Tätä voidaan pitää lopullisena käännekohtana, jonka jälkeen uusi normimeininki on NL:n mestaruuden ja Ruotsin hopean sijaan se, että jompikumpi niistä on mestari ja toinen hopealla.

1989: Ensi kertaa pelataan hallissa eli Moskovan Olimpiskij-areenalla. NL, Ruotsi ja Suomi pelaavat ristiin siten, että NL ja Suomi päätyvät finaaliin, jonka lopputulos on odotettu, 12-2.

1991: Nyt rytisee. Suomessa pelattuihin kisoihin tulee kerralla mukaan kolme uutta maata eli Kanada, Unkari ja Hollanti. Ne pelaavat yhdessä USA:n kanssa B-sarjassa, jonka voittaja kohtaa A-sarjan viimeiseksi sijoittuneen välieräkarsinnassa. Kyllä, aivan oikein. Välierät, ensi kertaa. USA ottaa uusien maiden ansiosta ensimmäiset voittonsa. Ainoastaan Hollanti ei voita yhtään peliä. Lajin tasoeroista kertoo parhaiten se, että USA:n maaliero B-sarjassa on 38-1 ja se häviää välieräkarsinnassa Norjalle 21-1. Norjan paras muu peli puolestaan on ollut alkusarjaottelu Ruotsia vastaan, jonka se on hävinnyt vain 6-1. Suomi voittaa alkulohkossa Neuvostoliiton, mutta häviää sille välierissä eli loppusijoitusten suhteen normimeininki.
Nämä kisat ovat tavallaan jääpallon joutsenlaulu Suomessa. Lajin suosio on hiipunut ja nyt on viimeinen mahdollisuus kääntää trendi. Kisojen avausotteluun Suomi-Ruotsi on panostettu paljon ja yleisö löytää tiensä paikalle monituhatpäisenä. Sitten iskee katastrofi. Lämmin kevätaurinko murentaa Kallion kentän jään siten, että ottelu on pakko keskeyttää hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppua tilanteessa 1-1. Ottelu siirretään illaksi Oulunkylän tekojääradalle, jonne löytää tiensä vain kourallinen yleisöä. Päälle päätteeksi Suomi häviää 10-4 ja jääpallon syöksykierre jatkuu.

1993: Normimeininki muuten, paitsi että isäntämaa Norja yllättää pronssiottelussa Suomen.

1995: Rapakon toisella puolen USA:ssa ja ensi kertaa mukana myös Kazakstan. Tämä onkin jenkkien kannalta harmi, sillä Kazakstan voittaa B-sarjan. Yhdysvallat selviää silti jatkoon, sillä ensi kertaa pelataan puolivälierät sijoille 3-6 sijoittuneiden kesken. Norja häviää Kazakstanille ja putoaa ensi kerran neljän parhaan ulkopuolelle.

1997: A-sarja laajennetaan viiteen joukkueeseen eli Kazakstan tulee mukaan. B-lohkon voittaja eli USA selviää puolivälieriin. Normimeininki, mikä tarkoittaa tästä lähtien sitä että Kazakstan menee välieriin Norjan paikalle.

1999: Pikkumaat jäivät pois, joten pelattiin vain kuuden joukkueen sarja parhaiden kesken. Neljä parasta välieriin. Normimeininki muuten, mutta Norja pääsi Kazakstanin edelle.

2001: Pikkumaat muuten edelleen poissa, mutta Valko-Venäjä tuli ensimmäistä kertaa mukaan. Seitsemän maan yksinkertainen sarja, neljä parasta välieriin. Normimeininki, Norjan viidentoista peräkkäisen viitossijan putki alkaa. Kisat järjestetään Suomessa toistaiseksi viimeistä kertaa. Jääpalloliitto tekee virhearvion ylihinnoitellen liput. Yleisökato romauttaa talouden.

2003: Tästä lähtien siirrytään jokavuotiseen rytmiin. Samalla B-sarja ja pikkumaat tulevat taas mukaan. Viisi suurinta pelaa A-sarjassa. B-sarjan voittaja pelaa A-sarjan viimeistä vastaan viidennestä sijasta ja seuraavan vuoden A-sarjapaikasta. Viro on ensi kertaa mukana ja voittaa edelleen ilman voittoa olevan Hollannin. Normimeininki, Kazakstan voittaa pronssipelissä ensi kertaa Suomen.

2004: Historialliset kisat. B-sarja pelataan Unkarissa eli ainoan kerran eri maassa. Mutta ennen kaikkea siksi, että viiden suuren A-sarjassa Suomi kaataa välierässä Venäjän jatkoajalla selviten finaaliin Ruotsia vastaan. Finaali näyttää menevän käsikirjoituksen mukaan, paitsi että Ruotsi johtaa vain kolmella maalilla. Ruotsalaiset laittavat jo skumppapullot hankeen jäähtymään (ihan tosi), mutta Suomi tulee tasoihin! Jatkoajalla kisojen maalikuningas Ari Holopainen iskee ratkaisumaalin ja maailmanmestaruus menee ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Ruotsi-Venäjä -akselin ulkopuolelle.

2005: A-sarja laajenee kuuteen joukkueeseen. Normimeininki. Karsintaottelussa USA häviää Valko-Venäjälle ja putoaa seuraavaksi vuodeksi B-sarjaan. Valko-Venäjä pitääkin seuraavina vuosina kuudennen A-sarjan joukkueen paikan voittamalla aina karsinnassa USA:n. Hollanti ottaa ensimmäiset voittonsa.

2006: Normimeininki. Mongolia tulee mukaan kisoihin ja voittaa Viron.

2007: Normimeininki. Vaikka Suomi onkin runkosarjan toinen, se häviää välierässä Ruotsille jatkoajalla. Latvia tulee ensi kertaa mukaan ja onkin komeasti B-sarjan toinen voittaen neljä peliä.

2008: Normimeininki.

2009: Normimeininki.

2010: Normimeininki muuten, mutta Valko-Venäjä sekoili. Joukkueen ilmoittautuminen viipyi, jolloin järjestäjät pudottivat sen B-sarjaan nostaen USA:n A:han. Valkovenäläiset vetivät hapankaalin nenään ja jäivät kokonaan pois.

2011: Maailmankirjat sekaisin. Yksittäisen ottelun yllätysvoiton jotenkuten ymmärtää, mutta Suomi voittaa runkosarjan menettäen vain yhden pisteen Ruotsille! Kun Ruotsi häviää Venäjälle, järjestys on selvä. Välierässä Suomi pääsee Kazakstania vastaan ja voittaa. Lopullinen järjestys Venäjä - Suomi - Ruotsi. Valko-Venäjä tulee taas mukaan, mutta joutuu B-sarjaan ja häviää karsintaottelun USA:lle.

