Koronakatsaus

Kirjoitin neljä viikkoa sitten uutiskatsauksen ykkösuutisessa seuraavasti:
"Kysymys kuuluu: ovatko kaikki nykyiset varotoimet todellakin tarpeen, kun vertaa koronavirusta entisiin epidemioihin? Tai edes jokavuotiseen kausi-influenssaan, joka tappaa vuosittain satojatuhansia. Itse epäilen, että kyseessä on harjoitus: nyt kerätään suhteellisen vaarattoman viruksen varalta tietoa siitä, miten yhteiskunta reagoi karanteenimääräyksiin. On nimittäin päivänselvää, että lähivuosina ylikansoitetuissa Afrikan maissa tai sitten normaaliin tapaan Aasiassa puhkeaa uusi espanjantautiin verrattavissa oleva epidemia. Silloin eristyksiä ja muita erityistoimia todella tarvitaan. Ja ne on huomattavasti helpompi toteuttaa, kun niitä on kerran harjoiteltu vaarattomammassa tilanteessa. Mikä oikein onkin."

Ei tuo nyt ihan putkeen mennyt. Enkä tarkoita sitä, että koronavirus olikin vaarallisempi kuin epäilin. Oli se sitäkin, mutta ensisijaisesti tarkoitan syyllistyneeni ylitsevuotavaan optimismiin parissa viimeisessä lauseessa. Kuvittelin, että näitä toimenpiteitä olisi tosiaan oikeasti ajateltu etukäteen valmiiksi ja päätetty nyt toteuttaa harjoituksena. Oikeasti taisi käydä niin, että hallitus toimi kuin päättömät kanat, täysin tilanteen vieminä.

Tämä katsaus muistuttaa normaalia uutiskatsausta siinä mielessä, että jutut on numeroitu. Ero on siinä, että oikeastaan tuo ensimmäinen numero on postaus sinänsä, itsenäinen tarinansa. Muut ovat sitten pieniä haukkapaloja.


1. Housut kintuissa

Minkä tahansa epidemian hoitamiseen on kolme mahdollista perusstrategiaa:

a) Antaa mennä
Mihinkään virallisiin rajoitustoimiin ei ryhdytä. Taudin annetaan levitä vapaasti, ihmiset toimivat itse kuten toimivat noudattaen varovaisuutta infektion suhteen tai sitten ei. Lopuksi lasketaan ruumiit. Tätä strategiaa noudatetaan yleensä normaaleissa kausi-influenssoissa.

b) Tautihuipun tasaaminen
Tautiin sairastuvien määrää ei pyritä rajaamaan, mutta erilaisin toimenpitein yritetään levittää epidemian leviämisaikaa pidemmäksi terveydenhuollon kapasiteetin rajallisuuden takia. Mikäli sairaus on laadultaan sellainen, että huomattava osa siihen sairastuneista tarvitsee tehohoitoa, tätä strategiaa noudatetaan usein. Pyrkimyksenä on saavuttaa tilanne, jossa kerrallaan vakavasti sairastuneiden määrä ei ylitä tehohoidon kapasiteettia. Jos tehohoidon kapasiteetti on 100 ja tehohoitoa tarvitsee 600, kuolleita on 500 mikäli kaikki sairastuvat yhtä aikaa. Jos epidemian leviämistä kyetään hidastamaan siten, että nämä 600 sairastuvat kolminkertaisella aikavälillä rajoittamattomaan tilanteeseen nähden, tehohoitoa tarvitsee kerrallaan 200 ja kuolleita tulee siksi vain 300. Jos taas aikaväliä kyetään hidastamaan kuusinkertaiseksi, tehohoidon kapasiteetti kestää ja kukaan ei kuole. (Saivartelijoille tiedoksi että kyllä, tilanne ei todellakaan ole missään suhteessa noin yksinkertaisesti laskettavissa mutta tarkoitus olikin vain antaa karkea kuva siitä mistä tässä strategiassa on kyse.)

c) Epidemian pysäyttäminen
Tämä strategia vaatii kaikkein ankarimmat rajoitustoimenpiteet eikä välttämättä onnistu lainkaan. Sen onnistumistodennäköisyys on riippuvainen siitä, kuinka aikaisin toimenpiteisiin ryhdytään, kuinka voimakkaita toimenpiteet ovat, kuinka hyvin niitä noudatetaan ja kuinka tarttuva sairaus on. Jos epidemia saadaan tukahdutettua yhdessä maassa, sulkua on jatkettava koska se leviää muualta - olettaen ettei sitä saada voitettua kaikkialla, mikä ei koronan kohdalla vaikuta uskottavalta. Tällöin on joko luovuttava pysäytysstrategiasta tai jatkettava sitä toivoen, että tehokas rokote saadaan kehitettyä.

Suomessa valittiin, kuten hyvin tunnettua, keskimmäinen linja eli epidemian hidastaminen. Päätöksen teko oli varmasti vaikea paikka, koska se jouduttiin tekemään pahasti puutteellisen informaation pohjalta. Ei voitu tietää, kuinka tarttuva sairaus todella oli. Edes nyt ei tiedetä, onko esimerkiksi Kiinan lukuihin luottamista - onko siellä todellakin sairaus saatu kuriin ja onko kuolleiden prosentuaalinen osuus noin pieni. Vielä ei tiedetä edes sitä, kuinka moni koronatartunnan kantaja on käytännössä oireeton tai kuinka monella sairaus on lievä, kuten blogisti Vihavaisella. On mahdollista, että jonkin aiemman koronaviruksen kaltaisen infektion kokeminen on jättänyt jonkinlaisen vastustuskyvyn koronaa vastaan. Tämä on rohkaiseva ajatus mahdollista lääkettä tai rokotetta ajatellen.
Jälkeenpäin on helppo sanoa, että pandemia olisi ollut torjuttavissa, kuten Ruotsin ex-pääministeri Carl Bildt väitti. Mahdollisesti hän on oikeassa.

Päätökset on kuitenkin tehtävä olemassaolevan tiedon perusteella. Siihen nähden keskimmäisen strategian valinta ei ollut virhe. Virheitä sen sijaan tehtiin aivan tolkuttomissa määrin tavalla, jolla strategiaa toteutettiin. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1) Virheet, jotka tehtiin toimenpiteiden ajoituksessa. Käytännössä voidaan sanoa että kaikki siirrot olivat oikeita, mutta ne tehtiin noin viikkoa liian myöhään. Hallitus toimi kuin lätkäjoukkue, joka karvasi keskialueella - sinänsä oikein, mutta myöhäistä silloin kun kiekko on jo omassa päädyssä. Malliesimerkkinä tästä oli ulkomailta saapuvien päästäminen lentokentiltä kotiin ilman karanteenia. Tutkimuksiin ja rajoituksiin ryhdyttiin vasta sitten, kun vahinko oli tapahtunut. Kun rajat lyötiin kiinni, olisi luullut olevan ilmiselvää että karanteenit isketään päälle. Näin ei tapahtunut.
2) Virheet, jotka tehtiin toimenpiteillä spekuloinneissa. Uudenmaan sulkemista vatvottiin viikko. Sinä aikana kaikki halukkaat pääsivät kyllä Uudeltamaalta karkuun levittämään virusta. Missään nimessä sulkemisspekulointia ei olisi pitänyt päästää julkisuuteen. Olisi pitänyt vastata toimittajien uteluihin toteamalla, että hallitus valmistelee tarpeelliseksi katsomiaan toimenpiteitä. Nyt etukäteistiedot aiheuttivat karanteenin tehottomuuden. Sekaannuksia on syntynyt siitäkin, että on annettu julkisuuteen muissakin asioissa spekulointia, ristiriitaisia ja päivittäin toisensa kumoavia ohjeita, joista ei erota ovatko ne määräyksiä vai suosituksia. Tässä on rikottu kaikkia mahdollisia johtamisoppeja, kun ei osata antaa selkeitä komentoja. Jouduin itse tilanteeseen, jossa minulta kyseltiin muutamista asioista; kuinka menetellään tässä tilanteessa. Ennen kuin päätös oli selvä ja ohjeet valmiit, vastasin aina: Asia on käsittelyssä. Keskeneräisiä ohjeita ei anneta, koska ne eivät vielä ole tilanteen kannalta välttämättömiä. Komento tulee sitten, kun se on valmis ja on sen aika. Näin tapahtui: kun sitten määräykset annoin, ei ollut mitään ongelmia tai sekaannuksia. Jos hallitus olisi toiminut samoin, Uudenmaan rajat olisi suljettu nopeasti, enintään 24 tunnin ennakkovaroituksella ja selkein ohjein.
3) Virheet, joita tehtiin toimenpiteiden kustannusarvioinneissa. Ennaltaehkäisy tulee aina halvemmaksi kuin jälkihoito, joten tämä tietysti liittyy suurelta osin jatkuvaan myöhästelyyn. Mutta kukaan ei ole vielä määrittänyt, mikä on ihmishengen hinta taloudelle. On helppoa sanoa, että ihmishenkien säästäminen menee aina kaiken edelle. Ei mene. Jos menisi, maanteillämme olisi hidastustöyssyjä 50 metrin välein ja 20 km/h kattonopeus. On kuitenkin katsottu, että liikenteen sujuvuuden nimissä on pakko hyväksyä tietty määrä liikennekuolemia.

