Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 30. joulukuuta 2017

Uusinta: Nainen 2.0

Lukijalle: Laitetaanpas näin lähestyvän uuden vuoden kunniaksi uusiksi pakina siitä, kuinka naiseen suunnitellut ohjelmistobugit korjataan. Nykyäänhän tämä on jo hyvässä vauhdissa työn alla, kun seksirobotit alkavat olla yhä enemmän ja enemmän realistisia. Usein pohditaan sitä, missä vaiheessa tietotekniikan ja tekoälyn kehitys on mennyt liian pitkälle. Nyt aletaan olla niillä rajoilla. Äskettäiset uutiset kertoivat, että seksiroboteille on jo tulossa keskustelukyky. Tässä ollaan jo erittäin riskialttiilla alueella. Niissä alkavat olla jo naisen hyvät puolet, mutta pitääkö ottaa riski niiden huonojenkin tulosta? Keskustelukyvystä on vain pieni askel nalkutukseen...:

Aatami oli viettänyt paratiisissa monta onnellista viikkoa. Vähitellen kaikki nurkat oli kuitenkin koluttu ja aika kävi pitkäksi. Niinpä Aatami otti telepatiapuhelun Jahvelle ja ei kun valittamaan:
- Kuules nyt pomo. Mulla on täällä tylsää. Ei oo mitään tekemistä.
- Jaahas. No, mulla jäikin vähän tuo luomistyö kesken. Yritä nyt itte saada tämän tason projekti valmiiksi kun kuuden päivän deadline painaa päälle ja seittemäntenä oli pakko pitää pekkasvapaata ja ottaa vähän häppendaalia. Vaan joutaahan tuota näin jälkikäteen korjailemaan. Mitäpä jos loisin sulle kaveriksi naisen?
- Naisen? Mikä se semmoinen on?
- Kaikkien toiveittesi täyttymys. Tasa-arvoinen kumppanisi, joka on kaunis, älykäs ja ymmärtäväinen. Nainen tukee sinua suunnitelmissasi ja kannustaa sinua kaikin tavoin eteenpäin. Siinä ohessa se hoitaa kotityöt.
- Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
- No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
- Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?


Niin että tässä sitä sitten ollaan oltu vuosituhansia. Halvatun nynny tuo Aatami.

Nyt taivaallisista arkistoista on paljastunut, millainen oli Jahven alkuperäinen suunnitelma naiseksi. Tai tarkemmin ottaen sieltä paljastui karsintalista. Listassa on lueteltu ne seikat, jotka Aatamilta aiottujen varaosien puuttuessa jouduttiin poistamaan lopullisesta versiosta.

10. Moniajoprosessori
Tämä ominaisuus, mikä mieheltä täysin puuttuu, saatiin puutteellisista tarvikkeista huolimatta asennettua naiseen. Sen ansiosta naisella on kullanarvoinen ominaisuus mieheen verrattuna: nainen kykenee tekemään useita asioita samanaikaisesti. Hän pystyy kutomaan sukkaa, keskustelemaan ystävättärensä kanssa hands free päässä, seuraamaan telkkarista Salattuja elämiä ja suunnittelemaan mielessään seuraavan päivän ostoslistaa yhtäaikaisesti. Mies ei pysty näistä kerrallaan kuin korkeintaan yhteen. Valitettavasti naisen moniajoprosessoriin jäi asentamatta kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin ohikytkentä, mikä mahdollistaisi yhteen asiaan keskittymisen kerrallaan. Tämän takia nainen ei pysty ymmärtämään asioita, joiden tajuaminen vaatii samanaikaisesti monien eri tietojen yhdistämistä. Yrittäkääpä huviksenne selittää naiselle, miten omakotitalon vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä toimii, niin tajuatte. Toinen puuttuva ominaisuus on se, että nainen ei kykene ymmärtämään, että mies ei pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Tämän takia nainen saattaa tulla keskustelemaan olohuoneeseen suunnittelemiensa uusien verhojen värisävystä siinä vaiheessa, kun Suomi johtaa lätkän MM-finaalia 3-2, pelaa alivoimalla ja kellossa on 43 sekuntia aikaa jäljellä.

9. Soidinmenolohko
Tähän naisen aivolohkoon piti Aatamilta lohkaista silmän poistamisen yhteydessä noin 5 % miehen himolohkosta, mutta tekemättä jäi. Sen seurauksena nainen on monin verroin kiinnostuneempi soidinmenoista kuin itse asiasta. Vai luuletteko oikeasti, että kukaan mies olisi keksinyt mitään niin typerää kuin paritanssi? Ehei, mies haluaa käydä suoraan toimeen eikä haaskata aikaa turhaan pyörimiseen hyvän asian ympärillä. Ja sitten kaiken maailman television hömppäohjelmat vielä lietsovat tätä. Tuttavapiirissä tehdyn epävirallisen selvityksen mukaan 2/3 heteromiehistä haluaisi hirttää sen lurjuksen, joka keksi laittaa televisioon Tanssii tähtien kanssa.

8. Puuhasteluverkosto
Prosessorin jäätyä vajaaksi naisen aivoihin jäi ylimääräisiä johtoja, jotka ovat nykyisin sekavana ja hyödyttömänä vyyhtenä. Tämä on naisen aivojen ns. tippaleipälohko eli puuhasteluverkosto. Sen seurauksena naisen ja miehen tekemisten syy eroaa toisistaan. Mies tekee homman nopeasti ja tehokkaasti päästäkseen vetämään lonkkaa. Nainen taas puuhastelee, naiselle homman valmiiksi saaminen tarkoittaa sitä että sitten voi ruveta puuhastelemaan jotakin muuta. Mitatkaa mihin tahansa tehtävään teiltä ja naiselta kuluva aika. Takuuvarmasti mies tekee sen nopeammin. Tällä ei tarkoiteta sitä, että homma olisi aiemmin valmis – mies ei välttämättä viitsi hommaa aloittaa ennen kuin vasta joskus kun on pakko eli nalkutuskynnys ylittää viitseliäisyyskynnyksen. Mutta jos homman aloittamisesta mitataan sen päättymiseen kuluva aika, mies on nopeampi. Siksi miehet tuleekin työpaikalla asettaa tehtäviin, joissa tärkeää on lopputulos, naiset tehtäviin joissa tärkeää on läsnäolo.
Puuhasteluverkosto on sinänsä harmiton lisäosio aivoissa ja saa jäädä ennalleen, mutta sillä on eräs epämiellyttävä ja siksi poistettava sivuvaikutus. Siinä missä miehellä on mukavuusalue ja rentoutumisen paikka, naisella on epämukavuusalue. Havainnollistetaan asiaa esimerkillä huonelämpötilasta, mutta sama ilmiö on havaittavissa missä tahansa asiassa. Huonelämpötila on miehelle mukava vaikkapa silloin, kun se on välillä 20-22 astetta. Jos se on matalampi, mies vääntää termostaattia myötäpäivään, ja jos korkeampi, vastapäivään. Naisella taas on epämukavuusalue, joka on vaikkapa välillä 21-24 astetta. Lämpötilan ollessa epämukavuusalueen ulkopuolella valituksen aihe on arvattavissa, Jos lämpötila on alle 21 astetta, nainen valittaa kylmyydestä, jos yli 24 astetta, kuumuudesta. Epämukavuusalueella valituksena aihetta ei voi ennalta arvata. Jos lämpötila on välillä 21-24 astetta, nainen saattaa valittaa joko kylmyydestä tai kuumuudesta, ei voi etukäteen tietää kummasta. Siis olettaen että hänellä ei ole mitään tekemistä. Siksi puuhasteluverkostoa muutetaan siten, että jos puuhasteltavaa ei juuri sillä hetkellä ole, nainen kytkeytyy tyhjäkäyntitilaan nykyisen valitustilaan kytkeytymisen sijasta.

7. Sisäänrakennettu vanheneminen
Naisessa esiintyy vuosimallin ikääntyessä yleisestä kulumisesta aiheutuvaa ulkoisten ominaisuuksien heikkenemistä. Versiossa 1.0 tämä heikkeneminen näkyy sekä (a) kasvoissa että (b) vartalossa. Heikkenemisen aste on suuresti mallikohtaista, mutta väistämätöntä. Kuitenkin kasvojen osalta asiaa voi peitellä erilaisin peitemaalauksin, joiden valmistamiseen kuluukin iän myötä yhä suurempi osa naisen ajasta. Tästä aiheutuu osittain myös iän mukanaan tuoma kärttyisyys: turhauttaa, kun meikkauksesta osaa koko ajan enemmän ja enemmän ja siihen käyttää koko ajan enemmän aikaa, mutta lopputulos on vuosi vuodelta kehnompi. Toisaalta mikäli vartalo rupsahtaa, sen peitteleminen on huomattavasti hankalampaa silloin kun vaatteet on jo poistettu. Sekä omistajan että myös naisen hankintaa harkitsevan kannalta tämä sisäänrakennettu ikääntyminen toimii täsmälleen väärin. Kasvot eli se artikkeli, joka näkyy ulkomaailmalle ja jonka perusteella hankintapäätös tehdään, saattaa hämätä. Vastaavasti se osa naisesta mikä paljastuu vasta vaatteiden riisumisen jälkeen, on vasta liian myöhään päätöksenteon kannalta nähtävissä. Myös omistajan kannalta on ikävää, että naisen oleelliset osat rupsahtavat, kun taas julkisuuteen näkyvä puoli saattaa olla vielä kelvollisessa kunnossa. Siksi versiossa 2.0 rupsahtaminen keskittyy kasvoihin, kun taas vartalo pysyy pitkään ajokelpoisena. Näin naiseltakin säästyy aikaa, kun meikkaamalla ei enää kannata ajan hampaan puremia paikkailla ja omistaja on tyytyväisempi, kun vartalo on kunnossa. Rupsahtaneiden kasvojen ongelma on omistajan kannalta ratkaistavissa joko sopivalla asennolla tai paperipussilla. Jälkimmäistä menetelmää ovatkin muslimit käyttäneet menestyksellä pukemalla naisensa jätesäkkeihin, mikä onkin odotettavissa oleva innovaatio silloin kun maan naiset näyttävät jo nuorina siltä että parempi onkin peitellä.

6. Päätöksenteon viivytin
Tätä ei pidä sekoittaa seuraavaksi esiteltävään binäärilogiikkapiiriin. Jälkimmäisen tarkoitus on nimenomaan saada nainen tekemään selkeä päätös. Päätöksenteon viivyttimen tarkoitus on saada nainen odottamaan siihen asti, että päätös voidaan-oikeasti-tehdä. Eli kunnes kaikki tarvittava informaatio on hankittu. Nykyisessä karsitussa mallissa naisella on taipumus tehdä päätös kauan ennen kuin tarvitsee ja muuttaa sitä ennen päätöksen toimeenpanoa uusien tietojen muuttaessa olosuhteita. Tai uusista tiedoista riippumatta.

5. Binäärilogiikkapiiri
Kun naiselle esittää yksinkertaisen kysymyksen, johon on tasan kaksi vastausvaihtoehtoa eli kyllä tai ei, saa yksityiskohtaisen mutta silti epäselvän esityksen siitä, mitkä seikat päätökseen vaikuttavat, mitkä seikat siihen eivät vaikuta ja millä seikoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja naapurin siskontytär on kuulemma saanut uuden työpaikan. Kun sitten kysyy tarkentavasti että oliko se nyt kyllä vai ei, saadut vastaukset voidaan jakaa kahteen perusluokkaan:
a) No etkö sinä nyt tuosta jo tajunnut?
b) Ei sitä nyt oikein tiedä, kun … ja äskeinen litania uusiksi tietyin variaatioin, joista aina ja poikkeuksetta puuttuu päätöksen kannalta oleellinen asia.
Molemmissa tapauksissa nainen tarkoittaa, että miehen pitää arvata mitä nainen haluaa.
Tämä ongelma ratkeaa, kun naiseen asennetaan binäärilogiikkapiiri. Piiri aktivoituu, kun mies esittää kysymyksen muodossa: Kyllä vai ei, ei tarvitse perustella.. Tällöin piiri palauttaa suullisen kyllä tai ei –vastauksen. Pieni riski on olemassa piirin ylikuumenemiseen, jolloin sen rikkoutumisen varalta asennettu ylijännitesuoja palauttaa vastauksen tee kuten haluat - ja todella tarkoittaa sitä.

4. LVI-systeemi
Huomaa helposti, että Jahve ei ollut koulutukseltaan aluesuunnittelija. Yhdenkään paikkakunnan asemakaavaa ei takuulla ole suunniteltu samalla tavalla kuin naisen: huvipuisto ja kaatopaikka naapuritonteilla. Versioon 1.0 jäi tämä systeemi, parannettua versiota jommankumman toiseen paikkaan sijoittamiseksi ei ehditty edes suunnitella. Konstaapeli Artturi Reinikaisen esitys olisi ihan varteenotettava vaihtoehto.

3. Prosessorin päivitys
Naisen aivojen prosessorin kellotaajuudessa jouduttiin tekemään kompromissi ja kuten kompromisseissä yleensä käy, lopputulos oli huonompi kuin kumpikaan alkuperäisistä vaihtoehdoista. Tällä hetkellä naisen aivot toimivat siten, että naisella on kova pyrky miesten hommiin, mutta taajuus ei kuitenkaan riitä. Lopputulos on useimmiten se, että nainen omaksuu kaikki miehen huonot ominaisuudet mutta ei mitään hyvistä. Ei tuolla prosessoritaajuudella mitään keksintöjä tehdä. Kaikki keksinnöt ovat miesten tekemiä ja niiden tarkoitus on saada naisilta seksiä. Ainoa naisen ikinä tekemä keksintö on astiankuivauskaappi. Jos miehet eivät haluaisi naisilta seksiä, niin naiset eläisivät edelleen luolissa sen astiankuivauskaappinsa kanssa. Ihmetellen että mihin hittoon tuotakin tarvitaan, koska miehet eivät olisi keksineet astioita.
Versiossa 2.0 naisen aivojen prosessori päivitetään joko pykälää heikommaksi tai pykälää tehokkaammaksi. Mikäli se päivitetään pykälää heikommaksi, ero miehiin on niin iso että naiset eivät elätä turhia harhakuvitelmia. Jos taas se päivitetään pykälää tehokkaammaksi, on prosessori riittävän tehokas siihen, että nainen kykenee huomaamaan eron mieheen olevan olemassa eikä tule sotkeutumaan miesten hommiin.

2. Tukikahvat
Vastoin yleistä harhaluuloa naisella ei ole 200 luuta enemmän kuin miehellä – ei naisella ole mekaanisia aivoja, vaikka joskus vaikuttaakin että päässä kolisee kun ajatusprosessi pyörii. Sen sijaan alkuperäisessä suunnitelmassa oli asentaa naiseen ylimääräiset luut, jotka olisivat molemmin puolin kroppaa lantioon kiinnittyneinä kahvoina. Kätevät tietyissä tilanteissa.

1. Tekstitysnäyttö
Naisen version 2.0 otsaan tulee näyttötaulu, joka aktivoituu naisen avatessa suunsa. Tauluun ilmestyy käännös siitä, mitä nainen oikeasti tarkoittaa puhuessaan. Tällä tavoin miehen ei tarvitse kuunnella naista, vaan hän voi lukea selväsanaisen – ja yleensä myös lyhyemmän – tekstin suoraan otsasta. Nainenkin on tyytyväisempi, kun miehen katse pysyy kasvoissa eikä harhaudu tisseihin.
Periaatteessa yksinkertaisempi ratkaisu olisi tosin se, että nainen sanoisi mitä oikeasti tarkoittaa. Tämän bugin korjaaminen ohjelmistosta olisi kuitenkin sellainen urakka, ettei edes Jahve siihen pysty, vaikka saisi Allahilta virka-apua.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Työnjako

Aikoinaan sukupolvelleni opetettiin koulussa ns. kolmen sektorin hypoteesi, jonka mukaan työt ovat jaettavissa kolmeen ryhmään:
1) Alkutuotanto: luonnonvarojen hyödyntäminen, kuten maanviljelys, kaivostoiminta ja kalastus.
2) Jalostus: raaka-aineiden muuttaminen tuotteiksi, kuten tavaratuotanto ja rakennustyö.
3) Palvelut: muille ihmisille tehtävä työ, kuten terveydenhoito, koulutus ja viihde.