2012: Normimeininki. Japani ja Kirgisia tulevat mukaan ja muodostavat yhdessä Viron kanssa C-sarjan. Kirgisia oli ilmoittautunut mukaan jo 2006, mutta tuolloin aropupu meni pöksyyn. Ilmeisesti aiheesta, koska maa hävisi kaikki neljä otteluaan maalierolla 1-46.

2013: Normimeininki. C-sarjasta luovuttiin, mutta B-sarja jaettiin tason mukaan kahteen lohkoon. Kirgisia jäi pois, Ukraina tuli mukaan ja hävisi kaikki ottelunsa.

2014: Sarjajärjestelmä nykyiselleen. A-sarjaan kahdeksan joukkuetta, tason mukaan kahteen lohkoon jotka pelaavat puolivälierät, välierät ja pronssi- sekä loppuottelun. Puolivälierissä hävinneet pelaavat runkosarjan sijoitusten mukaan ottelut sijoista 5-6 ja 7-8. Normimeininki. Saksa oli mukana ensi kertaa ja otti ensimmäisen voittonsa, kuten myös Ukraina. Turnauksen heittopussi oli toinen ensikertalainen, ruotsalaisten veronmaksajien rahoilla mukaan kustannettu Somalian joukkue.

2015: Normimeininki, paitsi että yksi erikoisuus nähtiin. B-sarja pelattiin jo aiemmin ja Latvia pelasi myös siinä selviten A-sarjaan. Kiina oli ensi kertaa mukana ja kaatoi Somalian.

2016: Suomi kaatoi yllättäen välierässä Ruotsin ja hävisi finaalissa Venäjälle 6-1. Uutena maana mukana Tsekki, joka otti myös ensimmäiset voittonsa. Viro diskattiin sen peluutettua edustuskelvotonta pelaajaa.

2017: Maailma vavahti Norjan sijoituttua neljänneksi, muuten normimeininki. Maalikuninkuus meni ensi kertaa kolmen suuren ulkopuolelle Norjan Nikolai Rustad Jensenin tehtyä 17 maalia. B-sarjassa Somalia herätti huomiota käyttämällä mailoja viikatteina.

Tätä tehdessä huomasin, että jääpallon MM-kisojen maratontaulukot on laskettu päin seiniä. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdä ne oikein. Ongelman muodosti tietysti se, miten laskea epämääräiset tilanteet. Eli mitkä ottelut lasketaan millekin sarjatasolle, miten jatkoajat ja rankkarikisat lasketaan etc. Samalla selvitin mikä joukkue on voittanut minkäkin keskinäisissä otteluissa.

Päädyin seuraavaan ratkaisuun.
Runkosarjojen suhteen sarjatasot on laskettu sen mukaan, miten joukkueet on etukäteen sijoitettu. Eli nykymuodossaan A-sarjan A-lohko on laskettu tietysti ensimmäiseen sarjatasoon, mutta A-sarjan B-lohko toiseen sarjatasoon. Vastaavasti B-sarjan A-lohko on laskettu kolmanteen sarjatasoon ja B-sarjan B-lohko neljänteen sarjatasoon.
Pudotuspelit on laskettu sille sarjatasolle, jolle molemmilla kyseisessä pelissä kohtaavilla joukkueilla olisi ollut mahdollisuus kohota. Tämä hankalasti muotoiltu lause tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nykysysteemissä toisen sarjatason joukkueiden puolivälierien jälkeiset kohtaamiset on laskettu ensimmäisen sarjatason pudotuspeleihin, koska niillä molemmilla oli puolivälierissä mahdollisuus nousta välieriin. Sen sijaan mikäli ylemmän tason pudotuspeleihin selvinnyt joukkue kohtaa myöhemmin esim. karsintaottelussa alemman tason joukkueen, on tämä peli laskettu alempaan tasoon olettaen että se alemman tason joukkue ei ole pelannut ylemmän tason pudotuspelejä.
Jatkoaikavoitot on laskettu normaaleiksi voitoiksi, samoin pudotuspeleissä tulleet rankkarikisavoitot.
Viron 5-0 hävityiksi tuomitut ottelut on laskettu taulukoihin, mutta jätetty huomioitta keskinäisissä otteluissa.
Neuvostoliiton ja Venäjän suoritukset on laskettu yhteen ja jatkossa puhutaan vain Venäjästä.

Sarjatasojen betonointia kuvaa se, että sekä Venäjä että Ruotsi ovat kohdanneet kautta aikojen vain seitsemän vastustajaa. Sen verran variaatiota on, että Venäjä on pelannut Kanadaa muttei Latviaa vastaan, Ruotsi päinvastoin.
Suomi puolestaan on pelannut vain kuutta maata vastaan: Venäjä, Ruotsi, Norja, Kazakstan, Yhdysvallat ja Valko-Venäjä. Niistäkin USA ja Valko-Venäjä ovat ottaneet aina päihin.
Venäjä on aina voittanut joka kerran keskinäisessä ottelussa kaikki muut paitsi Suomen ja Ruotsin.
Sen sijaan sekä Suomi että Ruotsi ovat hävinneet Norjalle, Suomi myös Kazakstanille.
Norja on hävinnyt sekä Kazakstanille että Valko-Venäjälle, mutta USA ei ole pystynyt sitä vastaan tasapeliä parempaan.
Yhdysvallat on kerran mennyt häviämään Latvialle ja Valko-Venäjä Unkarille, mutta nämä ovatkin ainoat top 7 -maiden häviöt huonommilleen.

Ja sitten maratontaulukot.
K = kaudet
O = ottelut
T = tasapelit
H = häviöt
TM = tehdyt maalit
PM = päästetyt maalit
P = pisteet
E = ekstrakaudet eli maa ei pelannut kyseisellä sarjatasolla runkosarjassa, ainoastaan pudotuspeleissä (nämä on laskettu mukaan K-sarakkeen kokonaismäärään)

A-sarjan kokonaistaulukko eli runkosarja ja pudotuspelit yhteensä:

KOVTHTMPMPE
Venäjä3720816613291588502345 
Ruotsi3720815114431456519316 
Suomi372108913108936935191 
Kazakstan1912242580614833891
Norja351683291275011138734
Yhdysvallat1550304713067168
Saksa12101184121
Latvia24103116122
Valko-Venäjä1251105010062524
Kanada1300373601
Venäjä, Ruotsi ja Suomi ovat pelanneet kaikki ottelunsa ylimmällä sarjatasolla. Eniten otteluja on pelannut Suomi, koska sillä on tilillään kaksi ottelua enemmän niiltä vuosilta, jolloin runkosarjan kaksi parasta selvisi suoraan välieriin. Suomen maaliero on yhden maalin verran plussan puolella! Saksa, Latvia ja Kanada eivät ole koskaan pelanneet runkosarjassa ylimmällä tasolla ja Kanadalla on vielä kuparinen rikkomatta.

