Suomalaisen yleisurheilun taso 2018

Vuoden mäkitreenit on sitten tehty, kun on kuljettu ympäri Jyväskylää. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 111. Kalevan Kisat, se tuottaa 110 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 84 ja häviävät 26. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 27. kovatasoisimmat kisat. Viimevuotisen notkahduksen (2017 oli vasta kaikkien aikojen 39. kovatasoisimmat kisat) jälkeen palattiin nousulinjalle. 2010-luku on ollut selvästi nousujohteista. Tämänvuotiset kisat olivat vuosikymmenen toiseksi kovimmat, taulukossa niiden edellä ovat vain vuoden 2016 kisat yhtä monella voitolla mutta paremmalla lajipistesaldolla. Näiden keskinäisen ottelun tämänvuotiset kisat voittavat pistein 398-394, mutta ristiinpelaamisen takia molemmat saavuttavat yhtä monta otteluvoittoa.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 108 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa vuoteen 1981 asti, joille ne häviävät. Sen jälkeen tulee tappioita aina vuoteen 2007 asti, paitsi 1986 ja 2004 voitetaan. Vuodesta 2008 alkaen tulee pelkkiä voittoja.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Jyväskylässä järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava:
1950 kaatuu murskaluvuin 384-166.
1965 ei ole juuri sen tasaisempaa, 392-202.
1974 eli legendaarinen Rooman EM-kisojen kaikkien aikojen menestysvuosi (Suomi otti kymmenen mitalia, 4-1-5) häviää 343,5-294,5.
1992 tulee sitten selvä tappio, 307,5-396,5.
2006 tulee myös tappio, 374-418.

"Kehnoa" tasoa moitittaessa on osattava suhteuttaa, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Globaaleista joukkuelajeista yleisurheilu on tasossa edellä kovasti hehkutettuja lentopalloa ja koripalloa - Suomen yleisurheilumaajoukkue on maailmanlistalla korkeammalla kuin kumpikaan näistä. Jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Yleisurheilussa ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle luultavasti häviäisimme maaottelussa, on Jamaika - tosin Norja hengittää jo niskaan. Kun suhteuttaa väkilukuun (suomalaisia on vähemmän kuin yksi tuhannesta ihmisestä), meidän pitäisi saada MM- tai olympiamitali keskimäärin joka kahdeksansista kisoista. EM-tasolle suhteutettuna lukema on hieman alle yksi mitali per kisat. Mikä onkin Berliinissä suunnilleen odotettavissa oleva taso.


Muutamia yksittäisiä havaintoja kisoista.

Niina Kelo, 38 v, oli jälleen mukana. Kalevan Kisoissa 21. kertaa, ensimmäinen kerta oli vuonna 1995 vasta 15-vuotiaana ja sen jälkeen vain vuodet 1997, 1999 ja 2016 ovat jääneet väliin. Osanotto seitsemään eri lajiin! Kenttälajeista kokematta jäivät vain korkeus, seiväs ja moukari. Tällä kertaa mukana kuulassa (yhdeksäs) ja kiekossa (kahdestoista). Kiekkokarsinnan aikana totesin, että nyt Niinakin ehtii hyvin urheilla, kun Tero pääsi lapsenvahdiksi. Ja eikös tämä hyväkäs ilmesty saman tien melkein nenän eteen kahden lapsen kanssa.

Naisten seipäässä Minna Nikkanen on voittanut yksitoista SM-kultaa, niistä yhdeksän viimeistä peräkkäin. Rima on korkeudessa 440. Minna Nikkanen on pudottanut kolmesti, Wilma Murto valmistautuu viimeiseen yritykseensä. Muut ovat jo pudonneet pelistä. Nikkanen johtaa kilpailua, koska hänellä on yksi pudotus vähemmän kuin Murrolla. Murto menee yli. Kuningatar on kuollut, eläköön kuningatar! Kun paineet ovat ohi, Murto osoittaa olevansa kruunun arvoinen. Rima korkeuteen 455 ja ensimmäisellä yli, sitten vielä 460 toisella.

Miesten pika-aidat. Elmo Lakka runnoo pari aitaa nurin, mutta menee silti omaan ennätykseensä 13,67. Maaliin tultuaan kaivelee housuistaan jonkin esineen, menee katsomon reunalle ja polvistuu. Tyttöystävä vastaa ilmeisesti myöntävästi. Onnea nuorelle parille! Seuraavana päivänä kuuluttaja toteaa: "Katsomosta on löydetty kultasormus, tuntomerkkejä vastaan voi kysellä kansliasta. Toivottavasti ei Elmo Lakan..."

Naisten pika-aidoissa karsittiin EM-kisoihin pääsijät neljästä halukkaasta. Nezirin seuraksi pääsivät Annimari Korte ja Reetta Hurske. Korte kilpaili seuraavalla viikolla Ruotsin Karlstadissa ja julkaisi karun kuvan verryttelyolosuhteista. Todeten samalla asiallisesti, ettei ymmärrä Kalevan Kisoissa esitettyä kritiikkiä huonosta verryttelyalueesta - se oli kuulemma parempi kuin missään kisassa Espanjassa. Itsekin olin kuullut pientä kritiikkiä Harjun kentän verryttelyalueesta - pieni, ei täysin tasaisella alueella ja rauhaton, koska oli kisatorin vieressä. Ihmetyttää mitä oikein odotettiin, kai nyt lähes kaikki ovat Jyväskylässä ennenkin kisoissa käyneet ja pitäisi tietää mitä odottaa.

Nuori korkeushyppääjä Ella Junnila säväytti Joensuun GP-kisassa parantamalla ennätystään reilusti ja hätyyttelemällä jo SE-lukemia. Kalevan Kisoissa hän oli paras suomalainen ja oli lähellä voittoakin Viroa edustavan Eleriin Haasin kompuroitua alemmissa korkeuksissa. Eniten huomiota herätti kuitenkin mainoskikka eli ihomaalaus sääressä. Myös äidillä (Ringa Ropo) oli katsomossa sama teksti. Tämä temppu herätti välittömästi kentänreunaparlamentissa pohdintaa siitä, mikä on mainoksen markkina-arvo. Parlamentin realistisiipi päätyi siihen loogiseen lopputulokseen, että mitä enemmän naisurheilijan sääressä on mainostilaa, sitä halvempia ovat mainosten hinnat. Temppu on tosin kansainvälisissä kisoissa kielletty, mikä taas herätti keskustelua siitä että entäpä sponsoritatuointi? Pitääkö peittää teipillä?

Kristiina Mäkelä yritti tosissaan SE-tulosta kolmiloikassa, mutta jäi omaan ennätykseensä kahdeksan sentin päähän. Sanoisin että Berliinissä SE todennäköisesti tulee ja se saattaa riittää miten pitkälle tahansa. Nyt kaksi parasta hyppyä kantoivat 14,31 ja 14,30 eikä kummassakaan ollut vielä täydellistä sähäkkyyttä. Tuuletkin olivat molemmissa lähes nollilla. Muistetaanpa että kolmiloikassa on yllätysperinteitä. SE:n omistaja Heli Koivula loikki Münchenissä 2002 lievästi sallitun ylittävään myötätuuleen huikean haamuhypyn 14,83 ja sai hopeaa. Vain 0,2 m/s vähemmän myötätuulta ja tulos olisi edelleen maailman kaikkien aikojen listalla sijalla 34.

Naisten kuulasta on pitkästä aikaa kerrottavana iloisia uutisia. Senja Mäkitörmä pukkasi 16,95, mitä pidemmälle yksikään suomalaisnainen ei ole tällä vuosituhannella työntänyt (1999 Anna Rauhala työnsi 17,04). Berliinin matkalippu tuli ja kentällä soitettiin puksuttavan junan ääni EM-rajan rikkouduttua toisella työnnöllä. Viimeisellä raja meni varmuuden vuoksi toistamiseen rikki tuloksella 16,62, mikä varmaan tarkoitti sitä että myös paluulippu kustannetaan. Tulos on Euroopan tämän kauden tilastoissa sijalla 33, joten matkaa huipulle on vielä. Tosin melkoinen osa edellä olevista ei ole kisoissa mukana siksi, että samasta maasta voi olla vain kolme edustajaa. Siitä huolimatta karsintaa pidemmälle pääseminen vaatii ennätysparannuksen.

Tapahtumaohjauksessa oli toivomisen varaa. Lajien aikataulua olisi pitänyt pohtia tarkemmin, niin että olisi vältytty huippuhetkien päällekkäisyyksiltä ja suvantokohdilta. Pahin tilanne oli lauantaina, kun samaan aikaan olivat käynnissä miesten pituuden, miesten seipään ja naisten keihään ratkaisuhetket. Sekavaa, markkinoinnin kannalta pitää jatkossa suunnitella paremmin.


Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta ja oman ennusteen kritiikki. Ennustekritiikissä on jätetty huomioitta ne, jotka eivät matkalle startanneet tai keskeyttivät.

M 800 m
Ennuste: Rinne - Teijula - Lampinen
Lopputulos: Teijula - Rinne - Lampinen
Arvoin pitkään kumminpäin kärkikaksikon laitan ja tietysti väärin. Lampinen oli ottanut kolme kertaa peräkkäin tuplan eli voittanut sekä 400 että 800. Ennen starttia oli melko varmaa, että tuplamestari nähdään nytkin, mutta kysymys kuuluikin onko se Rinne vai Teijula. Rinne oli voittanut tonnivitosen ja Teijula neljäsatasen. Taktiikka oli Teijulalla selvä: Rinteen selässä kiinni, teki tämä mitä tahansa. Vauhdinjako taisi jopa suosia Rinnettä, koska viimeiset 300 metriä pingottiin aivan urku auki. Teijula piti kuitenkin päänsä kylmänä eikä kerännyt yhtään turhaa lisämetriä viimeisessä kaarteessa, ohitti Haglundin ja Lampisen takasuoran lopussa lisäkiihdytyksellä eikä edes yrittänyt haastaa Rinnettä kaarteessa. Kuntopohja riitti ja Rinne hävisi loppusuoralla.

M 1500 m
Ennuste: Rinne - Sundell - Jantunen
Lopputulos: Rinne - Salonen - Jantunen
Sundell oli neljäs ja Salosen olin sijoittanut neljänneksi eli miehet vaihtoivat paikkaa keskenään. Ensimmäinen kierros hölkättiin semmoista 4300 metrin coopervauhtia, mutta sitten vauhti kiihtyi eli viime vuoden skandaalinpoikanen neljän minuutin ylityksellä ei sentään toistunut. Hitaanpuoleinen alku palveli parhaiten yllätyshopeaa ottanutta Salosta. Muuten juoksu meni kuten pitikin eli Rinne otti omansa. Harmi että Topi Raitanen jäi pois, silloin olisi saattanut mestarin nimi vaihtua.

M 5000 m
Ennuste: Vattulainen - Kekki - Piesanen
Lopputulos: Vattulainen - Saleva - Piesanen
Kekki oli neljäs ja Salevan olin sijoittanut neljänneksi eli miehet vaihtoivat paikkaa keskenään. Odotettu nelikko lähti melkein alussa irti ja yhtä odotetusti Vattulainen kohta nelikosta irti. Vattulaisesta en oikein tiedä pitäisikö olla optimisti vai pessimisti. Optimisti toteaisi, että mies on kehittynyt selvästi, tulokset ovat parantuneet jatkuvasti ja jos tämä tahti jatkuu, tiedä mitä tästä tulee. Pessimisti taas toteaisi, että miehen tekniikka on valtavan paljon parempi kuin muutaman vuoden takainen nylkytys ja siihen nähden tulosten olisi pitänyt parantua selvästi enemmän, mikäli tavoitellaan vitosella kolmentoista minuutin pintaa ja kympillä 27-alkuista tulosta. Mutta katsotaan. Lopussa Vattulaisella ei ollut mitään kiirettä, koska muut olivat jo jääneet ja niinpä 14 minuutin alitus jäi tällä kertaa väliin. Seuraava kolmikko pysyi yhtenäisenä, koska Piesanen ei saanut Salevaa ja Kekkiä putoamaan. Viimeisen kierroksen alkaessa peli oli selvä, Kekki vie kirillään hopeaa ja Saleva kukistaa Piesasen, ellei nyt aivan rajoille ole matkalla vedetty. Vaan eikös mitä, se olikin Saleva joka lähti takasuoralla kuin allekirjoittaneen paluumatkalla näkemä hirvi tienpientareelta. Kekillä ei ollut mitään sanottavaa edes loppusuoralla, Piesaselle pronssia. Muista juoksijoista kehotan painamaan mieleen nimen Mika Kotiranta. Viikko kisan jälkeen 18 vuotta täyttänyt joensuulainen omaa juoksijan raamit.

M 10 000 m
Ennuste: Piesanen - Kekki - Rauma
Lopputulos: Piesanen - Kekki - Manninen
Rauma oli neljäs ja Mannisen olin sijoittanut kuudenneksi. Meni täysin käsikirjoituksen mukaan. Piesanen ja Kekki lähtivät omille teilleen kahden kilometrin jälkeen. Sitten oli kyse enää siitä putoaako Kekki kyydistä vai ei. Seitsemän kierrosta ennen maalia Piesanen laittoi Kekin ns. "jojoon" ja eihän hän sitten siinä kestänyt. Taisi samalla juosta itseltään jalat alta vitoselle, jossa oli lopussa yllättävän vaisu aiempiin loppukiriesityksiinsä nähden. Voittomarginaalia kertyi lopulta noin 18 sekuntia.

M 3000 m esteet
Ennuste: Raitanen - Granberg - Tenhunen
Lopputulos: Raitanen - Granberg - Tenhunen
Tämä meni täsmälleen kuten pitikin. Kun kaksi viivalta poisjäänyttä unohdetaan, kärkikuusikko oli maalissa täsmälleen siinä järjestyksessä kuin olin ennustanut. Ilahduttavaa oli se, että Granberg pysyi yllättävän pitkään Raitasen kyydissä, tosin tämä ei aivan urku auki lasketellutkaan.

N 800 m
Ennuste: Kuivisto - Paunonen - Seppä
Lopputulos: Kuivisto - Julin - Paunonen
Seppä oli neljäs ja Julinin olin sijoittanut neljänneksi. Perjantain tonnivitosella ja lauantain alkuerissä Saija Sepän menosta näki, että nyt ei ole kaikki terävimmillään. Harvoin saa todistaa yhtä kaunista näkyä kuin Sara Kuiviston spurtti 600 metrin kohdalla. Ylväästi ja komeasti viimeiset 200 metriä ja alle EM-rajan. Tulevaisuuden toivot jäivät tällä kertaa peränpitäjiksi, 17-vuotias Jemina Forss oli viimeinen ja rohkeasti kärkinelikon kyytiin alussa lähtenyt 15-vuotias Alisa Virtanen toiseksi viimeinen.

N 1500 m
Ennuste: Kuivisto - Seppä - Tyni
Lopputulos: Kuivisto - Blomqvist - Tyni
Seppä oli neljäs ja Blomqvistin olin sijoittanut neljänneksi eli tytöt vaihtoivat keskenään paikkaa. Mäki ei mennyt ansaan ja lähtenyt vetämään kovaa, joten SE-haaveet jäivät toteutumatta. Tämä huomioiden kärkikaksikko Kuivisto-Mäki toimi kuten pitikin. Kyttäsivät toisiaan vuoroin rinnakkain ja vuoroin peräkkäin. Ja kuten odottaa sopikin, 450 metriä ennen maalia Mäki lähti ja Kuivisto perään. Sen jälkeen suunnilleen ainoa jännitysmomentti olikin se meneekö Kuivisto rinnalle ja ohi takasuoralla vai vasta loppusuoran auetessa. Vastaus oli jälkimmäinen ja kiihdytys vasta vähän ennen suoran puoliväliä, ilahduttavan helpon näköisesti. Jälkijoukosta ensimmäisenä maaliin tuli ilahduttavasti ja yllättäen viimeisen kierroksen sitä vetänyt vasta 17-vuotias Nathalie Blomqvist. Saija Seppä oli hämmästyttävän vaisu häviten loppusuoralla sekä Blomqvistille että Tynille.

N 5000 m
Ennuste: Rauma - Vainio - Tyni
Lopputulos: Rauma - Vainio - Tyni
Meni muuten kässärin mukaan, mutta elämänsä kuntoon päässyt Rauma pisti lopussa Tsekin Kristiina Mäen todella tiukille. Johanna Peiponen veti alussa tapansa mukaan, mutta tällä kertaa rauhallisempaa tahtia kuin normaalisti, mikä ennakoi odotettua lopputulosta hänen osaltaan. Aivan oikein, sijoitus oli maalissa vasta kymmenes. Paradoksaalisesti tekniikka naisella oli parempi kuin koskaan - ilmeisesti vammojen jälkeisessä heikommassa kunnossa hän ei jaksa juosta teknisesti yhtä huonosti kuin normaalisti. Reilun kierroksen jälkeen vetovuoroon tuli Alisa Vainio, joka yritti pudottaa muut vauhdilla, joka ei kuitenkaan kympin rasitusten jälkeen ollut tarkoitukseen riittävää. Rauma ja Mäki pysyivät kyydissä loppuun asti ja kaikki kolme vetivät välillä kärjessä. Toiseksi viimeisellä kierroksella Rauma näytti hieman jäävän, mutta Mäen täysin odotetusti lähtiessä 450 m ennen maalia Rauma tempaisikin itsensä takasuoran alkaessa askel askeleelta jääneen Vainion ohi ja seurasi Mäkeä reilun kymmenen metrin päässä aina loppusuoralle asti. Lopussa Rauma pääsi vain vajaan puolen sekunnin päähän Mäestä. Viidenneksi tuli vasta 17-vuotias Moona Korkealaakso, nimi mieleen. Juoksipa ennätyksensä myös muuan Suvi Selvenius, seitsemäs sija. Arvokisaedustaja jo Münchenissä 2002!