Mitäkö olisi sitten pitänyt tehdä ja mitä olisi vielä tehtävissä?
Mitään emme voi tehdä sille, että tähän oli valmistauduttu huonosti. Rikollisen huonosti. Jokaiselle täysissä järjissään olevalle piti olla selvää, että jonain päivänä tällainen epidemia tulisi. Itse asiassa odotin sen olevan nykyistä pahempi - tosin odotin sitä vasta muutaman vuoden päähän. Tuntuu siltä, että hallitus vetelee suunntelmia täysin lennosta.
Se, mitä voidaan vielä tehdä on ulkomailta saapuvien karanteenin tehostaminen. Päivittäin tulijat samaan keskukseen, kahden viikon - tai minkä nyt asiantuntijat katsovat parhaaksi - karanteeni ja vapaaksi vasta sitten, jos kaikki sen saapumiserän jäsenet ovat terveitä.
Ulkonaliikkumiskieltoa ei tarvita. Mutta tarvitaan suojausta. Virus ei leviä, jos jokainen velvoitetaan pitämään edes jonkinlaista maskia kasvoillaan kodin ulkopuolella liikkuessa. Tämä yhdistettynä etäisyyden pitämiseen yksinkertaisesti pysäyttää leviämisen. Omatekoisen suojaimen valmistaminen ei ole temppu eikä mikään. Se ei estä sairastumista (joskin pienentää tartuntariskiä ehkä jopa murto-osaan) - maskille lentävä koronavirus menee siitä läpi että heilahtaa. Mutta oma virus ei etene kasvomaskia pidemmälle, joten jos kaikki pitävät maskia, ei virus leviä.
Jos hallituksella - opposition tukemana - olisi todella poliittista tahtoa, se määräisi ehdottoman maskipakon oman kodin ulkopuolelle ja valtuuttaisi kaikki virkamiehet kirjoittamaan virka-apuna rikesakkoja kaikille sääntöä rikkoville. Kyllä toimisi.
Hallitus näyttää tässä käsittämättömän huonoa esimerkkiä. Tilanne olisi täysin toinen, jos koko kabinetti olisi jo viikko sitten marssinut tiedotustilaisuuteen maskit naamalla. Johtajuus lähtee esimerkistä. Aina. Tämä temppu olisi rohkaissut ihmisiä pitämään suojausta, poistanut siltä sosiaalisen stigman ilman mitään pakkoakin. Jotenkin haluaa uskoa, että aiemmat valtiomiehet olisivat uskaltaneet kantaa vastuunsa ja näyttää tässä esimerkkiä. Toisaalta samalla ymmärtää, miksi Spice Girls -hallitus ei vetänyt maskeja naamalle. Olisihan se poistanut heiltä heidän ainoan pätevyysetunsa verrattuina aiempiin aatetovereihin. Sanna Marinia katselee mieluummin kuin Paavo Lipposta, Maria Ohisalolla on enemmän tukkaa kuin Osmo Soininvaaralla, Li Anderssonilla vähemmän karvainen naama kuin Claes Anderssonilla ja Katri Kulmunilla paremmat tissit kuin Esko Aholla.

Jos hallitus olisi edes vähäisissä määrin pätevä, mieleen hiipisi hirvittävä epäilys. Oli päivänselvää, että Suomen talous oli ajamassa satanen lasissa päin tiiliseinää. Tähän nähden koronavirus tuli kuin tilauksesta.
Jos olisi valittu rajoittamattoman leviämisen strategia, kaikki olisi pyörinyt suunnilleen normaalisti pari kuukautta, mitä nyt olisi tullut melkoinen määrä kuolleita. Pölyn laskeuduttua olisi jatkettu kuten ennenkin - ja talous olisi romahtanut aikanaan.
Jos taas olisi valittu koronan pysäytysstrategia, talouselämän, virastojen ja koulujen seisauttaminen kuukaudeksi olisi riittänyt. Sen jälkeen takaisin normaaliksi, hengitysmaskit, karanteentit ja tartuntaketjujen eristäminen olisivat riittäneet - ja talous olisi romahtanut aikanaan.
Nyt valittiin hidastusstrategia. Lyötiin rajut - mutta silti riittämättömät ja myöhästyneet - rajoitukset päälle, voidaan venyttää niiden kestoa pidemmälle kuin tarpeellista olisi ja sitten, kun talous romahtaa, syyttää kaikesta koronaa. Mitä ei olisi kummallakaan laitimmaisella strategialla voitu tehdä.
Ainoa syy, miksi en usko tähän teoriaan on speissarihallituksen totaalinen kyvyttömyys järjestelmälliseen suunnitteluun - tämän täytyy olla sattumaa.



2. Rajat kiinni

Suomen länsiraja lyötiin kiinni ensimmäisen kerran sitten vuoden 1958. Muuten hyvä veto, mutta se olisi pitänyt tapahtua jo 2015. Koronakriisistä selviäminenkin olisi halvempaa, kun valtion resursseja ei kuluisi edellisen kriisin hoitoon.


3. Parasta koronassa

Koronakriisi estää Suomea tuomasta sisäministeri Ohisalolle 175 uutta lemmikkiä Välimereltä. Mitenkäs se vanha sananlasku menikään: "Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin."


4. Yhtä köyttä, vaihteeksi samaan suuntaan

Persut vetivät pois välikysymyksen hallituksen turvapaikkapolitiikasta antaakseen hallitukselle työrauhan kriisitilanteessa. Kunpa hallitus osoittaisi samanlaista isänmaallista ajattelua kriisin helpotettua ja ottaisi sitten listalle palaavan välikysymyksen vakavasti.


5. Maan viralliset kielet

Ei sellaista kriisiä, etteivät haittamamut valittaisi. Nyt viimeisin valituksen aihe on se, että Itäkeskuksessa kokoontuu edelleen somaleita laumoittain, kun eivät koronasta tiedä. Vikahan tietysti on viranomaisten, kun eivät lähetä tietoa somaliksi samaan tahtiin kuin maan virallisilla kielillä. On se kumma että tieto suomalaisesta sosiaaliturvasta leviää Afrikkaan asti ilman erityisiä toimenpiteitä, mutta muu informaatio ei mene perille. Luulisi että se lukutaitoinen osa valistaa muita ja suomen kieltä sujuvasti lukeva vähemmistö kääntää tekstit suullisesti kaikille, kun meille on viimeiset kolmekymmentä vuotta mainostettu afrikkalaisen yhteisöllisyyden toimivuutta.


6. Rahan virtaussuunta

Hallitus lupaa tukia pienyrittäjille konkurssien estämiseksi. Näiden tukien määrää voitaisiin pienentää huomattavasti leikkaamalla pienyrittäjien yhtä tärkeintä kuluerää: tilavuokria. Hallituksella olisi valtuudet määrätä vuokrien leikkauksesta. Tämä olisi kansantaloudellisesti erittäin tärkeää, koska melkoinen osa tilavuokrista valuu ulkomaisille sijoittajille. Esimerkiksi Tanskassa on laki, joka määrää ettei vuokranantaja voi periä vuokraa, jos vuokraaja ei hallituksen määräämien toimien vuoksi voi käyttää kiinteistöä aiottuun tarkoitukseen.


7. Missä ongelma, siellä ei EU

Oletteko muuten huomanneet, että EU:n toimenpiteet koronakriisissä ovat aika lailla näkymättömissä? Ei ole loppujen lopuksi yllätys, että kriisin sattuessa turvaudutaan kansallisvaltioihin. Kriiseissä on tapana käyttää sitä mikä toimii ja hylätä turhuudet.


8. Ihonvärinsä vuoksi halveksitut

Afrikassa eurooppalaisten perään huudetaan nyt "Corona, corona!" ja toimittaja ilahtui tästä kovasti. Saapahan tietää miltä tuntuu olla ihonvärinsä takia halveksittu. No jaa. Enpä nyt tiedä, onko afrikkalaisten perään täällä erityisemmin huudeltu "Ebola, ebola!" Mutta tuo lienee nyt sitä parempaa rasismia.
Toimittaja totesi myös, että tämä onkin uusi tunne, kun eurooppalaisella passilla ei enää pääsekään minne haluaa. Afrikan maat ovat rajanneet maahantuloa. Nyt sitten saadaan tietää, miltä afrikkalaisista tuntuu. Totta. Jokaisella maalla on oikeus rajata itselleen haitallisten ulkomaalaisten maahantuloa. Tässä voimme ottaa mallia Afrikasta - rajataan yhtä tehokkaasti mekin!


