Uusinta: Måstesvenska

Lukijalle: Sitten tämän jutun kuusi vuotta sitten tapahtuneen kirjoittamisen jälkeen on sattunut kummia. Ei, pakkoruotsia ei ole lakkautettu. Ei sentään niin kummia. Mutta melkein. En olisi sentään uskonut, että tämä kansa on niin nössöä että hyväksyy pakkoruotsin laajentamisen peruskoulun kutosluokasta alkavaksi. Omakohtaistakin kokemusta ehti jo tulla ja hämmästyttävän äkkiä se asenneongelma iski, vaikka kotona kovasti puhuttiin ruotsin kielen helppoudesta. Tosin vaikutusta voi olla silläkin, että täällä Hornankuusessa ei ruotsin kielellä ole yhtään sen enempää käyttöä kuin arabialla... eikun hetkinen. Tosiaan, tämä kansa on niin nössöä että tässä välissä se päästi maahan 30000 arabiaa posmottavaa loisijaa ennen kuin ampui itseään jalkaan kasvattamalla ruotsin kielen oppimäärää. Jos selkärankaa löytyisi, niin pakkoruotsilla olisi noin kaksi kuukautta elinaikaa. Se ei vaadi mitään muuta kuin sen, että edes puolet (voi olla että vähempikin riittäisi) peruskoululaisista ja lukiolaisista menisi lakkoon eikä ilmestyisi enää ruotsin tunneille. Vaan ilmeisesti ilmastonmuutos on ainoa sallittu lakkoilun aihe. Ehkä kannattaisi asiaa kuitenkin harkita, ennen kuin ruotsin kieli saadaan takaisin pakolliseksi ylioppilaskirjoituksiin, siis yhdessä toistaiseksi ainoan pakollisen eli äidinkielen kanssa. Eli esimerkiksi tärkeämmäksi kuin matematiikka, joka ei ole pakollinen. Mutta toisaalta, onhan ruotsin kielen pakollisuus niistä tämän hallituksen ohjelmaan kirjatuista tavoitteista vähiten haitallisia:

Pakkoruotsikeskustelu velloo poikkeuksellisen kuumana, joten pyörrän aiemman periaatepäätöksen ja tyrkkään lusikkani soppaan.


1. Omat kokemukset

Olen tietysti lukenut peruskouluruotsin, lukiossa kävin pakolliset ruotsin kurssit sekä YO-kokeen ja jatko-opinnoissa oli suoritettava ne välttämättömät suullisen ja kirjallisen kielitaidon kurssit ja testit, jotta sai paperit ulos. Eipä kauheasti kiinnostanut, umpisuomalaisella alueella tuli kaikki koulut käytyä. Sen jälkeen olen ruotsin kielen varsin tehokkaasti unohtanut. Ainakin aktiivisen kielitaidon. Luen ja kuuntelen kyllä kohtuullisen sujuvasti, mutta eipä puhuminen enää taivu sitäkään vähää mitä ennen. Hitollako sitä, kun ei Huitsinnevadasta satojen kilometrien säteellä asu ruotsinkielistä populaatiota?

Muistan hyvin, kun ruotsinopettajamme lukiossa perusteli ruotsin kielen opiskelua skandinaavisella yhteistyöllä – kun osaa ruotsia, tulee toimeen kaikissa Pohjoismaissa ja kykenee kommunikoimaan. Just joo. Tosi tasavertaista, kun toiset saavat puhua äidinkieltään ja suomalaiset joutuvat puhumaan vierasta kieltä. Sitä paitsi Suomessa on muutama sata tuhatta ruotsinkielistä, eiköhän siinä riitä skandinaavisen yhteistyön hoitajia. Karu totuus skandinaavisen kielitaidon käyttökelpoisuudesta paljastui myöhemmin, kun sattuneista syistä tuli Norjassa useampia kertoja käytyä ja oleiltua. Norjalaiset ymmärsivät kyllä oikein hyvin, kun minä puhuin ruotsia. Minä ymmärsin jotenkuten norjankielisiä lehtiä lukea. Mutta kun norjalainen avasi suunsa, sieltä kuului minun korviini vain ”Öölöyskys möölöyskys smurffsmurffsmurffsmurff. Öödeöödeöö jååjuujåååååå.” Täytyy tosin myöntää, että jonkin ajan kuluttua mongerruksesta oppi erottamaan yksittäisiä sanoja ja vähitellen lauseiden kryptinen merkitys alkoi satunnaisesti avautua. Tanskan kielestä, tuosta ainoasta kurkkusairaudesta jolla on omat foneettiset merkkinsä, ei kyllä saa yksikään lobotomiaa läpikäymätön mitään selvää. Se pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Joskus olen ruotsin kieltä kuitenkin tarvinnut, kun on pitänyt saada jostain asiasta lisätietoa ja sitä on sattunut olemaan ruotsiksi tarjolla. Eli on niistä opinnoista hyötyä ollut. Tosin väittäisin, että kaikista perus- ja lukiokoulutuksen oppiaineista ruotsin kielen panos/tuotos –suhde on elämässäni ollut selvästi kehnoin. Samoin voin suoraan sanoa, että jos hyvä haltija mahdollisuutta tarjoaisi, pystyisin suoralta kädeltä luettelemaan viitisen kieltä joista minkä tahansa saman tasoiseen osaamiseen vaihtaisin ruotsin osaamiseni taikasauvan heilautuksella.


2. Nykytilanne

Peruskoulun oppimäärään ruotsin kieltä kuuluu yhteensä kuusi vuosiviikkotuntia yläasteella. Koska yläaste kestää kolme vuotta, tämä tarkoittaa sitä, että ruotsia opiskellaan keskimäärin kaksi tuntia viikossa koko yläasteen ajan. Lukiossa ruotsia opiskellaan viisi pakollista kurssia. Koska lukiossa luokkamuotoinen opiskelu kestää hieman yli kaksi ja puoli vuotta, ruotsia opiskellaan keskimäärin vähän alle kaksi tuntia viikossa eli käytännössä saman verran kuin peruskoulussa. Ruotsin kielen suorittaminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole enää pakollista. Jatko-opinnoissa ei käytännössä yhtäkään tutkintoa saa suoritettua, elleivät pakolliset ruotsin kurssit mene läpi.

Poikkeuksia on. Vapautuksen ruotsin kielen opiskelusta saa, jos on asunut ulkomailla sopivassa elämänvaiheessa riittävän pitkään. (Etu koskee suureksi osaksi mamuja, taas kerran, mutta ei nyt mennä siihen.) Luonnollisesti vastaavat vapautukset saa suomen kielestä, mikäli sattuu olemaan ruotsinkielinen. Tässä yhteydessä Ahvenenmaa lasketaan ulkomaaksi, koska sikäläisten ei tarvitse opiskella suomea. Sen sijaan esimerkiksi Ilomantsissa on opiskeltava ruotsia, vaikka lähimpään edes osittain ruotsinkieliseen kuntaan on matkaa melkein 400 kilometriä. Ahvenanmaan perältä Eckeröstä umpisuomalaiseen Kustaviin on alle 100 kilometriä.


3. Mitä tilalle

Kysymys ei ole siitä, tulisiko ruotsin kielen pakollisuus poistaa. Kysymys on siitä, mitä tulisi sen tilalle. Jos vaihtoehtona on jotain terveystiedon tai draaman kaltaista, pakkoruotsi sai just nu yhden kannattajan lisää.

Ei ole mitään järkeä ajaa pakkoruotsin poistoa, ellei ole tarkkaa suunnitelmaa korvaajasta. En takuulla allekirjoita poistoa kannattavaa aloitetta, jos tämä selvitys puuttuu.

Usein esitetty vaihtoehto on, että Itä-Suomessa voisi valita pakkoruotsin ja pakkovenäjän välillä. Olisi se tietysti nykytilannetta parempi – venäjän kielen osaaminen ja sen myötä Venäjä-osaaminen on luvattoman heikkoa. Esityksen kannattajat unohtavat kuitenkin sen, että Suomessa on muuttoliikettä. Mitä tapahtuu 15-vuotiaalle, joka on lukenut pari vuotta toisena kielenä venäjää ja muuttaakin sitten seudulle, jossa pakollinen toinen kieli on ruotsi? Vapautus, erillisopetus vai jykevät tukitoimet? On olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Eikä ruotsi/venäjä –malli muutenkaan kuulosta lupaavalta, koska pakko on yhä - mikä pakko, sen ratkaisee asuinpaikka.

Toinen esitys on, että pakkoruotsi poistettaisiin peruskoulusta, mutta säilytettäisiin lukiossa ja (ylioppilaspohjaisissa) jatkotutkinnoissa. Kuten useimmat kompromissit, tämäkin on onneton. Seurauksena olisi eritasoisia ruotsin oppimääriä ja opiskelijoita, joista vasta lukiossa aloittaneet olisivat alikynnessä. Tai sitten myöhemmin aloittaneille vaatimuksia helpotettaisiin, jolloin vaadittava kielitaito tutkinnon lopussa olisi suunnilleen ”god dag, jag heter Maija” –tasoa. Eli hyödytön.

Jos pakkoruotsi poistetaan, se pitää poistaa kunnolla.

Riski poistamisessa on kappaleen alussa mainittu. Peruskoulu on jo nykyisellään yhdeksänvuotinen kunnallinen päivähoito eikä sitä tule entisestään helpottaa ottamalla jotain saviruukkujen dreijausta kaikille pakolliseksi. Yksi toimiva malli olisi B-kielen vapaa valinta linjalla ruotsi/saksa/venäjä/ranska (käytännössä kaikkihan lukevat nykyään englantia A-kielenä), mikä monipuolistaisi nykyään valitettavan kapeaksi käynyttä kielitaitopohjaa. Samalla se vapauttaisi osin C-kieltä korvaavana ainevalintoja entisestään.

Tämä malli olisi kuitenkin vain puolinainen. Vielä tehokkaampaa olisi suunnitella peruskoulun tunti- ja lukion kurssijako kokonaan uusiksi ottamalla huomioon keskimäärin kahden viikkotunnin vapautumisen. Toinen kieli olisi edelleen pakollinen, mutta sen valinta vapaampaa. Se käytännössä korvaisi ruotsin ja jatkuisi lukiossa. Jatko-opinnoissa sama; olisi pakko suorittaa englannin lisäksi jonkin toisen kielen tutkinto. Mutta oleellinen asia on se, että ruotsin poistuessa ei valinnaisaineiden määrä lisääntyisi, vaan vapautuvat tunnit käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen. Järkeviä vaihtoehtoja olisi käytännössä kaksi kappaletta. Matematiikka, jonka taidot ovat tasokurssien poiston myötä pahasti rapautuneet (tämän toteamiseksi riittää verrata omia ja lasten matikankirjoja samalta vuosikurssilta) ja liikunta, jonka tuntimäärää on karsittu. Samassa rytinässä terveystieto voitaisiin heittää huuthelkkariin – samat asiat käydään kuitenkin biologiassa. Kun terveystiedon tuntimäärä käytettäisiin liikuntaan, terveysvaikutukset olisivat taatusti suuremmat kuin teoreettinen asian hoito. Etenkin jos liikuntatunneilla oikeasti liikuttaisiin eikä käytäisi pelaamassa golfia tai keilaamassa, kuten olen kuullut tapahtuneen, hyi helvetti. Jopa homokyykän pelaaminen alkaa kuulostaa hyvältä, kun tuota ajattelee.

Asiantuntemattomuuden tuomalla varmuudella: ruotsin kielen tunnit yläasteella on käytettävä siten, että sen tilalle on otettava valinnainen toinen kieli. Tämä vapauttaa samalla osin valinnaisaineista oppitunteja siten, että joka luokka-asteelle voidaan ottaa viikoittain yksi oppitunti lisää matematiikkaan ja toinen liikuntaan. Jos valinnaisaineista vapautuvat tunnit eivät tähän riitä, niin sitten napsaistaan terveystiedosta (keskimäärin yksi tunti viikossa) tilaa liikunnalle - lopputulos on kansanterveyden kannalta ajatellen positiivinen. Lukiossa voidaan menetellä sopivin osin samoin, ainakin liikunnan osiota voidaan vahvistaa. Opettajillekaan ei aiheutuisi ongelmia, yleensä terveystietoa opettavat samat tyypit kuin liikuntaa.


4. Inhimilliset näkökannat

Kaikkiin muutoksiin liittyy väistämättä ihmisryhmiä, joiden elämänlaadun saldo menee pakkasen puolelle. Tämä ei saa olla esteenä yhteiselle hyvälle, kunhan varmistaan ettei kukaan joudu kärsimään kohtuuttomasti. Mahdollisina kärsijöinä on merkittävissä määrin kaksi ryhmää, ruotsinopettajat ja ruotsinkieliset.

