tag:blogger.com,1999:blog-72123700689110410892024-03-18T11:47:35.206+02:00Jaskan pauhantaaJaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.comBlogger1694125tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-88462273083143912972024-02-11T21:37:00.001+02:002024-02-11T21:37:04.692+02:00Välihuomautus 167 : Suuntautumisesta<br>Vaalistudiossa jaksetaan jauhaa siitä, oliko ehdokkaan seksuaalisella suuntautumisella merkitystä vaaleissa vaiko eikö. Toinen asiantuntija sanoo, että ei ollut, sillä äänestäjät hyväksyivät Haaviston suuntautumisen. Toinen taas sanoo että oli, sillä moni sanoi ettei äänestä Haavistoa sen takia.
<br>Molemmat ovat pihalla kuin lumiukot, kun eivät tajua pohtia oleellisinta huomiota aiheesta.
<br>Totta kai seksuaalisella suuntautumisella oli merkitystä presidentinvaalien tulokseen. Jos Stubb olisi saanut yhtä suuren prosenttiosuuden heteroiden äänistä kuin Haavisto sai homojen äänistä, Stubb olisi saanut murskavoiton.
<br>Kylmä tosiasia on, että varsin moni homo on äänestyskäyttäytymisessään heterofobinen.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-86118154722755827392024-02-08T11:46:00.004+02:002024-02-08T11:58:50.792+02:00Ammutuksi vai hirtetyksi<br>Mikäli suvaitsevaisto saa jonakin päivänä totaalisen vallan, jolloin allekirjoittanut mitä ilmeisimmin saa tuomiokseen ennakoivan eutanasian ja tällaiset vaihtoehdot annetaan, niin ammutuksi, kiitos. Hirttämisessä on toki se hyvä puoli, että jos pyöveli on ammattilainen, niin kuolema tapahtuu hetkessä. Toisaalta siinä todennäköisyys kitumaan joutumisessa on suurempi, ainakin tällaiselle kovaluisemmalle tapaukselle. Niinpä näistä kahdesta valitsen mieluummin ampumisen, onhan se myös machompi vaihtoehto tosimiehelle. Tosin jos valinta olisi täysin vapaa, ottaisin <a href=https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010148940.html target="_blank">typellä tukahduttamisen</a>, mikä on ilmeisesti suhteellisen mukava tapa maailmasta erkanemiseen. Mikäli kannattamani <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2015/06/nirri-pois.html target="_blank">ehdollisen kuolemantuomion</a> lainsäädäntö otetaan käyttöön, niin typpi saa toteuttamismenetelmänä puoltoäänen minulta. Perinteisistä menetelmistä tyylikkäin olisi silti giljotiini, kuten <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2021/11/toisen-todellisuuden-virkamies.html target="_blank">tässä toisen todellisuuden novellissa vaihtoehtoisesta Suomesta</a>.
<br>
<br>Mutta asiaan. Kuten lukijat varmaan otsikosta arvasivatkin, tämä kirjoitus käsittelee presidentinvaalien toista kierrosta. Kuten <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2024/01/valihuomautus-166-rutto-vai-kolera.html target="_blank">aiemmassa välihuomautuksessa totesin</a>, valinta on tehtävä imbesillin ja sosiopaatin välillä. Loogisesti valinta on selvä, sillä imbesilli saattaa tyhmyyttään olla joskus vahingossa oikeassa, kun taas sosiopaatti ajaa omia tavoitteitaan järjestelmällisesti ja yleensä erehtymättä. Aivan yhtä loogisesti tästä seuraa, että mikäli sosiopaatin henkilökohtaiset tavoitteet sattuvat olemaan kansakunnan hyvinvoinnin kannalta positiivisia, sosiopaatin valinta on suorastaan kannatettava asia. On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että sosiopaatin tavoitteet olisivat hyödyllisiä ja käytännössä varmaa, että hyvienkin joukossa on asioita jotka ovat varsin vahingollisia ja niiden aikaansaaminen tuhoisaa.
<br>
<br>Lähes puolet äänestäjistä aikoo kuitenkin piirtää lippuun Haaviston numeron ja se heille suotakoon – kuitenkin vain siinä tapauksessa että he todella ovat tajunneet mitä Haaviston valinnasta mahdollisesti, todennäköisesti ja joissakin tapauksissa jopa varmasti seuraa. Ja tämän edes osittain tajunneita lienee Haaviston kannattajista vain pieni murto-osa. Haavisto kun on niitä poliitikkoja, <b>joiden kanssa järkevä ihminen on eri kannalla, mutta myöntää että jos maailma olisi sellainen kuin Haavisto haluaa sen olevan, asiat olisivat paremmin</b>. Ja tämä on toinen niistä kahdesta indikaattorista, jotka lähes takuuvarmasti paljastavat kumpi eri kannalla olevista on oikeassa. Eli mikäli toinen myöntää että asiat olisivat paremmin niiden ollessa tavalla jolla vastapuoli toivoo/luulee niiden olevan, niin silloin hän on ymmärtänyt kyseisestä asiasta enemmän ja tajuaa, ettei se ole vastapuolen toivomalla tavalla. (Se toinen indikaattori on, että väärässä oleva ei ymmärrä oikeassa olevan näkökantaa, kun taas oikeassa oleva yleensä ymmärtää miksi väärässä oleva on väärässä, mutta tämä indikaattori on paitsi vaikea todentaa, myös sellainen joka ei aina toteudu sillä eihän oikeassa oleva välttämättä ymmärrä miksi väärässä oleva on väärässä.)
<br>Haaviston ideaalinen maailmankuva on juuri sellainen, joka vetoaa sellaisiin äänestäjiin, jotka eivät joko kykene ajattelemaan loogisesti tai sitten uskaltaudu tekemään näin eivätkä näin ollen tajua äänestyspäätöksensä mahdollisia seurauksia. Ja näitä äänestäjiä on <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2020/11/demokratian-rappio.html target="_blank">demokratian rappeutumisen</a> takia aina vain enemmän.
<br>Mutta kuten todettu, jokaisella on oikeus äänestää Haavistoa mikäli tunnustaa tosiasiat eli haluaa Suomesta sellaisen millaisen Haaviston ideologian noudattaminen siitä tekisi: köyhtyneen etnohelvetin, jossa ei kyetä ylläpitämään länsimaista elintasoa. Ei sen takia että Haaviston tarkoitus olisi tämä, vaan se että hänen ideologiansa väistämätön seuraus on tämä. Sitä en tiedä tajuaako Haavisto itse tämän eli onko hänen roolinsa vilpittömän hölmö vai ainoastaan sosiopaatin loogisesti valitsema linja valtaan pääsemiseksi seurauksista välittämättä. Pelkään pahoin että jälkimmäinen, sillä on vaikea kuvitella kahden niin älykkään vanhemman saavan noin typerää jälkikasvua, ellei sitten synnytyksessä ole ollut aivovaurion aiheuttanutta hapenpuutetta.
<br>
<br>Viime päivinä vaalikeskustelua on hallinnut ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen. On kohuttu siitä, että suuri osa suomalaisista – puhutaan jopa kolmasosasta – on ilmoittanut ettei voisi äänestää homoa. Yllätyin itse suuresti tämän väestönosan näennäisestä koosta.
<br>Sana ”näennäinen” oli äskeisessä tarkoituksella. Väitän nimittäin, että todella harvalla päätös on periaatteellinen. Suurin osa tästä jopa kolmanneksesta äänestäisi kyllä homoa, mikäli tämän arvomaailma olisi muilta osiltaan ylivertainen tai edes niukasti vastaehdokasta parempi. Itse asiassa väitän, että melkoiselle osalle tästä kolmanneksesta homous itsessään on yhdentekevää. Kyse on siitä, millaiset ennakkonäkemykset – ja yleensä jopa oikeat sellaiset – heillä on homojen näkökannoista muihin asioihin. Ja nämä ovat yleensä kyseisten äänestäjien näkökannan vastaisia.
<br>Tilannetta voi verrata siihen, jos NBA-seuran managerille sanottaisiin, että nyt olisi seuraan tarjolla todella hyvä melkein kaksimetrinen sentteri. Jolloin manageri nauraisi räkäisesti todeten, että sentterille kusiraja on 210 senttiä, sitä lyhyemmät eivät kykene tekemään korin alla sitä mitä sentterin on tehtävä. Jolloin asian esittelijä toteaisikin, että joojoo, mutta kun tällä hepulla on niin pitkät kädet että hän ylettää korirenkaaseen lattialla seisten, voimatasotkin kuin Shaq O’Nealilla parhaina päivinään ja kosketus palloon kuin Michael Jordanilla. Jaa, olisit heti sanonut, palkataan, tuumii manageri.
<br>Lähes poikkeuksetta homojen kannattamat asiat ovat sellaisia, että tietty väestönosa ei niitä kannata. Tämän takia homon äänestäminen suljetaan yhtä automaattisesti pois kuin alle kaksimetrinen sentteri NBA:ssa. Mutta jos tuleekin homo, joka kannattaa kyseisen väestönosan näkemyksiä ja esimerkiksi – no, sanotaan ääritapaus esimerkkinä – vastustaa homoudestaan huolimatta homoliittoja, niin ei homous ole mikään este äänen antamiselle kuin enintään 5 % pahimpia änkyröitä.
<br>
<br>Mitä sitten Stubbiin tulee, niin lienee aika paljastaa eräs seikka <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2022/03/kaksi-poliitikkoa.html target="_blank">parin vuoden takaisesta blogikirjoituksestani</a>. Kyseisen novellin nousevan poliitikon Julius Mattssonin esikuvana oli Alexander Stubb lähes yksi yhteen näköispatsaana, joskin pari pikkuseikkaa oli muualtakin poimittu. Esimerkiksi novellin kohtaus, jossa kertoja (minä) katsoo ikkunasta nähden kaksi kadulla kävelevää poliitikkoa tapahtui todellisessa elämässä täsmälleen noin. Toinen kävelijöistä (novellissa Julius Mattsson) oli Stubb, jonka vieressä asteli novellissa nimen Antti Laamanen saaneen poliitikon tärkein esikuva (toisin kuin lähes täysin yhteen henkilöön perustunut Mattsson, Laamanen oli kollaasi muutamasta poliitikosta, tästä kuitenkin eniten), jonka nimeä en halua paljastaa.
<br>Ikävä kyllä on osoittautunut, että novellissa antamani kuvaus Mattsson/Stubbista on senkin jälkeen osoittautunut harmillisen oikeaan osuneeksi. Stubbin ja Haaviston oleellinen ero heidän suhtautumisessaan menneisiin on siinä, että Stubb ei ole koskaan edes tajunnut mokanneensa, kun taas Haavisto on joutunut kääntämään kelkkaansa moneen kertaan (Neuvostoliiton pysyvyys, puolustuksen alasajo, ydinvoiman vastustaminen, Caruna-kaupat). Ei siinä mitään, onhan ihmiselle hyvä tunnustaa virheensä. Mutta se ei silti ole estänyt Haavistoa olemaan Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta jatkuvasti väärässä. Jos järkevä ei-sosiopaatti huomaisi olleensa väärässä, hän alkaisi epäillä omaa arviokykyään. Ei Haavisto, jonka viimeisin tempaus oli rahdata ISIS-terroristit Suomeen.
<br>
<br>Ainoa seikka, jonka perusteella Haavistoa voisi kannattaa presidentiksi on samalla se ainoa hyvä puoli, joka seurasi Halosen presidenttikaudesta: nyt kun Halonen on ollut presidenttinä, niin enää ei ole pakko saada naispresidenttiä, vaan voidaan valita nainen ihan täysijärkisyyden perusteella.<br>Voi jopa olla niin, että Stubbin presidenttikausi olisi pitkällä tähtäimellä jopa huonompi valinta kuin Haaviston valinta (lyhyellä eli kuuden vuoden tähtäimellä on selvää, että Stubb on vähemmän huono valinta). Asia on nimittäin niin, että kuuden vuoden kuluttua meillä saattaa olla ehdokkaana vielä Haavistoa huonompikin homo, vaikka täysijärkisen ihmisen onkin tätä vaikea kuvitella. Ynnä se, että seuraavan kuuden vuoden aikana Haavisto saa Stubbia todennäköisemmin aikaan niin paljon vahinkoa, että on pakko ryhtyä tekemään järkeviä ratkaisuja. Onhan se niinkin, että mitä aiemmin väistämätön katastrofi tapahtuu, sitä vähemmän vahinkoa ehtii tapahtua ja sitä helpompaa on jälkien korjaaminen. Kuuden vuoden kuluttua kansa ei välttämättä nouse kapinaan vajaasta puolesta miljoonasta haittamamusta ja teollisuuden taantumasta. Mutta jos haittamamuja on miljoona ja teollisuus pahassa kriisissä, niin on helpompi lähettää takaisin paskastanioihin miljoona haittamamua ja rakentaa teollisuus uuteen kukoistukseen kuin kahdentoista vuoden kuluttua yrittää roudata viisi miljoonaa sinne minne kuuluvat ja pystyttää täysin tyhjästä uutta teollisuutta.
<br>Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-32581485077638602132024-02-03T09:09:00.008+02:002024-02-04T20:07:31.208+02:00Sivallus CDIIPolitiikassa kaikki vastustajasi ovat joko typeryksiä tai opportunisteja. Mikäli joskus käykin niin, että vastustajasi ei ole kumpaakaan, ajat väärää asiaa.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-15420450061336634482024-01-29T14:33:00.001+02:002024-01-29T14:33:25.512+02:00Välihuomautus 166 : Rutto vai kolera?<br>Nämä presidentinvaalit ovat olleet yhtä sirkusta, jossa tuntuu olevan pelkästään pellejä ja ehkä pari jonglööriä. Ainoa hyvä puoli on ollut se, että ei ole ollut vaikeaa valita ketä äänestää.
<br>Ensimmäisellä kierroksella ylivoimaisesti paras ehdokas oli lyhyen matikan lukenut tupakoiva vegetaristisivari. Ja jos tämä ei kerro tasosta riittävästi, niin yhtä ylivoimainen kakkonen oli puolimarokkolainen hihhuli.
<br>Toisella kierroksella pitää sitten valita imbesillin ja sosiopaatin välillä. Onneksi valinta on helppo, sillä imbesilli saattaa joskus olla vahingossa oikeassa.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-19294524487684948692024-01-20T12:20:00.008+02:002024-01-24T06:15:30.243+02:00Viekää tuhkatkin uurnasta<br>Suomen tasavallan historian kolmattatoista presidenttiä valitaan lähiaikoina. En ole taikauskoinen, mutta aavistuksen verran ihmetyttää voiko olla sattumaa että tällä kerralla ehdokaslista on <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2023/12/sivallus-cdi.html target="_blank">kykyprofiililtaan</a> kaikkien aikojen kehnoin. Asiassa tosin lohduttaa se, että keskimääräisestä tasosta huolimatta presidentiksi ei silti voi tulla huonompaa kuin jo on koettu, sillä olivathan vuodet 2000-2012 <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2022/12/presidenttiranking.html target="_blank">kaikkien aikojen ylivoimainen pohjanoteeraus</a>.
<br>Toinen lohduttava seikka on toki se, että presidentin valtaoikeudet ovat pienemmät kuin viime vuosituhannella. Tosin tämän lohduttavuus on toki riippuvainen siitä, kuka presidentiksi valitaan. Mikäli oletetaan kaikkien yhdeksän ehdokkaan todennäköisyys samaksi, niin 7/9 todennäköisyydellä saamme kiitellä valtaoikeuksien supistamista ja 2/9 todennäköisyydellä harmitella sitä.
<br>
<br>Vaalikoneita voi toki käyttää ehdokkaan löytämiseen. Tällä kertaa kokeilin neljää vaalikonetta ja ne toimivat jopa kiitettävän hyvin. Kaikissa niistä kaksi huonointa olivat aina samat ja samassa järjestyksessä, jopa selvällä erolla toisiinsa sekä muihin ehdokkaisiin. Niin ikään kärkikaksikko oli aina sama, mutta siinä oli sen verran vaihtelua että yhdessä koneessa muiden koneiden selkeä kakkonen olikin niukasti ykkönen. Sijoilla 3-7 ollut harmaa massa oli sitten varsin satunnaisessa järjestyksessä, vaikkakin kolmessa neljästä koneesta seitsemäs oli sama ehdokas ja siinä neljännessäkin koneessa vasta viides.
<br>Tällä kertaa vaalikoneista ei löytynyt ristiriitaisiksi kutsumiani kysymyksiä kuin yksi täysin selkeä esimerkki. Normaaliin tapaan piti valita akselilta ”täysin eri mieltä” – ”täysin samaa mieltä” itselle sopiva vastaus. En enää muista missä vaalikoneessa oli väite, jonka asiasisältö oli ”Suomen ulkopolitiikan ensisijainen tavoite tulisi olla maapallon ympäristökysymysten ratkaiseminen”. Olen ehdottomasti tästä täysin samaa mieltä. Vastasin kuitenkin ”täysin eri mieltä” siksi, että se mitä väitteella tarkoitettiin oli melko varmasti täsmälleen eri asia kuin mitä minä sillä tarkoitan. Toisin sanoen ”täysin samaa mieltä” tarkoittaa väitteen laatijoiden mukaan menetelmiä, joilla ympäristökysymykset eivät taatusti tule ratkaistua ja <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2021/11/vaestonkasvun-valheet-graafit.html target="_blank">todellisesta ongelmasta</a> ei haluta tabuna edes keskustella saati sitten puuttua siihen. Ja tällöin ei todellakaan halua kannattaa menetelmiä, jotka eivät toimi ja jotka kysymyksessä ovat piilo-oletuksena. Sen takia järkevä vastaus on muutettava täsmälleen päinvastaiseksi.
<br>
<br>Seuraavassa listataan näiden vaalien ehdokkaat paremmuusjärjestyksessä – tai oikeastaan huonommuusjärjestyksessä, sillä kehnoimmasta aloitetaan.
<br>Järjestys on määräytynyt sillä perusteella, miten hyvää tai huonoa jälkeä kyseinen henkilö saisi presidenttinä aikaan. Ei siis sillä perusteella kuinka hyviä tai huonoja hänen näkemyksensä ovat. Nämä ovat nimittäin eri asioita, kuten listasijoitusten 9 ja 8 perusteluista käy ilmi.
<br>
<br>
<br>9. Pekka Haavisto
<br>
<br>Sakka pohjalla. Yleisesti ottaen ihmisen todellinen luonne tulee esiin siitä, miten hän kohtelee alaisiaan. Olin jo <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000009961281.html target="_blank">ennen Ilta-Sanomien paljastusjuttua</a> kuullut erinäisiä vähemmän mairittelevia tarinoita. Jutussa kuitenkin nimettömänä – ymmärrettävästi – pysyttelevä ulkoministeriön virkamies tiivisti Haaviston asenteen loistavalla tavalla: <i>”Hän ei halua kuulla sellaisia mielipiteitä, faktoista puhumattakaan, jotka eivät edesauta hänen tavoitettaan.”</i>
<br>Satunnaisesti tapaamilleen ihmisille Haavisto antaa kuitenkin itsestään täysin toisenlaisen kuvan. Tämä lienee kodin perintöä. Vastoin yleistä luuloa Haavisto on vauraasta ja sivistyneestä porvariskodista ja näin ollen oppinut käyttäytymään sujuvasti sekä miellyttävästi. Molemmat vanhemmat olivat poikkeuksellisen ansioituneita opettajia, isä rehtori, äiti kemian oppikirjojen tekijä.
<br>Haaviston vaalitappioista on aina syytetty homoutta, mutta todellisuudessa se on tuonut hänelle enemmän ääniä kuin on vienyt. Jotkut kun äänestävät homoa täysin muista asioista riippumatta. On kieltämättä änkyröitä, jotka eivät äänestäisi homoa missään tilanteessa, mutta he ovat lähes kaikki sellaisia jotka eivät äänestäisi Haaviston linjoilla olevaa heteroakaan missään tilanteessa.
<br>
<br>
<br>8. Li Andersson
<br>
<br>Lienee yllätys, että Li Andersson on vähemmän huono ehdokas kuin Haavisto. Kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Andersson oli Haavistoa kehnompi eli jokaisessa pahnanpohjimmainen jopa varsin selkeällä erolla aina toiseksi viimeiseksi jääneeseen Haavistoon.
<br>Presidenttinä Andersson olisi kuitenkin parempi kuin Haavisto. Haavisto näet sujuvana supliikkimiehenä kykenisi tekemään Suomelle paljon enemmän vahinkoa kuin avoimesti haitallinen Andersson, joka ei saisi ajamiaan asioita läpi.
<br>
<br>
<br>7. Alexander Stubb
<br>
<br>Alexander Stubb on niin tyhmä, ettei osaisi kaataa edes kusta pois saappaasta vaikka sanottaisiin että lue ne pohjaan kirjoitetut ohjeet. Miten saatanan idiootti pitää olla, jos ei saa lyhyen matematiikan YO-kokeesta alinta hyväksyttyä arvosanaa parempaa ja sössii reaalikokeesta hylätyn? Kenen tahansa peruskoulun käyneen pitäisi saada parempi aivan kylmiltään.
<br>Stubbin tietämättömyys paljastui <a href=https://www.ruutu.fi/video/4478567 target="_blank">Lasten tentissä</a>, jossa hän sai oikein vain vastauksen siihen, missä maassa on eniten hevibändejä asukasta kohti. Stubb ei tiennyt, mikä on Kenian pääkaupunki vaikka on käynyt siellä eikä tiennyt mangustin olevan eläin. Stubbin mielestä viisi potenssiin kolme on 75. Tämä olisi pelkästään hävettävää, jos hän ei sitä tietäisi mutta pelottavaa koska hän ei edes tiedä olevansa väärässä. Eikä sekään ole vaarallista ettei tiedä Minna Canthin kirjoittaneen näytelmää <i>Työmiehen vaimo</i> (itsekään en ollut aivan sataprosenttisen varma tästä), mutta se että luulee Väinö Linnan olleen näytelmäkirjailija, on todella huolestuttavaa.
<br>Se asia mitä Stubbista aina kehutaan, on kielitaito. Stubbin sanotaan hallitsevan viittä kieltä: suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa. Mitään sanottavaa hänellä ei kylläkään ole yhdelläkään näistä kielistä. Hänen äidinkielensä on ruotsi ja etsikääpä Ahvenanmaan (ja ehkä Pohjanmaan rannikkokuntien) ulkopuolelta suomenruotsalainen, joka ei puhu sujuvaa suomea niin ihmeen teette. Mitä englannin taitoon tulee, niin muutaman vuoden asuminen senkielisessä maassa ja englanti kotikielenä auttavat kummasti asiaan. Ranskan kielestä en osaa sanoa, mutta saksaa Stubb puhuu varsin sujuvasti, osaa vastata haastattelijoiden kysymyksiin lonkalta täysin keskustelutasolla. Vaan tuskin pitäisi Ukrainan parlamentissa puhetta kyseisellä kielellä tai edes osaa Suomen kannalta merkittävimmän ulkomaan eli Venäjän kieltä.
<br>
<br>
<br>6. Jutta Urpilainen
<br>
<br>En olisi uskonut sitä päivää näkeväni, että asetan demarin kokoomuslaisen edelle. Mutta Urpilainen on tämän maan parhaita demareita, mikä toisaalta on vähän sama kuin toteaisi jonkun olevan pisimpiä kääpiöitä. Tekemissäni vaalikoneissa Urpilainen sijoittui yleensä kolmanneksi viimeiseksi, mutta toisin kuin Stubb, hän on varovainen ja ei tekisi äkkinäisiä muutoksia. Lisäksi olen kuullut Urpilaisesta hyvää hänen entisiltä alaisiltaan, mikä painaa paljon vaakakupissa.
<br>
<br>
<br>5. Mika Aaltola
<br>
<br>Aaltola lähti presidenttikisaan, kun sai kansalta kannatusta. Se on kuitenkin sulanut aika nopeaan tahtiin kun uutuudenviehätys on haihtunut. Ja hyvä niin. Yritin lukea yhtä Aaltolan kirjoista. Aika harvan kirjan olen jättänyt kesken mutta puoltaväliä pidemmälle en tätä jaksanut. Kesti aikansa kunnes tajusin mitä Aaltolan teksti muistuttaa. Voisin kuvitella että jos olisin yrittänyt kirjoittaa <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2017/04/jaskan-sairaalareissu.html target="_blank">ollessani vahvojen lääkkeiden vaikutuksen alaisena</a>, olisin tuottanut samanlaista sekavaa tajunnanvirtaa.
<br>
<br>
<br>4. Harry Harkimo
<br>
<br>Harkimolla on hyviä ajatuksia ja häntä tulee kunnioittaa siksi, että mies on saanut kukoistamaan sellaisia bisneksiä, mihin juuri kukaan ei ole uskonut. Samoin siksi, että hän on lukihäiriöstään huolimatta raivannut tiensä noin pitkälle. Harkimon miinuksena ovat arvaamattomuus ja vauhtisokeus, mitkä taas eivät ole järin hyviä ominaisuuksia tasavallan presidentille.
<br>
<br>
<br>3. Olli Rehn
<br>
<br>Olli Rehnin kampanjaslogan ”Vakaa kuin kallio” on kaikista ehdokkaista parhaiten kantajaansa kuvaava. Rehniä syytetään karisman puutteesta, mutta näin sanovat eivät ole hänen kanssaan keskustelleet – kyllä se säteilee. Rehn on myös fiksu, ehkä jopa älykkäin koko sakista.
<br>Rehnin asiapuolella oleva ongelma on se, että hän on osa sellaista poliittista järjestelmää, joka on aikansa elänyt ja jonka kannattamat asiat joutavat pois. Tämä on selitys sille, että Rehn pärjäsi kaikissa tekemissäni vaalikoneissa selvästi huonommin (sijat 5-7) kuin odotin (3). Nostan Rehnin silti kolmanneksi hänen vakautensa ja älynsä ansiosta. Tuulisina aikoina hän olisi varmasti kohtalainen presidentti.
<br>
<br>
<br>2. Sari Essayah
<br>
<br>Essayahista ei oikeastaan ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Toisenlaisella onnella (lue: median tuella) hän olisi saattanut tehdä saman kuin Elisabeth Rehn vuonna 1994 ja edetä aivan Mäntyniemen kynnykselle, hyvällä tuurilla jopa sen yli. Hänen kannaltaan epäonnista on se, että Essayah lakkasi olemasta lehdistön ihannetyttö siinä vaiheessa kun kävelyura päättyi ja ura kristillisdemokraateissa alkoi. Edes puolimarokkolaisuus, joka yleensä aiheuttaa kritiikittömän ihastusreaktion mediassa, ei auta ilmeisesti siitä syystä ettei nainen itse aiheesta liiemmin innostu.