9. Ei kriisiäkään kääntämättä

Brittitutkija varoitti Venäjän toimista koronakriisin aikana. Tunnettu tosiasia on, että Venäjä ajattelee aina kriisistä ensin, kuinka se voi siitä hyötyä. Venäjän kanssa toimiessa on aina muistettava, että se on täysin immuuni ihmishenkien menetykselle ja moraalille. Se nähtiin nytkin, kun Putin ensin vähätteli kriisiä hyötyäkseen. Kelkka kääntyi kuitenkin pian ja nyt Moskovassa on ulkonaliikkumiskielto. Venäjän uhkaa ei saa unohtaa minkään kriisin varjolla.


10. Hyllyt tyhjinä

Helsingistä tulleet koronapakolaiset ovat tyhjentäneet lähikaupat pikkupaikkakunnilla. Täällä Hornankuusessa tilanne ei vielä tiedusteluretkieni mukaan ole yltynyt noin pahaksi. Tilanne on ollut seuraava:
- Käsidesi oli loppu jo ainakin kaksi viikkoa sitten.
- Viikko sitten paikallisen marketin hyllyssä oli enää kaksi pakettia jauhelihaa, sitä kalleinta mahdollista, normihintaiset olivat jo menneet. En ostanut, kun en tarvinnut - näkyi siirtyvän perässä kävelleen tuttuni ostoskärryyn. Seuraavalla kerralla lihaa oli, mutta valikoima vähäinen.
- Kuivahiivaa ei ole näkynyt yli viikkoon. Tuorehiivaa on vaikka muille jakaa ja sitähän voi pakastaa.
- Vessapaperihyllyt ovat ehkä olleet vähän normaalia vajaampia, mutta ei-oo ei ole ollut edes lähellä.
- Mikään muu tuote ei ole ollut lopussa kahdella peräkkäisellä käyntikerralla.
- Agenttini kuljetuspuolella sanoi, että keskusvarastoissa tavaraa riittää, vaikka kuskaavat noin puolitoistakertaisella kapasiteetilla normiin nähden.


11. Me ollaan sankareita kaikki - mutta unohtuiko jotain?

Hesari esitteli neljä matalapalkkaisen työn tekijää, jotka ovat koronakriisin sankareita. Siivooja, kaupan kassa, sairaanhoitaja ja varhaiskasvattaja. Lätsä päästä, mutta maski kasvoilla heidän edessään. Vaan olisiko Hesari unohtanut jotakin esitellessään Saaran, Evelin, Sinin ja Reijan? Yksikään heistä ei tekisi työtään, ellei Rahtarifirman Reiska ajaisi tavaraa keskusvarastolta kauppoihin Opettaja-Oilin ostettavaksi, Autokorjaamon Arska korjaisi Sari Sairaanhoitajan Corollaa jotta tämä pääsisi hoitamaan koronaa, Putkifirman Pertsa tulisi tukkimaan Myyjä-Mervin kylppärin vesivahinkoa tai talonmies Teukka vaihtamaan Toimisto-Tarjan kärähtäneitä loisteputkia. Matalapalkka-aloja nekin, ja ihmiskontaktit jatkuvia niissäkin.


12. Takaisin luontoon

Kun kaupunkien keskustat tyhjenevät, villieläimet tulevat tilalle. Tämä tapahtui hämmästyttävän nopeasti. Jos vertaa tilannetta siihen, että talo on tyhjillään viikon, niin ei pihalla tapahdu mitään normaalista poikkeavaa. Ilmeisesti makrotasolla muutokset tapahtuvat nopeammin kuin mikrotasolla.


13. Maraduunari

Ranskalaishölkkääjä kyllästyi koronan rajoituksiin ja juoksi maratonin parvekkeellaan. Parvekkeen juoksusuoran mitta oli seitsemän metriä, joten erinäisiä käännöksiä piti tehdä. Aikaa kului 6 h 48 min. Kuvasta voisi arvella, että normimaratonilla kaveri olisi ilman muuta sellainen enintään neljän ja puolen tunnin mies, joten mutkat matkassa hidastivat jonkin verran. Vaan mikäpä olisi ollut ulkonaliikkumiskiellossa vaihtoehto, kun kuntosalitkin ovat kiinni eikä sinne pääse juoksumatolle. Itse olen joskus tulipalopakkasten aikaan etsiytynyt juoksumatolle. Muutaman puolimaratonia olen matolla juossut ja kyllä sekin alkaa olla tylsyydessään jo aika rajoilla.


14. Mitä tuleman pitää

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi julkaisi arvion koronakriisin etenemisestä ja seurauksista. Ei lisättävää, täyttä asiaa.


Loppukevennys: Kaikki tavoitteet saavutettu

Tämä juttu on pöllitty linkissä olevasta Feissarimokien lainauksesta. Olen kuitenkin editoinut sitä ja lisännyt pari huomautusta.
On hämmästyttävää, kuinka koronakriisin myötä kaikki puolueet ovat saaneet haluamansa:
Persut: Rajat ovat kiinni.
Vihreät: Lentoliikenne on miltei pysähdyksissä.
Kokkarit: Yritystukihanat ovat auki.
Kristilliset: Baarit ovat kiinni.
Ruåtsalaiset: Pakkoruotsiin ei ole koskettu ja siitä ei edes keskustella.
Demarit: Maata hallitsee demaripääministeri poikkeustilavaltuuksin.
Vasemmistolaiset: Kauppojen hyllyt ovat tyhjiä kuin sosialismissa.
Kepulit: Väyrynen on saatu eristykseen.

Uusinta: Kulttuuriero

Lukijalle: Länsimainen kulttuuri on se, josta saamme kiittää käytännössä kaikkea hyvää, mitä meillä on. Se ei ole tullut ilmaiseksi ja siksi meidän on kaikin keinoin puolustettava sitä uhkaavalta barbarialta, sillä ilman päättäväisyyttä huonompi kulttuuri kykenee aina voittamaan parempansa:

Kirjailija Hannu Raittilan mestariteoksessa Canal Grande suomalainen työryhmä saapuu Venetsiaan osana projektia, jonka tarkoitus on pelastaa kaupunki vajoamasta Adrianmeren syliin. Ryhmän teknisenä asiantuntijana on insinööri Marrasjärvi, joka tuskastuu tämän tästä sekä ryhmän humanistijäseniin että ennen muuta italialaisen byrokratian tehottomuuteen. Muistan kuinka kirjaa lukiessani nauraa räkätin vedet silmissä, kun samaistuin Marrasjärven turhautumiseen.

Toki Marrasjärvi on yksiniitisyydessään karikatyyri, mutta osuva sellainen. Tuntemistani tosielämän ”marrasjärvistä” hän eroaa siinä, että nämä todelliset marrasjärvet kykenevät kyllä keskustelemaan humanistien kanssa näiden omalla alallaan. Yhteistä on se, että hekin turhautuvat, kun humanistit eivät ymmärrä luonnontieteistä hölkäsen pöläystä. Kuten Marrasjärvi kirjassa toteaa: "Olin yleensäkin lopen kyllästynyt naisiin ja kaikenlaisiin humanisteihin, jotka edellyttivät, että niillä piti olla käytössään fööniharjoja, kiertoilmauuneja, raitiovaunuja tai nykytaiteen museoita, mutta teknisen infrastruktuurin toiminnasta ne eivät tahtoneet tietää mitään."

Romaanin projekti eteni täysin odotetusti. Italialaiset riitelivät keskenään, byrokraatit pitivät tarkasti huolta siitä että koko budjetti tuli varmasti tuhlattua, rikolliset käyttivät projektia savuverhona toiminnalleen ja mitään ei saatu aikaan. Sekä suomalaiset projektityöntekijät että italialaiset virkamiehet naureskelivat itsekseen Marrasjärven naiiviudelle tämän yrittäessä saada asioita oikeasti tehtyä. Mies taisteli tuulimyllyjä vastaan kuin mikäkin Don Quijote. Hänen ainoa kunnian hetkensä koitti romaanin lopussa, kun äkillinen pakkasaalto jäädytti Venetsian kanavat. Kun tiukka paikka tuli, tarvittiin joku joka oikeasti osasi asiat. Jäätymisen asiantuntija pelasti kaupungin monesta pinteestä saamatta mitään kiitosta toimistaan.

Canal Grande on erinomainen kuvaus kulttuurien yhteentörmäyksestä. Marrasjärvi pitää eteläeurooppalaista kulttuuria kehittymättömämpänä kuin pohjoiseurooppalaista, aina kieltä myöten. Italialaiset kun puhuvat nyanssein eivätkä suoraan. Marrasjärvi on ajatuksissaan periaatteessa oikeassa, mutta käytännössä väärässä. Oikeassa hän on siinä mielessä, että mikäli kaikki muut ajattelisivat ja toimisivat hänen tapaansa, hommat sujuisivat ja kaikilla olisi asiat paremmin. Käytännössä hän on väärässä, koska kaikista romaanin henkilöistä juuri hän on se, joka saa koko projektista vähiten hyötyä.