Kolmen sektorin hypoteesi kehitettiin hieman ennen toista maailmansotaa. Yllättävän myöhään, kun huomioi että yhteiskuntarakenne oli muuttunut länsimaissa kyseisen jaon mukaiseksi jo viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Mallista tuli mielekäs joskus vuosien 1850-1900 välisenä aikana, joten siinä mielessä on kummallista että se keksittiin noinkin myöhään.
Malli on, kuten muutkin taloustieteen mallit, aikansa lapsi. Jos joku taloustieteilijä olisi esittänyt kyseistä jakoa vaikka 1800-luvun alussa, hänet olisi naurettu kuutamolle. Toki malli olisi ollut oikea, mutta mieletön - jalostusta ja palveluja oli vähän verrattuna alkutuotantoon. Ei ole mielekästä tehdä mallia, jossa yli 70 % työntekijöistä on yhdellä sektorilla.
Vaan hup heijaa, siinä tilanteessahan me olemme nyt. Olemme siirtyneet jo parikymmentä vuotta sitten palveluyhteiskuntaan, jossa yli 70 % työvoimasta työskentelee palvelualoilla. Niinpä malli ei ole enää mielekäs. Aivan samalla tavalla kuin 200 vuotta sitten se ei ollut vielä mielekäs.

Mallia on koetettu paikkailla käsitteellä jälkiteollinen yhteiskunta, johon on lisätty neljäs sektori eli tietopohjainen työ. Käytännössä kyse on palvelusektorin jakamisesta kahtia, mikä taas on jossain määrin keinotekoista. Keinotekoiseksi jaon tekee sekin, että käytännössä kaikilla sektoreilla käytetään tietotekniikkaa.

Nykyistä työelämää kuvastaa paremmin uusi kolmijako, jonka kehittelin jokin aika sitten. Tämä jako on siinä mielessä erilainen kuin vanha kolmen sektorin malli, että sitä voi soveltaa sekä strategisella että taktisella tasolla.
Strategisella tasolla tarkoitan sitä, mihin näistä kolmesta sektorista tietty työ sijoittuu. Mallli on liukuvampi kuin vanha kolmijako siinä mielessä, että lähes jokaisessa työssä on joitakin ominaisuuksia kaikista kolmesta sektorista. Yksi näistä on kuitenkin lähes aina selvästi hallitseva ja tarvittaessa työnimike luokitellaan kyseiseen sektoriin kuuluvaksi.
Taktisella tasolla tarkoitan sitä, että jokainen työ voidaan jyvittää näihin kolmeen sektoriin sen mukaan, kuinka suuri työpanos kuluu mihinkin sektoriin työn sisäisessä jaossa, joka on eri jako kuin strategisen tason jako. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka työ itsessään kuuluisi sektorin A töihin, työn suorittamiseksi täytyy tehdä enimmäkseen sektorin B työtä.

Merkittävin muutos nykyisessä työelämässä vaikkapa viidenkymmenen vuoden takaiseen on se, että vanhassa yhteiskunnassa jokaiselle riitti yhteiskunnalliselta kannalta katsoen mielekästä työtä tehtäväksi (yhteiskunnallisesti mielekäs ei toki tarkoita välttämättä samaa asiaa kuin yksilön itsensä kannalta mielekäs). Nykypäivänä näin ei ole, ja tätä vanha kolmen sektorin malli ei juuri huomioinut, uusi huomioi.

Alkutuotanto, jalostus ja palvelut eli vanha jako ovat toki edelleen olemassa, mutta vääristymänsä (yli 70 % palveluissa) takia jako ei ole enää mielekäs. Uuteen kolmijakomalliin työt jakautuvat toisin. Tosin siten, että valtaosa alkutuotannosta ja jalostuksesta kuuluu uudessa mallissa ensimmäiseen sektoriin. Palvelualat jakautuvat suhteellisen tasaisesti kahteen ensimmäiseen sektoriin ja pieni osa siirtyy kolmanteen sektoriin.
Tilanne on siis hyvin samanlainen kuin vanhassa mallissa sen alkuvaiheessa: suuri osa ammateista on ensimmäisessä sektorissa. Toinen samanlainen ilmiö on se, että eri sektorien kehitys on suunnilleen samanlainen kuin vanhassa mallissa: keskimmäisen sektorin (vanhassa mallissa jalostus) osuus pysyy suunnilleen vakiona, kun taas ensimmäisen sektorin osuus tulee vähenemään ja kolmannen kasvamaan. Ja kolmas samanlainen ilmiö on se, että kolmannen sektorin sisäinen muutos tulee olemaan raju. 1800-luvulla valtaosa kolmannen sektorin tekijöistä oli palvelijoita eli piikoja tai vastaavia. Siitä nimitys "palvelusektori" on varmaan tullutkin - on hieman vaikeaa kutsua lääkäriä nimityksellä "palvelija". Tämän takia uuden mallin kolmannen sektorin nimitys tulee muuttumaan erilaiseksi aikanaan, mutta toistaiseksi kutsun sitä sillä nimellä joka tällä hetkellä sitä parhaiten kuvaa.
Mallin taktiseen puoleen eli eri ammatien sisäiseen jakautumiseen keskitytään myöhemmin, aluksi kolmen uuden sektorin kuvaukset.

Hyötytyö on sektoreista ensimmäinen. Se on työtä, joka pyörittää kansantalouden myllyä. Tähän kuuluu alkutuotanto ja teollisuus lähes kokonaan. Ruokaa ei tule pöytään ellei maanviljelijä kylvä pottuja peltoon ja pöytää ei ole, ellei puuseppä ole sitä valmistanut.

Tukityö on toinen sektori. Siihen kuuluvat ne työtehtävät, joiden tarkoitus on varmistaa että hyötytyö pyörii. Kun maanviljelijä niksauttaa selkänsä, lääkäri parantaa sen ja mahdollistaa näin perunanviljelyn. Puuseppä ei osaa pöytää valmistaa, ellei ammattikoulussa opettaja ole näyttänyt hänelle miten sorvia käytetään.

Jos hetkeksi pysähtyy miettimään, huomaa että vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten tämä jako kattoi kaikki mahdolliset työt. Kolmas sektori alkoi pullistua vasta sitten, kun a) kaikille ei riittänyt mielekästä työtä ja b) yhteiskunnallisilla aloilla tapahtui maisteriylituotantoa, jossa meni aika monta hyvää laitossiivoojaa ihan hukkaan.

Haittatyö on kolmas sektori. Tälle sektorille työllistyneiden työpanos on hyvässä tapauksessa kansantalouden kannalta plusmiinus nolla, normitapauksessa välillisesti haitallinen ja huonossa tapauksessa suoranaisesti haitallinen.
Suoranaisesti haitallisia ovat sellaiset, jotka hidastavat asioiden toteuttamista turhanpäiväisellä byrokratialla. Esimerkiksi kaikenlaisissa lupamenettelyissä tulee hakemukset pyörittää monen instanssin kautta, jotta yhteiskuntatieteiden maistereilla olisi hommia.
Välillisesti haitallisia ovat työt, jotka lyhyellä tähtäimellä saavat näennäisesti hyviä tuloksia aikaan, mutta pitkällä tähtäimellä vaikuttavat negatiivisesti. Esimerkkinä se, että lukiossa on erityisopettajia ja helpotuksia kokeissa jos on jokin oppimisvaikeus. Lyhyellä tähtäimellä tämähän on hienoa, niin saadaan ylioppilas leivottua monesta sellaisesta jolta jäisi muuten lakki saamatta, ts. paskahuussin katolla ei olisi lunta. Pitkällä tähtäimellä tämä on yhteiskunnallisesti haitallista: esimerkiksi moni lukihäiriöinen on tehnyt ammattikoulupohjalta loistavia uusia innovaatioita. Nämä jäävät nyt tekemättä, kun kyseiset tyypit pukataan väkisin lukion läpi.
Oma luokkansa ovat haittamaahanmuuttoon liittyvät työt. Melkoinen osa näistä on sinänsä tarpeellisia, koska haittamaahanmuuton tapahtuessa asiat menisivät vielä pahemmin perseelleen, jos kyseiset työt jätettäisiin tekemättä. Kokonaisuutena ne ovat tietysti haitallisia, sillä ilman haittamaahanmuuttoa Suomella - kuten muillakin sivistysmailla - menisi paremmin.

On selvää, että hyötytöiden ja tukitöiden tehostuessa eli automatisoituessa entistä enemmän syntyy painetta kehittää entistä enemmän haittatöitä. Niitä kun ei yleensä kone voi tehdä - tekoäly kehittyy kovaa vauhtia mutta tekotyperyyttä ei ole vielä saatu aikaiseksi.
Tätä taas ei kansantalous kestä, vaikka kovasti yritetäänkin. Erityisesti haittamaahanmuuttoon liittyvien töiden kanssa, joiden yksi tarkoitus on kaunistella haittamaahanmuuttajien työllisyystilastoja - nämä harvat jotka työllistyvät, työllistyvät yleensä monikulttuurileikittäjiksi tai uggaladuugan tulkeiksi, joilla ei olisi mitään käyttöä ilman haittamaahanmuuttoa. Enpä yhtään ihmettelisi, jos haittamaahanmuuttoa järjestettäisiin haittamaahanmuuttajien työllistämiseksi (linkistä voi lukea vain lopun kursiivilla kirjoitetun satiiriosion).
Haittatöiden lisääntyminen yli kriittisen pisteen estäisi hyöty- ja tukitöiden tekemistä kuitenkin siinä määrin, että kansantalous rappeutuisi. Niinpä haittatyöt muuttuvat entistä enemmän plusmiinusnollatöiksi. Samalla haittatyö muuttuu tyhjätyöksi. Tämä tarkoittaa työtä, jonka tekeminen ei ole taloudellisesti mielekästä, mutta joka ei haittaa varsinaisia töitä. Esimerkiksi voi hyvin kuvitella, että muutama ihminen kulkee Hornankuusen keskustassa siivoamassa roskia (toki näin tehdään nykyäänkin, mutta entistä enemmän). Tämä ei ole kannattavaa, mutta se antaa mielekästä tekemistä ja on taatusti parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Ainoa este tällaisten nollatöiden synnylle on lainsäädäntö, joka toistaiseksi on sellainen että kannattaa makuuttaa mieluummin kotona kuin tehdä tyhjätyötä, josta saattaisi olla jotain yhteiskunnallista ja henkilökohtaista lisäarvoa. Käsitys, jonka mukaan palkalla tulee voida elää, on yksinkertaisesti vanhentunut. On parempi ansaita edes osa elämiseen tarvittavasta tulosta työllä kuin saada kaikki työttömyyskorvauksesta.

On odotettavissa, että työttömyyden lisääntyessä lainsäädäntöä muutetaan matalapalkkaisten töiden mahdollistamiseksi. Tämä on sekä yhteiskunnan ja yksilön etu. On paljon mielekkäämpää, että ansaitsee osan elannostaan työllä. Järkevin vaihtoehto olisi se, että työttömyyskorvaus puolitettaisiin välittömästi ja yhteiskunnalle annettaisiin velvollisuus tarjota osa-aikatyötä, jonka palkka yhdessä korvauksen kanssa olisi nykyistä korvausta hieman suurempi. Siten, että kokonaiskustannukset olisivat samat, sillä kellään ei olisi velvoitetta ottaa työtä vastaan ja niinpä varmasti jotkut lorvisivat mieluummin vanhempien helmoissa.


Edellä oli strateginen puoli. Taktinen puoli tarkoittaa jokaisen työn jakamista samalla tavalla hyötytyöhön, tukityöhön ja haittatyöhön:
Hyötytyö on sitä työtä, jonka suorittaminen on työtehtävän tarkoitus.
Tukityö on sitä työtä, jonka tekemisen laiminlyönti tekee joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä hyötytyön hankalammaksi tai jopa mahdottomaksi.
Haittatyö on sitä työtä, jonka jättäminen kokonaan pois parantaisi työtulosta. (Ja ne lukijat, jotka ihmettelevät miksi tällaista työtä olisi, menkää ensimmäiseen työpaikkaanne niin ymmärrätte parissa viikossa.)

Tässä on siis huomattava, että itse työ voi kuulua yhteen ryhmään, mutta valtaosa työstä voi kuulua eri ryhmään. Esimerkiksi sairaanhoitajan työ on tukityötä, koska se itsessään ei tuota mitään vaan sen tarkoitus on tukea tuottavaa työtä hoitamalla ihmisten terveyttä. Mutta mikäli tarkastellaan työn itsensä jakautumista, niin suurimman osan ajastaan (esim. 70 %) hän tekee hyötytyötä, kuten hoitaa potilaita. 20 % ajasta kuluu tukityöhön, kuten hoitotoimenpiteiden kirjaamiseen ja 10 % haittatyöhön, kuten merkityksettömiin palavereihin.

Kuten jokainen työelämässä mukana ollut on huomannut, viime aikoina haittatyön osuus on lisääntynyt. En ainakaan tiedä poikkeuksia, kun kuuntelee mitä ihmiset sanovat, etenkin julkisen puolen työntekijät. Yksityisellä puolella riippuu lähinnä siitä, onko yrittäjä vai palkkatyöläinen - jälkimmäisissä tapauksissa tilanne on suunnilleen sama, kun taas yrittäjät kiroavat lisääntynyttä byrokratiaa eli haittatyötä.

Jokainen lukija voi tykönään pohtia kolmea kysymystä:
1) Mihin perusryhmään oma työ strategisesti kuuluu: hyötytyöhön, tukityöhön vai haittatyöhön?
2) Mitkä osat työstä ovat taktisesti hyötytyötä, mitkä tukityötä ja mitkä haittatyötä?
3) Kuinka monta prosenttia työajasta on mitäkin työtä?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Uusinta: Röhkäisy maahanmuuttopolitiikalle

Lukijalle: Pistetäänpäs näin joulun kunniaksi uusinta tulevaisuudesta siitä, kuinka joulukinkusta otetaan tuplahyöty irti eli tehdään sioista hyötyeläimiä jo ennen kinkuksi päätymistä. Ja tänä iltana Jaska tyrkkää kymmenen kilon kinkun uuniin:


Takamaakunnan Uutiset, 22.2.2022:

Jouluruuasta arjen ystäväksi

Vantaalaisella Risto Sikasella, 46, on sukunimensä mukainen lemmikkieläin: minipossu. Julia-emakko ei enää nykyään käännä katseita, mutta tilanne oli toinen lemmikin ilmestyessä perheeseen vähän toistakymmentä vuotta sitten.
- Julia oli ensimmäinen lemmikkisika koko kaupunginosassa, Risto kertoo. - Kyllä siinä naapurustossa moni leuka loksahti, kun lapset taluttivat possua hihnassa.

Nykyään possuja tulee vastaan joka kadunkulmassa, mutta vuonna 2011 tilanne oli vielä toinen. Mikä sai Sikasten perheen hankkimaan erikoisen lemmikin, oma sukunimikö?
- Ei varmasti, vaikka kyllä sitäkin naureskeltiin. Vanhempi tytöistä, Aliisa, oli tuolloin kahdeksanvuotias ja allerginen. Hän toivoi kovasti rapsuteltavaa lemmikkiä ja luin Minipossuyhdistyksen sivuilta, että possu voisi sopia allergikolle. Otin yhteyttä ja teimme muutaman tutustumiskäynnin "possuperheisiin". Kun Aliisa ei saanut oireita, niin hankittiin Julia lemmikiksi.