<br>Essayah on ainoa ehdokas, jota olisin voinut kuvitella äänestäväni ensimmäisellä kierroksella taktisisista syistä parhaan ehdokkaan sijaan. Tämä olisi kuitenkin vaatinut sen elisabethrehnmäisen nosteen, josta ei ole pienintäkään merkkiä. Siksi – ja myös uskonnollisista syistä – hän jää hopealle tässä kisassa.
<br>
<br>
<br>1. Jussi Halla-aho
<br>
<br>Kuvitelkaapa millainen haisunäädän kusimyrsky olisi noussut, jos Halla-aho olisi menestynyt Lasten tentissä yhtä umpisurkeasti kuin Stubb.
<br>Kun Maaseudun Tulevaisuus <a href=https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/084f035b-dbd2-4aea-a0ca-6a9c470df688 target="_blank">tutki</a>, ketä presidenttiehdokasta vastustetaan eniten, tulos oli odotettu. Mitä mediat sitten uutisoivat? Sen, että 46 prosenttia ei äänestäisi Halla-ahoa missään tilanteessa. Itse hämmästelin kyllä enemmän tämän negaatiota ja olisin otsikoinut skandaalihakuisemmin: <b>”Peräti 54 prosenttia olisi valmis äänestämään Halla-ahoa!”</b> Jostain syystä yleensä klikkiotsikoiden taitajina pidetyt toimittajat eivät tähän täkyyn tarttuneet.
<br>Kun sitten vielä huomioidaan, että aika moni jäisi tässä vaiheessa nukkuvien joukkoon toisenkin ehdokkaan ollessa kelvoton, on selvää, että Halla-aholla on vastoin median väitteitä kuitenkin mahdollisuutensa toisella kierroksella. Itse asiassa en yhtään ihmettelisi, jos Stubbin kampanjatoimisto olisi tehnyt laskuvirheen. Hehän kuvittelevat, että Halla-aho olisi suupala ja yrittävät siksi pudottaa Haaviston toiselta kierrokselta. Todellisuudessa voisi käydä niin, että jo ensimmäisessä vaalitentissä Halla-aho jauhottaisi Stubbin niin pahoin, että tämä katkaisisi taktisista syistä vaikka jalkansa jotta välttyisi jatkomokilta ja suosion sulamiselta.
<br>Mutta on turha toivoa, että media kääntäisi Halla-ahosta uutisoinnin edellä mainittujen suosiollisempien – ja realistisempien – otsikoiden suuntaan. Jos Halla-aho jonain päivänä kävelisi vetten päällä, media otsikoisi: ”Halla-aho ei osannut uida!”
<br>
<br>
<br><b>Vain kaksi ehdokasta on tästä joukosta sellaisia, jotka varmasti ajaisivat Suomen etua.</b> Sijoilla 3-5 olevat saattaisivat tätä yrittää, mutta se on vähintäänkin epävarmaa. Sijoilla 4-5 olevat luultavasti epäonnistuisivat Suomen edun ajamisessa, vaikka yrittäisivät. Sijoilla 6-7 eivät ajaisi Suomen etua, mutta sijalla 6 oleva luultavasti epäonnistuisi ainakin jossain määrin haitan tekemisessä. Sijoilla 8-9 olevat olisivat Suomen kannalta yksikäsitteisesti haitallisia ja molemmat ovat tehneet sen myös selväksi.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-44159084788296903282024-01-07T20:41:00.001+02:002024-01-07T20:41:21.864+02:00Miksi Ukrainan sota jatkuu kauan<br>Laajalti ihmetellään, miksi Ukrainassa soditaan yhä eikä lähes kaksi vuotta kestäneeseen sotaan saada päätöstä. Historia opettaa vanhan totuuden: sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa. Tuskin Putin olisi määrännyt panssareita liikkeelle, jos olisi tiennyt mitä siitä seuraa.
<br>Sota Ukrainassa voi päättyä periaatteessa neljällä eri tavalla, joista on luonnollisesti lukemattomia alivariaatioita. Niistä kolme ymmärretään yleensä varsin hyvin ja tiedetään, miksi ne eivät ole toteutuneet:
<br>
<br>1) Sota voi päättyä, mikäli Ukraina on valmis luovuttamaan Venäjälle riittävästi. Venäjä tuskin vaatii Ukrainan täydellistä alistumista. Vähimmillään Venäjälle saattaisi riittää Krimin ja Donetskin alueen luovuttaminen, luultavasti yhdistettynä Ukrainan lupaukseen pysyä poissa NATO:sta. Melko varmasti rauha saataisiin aikaan, mikäli Ukraina suostuisi rajan vetämiseen nykyisille rintamalinjoille NATO-option poissulkemisen lisäksi. Käytännössä varmaa olisi, että rauha tulisi hetkessä mikäli Ukraina suostuisi luovuttamaan ne alueet, jotka Venäjä on lainsäädännöllisesti liittänyt jo itseensä, vaikka ei niitä edes kontrolloi.
<br>Tämä vaihtoehto on ymmärretty yleensä mahdottomaksi jo taktisista syistä eli onhan se kansainvälisoikeudellisesti väärin, mikäli maan sallitaan liittää itseensä alueita röyhkeän hyökkäyssodan seurauksena. Strategiset syyt ovat jääneet hieman heikommalle ymmärrykselle, mutta useimmat kommentoijat ovat aivan oikein huomauttaneet, että mikäli Venäjän sallitaan tämä tehdä kerran, se tekee sen vielä uudelleen heti kun uskoo mahdollisuuden koittaneen. Kuten on tehnyt viimeiset 700 vuotta.
<br>
<br>2) Sota voi päättyä, mikäli Ukraina kykenee lyömään Venäjän armeijan ja valtaamaan miehitetyt alueet takaisin. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on erittäin epätodennäköistä, kuten useimmat asiaan vähänkin perehtyneet ymmärtävät. Mahdollinen se olisi vain siinä tapauksessa, että Venäjä romahtaa sisäisesti sekasorron tilaan. Tämä vaihtoehto taas kuuluu ennemminkin tapauksiin 3 ja 4, tässä oletetaan että Venäjän hallinto pysyy kutakuinkin nykyisessä tilassaan.
<br>Se, että Ukraina voittaisi taistelukentällä, on käytännössä mahdotonta jo pelkästään Ukrainan itsensä takia. Ennen sotaa Ukrainaa pidettiin – eikä todellakaan aiheetta – samanlaisena läpikorruptoituneena persläpenä kuin Venäjää. Jos Ukrainan paikalla maantieteellisesti ja poliittisesti (ei NATO-jäsen) olisi esimerkiksi väestöllisesti samaa kokoluokkaa oleva Puola, tilanne olisi aivan toinen. Toinen syy siihen, että Ukraina ei kykene lyömään Venäjää taistelukentällä, on lännen tuki – tai oikeastaan sen vähäisyys. Lännen johtajat kun ovat heikkoja ja tekevät tyypillisen heikon johtajan ratkaisun: reagoivat pienimmällä mahdollisella voimalla jonka TOIVOVAT riittävän. Historia opettaa, että tämä strategia toimii ani harvoin ja silloinkin vain tuurilla. Edes diktatoriselle johtajalle tyypillinen ratkaisu eli reagoidaan pienimmällä mahdollisella voimalla jonka USKOTAAN riittävän toimii historian valossa vain 50-prosenttisesti, mistä viimeisin esimerkki onkin juuri Putinin päätös hyökätä Ukrainaan. Tyypillinen vahvan johtajan ratkaisu taas on reagoida pienimmällä mahdollisella voimalla, jonka TIEDETÄÄN riittävän. Se yleensä toimii, joskaan ei aina sillä tieto saattaakin joskus osoittautua vääräksi. <a href=https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010098014.html target="_blank">Tällaista reaktiota on turha odottaa länneltä</a>. Se pelkää Venäjää ja sen ydinaseita tajuamatta, että ainoa tapa öykkäreiden pysäyttämiseen on käyttää riittävää väkivaltaa. Sanotaan, että Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Tässä erehdytään pahoin, koska lopputulos voiman edessä näyttää siltä että Venäjä todella kunnioittaisi sitä. Näin ei ole. Venäjä ei kunnioita voimaa, vaan pelkää sitä. Mutta palaamme tähän huomioon myöhemmin.
<br>
<br>3) Putin suostuu rauhanneuvotteluihin ja on valmis myöntämään Ukrainalle sen mitä se haluaa. Kovasta uhosta huolimatta on varsin todennäköistä, että Ukraina suostuu Krimin viralliseen luovuttamiseen Venäjälle, ainakin jos sen NATO-optioita ei rajoiteta.
<br>Tämä vaihtoehto on suljettu pois yleensä joko siksi, että Putinia pidetään hulluna diktaattorina, joka ei kestäisi tällaista nöyryytystä, mikä voi olla ihan tottakin. Enemmän kuin tätä nöyryytystä Putin kuitenkin pelkää Venäjän kansan ja pienempien pamppujen reaktiota tällaiseen tappioksi koettuun sopimukseen. Tunnetusti sodan hävinneet diktaattorit voivat piakkoin kantaa päätään kainalossaan. Se, että Putin kykenisi saamaan Ukrainalta niin paljon että voisi selittää sodan voitoksi, on useimpien arvion mukaan mahdotonta.
<br>
<br>Kuten todettu, nämä kolme vaihtoehtoa ovat yleisesti hyvin ymmärrettyjä. Tajutaan, miksi nämä ovat hyvin epätodennäköisiä tapoja sodan päättymiseen lähitulevaisuudessa. Niinpä lähdetään toiveajattelun puolelle ja odotetaan sitä viimeistä vaihtoehtoa:
<br>
<br><b>4) Putin syrjäytetään vallankaappauksessa ja valtaan astuu hallitus (tai diktaattori), joka on valmis solmimaan rauhan.</b>
<br>Tätä on odotettu lähes koko sodan kestämisen ajan. Ei ole kuitenkaan vaivauduttu ajattelemaan oleellista kysymystä. Sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa ja aivan samalla tavalla vallankaappaus on helpompi tehdä kuin pitää valta hallussaan.
<br>Kuvitellaan aluksi se huono vaihtoehto eli Putinin syrjäyttää klikki, joka haluaa jatkaa sotaa ja vallata Ukrainan. Tällaisia tyyppejä on Kreml täynnä, kukapa ei unelmoisi johtajuudesta? Tähän ei kuitenkaan uskalleta mennä, sillä tämä aiheuttaisi juuri sen suuren riskin, että Venäjällä syntyisi sekasorto, joka mahdollistaisi Ukrainan voiton taistelukentällä. Mikä taas tarkoittaisi varsin pikaista uuden juntan likvidointia. Muistellaanpa kuinka monta vallankumousta vuonna 1917 olikaan ja mitä tapahtui itärintamalla maaliskuun vallankumouksen jälkeen.
<br>Toinen vaihtoehto on se, että Putinin syrjäyttää klikki, joka haluaa päättää sodan. Huvittavana ajatuksena vaikkapa jopa niin, että se olisi valmis vetäytymään kaikilta miehitetyiltä alueilta. Tällainen klikki kokisi heikoksi koettuna täsmälleen saman kohtalon: sen elinaika jäisi varsin lyhyeksi.
<br>
<br>Vaihtoehdon 4 itsetuhoisen luonteen takia kukaan täysijärkinen ei halua siihen ryhtyä. Luonnollisena seurauksena puolestaan on se, että kaikki vallantavoittelijat toivovat jonkun muun ryhtyvän siihen ja tekevän likaisen työn, jonka jälkeen voikin sitten aloittaa vastavallankumouksen ja saada vallan pysyvämmin käsiinsä.
<br>Mikäli ihmettelette edelleen, miksi kukaan ei yrittänyt viime kesänä pysäyttää Prigozhinin marssia kohti Moskovaa, niin eiköhän tämä selvennä asian. Kaikki Kremlin pikkupomot pitivät sormiaan ristissä Prigozhinin puolesta, mutta Putin onnistui puhumaan itsensä ulos tästäkin umpikujasta. Niinpä toinen vallankaappaus jäi tekemättä, kun ensimmäinenkään ei onnistunut.
<br>
<br>
<br>Tuossa tulikin tärkein. <b>On turha toivoa Putinin syrjäyttämistä, koska on ilmeistä ettei hänen syrjäyttäjänsä kykenisi pitämään valtaa käsissään.</b>
<br>Kirjoituksen loppuosassa käsittelen muutamia yksittäisiä havaintoja ja spekulaatioita. Näistä huomautan, että saatan aivan hyvin olla väärässä. Tulinhan <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2022/02/uutiskatsaus-62022.html target="_blank">vain muutamaa päivää ennen hyökkäystä kirjoittaneeksi, etten usko sodan syttymiseen</a>. Puolustuksekseni totean kuitenkin loppukaneettini kyseisestä tekstistä: <i>”Toisaalta Venäjä on myös oikeasti valmis hyökkäämään Ukrainaan. Kaikki valmistelut voivat olla hämäystä, mutta mikäli länsi erehtyy viestimään, ettei aio puuttua tilanteeseen, Kiovassa ei kovin kauaa ole sinikeltainen lippu salossa. Kun Venäjä saa tilaisuuden, se käyttää sen.”</i> Kuten nykyään tiedämme, Venäjä uskoi ettei länsi aio protesteja ja kauppasaartoja lukuun ottamatta sekaantua asiaan.
<br>
<br>Kiinan tuki Venäjälle on herättänyt kummastusta. Useimmat tarkkailijat väittävät, että Kiina on valinnut puolensa näin siksi, että se ei halua olla USA:n kanssa samalla puolella. Haastaahan Kiina tällä hetkellä USA:ta maailman johtavana talousmahtina.
<br>Harva johtopäätös on yhtä perusteellisesti väärässä. <b>Kiina ei tue Venäjää USA:ta ärsyttääkseen vaan siitä huolimatta.</b> Kiina olisi mieluummin ärsyttämättä USA:ta, mutta se on katsonut tämän pienemmäksi haitaksi kuin Venäjän tukemisesta mahdollisesti saatavat edut.
<br>Kiina tavoittelee Venäjältä jotakin, mitä se tuskin uskoo saavansa. Tunnettu periaate on kuitenkin se, että isoa kalaa kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan. Kiina pyörittää omia projektejaan Afrikassa enkä ole ollenkaan vakuuttunut <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2020/05/kenraaliharjoitus.html target="_blank">tämän toiminnan pyyteettömyydestä</a>. Historiallisesti Kiina on aina ollut kiinnostunut Amurin alueesta, josta se kiisteli Venäjän kanssa avoimesti <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Aigunin_sopimus target="_blank">vuoteen 1852 asti</a>. Tuolloinen rauhansopimus saatiin tehtyä Kiinan heikkouden takia, nämä yrittivät normaaliin tapaan voittaa aikaa mutta uutta tilaisuutta ei tarjoutunut. Venäjän ollessa heikkoudentiloissaan 1900-luvun maailmansotien aikana Kiina oli itsekin huonossa hapessa. Nyt tilanne on toinen ja tunnetusti kiinalaiset eivät unohda.
<br>Kiina tukee Venäjää vain heikentääkseen sitä. Kiina on laskenut, että Venäjälle annettu tuki pidentää sotaa ja aiheuttaa Venäjän heikkenemistä enemmän kuin resurssien puutteessa pikaisesti solmittu epäedullinenkin rauha tekisi. On epätodennäköistä, että Venäjä heikentyisi riittävästi itärajan uudelleenjärjestelyä ajatellen, mutta Kiina ei jätä tämän mahdollisuuden voimistamistilaisuutta käyttämättä. Maassa on toista miljardia asukasta, mikä on valtaviinkin luonnonvaroihin nähden liikaa. Siperian rikkaudet houkuttaisivat edullisemmassakin tilanteessa olevaa kansakuntaa, saati sitten Kiinaa.
<br>
<br>Kiinan paras mahdollisuus perustuu siihen, mitä säännöillisin väliajoin medioissa toistetaan: Venäjän hajoamiseen pikkuvaltioihin.
<br>Tätä utopiaa elättäville suosittelen tutustumista mihin tahansa ei-topografiseen Venäjän karttaan: etniseen, taloudelliseen, uskonnolliseen, logistiseen, … ihan mihin tahansa. Pelkästään <a href=https://www.flightradar24.com/49.11,75.25/5 target="_blank">Flightradaria</a> vilkaisemalla voi todeta, että varmaan alle 10 % Venäjän sisäisestä kaupallisesta lentoliikenteestä on sellaista, jonka kumpikaan päätepiste ei ole Moskova tai Pietari. Ulkomaille suuntautuvassa liikenteessä prosenttiosuus on samaa luokkaa ja mikäli karsitaan pois Siperian suurkaupunkien yhteydet Keski-Aasian entisiin neuvostotasavaltoihin, niin kovin monta todelliselle ulkomaille suuntaavaa konetta ei Moskovan ja Pietarin ulkopuolelta ilmaan nouse. Venäjän infrastruktuuri on rakennettu erittäin keskussuuntaisesti. Logistisesti maan hajoaminen olisi painajainen.
<br>Ja millä perusteella maa ylipäätään hajoaisi? Ympäri maailman eri itsenäisyysliikkeet perustuvat lähes poikkeuksetta erilaiseen etnisyyteen, erilaiseen uskontoon tai erilaiseen kieleen. Venäjällä kaikki puhuvat venäjää sujuvasti, vaikka se olisikin vasta toinen kieli (mitä se on varsin harvalla muutenkin). Erilaiset etnisyydet taas ovat pieniä ja hajallaan, yleensä vieläpä venäläisenemmistöisten alueiden ympäröiminä. Aika turha odottaa itsenäistä Kazanin kaanikuntaa Venäjän enklaavina. Päälle päätteeksi Lenin ja Stalin kieroina paskiaisina vetelivät ”kotimaiden” rajat tahallaan siten, että niiden sisään jäi täysvenäläisiä alueita ja siinä sivussa osa vaikkapa täysin mordvalaisia kyliä jäikin Mordvan ulkopuolelle.
<br>
<br>Lännessä on viime aikoina esitetty strategiaa, jossa Ukrainalle annettaisiin riittävästi apua siihen, että se kykenisi estämään Venäjän etenemisen mutta ei kykenisi toisaalta murskaamaan Venäjää taistelukentällä. Kuten edellä todettiin, tämän ajattelun yksi peruste on pelko Venäjän kostosta länsimaille. Tämä argumentti on sinänsä oikea, mutta ikävä kyllä se lienee pakko hylätä vähäisen painoarvonsa takia. Toinen argumentti puolestaan on pahasti virheellinen, sillä se perustuu ajatukseen että Venäjälle tuotettaisiin niin paljon tappioita, että se olisi pakotettu luopumaan sodasta. Tämä on virheellinen tyypillisestä syystä eli länsimaat uskovat Venäjän operoivan länsimaiden kanssa samoilla preferensseillä. Näin ei ole. Venäjän kansaa on rääkätty tuhat vuotta ja se ei ole muuhun tottunutkaan. Venäjä kestää tappioita miten paljon tahansa myös syistä, joista kohta enemmän lisää.
<br>Se, että länsimaat projisoivat Venäjään virheellisesti omaa moraaliaan, ei ole mitenkään syytös länsimaita kohtaan. Kaikki muutkin toimivat saman virheen. Se, että myös Venäjä toimii näin, lienee itse asiassa koko sodan syy. Venäjän ajatusmaailman mukaan muut maat pyrkivät hyökkäämään Venäjälle ja tuhoamaan sen. Siksi se näki hyökkäyksen Ukrainaan ainoaksi vaihtoehdokseen; mikäli Ukraina olisi lähentynyt länttä entisestään, Venäjä olisi kokenut sen uhaksi. Tämä ajattelumalli kumpuaa tietenkin Venäjän omasta ajattelumallista: Venäjä on aina pyrkinyt alistamaan ja valtaamaan naapurimaitaan. Se kuvittelee muidenkin toimivan samoin.
<br>Kirjoitin jo pian hyökkäyksen alun jälkeen, että mikäli Venäjää ei pysäytetä Ukrainassa, on vain ajan kysymys mikä maa on seuraavana vuorossa. Putinin panssarit ajavat täsmälleen niin pitkälle kunnes ne pysäytetään tai Englannin kanaali tulee vastaan, jolloin tulee pakkostoppi siihen asti kunnes saadaan tarpeeksi paatteja kasaan.
<br>Mikäli tätä Venäjän ominaisuutta ei lännessä opita vihdoinkin ymmärtämään, voimme yhtä hyvin nostaa valkoisen lipun salkoon Brysselissä. Itse asiassa tulee jotenkin mieleen 1700-luku ja <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten target="_blank">Sprengtporten</a> ynnä <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjalan_liitto target="_blank">Anjalan liitto</a>. Venäjä oli miehittänyt Suomen kahdesti 1700-luvulla ja nipistellyt kaakkoisrajalta paloja pois. Ymmärrettävistä syistä monet näkivät – aivan oikein – Ruotsin olevan liian heikko turvatakseen Suomen ja arvioivat Venäjän lopulta valtaavan maan, jolloin oli poliittisesti järkevä ratkaisu lieventää tätä prosessia. Eurooppa on ikävä kyllä tällä hetkellä pääosin haittamaahanmuuton takia samanlaisessa heikkouteen vajovassa tilassa kuin 1700-luvun Ruotsi. Ilman ryhdistäytymistä voimme suosiolla ruveta ranskan sijaan opiskelemaan venäjää, onpahan väistämätön sitten helpompaa.
<br>
<br>Toisaalta Ukrainankin toimintaa voi ihmetellä. Tuntuu siltä että maa sotii käsijarru päällä. Kun Suomi kävi talvisotaa, eivät suomalaiset urheilijat kilpailleet ulkomailla, paitsi Taisto Mäki kävi Paavo Nurmen kanssa jenkeissä sotilaskomennuksella rahaa hankkimassa. Edes jatkosodan aikana ei paljon reissailtu, vaikka kotimaassa lomilla kilpailtiinkin. Viljo Heino sai 1944 komennuksen pois rintamalta harjoittelemaan ja pst-kersantin käskettiin rikkoa kympin ME, minkä hän tekikin.
<br>Vaan entäpä Ukraina? Miehet näkyvät kilpailevan ampumahiihdossakin maailmancupia, vaikka luulisi rintamalla olevan tarkka-ampujille parempaakin käyttöä. Viime kesänä katselin ristiriitaisin tuntein Espoossa Mykhola Kokhanin ylivoimaista voittoa alle 22-vuotiaiden EM-kisojen moukarinheitossa. Iloitsin Ukrainan kullan puolesta, mutta toisaalta ei voinut olla ajattelematta etteikö 22-vuotiaalla riskillä ja terveellä miehellä olisi muka jotain tehtävää maansa puolustamisessa. Ukrainan <a href=https://en.wikipedia.org/wiki/2023%E2%80%9324_Ukrainian_Premier_League target="_blank">jalkapalloliigakin pyörii</a> täyttä häkää, mitä nyt kolme joukkuetta kuudestatoista pelaa evakossa muualla kuin kotistadionillaan Luhanskissa, Harkovassa tai Donetskissa. Kaikilla muilla paitsi yhdellä joukkueella kuudestatoista on myös ulkomaalaispelaajia, jotka näkyvät tulevan suunnilleen kaikkialta muualta paitsi ei yhtäkään Venäjältä. Pelaapa paikallisessa lentopalloliigassakin tällä kaudella Suomen maajoukkuemies <a href=https://uk.wikipedia.org/wiki/%D0%95%D0%BF%D1%96%D1%86%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80-%D0%9F%D0%BE%D0%B4%D0%BE%D0%BB%D1%8F%D0%BD%D0%B8 target="_blank">Eemi Tervaportti</a>.
<br>
<br>Alussa todettiin, että Venäjällä kukaan ei halua tehdä sitä ensimmäistä vallankaappausta, koska se ei olisi pitkäikäinen. Entäpä se vaihtoehto, että Venäjän kansa nousisi kapinaan?
<br>Älkää hyvät ihmiset unta nähkö. Venäjä, vaikka onkin yhtenäinen, on syntynyt eri kansakuntien sekä geneettisestä että kulttuurillisesta sekoituksesta: Venäjän kansan koostumus ja kulttuuri on paitsi slaavien, myös suomalais-ugrilaisten, mongolien ja muslimien sekoitus. Monien hyvien ominaisuuksiensa – vieraanvaraisuus, huumorintaju, sitkeys – ohella on ikävä kyllä sanottava, että <b>venäläisyys koostuu kaikkien siihen vaikuttaneiden kansojen huonoimpien ominaisuuksien sekoituksesta</b>.
<br>Venäläisyys koostuu:
<br>- suomalais-ugrilaisten alkoholin väärinkäytöstä
<br>- mongolien valloitushalusta
<br>- muslimien ylimielisyydestä
<br>- slaavien orjamentaliteetista (sana slavery tms useimmissa kielistä tulee juuri slaaveista)
<br>Tähän keitokseen lisätään vielä se, että venäläisten satoja vuosia kestänyt maaorjuus opetti kansan alemmat luokat pois kaikesta oma-aloitteisuudesta ja kommunismi tuhosi kirotut intellektuellit.
<br>Jäljelle jäi se yksi sana, joka tiivistää venäläisyyden kaikkein parhaiten: <b>pelkuruus</b>.
<br>Pelkuruus on se asia, joka lopulta paljastuu venäläisyyden syvimmäksi ytimeksi. Venäläinen alistuu slaavillisesti orjuuteen pelkonsa takia. Venäläinen on sodassa urhea vain siksi, että hän valitsee mieluummin edessä odottavan todennäköisen kuin takana odottavan varman kuoleman. Venäläinen voi olla ja onkin ystävällinen ja sydämellinen pienessä seurueessa, mutta silloin kun venäläisillä on ylivoima, heistä tulee öykkäreitä, jotka käyttäytyvät kuten muutkin pelkurimaiset koulukiusaajat. <b>Venäläinen ei kunnoita vastustajansa voimaa; hän ainoastaan pelkää sitä.</b> Alistetuksi tultuaan venäläisellä ei ole muuta pakotietä kuin votka.
<br>
<br>Venäjä liitti Ukrainasta itseensä jopa sellaisia osia, joita se ei kyennyt valtaamaan. Tämä on jopa venäläisen imperialismin mittakaavaan suhteutettuna röyhkeää ja jopa ainutkertaista. En tiedä, onko kyse Venäjän mielikuvituksen puutteesta vai mistä, että se ei vienyt tätä päätöstä loogiseen loppuunsa asti ja julistanut saman tien koko Ukrainaa itseensä liitetyksi. Tällöin olisikin helpompaa todeta, että siellä ei käydä sotaa, vaan siellä kapinoidaan hallitusta vastaan. Jolloin ase kädessä kiinni saadut viholliset voidaankin tuomita vankilaan eikä sotavankeuteen.