N 10 000 m
Ennuste: Vainio - Manninen - Peiponen
Lopputulos: Vainio - Manninen - Skräddar
Peiponen oli kuudes ja Skräddarin olin sijoittanut neljänneksi. Itse kisa oli harvinaisen tylsä. Vainio lähti heti ja Manninen kohta perässä. Edes Johanna Peiponen ei noudattanut normitapojaan ja painellut alussa hirmukyytiä. Tai tavallaan paineli, kuntoonsa nähden, eli oli ensin kolmantena ja hyytyi sitten. Alisan kisa tiivisti suorastaan täydellisesti hänen vahvuutensa ja heikkoutensa. Juoksijatyyppinä Alisa on teknisesti loistava ja hapenottokyky ei ole tältä planeetalta. Heikkous tuli näkyviin lopputuloksessa. Kaksitoista sekuntia yli EM-rajan. Jokaiselle kestävyysjuoksusta vähänkään ymmärtävälle oli Alisan juoksusta selvästi luettavissa, että tuon verran olisi ollut helposti napsaistavissa. Realistinen arvio soolojuoksulle noissa oloissa on 30 sekuntia kovempaa. En ollut pätkääkään yllättynyt, kun Alisa juoksun jälkeisessä haastattelussa totesi että antoi vain mennä eikä tiennyt väliaikoja. Se mitä hän ei sentään ilennyt sanoa oli ettei hän edes halunnut tietää. Alisan suurin heikkous on analyyttisyyden puute. Jos nyt suoraan sanotaan, niin mikäli Alisan kroppaan ruuvattaisiin melkein kenen tahansa muun suomalaisen naiskestävyysjuoksijan pää (alan miehet tietävät ketä tuo "melkein" tarkoitti), niin silloin mentäisiinkin kovaa. Hyvä puoli asiassa on se, että Alisa on vasta parikymppinen ja taktista osaamista pystyy kehittämään valtavasti. Se vain vaatii valmiuden ja asenteen osaamisen vastaanottoon. Viikkoa myöhemmin Alisalle järjestettiin uusi yritys EM-rajan rikkomiseen Lappeenrannassa Laura Mannisen hoidellessa jäniksen hommia. Kalevan Kisojen rasitus ja helle olivat kuitenkin liikaa ja vaikka aika paranikin viidellä sekunnilla, jäivät EM-kisat tällä kertaa haaveeksi.

N 3000 m esteet
Ennuste: Richardsson - Eriksson - Snäll
Lopputulos: Richardsson - Eriksson - Snäll
Kässärivaihtoehdoista toteutui sitten se, jossa Camilla lähtee vetämään Sandraa EM-rajaan. Siis ensimmäisen kierroksen lönkyttelyn jälkeen. Vaan eihän siitä mitään tullut. Camilla juoksi kyllä kuten piti, mutta Sandra ei pysynyt kyydissä. Sandra oli ottanut esteistä kahden vuoden sapattivapaan ja kunnon piti olla hanskassa, sillä ennätykset olivat paukkuneet sekä ali- että ylimatkoilla. Sapattivapaa ei kuitenkaan ollut pelastanut estetekniikkaa. Satuin valitettavasti olemaan hyvin sijoittunut eli juuri erään kuivaesteen kohdalla. Silmiin sattui. Sandran sipsutus ennen estettä oli yhtä hirvittävää kuin ennenkin. Päähän uponnut motorinen malli ei vain muutu. Nyt on nähty tarpeeksi. Sandran on luovuttava esteistä. Tekniikkaa ei enää voi saada kuntoon, sitä on monta vuotta yritetty ja Sandra ei yksinkertaisesti osaa lukea esteitä. Oikea matka on 5000 metriä. 1500 metrille ei nopeus riitä ja 10 000 metriä lienee liikaa askeleelle. Jos ja kun kuntopohja riittää, Sandran tekniikalla vitonen kulkee kovaa. Sandra yritti rajaa vielä Ruotsin Karlstadissa, mutta jäi reilun kahdeksan sekunnin päähän. Sitten hän taisi vihdoin ottaa lusikan kauniisti käteen, kun lähti yrittämään tonnivitosen EM-rajaa Lapinlahdella - tosin liian kovan alkuvauhdin takia turhaan. Seuraaviin EM-kisoihin on kaksi vuotta aikaa. Siellä Sandra on halutessaan todella kova luu vitosella. Tässä kisassa Sandra tajusi, ettei tästä mitään tule. Viimeinen kierros vei 90 sekuntia. Eroa Camillaan oli maalissa yli 30 sekuntia, kun taas pronssimitalisti Astrid Snälliin alle 10 sekuntia. Camillan meno näytti ihan hyvältä, mutta hänen perusnopeudellaan ei esteiden maailman tai luultavasti edes Euroopan huipulle ole asiaa. Katsotaan parin vuoden kuluttua, miltä meno näyttää kympillä. Kunhan nyt selvitään siitä toiseksi viimeisellä vesiesteellä tulleesta telaluun murtumasta, joka torppasi tämänkertaisen EM-reissun. Pronssimitalisti Astrid Snäll täyttää loppuvuodesta vasta 19 vuotta ja hänestä tulee luultavasti arvokisatason juoksija lähivuosina. Muista juoksijoista kannattaa painaa mieleen nimi Lotta Mäkinen, ellei se jo mielessä ole. 17-vuotias jyväskyläläinen oli neljäs ja saavutuksen arvoa korostaa se, että viime kausi meni vamman takia enemmän tai vähemmän plörinäksi.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein 9/10. Ainoastaan miesten 800 oli väärin, siinä kärkikaksikko meni toisinpäin.
Kaiken kaikkiaan ennustin mitalistien nimistä 24/30 oikein. Sama tulos kuin viimeksi. Tällä kertaa kuitenkin muilta osin parempi, sillä viime vuonna mestareista meni oikein vain 7/10. Kolmessa lajissa kärkikolmikko oli napakymppi. Yhdessä muussa lajissa kaksi mitalistia vaihtoi keskenään paikkaa ja kolmas oli oikealla paikalla. Kärkikolmikkoennusteissa tuli siis kolme täysosumaa + yksi nimet oikein, kun viime vuonna saldo oli 2 + 2. Niissä kuudessa muussa lajissa, joissa kärkikolmikkoa en saanut oikein, kaksi kolmesta mitalistista oli oikein ja se kolmas mitalille ennustettu oli viidessä tapauksessa neljäs ja kerran kuudes. Tällä kertaa ne kuusi "yllätysmitalistia" oli sijoitettu neljänneksi viidessä tapauksessa ja kerran kuudenneksi.

Välihuomautus 115: Voiko sähköautolla ajamalla pelastaa maailmaa?

Viikonlopun aikana auton matkamittariin kertyi taas kilometrejä tuhanteen pyöristyvä määrä. Siihen matkaan ehtii jo kokea kaikenlaista liikenteessä. Yksikään kuski ei ole virheetön. Meistä jokainen aiheuttaa vaaratilanteita - allekirjoittanutkin teki Kalevan Kisojen aikana liikenteessä virheen, joka olisi saattanut aiheuttaa Jyväskylän keskustassa peltien rytinää. Onneksi kukaan toinen autoilija ei ollut väärässä paikassa ja mitään ei tapahtunut. Virheitä sattuu. Tämä pitää muistaa liikenteessä ennen keskisormen näyttämistä. Hyvin harvassa ovat ne tapaukset, joista pystyy sanomaan kyseessä olevan selvän, tarkoituksellisen ja välinpitämättömän töppöilyn. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos näitä tämmöisiä törppöilyjä näkee useampia peräkkäin samalta kuskilta.
Ajoin erästä Suomen pääväylää pitkin sallittua nopeutta (no okei, vakionopeussäädin oli sen normin 5 km/h yli rajoituksen eli sujuvaa liikenteen kannalta). Matkaa oli yhtä soittoa takana jo parisataa kilometriä ja tuumailin että alkaisi olla kohta kahvitauon paikka. Kaukana edessä näkyi hidas ajoneuvo, saamarin iso traktori työkone perässään. Hiljentelin vauhtia edellä menevän kanssa samaan tahtiin. Ohi ei päässyt, sillä vastaantulijoita oli lähes jatkuvana virtana. Nopeus putosi neljäänkymppiin, jäin traktorin taakse letkaan laskujeni mukaan kuudenneksi tai seitsemänneksi autoksi. Reilun kilometrin köryttelyn aikana taakseni kerääntyi letkaa, arviolta toistakymmentä autoa takana ja noin kuusi siis edessäni. Sitten alkoi ohituskaista. Kaikki meni todella sujuvasti, yksi kerrallaan siirryimme ohituskaistan alkaessa sille, kiihdytimme traktorin ohi ja takaisin oikealle kaistalle. Nopeusrajoitus oli satanen, mutta kaikki edellä menevät olivat asianmukaisia autoilijoita ja jättivät turvaväliä, jolloin tietysti jonon ensimmäisen ajaessa satasta seuraava ajoi pikkuisen hiljempaa siihen asti kunnes väli oli kasvanut sopivaksi ja niin edelleen. Kun oli ajettu neljääkymppiä, välit olivat pieniä ja nyt niitä tuli kasvattaa. Oma nopeuteni oli juuri noussut yli kahdeksankympin siirtyessäni takaisin omalle kaistalle ja kiihtyi pikku hiljaa turvavälin sopivana pitäen. Vilkaisu taustapeiliin paljasti, että takaa tulevat menettelivät samoin. Täydellisen asiallista toimintaa liikenteen sujuvuuden kannalta. Paitsi että noin viisi autoa taaempana yksi menopeli ei siirtynytkään takaisin oikealle kaistalle, vaan kiihdytti edelleen vauhtiaan ohituskaistalla.
Auto suureni sivupeilissä, ohituskaista alkoi loppua. Oma nopeuteni oli siinä vaiheessa noussut jo yli sataseen eli niukasti rajoituksen ylittävään norminopeuteen. Ohittava auto leikkasi keltaista, ohituskaistan päättävää aluetta ja tunki itsensä minun ja edellä menevän väliin. Tai no, ei siihen tarvinnut sen kummemmin tunkea koska turvaväliä oli riittävästi. Tunkemiseksi ohituksen teki se, että auton noustessa rinnalleni se oli jo kokonaan sen keltaisen alueen puolella.
Kun auto siirtyi eteeni, katsoin hämmentyneenä takana näkyvää tunnusta, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Hetken kuluttua tajusin auton merkin olevan Tesla. Eli tämä sähköauto, jonka hankkiminen pelastaa maailman, koska sähkö on puhdasta ja tulee töpselistä. Enpä ollut aiemmin vastaavaa tosiaan liikenteessä nähnyt. No, kuten todettu, virheitä sattuu ja ehkä kuskilla oli kiire johonkin ekoseminaariin ja teki virhearvion siinä, kuinka monta ehtii ohittaa, kun ohitettavat kiihdyttivät koko ajan nopeuttaan. Vaan heti seuraavalla aukeavalla ohituspaikalla (ei siis ohituskaistaa, se loppui jo) Tesla kiihdytti kahden edellä menevän ohi. Ehkä olen ylivarovainen, mutta itse en olisi lähtenyt ohittamaan edes yhtä kahdeksaakymppiä ajavaa autoa siinä kohdassa, vaikka oman kulkupelini suorituskyky ei nyt ihan Teslan lukemiin ylläkään. Ja tässä nämä edellä menevät ajoivat yli satasta, joka oli nopeusrajoitus. Mutta onhan Teslalla toki hyvä kiihtyvyys, mikä näyttää sallivan myös yhtenäisen keltaisen viivan päälle jatkuvat ohitukset arvioni mukaan noin 140 km/h hetkellisellä nopeudella. Ja myös siinä tilanteessa, että vastaan on tulossa autoletka, kuten seuraavan eli jo kolmannen keltaisen viivan päälle jatkuneen ohituksen aikana nähtiin. Sen jälkeen ei sitten seuraavaan pariinkymmeneen kilometriin tullut edes teslanmentäviä ohitusrakoja, joten eipä maailmanparantaja noilla laittomilla ohituksillaan pitkän letkan keskellä mitään voittanut. Kivan ensivaikutelman sähköautoista kuljettaja varmasti jätti mieleen kaikille ohittamilleen ja ohituksen aikana vastaantulleille.

Egoauto Tesla

Aikoinaan sanottiin, että uusia Bemareita saa myydä vain miehille, joiden penis on täydessä erektiossa alle neljä tuumaa pitkä. Odotettavissa on Bemarin markkinaosuuden pieneneminen, sillä alle kolmetuumaisen omistajat näkyvät nykyään ostavan Tesloja sekä peniksen että egon jatkeeksi.

Uusinta: Marginaalilaji

Lukijalle: Tällä kertaa uusinta on hieman erilainen, siinä ei nimittäin ole kaikkea sitä tekstiä mitä alkuperäinen piti sisällään. Piakkoin starttaavat Berliinin EM-kisat, joten päätin pistää uusiksi tämän vertailun. Alkuperäisessä olivat kolmet viimeiset olympia-, MM- ja EM-kisat, tähän vaihdoin niiden tilalle vastaavasti kolmet viimeiset:

Suomalainen yleisurheilu on kriisissä suunnilleen kaikin mahdollisin tavoin. EM-kisoista tuli taloudellisesti takkiin, harrastajien määrä vähenee, arvokisoista ei tule menestystä. Tosin onnistunut hallikausi antaa toivoa.

Yleisurheilun merkittävin ongelma Suomessa on se, että suomalaiset ovat menestyshullua kansaa. Tämä taas on yleisurheilun kannalta taakka, koska:
1) perinteet: ennen muinoin yleisurheilussa tuli rutkasti menestystä; se on edelleen se laji, josta Suomi on saanut ylivoimaisesti eniten olympiamitaleja
2) mitattavuus: tasoero maailman kärkeen on helposti nähtävissä, toisin kuin arvostelu- ja kamppailulajeissa sekä joukkuepeleissä.
3) kilpailun kovuus: yleisurheilu on jalkapallon ohella ainoa aidosti globaali laji, jossa menestyjä voi tulla mistä maasta tahansa ja kuka tahansa voi lajia harrastaa
Seuraus näistä seikoista on se, että yleisurheilu ei kiinnosta, koska siinä menestyksen saavuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin marginaalilajeissa. Ei sen paremmin nuoria, jotka eivät ymmärrettävästi halua panostaa kymmentä vuotta ammattimaiseen harjoitteluun, kun somblauksessa pärjää vähemmällä, eikä yleisöä inspiroi MM-kisojen välieräpaikka 400 metrin aidoissa, kun joku voittaa maailmanmestaruuden trossauksen pariviestissä.

Toisaalta nämä kolme seikkaa voivat olla myös voimavaroja, koska:
1) perinteet: meillä on taustaa, miksi ei voitaisi ammentaa inspiraatiota niistä ja menestyä nykyäänkin?
2) mitattavuus: yleisurheilu on lajeista raaimpia, koska tuurilla on vähäinen merkitys eikä muiden selän taakse voi mennä.
3) kilpailun kovuus: pitää vain tajuta, kuinka kova juttu oikeasti on yleisurheilussa menestyminen.

Urheilulajit voidaan jakaa nelikenttään sen mukaan, ovatko ne suosittuja / marginaalisia ja globaaleja / lokaaleja.

Suosittuja lajeja ainakin jossain maassa ovat esimerkiksi jenkkifutis, kriketti, yleisurheilu ja hiihto.
Marginaalisia lajeja ovat jääpallo, vesipallo, painonnosto ja taitoluistelu.
Ero on siinä, että suosittu laji on joissain maissa yksi suosituimmista, kun taas marginaalilaji ei missään ole suosituimpien joukossa.

Globaaleja lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, käsipallo, judo ja tennis.
Lokaaleja lajeja ovat esimerkiksi salibandy, pesäpallo, sumopaini ja hiihto.
Globaalia lajia harrastetaan ympäri maailmaa, lokaali taas on levinneisyysalueeltaan rajoittunut.

Ymmärrettävästi vaikeinta on menestyä lajissa, joka on sekä globaali että suosittu kaikkialla maailmassa. Lisäksi lajin on oltava sellainen, että sen harrastaminen on mahdollista lähes kaikille. Tällaisia lajeja on loppujen lopuksi tasan kaksi, jalkapallo ja yleisurheilu.