Sikanen kuitenkin myöntää, ettei tämä ole koko totuus.
- Voi olla, että Julia olisi perheeseen tullut muutenkin. Mutta me asuimme tuolloin kerrostalossa ja pelkäsimme asunnon arvon romahdusta. Kadun toisella puolella oli muutamia kaupungin vuokrakämppiä samanlaisessa kerrostalossa ja niiden asujamisto oli käytöksellään laskenut omistusasuntojen hintoja. Meidän rappukäytävässä oli myös pari kaupungin asuntoa ja tiesimme toisen niistä lähiaikoina tyhjenevän. Tuumattiin, että possun hankkiminen samaan rappuun voi olla aika tehokas tapa estää tietynlaisten asukkien muuttaminen naapuriin. Hyvin toimi, saatiin muutama vuosi myöhemmin kämpästä melkein 30 tuhatta euroa enemmän kuin kadun toisella puolella asunut työkaveri.

- Tuttu tarina, myöntää Suomen Minipossuyhdistyksen tiedottaja Henna Järviräme. - Noita aikoja tämä alkoi yleistyä. Ihmiset näkivät asuinseutunsa muuttuvan ja kotiensa arvon alenevan. Sitten joku keksi minipossun ja aloitti boomin. Muslimit eivät halunneet elää saastaisten sikojen välittömässä läheisyydessä. Jos rappukäytävässä oli jossain perheessä lemmikkisika, muslimit eivät suostuneet sinne muuttamaan. Kun kantikset tajusivat tämän, Minipossuyhdistyksen jo uinumaan päässyt toiminta sai käsittämättömän piristysruiskeen. Meille tulvi kyselyjä ja jouduimme neuvomaan ihmisiä, mistä minipossuja hankitaan, miten niitä hoidetaan ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä he ikinä keksivätkään kysyä.

Minipossuyhdistyksen voimavarat eivät olisi riittäneet. Mutta samaan aikaan kaikessa hiljaisuudessa sikatilallinen Jorma Latva-Ojanterä Pohjanjoelta oli tehnyt mullistavaa jalostustyötä.
- Olin arvellut tällaiselle boomille olevan mahdollisuuden, hän kertoo. - Pikkusisko miehineen asui Helsingissä kaupungin vuokratalossa. Mamuista oli kaikenlaista häiriötä, mutta kun he saivat kuulla systerin asuvan lomillaan sikatilalla, jättivät inhoten rauhaan. Siitä minä sitten rupesin tuumailemaan, miten tehokas karkotusvaikutus mahtaisi olla elävällä possulla.
Latva-Ojanterä oli tilallaan oppinut sikojen olevan älykkäitä ja seurallisia eläimiä. Hän tiesi, että siat olisivat erinomaisia lemmikkieläimiä, lapsena hänellä oli ollut pikkupossu leikkitoverina aivan kuin Vaahteramäen Eemelillä. Ongelmia olivat kuitenkin haju, tonkimisvimma ja ennen kaikkea koko.
- Normaalisti lemmikkinä pidetty vietnamilaisrotukin painaa aikuisena melkein sata kiloa.

Latva-Ojanterä oli hankkinut joitakin pienikokoisimpia vietnamilaisrodun edustajia, mutta varsinaisen löydön hän teki saadessaan uusseelantilaisia kunekune-possuja.
- Risteytin rodut keskenään ja jälkikasvu oli pienikokoisempaa kuin kummatkaan vanhemmista!

Kokeilut jatkuivat ja lopputuloksena oli pohjanjokelainen: noin puolet kunekunea, kolme kahdeksasosaa vietnamilaista ja kahdeksasosa suomalaista maatiaista. Emakko jäi aikuisenakin aina alle 50-kiloiseksi, yleensä 30-kiloiseksi, tonki vähän, oli seurallinen ja hauskannäköinen. Hittituote oli valmis.
- Meiltä meni porsasta niin paljon kuin saatiin tuotettua ja kehdattiin hintaa pitää. Elävästä siasta sai enemmän kilohintaa kuin parhaastakaan fileestä, Latva-Ojanterä nauraa. - Siitä se sitten tasoittui, kun toisetkin saivat saman rodun edustajia ja pystyivät tuottamaan uusia poikueita.

Pohjanjokelainen on edelleen suosiossa. Uusimmat tiedot kertovat, että nyt entinenkin ongelma eli karjun koko on ratkennut. Aiemmin yli satakiloiseksi kasvaneet karjut on saatu jalostettua melkein emakon kokoon, minkä seurauksena emakotkin ovat vähän pienentyneet.

Komisario Onni Lautanen muistaa hyvin possuboomin alun.
- Kyllä siinä yhteentörmäyksiä tuli. Puhelimet kävivät kuumana, kun muslimit soittivat ja valittivat uskonnollisia tunteitaan loukatun nähdessään porsaita kaupungilla.
Suomen Laki oli kuitenkin asiassa selvä. Lemmikki on lemmikki, kunhan se ei aiheuta vaaraa ihmisille ja asiantuntijat todistivat sikojen olevan vaarattomampia kuin koirien.
- Enemmän meille tuli ongelmia ja oikeusjuttuja siitä, kun muslimit surmasivat sikoja tai hyökkäsivät niiden omistajien kimppuun. Tilanne oli välillä todella räjähdysherkkä.

- Toki ylilyöntejä oli toiseenkin suuntaan. Loppujen lopuksihan melkoinen osa ihmisistä hankki possun muslimien takia. Possu esti muslimia muuttamasta naapuriin tai edes samaan rappuun. Samaten moni opiskelijatyttö hankki lemmikkipossun, kun sitä ulkoiluttaessa ei tarvinnut pelätä raiskausta lenkkipolulla. Vaikka possu ei pystynyt puolustautumaan, oli sen omistaja saastainen. Ongelmia tuli lähinnä tapauksissa, joissa possu hankittiin vain muslimeja ärsyttämään, komisario Lautanen muistelee.
- Näissä tapauksissa possulle saatettiin antaa muslimeja loukkaava nimi ja kävelyttää sitä edestakaisin moskeijan edustalla huudellen "tse tse, Fatima". Tai sitten possua saatettiin laiminlyödä. Väärinkäyttötapaukset eivät kuitenkaan olleet sen yleisempiä kuin muidenkaan lemmikkieläinten yhteydessä.
- Enkä tarkoita että pelkästään muslimien karkottamiseksi hankittuja possuja olisi aina kohdeltu huonosti, ei suinkaan. Joskus tapahtui vaikka niin, että samassa rapussa olevalle vanhukselle hankittiin rapun yhteisvoimin lemmikkipossu seuralaiseksi. Possun kustannuksista ja ulkoiluttamisesta vastattiin sitten yhdessä, koska asunnon arvon säilyminen oli jokaisen intressi. Ennen pohjanjokelaisrodun yleistymistä monet tekivät jopa siten, että rakensivat kerrostalon pihaan pienen karsinan, johon otettiin pikku possu maatilalta elätiksi kasvamaan. Kun se sitten oli tullut liian suureksi, vietiin possu takaisin maatilalle ja palattiin uuden ja pienemmän kanssa.

- Kerran oli kyllä sota lähellä, kai tämän voi nyt paljastaa. Eräs yrittäjä perusti koiratarhan tyyliin possutarhan lemmikeille omistajien lomamatkojen ajaksi. Sain kuulla, että nimeksi oli aiottu antaa "Possu-Mekka". Otin omistajaan yhteyttä kulissien takana ja kehotin joko muuttamaan nimeä tai ottamaan kunnon palovakuutukset. Valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

Poliisille tuli lopulta niin paljon ongelmia lemmikkipossujen ja muslimien yhteentörmäyksistä, että komisario Lautasen päätyöksi tuli vastata asiasta. Hän saikin talossa lempinimen "sikakomisario".
- Minusta se oli hauska nimitys. Poliiseja on haukuttu sikamaisiksi aina, mutta nyt siihen oli aihetta. Kuittasin takaisin, että on parempi olla sikakomisario kuin komisariosika.
Ongelmia asiassa on yhä, mutta tilanne ei muuttunut niin pahaksi kuin alkuvuosina luultiin.
- Osa muslimeista oli maallistuneita ja integroitumishalukkaita eikä heillä koskaan ongelmaa ollutkaan, ongelma oli sillä kovaäänisellä vähemmistöllä. Heistä osa on sopeutunut ja osa muuttanut maihin, joissa possujen pito lemmikkinä on kielletty suvaitsevaisuussyistä, kuten Ruotsiin. Lisäksi muslimien maahanmuutto on vastoin ennusteita tyrehtynyt olemattomiin, enkä yhtään epäile etteikö possujen yleisyys Suomessa ole yksi syy tähän, kertoo Lautanen.

Entä jatkuuko possuboomi edelleen näin 2020-luvulla?
- Kun Juliasta aika jättää, niin meille hankitaan uusi possu, vakuuttaa Risto Sikanen.
- En puhuisi enää boomista, mutta uskoisin possujen määrän pysyvän nykyisellä tasolla, toteaa Henna Järviräme Minipossuyhdistyksestä.
- Toivottavasti, naurahtaa possutuottaja Jorma Latva-Ojanterä.
- Varmasti, sanoo "sikakomisario" Onni Lautanen. - Kun työn puolesta tutustui possuihin, niin tuossa puoli vuotta sitten hankin sellaisen itsellenikin. Ihastuttava lemmikki, josta on vielä paljon iloa kohta odottavilla eläkepäivillä.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Uutiskatsaus 51/2017


1. Laamakausi

Joskus on vaikea päättää, tunteeko vahingoniloa vai sääliä silloin, kun vanhamedia kusee omille kintuilleen. Kuten tässä alpakkacaustissa, jossa jokaiselle oli itsestäänselvyys että koko alpakkatapahtuma oli masinoitu lataamaan syyllisyys 612-kulkueen niskoille. Onneksi tapaus oli sentään niin läpinäkyvä, että vanhamediakin löysi selkärankansa jäänteet ja pitkin hampain tunnusti tosiasiat. Se jäi kyllä kertomatta, että ihan taatusti alpakat olisivat mahtuneet samalle torille 612-kulkueen kanssa. Mukavia eläimiähän ne ovat, voin kaverini alpakoita rapsutelleena vakuuttaa. Ja erinäisiä 612-marssijoita tuntevana vakuuttaa niin ikään, että leppoista sakkia. Tapahtumia ei kuitenkaan voitu samaan aikaan järjestää - oli muuten huvittavaa kuinka tälle äkkiä pystyyn polkaistulle tempaukselle järjestettiin ohituskaista pikalupamenettelyyn - siitä yksinkertaisesta syystä, että vasemmiston työmarkkina- ja sosiaalitukivetoiset elämäntapariehujat muodostivat uhan niin alpakoille kuin lapsillekin.


2. Hääkellojen kumahtelua

Tilastokeskus julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin minkämaalaisten kanssa suomalaiset ovat lyöneet hynttyitä yhteen. Vähemmän yllättävästi sukupuolten välillä oli iso ero. Listassa oli tarkoitus olla 20 maata molemmilta sukupuolilta, mutta suomalaismiesten puolisoista oli vain 19 maata, koska 20. maan lukumäärä oli liian pieni julkaistavaksi intimiteettisyistä. Yhteisiä maita listoilla oli vain kahdeksan. Niistäkin vain viisi oli sellaisia, joissa jakauma ei ollut pahasti kallistunut jommallekummalle sukupuolelle eli esim. suomalaisnaisten kanssa naimisiin menneitä ruotsalaisia ei ollut yli kaksinkertaista määrää suomalaismiesten kanssa menneisiin ruotsalaisiin nähden. Tulokset:
Yhteiset, miehillä yli 2x määrä: Neuvostoliitto, Viro
Yhteiset, suunnilleen saman verran: Ruotsi, Saksa, Yhdysvallat, Espanja, Kanada
Yhteiset, naisilla yli 2x määrä: Britannia
Vain miehillä: Thaimaa, Kiina, Venäjä, Filippiinit, Puola, Vietnam, Brasilia, Japani, Unkari, Ukraina, Indonesia
Vain naisilla: Turkki, Italia, Alankomaat, Ranska, Marokko, Irak, Jugoslavia, Nigeria, Australia, Kreikka, Egypti, Gambia
Haittamaahanmuuton kannalta aika kylmäävää luettavaa. Etenkin kun huomioi sen, että varmaan melkoinen osa ”ranskalaisista” ja ”briteistä” on jotain muuta kuin ranskalaisia ja brittejä.


3. Taas oikeassa

Vuosi sitten marssittiin kovasti rasismia vastaan, kun suomalainen kuulapäävajakki oli potkaissut suomalaista narkkaria. Totesin jo tuolloin, että mikähän mahtaa olla lopullinen kuolinsyy. Jos liuotushoito on saatu ajoissa päälle, ei sen jälkeen yleensä kuolla niin että naps vaan, ellei tapahdu lääkärin ohjeiden vastaista itseaiheutettua kemiallista reaktiota. Ja mitäpä nyt kävikään ilmi:
– Valviran lausunnon mukaan uhrin verestä löytyneillä päihdeaineilla on todennäköisesti ollut vaikutusta kuolemaan.
Hän oli käyttänyt todistajan kuullun ystävän mukaan useita eri huumeita hoitoaikanaan ja lähtenyt sairaalasta vastoin lääkärin suositusta.
– Hänellä oli kuusi vuorokautta ennen kuolemaa aivoverenvuotoa ja vakava aivoruhje. Valviran mukaan pienikin määrä rauhoittavia aineita on voinut aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.
Harmillista tässä on toki se, että yksi kuulapää saattaa olla tämän raportin takia vähän vähemmän aikaa kaltereiden takana.


4. Teuvo, maanteiden kuningas

Eduskunnassa sattuu ja tapahtuu taas. Hakkarainen on jälleen törttöillyt ja käynyt käsiksi kokkareiden Veera Ruohoon. Voi päätellä että Teukka todellakin menettää humalassa harkintakykynsä:
- En tiedä miten pitkä Teuvo on, mutta varmaan kymmenen senttiä lyhyempi kuin 180-senttinen Veera Ruoho.
- Veera Ruoho on poliisi
- Veera Ruoho on ollut Suomen olympiaedustajana taekwondon raskaassa sarjassa.
Jos Veera olisi päättänyt Teuvoa vähän kurmoottaa, niin eduskunnan kahvilan lattialle olisi jäänyt vain märkä läntti eikä se olisi ollut kahvia. Veera Ruoho kuitenkin sanoi, että hänelle ei tulisi mieleenkään käyttää taitojaan toista ihmistä vastaan. Tämä kyllä kuulostaa vähintäänkin oudolta. Minkä hiton takia taekwondoa sitten opetellaan ellei itsepuolustukseksi? Vähän sama kuin kestävyysjuoksija jäisi keskelle katuammuskelua siksi, ettei juoksutaitoja ole tarkoitus käyttää pakenemiseen.
Teukan tempuista on tullut julkisuuteen vähän muutakin, mm. se että hän on lähennellyt myös Päivi Räsästä. Jälleen hyvä esimerkki harkintakyvyn pettämisestä - jos tarkoitus oli päästä intiimiin kanssakäymiseen, niin Teuvo olisi todennäköisemmin onnistunut menemällä Kuopioon vonkaamaan Minna Canthin patsaalta kuin Päivi Räsäseltä. Vaan median Teuvo-mäiskintä vaimeni kummasti, kun myös Mikael Jungner kertoi Teuvon lähennelleen häntä. Tiedostavan toimittajan aivoissa iski päälle syntax error -tila: ei saatana, jos Teuvo onkin kaappihomo... eihän sitä silloin saa arvostella. Vaikka kyllä pitäisi. Nyt Teuvo on mennyt liian pitkälle, äijälle Antabus-kapselit ihon alle ja vähän äkkiä tai sitten ulos koko eduskuntaryhmästä, pitäisi Halla-ahon sanoa.