<br>Ehkä ainoa syy siihen, että Venäjä ei ole tätä julistusta tehnyt, lienee ymmärrys siitä että tämä todennäköisesti poistaisi harhaluulot Venäjästä yhä useammilta ja saisi ukrainalaiset taistelemaan entistä sitkeämmin. Tarkemmin ajatellen mielikuvituksen puute ei voi olla kyseessä, sillä onhan Venäjä esittänyt paljon mielikuvituksellisempiakin väittämiä. Todennäköisin syy lienee kuitenkin se, että tällainen julistus olisi selkeän rehellinen ja rehellisyys taas onkin ainoa asia, mistä Venäjää ei voi syyttää.
<br>
<br>Vaikka edellä todettiinkin Venäjän olevan yhtenäinen, on sillä toki omat vähemmistönsä ja niistä aiheutuvat ongelmansa. Tällä hetkellä Tšetšenia on suhteellisen rauhalliseksi ostettu, mutta muslimikansallisuuksien tilkkutäkissä Dagestanissa on levotonta. Toistaiseksi Venäjä tarvitsee muslimivähemmistöjään sotimiseen, mutta en pidä ollenkaan mahdottomana etteikö Putinille olisi tällaiselle riskejä aiheuttavalle sakille oma suunnitelmansa. Venäjällä ei ole tarvetta edes arabimaiden liehittelyyn, öljyä kun löytyy omastakin takaa toisin kuin länsimailla. Epäilen vahvasti, että Kremlin kassakaapissa on suunnitelma siitä mitä Kaukasuksen muslimivähemmistöille tehdään jos aihetta on. Ja koska venäläiset ovat huonoja keksimään mitään originaalia, on tämä suunnitelma melko varmasti käännetty <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Wannseen_konferenssi target="_blank">saksankielisestä alkuperäisversiosta</a>.
<br>
<br>
<br>Entä mikä olisi sitten tie rauhaan Ukrainassa?
<br>Rauha edellyttää sitä, että Venäjältä löytyy kaikesta huolimatta sivistyneitä johtajia, jotka pääsevät valtaan. Venäjällä on mahtavat luonnonvarat. Mikäli yhteiskunta saadaan järjestettyä ja venäläisiin luotua tulevaisuudenuskoa, mikään mahti maailmassa ei voi estää Venäjän nousua sivistyneiden ja vauraiden kansakuntien joukkoon. Kiina on edennyt valtavasti viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana paljon huonommista lähtökohdista ja heikommilla resursseilla.
<br>Venäjän uudella johdolla on kuitenkin oltava jotain annettavaa. Siksi toistan sen, mitä olen sanonut jo vuosikausien ajan: Venäjän on saatava Krim. Tällä tavalla rauha saadaan markkinoitua edes jonkinlaisena voittona. Krimin ukrainalaisvähemmistö voi valita joko uskollisuuden Venäjälle tai sitten muuton Ukrainaan. Samoin Donbassin alueen venäläisvähemmistö voi valita joko ukrainalaisuuden tai muuton Venäjälle. Viidettä kolonnaa ei pidä jättää kumpaankaan maahan. Sata vuotta sitten <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_ja_Turkin_v%C3%A4est%C3%B6nvaihto target="_blank">Kreikka ja Turkki tekivät väestönvaihdon</a>, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nyt olisi syytä tehdä sama, tällä kertaa jopa ilman silloisia väkivaltaisuuksia.
<br>Krimin siirto Ukrainaan oli Hrustsovin virhe. Neuvostojohtajien väkivaltaiset rajansiirrot on kumottava. Venäjän oikeus Krimiin on miltei yhtä suuri kuin Suomen oikeus Tarton rauhan ja Japanin oikeus vaatimiinsa pariin Kuriilien saareen.
<br>Tässä piileekin mahdollisuus rauhaan. Japani saattaisi olla halukas toimimaan välittäjänä. Mikäli se lupaisi Ukrainalle riittävän apupaketin, maa saattaisi suostua luopumaan Krimistä. Tämän vastineeksi Japani saisi vaatimansa saaret, joilla Venäjä ei loppujen lopuksi tee yhtään mitään. Mikäli Venäjällä valtaan nousee johto, joka on valmis tekemään tilin menneisyytensä kanssa, se ymmärtää maan edun olevan ystävälliset välit Japanin kanssa. Kuten myös sen, että on parempi olla ystävällinen Suomi rajanaapurina ja porttina Eurooppaan. Mikäli raja kulkisi Terijoella, olisivat Euroopan markkinat lähellä Pietaria, mikä hyödyttäisi Venäjää. Tämä edellyttäisi Venäjältä ajattelun kääntämistä myös toisen kannalta katsovaksi. Onhan se erittäin tragikoomista, että Venäjä perusteli aikoinaan rajan siirtoa Leningradin (Pietarin) turvallisuudella. Lopputulema kun oli siis se, että Venäjän toiseksi suurimman kaupungin turvallisuuden nojalla se katsoi oikeutetuksi hyökätä naapurimaahan ja liittää sen toiseksi suurimman kaupungin (Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki 1939) itseensä. Mikäli Venäjä haluaa Krimin, sen on osoitettava olevansa valmis oikaisemaan muutkin historian vääryydet ja palautettava sille kuulumattomat alueet muille maille saadakseen vastineeksi sille kuuluvat alueet. Väestönvaihtoineen kaikkineen.
<br>Ja jos Japani ja Suomi eivät riitä takuumiehiksi, niin onhan Venäjän hallussa myös Königsberg, joka väliaikaisesti Kaliningradina tunnetaan. Olisikohan Saksa kiinnostunut…
<br>
<br>Takaisin maan pinnalle. On siis ilmeistä, että Ukrainan sota tulee jatkumaan vielä pitkään. Venäläiset eivät pelkuruuttaan uskalla syrjäyttää diktaattoriaan. Länsimaat eivät pelkuruuttaan halua tukea Ukrainaa riittävästi. Ja ennen muuta venäläiset eivät halunne maastaan vaurasta ja menestyvää, vaan pelkuruuttaan tyytyvät jatkamaan tuhatvuotista orjuuttaan.
<br>Toivoa kuitenkin on, mikäli nuoremmasta polvesta löytyy yhtä rohkeita yksilöitä kuin tämä 83-vuotias nainen:
<br><iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/h_LMdoCuSRM?si=XiDr7rS6P5EDe6XK" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen></iframe>
<br>En tajua, millä ihmeellä hän on selvinnyt Brezhnevin ja Putinin aikakaudet. Siinä välissä oli toki vähän vapaampaa.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-50443692912869512942024-01-02T22:43:00.002+02:002024-01-07T20:41:51.965+02:00Välihuomautus 165 : Syntyperäiset edustajat<br>Jussi Halla-aho herätti pienimuotoista kohua <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000010094104.html target="_blank">pohdiskelemalla, pitäisikö kansanedustajiksi hyväksyä ainoastaan syntyperäiset suomalaiset</a>.
<br>Mikäli tällainen laki olisi ollut aina voimassa, edustajanpaikka olisi jäänyt saamatta ainakin seuraavilta kansanedustajilta:
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki target="_blank">Hella Wuolijoki</a> (1946-1947, syntyjään virolainen ja muutti Suomeen 18-vuotiaana)
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Jutta_Zilliacus target="_blank">Jutta Zilliacus</a> (1975-1987, Viron kansalainen kymmenvuotiaaksi asti)
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Ben_Zyskowicz target="_blank">Ben Zyskowicz</a> (1979-, Puolan kansalainen viisivuotiaaksi asti)
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Berner target="_blank">Anne Berner</a> (2015-2019, Sveitsin kansalainen vuoteen 2015 asti, mutta suomalaissyntyinen)
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Hussein_al-Taee target="_blank">Hussein al-Taee</a> (2019-2023, irakilaissyntyinen)
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Nasima_Razmyar target="_blank">Nasima Razmyar</a> (2015-2017, 2023-, afganistanilaissyntyinen)
<br><br>Kuten listasta näkyy, niin puolet porukasta on ollut selvästi Suomelle haitallisia (yksi jopa kaksi sukupolvea itsestään alaspäin). Näin ollen voisi tästä näkökulmasta kallistua syntyperäisyyden puolelle.
<br>Tämä ei kuitenkaan ole kelvollinen peruste, sillä kyseisellä perustella voisi evätä melkoisen suuren prosenttiosuuden kansanedustajaehdokkuuksista.
<br>Kelvollinen peruste olisi esimerkiksi turvallisuus ja luotettavuus, minkä takia vuoteen 2000 asti ministeriksikään eivät päässeet kuin syntyperäiset kansalaiset. Nykyään ainoastaan presidentin tehtävä on ulkomaalaissyntyisten ulottumattomissa.
<br>
<br>Kansanedustajaksi tulisi edelleen päästä nykyisillä ehdoilla eli pelkkä kansalaisuus riittää. Tämä olisi Suomen kannalta parempi ratkaisu. Mietitäänpä nyt hetki nimittäin sitä, mitä seuraisi jos kansanedustajilta edellytettäisiin syntyperäisyyttä.
<br>Nyt kansanedustajiksi pääsee joitakin sellaisia, joiden ainoa tarkoitus on olla monikulttuurimannekiini. Malliesimerkki tästä on ”rauhan-Taee”. (Toki näitä monikulttuurimannekiineja voi tulla myös syntyperäisistä ”suomalaisista”, mitenkään yhtä nykykansanedustajaa mainitsematta.) Heitä on äänestetty suurelta osin siksi, että he nyt ovat mitä ovat. Jos heidän ehdokkuutensa olisi poissuljettu, eivät nämä heitä äänestävät yhtäkkiä äänestäisi fiksua ehdokasta, vaan saman puolueen yhtä haitallista, joskin suomalaissyntyistä ehdokasta. Joka olisi korvaamaansa ulkomaalaissyntyistä haitallisempi, koska päästäkseen suomalaisena eduskuntaan täytyy olla kyvykkäämpi kuin pelkällä monikulttuurisuusikonin maineella ratsastavan - kilpailu on kovempaa. Ja kyvykäs haitallinen saa lähes aina enemmän vahinkoa aikaan kuin vähemmän kyvykäs.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-78081634797839464932023-12-13T20:45:00.000+02:002023-12-13T20:45:54.083+02:00Sivallus CDIEn olisi voinut vielä toistakymmentä vuotta sitten mitenkään uskoa, että jonain päivänä Suomen presidenttiehdokkaiden taso on tällainen.<br>
Ylivoimaisesti paras ehdokas on lyhyen matikan lukenut tupakoiva sivari ja yhtä ylivoimainen kakkonen on uskovainen puolimarokkolainen.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-12111369198212027032023-12-07T21:32:00.003+02:002023-12-07T21:32:26.611+02:00Sivallus CDKeskinkertaisuuden voittaminen väittelyssä on helppoa.<br>
Fiksun voittaminen väittelyssä on vaikeaa.<br>
Typeryksen voittaminen väittelyssä on mahdotonta.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-2122495825746156502023-11-16T06:18:00.003+02:002023-11-16T06:18:26.307+02:00Sivallus CCCXCIXLänsimaisen kulttuurin saavutuksia voidaan verrata siihen, että ajetaan yksipyöräisellä polkupyörällä ja jonglöörataan samalla kolmella pallolla.<br>
Islamilaisen kulttuurin saavutuksia voidaan verrata siihen, että ajetaan kolmipyöräisellä polkupyörällä ja jonglöörataan samalla yhdellä pallolla.<br>
Kulttuurirelativismi on sitä, että molempia kulttuureja pidetään samanarvoisina koska molemmissa suorituksissa summa on neljä.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-68350347028637585242023-11-08T06:06:00.003+02:002023-11-08T06:06:53.451+02:00Sivallus CCCXCVIIIMikäli tapahtuu sellainen kummallisuus, että gallupit ovat presidentinvaaleissa kerrankin oikeassa, toisella kierroksella ovat vastakkain Stubb ja Haavisto. Kaiken varalta pohdin asian valmiiksi ja intuitiivisen tyhjän äänestämisen (eli kirkkovene äänestyslippuun) sijaan päädyin harkinnan jälkeen siihen, että tuon onnettoman tilanteen toteutuessa ääneni menee Stubbille.
Stubb on näet sekä tyhmä että typerä. Haavisto on ainoastaan typerä, mutta tyhmä hän ei ole. Näin ollen Stubb on typeryytensä takia aina periaatteessa väärässä, mutta tyhmyytensä takia hän saattaa joskus olla vahingossa oikeassa. Haavisto puolestaan on typeryytensä takia niin ikään aina väärässä, mutta tyhmyyden puute estää häntä mokaamasta väärässä olemistaan.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-28929894465512440842023-11-02T20:17:00.000+02:002023-11-02T20:17:02.748+02:00Entäpä jos?<br><a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2023/10/lahi-idassa-paukkuu-taas.html target="_blank">Edelliseen kirjoitukseeni</a> tuli seuraava kommentti:
<br><i>1) Jaskalta voisi kysyä: Entä jos olisit syntynyt vastaavanlaiseen alisteiseen ja varsin toivottomaan, keskitysleirimäiseen asemaan kuin palestiinalaiset? Joko vastaus irtoaisi eikä väistelyä?
<br>2) Kaikki arabit Lähi-Idässä eivät ole muslimeita. Arabeissa on ihan kohtalainen osa kristittyjäkin ihan alkukirkon ajoilta jo. Jotenkin tuo seikka Israelin puolesta kiivailijoilta aina unohtuu.
<br>3) Nykyinen konflikti on ensisijaisesti juutalaisen uskonnon syytä, siinä kun keskeisellä paikalla tarinoidaan luvatusta maasta ja valitusta kansasta. Sen sitten siionistit ottivat käytännössä toteuttaakseen ja ylimielisellä asenteella tunkivat itsensä vieraaseen maahan ja kantaväestöä kohtelevat alempiarvoisina. Kantaväen enemmistön uskonto tokin ei sekään juuri anna kompromissin mahdollisuutta, koska väittää olevansa ainut oikea ja vihoviimeinen.</i>
<br>
<br>Tämä kommentti ansaitsee erillisen kirjoituksen vastaukseksi. Etenkin sen ensimmäinen kysymys. Aluksi kuitenkin lyhyet vastaukset kahteen muuhun kohtaan:
<br>Toiseen kohtaan totean, että olen varsin hyvin tästä tietoinen, kuten alkuperäiseen kirjoitukseen <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2012/02/sorrettu-vahemmisto.html target="_blank">linkatusta jutustakin</a> käy ilmi. Tämä seikka oli kuitenkin vähäarvoinen, sillä eiväthän kristityt arabit siellä riehu, vaan nimenomaan muslimit.
<br>Kolmanteen totean, että kun tutustuu islamiin niin sen usko omaan ylemmyyteensä onkin sitten aivan omaa luokkaansa. Mikä on varsin surkuhupaisaa sillä saavutustensa perusteella sillä ei ole minkäänlaista aihetta siihen. Juutalaiset ovat joskus ylimielisiä, mutta heillä, jos kellä, on siihen aihettakin. Ei tarvitse muuta kuin verrata Israelin elintasoa ja yhteiskunnan toimivuutta yhtenevillä luonnonvaroilla varustettuihin naapurimaihin. Joita niiden naapurimaat eivät pyri edes tuhoamaan.
<br>
<br>Uskoisin että ensimmäinen kysymys kumpusi tästä alkuperäisessä kirjoituksessa olleesta kappaleesta:
<br><i>”Yhden palestiinalaisia puolustavan argumentin kyllä ymmärrän eli empatian. Joskus vuonna Ahtisaari tai Halonen – en muista tapahtuiko tämä ensimmäisen vai toisen intifadan aikana – joku palestiinalaisfani pyysi minua ajattelemaan, miltä itsestäni tuntuisi jos olisin syntynyt palestiinalaiseksi Gazassa. Olin vastata että kyllä varmaan olisi Fatima ihmetellyt pullautettuaan maailmaan vaalean poikalapsen ja ihmettely olisi kestänyt siihen asti kunnes Abdullah olisi leikannut häneltä pään irti uskottomuudesta. Mutta päätin kuitenkin sivuuttaa tämän ilmeisen ajatusvirheen ihmisten samankaltaisuudesta kaikkialla maailmassa. Niinpä vastasin: ”Jos oletetaan että olisin yhtä fiksu kuin olisin nyt, ymmärtäisin mikä kulttuuri saa asioita aikaan ja mikä ei, joten kääntyisin juutalaisuuteen ja muuttaisin Israeliin sen maan rehelliseksi ja patrioottiseksi kansalaiseksi.””</i>
<br>Kommentaattorin kysymys
<br><i>”1) Jaskalta voisi kysyä: Entä jos olisit syntynyt vastaavanlaiseen alisteiseen ja varsin toivottomaan, keskitysleirimäiseen asemaan kuin palestiinalaiset? Joko vastaus irtoaisi eikä väistelyä?”</i>
<br>viittaa käsittääkseni juuri tähän kappaleeseen.
<br>Siinä saan syytöksen niskaani väistelystä, mutta en nähdäkseni väistellyt. Yritin mukautua tilanteeseen niin hyvin kuin mahdollista, mikä ei tietenkään ole kovin paljon siksi että ei minun geeneilläni varustettua lasta olisi voinut – kuten kappaleessa totesin – mitenkään syntyä Gazaan saati sitten johonkin afrikkalaiseen savimajaan. Tätä asetelmaahan näissä tällaisissa kysymyksissä yleensä haetaan ”jos olisit nälänhädästä kärsivä etiopialainen” tyyliin, kuten 1980-luvulla tehtiin.
<br>Mutta kommentaattori kysyikin tällä kertaa asiaa erittäin pätevällä tavalla eli <i>”jos olisit syntynyt vastaavanlaiseen … asemaan”.</i> Tämä antaa hyvän lähtökohdan pohdinnalle.
<br>
<br>Antiikin kreikkalaisten tapaan on todettava <i>”gnothi seauton”</i> eli ”tunne itsesi”. On siis kyettävä miettimään, kuinka hyvin kykenisi tekemään johtopäätöksiä erilaisissa tilanteissa. Luulen että täytän tämän ehdon kohtuullisen hyvin, en tietenkään täydellisesti. Geenit ovat mitä ovat, niiden voi olettaa olevan samoja, mutta toki kasvuympäristö vaikuttaisi. En usko kuitenkaan että kovinkaan paljon ja perustelen sen.
<br>Olen saanut kai suht normaalin kasvatuksen ikäisekseni. Minut on kastettu ja kasvatettu uskomaan suomalaiseen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Uskontoa minulle ei koskaan tuputettu, mutta oletettiin että kirkossa käydään juhlatilaisuuksissa kuten häät ja hautajaiset ynnä muut. Tästä huolimatta ajattelin omilla aivoillani ja erosin kirkosta heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Demokratiaankaan sellaisena kuin se on <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2018/11/vallankaappauksen-oikeutuksesta.html target="_blank">en usko</a>, koska olen nähnyt mitä siitä seuraa. Aivopesua on kai jossain määrin jokainen yhteiskunta tehnyt, mutta tällä perusteella uskoisin olevani sille jos nyt en täysin immuuni, niin ainakin selvästi keskimääräistä immuunimpi. Kuten kirjoituksistani käy varmasti ilmi, en ole todellakaan niellyt kaikkea sitä mitä media syöttää ja pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä. Olen kulkenut valtavirtaa vastaan silloin kun olen nähnyt sen olevan väärässä.
<br>Niinpä luulisin, että kykenen vastaamaan kysymykseen siitä, miten ajattelisin jos olisin joutunut alisteiseen asemaan (Sivuhuomautus: Itse asiassa mikäli lausuisin julkisesti mitä ajattelen, päätyisin alisteiseen asemaan eli voinen jossain määrin sanoa että tiedän miltä se tuntuu). Tämä vaatii kuitenkin useita erilaisia skenaarioita, sillä väitän että ajatteluni olisi varsin erilaista riippuen siitä, kuka minua alistaa ja millaisessa ympäristössä. Kuusi skenaariota tuli mieleen. Kaksi ensimmäistä ei oikeastaan ole alistettuja asemia, mutta ne kannattaa silti ottaa mukaan.
<br>
<br>1) Kuvitellaan että olisin elänyt Neuvostoliitossa. Oletetaan, että vanhempani olisivat olleet Venäjällä asuvia karjalaisia. Tämähän veisi minut mahdollisesti alistettuun asemaan vähemmistökansalaisuuden edustajana, mutta sovitaan että minut olisi jostain syystä adoptoitu venäläiseen perheeseen.
<br>Uskon että olisin nuorena ollut hyvä kommunisti. Kommunismi vetoaa nuoriin ja naiiveihin, mutta uskon että olisin kasvanut siitä yli vähän yli parikymppisenä. Teininä olisin varmasti ollut innokas Komsomol-nuori. Onhan kommunismilla hyvä tarkoitus ja se olisi erinomainen järjestelmä, kunhan se vain toimisi. Sen ongelmat olisivat varmasti valottuneet minulle aikuistuttuani. Sitä en tiedä, mitä olisin sitten tehnyt. Ehkä suunnilleen samaa kuin nytkin: levittänyt neuvostovastinetta blogeille eli <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Samizdat target="_blank">samizdat-kirjallisuutta</a> ja kannattanut salaa kapitalismia eli yhteiskuntajärjestelmän vastaista systeemiä.
<br>
<br>2) Kuvitellaan että olisin elänyt natsi-Saksassa. Skenaariona vaikkapa se, että isäni olisi ollut jääkärinä Saksassa, äitini olisi jostain syystä myös Saksassa, olisin syntynyt vaikkapa 1916. vanhempani olisivat kuolleet ja minut adoptoitu saksalaiseen perheeseen.
<br>Tämä on huomattavasti vaikeampi rasti kuin ensimmäinen tapaus. Olen varma, että neuvostoliittolaisena olisin taatusti ollut mallikommunisti nuorena. Mutta olisinko ollut natsi nuorena, on huomattavasti vaikeampi kysymys. Siinä olisi ollut kaksi asiaa vastakkain. Toisaalta natsiliikkeen vetoavuus, johon olisin aivan varmasti samaistunut, kuten valtaosa saksalaisista nuorista. Melkoisen varmasti voin sanoa, että jos olisin ryhtynyt natsiksi, niin ei olisi käynyt samaa kuin kommunismissa: hyvin varmasti olisin pysynyt natsina loppuun asti eli vuoteen 1945 asti ja jos rehellisiä ollaan, niin luultavasti salaa sen jälkeenkin. Natsien ideologiassa oli kuitenkin yksi oleellinen kohta, jota en olisi kyennyt sulattamaan eli juutalaisvastaisuus. Paljon lukeneena olisin nähnyt, millaisiin saavutuksiin juutalaiset olivat yltäneet enkä olisi voinut hyväksyä heidän vainoaan rodun perusteella (uskonnon perusteella ehkä propagandan painostamana, mutta melkoinen osa Saksan juutalaisista oli maallistuneita tai käännynnäisiä). Mutta olisin pitänyt naurettavana väitettä juutalaisen rodun alemmuudesta. Olisiko tämä sitten ollut riittävä seikka kumoamaan natsien muun vetoavauuden, en tiedä. Haluaisin sanoa että olisi, mutta en voi olla varma.
<br>
<br>3) Kuvitellaan sitten, että olisin todellakin alistetussa asemassa, mutta suomalaisena Suomessa. Eli entäpä jos Suomen historia olisikin mennyt toisin? Entä jos Suomen itsenäistyminen 1917 ei olisi onnistunut, vaan olisimme nuoruudessani olleet samassa asemassa kuin Baltian maat? Tässä täytyy olettaa, että Suomen mahdollinen itsenäistyminen olisi tapahtunut aikaisintaan kun olin noin 30-vuotias eli vähintään varhaisaikuisuus olisi kulunut venäläisten ikeen alla.
<br>Tähän on todella helppo vastata ja se vastaus on sama kuin kohdassa (1). Aivan varmasti olisin halveksinut systeemiä. Se, kuinka aktiivisesti olisin toiminut sitä vastaan, niin en tiedä. Mutta venäläisten miehittäjien systeemiä olisi ollut helppoa halveksia, koska naapurissa olisi ollut Ruotsi, jonka elintasosta olisi taatusti tihkunut tietoa ja olisi voinut päätellä että kommunismi on epäonnistunut. Vaan olisinko ryhtynyt ampumaan kranaatteja venäläisiin asutuskeskittymiin a’la Palestiina, niin enpä tiedä. Ehkä.
<br>
<br>4) Vastaava tilanne, mutta siten että Suomea miehittäisikin Ruotsi joka oli onnistunut hankkimaan Kaarle XIV Juhanan ajoissa hätiin jopa <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2015/02/kustaa-paassa.html target="_blank">Ruotsin kuninkaaksi harvinaisen typerän</a> Kustaa IV Aadolfin tilalle ja säilyttämään Suomen hallinnassaan.
<br>Tämä olisi jonkin verran pahempi rasti. Luultavasti Suomessa vallitsisi läntinen demokratia ja hyvinvointi. Toki varmaan murmattaisin pakkoruotsista ja haluaisin itsenäisyyttä, mutta täydellä mahalla kapinointi ei ole yleensä houkutteleva vaihtoehto.
<br>
<br>5) Äskeinen tilanne, mutta siten että Suomeen ei olisi tuotu länsimaisia arvoja viimeistään 1700-luvulla vaan tämä olisi edelleen Ruotsin takapajula, jossa kapinoitaisiin emämaata vastaan siksi, että se ryöstäisi täältä luonnonvarat antamatta mitään tilalle ja rekrytoisi miehet pakolla armeijaansa (tässä skenaariossa Ruotsi uskaltaisi taas käydä sotia, mitä se ei olekaan tehnyt sitten Suomen menettämisen).
<br>Edelliseen verrattuna kapinointi olisi periaatteessa helpompaa, koska elettäisiin köyhinä ja alistettuina. Toisaalta olisi helppoa verrata naapurimaihin kuten Ruotsiin ja Norjaan (tuskin Venäjään) ja todeta, että kannattaisiko sittenkään jos kansallisen heräämisen johtajat kannattaisivat samanlaista keskiaikaista systeemiä kuin maassa oli ennen Ruotsin valtaa. Uskoisin että haistattaisin pitkät koko perslävelle ja alkaisin opetella kiltisti ruotsin kieltä ja kulttuuria.
<br>
<br>6) Kaikkein epäuskottavin skenaario: olisin todellakin viettänyt elämäni Gazan alueella. Ainoa mahdollisuus miten tähän olisi voinut päätyä, olisi se että äitini olisi jostain syystä synnyttänyt minut Israelin matkallaan ja samaan aikaan sairaalassa olisi ollut palestiinalaisäiti ja vauvat olisivat vaihtuneet, Israelissa elänyt palestiinalainen olisi perheineen päätynyt asumaan Gazassa. Olisihan siinä toki ollut hämmästeltävää, kun lapsesta olisi kasvanut vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen.