Kirja on erinomainen metafora yhteiskunnista laajemminkin käsitettynä. Tarinan opetus on se, että se, mikä periaatteessa on parempi, jää tappiolle huonomman kohdatessaan. Elleivät olosuhteet pakota siihen, että huonompi ei enää pärjää. Kuten Venetsialle kävi silloin, kun luonnonkatastrofi iski ja Marrasjärven asiantuntemusta tarvittiin.

Kuvitellaan ääriesimerkkinä kahta yhteiskuntaa ja yksinkertaistuksen vuoksi yhtä ainutta asiaa eli rehellisyyttä. Yhteiskunta A:ssa sen asukkaisiin on syväkoodattu kunnioitus toisten omaisuutta kohtaan. Niinpä kyseisessä yhteiskunnassa kukaan ei lukitse oveaan, tavarat voi jättää vartioimatta puiston penkille lasten leikkihetken ajaksi ja myymälävarkaus on tuntematon käsite. Yhteiskunta B:ssä taas onnistunut varkaus katsotaan suorastaan kunniaksi. Niinpä kaikki kuljettavat omaisuuttaan mukanaan, sen jättäessään lukitsevat kaiken varmaan talteen ja valintamyymälä on mahdoton jo ajatuksenakin.

Epäilemättä Yhteiskunta A on parempi kuin B. Suomi on selvästikin lähempänä A:ta kuin B:tä, mutta kuvitelkaa kuinka paljon paremmin asiat olisivat siinä tapauksessa, että tämä todellakin olisi A. Oletteko pohtineet, kuinka pitkän ajan elämästänne olette kuluttaneet pelkästään kaivamalla avaimia taskusta tai lukitsemalla ja avaamalla ovia? Tai sitä, kuinka paljon halvempaa kaikki olisi, jos kauppojen ei tarvitsisi maksattaa asiakkaillaan varkauksien aiheuttamaa hävikkiä? Luultavasti ette, sillä jos kaikki olisivat tätä ajatelleet, lyhtypylväissä roikkuisi aika paljon varkaita lynkattuina.

Seuraavaksi kuvitellaan Yhteiskunta A:n asukas muuttamaan B:hen. Voitte helposti kuvitella, kuinka hänet ryöstettäisiin siellä hetkessä putipuhtaaksi. Tai päinvastoin – kun epärehellinen Yhteiskunnan B asukas pääsisi livahtamaan A:han, hän olisi paratiisissa kyetessään ryöstämään itsensä rikkaaksi hyväuskoisten keskellä.

Käytännössä näin suuria eroja ei ole olemassa. Ei yhdessä asiassa, kuten rehellisyydessä. Mutta eri asioiden summista muodostuvat paremmat ja huonommat yhteiskunnat ja ne on helppo tunnistaa. Paremman yhteiskunnan asukas joutuisi ongelmiin huonommassa, kun taas huonomman asukas pyrkii parempaan. Kyllä Irakista Suomeen tulisi koska tahansa miljoonia, jos uskoisivat saavansa tänne jäädä. Mutta tuskin yksikään suomalainen haluaisi muuttaa pysyvästi Irakiin.

Varsinaisen ongelman aiheuttaa sitten se, mitä maahanmuutto tekee yhteiskunnalle. Jos korkean luottamuksen toimivaan yhteiskuntaan tulee väkeä matalan luottamuksen huonosti toimivasta yhteiskunnasta ja he jatkavat toimintaansa vanhan mallinsa mukaisesti, onnistunut yhteiskunta degeneroituu. Ja näinhän he enimmäkseen tekevät.

Siksi ainoa keino länsimaisen yhteiskunnan säilyttämiseksi on protektionismi. Olen kulttuurirasisti ja ylpeä siitä. Maahan on laitettava totaalinen tulokielto kaikille niille, jotka kieltäytyvät sitoutumasta länsimaisiin kulttuuriarvoihin. Kotouttamistoimet on tehtävä tämän mukaisesti. Jos maahanmuuttaja jatkaa epäonnistuneen yhteiskuntansa tapojen noudattamista, hänet on karkotettava maasta riippumatta siitä, mikä kohtalo häntä kotimaassaan odottaa.

Valitettavasti on todettava, että tällaisia järjestelyjä ei ole luvassa. Kiristystoimia toki varmasti tulee, mutta ne osoittautuvat riittämättömiksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että todelliseen ongelmaan eli kehitysmaiden tolkuttomaan väestönkasvuun ei puututa. Tulijat eivät sieltä lopu koskaan, paitsi tietysti siinä tilanteessa jossa kehitysmaalaisten maahanmuutto on tehnyt länsimaistakin kehitysmaita. Mutta sitä tuskin kukaan haluaa, vaikka vihervasemmiston propagandasta voisi tällaisenkin johtopäätöksen tehdä. Oletteko esimerkiksi kuulleet viimeiseen viiteen vuoteen kertaakaan sanaa ”hiilijalanjälki”, joka oli toistakymmentä vuotta sitten ”se juttu”. Tipahti pois propagandasta välittömästi, kun tajuttiin että länsimaihin muuttavan keharin hiilijalanjälki on moninkertainen hänen hiilijalanjälkeensä kehitysmaassa. Toki yksi hyvä puoli asiassa oli se, että valkoisen miehen syyllistäminen ihmisarvoisesta elämästä väheni pikkuisen. Seuraavana hallituksen tappolinjalla maamme alasajossa näyttääkin sitten olevan huoltovarmuus. Vai luuletteko muka, että maanviljelijöiden ajaminen ahdinkoon olisi sattumaa?

Keskiarvotilastot - naiset seitsenottelu

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Jackie Joyner-Kersee	USA	7059.2
2	Carolina Klüft	SWE	6843.6
3	Nafissatou Thiam	BEL	6836.1
4	Jessica Ennis-Hill	GBR	6782.2
5	Ramona Neubert	GER	6754.8
6	Eunice Barber	FRA	6729.5
7	Sabine Braun	GER	6722.5
8	Anke Behmer	GER	6705.4
9	Sabine John	GER	6690.7
10	Larisa Turchinskaya	RUS	6631.5
11	Denise Lewis	GBR	6606.0
12	Carolin Schäfer	GER	6592.7
13	Brianne Theisen-Eaton	CAN	6576.4
14	Natalya Shubenkova	RUS	6576.3
15	Liliana Nastase	ROU	6547.1
16	Jane Frederick	USA	6538.3
17	Lyudmyla Blonska	UKR	6529.7
18	Irina Belova	RUS	6527.9
19	Nataliya Dobrynska	UKR	6524.6
20	Remigija Nazarovienė	LTU	6506.6
21	Yelena Prokhorova	RUS	6494.1
22	Jennifer Oeser	GER	6487.1
23	Laura Ikauniece	LAT	6486.6
24	Svetla Pishtikova	BUL	6477.1
25	Katarina Johnson-Thompson	GBR	6473.6
26	Natallia Sazanovich	BLR	6469.0
27	Anouk Vetter	NED	6451.7
28	Svetlana Moskalets	RUS	6451.7
29	Lilli Schwarzkopf	GER	6447.9
30	Urszula Włodarczyk	POL	6441.9
31	Antoinette Nana Djimou	FRA	6427.1
32	Nadine Broersen	NED	6426.2
33	Yorgelis Rodríguez	CUB	6422.2
34	Peggy Beer	GER	6422.0
35	Kelly Sotherton	GBR	6413.2
36	Natalya Roshchupkina	RUS	6400.0
37	Austra Skujytė	LTU	6398.9
38	Hanna Kasyanova	UKR	6393.1
39	Hyleas Fountain	USA	6391.8
40	Heike Tischler	GER	6387.9
41	Jane Flemming	AUS	6386.4
42	Sabine Everts	GER	6386.2
43	Jessica Zelinka	CAN	6385.2
44	Karolina Tymińska	POL	6385.0
45	Sharon Day-Monroe	USA	6384.9
46	Claudia Salman-Rath	GER	6382.4
47	Irina Tyukhai	RUS	6356.4
48	Tatyana Blokhina	URS	6354.1
49	Erica Bougard	USA	6353.0
50	Kelly LaBounty	USA	6350.4
51	Rita Ináncsi	HUN	6348.1
52	Shelia Burrell	USA	6347.2
53	DeDee Nathan	USA	6336.5
54	Karin Ertl	GER	6315.3
55	Xénia Krizsán	HUN	6310.4
56	Svetlana Buraga	BLR	6306.0
57	Eliška Klučinová	CZE	6295.5
58	Lyudmyla Yosypenko	UKR	6290.5
59	Irina Vostrikova	RUS	6284.2
60	Barbara Nwaba	USA	6283.8
61	Kym Carter-Begel	USA	6276.0
62	Mona Steigauf	GER	6271.7
63	Margaret Simpson	GHA	6268.9
64	Marie Collonvillé	FRA	6260.0
65	Marianna Maslennikova	RUS	6259.4
66	Julia Mächtig	GER	6254.8
67	Kendell Williams	USA	6249.5
68	Nathalie Teppe	FRA	6248.1
69	Aiga Grabuste	LAT	6246.0
70	Ivona Dadic	AUT	6242.7
71	Anna Bogdanova	RUS	6237.3
72	Olga Kurban	RUS	6234.7
73	Györgyi Zsivoczky-Farkas	HUN	6226.4
74	Kateřina Cachová	CZE	6218.2
75	Sonja Kesselschläger	GER	6205.2
76	Nadine Visser	NED	6199.8
77	Kathleen Gutjahr	GER	6191.5
78	Svetlana Sokolova	RUS	6185.6
79	Kylie Wheeler	AUS	6185.5
80	Tatyana Gordeyeva	RUS	6183.9
81	Karin Ruckstuhl	NED	6183.3
82	Satu Ruotsalainen	FIN	6169.7
83	Dafne Schippers	NED	6167.4
84	Jessica Samuelsson	SWE	6163.6
85	Larisa Netšeporuk	UKR	6162.7
86	Jane Jamieson	AUS	6160.4
87	Grit Šadeiko	EST	6151.9
88	Astrid Retzke	GER	6143.0
89	Tiia Hautala	FIN	6137.1
90	Svetlana Kazanina	KAZ	6134.6
91	Yana Maksimava	BLR	6132.3
92	Marina Goncharova	RUS	6130.9
93	Anzhela Atroshchenko	BLR	6128.8
94	Tatyana Zhuravlyova	RUS	6124.0
95	Aryiró Stratáki	GRE	6121.0
96	Ida Marcussen	NOR	6118.3
97	Kamila Chudzik	POL	6114.5
98	Anastasiya Mokhnyuk	UKR	6105.6
99	Diana Koritskaya	RUS	6105.5
100	Gertrud Bacher-Schöf	ITA	6103.3