5. Paikkakunnalla on uusi sheriffi

Kun poliisin määrärahoja ja kattavuutta on jatkuvasti karsittu, niin vastaavasti yksityiset vartijafirmat ovat lisääntyneet. Nyt ollaan saapumassa seuraavalle tasolle, jossa jo julkiset toimijat järjestävät omaa lainvalvontaansa. Enontekiön kunta aikoo perustaa sheriffin viran. Paikkakunnalle kaavaillaan myös omia kodinturvajoukkoja. Koko revohka on seurausta siitä, että Enontekiön poliisi lakkautettiin. Lähin poliisi on Kittilässä. Sieltä on matkaa Enontekiön kuntakeskukseen Hettaan yli 150 km. Ajomatka Kilpisjärvelle on lähes 300 km. Sanoisin että paikalliselle lainvalvonnalle on jonkinmoinen markkinarako. Tähänkin asti Kilpisjärventie on ollut jossain märäin villiä länttä. Viimeksi siellä ajaessa ohi hurahti yhtäkkiä Saksan rekkareissa ollut Lamborghini, vauhtia oli arviolta jotain 160 km/h. Pahaa en kellekään toivo, mutta odotin kyllä mielenkiinnolla onko vähemmän runsaasta maavarastaan tunnettu Lamborghini muutaman kilometrin päästä remontin tarpeessa, siellä kun tiesin olevan semmoiset nimismiehen kiharat routavaurioina, että omallakin Hyrysysyllä piti hidastaa vauhti viiteenkymppiin. Ei ollut, joten olivat ilmeisesti ehtineet huomata töyssyt ajoissa.
Jos projekti totetutuu, saa nähdä saavatko Lapin omat pojat lainvalvonnan kuntoon. Tähän asti nyrkkisääntö on ollut se, että Suomen Laki III lakkaa olemasta voimassa Lapin rajalla, II napapiirin korkeudella ja ykkönenkin Palojoensuun kohdalla.


6. Viestikoekeskus

Viikon kotimainen ykkösuutinen on ollut Hesarin hutilyönti ja sitä seurannut selittelykamppanja. Lehti meni julkaisemaan salattuja tietoja Viestikoekeskuksen toiminnasta. Olipahan taas osoitus siitä kuinka Hesari nakkaa pitkät paskat suomalaisten turvallisuudesta. Onni onnettomuudessa on toki se, että tuskinpa tiedoissa oli mitään sellaista, mikä ei jo ollut ulkovaltojen tiedustelun tiedossa. Ei siinä ollut mitään sellaistakaan, jota minä en tiennyt enkä usko CIA:n tai FSB:n olevan sen huonompi.
Paljon enemmän vahinkoa Hesari on saanut aikaan suomalaisten turvallisuudelle onnistumalla aivopesemään suuren osan kansaa haittamaahanmuuton kannalta välinpitämättömiksi lampaiksi tai jopa sen kannattajiksi. Tosin siinäkin suunta on vankasti muuttumassa, vaikka kuinka Hesari muuta yrittää väittää. Eihän Ilja Janitskiniakaan saatu Suomeen tuomiolle. Vaikka Hesari kuinka väittää että MV on valemedia. Sivumennen sanoen, oletteko muuten koskaan nähneet Hesarin esittävän yhtään ainutta esimerkkiä MV:n väitetyistä valheista? Kieltämättä lehden uutisointi on yksipuolista, mutta mitäpä muuta amatööripohjalta ponnistavalta julkaisulta voi odottaa. Hesari on huomattavasti monipuolisempi - siellä on totuuden joukossa aika paljon disinformaatiota ja suoranaisia valheitakin.
Vaan voi olla, että Hesarin taholta tulee kohta melkoinen yllätys. Sen onneton Nyt-liite on muuttunut entistä enemmän teiniangstiaan purkavien yläastetasoisia ainekirjoituksia suoltavien toimittajien pesäpaikaksi. Saamieni tietojen mukaan on olemassa strateginen syy siihen, että kyseiset toimittajat on koottu sinne. Epäilen että samaan liittyy myös se, että Brysselin etäpäätteenä tunnettu päätoimittaja Niemi meni ansaan ja julkaisi tämän nolon viestikoekeskusjutun nyt ja komprementtoi samalla itsensä mahdottomaan asemaan. Jäämme odottamaan.


7. Vaisut bileet

Kysymys 1: Mitä tapahtui 1517?
Aivan oikein. Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin tuomiokirkon oveen ja sysäsi uskonpuhdistuksen tosissaan liikkeelle.
Kysymys 2: Paljonko on 2017 – 1517?
Aivan oikein. 500.
Kysymys 3: Onko tämä juhlavuosi, joka siis on meidän valtiolliseen rakenteemme kannalta käänteentekevän tapahtuman tasaluku, mennyt huomaamatta?
Kyllä, ainakin allekirjoittaneelta.
Kysymys 4: Miksi? Miksi mediassa ei ole tätä nostettu esille lainkaan?
Öööö….


8. Näin ulkomailla

Ehkä suomalaiset eivät olekaan niin töykeitä paskiaisia kuin media meille yleensä yrittää tolkuttaa. Suomesta Italiaan muuttanut luokanopettaja kertoi vähän toisenlaisen tarinan, joka on tuttu kaikille niille, joilla on asiasta todellista kokemusta. Suomalaisia arvostetaan maailmalla luotettavina ja korkeasti koulutettuina työntekijöinä ja hämmästellään sitä, kun pomokin likaa kätensä suorittavan tason työssä. Samalla käy myös ilmi, että työtuntien vertailu ei anna kuvaa tilanteesta. Muistelen joskus nähneeni tilaston, jossa todettiin kreikkalaisten olevan EU:n ahkerimpia työntekijöitä, koska työtunteja kertyi eniten. Siinä oli tilastontekijältä jäänyt fysiikan opiskelu väliin, kun ei tiedä työn olevan tehon ja ajan tulo. Vaikka kreikkalaiset tekisivät töitä 24/7, ei se työn määrää vielä korkeaksi saa jos käytetty teho on alhainen. Suomalaisen työntekijän valtti on juuri se tehokkuus, ei se että työhön käytetään maksimaalinen aika. Tämän kun vielä saisi byrokraatit ymmärtämään.


9. Muuttokuorma

Yhdysvallat päätti siirtää Israelin suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Tämä tapahtui 1995. Takarajaksi muutolle annettiin 1999. Lakiin kirjattiin määräys, että presidentillä on kuitenkin oikeus olla toimeenpanematta päätöstä. Clintonilla, Bushilla ja Obamalla oli pallit hukassa. Trumpilla oli pallit ja hän toteutti päätöksen. Käytännössä tämä ei muuta juuri mitään, koska maalla on ollut konsulaatti Jerusalemissa aiemminkin ja tuskin Tel Avivin rakennus tyhjäksi jää. Käytännössä vaihdetaan paikkojen nimikyltit keskenään. Tosin ovat muslimit vähäisimmistäkin syistä mellakoineet, joten ei muuta kuin bileet pystyyn. Ahmed tuo tulitikut, Osman tähtiliput poltettavaksi, Muhammad kiviä heiteltäväksi ja Ali pellollisen kik-herneitä nenään vedettäväksi.


10. Ääni kuulumaan!

Barack Obama totesi Chicagossa pitämässään puheessa, että demokratiaa on vaalittava:
– Muuten asiat voivat romahtaa nopeasti. Olemme nähneet yhteiskuntia joissa näin on käynyt, Obama sanoo videolla.
Esimerkikseen hän otti ajan ennen Hitlerin valtaannousua todeten, että 1920- ja 30-lukujen iloisen elämän uskottiin jatkuvan ikuisesti.
– Ja sitten 60 miljoonaa ihmistä kuoli. Koko maailma vajosi kaaokseen, Obama sanoo.
– Pitää siis keskittyä – ja äänestää, hän kehottaa kuulijoitaan videolla.

Jonkun pitäisi huomauttaa Obamalle muutamasta historiallisesta perusasiasta:
1) Hitler nousi valtaan nimenomaisesti äänestämällä. 8.11.1932 pidetyissä vaaleissa NSDAP sai 33,09 % äänistä, mikä 30.1.1933 nosti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Äänestysprosentti oli 80,58, mikä olisi esimerkiksi Yhdysvalloissa ennenkuulumattoman korkea. Ja mitä natsit tekivätkään ensitöikseen valtaan päästyään? Järjestivät uudet vaalit 5.3.1933. Natsipuolueen ääniosuus oli täsmälleen sama, vaikka äänestysprosentti nousi.
2) Toisin kuin Hitlerin valtaannousu, Yhdysvaltain perustaminen ei tapahtunut demokraattisen äänestyksen seurauksena vaan kapinana. (Tunnetusti kapinoita aletaan kutsua vapaussodiksi, mikäli ne voitetaan.)
3) Iloinen 1920-30 luku? Eikö Obama ole kuullut suuresta lamakaudesta?


11. Seis lain nimessä... siis jos haluat pysähtyä

Amerikkalaispoliisi sai 20 vuoden vankeustuomion taposta. Hän oli pysäyttänyt epäillyn auton, jolloin epäilty lähti juoksemaan pakoon. Poliisi juoksi kiinni, mutta epäilty yritti paeta uudelleen. Tällöin poliisi ampui häntä selkään useita kertoja, jolloin epäilty kuoli. Poliisi selitti, että uskoi epäillyn varastaneen hänen tainnutusaseensa. Sivullisen kuvaama video osoitti, että poliisi poimi pudonneen tainnutusaseen maasta, käveli ammutun miehen luo ja vei tainnutusaseen hänen viereensä rekvisiitaksi.
En ymmärrä. Jos poliisi käskee pysähtymään ja epäilty jatkaa pakoaan, niin mitä siinä pitäisi tehdä? Antaa mennä vaan ja lähteä donitsille? Tuomio olisi pitänyt tulla enintään ylimitoitetusta voimankäytöstä. Jos jumaliste juoksee poliisia karkuun eikä tottele pysähtymiskäskyä, niin silloin on omalla vastuulla.


12. Orania

Etelä-Afrikka on tunnettu infernaalisista rikosluvuistaan. Sain kuitenkin nettivinkin kaupungista, jossa asukkaat eivät edes vaivaudu lukitsemaan autojaan tai ulko-oviaan. Siihen saattaa olla syynsä. Kaupunkiin pääsee asukkaaksi vain, jos läpäisee komitean haastattelun. Tästä huolimatta väkiluku kasvaa vuosittain 10 %. Siihenkin saattaa olla syynsä.


13. #meneither

#metoo-kampanja sai kylmää kyytiä ruotsalaisnäyttelijä Noomi Rapacelta. Rapace on suuresti arvostettu näyttelijäntaidoistaan. Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että Rapace ei ole päässyt rooleihinsa tuottajan sohvan kautta, kuten monet naisnäyttelijät. Kiistän kaikki mahdolliset väitteet siitä, että olisin toiminut Rapacen haamukirjoittajana, vaikka hänen lausuntonsa oli lähes yksi yhteen sen kanssa, mitä viime viikolla kirjoitin. Se, että Rapace ja minä lausuimme samoin, oli väistämätöntä. Asia kun on niin, että valheita on monenlaisia mutta totuuksia yleensä vain yksi.


14. Shalom

Kuulitteko uutisesta, jonka mukaan Miss Irak sai tappouhkauksia ja hänen perheensä joutui pakenemaan maasta? Ette vai. No eipä ihmekään, siitä oli vain pikku-uutinen. Kärhämä aiheutui siitä, että hän julkaisi Miss World -kilpailuissa ollessaan yhteiskuvan itsestään Miss Israelin kanssa tekstillä "Rauhaa ja rakkautta Miss Irakilta ja Miss Israelilta". Jostain syystä Miss Israel ei saanut tappouhkauksia kotimaassan, mutta kuvitelkaapa huviksenne millainen median paskamyrsky olisi noussut jos näin olisi käynyt. Toisilla on vain eri standardit kuin sivistyneillä ihmisillä, joilta on aihettakin vaatia enemmän. Harmi sinänsä irakilaisten kannalta, kun menettivät yhden maan niistä harvoista naisista jotka eivät ole niin rumia että heidät pitää verhota jätesäkkiin.


15. Vaadimme tasa-arvoa!

Taas ihmetellään sitä, miksi mies- ja naisurheilijat eivät etenkään palloilussa saa samaa palkkaa. Ammattimies Henry Laasanen tyhjensi pajatson jo melko perusteellisesti selityksellään. Todettakoon, että jos urheilussa noudatettaisiin samoja tasa-arvosääntöjä kuin normaalissa työelämässä, naisille kävisi hyvin ohraisesti. Mikä tahansa poikien B-juniorijoukkue pyyhkii lajissa kuin lajissa lattiaa naisten maajoukkueella. Silti naiset ovat joskus jopa ammattilaisia, kun taas juniorit tietenkään eivät. Yltääkseen samaan ansiotasoon kuin naisten maajoukkuepelaaja miespelaajan tulee olla taidoiltaan tähän nähden täysin ylivertainen. Mikäli normaalityöelämässä noudatettaisiin samaa palkkajakaumaa, naispuolinen perushoitaja tienaisi saman verran kuin miespuolinen ylilääkäri. Kuten Laasanen joskus taannoin esitteli Suomen pöytätennisrankingia (ei niitä fyysisimpiä lajeja), saattoi todeta Laasasen olevan Suomen ykkösnaispelaajan yläpuolella.
Käytännössä kaikissa lajeissa miesten fyysinen etumatka on niin suuri, että sitä ei millään harjoittelulla kavenneta. Yksi niistä harvoista lajeista, joissa maailman parhaat naiset pärjäävät edes kansallisen tason miesten joukossa, on kestävyysjuoksu. Viime vuonna Almaz Ayana teki sensaatiomaisen ME:n 10 000 metrillä, 29.17,45. Sillä tuloksella hän olisi ollut miesten maailmantilastossa sijalla 640.


16. Amatöörien puuhastelua

Mm. Los Angeles Lakersin fysiikkavalmentajana toiminut Marko Yrjövuori hämmästeli suomalaisten yleisurheilijoiden vammoja ja totesi, että täällä toimitaan väärällä tavalla. Olen ehdottomasti samalla kannalla. On kuitenkin huomattava, että täällä osattaisiin varmasti toimia oikeallakin tavalla, jos resursseja olisi käytössä saman verran kuin NBA-seuralla. Suurin osa harjoituksista on Suomen huipuillakin sellaisia, että valmentaja ei ole paikalla. Jos jokin paikka pettää, ei ole Yrjövuoren tasoista nivelenniksauttajaa viiden minuutin sisällä hoitamassa. Kun yleisurheilija valittelee kipeytynyttä jalkaansa, ensihoito on tietysti valmentajan suorittama hieronta ja diagnoosi, että lihaksessa ei ole mitään vikaa, nyt lääkäriin ja äkkiä. Mikä ei yleensä tarkoita samana päivänä. Kobe Bryant olisi ollut magneettikuvauksessa jo siinä vaiheessa, kun suomalainen yleisurheilija vielä naputtelee kännykkään terveyskeskuksen numeroa.
Yleisurheilijoiden valmentajat ja muut mahdolliset tukijoukot eivät ole ammattilaisia. Heiltä ei voi vaatia ammattilaisten tietotaitoa (osalla se kyllä on) eikä ennen kaikkea ammattilaisen työaikaa, useimpien pääelinkeino kun on syöminen ja valmentamisesta ei saa riittävää ruokarahaa. Ja näin sen pitääkin olla. Tämä on amatööritouhua, markkinavoimat ratkaiskoot mihin raha menee.