Entäpä jos yleisurheilu olisi marginaalilaji, jota harrastettaisiin tosissaan vain muutamassa maassa? Jotakuinkin paristakymmenestä muusta maasta tulisi sitten satunnaisia kisailijoita ja muualla maailmassa koko laji olisi täysin tuntematon?

Yleisurheilussa, etenkin kestävyysjuoksussa, liikkuvat valtavat massat ja menestystä on jo sen takia vaikeampaa saavuttaa kuin vähän harrastetuissa lajeissa. Suomessakin on vuosittain monta juoksukisaa, joissa on enemmän osanottajia kuin koko maailmassa on yleisen sarjan mäkihyppääjiä. Olen tutkinut aiemmin, miten menestystä eri urheilulajeissa voidaan suhteuttaa niiden harrastajamäärien mukaan.

Mikäli yleisurheilua harrastettaisiin maailmalla vähemmän ja se olisi Suomessa yhtä suosittua kuin nykyään, arvokisamenestys olisi ihan eri luokkaa. Kävi jo mielessä, että voisi verrata salibandyyn mutta se nyt olisi jo liikaa, kun lajia harrastetaan vain jollain lailla tosimielessä ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa, jossain määrin Sveitsissä ja Tsekissä. Mutta otin vertailukohdaksi jääkiekon. Jääkiekkoa pelataan laajalti seitsemässä maassa (FIN, SWE, CZE, SVK, RUS, CAN, USA). Vaikka joitakin yksittäisiä huippupelaajia tulee muutamista muistakin maista (NOR, DEN, FRA, SUI, AUT, GER, BLR, UKR, LAT), laji on niissä marginaalinen. Seitsemästä huippumaastakin jääkiekko on kahdessa (USA ja RUS) osassa maata vähän harrastettu laji. Seitsemän maan ulkopuolelta tulevien huippujen määrän voi ajatella aika tarkkaan vastaavan sitä määrää, mikä tulisi Venäjältä ja jenkeistä, jos jääkiekkoa harrastettaisiin siellä kaikkialla. Tämän takia voi aivan hyvin laskea, että yleisurheilussa menestys olisi jääkiekkoon verrattavissa, mikäli yleisurheilua harrastettaisiin vain mainituissa seitsemässä maassa.


Seuraavissa listoissa ovat kolmet viimeisimmät yleisurheilun arvokisat (MM, EM, olympia) siten, että tulosluetteloon on jätetty ainoastaan seitsemän maan (FIN, SWE, CZE, SVK, RUS, CAN, USA) suoritukset. Mukana listoissa ovat kaikki sellaiset suomalaisurheilijat, jotka saivat ainakin alkukilpailussa hyväksytyn suorituksen. Kuten sijoituksista näkyy, käytännössä homma meni siten, että tällä tavoin rajoitetuissa kisoissa melkein kaikki mukana olleet suomalaiset olisivat olleet pistesijoilla. Lisäksi rajoitettuihin kisoihin olisi päässyt mukaan muitakin suomalaisia, joista ehkä jotkut olisivat yltäneet pisteille, mutta tuskin mitaleille.

Rion olympialaiset 2016:

Miehet
400 m aidat
3. Oskari Mörö
Moukari
2. David Söderberg
Keihäs
1. Antti Ruuskanen
7. Tero Pitkämäki
8. Ari Mannio
50 km kävely
2. Jarkko Kinnunen

Naiset
Maraton
6. Anne-Mari Hyryläinen
100 m aidat
5. Nooralotta Neziri
3000 m esteet
4. Sandra Eriksson
Korkeus
6. Linda Sandblom
Seiväs
4. Minna Nikkanen
10. Wilma Murto
Kolmiloikka
2. Kristiina Mäkelä
Keihäs
5. Sanni Utriainen

1 kulta, 3 hopeaa, 1 pronssi. Todellinen menestys: ei mitaleita.


Lontoon MM-kisat 2017:

Miehet
Pituus
7. Arttu Pajulahti
Kolmiloikka
5. Simo Lipsanen
Moukari
4. David Söderberg
Keihäs
3. Tero Pitkämäki
50 km kävely
1. Aleksi Ojala
2. Jarkko Kinnunen

Naiset
Maraton
4. Anne-Mari Hyryläinen
3000 m esteet
5. Camilla Richardsson
Korkeus
10. Linda Sandblom
Seiväs
9. Minna Nikkanen
Kolmiloikka
2. Kristiina Mäkelä

1 kulta, 2 hopeaa, 1 pronssi. Todellinen menestys: ei mitaleita.


Amsterdamin EM-kisat 2016:
200 m
4. Samuli Samuelsson
Puolimaraton
5. Jarkko Järvenpää
110 m aidat
1. Elmo Lakka
400 m aidat
1. Oskari Mörö
5. Jussi Kanervo
Pituus
3. Kristian Bäck
4. Henri Väyrynen
Kuula
2. Arttu Kangas
Moukari
2. David Söderberg
4. Tuomas Seppänen
Keihäs
2. Antti Ruuskanen
6. Tero Pitkämäki
7. Ari Mannio
4 x 100 m
2. Suomi

Naiset
10 000 m
2. Johanna Peiponen
Puolimaraton
2. Anne-Mari Hyryläinen
3. Laura Manninen
5. Minna Lamminen
100 m aidat
2. Nooralotta Neziri
3. Reetta Hurske
400 m aidat
1. Hilla Uusimäki
5. Anniina Laitinen
3000 m esteet
1. Sandra Eriksson
3. Camilla Richardsson
Korkeus
3. Linda Sandblom
Seiväs
3. Wilma Murto
4. Minna Nikkanen
Kolmiloikka
1. Kristiina Mäkelä
Kiekko
3. Salla Sipponen
Moukari
4. Merja Korpela
5. Inga Linna
Keihäs
2. Jenni Kangas
3. Sanni Utriainen
8. Heidi Nokelainen

5 kultaa, 8 hopeaa, 8 pronssia. Todellinen menestys: 1 pronssi.

Vitaalit statistiikat, osa III

Tämä on kolmas osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään väestönkasvua.
Ensimmäisessä osassa esiteltiin tilastoaineisto, jonka lähtökohtana olivat maailman 160 väkiluvultaan suurimman maan väkiluvut vuosina 1957, 2010 ja 2017. Niistä oli laskettu keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti vuosille 1957-2017 ja tutkittu, kuinka maiden väkiluvut olivat tuona aikana muuttuneet. Vuosien 2010-2017 keskimääräisen vuotuisen kasvuprosentin perusteella oli sitten laadittu ennuste vuoden 2047 väkiluvulle. Malli on karkea eikä huomioi esim. maiden väestön ikärakenteita, mutta antaa silti keskimäärin luotettavan arvion kehitykselle globaalissa mittakaavassa. Yksittäisen maan ennuste saattaa heittää 10-20 %, mutta nämä ovat poikkeustapauksia ja koska virheitä tapahtuu molempiin suuntiin, ne tasoittavat toisiaan.
Toisessa osassa maat jaoteltiin kolmeentoista suuralueeseen ja tarkasteltiin vastaavia tilastotietoja alueittain. Tämä oli se tilastollisesti tärkeämpi kirjoitus. Mikäli lukija ei ole kumpaakaan aiemmista osista lukenut, suosittelen lukemaan ainakin kakkososan ennen kuin jatkaa eteenpäin. Kiitos.


Lyhyenä kertauksena oleelliset kohdat, jotka kakkososan laskelmista käyvät ilmi:

1) Meille on valehdeltu suut silmät täyteen, mitä väestönkasvuun ja sen seurauksiin eli ympäristöongelmiin tulee. Vastoin väitteitä väestönkasvu ei ole hidastumassa elintason nousun myötä, vaan ehkä jopa päinvastoin, mikäli kyseisen väestön kulttuuri sitä suosii. Vastoin väitteitä Eurooppa ei ole millään tavoin syyllinen ympäristöongelmiin, sillä Euroopan väestöpolitiikka on ollut koko ajan kestävällä kannalla - paitsi maahanmuuton osalta.

2) Vuosien 1957-2017 välillä ainoat alueet, joilla väestö ei ole vähintään puolitoistakertaistunut, ovat kaikki Euroopan alueet. Näiden lisäksi Pohjois-Amerikka on ainoa alue, jonka väestö ei ole vähintään kaksinkertaistunut. Afrikan väkiluku on lähes viisinkertaistunut 60 vuodessa eikä Lähi-itäkään paljon jälkeen jää. Vuonna 1957 Länsi-Euroopassa oli noin 1,5-kertainen määrä asukkaita Afrikkaan verrattuna. Nyt Afrikan asukasluku on noin 2,5-kertainen Länsi-Eurooppaan nähden!

3) Etelä-Aasia, Kaukoitä ja Afrikka yhteenlaskettuna ovat tuottaneet 71,6 % koko maailman väestönkasvusta vuosien 1957-2017 välillä! Voi vain kuvitella, kuinka hurja osuus olisi, mikäli Kiina ei olisi tehnyt radikaaleja toimenpiteitä. Vastaavasti koko Euroopan osuus on 3,4 %. Jos tästä lasketaan pois Eurooppaan suuntautuneen maahanmuuton vaikutus, on osuus vielä pienempi.

4) Afrikan väestönkasvu ei ole hidastunut edes prosentuaalisesti, absoluuttisesta nyt puhumattakaan! Afrikan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2010 oli 2,63 %. Vuosina 2010-2017 se oli 2,84 %. Mikäli kasvu kiihtyy, jopa tämä vuosien 2010-2017 kasvuprosenttiin perustuva ennuste saattaa olla liian optimistinen. Ja tämänkin mukaan Afrikan väkiluku 11-kertaistuu välillä 1957-2047.

5) Vuosina 1957-2017 Etelä-Aasian, Afrikan ja Kaukoidän yhteenlaskettu osuus väestönkasvusta oli 71,6 %, Vuosien 2017-2047 ennusteessa se on 74,0 %. Tämä siitä huolimatta, että Kaukoidän väestönkasvu on pudonnut voimakkaasti (Kiinan väestön ikärakenteen takia se on luultavasti vielä tätä ennustetta pienempi, luultavasti lähes olematon) ja Etelä-Aasiankin hidastunut selvästi. Afrikan väestöräjähdys on vasta päässyt vauhtiin.
Ongelma-alueiden (väestönkasvu/v 1957-2017 yli 2 % eli Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka) yhteenlaskettu osuus kasvusta 1957-2017 oli 62,7 %, nyt (2017-2047) se on 81,1 %. Tämä osuus on vielä suurempi, mikäli huomioidaan näiltä alueilta pois muuttavat ja muualla lisääntyvät.
Euroopan osuus oli 3,4 %, nyt se on 1,6 %. Mikäli haittamaahanmuutto eliminoidaan laskelmasta, Euroopan väkiluku on mitä ilmeisimmin jopa laskussa.


Haittamaahanmuutosta keskustelu on tunnetusti tabu. Tabu, joka on murtumassa. Tässä äskettäin eräs henkilö totesi puheessaan"ehkä järjestömme ohjelmassa seuraavaksi on maahanmuuttajaprojekti". Katsoin samaan malliin kuin olisin katsonut henkilöä, joka vuonna 2000 olisi ehdottanut puhelinautomaattikorttibisnekseen sijoittamista. Okei, se on juuri nyt iso juttu mutta markkinat ovat jo ylibuukatut ja kymmenen vuoden kuluttua mennyttä. Harva asia on säälittävämpi kuin myöhässä oleva tuulenhaistelija.
Haittamaahanmuuttoa vielä suurempi tabu on väestönkasvu. Haittamaahanmuutosta pystyy puhumaan jo asemaansa menettämättä, kunhan sen tekee varovasti eikä sano tosiasioita muuten kuin pumpuliin käärittynä. Mutta väestönkasvu on vaiettu totaalisesti kuoliaaksi. Tämä on täysin käsittämätöntä, koska - toisin kuin haittamaahanmuutossa - faktoja ei edes yritetä peitellä. Kuka tahansa voi mennä ja todeta vaikka Wikipediasta, että maailman väkiluku oli sata vuotta sitten noin 1,7 miljardia ja 2017 se oli 7,6 miljardia. Noin 4,5-kertaistuminen sadassa vuodessa. Jos kasvu jatkuisi samanlaisena, sadan vuoden kuluttua se olisi 34 miljardia.
Se, mitä kyllä peitellään on tulevaisuusennuste. Virallinen totuus on väestönkasvun hidastuminen. Ei pidä paikkaansa, kiitos enimmäkseen sen että Afrikan väkiluku kasvaa kaikkein voimakkaimmin eikä osoita mitään hidastumisen merkkejä - päinvastoin, jopa prosentuaalinen kasvu on nousussa vaikka siinä ei edes huomoida Afrikasta pois tapahtuvaa muuttoa. Kun afrikkalaisten osuus maailman väkiluvusta kasvaa, kasvaa heidän painoarvonsa myös kasvuprosentissa. YK:n viralliset ennusteet ovat säälittävää propagandaa. Maailman väkiluku on kasvanut miljardilla ihmisellä neljän ja seitsemän miljardin välisenä aikana 12-14 vuoden välein. YK:n ennusteen mukaan kahdeksan miljardin ylittymiseen kuluukin yhtäkkiä jo 15 vuotta. Seitsemän miljardia tuli täyteen 2012, siitä viisi vuotta aikaa ja hupsista, väkiluku onkin jo 7,6 miljardia eli viidessä vuodessa on tullut jo reilusti yli puolet siitä kasvusta, minkä piti kestää viisitoista vuotta. Loppuihin 0,4 miljardiin pitäisi sitten kestää kymmenen vuotta. Jepjep. Täysin hulvattomaksi propagandaksi YK:n ennusteet menevät 8-9 miljardin välille (pitäisi kestää 26 vuotta eli aika tuplaantuu vaikka prosentuaalinen kasvuvaatimus pienenee) ja 9-10 miljardin välille (tähän sitten meneekin 129 vuotta!!!).


Väestönkasvu on maailman ainoa todellinen ongelma. Kaikki muut ongelmat ovat suurimmaksi osaksi sen seurausta. Ilmaston lämpeneminen? Saastuminen? Otsonikato? Happosateet? Tuon kaiken aiheuttavat ihmiset. Jos ihmisiä olisi yhtä paljon kuin kuusikymmentä vuotta sitten ja ympäristötietoisuus samalla tasolla kuin nyt, ongelmia ei olisi. Ja tuon väestönkasvun ovat tuottaneet nimenomaan kehitysmaat, eivät länsimaat. Syyriassa ei olisi sisällissotaa, jos siellä olisi neljä miljoonaa asukasta kuten 60 vuotta sitten, ei kahtakymmentä miljoonaa. Ihmisen psyyke ei ole kehittynyt liian ahtaaseen asumiseen. Miljoonien vuosien sopeutumista tietynlaiseen sosiaaliseen rakenteeseen ei muutamassa sukupolvessa biologia pysty muuttamaan. Seuraukset näkyvät jo.
Unohtakaa kaiken maailman "Earth Dayt", jotka sanovat että länsimaat kuluttavat liikaa ja milloin olikaan se päivä jolloin luonnonvarojen käyttö ylitti niiden tuotannon. Oikeasti, jos väkiluku olisi siedettävällä tasolla, luonnonvarat riittäisivät oikein hyvin. Mikäli väkiluku olisi sama kuin 60 vuotta sitten, luonnonvarojen käyttö olisi kestävällä tasolla. Tuon 60 vuoden aikana kehitysmaiden väkiluku on noin nelinkertaistunut Euroopan väkiluvun pysyessä samana. Tai tarkemmin sanoen EUROOPAN väkiluku on kasvanut, mutta jos lasketaan EUROOPPALAISTEN luku, se on pysynyt samana. Miksi muuten monikulttuuri on vain sitä, että sivistymättömistä maista tullaan sivistysmaihin eikä päinvastoin. Loogisesti ajatellen ihminen tuo kulttuuriaan tullessaan, joten kehitysmaalaisten maahanmuutto tekee sivistysmaasta enemmän kehitysmaan, kun taas sivistysmaalaisten maahanmuutto tekee kehitysmaasta sivistysmaan. Menkää mihin tahansa länsieurooppalaiseen pikkukaupunkiin ja katsokaa vastaantulijoita, niin kyllä siellä on muitakin kuin eurooppalaisia. Tehkää sama koe Afrikassa tai Aasiassa ja näette vain alkuperäisasukkaita. Tähän voi tietysti todeta että mennäänpä vaikka Australiaan tai Pohjois-Amerikkaan, niin eipä siellä paljon aboriginaaleja tai intiaaneja näy, kyllä ne eurooppalaiset ovat enimmäkseen maat vallanneet. Ai niin, mitäpä tulikaan pari lausetta sitten todettua siitä millaisen maan sivistysmaalaisten maahanmuutto kehitysmaasta tekeekään? Afrikka oli myös siirtomaavallan alla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Australia. Mikähän mahtaa olla syy nykyiseen elintasokuiluun? Millainen mahtaa olla Euroopan elintaso sadan vuoden kuluttua, jos väestönvaihto toteutuu?


