Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 30. huhtikuuta 2016

Uusinta: Jälkiviisautta etukäteen

Lukijalle: Tässä uusinta aika tarkalleen seitsemän vuoden takaa. Kirjoituksessa huomautin sen avausmotolla heti, kuinka historialliset hölmöt päätökset näyttävät näin jälkikäteen todellakin hölmöiltä. Vika on siinä, että historiaa katsellaan nykypäivän vinkkelistä eikä asetuta aikalaisten housuihin. Kantavana ajatuksena kirjoituksessa on valaista esimerkin avulla sitä, kuinka nykypäivänä historiankirjoissa kerrotaan, miten olisi pitänyt toimia, mutta unohdetaan pohtia miten olisikaan tapahtunut, jos niin olisi toimittu. Natsismi olisi täysin toisessa maineessa, jos se olisi pysäytetty 1938. Kirjoituksessa tilannetta verrataan nykypäivän monikulttuurisuusideologiaan. En olisi kuitenkaan 2009 uskonut, että 2016 tilanne olisi edelleen pahenemaan päin. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi helposti uskonut haittamaahanmuuton kasvavan nykymittoihin. Vaan sitä, että edelleenkin Euroopan poliitikot kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita. Analogisesti elämme nyt vuotta 1939. Kuitenkin sillä erolla, että poliitikkomme antavat Hitlerin nielaista vielä Puolankin ja odottelevat, josko se siitä rauhoittuisi. Sota on peruutettu, odotellaan vuotta 1940 tai vieläkin pidemmälle. Jolloin Saksa on taas vähän vahvempi ja sota entistä verisempi sekä tuhoisampi:


Historia on tieteistä eksaktein, koska sillä on paras mahdollisuus jälkiviisauteen.

Neville Chamberlain esitetään historiankirjoituksessa hyväuskoisena hölmönä, joka ”takasi rauhan meidän eliniäksemme” pistämällä puumerkkinsä Münchenin sopimukseen. Rauhaa kesti vajaa vuosi, joka oli alle puolet jopa Chamberlainin itsensä jäljellä olleesta eliniästä.
Münchenissä Tsekkoslovakia sovittiin pilkottavaksi palasiin. Nykyinen historiankirjoitus muistaa sen Saksan saamana lupana miehittää saksalaisenemmistöiset sudeettialueet. Samalla häveliäästi unohdetaan Puolan itselleen nipsaisema Sleesian osa samoin kuin Münchenin konferenssin seurauksena Wienin neuvotteluissa Unkarille annetut Tsekkoslovakian alueet kuten myös ukrainalaisenemmistöiselle Karpatorutenialle myönnetty autonomia.
Hitler sanoi, ettei hänellä ole tämän jälkeen enää Euroopassa muita aluevaatimuksia. Siksi Ranskan ja Englannin sanotaan suostuneen sopimukseen. Jälkeenpäin on sanottu, että olisi pitänyt tajuta Hitlerin vaatimusten jatkuvan ja pysäyttää hänet 1938 pistämällä kova kovaa vastaan. Puhutaan Münchenin opetuksesta, jonka mukaan diktaattorit on pysäytettävä ajoissa, koska mitä kauemmin heidän annetaan mellastaa, sitä vaikeammaksi heidän tuhoamisensa tulee.

Chamberlain on siis saanut jälkimaailmalta ankaran tuomion lepsuudesta. Arvion oikeudenmukaisuus on sitten kokonaan toinen asia. Sanottakoon brittiläisestä poliittisesta elämästä muuten mitä tahansa, niin siinä vaaditaan sujuvaa väittelytaitoa, keskustelukykyä ja nopeaa järjenjuoksua. Typerykset eivät pääse pääministeriksi asti. Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen eivät olisi brittiläisessä politiikassa pitkälle pötkineet, vaikka yksi brittipoliitikoille tyypillinen piirre eli seksi/naisskandaali täyttyykin.
Jouduttuaan eroamaan pääministerin paikalta 8.5.1940 - päivää ennen Saksan hyökkäystä Ranskaan puolueettomina pysyneiden Benelux-maiden läpi - Chamberlain jatkoi Churchillin sotakabinetin arvostettuna jäsenenä kunnes joutui vetäytymään politiikasta sairastuttuaan vakavasti. Churchill kuunteli Chamberlainin näkemyksiä tarkasti ja sai vastaavasti tältä merkittävää tukea esimerkiksi Hitlerin rauhantarjouksen aiheuttaessa erimielisyyksiä hallituksessa. Churchill ei olisi ottanut kyvytöntä tossukkaa hallitukseensa muuten kuin pakosta ja Chamberlainin hän halusi.

Münchenin sopimuksen hyväksymiseen täytyi siis olla hyviksi uskotut syyt. Väitetään, että Chamberlain halusi jatkaa Britannian ”loistavan eristäytymisen” perinnettä 1800-luvun lopulta. Samaten todetaan, että Britannian sotakone oli kaukana valmiista etenkin ilmavoimien osalta. Jos sota olisi alkanut vuotta aiemmin, taistelu Britanniasta olisi jouduttu käymään Gloster Gladiator -kaksitasoilla eikä Hurricaneilla tai Spitfireillä. Armeijan miesvahvuus oli säälittävän pieni ja melkoinen osa asevoimista oli siirtomaissa. Britit eivät yksinkertaisesti olleet valmiita sotaan.
Toisaalta laivastoylivoima oli musertava. Saksalaisten suuret pinta-alukset Bismarck ja Tirpitz eivät vielä olleet valmiita eivätkä lentotukialukset valmistuneet edes sodan aikana. Dönitzin sukellusvenelaivasto oli yhä vaatimaton eikä olisi kyennyt uhmaamaan Atlantin merenkulkua.

Ei kuitenkaan näytä uskottavalta, että Chamberlain olisi Münchenissä ostanut lisäaikaa varustautuakseen väistämättömään sotaan. Vuotta myöhemmin, sodan alkaessa, Saksan sotakone oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun taas britit ja ranskalaiset eivät olleet pistäneet tikkua ristiin. Kutsunnat aloitettiin vasta syksyllä 1939 ja sotatarviketeollisuus pyörähti käyntiin hitaasti, vielä vuotta myöhemmin kipeästi tarvittuja hävittäjälentokoneita valmistui vain neljä kappaletta päivässä. Jos nämä toimenpiteet olisi aloitettu vuotta aiemmin, pelote olisi ollut melkoinen.

Siitä huolimatta Hitler pelkäsi liittoutuneiden hyökkäystä oman armeijansa ollessa Puolan sotaretkeen sitoutuneena. Olihan hänellä vain 34 divisioonaa lännessä, kun pelkästään Ranskalla oli liikekannallepanon jälkeen 86 divisioonaa Maginot-linjalla. Toisaalta Ranskan armeija oli suunniteltu ainoastaan puolustukseen. Joka tapauksessa jo tämä riittää kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos sota olisi alkanut 1938: Saksa olisi ottanut turpiin niin että tärisee, etenkin jos tsekit olisivat ryhtyneet aseelliseen vastarintaan.
Vaikka tiedot olivatkin puutteelliset 1938, on selvää että tiedettiin voimasuhteiden olevan musertavasti Englannin ja Ranskan eduksi. Tästä kertoo sekin, että vuotta myöhemmin Saksa tiedettiin jo vaarallisemmaksi vastustajaksi, mutta silti sitä aliarvioitiin pahasti.

Historia on siis tuominnut Chamberlainin aiheesta; jos hän olisi pistänyt kovan kovaa vastaan 1938, Hitler olisi lyöty. Tämä on virheellistä jälkiviisautta! Ei siksi, etteikö väittämä olisi totta - näin olisi hyvin todennäköisesti myös käynyt. Vaan siksi, että tiedämme natsihallinnosta nyt sen, mitä kukaan ei tiennyt 1938! Joten tehdäänpä ajatusleikki: mitä olisi todella tapahtunut, jos Britannia ja Ranska olisivat lähteneet sotaan Tsekkoslovakian puolesta 1938 eivätkä vasta Puolan takia vuotta myöhemmin.

Lokakuu 1938. Chamberlain palaa Münchenin konferenssin pitkityttyä ja epäonnistuttua Britanniaan ja ilmaisee huolestumisensa: ”Toivoin, että saisin taata rauhan elinajaksemme, mutta meidän on varustauduttava pahimman varalle.”
Hitler ei usko kenraaliensa varoituksia, vaan hyökkää viikon kuluessa Tsekkoslovakiaan. Ranska ja Britannia julistavat sodan Saksalle. Saksa valtaa Tsekkoslovakian muutamassa viikossa ja Neuvostoliitto miehittää Karpatorutenian. Länsirintamalla on hiljaista. Britannia ja Ranska käynnistävät armeijan rekrytoinnin ja lentokoneteollisuus alkaa pyöriä täydellä teholla. Saksan merenkulku estetään Britannian ylivertaisen laivaston toimin. Chamberlain eroaa pääministerin tehtävästä ja Churchill tulee tilalle.
Saksa tekee rauhanaloitteen talvella. Liittoutuneet torjuvat sen.
Seuraavana keväänä Saksa yrittää läpimurtoa Ardenneilla. Uusi salamasotataktiikka tuottaa aluksi menestystä, mutta liittoutuneiden materiaalinen ylivoima pysäyttää hyökkäyksen. Göringin Luftwaffe tuhoutuu lähes kokonaan joutuessaan kohtaamaan vertaisensa vastustajat. Sen seurauksena ”Bomber”-Harrisin pitkänmatkanpommittajat moukaroivat Saksan teollisuuden säpäleiksi. Sodan muututtua joksikin aikaa asemasodaksi Saksa tekee rauhantarjouksen, jonka mukaan sen armeija vetäytyy sotaa edeltäneille rajoille. Liittoutuneet torjuvat aloitteen ja vaativat ehdotonta antautumista.
Saksan sotatarviketuotanto on selvästi liittoutuneiden vastaavaa alhaisempi. Samalla liittoutuneet ovat ottaneet opikseen salamasodasta ja iskevät vastaavalla strategialla Saksaan. Vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen he valtaavat Berliinin. Hitler tekee itsemurhan ja Saksa antautuu ehdoitta.

Sota on ohi. On menetetty joitakin miljoonia ihmishenkiä, mutta ei kymmeniä miljoonia. Itä-Eurooppa ei ole joutunut kommunismin ikeen alle.

Jotakin vielä merkittävämpää on kuitenkin toisin kuin todellisessa historiassa.
Natsismia ei ole demonisoitu. Koska sota alkoi 1938, Kristalliyö jäi kokematta. Tuhoamisleirejä ei ollut, Auschwitzista ei ole kuullut kukaan.
Saksalaiset kannattivat Hitleriä, he äänestivät hänet valtaan omasta vapaasta tahdostaan. 1938 valtaosa saksalaisista kannatti kansallissosialismia. Sodan jälkeen näiden ihmisten mielipide tilanteesta on selvä. Münchenissä kiellettiin Saksan kansan oikeutetut vaatimukset. Kun Hitler lähti väkivalloin oikeuksia hakemaan, länsivallat aloittivat sodan johon heillä ei ollut mitään asiaa. Ne hylkäsivät rauhantarjoukset ja valtasivat Saksan imperialismin parhaiden perinteiden mukaisesti.

Tilaus uusnatsismille on valtava. Maailman tuomio ei kohdistu Saksaan, vaan Britanniaan ja Ranskaan, jotka ovat valloittaneet toisen eurooppalaisen sivistysvaltion. Hitleriä muistetaan valtiomiehenä, joka nosti Saksan jaloilleen. Okei, hän ei pitänyt juutalaisista, mutta eivät pitäneet Joe Kennedy ja Charles Lindberghkään.

Summa summarum: jos Chamberlain olisi tehnyt Münchenissä kuten jälkimaailma häneltä jälkiviisaudessaan vaatii, olisiko maailma parempi paikka? Ehkä typeryyksien on annettava mennä tarpeeksi pitkälle, jotta ne typeryyksiksi tunnustetaan.
Muistamme Winston Churchillin suurena valtiomiehenä, joka varoitti Natsi-Saksasta jo 1937. Hän näki, mihin kehitys johtaa. Ongelma oli siinä, että hän näki sen liian aikaisin. Jos Churchill olisi johtanut Britannian sotaan 1938, muistaisimme hänet verenhimoisena opportunistina. Churchillin onni oli siinä, että häntä ei uskottu ajoissa.

Päiväys: 15.5.2009. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä diktaattorit silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat myöntyväisyyspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Historiaa on turha opiskella, jos siitä ei mitään opi. Kuinka läheisesti silloista kansallissosialismia eikun Natsi-Saksaa eikun - no kun en löydä sensuurin hyväksymää sanaa - vastaava tilanne onkaan nykypäivän monikulttuurisuuden vaaliminen. Varoittavia ääniä on, mutta ne vaiennetaan. Silti jotkut näkevät, mihin ollaan menossa, Octavius tässä ilmaisi asian parhaiten. Mutta missä on nykypäivän Churchill - valtiomies joka uskaltaa sanoa niin kuin asia on, vaikka se onkin vallitsevan trendin vastaista?

Päiväys: 15.5.2069. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä maahanmuuton silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat suvaitsevaisuuspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Olen kuullut, on metropolialue tuolla...

Pohjois-Amerikassa on neljä suurta palloilun ammattilaisliigaa: koripallon NBA, amerikkalaisen jalkapallon NFL, baseballin MLB ja jääkiekkoilun NHL. Kuten hyvin tiedetään, nämä liigat ovat suljettuja eli niihin ei pääse voittamalla alempaa liigaa. Päästäkseen mukaan joukkueen on saatava päättävän tahon hyväksyntä. Ensimmäinen peruslähtökohta on se, että joukkueella on oltava riittävän suuri markkina-alue. Kaupunkien väkiluku ei tätä kerro, mutta onneksi Pohjois-Amerikassa metropolialueiden koot tilastoidaan niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin. Esimerkiksi Dallasin metropolialueeseen kuuluvat Dallasin lisäksi myös Fort Worthin ja Arlingtonin (eri Arlington kuin Washingtonin metropolialueeseen kuuluva) kaupungit.

Päätin tutkia, miten korkeimman tason urheilujoukkueet ovat jakautuneet eri metropolien kesken. Selvitys kattaa tilanteen vain vuonna 1946 alkaneesta kaudesta eteenpäin. Kolmesta syystä. Ensinnäkin NBA laskee historiansa alkaneen vasta tuolloin, joten näin tästä vertailusta saadaan lajien kesken suhteellisen tasapuolinen. Toiseksi aiempina vuosina etenkin NFL:n joukkueiden tilanne oli hyvinkin sekava. Kolmanneksi tuolloin toinen maailmansota oli juuri päättynyt ja television sekä suuren rahan aikakausi sarastamassa, mikä muutti ammattilaisliigojen toimintaympäristöä dramaattisesti.

Toki tässäkin tilastoinnissa on ongelmansa. Muutama täsmennys:
1) NBA:n Kansas City Kings pelasi kausina 1972-75 noin puolet kotipeleistään Omahassa ja oli viralliselta nimeltään Kansas City - Omaha Kings. Laskettu kuitenkin Kansas Cityn nimiin.
2) NBA:n Anderson Packers oli virallisesti Andersonin kaupungin joukkue ainoalla kaudellaan, mutta on laskettu Indianapolisille, koska Anderson on nykyään osa Indianapolisin metropolia.
3) NFL:n Green Bay Packers pelasi vuoteen 1996 asti melkein puolet kotipeleistään Milwaukeessa, mutta on laskettu Green Baylle.
4) NFL:n New Orleans Saints oli hurrikaani Katrinan jälkeen yhden kauden evakossa San Antoniossa ja Baton Rougessa, mutta laskettu New Orleansille.
5) NBA:n New Orleans Hornets pelasi samasta syystä muutamaa peliä lukuun ottamatta kaksi kautta Oklahoma Cityssä nimellä New Orleans / Oklahoma City Hornets. Laskettu kuitenkin New Orleansin piikkiin.
6) NHL:n Carolina Hurricanes joutui Raleighiin muutettuaan olemaan kaksi kautta evakossa sadan kilometrin päässä Greensborossa, koska halli ei ollut valmistunut. Laskettu silti Raleighille.
7) NHL menetti kauden 2004-5 kokonaan työsulkuun. Sitä kautta ei ole laskettu mukaan, koska otteluja ei pelattu lainkaan. Tämän takia NHL:lla on laskuissa vain 69 kautta, kun muilla liigoilla on 70.
8) MLB:n vuosien 1994-95 lakko katkaisi kauden 1994 kesken (ja lyhensi myös seuraavaa kautta). Kausi on kuitenkin laskettu mukaan, koska silloin pelattiin, vaikka mestaruutta ei ratkaistukaan.
9) Muut lakkojen lyhentämät kaudet on pelattu mestaruuteen asti ja laskettu tietysti mukaan.
10) Kilpailevia liigoja, kuten koripallon ABA:ta ja jääkiekon WHA:ta ei ole laskettu mukaan. Amerikkalaisen jalkapallon AFL on laskettu mukaan jo kolme vuotta ennen liigojen yhdistymistä siksi, että kaudesta 1966 alkaen liigat pelasivat yhteisen loppuottelun.
11) Kanadassa ei pelata amerikkalaista jalkapalloa, vaan siitä hieman poikkeavaa kanadalaista jalkapalloa. Sikäläistä CFL:ää ei kuitenkaan ole laskettu isoksi liigaksi. Kanadalaiset varjelevat suhteellisen mustasukkaisesti omia sääntöjään - kun aikoinaan epäiltiin amerikkalaissääntöjen leviävän maahan, esitettiin jopa lakia jenkkisäännöllä pelattavien ammattilaistason ottelujen kieltämiseksi.

Seuraavissa tilastoissa käytetään Dallasia esimerkkinä siitä, miten tilastot on laskettu.

Tilasto 1: Kausien määrä
Luonnollisin tilasto on mitata, kuinka monta kautta korkeimman tason joukkueet ovat yhteensä milläkin paikkakunnalla pelanneet. Dallasissa NBA:n Mavericks on pelannut 36 kautta, NFL:n Cowboys 56 kautta, MLB:n Texas Rangers 44 kautta ja NHL:n Stars 22 kautta. Näiden lisäksi NFL:ssä ehti yhden kauden ajan vaikuttaa joukkue nimeltä Texans. Tästä tulee yhteensä 36 + 56 + 44 + 22 + 1 = 159 kautta. Tällä lukemalla Dallas sijoittuu metropolien välisessä vertailussa vasta sijalle 14, vaikka se onkin Yhdysvaltojen neljänneksi suurin metropoli. Se siitä että Teksasissa olisi kaikki muka suurta. Eat your heart out, J.R. Ewing!
Kaikkiaan liigoihin on saanut vähintään yhden joukkueen 57 metropolia. Lukema on itse asiassa hämmentävän pieni, koska nykyään joukkueita on peräti 122. Tämä kertoo siitä, että ne ovat keskittyneet suurille paikkakunnille. Pohjois-Amerikassa ei ole samaa ilmiötä läheskään yhtä voimakkaasti kuin Suomessa, jossa joillakin pikkupaikkakunnilla on valtalajin joukkue pääsarjassa.

Tilasto 2: Yksittäisten lajien kausien määrä
Tämä on Dallasissa sama 159 kuin edellinenkin, koska Dallasissa ei ole koskaan ollut paikalliskilpailijaa samassa lajissa. Sen sijaan esim. New Yorkin metropolialueella on tälläkin hetkellä kolme jääkiekkojoukkuetta, Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. Näiden jokainen yhteinen kausi on niputettu kukin vain yhdeksi eli "jääkiekon" kaudeksi New Yorkissa. Tämä luku on ilmoitettu vain siinä tapauksessa, jos se poikkeaa tilaston 1 luvusta ja laitettu sulkuihin.

Tilasto 3: Niiden kausien määrä, jolloin metropolissa on ollut vähintään yksi joukkue edes jossain lajissa.
Dallasissa on ollut ainakin yksi joukkue 1952 ja 1960-2016 eli 57 kautta.

Metropolialueet on lueteltu tilaston 1 mukaisessa järjestyksessä siten, että ensimmäinen luku on tilaston 1 lukema, mahdollisesti suluissa oleva luku tilaston 2 lukema (vain jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta) ja kauttaviivan jälkeen tilaston 3 lukema (tämäkin on ilmoitettu vain, jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta). Kaupungin nimen edessä oleva luku on sen suuruusjärjestys Pohjois-Amerikan metropolien joukossa. Sen verran olen muuttanut tilastointia, että parissa kohdassa olen käyttänyt tilastollista aluetta enkä metropolialuetta. Syynä tähän on se, että Los Angelesin sekä San Franciscon alueella on molemmissa kaksi metropolialuetta jostain historiallisesta syystä, vaikka ne kaiken järjen mukaan kuuluisivat yhteen. Lihavoidulla ne metropolit, joilla on ainakin yksi joukkue tälläkin hetkellä.

1. New York 469 (279) / 70
3. Chicago 349 (265) / 70
2. Los Angeles 333 (211) / 70
6. San Francisco 296 (211) / 66
14. Detroit 269 / 70
12. Boston 269 (262) / 70
8. Philadelphia 266 (257) / 70
7. Washington 195 / 70
21. St. Louis 192 / 70
17. Minneapolis 191 / 68
27. Pittsburgh 189 / 70
33. Cleveland 182 / 70
10. Atlanta 167 / 50
4. Dallas 159 / 57
5. Houston 144 / 54
20. Denver 140 / 51
30. Cincinnati 133 / 70
22. Baltimore 130 / 69
11. Toronto 130 / 70
32. Kansas City 125 / 61
9. Miami 123 / 50
16. Seattle 121 / 49
13. Phoenix 113 / 48
40. Milwaukee 111 / 63
36. Indianapolis 109 / 68
18. San Diego 107 / 50
15. Montreal 105 / 70
54. Buffalo 103 / 50
19. Tampa Bay 91 / 40
171. Green Bay 70
47. New Orleans 68 / 49
28. Vancouver 51 / 45
23. Charlotte 49 / 28
24. Portland 46
26. San Antonio 40
51. Salt Lake City 37
37. Nashville 36 / 19
53. Edmonton 36
50. Calgary 35
29. Sacramento 31
25. Orlando 27
49. Ottawa 23
82. Winnipeg 22
41. Jacksonville 21

50. Hartford 18
45. Raleigh 18
89. Syracuse 17
78. Quebec 16
43. Memphis 15
34. Columbus 15

134. Fort Wayne 9
55. Rochester 9
42. Oklahoma City 8
39. Providence 3
148. Moline 2
366. Sheboygan 1
262. Waterloo 1

Ottamalla joka liigaan yhden joukkueen jokaiselle kaudelle metropolille kertyisi 279 kausipistettä. Tämän lukeman ylittää neljä metropolia, joissa on siis ainakin yhdessä lajissa paikalliskilpailija.
Ylivoimaisesti eniten kausipisteitä kerää tietysti New York, jonka alueella on nytkin kaksi joukkuetta joka liigassa paitsi jääkiekossa kolme.
Detroit on eniten kausia kerännyt metropoli, jossa yhdelläkään joukkueella ei ole koskaan ollut samassa lajissa paikalliskilpailijaa.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on joskus ollut jossakin lajissa samaan aikaan kaksi joukkuetta, on Pittsburgh.
Eniten kausia kerännyt metropoli, jossa ei ole ollut yhtä joukkuetta enempää, on Green Bay.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on ollut enemmän kuin yksi joukkue, on Nashville.
Vasta 27. suurin metropoli Pittsburgh on kausitilastossa peräti seitsemäntenä.
Kooltaan pienin metropoli, jolla on nykyisin joukkue, on Green Bay, vasta 171. suurin noin 316 tuhannella asukkaalla. Seuraavaksi pienin on sijalla 82 oleva Winnipeg, joka on reilusti yli kaksi kertaa suurempi.
Koripalloliiga NBA:n alkuaikoina mukana oli pikkukaupungeista muutama joukkue, jotka muutaman kauden sinniteltyään siirtyivät isommille markkina-alueille. Pienin paikkakunta, jolta koskaan on ollut joukkue mukana, oli yhden kauden ihme Sheboygan, jossa on nykyään noin 115 tuhatta asukasta.
Liigojen joukkuemäärien lisääntymisen myötä melkein kaikilla paikkakunnilla, joissa joskus on ollut joukkue, on sellainen edelleenkin. Eniten pelikausia ilman nykyistä joukkuetta on Hartfordissa, jossa Whalers tahkosi NHL:ää 18 kautta ennen muuttoaan Raleighiin.
Suurin metropoli, jossa ei ole joukkuetta (eikä ole koskaan ollutkaan) on 31. suurin eli Las Vegas. Selitys on se, että paikkakunta on kasvanut voimakkaasti vasta viime vuosikymmeninä. Se onkin ainoa yli kahden miljoonan metropoli ilman joukkuetta. Muita yli miljoonan metropoleja ilman joukkuetta ovat Austin, Virginia Beach, Louisville, Richmond, Birmingham, Grand Rapids ja Tucson. Näiden lisäksi miljoonametropoleista nykyisin joukkuetta ei ole Providencessa, Hartfordissa ja Rochesterissa, mutta on joskus ollut.
Mikäli lasketaan, kuinka monta kautta asukasta kohti metropolissa on saatu nauttia huipputasosta, selväksi ykköseksi nousee Green Bay, 221 kautta miljoonaa asukasta kohti. New York pääsee ylivoimaisesta absoluuttisesta johtoasemasta huolimatta vain 23 kauteen miljoonaa asukasta kohti. Suurista kaupungeista parhaaseen lukemaan yltää Buffalo, 90. Heti perässä tulee Cleveland, 88. Todella suurista metropoleista korkein lukema on Detroitilla, 62, mutta se johtuu historiallisista syistä. Ainoana jättimetropolina Detroitin asukasluku on pienentynyt viimeisen 40 vuoden aikana, kaupunkiin kun iski ydinpommiakin tuhoisampi katastrofi. Los Angelesin lukema on vain 18 ja Miamin 20. Pienin lukema nykyään joukkueen omaavista kaupungeista on Oklahoma Cityllä, 6. Tämä johtuu siitä, että Thunder on pelannut siellä koripalloa vasta kahdeksan kautta.

Tilasto 4:
Todella suuren metropolin mittari onkin sitten se, että sieltä löytyy joukkue kaikista neljästä liigasta samaan aikaan. Tähän saavutukseen on historian aikana yltänyt 17 metropolia, lihavoituna ne joissa se on nykytilanne:
New York 69
Detroit 59
Chicago 55
Boston 52
Philadelphia 48
San Francisco 33

Los Angeles 28
Miami 22
Dallas 22
Denver 20
Minneapolis 19

Atlanta 19
Phoenix 18
Washington 11

Cleveland 2
Kansas City 2
St. Louis 1
Näiden lisäksi Pittsburghissa on ollut joukkue kaikissa neljässä lajissa, mutta ei koskaan samanaikaisesti.
Lista on viime kauden mukainen, seuraavalla kaudella Los Angelesissakin on kaikissa neljässä lajissa joukkue Ramsin muutettua takaisin paikkakunnalle.

New Yorkissa on koko ajan ollut joukkue kaikissa lajeissa. Kausia on kuitenkin vain 69 siksi, että yksi NHL-kausi peruuntui kokonaan.
Asukasta kohti laskettuna parhaaseen suoritukseen yltää Detroit, jolla on ollut 13,7 täydellistä kautta miljoonaa asukasta kohti.
Erikoisuuksia ovat yhden ja kahden kauden tapaukset. St. Louisissa Blues rantautui pelaamaan NHL:ää 1967 ja seuraavana kesänä NBA:n Hawks muutti Atlantaan. Clevelandin ja Kansas Cityn kahden kauden suoritukset aiheutuvat lyhytaikaisista NHL-kokeiluista.

Tilasto 5:
Mestaruuksista on päässyt nauttimaan 36 metropolia. Niistä 21 on saavuttanut mestaruuden useammassa kuin yhdessä liigassa ja viidellä on täysi suora eli mestaruus kaikissa liigoissa. Tilastossa ensin mestaruuksien määrä, lajien määrä, mikäli niitä on enemmän kuin yksi ja mestaruuksia saavuttaneiden joukkueiden määrä, mikäli niitä on enemmän kuin lajeja:
New York 37 / 4 / 10
Boston 27 / 4
Los Angeles 22 / 4 / 7
Montreal 18
San Francisco 16 / 3 / 5
Detroit 16 / 4
Chicago 14 / 4
Pittsburgh 12 / 3
Baltimore 10 / 3 / 4
Toronto 10 / 2
Minneapolis 8 / 3
St. Louis 8 / 3
Philadelphia 8 / 3
Green Bay 7
Miami 7 / 3
Dallas 7 / 3
San Antonio 5
Cleveland 5 / 2
Denver 5 / 2
Edmonton 5
Washington 4 / 2
Kansas City 3 / 2
Cincinnati 3
Houston 2
Seattle 2 / 2
Milwaukee 2 / 2
Tampa Bay 2 / 2
Portland 1
Syracuse 1
Rochester 1
Indianapolis 1
New Orleans 1
Atlanta 1
Phoenix 1
Calgary 1
Raleigh 1

New Yorkissa mestaruuksia on tullut tietysti joka lajissa, mutta peräti kymmenelle seuralle! Jääkiekossa Stanley Cupin ovat voittaneet Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. NFL:ssä sekä Giants että Jets ovat päässeet juhlimaan mestaruutta. MLB:n World Seriesin on voittanut neljä newyorkilaisseuraa: sekä nykyiset Yankees ja Mets sekä ennen poismuuttoaan myös Dodgers ja Giants. Koripallossa mestaruuden on ottanut ainoastaan Knicks, Brooklyn Nets ei ole vielä siihen yltänyt.
Los Angelesin mestaruudet ovat jakautuneet seitsemälle seuralle. Kun koripallon Clippers vielä nappaisi mestaruuden, niin joka lajissa olisi kaksi voittanutta seuraa - mutta toistaiseksi metropolin kaikki 11 NBA-mestaruutta ovat menneet Lakersille.
Chicago on saavuttanut kyllä "värisuoran", mutta kaikki sen mestaruudet ovat menneet vain neljälle seuralle. Baseballin Cubs ei ole päässyt listalle tässä rajatulla 70 vuoden ajalla (ja onkin ainoa koko ajan mukana olleista seuroista missään lajissa, joka ei ole voittanut mestaruutta), sen edellinen mestaruus on vuodelta 1908. Seura on siis pelannut pääsarjassa jo toistasataa vuotta ilman mestaruutta!
San Franciscolta puuttuu vielä jääkiekon mestaruus, sen vastapainoksi sillä on sekä MLB:ssä että NFL:ssä kaksi mestariseuraa.
Erikoisuus on Baltimoren kaksi mestariseuraa NFL:ssä - sekä nykyinen Ravens että aikoinaan pois muuttanut Colts ovat voittaneet mestaruuden.
Montrealin kaikki 18 mestaruutta ovat Canadiensin tekosia. Tilanne ei luultavasti tule muuttumaan lähiaikoina, koska paikkakunnan ainoa toinen korkeimman tason joukkue, MLB:n Expos, muutti sieltä pois 2005.
Suhteellisesti parhaiten - jopa ylivoimaisesti - on menestynyt tietysti Green Bay, 22 mestaruutta miljoonaa asukasta kohti. Seuraavana on Boston, 5,7. Se onkin suurista metropoleista ylivoimainen.
Suhteellisesti huonoimmin on menestynyt San Diego, jonka 107 kautta NFL:ssä, MLB:ssä ja NBA:ssa (NBA:ssa ei ole enää joukkuetta ja NHL:ssä ei ole koskaan ollutkaan) ei ole tuottanut ainuttakaan mestaruutta. Se on myös suurin metropoli, joka ei ole yhtäkään mestaruutta saavuttanut.

Tilasto 6:
Äärimmäinen saavutus olisi voittaa samalla kaudella kaikkien neljän liigan mestaruudet. Tähän ei ole yksikään metropoli yltänyt. Ei itse asiassa edes kolmeenkaan mestaruuteen. Ei edes siten, että kauden määritelmää venytetään. NBA:ssa ja NHL:ssä kaudet ovat suunnilleen samanaikaisia, lokakuusta kesäkuuhun ja ne ilmaistaan kahdella vuosiluvulla, kuten 2015-16. MLB ja NFL käyttävät yhtä ainoaa vuosilukua. NFL siitä huolimatta, että sen kausi (nykyään myös runkosarja) päättyy vasta seuraavan vuoden puolella. Esimerkiksi kausi, joka päättyi Super Bowliin 7.2.2016 oli vuoden 2015 kausi. Tämä aiheuttaa joskus hämmennystä, koska Super Bowliin viitataan joskus vuosiluvulla. Viimeisin Super Bowl oli siis järjestysnumeroltaan 50, se pelattiin 2016 ja päätti kauden 2015. Päälle päätteeksi NFL venytti kautensa seuraavan vuoden puolelle vasta vuodesta 1965 alkaen. MLB:n kausi taas alkaa huhtikuussa ja päättyy loka-marraskuun vaihteessa World Seriesiin. Kaikki saman vuoden puolella, joten siinä ei ole mitään epäselvyyttä.
Ongelma on siinä, miten nämä kaudet niputetaan. On ilmeistä, että NBA ja NHL kulkevat samalla tavalla. Mutta lasketaanko NFL sen mukaan, milloin kausi on päättynyt vai alkanut? Eli kuvitteellisesti: laskettaisiinko NFL:n kausi 2015 samaksi kaudeksi NHL:n ja NBA:n kausien 2014-15 vai 2015-16 kanssa? Ja sama kysymys MLB:stä, joka on vielä hankalampi koska sen kausi ei veny seuraavan vuoden puolelle. Luontevinta olisi varmaan laskea kaikki jälkimmäisen mukaan, koska syksyllä kaikkien liigojen kaudet ovat samaan aikaan käynnissä. Seuraavassa on lueteltu kaikki ne yksitoista tapausta, joissa saman metropolin joukkue on voittanut kaksi mestaruutta jollakin tavalla tulkiten saman kauden aikana.

Selvät tapaukset eli NHL:n ja NBA:n mestaruus:
ei yhtäkään
Sama vuosiluku kaudessa eli MLB:n ja NFL:n mestaruus:
New York Yankees MLB 1956, New York Giants NFL 1956
Baltimore Orioles MLB 1970, Baltimore Colts NFL 1970
Pittsburgh Pirates MLB 1979, Pittsburgh Steelers NFL 1979
Boston Red Sox MLB 2004, New England Patriots NFL 2004
Mestaruus samana kalenterivuonna eli NFL ja NHL/NBA:
Pittsburgh Steelers NFL 2008, Pittsburgh Penguins NHL 2008-9
Sama kuin edellä, mutta ennen kuin NFL:n kausi jatkui seuraavan vuoden puolelle:
Detroit Lions NFL 1953, Detroit Red Wings NHL 1953-54
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella NFL:
Detroit Red Wings NHL 1951-52, Detroit Lions NFL 1952
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella MLB:
New Jersey Devils NHL 1999-2000, New York Yankees MLB 2000
Los Angeles Lakers NBA 2001-2, Anaheim Angels MLB 2002
MLB, seuraavana keväänä NHL/NBA:
Los Angeles Dodgers MLB 1981, Los Angeles Lakers NBA 1981-82
Boston Red Sox MLB 2007, Boston Celtics NBA 2007-8

Jollain tavalla tulkiten tuplia on siis mennyt kuuteen kaupunkiin, kaikkiin muihin kahdesti mutta Baltimoreen vain kerran.
Mahdollisia eri liigojen yhdistelmiä on kuusi kappaletta. Ne ovat toteutuneet seuraavasti:
NFL-MLB 4
NBA-MLB 3
NFL-NHL 3
MLB-NHL 1
NBA-NFL 0
NBA-NHL 0

Tilasto 7: Seurojen ristikkäinen esiintyminen eri metropoleissa:
NFL-MLB 28 metropolia
NFL-NBA 28
NFL-NHL 28
MLB-NBA 26
MLB-NHL 26
NBA-NHL 20

Tilasto 8: Eri lajien esiintyminen metropoleissa:
Neljä lajia: 12 metropolia
Kolme lajia: 8 metropolia
Kaksi lajia: 11 metropolia
Yksi laji: 17 metropolia
Vain yhden lajin metropoleja on Kanadan takia tietysti eniten NHL:ssä, kahdeksan. NBA:kin yltää peräti seitsemään. NFL:ssä on kaksi. Jokaisella MLB-paikkakunnalla on ainakin yhden muun lajin joukkue!

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Uusinta: Unohdetut rintamat

Lukijalle: Vaihteeksi uusintana historiaa kuuden vuoden tai oikeastaan seitsemänkymmenen vuoden takaa. Olen keräillyt taas harvakseltaan näitä taisteluja ja luultavasti vielä tämän vuoden puolella tulee uusi viikkojuttu unohdetuista taisteluista. Tässä käsiteltiin vähän isompia kokonaisuuksia eli yleensä kokonaisia rintamia.

Pearl Harbour. Stalingrad. Normandia. Okinawa. Tuttuja nimiä niillekin, jotka luulevat että toinen maailmansota käytiin joskus 1970-luvulla. Asiasta enemmän tietäville tuttuja ovat myös Eben-Emael, Sevastopol, Anzio ja Leyte. Tai suomalaisittain Tali-Ihantala, Kollaa, Vuosalmi, Ilomantsi. Vaan taisteltiin sitä toisessa maailmansodassa sellaisissakin paikoissa, jotka ovat jääneet historiankirjoituksessa sivu suun. Tässä likainen tusina eli unohdetuimmat rintamat.


12. Etelä-Ranska

Jokainen tuntee Hitlerin joukkojen salamasodan Ranskan halki 1940 ja Normandian maihinnousun 1944. Harvempi muistaa italialaisten salamasodan Rivieralla 1940 tai liittoutuneiden maihinnousun samaan paikkaan 1944.
Riemastuneena saksalaisten menestyksestä Mussolini halusi osansa ja julisti sodan Ranskalle 10.6.1940. (Italian klassinen taktiikka sodissa on odottaa ja rientää sitten voittavalle puolelle olemassa olevista liittosopimuksista piittaamatta. Tällä kertaa Benito oli epäonnekseen liian hätäinen.) Hyökkäykseen täysin valmistautumaton Italian armeija pääsi onnekseen liikkeelle vasta kymmenen päivää myöhemmin. Ranskalaiset eivät olleet tehneet mitään, koska maa oli jo romahtamassa saksalaishyökkäyksen alla. Italialaiset etenivät vajaat kymmenisen kilometriä, kunnes kohtasivat vastarintaa. Esimerkiksi Cote d’Azurissa Italian armeijan hyökkäys pysähtyi törmättyään ylivoimaiseen aliupseerin ja seitsemän miehen muodostamaan puolustuslinjaan. Lopulta saksalaiset painostivat ranskalaisia takaapäin sen verran, että italialaisetkin uskalsivat edetä. Lopputuloksena oli 631 kaatunutta italialaista ja 40 ranskalaista. Italia sai miehittääkseen 832 neliökilometrin alueen Ranskasta.
Neljä vuotta myöhemmin Etelä-Ranskassa taisteltiin taas. Verrattuna vaikkapa Sisilian, Anzion ja Normandian maihinnousuihin operaatio Rakuuna sujui lähes rauhanomaisesti. 15.8.1944 lähes satatuhatta liittoutuneiden sotilasta nousi maihin seitsemään sillanpääasemaan ja eteni heti ensimmäisenä päivänä kolmekymmentä kilometriä. Herää kysymys, miksi päämaihinnousu tehtiin kaksi kuukautta aiemmin raskaasti varusteltuun Normandiaan eikä Rivieralle? Mahdollisia syitä ovat ainakin logistiikka (suurin osa joukoista ja tarvikkeista oli Britanniassa, ei Pohjois-Afrikassa) ja helpompi reitti Saksan ydinalueille (etelästä ainoa tie olisi ollut Rhonen laakso, joka saksalaisten olisi ollut helpompi tukkia, mikäli suurin osa joukoista ei olisi ollut sidottuna Pohjois-Ranskan taisteluihin).


11. Uusi-Guinea

Rabaul, Bougainville ja Korallimeri ovat sotahistorian harrastajalle tuttuja nimiä. Eivät kuitenkaan niin tuttuja, kuin niiden merkityksensä takia pitäisi olla. Uudessa-Guineassa taisteltiin verissä päin vuoden 1942 alusta aina sodan loppuun asti. Aluksi pienemmillä saarilla ja heinäkuussa 1942 japanilaiset tekivät maihinnousun itse pääsaarelle, jonka osia miehittivät sodan loppuun asti. Uusi-Guinea ei ole tällä listalla kuitenkaan siksi, että siellä käydyt merkittävät taistelut olisivat unohdettuja, vaan siksi mitä saaren sisäosissa tapahtui. Ei mitään. Useimmat sotahistorian kartastot esittävät Japanin vallan ulottuneen kutakuinkin Uuden-Guinean puoliväliin ja rintamalinjan kulkeneen saaren poikki itä-länsi –suunnassa. Todellisuudessa ainoa merkittävämpi tunkeutuminen saaren sisäosiin tapahtui, kun japanilaiset ylittivät saaren vain noin 100 km levyiseltä kohdalta yrittäessään turhaan vallata pääkaupunki Port Moresbyn. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta maasotaa käytiin ainoastaan rannikkoseuduilla ja sielläkin yleensä vain satamien läheisyydessä. Uuden-Guinean ylänkö oli rauhan tyyssija – mitä nyt sikäläiset heimot ovat edelleen jatkuvassa endeemisessä sodassa keskenään. Kuten Jared Diamond kirjassaan hauskasti kertoo, koko ylänköaluetta luultiin asumiskelvottomaksi vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Uuden-Guinean maarintama ei ole edes unohdettu rintama, vaan olematon rintama.


10. Hankoniemi

Talvisodan rauhansopimuksessa Neuvostoliitto oli saanut Hangon vuokra-alueen 30 vuodeksi. Jatkosodan alkaessa tukikohdan miesvahvuus oli noin 28 000 ja sitä oli ehditty linnoittaa melkoisesti. Kumpikaan osapuoli ei tehnyt merkittäviä rintamahyökkäyksiä, sen sijaan saaristossa taisteltiin ankarasti. Bengtskärin majakkasaaresta käyty taistelu oli melkoinen. Suomalaisten Hangon ryhmässä oli sodan alussa 22 000 miestä, mutta kun pelätty venäläishyökkäys jäi tulematta, joukkoja siirrettiin Itä-Karjalaan siten, että lopulta paikalla oli vain JR 55 ja erikoisuutena ruotsalainen vapaaehtoispataljoona. Mannerheim ei antanut lupaa hyökkäykselle Hankoon, mikä osoittautuikin viisaaksi päätökseksi. Neuvostoliiton joukkojen vetäytyessä muilla rintamilla tajuttiin, että Hangon tukikohta kuihtuisi nälkään - viimeinen suurempi huoltokuljetus Leningradista saapui 29.8 - ja se päätettiin evakuoida, kun vielä ehdittiin ennen totaaliseen mottiin joutumista. Marraskuun aikana puolet joukoista siirrettiin pois ja viimeiset lähtivät 2.-3. joulukuuta välisenä yönä. Evakuointi toteutettiin niin taitavasti, että suomalaiset eivät sitä havainneet ennen kuin seuraavana päivänä, jolloin joukot etenivät Hankoon.
Hangon rintama sivuutetaan jopa suomalaisissa sotahistorioissa lyhyellä maininnalla ja ulkomaisissa tätä mielenkiintoista kuriositeettia ei yleensä käsitellä sanallakaan.


9. Abessinia

Italia oli miehittänyt Etiopian 1935-1936 käydyssä sodassa, mikä lieneekin Italian sotahistorian ainoa tapaus, jossa italialaiset (0,5 miljoonaa miestä) ovat voittaneet lukumääräisesti ylivoimaisen (0,8 miljoonaa miestä) vastustajan. Lievää tasoitusta tosin antoi se, että etiopialaiset olivat pääosin aseistettu keihäin, lentokoneiden lukumäärässä italialaisilla oli etu 600 – 3 ja panssarivaunuissa 800 – 3. Sota kestikin melkein vuoden.
Italian liityttyä toiseen maailmansotaan kesäkuussa 1940 italialaiset tekivät joitakin tiedusteluhyökkäyksiä rajojen yli. Liittoutuneet tyytyivät keräämään uusia joukkoja alueelle. Saatuaan selvän ylivoiman (eli joukkojen määrä oli vähän alle puolet italialaisista) he vihdoin siirtyivät hyökkäykseen tammikuussa 1941. Maaliskuun alussa Italian Somalimaa oli vallattu ja hyökkäys varsinaiseen Abessiniaan saattoi alkaa. Addis Abeba vallattiin 6.4 Cunninghamin joukkojen edettyä vain 53 päivässä 2776 kilometriä (mutkia piti tehdä) Kenian rajalta – noin 20 km päivämarssitahti!
Ainoastaan Gondarissa italialaiset kenraali Nasin johdolla pitivät puoliaan sitkeästi. Italialaisten antauduttua 27.11.1941 Abessinian sotaretki oli päättynyt ja Haile Selassie palasi valtaan.


8. Kanaalisaaret

Kaksi tietokilpailukysymystä:
1) Mikä oli se eurooppalainen sotaa käynyt maa, josta vihollinen valtasi vähiten kaupunkeja?
2) Mikä oli se eurooppalainen sotaa käynyt maa, jonka siviiliväestöstä jäi vähiten vihollisen miehittämälle alueelle?
Vastaus molempiin kysymyksiin on Suomi. Viipuri oli ainoa sodassa vallattu kaupunki ja siviilit ehdittiin suurimmaksi osaksi evakuoida, merkittävimpänä poikkeuksena Hyrsylän mutkan kohtalo talvisodassa. Useimmat asiantuntijatkin veikkaavat molempiin kysymyksiin vastaukseksi Iso-Britanniaa, mutta unohtavat tällöin Kanaalisaaret, joilla sijaitsee kaksi kaupunkia ja lähes satatuhatta brittiä eli siellä saksalaisten miehitysvallan alla.
Saksan vallattua Ranskan Britannian hallitus totesi, että Kanaalisaarilla ei ole strategista merkitystä ja Ranskan rannikon läheisyydessä sijaitsevina niitä olisi mahdoton puolustaa. Niinpä Kanaalisaaret julistettiin ”avoimeksi kaupungiksi” ja asevoimat poistuivat sieltä 15.6.1940. Saarista suurimmilta, Jerseyltä ja Guernseyltä, noin kymmenisen prosenttia siviiliväestöstä siirtyi Iso-Britanniaan, Alderneyn paristatuhannesta asukkaasta lähes kaikki ja saarista pienimmän, Sarkin, asukkaista ei yksikään. Saksalaiset miehittivät saaret heinäkuun ensimmäisinä päivinä.
Miehityksen aikana saksalaiset jättivät siviilihallinnon pääosin briteille. On olemassa huvittava valokuva, joissa klassinen brittiläinen bobby-poliisi keskustelee saksalaisen upseerin kanssa kadulla. Vastarintaliike oli olemassa, mutta saarten rajoitetussa maastossa sen toiminta oli enemmänkin henkistä laatua. Saksalaiset linnoittivat saaret ja Normandian maihinnousun aikoihin saarten miesvahvuus (noin 30 000) ja linnakkeet olivat sitä luokkaa, että liittoutuneet katsoivat parhaaksi olla hyökkäämättä. Seuraus maihinnoususta oli Kanaalisaarten jääminen eristyksiin. Saarten huolto katkesi ja nälänhätä oli tosiasia. Neuvottelujen jälkeen kansainvälisen Punaisen Ristin alus kävi viidesti tuomassa ruokaa ja lääkkeitä, joilla saarelaiset selvisivät sodan loppuun asti. Saksan antauduttua ensimmäiset brittialukset saapuivat saarille 9.5.1945.


7. Karibianmeri

Maailmansota ei olisi maailmansota, jos sitä ei olisi käyty kaikissa maanosissa. Karibianmeri oli sodan alkupuolella saksalaisten sukellusveneiden tärkeimpiä toiminta-alueita. Erityisesti vuoden 1942 aikana kauppalaivoja upotettiin merkittävissä määrin. Eräs saksalainen sukellusvene yritti tuhota myös Arubassa olleita öljysäiliöitä tykkitulella, mutta miehistö unohti poistaa tykin suojakannen. Seuranneessa räjähdyksessä yksi merimies haavoittui kuolettavasti ja toinen menetti jalkansa. Saksalaiset sahasivat rikkoutuneen osan tykistä pois rautasahalla ja yrittivät seuraavana yönä uudestaan, mutta toiminta oli havaittu ja satama pimennetty, joten tulitus ei onnistunut. Jalkansa menettänyt mies laskettiin maihin Vichyn Ranskan hallussa olleelle Martiniquen saarelle sairaalahoitoon.
Vichyn Ranskan hallinnassa olleet alueet Karibianmerellä eli Martinique, Guadeloupe ja Guayana siirtyivät Vapaan Ranskan haltuun muutaman vuoden kuluessa ilmeisen rauhanomaisesti.


6. Saksan-Japanin akseli

Saksan ja Italian yhteistyötä ja sotatoimien koordinaatiota Japanin kanssa on usein väitetty olemattomaksi. Tämä on lähes totta, mutta joitakin yhteyksiä oli. Saksalaiset sukellusveneet kävivät muutamia kertoja Japanin miehittämillä alueilla, toimittaen Japanille mm. harvinaisia metalleja ja paluulastina Saksalle toisia metalleja ja kumia. Lisäksi maat vaihtoivat tietoja kehittämistään teknologioista. Japanin ainoa koelentoasteelle edennyt suihkukone Nakajima Kikka näyttää Me 262 –kopiolta, mutta vaikka se joitakin vaikutteita Saksan kokemuksista on saanutkin, niin suora kopio ei ole kyseessä.
Vastoin usein kirjallisuudessa esiintyneitä väitteitä ei ole varmoja todisteita siitä, että saksalaiset olisivat lentäneet Ju 290 (tai 390) –kaukopommittajalla Japaniin. (Eikä myöskään siitä, että eräällä testilennolla kyseinen kone olisi käynyt vain 20 km päässä USA:n rannikosta.) Sen sijaan italialainen Savoia Marchetti lensi 1942 itäisimmältä Saksan hallussa olleelta lentokentältä Japanin miehittämään Kiinaan ja takaisin. Saksalaiset kyllä suunnittelivat lentoja, joiden lähtöpisteeksi oli valittu Petsamo. Japani ei kuitenkaan halunnut ärsyttää Neuvostoliittoa, jonka kanssa se ei vielä tuolloin ollut sodassa ja kielsi lentoreitin Siperian yli.
On ilmeistä, että ainakin joitakin japanilaisia oli Saksassa sodan aikana ja vielä ilmeisempää, että Saksan kansalaisia oli Japanissa. En kuitenkaan ole löytänyt mistään tietoa siitä, palveliko osa heistä liittolaismaan asevoimissa.


5. Aleutit

Harva tietää, että toista maailmansotaa käytiin myös Yhdysvaltojen maaperällä. Tosin Alaska ei tuohon aikaan ollut vielä osavaltio, vaan territorio. Japanilaiset miehittivät Aleuttien saariryhmään kuuluvat Attun ja Kiskan saaret kesällä 1942 ja pitivät niitä hallussaan vuoden ajan. Miehityksen tarkoitus oli estää yhdysvaltalaisia käyttämästä saaria ponnahduslautana Japania vastaan suunnattuun hyökkäykseen, rikkoa USA:n ja Neuvostoliiton mahdollisia yhteyksiä ja toimia ehkä myöhemmin tukikohtana hyökkäykselle Alaskaa vastaan. Aleuttien asukkaat oli evakuoitu ennen miehitystä mantereelle, paitsi Attun saarelta. Japanilaismiehityksen jalkoihin jäi 45 aleuttia ja kaksi valkoista amerikkalaista, jotka kaikki kuljetettiin vankileirille Japaniin. Kiskan saarella oli armeijan sääasema, jonka kymmenen miestä vangittiin, yksi heistä antautui vasta 50 päivän pakomatkan jälkeen nälkiintyneenä.
Toukokuussa 1943 amerikkalaiset nousivat maihin Attussa ja valtasivat saaren parikymmentä päivää kestäneiden taisteluiden jälkeen. Amerikkalaisia kaatui 549 ja saarta miehittäneistä lähes kolmestatuhannesta japanilaisesta saatiin elävinä vangeiksi vain 29. Pari kuukautta tämän jälkeen japanilaiset evakuoivat tiheän sumun vallitessa Kiskan saaren amerikkalaisten huomaamatta. Amerikkalais-kanadalaiset joukot nousivat maihin seuraavassa kuussa kärsien 17 kaatuneen tappiot omien joukkojen tulituksessa ja japanilaisten miinoitteissa.


4. Bulgarian-Kreikan sota

Bulgaria liittyi Saksan-Italian-Japanin kolmen vallan sopimukseen 1.3.1941. Saksan hyökättyä Jugoslaviaan 6.4.1941 (auttaakseen Kreikassa pulaan joutunutta Italiaa, kuinkas muuten) Bulgaria liittyi sotaan mukaan. Mitään bulgaarit eivät kylläkään saaneet aikaiseksi. Kreikan luhistuessa bulgaarit heräsivät ja hyökkäsivät 20.4 suuntana Egeanmeri. Kreikka antautui 30.4 ja Bulgaria miehitti maan itäosan saksalaisten haltuun jääneestä Thessalonikista eteenpäin. Miehitetty osa julistettiin Bulgariaan liitetyksi 14.5.1941. Bulgarialaisten politiikkana oli alueen bulgarialaistaminen ja sortotoimet olivat rankkoja. Draman kaupungissa tapahtui todellinen draama kansan noustua kapinaan 28.9.1941. Noin 15 000 kreikkalaista sai surmansa.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vanhastaan venäläismieliset bulgaarit eivät liittyneet mukaan ja säilyttivät diplomaattisuhteensa Neuvostoliittoon, vaikkakin Bulgarian laivasto osallistui joihinkin sotatoimiin. Sotaonnen käännyttyä Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle 5.8.1944 miehitettyään sitä ennen Romanian. Kolmessa päivässä maan pohjoisosa joutui puna-armeijan haltuun, jolloin Bulgaria käänsi lammasturkkinsa ja julisti sodan Saksalle. Miehitysjoukot vetäytyivät kreikkalaisalueilta ja rajalinja etelässä jäi ennalleen.


3. Sahalin

Atomipommien pudottaminen Japaniin mainitaan antautumisen syyksi kaikkialla muualla paitsi Venäjällä, jossa Japanin antautumisen pääsyynä pidetään Neuvostoliiton hyökkäystä Mantsuriaan heti pommien pudottamisen jälkeen. Tämä operaatio on yleisesti tunnettu, mutta harva muistaa Neuvostoliitolla ja Japanilla olleen maarajan neljänkymmenen vuoden ajan.
Japani oli vuoden 1905 rauhansopimuksessa
saanut Venäjältä Sahalinin saaren eteläosan, jakolinjana oli 50. leveysaste. Japanin omistamassa 40 %:ssa saarta – Karafuto oli virallinen nimi – asui lähes puoli miljoonaa asukasta. Sahalinilla puna-armeijan hyökkäys alkoi 11. syyskuuta 1945. Kolminkertaisesta ylivoimasta huolimatta eteneminen oli hidasta japanilaisten puolustautuessa tapansa mukaan viimeiseen mieheen. Keisari ilmoitti Japanin antautumisesta 15.9, mutta siitä huolimatta taistelut Sahalinilla jatkuivat. Pääpuolustuslinja murtui 16.9 ja taistelut jatkuivat kiivaina 21. päivään asti. Seuraavien kahden päivän aikana japanilaiset suostuivat tulitaukoon ja puna-armeija miehitti Karafuton pääkaupungin Toyoharan (nykyään Yuzno-Sahalinsk) 25.9.
Saaren japanilaisväestö jäi suurimmaksi osaksi miehitetylle Sahalinille, mutta vuodesta 1946 alkaen heidät karkotettiin pääosin Hokkaidoon. Toisin kuin Kuriilien tapauksessa, Japani on luopunut vaatimasta Etelä-Sahalinia itselleen, vaikkakaan ei hyväksy Venäjän valtaa saarella.


2. Madagaskar

Vichyn Ranska hallitsi vuoden 1940 rauhansopimuksen jälkeen Ranskan siirtomaita. Vuoden 1942 aikana nämä siirtyivät Vapaan Ranskan ja liittoutuneiden hallintaan enemmän tai vähemmän rauhanomaisesti. Liittoutuneet uskoivat, että saksalaisten sukellusveneet kuten myös Japanin keisarillinen laivasto saattaisi jonakin päivänä käyttää Madagaskaria tukikohtana. Toukokuun 5. päivänä brittiläiset ja eteläafrikkalaiset joukot nousivat maihin Madagaskarilla. Saarta puolusti noin 8000 Vichyn Ranskalle uskollista sotilasta, joista noin 6000 oli madagaskarilaisia ja lähes kaikki loput senegalilaisia, ”oikeita” ranskalaisia oli vain kourallinen. Liittoutuneiden melkoista laivasto-osastoa vastaan heillä oli asettaa vain pari aseistettua rahtilaivaa ja viisi vanhanaikaista sukellusvenettä, tosin pari viikkoa myöhemmin japanilaiset lähettivät kolme sukellusvenettä avuksi. Japanilaisten sukellusveneestä lähettämät pienoissukellusveneet onnistuivat tunkeutumaan Diego Suarezin satamaan, missä ne vaurioittivat pahoin taistelulaiva Ramillesia ja upottivat öljytankkerin.
Maalla sodankäynti oli sään ja maaston hankaluuden takia hidasta. Merkittäviä taisteluja ei käyty, mutta saaren valtaus kesti marraskuuhun asti ja vaati yli 100 miestä kaatuneina. Vichyn joukoista kaatui noin 150 miestä.
Intian valtamerellä sodittiin muutenkin yllättävissä paikoissa. Saksalaisten kaapparialukset tuhosivat liittoutuneiden rahtilaivoja ja kaappareista tunnetuin, Atlantis, rantautui jouluksi 1940 Kerguelenin saarelle ja käytännössä miehitti asumatonta saarta. Yksi merimiehistä kuoli tapaturmaisesti ja hänet haudattiin saarelle, toisen maailmansodan varmasti erikoisimpaan saksalaiseen sankarihautausmaahan.


1. Irak

Iso-Britannia hallitsi Irakia Kansainliiton mandaatilla. Brittiläiset joukot oli kuitenkin vedetty maasta pois jo 1937. Toisen maailmansodan sytyttyä Irak katkaisi diplomaattisuhteet Saksaan, mutta ei brittien pyynnöstä huolimatta julistanut sotaa. Maaliskuussa 1940 maan pääministeriksi tuli antibrittiläinen Rashid Ali Al-Gailani, joka otti salaa yhteyden saksalaisiin. Hän joutui eroamaan tehtävästään tammikuussa 1941, mutta kaappasi vallan itselleen maaliskuussa. Politiikka muuttui välittömästi briteille vihamielisempään suuntaan ja yhteentörmäys oli tosiasia.
Britit laskivat joukkoja maihin Basran satamakaupungissa huhtikuun aikana ja toukokuun alussa tilanne kiristyi sodaksi. Irakilla oli 60 000 miehen armeija ja selkeä miesylivoima, mutta kuten sotahistoriasta hyvin tiedetään, arabijoukot ovat käytännössä alivoimaisia niin kauan, kun vihollisen miesvahvuus on yli kymmenesosan arabien vahvuudesta. Koska tämä raja ylittyi, katsoi Saksa parhaaksi tulla hätiin ja lähetti paikalle lento-osaston. Vichyn Ranska salli saksalaisten lentokoneiden laskeutua Syyriaan tankkaamaan ja lentää sitä kautta Irakiin. Kolmattakymmentä saksalaista lentokonetta taisteli sodassa. Myös Italia lähetti tusinan verran koneita, mutta näistä ei tyypilliseen italialaiseen tapaan ollut mitään apua.
Merkittävin taistelu käytiin Fallujassa toukokuun puolivälissä. Sota päättyi toukokuun lopussa kenraalimajuri Clarkin 1450 miehen vallatessa Bagdadin, jota puolusti alivoimainen vain 20000 irakilaisen osasto. Rashid Ali Al-Gailani pakeni ensin Persiaan, mutta brittiläisten ja neuvostoliittolaisten vallattua sen lähes yhtä unohdetussa sodassa hänen matkansa jatkui Saksaan, jossa Al-Gailani tapasi jopa Hitlerin ja julistettiin Irakin pakolaishallituksen johtajaksi.
Irakin rintama on vaiettu puolikuoliaaksi kolmesta syystä. On noloa, että brittiläisten virallisesti hallitsemalla alueella syttyi kapina. Nolompaa on, että saksalaiset kykenivät lähettämään joukkoja Keski-itään kapinallisten avuksi. Nolointa on, että ranskalaiset sallivat saksalaisten kulkea oman alueensa kautta vieläpä apua antaen.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kennedyt

Suomessa nimi "Kennedy" tarkoittaa lähes kaikille murhattua presidentti John F. Kennedyä. Jotkut saattavat muistaa myös hänen niin ikään murhatun pikkuveljensä Robert F. Kennedyn ja vielä nuoremman veljen Ted Kennedyn. Kennedyn perhe ei kuitenkaan ponkaissut tyhjästä supervaikuttajaksi ja vielä vähemmän se on kadonnut kartalta tuon tunnetuimman sukupolvensa jälkeen. Veljesten menestykselle loi pohjan kaksi aiempaa sukupolvea eivätkä huonosti ole pärjänneet heidän jälkeläisensäkään.

Suku on alkujaan lähtöisin Irlannista, josta Patrick Kennedy lähti koettamaan onneaan rapakon taakse 1849. Hänen kohtalonsa sinetöi kolikonheitto, joka ratkaisi kumpi veljeksistä jää pitämään kotitilaa ja kumpi lähtee Amerikkaan. Mitenhän maailmanhistoria olisi mennyt, jos kolikko olisi päätynyt toiselle kyljelleen?

Patrick kuoli nuorena, mutta jätti jälkeensä pojan, joka ensimmäisenä suvun jäsenenä meni mukaan politiikkaan ja loi perustan perheen vauraudelle ja vaikutusvallalle. Tämä oli uraauurtavaa, koska katolinen suku ei ollut koskaan aiemmin noussut mahtiasemaan protestanttien pitäessä valtaa. Patrickin pojalla oli vain yksi poika, mutta tämä Joe-poika olikin sitten suvun varsinainen kantaisä. Joella oli yhdeksän lasta, joilla puolestaan oli lukuisia omia lapsia. Heistä - etenkin pojista - melkoinen osa eteni politiikassa pitkälle. Lopuistakin suurin osa oli mukana demokraattisen puolueen toiminnassa, vaikka ei itse julkiseen virkaan pyrkinytkään. Nykyään suku on Joesta laskien jo kolmannessa polvessa julkisessa elämässä ja ne, jotka eivät ole menneet politiikkaan, ovat usein melkoisia yhteiskunnallisia vaikuttajia joko järjestöissä tai liike-elämässä.

Seuraavassa listassa ovat Kennedyn suvun poliitikot siinä järjestyksessä, kuinka pitkälle he ovat urallaan edenneet. Mukaan ei ole otettu sukuun naituja - joista heistäkin löytyy presidentiksi pyrkineitä ja osavaltion kuvernöörejä - vaan ainoastaan kantaisän suorat jälkeläiset.

1. John F. Kennedy, 1917-1963
Vähän tunnettu tosiasia on, että John F. eteni perheen ykköskärkenä presidentiksi vain siksi, että hänen vanhempi veljensä Joseph. P. Jr. oli kaatunut sodassa. Läheltä piti JFK:lla itselläänkin, hänen komentamansa torpedovene upposi japanilaisen hävittäjäaluksen törmättyä siihen. Hävittäjän päällikkö, komentajakapteeni Kohei Hanami oli sittemmin kunniavieraana presidentin virkaanastujaisissa. JFK valittiin liittovaltion edustajainhuoneeseen vain 29-vuotiaana, josta ura urkeni. Ensin 35-vuotiaana senaattiin ja siitä sitten historian nuorimpana, vain 43-vuotiaana presidentinvaalien voittoon. JFK murhattiin hänen ollessaan vasta 46-vuotiaana, jolloin useimmat presidentit eivät olleet vielä edes virkaan pyrkineet.

2. Robert F. Kennedy, 1925-1968
JFK:n pikkuveli RFK oli veljensä hallituksessa oikeusministerinä (JFK vitsaili, että Bobbyn on syytä hankkia jotain oikeusalan kokemusta ennen oman toimiston perustamista) ja senaatin jäsenenä 1965-68. Todennäköiseltä näyttänyt demokraattien presidenttiehdokkuus kariutui salamurhaan vain 42-vuotiaana.

3. Ted Kennedy, 1932-2009
Joen nuorimmasta pojasta rakennettiin presidenttiä, kun JFK:n ja RFK:n elämät katkesivat salamurhiin. Tedin uraa kuitenkin varjosti hämäräksi jäänyt auto-onnettomuus 1969, jossa nuori nainen menehtyi. Kahdet seuraavat presidentinvaalit käytiin ilman Kennedyä ja 1980 kannatus ei riittänyt syrjäyttämään sittemmin Reaganille hävinnyttä istuvaa presidenttiä Jimmy Carteria. Tedin uran huipentumaksi jäi pitkä kausi USA:n senaatissa 1962-2009.

4. Patrick J. Kennedy, 1967-
Tedin nuorempi poika oli edustajainhuoneen jäsenenä 1995-2011 Rhode Islandin edustajana. Hän luopui paikastaan vapaaehtoisesti ja vetäytyi politiikasta.

5. Joseph P. Kennedy II, 1952-
RFK:n vanhin poika oli Massachusettsin edustajana liittovaltion edustajainhuoneessa 1987-1999.

6. Joseph P. Kennedy III, 1980-
RFK:n vanhin pojanpoika on ollut USA:n edustajainhuoneen jäsen vuodesta 2013 alkaen. Hänen valintansa päätti lyhytaikaisen kuivan kauden: 2011-2013 ei parlamentissa ollut istunut ainuttakaan Kennedyä ensi kertaa sitten vuoden 1947.

7. Joseph P. Kennedy Sr., 1888-1969
P.J. Kennedyn poika oli enemmänkin liikemies, mutta poliittistakin intohimoa löytyi. Häntä pidettiin mahdollisena tulevana presidenttinä, mutta poliittisella uralla hän ei kuitenkaan edennyt Ison-Britannian suurlähettilään tehtävää (1938-40) pidemmälle. Hän ajautui poliittiseen umpikujaan kannattaessaan isolationismia ja vastustaessaan Isolle-Britannialle annettavaa sota-apua. Tajuttuaan tilanteen itsekin hän keskittyi edistämään poikiensa uraa, mikä onnistuikin loistavasti – mutta ei niin loistavasti kuin mies itse olisi toivonut, koska vain yhdestä tuli presidentti. Poikia oli neljä, joista vanhin kaatui sodassa 29-vuotiaana ja tyttäriä viisi.

8. P.J. Kennedy 1858-1929
Suvun ensimmäinen poliitikko. Patrickin poika Patrick Joseph eli P.J. vaurastui juottamalla viskiä Bostonin saluunoissaan. Ensin tavalliselle kansalle ja sitten Bostonin yläluokalle. Vuonna 1884 hänet valittiin Massachusettsin osavaltion edustajainhuoneeseen, jossa hän vietti ensin viisi vuotta ja sitten vielä kuusi vuotta osavaltion senaatissa ennen vetäytymistään politiikasta. Hänellä oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi ja sai lapsia. Kahden tyttären jälkeläiset eivät ole ottaneet osaa politiikkaan, mutta Joe-poika oli poliitikkosuvun varsinainen kantaisä.

9. Mark Shriver, 1964-
Eunice Shriverin keskimmäinen poika oli Marylandin osavaltion edustajainhuoneen jäsen 1995-2003 ja pyrki onnistumatta liittovaltion edustajainhuoneeseen 2002.

10. Kathleen Kennedy Townsend, 1951-
RFK:n vanhin lapsi oli Marylandin osavaltion varakuvernööri 1995-2003.

11. Edward M. Kennedy Jr, 1961-
Tedin vanhempi poika on istunut vuodesta 2014 alkaen Connecticutin osavaltion senaatissa.

12. Caroline Kennedy, 1957-
Presidentin tytär ei ole pyrkinyt vaaliehdokkaaksi, vaikka harkitsikin New Yorkin paikkaa USA:n senaatissa sen vapauduttua Hillary Clintonilta. Nykyään USA:n suurlähettiläänä Japanissa.

13. Jean Kennedy Smith, 1928-
Joen tyttäristä ainoa, joka seurasi veljiensä esimerkkejä itsenäisellä poliittisella uralla. Oli Irlannin suurlähettiläänä 1993-98.

14. John F. Kennedy Jr., 1960-1999
JFK junior ei ehtinyt mukaan politiikkaan muuten kuin kampanjoimalla sukulaistensa puolesta. Hän ei kuitenkaan sulkenut poliittista uraa pois. Spekuloitiin ja uskottiin, että hän tulisi lähivuosina mukaan politiikkaan, mutta kohtalokas lento-onnettomuus päätti hänen elämänsä alle nelikymppisenä.

15. Eunice Kennedy Shriver, 1921-2009
Joen tytär osallistui isoveljensä presidentinvaalikampanjaan 1960 ja oli 1972 demokraattien varapresidenttiehdokkaakaana olleen aviomiehensä Sargent Shriverin kautta mukana politiikassa myöhemminkin. Yhteiskunnallisessa toiminnassa hän oli parhaiten tunnettu kehitysvammaisten Special Olympics -liikkeen keulakuvana. Hän on myös Kalifornian entisen kuvernöörin anoppi - tosin kuvernööri on paremmin tunnettu näyttelijänurastaan, kyseessä on nimittäin Arnold Schwarzenegger.

16. Anthony Shriver, 1965-
Eunice Shriverin nuorin poika on ollut demokraattisen puolueen toiminnassa mukana ja harkitsi Floridan kuvernööriehdokkaaksi ryhtymistä ainakin 2005.

17. Timothy Shriver, 1959-
Eunice Shriverin vanhin poika jatkaa äitinsä työtä alalla ja on Special Olympics -liikkeen puheenjohtaja.

18. Kerry Kennedy, 1959-
RFK:n tytär on ihmisoikeusaktivisti, demokraattipuolueen jäsen ja New Yorkin kuvernööri Andrew Cuomon ex-vaimo.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Välihuomautus 93: Välimerellistä

Viime vuonna Eurooppaan tuli meritse noin miljoona laitonta siirtolaista. Hukkuneiden määrää ei tiedetä edes tuolla tarkkuudella. Yksi arvio oli noin 3000, mikä tarkoittaisi sitä, että yrittäneistä hukkuu noin 0,3 % ja 99,7 % selviää Eurooppaan.

Kaksi tilastolukemaa: 3000 ihmistä ja 0,3 %.

3000 on järkyttävän suuri luku. Yksikin hukkunut on liikaa. Euroopan Unionin on toimittava siten, että hukkuneiden määrä olisi niin lähellä nollaa kuin mahdollista.

0,3 % on järkyttävän pieni luku. Sen pitäisi olla Eurooppaan selvinneiden, ei matkalle jääneiden osuus. Euroopan Unionin on toimittava siten, että kaikki laittomat merellä liikkujat käännytetään väkisin takaisin päästämättä maihin.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Uusinta: Tulevaisuuden menneisyys

Lukijalle: Sarjakuvahahmo Dilbertin luoja Scott Adams on harvinaislaatuinen visionääri. Viime kuukausina hän on blogissaan seurannut USA:n presidentinvaalikampanjaa ja erityisesti Donald Trumpia ennustaen tulevaisuutta hämmästyttävällä tarkkuudella. Samoin hän toimi jo vuonna 1997 kirjassan Dilbertin tulevaisuus. Kirjoitin seitsemän vuotta sitten jutun, jossa tutkin kuinka ennusteet ovat toteutuneet. Nyt tilanne on entistä uskottavammin juuri noin.

Sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija Scott Adams on tullut tunnetuksi Dilbertin eli suomalaisittain Pentti Perusinsinöörin luojana. Satuin tässä päivänä muutamana nappaamaan kirjahyllystä välipalalukemiseksi kirjan Dilbertin tulevaisuus. Kirjassa Adams esittää kymmeniä humoristisia ennusteita mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista. Oli pelottava kokemus havaita, kuinka moni kieli poskessa tehdyistä ennusteista on osunut maalitauluun ja melkoinen osa jopa napakymppiin. Jotkin ennusteista ovat sinänsä aivan pimeitä, esimerkkinä ennuste 2:
Tulevaisuudessa lukija toivoo, etten olisi koskaan istuttanut hänen päähänsä mielikuvaa itsestäni heittämässä kärrynpyörää kimono auki.
Valtaosa käsittelee kuitenkin aivan oikeita asioita.

Kirja on julkaistu vuonna 1997 ja suomennettu tasan kymmenen vuotta sitten. Tämä onkin mitä sopivin aika ruotia muutamia esitettyjä skenaarioita ja katsoa, kuinka hyvin ne ovat toteutuneet.

1. Tulevaisuudessa kirjailijoilta kestää pitkään päästä itse asiaan. Näin kirjoista tulee paksumpia.
Tekstinkäsittelyohjelmat ovat huomattavasti nopeampi tapa tuottaa sivuja kuin sulkakynä. Vanhoilla kirjoitusmenetelmillä jokainen sana oli harkittu, nykyään käytetään kolme sanaa siinä missä yksi riittäisi. Lisäksi kustannustoiminnassa tietotekniikka on muuttanut kirjan painamisen hintajakaumaa siten, että aiemmin kalliiksi tullut ladontavaihe on nykyään lähes ilmainen, mikä taas tarkoittaa paksun kirjan hintaeron ohueen kirjaan nähden koostuvan pelkästään paperin hinnasta.

5. Tämän hetken ihmiset näyttävät groteskeilta tulevaisuuden geneettisesti manipuloitujen täydellisten lasten silmissä.
Odottakaa vain, kymmenen vuotta oli liian lyhyt aika. Olemme toistaiseksi edenneet vasta kauneusleikkausten yleistymiseen.

8. Tulevaisuudessa on valtavat markkinat teknologisille tuotteille, jotka auttavat työntekijöitä lusmuilemaan nauttien samaan aikaan yhä täyttä palkkaa.
Facebook. Tarvitseeko sanoa enempää?

9. Tulevaisuudessa Internetin kapasiteetti kasvaa määrättömästi pysyäkseen käyttäjiensä egon tasolla. Kustannuksilla ei ole mitään merkitystä.
Mietitäänpä tilannetta kymmenen vuotta sitten. Meillä oli sähköposti ja ADSL oli kova sana. Silloin ajatteli, että eipä sitä enempää kaipaisikaan. Olisi pitänyt muistaa, kuinka aikoinaan köyhänä VIC-20:sen omistajana ajatteli, että kuusnelosen 38 kilobittiä olisi taivas ja kaikkien unelmien täyttymys. Loppua kapasiteetin kasvulle ei näy, eikä siinä mitään pahaa minun kannaltani olisikaan, paitsi että nettikoneeksi hankitut myllyt ovat aina kolmen vuoden välein tiensä päässä. Tulee kalliiksi uusia ja se on isompiegoisten syytä.

10. Tulevaisuudessa vaatteet ovat fiksumpia kuin ihmiset.
Ajan kysymys. Ainakin individillien (Dilbert-fanit tunnistavat sanan) kohdalla.

13. Tulevaisuudessa me kaikki käytämme hienostuneita pellesuodattimia ehkäisemään idioottien kommunikoinnin kanssamme.
Roskapostisuodattimet. Suoramarkkinointikiellot. Hienoja keksintöjä, kunhan vain ensimmäinen toimisi paremmin. Jälkimmäinen toimii. Pistin sen voimaan jokin aika sitten kyllästyttyäni vittuilemaan puhelinmyyjille. Pieni vinkki vapaasti käytettäväksi parisuhteessa eläville. Kun puoliskon kännykkään tulee puhelu ilmeisestä suoramarkkinointinumerosta, vastatkaa hänen puolestaan. Fifty-fifty että myyjä menee ansalankaan ja kysyy: ”Onko Jaska tavattavissa?” Saa olla aika pokerinaama, jos ei mene jauhot suuhun kun vastaatte:”On, ja se on jopa varsin helppoa. Kuuntelepa tarkkaan: J - A - S - JAS - K - A - KA - JASKA!”

21. Koulutuksen puute ei tule olemaan tulevaisuuden suurin ongelma. Ongelman tulee muodostamaan ylenpalttinen typeryys, kun yhä useammat ihmiset putoavat töpeksijärajan alapuolelle.
Käsi pystyyn kaikki, jolta onnistui digiboxin asentaminen ilman yhtään kirosanaa.

22. Tulevaisuudessa ns. “kodin palveluiden” valtava lisääntyminen kompensoi keskivertoihmisen säälittävän avuttomuuden.
Kuka olisi kuvitellut sanaa ”digitalkkari” joskus tarvittavan? Olen tekniikka-asioissa aika kaukana keskivertoihmisestä enkä yksinkertaisesti tajua, miten normaalikansalainen tulee toimeen tietokoneensa kanssa - tai sitten he ovat käsittämättömän onnekkaita välttyessään ongelmilta, joiden ratkaisemiseen joudun käyttämään kaiken teknisen osaamiseni lähes viikoittain.

24. Tulevaisuudessa suurinta osaa demokraattisista maista johtavat pitkät tuuheatukkaiset ihmiset fiksujen henkilökuntiensa avulla.
Median ansiosta rumilla ihmisillä ei ole yksinkertaisesti enää mitään jakoa. Kauniit ja rohkeat valitaan, substanssista viis. Adams kertoi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa valinnan osuvan useimmiten pidempään ehdokkaaseen ja jos lyhyempi on voittanut, hän on ollut lähes poikkeuksetta tuuheatukkaisempi.

27. Tulevaisuudessa tutkijat onnistuvat kehittämään tehokkaan ja laillisen lemmenlääkkeen.
Viagra tuli markkinoille vain vuosi kirjan julkaisemisen jälkeen.

28. Tulevaisuudessa naiset määräävät kaikissa demokraattisissa valtioissa.
Avatkaa mikä tahansa Erkko-Sanomien numero, niin löydätte lähes varmasti jostakin uutisesta maininnan tyyliin ”tähän tehtävään olisi aika valita nainen”. Vaan oletteko nähneet ikinä uutista, jossa sanottaisiin että tehtävään tulisi valita mies? Varmin tapa tehdä poliittinen itsemurha on sanoa kannattavansa miestä siksi että nyt on miehen vuoro, varmin tapa vaikuttaa edistykselliseltä on sanoa kannattavansa naista siksi, että nyt on naisen vuoro.

30. Jos lukija aikoo sijoittaa tulevaisuudessa, kannattaa panna rahansa sellaiseen, mikä todennäköisimmin tulee korvaamaan naisten roolit.
Adams perustaa väitteensä sille, että suurin osa tutkijoista on miehiä. Pariutuminen on aina naisten hallitsema prosessi ja miehet eivät saa sitä haltuunsa kuin naiset orjuuttamalla (joka taas on mahdotonta paitsi islamiin kääntymällä). Siksi on helpointa korvata naiset teknologialla. Adamsin lista kannattavista sijoituskohteista on seuraava: Geeniteknologia, virtuaalitodellisuus, keinoäly, internet, robotiikka, puheposti. Viisi osumaa kuudesta ei ole huonosti.

31. Tulevaisuudessa pätevät työntekijät pakenevat yrityksistä ja yhä suurempi joukko ryhtyy toimimaan itsenäisesti.
32. Tulevaisuudessa työelämän tasapaino muuttuu. Saamme todistaa saneerattujen koston.
Nämä kaksi ennustetta liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, että ne on syytä käsitellä samassa. Alihankkijoiden ja konsulttien määrän raju kasvu puhuu puolestaan.

35. Tulevaisuudessa työntekijät ovat joko supertähtiä tai hienpyyhkijöitä. Ne, joilla ei ole pätevyyttä kumpaankaan, ovat johtajia.
Adams ottaa esimerkkinä koripallon, jossa joukkue koostuu parista pelit ratkaisevasta supertähdestä ja kymmenestä rivimiehestä. Koska rivimiehiä on paljon saatavilla ja supertähdistä on pula, on syytä keskittää palkkaresurssit supertähtiin. Lisäksi ympärillä pyörii heppuja, jotka hoitavat teknisen puolen (kuten hien pyyhkimisen kentiltä aikalisien aikana) ja niitä, jotka pitävät shown kasassa (johtajat). Olemme viimeisen kymmenen vuoden nähneet huikean palkkaerojen nousun, joka on merkki siitä, että liike-elämä on oivaltanut koripallossa jo vuosikymmeniä tunnetun asian. Tosin olemme vielä välivaiheessa, koska suurimmat palkat maksetaan johtajille eikä asiantuntijoille, jotka homman oikeasti ratkaisevat. Se yritys, joka ensimmäisenä keksii kääntää tilanteen päälaelleen, tulee valtaamaan maailman. Tämän toteutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, koska palkoista päättävät johtajat.

36. Tulevaisuudessa koko henkilöstö vuokrataan, kunnes yksi hemmo hoitaa koko planeetan työt.
Kuka oli vielä kymmenen vuotta sitten kuullut esimerkiksi yrityksestä nimeltä Varamiespalvelu?

41. Tulevaisuudessa on aina vain ilmeisempää, että kilpailijanne ovat aivan yhtä pihalla kuin tekin.
Kvartaalitalous on käsitteenä vanha, mutta julkisuuteen se on noussut vasta viime vuosina. Pitkän tähtäimen strategiat ovat väistyneet lyhyen ajan hyödyn kustannuksella. Mitä hyötyä on teollisuusvakoilusta, kun yritys ei itsekään tiedä missä kolmen kuukauden päästä mennään? Dilbertissä pomon todetessa ”on vaarallista, jos kilpailijat näkevät suunnitelmamme” työntekijä kysyy ”meille vai heille?”.

42. Tulevaisuudessa kaikki suojat poistuvat ja yritysten on pakko muodostaa ”sekopoliksia”.
Suojilla tarkoitetaan tässä vanhojen asiakasuhteiden suojelemista. Meille jokaiselle taitaa kerran viikossa soittaa netti- tai kännykkäoperaattori (paitsi minulle, kiitos suoramarkkinointikiellon), joka houkuttelee vaihtamaan palveluntarjoajaa. Samaten varmin tapa saada halvempi vakuutus on vaihtaa yhtiötä, turha toivo että vanhasta saisi parempaa. Uskottomuus palkitaan, uskollisuudesta rangaistaan.

46. Tulevaisuudessa paras keino edetä uralla on olla tietämätön etiikasta.
Miten niin tulevaisuudessa? Näinhän asian laita on ollut maailman sivu.

49. Tulevaisuudessa uusi teknologia antaa poliisille kyvyt ratkaista rikokset sataprosenttisesti. Huono uutinen on se, että tajuamme, että sata prosenttia väestöstä on rikollisia, poliisit mukaan lukien.
Valvontakamerat kuvaavat kaupunkilaisten jokaista askelta. Valtaosa pikkurikoksista olisi ratkaistavissa, mutta poliisilla ei ole siihen resursseja. Kuvitelkaapa, että valvontakameroiden tallenteista lähdettäisiin tunnistamaan jokaista punaisia päin kävellyttä. (Toisaalta jos saisin pitää edes 10 % määrätyistä sakoista, olisin vapaaehtoinen hommaan.) Mutta poliisi joutuu keskittämään resurssinsa isojen rikosten selvittelyyn ja niiden tekijät ovat ottaneet valvonnan suunnitelmissaan huomioon.

50. Tulevaisuudessa yhä useammat ihmiset karttavat aktiivisesti uutisia, koska ne ovat täysin joutavia.
Tyypillinen päivän ykköslööppi on nykyään tyyliä ”BB-joku saattoi naida kohumissiä”. Sivuotsikossa on Matti Nykänen, toisessa sikainfulenssapaniikki. Näistä vain kolmas on edes jossain määrin asiallinen uutinen. Ennuste on siis puoliksi oikein, uutiset ovat täysin joutavia. Puoliksi se on väärä, koska ei ihmisiä kiinnosta sen syvällisemmät asiat. Viime viikolla parturissa käydessäni minulle tarjottiin ensimmäiseksi 7 päivää -lehteä. Parturi hämmästyi, kun kieltäydyin kunniasta.

51. Tulevaisuudessa tiedotusvälineet tappavat kuuluisuuksia luodakseen ihmisiä kiinnostavia uutisia.
Ihan näin pitkälle ei sentään ole menty - vielä. Sen sijaan aika usein on jo käynyt, että vastikään kuolleesta melkein kuuluisuudesta on tehty supertähti tai vaikeasti sairastunut on noussut julkkikseksi. Enemmälti kyse on siitä, että tiedotusvälineet luovat Idols- ja BB-julkkuja koska he ovat helpompia käsiteltäviä kuin oikeasti menestyksekkäät ihmiset. Näiden luotujen julkkujen kuuluisuus kun on täysin median vallassa.

52. Tulevaisuudessa jokainen on uutisreportteri.
Youtube. Sanomalehtien lukijakuvat. Amatööripaparazzien kännykkäkamerat. Mielipidepalstojen tekstiviestiosiot.

56. Tulevaisuudessa avustetut itsemurhat ovat ihmisiä karsastavien lääkäreiden erikoisala.
Joroisten terveyskeskuksessa oli muutama vuosi sitten melkoinen kalabaliikki vanhusten kuoltua turhan tiheään tahtiin. Eikä tapaus ole ainoa laatuaan.

58. Tulevaisuudessa kuullaan usein lausahdus: ”Palaan ihan pian. Pitää käydä heittämässä nostonäytekepillinen”.
Ihmisten suojautuminen järjestäytyneeltä rikollisuudelta on jatkuvasti muuttunut työläämmäksi. Ennen riitti, kun lukitsi ovensa. Nykyään ei tarvitsisi varmaan lukita, koska kodin käyttöesineiden suhteellinen arvo on niin pieni, ettei rikos kannata otettuun riskiin nähden. Sen sijaan tietokoneiden virustorjunta ja muut vastaavat menetelmät ovat kehittyneet olosuhteiden pakosta. Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut pankkikorttia käyttäessä muuta kuin näpytellä tunnusluku. Olen pitkään odottanut, milloin automaatille ilmestyy sormenjälkitunnistin, mutta ilmeisesti tämä vaihe hypätään yli ja siirrytään suoraan DNA-testaukseen. Seuraavaksi bensa-automaatin kylkeen ilmestyy kusikouru, johon on lirautettava näyte ennen kuin pankkikortti toimii. Älkää kysykö, miten tämä toimisi naisilta, mutta eihän asialla ole merkitystä, koska naiset eivät tankkaa. Tai eivät tankkaa ainakaan tulevaisuudessa. Systeemi olisi yrittäjällekin kannattava, koska asiakkaan pitäisi ostaa ennen tankkausta juotavaa, jotta näyte irtoaisi. Ilmaisu ”asiakkaan kusettaminen” saisi aivan uuden merkityksen.

60. Tulevaisuudessa ihminen ei tarvitse supertietokonetta ja tiedemiesjoukkiota, jotta hän saa oikeanlaista ravintoa.
Hyvästi ravintoympyrät, nyt on jo suunnitteilla järjestelmä, jonka avulla ruokaostoksia seurataan reaaliajassa. Sähköpostiin tulee raportti, joka laskee ostettujen ruokien ravintoainepitoisuudet ja motkottaa, jos on tullut sorruttua liian suolaiseen ja rasvaiseen elintarvikkeeseen. Kaupan päälle tulee uusi ravintosuositus ja pari kevytruokaohjetta. Kaikkeen ne bonuskorttijärjestelmät taipuvat.

Tuskinpa Scott Adams olisi kirjaansa kirjoittaessaan osannut kuvitella, kuinka hyvin hänen ennusteensa pitävät paikkansa. Ilmeisesti mitään niin typerää ei voi keksiä, etteivätkö individillet sitä toteuttaisi. Eikä loppua näy, koska individillien osuus väestöstä tuntuu olevan jatkuvassa kasvussa. Tämä taas johtuu siitä, että eräs Adamsin ennusteista ei valitettavasti ole toteutunut:

54. Tulevaisuudessa vanhempien pitää läpäistä lyhytmuotoinen kirjallinen vanhemmuustesti, jotta he saavat merkitä lapsivähennyksen veroihinsa.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Uutiskatsaus 15/2015

1. Köyhät kyykkyyn

Hallitus esitteli toimia työllisyyden parantamiseksi. Pääasiallinen ajatus oli ns. työnäytepalvelu eli työtön menee työnantajalle vapaaehtoisesti töihin ilman työsuhdetta. Siis ilman palkkaa, työterveyshuoltoa tai muitakaan vastaavia normaaliin työsuhteeseen kuuluvia pikkuseikkoja.
Ajatus on, että ollessaan tyytyväinen työnäytteeseen työnantaja voisi tällöin palkata työttömän oikeastikin töihin. Suunnitelmassa on kaksi asiaa pielessä.
Ensinnäkin työnantajan näkökulma. Miksi helvetissä hän palkkaisi itselleen työntekijän, joka tekee jo ilmaista työtä hänelle? Ja jos työntekijä ilmoittaa, että ei halua enää tehdä "työnäytettä" vaan haluaa palkkaakin, niin mikä saa hallituksen kuvittelemaan että työnantaja ei saisi toista ilmaistyöntekijää tilalle? Noin yksinkertaisesti sanottuna kyse on jälleen kerran kustannustehokkuudesta. Palkattu työntekijä tekee varmaan parempaa ja luotettavampaa jälkeä kuin ilmainen, mutta työsuoritusten ero ei ole niin suuri, että se vastaisi alkuunkaan palkatun ja ilmaisen työntekijän välistä kustannuseroa. En ole lainkaan yllättynyt siitä, että yksityisen puolen työelämästä täysin vieraantunut hallituksemme ei tätä tajua.
Toiseksi ammattiliittojen näkökulma. Yksityisellä puolella ei työn määrä lisäänny työntekijöitä lisäämällä, toisin kuin julkisella puolella. Ilmaistyöntekijöiden käyttö tarkoittaa, että palkatuille työntekijöille on vähemmän töitä. Eli kenkää ahteriin ja kilometritehtaalle. Eivät plantaasin massa-isännätkään orjia käyttäneet julmuuttaan tai siksi, että he olisivat olleet parempia työntekijöitä, vaan siksi että he olivat kustannustehokkaampia kuin palkattu työvoima. Ammattiliittojen kannalta tässä kummastuttaa se, että tavallisesti niin kärkkäästi ja yleensä itsekkäästi jäsentensä etuja ajavat liitot eivät juuri ole esitykseen reagoineet.


2. Susi lampaan vaatteissa

Uutisia idiooteille: ISIS soluttaa terroristeja Eurooppaan turvapaikanhakijoina. Siis jos tämä oikeasti oli jollekulle uutinen, syytä tarkistaa päänsä. Se toinen aivosolu on ilmeisesti lakannut toimimasta, jos tuota ei ollut tajunnut jo kauan ennen kuin ensimmäinen tapaus tuli julki.


3. Radikaalisoppa

Supon mukaan Suomesta on lähtenyt noin 70 päänsä nyrjäyttänyttä taistelemaan eri terroristijärjestöjen riveihin. Tämä on hienoa ja lähtisivät loputkin. Kunhan eivät vain tulisi takaisin - yksikään. Mutta vakavasti. Jos lähteneitä on 70, niin voitaneen arvioida vähintään kymmenkertainen määrä aktiivisia tukijoita. Ja satakertainen määrä passiivisia tukijoita. Tähän ongelmaan olisi yksinkertainen ratkaisu. Pakoloisten hyväksyminen maahan on vähän sama kuin syöminen epäilyttävästä karkkipussista. En minä ainakaan popsisi sellaisia karkkeja, joista joka tuhannes olisi tappava, joka sadas veisi sairaalahoitoon, joka kymmenes aiheuttaisi ruokamyrkytyksen ja joka toinen maistuisi vain yksinkertaisesti pahalta. Etenkin kun lopuistakin suurin osa on mauttomia ja karkkipussin hinta on helvetinmoinen.


4. Hesari yllättää

Hesari meni uutisoimaan oman määritelmänsä mukaan rasistisesti, kun kertoi raiskausten määrän Helsingissä olevan poikkeuksellisen suuri ja ulkomaalaisten osuuden epäillyistä suhteettoman suuri. Olisi lisäksi kiva tietää, kuinka monen tilastollisen "suomalaisen" etunimi mahtaa olla Muhammad, Abdullah tai Ählämsähläm. Kertoivat vielä lisäksi toisessa uutisessa joka kymmenennen epäillyn olevan turhapaikanhakija. Aika reippaanoloinen saavutus, eihän se olekaan kuin noin 17-kertainen yliedustus väestömäärään nähden. Saas nähdä mitä keväällä ja kesällä tapahtuu, kun raiskaukset ulkotiloissa lisääntyvät lämmön noustessa ja hameiden lyhentyessä.
Hesari muistaa tosin mainita, että raiskauksista valtaosa tehdään perhepiirissä. Tästä voidaan tehdä kaksi vastakkaista johtopäätöstä. Amnestyn asiantuntija päätteli, että puskaraiskauksissa ilmoituskynnys on matalampi eli niistä ilmoitetaan suhteellisesti suurempi osa kuin lähipiiriraiskauksista. Näin ollen ulkomaalaisten osuus kasvaa, koska he ovat yliedustettuina puskaraiskauksissa mutta aliedustettuina lähipiiriraiskauksissa. Oma johtopäätökseni on se, että voipi olla hyvä syy siihen, että Fatima ei tee rikosilmoitusta siitä, kun Ali raiskaa. Esimerkiksi se, että Fatima ei usko pystyvänsä lentämään viidennen kerroksen parvekkeelta turvallisesti maahan.


5. Valoa pään tunnelissa

Britanniassa yksi mokuttaja on löytänyt kaapunsa tilalle housut ja ilmoittanut, että hänen lanseeraamansa "islamofobia" -käsite ei oikein mennyt putkeen. Ylipäätään hän kertoi olleensa lähes kaikessa väärässä. Trevor Phillips toimi Ison-Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission johtajana 2003-2012. Vaikka mies saikin paljon tuhoa aikaan, on kunnioitettava sitä, että hänellä on ollut rohkeutta myöntää tehneensä virheitä.


6. Kun viisitoista vuotta vaan mä kerran täyttää saan...

...niin menen oikeushammaslääketieteelliseen iänmääritykseen, jossa minut todetaan kolmikymppiseksi. Näin tuntuu lähes järjestään käyvän alaikäiseksi ilmoittautuville turhapaikanhakijoille. Yli 70 % testiin joutuneista kärähtää. Jossain määrin tutkimuksia tuntevana voin myös kertoa, että tällaisissa tutkimuksissa turvamarginaalit ovat aika isot. Sen läpäisevistäkin yli puolet on todennäköisesti täysi-ikäisiä. Noin karkeana nyrkkisääntönä voi todeta, että testissä hylätään yli 20-vuotiaat.


7. Rikos ja rangaistus

Nousi pienimuotoinen kohu, kun joku julkkis (koskaan kuullutkaan) Mari Valosaari kertoi rankaisseensa kaksivuotiasta tytärtään rusinakiellolla tämän kiukuteltua niistä. Jotkut tuomitsivat kommenteissa kurin liian ankaraksi ja lastenpsykiatri sanoi, että kaksivuotias ei ymmärrä kiukuttelusta jälkikäteen annettuja rangaistuksia - itse asiassa viisivuotiaskaan ei ymmärrä. Hän on sinänsä oikeilla jäljillä. Eivät nuorisorikollisetkaan ymmärrä yhtä hyvin, jos tuomio tulee vasta puoli vuotta kioskimurron jälkeen. Mutta pointti onkin tuossa "yhtä hyvin". Kyllä kaksivuotias ymmärtää, kun selittää. Ainakin jollain tasolla. Ja vaikkei ensimmäisellä kerralla ymmärräkään, niin joskus se ymmärtämisen opettaminenkin on aloitettava. Ei se järki itsekseen päähän putkahda.


8. Hiustenleikkuuaikalisä

Jalkapallon Saudi-Arabian liigan ottelu keskeytettiin, kun Al-Shababin maalivahti Waleed Abdullahin hiustyyli havaittiin "islamin vastaiseksi". Babyirokeesi ei soveltunut wahhabiittien catwalk-näkemyksiin. Maalivahti parturiin ja peli jatkoon. Huvittavaksi asian tekee se, että Ilta-Sanomissakin asiasta uutisoitiin, mutta uutinen poistettiin pikaisesti. Ettei vain tulisi ennakkoluulojen tilalle tietoa, vai?
Tapaus ei muuten ole mikään pikkuseikka, sillä kyseinen pelaaja on Saudi-Arabian maajoukkueen ykkösveskari, pelannut 61 maaottelua. Saudien jalkapalloliigassa muuten pelaa melkoinen määrä ulkomaalaisvahvistuksia. Herätti kummastusta, kun Mekan joukkue Al-Wehdassakin pelaa ulkomaalaisia, joista ainakin brassin ja uruguaylaisen luulisi olevan kristittyjä. Eikö Allah näe, kun he luikahtavat muilta kun muslimeilta kiellettyyn kaupunkiin? Pienen tutkimuksen jälkeen selitys löytyi: seuran stadion sijaitsee niukasti kielletyn alueen rajojen ulkopuolella. Satelliittikuvassa raja on noin 500 metriä stadionista länteen.


9. Ratareunus

Ilta-Sanomat julkaisi jutun "mitä Kaarlo Maaningalle nykyään kuuluu". Hyväähän miehelle. Metsätyönjohtaja ansaitsee elantonsa enimmäkseen toimistossa ja jää lähiaikoina eläkkeelle. Haastattelussa hän kertoo hurjimman palon sammuneen olympiamitaleihin, mutta lopullisen niitin uralle teki ratareunus, johon hän tallasi Helsingin MM-kisoihin 1983 harjoitellessan nyrjäyttäen nilkkansa nivelsiteet. Tämän muistaessa nostan esiin sen epäkohdan, että noille ratareunuksille ei ole vieläkään tehty mitään järkevää. Ne ovat suoraan sanottuna helvetin vaaralliset. Niissä on monen urheilijan ura katkennut tai kausi mennyt pilalle. Eikö niiden tilalle voisi kehittää jotain turvallisempaa ratkaisua? Monet ihan oikeasti pelkäävät niitä, eikä aiheetta. Yritin aikoinaan saada erästä juoksijaa pysymään lähempänä reunaa kaarteissa. On helppoa laskea, kuinka paljon muille antaa matkassa tasoitusta, jos juoksee ykkösradan oikeassa reunassa ja se on aika paljon - 5000 metrin kisassa noin 40 metriä. Harjoituksissa sainkin juoksijan siirtymään lähemmäs reunusta. Sitten totesin, että "juokse sittenkin kauempana". Jokaisesta askeleesta näki, että reunaa varoi alitajuisesti. Saavutettu hyöty ei vastannut lihaksiin syntyvää jännitettä ja tyylin kulmikkuudesta aiheutuvia haittoja.


10. Loppukevennys: Jännän äärellä

Pohjois-Carolinan osavaltio sääti lain, jonka mukaan ihmisten pitää käyttää sen sukupuolen vessaa, jota he edustavat. Toisin sanoen jos mies tuntee itsensä naiseksi, hänen on silti käytettävä miesten vessaa. Tämmöinen kaltaiseni tahvo ei oikein ymmärrä, mikä tässä on ongelma. Sehän on vähän sama kuin huvipuiston laitteissa. Jos turvaraja on 195 cm, niin ei sinne saa mennä 210-senttinen, vaikka hän nyt sattuisikin tuntemaan olevansa 170-senttinen.
Mutta homma muuttui mielenkiintoiseksi, kun suosittu pornosivusto XHamster (en linkkaa, kyllä te sinne osaatte ilman minun apuani) päätti tästä suivaantuneena pistää Pohjois-Carolinan boikottiin. Eli pääsy Seksihamsteriin on siis estetty tästä lähtien Pohjois-Carolinassa. Nyt ollaan totisesti jännän äärellä. Vaihtoehtojahan on kaksi:
1) Konservatiiviset lainsäätäjät ovat tyytyväisiä, koska samalla saadaan pornon katselua estettyä.
2) Konservatiiviset lainsäätäjät saavat sätkyn, koska he ovat oikeasti kaappihomoja tai perverssejä, joiden viihdemuoto kokee nyt kovan kolauksen.
Jäämme odottelemaan.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Uusinta: Syö vähemmän kuin tienaa

Lukijalle: Tätä vuoden 2009 juttua uudelleen lukiessa tuli ristiriitainen tunne. Toisaalta huvittunut, toisaalta pelottava. Molemmat jopa kahdesta syystä. Ensinnäkin huvitti se, että olivatpa taas ennusteet osuneet kohdilleen, mikä on myös pelottavaa. Toiseksi se, että seitsemän vuotta sitten tapetilla olivat tietyt uhkakuvat, jotka ovat oikeaksi osoittautuneet - mutta nyt niistä ei enää puhuta, koska ne eivät sovellu vallalla olevaan paradigmaan.
Tuolloin tapetilla oli käsite "ekologinen jalanjälki", yleensä puhuttiin "hiilijalanjäljestä". Sillä yritettiin syyllistää suomalaisia ylikulutuksesta. Milloin olette viimeksi nähneet valtamediassa tämän käsitteen? Aivan. Jos sitä pidettäisiin esillä, voisi olla että jollekulle järki-ihmiselle - tai mikä vielä pahempaa, vihreiden kannattajalle - saattaisi tulla mieleen, että kehitysmaalaisten rahtaaminen sivistysmaihin kasvattaa vääjäämättä heidän hiilijalanjälkeään, kuluttaa tolkuttomasti luonnonvaroja ja edistää maapallon tuhoa.
Jostain syystä minä näen ympäristönsuojelun ja haittamaahanmuuton törkeän ristiriidan, mutta niitä molempia kannattavat eivät. Sen verran kuitenkin ymmärtävät, että ovat vähentäneet sen ikuisen kuluneen mantransa toistelua:
"Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, maapallon luonnonvarat eivät riittäisi alkuunkaan." Asia on juuri päinvastoin. Jos kaikki kansat eläisivät kuten suomalaiset eli pitäisivät väestömääränsä ekologista tuottoa vastaavaa tasoa alempana, eläisimme yltäkylläisessä maailmassa.



Työmarkkinatukivallankumouksellisten, viherpiipertäjien, ydinvoiman vastustajien ja muiden elämäntapaintiaanien vakioitkuvirsiä on vollotus siitä, kuinka me suomalaiset kulutamme tolkuttoman epäoikeudenmukaisesti maapallon luonnonvaroja. Sanotaan, että tarvittaisiin niin ja niin monta maapalloa - pikaisella nettihaulla löytämäni arviot vaihtelevat kahdesta ja puolesta neljään - jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten suomalaiset.

Mitä kissanpaskan merkitystä tällä on? Oleellista on se, kuinka monta Suomea tarvitaan, että suomalaiset saavat kuitattua ekologisen jalanjälkensä. Ei ole piru vie meidän vikamme, jos jossakin päin maailmaa on menty ylikulutuksen tielle. Suomi on sijainniltaan arktinen maa ja meidän ekologinen jalanjälkemme per lärvi on pelkästään ilmasto- ja kasvuolosuhteiden takia suurempi kuin päiväntasaajalla. Heitetään kymmenentuhatta suomalaista elämään Tansaniaan suomalaisella elintasolla, niin johan tokeni. Ei tarvitse lämmittää omakotitaloa. Jäähdytykseen kuluu energiaa, mutta ei yhtä paljon. Ei tarvitse syöttää ravintoeläimille talveksi säilöttyä rehua. Ja vegetaristitkin voivat kerrankin elää vihreästi, kun ei tarvitse energiaa kasvihuoneiden lämmitykseen, ruuan säilömiseen talvikaudeksi tai tuoretuotteiden roudaamiseen toiselta puolelta maapalloa.

Säälittävintä on se, että suomalaisten ylikulutuksesta vouhottavat ovat yleensä samoja, jotka ovat valmiita tuomaan tänne elintasopakolaisia. Mitä järkeä on tuoda tänne ihmisiä tuottamaan moninkertainen ekologinen jalanjälki heidän kotimaahansa nähden, jos maapallo halutaan pelastaa? Täällä he kuluttavat enemmän, koska 1) elintaso on korkeampi ja 2) ilmaston takia kulutus on pakostakin suurempi.

Kovasta kulutuksesta huolimatta Suomen biokapasiteetti on suurempi kuin Suomen ekologinen jalanjälki. Hei haloo, tahvot! Tämä tarkoittaa sitä, että me suomalaiset emme elä yli varojemme. Tilanne on toinen aika monessa länsimaassa ja jopa kehitysmaissa. Seuraavat luvut perustuvat maakohtaista ekologista jalanjälkeä koskeviin tietoihin tästä lähteestä. Aineistossa ovat maat, joiden asukasluku ylittää miljoonan. Näitä on 150 kappaletta. Bruttokansantuote henkilöä kohti on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta peräisin Wikipediasta ja siinä on käytetty ostovoimapariteetilla (PPP) korjattuja arvoja. Sivuhuomautuksena todettakoon, että jos käytettäisiin korjaamattomia, raakoja BKT-arvoja, seuraavissa tuloksissa esitetyt arvot olisivat vielä karmeampaa luettavaa kehitysmaiden osalta.
Jokaisessa listassa esitetään top 10 ja lisäksi muutama valittu maa kaikissa listoissa.

Tämä lista kertoo, kuinka suuri on minkäkin maan ekologinen kapasiteetti eli kuinka paljon kyseinen maa tuottaa luonnonvaroja vuosittain. Luonnollisesti listan järjestys on aika tarkkaan sama kuin maiden keskinäisen pinta-alan mukainen järjestys.
Ekologinen kapasiteetti:
1. Yhdysvallat 1496,4
2. Brasilia 1353,8
3. Venäjä 1161,9
4. Kiina 1132,7
5. Kanada 646,9
6. Intia 452,1
7. Argentiina 315,1
8. Australia 310,9
9. Indonesia 310,1
10. Kongo 239,9
14. Saksa 160,5
16. Nigeria 126,2
24. Ruotsi 90,2
28. Japani 77,2
39. Suomi 61,6
61. Tanska 31,0
67. Norja 28,3
69. Egypti 27,6
82. Alankomaat 18,4
102. Viro 12,1
150. Singapore 0,1

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat tietenkin harvaan asutut maat ja hännillä tiheään asutut.
Ekologinen kapasiteetti per asukas:
1. Gabon 25,0
2. Kanada 20,0
3. Bolivia 15,7
4. Australia 15,4
5. Mongolia 14,6
6. Uusi-Seelanti 14,1
7. Kongon tasavalta 13,9
8. Suomi 11,7
9. Uruguay 10,5
10. Ruotsi 10,0
13. Viro 9,1
17. Venäjä 8,1
18. Brasilia 7,3
21. Norja 6,1
22. Tanska 5,7
23. Yhdysvallat 5,0
68. Saksa 1,9
102. Alankomaat 1,1
114. Nigeria 1,0
118. Kiina 0,9
132. Japani 0,6
141. Intia 0,4
144. Egypti 0,4
150. Singapore 0,0

Tämä lista kertoo, kuinka paljon missäkin maassa luonnonvaroja kulutetaan vuosittain. Karkeasti sanoen listan summittainen järjestys on sama kuin bruttokansantuotteen mukainen järjestys; kärjessä väkirikkaat ja/tai varakkaat valtiot, hännillä vähäväkiset ja köyhät.
Ekologinen jalanjälki:
1. Yhdysvallat 2809,7
2. Kiina 2786,8
3. Intia 986,3
4. Japani 626,6
5. Venäjä 536,4
6. Brasilia 439,2
7. Meksiko 361,9
8. Saksa 349,5
9. Iso-Britannia 319,2
10. Ranska 298,1
13. Kanada 228,1
18. Nigeria 176,5
19. Australia 157,4
24. Egypti 123,3
34. Alankomaat 71,6
47. Ruotsi 46,1
50. Tanska 43,9
65. Norja 31,9
68. Suomi 27,5
120. Viro 8,5
150. Swazimaa 0,8

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat varakkaimmat maat, hännillä köyhimmät.
Ekologinen jalanjälki per asukas:
1. Yhdistyneet Arabiemiraatit 9,5
2. Yhdysvallat 9,4
3. Kuwait 8,9
4. Tanska 8,0
5. Australia 7,8
6. Uusi-Seelanti 7,7
7. Kanada 7,1
8. Norja 6,9
9. Viro 6,4
10. Irlanti 6,3
16. Suomi 5,2
18. Ruotsi 5,1
22. Japani 4,9
29. Alankomaat 4,4
31. Saksa 4,2
36. Venäjä 3,7
64. Brasilia 2,4
73. Kiina 2,1
87. Egypti 1,7
103. Nigeria 1,3
132. Intia 0,9
150. Malawi 0,5

Tämä lista kertoo, mitkä maat tuottavat enemmän kuin kuluttavat ja on ensimmäinen todella merkityksellinen lista. Ne maat, joilla saldo on plussan puolella, ovat ekologisesti hallittavalla tasolla, miinusmerkkiset puolestaan kuluttavat liikaa luonnonvaroihinsa nähden. Kaikkiaan 65 maata on plussan puolella, 85 miinuksella. Plussan puolelle pääsevät useimmat kehitysmaat, teollisuusmaista vain harvaan asutut. Miinukselle jäävät tiheään asutut kehitysmaat ja suurin osa teollisuusmaista.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki:
1. Brasilia 914,6
2. Venäjä 625,5
3. Kanada 418,8
4. Argentiina 220,0
5. Kongo 204,7
6. Australia 153,5
7. Bolivia 124,8
8. Indonesia 98,8
9. Kolumbia 96,3
10. Peru 68,6
14. Ruotsi 44,1
17. Suomi 34,0
49. Viro 3,6
84. Norja -3,7
106. Tanska -12,7
132. Nigeria -50,3
133. Alankomaat -53,1
139. Egypti -95,8
143. Saksa -189,0
147. Intia -534,2
148. Japani -549,4
149. Yhdysvallat -1313,3
150. Kiina -1654,1

Tämä lista on äskeinen jaettuna asukasluvulla, joten plus/miinus -jakauma on sama. Maiden järjestyksessä ei ole merkittäviä muutoksia.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki per asukas:
1. Gabon 23,7
2. Bolivia 13,6
3. Kongon tasavalta 13,3
4. Kanada 13,0
5. Mongolia 11,2
6. Keski-Afrikka 7,8
7. Australia 7,6
8. Paraguay 6,5
9. Suomi 6,5
10. Uusi-Seelanti 6,4
14. Brasilia 4,9
15. Ruotsi 4,9
18. Venäjä 4,4
22. Viro 2,7
84. Nigeria -0,4
95. Intia -0,5
105. Norja -0,8
116. Kiina -1,2
119. Egypti -1,3
130. Saksa -2,3
131. Tanska -2,3
137. Alankomaat -3,3
145. Japani -4,3
147. Yhdysvallat -4,4
150. Yhdistyneet Arabiemiraatit -8,4

Edellä olevat tilastot ovat helposti luettavissa tai laskettavissa nettisivuilta, joilta tiedot on napattu. Uutta tietoa edustavat kaksi seuraavaa tilastoa. Niissä on laskettu, mitä tapahtuisi jos koko maailma nostettaisiin kohtuulliselle elintasolle. Oletuksena on, että luonnonvarojen kulutus olisi suoraan verrannollinen BKT:een per asukas. Tämä ei tietenkään ole täysin lineaarista, mutta antaa kohtuullisen hyvän approksimaation. Kohtuulliseksi elintasoksi on katsottu 30 000 €:n BKT per asukas. Tämä on vähemmän kuin esimerkiksi Suomen nykyinen elintaso. Tällöin - rikkaimpia teollisuusmaita lukuun ottamatta - maiden elintaso nousisi selvästi. Tämä tilasto antaa siksi selvimmän kuvan siitä, mitkä maat pystyvät nykyisellä väestömäärällään ylläpitämään vaurasta elintasoa tuhoamatta silti maapalloa.

Tässä tilastossa on laskettu ekologinen kapasiteetti miinus jalanjälki, jos BKT olisi kohtuullisen korkea. Plussan puolelle jää vain neljätoista maata.
Saldo, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Kanada 472,9
2. Australia 184,9
3. Venäjä 166,1
4. Argentiina 116,3
5. Brasilia 74,3
6. Ruotsi 53,3
7. Kongon tasavalta 39,4
8. Suomi 39,2
9. Gabon 30,9
10. Uusi-Seelanti 22,2
11. Norja 10,9
15. Viro -0,2
20. Tanska -3,3
48. Alankomaat -34,7
87. Saksa -134,4
114. Yhdysvallat -296,1
121. Japani -467,6
134. Egypti -599,2
146. Nigeria -2345,3
149. Intia -10164,9
150. Kiina -12935,0

Tämä tilasto on kaikkein tärkein ja siksi siinä on lueteltu kaikki 150 maata. Tilaston merkitys on lyhyesti sanottuna seuraava. Ne maat, jotka ovat plussan puolella, pystyvät nykyväestöllään ylläpitämään vaurasta elintasoa ekologisesti. Miinuksella olevien maiden on joko tyydyttävä alhaisempaan elintasoon tai väkiluvun on vähennyttävä. Plussan puolelle jää vain 14 maata.
Saldo per asukas, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Gabon 22,3
2. Kanada 14,7
3. Kongon tasavalta 9,9
4. Australia 9,2
5. Suomi 7,5
6. Ruotsi 5,9
7. Uusi-Seelanti 5,5
8. Argentiina 3,0
9. Botswana 2,4
10. Norja 2,4
11. Venäjä 1,2
12. Latvia 1,1
13. Bolivia 1,0
14. Brasilia 0,4
15. Irlanti -0,1
16. Viro -0,2
17. Tanska -0,6
18. Liettua -0,9
19. Itävalta -0,9
20. Angola -1,0
21. Yhdysvallat -1,0
22. Trinidad -1,2
23. Ranska -1,3
24. Peru -1,5
25. Slovakia -1,6
26. Saksa -1,6
27. Saudi-Arabia -2,0
28. Chile -2,0
29. Alankomaat -2,1
30. Swazimaa -2,2
31. Sveitsi 2,2
32. Singapore -2,4
33. Uruguay -2,4
34. Malesia -2,4
35. Slovenia -2,4
36. Kolumbia -2,5
37. Unkari -2,5
38. Iso-Britannia -2,7
39. Oman -3,8
40. Belgia -3,1
41. Venezuela -3,4
42. Italia -3,4
43. Tsekki -3,5
44. Jamaika -3,5
45. Etelä-Korea -3,6
46. Kroatia -3,6
47. Japani -3,7
48. Bulgaria -3,8
49. Bhutan -3,9
50. Etelä-Afrikka -3,9
51. Kreikka -4,0
52. Espanja -4,3
53. Turkki -4,4
54. Dominikaaninen tasavalta -4,4
55. Costa Rica -4,4
56. Kazakstan -4,5
57. Romania -4,5
58. Puola -4,7
59. Georgia -4,7
60. Israel -4,7
61. Portugali -4,7
62. Mauritius -4,9
63. Panama -5,0
64. Meksiko -5,3
65. Tunisia -5,4
66. Serbia -5,5
67. Indonesia -5,7
68. Iran -5,7
69. Valko-Venäjä -5,9
70. Kuwait -6,0
71. Yhdistyneet Arabiemiraatit -6,2
72. Azerbaidzan -6,2
73. Algeria -6,3
74. Sri Lanka -6,3
75. Ecuador -6,6
76. Thaimaa -6,6
77. Filippiinit -6,8
78. Marokko -7,0
79. Armenia -7,1
80. Libanon -7,2
81. El Salvador -7,3
82. Libya -7,8
83. Guatemala -7,9
84. Egypti -8,1
85. Ukraina -8,2
86. Pakistan -8,5
87. Albania -8,6
88. Intia -9,2
89. Bosnia-Herzegovina -9,5
90. Jordania -9,7
91. Kiina -9,8
92. Tadzikistan -10,1
93. Moldova -10,4
94. Paraguay -10,5
95. Honduras -10,6
96. Jemen -10,8
97. Namibia -11,1
98. Haiti -11,8
99. Laos -12,0
100. Bangladesh -12,0
101. Kuuba -12,2
102. Syyria -12,5
103. Norsunluurannikko -12,7
104. Irak -12,8
105. Vietnam -12,8
106. Kirgisia -13,5
107. Kamputsea -13,5
108. Sambia -13,7
109. Makedonia -13,7
110. Kamerun -14,5
111. Mongolia -15,0
112. Malawi -16,2
113. Turkmenistan -16,4
114. Zimbabwe -16,7
115. Kenia -17,3
116. Benin -17,3
117. Afganistan -17,6
118. Nigeria -17,8
119. Nicaragua -19,4
120. Nepal -19,6
121. Uzbekistan -19,8
122. Papua-Uusi-Guinea -19,9
123. Mauritania -20,7
124. Senegal -21,6
125. Lesotho -22,7
126. Tansania -24,2
127. Ruanda -24,5
128. Gambia -24,8
129. Pohjois-Korea -25,7
130. Tsad -27,6
131. Mosambik -27,6
132. Ghana -28,3
133. Sudan -28,5
134. Togo -28,8
135. Madagaskar -28,9
136. Myanmar -29,8
137. Sierra Leone -30,8
138. Guinea -34,8
139. Uganda -35,0
140. Mali -42,1
141. Eritrea -43,9
142. Etiopia -45,6
143. Burkina Faso -46,2
144. Kongo -49,8
145. Guinea-Bissau -51,0
146. Keski-Afrikka -53,7
147. Burundi -63,8
148. Liberia -66,1
149. Somalia -67,7
150. Niger -69,2

Raaka esimerkki pahnanpohjimmaisesta. Jos Nigerin elintaso halutaan nostaa länsimaiselle tasolle ja samalla pitää huoli, että sen ekologinen jalanjälki ei painu miinuksen puolelle, Nigerissä saa olla 2,6 % nykyisestä asukasluvusta. Yleensä pahimpana syntipukkina pidetty Yhdysvallat tekisi nollatulosta 83,5 %:lla nykyisestä asukasluvusta - tosin sen pitäisi samalla pudottaa elintasoaan 36,2 %.
Listasta nähdään, että suurimman osan länsimaista on parannettava tapojaan. Jos väentiheyttä on liikaa, saldo painuu armotta pakkaselle. Mutta erityisen tärkeää on katsoa maita, joiden lukema on vähemmän kuin -5. Kohtaamme ennennäkemättömän ekokatastrofin, mikäli näiden maiden väestö nousee edes lähelle länsimaista elintasoa. On huomattava, että tämä voi tapahtua kahdella tavalla: joko elintaso nousee omassa maassa tai merkittävä osa väestöstä siirtyy länsimaihin. Jälkimmäinen on, kuten aiemmin todettu, ilmastollisista syistä vielä kuluttavampi ja tuhoisampi vaihtoehto. Samalla on myös huomattava, että kehitysmaissa on myös rohkaisevia esimerkkejä: katsokaapa Gabonia, Kongon tasavaltaa ja Botswanaa. Kun väkiluku pidetään vähäisenä, on resursseja enemmän jaettavaksi.