Pakollinen loppukevennys: Äkillisiä terveysongelmia

Akrobatia – rock’n’roll –tanssissa (mistä näitä uusia lajeja aina sikiää, onko maailmassa oikeasti noin paljon ihmisiä jotka eivät vanhoissa pärjää) on menestynyt venäläinen Katerina Tihonova. Lajin kansainvälisen liiton varapuheenjohtaja Manfred Mohab vahvisti epäilyt, joiden mukaan kyseessä olisi salanimellä kilpaileva Vladimir Putinin tytär. Myöhemmin Mohab kiisti asian ja sanoi kyseessä olleen terveysongelmista johtuva väärinkäsitys, hän oli heikon kuulonsa takia ymmärtänyt kysymyksen väärin. Hyvä että asia selvisi, etteivät Mohabin terveysongelmat pahentuneet. Voi tietysti ihmetellä, miksi tutkivat journalistit eivät tiedustelleet asiaa Tihonovalta itseltään. Onhan hän julkisuuden henkilö eli liiton toimihenkilö itsekin ja sitä paitsi siviilitöinään johtaa tutkimuskeskusta Moskovan yliopistossa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Uusinta: Mokomakin hikimaja

Lukijalle: Pitipä testata, kuinka paljon Googlen kääntäjä on kehittynyt viidessä vuodessa. Valitettavasti alkuperäisessä jutussa käytetyt Wikipedia-tekstit ovat hieman muuttuneet, mutta muutamaan kohtaan lisäsin vertailukappaleen:

Olen joutunut useaan kertaan hakemaan tietoa, jota ei ole saatavilla millään enemmän tai vähemmän sujuvasti lukemistani kielistä. Joskus tietoa löytyy sitten semmoisella kielellä, jota ei osaa. Mikäli kyseessä on vaikka tanska, hollanti tai portugali, niiden kanssa tulee kyllä toimeen lähisukuisten kielten ansiosta. Esimerkiksi hindin tai navajon kanssa joutuu sitten turvautumaan Google-kääntäjään, usein jo sivistyneelle ihmiselle harakanvarpailta näyttävän kirjoitusjärjestelmän takia.

Eniten olen joutunut tekemisiin japanin kielen kanssa. Kun tietokone tekee sanakäännöksen, pääsee asiasta jyvälle ja saa joskus tietoonsa jopa haluamansa yksityiskohdat. Toisaalta jälki on joskus absurdia. Esimerkiksi japanilaisesta moukarinheiton maailmanmestari Koji Murofushista kertova japaninkielinen Wikipedia-artikkeli sisältää tietoa rutkasti enemmän kuin millään muulla kielellä, mutta välillä käännös muuttuu ... niin no, lukekaa itse:
100m yksikköä 10 sekuntia, seisoo pituushyppy on yli 360cm ja jumalainen voima ja nopeus lentää. Kuljetuskoneistoa 327cm, 30m pituushyppy pysyvän lukion toisen vuoden opiskelija, kun mittaus fyysistä kuntoa vuonna 79 sekunnissa jo on kirjattu 3, 10m10 kolmiloikka Standing, seisoo viiden vaiheen rekyyliä 17m06.

Suomalaisena tietysti alkoi kiinnostaa, että mitä hittoa japaninkielinen Wikipedia kertoo kuuluisista suomalaisista ja Suomelle tärkeistä asioista. Ei muuta kuin Google-kääntäjä sauhuamaan ja jälki oli rumaa. Ensinnäkin japanin kielessä ei tietenkään ole vastineita kaikille länsimaisen aakkoston kirjaimille, toiseksi kääntäjä tunnistaa japaninkieliset merkit joksikin muuksi sanaksi. Jos katsoo luetteloa tunnetuista suomalaisista, siinä esiintyvät suomalaisnimet ovat aika erikoisia. Listalla on esimerkiksi Kristillinen terrorismi Pitokamaki. Kun hetken aikaa makustelee, voi olla että tunnistaa kuka keihäänheittäjä siinä komeileekaan. (Käännös 16.12.2017: Terror - Pitkamaki.) Tosin jotkut ovat käsittämättömiä. Miksi hitossa eräs sotasankari on kääntäen Arune-line apuohjelma Edvard Sternen? (Käännös 16.12.2017: Aaron Edvard Utilainen.) No, joka tapauksessa kun kääntää tietyistä suomalaisista Wikipedia-artikkelin japanista suomeksi, heistä paljastuu yllättäviäkin asioita:

Tarja Halosen todellinen NATO-kanta on aika paukku:
Halonen oli vaatinut kolmannen Pohjois-Atlantin liitto (Nato) sotilasliittoa.

Jean Sibeliuksen salaperäisen kahdeksannen sinfonian kohtalo jää edelleen hämäräksi:
Oli valmistunut kirjain Sibeliuksen sinfonia nro 8, monta kertaa mutta puhutaan sulkeet.

Suomen korkeatasoista arkkitehtuuria edustakoon Eliel Saarinen:
Hänen suunnitelmansa tulla ohuempi ja aseta takaisin tarpeeksi korostaa pystyviivoja ulottuvat päälle jäte vaakasuora viiva, jonka yläosa, mutta ei ymmärrä eikä tuttuja ensimmäinen paikka, joten pidä katon räystään ultra-ohut kohti ylä-ja kerrostalot-ruudussa, kunnes se oli sijoitettu eri muotoilu vahva nousussa Gothic järkytti maailmaa amerikkalaisen arkkitehtuurin, joka jäljittelee suunnittelu Saarinen ja Etelä-Amerikassa vuodesta korkea rakennus suunnittelussa on tulvista.

Linus Torvaldsista kertovassa artikkelissa on enemmän bugeja kuin Linuxissa:
Innoittamana toimintaa Linus Eric S. Raymond on "että paperi katedraali ja basaari tuli tunnetuksi kuvattu " laki linus in "oli tarpeeksi, vaikka määrä Silmän (minkä tahansa tarpeeksi silmämunat, kaikki bugit ovat matalia. On) "ei ole vakava bugeja.

Michael Monroe saa kunnioitusta muutamalta erikoisen nimen omaavalta muusikolta ja yllättävän tukkalaiteidolin:
Monet muusikot kunnioittavat häntä, D'Erlanger ja kyo, Ziggy ja metsän Shigeki niin riittää matkimaan Michael Jacksonin hiukset.
(Käännös 16.12.2017: Monet muusikot kunnioittaa häntä, D'ERLANGER on Kyo , Ziggy on Shigeki Mori yhden jne on fani riittää matkimaan jopa kampauksen.)

Mennäksemme urheilun puolelle, Paavo Nurmen urasta kerrotaan seuraavaa:
Maastohiihto, puolet osallistujista kilpailussa torrid tyhjää, siksi tämä turnaus on tullut loppu.
(Käännös 16.12.2017: Tämä maastojuoksu tulee rodun pidättyivät puolet osallistujista, koska kuumuutta, tämä turnaus oli viimeinen kilpailu toteutettiin varten Nurmi.

Matti Nykäsen tempauksista todetaan ilmeisesti miestä itseään lähteenä käyttäen:
Voi työskennellä hyökkäys joukkuetoverinsa tai valmentajana aikaan alkuperäisen retkikunnan-tähden maajoukkueen harjoitusleirillä jätettiin jäsentä.
(Käännös 16.12.2017: Alkoholi aikaan harjoitusleirillä, retkikunta maajoukkueen työtä hyökkäys tallikaverinsa ja linja alkuperäisessä, oli se poistaa jäseniä.)

Jari Litmasen kohtelu on ollut kovempaa kuin on kuviteltukaan:
Jotta asiat pahempaa, balsa näinä päivinä, vaikka kritiikki suuntautumisesta painottumista Hollannin fanit Haar on vahva, hän ei hollantilainen, Ritomanen siirrettiin Ajax, ja joka kantaa vastuun kritiikkiä, on kohdeltu kuin sotarikollisia jäi kolmena peräkkäisenä liigan tiedotusvälineiden ja Baruseronisuta.
(Käännös 16.12.2017: Vielä pahempaa, Barca tällä kertaa on arvosteltu voimakkaasti hollantilaisen ylikorostuksen suuntautunut Van Gaal, itse, vaikka ei Alankomaiden, Ritomanen tuli Siirrot Ajax, se kantamaan suurimman taakan kritiikkiä , sain hoitoa, kuten sotarikollisten jotka ovat jääneet liigassa kolme peräkkäistä median ja Baruseronisuta.)

Jari Kurri on Japanissa tuntematon, mutta kummasti samankaltaisiin saavutuksiin on yltänyt Jari kastanja, (Käännös 16.12.2017: Yari Kuri) joka yritti siis pelata vain pari kautta loppujen mennessä ilmeisesti jäällä surffaillessa:
Päätin liittyä Oilers Myös Englanti ei ole terve kuin pukki, muutto Pohjois-Amerikkaan on keino myös ymmällään, on myös hyvä idea pelaajia Suomen muista, vain kaksi vuotta yrittänyt pelata Kanadassa .

Harri Kirvesniemen osuus Lahden doping-skandaalissa kuulostaa samalta kuin Paavo M. Petäjän englanti tiedotustilaisuudessa:
Torstai, sen puute, johtaja poikien joukkue Cali = Pekka Kairossa oli doping järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa mukana olivat myös valvonta naisten joukkue ja kaksi joukkueen lääkärit rele on pois tavoite nauha ensimmäinen, paikallinen sanoi oli ottanut väärä tapa saada paras tulos turnauksessa pidetään.

Tunnetusti Mika Häkkinen ei saanut maailmanmestaruuksiaan helpolla, mutta jälkimmäisellä mestaruuskaudella vaikeuksia oli voitettavaksi enemmän kuin laki sallii:
Mekaaninen ongelmia MP4-14, Australian GP kauden avaus ja kaasuläpän yhteys aiheuttama epänormaali eläkkeelle, Monacon GP Round 4 ja ohjauksen alas järjestyksen ja ulos radalta on epänormaali, Iso-Britannia GP Kierros 8 ja vasemman taka pyörän haarukan ja Saksa Kierros 10 GP on tankkaus kamppeet epäonnistumisen ja rengas puhkesi, vedettiin yhteen ja jalat eläkkeelle.
(Käännös 16.12.2017: Mekaanisia ongelmia MP4-14 on, avauskierroksella Australian GP on kaasuläpän eläkkeelle johtuu poikkeavuus sidoksen, neljännen kierroksen Monacon GP vuonna ohjauksen epänormaalia ja radalta ja pois sijoitus, kahdeksas kierros Britannian GP vasemmalla takana on pyörän irtoamisen ja Round 10 Saksassa GP on öljyn tarjonnan epäonnistumisen ja kamppeet rengas puhkesi, olivat molemmat veti eläkkeelle ja jalat.)

Näin siis henkilöistä. Entäpä muutamat suomalaisuuteen erottamattomasti liittyvät käsitteet:

Sauna:
Suomessa on sauna, höyrysauna syntyy kaataa vettä kuumilla kivillä paloi, nostamaan todellista lämpötilaa. Ryouryu (löyly, Japani merkintä Rouryu yleensä) kutsuivat. Säätäminen lämpötila säätää Miten vettä. Lisäksi tehdään napauttamalla laitos koivunlehdillä, ja myös vaikuttaa lihasten hieronta.

Talvisodan alueluovutukset jäävät hieman epäselviksi:
Lisäksi alueella Sarra, Barentsin luovutti saaren neljä kelluvaa niemimaalla laulaa Yang Sir Lent, lahti Suomen ja saaret sekä ympäröivät niemimaalla Hangon vuokrataan 30 vuoden ajan sotilastukikohta Neuvostoliitossa edelleen 8000 asukkaita oli Tachinoi.
(Käännös 16.12.2017: Sitä paitsi, Sallan, Barentsinmeren varis tietojen Yang Sir vuokraa niemimaalla, ja luovutti 4 saaren lahdella Suomessa edelleen Hankoniemen ja ympäröiville saarille, jotka tulevat vuokrattavaksi 30 vuotta sotilastukikohta Neuvostoliiton, 8000 Evil asukkaat kiertäytyivät.)

Kansallispelimme pesäpallon säännöt ovat japaniksi melkein yhtä epäselvät kuin suomeksi:
Syöttäjä kun taikina jäljelle, kun vasemmalla puolella maila, taikina oikealle (pikemminkin kuin toteuttaa tietyn etäisyyden päässä taikina kuten baseball syöttäjästä, että puoli välittömästi) oikealle yläpuolella, alapuolella pallo tarttua seisomaan tässä järjestyksessä ottaa kantaa tilanteeseen perustaa.
(Käännös 16.12.2017: Syöttäjä on bat vasemmalla puolella, kun jäljellä taikina, kun oikea taikina on oikealla puolella (mieluummin kuin ottaa tietyn etäisyyden päässä taikina, kuten baseball-syöttäjä, välittömästi reunassa) tarttujan asema, vastaavasti, alla pallo Ota käyttöön asennuspaikka tilanteessa, jossa olet tehnyt.)

Ruisleipä tunnetusti pierettää, mutta paukkujen syy selviää vasta japaninkielisestä lähteestä:
Ruisleipää ei myöskään ole paljon käyttää mustaruutia on korkea puhdistamatta sitä.

Kalevalasta kannattaa kertoa, kuinka Väinämöiselle kävi Ainon kanssa:
Kuunteleminen maine Wainamyoinen, Youkahainen nuoriso meni yli vastustuksen vanhempien Kirjauduin asti. Wainamyoinen ei hänellä ole mitään hänelle vihoissaan mahtipontisuus sanoa, että hänen oma tekniikka asti luomista Irumataru äidin, hänet haudattiin laulun taika maa. Ja kiisti kaikki sanovat Youkahainen on kirjelmän, vaan ehdottaa lahja, ja pitävät kiinni Ainon sisar lopussa, voi auttaa. Kun ilmoitat takaisin taloon, vanhemmat ovat varsin iloisia siitä, että Aino on suri (luku 3). Kun ilmestyi eteen Aino Wainamyoinen seurustelun, hän hylkäsi sen, itkeä paljon. Comfort vanhemmat, ja sano mennä metsään pukeutuneet hulluuteen, hän lähti ulos merelle tehdä niin, meillä oli hukkua, kalat tulevat. Kani haluaa välittää vanhemmille että tämä kertoo kaneja. Äitini itkeä paljon (luku 4). Wainamyoinen kuuli tämän jälkeen valitti, joka lähti merelle ja aloittaa kalastuksen. Strange ja kaunis maa kalaa. Kalat kuulemma sanotaan, että on Aino jälkeen pakeni mereen ", eikä syödä, hän oli tullut vaimo," ja mene pois näkyvistä, kun yrität kokata hänelle. Vaikka hän ei ollut kalaa kiinni surua, netto. Wainamyoinen ja kysy mitä tehdä äidilleni, kerro äitini tytär Pohoyora kosiskelu (luku 5).

Äskeinen pitää tietysti lausua kanteleen säestyksellä:
Juuri tämä väline jos vain soittaa sointu, ja se tulee ulos kaunis ääni välittömästi myös aloittelijoille, muusikko voi tarkasti ajoissa = polkumyyntiä mykkä, miten luodaan ja virtaus musiikin vielä, ja pelaan nimenomaisesti olisivat päteviä.

Päättäkäämme katsaus kuten ennen päivän radio-ohjelmat eli Maamme-lauluun :
1. Pidän maa esivanhempiemme rannat laaksot ja vuoret tavoittaa taivaat rakastettava siitä vuorille pohjoiseen, ei ole kotona kuin me, että itkin ääneen nimi Mother Earth ei ole kotimaatani
2. Jatka kypsyä rauhassa katsella sinun kukka alkuunsa! Utaiageyo suureen ääneen, että meillä tulee kirkas rengas joskus toivon iloa ja hyvinvointia meille Rakasta valo on myös yksi kantaa hedelmää

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

#etoo

Raiskaus on iljettävimpiä mahdollisia rikoksia. Se näkyy myös rangaistusasteikossa. Minimi on vuosi ja maksimi kuusi vuotta, lieventävien asianhaarojen vallitessa asteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Törkeä raiskaus on alan rikoksista raskain ja siinä skaala on kahdesta kymmeneen vuotta.
Yleensä rangaistukset on katsottu sieltä asteikon lievemmästä päästä. Tapauksessa on täytynyt olla jotain rankempaa tai tekijän rikoksenuusija, mikäli on menty kovempiin tuomioihin. Usein on selvitty jopa ehdollisella, mikä sotii kansan oikeustajua vastaan. Yleisesti vaaditaan kovempia tuomioita ehdottomienkin rangaistusten tapauksessa.