<br>Tähän olen jo tavallaan vastannut: olen aivan varma, että en uskoisi Allahiin ja näkisin, millaisen paskaläjän palestiinalaiset ovat saaneet aikaiseksi kun taas naapurimaassa samoista lähtökohdista on luotu huomattava hyvinvointi. Tämä aiheuttaisi sen, että halveksisin kotimaani ”kulttuuria” ja sen johtajia. En tiedä miten onnistuisin hankkiutumaan juutalaiseksi, mutta parhaani varmasti yrittäisin. Tai ainakin yrittäisin päätyä jonnekin sivistyneeseen maahan, jossa kertoisin kaikille heidän olevan täyshulluja, mikäli tukevat Palestiinan hirmuhallintoa.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-8289157269122265722023-10-12T11:22:00.001+03:002023-10-12T11:22:41.946+03:00Lähi-idässä paukkuu taas<br>Hamas juhlisti Jom Kippur -sodan 50-vuotismuistoa ampumalla siviilejä raketeilla ja mestaamalla pikkulapsia. Vaikuttaa onneksi siltä, että Jom Kippurin tapaan lopuksi käy samoin eli aloittaja saa turpiinsa niin että tärisee.
<br>
<br>Itse sodankäynnin tekniseen puoleen en tässä sen kummemmin puutu, sitä saavat kommentoida kyseisessä asiassa minua paremmin ymmärtävät. Tarkastelen konfliktin syvällisempiä syitä ja mahdollisia ratkaisuja.
<br>
<br>Israelin entinen pääministeri Golda Meir tiivisti aikoinaan Lähi-idän levottomuuksien syyt kahteen: arabit haluavat tappaa meidät ja me emme halua kuolla.
<br>Rauha Lähi-itään saadaan vasta kun toinen näistä lakkaa.
<br>
<br>Jotkut eivät vain tätä halua ymmärtää, vaan <a href=https://rodionr.vuodatus.net/lue/2023/10/israelin-arabien-ja-suomen-apartheid target="_blank">syyttävät Israelia kaikesta pahasta</a>. On ollut hämmästyttävää lukea <a href=http://professorinajatuksia.blogspot.com/2023/10/terrorismin-uhri-olikin-syyllinen.html target="_blank">uutisia</a> ja etenkin uutisten kommenttiosioita. Israel sortaa palestiinalaisia ja siinä on selitys kaikkeen? Kuitenkin tosiasiat ovat jokaisen tiedossa:
<br>1) Juutalaisvaltio sai alkunsa, kun Balfourin julistus 1917 lupasi tämän heille. Tästä huolimatta 30 vuotta myöhemmin alueen brittihallinto teki suunnilleen kaiken mahdollisen tämän estämiseksi.
<br>2) Juutalaiset eivät ryöstäneet maita arabeilta, vaan ostivat ne.
<br>3) Palestiinalaiset olisivat 1948 saaneet oman valtionsa, mutta tämä ei kelvannut heille. Piti saada kaikki ja ajaa juutalaiset mereen. Seurauksena juutalaiset sitten miehittivät osan palestiinalaisille luvatuista alueista, mikä olikin moraalisesti oikeutettu korvaus laittomasta hyökkäyssodasta ja sotilasstrategisesti varsin viisas veto – vilkaiskaapa kartasta millainen jakosuunnitelma oli ja miettikää kuinka puolustaa tuollaista tilkkutäkkiä. Olihan selvää että tämä ei tähän jää vaan arabimaat hyökkäävät vielä uudelleen – kuten muutaman kerran tekivätkin.
<br>4) Arabimaat pettivät palestiinalaisille 1948 antamansa lupaukset ja seurauksena melkoinen osa palestiinalaisista asuu edelleen pakolaisleireissä.
<br>5) Ne kaukokatseiset arabit, jotka päättivät jäädä Israeliin, <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2012/02/sorrettu-vahemmisto.html target="_blank">ovat nykyään vapaammassa ja demokraattisemmassa asemassa kuin yhdenkään naapurimaan muslimiveljet</a>.
<br>6) Edelleen vuoden 1948 sodan jälkeen tilanne oli se, että juutalaisten Israel ja palestiinalaisten asuttamat Länsiranta ja Gaza olivat resursseiltaan ja kehitystasoltaan suurin piirtein samanlaisia sekä yhtä tiheään asuttuja. Tästä kelataan 75 vuotta eteenpäin ja juutalainen Israel on kukoistava sivistysmaa, kun taas palestiinalaisalueet ovat totaalisia sian persläpiä – ja molemmat ponnistivat siis samoista lähtökohdista.
<br>7) Israel on toimittanut Gazaan sähkön ja muun infran, mikä on varsin kohteliasta toimintaa ”sortavalta apartheid-vallalta”. Gazasta taas on päässyt käymään Israelista töissä, koska rajatarkastusasemat toimivat. Vastaavasti Gazan ja Egyptin välinen raja on de facto täysin suljettu.
<br>
<br>Tästä huolimatta käsittämättömän monet suomalaisetkin näkevät Israelin syypäänä ja palestiinalaiset viattomina. Tulee mieleen vanha Lucky Luke -albumi <i>Daltonit pääsevät hoitoon</i>, jossa Sigmund Freudin kuvitteellinen edeltäjä Otto von Himbeergeist tulee tutustumaan Villin Lännen vankilaan ja etsimään mahdollisia psykoanalyysilla parannettavia vankeja:
<br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-RyzfiBylMkvLds26geB6KWCpF4Q_AuQokbE8t-o43RskcWoPhAQ-ItbTpi6bIi-NGIdyTp9GIuavgVkYZ5y1_KLKl-MLNFecxjpy01Xu2OAb0VY-RiP82hmOCADs9XdhKowDf25hB5tjGl1gNZJm0bZi7NoUD3a-rZjt1axzWJDyuARnaN8ndgkrAmMf/s2959/Otto%20von%20Himbeergeist.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="400" data-original-height="2918" data-original-width="2959" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-RyzfiBylMkvLds26geB6KWCpF4Q_AuQokbE8t-o43RskcWoPhAQ-ItbTpi6bIi-NGIdyTp9GIuavgVkYZ5y1_KLKl-MLNFecxjpy01Xu2OAb0VY-RiP82hmOCADs9XdhKowDf25hB5tjGl1gNZJm0bZi7NoUD3a-rZjt1axzWJDyuARnaN8ndgkrAmMf/s400/Otto%20von%20Himbeergeist.jpg"/></a></div>
Otto von Himbeergeist haluaisi mennä tuomareiden pään sisälle selvittämään, mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu. Samalla tavalla haluaisin tietää, millä ihmeen silmänkääntötempulla palestiinalaisten puolustajat saavat aivonsa jumitettua tuollaiseen solmuun. Ynnä onko näille mitään tehtävissä vai onko ainoa ratkaisu ennakoiva eutanasia, kun toivoa ei enää ole.
<br>
<br>Yhden palestiinalaisia puolustavan argumentin kyllä ymmärrän eli empatian. Joskus vuonna Ahtisaari tai Halonen – en muista tapahtuiko tämä <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_intifada target="_blank">ensimmäisen</a> vai <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_intifada target="_blank">toisen</a> intifadan aikana – joku palestiinalaisfani pyysi minua ajattelemaan, miltä itsestäni tuntuisi jos olisin syntynyt palestiinalaiseksi Gazassa. Olin vastata että kyllä varmaan olisi Fatima ihmetellyt pullautettuaan maailmaan vaalean poikalapsen ja ihmettely olisi kestänyt siihen asti kunnes Abdullah olisi leikannut häneltä pään irti uskottomuudesta. Mutta päätin kuitenkin sivuuttaa tämän ilmeisen ajatusvirheen ihmisten samankaltaisuudesta kaikkialla maailmassa. Niinpä vastasin: <i>”Jos oletetaan että olisin yhtä fiksu kuin olisin nyt, ymmärtäisin mikä kulttuuri saa asioita aikaan ja mikä ei, joten kääntyisin juutalaisuuteen ja muuttaisin Israeliin sen maan rehelliseksi ja patrioottiseksi kansalaiseksi.”</i>
<br>Hetken aikaa epäilin, joudunko käyttämään ensiapukurssilla oppimiani elvytystaitoja, sillä vastapuolen ohimosuonet pullistuivat sellaisesta paineesta että heikompia hirvittäisi. Kohta tilanne oli helpottanut siinä määrin, että hän totesi <i>”Ei sinun kanssasi voi keskustella”</i> ja kääntyi puhisten kannoillaan. Kuten on tapana tehdä kun häviää mutta kognitiivinen dissonanssi estää sen myöntämisen.
<br>
<br>Toisaalta tämä olisi ajatuskokeena varsin mielenkiintoinen. Mitä mahtaisi Israel tehdä, jos palestiinalaiset kääntyisivät porukalla juutalaisuuteen? (Ainakin maan nahkateollisuus saisi raaka-ainetta…). Mutta Israelin perustuslain mukaan maan on hyväksyttävä jokainen juutalainen kansalaisekseen.
<br>
<br>Tähän asti Lähi-idän jonkinmoinen rauhan tae on ollut <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2010/06/rauhan-ytimessa.html target="_blank">Israelin ydinase</a>. Arabimaat eivät ole vuoden 1973 jälkeen uskaltaneet hyökätä, kun ovat tienneet mitä siitä seuraisi. Joko tulisi turpiin konventionaalisin asein tai mikäli tämä taistelu voitettaisiin ja Israelin olemassaolo olisi uhattuna, niin sitten tulisi muutama ydinkärki niskaan. Tämän opin he saivat Jom Kippur -sodassa, kun ydinaseen käyttö oli jos nyt ei lähellä, niin kaiken varalta valmistelussa. Itse asiassa Kuuden päivän sota 1967 alkoi vasta sitten, kun Israel oli saanut pari ensimmäistä alkeellista ydinasettaan käyttökuntoon kaiken varalta. Se ei alkanut välittömästi silloin kun Egypti sulki Tiranin salmen Israelin merenkululta – minkä Israel oli ilmoittanut paitsi vuoden 1956 sodan rauhansopimuksen vastaiseksi, myös sotatoimeksi eli tulevan sodan syyksi – vaan vasta vähän myöhemmin.
<br>
<br>Tällä hetkellä Israel on aika lailla puun ja kuoren välissä. Se kykenisi halutessaan jyräämään Gazan maan tasalle, ehkä jopa konventionaalisin aseinkin. Muutaman ydinpommin pudottaminen sinne toki rauhoittaisi alueen eikä siihen viimeaikaisten tapahtumien valossa ole mitään moraalista estettä. Jos Palestiinalla olisi ydinaseita, Israel tuhottaisiin hetkessä. Rokan Anttia lainaten: <i>”- Mie en enempää ilkene. Tuo on pant itsensä ihmistappion ulkopuolel ja miust nähen siellä pysyköön.”</i>
<br>Näin Israel ei kuitenkaan menettele, sillä se joutuisi paitsi paarian asemaan kansainvälisesti, alentuisi natsien holokaustin ja palestiinalaisten intifadan kanssa samalle tasolle.
<br>Tilanteessa Israelilla ei ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja. Arabien viha ja kateus sitä kohtaan vaikuttavat loputtomilta. Kirjoitin jo vuonna 2010 yllä <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2010/06/rauhan-ytimessa.html target="_blank">linkatussa jutussa</a> seuraavasti:
<br>
<br><i>Israelilla on kuitenkin tapa välttyä tältä ja se on aksioomien muuttaminen. Kaksi oleellista aksioomaa ovat:
<br>1. Arabit haluavat tuhota Israelin.
<br>2. Israel käyttää ydinaseitaan vain viimeisenä keinona.
<br>
<br>Kuten todettu, ydinasekapasiteetin olemassaolo eli jälkimmäinen aksiooma on tähän asti pelastanut Israelin. Jos ja kun sen viholliset saavat jonakin päivänä käsiinsä riittävästi joukkotuhoaseita, edes molemminpuolinen Harmageddon ei enää riitä Israelin olemassaolon jatkumiseen. Toisen aksiooman muuttaminen riittäisi. Se tarkoittaisi, että Israel iskisi ydinaseillaan - ja samalla konventionaalisillaan - ennaltaehkäisevästi. Tuloksena olisi Kuuden päivän sota potenssiin sata. Israel nukettaisi ympäröivät arabimaat kivikauteen eikä sen tarvitsisi pelätä ainakaan sataan vuoteen mitään. Tämän vaihtoehdon haittapuolet Israelille ovat niin ilmeiset, että se voitaneen unohtaa.
<br>
<br><b>Jäljelle jää ensimmäisen aksiooman muuttaminen. Israelin on jollakin tavalla onnistuttava voittamaan arabikansojen sydämet ja mielet. Miten tämä onnistuisi, siitä tuskin on kellään aavistustakaan. Etenkin kun samalla pitäisi ylläpitää valmiutta tuhota potentiaaliset hyökkääjät, jotka ovat juuri niitä samoja tyyppejä joiden sydämet ja mielet pitäisi voittaa. Toisaalta Israelilla ei yksinkertaisesti enää ole muita vaihtoehtoja. Nykyisillä aksioomilla arabit voittavat lopulta. Pelkästään jo siitä syystä, että he voivat hävitä konventionaaliset taistelut vaikka kuinka usein, mutta Israelilla ei ole varaa yhteenkään tappioon.</b></i>
<br>
<br>Ikävä kyllä tilanne vaikuttaa vielä kolmetoista vuotta myöhemmin täsmälleen samalta.
<br>
<br>Lopuksi voi tietysti miettiä aiemmin esitetyn ”entä jos palestiinalaiset kääntyisivät juutalaisuuteen” ratkaisun käänteistä ratkaisua. Eli entä jos juutalaiset omaksuisivatkin islamin?
<br>Äkkiseltään luulisi, että siinäpä ihanteellinen ratkaisu. Mutta itse asiassa siinä olisi kaksi mahdollista lopputulosta joista molemmista voi vetää vain kammottavan johtopäätöksen.
<br>
<br>Ensimmäinen mahdollisuus on se, että islamilainen Israel vajoaisi samanlaiseksi persläveksi kuin kaikki muut muslimimaat (on toki vauraita poikkeuksia, mutta ne saavat kiittää vauraudestaan sitä että sattuvat istumaan öljyn päällä ja öljy puolestaan on arvokasta siksi että sivistyneet länsimaalaiset ovat tehneet sitä tarvitsevia keksintöjä ja infrastruktuuria – verratkaapa huviksenne vaikka upporikasta Saudi-Arabiaa ja naapurimaata eli öljytöntä Jemeniä). Kuten Neil deGrasse Tyson ilmaisi juutalaisten ja muslimien eron heidän panoksessaan ihmiskunnan hyväksi:
<br><iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/VQl7k7lQTns?si=8t5aXh8sd2RluGep" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen></iframe>
<br>Mikäli tämä tapahtuisi, se osoittaisi vastaansanomattomasti islamilaisen kulttuurin alemmuuden.
<br>
<br>Toinen mahdollisuus on se, että islamilainen Israel kykenisi ylläpitämään – ja mahdollisesti jopa kehittämään, koska enää ei tarvitsisi varautua jatkuvaan sotaan – sivistystasoaan. Tämä puolestaan osoittaisi, että sivistymättömyyden vika ei ole islamilaisessa kultturissa vaan vika on arabeissa itsessään. Mikä on ehkä jopa vielä vaarallisempi johtopäätös heidän kannaltaan kuin se että vika olisi uskonnossa.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-61348220531051454142023-09-14T08:23:00.000+03:002023-09-14T08:23:19.028+03:00Sivallus CCCXCVIISanoin jo toistakymmentä vuotta sitten, että tässä maassa on riittävästi kahjoja siihen että missä tahansa seurassa Haavisto pääsee aina <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000009853600.html target="_blank">pressanvaaleissa toiselle kierrokselle</a>. Toisaalta tässä maassa on myös riittävästi änkyröitä siihen, että Haavistolla ei ole mahdollisuutta voittaa toista kierrosta.
<br>Nyt olen alkanut pelätä, että saatoin erehtyä jälkimmäisessä arviossa. Toisaalta jos toisella kierroksella vastassa on Stubb, Rehn, Aaltola tai kuka tahansa demari, vahinko ei ole valtava, ainoastaan suuri.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-50323405280650092312023-09-09T14:48:00.001+03:002023-09-09T14:48:59.407+03:00Se-joka-jääköön-nimeämättä<br>Harvoin on saanut hihittää sisäisesti yhtä innokkaalla ennalta-arvattavien seurausten odottamisella kuin menneellä viikolla <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000009835659.html target="_blank">Teemu Keskisarjan sanottua eduskunnassa sanan ”neekeri”.</a> Eikä tarvinnut pettyä. Vihervasemmistolla neekeri-sanan kuuleminen kaataa nurin sen ämpärin, missä äly on jo valmiiksi.
<br>
<br>Sanamagia on niin vahvaa, että neekeri-sanaa ei saa käyttää edes historiallisessa kontekstissa, vaan pitäisi sanoa ”n-sana”. Kuten Keskisarja sai huomata, sanoisivat monet. Vaan eipä saanut, sillä fiksuna miehenä hän tiesi tasan tarkkaan mitä teki ja naureskeli sisäänpäin. Eikä pettynyt odotuksissaan hänkään eikä myöskään pyydellyt anteeksi, mistä hatunnosto. Kyllä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Neekeri on neekeri vaikka voissa paistaisi eikä siinä sanassa ole mitään rasistista tai hävettävää, ellei sille tahallisesti sellaista leimaa anna. Ei pidä mennä vasemmiston pöyristymisiin ja sanaleikkeihin mukaan, ei se oikein vastaa aikuisten kehitystasoa.
<br>On huomattavasti helpompaa käyttää vakiintuneita ilmaisuja kuin pysytellä mukana siinä, mikä on milloinkin sopivaksi määritelty loukkaantumisharrastajien keskinäisessä runkkuringissä. Eikä varsinkaan ryhtyä puhumaan naurettavilla ”se-sana-mitä-ei-saa-ääneen-sanoa-eikä-oikeastaan-ajatellakaan” -termeillä. Etenkään kun näitä sanoja alkaa jo olla niin paljon, että pelkkä (valitaan satunnainen esimerkkikirjain) ”s-sana” ei välttämättä riitä kun ei tiedä mahtaako se tarkoittaa ”spurgua”, ”somppua” vai ”sodomiittia”.
<br>Mallia voi ottaa vaikka Harry Potter -kirjasarjan ensimmäisestä osasta, jossa Harry on sairaalassa toipumassa Dumbledoren tullessa vierailulle:
<br><i>”Professori?” Harry sanoi, ”minä vain mietin… että tuota – vaikka kivi onkin poissa, Vol- tai siis, tiedät-kai-kuka…”
<br>”Sano Voldemort, Harry. Käytä aina kaikesta sen oikeaa nimeä. Nimen pelko kasvattaa asiankin pelkoa.”</i>
<br>Tämän luulisi toimivan hyvänä esimerkkinä, sillä tutkimuksissa on havaittu Potter-kirjojen lukemisen kasvattavan lukijoidensa suvaitsevaisuutta erilaisuutta ja monikulttuurisuutta kohtaan. Mikä onkin odotettavissa, sillä monikulttuurisuus voi toimia vain kuvitteellisessa taikamaailmassa. Jos mielikuvitusmaailmaan perustuvien fiktiivisten kirjojen lukeminen kasvattaa suvaitsevaisuutta, niin vastaavasti realiteetteihin perustuvien faktakirjojen lukeminen kasvattaa nuivuutta.
<br>
<br>On toki eri asia sanoa neekeriä neekeriksi halventavassa tarkoituksessa kuin neutraalissa. Mutta tästä saa vihervasemmisto syyttää vain itseään. Neekeri-sanan määritteleminen halventavaksi on ollut heidän oma valintansa. Toki sanalle tuli halventava kaiku siitä, että sen käyttäminen alkoi viitata rikolliseen ja epäsosiaaliseen toimintaan. Mutta tämän kehityksen syynä on ollut huono maahanmuuttopolitiikka, jonka takia Suomeen on pesiytynyt väestöä, jonka rikollisuus- ja sosiaalitukikulut ovat moninkertaisissa lukemissa kantaväestöön nähden. Olisi pitänyt jo vuosikymmeniä sitten noudattaa <a href=http://yrjoperskeles.blogspot.com/2023/08/kappaukkojen-rasisminvastainen-julistus.html target="_blank">rasisminvastaisen julistuksen</a> teesejä, niin mitään ongelmia ei olisi tullut.
<br>
<br>Polttava kysymys sitten on, pitäisikö sanan ”neekeri” käyttäminen ja vastaavat ilmaisut kieltää eduskunnan puhujapöntöstä. Tähän otti kantaa myös <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000009833922.html target="_blank">puhemies, joka totesi</a> aivan oikein tehtävänään olevan taata perustuslakiin kirjatun kansanedustajien puheoikeuden eikä ryhtyä makutuomariksi.
<br>Keskisarjan puheenvuoro ei ollut rasistinen millään muulla mittarilla paitsi sillä, joka on säädetty pomppaamaan punaiselle sanasta ”neekeri”.
<br>Kokonaan toinen asia on sitten, pitäisikö aidosti rasistiset puheenvuorot kieltää eduskunnassa. Tässä ollaan kuitenkin vähintäänkin kaltevalla pinnalla. Jos ryhdytään kieltämään typerien aatteiden esittäminen, niin esimerkiksi sanan ”sosialismi” käyttö tulisi myös julistaa pannaan – se on aivan yhtä typerä aate kuin rasismi.
<br>Itse asiassa jopa typerämpikin. Kuvitelkaapa että Suomi olisi 40 vuotta sitten siirtynyt sosialismiin. Aivan varmasti elintaso olisi täällä matalampi kuin on nyt, vaikka sosialismi olisikin romahtanut 1990-luvun alussa itäblokin tapaan. Tai ainakin 10 vuotta sitten elintaso olisi ollut matalampi kuin todellisuudessa oli. Nykytilanne saattaisi olla jopa samalla tasolla kuin on, mikäli sosialismin tuhoisasta vaikutuksesta olisi otettu opiksi samaan tapaan kuin Virossa, jonka elintaso hurahtaa surkeista lähtökohdista huolimatta kohta Suomen ohi. Virolaiset ottivat sosialismin haitoista opikseen, suomalaiset eivät ole samaa mankelia läpi käyneet. Viimeisen 30 vuoden ajan Viro on jatkuvasti tehnyt politiikassaan oikeita ratkaisuja siinä missä Suomi on tehnyt vääriä.
<br>Vastaavasti mikäli Suomi olisi hurahtanut sosialismin sijaan umpirasistiseksi 40 vuotta sitten, tänne ei olisi päästettu 90-luvun taitteessa yhtäkään somalia ja syksyllä 2015 Ruotsin raja olisi lyöty kiinni eikä maassa olisi kymmeniätuhansia irakilaisia eikä muitakaan siltä suunnalta tulleita. Voipi miettiä, mitä olisimme tässä menettäneet ja olisiko tällainen rasistinen Suomi mahdollisesti nykyistä vauraampi. Toisen typerän aatteen eli sosialismin hallitsema Suomi ei taatusti olisi.
<br>
<br>Jos aatteita – typeriäkin – lähdetään kieltämään, ollaan loputtomassa suossa siinä, mihin viiva vedetään. Siksi tulee sietää myös vastakkaisia näkemyksiä ja jopa typeryyksiä. Blogisti <a href=https://timo-vihavainen.blogspot.com/2023/09/holynpolyn-politiikkaa.html target="_blank">Vihavainen tiivisti nykyisen keskustelun infantiiliuden</a> erinomaisesti. Erinomaisen huvittavaa oli lukea joitakin Vihavaisen kirjoituksen kommentteja tyyliin <i>”Koska ajattelit palata maan pinnalle, Vihavainen?”</i> (kyllä, tämä oli kaikki mitä kirjoittajalla oli sanottavanaan). Nämä itsessään todistivat mitä osuvimmin kirjoituksen väitteet – ei minkäänlaista substanssia tai argumentointia, pelkkää räksytystä ja suvaitsemattomuutta.
<br>Annetaan myös oman näkökannan vastaiselle, väärällekin näkökannalle tilaa. Ainoastaan kuuntelemalla toista osapuolta voi korjata omia virhekäsityksiään ja ymmärtää toisen näkemystä, virheellistäkin sellaista. Eikä lähdetä sörkkimään menneitä vaan mietitään yhdessä, kuinka tämän maan hyvinvointia voisi parhaiten ylläpitää ja ehkä jopa parantaa.
<br>Tämä koskee myös vainon kohteena olleita perussuomalaisia. Jätetään ne Lindtmanin nuoruuden natsiheilaamiset omaan arvottomuuteensa. Eihän kukaan voi tosissaan kuvitella hänellä olleen mitään natsisympatioita, kyseessä oli vain nuoruuden eläminen. Ei edes ajattelemattomuus, vaan pelkkä hauskanpito. Edes toisenkaan demaripampun eli Mikkel Näkkäläjärven menneet tekoset eivät ansaitse esiin nostoa, sillä hän on rangaistuksensa nuoruuden tekosistaan kärsinyt. Tämän sanon suurena kissojen ystävänä, joka on kiitollinen siitä ettei sattunut kyseisten tekojen aikaan paikalle – silloin olisi nimittäin oma vintti pimentynyt niin ettei mökiltä olisi kovin montaa teinipoikaa omin jaloin pois kävellyt. Näkkäläjärvi <a href=https://www.is.fi/politiikka/art-2000009843776.html target="_blank">on nuoruuden muitakin syntejään kuten rattijuopumustaan pahoitellut</a>. Sen verran täytyy anteeksiantamisista huolimatta tiedustella, onko pahoittelu demaripahoittelua eli kunhan yhteiskunta vastaa kustannuksista vai onko Näkkäläjärven katumusharjoitus jopa niin aitoa, että hän olisi yrittänyt hyvittää syntejään lahjoittamalla kuukausittain osan muhkeasta palkastaan eläinsuojeluyhdistyksille?Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-1907929054328690112023-09-08T04:46:00.006+03:002023-09-08T04:46:50.533+03:00Sivallus CCCXCVIHyvä uutinen: Sanna Marin on lähdössä eduskunnasta.
<br>Huono uutinen: Tilalle nousee joku muu demari.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-60782318127848668322023-09-03T08:00:00.000+03:002023-09-03T08:00:11.532+03:00Sivallus CCCXCVSovinismi: Vaatii, että naisten pääsyä joihinkin tehtäviin rajoitetaan, vaikka nämä niihin kykenisivät.
<br>Feminismi: Vaatii, että naisten on päästävä joihinkin tehtäviin, vaikka nämä eivät niihin kykenisi.
Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-81959588033030491062023-08-25T15:49:00.004+03:002023-08-28T06:09:33.530+03:00Sananvapauden rajamailla<br>Jokin aika sitten <a href=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009738503.html target="_blank">Hesari totesi ”radikaalioikeiston” pyrkivän tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja</a>. Esimerkkeinä mainittiin ”vihervasemmisto”, ”maahanmuuttokriittisyys” ja ”haittamaahanmuutto”. Keskimmäisestä en ole ollenkaan varma, onko se lähtöisin sieltä mitä Hesari ”radikaalioikeistolla” tarkoittaa, mutta kaksi laitimmaista kylläkin. Jälkimmäisen yleistymisestä kannan ylpeänä osan vastuusta. En sitä keksinyt, mutta aloin viljellä sitä järjestelmällisesti kymmenisen vuotta sitten blogissani. Pian sen jälkeen sana ”haittamaahanmuutto” yleistyi aina vaalimainoksiin asti.