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Jackie Joyner-Kersee	USA	7291
2	Carolina Klüft	SWE	7032
3	Nafissatou Thiam	BEL	7013
6	Jessica Ennis-Hill	GBR	6955
9	Ramona Neubert	GER	6935
10	Eunice Barber	FRA	6889
5	Sabine Braun	GER	6985
12	Anke Behmer	GER	6858
7	Sabine John	GER	6946
4	Larisa Turchinskaya	RUS	7007
16	Denise Lewis	GBR	6831
14	Carolin Schäfer	GER	6836
18	Brianne Theisen-Eaton	CAN	6808
11	Natalya Shubenkova	RUS	6859
43	Liliana Nastase	ROU	6619
19	Jane Frederick	USA	6803
15	Lyudmyla Blonska	UKR	6832
13	Irina Belova	RUS	6845
20	Nataliya Dobrynska	UKR	6778
45	Remigija Nazarovienė	LTU	6604

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Jackie Joyner-Kersee	USA	7059.2
2	Carolina Klüft	SWE	6843.6
3	Nafissatou Thiam	BEL	6836.1
10	Larisa Turchinskaya	RUS	6631.5
7	Sabine Braun	GER	6722.5
4	Jessica Ennis-Hill	GBR	6782.2
9	Sabine John	GER	6690.7
-	Ghada Shouaa	SYR	-
5	Ramona Neubert	GER	6754.8
6	Eunice Barber	FRA	6729.5
14	Natalya Shubenkova	RUS	6576.3
8	Anke Behmer	GER	6705.4
18	Irina Belova	RUS	6527.9
12	Carolin Schäfer	GER	6592.7
17	Lyudmyla Blonska	UKR	6529.7
11	Denise Lewis	GBR	6606.0
23	Laura Ikauniece	LAT	6486.6
13	Brianne Theisen-Eaton	CAN	6576.4
16	Jane Frederick	USA	6538.3
19	Nataliya Dobrynska	UKR	6524.6

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Satu Ruotsalainen	6169.7
2	Tiia Hautala	6141.1
3	Tina Rättyä	6067.7
4	Ragne Kytölä	5988.0
5	Helle Aro	5913.4
6	Niina Kelo	5852.9
7	Susanna Rajamäki	5841.3
8	Salla Rinne	5801.9
9	Piia Peltosaari	5788.9
10	Annu Montell	5682.2
11	Jutta Heikkinen	5655.2
12	Maija Kovalainen	5640.8
13	Mirja Järvenpää	5627.5
14	Sanna Saarman	5590.8
15	Miia Kurppa	5513.1
16	Hertta Heikkinen	5482.1
17	Anne Kyllönen	5432.2
18	Maria Huntington	5403.7
19	Maiju Mattila	5398.3
20	Elisa Kirvesniemi	5386.3
21	Jessica Rautelin	5361.3
22	Miia Sillman	5358.6
23	Katja Ripatti	5328.3
24	Jenniina Halkoaho	5301.8
25	Aija Kortesoja	5271.5
26	Marja Kangaspusu	5266.1
27	Jutta Heinonen	5258.3
28	Henna Palosaari	5245.2
29	Tiina Säily	5239.3
30	Mia Puustinen	5199.1
31	Katja Pettinen	5192.5
32	Elisa Oksanen	5172.6
33	Diana Lindqvist	5160.4
34	Tiina Tuononen	5147.8
35	Katja Liikola	5140.6
36	Aija Ollila	5124.3
37	Elina Kakko	5123.1
38	Mervi Väyrynen	5110.6
39	Katja Kangas	5103.5
40	Ida Otstavel	5096.6
41	Sanni Pajasmaa	5069.8
42	Katri Paananen	5055.2
43	Heini Vilonen	5049.6
44	Carina Kjellman	5046.2
45	Milla Kelo	5046.1
46	Jenni Kivioja	5028.1
47	Jenna Sikiö	4975.3
48	Marika Langenoja	4973.0
49	Sari Hynninen	4969.8
50	Marika Salmi	4964.4
51	Jenni Saarinen	4919.9
52	Sari Mäkilammi	4894.1
53	Sari Lamminaho	4850.5
54	Bettina Lindahl	4804.7
55	Sanna Vallin	4790.3
56	Pinja Pikkupeura	4733.8
57	Juuli-Anna Tauren	4704.5
58	Paula Kuronen	4703.6
59	Susanna Oravainen	4700.1
60	Martta Rautala	4689.3
61	Iitu Hölttä	4681.6
62	Suvi Liimatainen	4646.8
63	Pamela Aalto	4646.3
64	Terhi Lehtonen	4600.9
65	Nelli Moliis	4569.7
66	Helmi Leppänen	4555.3
67	Marjut Rantavuori	4553.3
68	*Ritva Valkeinen	4537.4
69	Laura Turunen	4514.9
70	Leena Männikkö	4414.7
71	Arja Koho	4413.1
72	Milla Keski-Nikkola	4388.4
73	Nina Tiikkaja	4371.9
74	Kirsi-Maria Kero	4363.8
75	Jenni Rossi	4341.9
76	*Minna Kaipainen	4317.5
77	Jenny Fagerstedt	4316.3
78	Hanna Vuolteenaho	4283.4
79	Karoliina Isoaho	4232.4
80	Heli Pylkkänen	4231.8
81	Marianne Juola	4203.5
82	*Petra Martin	4127.1
83	*Tove Bäckman	4085.0
84	Josefiina Viertoma	4065.8
85	Susanna Vikman	4062.8
86	*Amanda Liljendal	3920.5
87	*Riikka Rajamäki	3902.2
88	*Kerstin Degerth	3781.4
89	*Päivi Kilpeläinen	3768.3
90	*Jonna Kangasniemi	3734.8
91	*Katariina Valla	3699.5
92	*Sari Ketolainen	3673.7
93	Siv Karlström	3637.3
94	*Virpi Niinistö	3620.3
95	*Saga Kivekäs	3609.5
96	*Mari Vainikainen	3497.7
97	*Virve Mikkonen	3470.5
98	*Riitta Lehtonen	3453.6
99	*Ida Määttä	3432.6
100	*Jaana Koivistoinen	3400.1

Muutamat ottelijat yltävät listalle, vaikka eivät ole otelleet kymmentä kertaa. Heidät on merkitty tähdellä ja puuttuvien otteluidensa pistemääräksi on laskettu nolla.