Maassa on sadoittain ihmisiä, jotka ovat valinneet elämänurakseen ruotsin kielen opettamisen. Mikäli pakkoruotsi poistuu, ruotsin kielen opetukseen tarvittava kokonaistyömäärä pienenee radikaalisti, ehkä jopa puoleen. Tätä voisi tietysti pitää kohtuuttomana, mutta riski se on sekin jos on sitonut ammattitaitonsa kännyköiden suunnitteluun. Valtion leipä on kapea mutta pitkä, mutta ei senkään pituuden pidä sentään rajaton olla. Eikä tämä tarkoita sitä että puolet ruotsinopettajista päätyisi kortistoon. Osa siirtyy varhennetulle vanhuuseläkkeelle, osa vähentää työmääräänsä, osa siirtyy muihin tehtäviin - muiden kielten opetus lisääntyy ja aika harva kielenopettaja lienee vain "yksikielinen". Sama tilanne oli aikoinaan latinan opettajilla ja se on maailman mittakaavassa katsottuna sentään hyödyllisempi kuin ruotsin kieli.

Ruotsinkielisten oikeudet on turvattava. Samoin kaikkien kolmen saamen kielen puhujien oikeudet. Muiden kielien puhujat opetelkoot suomea (tai jotain muuta neljästä em. kielestä), jos haluavat Suomessa pysyvästi asua.
Ns. virkamiesruotsi pitää vaatia vain ruotsalaisenemmistöisissä kunnissa. Suomalaisenemmistöisissä kunnissa virkamiesruotsin vaatimustasoa on lievennettävä. Se voidaan katsoa suoritetuksi, mikäli virkaan pyrkivä kykenee tunnistamaan, että se vieras kieli jolla häntä on puhuteltu, on ruotsi ja sanomaan sen jälkeen ymmärrettävästi seuraavat lauseet: Var så god och väntä här. Jag hämtar Gunilla.
Kaikki näiden virallisten vähemmistökielten puhujien asemaan vaikuttavat tekstit on edelleenkin käännettävä näille kielille. Heillä on oltava oikeus käyttää omaa kieltään valtakunnallisen tason instansseissa. Jos eduskuntaan valitaan kolttasaamelainen, hän tulee saada puhua täysistunnossa kolttaa.
Vähemmistön etujen valvominen tarkoittaa väistämättä sitä, että ruotsinkielisillä on edelleenkin lukumääräänsä nähden yliedustus monissa tilanteissa. Tämä on aivan oikein. Olen istunut luottamustehtävissä, joissa toimikunnassa on pakko olla yksi ruotsinkielinen mukana. Eikä ole mitään järkeä tehdä kahdenkymmenen hengen toimikuntaa vain siksi, että prosentuaalinen osuus saataisiin säädettyä kohdilleen.


5. Lopuksi

Blogiskenestä näyttävän lähdön tehnyt Nikopol on kirjoittanut pakkoruotsista huomattavasti tätä tekstiä paremman juttusarjan, joten nostan sen vielä kerran tässä esiin:
Osa I
Osa II
Osa III

He kaatuivat saappaat jalassa

Joka kerran kun lehdessä kirjoitetaan Cooperin testistä , kommenttiosiosta löytyvät ne samat liioittelutarinat, yleensä armeijaversioina.

Tyypillisessä tarinassa heppu kertoo, miten hän lähti varovasti liikkeelle ja veteli sellaista kolmentonnin tahtia ensimmäiset kymmenen minuuttia. Kun voimia tuntui olevan vielä reilusti jäljellä, niin sitten viimeisen kahden minuutin aikana hurja loppukiri ja tulos oli kolme ja puoli tonnia.
Niinpä. Kolmen tonnin tahti Cooperissa tarkoittaa tasaista 250 metrin minuuttivauhtia. Kymmenessä minuutissa tällä tahdilla ollaan 2500 metrin kohdalla. Sitten kahden minuutin loppukiri ja tulos 3500 metriä. Eli viimeisen kahden minuutin aikana on hilppaistu kilometri. Mikä on aika hyvä saavutus ottaen huomioon että tonnin ME on Noah Ngenyn nimissä oleva 2.11,96. Tosin hänellä ei ollut etunaan lentävää lähtöä eikä 2500 metrin alkuverryttelyä.

Toinen inttilegenda on Cooperin juokseminen kumisaappaat jalassa, jolloin tulos on yleensä luokkaa 3400 metriä. Tämä on itse asiassa täysin mahdollinen suoritus. Luultavasti kuka tahansa Kalevankisatasoinen kestävyysjuoksija tekisi tempun, kunhan ei nyt kovin hölskyvät saappaat kohdalle osuisi. Taannoin keskustelin aiheesta kaverini kanssa ja kerroin suunnilleen tähän tyyliin:

- Noilla keskustelupalstoilla väitetään aina että "juoksin intissä Cooperissa 3600 metriä kumpparit jalassa". Tosiasia kuitenkin on, että kolmetonniakin Cooperissa on kova temppu ja viidensadan metrin parannus tuloksessa on taivaan suuruinen millä tahansa lähtötasolla. Vaikka minä kovakuntoinen kaveri olinkin - ja olen ikäisekseni vieläkin vaikka vauhti onkin hidastunut roimasti - niin en minä sentään tuommoisia väittäisi.
- Jaa. No paljonkos sinä sitten armeijassa vedit Cooperissa?

- No, sehän juostiin useita kertoja. En nyt halua parhailla kehuskella. Huonoin tulos oli 3200, mutta se tuli juostua tosiaan kumpparit jalassa.
- Nyt kyllä kusetat. Et varmana vetänyt kumppareilla.

- Okei, en koko matkaa. Vaihdoin puolivälissä lenkkarit jalkaan.
- Siis väität että kuuden minuutin kohdalla vaihdoit vielä jalkineita ja juoksit silti 3200?

- Eikun viiden minuutin kohdalla.
- Eihän se ole puoliväli!

- Joo mutta kun minä myöhästyin kaksi minuuttia lähdöstä. Silloin jäi vain kymmenen minuuttia aikaa juosta koko kuupperi ja puolet siitä on viisi minuuttia. Siksi sanoin että puolivälissä.
- No hitto. Ja jalkineidenvaihtoon kului vielä aikaa.

- Eipä juuri. Pakko oli pysähtyä joka tapauksessa kun maha oli kuralla enkä viitsinyt housuihin paskoa, siitä kun sai kuntsarin vain vartiossa. Nyt olisi saanut ainoastaan rättivääpelin vihat niskaansa. Samalla kun poikkesin huussissa niin siinäpä pystyi pruikkiessa vaihtamaan jalkineet.
- Oli silti aika kova temppu, vetää 3200 kymmenessä minuutissa, välillä paskalla käyden ja puolet matkasta kumppareissa.

- Kuulostaa kovemmalta kun oikeasti on. Ei ne kumpparit nyt hirmuisesti juoksuvauhtia hidasta. Enemmän suksista oli haittaa.
- Siis hiihtocooperi... no joo, kyllähän hyvällä kelillä hiihtää pidemmälle kuin juoksee, jopa niillä armeijan hikilaudoilla.

- Hyvällä kelillä joo. Olisi varmaan tullut lähelle neljäätonnia. Mutta kun oli heinäkuu niin ei oikein luistanut. Lipsunut ei kyllä pätkääkään, eli sitä en voi syyttää huonosta tuloksesta.
- Just joo. Tuota taustaa vastaan ei mikään ihme että vaihdoit puolivälissä lenkkareihin. Tuskin olisi mennyt edes kolmetonnia rikki jos olisit sukset jalassa juossut.

- Päinvastoin. Varmana olisi mennyt kolme ja puoli tonnia, jos en olisi hermoillut turhaan ja vetänyt vain raa'asti loppun jalkineita vaihtamatta. Meinaan kun intin saappaissa on se kantaura vaan lenkkareissa ei. Piru vie kun ei meinannut loppumatkalla sukset pysyä jaloissa sitten millään.
- Mutta pysyi kuitenkin. Hyvä ettei varusteet pettäneet.

- Sukset kesti jalassa joo. Mutta muu varustus petti. Huomasin siinä kahdeksan minuutin kohdalla että kaasunaamari fuskaa.
- Kaasunaamari???

- Joo, meillä juostiin cooperi sikanasset päässä. Oli talvikaasusuojeluharjoitus. Älä kysy mitä järkeä oli pitää sitä heinäkuussa. Armeijan meininki, sinähän tiedät.
- Niinpä tietysti. Mutta et sinä voi huonosta tuloksesta kaasunaamarin fuskaamista syyttää. Paremminhan sitä saa hengitettyä kun fuskaa.

- Periaattessa joo. Vaan kun olen melko varma että se fuskaus alkoi vasta siinä vaiheessa kun kiireessä vaihdoin niitä lenkkareita jalkaan ja satuin repäisemään naamaria. Eli siitä ehti olla hyötyä vain minuutin ajan.
- Miten niin? Viisi minuuttiahan sulle jäi lenkkarit jalassa juoksua?

- Minähän sanoin että huomasin kahdeksan minuutin kohdalla että kaasunaamari fuskaa. Mistäs luulit minun sen huomanneen? Meidän hullu yliluti heitti baanalle kyynelkaasukranaatin testatakseen onko naamarit tiiviisti. Piru vie että ne viimeiset neljä minuuttia otti koville vetää kun vesi vaan valui silmistä ja yskitti niin helvetisti. Viimeisen neljänsadan metrin loppukirikin jäi niukasti yli minuutin, säälittävää.
- Nopeastihan siitä kyynelkaasupilven läpi selviää, mutta ymmärrän kyllä että vaikutus kestää...

- Jaa nopeasti? Ei niissä oloissa. Arvaa että oli jälkeenpäin kasarmilla tuulettaminen että saatiin kyynelkaasut ulos.
- Ulos... ette kai te Cooperia missään urheiluhallissa juosseet?

- No ei tietenkään. Minähän sanoin että kasarmilla. Pitkin komppanian käytävää, viidenkymmenen metrin suoraa edestakaisin.
- Siis koko komppania sillä kapealla käytävällä???

- Ei nyt sentään. Vain minä ja pari muuta. Muut juoksivat ulkona.
- Jaahas. Mitäs te olitte törttöilleet kun tuolla lailla simputettiin.

- Muista en tiedä mutta minä en mitään. Olin vain aamulla tuntenut oloni vähän huteraksi ja kävin otilla. Tyrkkäsivät kuumemittarin kainaloon ja se näytti 37,4. Harmillista, 37,5 olisi ollut veepeen karsintaraja. Nyt tuli vain VUP.
- Eli vapautus ulkopalveluksesta...

- Tietenkin, ja sen takia me juostiin sisällä. Kyllä armeijan touhuissa nyt joku tolkku olla pitää.

Uusinta: Miksi muslimit ovat niin vihaisia?

Lukijalle: Pistetäänpä vaihteeksi uusiksi huumoria sinänsä vakavasta aiheesta:

Vastuuvapauslauseke: Tällä tekstillä on yhtä vähän tekemistä todellisen islamin kanssa kuin terrori-iskuillakin.

12. Kaikki naiset pukeutuvat jätesäkkiin
Onhan se nyt yhtä helvettiä, kun ei voi akkamehtään lähtiessä tarkistaa, onko tavara kuranttia. Joutuu ostamaan sian säkissä. Eikä yleensä hyvällä tuloksella, sillä kulttuuripiirin naiset ovat keskimäärin niin rumia, että Muhammadin johtama julkisivulautakunta määräsi aikoinaan huntupakon puhtaasti esteettisistä syistä.

11. Kaikki teknologia, jota käytät, on länsimaista innovaatiota ja tuotantoa
Wikipedian hauskimpia artikkeleja on Aikajana tieteestä ja teknologiasta islamilaisessa maailmassa. Viimeinen maininnan arvoinen asia on sattunut 1600-luvulla. Ja melkein kaikki sitä ennen tapahtuneet ovat olleet itämaisen tiedon siirtymistä länsimaihin välissä olleen islamilaisen maailman kautta, mikä lakkasi heti kun löydettiin merireitti Afrikan ympäri. Tiedenobelin on saanut kaksi muslimia, jotka molemmat ovat tehneet työuransa länsimaissa ja toinen edusti sitä paitsi harhaoppiseksi julistettua lahkoa. Tämän kyllä kestäisi, mutta kun juutalaiset ovat eivät ole saaneet kahta, vaan lähemmäs 150 tiedenobelia.

10. Olet aina sodassa häviävällä puolella
Lukuisista esimerkeistä vaikka Jom Kippur. Noin kolminkertainen miesylivoima, tankeissa ja tykistössä tuplaylivoima, lentokoneissa niukka ylivoima, ulkomaiset sotilasasiantuntijat, kalusto uusinta uutta ja kaupan päälle yllätyshyökkäys vihollisen suurena juhlapäivänä. Turpiin tuli että tärisi, vaikka Israel ei edes käyttänyt tehokkainta asettaan eli ydinpommia. Ja sama juttu joka Allahin kerta, oli vastassa kuka tahansa. Ainoa tapa voittaa on käydä sota jotain toista, vielä huonompaa arabimaata vastaan.

9. Ainoa tapa päästä paratiisiin on räjäyttää itsesi tuusannuuskaksi
Ja silloinkin pitää toivoa, että 72 neitsyttä ei perustu käännösvirheeseen ja kyseessä eivät ole 72 Linux-nörttiä. Tosin jälkimmäinen vaihtoehto ei sodomiittia liiemmin häiritse, joten antaa paukkua vaan!