<br>
<br>Kyllä, tätä tapahtuu. Mutta huomautettakoon, kuka aloitti. Kuulostavatko seuraavat sanat tutuilta:
<br>- sukupuolenkorjaus: siis muokataan kieltä siten että sanaa ”sukupuolenvaihdos” ei saa enää käyttää, vaan ajatuksena on se että syntymässä saatu sukupuoli olisi virheellinen.
<br>- tasa-arvoinen avioliitto: kaapataan sana ”tasa-arvo” ajamaan homoliittoja, sillä kukapa haluaisi tasa-arvoa vastustaa.
<br>- mikroaggressio: eli jotakin normaalia käytöstä joka sitten tulkitaan aggressiiviseksi, yleensä tavalla johon liittyy seuraava käsite.
<br>- piilorasismi: tästä totesinkin jo aikapäiviä sitten, että piilorasismia vaarallisempaa on ainoastaan näkymätön rasismi, jota ei voi havaita millään tavalla. Piilorasismin sentään pystyy kuvittelemaan.
<br>- käänteinen rasismi: eli valkoisiin kohdistuva rasismi, ks. Zimbabwen historia itsenäistymisen jälkeen hyvänä esimerkkinä. Ennen sanottiin, että kun valkoinen lyö mustaa, se on rasismia mutta kun musta lyö valkoista, se on kulttuuriero. Nykyään jälkimmäinen on käänteistä rasismia eli jonkinlaista edistystä on myös vihervasemmiston lanseeraama termi tuonut.
<br>- paperiton: yhtään ainoaa paperitonta ei ole olemassa muuten kuin omasta halustaan. Joka ainoa saa viranomaisille ilmoittautumalla paperin, jossa käsketään painua pois Suomesta. Aika moni on tällaisen jo saanutkin eli he eivät ole missään nimessä paperittomia.
<br>
<br>Se vain ottaa joskus koville kun joutuu maistamaan omaa lääkettään.
<br>Pistetään vielä suolaa haavoihin ja todetaan, että tämän ”radikaalioikeiston” (arvatkaa muuten huviksenne millä puolella poliittista kenttää tämäkin uudissana on kehitetty) lanseeraamat uudissanat todellakin ”pyrkivät tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja”, kuten Hesari pelkäsi. Vihervasemmiston lanseeraamat uudissanat taas pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen eli lamaannuttamaan ajattelun.
<br>
<br>Pienistä voitoista huolimatta on ikävä kyllä todettava, että vihervasemmisto hallitsee ilmatilaa mediaylivoimansa takia. Esimerkkinä vaikkapa kuva tuoreesta lukion äidinkielen oppikirjasta. Lukion oppimäärä alkaa suomalaisten kansalliseepoksen Kalevalan esittelyllä ja katsokaapa mikä koko sivun kokoinen kuva sen aloittaa:
<br>
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6EyNoOSq1s7CFt5Yuaa3FSRn54A_zZH2MyXJG8DBKMAJF68BcKhL8XXnBgV0OrKdaysakS10tS46jr_u8oe4R6YSjViaHeiHIRfp__sQj0pd57wZ2n2o_9MhKIiD_Zr7vIfPXZFN0AZdqKJAeg64xH6Y3iwhe2nDxUKp7QYTGvyQAXIjBlDDZqmbyQ_Hi/s3096/Kalevalakoru.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" height="400" data-original-height="3096" data-original-width="2744" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6EyNoOSq1s7CFt5Yuaa3FSRn54A_zZH2MyXJG8DBKMAJF68BcKhL8XXnBgV0OrKdaysakS10tS46jr_u8oe4R6YSjViaHeiHIRfp__sQj0pd57wZ2n2o_9MhKIiD_Zr7vIfPXZFN0AZdqKJAeg64xH6Y3iwhe2nDxUKp7QYTGvyQAXIjBlDDZqmbyQ_Hi/s400/Kalevalakoru.jpg"/></a></div>
<i>Tämä ilmeisesti liittyy Kalevalaan siten, että neekerillä on Kalevala-koru. Mikä luultavasti tekee hänestä sopivamman valinnan kuvitukseen kuin Elovena-tytöstä.</i>
<br>
<br>Lohduttavaa asiassa toki on se, että kyseisen kirjan tekijöiden ammattitaidosta ja yleissivistyksestä kertoo parhaiten seuraava kuva ja kuvateksti:
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjir3_NiZeC5ZCXZNYIxRSmytf74dVs7gl8lG27dXOIXku-v_KniAmcrW3vqFk7HShIRQRYEoco3nPW952JUGoDUGoMlEOzSkjCO5xMoLU6VLkJxr1hScW4z3Y5bJxyjEZltgfYUR5Nt6rEy8AfDe8BPVDQ2OIZlD5h7mfLGBRG01gp6esXiz5RMPuVVImD/s4000/Estejuoksu.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="400" data-original-height="1523" data-original-width="4000" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjir3_NiZeC5ZCXZNYIxRSmytf74dVs7gl8lG27dXOIXku-v_KniAmcrW3vqFk7HShIRQRYEoco3nPW952JUGoDUGoMlEOzSkjCO5xMoLU6VLkJxr1hScW4z3Y5bJxyjEZltgfYUR5Nt6rEy8AfDe8BPVDQ2OIZlD5h7mfLGBRG01gp6esXiz5RMPuVVImD/s400/Estejuoksu.jpg"/></a></div>
<i>Että MM-kisojen 1500 metrin estejuoksu… sitä matkaa eivät juokse kuin 14-15 -vuotiaat juniorit.</i>
<br><br>Mutta itse asiaan. Onneksi tämä propaganda on niin läpinäkyvää, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Neekeristä ei tehdä suomalaista sillä että kaulaan ripustetaan suomalainen koru.
<br>Itse sana ”neekeri” on nykyään loukkaava. Eipä jäisi paljon jäljelle ennen vuotta 1980 painetuista kirjoista, jos kaikki missä se esiintyy poltettaisiin Kristalliyön tapaan roviolla. Ennen saatiin sentään asioista puhua niiden oikeilla nimillä ja jos ette usko, niin katsokaapa mitä syksyn 1929 ylioppilastutkinnon reaalikokeessa kysyttiin:
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVObk5cVWEKeDCpqQJPKRFmeaaXFX0boi_EixWdBwG604nr-FZwnj-kv-7DJwV_YpU7__pw7DkGR_-uRQ5oSnDqvzf0XKncU0s9sKIuRUHj4n_ecJ2HslFLdmrlLP3WfKQlg_JDtC8zctmZO4xhIzTurnxN9AyP8xkcnYZUce-4_oQ9PRL4oLheH0jw4i/s830/Reaalikoe%20syksy%201929.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="400" data-original-height="451" data-original-width="830" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVObk5cVWEKeDCpqQJPKRFmeaaXFX0boi_EixWdBwG604nr-FZwnj-kv-7DJwV_YpU7__pw7DkGR_-uRQ5oSnDqvzf0XKncU0s9sKIuRUHj4n_ecJ2HslFLdmrlLP3WfKQlg_JDtC8zctmZO4xhIzTurnxN9AyP8xkcnYZUce-4_oQ9PRL4oLheH0jw4i/s400/Reaalikoe%20syksy%201929.jpg"/></a></div>
<i>Tehtävä IV/3.</i>
<br><br>Voi myös pohtia, miksi ”neekeri” on muuttunut kielletyksi ja miksi sen korvannut ”musta” on vaihdettu ”afrosuomalaiseksi” ja mitä mahtaa tämän jälkeen olla luvassa kun sillekin saadaan jostain sattuneesta syystä negatiivinen kaiku. Sana ”neekeri” on suomen kielessä täysin neutraali. Sen loukkaavuutta perustellaan siksi, että muissa kielissä siitä johdetut sanat ”negro” ja ”nigger” ovat loukkaavia, kuten on myös suomen kieleen jälkimmäisestä väännetty ”nekru” – tosin ei sekään aina kuten Aku Ankka vuodelta 1974 todistaa:
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhEozsI6_2P-fiDT9ahtuA7lQhSAWFi1YNlv32OWHWwc5dILrp3xlP09lKFENtqMpmkt8dfs9C2o1ErDl6g3My0pLw1MaXD4FhEuf-man4W_GZFBXHLE781BaGLxR9mvjIyLRE8iyssdV0mRArVB-ZlzQ_gPZ-phLJ-_3CzA6Dd6Re7HptfYp1SvvvrtUC/s2999/Leijonat%201974.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="1907" data-original-width="2999" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhEozsI6_2P-fiDT9ahtuA7lQhSAWFi1YNlv32OWHWwc5dILrp3xlP09lKFENtqMpmkt8dfs9C2o1ErDl6g3My0pLw1MaXD4FhEuf-man4W_GZFBXHLE781BaGLxR9mvjIyLRE8iyssdV0mRArVB-ZlzQ_gPZ-phLJ-_3CzA6Dd6Re7HptfYp1SvvvrtUC/s320/Leijonat%201974.jpg"/></a></div>
<br>
<br>Muista kielistä tulleen vaatimuksen perusteella suomalaisten pitäisi vaatia useimpien muiden kielten vaihtamaan sikäläiset ”Venäjää”, ”venäläisiä” ja ”venäjän kieltä” tarkoittavat sanat joksikin muuksi, koska suomen kielessä ”ryssä” on haukkumasana. Niinpä englannissa ei saisi käyttää sanaa ”Russia”, saksassa ”Russland” eikä varsinkaan ruotsissa ”Ryssland”.
<br>
<br>Onneksi Hesari jatkoi suomalaisten valistamista tekemällä gallupin aiheesta <a href=https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009768107.html target="_blank">mikä on suomalaisten mielestä hyväksyttävää</a>. Tutkimuksessa kysyttiin mm.: <i>"Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista. Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?"</i> Tätä seurasi lista toteamuksia, lopussa suluissa väitteen hyväksyvien prosenttiosuus:
<br>- Vaatia parannuksia naisten asemaan islaminuskoisissa maissa (63)
<br>- Vaatia, että Suomeen tulevat ulkomaalaiset eivät rasittaisi Suomen julkista taloutta (39)
<br>- Vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään (34)
<br>- Vaatia rajoituksia sille, miten uskonto voi näkyä yhteiskunnassa (30)
<br>- Vaatia, että Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrää ylipäätään vähennetään (28)
<br>- Arvostella muiden kuin oman uskontonsa määräyksiä tai tapoja (20)
<br>- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia liian suurella ulkomaalaistaustaisten osuudella (17)
<br>- Vaatia, että turvapaikanhakijoita ei oteta Euroopan ulkopuolelta (16)
<br>- Selittää ulkomaalaistaustaisten tekemiä seksuaalirikoksia heidän kulttuurillaan (12)
<br>- Vaatia, että Suomi pysyisi etnisesti mahdollisimman yhtenäisenä (12)
<br>- Vaatia pääsevänsä sellaisen lääkärin hoidettavaksi, jonka nimi ei kuulosta ulkomaalaiselta (9)
<br>- Palkata avoimeen työpaikkaan työntekijä hänen ihonvärinsä tai taustansa perusteella (5)
<br>- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia suomalaisten geeniperimällä (4)
<br>- Valikoida asiakkaita ravintolaan ihonvärin tai taustan mukaan (3)
<br>- Nimitellä ihmistä tämän ihonvärin tai taustan vuoksi (1)
<br>
<br>Jo alkuperäinen kysymys oli itsessään johdatteleva. Ensimmäinen lause <i>"Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista.”</i> oli jatkon kannalta turha ja olemassa vain siksi, että vastaaja pelästyisi tuomitsemaan jatkokysymykset. Jos tutkimuksesta olisi haluttu neutraaleja ja luotettavia tuloksia, olisi vallan hyvin riittänyt kysyä se varsinainen kysymys eli <i>”Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?"</i>
<br>Kaikkein vaarallisinta tutkimuksessa oli kuitenkin väitteiden muotoilu. Lähes kaikki alkoivat sanoilla <i>”Vaatia, että…”</i>. <b>Semanttisessa mielessä väitteen hyväksymättömyys tarkoitti sitä, että itse vaatimuksen esittäminenkin olisi kielletty.</b> Jos tämä ei ole sananvapauden rajoittamista, niin mikä sitten on?
<br>Tutkimuksen mukaan vain 34 % on (esimerkkitapaus) sillä kannalla, että olisi hyväksyttävää ”vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään”. Oikeampi väite olisi ”vähentää Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää”.
<br>Kuvitellaan että tällaisen vaatimuksen esittäminen tehtäisiin laittomaksi, kuten tutkimuksen mukaan 66 % haluaisi (toki suurin osa – ainakin toivottavasti – ei tajunnut näiden kahden väitteen eroa ja luuli vastaavansa siihen mitä ei kysytty). Silloin olisi laitonta ehdottaa maahanmuuton vähentämistä. Tämä olisi aika lailla sama, jos ehdottaisi 80 km/h nopeusrajoituksen muuttamista 100 km/h rajoitukseksi ja saisi tämän ääneen sanomisesta ylinopeussakot.
<br>
<br>Koko rasismivouhotuksen tarkoitus on luonnollisesti median hyökkäys perussuomalaisia kohtaan. Tässä on valitettavasti todettava, että perussuomalaiset pelaavat median ehdoilla puolustautumalla heidän laatimillaan säännöillä.
<br>Huomattavasti parempi taktiikka olisi osoittaa, että tiukka maahanmuuttopolitiikka ja pakkokäännytykset ovat myös maahanmuuttajien etu. Siis niiden maahanmuuttajien, jotka ovat kunnollisia ja sopeutuvaisia. Rasismi kun ei yleensä aiheudu vierauden tunteesta vaan kokemuksista. Kun tiettyjen väestöryhmien todennäköisyys syyllistyä raiskauksiin on kaksikymmenkertainen ja suurin osa harvoista työllistyneistä puuhastelee oman äidinkielensä tulkkina tai väestöryhmäänsä kohdistuvassa sosiaalityössä, niin on suoranainen ihme että rasismi on niinkin olemattoman vähäistä kuin on.
<br>Jotain toistakymmentä vuotta sitten jouduin työtehtävissä joskus tekemisiin parikymppisen eräästä arabimaasta lähtöisin olevan naisen kanssa. Sain hänestä positiivisen vaikutelman, hoiti hommansa luotettavasti ja taitavasti. Ajattelin että jos tällaisia olisivat kaikki tuolta tulevat tai edes suurin osa, niin eipä olisi mitään ongelmia. Vaan tämä onkin ainoa positiivinen kokemus kyseisestä ilmansuunnasta lähteneiden osalta. (Vuosia myöhemmin olisin voinut potkaista itseäni, kun tajusin vasta sitten hänen etunimestään, että mitä ilmeisimmin kyseessä olikin maan kristittyyn vähemmistöön kuuluva nainen eikä muslimi, vaikka olisi se pitänyt pukeutumisestakin arvata.)
<br>
<br>Kovin usein ”rasismissa” ei ole kyse ennakkoluuloista, vaan <b>ennakkoarviosta</b>, joka perustuu aiempiin kokemuksiin. Jos kenelle tahansa sanotaan, että ”tuossa huoneessa on kaksi entistä huippu-urheilijaa joista toinen on koripalloilija ja toinen on jalkapalloilija”, kävelee paikalle ja siellä on yli kaksimetrinen ja alle 160-senttinen hemmo, niin eiköhän ennakkoarvio ole varsin helposti arvattava. On varsin epätodennäköistä että toinen heistä sattuu olemaan <a href=https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Crouch target="_blank">Peter Crouch</a> ja toinen <a href=https://en.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues target="_blank">Muggsy Bogues</a>.
<br>Jos tietyistä kulttuureista tulevien ja tietyn näköisten ihmisten kohtaamisesta on suhteettoman paljon huonoja kokemuksia, ennakkoarvio on ymmärrettävästi negatiivinen. Tämä ei ole rasismia. Rasismia on se, jos ennakkoarvion vääräksi osoittautumisen jälkeenkään näkemys ei muutu.
<br><b>Juuri tämän takia tiukka maahanmuutto- ja palautuspolitiikka on kunnollisten maahanmuuttajien etu.</b> Negatiivisten kokemuksien vähäisyys on paras lääke rasismia vastaan, niiden vallitsevuus ruokkii rasismia.
<br>
<br>Liberaali paniikki totuutta vastaan näkyy suorastaan huvittavalla tavalla. Vuorisaarnaa lainaten ei nähdä malkaa omassa silmässä, kun haittamaahanmuuttoa ajetaan tyyliin käärmettä pyssyyn. Pelätään <a href=https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009790953.html target="_blank">kansanmurhaa</a> – joka muuten olisi erityisen absurdi ajatus mikäli maahanmuuttopolitiikka olisi järkevää – ja luetellaan lista jolla kansanmurha etenee vaiheittain. Linkin jutussa kerrotaan kuinka tämä tehtiin juutalaisten kohdalla ja pohditaan kuinka sama tapahtuisi nykypäivänä maahanmuuttajaryhmien kanssa. Piruillaanpa hieman ja vaihdetaan tilalle ”kansallismieliset” ja katsotaan, kuinka pitkälle suvaitsevaisto on edennyt tässä kansanmurhassaan.
<br>1. Luokittelu. Luodaan jako ”meihin” ja ”heihin” – niihin toisiin, joita pitää vihata. Luokittelu voidaan tehdä kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai joidenkin stereotyyppisten ominaisuuksien perusteella. <i>Jep. Poliittinen kanta oikeuttaa syrjintään, esimerkiksi julkisiin virkoihin on aika turha pyrkiä.</i>
<br>2. Symbolisointi: vihan ja syrjinnän kohteet merkitään näkyvästi. Daavidin tähti on tästä hyvä esimerkki. <i>Ei. Tätä ei toistaiseksi ole tapahtunut.</i>
<br>3. Diskriminaatio. Hallitseva ryhmä kiistää syrjityltä ryhmältä kansalaisoikeudet ja joskus myös kansalaisuuden. Nürnbergin rotulait olivat juuri tällaista diskriminaatiota. <i>Neutraali. Pyrkimystä tähän suuntaan on, mutta vielä ei ole aktiivisesti kansallismielisiä erotettu työtehtävistään.</i>
<br>4. Dehumanisaatio – ihmisyyden kiistäminen. Natsit kutsuivat juutalaisia ”tuholaisiksi”. <i>Jep. Tätähän on netti pullollaan – persujen äänestäjät ovat enintään puoli-ihmisiä.</i>
<br>5. Järjestäytyminen. Kansanmurhat ovat aina suunniteltuja. Niiden tekijöillä on organisaatio. Vihahallinnot kouluttavat ja indoktrinoivat pyövelinsä toteuttamaan kansanmurhan. <i>Jep. Virkakoneisto on – ainakin virallisesti – suvaitsevaiston hallussa ja jos ette usko, niin katsokaa mikä joukkorääkyminen seuraa jos joku kunnanjohtaja esittää suomalaiskansallisen näkemyksen.</i>
<br>6. Polarisaatio, jota luodaan voimakkaan propagandan avulla. Natsi-Saksa levitti juutalaisvihaa propagandalehdistön, elokuvien ja valtakunnanradion avulla. <i>Jep. Katsokaapa mediaväen puoluekantajakaumaa.</i>
<br>7. Valmistautuminen. Kansanmurhan suunnittelu etenee käytäntöön. Valmistautumista peitellään valheellisin, salailevin ja eufemistisin viestein: hallitseva ryhmä puhuu ”lopullisesta ratkaisusta” tai ”itsepuolustuksesta”. <i>Ei. Toistaiseksi Suomen etua ajavien ryhmien kannatus ei ole ollut riittävän suurta, että tähän olisi menty – ehkä on toki varauduttu. Uuskieli sen sijaan on jo käytössä, kuten tässäkin jutussa todettiin.</i>
<br>8. Vaino. Uhreiksi valitut joutuvat tappolistoille tai heidät eristetään leireille ja gettoihin. Joukkomurhat alkavat. <i>Neutraali. Onhan näitä fantasialistoja, mutta ei niitä oteta vakavasti.</i>
<br>9. Eksterminaatio, joukkotuho. Uhrit otetaan tarkoituksellisesti suunniteltujen ja järjestelmällisten murhakampanjoiden kohteiksi. <i>Ei. Ja tätä on vaikea uskoakaan, sillä toinen puoli omistaa 90 % aseista ja toinen puoli ei tiedä kummassa vessassa pitäisi käydä.</i>
<br>10. Kieltäminen. Tekijät ja joskus myös heitä seuraava sukupolvi kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Todistusaineistoa tuhotaan ja todistajia uhkaillaan. <i>Ei. Tämä voi tietysti tapahtua vasta jälkeenpäin.</i>
<br>
<br>Tilanne on siis 4 – 2 – 4. Mikä on huomattavasti pidemmällä kuin tämän median pelkäämän ”kansanmurhan” suhteen. Tämä vaino kohdistuu ihmisiin, jotka ovat suomalaisia. ”Liberaalit” ovat siis valmiita demonisoimaan, vaientamaan ja jopa riistämään ihmisoikeudet vastustajiltaan. Kun taas tämä ”radikaalioikeisto” haluaa rakentaa Suomesta vauraan, menestyvän ja turvallisen maan – myös liberaaleille. Ja on tajunnut, että tämän tavoitteen esteenä on haittamaahanmuutto.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-71841561407079191272023-08-14T07:39:00.001+03:002023-08-14T07:40:51.982+03:00Sivallus CCCXCIV<a href=https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4ae1e81c-50e7-464a-83d0-7e16e1162205 target="_blank">Otsikko totesi</a>: <b>”Kaksivaginainen nainen sai lapsen!</b>
<br>Tämä lienee ainoa tilanne maailmanhistoriassa, jolloin voidaan aiheellisesti esittää kysymys: ”Mistä v****sta tuo tuli?”
<br><br>
(Oikea vastaus: Ei kummastakaan, kyseessä oli keisarinleikkaus.)Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-9083172934501822602023-08-07T08:53:00.000+03:002023-08-07T08:53:44.136+03:00Suomalaisen yleisurheilun taso 2023<br>Kalevan Kisat järjestettiin tänä vuonna Lahdessa yhdentoista vuoden tauon jälkeen ja kaikkiaan kuudetta kertaa.
<br>
<br>Vuonna 2011 tein <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2011/09/suomalaisen-yleisurheilun-taso-ii.html target="_blank">tutkimuksen</a>, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2022/08/suomalaisen-yleisurheilun-taso-2022.html target="_blank">Perinteiseen tapaan</a> päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.
<br>
<br>Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa <a href=http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2011/09/suomalaisen-yleisurheilun-taso-ii.html target="_blank">alkuperäisestä tutkimuksesta</a>.
<br>
<br>Koska tänä vuonna kyseessä olivat 116. Kalevan Kisat, se tuottaa 115 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tasokkaimpien kisojen titteliä on pitänyt hallussaan vuosi 1988 vuosien 1984 ja 1998 hengittäessä niskaan. 1990-luvun puolivälin jälkeen taso alkoi laskea. Pohjanoteeraus saavutettiin 2011, joka oli viimevuotisessa vertailussa sijalla 46. Siitä alkoi vähittäinen hilautuminen ylöspäin siten, että viime vuonna oltiin jo sijalla kahdeksan.
<br>
<br>Tänä vuonna näppituntuma oli sellainen, että meni vieläkin paremmin. Etukäteen arvelin, että nämä kisat sijoittuisivat neljänneksi kovien vuosien 1988, 1984 ja 1998 jälkeen. Toisin kävi. <b>Tänä vuonna Lahdessa käytiin kaikkien aikojen kovatasoisimmat Kalevan kisat!</b>
<br>Tämänvuotiset mitalistit voittavat kaikki aiemmat eli saldo on 115 voittoa. Esimakua tästä saa vertaamalla tulosta viimevuotisiin kisoihin, joita vastaan tulee melko ylivoimainen voitto 449-343. Tämän vuosituhannen ruminta jälkeä ei kuitenkaan tule huonointa vuosikertaa 2011 vastaan (489,5-302,5), vaan vuosi 2017 häviää peräti 200 pisteellä (496-296). Tämä on esimerkki siitä, että aineistossa esiintyy "ristiinpelaamista".
<br>Viime vuosituhannen puolelle mennessä aletaan sitten päästä tositoimiin. Kova vuosi 1998 häviää 425-345. (Vähäisempi kokonaispistemäärä aiheutuu siitä, että vertailu ei huomioi lajeja jotka eivät olleet molempien kisojen ohjelmassa eli 1998 pois jää naisten estejuoksu, tätä aiemmista kisoista tippuu sitten lajeja aina vähitellen ja kokonaispistesumma pienenee). Vuosi 1992 osoittautuu kovemmaksi palaksi, vaikka onkin kokonaispisteissä vasta kahdeksantena, tulos on 372-332. Tuon vuoden jälkeiset vuodet häviävät enemmän lähinnä siksi, että vähitellen naisille tuli vuoden 1992 jälkeen uusia lajeja lisää, kuten estejuoksun lisäksi seiväs, kolmiloikka ja moukari. Näissä uusissa lajeissa nykyaika on tietysti parempi kuin lajien ollessa tuoreita. Kaikkein kovimman vastuksen tämän vuoden kisoille tarjoaa vuosi 1988, lopputulos on 355-327.
<br>
<br>Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Lahdessa järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava:
<br>Vuosi 2012 häviää pistein 484,5-307,5, tuolloin suomalainen yleisurheilu kynsi lähellä pohjalukemiaan.
<br>Vuosi 2000 häviää 450,5-341,5.
<br>Vuosi 1985 kykenee ainoana lahtelaisvuonna alle 100 pisteen tappioon, 387,5-294,5.
<br>Vuosi 1956 riistää vain muutamia hajapisteitä, saldo on 408-164.
<br>Vuosi 1924 häviää kaikki lajit luvuin 16-6 ja lopputulos on 288-108.
<br>
<br>Kuten olen aiemmin maininnut, olen lopettanut säännöllisen bloggaamisen. Siksi tämä kaikkien aikojen Kalevan kisa -vuosi onkin mainio hetki tämän vuosittaisen vertailun päättämiseen tässä blogissa – tavoite saavutettu! Voi tosin olla, että tälle työlle löytyy jatkaja, asia on harkinnassa ja jos näin käy, siirrän tiedot ja niiden käyttöohjeet eteenpäin.