Kokonaistaulukko kaikki sarjatasot ja kaikki pelit huomioiden:

KOVTHTMPMP
Venäjä3720816613291588502345
Ruotsi3720815114431456519316
Suomi372108913108936935191
Yhdysvallat2212262258747816126
Kanada158151426500270106
Kazakstan191254558066083695
Norja351814211130636118195
Unkari18993585633755978
Viro13703183425732470
Latvia11642933423740461
Hollanti18972776825750361
Valko-Venäjä17913016040180461
Mongolia9582173520925949
Japani6351731513211237
Saksa423131913913927
Ukraina425901612212118
Tsekki2167271175516
Kiina32260169213112
Kirgisia150051500
Somalia4240024153190
Tässä taulukossa on useita erikoisia piirteitä:
Norja on pelannut 35 kisat, mutta on selvästi jäljessä vain 15 kisat pelannutta Kanadaa. Tasoero maiden välillä on kuitenkin selvästi Norjan hyväksi, ainoa keskinäinen ottelu 2014 päättyi 7-1. Norja vain on yleensä ottanut päihinsä A-sarjassa, kun taas Kanada on ollut B-sarjan parhaita. Myös Kazakstan on Kanadan perässä.
Positiivinen maaliero on tietysti Venäjällä ja Ruotsilla sekä niukasti Suomella eli maailmanmestareilla.
Tämän lisäksi plussan puolelle pääsevät sellaiset merkittävät jääpallomaat kuin Kanada, Japani, Ukraina ja Tsekki Saksan ollessa tasatilanteessa.
Sen sijaan maailman selvästi 4-7 parhaat maat eli Kazakstan, Norja, USA ja Valko-Venäjä ovat pakkasen puolella. Valko-Venäjän verkkoon on tehty yli tuplasti niin paljon maaleja kuin maa itse on saanut aikaan.
Tylyintä kyytiä ovat saaneet ainoissa kisoissaan Kirgisia, viisi ottelua maalisuhteella 1-50 ja neljät kisat käynyt myös pisteittä jäänyt Somalia. Somalian keskimääräinen ottelutulos on ollut alaspäin pyöristäen 0-13.
Enemmän pisteitä kuin otteluja (eli ns. voittoprosentti yli 50) ovat keränneet Venäjä, Ruotsi, Kanada, Saksa, Japani ja USA, tässä järjestyksessä. Viro ja Tsekki ovat tasan 50:ssä. Venäjän lukema on 82,9 %. Suomella luku on 45,5 %. Nollille jääviä Kirgisiaa ja Somaliaa lukuun ottamatta huonoin on Norja, 26,2 %. Pelkät ylimmän sarjatason pelit laskien Norjan lukema on 21,7 %. Valko-Venäjän kokonaisprosentti on 33,5, mutta ylimmän sarjatason 51 pelistä on tullut 50 tappiota ja prosentti on 2,0.
Erikseen pitää tietysti mainita suosikkijoukkue (Suomen jälkeen) Mongolia, joka on tahkonnut yhdeksät kisat voittaen 21 ottelua 58:sta ja tasapelejäkin on tullut seitsemän. Mongolialla on myös ainutlaatuinen saavutus listallaan: MM-kisojen historian ainoa tasapeli pudotuspeleissä. Vuonna 2007 B-sarjan sijoitukset ratkaistiin kaksiosaisessa ottelussa ja toinen ottelu Viroa vastaan päättyi 2-2. Maa on onnistunut keskinäisissä otteluissa kukistamaan Unkarin, Hollannin, Viron, Japanin, Ukrainan, Saksan, Somalian, Kiinan ja Tsekin. Joka kerran on tullut päihin USA:lta, Valko-Venäjältä, Latvialta ja Japanilta. Viittä suurinta maa ei ole koskaan kohdannut, muista kohtaamatta jäi vain Kirgisia koska Mongolia ei ollut mukana 2012 Kirgisian ainolla esiintymiskerralla. Tänä vuonna Mongolia voitti B-sarjan ylemmän alkulohkon, mutta meni häviämään välierissä Kanadalle. Ehkä jo ensi vuonna tulee voitto ja nousu A-sarjaan...

Tämän jutun loppuosa kiinnostaa vain hulluimpia tilastoniiloja, muut voivat lopettaa lukemisen tähän. Loppuosassa ovat maratontaulukot eri sarjatasoilta (luokittelu siis oman järjestelmäni mukaan eli 1 tarkoittaa A-sarjan A-lohkoa, 2 A-sarjan B-lohkoa, 3 B-sarjan A-lohkoa ja 4 B-sarjan B-lohkoa) runkosarjasta ja pudotuspeleistä erikseen.


1-runkoKOVTHTMPMP
Venäjä3715812713181214342267
Ruotsi3715811414301082367242
Suomi37158661379688686145
Kazakstan18802955142655863
Norja3114020911135898249
Yhdysvallat7331032764912
Valko-Venäjä8410041594770


1-playoffKOVTHTMPMPE
RUS25503901137416078 
SWE25503701337415274 
FIN25522302924824946 
KAZ194213029188275261
NOR152812016143156244
USA101720155418048
LAT24103116122
GER12101184121
BLR5101094114824
CAN1300373601


2-runkoKOVTHTMPMP
Yhdysvallat15574926539101100
Kanada14563631735617375
Valko-Venäjä932241726914949
Unkari14581573615339137
Latvia9381422411925930
Hollanti13551054510733925
Viro734103249121023
Norja4129231284020
Mongolia5262524381629
Kazakstan133004636
Saksa1300314330


2-playoffKOVTHTMPMPE
USA121510057844203
CAN1314806795016 
HUN14176011557812 
BLR885033230105
HOL12145093864101
LAT71040623498 
EST57313131971
MGL5631229177 
NOR111007321


3-runkoKOVTHTMPMP
Viro516943845222
Unkari412615644713
Japani413427495110
Latvia2641133179
Mongolia1330028136
Saksa133001776
Hollanti3930627436
Ukraina2600625520
Kirgisia140041460


3-playoffKOVTHTMPMPE
HUN412804654316 
LAT26600511812 
JPN6136073943122
GER375023533102
EST385034331101
MGL410406464683
CAN1330015861
UKR49207284442
HOL48206163742
KRG11001040 
CZE2200241702
CHN23003133102


4-runkoKOVTHTMPMP
Mongolia313913682119
Japani29711441815
Hollanti29522591712
Ukraina29603562412
Tsekki210424703310
Kanada154104339
Saksa2841355259
Viro1540126128
Kiina314301137856
Somalia4180018122320