8. Et saa juoda viinaa – paitsi jos Allah ei näe
Joka kerta, kun tekee mieli ottaa näkäräiset, pitää mennä pimeään nurkan taakse, jonne Allahin katse ei yllä. Samalla tajuaa, kuinka onnettoman voimaton jumala Allah on – ei edes röntgenkatsetta! Ikään kuin tämä ei riittäisi, joka vuosi kuukauden ajan sama juttu päivällä syömisen kanssa, pakko mutustaa salaa. Ja vieläpä aina eri aikaan vuotta, kun Muhammad ei osannut laatia toimivaa kalenteria.

7. Et saa äänestää kotimaassasi demokraattisissa vaaleissa
Paitsi jos satut olemaan Israelin arabi.

6. Elääksesi leveämmin tarvitset muita kulttuureja
Oma kotimaasi on köyhä ja onneton persläpi, josta kaikki yrittävät päästä länsimaihin. Paitsi jos olet sattunut syntymään maahan, jossa rautakankea maahan tökätessä syöksyy öljysuihku taivaalle. Silloinkin kiitos vauraudesta kuuluu sille, että länsimainen teknologia on kehittänyt öljyä tarvitsevia laitteita ja luonut sen tuottamiseen tarvittavan infrastruktuurin, jota pyörittämään tarvitaan aasialaiset siirtotyöläiset.

5. Sinua pidetään kaikkialla haittamaahanmuuttajana
Abdirahman ”Husu” Hussein esitti äskettäin kysymyksen, mitä tapahtuisi jos kaikki 16 000 somalia lähtisivät Suomesta. Ainakin terveyskeskuskäynteihin seuraisi piikki, kun sadattuhannet suomalaiset joutuisivat turvautumaan lääkäriin saadakseen liian leveästä hymyilystä nyrjähtäneen naamansa takaisin paikoilleen.

4. Et tiedä, millaista on saada luonnollisesti kostunutta naista
Jos olet upporikas musulmaani, naisesi ovat liukuvoidekäyttöisiä huoria. Jos olet keskiluokkainen musulmaani, vaimo(i)ltasi on ympärileikkaamalla poistettu tarpeellisia ruumiinosia. Jos olet köyhä musulmaani, rikkaammat ovat vieneet kaikki naiset ja morsiamesi sanoo ”I-haa”. Jos taas olet päässyt luikahtamaan sivistysmaahan, naisesi on kuiva ja sitä paitsi pippurisumute kirvelee silmiä. Tai sitten naisesi saattaa kyllä olla kostea, mutta sellainen lähiövalas että takaa ei yletä, päällä ei pysy ja alle ei uskalla mennä.

3. Et tiedä, miten hyvää on rapeaksi paistettu pekoni
Kelpo pekonia mutustellessa sitä rakastaa koko maailmaa, on se vain niin namia. Kääntäen on ilmeistä, että pekonin syömättömyys saa sopuisammankin miehen vihaiseksi.

2. Joudut vaimoja ottaessasi ison riskin eteen
Voit ottaa neljä vaimoa. Mutta jos jokaisen vaimon isälläkin on neljä vaimoa, sinulla on kuusitoista anoppia. Vähemmästäkin on ryhdytty itsemurhapommittajaksi.

1. Et voi kiistää kritiikkiä
Koskaan ei ole esittää mitään kumoavia faktoja. Näin ollen joudut asiallisten argumenttien sijaan toteamaan, että "noin ei saa sanoa" ja "jos et usko, että islam on rauhan uskonto, mestaamme sinut".

Välihuomautus 132 : Käänteistä rasismia

Uusimmassa Urheilulehdessä oli pitkä juttu tuoreen pika-aitojen SE-naisen Annimari Kortteen vuoristoratamaisesta urasta. Korte oli nuorena lupaava juoksija, mutta sairastelu vaivasi niin että ura oli viisi vuotta telakalla. Ennen loukkaantumiskierrettään hän lähti 19-vuotiaana USA:han yliopistourheilumyllyyn Georgian yliopiston riveihin ja koki yllätyksen:

Totesin jo parikymmentä vuotta sitten, että jos valkoinen lyö mustaa, se on rasismia mutta jos musta lyö valkoista, se on kulttuuriero. Mutta nytpä selvisi että se onkin käänteistä rasismia.
Jos rasismi on paha, niin onko käänteinen rasismi sitten hyvä?

Myöhemmin Korte siirtyi San Diegon yliopistoon ja sielläkin tapahtui:

Luulisi että tuon jälkeen alkaisi jo olla, mutta fiksuna naisena hän ei anna 90 %:in pilata sen 10 % mainetta.

Tuli vain mieleen, minkälainen haisunäädän kusimyrsky olisi jenkeissä mahtanut syntyä, jos valkoinen urheilija olisi raivonnut: "What the fuck this black girl is doing here?" Tyttö oli kauhuissaan, kun hänen kämppäkaverikseen oli laitettu mustaihoinen.
Tai sitten toisessa paikassa joukkueeseen olisi tullut ainoa musta: ... sai kuulla tummuudestaan. "He olivat aluksi tosi tylyjä. Vaikka olin kuuloetäisyydellä, he saattoivat sanoa, että äiti ei päästäisi minua mustaihoisena heille kylään."
Tuskin jenkeissäkään olisi ilman pöyristymisiä selvitty. Saati sitten montako marssia, tukikonserttia ja rasismin vastaista teemapäivää Suomessa olisi vastaavassa tilanteessa järjestetty.

Keskiarvotilastot - naiset 800 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Caster Semenya	RSA	1:55.106
2	Pamela Jelimo	KEN	1:55.385
3	Maria Mutola	MOZ	1:55.688
4	Nadezhda Olizarenko	UKR	1:55.817
5	Ana Fidelia Quirot	CUB	1:55.920
6	Jarmila Kratochvílová	CZE	1:55.988
7	Francine Niyonsaba	BDI	1:56.272
8	Sigrun Wodars	GER	1:56.444
9	Christine Wachtel	GER	1:56.530
10	Lyubov Gurina	RUS	1:56.600
11	Doina Melinte	ROU	1:56.721
12	Tatyana Providokhina	RUS	1:56.749
13	Janeth Jepkosgei	KEN	1:56.801
14	Anita Weiß	GER	1:56.843
15	Ella Kovacs	ROU	1:56.908
16	Svetlana Masterkova	RUS	1:56.957
17	Olga Mineyeva	RUS	1:56.974
18	Ajee' Wilson	USA	1:57.053
19	Jolanda Batagelj	SLO	1:57.056
20	Stephanie Graf	AUT	1:57.082
21	Lyudmila Veselkova	RUS	1:57.105
22	Tatyana Andrianova	RUS	1:57.172
23	Jearl Miles-Clark	USA	1:57.188
24	Kelly Holmes	GBR	1:57.264
25	Yelena Afanasyeva	RUS	1:57.400
26	Fita Lovin	ROU	1:57.504
27	Letitia Vriesde	SUR	1:57.543
28	Hasna Benhassi	MAR	1:57.565
29	Margaret Wambui	KEN	1:57.578
30	Svetlana Cherkasova	RUS	1:57.609
31	Ludmila Formanová	CZE	1:57.619
32	Natalya Tsyganova	RUS	1:57.660
33	Slobodanka Colovic	CRO	1:57.681
34	Eunice Sum	KEN	1:57.726
35	Svetlana Klyuka	RUS	1:57.757
36	Olga Kotlyarova	RUS	1:57.769
37	Patricia Djaté-Taillard	FRA	1:57.798
38	Melissa Bishop	CAN	1:57.865
39	Alysia Montaño	USA	1:57.883
40	Liliya Nurutdinova	RUS	1:57.886
41	Irina Podyalovskaya	RUS	1:57.903
42	Nikolina Shtereva	BUL	1:57.915
43	Zulia Calatayud	CUB	1:57.926
44	Hildegard Ullrich	GER	1:57.971
45	Ellen van Langen	NED	1:57.976
46	Habitam Alemu	ETH	1:58.107
47	Natoya Goule	JAM	1:58.144
48	Inna Yevseyeva	UKR	1:58.207
49	Kenia Sinclair	JAM	1:58.228
50	Olga Raspopova	RUS	1:58.257
51	Lynsey Sharp	GBR	1:58.259
52	Yekaterina Podkopayeva	RUS	1:58.334
53	Meredith Valmon	USA	1:58.373
54	Yelena Kotulskaya	RUS	1:58.383
55	Joetta Clark-Diggs	USA	1:58.393
56	Tetyana Petlyuk	UKR	1:58.424
57	Irina Mistyukevich	RUS	1:58.424
58	Charlene Lipsey	USA	1:58.435
59	Mariya Savinova	RUS	1:58.454
60	Yekaterina Zavyalova	RUS	1:58.479
61	Yuliya Krevsun	UKR	1:58.493
62	Maryna Arzamasova	BLR	1:58.499
63	Natallia Dukhnova	BLR	1:58.547
64	Brenda Martinez	USA	1:58.566
65	Yekaterina Kostetskaya	RUS	1:58.596
66	Tina Paulino	MOZ	1:58.625
67	Mayte Martínez	ESP	1:58.727
68	Jenny Meadows	GBR	1:58.736
69	Larisa Mikhaylova	RUS	1:58.754
70	Nicole Teter	USA	1:58.763
71	Natalya Khrushchelyova	RUS	1:58.808
72	Lyudmila Rogachova	RUS	1:58.831
73	Totka Petrova	BUL	1:58.840
74	Larisa Chzhao	RUS	1:58.878
75	Joanna Jóźwik	POL	1:58.881
76	Hazel Clark	USA	1:58.886
77	Sviatlana Usovich	BLR	1:58.892
78	Diane Cummins	CAN	1:58.939
79	Sifan Hassan	NED	1:58.948
80	Maggie Vessey	USA	1:58.949
81	Oksana Zbrozhek	RUS	1:58.970
82	Rose M. Almanza	CUB	1:58.991
83	Amina Aït Hammou	MAR	1:59.007
84	Marilyn Okoro	GBR	1:59.021
85	Natalya Gorelova	RUS	1:59.053
86	Lucia Hrivnák Klocová	SVK	1:59.053
87	Molly Ludlow	USA	1:59.056
88	Elisa Cusma Piccione	ITA	1:59.067
89	Selina Büchel	SUI	1:59.074
90	Brigita Langerholc	SLO	1:59.099
91	Renelle Lamote	FRA	1:59.113
92	Helena Fuchsová	CZE	1:59.241
93	Nataliya Lupu	UKR	1:59.248
94	Jemma Simpson	GBR	1:59.264
95	Malika Akkaoui	MAR	1:59.265
96	Alice Schmidt	USA	1:59.268
97	Martina Kämpfert	GER	1:59.318
98	Diane Modahl	GBR	1:59.341
99	Yusneysi Santiusti	CUB	1:59.347
100	Linda Kisabaka	GER	1:59.353

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

4	Caster Semenya	RSA	1:54.25
3	Pamela Jelimo	KEN	1:54.01
9	Maria Mutola	MOZ	1:55.19
2	Nadezhda Olizarenko	UKR	1:53.43
5	Ana Fidelia Quirot	CUB	1:54.44
1	Jarmila Kratochvílová	CZE	1:53.28
15	Francine Niyonsaba	BDI	1:55.47
11	Sigrun Wodars	GER	1:55.26
12	Christine Wachtel	GER	1:55.32
18	Lyubov Gurina	RUS	1:55.56
8	Doina Melinte	ROU	1:55.05
14	Tatyana Providokhina	RUS	1:55.46
29	Janeth Jepkosgei	KEN	1:56.04
23	Anita Weiß	GER	1:55.74
21	Ella Kovacs	ROU	1:55.68
24	Svetlana Masterkova	RUS	1:55.87
6	Olga Mineyeva	RUS	1:54.81
20	Ajee' Wilson	USA	1:55.61
10	Jolanda Batagelj	SLO	1:55.19
50	Stephanie Graf	AUT	1:56.64

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

6	Jarmila Kratochvílová	CZE	1:55.988
4	Nadezhda Olizarenko	UKR	1:55.817
2	Pamela Jelimo	KEN	1:55.385
1	Caster Semenya	RSA	1:55.106
5	Ana Fidelia Quirot	CUB	1:55.920
17	Olga Mineyeva	RUS	1:56.974
-	Tatyana Kazankina	RUS	-
11	Doina Melinte	ROU	1:56.721
3	Maria Mutola	MOZ	1:55.688
19	Jolanda Batagelj	SLO	1:57.056
8	Sigrun Wodars	GER	1:56.444
9	Christine Wachtel	GER	1:56.530
42	Nikolina Shtereva	BUL	1:57.915
12	Tatyana Providokhina	RUS	1:56.749
7	Francine Niyonsaba	BDI	1:56.272
45	Ellen van Langen	NED	1:57.976
-	Liu Dong	CHN	-
10	Lyubov Gurina	RUS	1:56.600
-	Elfi Zinn	GER	-
18	Ajee' Wilson	USA	1:57.053