<br>
<br>Joka tapauksessa <i>finis coronat opus</i> eli kunniakkaaksi lopuksi tässä tilastona kaikkien aikojen sarjataulukko. Kuten alla olevasta taulukosta näkyy, ristiinpelaamista esiintyy jonkin verran. Toisena oleva vuosi 1988 häviää vuoden 2023 lisäksi myös vuosille 2000 ja 1994, mutta nämä puolestaan pelaavat muiden kanssa ristiin siten, että lopputulos on mitä on. Tasapelejäkin aineistoon osuu muutamia, siksi muutamalla vuodella on voittojen määrässä puolikkaita.
<br>
<br>Aineiston mielenkiintoisin havainto osuu suunnilleen sen puoliväliin. Vuodesta 1970 alkaen pisteiden erotus on positiivinen eli nämä vuodet ovat otteluissa saavuttaneet yhteenlaskettuina enemmän pisteitä kuin vastustajansa. Kaikilla vuosilla ennen tätä tämä pistesaldo on negatiivinen. Voitettujen ottelujen määrä ei mene puoliksi samassa kohtaa, sillä puolet 115:stä on 57,5 ja vuosi 1970 on voittanut 61,5 ottelua, sitä seuraava 1969 saman verran. Seuraavana on 1967, voittoja on 60 ja edellä on 1972, voittoja 63.
<br>Pisteiden erotuksessa havaitaan selkeä hyppäys vuoden 1970 kohdalla. Vuoden 1969 saldo on -77 pistettä, sitä seuraavaksi parhaiden vuosien 1967 ja 1968 vastaavasti -622 ja -269. Niiden alapuolella listalla olevien saldo on jo nelinumeroisesti miinuksella. Vuoden 1970 saldo on +1111 eli selvä hyppäys. Mutta vielä rajumpi hyppäys tulee sen edellä olevaan vuoteen 1972, jonka erotus on +5899 (vuoden 1971 kisat olivat vuoden 1972 kisoja kovemmat, erotus +6498). Kaikilla näiden edellä olevilla (eli vuodesta 1973 alkaen) erotus on vielä suurempi. <b>Vuosi 1970 oli viimeinen, kun Kalevan kisat käytiin murskaradalla</b>. Keinopäällysteratojen tulo aiheutti tulostasoon paljon, paljon suuremman muutoksen kuin nykypäivän kohutut ”ihmepiikkarit”. Toki osaselitys oli suomalaisen yleisurheilun toisen kultakauden alku, mutta suurin kunnia rajusta noususta menee paremmille olosuhteille.
<br>
<br>Ylivoimaisesti suurin piste-ero on tämän vuoden kisoilla, +18181. Seuraavana tulee vuosi 1984, +15976. Näin suuri ero aiheutuu paitsi kovemmasta tasosta myös siitä, että vuoden 1984 kaikista otteluista puuttuvat naisten ”uudet” lajit siinä missä tämänvuotiset kisat keräävät niissä plussapisteitä tämän vuosituhannen kisoja vastaan. Ylipäätään naisten tasonnousu myös ”vanhoissa” lajeissa on tärkein selitys tämän vuoden kaikkien aikojen kärkisijalle. Kun vertaa esimerkiksi toiseksi parasta vuotta 1988 pelkästään miesten lajien osalta, nykypäivän miehet häviävät niukasti mutta naiset voittavat sen verran selvästi, että kokonaisottelussa piste-eroksi tulee 28 pistettä.
<br>Kaikkien aikojen suurin piste-ero negatiiviselle puolelle on nälkävuoden 1918 kisoilla, -17220. Ne eivät kuitenkaan olleet tasoltaan huonoimmat, vaan vasta kahdeksanneksi huonoimmat. Aivan alkupään kisoissa oli sen verran vähemmän lajeja, että ne eivät kykene kerryttämään noin suurta piste-eroa. Huonoimmat kisat olivat historian toiset kisat vuonna 1908, jotka eivät voita yhtään ainutta ottelua mutta piste-ero on vain -6694. Lajimäärä oli sen verran vähäinen, että ne voivat hävitä yksittäisen ottelun enintään pistein 36-96, minkä ne yleensä tekevätkin. Vuoden 1907 kisoillekin ne häviävät 32-78 ja eniten pisteitä ne ”rohmuavat” vuosien 1911 ja 1916 kisoilta, 45,5.
<br>
<br>Sotien vaikutus on selvä. Ensimmäinen maailmansota ei Suomea aluksi hetkauttanut, taso nousi koko ajan taulukossa sijalla 105 oleviin vuoden 1917 kisoihin asti. Mutta vuoden 1918 kisat tipahtavat sijalle 109 häviten kaikille vuosien 1914-17 kisoille. Tämä nälkävuosi oli kuitenkin poikkeus, jo 1919 voittaa kaikki edeltäjänsä. Sen jälkeen nousu on suhteellisen tasaista, poikkeuksena 1932 jolloin Los Angelesiin matkannut olympiajoukkue oli poissa kisoista. Kovatasoisimmat kisat ennen toista maailmansotaa käytiin Viipurin uudella kentällä 1937 ja ne ovat sijalla 73. Talvisodan jälkeiset vuoden 1940 kisat ovat sijalla 79 häviten edeltäjistään vuosille 1937-39 eli pudotus ei ollut kovin raju. Vuosi 1941 on ainoa vuosi, jolloin Kalevan kisoja ei käyty. Seuraavana vuonna kilpailtiin taas, kisat olivat Helsingissä jota oli edellisenä yönä pommitettu rajusti ja koko yön valvonut palomestari Gösta Hannula kävi voittamassa moukarinheiton. Siihen aikaan ei pienistä hätkähdetty. Taso kylläkin putosi, sijoitus listalla 88. Pudotus jatkui seuraavina vuosina, 1943 on sijalla 91 ja 1944 välirauhan solmimisen jälkeen syksyllä käydyt kisat sijalla 93. Ne kuitenkin voittavat vuoden 1928 ja kaikki sitä edeltäneet kisat, joten voidaan sanoa että sota taannutti yleisurheilun tasoa viidellätoista vuodella. Siitä lähti uusi nousu, vuosi 1945 on jo sijalla 84 ja vuoden 1937 taso ylitettiin 1952, sija 72. Sodasta toipuminen sotaa edeltävälle tasolle kesti siis noin kahdeksan vuotta.
<br>Vuodesta 1995 alkanut lamakausi saavutti pohjalukemansa vuonna 2011, joka on sijalla 47 vuosien 1978 ja 1979 välissä. Siitä alkanut ja reilu kymmenen vuotta kestänyt nousu on nyt nostanut Suomen yleisurheilun kaikkien aikojen korkeimpaan tulostasoonsa, mikäli vertaillaan Kalevan kisojen mitalisteja kolmihenkisin maajoukkuein.
<br>
<br>Taulukko:
<br>
<style type="text/css">
table.tableizer-table {
font-size: 12px;
border: 1px solid #CCC;
font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;
}
.tableizer-table td {
padding: 4px;
margin: 3px;
border: 1px solid #CCC;
}
.tableizer-table th {
background-color: #104E8B;
color: #FFF;
font-weight: bold;
}
</style>
<table class="tableizer-table">
<thead><tr class="tableizer-firstrow"><th>Sijoitus</th><th>Vuosi</th><th>Lajipisteet</th><th> </th><th>Erotus</th><th>Voitot</th></tr></thead><tbody>
<tr><td>1</td><td>2023</td><td>42288,5</td><td>24107,5</td><td>18181</td><td>115</td></tr>
<tr><td>2</td><td>1988</td><td>39507</td><td>23788</td><td>15719</td><td>112</td></tr>
<tr><td>3</td><td>1984</td><td>39635</td><td>23659</td><td>15976</td><td>111</td></tr>
<tr><td>4</td><td>1998</td><td>40572,5</td><td>25317,5</td><td>15255</td><td>111</td></tr>
<tr><td>5</td><td>1991</td><td>39860,5</td><td>24138,5</td><td>15722</td><td>109</td></tr>
<tr><td>6</td><td>1994</td><td>40332,5</td><td>24941,5</td><td>15391</td><td>109</td></tr>
<tr><td>7</td><td>2000</td><td>40311</td><td>26085</td><td>14226</td><td>108</td></tr>
<tr><td>8</td><td>1992</td><td>39311</td><td>24687</td><td>14624</td><td>107</td></tr>
<tr><td>9</td><td>2022</td><td>40141</td><td>26255</td><td>13886</td><td>107</td></tr>
<tr><td>10</td><td>2002</td><td>40448</td><td>25949</td><td>14499</td><td>106</td></tr>
<tr><td>11</td><td>1997</td><td>40307</td><td>25583</td><td>14724</td><td>105</td></tr>
<tr><td>12</td><td>2003</td><td>40135,5</td><td>26260,5</td><td>13875</td><td>105</td></tr>
<tr><td>13</td><td>1990</td><td>38696</td><td>24599</td><td>14097</td><td>103</td></tr>
<tr><td>14</td><td>1993</td><td>39289</td><td>24709</td><td>14580</td><td>101</td></tr>
<tr><td>15</td><td>1999</td><td>39836,5</td><td>26054,5</td><td>13782</td><td>101</td></tr>
<tr><td>16</td><td>1996</td><td>39397</td><td>26493</td><td>12904</td><td>101</td></tr>
<tr><td>17</td><td>1995</td><td>39562,5</td><td>26327,5</td><td>13235</td><td>99</td></tr>
<tr><td>18</td><td>2006</td><td>39887,5</td><td>26509,5</td><td>13378</td><td>98</td></tr>
<tr><td>19</td><td>1981</td><td>38180</td><td>24235</td><td>13945</td><td>97</td></tr>
<tr><td>20</td><td>1987</td><td>38293</td><td>25002</td><td>13291</td><td>95,5</td></tr>
<tr><td>21</td><td>1983</td><td>38323,5</td><td>24970,5</td><td>13353</td><td>95</td></tr>
<tr><td>22</td><td>2005</td><td>39603</td><td>26793</td><td>12810</td><td>94</td></tr>
<tr><td>23</td><td>2021</td><td>38916</td><td>27480</td><td>11436</td><td>93,5</td></tr>
<tr><td>24</td><td>1985</td><td>38174,5</td><td>25120,5</td><td>13054</td><td>93</td></tr>
<tr><td>25</td><td>1989</td><td>37659</td><td>25635</td><td>12024</td><td>92</td></tr>
<tr><td>26</td><td>2007</td><td>39340,5</td><td>27055,5</td><td>12285</td><td>91</td></tr>
<tr><td>27</td><td>1976</td><td>37439,5</td><td>24974,5</td><td>12465</td><td>90</td></tr>
<tr><td>28</td><td>2001</td><td>38842,5</td><td>27554,5</td><td>11288</td><td>87</td></tr>
<tr><td>29</td><td>1980</td><td>37228,5</td><td>25186,5</td><td>12042</td><td>86</td></tr>
<tr><td>30</td><td>2016</td><td>38707,5</td><td>27688,5</td><td>11019</td><td>86</td></tr>
<tr><td>31</td><td>2018</td><td>38428,5</td><td>27967,5</td><td>10461</td><td>86</td></tr>
<tr><td>32</td><td>2020</td><td>38597</td><td>27799</td><td>10798</td><td>85</td></tr>
<tr><td>33</td><td>2004</td><td>38720,5</td><td>27676,5</td><td>11044</td><td>84,5</td></tr>
<tr><td>34</td><td>2014</td><td>37932,5</td><td>28463,5</td><td>9469</td><td>82</td></tr>
<tr><td>35</td><td>1982</td><td>36972</td><td>25442</td><td>11530</td><td>81,5</td></tr>
<tr><td>36</td><td>2015</td><td>37753,5</td><td>28642,5</td><td>9111</td><td>81</td></tr>
<tr><td>37</td><td>2012</td><td>38022</td><td>28374</td><td>9648</td><td>78,5</td></tr>
<tr><td>38</td><td>1986</td><td>36972</td><td>26323</td><td>10649</td><td>77</td></tr>
<tr><td>39</td><td>2009</td><td>38301</td><td>28095</td><td>10206</td><td>77</td></tr>
<tr><td>40</td><td>2019</td><td>37582,5</td><td>28813,5</td><td>8769</td><td>76</td></tr>
<tr><td>41</td><td>1977</td><td>36685</td><td>25729</td><td>10956</td><td>75</td></tr>
<tr><td>42</td><td>2013</td><td>36950</td><td>29446</td><td>7504</td><td>74</td></tr>
<tr><td>43</td><td>2010</td><td>37941</td><td>28455</td><td>9486</td><td>73</td></tr>
<tr><td>44</td><td>2017</td><td>37126,5</td><td>29269,5</td><td>7857</td><td>72,5</td></tr>
<tr><td>45</td><td>2008</td><td>37727</td><td>28670</td><td>9057</td><td>72</td></tr>
<tr><td>46</td><td>1978</td><td>36228,5</td><td>26185,5</td><td>10043</td><td>70</td></tr>
<tr><td>47</td><td>2011</td><td>37298,5</td><td>29098,5</td><td>8200</td><td>70</td></tr>
<tr><td>48</td><td>1979</td><td>36028</td><td>26387</td><td>9641</td><td>68</td></tr>
<tr><td>49</td><td>1975</td><td>35894,5</td><td>26520,5</td><td>9374</td><td>68</td></tr>
<tr><td>50</td><td>1973</td><td>33875</td><td>27483</td><td>6392</td><td>66</td></tr>
<tr><td>51</td><td>1974</td><td>34127,5</td><td>27230,5</td><td>6897</td><td>65</td></tr>
<tr><td>52</td><td>1971</td><td>33928,5</td><td>27430,5</td><td>6498</td><td>64</td></tr>
<tr><td>53</td><td>1972</td><td>33623,5</td><td>27734,5</td><td>5889</td><td>63</td></tr>
<tr><td>54</td><td>1970</td><td>31234,5</td><td>30123,5</td><td>1111</td><td>61,5</td></tr>
<tr><td>55</td><td>1969</td><td>30641</td><td>30718</td><td>-77</td><td>61,5</td></tr>
<tr><td>56</td><td>1967</td><td>29169</td><td>29791</td><td>-622</td><td>60</td></tr>
<tr><td>57</td><td>1968</td><td>29950,5</td><td>30219,5</td><td>-269</td><td>59</td></tr>
<tr><td>58</td><td>1963</td><td>28726</td><td>30234</td><td>-1508</td><td>58</td></tr>
<tr><td>59</td><td>1966</td><td>28962,5</td><td>29998,5</td><td>-1036</td><td>57</td></tr>
<tr><td>60</td><td>1965</td><td>28418</td><td>30542</td><td>-2124</td><td>56</td></tr>
<tr><td>61</td><td>1964</td><td>27962,5</td><td>30997,5</td><td>-3035</td><td>55</td></tr>
<tr><td>62</td><td>1962</td><td>27913</td><td>31047</td><td>-3134</td><td>54</td></tr>
<tr><td>63</td><td>1961</td><td>26942,5</td><td>32017,5</td><td>-5075</td><td>53</td></tr>
<tr><td>64</td><td>1960</td><td>26925,5</td><td>32034,5</td><td>-5109</td><td>52</td></tr>
<tr><td>65</td><td>1959</td><td>26307</td><td>32653</td><td>-6346</td><td>51</td></tr>
<tr><td>66</td><td>1958</td><td>26441</td><td>32519</td><td>-6078</td><td>50</td></tr>
<tr><td>67</td><td>1957</td><td>25952,5</td><td>33007,5</td><td>-7055</td><td>49</td></tr>
<tr><td>68</td><td>1956</td><td>24761,5</td><td>32746,5</td><td>-7985</td><td>48</td></tr>
<tr><td>69</td><td>1955</td><td>24496,5</td><td>33011,5</td><td>-8515</td><td>47</td></tr>
<tr><td>70</td><td>1954</td><td>24380,5</td><td>33127,5</td><td>-8747</td><td>46</td></tr>
<tr><td>71</td><td>1953</td><td>23270,5</td><td>34237,5</td><td>-10967</td><td>45</td></tr>
<tr><td>72</td><td>1952</td><td>23175,5</td><td>34332,5</td><td>-11157</td><td>44</td></tr>
<tr><td>73</td><td>1937</td><td>18532,5</td><td>25401,5</td><td>-6869</td><td>43</td></tr>
<tr><td>74</td><td>1939</td><td>18387</td><td>25547</td><td>-7160</td><td>41</td></tr>
<tr><td>75</td><td>1951</td><td>22397</td><td>35111</td><td>-12714</td><td>41</td></tr>
<tr><td>76</td><td>1938</td><td>18150,5</td><td>25783,5</td><td>-7633</td><td>40</td></tr>
<tr><td>77</td><td>1950</td><td>21893</td><td>34031</td><td>-12138</td><td>40</td></tr>
<tr><td>78</td><td>1947</td><td>21267</td><td>34657</td><td>-13390</td><td>38</td></tr>
<tr><td>79</td><td>1940</td><td>17702,5</td><td>26231,5</td><td>-8529</td><td>37</td></tr>
<tr><td>80</td><td>1948</td><td>20835</td><td>35089</td><td>-14254</td><td>36</td></tr>
<tr><td>81</td><td>1935</td><td>17541,5</td><td>26392,5</td><td>-8851</td><td>34</td></tr>
<tr><td>82</td><td>1949</td><td>21126,5</td><td>34797,5</td><td>-13671</td><td>34</td></tr>
<tr><td>83</td><td>1946</td><td>20936</td><td>34988</td><td>-14052</td><td>34</td></tr>
<tr><td>84</td><td>1945</td><td>20325</td><td>33905</td><td>-13580</td><td>32</td></tr>
<tr><td>85</td><td>1931</td><td>16966</td><td>26968</td><td>-10002</td><td>31</td></tr>
<tr><td>86</td><td>1936</td><td>16852</td><td>27082</td><td>-10230</td><td>30</td></tr>
<tr><td>87</td><td>1934</td><td>16968</td><td>26966</td><td>-9998</td><td>29</td></tr>
<tr><td>88</td><td>1942</td><td>15902</td><td>25876</td><td>-9974</td><td>28</td></tr>
<tr><td>89</td><td>1933</td><td>16626</td><td>27308</td><td>-10682</td><td>27</td></tr>
<tr><td>90</td><td>1930</td><td>16543,5</td><td>27390,5</td><td>-10847</td><td>26</td></tr>
<tr><td>91</td><td>1943</td><td>16073</td><td>27861</td><td>-11788</td><td>25</td></tr>
<tr><td>92</td><td>1929</td><td>15942</td><td>27992</td><td>-12050</td><td>24</td></tr>
<tr><td>93</td><td>1944</td><td>14862</td><td>26916</td><td>-12054</td><td>22</td></tr>
<tr><td>94</td><td>1926</td><td>15894</td><td>28040</td><td>-12146</td><td>22</td></tr>
<tr><td>95</td><td>1928</td><td>15592,5</td><td>28341,5</td><td>-12749</td><td>21</td></tr>
<tr><td>96</td><td>1932</td><td>15433,5</td><td>28500,5</td><td>-13067</td><td>21</td></tr>
<tr><td>97</td><td>1927</td><td>14938,5</td><td>28995,5</td><td>-14057</td><td>19</td></tr>
<tr><td>98</td><td>1921</td><td>14115</td><td>27663</td><td>-13548</td><td>17</td></tr>
<tr><td>99</td><td>1925</td><td>14633,5</td><td>29300,5</td><td>-14667</td><td>17</td></tr>
<tr><td>100</td><td>1924</td><td>14562</td><td>29372</td><td>-14810</td><td>16</td></tr>
<tr><td>101</td><td>1922</td><td>14439,5</td><td>29494,5</td><td>-15055</td><td>16</td></tr>
<tr><td>102</td><td>1923</td><td>14281</td><td>29653</td><td>-15372</td><td>14</td></tr>
<tr><td>103</td><td>1920</td><td>13187</td><td>28591</td><td>-15404</td><td>13</td></tr>
<tr><td>104</td><td>1919</td><td>13295</td><td>28483</td><td>-15188</td><td>12</td></tr>
<tr><td>105</td><td>1917</td><td>12778,5</td><td>28999,5</td><td>-16221</td><td>11</td></tr>
<tr><td>106</td><td>1916</td><td>12634</td><td>29144</td><td>-16510</td><td>10</td></tr>
<tr><td>107</td><td>1915</td><td>11999,5</td><td>27446,5</td><td>-15447</td><td>9</td></tr>
<tr><td>108</td><td>1914</td><td>11794</td><td>27652</td><td>-15858</td><td>8</td></tr>
<tr><td>109</td><td>1918</td><td>12279</td><td>29499</td><td>-17220</td><td>7</td></tr>
<tr><td>110</td><td>1912</td><td>9677,5</td><td>22640,5</td><td>-12963</td><td>6</td></tr>
<tr><td>111</td><td>1913</td><td>9469,5</td><td>22848,5</td><td>-13379</td><td>5</td></tr>
<tr><td>112</td><td>1910</td><td>7333</td><td>17659</td><td>-10326</td><td>4</td></tr>
<tr><td>113</td><td>1909</td><td>3765,5</td><td>8884,5</td><td>-5119</td><td>3</td></tr>
<tr><td>114</td><td>1911</td><td>9373</td><td>22945</td><td>-13572</td><td>2</td></tr>
<tr><td>115</td><td>1907</td><td>3835,5</td><td>8814,5</td><td>-4979</td><td>1</td></tr>
<tr><td>116</td><td>1908</td><td>4221</td><td>10915</td><td>-6694</td><td>0</td></tr>
</tbody></table>
Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-91249420523163219452023-08-02T07:16:00.000+03:002023-08-02T07:16:00.135+03:00Tekniikan ihmeitä
<br>Tässä päivänä muutamana olin tavaratalossa lapsen kanssa. Hän huomasi hyllyssä tarjouksessa olevan elektronisen vempeleen, jonka halusi. Totesin tarjoushinnan olevan kympin ja varsinaisen hinnan 16,50. Sanoin että siitä senkun ostat, jos omalla rahalla sen teet. Itsepä olet ne tienannut, joten valintakin on sinun.
<br>Huomautettakoon että olimme siis kahden, Salli ei ollut mukana. Valitettavasti, sillä hän on yleensä näissä asioissa se järjen ääni. Vaimoa kuuntelemalla olisi säästytty taas ongelmilta, mutta kun ei ollut ketä kuunnella.
<br>
<br>Ei muuta kuin vempele ostoskärriin ja aikanaan liukuhihnalle muiden tavaroiden kanssa. Kassaneiti piippaili tavarat laskuun ja minä seurasin. Vempeleen kohdalla epäilykseni heräsivät. Maksoin kuitenkin laskun ja sain kuitin, josta tarkistin hinnan. 16,50. Huomautin että tämän piti kyllä olla tarjouksessa. Kassaneiti tarkisti ja sanoi, että jostain syystä sitä ei ole nyt koneeseen tallennettu. Sanoin että hyllyssä kyllä luki että kymppi. Kassaneiti otti kommunikaattorinsa ja yhteyden lähempänä kyseistä hyllyä olevaan myyjään:
<br>- Tarkistatko tämän hinnan… jaa että hyllyssä lukee kymppi… että mikäkö malli… odotapa
<br>(runsaasti paketin kääntelyä kunnes oikea mallimerkintä löytyy)
<br>- Tämä on siis Ydelsigo 54RZ-7… okei, asia selvä... (klik)
<br>Kassaneiti kääntyy puoleeni:
<br>- Tarjouksessa oleva malli on Ydelsigo 55RY-7, tämä on Ydelsigo 54RZ-7. Väristä erottaa. Tämä on tummansininen, se tarjousmalli on vaaleansininen. Haluatteko vaihtaa?
<br>- Joo, ei niillä kai eroa ole.
<br>- Minäpä soitan jonkun tuomaan ja vaihtamaan…
<br>- Mitä turhia, äkkiäkös minä käyn hakemassa oikean. Vienkö tuon väärän takaisin hyllyyn samalla?
<br>- Ei, se ostos pitää perua erikseen ja lukea vaihdon yhteydessä viivakoodi.
<br>- Niin tietenkin, no käyn hakemassa vain sen oikean.
<br>(kipkipkip hyllylle toiselle puolelle kauppaa)
<br>
<br>Hyllyllä huomaan, että tarjouslappu on kadonnut. Syykin selviää. Hyllyssä ei ole yhtään ainutta vaaleansinistä vempelettä. Sen sijaan kahdessa rivissä tummansinisiä. Toisessa rivissä siinä kohtaa missä lukee sen tummansinisen Ydelsigo 55RY-7:n oikea hinta 16,50. Ja toisessa rivissä siinä kohtaa missä lukee sen – oletettavasti – vaaleansinisen Ydelsigo 54RZ-7:n niin ikään oikea hinta 16,50 ja jota vielä varttitunti sitten oli peittänyt kymmenen euron erikoistarjoushinta. Eli olemme ottaneet väärän vempeleen oikeasta rivistä, koska oikeita vempeleitä ei enää ollut jäljellä. Huomautettakoon että kyseiset vempeleet ovat ilmeisesti väriä vaille täsmälleen samannäköisiä. Niin ja sitä mallimerkintää, joka on niin pienellä tekstillä että keski-ikäinen mies tarvitsee mikroskooppia saadakseen sen luettua.
<br>Takaisin kassalle, johon lapsi on jäänyt odottamaan ostosten kanssa. Kassaneidille totean, että alennustuote onkin päässyt loppumaan. Lapselle kerron tilanteen ja sanon, että ei se mitään, saadaan rahat takaisin.
<br>- Eikun minä haluan sen silti.
<br>- Vaikka se maksaa 16,50 eikä kymppiä?
<br>- Joo.
<br>Hetken aikaa asian punnitsemista.
<br>- No jos kerran haluat omiasi käyttää, niin siitä sitten.
<br>
<br>Tuntia myöhemmin kotona.
<br>
<br>Puoli tuntia myöhemmin on saatu muovinen pakkaus (tiedättehän, sellainen mitä yrittää aina avata ilman saksia, viiltää haavan käteensä, paikkaamisen jälkeen käy hakemassa sakset olettaen että kyseisessä pakkauksessa on jokin muu tuote kuin sakset, jotka on ostanut siksi ettei tällaisia pakkauksia saa ilman niitä auki) ja käy ilmi, että Vempele pitää integroida puhelimeen. Tässä vaiheessa alan jo aavistella lähestyvää katastrofia. Minkä vahvistaa vierestä tilannetta seuraavan Sallin vino hymy.
<br>
<br>Olen onnekseni jo tällaisten tilanteiden veteraani, joten ymmärrän vetäytyä ennen kuin sitoutuisin hävittävään taisteluun. Annan komennon käsiin, joilla arvioin olevan parhaat selviytymismahdollisuudet eli lapselle. Ikävä kyllä lapsikin on jo sen ikäinen, että näillä perintötekijöillä alkavat jo loogisen toiminnan geenit puskea näkyville. Puoli tuntia oman vetäytymiseni jälkeen minulle selviää kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että asennus ei onnistu. Toiseksi se, että lapseni sanavarasto on huomattavasti kuvittelemaani laajempi.