Viime aikoina yhä useammat naiset ovat tulleet omalla nimellään julkisuuteen kertomaan seksuaalisesta ahdistelusta. #metoo –kampanja on käynyt tutuksi erityisesti elokuva-alan tapausten takia. Naisnäyttelijöitä on kourittu ja seksiä on harjoitettu, koska ilman sitä ei olisi osaa filmissä irronnut. Myös urheilijat, eduskunta-avustajat, diplomaatit ja suunnilleen kaikki muutkin ovat kertoneet kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksista.

Tarinoita on monenlaisia ja yksi perustyyppi menee tähän tapaan:

- Me oltiin kaikki iloisella mielellä, tunnelma katossa ja juhlittiin banketissa ja myöhemmin yökerholla. Mä otin vähän liikaa ja kaveri tarjoutui saattamaan minut takaisin hotellille. Me päädyttiin hänen huoneeseensa, hän halusi jutella, istua lähelläni sängyllä. Mä sanoin että lähden ja käyn pitkäkseni. Hän sanoi että voin nukkua tässä hänen luonaan. Hän oli melkoisesti minua vanhempi ja naimisissa, tunsin oloni turvalliseksi ja luulin että voin luottaa häneen. Minulla on poikaystävä, sanoin ei. Hän tarttui minusta kiinni ja sanoi kyllä. Lamaannuin, en halunnut. Sanoin "ei" uudelleen. Hän riisui vaatteeni. Jähmetyin enkä voinut liikkua. En sanonut enempää. Hän raiskasi minut. Kun se oli ohi otin tavarani ja lähdin.

Kuvitellaanpa sitten, että mies kertoisi seuraavasti:

- Me oltiin kaikki iloisella mielellä, tunnelma katossa ja juhlittiin banketissa ja myöhemmin yökerholla. Mä otin vähän liikaa ja ulos tultua menin nakkikioskin jonoon, kun alkoi vähän tehdä mieli suolapalaa. Siinä ympärillä pyöri sitten joku jengi ja yksi niistä kävi sanomassa mulle, että oli ollut jonossa ennen mua. Mä sanoin että ei tässä jonon päässä ketään ollut ennen mua. Siinä vaiheessa nää muut kerääntyi mun ympärille ja sanoi, että olis aiheellista nyt päästää kaveri ensin asioimaan. Totesin että mä olin tässä ensin ja teillä ei ole mitään asiaa etuilla, mulla on oikeus olla tässä. Yks niistä tarttui minuun kiinni ja vetäisi kauemmas. Mä sanoin että ei muuten käy ja kiilasin takaisin paikalleni. Ne tönäs mut taas pois jonosta. Lamaannuin, en pystynyt panemaan hanttiin. Sanoin, että painukaa nyt helvettiin, on mun vuoro. Silloin ne kävi päälle. Mä jähmetyin enkä voinut liikkua. En sanonut enempää. Ne veti mua turpiin. Kun se oli ohi otin tavarani ja lähdin.

Jengi teki väärin ja jos asiasta tulisi oikeusjuttu, niin tuomio tulisi. Mutta kyllä jokainen täysijärkinen ajattelee, että tarinan kertoja toimi typerästi. Ei kannata käydä riitelemään nakkikioskijonon paikasta vaan välttää ongelmia.

Miettikää sitten tuota raiskaustarinaa. Nainen menee vapaaehtoisesti miehen huoneeseen. Mies pyytää tätä nukkumaan kanssaan. Nainen sanoo ettei halua (seksiä?). Tässä vaiheessa on siis ilmennyt että mies haluaa seksiä, mitään fyysistä kontaktia ei tarinan mukaan ole vielä edes tapahtunut - nainen jää silti vapaaehtoisesti hotellihuoneeseen eikä poistu omaan huoneeseensa, joka on samassa hotellissa. Mies koskettaa naista – ilman mitään väkivaltaa – ja nainen sanoo ei. Mies riisuu naiselta vaatteet. Nainen ei pistä vastaan eikä edes yritä poistua hotellihuoneesta tai huutaa apua. Sitten mies on sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Raiskausta siitä ei saa tekemälläkään ainakaan suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaan, koska mitään näyttöä vastarinnasta ei ole. Pahin mahdollinen rikosnimike olisi ”seksuaalinen hyväksikäyttö”, mutta jatkossa käytetään kuitenkin nimitystä ”raiskaus” ihan lyhyyden takia sekä siksi, että maallikon kielenkäytössä tämä nimitys on normi. Nainen kerää kamppeensa ja lähtee.
Tämän tapaisia tarinoita on varmasti paljon. Ainakin osassa selitys on yksinkertainen. Nainen on ottanut liikaa, suostunut seksiin ja jälkeenpäin on kaduttanut, joten asia selitetään raiskauksena. Ainakin yksi asia on tarinoissa varmaa: ihan takuulla yksikään ei ainakaan vähättele tekemäänsä vastarintaa. Useimmiten sanotaan ainakin, että ”työnsin miestä kauemmas”, mutta tässä ei edes sen vertaa.

Raiskaus on iljettävä rikos. Mutta siinä on eri asteita, vaikka oikeusjärjestelmä ei niitä kovin hyvin tunnistakaan. Oikeustaju tunnistaa ne kyllä. On itsestään selvää, että jos väkivaltaa – esim. lyömistä – on käytetty tai uhattu esim. veitsellä, tapaus on törkeämpi kuin ilman niitä. Mutta näiden lisäksi vaikuttavat myös olosuhteet, jotka toki huomioidaan tuomiossa, mutta suhteellisen vähäisessä määrin. Otetaan muutama esimerkki eriasteisista tapauksista. Oletetaan että niissä väkivallan käyttöaste ei ole merkittävästi eronnut ja uhri on ollut täysi-ikäinen:

(1) Ovikello soi. Yksin kotona oleva nainen menee avaamaan, jolloin oven riuhtaisee auki tuntematon mies, joka raiskaa hänet. Tätä törkeämpiä olosuhteita voi tuskin olla olemassa, oma koti ja tuntematon. Tämä esimerkki on mukana vain siksi, että ilmeisesti missään ei ole olemassa sellaista kulttuuria, jonka mukaan tämä olisi sallittua. (Tai jos on olemassa kulttuuri, jonka mukaan nainen ei saa edes avata kotiovea, niin voitte kuvitella oven murtamisen.)
(2) Nainen kävelee yksin lenkkipolulla, kun puun takaa eteen hyppää tuntematon mies, joka raiskaa hänet.
(3) Nainen on festareilla hieman syrjemmässä, kun puolituttu mies raahaa hänet kenenkään huomaamatta telttaansa ja raiskaa. Edellinen tapaus on samankaltainen, sillä joissakin kulttuureissa yksinäinen nainen on vapaata riistaa.Tämä eroaa edellisestä tapauksesta siinä, että joissakin kulttuureissa naisen katsotaan asettuvan tarjolle tällaisessa tilaisuudessa, jossa muutenkin parisuhteita solmitaan.
(4) On päädytty jatkoilla jommankumman asunnolle. Mies ilmaisee haluavansa seksiä, mutta nainen kieltäytyy selväsanaisesti. Mies jatkaa vonkaamista, nainen yrittää poistua mutta mies estää sen voimankäytöllä ja raiskaa.
(5) Taas ollaan jommankumman asunnolla ja mies haluaa. Nainen sanoo ”älähän nyt”, mutta miehen alkaessa lähennellä ei yritä poistua eikä miehen alkaessa riisua vastustele lainkaan, sanoo vain jotain tyyliin ”minulla on poikaystävä, en haluaisi…”, jonka jälkeen tapahtuu enemmän.
(6) On päädytty samalle sohvalle, halailtu, suudeltu ja vähän on tissin kiinteyttäkin kokeiltu, ehkä saatu sormeakin märäksi. Sitten nainen sanoo, ettei halua mennä pidemmälle, jolloin mies kuitenkin menee.
(7) Seksiä on jo harjoitettu, mutta mies viriilinä haluaa santsikerran. Nainen ei, jolloin mies ottaa väkisin.
(8) Seksiä harjoitetaan täyttä häkää, sanotaan vaikka perinteisellä tyylillä. Mies vetää pois, kiepauttaa naisen ympäri ja yrittää takakautta jolloin nainen sanoo, että ei käy, mutta mies survaisee kuitenkin.
(9) Seksiä on jo harjoitettu varttitunti, jolloin kesken kaiken naisella tuleekin mieleen että eipä tämä niin fiksua ollutkaan ja toteaa, että lopeta. Hurjimmat ovat kuulemma sillä kannalla, että jos mies ei saa jo alkanutta työntöliikettä keskeytettyä ennen loppua, kyseessä on raiskaus.

Raiskausrikosten asteikko on tarkoitettu lähinnä tapauksiin 3-6.
Tapauksissa 1-2 pitäisi rikoksentekovälineet ainakin uusijoiden osalta tuomita valtiolle menetetyiksi pakkokastraatiolla ja rangaistukset lukea muutenkin asteikon kovemmasta päästä. Näissä tapauksissa kyse on ns. puskaraiskauksesta eli uhri ja tekijä ovat toisilleen tuntemattomia tai ainakin voisivat olla, sillä tekijä on valinnut uhrinsa jossain määrin sattumanvaraisesti.
Tapauksiin 3-4 nykyinen asteikko on oikea, tosin lehtitietojen perusteella voi arvella, että sitä pitäisi säätää pari napsua ylöspäin. Näissä ei ole epäilystäkään, etteikö teko olisi tapahtunut vastoin tahtoa.
Tapaukset 5-7 ovat jo osin kyseenalaisia. Kautta maailmanhistorian osa miesten ja naisten välistä peliä on ollut se, että jotkut naiset esittävät vaikeasti saatavaa. Nykymaailmassa miesten pitäisi ymmärtää, että tällöin ei missään tapauksessa pidä mennä yhtään pidemmälle vaan perääntyä. Silläkin uhalla, että nainen loukkaantuu miehen perääntymisestä, kuten usein käy (isot pojat ovat kertoneet, itse olin aina sen verran kiltti - tai typerä - että uskoin ei-sanaa). Jos kuitenkin pidemmälle mennään, tulisi naisella olla todistustaakka. Kovin usein on jälkeenpäin tultu katumapäälle ja syytelty kaikennäköistä. Tällöin mies on aika heikoilla, ellei hänellä ole naisen kirjallista suostumusta seksiin kahden läsnäolleen todistajan allekirjoittamana. Jos käy ilmi, että naisella olisi ollut mahdollisuus poistua eikä väkivallan uhkaa ole ollut ilmassa, ei millään järjellä voi tajuta kyseessä olleen raiskaus.
Tapaukset 8-9 ovat lähinnä esimerkkejä siitä, että maailma on pahasti vinksallaan.

Nykyaikana seksuaalisuuteen liittyy entistä enemmän valtapeli. Nainen voi suostua seksiin, mikäli kokee sillä saavuttavansa etuja. Jälkeenpäin voi sitten todeta, että kyseessä oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Kuten Hollywood-skandaaleissa on käynyt. Nainen on tiennyt, että jos haarat eivät leviä, osaa ei tule. Niinpä haarat ovat levinneet ja osa on tullut. Vuosia myöhemmin, kun nimeä on kertynyt niin osat irtoavat ilman haarojen levittämistä ja silloin muljahtaa mieleen, että "hei, minähän olen seksuaalisesti hyväksikäytetty". Näinhän asia on yleensä mennyt. (Tämä muuten selittää osaltaan sen, miksi Hollywoodin naisnäyttelijät ovat yleensä niin kehnoja työssään - pantaviksi kelpaavat vain hyvännäköiset ja näistä suostuvat suuremmalla todennäköisyydellä ne, jotka eivät usko näyttelijänkyvyillään pärjäävän.) Eihän tämä ole raiskaus, vaan vaihtokauppaa. Moraalitonta ja tuomittavaa sellaista kylläkin.
Ja edelleen: jos on niin kovin ilkeää että tuottaja tai ohjaaja nipistelee perseestä, niin miten olisi se "ei"-sana? Ja jos sitä sanaa ei uskota, niin on kovin helppo temppu ottaa kädestä kiinni ja vääntää pikkurilli nurinniskoin. Ei siitä poliisin pakeille joudu, kyllä nipistelijä haavansa nuolee. Mutta näin ei tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että osa naisista sallii valta-asemassa olevalle miehelle tällaiset temput. Asiasta valitetaan vain silloin, jos mies nousee vielä korkeampaan asemaan eikä jostain syystä ole enää naiseen nähden seksuaalisesti vallitsevassa asemassa. Donald Trump on varmasti nipistellyt enemmän kuin oman osansa perseistä. Mutta asia ei takuulla olisi noussut nyt esiin, ellei hän olisi sattunut pääsemään USA:n presidentiksi. Tai jos kyseiset naiset olisivat edelleen siinä tilanteessa, että saisivat Trumpin nipistelystä enemmän hyötyä kuin siitä syyttämisestä uskovat saavansa.
Seksuaalinen "ahdistelu" on sallittua ja jopa suotavaa miehille, jotka ovat sellaisessa asemassa, että naiset uskovat heistä hyötyvänsä. Jos joku ruma tuntematon mies olisi mennyt ja sanonut samoja asioita tuntemattomille naisille baarissa kuin Axl Smith sanoi, niin hän olisi saanut syytteen seksuaalisesta ahdistelusta. Axl Smith sai piparia ja videomateriaalia riistakameraansa.

Seksuaalisen ahdistelun määritelmähän on: "yrittää mutta ei saa". Jos sanoo samat asiat ja saa, on onnistunut arvioimaan naisen tason ja halukkuuden oikein. Virhearviointi on ahdistelua. Katsoessaan naista vaivihkaa miehen on arvioitava tarkkaan, onko hän naisen tasoon kelvollinen katselija. Sillä naiset toivovat katseita, mutta vain oikeanlaisilta miehiltä. Isot tytöt ovat kertoneet, että paljastava toppi ja minihame eivät yleensä ole niitä mukavimpia vaatteita, joten jokin syy niiden pitämiseen on oltava. Kesäisin naiset pukeutuvat avokaulaisiin puseroihin ja aurinkolaseihin. Jos he haluaisivat tulla katsotuiksi silmiin eikä tisseihin, niin silmät olisivat näkyvillä ja tissit piilossa eikä päinvastoin. Ja kun sitten valitetaan ahdistelusta "epämiellyttävien katseiden takia", niin näiltä osin mennään #etoo-tason tekopyhyyteen. Tämä on karhunpalvelus niille, jotka ovat oikeasti uhreja.

#metoo -kampanja on saanut valtavan huomion. Tämän huomion saavuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman median saamista laumana mukaan. Tällaiset asiat onnistuvat vain siksi, että ne jostain syystä soveltuvat median agendaan, jolloin toimittajat menevät jälleen kerran sopulilaumana. Silloin analyytikko kysyy, "miksi tämä on nyt mennyt läpi?"
Tällä kertaa syytä voi etsiä siitä, että aiemmin yhteiskunnassa ei esiintynyt puskaraiskauksia juuri lainkaan. Nyt niiden määrä esim. Ruotsissa on räjähtänyt. Tällöin on haluttu kääntää huomio vähäisempiin asioihin ja niputtaa kaikki seksuaalinen ahdistelu, härskit vitsit, kuvitellut katseet ja epäillyt seksihalut yhteen kaikkein törkeimpien joukkoraiskausten kanssa samaan lokeroon. Tehokas tapa peittää yhteiskunnan suuremmat ongelmat pienempien varjoon.