4-playoffKOVTHTMPMPE
CZE243014356 
CHN3530242156 
HOL122001034 
UKR111001312 
SOM460063870

lauantai 18. helmikuuta 2017

Uusinta: Jorma

Lukijalle: Tässä tositapahtumiin perustuva puolifiktio tasan viiden vuoden takaa. Monta kertaa on lehmä ehtinyt noiden vuosien aikana lorottaa. Tarinassa mainittu vanhaisäntä Antti on jo kuollut. Komeat olivat hautajaiset, olin saattamassa suuresti arvostamaani miestä viimeisellä matkalla. Muuten olin niistä kuvioista jo vieraantunut. Jormaa olin nähnyt satunnaisesti, en edes joka vuosi. Mutta viime vuonna tartuin puhelimeen ja soitin hänelle. Olin saanut tietooni erään - hmm, tavallaan liikeasian - , joka oli menossa varsin huolestuttavaan suuntaan Jorman ja muiden asianosaisten kannalta. Asia ei suoranaisesti minua koskenut, mutta halusin katsella itseäni aamuisin peilistä (en kyllä tällä pärställä tajua miksi) ja auttaa miehiä mäessä. Jorma oli entisellään eli hyvä jätkä, vaikka tässä vuosien varrella on tullut pari kovaa kolausta elämässä. Asia saatiin ujutettua oikeille urilleen ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä, mikä mahdollisesti minulle vihakirjoittajien helvetissä pieneksi ansioksi lasketaan ja saan ehkä sen kahvallisen lapion:

Opin tuntemaan Joren jo ihan pikkupoikana. Jore oli silloin jo aikamies, parissakymmenissä. Jotain etäistä sukuahan me ollaan. Jos oikein muistan, niin äidit taisivat olla kolmansia serkkuja keskenään tai jotain sinnepäin. Lapsuudentuttuja kuitenkin, naapurikylillä kun asuivat. Joren äiti Maija pääsi sitten ns. hyviin naimisiin, talollisen vaimoksi. Antti oli vaimoaan vanhempi, sodan käynyt mies. Lapsia alkoi siunaantua vasta muutama vuosi avioliiton solmimisen jälkeen, Antin lähestyessä jo neljääkymmentä eikä sittenkään kahta enempää. Jorma ja pikkusisko Pirjo kasvoivat työntekoon pienestä pitäen, isä-Antti piti siitä huolen eikä Maija-emäntäkään helpolla päästänyt.

Antti oli sodan jälkeen perinyt isältään silloisten mittapuiden mukaan keskikokoisen tilan ja käärinyt hihansa. Sekamaataloutta ajan mukaan, lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja, viljaa, metsää. Kuivankälppeä mies painoi työtä vuorotta ja talo kukoisti. Antti osti lisää metsää, raivasi peltoa, rakensi ison navetan, jossa Maija hoiti karjaa lasten vähän kasvettua.

Jore kasvoi miehen mittoihin ja tuli isän rinnalle hommiin siinä missä Pirjokin. Minä astuin mukaan kuvioon ollessani vähän toisella kymmenellä. Sesonkiaikana tarvittiin lisätyövoimaa ja rengiksi kelpasi kun vähän jaksoi. Heinäaikaan ajoin traktoria, levittelin AIV:tä tornissa ja harvensin sokerijuurikasta vanhaisännän kanssa.

Silloin oppi, millainen on työhullu mies. Jore ajoi paalaimella heinät valmiiksi, minä istuin vanhemman traktorin ratissa jalat hädin tuskin polkimille ylettäen. Muut mättivät pikkupaalit peräkärriin, minä siirsin traktoria sitä mukaa ja hyppäsin aina siirtojen välillä alas auttamaan. Siinä vaiheessa kun Jore oli saanut kaikki paalattua, hänkin ehti kuormaa tekemään. Silloin en enää hyppinyt eestaas, miehen tahti oli sitä luokkaa että olisin ehkä yhden paalin ehtinyt heivata lavalle ennen kuin olisi pitänyt traktoria siirtää. Välillä käytiin viemässä kuorma navetan ylisille ja syömässä. Joskus sääennuste lupaili matalapainetta tulevaksi ja silloin tuli kiire. Ei paljon kelloa katseltu, kun painettiin aamukolmeen yhtä soittoa että saatiin paalit sateen alta karkuun. Sen jälkeen piti vielä mennä saunaan, että saatiin pestyä pölyt pois. Muistan käyneeni saunassa, mutta seuraava muistikuva onkin sitten seuraavalta puoleltapäivältä ukonilmaan heräämisestä omassa sängyssä. Mitähän nykyiset lastensuojeluviranomaiset sanoisivat 20 yhtäjaksoisesta työtunnista, taisin olla sinä kesänä 12-vuotias. Yhtenä kesänä taas sateet yllättivät niitetyn heinän eikä auttanut muu kuin turvautua vanhaan konstiin eli heinät seipäille. Vanhempi väki haravoi, minä iskin seipäitä peltoon ja Jore, Pirjo sekä naapurin Jari mättivät heinää seipäille. Kolmikon työtahdista saa jonkinlaisen käsityksen, kun kerron etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin lyödä kangella reiät seipäille, pystyttää ne ja hakea uusia seipäitä ja tappeja peräkärrystä. Enkä totisesti liikkunut kävellen.

Niitä aikoja talossa tapahtui sukupolvenvaihdos. Antti luopui isännyydestä - teki tosin hanslankarina töitä melkein samaan malliin kuin ennenkin - ja siirsi hommat Jormalle ja Pirjolle. Sisarukset tekivät työnjaon, jossa eläimet olivat Pirjon ja kaikki muu Jorman vastuulla. Pirjo jatkoi siitä mihin äitinsä oli jäänyt. Tuvan yksi seinä oli jo kunniakirjoilla tapetoitu ja nyt piti aloittaa uusi, kun ennätyslehmiä ja maidon laatua sen kuin piisasi. Karja arvioitiin maakunnan parhaaksi. Jore puolestaan pisti metsää nurin, istutti uutta ja kasvatti viljaa. Voittoa kertyi ja talo kasvoi. Aiemmin oli vuokrattu lisämaata, mutta rakennemuutoksen myötä Jore sai hanskat naulaan lyöneiden kollegojen palstoja halvalla. Keskikokoinen talo oli kahdessa sukupolvessa kasvanut pitäjän ökytaloksi. Traktorit sekä muut pelit ja vehkeet olivat viimeisen päälle, laitteet Jore opetteli itse huoltamaan ja talousrakennukset pystytti omin käsin.