<br>
<br>Jälleen kerran törmäämme Tekniikan Asennussuunnittelun Kiroukseen. Olen ihan varma, että tuolla jossain elää aivan oma insinöörirotunsa, joka on vihdoinkin ratkaissut Typerän Käyttäjän Ongelman. Tämä siksi, että en muista törmänneeni Tekniikan Asennussuunnittelun Kiroukseen ennen kuin jo jonkin aikaa tämän vuosituhannen puolella.
<br>Omassa nuoruudessani laitteiden asentaminen edellytti insinörtin taitoja. Ei tavallinen kuolevainen saanut tietokonetta toimimaan, eikä oikeastaan mitään muutakaan laitetta jossa oli enemmän kuin yksi elektroniikkapiiri. Silloin paikalle kutsuttiin Asiantuntija eli nuori nörtti. Olen ollut aika monta kertaa sukulaisten ja tuttavien hilavitkuttimia asentamassa joko paikan päällä tai puhelinkonsulttina aikoinaan langan ja sittemmin langattoman päässä. Vasta edellistä lausetta kirjoittaessani tajuan, että törpömmät sukulaiseni (törpömmistä kavereista olen hankkiutunut eroon, törpömmistä sukulaisista ei niin vähällä selviä) eivät ole pyytäneet minulta asennusapua ainakaan kymmeneen vuoteen. Mikä osaltaan todistaa oikeaksi sen mitä seuraavaksi kerron.
<br>
<br>Joskus vuosituhannen vaihteessa jollakulla insinöörillä pysähtyi lippalakin propelli ja hän keksi, kuinka ratkaistaan Typerän Käyttäjän Ongelma. Tämä salattu tietotaito levisi muutamassa vuodessa kaikkien elektroniikan valmistajien keskuuteen. Siitä pitäen kaikki laitteet on osattu suunnitella keskivertoälyiselle ihmiselle. Ensimmäinen merkki tästä on se, että käyttöohjeet ovat kadonneet lähes täysin, kun ne ennen olivat yksityiskohtaisia. Kokonaan ne eivät ole kadonneet, koska kuluttajansuojalaki niitä edellyttää. Mutta mikäli ette ole huomanneet, niin ne ovat ohentuneet ja sisältävät yleensä <i>oikean käyttöohjeen</i> nettiosoitteen. Paperiset käyttöohjeet ovat niin lyhyet ja epäselvät, ettei niiden avulla saada vekotinta kuitenkaan toimimaan. Mikä viisasta onkin, sillä eihän kukaan kuitenkaan lue käyttöohjeita. Pelkkää paperin haaskausta ja ihmetyttää etteivät ympäristönsuojelijat ole tähän puuttuneet.
<br>
<br>Koska Typerän Käyttäjän Ongelma on ratkaistu, niin koko asennuksen osaamisen asetelma on heittänyt häränpyllyä. Käyttäjät sen sijaan eivät ole mihinkään muuttuneet. Jakauma on edelleen sama kuin viime vuosituhannella. Karkean likimääräisesti sanoen: 10 % sattuu jostain syystä olemaan tämän kyseisen alan laitteiden asiantuntijoita, jotka tietävät kuinka laite toimii ilman käyttöohjeitakin. Toiset 10 % taas ovat loogisesti ajattelevia ihmisiä, jotka eivät kyseisestä laitteesta mitään tiedä, mutta ymmärtävät käyttöohjeita ja osaavat tehdä johtopäätöksiä. Loput 80 % taas ovat tumpeloita, jotka tökkivät satunnaisia johtoja satunnaisiin paikkoihin.
<br>Viime vuosituhannen puolella tämä viimeinen 80 % ei saanut mitään tehtyä vaan he tarvitsivat jompaakumpaa kymmenen prosentin vähemmistöstä saadakseen laitteensa toimimaan.
<br>Tällä vuosituhannella Typerän Käyttäjän Ongelma on ratkaistu. Insinörtit ovat jollain konstilla saaneet selville, mikä on Typerän Käyttäjän intuitio ja suunnitelleet laitteensa siten, että se alkaa toimia kun Typerä Käyttäjä tekee sen minkä hän tekee vastoin loogista ajattelua. Karkeasti arvioiden tämä onnistuu niin hyvin, että lähes 90 % Typeristä Käyttäjistä saa vekottimen toimimaan viimeistään toisella yrittämällä olettaen, että mahdollinen ensimmäisen yrityksen epäonnistuminen aiheutuu siitä ettei hän ole älynnyt kytkeä vekotinta pistorasiaan, ladata akkua tai asentaa paristoja.
<br>Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkiaan 80 % ihmisistä saa vekottimet toimimaan alle viiden minuutin. Tämä koostuu määrästä, joka on 10 % asiantuntijoita ja 70 % onnekkaita tumpeloita. Mikä on huikea parannus viime vuosituhanteen nähden – silloin onnistui 30 % (10 % asiantuntijoita, 10 % järkeviä ja 10 % onnekkaita tumpeloita), nykyään onnistuu siis 80 %.
<br>
<br>Jäljelle jäävä epäonnistujien 20 % koostuu siis puoliksi epäonnekkaista tumpeloista. Jotka yleensä palauttavat laitteen takuuaikana todeten ”se ei toimi” ja ostavat tilalle ehkä toisen, jonka saavat yleensä toimimaan. Tumpeluus kun tarkoittaa sitä, että logiikkaa ei ole joten edellinen epäonnistuminen ei anna mitään viitteitä siitä, miten käy seuraavalla kerralla. Niinpä uudelleen yrittävistä tumpeloista 90 % onnistuu toisen tuotteen kanssa. Ainoa seuraus tästä on se, että tämän jälkeen he loppuikänsä muistavat kertoa, että <i>”Ydelsigo on paska merkki, ei toimi mutta kun ostin Arepangin, niin johan pelitti.”</i>
<br>Toinen puoli näistä jotka eivät saa laitetta toimimaan koostuu sitten siitä 10 % ihmisistä, joka ajattelee loogisesti mutta ei ole alan asiantuntijoita. Johon harmikseni kuulun.
<br>
<br>Kuunneltuani lapseni taistelua Vempeleen integroimiseksi kännykkään riittävän kauan liihottelin pelastavana enkelinä paikalle. Tässä välissä huomautettakoon että en oikeastaan osaa kuvitella pärstää joka muistuttaisi enkelin pärstää vähemmän kuin omani. Mutta ei se mitään, myöskään ”pelastava” osuus ei toteutunut sen enempää kuin ”liihottelukaan”. En sitä kyllä olettanutkaan, mutta piti silti kokeilla.
<br>
<br>Aluksi yritin lukea käyttöohjetta. Virhe nro 1. Siellä ei kerrottu yhtään mitään mikä hyödyttäisi. Paitsi että skannaamalla QR-koodin laitteesta puhelimeen asennus sujuisi kuin tanssi. Ja niinhän se todella minulta sujuikin aivan kuin cha-cha-cha. Eli ei ollenkaan. Virhe nro 2. Puhelin ei tunnistanut laitetta, vaikka yritin niitä esitellä toisilleen sekä sähköisellä protokollalla että brittiläisten herrasmiesten tapaan.
<br>Tässä vaiheessa olisi tietysti pitänyt luovuttaa, mutta härkäpäisyyteni esti. Siirryin virheeseen nro 3, joka onkin sitten jo peruuttamaton. Kuten epäilen lukijan kokemuksesta tietävän. Menin asentamaan puhelimeen online-kaupasta Vempeleen sovellusohjelman. Joka ei asentunut kunnolla vaan jäi välitilaan. Mikä on kauniimpi nimitys Danten kiirastulelle. Välitila näet tarkoittaa sitä, että puhelin luulee ohjelman olevan asennettu, kun taas Vempele tietää ettei sitä ole asennettu. Ohjelman poistaminen taas ei onnistu, koska tässä vaiheessa puhelin tunnistaa sen verran asentamattomuutta että on sitä mieltä ettei ole koskaan kuullutkaan mokomasta sovelluksesta. Mitä, minäkö? Takuulla en ole mitään tehnyt, se käytännössä sanoo. Ohjelman uudelleen asentaminen taas ei onnistu, vaan puhelin sanoo että johan tämä on asennettu, älä nyt viitsi, iso mies.
<br>
<br>Olemme siis päätyneet todellakin Danten kiirastuleen. Ainoa konsti selvitä on joko viedä puhelin maksulliselle asiantuntijalle tai ostaa uusi ja yrittää uudelleen. Mikä ei olekaan kovin paljon kalliimpi vaihtoehto.
<br>
<br>Koko sotku aiheutuu siis siitä, että insinöörit ovat ratkaisseet Typerän Käyttäjän Ongelman. Mikä on ollut märkä rätti vasten kasvoja sille 10 %:ille, joka ei ole sen paremmin typeryksiä kuin asiantuntijoitakaan. Heidän intuitionsa kun toimii aina loogisesti ja laitteet on nykyään suunniteltu toimimaan epäloogisesti. Edes tuurilla ei voi onnistua.
<br>
<br>Tässä on kuvattu vain Vempeleen mallia Ydelsigo 55RY-7 tapaus. Vastaavia on osunut kohdalle niin usein, että tämä ei voi olla sattumaa.
<br>Mahdollinen lukija alkaa kenties miettiä, miksi en ole sitten keksinyt tähän ratkaisua. Itse asiassa olen. Tai olin. Kälyn mies osoittautui vuosia sitten kuvioihin ilmestyttyään varsinaiseksi tekniikanörtiksi. Itse en ole koskaan erottanut miksi joku luuri maksaa 100 euroa ja toinen 600 euroa. Molemmilla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä tai mitä helvetin WhatsAppeja ne nykyään ovat. Kuulemma uudemmissa toimii jo nettikin. Vaan tämäpä osasi kaikki mallinimetkin ulkoa ja kykeni aina kertomaan, mikä vekotin kannattaa ostaa kunhan ensin kertoi mitä sillä haluaa tehdä ja paljonko se saa maksaa.
<br>Itse asiassa hän osoittautui niin hämmentävän taitavaksi, että kykeni johdattamaan pois jopa kiirastulesta, johon päätyy kun asentaa jotakin väärin. Tämä onnistui jopa puhelinneuvontana.
<br>Taannoin kävi kuitenkin niin onnettomasti, että kälyltä ja mieheltä menivät lusikat jakoon. Ehdotin Sallille, että pidettäisiin äijä ja heivattaisiin käly pois, eihän me sillä mitään tehdä. Ehdotukseni ei saavuttanut vastakaikua. Jostain minulle käsittämättömästä syystä hän oli enemmän kiintynyt siskoonsa.
<br>Olen antanut kälylleni uhkavaatimuksen. Hänellä on enää kuusi kuukautta aikaa löytää sellainen asiantuntijamies, joka kykenee auttamaan minut pois siitä kiirastulesta, johon olen päätynyt yrittäessäni itse asentaa laitetta. Sen verran annan joustoa, että tarvittaessa kelpaa myös tumpelo, jolle voi antaa laitteen asennettavaksi kokeilematta itse ensin logiikalla.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-86624507614972714772023-07-28T08:49:00.002+03:002023-07-28T08:49:42.907+03:00Välihuomautus 164 : Eroa, Wille Rydman!Hesari meni sitten venyttämään lakia ja kaivamaan seitsemän vuotta vanhoja kahden ihmisen välisiä yksityisviestejä tulkittuaan, ettei kirjesalaisuus koske niitä. Muut viestit voi selittää räväkällä kielenkäytöllä ja huumorilla, mutta yksi meni liian pitkälle:
<br><i>”Mutta kun se kielonpentele on tälle tontille kerran tuotu, niin sitähän löytyy kaikkialta kun se leviää ja lisääntyy kuin somali. Eli jos haluat somalikieloja kukkapenkkiin, niin kyllä täältä löytyy ja siirtäminen onnistuu.”</i>
<br><a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Kielo target="_blank">Kielo</a> on Suomen kansalliskukka. Vertaamalla kieloa somaleihin Rydman häpäisi arvoja anteeksiantamattomalla tavalla. Jossain sen rajan on kuljettava.
<br><br>
Toinen loukkaava viesti oli Lähi-itään liittyvä:
<br><i>”Hyi helvetti kun mua oksettaa tää aavikkoapina.”</i>
<br>Tämä ei ole niin vakavaa, sillä apina ei ole Suomen kansalliseläin. Sinänsä lähi-itäläisten käyttäytymisen vertaaminen apinoihin on epäreilua, kuten kuvamateriaali todistaa:
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dyyDNmyal14wUWmyic_2Iv_5nZqY-a7aaD2O3EaFa_9WMGzH_aEbv2hJ4h6lZHdwJGsA1_8aThCwHZJ14sonA' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-90243961315876507082023-07-27T10:06:00.002+03:002023-07-27T10:09:13.186+03:00Välihuomautus 163 : Kaatakaa Mannerheimin patsaat!Mannerheim toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana 1921-1951. Hänen sihteerinään oli 1928-1938 <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Elsa_K%C3%B6n%C3%B6nen target="_blank">Elsa Könönen</a>, joka kirjoitti näistä vuosista muistelmateoksen <i>Vuosikymmen Mannerheimin sihteerinä</i>. <br>
Italian-Abessinian sodan aikana Punainen Risti lähetti sinne avustusretkikunnan, jonka johtaja oli <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Faltin_nuorempi target="_blank">Richard Faltin</a>. Ennen lähtöä Mannerheim piti jäähyväistilaisuudessa puheen, jonka hän osoitti retkikunnan johtajalle. Kuvassa lainaus puheesta:
<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj8rCrQ3mZUWQ1wnLGgMWhTo02e0IWYDMpj9nuTlnCoBOSBqz3cy89GxhLP9zT0JzzTupwIwCM0HtGN1henm6b7P161zrO9-7adzAuIo2zz0Ru5I1ViuunhSz5s1ddcgSmFcS41F5KY0vY4f-D0VAufDncRPw3s5G9GO5yQCLIhAIEgp22B3ou574QxaFC/s3988/Valkoisen%20miehen%20taakka.jpg" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="400" data-original-height="2084" data-original-width="3988" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj8rCrQ3mZUWQ1wnLGgMWhTo02e0IWYDMpj9nuTlnCoBOSBqz3cy89GxhLP9zT0JzzTupwIwCM0HtGN1henm6b7P161zrO9-7adzAuIo2zz0Ru5I1ViuunhSz5s1ddcgSmFcS41F5KY0vY4f-D0VAufDncRPw3s5G9GO5yQCLIhAIEgp22B3ou574QxaFC/s400/Valkoisen%20miehen%20taakka.jpg"/></a></div>
Kun kerran on ruvettu vanhoja puheita ja kirjoituksia kaivelemaan, niin woketetaan nyt sitten kunnolla ettei jää puolitiehen.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-31802514531668998322023-07-25T07:19:00.010+03:002023-07-25T08:34:04.847+03:00Mämmilä<br>Sarjakuvapiirtäjä Tarmo Koivisto alkoi julkaista <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4mmil%C3%A4 target="_blank">Mämmilä</a>-sarjakuvaa vuonna 1975. Reilun kahdenkymmenen vuoden kuluttua useissa eri lehdissä – pisimpään Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 1983-1996 – julkaistu sarja meni tauolle palatakseen albumimuodossa ensin 2002 ja uudelleen Suomen Kuvalehdessä 2006-2008. Kaikki sarjat on julkaistu myös albumeina.
<br>
<br>Sarja on usealla tavalla hyvin poikkeuksellinen sarjakuva formaatiltaan. Siinä ei ole ensinnäkään päähenkilöä, vaan Mämmilän kyläyhteisön jäsenet nousevat yksi kerrallaan esiin tarinoissa, jotkut lyhytaikaisemmin, jotkut koko sarjan ajan, joillakin on tähtihetkensä jonka jälkeen he palaavat taustalle, jotkut vierailevat sarjassa vain lyhyen ajan mutta isossa roolissa, jotkut pysyvät koko sarjan ajan sivuhahmoina.
<br>Kaikkein suurin poikkeama normaaliin sarjakuvaformaattiin on henkilöiden kehitys. He näet ikääntyvät sarjan myötä. Sarjan alun teinit elävät sen lopussa keski-iän kriisissä, alun mahtihenkilöt päätyvät loppupuolella vanhainkotiin tai hautaan. Mikä on myös harvinaista sarjakuvissa – niissä tärkeät hahmot eivät yleensä kuole.
<br>
<br>Olen ollut Mämmilä-fani siitä lähtien kun ensimmäisen sarjan jostain tuotannon alkupäästä sattumalta luin. Huushollista löytyy täydellinen kokoelma albumeja. Kumma kyllä, Salli ei ollut koskaan niitä lukenut. Tämä siitä huolimatta, että aloin koota sarjaa täydelliseksi vasta naimisissa ollessamme, sitä ennen oli ymmärrettävistä syistä vain muutamia satunnaisia albumeja sarjan alkupäästä. Jokin ajastaika sitten vihjaisin, että tässä voisi olla luettavaa joka kiinnostaisi. Aluksi suhtautuminen oli vähän epäileväinen, mutta ei muuta kuin yhdessä iltalukemisiksi ensimmäinen albumi. Toisen tai kolmannen albumin kohdalla innostus pääsi vauhtiin ja niinpä muutamassa viikossa tuli kahlattua kaikki albumit läpi.
<br>
<br>Alkuperäisessä sarjassa oli kymmenen albumia vuosilta 1975-1996, joita seurasi yksi erillisalbumi joka oli piirretty alkujaankin albumimuotoon toisin kuin muut kirjat sekä vielä yksi vuosien 2006-2008 sarjakuvista koostettu albumi:
<br>Mämmilä 1. Sarjakuvia Suomesta (1978)
<br>Mämmilä 2. Punkkia ja metsäkukkia (1980)
<br>Mämmilä 3. Pässimäestä peltihalliin (1982)
<br>Mämmilä 4. Pois tieltä (1984)
<br>Mämmilä 5. Kasvukipuja (1986)
<br>Mämmilä 6. Rakennemuutos rassaa (1988)
<br>Mämmilä 7. Riitaa ja rakkautta (1990)
<br>Mämmilä 8. Naapurin neekeri (1992)
<br>Mämmilä 9. Ladoja ja dollareita (1994)
<br>Mämmilä 10. Täällä tähtikiekon alla (1996)
<br>www.mammila.fi (2002)
<br>Kiinalainen juttu (2008)
<br>
<br>Sarjakuville tyypilliseen tapaan pari ensimmäistä vuotta oli hakemista sekä tarinan että piirrostyylin kanssa; katsokaa mitä tahansa sarjakuvaa niin ensimmäinen albumi on lähes poikkeuksetta tyyliltään erilainen kuin muut, vaikkapa Asterix Gallialainen hyvänä esimerkkinä. Koivisto osui kuitenkin hermoon ja markkinarakoon, sillä sarjakuva saavutti huomattavan suosion. Toisessa albumissa linja on jo löytynyt piirrostyylin suhteen ja hahmot vakiintuneet näköisikseen, mistä he eivät enää muuttuneet paitsi ikääntymisen myötä.
<br>Sarjan mestariteokset ovat albumit 3 ja 4, joiden käsikirjoitus on parasta Mämmilää. Siinä vaiheessa Koivisto oli ottanut etäisyyttä lapsuutensa Oriveteen ja osasi siksi kuvata suomalaista kyläyhteisöä tarkkailijana. Toisaalta samat intressit vaikuttivat yhä 80-luvun alussa kuin kymmenen vuotta aiemmin. Seuraavissa albumeissa ei olla enää niin ajan hermolla, koska kyläyhteisö on jo toisenlainen eikä piirtäjällä ole siitä läheistä henkilökohtaista kokemusta. Hahmojen kehittyminen kantaa kuitenkin sarjakuvaa edelleen samalla tasolla kuin aiemmin. Alkuperäisen sarjan lopussa alkaa sitten jo vieraantuminen ja väsyminen näkyä. Yhdeksäs albumi on edelleen hieno, mutta sen kehityskulku vie Mämmilän tarinan loppua kohti, sillä juoni on punottu jo kyläyhteisöstä osin irralliseksi. Alkuperäisen sarjan viimeinen eli kymmenes albumi on sitten jo suurelta osin vanhan toistoa, joskin muutamilla loisteliailla yksityiskohdilla. Muutaman vuoden hengähdystauon jälkeen uusi, kokonaan yhtenäiseksi tarinaksi piirretty albumi on taas piristävämpi, viimeinen albumi ei yllä aivan samalle tasolle.
<br>
<br>Sarjan parasta antia ovat sen henkilöhahmot. Laskin tasan kaksikymmentä henkilöä, jotka esiintyivät sekä ensimmäisessä että viimeisessä albumissa (en mene takuuseen että olisin täysin oikeassa, perustui muistikuvaan viimeisen albumin esilehden henkiögalleriasta laskettuna). Jotkut, kuten Atte Syrjänen alakoulupojasta teknologiafirman toimitusjohtajaksi, ovat enemmän tai vähemmän keskeisiä henkilöitä koko ajan. Toiset, kuten rakennusmestari Heimo Suominen, ovat aluksi jopa nimettömiä taustahahmoja, nousevat sitten päähenkilötasolle (Suominen albumeissa 3-6), katoavat välillä kokonaan (taisi esiintyä albumeissa 7-9 vain yhdessä piirroksessa kehystetyssä valokuvassa) ja ilmestyvät taas valokeilaan (kaksi viimeistä albumia). Toiset taas pysyvät koko albumisarjan ajan taustalla, heillä on ehkä noin yksi sivu per albumi jossa ovat merkittävästi esillä, kuten kukkakauppias Ida Immonen. Parivaljakko Vilhelm Varpunen – Rikhard Ronkainen puolestaan ilmestyy kaveruksina aina säännöllisesti viemään juonta eteenpäin, ikääntyvät eläkeläisiksi ja kuolevat (ainakin Ronkainen, Varpusen kuolema jää avoimeksi mutta annetaan ymmärtää hänen olevan viimeisillään) viimeisessä albumissa. Jotkut taas pomppaavat tyhjästä näkyviin etualalle kadotakseen jäljettömiin, kuten konsultti Uffe Ekman albumeissa 5-6, jälkeenpäin miestä ei enää nähdä lainkaan ja muistetaan vain parilla maininnalla dialogissa.
<br>
<br>Henkilöhahmojen voima on niiden uskottavuudessa. Suomessa kasvanut ei voi olla tunnistamatta hahmoja omasta piiristään. Itseäni kutkutti suuresti moni hahmo, joiden piirteet olivat kovasti tutun oloisia.
<br>
<br>Pekka Syrjänen oli parissakymmenissä oleva nuorimies sarjan alussa, heilasteli Eeva Lehtosen kanssa päätyäkseen sitten naimisiin ja aviokriisiin, joka kuitenkin ratkesi. Elämä heitteli muutenkin, teollisuustyöntekijä päätyi konkurssin myötä työttömäksi mutta putosi lopulta jaloilleen kiitos harrastuksensa eli autojen rassaamisen, mikä johti autokorjaamon perustamiseen.
<br>En valitettavasti tuntenut ”Pekkaa” nuoruudessaan, vaan tutustuin häneen kolmikymppisenä, jolloin perhe oli jo perustettu. Mutta kohtalo oli hyvin samanlainen: duunari vaikutti tipahtavan tyhjän päälle, kun tehdas sulki ovensa. ”Pekka” oli kuitenkin mies jonka käsissä jakoavain vaikutti taikasauvalta. Muistan kun itselläni oli ongelmia erään laitteen kanssa ja pyysin ”Pekan” apuun. Hän ei ollut koskaan edes nähnyt kyseistä erikoislaitetta, mutta ei siinä kauan mennyt ennen kuin vika selvisi. Sai vähän aikaa tyrkytellä, ennen kuin huoli korvauksen. Odotetusti ”Pekka” löysi lopulta tien ulos ahdingostaan ja perusti oman firman.
<br>
<br>Atte Syrjänen oli Pekan pikkuveli, noin kymmenen vuoden ikäinen poika sarjan alussa. Hän löysi tietotekniikan ja alkoi menestyä koulussa, mikä johti diplomi-insinöörin opintoihin ja vähitellen ison firman toimitusjohtajksi.
<br>”Atte” tuli kanssani samalle luokalle alakoulussa, kun yrittäjävanhemmat muuttivat paikkakunnalle. Ei ollut mikään huippuoppilas, mutta lukioon mentiin yhdessä ja siellä alkoi poika pärjätä. Yhdessä väännettiin koodia muutaman kaverin kanssa ja ”Atte” oli meistä se, joka innostui alasta toden teolla. Perusti oman firman jo DI-opintojensa aikana kuten sarjakuvassakin ja rakensi siitä menestyvän toiminimen, kuten esikuvansakin.
<br>
<br>Toivo Rönkä oli ilmeisen varakas, lapsettomassa avioliitossa elelevä sarjakuvan alussa jo eläkkeellä oleva naapurustokyttääjä, joka oli jatkuvalla sotajalalla omenavarkaissa käyvän nuorison kanssa.
<br>Omassa lapsuuden naapurustossani ollut ”Rönkä” oli myös lapsettomassa avioliitossa oleva eläkeläinen eikä voinut sietää ympäristössä leikkiviä lapsia. Esikuvansa tapaan hänkin oli pikkuporvari, ei sarjakuvahahmonsa varoissa mutta hakeutui luottamustehtäviin, joissa saikin nipottamisellaan kaikenlaista riesaa aikaiseksi. Jo aikuisena osui eräästä matrikkelista sattumalta silmään tieto, joka ei yllättänyt sitten pätkääkään. ”Rönkä” oli ollut jatkosodan aikaan sotapoliisialiupseerina. Sodan jälkeen hän oli sitten muuttanut sukunimensä sellaiseksi, jona hänet olin oppinut tuntemaan. Tarkempi tutkimus paljasti että hän oli ollut sotapoliisina nimenomaan siinä joukko-osastossa, jonka väitettiin <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtiniemen_joukkohaudat target="_blank">teloittaneen sotilaskarkureita</a> kesän 1944 aikana pikaoikeuksien jälkeen. Teloitukset olivat ilmeisesti huhupuheita, mutta ehkä niiden takia mies oli katsonut parhaaksi häivyttää jälkiään nimeä vaihtamalla.
<br>
<br>Jalmari Lepola oli Toivo Röngän kasvukumppani, huutolaispoika kuten Toivokin, molemmat olivat päätyneet Iivari Röngän kasvateiksi. Jalmari oli kuitenkin ilkikurinen eikä pitkälle pötkinut, Toivo sen sijaan pääsi adoptiopojaksi ja rikastui. Jalmari sitten kuitenkin hommasi ujolle Toivolle vaimon torpan hinnalla. Vanhoina miehet uhittelivat toisilleen.