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Satu Ruotsalainen	6404
2	Tiia Hautala	6369
3	Tina Rättyä	6241
5	Ragne Kytölä	6089
4	Helle Aro	6106
8	Niina Kelo	5956
6	Susanna Rajamäki	6021
10	Salla Rinne	5894
7	Piia Peltosaari	5962
9	Annu Montell	5931
16	Jutta Heikkinen	5771
11	Maija Kovalainen	5874
13	Mirja Järvenpää	5847
18	Sanna Saarman	5718
19	Miia Kurppa	5680
15	Hertta Heikkinen	5787
17	Anne Kyllönen	5763
12	Maria Huntington	5858
21	Maiju Mattila	5608
23	Elisa Kirvesniemi	5571

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Satu Ruotsalainen	6169.7
2	Tiia Hautala	6141.1
3	Tina Rättyä	6067.7
5	Helle Aro	5913.4
4	Ragne Kytölä	5988.0
7	Susanna Rajamäki	5841.3
9	Piia Peltosaari	5788.9
6	Niina Kelo	5852.9
10	Annu Montell	5682.2
8	Salla Rinne	5801.9
12	Maija Kovalainen	5640.8
18	Maria Huntington	5403.7
13	Mirja Järvenpää	5627.5
22	Miia Sillman	5358.6
16	Hertta Heikkinen	5482.1
11	Jutta Heikkinen	5655.2
17	Anne Kyllönen	5432.2
14	Sanna Saarman	5590.8
15	Miia Kurppa	5513.1
-	Johanna Halkoaho	-

Uusinta: Homoseksuaalisuus - sairaus vai ei?

Lukijalle: Maailmassa ei näinä päivinä keskustella mistään muusta kuin koronaviruksesta. Katsotaanpa saako mistään muusta aiheesta mitään polemiikkia aikaan edes muurahaispesää sohaisemalla:

Kokeilkaa huviksenne KVG-menetelmää ja kirjoittakaa hakusanoiksi homous, sairaus, onko tai jokin niiden yhdistelmä synonyymeineen millä tahansa osaamallanne kielellä. Todennäköinen lopputulos on, että päädytte sivulle jossa todetaan että homoseksuaalisuus ei ole sairaus ja perusteluna on, että se on poistettu sairausluokituksesta (Suomessa vuonna 1981). Kehäpäätelmä puhtaimmassa muodossaan. Toisaalta, tämähän tarjoaisi erinomaisen keinon siivota sairaustilastoja. Poistetaan multippeliskleroosi luokituksesta ja voilà - meillä on yli 5000 tervettä enemmän!

Wikipedia määrittelee sairauden olevan fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta. Mikäli homoseksuaalisuus ei ole sairaus, se ei siis (1) ole poikkeavuus, (2) aiheuta kellekään haittaa eikä (3) tee henkilöstä jollain tavoin vajaakykyistä muihin verrattuna. Mikäli nämä väittämät ovat tosia, väite on todistettu. Mikäli niistä yhdessäkään havaitaan merkittävää ristiriitaa todellisuuden kanssa, homoseksualismi on sairaus.

Ne harvat tapaukset, joissa homoseksualismin poistamista sairausluokituksesta perustellaan muutoin kuin kehäpäätelmällä, voidaan jakaa seitsemään ryhmään. Jokaisessa on tietty perusväittämä. Toki väittämiä on muitakin kuin nämä, mutta ne ovat sen verran harvinaisia ja yleensä älyvapaita tyyliin "se ei näy verikokeessa tai röntgenkuvassa" tai "raamattu kieltää", että ne voidaan sivuuttaa.

1. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, koska se ei tartu.
Tämän väittämän virheellisyys on niin ilmeinen, että se on mukana ainoastaan yleisyytensä takia. Yhtä hyvin perustein keuhkosyöpä ei ole sairaus, koska se ei yhdenkään lääketieteellisen tutkimuksen mukaan ole tarttuva tauti. Itse asiassa keuhkosyöpä on homoseksuaalisuutta helpompi poistaa sairausluokituksesta tällä perusteella; homoseksuaalisuuden tarttuvuudesta voi tarkempia tietoja kysellä keneltä tahansa englantilaisen poikien sisäoppilaitoksen käyneeltä.

2. Homoseksuaalisuus ei ole vamma, koska se on synnynnäinen ominaisuus.
Kertokaa tämä syntymäkuuroille. Lähes yhtä ilmeisen virheellinen kuin ensimmäinen väittämä. Tietyt geenit omaava henkilö saattaa olla tai olla olematta homoseksuaali; hänellä on vain normaalia voimakkaampi tai lievempi taipumus siihen. Luonnollisesti suurin osa ihmisistä toki on joko homoja tai heteroita ympäristöstä riippumatta, mutta varmasti on olemassa vähemmistö, joiden kohdalla olosuhteet ratkaisevat.

3. Homoseksuaalisuutta on esiintynyt aina.
No, ainakin niin kauan kuin kirjallisia lähteitä raamatun ajoilta tai antiikin Kreikasta on säilynyt, joten ei ole mitään syytä epäillä etteikö olisi aiemminkin. Etenkin kun sitä esiintyy myös eläimillä, mikä onkin tiukkapipojen keskuudessa aiheuttanut joskus tragikoomisia tilanteita. Tämä argumentti yleensä perustellaan toteamalla, että mikäli homoseksuaalisuus olisi haitta, ihmisen evoluutio olisi karsinut sen. Kuten se on karsinut esimerkiksi suulakihalkion…

4. Homoseksuaalisuus ei ole lääkittävissä eikä parannettavissa
Tohtori Päivi Räsänen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta jätettäköön hänen mielipiteensä huomiotta ja oletetaan, että väite on totta. Poistetaan sitten sairausluokituksesta samalla perusteella nuoruusiän diabetes, johon ei kovista ponnisteluista huolimatta ole löydetty parannuskeinoa. Insuliiniruiskeet ovat toki hoitokeino, mutta ne ainoastaan estävät taudin oireiden puhkeamisen. Samalla tavoin voisi makaaberisti todeta, että homoseksuaalisuuden hoitokeinona voisi käyttää kemiallista kastraatiota, joka estää oireiden puhkeamisen. Kuten on joissakin maissa käytettykin.

5. Homoseksuaalisuus ei aiheuta ongelmia jokapäiväisessä elämässä.
Tai siis tietysti aiheuttaa, mutta vika ei ole homoseksuaalisuudessa sinänsä vaan homofobiassa. Totta sinänsä, varmasti suurin osa homojen kohtaamista vaikeuksista kautta historian on aiheutunut juuri tuosta syystä. Mutta ei se ainoa syy ole. Kiistaton tosiasia on, että normista poikkeavuus määritellään sairaudeksi. Laktoosi-intoleranssi on sairaus, mutta selluloosaa pilkkovan entsyymin puuttuminen suolistosta ei ole. Ei laktoosi-intolerantikollakaan mitään ongelmia olisi, jos yhteiskunta ei olisi rakentunut maitonormatiivisuuden pohjalle. Kyky pilkkoa laktoosia ravinnoksi on selvä hyöty, mutta pelkästään siitä syystä sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi. Kyky pilkkoa sellua ravinnoksi olisi myös hyödyllinen, mutta kyvyttömyyttä siihen ei ole luokiteltu sairaudeksi, koska kyseessä on normi. (Kuvitelkaapa että ihmiset pystyisivät siihen. Pikaruokapaikat mainostaisivat: PIKAISTA SELLUA HALVALLA!) Laktoosin pilkkomiskyky puuttuu 17 % aikuista suomalaisväestöä, joten se on luokiteltu sairaudeksi. Sivumennen todettakoon, että homoseksuaaleja on eri arvioiden mukaan 2 - 13 % eli vähemmän.
Kokonaan toinen asia on se, että yksilön kannalta homoseksuaalisuus saattaa olla harmitonta, mutta yhteiskunnan kannalta näin ei välttämättä ole. Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan on käsitelty ansiokkaasti Takkiraudassa.

6. Homoseksuaalisuudesta ei haluta parantua.
Eikä myöskään psykopatiasta. Sitä paitsi käsi sydämelle: jos homoseksuaalille annettaisiin mahdollisuus elää elämänsä uudelleen heteroseksuaalina, kuinka suuri prosentti valitsisi niin? Epäillä sopii että osuus olisi aika iso.

7. Homoseksuaalisuus saattaa hyödyttää geenien leviämistä muulla tavoin kuin omien jälkeläisten kautta.
Tässä viitataan yleensä väitteeseen, jonka mukaan homoseksuaalien sisaruksilla on keskimääräistä enemmän lapsia. Tämän katsotaan johtuvan lapsettoman sisaruksen lähisukulaisen lapsille tuottamista lisäresursseista. Toinen mahdollinen selitys on vanhempien painostus lastenlasten hankkimiseen. Hypoteesit ovat uskottavia, mutta pitäisi tutkia myös verrokkiryhmä eli lapsettomat heteroseksuaalit; onko heidän sisaruksillaan keskimääräistä enemmän lapsia? Oli miten oli, omien geenien monistamista suosiva ominaisuus voidaan silti luokitella sairaudeksi. Klassinen esimerkki on malarialta suojaava sirppisoluanemia.