Perinteisesti väestönkasvua ovat rajoittaneet sodat, kulkutaudit ja nälänhätiä aiheuttaneet luonnonkatastrofit. Nykyään nämä eivät enää toimi.
Ruandan kansanmurhassa surmattiin lähes miljoona ihmistä. Maan väkiluku oli 1990 7,11 miljoonaa. Miljoonan asukkaan osuus tästä on noin 14 %. Lisäksi melkoinen osa populaatiota lähti pakolaisiksi. Vuonna 1995 väkiluku kävi pohjalukemissaan, 5,57 miljoonaa. Sitten osa pakolaisista palasi ja lisääntyminen lähti taas vauhtiin. Vuonna 2000 väkiluku oli 8,09 miljoonaa. Siis otetaanpa uudelleen. Väestöstä tapetaan noin seitsemäsosa. Vain kymmenen vuotta myöhemmin väestömäärä on silti kasvanut seitsemäsosalla.

Edes totaalisempi tuho ei tehoa. Kun hererot ryhtyivät kapinoimaan Saksan siirtomaavaltaa vastaan 1904, saksalaiset ryhtyivät toimenpiteisiin joiden rinnalla jopa juutalaisvainot kalpenivat. Kolmessa vuodessa 80-tuhantisesta hereropopulaatiosta oli jäljellä enää 15 tuhatta (nämä luvut ovat ymmärrettävistä syistä epävarmoja, mutta suuntaa-antavia). Populaatio oli siis pienentynyt alle 20 %:iin alkuperäisestä. Vuonna 2013 hereroja oli 250 000. Kolminkertainen määrä siihen nähden kuin hieman yli sata vuotta sitten ennen kansanmurhaa.
Toisaalta väestöilläkin on eroja. Kun Irlantiin iski suuri nälänhätä 1840-luvulla, saaren väkiluku oli noin kahdeksan miljoonaa. Seitsemässä vuodessa miljoona kuoli nälkään ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi - palaamatta. Kuolleiden suhteen tilanne oli siis samankaltainen kuin Ruandassa 150 vuotta myöhemmin, suhde alkuperäiseen väkilukuun ja lukumäärä olivat suunnilleen samat. Irlannin väkiluku palasi kuolleet korvaavalle tasolle vasta noin sata vuotta myöhemmin. Ei kymmenessä vuodessa kuten Ruandassa.

Toki Irlannin tilanteeseen vaikutti myös runsas siirtolaisuus. Mutta sama tilanne ei ollut Suomessa suuren suurten nälkävuosien aikana 1866-68. Väkiluku 1865 oli 1,843 miljoonaa. 1868 se oli 1,727 miljoonaa. 6,3 % pudotus. Lähtötasolle palattiin vuonna 1873, kahdeksassa vuodessa. Ruanda menetti väestöstään seitsemäsosan ja kasvatti silti väkilukuaan seitsemäsosalla vain kymmenessä vuodessa. Suomi menetti kuudestoistaosan ja Ruandan kasvua vastaavalle tasolle (seitsemäsosa) pääseminen vaati silti seitsemäntoista vuotta. Tämä siitä ilmeisestä seikasta huolimatta, että Suomessa nälänhätä vei ennen muuta vanhuksia ja lapsia, kun taas Ruandan sisällissodassa kuoli varmasti suhteellisesti enemmän lisääntymisikäistä väkeä.
Nälänhätiä taas on nykyään olematon väkiluvun rajoitin.. Vanhemmat lukijat muistanevat 1980-luvun Etiopian nälänhädät ja avustuskonsertit (We Are the World). Todellisuudessa Etiopian väkiluku kasvoi 1980-1990 35,4 miljoonasta 48,3 miljoonaan - huikeaa 3,2 % vuosivauhtia! Nykyään Etiopian väkiluku ylitti juuri sata miljoonaa.

Tästä nähdään että mikään "luonnollinen menetelmä" kuten sota, kulkutauti tai nälänhätä ei tehoa. Kuten edellisessä kirjoituksessa maiden välillä tehty vertailu ja maiden sisällä eri väestöryhmien välillä tehty vertailu osoittaa, jotkin väestönosat lisääntyvät voimakkaammin kuin toiset eivätkä sopeuta kasvuaan elintasoon millään tavoin. Toistaiseksi ainoa rajoittava tekijä niille on ollut katastrofi - sota, kulkutauti tai nälänhätä. Globaalissa maailmassa sota ei enää rajoita väestönkasvua, koska pakoon on helpompi lähteä. Kuten Etiopian esimerkistä nähdään, väestöä rajoittavia nälänhätiä ei enää ole, koska apua tuodaan paikalle siten, että väestö oikeasti kasvaa. Ainoa luonnollinen tapa on kulkutaudit. On hyvin ilmeistä, että väestöntiheyden kasvaessa riittävän suureksi tulee globaali epidemia - ja se on liikkuvuuden takia todellakin globaali - , joka saa espanjantaudin vaikuttamaan pieneltä syysnuhalta.

Toimivassa maailmassa suurvallat ottaisivat lusikan kauniisti käteen ja pakottaisivat kaikki muut hyväksymään jonkinlaisen Kiinan mallia soveltavan menetelmän väestönkasvun pysäyttämiseksi.


Vanha totuus sanoo, että on turhaa etsiä toiminnan takaa suunnitelmaa, jos tapahtuneet asiat ovat selitettävissä typeryydellä. Nyt aletaan kuitenkin olla niillä ja rajoilla, onko typeryys sentään niin suurta että väestönkasvun aiheuttamaa tulevaa tuhoa ei poliittisella johtotasolla tajuttaisi. Mikäli oletamme että kuitenkin tajutaan, jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa:
1) Älä anna sen tapahtua minun vartiovuorollani
Tiedetään että hommat kusevat mutta toivotaan - luultavasti oikein laskien - että ne eivät kuse vielä seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen, jolloin vastuussa ovatkin toiset miehet. Jotka tulevat kiroamaan edeltäjänsä alimpaan helvettiin, mutta ainakin nämä edeltäjät ovat saaneet nauttia hyvistä oloista tekemättä rajuja mutta oikeita ratkaisuja. Tätä selitystä puoltaa esimerkiksi se, että öljyn korvaamista ei todellisuudessa edes yritetä. Mikäli korvaava energialähde löydettäisiin, seuraisi Lähi-idän romahdus ja valtaisa siirtolaiskriisi, mikä nopeuttaisi prosessia. Ainoat vauraat muslimimaat kun ovat vauraita siksi, että niissä sattuu olemaan valtava määrä öljyä, jota tarvitaan länsimaisen kulttuurin kehittämään teknologiaan ja joka sieltä toimitetaan länsimaisella teknologialla aasialaisella työvoimalla.
2) Tiedetään mitä oikeasti on tapahtumassa ja koetetaan pahentaa asioita, jotta romahdus tapahtuisi mahdollisimman pian
Tähän viittaa ainakin se, että matuvyöryä Eurooppaan ei yritetä tosissaan edes pysäyttää. Jos yritettäisiin, jouduttaisiin turvautumaan konsteihin jotka herättäisivät sympatiaa matuja kohtaan. Nykyinen toimintamalli puolestaan saa ihmiset entistä enemmän nuivemmiksi. Tämä on aivan kuin ikuinen virheväittämä siitä, että Hitler olisi pitänyt pysäyttää Münchenissä 1938. Ei olisi. Jos Hitler olisi pysäytetty tuolloin, natsismi olisi noussut uudelleen. Hulluuden pitää päästä riittävän pitkälle, jotta riittävän monet uskovat sen olevan hulluutta. Onhan mahdollista, että tämän kaiken takana on jokin suunnitelma, mutta luultavasti ei.

Näitä kahta "tiedetään mitä on tapahtumassa mutta ei tehdä sille mitään" -selitystä todennäköisempi vaihtoehto on toki yksinkertaisesti typeryys. Ja vaikka johtoportaassa asiat tiedettäisiinkin, suurin osa mokutuksesta toki selittyy typeryydellä. Sitä nyt vain pidetään trendikkäänä, että mainoksissa on sekä musta että valkoinen, vaikka se ei väestöosuutta vastaakaan.

Kerrankin kuva oikeassa paikassa.


Kirjoituksen mahdollisessa neljännessä osassa muutaman viikon kuluttua toimitaan päinvastoin kuin maailmassa on viime aikoina ollut tapana. Eli lokalisoidaan globaali ongelma. Nythän on toimittu juuri toisinpäin. Väestönkasvu (ja sen seuraukset eli ylikulutus, sodat, terrorismi jne) on ollut paikallinen ongelma, joka on globalisoitu sallimalla haittamaahanmuutto länsimaihin. Jos kirjoitan neljännen osan, se on fiktiivinen tarina Suomesta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen.

Uusinta: Kivitä ja pyöri

Lukijalle: Terveisiä täältä Jyväskylästä. Käynnissä olevien Kalevan Kisojen kunniaksi tässä uusintana inspiroivaa juoksumusiikkia. Sen verran päivitetään, että nyt on lisätty upotetut videot. Tämä juttu on muuten saanut jo jatko-osan viime vuonna:

Huomenna starttaavat (Huomautus 21.7.2018: tänä vuonna starttasivat siis jo toissapäivänä)Kalevan Kisat. Sitä varten urheilijan henkinen viritystila on saatava tappiinsa. Henkiseksi tueksi voi toki laittaa kinesioteippiä otsaan, mutta muitakin mahdollisuuksia mielialan nostamiseksi on. Näissä merkeissä kuuntelemme juoksemiseen sopivaa musiikkia, TOP 10:

10. Iron Maiden : Run To The Hills

Lähtökiihdytys pururadalla. Tönimistä lähtösuoran kaventuessa ennen metsää. Pakko saada hyvät asemat, muuten on liikaa ohitettavia loppumatkasta. Seurauksena maitohapon ensi isku jo aivan liian aikaisin. Pieni löysäys ja palautus, sitten raaka ylämäki jossa veri punnitaan. Alamäki, rullausta, pienempiä töyssyjä siellä täällä. Se sama tappomäki joka kierroksella. (Iron Maiden on ainoa bändi, joka on saanut kaksi kappaletta tälle listalle. Käy mielessä, onkohan Bruce Dickinson paitsi liikennelentäjä, myös kestävyysjuoksija.)

9. Whitney Houston : Run To You

Peruskestävyysharjoitus. Juokset tasaista, aerobista juoksua kilometri kilometrin jälkeen, toistakymmentä jo takana. Askel rullaa kevyesti, olet ”runner's high” -tilassa. Lenkin jälkeen kylmähoito jaloille, suihku. Päivä toisensa jälkeen. Tätä on PK-kausi, tämä on juoksua joka ei näy urheilusivuilla, tämä on sitä perustyötä mitä valtaosa harjoittelusta on, tätä on olla kestävyysjuoksija.

8. Bon Jovi : Runaway

Neljäs tuhannen metrin veto. Ensimmäinen oli helppo, maratonvauhtia. Toinen oli kymmenen sekuntia kovempi, kolmas kymmenen sekuntia edellistä kovempi. Jokaisen vedon välissä pari minuuttia palauttavaa kävelyä ja taas menoksi. Tämä pitää mennä taas kymmenen sekuntia kovempaa. Vielä parisataa metriä jäljellä, tiedät että sitten pääset taas palauttamaan. Mutta tiedät myös, että viimeinen veto odottaa ja sen on mentävä vielä kymmenen sekuntia kovempaa, kovempaa kuin kolmentonnin kilpailuvauhtisi on.

7. Nightwish : Over The Hills And Far Away

Vapaata vauhtileikittelyä; nykäiset kolme viidenkymmenen metrin spurttia peräkkäin, välillä hölkyttelet lähes kävellen. Sitten kilometri reipasta vauhtikestävyyttä, muutama sata metriä palauttelua. Maastossa ylämäki, loikkien ylös ja mutkaista tietä näkymättömiin. (Nightwish on erään tietyn juoksijan suosikkibändi – siis ajalta Tarja Turunen, Anette Olzonin laulamiin biiseihin ei kuulemma kosketa edes pitkällä tikulla.)

6. Bruce Springsteen : Born To Run

Kilpailuun valmistavan kauden harjoitus kentällä. Viisituhatta metriä. Ins and outs eli 50 metriä kovaa, 50 metriä lasketellen. Vedon on oltava selvää ylinopeutta, askeleeseen etsitään kilpailussa vaadittavaa terävyytä. Laskettelussa haetaan askeleeseen taloudellisuutta – vauhti on säilytettävä mahdollisimman kovana mahdollisimman matalalla energiatasolla. Harjoituksen lopputuloksen on oltava alle minuuttia hitaampi kuin tasavauhtisen, ideaalisesti juostun vitosen. Tiedät, että matkalla teet tasan 98 kertaa rytminvaihdoksen. Aikaa rentoutumiseen ei ole, on vain painettava.

5. Tina Turner : The Best

Viimeinen kaarre, katse nauliutuneena edellä menevän selkään. Loppusuora aukeaa, jatkat kaarteen säteellä vielä ratkaisevat metrit, tihennät askelta ja nouset rinnalle, puristat armotta ja säälimättä ohi. Jalat ulvovat maitohapoista, mutta kiihdytät entisestään ja rutistat kohti maaliviivaa.

4. Bryan Adams : Run To You

Olet juossut maantietä jo toistakymmentä kilometriä. Vauhti on hieman maratonvauhtia hitaampaa. Tulet tutulle maamerkille, kohtaan jossa tiedät, että On Aika. Ylävartalo liikahtaa aavistuksen etukumaraan, askel puree hieman kovempaa tiehen ja vauhti kiihtyy. Reilun kilometrin raju veto. Toinen tällä lenkillä. Vedon jälkeen paluu entiseen nopeuteen. Muutaman kilometrin jälkeen on vielä yksi samanlainen edessä.

3. Bonnie Tyler : Holding Out For A Hero

1500 metriä. Kiihkeää toimintaa alusta loppuun, asemien hakemista, tönimistä. Kolmas kierros on jaksettava ylläpitää vauhtia, viimeisellä 300 metrillä on vielä löydettävä loppukiri.

2. Robert Tepper : No Easy Way Out

Ei tällaista listaa voi tehdä ilman Rocky-elokuvien musiikkia. Tällä kertaa jätetään kuitenkin pois se jokaisissa kisoissa soiva Eye Of The Tiger samoin kuin sinänsä upea instrumentaalinen Training Montage. Tämä kappale on kuin kympin juoksun kahdeksas kilometri. Olet mennyt ennätysvauhtia jo pitkään, mutta matkaa on vielä jäljellä. Viimeiset pari kilometriä menevät kyllä, kun tiedät ettei enää ole paljon. Kahdeksas kilometri on vaikein, etenkin jos olet yksin, muut kilpakumppanit ovat joko jääneet tai edellä, tavoitteenasi on vain ennätys tai tulosraja. There is no easy way out, there is no shortcut home, there is no easy way out, giving in can't be wrong... NO! Jatkat, koska olet Kestävyysjuoksija.

1. Iron Maiden : The Loneliness Of The Long Distance Runner

Syksyn ensimmäinen päivä, tihkusade. Autio urheilukenttä, vain juoksija ja hänen valmentajansa. Viisikymmentä kierrosta, kaksikymmentä kilometriä. Jokaisen kierroksen alkaessa valmentaja hihkaisee määräyksen. Maraton, puolikas, kymppi, vitonen, kolmonen – mikä tahansa niistä. Kierros on juostava sen matkan kilpailuvauhtia. Tai sitten komento on PK – kevyesti palautellen peruskestävyysnopeudella, 4.00 – 4.30 kilometrivauhtia (Asiaan vihkiytymättömille, hieman alle kolmentuhannen metrin coopervauhtia). Juoksija ei koskaan tiedä, mikä on seuraava komento. Noin puolet matkasta PK:ta, noin puolet erivauhtisia vetoja. Muutama kierros PK:ta, sitten pari kierrosta maratonia, pari kymppiä, taas pari PK:ta, kierros kolmosta, kierros PK:ta, kierros vitosta, kaksi kierrosta puolikasta, kolme PK:ta, sitten täysin yllättäen kierros tonnivitosta. Viisikymmentä kierrosta, kaksikymmentä kilometriä. Loppuvaiheessa kaksi kierrosta vitosta, kaksi PK:ta, kaksi vitosta, kaksi PK:ta, kolmannen kerran kaksi vitosta ja juoksija tietää, että väsyneet lihakset saavat kohta levätä. Mutta valmentaja huutaa: ”Viitonen!” Kolmas kierros. On jaksettava, kestettävä kaavan murtumisen yllätys. Ja vielä neljäs kierros vitosta, vasta sitten armahtava palautus. Pelonsekainen odotus, mitä vaaditaan kun viideskymmenes kierros alkaa? Mutta se onkin palautusta, PK:ta, sitten kaikki on ohi.