P.S. Kursiivilla kirjoitettu kertomus on käännös ruotsin kielestä vuoden 2012 400 metrin Euroopan mestari (olin paikalla näkemässä suorituksen) Moa Hjelmerin paljastuksesta vuoden 2011 Finnkampenin jälkeisistä tapahtumista. Nyttemmin Ruotsissa on tämän tapauksen rohkaisemina tullut esiin muitakin ahdistelutapauksia, mikä oli toivottavasti ulostulon positiivisia seurauksia ja johtaa asiallisiin toimenpiteisiin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Uusinta: Oikeassa ja väärässä

Lukijalle: Pistetäänpä pikauusintana - alkuperäinen on julkaistu 6.12.2013 eli neljän vuoden karanteeni tuli juuri täyteen - juttu, jota pidän yhtenä parhaista maailmanymmärrysselityksistäni, joka on tiivistetty kirjoituksessa lihavoituun kappaleeseen:

Psykologi Jonathan Haidt kirjoitti teoksen The Righteous Mind, jossa hän kuulemma yksinkertaistetusti esitti seuraavaa:

Äärimmilleen yksinkertaistettuna Haidt väittää, että vasemmistolaisten (arvoliberaalien) moraali on yksipuolisempaa kuin konservatiivien. Konservatiivin moraali nojaa kaikkiin kuuteen moraalin perustaan, kun arvoliberaali ymmärtää vain kolmea: haitan välttämistä, reiluutta ja vapautta – ja niitäkin hieman eri painotuksin kuin konservatiivit.

Arvoliberaali ei ymmärrä, mitä tekemistä sellaisilla asioilla kuin lojaalisuus, auktoriteetin kunnioittaminen tai pyhyys on moraalin kanssa – ellei suorastaan näe niitä kaiken moraalisen hyvän vihollisena.

Arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten ”stereotyyppinen vasemmistolainen” tai ”stereotyyppinen konservatiivi” vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.

Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista.


Lainasin tekstin Kumitontulta, joka puolestaan oli siteerannut Marko Hamilon artikkelia aiheesta.

Kommentoin kirjoitusta seuraavasti:
Asian voinee tiivistää siten, että vihervasemmistolaiset luulevat konservatiivien olevan yhtä suvaitsemattomia ja ahdaskatseisia kuin he itse ovat.

Teksti sai minut miettimään asiaa vielä tarkemmin. Siltä kannalta, kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja mistä sen tietää. Havaitsin yhden aika yleispätevän totuuden:
Se, joka on väärässä, ei koskaan ymmärrä oikeassa olevan näkökantaa. Se, joka on oikeassa, yleensä ymmärtää missä kohdassa väärässä oleva erehtyy.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka uskovat tähtikarttoihin ja ovat sitä mieltä, että planeettojen asema vaikuttaa niiden vetovoiman ansiosta ihmisiin. Se, joka tietää asiat, voi laskea helposti Newtonin gravitaatiolailla, että esimerkiksi aurinkokunnan suurimman planeetan Jupiterin ihmiseen aiheuttama vetovoima on aika tarkkaan sama kuin kolmen metrin päässä olevan linja-auton. Eipä ole silti näkynyt Helsingin kaupungin liikennelaitoksen aikatauluihin perustuvia horoskooppeja, kilpailevana vaihtoehtona sporalogialle. Vaan yritäpä selittää gravitaatiolakia sellaiselle, jolle jo pelkkä potenssilasku voisi olla keijuvoimalla toimivaa taikuutta.

Siis tyypillinen tilanne: väärässä oleva ei kykene ymmärtämään, miksi on väärässä.

Vastaavasti planeettojen todellisen vaikutuksen - tai siis vaikuttamattomuuden - ymmärtävä voi oikein hyvin tajuta, miksi tällainen yksinkertainen ja romanttinen selitys vetoaa siihen uskovaan.

Yleisesti ottaen ihmiset voidaan jakaa tietoteoreettisesti kolmeen ryhmään siinä, miten he suhtautuvat asioihin:
1) Ne, jotka tietävät että eivät tiedä eivätkä siksi ota kyseiseen asiaan kantaa
2) Ne, jotka eivät tiedä tietämättömyyttään ja ottavat kantaa (tästä ryhmästä löytyvät väärässä olevat, tosin he saattavat tietysti olla myös oikeassa, mutta sattumalta)
3) Ne, jotka tietävät ja ovat siksi oikeassa.

Esimerkkinä voi ottaa suhtautumisen energiapolitiikkaan.
Ryhmään (3) kuuluvat yleensä kannattavat ydinvoimaa, koska he ovat ainakin suurin piirtein tietoisia siitä, miten ydinvoimala toimii ja siitä, millaisia riskejä muissa energiamuodoissa on. Ja ennen kaikkea siitä, että energiaa pitää jollakin tavoin tuottaa. He voivat toki myös vastustaa ydinvoimaa, mutta tällöin heillä on suunnitelma B, jonka tutkimista he kannattavat.
Ryhmään (2) kuuluvat saattavat vastustaa ydinvoimaa siksi, että sähköenergia olisi parempaa ja sitä paitsi Suomen tuhansista järvistä voitaisiin saada vesivoimaa.
Ryhmään (1) kuuluvat eivät ota kantaa, koska he tajuavat etteivät tiedä kuinka ydinvoimala toimii.

Jos energiatekniikan diplomi-insinööri, kirjallisuustieteen maisteri ja metsuri sattuvat keskustelemaan ydinvoimasta, normitapauksessa kahdella ensimmäisellä on aiheesta mielipide ja kolmannella ei. Mielipiteistä toinen on perusteltu ja toinen ei. Jos taas sama porukka keskustelee Dostojevskin tuotannosta, ainakin yhdellä on siihen perusteltuja näkemyksiä. Kahdella muulla saattaa olla tai olla olematta. Mikäli ei ole, he ovat siitä todennäköisesti hiljaa. Jos taas keskustelun aiheena on harsintahakkuiden kannattavuus, ainakin yhdellä on siihen tietoa. Kahdella muulla saattaa olla tai olla olematta, mutta dippainssi esittää näkemyksensä vain jos on edes jonkinlaista tietoa, kun taas maisteri ei luultavasti sano mitään koska häntä ei aihe kiinnosta.

Jos kykenee ymmärtämään kaiken sen, mitä vastakkainen osapuoli kertoo ja on silti eri mieltä, silloin tietää melko varmasti olevansa oikeassa. Jos taas ei, niin on melkoisen suuri todennäköisyys siihen, että omaa näkökantaa on syytä tarkistaa - ainakin jos vastapuolella on alan ammattilainen. Entäpä jos ei ole eikä silti ymmärrä vastapuolen näkökantaa. Mistä sitten tietää, onko oikeassa vai väärässä?

Olen havainnut hämmästyttävän hyvän indikaattorin sen bongaamiseen, keillä on tapana esittää perusteettomia näkemyksiä. Henkilöillä, jotka eivät omista pitkiä alushousuja.

Älkää nyt naurako. Asia vain on näin. Miettikääpä itse, millaisia asioita tekevät työkseen tai harrastuksikseen henkilöt, joilla on pakko olla pitkät alushousut. Ja vastaavasti sellaiset, jotka eivät niitä tarvitse. Pelottavan selkeä yhteys paskanpuhumiseen, eikö?

Tämä ei voi olla sattumaa. Sanonta "Siperia opettaa" ei tule tyhjästä.

Loppuun voi siteerata Sam Houstonia. Houston oli Teksasin tasavallan presidentti ennen sen liittymistä Yhdysvaltoihin (kyllä, Houstonin kaupunki on nimetty hänen mukaansa) ja sen jälkeen senaattori. Vanhoilla päivillään hän kieltäytyi tukemasta Teksasia sen liittyessä konfederaation puolelle sisällissodassa. Kun Houstonilta tivattiin selitystä asialle, hän suostui lopulta pitämään lyhyen puheen hotellin ikkunasta:
Kerron teille mitä edessä odottaa. Uhrattuanne lukemattomia miljoonia rahavaroina ja satoja tuhansia ihmishenkiä, saatatte saavuttaa Etelän itsenäisyyden, mikäli Jumala ei ole teitä vastaan, mutta epäilen sitä. Sanon teille, että siinä missä uskonkin teidän olevan oikeassa doktriinissanne osavaltioiden oikeuksista, pohjoinen on päättänyt säilyttää unionin. He eivät ole kiivasluonteisia, impulsiivisia ihmisiä kuten te, koska he elävät viileämmässä ilmastossa. Mutta kun he alkavat liikkua tiettyyn suuntaan, he liikkuvat tasaisella tahdilla ja mahtavan lumivyöryn päättäväisyydellä; ja se, mitä pelkään, on että he jyräävät Etelän.

Houston ei ehtinyt nähdä olleensa oikeassa, sillä hän kuoli 1863, ennen sisällissodan päättymistä. Hänen puheensa on silti lohdullinen optimismin pilkahdus nykyiseenkin monikulttuurisuuden ihannointiin ja länsimaisen sivistyksen halveksuntaan. Me olemme lumivyöry, joka on lähtemässä liikkeelle. Ja kun näin tapahtuu, sitä vyöryä ei kykene pidättämään epälooginen ja yhteistoimintaan kyvytön vastapuoli.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Mustat donkkaa tykimmin

Otsikko on lainattu vuonna 1992 ilmestyneestä mainiosta elokuvasta, jonka pääosissa esiintyivät Wesley Snipes ja Woody Harrelson. Alkuperäiseltä nimeltään filmi oli White Men Can't Jump.

Kuten jokainen urheilua seuraava hyvin tietää, koripallo on siinä määrin mustien hallitsemaa että NBA voisi vaihtaa nimensä - lyhenteen muuttumatta - muodosta National Basketball Association muotoon Nothing But Africans. On yleinen käsitys, että koripallo jostain syystä sopii paremmin mustille - tästä tuli tuo elokuvan nimikin ja sen juonen kantava ajatus.

Mikäli uskomus olisi yleisesti hyväksytty ja olipa se sitten totta tai epätotta, sen pitäisi näkyä tilastollisesti niissä odotuksissa, joita nuoriin koripalloilijoihin ladataan. Tämän tutkimiseen on olemassa myös kohtuullisen käyttökelpoinen tilastoaineisto eli NBA:n varaustilaisuus, jossa koripalloliigaan varataan lupaavimmat nuoret pelaajat.

Tutkimuksen asettelu oli seuraava:
Varaustilaisuuden rakenne on ollut vuodesta 1989 alkaen sama, joten se otettiin lähtövuodeksi. Siitä alkaen varauksia on ollut kaksi kierrosta eli 2 x seurojen lukumäärä (tämä hieman vaihtelee, koska joinakin vuosina on ollut ylimääräinen kompensaatiovaraus ja joskus seura on kurinpitotoimena menettänyt varausvuoron). Nykysysteemissä varauksia on 60, koska seuroja on 30. Aineiston alkuvuosina seuroja oli hieman vähemmän.
Mikäli mustiin pelaajiin olisi ladattu ylisuuret odotukset, heidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tällöin pärjätä huonommin kuin vastaavilla numeroilla varatut valkoiset pelaajat. Samoin kääntäen eli jos valkoisia olisi varattu turhan herkästi, heidän olisi pitänyt pärjätä huonommin. Niinpä pelaajat jaoteltiin kolmeen kategoriaan, (1) mustat, (2) valkoiset (etnisesti eurooppalaistaustaiset) ja (3) muut (esim. kiinalaiset ja turkkilaiset.) Viimeinen kategoria jätettiin suhteellisen vähälukuisena huomioitta.
Jokaiselta varausvuodelta otettiin yhdeksän pelaajaa: kolme mahdollisimman korkealla numerolla varattua, kolme mahdollisimman keskivaiheilla varattua ja kolme mahdollisimman myöhään varattua. Korkeimmat varatut määräytyivät sen mukaan, kuinka mones oli ensimmäinen sellainen valkoinen varattu, jota korkeammalla oli varattu musta pelaaja. Esim. vuonna 2017 tämä oli Lauri Markkanen sijalla 7. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa pelaajaa, tässä tapauksessa (6) Jonathan Isaac ja (8) Frank Ntilikina. Keskimmäiseksi pelaajaksi valittiin ensimmäisen varauskierroksen viimeinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen, jos taas ei niin toisen varauskierroksen ensimmäinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen. Jos kumpikaan näistä ei ollut valkoisia, niin seuraavaksi katsottiin ensimmäisen varauskierroksen toiseksi viimeinen pelaaja ja toisen varauskierroksen toinen pelaaja jne, kunnes löydettiin ensimmäinen valkoinen. Sitten tämän valitun ympäriltä otettiin ensimmäinen häntä ylempi ja ensimmäinen häntä alempi musta. Tänä vuonna keskimmäiseksi valkoiseksi osui sijalla 25 varattu pelaaja ja hänen ympäriltään mustat pelaajat olivat sijoilla 23 (koska sijalla 24 varattu oli valkoinen) ja 26. Viimeiseksi pelaajaksi valittiin varaustilaisuuden viimeinen sellainen valkoinen, jonka alapuolella oli ainakin yksi musta. Tänä vuonna numero oli 58, koska 59 ja 60 olivat mustia. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa, tällä kertaa sijat 56 ja 59.
Tämän jälkeen katsottiin, kuinka kyseiset pelaajat olivat liigassa pärjänneet. Koska pelaajilla on erilainen roolitus, parhaaksi mahdolliseksi mittariksi katsottiin uran aikana kertyneiden peliminuuttien määrä. Tiedot on kerätty Basketball-Reference -sivustolta viimeisen viikon aikana. Pientä horjuntaa niissä on siksi, että sivusto päivittyy lähes reaaliaikaisesti, mutta tämä ei voi olla merkittävää koska samana vuonna varattujen tiedot on joka tapauksessa tarkistettu samaan aikaan.
Tutkimusaineisto oli seuraavanlainen, listassa valitut pelaajat vuoden ja varausnumeron mukaisessa järjestyksessä. "Kolmen nipun" keskimmäinen on siis valkoinen ja kaksi muuta mustia:

VuosiNroNimiMin
198912Mookie Blaylock31026
198913Michael Smith1328
198914Tim Hardaway30626
198925John Morton1879
198926Vlade Divac33838
198927Kenny Battle1795
198949Haywoode Workman7202
198950Brian Quinnett1530
198951Mike Morrison153
199011Tyrone Hill22388
199012Alec Kessler2937
199013Loy Vaught16993
199027Elden Campbell25776
199028Les Jepsen192
199030Carl Herrera8042
199051Tony Smith7295
199052Stefano Rusconi30
199053Abdul Shamsid-Deen0
19916Doug Smith5833
19917Luc Longley12006
19918Marc Macon5018
199125Shaun Vandiver0
199127Pete Chilcutt8394
199129George Ackles0
199150Joey Wright0
199151Zan Tabak3607
199152Anthony Jones0
19922Alonzo Mourning25975
19923Christian Laettner25760
19924Jim Jackson29067
199231Reggie Smith384
199232Brent Price7007
199233Corey Williams288
199251Tim Burroughs0
199252Matt Steigenga12
199253Curtis Blair0
19931Chris Webber30847
19932Shawn Bradley19531
19933Anfernee Hardaway23711
199325Corie Blount9925
199326Geert Hammink27
199327Malcom Mackey69
199351Spencer Dunkley0
199352Mike Peplowski705
199353Leonard White0
19948Brian Grant21417
19949Eric Montross8479
199410Eddie Jones32778
199426Charlie Ward14080
199427Brooks Thompson1714
199428Deon Thomas0
199443Shawnelle Scott634
199444Damon Bailey0
199445Dwayne Morton395
19955Kevin Garnett50418
19956Bryant Reeves12071
19957Damon Stoudamire29106
199530Lou Roe479
199531Dragan Tarlac598
199532Terrence Rencher405
199550Martin Lewis239
199554Aurelijius Zukauskas0
199555Michael McDonald4
199610Erick Dampier24003
199611Todd Fuller2500
199613Kobe Bryant48637
199628Priest Lauderdale525
199629Travis Knight4566
199630Othella Harrington13924
199656Reggie Geary931
199657Drew Barry598
199658Darnell Robinson0
19971Tim Duncan47368
19972Keith Van Horn18150
19973Chauncey Billups33008
199728Keith Booth449
199729Serge Zwikker0
199730Mark Sanford0
199752C.J. Burton0
199753Paul Rogers0
199754Mark Blount13981
19986Robert Traylor6243
19987Jason Williams23188
19988Larry Hughes22368
199825Al Harrington28009
199827Vladimir Stepania3726
199828Corey Benjamin2191
199854Tremaine Fowlkes1233
199855Ryan Bowen6502
199856J.R. Henderson331
19995Jonathan Bender3847
19996Wally Szczerbiak20052
19997Richard Hamilton29559
199927Jumaine Jones9780
199928Scott Padgett5613
199929Leon Smith104
199944Tyrone Washington0
199947Todd MacCulloch3439
199948Galen Young0
20004Markus Fizer6032
20005Mike Miller27812
20006DerMarr Johnson5930
200028Erick Barkley266
200029Mark Madsen5335
200032A.J. Guyton1246
200052Ernest Brown21
200053Dan McClintock58
200054Cory Hightower0
20012Tyson Chandler29799
20013Pau Gasol39397
20014Eddy Curry13109
200123Brandon Armstrong699
200124Raul Lopez2135
200125Gerald Wallace24731
200155Maurice Jeffers0
200156Robertas Javtokas0
200157Alvin Jones126
20022Jay Williams1961
20023Mike Dunleavy27340
20024Drew Gooden20127
200227Chris Jeffries861
200228Dan Dickau4617
200230Steve Logan0
200254Tamar Slay517
200256Luis Scola19001
200257Randy Holcomb11
20031LeBron James42125
20032Darko Milicic8638
20033Carmelo Anthony35980
200329Josh Howard15350
200330Maciej Lampe632
200333Jerome Beasley5
200353Tommy Smith0
200355Rick Rickert0
200356Brandon Hunter630
20047Luol Deng30549
20048Rafael Araujo1585
20049Andre Iquodala34353
200429David Harrison2686
200430Anderson Varejao15051
200432Peter John Ramos20
200456Marcus Douthit0
200458Blake Stepp0
200459Rashad Wright0
200510Andrew Bynum10690
200511Fran Vasquez0
200513Sean May1868
200529Wayne Simien507
200530David Lee24293
200531Salim Stoudamire2672
200556Amir Johnson16931
200558Uros Slokar72
200560Alex Acker234
20062LaMarcus Aldridge28299
20063Adam Morrison3278
20064Tyrus Thomas7932
200629Mardy Collins2771
200630Joel Freeland1821
200631James White583
200658J.R. Pinnock0
200659Damir Markota170
200660Will Blalock166
20078Spencer Hawes15541
20079Joakim Noah17874
20079Acie Law2385
200729Alando Tucker426
200730Petteri Koponen0
200731Carl Landry11524
200757Sammy Mejia0
200758Giorgios Printezis0
200759D.J. Strawberry270
20084Russell Westbrook23568
20085Kevin Love19478
20087Eric Gordon17101
200830J.R. Giddens247
200831Nikola Pekovic6744
200832Walter Sharpe20
200855Mike Taylor771
200856Sasha Kaun95
200857James Gist0
20094Tyreke Evans15904
20095Ricky Rubio11871
20096Jonny Flynn3738
200930Christian Eyenga1049
200931Jeff Pendergraph2322
200932Jermaine Taylor786
200956Ahmad Nivins0
200957Emir Preldzic0
200958Lester Hudson594
20108Al-Farouq Aminu12809
20109Gordon Hayward16169
201010Paul George15506
201030Lazar Hayward591
201031Tibor Pleiss82
201032Dexter Pittman347
201051Magnum Rolle0
201052Luke Harangody871
201053Pape Sy21
20114Tristan Thompson13554
20115Jonas Valanciunas9828
20117Bismarck Biyombo9949
201130Jimmy Butler13723
201131Bojan Bogdanovic6797
201132Justin Harper150
201158Ater Majok0
201159Adam Hanga0
201160Isaiah Thomas13214
201210Austin Rivers8575
201211Meyers Leonard5050
201212Jeremy Lamb5314
201231Jeff Taylor2566
201232Tomas Satoransky928
201233Bernard James761
201255Darius Johnson-Odom21
201258Robbie Hummel1397
201259Marcus Denmon0
20133Otto Porter7350
20134Cody Zeller6765
20136Nerlens Noel5548
201329Archie Goodwin2396
201330Nemenia Nedovic142
201331Allen Crabbe5682
201352Lorenzo Brown880
201355Jeffrey Lauvergne2424
201356Peyton Siva224
20147Julius Randle4935
20148Nik Stauskas5169
20149Noah Vonleh3053
201432K.J. McDaniels2092
201433Joe Harris2166
201434Cleanthony Early801
201451Thanasis Antetokounpo6
201454Nemania Dangubic0
201455Semaj Christon973
20153Jahlil Okafor2750
20154Kristaps Porzingis4809
20156Willie Cauley-Stein3398
201534Anthony Brown758
201535Willy Hernangomez1477
201536Rakeem Christmas225
201556Branden Dawson29
201557Nikola Radicevic0
201558J.P. Tokoto0
20163Jaylen Brown2095
20164Dragan Bender1107
20165Kris Dunn1820
201631Deyounta Davis354
201632Ivica Zubac623
201633Cheick Diallo308
201646A.J. Hammons163
201648Paul Zipser1158
201649Michael Gbinije32
20176Jonathan Isaac239
20177Lauri Markkanen672
20178Frank Ntilikina385
201723OG Anunoby395
201725Anzeis Pasecniks0
201726Caleb Swanigan128
201756Jabari Bird16
201758Ognjen Jaramaz0
201759Jaron Blossomgame0

Jos näistä laskee keskiarvot, tilanne näyttää varsin selkeältä. Valkoisten pelaajien (keskimääräinen varausnumero 30,0) keskiarvominuutit koko uran ajalta ovat 6126. Heitä niukasti ylempänä varattujen mustien (28,8) keskiarvominuutit ovat 8096. Heitä niukasti alempana varattujen mustien (31,2) keskiarvominuutit ovat 6856. Kaikkien aineiston mustien (varausnumero 30,0) keskiarvominuutit ovat 7476. Valkoisilla oli siis sama keskimääräinen varausnumero, mutta keskiarvominuutit ovat 6126. Erotus on 1360 minuuttia, yli 28 kappaletta kokonaisia 48 minuutin otteluja.

Tästä voisi äkkinäinen päätellä, että varauksissa on suosittu valkoisia pelaajia, sillä he eivät keskimäärin ole suoriutuneet yhtä hyvin kuin vastaavalla tasolla valitut mustat pelaajat. Koko totuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, mikä paljastuu aineiston tarkemmasta analyysista. Kun aineiston jakaa kolmeen osaan eli huippuvaraukset, keskitason varaukset ja viimeiset varaukset, paljastuu yllättäviä eroja.

Huippuvarauksissa käy siten, että valkoiset varaukset ovat enimmäkseen flopanneet. Christian Laettner, Pau Gasol, Gordon Hayward. Siinä taisi olla kolme parhaiten onnistunutta. Vastaavasti verrokkiryhmään on osunut supertähtiä sekä ylempään (LeBron James, Tim Duncan, Chris Webber) kuin alempaan (Kobe Bryant, Carmelo Anthony, Tim Hardaway) kategoriaan. Osin puhtaasti huonon onnen piikkiin menneet osumat. Toisaalta näistä huolimatta tilanne on selvä. Kun vertaa vuosittain, niin näinä 29 vuotena on käynyt siten, että huippuvarauksissa 19 kertaa niukasti ylempänä valittu musta on ollut parempi kuin häntä seurannut valkoinen, joka on ollut siis parempi 10 kertaa. Suunta on sama myös alaspäin, sillä niukasti alempana varattu musta on ollut 16 kertaa niukasti parempi kuin häntä edeltänyt valkoinen, joka on ollut parempi 13 kertaa. Esimerkiksi vuoden 1992 kolmosvaraus, alkuperäisen Dream Teamin jäsen Christian Laettner häviää uran peliminuuttien määrässä sekä kakkosvaraus Alonzo Mourningille että nelosvaraus Jim Jacksonille.
Kun laskee yhteen kaksinkamppailut sekä ylempänä että alempana varattua vastaan vuosittain, huippuvarausten osalta tilanne on kokonaisuudessaan vertailuissa 35 - 23 mustien pelaajien eduksi.
Keskimääräiset peliminuutit menevät huippuvarauksilla seuraavasti: valkoiset 12087, ylempänä varatut mustat 18223, alempana varatut mustat 16840, kaikki mustat 17532.
Tutkimuksessa mukana olleista 87 huippuvarauksesta vain yksi, vuonna 2005 sijalla 11 varattu Fran Vasquez (valkoinen) ei pelannut minuuttiakaan NBA:ssa.

Keskitason varauksissa tilanne kääntyy toisinpäin. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 14 - 15 ja alempana varatut 7 - 21 (lisäksi yksi tasapeli, kumpikaan varatuista ei koskaan pelannut NBA:ssa). Yhteistilanne on siis 21 - 1 - 36 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero on hyvin samankaltainen: valkoiset 4856, ylempänä varatut mustat 4793, alempana varatut mustat 2648, kaikki mustat 3721.
NBA:han asti ei selvinnyt 3/29 valkoista ja 5/58 mustaa eli käytännössä samalla todennäköisyydellä.

Viimeisissä varauksissa tilanne on vielä selkeämpi valkoisten eduksi. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 3 - 19 (seitsemän tasapeliä) ja alempana varatut 7 - 19 (kolme tasapeliä). Yhteistilanne on siis 10 - 10 - 38 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero ero ei kuitenkaan ole suuri: valkoiset 1437, ylempänä varatut mustat 1272, alempana varatut mustat 1081, kaikki mustat 1176.
NBA:han ei selvinnyt 12/29 valkoista ja 25/58 mustaa., käytännössä todennäköisyys oli sama.

Yhteenlaskettuna vuosittain ja varausnumeroittain vertaillen tilanne on 66 - 11 - 97 valkoisten hyväksi.
Kuten edellä todettiin, keskimääräiset peliminuutit olivat mustien eduksi 7476 - 6126.
NBA:han ei selvinnyt 16/87 valkoista ja 30/174 mustaa.

Kokonaisarvio:
Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että huippuvarauksissa mustat pelaavat keskimäärin pidemmän ja menestyksekkäämmän uran kuin samoilla numeroilla varatut valkoiset. Keskitason ja viimeisissä varauksissa tilanne kääntyy päinvastaiseksi eli valkoiset pärjäävät paremmin kuin samoilla numeroilla varatut mustat. Liigaan selviämisen todennäköisyyteen ei ollut merkitystä sillä, oliko pelaaja musta vai valkoinen.


Mahdollisia selityksiä havaituille ilmiöille kävi mielessä muutamia. Ne saattavat olla oikeita, niissä saattaa olla totuuden siemen tai sitten ne saattavat olla täysin virheellisiä.

1) Eri pelipaikoille pyritään varaamaan erityyppisiä pelaajia. Jos heppu sattuu olemaan 230-senttinen ja pidellyt edes kerran koripalloa kädessään, NBA-varaukselta on vaikea välttyä. Varaava seura on valmis pelaamaan uhkapeliä saadakseen potentiaalisen huippusentterin. Esimerkiksi Shawn Bradley varattiin vuonna 1993 kakkosnumerolla, vaikka mies oli pelannut yliopistokoripalloa ainoastaan yhden kauden (aika hyvän sinänsä) 1990-91, minkä jälkeen oli viettänyt kaksi vuotta mormonilähetyssaarnaajana Australiassa pelaamatta lainkaan. Mutta kun pituutta oli 229 senttiä. Ja näitä ylipitkiä löytyy rodusta kun rodusta, 80 % heistä ei ole mustia kuten NBA-pelaajista muuten - NBA:n kaikkien aikojen pisimpien pelaajien listalla kymmenestä ensimmäisestä vain yksi on musta. Tällaisten ylipitkien heppujen potentiaali on arvoitus. Joskus uhkapeli kannattaa (Zydrunas Ilgauskas, 221 cm, 20. varaus ja 771 ottelua liigassa), joskus ei (Pavel Podkolzin, 226 cm, 21. varaus ja kuusi ottelua liigassa).
Tämä saattaa olla osaselitys asiaan. Laitahyökkääjän potentiaali on ehkä helpompi arvoida kuin sentterin, takamiehestä puhumattakaan.

2) Mustista pelaajista on suurempi osuus amerikkalaisia kuin valkoisista. Valkoisista varauksista osa on eurooppalaisia, jotka eivät ole yhtä halukkaita lähtemään NBA:han onneaan yrittämään kuin muuten samantasoinen amerikkalainen.

3) Selitys sille, että ensimmäisten joukossa varatut valkoiset ovat menestyneet vastaavia mustia huonommin, saattaa olla valitettavan raadollinen. Kuvitelkaa olevanne NBA-seuran toimitusjohtaja, joka valitsee viidennellä varausvuorolla. Vaihtoehtoina on kaksi pelaajaa, joiden kaikki tunnusluvut ovat samoja. Molemmat pelaavat samaa pelipaikkaa, ovat samankokoisia ja -tyylisiä, yhtä fiksun oloisia olemukseltaan ja kehityspotentiaali on arvioitu samaksi: mahdollinen tähtipelaaja, pieni mahdollisuus supertähdeksi. Toinen on musta ja toinen on valkoinen. Nyt puhuu bisnes. JOS pelaajasta tulee tähti, luuletteko myyvänne enemmän mustan vai valkoisen pelaajan pelipaitoja?
Tämä voi olla selitys myös sille, että suuremmilla varausnumeroilla tätä ilmiötä ei ole havaittavissa. Niillä varataan penkkimiehet, joilla ei ole kaupallista potentiaalia.

4) Toisaalta edellistä selitystä vastaan puhuu se, että huonoimmilla varausnumeroilla näyttää pääsevän tasan yhtä todennäköisesti liigaan kokeilemaan onneaan ihonväristä riippumatta. Jos valkoisia pelaajia suosittaisiin, luulisi että nimenomaan näille pelaajille annettaisiin edes kokeilumahdollisuus siinä toivossa, että hän kuitenkin löisi läpi.
On toki mahdollista, että pelaajien potentiaali tunnetaan niin hyvin, että tällaisen yllättävän läpilyönnin todennäköisyys on niin pieni, ettei kannata edes yrittää.

5) Kuten aineistosta käy ilmi, korkeilla sijoilla varatut pääsevät käytännössä varmasti liigaan. Sen sijaan matalilla sijoilla varatuilla todennäköisin selitys liigaan pääsylle on se, että he ovat kyenneet nousemaan odotetun potentiaalinsa yläpuolelle. Eli raaka työnteko ja fiksu toiminta eli ei sotkeuduta huumeisiin ja muihin laittomuuksiin. Varaustilaisuudessa mitataan todennäköisemmin lahjakkuutta kuin työmoraalia. On mahdollista, että matalilla sijoilla varatut valkoiset ovat panostaneet varaustilaisuuden jälkeen enemmän kuin mustat ja pärjänneet siksi paremmin. Tämän selityksen puolesta puhuu se, että molemmat ryhmät pääsevät liigaan yhtä suurella todennäköisyydellä, mutta valkoiset pärjäävät sinne päästyään keskimäärin paremmin.

Lopuksi on todettava, että aineisto on suhteellisen suppea, vain 261 pelaajaa. NBA:han varataan vuosittain noin 60 pelaajaa, joten tutkimusvuosina varattuja on ollut pitkälti yli 1500. Jollain sopivalla tutkimusmenetelmällä tästä kokonaisaineistosta saisi kaivettua esiin mielenkiintoista dataa, joka voisi vahvistaa tai kumota tämän pienen otannan havaintoja ja niistä tarjottuja selityksiä.