Jokainen väite, jonka mukaan homoseksuaalisuus ei olisi sairaus, on kumottavissa vastaesimerkillä. Johtopäätös: on joko löydettävä uusia ja pätevämpiä todisteita tai tunnustettava homoseksuaalisuuden olevan sairaus ja puuttuvan sairausluokituksesta ainoastaan poliittisen korrektiuden vaatimuksista.

Ja suvaitsevaiset - mikäli ovat tänne asti lukeneet - voivat tässä vaiheessa kaivaa sen kuuluisan herneen ulos nenästään. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia millään tavoin, sen enempää kuin kirjoituksessa mainittujen tai myöhemmin mainittavaa sairautta potevien oikeuksia. Itse asiassa olen tuntenut henkilökohtaisesti kaikista kyseisistä sairauksista ainakin yhden sitä sairastavan ihmisen. Ei kenenkään oikeuksia pidä rajoittaa sillä perusteella, että hän sattuu olemaan diabeetikko. Tai homoseksuaali. Tunnen useita homoseksuaaleja eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Ei ole ongelma, jos työkaverini on homo tai samassa saunaseurassa on homo. Kyse on siitä, että monet ovat kurkkuaan myöten täynnä väitettä, että homoseksuaalisuus olisi normaalia. Eipä ole näkynyt marsseja, joissa keliaakikot tai skitsofreenikot väittäisivät että kyseessä on normaali olotila eikä sairaus.

Uutiskatsaus 12/2020

Lupaus: Tässä uutiskatsauksessa ei esiinny sellaisenaan, perusmuodossaan tai yhdyssanana ainoatakaan perusmuodossaan kuusikirjaimista sanaa, joka koostuu kirjaimista a, k, n, r ja kahdesta o-kirjaimesta. Maailmalla tapahtuu muutakin, ei tässä kannata vajota maan rakoon.


1. Paritusta

Turussa kaksi miehenkuvatusta juotti 14-vuotiaan tytön humalaan ja osti tältä seksiä. Käräjäoikeus tuomitsi molemmat kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lievensi tuomioita. 33-vuotias "turkulainen" pikaravintolayrittäjä tuomittiin vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi. Tuomio on ehdollinen. Toinen tekijä, joka yhdessä edellisen kanssa oli toistuvasti tytön kanssa sukupuoliyhteydessä muiden läsnäolijoiden katsellessa, sai tuomionsa lievennettyä tasan kahteen vuoteen. Onnittelut tuomion lieventämisestä Mustafa Korkmazille. Kuinka ollakaan, tuo kaksi vuotta on juuri se raja jolloin tuomitun nimi julkaistaan, joten 33-vuotias "turkulainen" säästyi nimensä julkaisulta. Olisiko hovioikeus sattumoisin varjellut "turkulaisen" elinkeinoa huomaamatta, että käräjäoikeuden tuomio oli yli kaksivuotinen, joten nimi löytyy kyllä netistä eikä ruokalan nimeäkään tarvitse paria klikkausta enemmän etsiä. Hyviä kebabhetkiä vaan, miettikäähän taas kerran millaista yrittäjyyttä haluatte tukea.


2. Uimarannalla tapahtuu

Edelliseen tuomioon voi suhteuttaa tapauksen, jossa Ali Taqi Hussein Al-Azzawi hyökkäsi uimarannalla tuntemattoman, ohikulkeneen 17-vuotiaan tytön kimppuun ja pakotti tämän anaaliyhdyntään. Oletettavasti tähtäyspisteen valinta aiheutui Alin halusta saada aikaan jälkikasvua suvulleen. Tuomio oli kolme vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta sekä 7400 euron korvaukset uhrille, jotka langennevat mitä ilmeisimmin veronmaksajien kontolle.
Lukija voi tahollaan pohtia, oliko hinta kohdallaan eli haluaako normaali 17-vuotias tyttö tulla jonkun Al-Azzawin perseraiskaamaksi, jos markkinahinta on 7400 euroa. Äkkiseltään voisi epäillä pilkkuvirhettä, joka ei ole edes lievin mahdollinen.


3. Ilmaiset tuopit

Savossa sattuu ja tapahtuu. Kaksi vankia pahoinpiteli kuopiolaisessa vankilassa raiskauksesta tuomitun kuop... eikun syyrialaisen turvapaikanhakijan. Molemmat saivat vähän lisäkakkua entisen päälle, mutta luulenpa että ei tarvitse baaritiskillä enää kovin montaa tuoppia ostaa itse.
Huvittava piirre uutisessa oli se, että paikalla oli kolmaskin, mutta tämä toimi tilanteessa vain tulkkina. Kuvitellaanpa:
Pena (tarttuu Abdullahia takaapäin kainaloista): Naps!
Tulkki: Alqaylula!
Jore (antaa Abdullahille poskilitsarin): Slaps!
Tulkki: Alsafaeat!
Jore (lyö Abdullahia nyrkillä nenään): Pläts!
Tulkki: Balatis!
Jore (potkaisee Abdullahilta kivekset vatsaonteloon): Potkis!
Tulkki: Rakal!
Pena (vääntää Abdullahilta värttinäluun poikki): Snap!
Tulkki: Faraqea!
Abdullah: Ähläm sähläm!
Tulkki: Äääääää!


4. Kuinka luulla välttyvänsä Ruotsin virheiltä, osa n

Keskusrikospoliisin ylikomisario Christer Ahlgren: "Suomeen on viime vuosina syntynyt useita pienempiä maahanmuuttajataustaisia rikollisjengejä, jotka pyrkivät saamaa pysyvämmän jalansijan ja kasvualustan Suomen jengirikollisuudessa".
Minä ja kaikki muut rasisteiksi leimatut olemme tämän kertoneet jo vuosia etukäteen. Meille on naurettu. Sanottu että me pystymme ottamaan opiksemme ja välttämään Ruotsissa tehdyt virheet. Nyt jo tunnustetaan missä mennään.
Sitten kun vielä tunnustettaisiin mihin ollaan menossa: "Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Jonne Rinne pitää hyvänä, että Suomi tulee kehityksessä jälkijunassa suhteessa Ruotsiin. ”Se tarkoittaa, että meillä on nyt pelivaraa reagoida organisaation ja toimintaympäristön muutokseen.” [SPJL]"
Jos halutaan välttää Ruotsin tekemät virheet, miksi sitten tehdään samat siirrot kuin Ruotsissa on tehty? Mitenkäs jos vältyttäisiin Ruotsin tekemiltä virheiltä tekemällä asiat toisin kuin Ruotsissa? Kuten esimerkiksi lopettamalla haittamaahanmuutto ja karkottamalla entisetkin?


5. Pudottavat pelit

Jokerit kohtasi KHL:n pudotuspelien puolivälierissä Lokomotiv Jaroslavin. Kaksi ensimmäistä pelattiin kotikentällä ja ne päättyivät Jokerien 6-0 ja 5-1 -voittoihin. Kolmennen ottelun Jokerit voitti yhtä vakuuttavalla esityksellä vieraskentällä 0-3. Homman piti olla selvä, kun Jokerit johti neljättä ottelua 0-1. Mutta toisin kävi, tulikin 4-3 -tappio. Sitten takaisin Helsinkiin. Viidennessä ottelussa Jokerit johti 2-1, mutta hävisi 2-4. Kuudennessa ottelussa vieraskentällä piina lopulta helpotti luvuin 1-5.
Kyseessä on mainio esimerkki laumasieluisesta joukkopsykoosista. Jostain syystä joukkue lakkaa kollektiivisesti uskomasta itseensä ja häviää. Minulle on täysi mysteeri, miten tämä on mahdollista. Kuinka paniikki voi tarttua yksilöstä toiseen noin nopeasti ja tehokkaasti? Joukkuelajeissa tämä on suorastaan sääntö. Sattuma ratkaisee tolkuttoman paljon. Jokainen vedonlyöntimatematiikkaan perehtynyt tuntee tämän asian hyvin ja osaa jopa luetella helposti ne joukkuepelit, joissa sattuman osuus on huomattavan suuri ja ne joissa se on pienempi. Kaikissa näissä lajeissa pätee seuraava tosiasia: Otetaan maailman kaksi huippuvalmentajaa. Ensimmäin heistä saa valita joukkueensa ensin kaikista maailman pelaajista. Toinen saa valita niistä, jotka jäävät jäljelle. Sitten joukkeet pelaavat keskenään paras seitsemästä -ottelusarjan. Todennäköisin lopputulos koripallossa on 4-1, jääkiekossa 4-2 ja jalkapallossa 4-3. Todennäköisyys sille, että toisena valinneen valmentajan joukkue voittaa sarjan, on koripallossa noin 3 %, jääkiekossa noin 15 % ja jalkapallossa noin 30 %.
Kuvitellaan sama yksilölajeissa. Sanotaan vaikka että otetaan maailman kymmenen parasta kolmiloikkaajaa ensimmäiseen joukkueeseen ja kymmenen seuraavaksi parasta toiseen joukkueeseen. Sitten kisa pystyyn. Mahdollisuus sille, että kisan voittaa joku toisen joukkueen loikkaaja, on alle yksi prosentti. Puhumattakaan siitä että vähintään neljässä kilpailussa seitsemästä voittaja olisi toisen joukkueen loikkaaja. Tämä todennäköisyys on jo alle yksi miljoonasta, olettaen että koko ensimmäinen joukkue ei sairastu ruokamyrkytykseen tai loukkaannu onnettomuudessa.
Vaikka sovittaisiin, että kisan voittajan ratkaisee esimerkiksi kummankin joukkueen kuudenneksi parhaan loikkaajan tulos, toisella joukkueella ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia. Jos sovittaisiin kahdeksanneksi parhaan tulos ratkaisevaksi, mahdollisuudet olisivat jo olemassa koska on mahdollista, että ensimmäisestä joukkueesta kolme epäonnistuu totaalisesti.
Joukkuelajien lainalaisuudet toimivat täysin eri tavalla kuin yksilölajeissa. On sitten jokaisen henkilökohtainen mieltymys, pitääkö enemmän sattumaan perustuvasta menestyksestä vai deterministisyyteen perustuvasta menestyksestä.