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Tytti Reho	2:02.298
2	Satu Jääskeläinen	2:02.803
3	Yvonne Hannus	2:02.896
4	Kaisa Ylimäki	2:02.995
5	Sara Kuivisto	2:03.158
6	Suvi Myllymäki	2:03.237
7	Tuuli Merikoski-Silius	2:03.331
8	Marjo Piipponen	2:03.687
9	Tiina Pakkala	2:03.787
10	Karin Storbacka	2:03.805
11	Johanna Lehtinen	2:03.999
12	Monika Kinnunen	2:04.022
13	Mari Järvenpää	2:04.134
14	Venla Lampén	2:04.492
15	Aino Paunonen	2:04.923
16	Irene Marttila	2:05.254
17	Aila Virkberg	2:05.550
18	Hanna Vuorimaa	2:05.616
19	Annika Rikberg	2:05.666
20	Minna Järvenpää	2:05.778
21	Sinikka Tyynelä	2:05.778
22	Zenitha Eriksson	2:06.030
23	Teija Virkberg	2:06.129
24	Kristiina Mäki	2:06.179
25	Tiina Inkinen	2:06.236
26	Lotta Bryggare	2:06.255
27	Merja Vuorinen	2:06.362
28	Johanna Viramäki	2:06.731
29	Minna Nummela	2:06.745
30	Hanna Ritakallio	2:06.785
31	Minna Uunimäki	2:07.178
32	Arja Viljanmaa	2:07.234
33	Erika Tapio	2:07.250
34	Johanna Matintalo	2:07.648
35	Päivi Tikkanen	2:07.691
36	Saija Seppä	2:07.710
37	Marjo-Riitta Lakka	2:07.767
38	Carita Sunell	2:07.878
39	Sari Kommio	2:07.956
40	Aulikki Kononoff	2:07.960
41	Jonna Julin	2:07.984
42	Heidi Pappila	2:08.088
43	Helena Kettunen	2:08.118
44	Nina Holmén	2:08.257
45	Niina Antila	2:08.269
46	Pauliina Jolanki	2:08.522
47	Heidi Marttinen	2:08.689
48	Minna Lainio	2:08.695
49	Leena Kostiainen	2:08.796
50	Heidi Eriksson	2:08.919
51	Maarit Patama	2:08.950
52	Marjaana Sojakka	2:08.959
53	Riina Tolonen	2:08.967
54	Eeva Haimi	2:09.070
55	Minna Mäkelä	2:09.089
56	Venla Paunonen	2:09.092
57	Pia Lautala	2:09.191
58	Sandra Eriksson	2:09.335
59	Kaisa Tyni	2:09.369
60	Eija-Inkeri Similä	2:09.503
61	Maarit Lempiäinen	2:09.579
62	Katja Erävistö	2:09.765
63	Nina Niemi	2:09.893
64	Raija Mustonen	2:09.934
65	Minna Tiainen	2:09.957
66	Helena Heikkinen	2:09.965
67	Päivi Pihlajamäki	2:10.198
68	Pilvi Moilanen	2:10.203
69	Susann Kalander	2:10.232
70	Anne Siltala	2:10.270
71	Annamaija Mattila	2:10.401
72	Maria Valtanen	2:10.674
73	Ulla Tuimala	2:10.729
74	Reetta Joronen	2:10.733
75	Eeva-Liisa Kalliolahti	2:10.770
76	Heidi Ruonala	2:10.775
77	Pirjo Vihonen	2:10.780
78	Sanna Kaaria	2:10.902
79	Satu Levelä	2:10.994
80	Maija Aarniola	2:11.076
81	Sirpa Haapakoski	2:11.103
82	Anni Tuimala	2:11.146
83	Anette Haukilahti	2:11.208
84	Kia Minkkinen	2:11.248
85	Sirpa Laakkala	2:11.252
86	Päivi Varis	2:11.255
87	Nathalie Blomqvist	2:11.286
88	Pia Lemström	2:11.298
89	Anna Storlund	2:11.305
90	Katriina Sonck	2:11.310
91	Marjo Furu	2:11.478
92	Anna Sandbacka	2:11.567
93	Gunvor Nordwall	2:11.603
94	Alisa Virtanen	2:11.790
95	Ritva Lahti	2:11.850
96	Irina Koistinen	2:11.857
97	Sanna Saarijärvi	2:11.919
98	Jeanine Nygård	2:11.927
99	Maija Saarinen	2:12.043
100	Veera Perälä	2:12.112

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

2	Tytti Reho	2:01.29
4	Satu Jääskeläinen	2:01.77
3	Yvonne Hannus	2:01.73
6	Kaisa Ylimäki	2:02.12
7	Sara Kuivisto	2:04.14
8	Suvi Myllymäki	2:02.15
1	Tuuli Merikoski-Silius	2:00.59
5	Marjo Piipponen	2:01.88
10	Tiina Pakkala	2:02.35
14	Karin Storbacka	2:02.99
15	Johanna Lehtinen	2:03.25
11	Monika Kinnunen	2:02.40
12	Mari Järvenpää	2:02.74
17	Venla Lampén	2:03.47
21	Aino Paunonen	2:04.26
24	Irene Marttila	2:04.45
29	Aila Virkberg	2:04.55
13	Hanna Vuorimaa	2:02.76
25	Annika Rikberg	2:04.45
16	Minna Järvenpää	2:03.43

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

7	Tuuli Merikoski-Silius	2:03.331
1	Tytti Reho	2:02.298
3	Yvonne Hannus	2:02.896
2	Satu Jääskeläinen	2:02.803
8	Marjo Piipponen	2:03.687
4	Kaisa Ylimäki	2:02.995
5	Sara Kuivisto	2:03.158
6	Suvi Myllymäki	2:03.237
24	Kristiina Mäki	2:06.179
9	Tiina Pakkala	2:03.787
12	Monika Kinnunen	2:04.022
13	Mari Järvenpää	2:04.134
18	Hanna Vuorimaa	2:05.616
10	Karin Storbacka	2:03.805
11	Johanna Lehtinen	2:03.999
20	Minna Järvenpää	2:05.778
14	Venla Lampén	2:04.492
21	Sinikka Tyynelä	2:05.778
44	Nina Holmén	2:08.257
22	Zenitha Eriksson	2:06.030

Uusinta: Näin oli ennen, entäs nyt?

Lukijalle: Tämä kirjoitus "Näin oli ennen, entäs nyt?" uusitaan heti neljän vuoden karanteeniajan täytyttyä. Siihen on syynsä. Tätä lukiessa huomaa, kuinka asiat oli oikein pohdittu jo tuolloin ja kuinka tilanne on neljän vuoden aikana muuttunut. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta käännös on jo alkanut ja kun suunta alkaa muuttua, niin suhteellisesti ottaen muutos kiihtyy koko ajan. Väestönkasvun tilanne on vain kovin huolestuttava, koska toimenpiteisiin ei ole vielä ryhdytty. Tästä kirjoituksesta käytiin jonkin verran keskustelua myös Hommaforumilla:

Kun aloitin blogikirjoittamisen edellisellä vuosikymmenellä, tein listan juttuaihioista joista uskoin saavani ensi alkuun erinäisiä viikkojuttuja. Niitä oli lähemmäs kaksikymmentä. Suurin osa tuli kulutettua alkukuukausina, pari menetti ajankohtaisuutensa, pari lässähti käyttökelvottomaksi ja pari tuli kirjoitettua vasta vuosia myöhemmin. Yksi juttuaihio, sieltä tärkeimmästä päästä jopa, jäi kummittelemaan. Tiesin miten sen kirjoittaisin, mutta jokin siinä vaivasi. Niinpä se jäi vain tekemättä, välillä unohtuen mutta palautuen aina muutaman kuukauden välein mieleen, jolloin jälleen hylkäsin sen. Sen karkea luonnos pään sisällä oli suunnilleen tällainen:

Muistuma armeija-ajalta. Istumme odottamassa – armeijassa oli aina kiire odottamaan – ja harjoitamme sotilaiden tuhansia vuosia vanhaa suosituinta ajantappokeinoa eli jauhamme sitä mitä sylki suuhun tuo. Puhumme armeijan tarpeellisuudesta ja keskustelussa nousee esiin näkökanta, että historia on loppu, sotia ei enää ole näköpiirissä vastakkainasettelun päätyttyä, joten mihin armeijaa enää tarvitaan? Tähän sanoo sanansa joukkueemme puoliulkomaalainen vahvistus: ”Me joudumme vielä jonakin päivänä sotimaan kehitysmaita vastaan.” Kaikki olimme yksimielisiä siitä, että kehitysmaiden väestöräjähdys johtaa levottomuuksiin vielä meidän elinaikanamme. Mutta sodasta olimme eri kannalla. Miten ihmeessä ne voisivat hyökätä tänne, eihän heillä ole semmoista sotakoneistoa että taistelua voitaisiin edes jollain tavalla käydä?

Perusasetelma oli silti tietysti oikea. Oli jo tuolloin selvää, että a) väestönkasvu ei pysähdy, b) kiihkomuslimien terrorismi jatkuu ja c) lopulta paine kasvaa liian suureksi.

Tämän aloituksen jälkeen tarkoitukseni oli kuvailla, mitä tapahtuu: terrori-iskuja Euroopassa, muslimimaiden hallitusten syyttömyyden vakuuttelua vaikka ne todellisuudessa sitä rahoittavat, lopulta avoin sota. Tuloksena ehkä jopa ydinterrorismi Euroopassa ja kymmeniä, kenties satoja miljoonia uhreja kaikkialla yhteensä. Mutta väistämättömällä lopputuloksella: lännellä ovat kaikki ylivoimaiset resurssit.

Lopuksi aioin kertoa johtopäätökseni, jonka mukaan olisi sitä parempi mitä aiemmin tähän konfliktiin ajauduttaisiin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että se olisi arvioni mukaan väistämätön ja mitä epäsuhtaisempi taistelu olisi, sitä vähemmin vahingoin siitä selviydyttäisiin. Ja osuisipa vähemmän omalle kohdalle: tuskin enää itse etulinjaan joutuisin, vaan olisin enintään kotirintamalla suojeluskunnassa ja omat poikani olisivat toivon mukaan vielä liian nuoria sotaan. Mitä pidemmälle konfliktin alku siirtyisi, sitä heikommaksi Eurooppa olisi tullut ja – vaikka väistämättä voittaisikin – kärsisi suuremmat vauriot. Vuosien kuluessa yhä selvemmäksi tuli myös se, että kehitysmaalaisten viidennen kolonnan asuminen Euroopassa tulisi sodassa maksamaan sekä ihmishenkiä että resursseja.

Mutta kirjoitus jäi tekemättä, vaikka sen aihepiiriä muutaman kerran sivusinkin. Jokin siinä kaihersi, jollain tavalla ne kuuluisat pienet harmaat miehet takaraivoa naputtelivat ja sanoivat, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Viime viikolla tajusin mikä oli pielessä. Noloa koko ikänsä sotahistoriaa lukeneelle miehelle.

Kaikkien seuraavaa sotaa suunnittelevien strategien perusvirhe on aina ollut valmistautua edelliseen sotaan. Todellisuudessa uusi sota käydään aina uudella strategialla. Tarkemmin sanoen päämajan kenraalit käyvät sitä vielä vanhalla strategialla, mutta pienemmässä mittakaavassa eli operatiivisella tasolla menetelmät muuttuvat uudenlaisiksi. Joka kerran. Strategien virhe on sitä suurempi, mitä pidempi aika edellisestä suursodasta on kulunut ja mitä enemmän siinä välissä on käyty pieniä konflikteja, joissa vanhat menetelmät ovat vielä osin toimineetkin.

Saman virheen tein minäkin. Ajattelin, että muslimit hyökkäävät Eurooppaan terrorismilla ja ydinasein, jolloin lopultakin eurooppalaiset ymmärtävät mitä on tehtävä ja pistävät Lähi-Idän ensin paskaksi, tuhoavat sisäisesti heikon islamin ja rakentavat raunioille kukoistavan yhteiskunnan aivan kuten Saksalle ja Japanille tehtiin toisen maailmansodan jälkeen. Mutta tässä käytiin kolmas maailmansota toisen maailmansodan strategialla, mikä oli kardinaalivirhe.

Ei kolmas maailmansota ala samoin kuin toinen maailmansota alkoi eli yllätyshyökkäyksellä rajan yli tai iskulla laivastotukikohtaan. Eihän toinen maailmansotakaan alkanut samoin kuin ensimmäinen eli annetaan sodanjulistus, mobilisoidaan armeijat ja rymistely alkaa vasta parin viikon viiveellä. Kolmas maailmansota on jo alkanut ja se on alkanut soluttautumisella sivistysvaltioihin. Ei aseellisella hyökkäyksellä.

Uuden strategian tunnistaa kahdesta seikasta. Ensinnäkin sillä olisi voitettu edellinen sota samassa tasapainoasemassa. Toiseksi sitä soveltaa etukäteen katsoen ”heikompi” osapuoli, joka on kehittänyt jonkinmoisen protoversion uudesta strategiasta ”vahvemman” osapuolen jumiuduttua edellisen sodan juoksuhautoihin.