Ei Jore silti pelkkää työtä tehnyt kaiken aikaa. Viljelyn ja metsätöiden sesonkiaikojen ulkopuolella mies oli kylän hirviporukan kantava voima. Siinä sivussa riitti aikaa urheilulle. Jore hiihti kilpaa piirikunnallisella tasolla. Ura loppui luistelutyylin tehtyä harjoittelun syrjäkylillä mahdottomaksi. Juoksuradalla kykyä olisi saattanut olla pidemmällekin, mutta kesäajat olivat liian kiireiset. Silti Jorella tuntui aina olevan aikaa auttaa tarvitsevaa; milloin kylällä järjesti nuorisoseura tai naapuri talkoot, Jore oli ensimmäisenä paikalla heilumassa ja lähti viimeisenä todeten yleensä, että "käväisenpä vielä joku päivä hoitamassa tuon pikkuhomman valmiiksi". Jorella oli aina pilkettä silmäkulmassa ja poikamainen huumorintaju. Kuulin, että Jore oli kerran hankkinut metsäpalstan, jossa oli semmoista joulukuusen kokoista ja näköistä puuta. Valitettavasti paikka oli kohtuullisesti liikennöidyn tien varrella. Aina joulun alla pari kuusta katosi kaupunkilaisten matkassa. Kun tätä oli jatkunut pari vuotta kiihtyvällä tahdilla, Jore kyllästyi ja lainasi naapurin sikatilalliselta täyden paskervillerin. Itsenäisyyspäivän jälkeen Jore ajeli palstalle ja ruiskutteli luomulannoitteet kuusten oksille. Joulun alla metsään ilmestyi taas saappaanjälkiä ja tuore kanto. Jore hihitteli kylänmiesten kanssa miettien, millainen yllätys koittaa kun kuusivaras vie puun olohuoneeseen sulamaan. Elämäntavat miehellä olivat säntilliset; tupakkaa ei polttanut enkä muista koskaan nähneeni hänen ottavan yhtä saunakaljaa enempää. Lyhyesti sanoen, jos sanakirjassa olisi selitys ilmaisulle "hyvä jätkä", siinä olisi Joren kuva.

Oli Jorella oma heikko kohtansa. Miniää taloon ei löytynyt sitten millään. Teini-ikäisenä asiaa kummastelin, sillä Jore oli kumminkin supliikkimiehiä. Naisten kanssa hän ei vain ollut, en tiennyt iskikö ujous päälle vai mistä oli kyse. Olisi luullut, että tuollaisella miehellä ottajia riittäisi. Äitini kyllä käsitti, mistä taisi olla kyse; Joren äiti oli niitä pahansisuisimpia naisia. Saisi siinä olla miniällä kova luonto, jos saman katon alle tulisi. Olihan Maija toki mukava seuraihminen ja hoiti huushollin viimeisen päälle, mutta lapsiaan kohtaan hän oli mustasukkainen. Ei ollut epäilystäkään, kuka tuvan kynnyksen takana kaulinta heilutti. Naispappeuden ollessa tapetilla vanhoillisena pidetyltä kirkkovaltuustoon kuuluvalta Antilta kysyttiin mielipidettä. Antti totesi, että kyllä se nainen saarnan pitää siinä missä mieskin, hän sen hyvin tietää. Eräs kylänmies kertoi tulleensa taloon ilman että isäntäväki huomasi ja kuulleensa ainoan kerran, kun Antti vaimoaan moitti. Oli todennut, että kuvitteli torpasta vaimon otettuaan tämän olevan tyytyväinen ison talon emäntänä, vaan eipä tunnu kelpaavan. Vieras kääntyi kannoillaan ja kolisteli ovea kuuluvammin ennen uutta sisääntuloaan.

Maija ei hyväksynyt Jorelle minkäänlaista vaimokanditaattia. Pitäjään tuli eläinlääkärin kesäsijaiseksi nuori naisihminen, jota Maija kehui maasta taivaaseen. Oli niiiiiiiin reipas ja näpsäkkä, kun kävi hoitamassa utaretulehdukset kuntoon ja poi'ittamassa perätilassa olleen vasikan. Vaan antaapa olla, kun Maija sai kuulla hänen käyneen kerran ongella Joren kanssa. Kyllä alkoi naisesta vikoja löytyä. En minä tiedä, oliko siinä minkäänlaista romanssinpoikasen alkuakaan vai oliko Jore luonteeltaan lupsakan isäänsä kaltaisena vain käynyt näyttämässä paikkoja seutua tuntemattomalle. Veikkaan jälkimmäistä. Jotenkin olisi vaikea uskoa, että pitkälle koulutettu naisihminen olisi ollut kiinnostunut isonkaan talon isännästä, tällä kun olivat koulut jääneet kansakouluun ilman mitään ammattikoulutusta. Ainoa koulu, johon Jorea olisi laitettu oli reservinaliupseerikoulu, johon väen vängällä kapiaiset häntä tunkivat. Jore selvisi kuitenkin pelkällä korpinnatsalla, kun sanoi että kevätkylvöt odottavat. Ällistä ei koulunkäymättömyys kiinni ollut, Jorella hoksottimet pelasivat viimeisen päälle, vaikka mies luki pelkkää Maaseudun Tulevaisuutta. Mutta tyttöystäviä ei vain näkynyt. Vähän aloin epäillä, olisiko Jore näitä "luonnollisia poikamiehiä", mutta mitään viitteitä siihenkään suuntaan ei näkynyt. Tosin maaseudulla olisi ymmärrettävää, jos tällainen pidettäisiin tiukasti salassa. Oli miten oli, Jore vain paiski töitä eikä vaimosta ollut tietoakaan.

Paljon paremmin ei puolison etsintä mennyt Pirjollakaan. Siinä missä Jore oli isäänsä tullut, Pike oli tarvittaessa yhtä kipakka kuin äitinsä. Seurustelusuhteet katkeilivat ja palailivat entiselleen tai sitten vaihtuivat uuteen. Maija ei tietenkään tyttärensä sulhaskanditaatteja hyväksynyt, mutta sillä ei varmaan ollut asian kanssa tekemistä, keskinäinen yhteensopimattomuus ratkaisi. Tai sitten muuten hankalat ihmissuhteet; Pike näet kävi naapurikylän erään talon kaikki veljekset läpi. Itse en pysynyt alkuunkaan mukana, kenen veljeksen kanssa hän kulloinkin oli. Olisi mennyt edes ikäjärjestyksessä, niin olisi ollut helpompaa. Joka tapauksessa viimeisen veljen ollessa vuorossa kylillä naureskeltiin, että nyt olisi parasta natsata. Muuten talossa ei ole jäljellä muita miehiä kuin isäntä ja jos Pike sitä yrittää, niin emäntä pistää kyllä hanttiin. No, ei siitäkään mitään tullut ja vähitellen alkoi olla selvää ettei taloon tule sen paremmin miniää kuin vävyäkään.