Jokeri: Polyteknikkojen kuoro : Jääkärimarssi

Suomalaisen kestävyysjuoksun tila on kuin maan tila sortokautena. Silti me katsomme tulevaisuuteen luottaen. Kun painuvat päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä.

KK-ennakko 2018

Tänä vuonna Kalevan Kisoihin matkaavat ottavat suunnaksi Suomen Ateenan. Paikkakunnan huonommin tunteville suosittelemme tutustumisen aloittamista katsomalla videon Kalevauva.fi -yhtyeen kappaleesta Jyväskylä:



Tällä kertaa pahoittelen jo etukäteen, että kaiken järjen mukaan ennakkokaavailut eivät mene yhtä osuvasti putkeen kuin aiempina vuosina. En nimittäin ole ehtinyt paneutua kaikkiin lajeihin yhtä huolella kuin aiemmin, koska viime viikko meni sattuneesta syystä muissa kiireissä Nääsvillessä. Tuhansittain porukkaa eri kulttuureista ja 148 maasta. Kaikki toimi kuin rasvattu, mikä osoitti että monikulttuurisuuskin voi toimia. Kunhan valikoidaan paikalle sopivat yksilöt mistä tahansa kulttuurista. Tämä "vertaisharha" onkin useimmiten selitys sille, että jotkut muuten ihan täysjärkiset uskovat kaikkien kulttuurien olevan samanarvoisia. Tampereellakin ihmisiä yhdisti se, että kaikki olivat saman urheilukulttuurin edustajia ja osasivat yleisurheiluun kuuluvan koodin mukaisesti käyttäytyä sivistyneellä tavalla. Jos kohtaa esimerkiksi työelämässään kansainvälistä porukkaa samalta alalta, joutuu väistämättä "vertaisharhan" uhriksi. Kulttuurien erot paljastuvat vasta sitten, kun saa kelpo läpileikkauksen kaikenlaisista ihmisistä. Ymmärrän hyvin, miksi kulttuuriväki saattaa ihan oikeasti uskoa kokemustensa perusteella monikulttuurin toimivan. Kokonaan toisen kuvan saa sitten, kun keskustelee poliisien tai terveyskeskuslääkärien kanssa.

Mutta asiaan. Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä ovat ne juoksijat, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on tarvittaessa otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomea edustavat Suomen kansalaiset.

M 800 m (24, alkuerät la 10.45, finaali su 15.15)
Rinteen ja Teijulan yhteenotot ovat tällä kaudella päättyneet 2-1. Muuten sijoittaisin Teijulan ykköseksi, mutta Joensuussa miesten esitysten ero oli sen verran vakuuttava, että veikataan nyt näinpäin. Jos Jaakko Laakso on mukana ja terveenä, saattaa sotkea muuten selvältä vaikuttavaa mitalikolmikkoa.
1. Joonas Rinne (1,4)
2. Markus Teijula (2,3)
3. Ville Lampinen (3,2)
Jaakko Laakso (24,1)
4. Tuomo Salonen (6,5)
5. Simon Haglund (4,7)
6. Julius Uutela (5,8)
7. Antton Launto (7,10)
8. Panu Jantunen (12,6)
Niko Viljola (8,12)

M 1500 m (16, pe 19.50)
Kärkikaksikosta ei pitäisi olla epäselvyyttä. Noin periaatteessa. Mutta tonnivitonen on aina arvoitus, etenkin jos alku juostaan samanlaista 3700 metrin hölkkäcoopervauhtia kuin viime vuonna. Ja ennakkosuosikkikaksikon olisi voinut laittaa yhtä olemattomin perustein myös keskenään toiseen järjestykseen.
1. Topi Raitanen (1,4)
2. Joonas Rinne (2,5)
3. Samu Mikkonen (-,6)
4. Tommi Sundell (4,2)
5. Panu Jantunen (8,3)
6. Tuomo Salonen (-,7)
7. Ilari Piipponen (9,1)
8. Martti Siikaluoma (3,8)
Eero Saleva (6,9), Antton Launto (7,10), Jiri Karjalainen (12,13), Wilho Hautala (11,15)

M 5000 m (14, la 18.50)
Ykkössuosikista ei ole epäselvyyttä. Muiden mahdollisuudet voittoon piilevät Kekin tapauksessa taktiikkajuoksussa ja loppukirissä ja muissa tapauksissa Vattulaisen vatsassa, joka petti viime vuonna kesken kympin kisan.
1. Arttu Vattulainen (1,1)
2. Ossi Kekki (3,2)
3. Jaakko Piesanen (2,3)
4. Eero Saleva (4,4)
5. Martti Siikaluoma (5,5)
6. Aki Nummela (14,6)
7. Mika Kotiranta (6,10)
8. Matti Rauma (7,8)
Victor Lövdal (10,9), Leevi Keronen (8,11), Miika Takala (11,7)

M 10 000 m (17, to 20.05)
Parhaat ennätykset on kotiseuran kolmikolla Manninen-Nieminen-Takala, joka ei tällä kertaa ole todellakaan mikään ykkösketju. Manninen ei ole kilpaillut kertaakaan, Nieminen on kevään puolimaratonin SM-pronssin jälkeen juossut vain vitosen viiteentoista puoleen, Takalan vauhti on hiipunut ennätysajoista parilla minuutilla. Kun Vattulainen ei ole mukana, niin pöytä on katettu Piesaselle ja Kekille. Jos Kekki pysyy Piesasen kyydissä viimeiselle kierrokselle, hän vie mestaruuden.
1. Jaakko Piesanen (-,10)
2. Ossi Kekki (-,4)
3. Matti Rauma (-,8)
4. Martti Siikaluoma (-,14)
5. Jaakko Nieminen (-,2)
6. Aki Nummela (1,5)
7. Henri Manninen (-,1)
8. Samuli Huusko (-,12)
Ossi Peltoniemi (5,11), Niklas Wihlman (-,9), Miika Takala (2,3), Jukka Kero (3,7)

M 3000 m esteet (16, su 16.30)
Mitalikolmikon keskinäistä järjestystä ei muuttane mikään muu kuin vesihautaan hukkuminen. Jokaisen hepun taso on 10-15 sekuntia parempaansa jäljessä ja ero pistesijaporukkaan on sama. Huomionarvoista on vuoden 2006 pronssimitalisti Teppo Syrjälän kahdeskymmenes kerta KK-estekisassa. Ennätykseen on silti matkaa, 2015 viimeistä kertaa mukana ollut Mikko Virta kävi 23 KK-estekisaa.
1. Topi Raitanen (1,1)
2. Hannu Granberg (2,4)
3. Miika Tenhunen (3,5)
4. Wilho Hautala (5,8)
5. Aki Nummela (6,6)
6. Joonas Harjamäki (4,2)
7. Sami Maamela (8,9)
8. Otto Loukkalahti (-,7)
Kari Poutiainen (7,10), Teppo Syrjälä (12,3)


N 800 m (24, alkuerät la 11.05, finaali su 15.35)
Vaikka kärkinelikon järjestys on sama sekä ennätyksissä että kauden tuloksissa, on kasi herkkä matka jossa voi tapahtua mitä tahansa. No, melkein mitä tahansa. Kuiviston mestaruus on läpihuutojuttu. Paitsi että tämä on kuitenkin kasi. Kaksi mahdollisuutta sössiä ovat ne, että jää muiden kanssa samaan porukkaan ja kompuroi, toinen on se että lähteekin aivan liian kovaa ja hyytyy soolojuoksussa pahasti. Varsin epätodennäköisiä molemmat..
1. Sara Kuivisto (1,1)
2. Aino Paunonen (2,2)
3. Saija Seppä (3,3)
4. Jonna Julin (4,4)
5. Veera Perälä (5,8)
6. Jemina Forss (6,9)
Kirsi Pekkanen (-,5)
7. Maija Tukeva (8,11)
8. Alisa Virtanen (7,6)
Janette Niemi (11,10), Roosa Lahtinen (10,13), Veera Hakomäki (9,15), Maria Valtanen (23,7)

N 1500 m (13, pe 20.00)
Harvemmin saa sanoa tällaista Kalevan Kisojen kestävyysmatkojen yhteydessä, mutta nyt saa: on olemassa pieni mahdollisuus siihen, että nähdään Suomen ennätys. Ehkä 5-10 -prosenttinen, mutta kuitenkin. Sara Kuivisto on tällä kaudella juossut 800 metriä 2.02,94, mikä on reilut kaksi sekuntia SE:stä. Hän on sanonut, että rahkeita on parempaankin. Kestävyysjuoksijat ovat yleensä aika päteviä oman kuntonsa arvioijia. Sen sijaan he ovat usein huonoja arvioimaan parasta matkaansa. Sarakin kuvittelee yhä olevansa 800 metrin juoksija. Kuitenkin hän vetäisi tonnivitosen viikko sitten 4.08,96, joka on alle kolme sekuntia SE:stä. Jos ja kun tuokaan ei ollut nappijuoksu, niin SE:n syntymiseen ei tarvita muuta kuin nappijuoksu, hyvät olosuhteet ja Kristiina Mäen virhearvio. Tsekkiä edustava Mäki voi Kuiviston tapaan kuvitella tämän olevan 800 metrin juoksija. Kun taas Mäki itse on enempi 1500-5000 -hybridi, hän voi laskea pudottavansa Kuiviston matkavauhdilla. Tosiasiassa Mäen 300 metrin loppuveto olisi hänen paras aseensa, mutta virhearvio ja kova vauhti tuovat SE:n Kuiviston näppien ulottuville.
1. Sara Kuivisto (1,1)
2. Saija Seppä (3,3)
3. Kaisa Tyni (2,2)
4. Nathalie Blomqvist (4,5)
5. Ilona Välimäki (5,9)
6. Suvi Selvenius (6,4)
7. Linnea Harala (7,10)
8. Moona Latvala (8,11)
Mona Jäppinen (9,6)

N 5000 m (20, su 14.45)
Nyt. Olisi. Vihdoinkin. Aika. Janica on saanut Kalevan Kisoissa kymmenen mitalia, joista yksikään ei ole kultainen. Olisiko nyt aika, kun neiti Mäkelästä on tullut rouva Rauma? Ihan tiedoksi, että enkka alalla on 12 mitalia ilman kultaa, sen jakavat Martti Jukola ja Taina Kolkkala. Ikävä piirre asiassa on se, että virallista SM-kultaa tuskin tulee nytkään. Mukana matkalla on näet myös Tsekin kaksoiskansalainen Kristiina Mäki, joka on ensimmäisenä maalissa ellei ihmettä tapahdu. Kapuloita Janican rattaisiin heittävät myös kovasti kehittynyt Astrid Snäll, vammakierteestä toipuva Alisa Vainio ja tuomarineuvoston erikoisluvalla vanhojen näyttöjen perusteella mukaan päässyt Johanna Peiponen, jonka suoritustason ennustamiseen tunnetusti tarvitaan kristallipalloa, tarot-kortteja, kahvinporoista katsomista, Delfoin oraakkelia ja sammakon hieromista vastakarvaan.
1. Janica Rauma (1,3)
2. Astrid Snäll (-,6)
3. Alisa Vainio (-,2)
4. Kaisa Tyni (2,5)
5. Katarina Skräddar (3,9)
6. Johanna Peiponen (-,1)
7. Salla Laukkanen (4,12)
8. Suvi Selvenius (6,14)
Klaara Leponiemi (7,15), Moona Korkealaakso (-,8), Minna Syvälä (5,7), Laura Karkkulainen (-,10), Suvi Miettinen (11,4), Ilona Välimäki (8,13)

N 10 000 m (16, pe 18.35)
Alisa Vainio alkaa toipua vammoistaan ja vienee kympin ilman erityistä ongelmaa. Paitsi tietysti jos Johanna Peiponen onkin paremmassa kunnossa kuin luullaan, lähtee taas alussa kovaa, jolloin saatetaan nähdä vuoden 2015 kymppi uusintana. Eli Johanna ottaa irti, Alisa on muutaman kymmenen metrin päässä, alkaa puolimatkan paikkeilla ajaa pikkuhiljaa kiinni, on kannassa 8-9 km kohdalla ja murskaa kisan parin viimeisen kierroksen aikana. Peiposen ohella toinen tuomarineuvoston päätöksellä mukana oleva on Oona Kettunen, jota pidettiin muutama vuosi sitten Suomen kestävyysjuoksun suurimpana toivona. Vaan sitten kävi kuten ennustin ja nyt on oltu vammakierteessä telakalla. Jonka jälkeen tuli ilmoitus, että toistaiseksi painopisteenä on hiihto. Mikä onkin oikea valinta - jos menestystä hakee. Oona on hiihtäjänä sekä teknisesti että fyysisesti raakile. Juoksijana hän on paljon lähempänä huipputasoa. Ero on vain siinä, että juoksussa kilpailun taso on karkeasti arvioiden kaksikymmentä kertaa kovempaa kuin hiihdossa. Oona pääsee hiihtäjänä todennäköisesti Suomen maajoukkuetasolle, mikä tarkoittaa arvokisaedustusta. Juoksijana hän kehittyisi todennäköisesti Suomen parhaaksi, mikä ei vielä tarkoita sitä että pääsisi olympialaisiin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kilpailussa on mukana niin paljon enemmän populaatiota.
1. Alisa Vainio (1,2)
2. Laura Manninen (2,3)
3. Johanna Peiponen (-,1)
4. Katarina Skräddar (3,8)
5. Oona Kettunen (-,5)
6. Suvi Miettinen (-,6)
7. Mira Tuominen (4,4)
8. Laura Karkkulainen (-,11)
Minna Haka-Risku (3,7), Minna Syvälä (-,9), Tiina Föhr (6,12), Veera Mantere (7,13)

N 3000 m esteet (17, la 19.50)
Laitan ihan periaatteesta Camillan ennen Sandraa. Meinaan, jos Sandra voittaa ja ennustan sen, se ei olisi mikään temppu. Mutta jos käy niin että Camilla voittaakin Sandran ja olen ennustanut sen, saan gurun maineen. No, itseironia sikseen. Kaiken järjen mukaan Sandran pitäisi viedä tämä. Tälle kaudelle lähestymistapa on ollut mielenkiintoinen, ennätykset ovat paukkuneet 800 metrillä ja tiejuoksuissa. Tämä menetelmä on juuri se, jota olen peräänkuuluttanut Sandralle viimeiset viisi vuotta. Eli periaatteessa Sandra on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Mutta hän ei ole juossut esteitä kahteen vuoteen ja se on riskitekijä. Sillä välin Camilla on kehittynyt kovasti. Muistan, kun hän juoksi 2010 Kalevan Kisoissa esteitä 16-vuotiaana pikkulikkana. Ajattelin tuolloin ja vielä seuraavanakin vuonna, että näitä tulee ja menee. Vasta sitten alkoi asenne hiljalleen muuttua ja huomasin, että tuon hämäävän ulkokuoren alta on piilossa teräksinen tahto, joka parina viime vuonna on näkynyt. Tässä kisassa saattaa käydä kummin tahansa. Varmin mitalisija ennustettavaksi on pronssi, joka on korvamerkitty Astrid Snällille.
1. Camilla Richardsson (1,2)
2. Sandra Eriksson (-,1)
3. Astrid Snäll (2,3)
4. Salla Laukkanen (3,6)
5. Lotta Mäkinen (6,11)
6. Linnea Harala (4,9)
7. Oona-Mari Hakulinen (5,10)
8. Sofia Muinonen (8,7)
Sofie Lövdahl (-,4), Amanda Virtanen (7,12), Mira Tuominen (-,5), Pihla Hokkanen (11,8)

Uusinta: Se on ilmoja pidellyt

Lukijalle: Suomen kesäsäitä ihmetellessä voi muistella, että muualla on toisin:

Loppusyksystä (Huomautus 14.4.2018: koski siis loppusyksyä 2013)sitä tuumaili, että olipas kiva kun tuli lunta noin paljon, pääsi jo hiihtämään ja taitaa olla pitkä kausi tulossa. Ja katin kontit. Jopa Huitsinnevada joutui antautumaan loppuvuoden lämpöaallolle viikkojen torjuntataistelun jälkeen. Lunta oli vain puolisen metriä ja sekin vaakasuoraan mitaten. Räystään alla siinä, mihin oli suvainnut katolta romahtaa. Joulu ei tuntunut joululta. Milläs vietät perinteistä suomalaista joulua ja ajat vaimon sekä lapset kirveen kanssa lumihankeen, kun ei ole lumihankea?

Toisaalta jos tuntuu siltä, että ilmat menevät niin kehnoiksi etteivät kelpaa edes puheenaiheeksi, voi tuumia joskos sitä pakkaisi kimpsunsa ja lähtisi maailmalle etsimään erilaista säätä. Pallolta löytyy paikkoja, joissa saisi elää äärimmäisissä sääolosuhteissa.