Ensimmäisessä maailmansodassa altavastaaja Saksa oli kehittänyt tehokkaan mobilisointi- ja logistiikkajärjestelmän mm. rautateitä hyödyntäen. Vastapuoli ehti kuitenkin ottaa ensihämmästyksen jälkeen saman strategian käyttöön ja voitti suuremman tuotantokapasiteettinsa ansiosta. Toisin olisi saattanut käydä, mikäli Saksa olisi ehtinyt kehittää Schlieffenin suunnitelman tilalle panssarivaunuihin ja ilma-aseeseen perustuvan salamasotastrategian ja tehnyt sodanjulistusten sijaan yllätyshyökkäyksen – kuten toisessa maailmansodassa.
Toisen maailmansodan suurin strateginen muutos oli panssari- ja ilma-aseen tehokas yhteiskäyttö. Sen otti käyttöön altavastaaja Saksa. Ennen sotaa Saksan armeija oli heikompi kuin Ranskan ja Englannin, mutta vain paperilla. Liittoutuneiden kenraalit puolestaan varautuivat juoksuhautasotaan vanhaan malliin, tunnetuin seurauksin. Kesti monta vuotta, kunnes Saksa lyötiin sen omalla strategialla.
Näin ollen kovin suuri yllätys ei ole se, että kolmannessa maailmansodassa uuden strategian ovat ottaneet käyttöön muslimit eli perinteisillä mittareilla heikompi osapuoli. Eivät he hyökkää yllättäen tai marssita panssareita rajan yli, mihin taas länsimaat ovat varautuneet ylivertaisella aseistuksella. Kuvitelkaapa että Neuvostoliitto olisi käyttänyt talvisodassa Suomea vastaan samaa strategiaa kuin muslimit nyt Eurooppaa vastaan. Mobilisoidaan muutama miljoona kommunistia rajalle aseettomina. Naiset ja lapset mukaan, jos mahdollista. Ja mars yli Rajajoen. Ei niitä olisi ampumalla pysäytetty. Ja niiden perässä – ja tietysti myös jo alkuperäisessä aallossa desantteina mukaan soluttautuneina - olisivat sitten tulleet miehitysjoukot. Siinä revohkassa rajaa ei olisi vedetty Enson kohdalle, vaan Tornionjokeen.

Tästä on kyse kolmannessa maailmansodassa. Ei aseistautuneista armeijoista, vaan siviilimiehittäjistä. Vähittäisestä haltuunotosta. Ja jos on vähänkin voimaa takana, niin näitä siviilejä voi käyttää kampena miehitykselle, kuten Venäjä on tehnyt Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

Yksikään Persianlahden rikkaista öljyvaltioista ei ole ottanut pakolaisia. Tämä ”pakolaiskriisi” on tullut niille taivaan lahjana. Ne eivät sitä ole – luultavasti – masinoineet, vaikka se niiden tavoitteita ajaakin. En usko niiden kykyjen tähän riittävän, vaikka resurssit riittäisivätkin. Mutta ne haluavat muslimien muuttavan Eurooppaan ja islamisoivan Euroopan. Itse ne ovat sitten halukkaita tulemaan valmiiseen pöytään ja ottamaan valta-aseman Euroopan heikennyttyä riittävästi. Siksi on niiden kannalta parempi, että muuttajat menevät eurooppalaisten eikä heidän riesakseen. Selvä merkki tästä on esimerkiksi se, että Bahrain on halukas kustantamaan moskeijan Suomeen, mutta ei ole ottanut ainuttakaan Syyrian pakolaista.

Pelkkiä sinänsä viattomia haittamaahanmuuttajia joukosta saattaa olla ehkä 60 %. Tämän osan aiheuttama riesa on vain kustannuskysymys. Vaarallisempi osa on se pieni vähemmistö, ehkä 20 %, joka tuntee sympatiaa ISISiä tai vastaavia kohtaan tai on jopa järjestön nukkuvaksi terroristiksi länsimaihin soluttamia. Toki tulijoissa on kelvollista ja vastaanottajamaata hyödyttävää väkeäkin, mutta tällä kokemuksella voi sanoa, että sitä on ollut ehkä noin 20 %. Ja tämä on laskettu tähän asti muslimimaista tulleista, jotka on sentään jollain lailla valikoitu, toisin kuin nykyinen vyöry.

Edes tuo 20 % (tai jokin muu luku) potentiaalisia terroristeja ei ole kokonaisuutta katsoen vaarallinen. Muutamia pommeja suomalaiskaupungeissa, joitakin kymmeniä murhattuja ja raiskattuja suomalaisia – kyllä me siitä selviämme. Todellisen vaaran muodostaa se suuri muslimien enemmistö, joka ei laita tikkua ristiin dhimmien puolesta. Radikaali muslimi haluaa tappaa sinut, maltillinen muslimi haluaa radikaalin muslimin tappavan sinut ja maallistunut muslimi ei halua radikaalin muslimin tappavan sinua, mutta ei tee mitään sen estämiseksi. Jos vähemmistö kasvaa liian suureksi, siitä tulee enemmistö. Ja Allah varjele, mitä se sitten tarkoittaa uudelle vähemmistölle.

Voin ymmärtää muslimien haluja ja motiiveja aivan hyvin ja suon heille unelmat maailmanlaajuisesta kalifaatista. Sen sijaan täysin käsittämätöntä on länsimaisen median ja poliitikkojen toiminta. Mokutushulluusmittari kiljuu asteikko punaisena Allahia apuun. Uutisia lukiessa tuntuu joka päivä siltä, että kaikki, mitä osaa ikinä keksiä on totta. Ja totta on myös melkoinen osa siitä, mitä ei pysty edes kuvittelemaan etukäteen. Surkuhupaisinta asiassa on se, että ei tarvitse muuta kuin lukea mokuttajien kirjoituksia muutaman vuoden takaa, jolloin samat kurkku suorana huutajat vakuuttelevat kirkkain silmin tämän nykytilanteen olevan täysin mahdoton ajatella. Esimerkki tämän blogin kommenteista tasan vuosi sitten, kun mokuttajalle esitettiin kysymys: Siis sinusta ei ole tärkeää että tuleeko Eurooppaan miljoonia barbaareja? Johon vastaus oli: Maat ottavat vastaan pääasiassa pakolaisia. Eikä niitä miljoonia tule. Siinä teille profetiaa kerrakseen. Ja tuo siis vain vuosi sitten.

Vauhti tuntuu kiihtyvän. Kuusi vuotta sitten Octavius julkaisi asteikon monikulttuurin etenemisestä. Tuolloin Suomi oli siirtymässä viitostasolta kuutoselle. Tämän vuoden alussa kirjoitin, että olemme siirtymässä tasolle 7. Nyt olemme tasolla 7 ja hyvää vauhtia siirtymässä tasolle 8. Kaikki tasot ovat pitäneet paikkansa pelottavan hyvin. Olen tässä odotellut, milloin lähtömaissa keksitään antaa tekaistuja kuolemantuomioita, jolloin palautus olisi mahdotonta. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta, koska länsimaiden mitta ei valitettavasti ole vielä ollut niin täynnä, että massakarkoitukset olisivat alkaneet. Hyvää vauhtia olemme kuitenkin menossa kohti kehitysmaata.

Toisaalta on lohdullista, että historialla on tapana toistaa itseään. Ainakin tähän asti uudella strategialla suursotaan lähtenyt osapuoli on ollut lopulta se häviävä osapuoli. Harmi vain, että hulluuden pitää edistyä riittävän pitkälle, ennen kuin se voidaan onnistuneesti pysäyttää. Tässä vaiheessa se voitaisiin vielä tehdä suhteellisen vähäisin inhimillisin kärsimyksin. Ei yhtä vähäisin kuin vielä viisi vuotta sitten olisi voitu, mutta paljon paljon vähäisemmin kuin viiden vuoden kuluttua, jolloin se todennäköisesti alkaa.

Mutta historiasta voidaan ottaa myös opiksi. Jos sota voidaan voittaa helpoimmin seuraavan sodan strategialla, niin isketään sitten vihollisen strategian ytimeen. Nyt strategiana on miehittää länsimaat viidennellä kolonnalla ja muuttaa sen väestörakenne. Niinpä tehdään vastaisku. Suomeen on täysin mahdotonta tulla kulkematta jonkin turvallisen maan kautta. Näin ollen jokainen ”turvapaikanhakija” on aiheetta maassa. Karkottamisesta syntyisi ongelmia, joten pistetään suurin osa kääntymään takaisin itse yksinkertaisella tempulla: jos aikoo jäädä maahan turvapaikanhakijana, on automaattinen seuraus sterilisaatio. Koska vihreiden suurin huoli on maapallon resurssien riittävyys, tällä ratkaisulla saadaan kätevästi korvattua edes pieni osa siitä tappiosta, joka aiheutuu länsimaassa asuvan kehitysmaalaisen kasvaneesta hiilijalanjäljestä. Ja onpahan samalla pätevä happotesti sille, onko oikeasti turvapaikan tarpeessa. Jos täysi-ikäinen hakee Suomesta turvapaikkaa, niin kuukauden kuluessa maahantulosta röörit poikki tai ulos Suomesta. Valinta on vapaa. Täysi-ikäiseksi katsotaan jokainen jolla kasvaa karvaa muuallakin kuin päässä, ettei tule näitä "olen oikeasti 17 v" -selittelyjä.

Lisäksi otetaan käyttöön konsti, joka on erinomaisesti linjassa terveysjärjestöjen virallisen tavoitteen kanssa. Se on, että Suomi olisi tupakaton vuonna 2030. Tätä lienee mahdotonta saavuttaa, jos maahan lappaa koko ajan korsteenisakkia, havaintojeni mukaan ylivoimainen enemmistö tyypeistä on tupakoitsijoita. Savuton Suomi -organisaation pitäisikin ottaa kantaa ja antaa lausunto, että tupakoiva turvapaikanhakija ei selvästikään välitä turvallisuudestaan riittävästi. Automaattikarkoitus jokaiselle siinä vaiheessa kun ensimmäinen rööki syttyy Suomen maaperällä!

Länsimaita pidetään rappeutuneina, mutta haittamaahanmuuttoa siitä on turha syyttää. Haittamaahanmuutto ei ole rappion syy, vaan sen oire. Moraalisella selkärangalla varustettu kansa ei sellaista hyväksyisi. Kansakunnan moraalinen selkäranka on piilossa vasemmistohapatuksen rasvakerroksen alla, mutta se on siellä. Kun suomalaisille on vuosikymmeniä syötetty isänmaallisuuden ja patriotismin olevan häpeällisiä, ei ihmekään jos on kuljettu kyyryssä. Kyyrystä on helppo nousta, kunhan joku sanoo että selkä suorana kulkeminen on kunniallista. Kun urheilukentällä sanoo lapsille: ”Suomalainen hoitaa asiat jämptisti.” tai poikien vähän hölmöillessä toteaa: ”Suomalainen mies ei käyttäydy noin.”, niin hulinointi päättyy kuin veitsellä leikaten. Suorastaan näkee, miten vähän toista metriä olevat natiaiset kasvavat mielessään lähes kaksimetrisiksi ylpeyden loistaessa innostuneista silmistä. On hämmästyttävää huomata, kuinka helposti median ja valtakoneiston vuosikausia alistaman itsetunnon saa uudelleen nousuun. Länsimaalaisessa kulttuurissa on suunnaton voima, kunhan ihmisille annetaan lupa sen käyttämiseen. Siihen tarvitsee vain pienen ripauksen tervettä ylpeyttä omasta kulttuurista.
Me olemme nyt sodassa. Kun tämä totuus on yleisesti tunnustettu, on aika ryhtyä toimenpiteisiin.

Kauas on pitkä matka

Päivitys pian julkaisun jälkeen. Laitoin vahingossa ensin betaversion, josta puuttui muutama vaihtoehto. Tässä oikea versio.

Käytännön pakosta paljon Suomen maanteitä liikkuvana ja joskus itsekin ajavana seuraan mielenkiinnolla mainiota Teillä ja turuilla -blogia. Jokin aika sitten bloginpitäjä testasi "Oulun kehätietä" eli vaihtoehtoista reittiä Ylivieskasta Taivalkoskelle.
Käytännössä testattiin siis vaihtoehtoista reittiä Kokkolasta Kuusamoon. Nopein ja lyhin reitti Kokkola-Kuusamo -välillä kulkee tietysti teitä 8 ja 20 pitkin. Pituutta sillä on 414 km ja ajoajaksi ennustetaan 4 h 59 min. (Käytän tässä ja jatkossakin mittauksiin Google Mapsia.)
Kyseinen reitti kulkee myös Taivalkosken kautta. Sen sijaan Ylivieskan kautta se ei mene. Ero on kuitenkin marginaalinen. Mikäli vähän Kokkolan jälkeen kääntyy kasitieltä tielle 28 ja parikymmentä kilometriä sen jälkeen Ylivieskan kautta kasitielle palaavalle tielle 86, ajomatka on 424 km ja aika 5 h 3 min. Kymmenen kilometriä ja neljä minuuttia lisää.
Se varsinainen testattu vaihtoehtoisreitti kulkee Suomen pisintä seututietä eli numeroa 800 pitkin. Ylivieskasta käännytään tieltä 86 itään tielle 27, josta parin kilometrin päästä Taivalkoskelle päättyvälle tielle 800. Tätä reittiä pitkin Kokkola-Kuusamo -välin pituus on 462 km ja ajoaika 5 h 49 min. Lisämatkaa tulee siis 48 km ja -aikaa 50 min.