Tässä vaiheessa minä olin varttunut jo aikamieheksi ja muuttanut Opiskelukaupunkiin. Käynnit kotiseudulla harvenivat, Jorea näin ehkä pari kertaa vuodessa ohimennen. Pysyin tapahtumien tasalla vain kuulopuheiden perusteella, vaan eipä niissä paljon kerrottavaa ollut. Pike piti isoa karjaa, Jore viljeli maata, hoiti metsää ja pihalla oli aina entistä isompi traktori. Valmistuttuani, mentyäni työelämään ja muutettuani taas en ole nähnyt Jorea edes joka vuosi.

Maaseutu jatkoi autioitumistaan. Kerran laskin huvikseni, kuinka monessa sukulaisen tai tuttavan talossa oli ollut lypsykarjaa lapsuudessani. Päädyin muistaakseni lukuun 36. Nyt jäljellä oli enää yksi, Jore ja Pike. Viisikymppiset sisarukset ilman jatkajaa tilalle. Vanhaisäntä ja -emäntä olivat muuttaneet kirkolle parempien palvelujen ääreen, tosin Antti kävi hyväkuntoisena aina auttelemassa pikkutöissä vaikka yhdeksänkymmentä ikävuotta alkoi lähestyä. Harmitti. Siinä menee iso talo hukkaan, ajattelin. Jore jatkoi entiseen malliin ja vaurastui entisestään. Maalla ei paljon raha-asioista haastella enkä tiedä oliko miehellä velkaa, mutta selvää oli että tila oli seitsennumeroisen summan arvoinen euroaikanakin eikä ensimmäinen numero ollut ykkönen, tuskin edes kakkonen.

Jokin vuosi sitten Jore alkoi rakentaa itselleen uutta taloa. Tuumasin että mikäpä siinä, olihan vanha päärakennus jo iäkäs ja jäisi sitten kokonaisuudessaan Pikelle. Kävin kerran vilkaisemassa rakennustyömaata. Onpahan melkoinen pytinki tulossa, päättelin sokkelin koosta. Mutta Jorella oli kaikki suurta ja viimeisen päälle tehty, joten en hämmästynyt. Ennen kuin kuulin että talosta tulee kaksikerroksinen. No nyt siihen on sitten iskenyt suuruudenhulluus, ajattelin. Mutta mihinkäs muuhun mies rahojaan laittaisi, tila on hirveällä työllä jo tehty niin isoksi ettei yksi mies pysty enempää hoitamaan.

Kohta tämän jälkeen kuulin huhun, että Jore seurustelisi serkkuni Sirpan kanssa. Nauroin, näitä huhuja Joren seurustelusta oli liikkunut ennenkin ja kaikki yhtä perättömiä. Sitä paitsi Sirpa oli ikäiseni ja Jore jo yli viisikymppinen, ikäeroakin oli melkoisesti. Vaan hymyt hyytyivät kun Sirpa alkoi kulkea kylillä maha pullollaan. Talo valmistui juuri sopivasti ja sinne muutti tuore perhe, Jore ja Sirpa poikansa kanssa. Jore pääsi vanhoilla päivillään isän rooliin, missä hän tietääkseni uikin kuin kala vedessä - Jore on aina sopeutunut kaikkeen ja pärjännyt mitä onkaan yrittänyt. Ehtipä jo yhdeksänkymppinen Anttikin vielä hyvävoimaisena isoisäksi.

Harvoin olen ollut yhtä yllättynyt ja onnellinen kuin kuultuani jo tietyllä tavalla sujuvaksi tuomittujen tapahtumien odottamattomasta käänteestä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Uutiskatsaus 7/2017


Jälleen on kertynyt Uutiskatsaus-osioon erinäisiä mielenkiintoisia tapauksia viimeisen kuukauden ajalta, joten aika purkaa suma:


1. Kova pää edellä

Aloitetaan tärkeimmällä. Arvostettu tutkimuslaitos Chatham House selvitti, mikä on eurooppalaisten asenne muslimimaahanmuuttoon. Tulokset olivat veret seisauttavia. Toivottavasti jopa haittamaahanmuuton seisauttavia. 55 % haluaisi lopettaa sen kokonaan. Siis lopettaa kokonaan. Ei rajoittaa. Viidennes on eri mieltä. 25 % ei ota selkeää kantaa. Mikäli vielä oletamme, että otos on ollut edustava, se on sisältänyt 5 % muslimeja, jotka luultavasti kuuluvat tuohon eri mieltä oleviin. Eli oikeista eurooppalaisista noin 60 % sanoo STOP. Tehkää nyt perkele jotakin ja äkkiä. Aluksi voisi vaikka rukata maahanmuuttolukemia. En halua ottaa kantaa siihen, millaisiksi. Pääasia että etumerkki on negatiivinen eli Euroopasta lähtee pois enemmän haittamamuja kuin uusia tulee tilalle.


2. Katoamistemppu

Hyvään alkuun edellisessä on päästy Suomessa. Viranomaisilta on kadonnut yli 4000 turhapaikanhakijaa. Oikea suunta, enää semmoinen 30 000 jäljellä. Katoaminen ei huolestuta pätkääkään, eikä myöskään se jos he löytyvät. Sen sijaan se huolestuttaa, jos näitä alkaa löytyä Suomesta.


3. Miljoona miljoona miljoona hurria… eikun Ahmedia

Ruotsin väkiluku ylitti kymmenen miljoonaa. Ruotsalaisten luku taas pienenee. Olikohan jutun kuva piilonuivan toimittajan valinta, siinä kun oli kovasti etnisesti edistyksellistä väkeä. Kummallisinta on se, että haittamamujen tunkeutuminen moninkertaisen hiilijalanjäljen käyttäjiksi ei tunnu mitenkään hetkauttavan kestävän kehityksen periaatteita päätellen siitä, että ns. ”viherpuolueet” eivät ole tästä huolissaan.


4. Monikulttuurinen yhteisö

Luomme uutiskatsauksessa vilkaisun Suomen monikulttuurisimpaan yhteisöön eli vankilaan. Jos muuten haluatte joskus kuulla korvia punottavia tosiasioita haittamaahanmuutosta, jutelkaapa jonkun vanginvartijan kanssa. Itse jutussa kerrotaan, kuinka Suomen vankiloissa kymmenet musulmaanit bilettävät terrori-iskujen kunniaksi. Monikulttuurisuus on todellakin rikkaus. Ei mulla muuta.