10. Oymjakjon
Vajaan viidensadan asukkaan kylä Kolymassa Itä-Siperiassa on keskilämpötilaltaan maailman kylmin asuttu paikka. Vuoden keskilämpötila on -16 astetta. Sen läheisyydessä on parhaimmillaan 6.2.1933 mitattu -67,7 astetta. Epävirallisesti on mitattu jopa yli 70 asteen lukemia. Tammikuun normaali keskilämpötila on -50 astetta. Vastapainoksi kesät ovat lämpimiä ja paikkakunnan lämpöennätys +34,6 astetta mitattiin kesällä 2010.

9. Death Valley
Saunomiskuluissa säästääkseen voi muuttaa kesäkuukausiksi Death Valleyhin Kaliforniaan. Siellä mitattiin 10.7.1913 maapallon virallinen lämpöennätys +57 astetta. Heinäkuun keskimääräinen korkein lämpötila on +46,9 astetta. Vuonna 2012 eräänä yönäkin alin lämpötila oli +42 astetta. Toisaalta talvella on viileähköä, tammikuun keskilämpötila on toisella puolella laaksoa +4,4 ja toisella puolella +11,4 astetta. Kylmyysennätys on -9 astetta. Rauhallistakin seudulla on, sitä asustaa vain parisataa timbisha-intiaania.

8. Dallol
Mikäli Death Valleyn kylmät talvet saivat hytisemään, voi muuttaa Etiopian Dalloliin. Huippuarvot eivät yllä samoihin lukemiin (ennätys vaatimaton +47 astetta), mutta sen vastapainoksi lämpöä riittää ympäri vuoden. Ennätyskylmyys on +23 astetta ja vuoden keskilämpötila +35 astetta, maailman lämpimin asuttu paikka. Miinuspuolena huonot kulkuyhteydet – lähimmälle tielle on kymmeniä kilometrejä. Jos paikkakunnalle tie rakennettaisiin, asukkaat ymmärtäisivät luultavasti lähteä pois.

7. Iso-Britannia
Jos meteorologi on masokisti, hän muuttaa Lontooseen. Britannian ilmasto kuuluu maailman arvaamattomimpiin. Kyseessä on maailman ainoa maa, jossa aurinko voi paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihmiset ottavat silti sateenvarjon kainaloon lähtiessään kävellen lähikauppaan. Maan ilmasto on vaikea ennustettava, koska saari sijaitsee paikassa, jossa kohtaavat Pohjois-Atlantilta tulevat hyytävät myrskyt ja etelästä tulevat lämpimät ilmavirtaukset. Näiden kahden taistelutantereeksi joutuneessa Britanniassa säätyypin vaihtelu on kilometreistä ja tunneista kiinni. Siitä huolimatta paikallinen ilmatieteen laitos julkaisee jopa 30 päivän ennustetta. Ilmeisesti ennuste ensi viikon lottoriviksi oli jo tehty, kun oli sitten aikaa yrittää jotain vielä vaikeampaa.

6. Lloró
Kolumbialainen pikkukaupunki on maailman sateisin paikkakunta. Johan sen kuulee nimestäkin. Vuodessa siellä sataa keskimäärin 12717 millimetriä. Tosin läheisessä pikkukylässä Lopez del Micayssa on mitattu keskiarvoksi 12892 millimetriä. Näiden kova haastaja on Mawsynram Intiassa, jonka keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 11872 millimetriä. Liikaa joka tapauksessa, ainakin jos vertaa vaikka Helsinkiin, joka 655 millimetrillään on sentään Suomen sateisimpia paikkoja muiden riesojensa lisäksi. Tosin Turussa tulee 723 millimetriä, mikä onkin turkulaisille ihan oikein. Muuttaisivat Naantaliin nauttimaan auringosta.

5. Arica
Jos inhoaa sadetta, ei tarvitse mennä kovin paljon sateisinta paikkakuntaa etelämmäs. Chilen pohjoisin kaupunki Arica on meren rannalla, mutta paikkakunnan lentokentällä sataa keskimäärin 0,76 millimetriä vuodessa. Itse kaupungissa sademäärä on sitten kaksinkertainen. Mistä hitosta lähes kaksisataatuhatta asukasta mahtaa saada vetensä? Läheisessä Atacaman autiomaassa on sääasemia, joilla ei ole toistaiseksi koskaan havaittu sadetta.

4. Mount Waialeale
Kaikkein sateisimmilla paikkakunnilla on sentään joitakin kuivia päiviä, mutta jos haluaa lomalleen sadevarmuutta, kannattaa matkustaa Havaijille Kauain saarelle ja kavuta Waialeale-vuorelle. Siellä sataa keskimäärin 360 päivänä vuodessa.

3. Verhojansk
Jos pitää vaihtelusta, kannattaa muuttaa Verhojanskiin Itä-Siperiaan. Paikkakunta pitää hallussaan ennätystä maksimi- ja minimilämpötilojen erotuksessa. Virallinen kylmyysennätys on -67,8 astetta, kahdesti vuonna 1885 ja kerran 1892. Vuonna 1885 mitattiin kolmesti -69,8, mutta tämä tulos on epävarma. Lämpöennätys on +37,3 astetta, mitattu 25.7.1988. Lämpötilaeroa löytyy siis pitkälti toistasataa astetta. Eivätkä kyseessä ole mitkään poikkeukset, tammikuun keskimääräinen lämpötila on -45,3 astetta ja heinäkuun +16,5 astetta. Tosin paikkakunnalla on haittapuolensa; talvella 2012 400 suden lauma terrorisoi ja piiritti tuhannen asukkaan Verhojanskia tappaen yli kolmesataa hevosta ja 16 000 poroa.

2. Nauru
Kyllästynyt jatkuviin lämpötilan muutoksiin? Muuta Naurulle! Jokaisen kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on +25 astetta. Keskimääräisessä ylimmässä lämpötilassa on valitettavasti hieman hajontaa, lämpimintä on loka-joulukuussa, keskimäärin +31 astetta. Muiden kuukausien keskimääräinen ylin lämpötila on +30 astetta. Normaali vuotuinen lämpötilavaihtelu on siis 5-6 astetta. Kuivin kuukausi kesäkuu, 110 mm, märimpiä joulu-tammikuu, 280 mm. Matalin saarella koskaan mitattu lämpötila on +20 astetta, korkein +37 astetta. Erotus 17 astetta saattaa sekin olla ennätys alallaan. Miinuspuolena se, että saaresta 80 % on fosfaatin louhinnan takia elinkelvotonta. Samoin se, että mistäs pirusta sitä löytää jutun aihetta tuntemattoman kanssa, kun säät on parilla lauseella käsitelty?

1. Vostok
Vuonna 1957 Neuvostoliitto perusti tutkimusaseman Antarktiksen ylängölle. Jos Siperia opettaa, niin Vostok tukiopettaa. Etelänapa on miellyttävä kesälomakohde verrattuna Vostokiin. Vostok sijaitsee hieman keskemmällä Antarktista ja sen korkeus merenpinnasta on peräti 3488 metriä. Säätilaa voi kuvata kolmella adjektiivilla: hyinen, myrskyinen ja kuiva. Sadetta asemalla saadaan tuskin lainkaan, ainoastaan ”kesäkuukausina” pudottaa sen verran lumihiutaleita, että vuotuinen sademäärä yltää keskimäärin 2,6 millimetriin. Keskimääräinen tuulen nopeus on 5 m/s, usein ylletään lukemaan yli 20 m/s. Korkea ilmanala yhdistettynä kuivuuteen aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta. Vuoden keskilämpötila on -55,2 astetta (Etelänavalla reilut viitisen astetta enemmän). Aseman kaikkien aikojen lämpöennätys on mitattu 11.1.2002, -12,2 astetta (Etelänavan ennätys aavistusta kylmempi, -12,3 astetta). Luonnollisesti Vostokilla on mitattu maapallon virallinen kylmyysennätys, -89,2 astetta 21.7.1983 (Etelänavan ennätys -82,8 astetta). Kylmin kuukausi koskaan oli elokuu 1987, jolloin keskilämpötila oli -75,4 astetta. Lämpimin kuukausi on joulukuu, keskilämpötila -31,9 astetta (Etelänavalla -29,3 astetta).
Vostokilla ei ymmärrettävistä syistä asu kukaan vakituisesti, mutta asema on pysyvästi miehitetty. Kesäkuukausina väkeä on noin 25 ja talvella suunnilleen puolet tästä. Perustamisensa jälkeen asema on ollut suljettuna vain yhden talven ajan, vuonna 1994.

Vitaalit statistiikat, osa II

Kirjoituksen edellisessä osassa tarkasteltiin maakohtaisia tietoja. Tässä kakkososassa tarkastellaan (1) tilastoja alueittain ryhmittelemällä maat maantieteellisiin blokkeihin sekä (2) kaivaudutaan yksittäisiä esimerkkejä käyttäen syvällisemmin maakohtaisiin tilastoihin.

Yleinen havainto on se, että meille on valehdeltu suut silmät täyteen, mitä väestönkasvuun ja sen seurauksiin eli ympäristöongelmiin tulee:
1) Vastoin väitteitä väestönkasvu ei ole hidastumassa elintason nousun myötä, vaan ehkä jopa päinvastoin, mikäli kyseisen väestön kulttuuri sitä suosii
2) Vastoin väitteitä Eurooppa ei ole millään tavoin syyllinen ympäristöongelmiin, sillä Euroopan väestöpolitiikka on ollut koko ajan kestävällä kannalla - paitsi maahanmuuton osalta

Ensimmäisessä taulukossa ei ole sinänsä mitään uutta tilastotietoa ja sen voi huoletta sivuuttaa. Se on mukana vain siksi, että lukija voi halutessaan tarkistaa, mihin blokkiin mikäkin maa on sijoitettu.
Käytin jaottelussa kolmeatoista suuraluetta: Pohjoismaat, Länsi-Eurooppa (rajana entinen rautaesirippu eli Kreikka sisällytettiin tähän), Itä-Eurooppa, Lähi-itä (rajana Israelin-Egyptin raja), Etelä-Aasia (rajana Afganistan-Pakistan), Kaukoitä, Keski-Aasia (NL:n entiset tasavallat Mustastamerestä itään), Pohjois-Afrikka (Välimeren rantavaltiot + Sudan), Afrikka, Pohjois-Amerikka (vain USA ja Kanada), Keski-Amerikka, Etelä-Amerikka ja Oseania. Jaon tarkempiin perusteluihin menemättä totean sen olevan luultavasti sopivin mahdollinen maantieteellisen, kulttuurillisen ja väestöllisen jaon kompromissi.
Tilastoaineisto on sama kuin viimeksi eli tässä ovat mukana vain maailman 160 asukasluvultaan suurinta maata. Tämä tarkoittaa sitä, että alle miljoonan asukkaan maista mukana on vain kaksi, sitä pienempiä ei aineistossa tilan- ja ajansäästösyistä ole mukana.
Taulukossa maan nimen jälkeisessä sarakkeessa asukasluku 1957 (miljoonaa), sen jälkeen asukasluku 2017, sitten kasvukerroin 1957-2017 (eli kuinka moninkertaiseksi väkiluku on kasvanut 60 vuodessa) ja viimeisenä keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti.

Taulukko 1. Maiden jako kolmeentoista suuralueeseen. Tämä taulukko on mukana vain referenssinä ja sen voi sivuuttaa:

	1957	2017	Kerroin	%/v
Pohjoismaat	19,668	26,621	1,35	0,51%
Ruotsi	7,364	10,120	1,37	0,53%
Tanska	4,488	5,756	1,28	0,42%
Suomi	4,324	5,496	1,27	0,40%
Norja	3,492	5,249	1,50	0,68%
Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	1,32	0,47%
Saksa	71,166	82,749	1,16	0,25%
Ranska	44,284	66,651	1,51	0,68%
Iso-Britannia	51,759	66,364	1,28	0,42%
Italia	49,181	60,497	1,23	0,35%
Espanja	29,821	46,549	1,56	0,74%
Hollanti	10,981	17,144	1,56	0,75%
Belgia	8,989	11,336	1,26	0,39%
Kreikka	8,096	10,768	1,33	0,48%
Portugali	8,747	10,310	1,18	0,27%
Itävalta	6,966	8,822	1,27	0,39%
Sveitsi	5,126	8,482	1,65	0,84%
Irlanti	2,885	4,793	1,66	0,85%
Itä-Eurooppa	267,809	323,161	1,21	0,31%
Venäjä	115,035	146,842	1,28	0,41%
Ukraina	40,800	42,322	1,04	0,06%
Puola	28,257	38,422	1,36	0,51%
Romania	17,563	19,638	1,12	0,19%
Tsekki	9,341	10,610	1,14	0,21%
Unkari	9,840	9,780	0,99	-0,01%
Valkovenäjä	7,936	9,498	1,20	0,30%
Bulgaria	7,651	7,050	0,92	-0,14%
Serbia	6,481	7,040	1,09	0,14%
Slovakia	3,844	5,442	1,42	0,58%
Kroatia	4,046	4,096	1,01	0,02%
Moldova	2,777	4,043	1,46	0,63%
Bosnia-Hertzegovina	3,042	3,459	1,14	0,21%
Albania	1,481	2,863	1,93	1,11%
Liettua	2,681	2,837	1,06	0,09%
Makedonia	1,370	2,076	1,52	0,69%
Slovenia	1,556	2,064	1,33	0,47%
Latvia	2,054	1,947	0,95	-0,09%
Kosovo	0,873	1,779	2,04	1,19%
Viro	1,181	1,352	1,14	0,23%
Lähi-itä	79,475	360,231	4,53	2,55%
Iran	19,547	80,713	4,13	2,39%
Turkki	25,477	80,811	3,17	1,94%
Irak	6,300	38,275	6,08	3,05%
Saudi-Arabia	3,740	32,602	8,72	3,67%
Afganistan	8,622	29,724	3,45	2,08%
Jemen	4,970	28,250	5,68	2,94%
Syyria	4,111	18,270	4,44	2,52%
Jordania	0,728	9,630	13,23	4,40%
Arabiemiraatit	0,044	9,400	213,04	9,35%
Israel	1,976	8,797	4,45	2,52%
Libanon	1,814	6,082	3,35	2,04%
Palestiina	1,227	4,958	4,04	2,35%
Oman	0,523	4,639	8,88	3,71%
Kuwait	0,224	4,082	18,25	4,96%
Qatar	0,039	2,547	65,48	7,22%
Bahrain	0,135	1,451	10,78	4,04%
Etelä-Aasia	715,358	2379,202	3,33	2,02%
Intia	406,128	1314,432	3,24	1,98%
Indonesia	83,501	261,891	3,14	1,92%
Pakistan	42,970	207,775	4,84	2,66%
Bangladesh	45,994	163,395	3,55	2,14%
Filippiinit	25,030	104,182	4,16	2,41%
Vietnam	32,939	93,700	2,84	1,76%
Thaimaa	24,281	69,038	2,84	1,76%
Myanmar	20,167	53,371	2,65	1,64%
Malesia	7,427	31,979	4,31	2,46%
Nepal	8,796	28,826	3,28	2,00%
Sri Lanka	9,012	21,444	2,38	1,46%
Kamputsea	5,069	15,848	3,13	1,92%
Laos	1,987	6,492	3,27	1,99%
Singapore	1,548	5,612	3,63	2,17%
Itä-Timor	0,508	1,217	2,40	1,47%
Kaukoitä	755,411	1621,609	2,15	1,28%
Kiina	617,798	1383,833	2,24	1,35%
Japani	91,744	126,714	1,38	0,54%
Etelä-Korea	22,681	51,446	2,27	1,37%
Pohjois-Korea	10,152	25,491	2,51	1,55%
Taiwan	9,369	23,562	2,51	1,55%
Hongkong	2,792	7,410	2,65	1,64%
Mongolia	0,875	3,153	3,60	2,16%
Keski-Aasia	30,890	87,657	2,84	1,75%
Uzbekistan	7,720	32,345	4,19	2,42%
Kazakstan	8,722	18,014	2,07	1,22%
Azerbaidzan	3,498	9,781	2,80	1,73%
Tadzikistan	1,900	8,836	4,65	2,59%
Kirgisia	1,978	6,140	3,10	1,91%
Turkmenistan	1,434	5,758	4,02	2,34%
Georgia	3,967	3,811	0,96	-0,07%
Armenia	1,671	2,972	1,78	0,96%
Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	3,86	2,28%
Egypti	25,756	94,190	3,66	2,18%
Algeria	10,673	41,697	3,91	2,30%
Sudan	9,882	52,650	5,33	2,83%
Marokko	10,867	34,325	3,16	1,94%
Tunisia	3,981	11,446	2,88	1,78%
Libya	1,210	6,375	5,27	2,81%
Afrikka	203,063	978,196	4,82	2,65%
Nigeria	42,712	199,660	4,67	2,60%
Etiopia	21,172	94,352	4,46	2,52%
Kongon dt	14,269	81,340	5,70	2,94%
Etelä-Afrikka	16,159	56,717	3,51	2,11%
Tansania	9,252	51,557	5,57	2,90%
Kenia	7,410	49,700	6,71	3,22%
Uganda	6,240	37,674	6,04	3,04%
Ghana	6,065	28,842	4,76	2,63%
Angola	4,706	27,729	5,89	3,00%
Mosambik	7,235	28,862	3,99	2,33%
Madagascar	4,763	25,571	5,37	2,84%
Norsunluurannikko	3,287	24,295	7,39	3,39%
Kamerun	5,098	23,224	4,56	2,56%
Niger	2,751	20,651	7,51	3,42%
Burkina Faso	4,671	19,632	4,20	2,42%
Mali	5,054	18,542	3,67	2,19%
Malawi	3,305	17,373	5,26	2,80%
Sambia	2,803	16,405	5,85	2,99%
Senegal	2,824	15,271	5,41	2,85%
Tsad	2,781	14,900	5,36	2,84%
Somalia	2,637	11,335	4,30	2,46%
Zimbabwe	3,413	14,542	4,26	2,45%
Guinea	3,394	11,627	3,43	2,07%
Ruanda	2,533	11,809	4,66	2,60%
Benin	2,348	11,003	4,68	2,61%
Burundi	2,785	10,401	3,73	2,22%
Togo	1,515	7,178	4,74	2,63%
Sierra Leone	2,091	7,092	3,39	2,06%
Kongon tasavalta	0,943	5,261	5,58	2,91%
Eritrea	1,326	5,069	3,82	2,26%
Keski-Afrikka	1,440	4,659	3,24	1,98%
Liberia	1,043	4,289	4,11	2,38%
Mauritania	0,786	3,806	4,84	2,66%
Namibia	0,563	2,368	4,21	2,42%
Lesotho	0,813	2,233	2,75	1,70%
Botswana	0,332	2,274	6,85	3,26%
Gambia	0,241	2,101	8,73	3,68%
Gabon	0,480	2,025	4,22	2,43%
Guinea-Bissau	0,577	1,870	3,24	1,98%
Mauritius	0,605	1,264	2,09	1,24%
Päiväntasaajan Guinea	0,244	1,344	5,52	2,89%
Swazimaa	0,323	1,385	4,29	2,46%
Djibouti	0,075	0,964	12,86	4,35%
Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,94	1,11%
Yhdysvallat	170,420	325,719	1,91	1,09%
Kanada	16,449	36,580	2,22	1,34%
Keski-Amerikka	64,754	212,504	3,28	2,00%
Meksiko	35,419	125,171	3,53	2,13%
Guatemala	3,819	16,176	4,24	2,43%
Kuuba	6,382	11,257	1,76	0,95%
Haiti	3,653	11,347	3,11	1,91%
Dominikaaninen tasavalta	2,739	10,169	3,71	2,21%
Honduras	1,826	8,866	4,86	2,67%
El Salvador	2,564	6,582	2,57	1,58%
Nicaragua	1,610	6,306	3,92	2,30%
Costa Rica	1,206	4,947	4,10	2,38%
Panama	0,961	4,098	4,26	2,45%
Puerto Rico	2,279	3,337	1,46	0,64%
Jamaika	1,576	2,890	1,83	1,02%
Trinidad	0,720	1,356	1,88	1,06%
Etelä-Amerikka	132,827	421,939	3,18	1,95%
Brasilia	64,084	208,869	3,26	1,99%
Kolumbia	13,906	49,225	3,54	2,13%
Argentiina	19,588	44,045	2,25	1,36%
Peru	9,276	31,826	3,43	2,08%
Venezuela	7,283	31,431	4,32	2,47%
Chile	7,184	18,138	2,52	1,56%
Ecuador	4,183	16,713	4,00	2,34%
Bolivia	3,122	11,146	3,57	2,14%
Paraguay	1,763	7,053	4,00	2,34%
Uruguay	2,438	3,493	1,43	0,60%
Oseania	14,013	38,456	2,74	1,70%
Australia	9,530	24,584	2,58	1,59%
Papua-Uusi-Guinea	1,917	8,151	4,25	2,44%
Uusi-Seelanti	2,209	4,816	2,18	1,31%
Fidzi	0,356	0,905	2,54	1,57%