<br>Varsinaista ”Jalmaria” ei ole kohdalleni osunut, joskin <a href=https://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2022/10/uusinta-jorma.html target="_blank">tässä muistelmassa</a> mainitulla vanhaisäntä Antilla oli samankaltaisia teräviä huomautuksia. Jalmarin nostan kuitenkin esille siksi, että hänen ja Toivon keskinäiseen suhteeseen sisältyy eräs epäloogisuus, joka on Mämmilän saagassa harvinainen jatkuvuusongelma. Tarinassa käy siis ilmi miesten olleen samaan aikaan kasvattilapsina ja annetaan ymmärtää Jalmarin olleen hieman vanhempi, joskin suunnilleen samanikäinen. Voitaneen olettaa ikäeroksi maksimissaan viisi vuotta, ei missään nimessä kymmentä. Jalmarin iän ankkuroi hänen kertomuksensa vapaussodasta, jonka aikaan hän oli suunnilleen parikymppinen sekä 85-vuotispäivähaastattelu Mämmiviestissä albumin 4 alussa eli noin vuonna 1983, mikä täsmää ikään. Hän on siis syntynyt 1800-luvulla, luultavasti viimeistään 1898. Tällöin Toivo Röngän syntymävuodeksi saadaan 1898-1903, ei missään nimessä enää 1910 tai myöhemmin. Jalmari kuolee nauruun albumissa 5 eli 1980-luvun puolivälissä. Piirtäjä itse sanoi, että Lepola piti päästää pois koska hänellä oli liian suuri houkutus nostaa vaari aina kommentoimaan nykyajan hullutuksia. Rönkä sen sijaan painelee täyttä häkää päätyäkseen vanhainkotiin omaisuutensa menetettyään noin 1987. Sieltäkin hän masinoi operaatioitaan, mikä ei oikein täsmää oletetun korkean iän kanssa. Rönkä rikastuu vielä uudelleen vuosituhannen vaihteessa. Hän kuolee vuoden 2002 albumin viimeisessä ruudussa eli noin satavuotiaana, jos aikajanaan on uskomista.
<br>
<br>Leevi Pikkula on paikallinen urheilijasuuruus, moninkertainen hiihdon piirinmestari. SM-tason menestyksestä ei tarinoissa mainita. Hän päätyy maineensa ansiosta johtajatason tehtäviin, joihin hänellä ei ole kykyjä ja niinpä häntä käytetään tylysti bulvaanina, jolle jää Musta Pekka käteen. Pikkula jää työttömäksi ja joutuu ottamaan vastaan milloin mitäkin töitä. Pohjanoteeraus on se, kun hän päätyy Mämmilän uuden kauppakeskuksen pihaan Amerikka-teemapäivillä naama mustattuna teeskentelemään banjonsoittoa yhdessä tuntemattomaksi jäävän Aku Ankka -pukuun sonnustautuneen työkaverin kanssa. Seurauksena on Mämmilä-sarjan komediallinen tähtihetki, joka sai minut nauramaan ensimmäistä kertaa sen lukiessani niin että vatsalihakset olivat seuraavana päivänäkin kipeinä. Rikhard Ronkainen ilmestyy paikalle maahanmuuttajakaverinsa Muhammed al-Zomalin kanssa ja kysyy tältä, mitäs Mukku tuumii paikallisesta neekerikannasta. Mukku saa naurukohtauksen ja Leevin naama venähtää. Seuraavassa kuvassa on Mämmilän poliisiasema, jossa konstaapeli Jalkanen vastaa puhelimeen. ”Että mitä? Rotumellakka Ostomekan ovella? Ketä? Ronkainen … pari neekeriä … ja Aku kuka???" Lopulta Leevi-parkakin putoaa jaloilleen, vaikka paluuyritys hiihtäjäksi menee sekin mönkään luistelutyylin sotkettua suunnitelmat – ei ole persjalkaisesta Leevistä sivupotkun taitajaksi.
<br>”Leevi” oli minulle lähinnä hyvänpäiväntuttu, mutta tarina oli vähän samankaltainen. Silloisen asuinpaikkani Huitsinnevadan hiihtosuuruus, jonka parhaat päivät olivat jo takana. Menestystä ei valtakunnallisella tasolla tullut, piirinmestaruuksienkin laita taisi olla vähän niin ja näin, koska piirissä oli kuitenkin pari vähän vanhempaa arvokisakävijääkin, taisi kuitenkin joku kultamitali olla. Mutta ”Leevi” jatkoi uraansa ja lopulta yritys palkittiin veteraanisarjojen SM-mitaleilla, kun lahjakkaammat lopettivat tai eivät enää viitsineet harjoitella tosissaan. Työura ei onneksi ollut yhtä menestyksekäs kuin sarjakuvassa, sillä ”Leevi” yleni vain työnjohtajatasolle hiihtomenestyksensä ansiosta eli ei kuitenkaan päässyt <a href=https://fi.wikipedia.org/wiki/Peterin_periaate target="_blank">Peterin periaatteen</a> mukaisesti kykenemättömyytensä tasolle, ainoastaan lähelle sitä.
<br>
<br>Taina Suominen on Heimo Suomisen rahanahne vaimo, joka ryhtyy suhteeseen Leevi Pikkulan kanssa, mikä päättää avioliiton. Kun hänelle valkenee, että Leevikään ei häntä vakituiseksi ota, hänen ymmärretään vajoavan aluksi prostituutioon, mistä hänet ”pelastaa” uskoontulo. Tästä hän sitten päätyy ennustaja ”Lady Thainahiksi”.
<br>”Taina” tuntuu olevan kooste joistakin tielleni valitettavasti osuneista naisihmisistä – ei onneksi liian lähelle osuneista. Mutta tiedän aika monta laiskaa ja rahanahnetta ketkua, jotka ovat päätyneet avioliittoriivinraudoiksi onnettomille kavereille. Ja aika monella on ollut Tainan kohtalo kun avioliitto on päättynyt neljänkympin kantturoissa: enää ei ulkonäöllä miehiä pyydystellä, kun se on ollut suhteellisen vaatimaton jo alkujaan. Eikä ole koulutusta tai muutakaan substanssia. Jotkut näistä pintaliitäjistä ovat sitten aikuistuneet, mutta vähemmistö. Tainan ainoa positiivinen puoli sarjassa tulee näkyviin, kun hän uskoon tultuaan tunnustaa Heimolle olleensa tätä kohtaan epäreilu.
<br>
<br>Sauli Pylvänäinen on paikallinen toimittaja, joka saa myös yhden dekkarin julkaistua.
<br>Hän tuntuu niin ikään olevan kooste joka toisesta tuntemastani toimittajasta. Hirmuinen höseltäjä vailla syvällistä yleissivistystä, mutta osaa kirjoittaa sujuvaa leipätekstiä ja unelmoi kirjailijan urasta. Näitä on toimittajakunnassa kymmenen tusinassa. Saulin – ja hänen reaalimaailman esikuviensa – kunniaksi on sanottava että he ovat hyviä ihmisiä, joita vain tapahtumat kuljettavat kuin lastua laineilla. Ehkä lähinnä ”Saulia” on jo aikapäiviä sitten kuollut tuntemani toimittaja, jolla oli hämmästyttävä kyky naputella uutinen kasaan pikavauhtia sujuvalla suomen kielellä. Jopa suunnilleen oikein, mutta ilman mitään syvällisempää tutkivaa journalismia tai häikäiseviä kielellisiä suorituksia. Saulia sanotaan kerran ”rutinoituneeksi toimittajaksi”, johon hän vastaa että kaikki rutinoituneet toimittajat pitäisi ampua. Uskon että tosielämän ”Sauli” olisi sanonut täsmälleen samoin. Ilokseni ”Sauli” sai kuitenkin sen kirjansa julkaistua ennen kuin kuoli vakavaan sairauteen. Opus on hyllyssäni ja … pitääpä tarkistaa … muistin väärin, eipä ollutkaan omistuskirjoitusta.
<br>
<br>Heidi Marjasto eli Hema on Mämmilän nuoriso-ohjaaja, seurakunta-aktiivi ja ties mitä muuta. Hänestä tuli Sallin suosikkihahmo tohottavassa rasittavuudessaan. Nelosalbumissa on piirretty kokonainen aukeama Mämmiviestiä, joka naurattaa jo siinä mielessä että vaikka se sijoittuu 1980-luvulle, siitä saisi nykypäivän Hornankuusen Sanomat vain nimiä vaihtamalla. Samat nimet esiintyvät joka lehdessä eri yhteyksissä ja tutkivan journalismin määrä hipoo nollaa. Tällä aukeamalla sitä kuitenkin on ja siitäpä soppa syntyykin. Enemmän kuitenkin kertovat pikku-uutiset ja ilmoitukset. Heidi Marjastosta on uutinen otsikolla ”Mämmilän tyttö maailman tapahtumien polttopisteessä – Heidi Marjasto onnellisesti kotiin kibbutsilta”. Jotenkin niin tyypillistä tuon ajan jokapaikan höseltäjälle. Sitten pikku-ilmoituspalstalle: ”Tyttöjen raamattupiiri, alustaa isosisko Heidi”. ”Keinutuolikerho, leikittää ja laulattaa Heidi Marjasto”. ”Nuorten souldisko, tiskijukkana Hema”.
<br>Salli sai hillittömän naurukohtauksen luettuaan nämä. Emmeköhän me kaikki tiedä sen tyypin, joka on yleensä nuoriso-ohjaaja ja joka ainoassa paikassa mukana. Taannoin olin Sallin kanssa yläkoulun vanhempainillassa, jossa Hornankuusen uusi kyseinen viranhaltija oli esittäytymässä. Kertoi ne normaalit mitä teki ja millaisia kerhoja veti joko työn tai harrastusten puolesta. Kumarruin Sallin puoleen ja supatin korvaan: ”Tämä on siis paikallinen Hema.” Vanhempainillan jälkeen sain sapiskaa ettei tuollaisia saa sanoa, Salli oli joutunut ponnistelemaan kaikin voimin ettei purskahda nauruun keskellä auditoriota.
<br>
<br>Mämmilän kermaan kuuluvat kunnanjohtaja Martti Mielonen, liikemies-kunnanvaltuutettu Teuvo Isopaljo, pankinjohtaja Ensio Santanen ja osuuskaupan pamppu Pekka Pulmunen. Kaikki neljä ovat toistensa vihamiehiä, mutta pitävät yhtä ”M-klubissa” ja järjestelevät toisilleen ansojen ohella mahdollisuuksia periaatteella ”parempi tuttu piru”.
<br>Kun asiaa ajattelen, niin mieleeni tulee lähes yksi yhteen samalla tavalla toimivat henkilöt minulle tutusta kunnasta. ”Mielonen” on pitkäaikainen kunnanjohtaja, joka on vuosikymmenten kuluessa keskittänyt kaikki narut omiin käsiinsä sotkeutuakseen niihin aina välillä. ”Isopaljo” taas on kumiukkomainen liikemies, joka pomppaa aina konkurssin jälkeen pinnalle uudella pöytälaatikosta tempaistulla firmalla – ja kuinka ollakaan, on myös antanut valita itsensä kunnanvaltuustoon. ”Santanen” puolestaan luuli pitävänsä kunnan finansseja käsissään aina siihen asti, kunnes pankkitoiminnot siirtyivät nettiin ja kunnan konttori lakkautettiin, jonka jälkeen mies nosti kytkintä ja katosi paikkakunnalta, aivan kuten sarjakuvassakin. ”Pulmunen” puolestaan pitää matalaa profiilia, mitä nyt sponsoroi tiettyä urheilulajia ja tarkemmin penkoen huomaa aika monien jälkien johtavan osuuskaupan sylttytehtaalle.
<br>
<br>Lopuksi esitellään hahmo, joka on hämmentävän ristiriitainen. Muhammad al-Zomal eli Mukku muutti Mämmilään ja osti maatilan, jolla alkoi viljellä luomuyrttejä. Hänen narratiivinen tehtävänsä on toimia kyläyhteisön peilinä ja kommentoida sen erikoisuuksia vierautensa kautta.
<br>Mukku on hahmona poikkeava kaikista muista siksi, että hän on täysin epärealistinen. Afrikkalainen muslimi tulee ja ostaa maatilan Suomen syrjäseudulta. Asuu aluksi yksin, kunnes paikalle ilmestyy kuolleeksi luultu vaimo, joka synnyttää saman tien raiskauksen seurauksena alkunsa saaneet kaksoset, joiden nimiksi annetaan Alma ja Elma. Epäuskottavuus on hilattu aivan tappiinsa: etsikää Suomesta afrikkalaismuslimi, joka on tehnyt edes yhden kolmesta: hankkinut maatilan jolla elättää itsensä ja perheensä, hyväksynyt raiskatuksi tulleen vaimonsa lapset eikä heittänyt kaikkia ikkunasta, antanut lapsilleen suomalaiset nimet sopeuttaakseen nämä yhteiskuntaan. Mukku on tehnyt kaikki kolme, mikä vastaa suunnilleen samaa kuin seitsemän oikein lotossa kolme viikkoa putkeen. Kokovartalokaavuista ei sentään ole luovuttu, mikä lieventäväksi asianhaaraksi katsottakoon.
<br>Epäuskottavuudestaan huolimatta Mukku istuu sarjakuvaan hyvin täyttäen tehtävänsä kommentoijana, eräänlaisena Jalmari Lepolan korvikkeena. Koomista lisää tuovat kielelliset väärinkäsitykset, kuten tapaus jossa Mukku on tilannut Ronkaiselle ja Ala-Mämmilälle afrikkalaista ulostuslääkettä näiden valitettua ettei alapää toimi. Todellisuudessa miehet olisivat halunneet Viagra-korviketta, joten lääkkeen ottaminen aiheuttaa harmittavan tilanteen sillä se toimii aluksi placebo-vaikutuksella ennen todellista vaikutusta. Väärinkäsityksen selvittyä Mukku lupaa hommata oikeaa ainetta, joka kuulemma ”nostaa ja pitää, mutta sitten pitää hommata myös vastalääke, se mikä laskee”.Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7212370068911041089.post-79198432406687393022023-07-20T12:19:00.002+03:002023-07-20T12:19:45.845+03:00Anteeksipyynnöstä irtisanoutuminen<br>Nykyään on kovasti muodissa vaatia anteeksipyyntöä milloin mistäkin ja irtisanoutua jos jonkinlaisista ajatuksista. Kovin usein asioista joita ei ole edes tehnyt ja ajatuksista joita ei ole ainakaan toteuttanut jos lienee edes ajatellut.
<br>
<br>Joka ainoa ihminen joutuu silloin tällöin tilanteeseen, jossa hänen toimintansa on loukannut toista ihmistä. Nykyään vieläpä tilanteeseen, jossa hän ei ole edes toiminut tavalla jolla toinen luulee hänen toimineen ja on siksi loukkaantunut.
<br>Tällöin loukatuksi itsensä kokeva osapuoli joskus vaatii ja vielä useammin selkeästi osoittaa odottavansa anteeksipyyntöä.
<br>Henkilökohtaisesti olen jo vuosia sitten ryhtynyt noudattamaan menettelytapaa, joka perustuu vastapuolen arviointiin eikä tilanteen arviointiin. Kyseessä on Tuntemattoman sotilaan Koskelaa lainaten ”se pienimmän riesan tie”.
<br>
<br>Arvio tehdään vastapuolen perusominaisuuksien ja tilanteen mukaisen käytöksen perusteella. Arvioita on kolme mahdollista:
<br>(1) Vastapuoli on sekä riittävän fiksu, sivistynyt että rauhallinen kyetäkseen käymään rakentavaa keskustelua
<br>(2) Vastapuoli ei kykene käymään rakentavaa keskustelua kiihtymystilansa takia
<br>(3) Vastapuoli ei kykene käymään rakentavaa keskustelua kognitiivisten kykyjensä tai luonnevikansa takia
<br>
<br>Tapaus (1) on luonnollisesti helpoin ratkaista, joskin käytännössä yleensä aikaavievin. Samalla kylläkin valitettavasti harvinaisin. Tällöin voidaan istahtaa yhdessä vaikka kahvikupillisen ääreen ja käydä asia läpi alusta alkaen eli selvittää miten tilanteeseen päädyttiin. Useimmiten havaitaan kyseessä olleen molemminpuolinen väärinkäsitys, jolle voidaan sitten yhdessä nauraa. Muissa tapauksissa päädytään neuvotteluratkaisuun ja havaitaan anteeksipyyntöjen olevan tarpeettomia. Loogisesti ottaen anteeksipyyntöhän tarkoittaa sitä, että on tehnyt jotain pahassa tarkoituksessa. Se että jollekulle aiheutuu ikäviä seurauksia, ei tarkoita sitä että se olisi välttämättä – sivistyneiden ihmisten kesken käytännössä ei koskaan – tehty pahassa tarkoituksessa. Kun kylätiehen tehdään oikaisua, niin väistämättä käy siten että oikaisu häiritsee jonkun mökkiläisen rauhaa enemmän kuin vanha tie olisi häirinnyt. Mutta kun vanha tie oli liikennemääriin nähden kelvoton, se oli pakko oikaista ja toinen linjausvaihtoehto olisi taas häirinnyt kymmenen kyläläisen pihapiiriä. On suhteellisen helppoa valita kymmenen vakioasukkaan ja yhden mökkiläisen välillä.
<br>
<br>Tapaus (2) purkautuu joko tapauksen (1) tai (3) menettelytavaksi. Tapaukseksi (1), mikäli on mahdollista joko odottaa siinä tilanteessa tai siirtää itse asia parin päivän päähän jolloin tunteet ovat toivottavasti jäähtyneet. (Tässä tapauksessa on tietysti oletettu, että loukkaantunut osapuoli on parhaassa tilassaan kykenevä rakentavaan keskusteluun.) Mikäli kyseessä on sinänsä ilmeisen fiksu ja sivistynyt mutta kiihtynyt ihminen ja tapaus on kiireellinen, on siirryttävä tapauksen (3) menettelytapaan. Esimerkiksi tilanteessa, jossa itse olet poistumassa kahvilasta, tuntematon omaa huolimattomuuttaan törmää kahvikuppi kourassa, kahvi kaatuu lattialle ja hän syyttää kaikesta huolimatta kiihtyneenä teitä. Siinä on itsellä kiire, tapaus on vähäinen eikä ole mitään järkeä jäädä odottelemaan rauhoittumista saati sitten siirtää asiaa parilla päivällä.
<br>
<br>Tapaus (3) on näinä ankeina aikoina valitettavasti yleisin. Tällöin pitää itse olla kiihtymättä (mikä on operaation hankalin osa) ja muistaa, ettei sana ”anteeksi” aiheuta sen sanojalle palovammoja äänihuuliin. Vastaanottajan se varsin usein rauhoittaa eli tarkoitus saavutettu.
<br><b>Oleellista on se, että anteeksi saa pyytää ja pahoitella, mikäli ei sitä ollenkaan tarkoittaisikaan.</b> Tämä vain yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että vastapuolta ei arvosta sen vertaa, että pitäisi häntä tasavertaisena. Jos vastapuoli on sillä tasolla, että hänen kanssaan ei kykene keskustelemaan sivistyneesti, dialogi on aivan turhaa. Helpommalla selviää pahoitteluilla.
<br>Toki asiassa on eri vakavuusasteita. Edellisessä kohdassa mainittu kahvin kaatuminen lattialle ei ole vakavaa – vaikka oletkin oikeassa, pyydät anteeksi ja ostat uuden kahvin. Vähemmällä selviät. Tässä ei ole kysymys edes siitä, että toinen osapuoli jollain lailla hyötyisi kustannuksellasi – ei hän siitä lattialle kaatuneesta kahvista mitään saa irti. Kun taas ykköskohdassa mainittu tuohtunut mökkiläinen on kieltämättä suuremman kokoluokan tapaus – onhan uusi tie häiritsemässä hänen mökkirauhaansa. Siinä tapauksessa voi pahoitella että tielautakunta nyt päätyi tälläiseen ratkaisuun jota se itse ei voi enää muuttaa ja todeta, että ylempiin hallintoportaisiin voi valittaa, ehkä vähän neuvoakin kuinka valitus tehdään. Jos mökkiläisellä on vähän järkeä, hän tajuaa ettei tällainen perusteeton valitus mene kuitenkaan läpi ja rauhoittuu, jos taas järkeä ei ole hän painelee naputtelemaan valitusta. Molemmissa tapauksissa suuttumus teitä kohtaan jos nyt ei kokonaan kadonnut niin putosi ainakin murto-osaan, kun osoititte sympatiaa ja annoitte neuvon.
<br>
<br>Viimeisin tapaus eli vastapuoli on joko kognitiivisten kykyjensä tason tai luonnevikansa takia kyvytön rakentavaan keskusteluun tulee pitää mielessä myös nykyisessä yhteiskunnallisessa vastakkainasettelussa.
<br>Tietty porukka kirkuu mielenosoituksissa demokraattisesti valittua hallitusta vastaan ja vaatii natsien eroa. Suoraan sanottuna tässä alkaa sielunsa silmin nähdä jo piikkilanka-aidan sisäpuolelta ja krematoriosta nousevan rasvaisen savupatsaan, kun sitä älämölöä katselee ja kuuntelee ”ei natseja mihinkään” -ulinaa. ”Mihinkään” kun antaa ymmärtää, että heidän ideologiansa vastaisella ihmisellä ei ole oikeutta olemassaoloon. Se jää epäselväksi, riittäisikö heille kuvitellun natsin käännyttäminen heidän kannalleen. Tämä vaihtoehto tosin on teoreettinen, sillä hehän eivät suostuisi keskustelemaan ”natsin” kanssa. Mikä on myöskin ymmärrettävää, sillä argumenttien loppuessa alkaa huuto.
<br><b>Yksinkertainen sääntö: jos käyttäytyy kuin uhmaikäinen pikkulapsi, ansaitsee myös uhmaikäisen pikkulapsen kohtelun.</b> Sillä erolla toki, että aikuiselta voi pyytää anteeksi turhaankin, pikkulasta kohtaan se olisi epäreilua sillä hänen kehityksensä vastuulliseksi ihmiseksi on vielä todennäköistä.
<br>
<br>Olen aika usein yrittänyt käydä keskustelua vasemmalle kallellaan olevien kanssa. Jo lähtökohta on epätasa-arvoinen: he voivat ilmaista heti missä seisovat, kun taas jos minä teen näin keskustelu päättyy ennen kuin on alkanutkaan. Vasemmistolaisia kun on kolmea sorttia eli naiivit, irrationaaliset ja opportunistit. Irrationaalisella eivät paukut riitä muihin kuin papukaijamaiseen iskulauseiden toisteluun, naiivi taas ei halua vähällä luopua käsityksistään joiden sisimmässään tietää olevan väärin ja opportunisti ei lähde väittelyyn jonka tietää häviävänsä.
<br>Niinpä pitää lähteä liikkeelle stealth-moodissa eli paljastamatta omia korttejaan. Otetaan varovasti faktoja esiin ja katsotaan, missä vaiheessa ja millä tavalla tosiasiavastainen vetäytyy keskustelusta.
<br>Irrationaalinen vetää natsikortin esiin huutaen ettei tuollaisten kanssa keskustella.
<br>Opportunisti alkaa hymyillä ja siirtyy muihin asioihin.
<br>Naiivi yleensä suuttuu ja sanoo, että ei noin saa sanoa, parhaassa tapauksessa sisuksissa itävä epäilyksen siemen saa lannoitetta.
<br>Naiivi on siis näistä se, jolla on vielä toivoa: Siperia opettaa. Irrationaalisille ei ole mitään tehtävissä, opportunisti saattaa toki loikata jos tilanne on aivan toivoton mutta harvemmin näin käy, sillä liikkuvilta rattailta on vaikea hypätä toisille.
<br>
<br>Mikäli vasemmiston aate olisi oikeassa, heillä ei olisi mitään syytä kieltäytyä keskustelusta. Saattaisipa saada uuden käännynnäisen. Keskustelusta kieltäytyminen on osoitus päinvastaisesta: sisäinen tietous siitä, että vastapuolen argumentteja ei pysty kumoamaan. Silloin on helpompaa kirkua kurkku suorana ”Ei natseja minnekään!” ja vaatia perussuomalaisten lakkauttamista.
<br>
<br>
<br>Tällä kirjoituksella irtisanoudun useimmista anteeksipyytämisistä. Käytännössä ainakin sellaisista, joita on vaadittu. Jos anteeksipyyntöä vaaditaan ilman että sen tarpeellisuudesta on kyetty keskustelmaan, on anteeksipyynnön vaatija alentanut itsensä sille tasolle, ettei hänelle esitettyä anteeksipyyntöä tarvitse ottaa vakavasti. Kuten vanha sanonta kuuluu, diplomatia on sitä että osaa sanoa raivotautiselle piskille ”kiltti koira” niin kauan kunnes löytää tarpeeksi jykevän kepin.
<br>
<br>Sama koskee irtisanoutumisia ties milloin mistäkin. Loogisesti ottaen eihän natsismista voi irtisanoutua, jos ei koskaan ole ollut natsi. Toki siitä voi irtisanoutua rääkyvän väkijoukon rauhoittamiseksi, mutta eihän sellainen lausunto oikeasti mitään merkitse.
<br>
<br>
<br>Aito ja rehellinen anteeksipyyntö on sitten aivan toinen asia. Siinä tulee olla keskinäinen kunnioitus.
<br>Toistakymmentä vuotta sitten entisessä työpaikassani olin mukana toimikunnassa, jossa esitettiin eräs operaatiosuunnitelma. Pidin sitä huonona strategisena valintana ja tein kantani selväksi asiaa ajaneelle henkilölle. Toisaalta kyseessä oli ns. ”matalan riskin ja pienen voittomahdollisuuden tilanne” jossa ei ollut paljon hävittävää. Niinpä en nostanut älämölöä, kun suunnitelma päätettiin kuitenkin toteuttaa. Vastoin odotuksiani seurauksena oli menestys, joka ylitti asiaa ajaneen henkilönkin odotukset.
<br>Joitakin kuukausia myöhemmin satuin kyseisen henkilön kanssa samaan aikaan naulakolle (emme olleet organisaatiossa suoranaisesti tekemisissä tuota yhtä toimikuntaa lukuun ottamatta) ja sanoin, että minulla olisi vähän asiaa. Hän katsoi kummastuneesti. Kysyin muistaako hän, että vastustin tätä suunnitelmaa. Hän sanoi muistavansa. Sanoin, että olin väärässä ja pyydän anteeksi silloista näkemystäni. Hän nyökkäsi ja sanoi, ettei anteeksipyyntöön ole tarvetta – se oli minun silloinen johtopäätökseni, jonka olin perustellut. Seuraavaksi hän kiitti minua siitä, että minulla oli rohkeutta tunnustaa virheeni. Oli minun vuoroni hämmästyä. Jäi mieleen mitä vastasin: <i>”Kyllä miehellä pitää olla sen verran selkärankaa, että pystyy pyytämään anteeksi silloin kun on ollut väärässä.”</i>Jaska Brownhttp://www.blogger.com/profile/15120363685670179595noreply@blogger.com8