5. Lapuan liike

Brittiläinen tarkka-ampuja osoitti ihastuttavaa budjettitietoisuutta ampumalla yhdellä ainoalla Lapuan patruunalla kolme musulmaania hengiltä. Luoti läpi ensimmäisen päästä, toisen rinnasta ja seinästä kimmoke kolmannen kaulavaltimoon. Siinä mallia, ei nyt jumaliste kallisarvoista luotia ruveta yhtä saastaa varten tuhlaamaan. Jonkinlaista kustannustehokkuutta, kyllä minimitavoite tulisi olla noin 1,6 terroristia per kuti.


6. Haittamamuille opetetaan ruotsalaisten naisten iskemistä

Ja minä kun luulin mustelmista, että ne osaavat sen jo. Mutta vakavasti puhuen, voiko kansakunta enää tämän syvemmälle vajota geneettisessä itsemurhavietissään?


7. Vaihteeksi asiaa

Professori Jaakko Hämeen-Anttilaa on lyöty joka puolelta ja ihan aiheesta. Kovin on ollut islamia valkopesevää juttua. Mutta mies osaa kirjoittaa, olen useita hänen kirjojaan lukenut. Nyt hän kirjoitti kolumnissaan Hesarissa kansallismielisyydestä ja tunnustautui sellaiseksi. Uskon häntä. Kirjoitus oli hyvä ja toi esiin – nimeltä mainitsematta – sen aatesuunnan, jonka kannattajaksi itsekin tunnustaudun: globaalinationalismin. Se, että rakastaa maataan, ei tarkoita että pitäisi muita maita painaa alas. Iloitsen kiistatta siitä, jos jokin maa nousee hyvinvoivien joukkoon omalla työllään ja ansioillaan. Jos somalit järjestävät Suomessa mielenosoituksen ”Somalia somalialaisille”, olen heti sydämessäni mukana. Sitten kun se vielä toteutuisi käytännössä. Somalia somalialaisille, Kurdistan kurdeille, Italia italialaisille, Suomi suomalaisille! Eläköön globaalinationalismi!


8. Vihapuhetta

Hei sinä nettipoliisi. Hittojako täällä teet? En minä ketään vihaa. Mene tuonne otsikon suuntaan, siellä kerrotaan ISIS-propagandaa. Ei tarvitse osata edes äläwäbälää, siellä kehotetaan tappamaan vääräuskoisia ihan selkeällä suomen kielellä. Sivumennen sanoen: olenko turvassa kun en ole vääräuskoinen vaan uskonnoton?


9. Ei muuta kunniaa kuin suomalainen mitali

Varautukaa historialliseen hetkeen: blogisti puolustaa Tarja Halosta! Taannoin yritettiin näet nostaa kohua siitä, että Halonen oli jakanut kunniamerkkejä valtionpäämiehille, joiden mainetta voisi pitää hieman kyseenalaisena, kuten Syyrian Assadille. Tässä kirjoittaja ei ole kyllä ymmärtänyt diplomatian protokollasta yhtään mitään. Mitali on myönnettävä, ettei syyllistyisi majesteettirikokseen ja sillä selvä. Ei Halonen tässä kohdassa mitään väärää ole tehnyt, sen sijaan lähes kaikkialla muualla kyllä. Antoihan Mannerheimkin kunniamerkin esim. omistamistaan kanankasvattamoista keskitysleireihin mallia ottaneelle Heinrich Himmlerille tämän Suomen-vierailulla. Kuului asiaan.


10. Pitkäkyntisen kohtalo

Alkon myyjä sai potkut liian pitkien kynsiensä takia. Tai näin virallisesti. Korvauksiahan irtisanomisesta tuli, mutta voimassa pysyi. Todellinen syy selvisi sitten kirjoituksen lopussa. Myyjä oli erehtynyt kuntavaaleissa perussuomalaisten listalle. Tätä ei kylläkään pidetä paarialuokkaan leimaamisena, vaan vapaaehtoisena paarialuokkaan liittymisenä. Mielenkiintoista oli se, että jopa itse johtajahutt Jabba oli vihdoinkin havainnut ilmiön ja kommentoi plokissaan, tähän nimenomaiseen tapaukseen kuitenkaan puuttumatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vastahan tätä on kymmenen vuotta jatkunut.


11. Joukolla liikenteeseen

Jälleen kerran on nostettu esiin ikuisuuskysymys eli ilmainen joukkoliikenne. Sitä kun kannattaa valtaosa. Mikä ei liene mikään yllätys, sillä kannattaahan valtaosa verojen muuttamista valtion maksettaviksi. Mikä muuten on kuntien matukulujen osalta jo tehtykin, mutta ei nyt mennä siihen. Pysytään kyydissä. Esitin jo vuosia sitten mallin, jolla joukkoliikenteen kulut saataisiin alas, käyttöaste ylös ja imago nousuun. Toki esitetty tekniikka on jo osin vanhentunutta, mutta ei ole mitään syytä siihen miksei päivitetty versio toimisi nykyäänkin.


12. Kirje ystävälle

Kun Donald Trump asteli ensi kertaa presidenttinä Pomon soikeaan työhuoneeseen, hän löysi pöydältään kirjeen. Sen oli kirjoittanut edeltäjä Barack Obama. Mitä kirje sisälsi, paljastunee Trumpin presidenttikauden jälkeen. Näin on ollut tapana. Yleensä edeltäjän jättämä kirje on onnentoivotus, joitakin yleisiä ohjeita ja muistutus siitä, että presidentit työskentelevät aina kansansa parhaaksi, vaikka olisivatkin yksityiskohdista eri kannalla.
Jos tämä ei kuvaa demokratian jatkuvuutta, niin sitten en tiedä mikä niin tekisi.
Tavan aloitti Ronald Reagan, mikä ei hänen draamanäyttelijätaustansa tuntien ollut yllätys. Reagan oli presidentti, jota ei pidetty virkaan riittävän kokeneena (vaikka mies oli toiminut Kalifornian kuvernöörinä ja se on isompi kuin useimmat Euroopan valtiot), moitittiin moraalisesta holtittomuudesta (ensimmäinen avioeron kokenut presidentti), pidettiin sotahulluna haukkana (solmi ydinaseiden rajoittamissopimukset) ja ulkopoliittisesti asiantuntemattomana (pakotti Neuvostoliiton polvilleen ja kommunismi romahti). Tulisiko mieleen ketään toista USA:n presidentiksi valittua, jota on arvosteltu samoin perustein? Ai niin, Suomen media inhosi Reagania yli kaiken. Onneksi ei ketään muuta USA:n presidenttiä ole inhottu…
Kari Suomalainen summasi suomalaisten tunnot Reaganista 1984. Tuolloin oli vielä pakko uskoa joukkotiedotusvälineitä.