Taulukko 2: Alueet vuoden 1957 väkiluvun mukaisessa järjestyksessä. Viimeisenä sarakkeena on väestön absoluuttinen kasvu miljoonina:

Alue	1957	2017	Kerroin	%/v	Kasvu
Kaukoitä	755,411	1621,609	2,15	1,28%	866,198
Etelä-Aasia	715,358	2379,202	3,33	2,02%	1663,844
Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	1,32	0,47%	96,464
Itä-Eurooppa	267,809	323,161	1,21	0,31%	55,352
Afrikka	203,063	978,196	4,82	2,65%	775,133
Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,94	1,11%	175,431
Etelä-Amerikka	132,827	421,939	3,18	1,95%	289,112
Lähi-itä	79,475	360,231	4,53	2,55%	280,756
Keski-Amerikka	64,754	212,504	3,28	2,00%	147,749
Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	3,86	2,28%	178,314
Keski-Aasia	30,890	87,657	2,84	1,75%	56,767
Pohjoismaat	19,668	26,621	1,35	0,51%	6,953
Oseania	14,013	38,456	2,74	1,70%	24,444

Kannattaa kiinnittää huomiota sarakkeeseen Kerroin. Vuosien 1957-2017 välillä ainoat alueet, joilla väestönkasvu on ollut alle 50 % (kerroin alle 1,5), ovat kaikki Euroopan alueet. Näiden lisäksi Pohjois-Amerikka on ainoa alue, jonka väestö ei ole vähintään kaksinkertaistunut. Afrikan väkiluku on lähes viisinkertaistunut 60 vuodessa eikä Lähi-itäkään paljon jälkeen jää.


Taulukko 3: Alueet vuoden 2017 mukaisen väestön suuruisessa järjestyksessä. Toisena sarakkeena on sijoitus vastaavassa tilastossa 1957:

		Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	2	Etelä-Aasia	715,358	2379,202	2,02%	1663,844
2	1	Kaukoitä	755,411	1621,609	1,28%	866,198
3	5	Afrikka	203,063	978,196	2,65%	775,133
4	7	Etelä-Amerikka	132,827	421,939	1,95%	289,112
5	3	Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	0,47%	96,464
6	6	Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,11%	175,431
7	8	Lähi-itä	79,475	360,231	2,55%	280,756
8	4	Itä-Eurooppa	267,809	323,161	0,31%	55,352
9	10	Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	2,28%	178,314
10	9	Keski-Amerikka	64,754	212,504	2,00%	147,749
11	11	Keski-Aasia	30,890	87,657	1,75%	56,767
12	13	Oseania	14,013	38,456	1,70%	24,444
13	12	Pohjoismaat	19,668	26,621	0,51%	6,953

Vielä 1957 niukasti kakkosena ollut Etelä-Aasia on nyt väkiluvultaan lähes 1,5-kertainen Kaukoitään nähden. Kuitenkaan vuotuinen väestönkasvu alueilla ei näytä poikkeavan paljonkaan, 2,02 % vastaan 1,28 %. Korkoa korolle näyttää tehonsa. Samankaltainen ilmiö on havaittavissa Pohjois-Afrikan ja Keski-Amerikan välillä.
Vuonna 1957 Länsi-Euroopassa oli noin 1,5-kertainen määrä asukkaita Afrikkaan verrattuna. Nyt Afrikan asukasluku on noin 2,5-kertainen Länsi-Eurooppaan nähden!


Taulukko 4. Alueet vuosien 1957-2017 kasvuprosentin mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkessa väkiluvun mukainen järjestys 1957 ja kolmannessa sama 2017:

			Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	5	3	Afrikka	203,1	978,2	2,65%	775,1
2	8	7	Lähi-itä	79,5	360,2	2,55%	280,8
3	10	9	Pohjois-Afrikka	62,4	240,7	2,28%	178,3
4	2	1	Etelä-Aasia	715,4	2379,2	2,02%	1663,8
5	9	10	Keski-Amerikka	64,8	212,5	2,00%	147,7
6	7	4	Etelä-Amerikka	132,8	421,9	1,95%	289,1
7	11	11	Keski-Aasia	30,9	87,7	1,75%	56,8
8	13	12	Oseania	14,0	38,5	1,70%	24,4
9	1	2	Kaukoitä	755,4	1621,6	1,28%	866,2
10	6	6	Pohjois-Amerikka	186,9	362,3	1,11%	175,4
11	12	13	Pohjoismaat	19,7	26,6	0,51%	7,0
12	3	5	Länsi-Eurooppa	298,0	394,5	0,47%	96,5
13	4	8	Itä-Eurooppa	267,8	323,2	0,31%	55,4

Jos olisi käytössä jokin mittari yleiselle sivistyneisyydelle ja laskisi sen antaman korrelaation väestön keskimääräisen kasvuprosentin kanssa, tulos olisi aika veikeän näköinen.


Taulukko 5. Alueet vuosien 1957-2017 absoluuttisen väestönkasvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa kasvuprosentin mukainen järjestys, kolmannessa väkiluvun mukainen järjestys 1957 ja neljännessä sama 2017:

				Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	4	2	1	Etelä-Aasia	715,4	2379,2	2,02%	1663,8
2	9	1	2	Kaukoitä	755,4	1621,6	1,28%	866,2
3	1	5	3	Afrikka	203,1	978,2	2,65%	775,1
4	6	7	4	Etelä-Amerikka	132,8	421,9	1,95%	289,1
5	2	8	7	Lähi-itä	79,5	360,2	2,55%	280,8
6	3	10	9	Pohjois-Afrikka	62,4	240,7	2,28%	178,3
7	10	6	6	Pohjois-Amerikka	186,9	362,3	1,11%	175,4
8	5	9	10	Keski-Amerikka	64,8	212,5	2,00%	147,7
9	12	3	5	Länsi-Eurooppa	298,0	394,5	0,47%	96,5
10	7	11	11	Keski-Aasia	30,9	87,7	1,75%	56,8
11	13	4	8	Itä-Eurooppa	267,8	323,2	0,31%	55,4
12	8	13	12	Oseania	14,0	38,5	1,70%	24,4
13	11	12	13	Pohjoismaat	19,7	26,6	0,51%	7,0

Etelä-Aasia, Kaukoitä ja Afrikka yhteenlaskettuna ovat tuottaneet 71,6 % koko maailman väestönkasvusta! Voi vain kuvitella, kuinka hurja osuus olisi, mikäli Kiina ei olisi tehnyt radikaaleja toimenpiteitä. Vastaavasti koko Euroopan osuus on 3,4 %. Jos tästä lasketaan pois Eurooppaan suuntautuneen maahanmuuton vaikutus, on osuus vielä pienempi.
Kun tarkastellaan todellisia ongelma-alueita eli niitä, joiden väestönkasvuprosentti on ollut yli kahden (Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka), niiden osuus väestönkasvusta on ollut 62,7 %. Painetaan tämä prosenttiluku muistiin myöhempää vertailua varten.


Taulukko 6. Alueet vuoden 2047 projisoidun asukasluvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa vuoden 2017 mukainen järjestysnumero, kolmannessa sama tieto vuodelta 1957. Toiseksi viimeisessä sarakkeessa vuosien 2010-2017 kasvuprosentti ja viimeisessä vuosien 2017-2047 projisoitu kasvumäärä, mikäli kasvuprosentti pysyy samana.

			Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	1	2	Etelä-Aasia	2379,2	3765,6	1,54%	1386,4
2	3	5	Afrikka	978,2	2267,9	2,84%	1289,7
3	2	1	Kaukoitä	1621,6	1874,2	0,48%	252,6
4	7	8	Lähi-itä	360,2	682,4	2,15%	322,2
5	4	7	Etelä-Amerikka	421,9	598,2	1,17%	176,3
6	6	6	Pohjois-Amerikka	362,3	466,7	0,85%	104,4
7	5	3	Länsi-Eurooppa	394,5	455,3	0,48%	60,8
8	9	10	Pohjois-Afrikka	240,7	449,4	2,10%	208,7
9	8	4	Itä-Eurooppa	323,2	317,7	-0,06%	-5,4
10	10	9	Keski-Amerikka	212,5	289,4	1,03%	76,9
11	11	11	Keski-Aasia	87,7	138,0	1,52%	50,4
12	12	13	Oseania	38,5	64,2	1,72%	25,7
13	13	12	Pohjoismaat	26,6	33,9	0,81%	7,3

Afrikan räjähdysmäinen kasvu näkyy. Vastoin yleisiä väitteitä sen väestönkasvu ei ole hidastunut edes prosentuaalisesti, absoluuttisesta nyt puhumattakaan! Afrikan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2010 oli 2,63 %. Vuosina 2010-2017 se oli 2,84 %. Mikäli kasvu kiihtyy, jopa tämä vuosien 2010-2017 kasvuprosenttiin perustuva ennuste saattaa olla liian optimistinen. Ja tämänkin mukaan Afrikan väkiluku 11-kertaistuu välillä 1957-2047.
On huomattava myös Lähi-idän mahtava nousu. Vuoden 1957 kahdeksannelta sijalta neljänneksi. Alueen öljyä lukuun ottamatta olemattomat luonnonvarat huomioiden Syyrian sota (ei siellä loppujen lopuksi ole kyse mistään muusta kuin liikakansoituksen aiheuttamista ongelmista) on vasta pientä alkusoittoa.
Vastaavasti Länsi-Eurooppa putoaa kolmannelta sijalta seitsemänneksi ja Itä-Eurooppa neljänneltä yhdeksänneksi. Itä-Eurooppa onkin ennusteen mukaan ainoa, jonka väkiluku laskee. Tosin Länsi-Eurooppakin saattaa vastoin ennustetta päätyä ekologisesti järkevään ratkaisuun eli nollakasvuun, mikäli haittamaahanmuuton suunta käännetään päinvastaiseksi.


Taulukko 7. Alueet vuosien 2010-17 kasvuprosentin mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkessa väkiluvun mukainen järjestys 2047, kolmannessa sama 2017 ja neljännessä 1957:

				Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	2	3	5	Afrikka	978	2268	2,84%	1290
2	4	7	8	Lähi-itä	360	682	2,15%	322
3	8	9	10	Pohjois-Afrikka	241	449	2,10%	209
4	12	12	13	Oseania	38	64	1,72%	26
5	1	1	2	Etelä-Aasia	2379	3766	1,54%	1386
6	11	11	11	Keski-Aasia	88	138	1,52%	50
7	5	4	7	Etelä-Amerikka	422	598	1,17%	176
8	10	10	9	Keski-Amerikka	213	289	1,03%	77
9	6	6	6	Pohjois-Amerikka	362	467	0,85%	104
10	13	13	12	Pohjoismaat	27	34	0,81%	7
11	3	2	1	Kaukoitä	1622	1874	0,48%	253
12	7	5	3	Länsi-Eurooppa	394	455	0,48%	61
13	9	8	4	Itä-Eurooppa	323	318	-0,06%	-5

Oseanian kasvuprosentti perustuu suurelta osin Australian siirtolaisuuteen eikä ennuste pitäne paikkaansa, koska maa on järkiintynyt politiikassaan.


Taulukko 8. Alueet vuosien 2017-2047 projisoidun absoluuttisen väestönkasvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa kasvuprosentin mukainen järjestys, kolmannessa väkiluvun mukainen järjestys 2047, neljännessä sama 2017 ja viidennessä 1957:

					Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	5	1	1	2	Etelä-Aasia	2379	3766	1,54%	1386
2	1	2	3	5	Afrikka	978	2268	2,84%	1290
3	2	4	7	8	Lähi-itä	360	682	2,15%	322
4	11	3	2	1	Kaukoitä	1622	1874	0,48%	253
5	3	8	9	10	Pohjois-Afrikka	241	449	2,10%	209
6	7	5	4	7	Etelä-Amerikka	422	598	1,17%	176
7	9	6	6	6	Pohjois-Amerikka	362	467	0,85%	104
8	8	10	10	9	Keski-Amerikka	213	289	1,03%	77
9	12	7	5	3	Länsi-Eurooppa	394	455	0,48%	61
10	6	11	11	11	Keski-Aasia	88	138	1,52%	50
11	4	12	12	13	Oseania	38	64	1,72%	26
12	10	13	13	12	Pohjoismaat	27	34	0,81%	7
13	13	9	8	4	Itä-Eurooppa	323	318	-0,06%	-5

Tarkastellaan samat tiedot kuin Taulukon 5 (absoluuttinen väestönkasvu 1957-2017) jälkeen.
Tuolloin Etelä-Aasian, Afrikan ja Kaukoidän yhteenlaskettu osuus kasvusta oli 71,6 %, nyt se on 74,0 %. Tämä siitä huolimatta, että Kaukoidän väestönkasvu on pudonnut voimakkaasti (Kiinan väestön ikärakenteen takia se on luultavasti vielä tätä ennustetta pienempi, luultavasti lähes olematon) ja Etelä-Aasiankin hidastunut selvästi. Afrikan väestöräjähdys on vasta päässyt vauhtiin.
Ongelma-alueiden (väestönkasvu/v 1957-2017 yli 2 % eli Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka) yhteenlaskettu osuus kasvusta 1957-2017 oli 62,7 %, nyt (2017-2047) se on 81,1 %. Tämä osuus on vielä suurempi, mikäli huomioidaan näiltä alueilta pois muuttavat ja muualla lisääntyvät.
Euroopan osuus oli 3,4 %, nyt se on 1,6 %. Mikäli haittamaahanmuutto eliminoidaan laskelmasta, Euroopan väkiluku on mitä ilmeisimmin jopa laskussa.