Itse tykkään ajella näitä vaihtoehtoisia reittejä pitkin, jos ei ole välttämätöntä kiirettä. Näkee uusia maisemia ja liikenne on rauhallisempaa. Sen minkä ajassa häviää, yleensä voittaa sivistyksessä ja henkisessä hyvinvoinnissa.
Blogikirjoitus sai minut miettimään, mikä olisi sellainen väli Suomessa, joka tarjoaa eniten vaihtoehtoisia reittejä. Kirjoitin Teillä ja turuilla -blogiin kommentin, jossa totesin ehkä eniten reittivaihtoehtoja löytyvän Tampere-Kitee -välille. Tämä on vähemmän yllättävää. Suomen tieliikenneverkko on suunniteltu pohjois-etelä -suuntaiseksi. Poikittaisliikenteessä onnistuu varsin harvoin kulkemaan vaihtamatta tienumeroa. Lisäksi järvet sijaitsevat useimmiten siten, että ne estävät eniten itä-länsi -suuntaista liikennettä, etenkin Päijänne.

Mietin asiaa vielä tarkemmin. Mikä olisi todellakin se väli, jolle löytyy eniten vaihtoehtoja? Asetin muutamia ehtoja etsinnälle:
A) Lähtö- ja päätepisteiden tulee olla kaupunkeja. Esimerkiksi Hanko-Utsjoki -välille saisi kyllä muut ehdot täyttäviä reittejä runsaastikin, mutta oikeasti ne poikkeaisivat toisistaan vain marginaalisesti.
B) Reittien tulee poiketa toisistaan siten, että ne kulkevat eri kuntien kautta ohittaen kuntakeskuksen enintään viiden kilometrin päästä. Olisi helppoa tehdä reitteihin parin kilometrin lisämutkia jonkin kunnan sisällä.
C) Vaihtoehtoinen reitti saa olla lyhyintä reittiä maksimissaan 10 % pidempi sekä matkaltaan että ajoajaltaan. Voisihan Turusta Tampereelle ajaa vaikka Joensuun kautta, mutta tämä ei olisi järkevää.
D) Vaihtoehtoisen reitin poikkeama lyhyemmästä saa olla poikkeaman osalta maksimissaan 20 % pidempi sekä matkaltaan että ajoajaltaan. Jollekin 500 km pitkälle reitille saa helposti etsittyä 540 km pitkän vaihtoehdon, joka täyttää muut ehdot. Mutta jos se saadaan aikaan siten, että 20 km pitkä väli X-Y korvataan 60 km pituisella koukkauksella X-Z-Y, ei voida puhua järkevästä reittivaihtoehdosta. 20 km pitkän X-Y -pätkän korvaava vaihtoehto saa olla maksimissaan 24 km.

En kuitenkaan ryhtynyt hirmuiseen perkuutyöhön, vaan tyydyin sivistyneeseen arvaukseen. Tarjosin siis aiemmin vaihtoehtoa Tampere-Kitee. Pian tajusin, että Pori-Kitee antaa vielä enemmän vaihtoehtoja.
Otin lähtö- ja päätepisteiksi molempien kaupunkien tärkeimmät paikat eli yleisurheilukentät. Tosin on myönnettävä, että Kiteen yleisurheilukentällä en ole muistaakseni koskaan käynyt. Sikäläiset ovat ilmeisesti naineet liikaa serkkujaan ja degeneroituneet sille tasolle, että kunnassa ei taideta harrastaa muuta kuin - näin Seppo Rätyä lainatakseni - paskapalloa. Piti ihan Kilpailukalenterista tarkistaa ja niin on asianlaita, että Kiteellä ei ainakaan tänä vuonna ole järjestetty yksiäkään kilpailuja.

Mutta asiaan. Tässä vaihtoehtoiset reitit yksi kerrallaan, eteläisimmästä pohjoisimpaan. Pari reittiä menee tosin keskenään hieman ristiin, mutta järjestys on lajiteltu ensimmäisen risteyksen mukaan. Välietappeja on lueteltu siinä määrin kuin on tarpeellista reittien erottamiseksi toisistaan.
Lähes kaikista pätkistä löytyy omakohtaista kokemusta. Reittien uniikkien osuuksien yhteenlaskettu pituus on monta tuhatta kilometriä. Muutama yksittäinen pätkä on, joita en muista ajaneeni, kaikki alle 50 km pitkiä. Piti piruuttaan mitata ne ja pätkiä on yhteensä 279 km. Todennäköisesti joitakin näistä olen ajanutkin, en vain muistanut. Viimeinen puuttuva parin kilometrin pätkä on itse asiassa matka Kiteen liikenneympyrästä urheilukentälle, jossa en muistaakseni ole koskaan käynyt.
Toiston välttämiseksi reittien keskinäiset yhteiset pätkät esitellään vain kerran. Jokaisesta reitistä on lihavoitu se osuus, mikä sen yhteydessä esitellään.

1) Pori-Forssa-Riihimäki-Lahti-Lappeenranta-Kitee. 578 km, 6 h 50 min.
Kakkostie on tienumeroonsa nähden välillä vähän kapeahko, mutta melko rauhallisena hyvä ajettava. Lahteen vievä viisnelonen suhteellisesti ottaen samoin sanoin kuvailtava.

2) Pori-Forssa-Riihimäki-Lahti-Mikkeli-Kitee. 574 km, 6 h 56 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

3) Pori-Forssa-Hämeenlinna-Tuulos-Lahti-Lappeenranta-Kitee. 579 km, 6 h 54 min.
Forssan ja Hämeenlinnan väli on hermoille ottavaa, kun ohituspaikkoja periaatteessa olisi, mutta liikenne on sen verran runsasta että yleensä ei onnistu. Ja kun rajoitus on satanen, niin hitaammin liikkuvia on eli ohittaa pitäisi.

4) Pori-Forssa-Hämeenlinna-Tuulos-Lahti-Mikkeli-Kitee. 575 km, 7 h 0 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

5) Pori-Forssa-Hämeenlinna-Tuulos-Asikkala-Mikkeli-Kitee. 574 km, 7 h 5 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

6) Pori-Tampere-Hämeenlinna-Tuulos-Lahti-Lappeenranta-Kitee. 584 km, 6 h 47 min.
Suorin reitti Tampere-Tuulos -välillä (tarkalleen sanoen teiden 42 ja 3 risteyksestä teiden 10 ja 12 risteykseen) kulkee Kangasalan kautta ja on pituudeltaan 83,0 km. Säännön (D) mukaan vaihtoehtoinen reitti tällä välillä saa olla enintään 20 % pidempi eli 99,6 km. Hämeenlinnan kautta kulkeva koukkaus on 99,4 km eli täyttää todella niukasti tämän ehdon. Matka-ajassa ero on vain viisi minuuttia, koska tällä reitillä pääsee ajamaan moottoritietä. Suositellaan valinnaksi Hämeenlinna-Tuulos -välille, mikäli pitää moottoriteistä.

7) Pori-Tampere-Hämeenlinna-Tuulos-Lahti-Mikkeli-Kitee. 578 km, 6 h 53 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

8) Pori-Tampere-Hämeenlinna-Tuulos-Asikkala-Mikkeli-Kitee. 577 km, 6 h 57 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

9) Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Lahti-Lappeenranta-Kitee. 568 km, 6 h 42 min.
Tämä on se reitti, jota Google Maps tarjoaa ykkösvaihtoehdoksi. Se on myös nopein reitti. Tämä tosin vaihtelee vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Yleensä haastajaksi nousee reitti (16), joka on joskus nopein. Porilta Tampereelle on tasaisen tylsää jyristelyä. Tampere itse asiassa kierretään eteläpuolitse. Eritasoliittymistä selviää helpolla. Tampereelta Lahteen pitää ajaa silmä tarkkana, sillä nopeusrajoitukset vaihtuvat usein. Tiheämmän liikenteen aikana reitti on rasittava, kun ohituspaikkoja ei ole kovin tiheässä. Lahden läpi ajaminen on luku sinänsä, kunnes ohitustie joskus valmistuu. Lahdesta Luumäelle asti liikenne on samaa luokkaa, mutta tie vähän parempi. Luumäeltä Imatralle asti saa sitten huristella moottoritietä. Sen jälkeen liikenne rauhoittuukin jonkin verran. Simpeleenjärven kohdalla saa ihastella Venäjän rajavartiotornia, joka vahtii että raja on riittävän kaukana Pietarin turvallisuutta ajatellen.

10) Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Lahti-Mikkeli-Kitee. 562 km, 6 h 48 min.
Tämä on toinen kahdesta vaihtoehdosta, jotka Google Maps tarjoaa ykkösvalinnan korvikkeeksi. Lahdesta käännytään Mikkelin suuntaan - jos ollaan tarkkana. Liittymästä ajaa helposti ohi jos ei ole pitänyt huolta ryhmittymisestä. Lusin "varalaskupaikalle" (suom. ex tempore -lentotukikohta) asti saa lasketella moottoritietä. Siitä Mikkeliin asti saa sitten ajella hermot kireällä mutkaista tietä vilkkaassa liikenteessä. Onneksi ohituskaistoja on suurimman osan matkaa. Juvan jälkeen nämäkin loppuvat, mutta se ei Kiteelle menijää haittaa, koska siinä vaiheessa käännytään kohti itää ja kenties Suomen rauhallisimman valtatien päälle.

11) Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Asikkala-Heinola-Mikkeli-Kitee. 561 km, 6 h 52 min.
Tuuloksesta Asikkalaan suorin reitti kulkee jopa viisinumeroista tietä pitkin. Entiseltä nimeltään tällaiset tiet olivat paikallisteitä, nykyisin toisen luokan yhdysteitä. Tämä taitaa olla myös näiden reittien ainoa pätkä, kun joudutaan - tietyöt poislukien - köröttelemään muutama kilometri kestopäällystämätöntä tietä.

12) Pori-Tampere-Kangasala-Sahalahti-Asikkala-Heinola-Mikkeli-Kitee. 557 km, 6 h 49 min.
Tätä pätkää voi suositella ainakin maisemiensa puolesta. Myös tiepohjat ovat yllättävän hyviä ja liikenne melko olematonta.

13) Pori-Tampere-Jämsä-Joutsa-Pertunmaa-Mikkeli-Kitee. 567 km, 6 h 57 min.
Korpilahdelta kurvataan itään nautiskelemaan Päijänteen ylityksestä Kärkisten siltaa pitkin. Tämän jälkeistä osuutta ei mäkineen ja mutkineen voi suositella matkapahoinvoinnista kärsiville. Maisemiensa puolesta kylläkin.

14) Pori-Tampere-Jämsä-Joutsa-Hirvensalmi-Mikkeli-Kitee. 562 km, 6 h 54 min.
Poikkeaa edellisestä reitistä vain pieneltä osaltaan. On hieman lyhyempi ja nopeampi, mutta ei suositella kepu- tai Vain elämää -allergikoille, koska reitti kulkee sekä Ahti Karjalaisen syntymäkodin että Satulinnan ohi.

15) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Mikkeli-Kitee. 569 km, 6 h 54 min.
Lyhimmän ja nopeimman Jyväskylän kautta kulkevan reitin sijaan käännytään Lievestuoreelta kohti Mikkeliä. Ei kylläkään voi käsittää miksi, sillä kyseinen vajaa yhdeksänkymmenkilometrinen on ehdottomasti Suomen tylsimpiä valtatienpätkiä ja häviää lisäksi sekä matkassa että ajassa.

16) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Juva-Savonlinna-Kitee. 556 km, 6 h 44 min.
Tämä on toinen kahdesta vaihtoehdosta, jotka Google Maps tarjoaa ykkösvalinnan korvikkeeksi. Kellonajasta riippuen saattaa tarjota sitä myös ykköseksi. Se myös jakaa lyhimmän reitin tittelin yhdessä reitin (18) kanssa. Tampereelta Jyväskylään on ihan hyvä ajella tätä reittiä. Liikennettä on jonkin verran, mutta ei paljon, maisemat eivät ole erityisen hienoja mutta vaihtelua löytyy. Jyväskylästä Pieksämäelle liikenne rauhoittuu, kun kääntyy ysitieltä pois. Pieksämäen jälkeen on vielä rauhallisempaa, kun tie Juvalle on vain asfaltoinnin verran kärrypolkua parempi. Sitten päästäänkin Suomen kenties rauhallisimmalle valtatielle. Savonlinnassakaan ei enää joudu entisenlaiseen sumppuun, koska sinne rakennettiin vihdoinkin ohitustie. Viimeisen pätkän saa taas ajella isompaa tietä, kun käännytään kuutostielle.

17) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Savonlinna-Kitee. 559 km, 6 h 45 min.
Jatkaakseen tietä 23 Pieksämäeltä Varkauteen täytyy tehdä tiukka mutka pohjoiseen ja muutaman kilometrin päästä itään. Varkaudessa taas pitää kääntyä etelään vitostielle. Sieltä pitää kääntyä itään, niin pääsee nauttimaan Saimaan järvimaisemista. Reitti on hitaammanpuoleinen, mutta jos ei ole kiirettä niin voi suositella sekä rauhallisuuden että maisemien puolesta.

18) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Heinävesi-Kitee. 556 km, 6 h 52 min.
Tämä reitti jakaa lyhimmän reitin tittelin yhdessä reitin (16) kanssa. Se kuitenkin häviää edelliselle reitille sekä maisemissa että ajassa.

19) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Joensuu-Kitee. 579 km, 6 h 55 min.
Ainoa syy tämän reitin valintaan on halu poiketa luostareissa tai Joensuussa. Häviää sekä matka-ajassa, kilometreissä, liikenteen vilkkaudessa että maisemissa muutamalle muulle vaihtoehdolle.

20) Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Leppävirta-Varkaus-Savonlinna-Kitee. 591 km, 7 h 12 min.
Reitti on tälle listalle selvinneistä hitain. Poikkeama Leppävirran kautta ei tuo muutenkaan lisäarvoa.

21) Pori-Tampere-Jämsä-Joutsa-Pieksämäki-Leppävirta-Heinävesi-Kitee. 570 km, 7 h 5 min.
Jos nauttii pitkistä loivista mutkista, tämä tie on ehdoton valinta. Tämän täytyy olla savolaisen tieinsinöörin piirtämä reitti.

22) Pori-Tampere-Jämsä-Joutsa-Pieksämäki-Leppävirta-Joensuu-Kitee. 592 km, 7 h 8 min.
Reitti on listalle selvinneistä pisin, mutta ei hitain. Se koostuu muiden reittien pätkistä.

23) Pori-Parkano-Jyväskylä-Mikkeli-Kitee. 574 km, 7 h 10 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

24) Pori-Parkano-Jyväskylä-Pieksämäki-Juva-Savonlinna-Kitee. 561 km, 7 h 1 min.
Yllätysveto on lähteä ajamaan Parkanon kautta. Tämä on vilkkaan liikenteen aikana hyvinkin käyttökelpoinen vaihtoehto. Lahden ja Jämsän kautta kulkevat reitit ovat tukkoisempia, mutta tässä pääsee ajamaan hyviä teitä rauhallisemmassa liikenteessä. Matkassa häviää hieman, mutta ajassa ei juuri mitään liikenteen suosiessa. Mitään mieleenpainuvaa ei reitillä kylläkään ole.

25) Pori-Parkano-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Savonlinna-Kitee. 574 km, 7 h 9 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

26) Pori-Parkano-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Heinävesi-Kitee. 564 km, 7 h 2 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.

27) Pori-Parkano-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Joensuu-Kitee. 584 km, 7 h 11 min.
Reitti koostuu muiden reittien pätkistä.


Karsintarajoiksi asettuvat siis 611 km (lyhin reitti on 556 km) ja 7 h 22 min (nopein reitti on 6 h 42 min). Näillä ehdoilla saadaan peräti 27 vaihtoehtoista reittiä. Matkat ovat välillä 556-592 km ja ajoajat 6 h 42 min - 7 h 12 min.


Muutama reitti karsiutuu niukasti pois eri syistä. Esimerkkejä:

Mikäli yritettäisiin kiertää Parkanosta Ruoveden kautta Jyväskylään, kokonaismatka-aika ylittäisi niukasti säännön (C) aikarajan, koska matka-aika pitenisi 23 min. Nopeintakin reittiä matka veisi 7 h 24 min karsintarajan ollessa 7 h 22 min.

Pori-Parkano-Jyväskylä-Pieksämäki-Leppävirta-Varkaus-Savonlinna-Kitee. 591 km, 7 h 28 min.
Tämä on Parkanon JA Leppävirran kautta kulkevista reiteistä nopein, mutta liian hidas listalle.

Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Lahti-Mikkeli-Puumala-Kitee. 626 km, 7 h 26 min.
Jää varsin niukasti karsintarajoista sekä pituudeltaan että kestoltaan.

Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Lahti-Kouvola-Savitaipale-Lappeenranta-Kitee. 592 km, 7 h 13 min.
Täyttäisi muuten ehdot, mutta suorin väli Kouvola-Lappeenranta (poikkeaman päätepisteissä oleviin pisteisiin mitaten) on 74 km ja vie 48 min, kun Savitaipaleen kautta tehtävä koukkaus olisi 99 km, 1 h 19 min, jotka molemmat ylittävät suorimman välin yli 20 %:illa.

Pori-Tampere-Kangasala-Tuulos-Lahti-Mäntyharju-Lappeenranta-Kitee. 615 km, 7 h 12 min.
Sama kuin edellä, poikkeama vie yli 20 % ja kokonaismatkakin ylittyy.

Pori-Tampere-Jämsä-Jyväskylä-Pieksämäki-Varkaus-Rääkkylä-Kitee. 574 km, 7 h 24 min.
Tämä on viisi kilometriä lyhyempi kuin Rääkkylän sijaan Joensuun kautta kulkeva reitti. Matka-ajassa tulee silti takkiin peräti puoli tuntia, koska matkalla on lautta. Vaikka lautan tilalla olisi silta, se olisi edelleen viitisen minuuttia hitaampi, koska tiet eivät ole valtateitä. Tällöin se kylläkin pääsisi listalle. Jos tykkää lossimatkailusta, voi tämän reitin valita.

Uusinta: Armon mekin ansaitsemme

Lukijalle: Sitten tämän jutun kirjoittamisen olen valitettavasti saanut aiheesta lisää henkilökohtaista kokemusta. Lukiessani tämän uudestaan totesin että pilkkuakaan ei tarvitse lisäkokemuksen perusteella muuttaa:

Kun taannoin kirjoittelin varusmiespalveluksesta vailla lähdeviitteitä ja erityistä asiantuntemusta, niin huomasin että onpas mukavaa ja nopeaa kirjoitella tekstiä, kun ei tarvitse tarkistaa faktoja. Riittää kun on mielipiteitä, vaikka asiantuntemus puuttuukin. Tunsi itsensä melkein vihervasemmistolaiseksi, tietysti sillä erolla että ymmärsin mistä puhuin eikä tekstikään vaikuttanut siltä että lääkkeet olisivat vahingossa vaihtuneet atsovärikarkkeihin. Tältä samalta pohjalta ajattelin roiskia maalaisjärkipohjaisen bloggauksen viime aikoina kovasti tapetilla olleesta eutanasiasta.

Omaa asiantuntemusta alalta ei ole. Olen nähnyt läheisten kuolevan nopeasti, muutaman päivän kitumisella sekä pitkän sairauden hivuttamana varmaan suunnilleen ikäistäni mediaanisuomalaista vastaavan määrän. Sekä kuullut kavereiden kertomana mitä heidän läheisilleen on tapahtunut. Ynnä luonnollisesti miettinyt, kuinka itse toimisin / haluaisin itselleni tehtävän vastaavissa tilanteissa.

Vastustan eutanasiaa. Kannatan harkittua itsemurhaa. Suurimmassa osassa eutanasiatapauksia kyse on oman vastuun ulkoistamisesta tavalla, jolta voitaisiin välttyä ottamalla vastuu omista teoistaan.

Karkeasti ottaen tapaukset, joissa eutanasiaa harkitaan, voidaan jakaa muutamaan peruslähtökohdiltaan erilaisiin tilanteisiin. Luonnollisesti rajat näiden välillä ovat häilyviä.

a) X tietää sairastavansa tappavaa tautia, joka ajan kuluessa halvaannuttaa / aiheuttaa sietämätöntä tuskaa / vie järjen (tarpeettomat yliviivataan). Toistaiseksi X on kuitenkin suhteellisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Jos X haluaa itselleen tehtävän eutanasian, siinä tapauksessa X on mielikuvitukseton / itsekäs / tunteeton pelkuri (tarpeettomat yliviivataan). Suomalainen mies kirjoittaa jäähyväiskirjeen, ottaa haulikon, kävelee metsään ja soittaa viimeisenä tekonaan 112 ilmoittaen sijaintinsa, niin etteivät ulkopuoliset järkyttyisi turhaan. Jos ei satu haulikkoa omistamaan, niin vanhaa armeijan värssyä lainatakseni wanha auttaa vaivoissas ja rasvaa hirttonuoran. Kyllä nyt itseltä pitää kyetä saamaan nirri pois muita vaivaamatta.

b) X:n sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että hän ei kykene itseään surmaamaan, ei pysty saamaan edes lääkepurkkia kynsiinsä. Ajatus kuitenkin juoksee vielä ja hän kykenee ilmaisemaan kuolintoiveensa. Tällöinkin täytyy ihmetellä, mikä tässä on näin vaikeaa. Ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse kiskaista töpseliä pois seinästä tai ruiskuttaa myrkkyjä suoneen. Jos potilas kykenee liikuttamaan jotakin ruumiinosaansa, hänelle asetellaan kaikki valmiiksi ja ei muuta kuin nappia painamaan. Vaikka ainoa kommunikointitapa olisi silmien räpyttely, niin ei nykytekniikalla ole mikään ongelma laatia tunnistinta, joka reagoi oikeaan räpäytyssarjaan laukaisemalla valmiiksi tähdätyn ja sarjatulelle asetetun konepistoolin. Tai ehkä jonkin vähemmän sotkuisen laitteen samalla lopputuloksella. Australian pohjoisterritoriossa eutanasia oli jonkin aikaa laillista ja tohtori Philip Nitschke olikin kehitellyt juuri sellaisia vemputtimia, joita olin tuumaillut.

Tapauksien b ja c välissä kulkee selkeä raja. Tapauksissa a ja b lopullisen exit-päätöksen tekee potilas itse.

c) X on tiedottomassa tilassa eli vegetatiivinen eikä toivoa paluusta enää ole. Tällöin on joissakin tapauksissa tapana katkaista virrat sydän-keuhkokoneesta, lopettaa letkuruokinta tai mättää kivunlievittämiseksi vähän enemmän morfiinia. Olen omin silmin nähnyt. On jotenkin kornia, että tapauksia a ja b, joissa potilas on ilmaissut oman tahtonsa, pidetään tuomittavimpina kuin c:tä, jossa päätös on hoitohenkilökunnan / omaisten. Tapauksessa c systeemi pysyköön nykyisellään. Kenties voitaisiin hieman hilata eri suuntiin tapauksia, joissa X on tehnyt hoitotestamentin ja ilmaissut kuolintoiveensa ko. tilanteen sattuessa, vastaan tapaus jossa X on vaatinut tehohoidon jatkamista kaikissa tapauksissa.

d) X on parantumattomasti sairas, mutta kykenee ilmaisemaan itsensä. Jos hän ei halua eutanasiaa, ei siihen tule missään tapauksessa ryhtyä. Ei-vapaaehtoisen eutanasian on oltava ehdottomasti kielletty ja ankarasti rangaistava teko. Hoidon aktiivisessa jatkamisessa tulee noudattaa vaihtoehdon (c) mukaista lääkärin harkintaa.

e) X on parantumattomasti sairas tai vammautunut, mutta sairaus ei ole johtamassa kuolemaan. Mikäli X on oikeustoimikelpoinen, tilanne palautuu vaihtoehtoihin (a) tai (b). Tässä tapauksessa potilaalla pitää olla jokin harkinta-aika. Esimerkiksi siten, että X:n on vaikkapa 30 peräkkäisen päivän ajan ilmoitettava haluavansa käynnistää eutanasialaitteen.

f) Mikäli X on oikeustoimikelvoton eli alaikäinen tai ei ole ennen sairauden etenemistä riittävän pitkälle antanut selkeitä ohjeita, tilanne on sellainen johon itselläni ei ole kykyä eikä halua ottaa kantaa.

Tapauksissa (a) ja erityisesti (b) tulee kuitenkin huomioida olosuhteet. Jokainen, joka on joskus kokenut helvetillisen kivun tietää, että siinä vaiheessa ei ole ehkä hyvä ajatus pitää tyynyllä ladattua pistoolia. Vaikka tietäisikin kivun joskus hellittävän. Potilas voi toivoa kuolevansa, mutta jos toiveita paranemisesta on, ei hänelle tule antaa itsemurhamahdollisuutta.
Käänteinenkin tilanne on olemassa. X on saattanut jäädä esimerkiksi junan alle siten, että koko alaruumis vyötärön alapuolelta on leikkautunut irti. Hän saattaa huutaa apua, pelastakaa. Selvää on, että elinaikaa ei ole kuin minuutteja ja ne ovat helvetin tuskien täyttämät. Paikalle osuva aseistettu henkilö on melkoisen dilemman edessä, jos hän tietää ettei lääkintähenkilökunta ehdi paikalle ennen kuolemaa kuitenkaan.

Ihmisellä on oltava oikeus kuolla. Ketään ei voi pakottaa toista tappamaan lääketieteellisistä syistä. Siksi ratkaisun on oltava järjestely, jolla em. tapauksissa (a) ja (b) ihminen kykenee kivuttomaan ja arvokkaaseen itsemurhaan. Tunnettu ja perusteltu vastaväite tälle on kaltevan pinnan argumentti, jonka mukaan pienikin myönnytys eutanasialle johtaa vähitellen määrättyihin armomurhiin kaikille parantumattomasti sairaille, siitä edelleen lievemmin vammaisille ja lopulta esimerkiksi keskimääräistä heikkolahjaisemmille. Tuo on vakavasti otettava ongelma. Siltä voidaan kuitenkin välttyä poistamalla eutanasian harmaa alue. Itse ilmoitettu kuolintoive olkoon sallittu, mutta ei-vapaaehtoinen eutanasia tulkoon entistä vahvemmin rangaistavaksi. Kun raja tehdään selväksi, sallittujen ja kiellettyjen tapausten välillä on kaltevan pinnan sijaan rotko, jota ei niin vain ylitetä.

Keskiarvotilastot - naiset 400 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Marita Koch	GER	48.438
2	Jarmila Kratochvílová	CZE	48.781
3	Olga Bryzgina	UKR	48.958
4	Sanya Richards-Ross	USA	49.046
5	Marie-José Pérec	FRA	49.158
6	Tatána Slaninová	CZE	49.286
7	Ana Guevara	MEX	49.325
8	Tonique Williams-Darling	BAH	49.424
9	Cathy Freeman	AUS	49.427
10	Falilat Ogunkoya	NGR	49.529
11	Shaunae Miller-Uibo	BAH	49.540
12	Amantle Montsho	BOT	49.593
13	Petra Schersing	GER	49.644
14	Allyson Felix	USA	49.653
15	Salwa Eid Naser	BRN	49.690
16	Mariya Pinigina	UKR	49.705
17	Antonina Krivoshapka	RUS	49.723
18	Grit Breuer	GER	49.743
19	Novlene Williams-Mills	JAM	49.743
20	Lorraine Fenton	JAM	49.755
21	Valerie Brisco-Hooks	USA	49.812
22	Charity Opara	NGR	49.813
23	Sabine Busch	GER	49.838
24	Jearl Miles-Clark	USA	49.859
25	Christine Ohuruogu	GBR	49.875
26	Francena McCorory	USA	49.877
27	Vania Stambolova	BUL	49.896
28	Natalya Nazarova	RUS	49.920
29	Deedee Trotter	USA	49.927
30	Pauline Davis-Thompson	BAH	49.928
31	Olga V. Nazarova	RUS	49.950
32	Shericka Williams	JAM	49.951
33	Ana Fidelia Quirot	CUB	49.962
34	Christina Lathan	GER	49.993
35	Natasha Hastings	USA	50.061
36	Sandie Richards	JAM	50.070
37	Monique Hennagan	USA	50.101
38	Dagmar Neubauer	GER	50.106
39	Irena Szewińska	POL	50.111
40	Stephenie Ann McPherson	JAM	50.112
41	Olga Kotlyarova	RUS	50.118
42	Natalya Antyukh	RUS	50.139
43	Lillie Leatherwood	USA	50.179
44	Shericka Jackson	JAM	50.202
45	Katharine Merry	GBR	50.208
46	Phyllis Francis	USA	50.211
47	Svetlana Pospelova	RUS	50.246
48	Yuliya Gushchina	RUS	50.267
49	Courtney Okolo	USA	50.274
50	Kirsten Emmelmann	GER	50.274
51	Debbie Dunn	USA	50.290
52	Fatima Yusuf-Olukoju	NGR	50.299
53	Maicel Malone-Wallace	USA	50.303
54	Amy Mbacké Thiam	SEN	50.309
55	Nicola Sanders	GBR	50.325
56	Diane Dixon	USA	50.329
57	Rosemarie Whyte-Robinson	JAM	50.343
58	Christine Amertil	BAH	50.353
59	Ximena Restrepo	COL	50.373
60	Rochelle Stevens	USA	50.381
61	Kendall Ellis	USA	50.385
62	Shakima Wimbley	USA	50.399
63	Christine Day	JAM	50.406
64	Olesya Zykina	RUS	50.424
65	Michelle Collins	USA	50.437
66	Olga Zaytseva	RUS	50.440
67	Tatyana Veshkurova	RUS	50.449
68	Bisi Afolabi	NGR	50.449
69	Olesya Krasnomovets	RUS	50.452
70	Monique Henderson	USA	50.469
71	Jessica Beard	USA	50.515
72	Jillian Richardson Briscoe	CAN	50.527
73	Libania Grenot	ITA	50.549
74	Tatyana Firova	RUS	50.565
75	Mary Wineberg	USA	50.567
76	Kseniya Ryzhova	RUS	50.568
77	Ionela Tîrlea	ROU	50.578
78	Helena Fuchsová	CZE	50.584
79	Quanera Hayes	USA	50.660
80	Lyudmila Litvinova	RUS	50.674
81	Natasha Kaiser-Brown	USA	50.680
82	Anastasiya Kapachinskaya	RUS	50.685
83	Chrisann Gordon	JAM	50.703
84	Kseniya Aksyonova	RUS	50.719
85	Heide Seyerling	RSA	50.730
86	Anja Rücker	GER	50.733
87	LaTasha Colander	USA	50.743
88	Svetlana Goncharenko	RUS	50.744
89	Kaliese Spencer	JAM	50.760
90	Donna Fraser	GBR	50.769
91	Caster Semenya	RSA	50.770
92	Juliet Campbell	JAM	50.791
93	Lynna Irby	USA	50.794
94	Kaltouma Nadjina	CHA	50.820
95	Ilona Usovich	BLR	50.838
96	Ashley Spencer	USA	50.855
97	Allison Curbishley	GBR	50.866
98	Sandra Myers	ESP	50.870
99	Yelena Migunova	RUS	50.874
100	Antonina Yefremova	UKR	50.896

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Marita Koch	GER	47.60
2	Jarmila Kratochvílová	CZE	47.99
4	Olga Bryzgina	UKR	48.27
7	Sanya Richards-Ross	USA	48.70
3	Marie-José Pérec	FRA	48.25
5	Tatána Slaninová	CZE	48.59
9	Ana Guevara	MEX	48.89
12	Tonique Williams-Darling	BAH	49.07
6	Cathy Freeman	AUS	48.63
14	Falilat Ogunkoya	NGR	49.10
10	Shaunae Miller-Uibo	BAH	48.97
27	Amantle Montsho	BOT	49.33
24	Petra Schersing	GER	49.30
19	Allyson Felix	USA	49.26
13	Salwa Eid Naser	BRN	49.08
17	Mariya Pinigina	UKR	49.19
16	Antonina Krivoshapka	RUS	49.16
30	Grit Breuer	GER	49.42
46	Novlene Williams-Mills	JAM	49.63
25	Lorraine Fenton	JAM	49.30

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Marita Koch	GER	48.438
2	Jarmila Kratochvílová	CZE	48.781
5	Marie-José Pérec	FRA	49.158
3	Olga Bryzgina	UKR	48.958
6	Tatána Slaninová	CZE	49.286
9	Cathy Freeman	AUS	49.427
4	Sanya Richards-Ross	USA	49.046
21	Valerie Brisco-Hooks	USA	49.812
7	Ana Guevara	MEX	49.325
11	Shaunae Miller-Uibo	BAH	49.540
-	Chandra Cheeseborough	USA	-
8	Tonique Williams-Darling	BAH	49.424
15	Salwa Eid Naser	BRN	49.690
10	Falilat Ogunkoya	NGR	49.529
31	Olga V. Nazarova	RUS	49.950
17	Antonina Krivoshapka	RUS	49.723
16	Mariya Pinigina	UKR	49.705
23	Sabine Busch	GER	49.838
14	Allyson Felix	USA	49.653
30	Pauline Davis-Thompson	BAH	49.928

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Riitta Salin	51.076
2	Pirjo Häggman	51.141
3	Kirsi Mykkänen	52.757
4	Sonja Finell	52.854
5	Mona-Lisa Pursiainen	52.927
6	Marika Eklund	53.144
7	Tuija Helander	53.147
8	Petra Söderström	53.242
9	Ella Räsänen	53.398
10	Heidi Suomi	53.400
11	Aila Haikkonen	53.692
12	Katri Tuorila	53.825
13	Barbro Ahonen	53.830
14	Satu Jääskeläinen	53.833
15	Yvonne Hannus	53.938
16	Riikka Niemelä	54.014
17	Tiina Pakkala	54.248
18	Pirpa Takki	54.250
19	Hilla Uusimäki	54.295
20	Terhi Tarkiainen	54.420
21	Minna Kallio	54.599
22	Jonna Salmivaara	54.619
23	Suvi Myllymäki	54.724
24	Sanna Aaltonen	54.724
25	Riitta-Liisa Bovellan	54.811
26	Karin Storbacka	54.819
27	Sari Raumala	54.827
28	Aino Pulkkinen	54.916
29	Anja Rantanen	54.945
30	Leena Kostiainen	54.989
31	Aino Paunonen	55.094
32	Eveliina Määttänen	55.102
33	Kirsi Kemppainen	55.132
34	Nea Mattila	55.218
35	Riitta Vesanen	55.258
36	Anniina Laitinen	55.338
37	Eeva Haimi	55.340
38	Carla Bosco	55.345
39	Jeanine Nygård	55.348
40	Katja Skogman	55.387
41	Ilona Ranta	55.393
42	Virve Pajuharju	55.432
43	Minna Uunimäki	55.456
44	Viivi Lehikoinen	55.461
45	Mette Baas	55.473
46	Marja-Leena Karttunen	55.496
47	Mari Järvenpää	55.536
48	Kaisa Ylimäki	55.543
49	Jenniina Halkoaho	55.555
50	Anitta Hietala	55.570
51	Milla Kelo	55.572
52	Annika Kumlin	55.669
53	Tiina Inkinen	55.699
54	Kirsi Pekkanen	55.706
55	Anna Suurnäkki	55.770
56	Anna Sandbacka	55.777
57	Marika Engdal	55.815
58	Emma Millard	55.840
59	Jonna Berghem	55.841
60	Arja Viljanmaa	55.850
61	Merja Vuorinen	55.894
62	Jonna Julin	55.922
63	Sari Kärkäs	55.991
64	Jonna Skrifvars	56.008
65	Anna Virtanen	56.016
66	Maisa Korri	56.019
67	Amy Lindholm	56.071
68	Lotta Bryggare	56.073
69	Minna Järvenpää	56.113
70	Jenni Kivioja	56.117
71	Johanna Matintalo	56.129
72	Venla Paunonen	56.196
73	Hannele Soikkeli	56.292
74	Veera Perälä	56.302
75	Amira Chokairy	56.314
76	Aleksandra Niiranen	56.332
77	Tytti Reho	56.363
78	Seija Rönn	56.420
79	Laila Andersson	56.424
80	Kira Kruuti	56.426
81	Lea Aaltonen	56.430
82	Nelli Toivo	56.447
83	Wilma Lassfolk	56.457
84	Sari Pirkkanen	56.466
85	Marjo Piipponen	56.477
86	Kristiina Halonen	56.488
87	Johanna Viramäki	56.503
88	Eija-Inkeri Similä	56.546
89	Sara Kuivisto	56.550
90	Tuulevi Männistö	56.557
91	Tuuli Merikoski	56.560
92	Leena Hyry	56.561
93	Simone Wiklund	56.586
94	Liina Aalto	56.615
95	Tuuli Heinonen	56.624
96	Heidi Pappila	56.627
97	Teija Virkberg	56.636
98	Jessica Rautelin	56.694
99	Viola Westling	56.715
100	Zenitha Eriksson	56.719

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Riitta Salin	50.14
2	Pirjo Häggman	50.56
4	Kirsi Mykkänen	52.27
7	Sonja Finell	52.62
3	Mona-Lisa Pursiainen	51.27
8	Marika Eklund	52.7h
5	Tuija Helander	52.32
6	Petra Söderström	52.47
16	Ella Räsänen	53.44
9	Heidi Suomi	53.14
12	Aila Haikkonen	53.26
11	Katri Tuorila	53.20
14	Barbro Ahonen	53.3h
13	Satu Jääskeläinen	53.28
22	Yvonne Hannus	53.5h
19	Riikka Niemelä	53.52
25	Tiina Pakkala	53.80
24	Pirpa Takki	53.7h
10	Hilla Uusimäki	53.14
23	Terhi Tarkiainen	53.73

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Riitta Salin	51.076
2	Pirjo Häggman	51.141
5	Mona-Lisa Pursiainen	52.927
3	Kirsi Mykkänen	52.757
7	Tuija Helander	53.147
8	Petra Söderström	53.242
4	Sonja Finell	52.854
6	Marika Eklund	53.144
10	Heidi Suomi	53.400
19	Hilla Uusimäki	54.295
12	Katri Tuorila	53.825
11	Aila Haikkonen	53.692
14	Satu Jääskeläinen	53.833
13	Barbro Ahonen	53.830
27	Sari Raumala	54.827
9	Ella Räsänen	53.398
22	Jonna Salmivaara	54.619
29	Anja Rantanen	54.945
16	Riikka Niemelä	54.014
-	Johanna Manninen	-