13. Sisustus uusiksi

Muutettuaan Valkoiseen taloon Trump on pistänyt hösseliksi muuallakin kuin politiikassa. Verhot ja matot saivat kyytiä, Obaman jälkeensä jättämä sisustus ei kelvannut. Sitä ei tiedetä mitä Trump teki löydettyään sen yllätyksen, mitä huumorisivusto Lamebook epäili Joe Bidenin Obaman puolesta jättäneen…


14. Kain ja Abel

Kim Jong-Namin lusikka heitettiin nurkkaan Malesiassa. Tämä jos mikä kertoo siitä, että Kim-suvun dynastian ote Pohjois-Koreasta on jopa uskottua lujempi. Isänsä syrjäyttämä Kim Jong-Nam oli täysin merkityksetön, kyvytön, kunnianhimoton ja vähäpätöinen hahmo. Paitsi Pohjois-Korean mahdolliselle tai kuvitellulle oppositiolle. Ja sillekin vain siksi, että hän sattui olemaan isoisänsä poika. Jopa tämä riski oli niin suuri, että nuorempi velipuoli Kim Jong-Un katsoi ilmeisesti parhaaksi minimoida riskit. Olisi näet pieni mahdollisuus siihen, että Johtaja syrjäytettäisiin ja uusi valtaklikki kutsuisi Kim Jong-Namin "hallitsijaksi" uskoessaan, että kansa pysyy kurissa vain jos johdossa on Kimin suvun jäsen.
Diktatuuri on siis Kimien diktatuuri ja on epätodennäköistä, että sitä koskaan johtaisi kukaan muu. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Pohjois-Korea voisi romahtaa nopeastikin. Itse asiassa on käytännössä varmaa, että se romahtaa nopeasti. Mutta tapahtuuko tämä ensi viikolla, ensi vuonna tai vasta kymmenien vuosien päästä, on täysin tuntematonta. Varmaa kuitenkin on, että sen alkaessa luhistua vauhti on nopea.


15. Äly hoi, älä jätä!

Northwest Universityn tutkijat ovat onnistuneet laatimaan tekoälyohjelman, joka pärjää älykkyystesteissä paremmin kuin 75 % ihmisistä. Suoraan sanottuna ei voinut olla vaikea homma. Vaan jos yrittäisivät laatia tekoälyn joka ajattelee typerämmin kuin 75 % ihmisistä, siinä olisi haastetta kerrakseen.


16. Kaksi asiaa mielessä

Tutkimus pyrki selvittämään, ajattelevatko miehet seksiä useammin kuin naiset. Väittivät että eivät, koska naiset eivät tunnusta itselleen ajattelevansa seksiä. Mielenkiintoinen ajatus, mutta ei vastaa alkuperäiseen kysymykseen oikein. Vastaus on hyvin ilmeinen. Eivät. Naiset ajattelevat seksiä paljon useammin kuin miehet. En tiedä, kuinka monta kertaa päivässä naiset keskimäärin ajattelevat seksiä, mutta luulen että muutaman kerran. Mies taas ajattelee sitä vain kerran. Aamuheräämisestä iltanukahtamiseen. Tai sitten kahdesti, olettaen että jossain vaiheessa päivää hän putoaa heikkoihin jäihin, päätyy leijonalauman jahtaamaksi tai joutuu purkamaan maamiinan, jonka päälle on tallannut. Noissa tilanteissa pimppa lipsahtaa hetkeksi pois mielestä.
On muuten paskapuhetta, että mies ei kykenisi ajattelemaan kahta asiaa samaan aikaan. Tämä harhakäsitys on syntynyt naisille, jotka eivät tajua että mies ajattelee koko ajan kahta asiaa samaan aikaan, mutta toinen niistä on vakio.


17. Laki ja järjestys

Otsikkojutussa kerrotaan maailman seksikkäimmästä naispoliisista. Ymmärrän, että kuvat nähtyään monella alkaa tehdä mieli ottaa laki omiin käsiinsä. Olen kerran työasioissa joutunut asioimaan sellaisen suomalaisenkin naispoliisin kanssa, että ajatus ”poliisin pamputtamisesta” sai aivan uuden mielleyhtymän.
Poliisin jälkeen julkisuuteen astui norjalainen palomies, siis anteeksi palonainen. En kyllä tajua millä ihmeellä tuollainen yksilö on selvinnyt palo-opiston pääsykokeesta. Ei tuollainen nainen sovellu sammuttamiseen, vaan sytyttämiseen.


18. Mä joka päivä lenkille meen

Seppo on Äijä. Mies on juossut joka päivä jo 23 vuoden ajan. Suomen ennätys on Simo Nikulalla, yli 25 vuotta. Nikulan putki katkesi akillesjänneleikkaukseen, joten Harjumaalla on vielä kaksi vuotta jäljellä ennätykseen. Maailmanennätykseen on tosin vielä matkaa. Sitä pitänee hallussaan Ron Hill, 52 vuotta ja 39 päivää. Joka päivä, vähintään maili. Vuoden 1969 maratonin Euroopan mestarin ja ex-ME –miehen putki katkesi 30. tammikuuta 2017 terveystilanteen takia 78-vuotiaana. Harjumaa tuskin tätä ennätystä uhkaa, koska pitäisi juosta 96-vuotiaaksi asti. Tosin jos mukaan lasketaan hiihtolenkitkin, niin Sepon putki alkaa jo vuodesta 1985 ja silloin riittäisi 88 ikävuotta. Kova suoritus, etenkin kun jutussa ei mainita viime vuosia haitannutta kroonista sairautta. Kuten ei sitäkään, että aikaa riittää muihinkin harrastuksiin. Ranualaisessa ladossa ja varastossa on varastoituna lähemmäs satatuhatta lehteä, eri sanoma- ja aikakauslehtien täydellisiä vuosikertoja.


Pakollinen loppukevennys

Väestöliiton parisuhdetutkija huomasi, että parisuhteissa mies ei päätä enää juuri mistään. Ja tämäkö oli sitten muka uutinen? Toisaalta kyllä päätösten merkitys ja painoarvokin on huomioitava. Jos nainen päättää vaihtaa keittiöön verhot ja kysyy mieheltä, vastaus on "Ihan sama". Eikä mies edes huomaa että ne on vaihdettu. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että mies ei ole se, joka sai komennuksen vaihtaa ne.
Eli nainen päättää asioita, joilla ei ole miehelle mitään väliä. Ja niitä on nimittäin leegio. Noin 80 % asioista on miehelle yhdentekeviä ja hän on vain tyytyväinen siihen, että nainen päättää ne. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että nainen ei kysy mieheltä asiasta eli mies saa olla rauhassa.
Miehelle riittää erinomaisen hyvin, että hän saa päättää tärkeät asiat, mitkä toisaalta muodostavat selkeän vähemmistön asioista. Siis olettaen se epätodennäköinen tilanne, että mies on myös se joka saa päättää, mitkä asiat ovat tärkeitä.