Taulukko 9. Kasvuprosentin muutos, kun verrataan vuosien 2010-2017 arvoa vuosien 1957-2017 arvoon. Ensimmäisessä sarakkeessa maan sijoitus tässä tilastossa, sitten vuosien 1957-2017 keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti, sitten vuosien 2010-2017 vastaava arvo, tämän arvon muutos prosenttiyksikköinä ja viimeisenä projisoitu absoluuttinen kasvu 2017-2047 vuosien 2010-17 kasvuprosentilla:

	Alue	%/v	%/v	Erotus	Kasvu
1	Pohjoismaat	0,51%	0,81%	0,31%	7,307
2	Afrikka	2,65%	2,84%	0,19%	1289,740
3	Oseania	1,70%	1,72%	0,03%	25,724
4	Länsi-Eurooppa	0,47%	0,48%	0,01%	60,816
5	Pohjois-Afrikka	2,28%	2,10%	-0,17%	208,667
6	Keski-Aasia	1,75%	1,52%	-0,23%	50,368
7	Pohjois-Amerikka	1,11%	0,85%	-0,26%	104,381
8	Itä-Eurooppa	0,31%	-0,06%	-0,37%	-5,437
9	Lähi-itä	2,55%	2,15%	-0,40%	322,159
10	Etelä-Aasia	2,02%	1,54%	-0,48%	1386,416
11	Etelä-Amerikka	1,95%	1,17%	-0,77%	176,272
12	Kaukoitä	1,28%	0,48%	-0,80%	252,590
13	Keski-Amerikka	2,00%	1,03%	-0,97%	76,895

Kuten aiemmin todettiin, Afrikan väestönkasvu on kiihtynyt jopa prosentuaalisesti, absoluuttisesta määrästä nyt puhumattakaan.
Kaikki kolme muuta aluetta, joilla väestönkasvu on ollut voimakkaampaa 2010-17 kuin 1957-2017 ovat "luonnottoman väestönkasvun" alueita. Eli alueita, joiden väestönkasvu aiheutuu maahanmuutosta. Tilastoykkönen Pohjoismaiden kasvuprosentin nousu johtuu suurelta osin Ruotsiin (ja toki muuallekin, mutta yli 50-prosenttisesti Ruotsiin) suuntautuneesta haittamaahanmuutosta.


Näistä tilastoista ilmenee paljon. Mutta ei kaikkea. Bloggarikollega Professori kutsui kirjoituksen ykkösosaa varsin osuvasti "melkein tieteeksi" ("... tämän kaltaiset blogit ovat vaarallisia kilpailijoita totuusmedialle. Esimerkkinä Jaskan pauhantaa-blogin eilinen kirjoitus väestöräjähdyksestä: sehän oli melkein tiedettä ja sellaisena poliittista agendaansa tuputtavalla ammattitoimittajakunnalle pelottavan ikävä totuuden lähde - näin oletan.")
Määritelmä "melkein tiedettä" oli niin hyvä, että nauroin ääneen. Heitin vastakommentin toteamalla: "Olen hyvin tietoinen mallinnukseni puutteista ... Jos saisin apurahana vuoden ansioitani vastaavan summan, ottaisin (heti kun työtilanne sen sallisi) vuoden sapattivapaan ja kirjoittaisin asiasta oikean ja perusteellisen tutkimuksen. Valitettavasti tutkimuksen aihepiiri ei vain suosi apurahahakemuksia, jotka käsittelevät aihetta jostain muusta kuin mokutuksen näkökulmasta, joista tässä muutama esimerkki."
Mikäli minulla olisi tosiaan mahdollisuus vuoden ajan perehtyä tähän aihepiiriin, aikaan saisi huomattavasti tarkemman ja perustellumman arvion. Silloin olisi mahdollista kaivautua syvällisempiin tilastotietoihin ja mallintaa väestönkasvua ottaen huomioon esimerkiksi väestön ikärakenteen, mikä tässä on sivuutettu.

Kaikkia tilastotietoja ei ole saatavissa lainkaan. Joistakin on pakko tyytyä arvioihin. Etenkin siinä tiedossa, mikä on oleellisen tärkeä maailman kestokyvyn kannalta. Oleellista on se, kuinka paljon luonnonvaroja mikäkin maa tuottaa suhteessa kulutukseen. Ja siinä asiassa meille on totisesti valehdeltu suut silmät täyteen. Monessa kehitysmaassa kulutus on luonnonvaroihin nähden samalla tasolla kuin länsimaissa - itse asiassa harvaan asutuissa länsimaissa se on jopa pienempi. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi jos kehitysmaalaisten elintaso olisi sama kuin länsimaissa (vaikka huomioisikin lämpimämmästä ilmastosta aiheutuvan vähäisemmän kulutuksen). Ja puhumattakaan räjähdysmäisestä väestönkasvusta, mikä pahentaa suhteellista tilannetta koko ajan.

Tämän tutkimuksen nollahetki oli 1957. Ainoa syy tähän valintaan ei ollut suinkaan se, että tuolloin alkoi olla saatavilla suhteellisen luotettavia väestötilastoja kaikkialta maailmasta. Toinen ja jopa merkittävämpi syy oli se, että tuolloin väestö asui vielä lähes poikkeuksetta omilla lähtöalueillaan (poikkeuksina toki Amerikka ja Australia, mutta niiden silloinen väestö voidaan laskea sille alueelle alkuperäiseksi, koska suurimmat siirtolaisaallot olivat jo menneet). Huomattavaa siirtolaisuutta on ollut vasta 1980-luvulta alkaen.

Tästä päädytään sitten väestönkasvun kannalta oleelliseen kysymykseen. Millaiset olisivat väestötilastot, jos ne laskettaisiin väestön alkuperän mukaan? Kaksi esimerkkiä.

1) Turkin väkiluku oli vuonna 1957 laskennallisesti 25,477 miljoonaa. Sanotaan tätä väestöä jatkossa "turkkilaiseksi". Jos laskemme kaikki tuolloin tähän lukuun kuuluneiden jälkeläiset turkkilaisiksi siten, että esimerkiksi turkkilaisen ja syyrialaisen jälkeläinen on 0,5 turkkilaista, mikä olisi turkkilaisten luku 2017? Tuskin se 80,811 miljoonaa, joka on Turkin väkiluku. Turkissa asuu suhteellisen vähän muualta muuttaneita, mutta turkkilaisia asuu paljon muuallakin, pelkästään Saksassa yli kaksi miljoonaa. Turkkilaisten lukumäärä on luultavammin lähempänä 90 miljoonaa.

2) Ruotsin väkiluku oli vuonna 1957 7,364 miljoonaa. Nykyään Ruotsin väkiluku on 10,120 miljoonaa. Ruotsalaisia ei ole tänä aikana maailmalle muuttanut merkittävissä määrin, maksimiarvioksi voi heittää lonkalta puoli miljoonaa geeniperimää. Sen sijaan Ruotsiin on muutettu muualta siinä määrin, että 2,439 miljoonaa Ruotsissa asuvaa on joko syntynyt ulkomailla tai on kahden ulkomailla syntyneen jälkeläisiä. Sellaisia, joiden toinen vanhempi on syntynyt Ruotsin ulkopuolella, on arvion mukaan 0,8 miljoonaa. "Geenivirtana" tämä tarkoittaa laskennallisesti 0,4 miljoonaa eli puolet geeneistä on ei-ruotsalaista alkuperää. Tähän pitää vielä lisätä ne, jotka ovat saaneet vähemmän kuin puolet geeneistään ei-ruotsalaisesta alkuperästä eli toisen ja kolmannen sukupolven lisäys - karkea arvio on 0,1 miljoonaa, yhteensä siis 0,5 miljoonaa. Kun sitten lasketaan karkea arvio ruotsalaisten väestönkasvusta, päädytään seuraavaan tulokseen (miljoonia):
Ruotsin väkiluku 2017: 10,120
- Ruotsin väkiluku 1957: 7,364
+ ulkomaille lähteneet ruotsalaiset: 0,5
- Ruotsissa asuvat ulkomaalaiset: 2,439
- ruotsalaisiin sekoittunut ei-ruotsalainen geenistö: 0,5
= 0,317
Ruotsin väkiluku on 60 vuoden aikana kasvanut 2,756 miljoonalla. Ruotsalaisten määrä on kuitenkin kasvanut vain 0,317 miljoonaa. Ruotsalaisten väestönkasvu on siis vain 11,5 % Ruotsin väestönkasvusta! Ja itse Ruotsissa ruotsalaisten määrä on tosiasiassa vähentynyt!
Arvio on siis karkea, mutta suuntaa-antava.


Koko totuutta ei saada näkyviin edes siirtolaisvaikutus huomioimalla. On huomattava myös väestöryhmien erot maan sisällä.

Kolme esimerkkiä maista, joita voidaan hyvällä syyllä pitää monietnisinä:

1) Ranskassa oli vuonna 2004 kuusi miljoonaa pohjoisafrikkalaistaustaista, kaksi miljoonaa afrikkalaistaustaista ja miljoona aasialaistaustaista. Tämä määrä on kasvanut rajusti, eikä ainoastaan siirtolaisuuden takia. Maan hedelmällisyysluvut ovat karua luettavaa. Ranskassa syntyneillä naisilla se on 1,70, Pohjois-Afrikassa syntyneillä naisilla 2,57-2,97 vaihdellen lähtömaan mukaan ja muualla Afrikassa syntyneillä keskimäärin 2,86. Kun vielä huomioi sen, että tuo 1,70 pitää sisällään myös Ranskassa syntyneet taustaltaan ei-ranskalaiset, voi helposti arvata että vuoden 1957 ranskalaisten määrä (44,284 miljoonaa) ei ole merkittävästi kasvanut, vaikka Ranskan väkiluku 2017 onkin 66,651 miljoonaa.

2) Brasilia on hyvä esimerkki maasta, jonka etniseen koostumukseen siirtolaisuus ei ole vuosien 1957-2017 välisenä aikana vaikuttanut merkittävästi. Vuonna 2009 maassa asui neljä miljoonaa ulkomailla syntynyttä, mikä on vain hieman yli viisi prosenttia väkiluvusta. Lisäksi on huomioitava, että ulkomailta muuttuneiden etninen koostumus ei merkittävästi poikkea maassa syntyneestä väestöstä, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Brasilian eri väestöryhmien kasvua voidaan tarkastella etnisyyden mukaan ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Tilastotiedot löytyvät vuosille 1960 ja 2010, jotka ovat kohtuullisen lähellä tässä tutkimuksessa käytettyjä vuosilukuja. Taulukosta ja summista on jätetty pois aasialaiset ja intiaanit, koska määrät ovat suhteellisen vähäisiä:

Ryhmä	1960 (milj)	%	2010 (milj)	%	Kerroin
Valkoiset	42,838	61,5%	91,051	48,5%	2,13
Sekarotuiset	20,706	29,7%	82,277	43,8%	3,97
Mustat	6,116	8,8%	14,517	7,7%	2,37
Yhteensä	69,66		187,845		2,70

Mustien määrä on siis kasvanut voimakkaammin (2,37-kertaiseksi) kuin valkoisten (2,13-kertaiseksi). Tämä siitä huolimatta, että vähemmistön määrän pitäisi tietysti pienentyä enemmistöön nähden, jos molempien hedelmällisyysluku on sama ja molemmat lisääntyvät myös muiden ryhmien kanssa suunnilleen yhtä paljon. Sekarotuisten määrä on kasvanut lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin valkoisten määrä.

3) Etelä-Afrikan väkiluku oli vuonna 1957 16,159 miljoonaa ja vuonna 2017 56,717 miljoonaa. Se on 3,51-kertaistunut:

Ryhmä	1960 (milj)	%	2014 (milj)	%	Kerroin
Mustat	10,928	68,3%	43,333	80,2%	3,97
Valkoiset	3,088	19,3%	4,554	8,4%	1,47
Värilliset	1,509	9,4%	4,771	8,8%	3,16
Aasialaiset	0,477	3,0%	1,341	2,5%	2,81
Yhteensä	16,002		53,999		3,37

Mustan väestön määrä on 3,97-kertaistunut. Valkoisen väestön määrä on 1,47-kertaistunut. Apartheidin päättymisen jälkeen se on pysynyt suunnilleen vakiona maastamuuton kompensoidessa vähäisen kasvun. Lähiaikoina sen määrä ilmeisesti vähenee, kun "afrikkalaistaminen" etenee Zimbabwen tietä seuraten. Mutta oleellinen vertailukohta on mustan väestön kasvukerroin verrattuna värillisen (sekarotuisen) väestön kasvukertoimeen: 3,97 vastaan 3,16. Koska kumpikaan väestöryhmistä ei ole merkittävissä määrin muuttanut pois maasta, voidaan tästä päätellä mitkä väestöryhmät ovat taipuvaisempia hillittömään kasvuun elinolosuhteiden toistaiseksi salliessa.
Biologiassa tätä valintamallia kutsutaan r/K-strategiaksi, jossa tietyt populaatiot panostavat jälkeläisten määrään (r) ja toiset laatuun (K). Yleistäen sanoen r-strategiaa noudattavat eivät kasvata jälkikasvuaan, K-strategiaa noudattavat kasvattavat. Olosuhteiden ollessa elämälle siedettävät r-strategiaa noudattavan populaation osuus kasvaa aina nopeammin kuin K-strategiaa noudattavan populaation.


Uskonnon merkityksestä väestönkasvuun voi esimerkkinä tarkastella Libanonia. Maassa väestönlaskenta on poliittisesti herkkä asia, koska poliittiset valta-asemat on sementoitu vuoden 1932 väestönlaskennan perusteella. Tuolloin 53 % väestöstä oli kristittyjä (pääasiassa maroniitteja) ja 47 % muslimeja (sunnien ja shiiojen lisäksi Libanonissa myös muutaman prosentin druusivähemmistö lasketaan muslimeiksi). Sen perusteella perustuslaki määrää presidentin maroniitiksi, pääministerin sunnimuslimiksi ja parlamentin puhemiehen shiiamuslimiksi. Muutama muukin virka on rajoitettu.
Väestönlaskentaa ei virallisesti ole suoritettu vuoden 1932 jälkeen. Epävirallisten arvioiden mukaan maassa on nykyään 60 % muslimeita ja 40 % kristittyjä. Vuonna 1956 arvioitiin kristittyjen määrän olevan 56 % ja muslimien 44 %, mutta tätä voi pitää vähintäänkin epävarmana. Joka tapauksessa oleellinen asia on se, että muslimiväestön määrä on kasvanut nopeammin. r/K-strategia jälleen.


Yleisenä esimerkkinä valtavasta väestönkasvusta tarkastellaan usein Israelia, mikä onkin ymmärrettävää länsimaisesta näkökulmasta. Onhan se ainoa länsimaa, jonka väestönkasvu on samalla tasolla kehitysmaiden kanssa. Maan väkiluku on 4,45-kertaistunut vuosien 1957-2017 välillä. Usein kauhistellaan - aiheesta sinänsä - , kuinka tiheään asuttu maa on. Huvittava vertailukohta on naapurimaa Syyria, jonka väkiluku on samana aikana 4,44-kertaistunut - käytännössä täsmälleen sama kasvukerroin ja vieläkin suurempi, koska Syyrian väkiluku on sodan takia laskenut viime vuosina. Oletteko koskaan kuullut kauhisteltavan Syyrian ahtautta? En minäkään. Silti maiden välinen elintasokuilu on aivan huikea Israelin eduksi. Eikä Israelissa ole syttynyt liikakansoituksesta aiheutuvaa sotaa.
Israelin väestönkasvu on sitä paitsi aiheutunut hyvin suurelta osin siirtolaisuudesta eikä siksi ole lisännyt ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä lähellekään yhtä merkittävästi kuin Syyrian väestönkasvu. Israelin luonnollinen väestönkasvu aiheutuu osin ortodoksijuutalaisista, mutta ennen muuta muslimeista. Israelin muslimiväestön lukumäärä vuonna 2016 oli 1,524 miljoonaa. Vuonna 1960 koko maassa oli ei-juutalaisia (suurin osa tietysti muslimeja) 0,239 miljoonaa. Muslimiväestön määrä on siis yli kuusinkertaistunut siinä missä juutalaisväestön määrä on reilusti kolminkertaistunut 1,911 miljoonasta 6,446 miljoonaan. Aika hyvä suoritus maalta, jota tietyt ryhmät muissa länsimaissa pitävät muslimien pahimpana vihollisena.


Kirjoituksen kolmas osa, joka käsittelee sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka ongelmia voidaan lievittää, ilmestyy aikaisintaan kahden viikon kuluttua muiden kiireiden takia. Neljäs osa on fiktiivinen tarina Suomesta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen.