Tässä päivänä muutamana istuttiin Sallin kanssa saunan lauteilla, kun juttu kiertyi monen mutkan kautta lähestyvään pääsiäiseen ja parintuhannen vuoden takaisiin tapahtumiin. Pohdittiin, mikä sai
Pontius Pilatuksen tuomitsemaan Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Totesin, että kyseessä oli varmaan onnettomien yhteensattumien summa. Pilatus oli vaikeassa paikassa uppiniskaisen kansan maaherrana. Kari Suomalainen aiheutti aikoinaan uskonnollisen lehden toimittajalle pahan sätkyn, kun vastasi tämän kysymykseen ”Kenet Raamatun henkilöistä haluaisit tavata”, toteamalla että Pilatuksen. Perustelut olivat vastaansanomattomat, olihan Pilatuksella kenties paras kokonaiskuva tuon ajan touhusta.
Tuumailin, että Pontius Pilatuksen ajatuksenjuoksu lienee kulkenut vähän seuraavaan tapaan:
Jaahas. Nyt nuo kirotut fariseukset ovat sitten onnistuneet kusettamaan legioonalaiseni vangitsemaan tuon kajahtaneen kansankiihottajan ja tuoneet mokoman minun riesakseni. Ja haluavat päästää kilpailijan pois päiviltä. Mutta kun ne eivät ymmärrä kokonaiskuvasta faecesiakaan. Jos minä sen ristiinnaulitsen, niin siitähän tulee marttyyri ja täällä menee touhu entistä levottomammaksi. Joten pitää päästää se jollain ilveellä liemestä. Eukkokin sanoi, että parempi olla koskematta Jeesukseen. Vaimon neuvoja on hyvä kuunnella ja sitä paitsi pihtaamaanhan se rupeaisi.
Kuinka ollakaan, luultavasti samoihin aikoihin joku adjutantti muistutti Pilatesta että juutalaisten pääsiäinen alkaa olla hollilla ja pitäisi joku vanki vapauttaa, se on perinne. Tällöin Pilateksen aivoissa syttyi öljylamppu.
No tämäpä on ratkaisu. Vapautan Jeesuksen … hetkinen, eihän se noin vaan käykään. Fariseukset vetävät pisum sativumin nasukseensa. Ja sitten ollaan taas levottomuuksissa. Minulla olisi enää vähän aikaa virkakaudesta jäljellä, pitäisi selvitä kunnialla eläkkeelle. Mitähän sitä keksisi...
- Adjutantti. Kuka on pahin roisto ja murhamies, joka odottelee ristiinnaulitsemista?
- Eiköhän tuo liene
Barabbas.
Nyt on selvä homma. Annan kansan päättää, niin fariseukset eivät syytä minua ja selviän kuin canis veräjästä. Ei luulisi olevan vaikeaa valita haluavatko vapaaksi murhamiehen keskuuteensa vai hassahtaneen saarnamiehen.
Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen."
Ei haades. Unohdin että nuo helvetin jutkut ovat tuollaisia. Olisi pitänyt muistaa miten Johannes Kastaja menetti tässä taannoin päänsä. Aina ne vaativat mahdottomia. Kysynpä nyt vielä uudestaan.
Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!"
"Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"
Voihan equuksen vagina. Nyt olen ureassa. Minkäs teet, ei kai tässä auta muu kuin pestä kätensä koko sotkusta. Ja minä kuin ajattelin, että tämä olisi helppoa. Perjantaipäivä, aika sulkea virasto ja mennä ottamaan vähän invinoveritasta. Sanokaa minun sanoneen, tästä se vielä sotku tulee. Toivottavasti ehdin eläkkeelle ennen kuin tuon kirotun nasaretilaisen seuraajat perustavat uuden uskonnon ja aiheuttavat levottomuuksia. Ja se on noiden uppiniskaisten juutalaisten vika. Toivottavasti niitä lohduttaa aikanaan edes se, että Jeesuksen seuraajat tulevat olemaan juutalaisille ikuisesti kiitollisia. Niiden valinta oli tuomita Jeesus kuolemaan. Koko homma olisi kuivunut kasaan, jos se hassahtanut saarnaaja olisi päästetty vapaaksi. Nyt juutalaisten ansiosta siitä tulee marttyyri ja tästä saavat niitä sitten kiitellä seuraavat vuosituhannet.
Tältä kaikelta olisi vältytty, jos Pontius Pilatuksella olisi ollut käytössään nykyiset gallupkyselyt. Hän olisi tiennyt, että ylipappien kiihottamat juutalaiset kannattivat enemmän Barabbaan kuin Jeesuksen vapautusta. Samalla tästä nähdään taas kerran se, että kansanäänestyksiä kannattaa järjestää ainoastaan silloin, kun on etukäteen kansa valmisteltu huolellisesti halutulle kannalle. Ylipapit osasivat tempun, Pilatus ei.