6. Dürfen, können, mögen, müssen, sollen, wollen, Holmenkollen

Maastohiihdon kilpailujohtaja ilmoitti, että Holmenkollenin viidenkympin kisa saattaa tipahtaa maailmancupin kalenterista. Ilmeisesti mitään niin älyvapaata ei voi keksiä, ettei joku sitä ehdottaisi. Koko maailmancupissa on yksi ainoa viidenkympin kisa jäljellä ja nyt tämäkin pitäisi poistaa. Kisa on yksittäisistä maailmancupin kisoista hiihtäjien itsensä eniten arvostama. Ja ennen muuta perinteiden kunnioittaminen. Ensimmäinen Holmenkollenin viisikymppinen hiihdettiin 1888. Tänä vuonna vuorossa oli 122. kerta. Yksitoista kertaa kilpailu on jäänyt väliin: viidesti toisen maailmansodan aikana, kolmesti lumenpuutteen takia, kahdesti aikataulullisista syistä ja kerran (viimeisin) rakennustöiden takia 2009. Alkuvuosina matka vaihteli välillä 30-55 km, mutta viimeiset 110 vuotta on hiihdetty viisikymppinen. Kilpailun on voittanut tasan tusinan verran suomalaishiihtäjiä (yhteensä 15 voittoa), ensimmäisenä ulkomaalaisena Anton Collin 1922 ja viimeisimpänä suomalaisena Harri Kirvesniemi 2000.
Jonkinmoista perinteiden kunnioitusta odottaisi FIS:ltä, vaikka ymmärrystä ei olisikaan!


7. Keihäs on laskeutunut

Helsingin olympialaisten yleisurheilun kultamitalisti Dana Zatopkova poistui joukostamme 97-vuotiaana. Hän löi kolmella kuukaudella aiemmin Robert Tisdallin nimissä olleen ennätyksen vanhimmaksi eläneenä yleisurheilun yksilölajien olympiavoittajana. Viestivoittajista pidempään on elänyt ainakin Evelyn Furtsch, joka kuoli 101-vuotiaana. Urheilu pitää terveenä - Helsingin olympialaisista on jo 68 vuotta, mutta yleisurheilun kultamitalisteista on yhä elossa neljä miestä ja kaksi naista, lisäksi viestivoittajista kaksi miestä ja kaksi naista. Kisojen kolminkertainen kultamitalisti Emil Zatopek kuoli jo 20 vuotta sitten. Nyt Dana liittyi kanssansa samana päivänä, 19.9.1922 syntyneen miehensä seuraan.


8. Veteraanin lähtö

Vuoden 1948 olympialaisissa Suomea estejuoksussa edustanut Aarne Kainlauri menehtyi äskettäin. Lontoon toissakertaisista olympialaisista tulee tänä vuonna kuluneeksi 72 vuotta. Eikä siinä kaikki. Kainlauri oli tuolloin jo lähes veteraani-ikäinen, 33-vuotias. Parhaimmillaan hän olisi ollut luultavasti kaksissa edellisissä kisoissa, mutta ne peruttiin ymmärrettävistä syistä. Sotaa edeltävien Berliinin kisoihin aikaan hän oli vielä liian raakile juoksijana. Kainlauri oli vielä satavuotiaana hyväkuntoinen ja olisi täyttänyt toukokuussa 105 vuotta.


9. Korkeampi este

Naisten estejuoksun viimeisin olympiavoittaja Ruth Jebet mätkäistiin kilpailukieltoon. Valitettavasti positiivinen EPO-näyte oli annettu vasta syksyllä 2017. Niinpä Jebet saa pitää Rion olympiakultansa. Rion pronssimitalisti, vuoden 2017 maailmanmestari Emma Coburn kommentoi käryä tylysti. Eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö Jebet olisi käyttänyt EPOa jo ennen olympiavoittoaan: miksi hän olisi alkanut ottaa riskejä vasta saavutettuaan sen suurimman palkinnon. Coburn nosti esiin tärkeän asian: vaikka mitalit menisivätkin uusjakoon, rahat eivät mene. Mikäli Jebet olisi kärynnyt jo ennen vuotta 2016, Coburnin palkintorahat ja bonukset olisivat olleet yli satatuhatta euroa suuremmat.


10. Röyhkeyttä riittää

Caster Semenya ei saa enää kilpailla 400 tai 800 metrillä, koska hänen katsotaan saavan liikaa etua palleistaan. Niinpä jo 29-vuotias juoksija vaihtoi 200 metrille tarkoituksenaan menestyä Tokion olympialaisissa. Semenya on Tilastopajan mukaan juossut 200 metriä ennen tätä kautta kahdesti: vuonna 2016 aikaan 24,35 ja 2019 hieman nopeammin, 24,26. Ajat ovat sellaisia, että niillä oltaisiin Kalevan Kisoissa pistesijoilla, mutta ei mitaleilla. Äskettäin Semenya sitten pudotti melkein sekunnin ennätyksestään ajalla 23,49. Tämäkin aika jää vielä reilusti Tokion olympialaisiin pääsyn varmistavasta tulosrajasta 22,80.
Toivon hartaasti, että Semenyan raju kehitys pikajuoksijana jatkuu. Toivon että hän pääsee olympialaisiin. Toivon että hän menestyy siellä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ehkä tällainen suoritus saisi pahimmatkin paukapäät tajuamaan, ettei ole mitään järkeä sallia miehen kilpailla naisten sarjassa. Jos on Y-kromosomi, niin miesten sarjaan ja se siitä.
Jos viime kauden maailmantilaston 800 metrin kaksikymmentä parasta miestä ja kaksikymmentä parasta naista olisivat kaikki lähteneet tosissaan treenaamaan 200 metrille, yhdelläkään heistä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä olympialaisiin seuraavana vuonna. Miehillä tuskin edes seuraaviin olympialaisiin viiden vuoden lajiharjoittelun jälkeenkään, naisista ehkä yksi tai kaksi saattaisi onnistua.


11. Vanhassa vara parempi

Camilla Richardssonin seuraksi EM-puolimaratonille tuli tyrkylle kaksi muutakin suomalaisjuoksijaa. Annemari Kiekara pisti rajan säpäleiksi jo aiemmin, mutta nyt Laura Manninen rikkoi entisen ennätyksensä viidellätoista sekunnilla. Media on useinkin hehkutellut Kiekaran (ex-Sandell) ikää, ovathan naisen parhaat tulokset tehty vuonna 1996 vasta 19-vuotiaana. Nyt on kuitenkin herätty siihen, että viime vuosina häntä niukasti parempia tuloksia tehnyt Laura Manninen (ex-Markovaara) on vielä vanhempi, 46 vuotta vastaan 43 vuotta.
Miten on mahdollista, että tuon ikäiset juoksijat yltyvät tuollaisiin tuloksiin, on moni kysynyt. Harjoittelun merkitystä ei voi aliarvioida, mutta molemmat käyttivit Niken uusia "jousikenkiä". Oma arvioni (nro 12) oli, että maratonilla jousikengät parantavat tuloksia 2-3 minuuttia. Tätä tukevat myös tilastot. Tästä voisi laskea, että puolimaratonilla niiden etu on toista minuuttia. Tämä ei kuitenkaan täsmää wanhojen rouvien tulosparannuksiin.
Esitän lisäselityksen. On mahdollista, että jousikengät parantavat iäkkäiden juoksijoiden tuloksia suhteellisesti enemmän. Kestävyysjuoksussa kokemus on valttia oman kropan tuntemisen myötä. Iän myötä rajoittuvat sekä hapenotto että elastisuus. Entäpä jos jousikenkien teho kompensoi menetettyä elastisuutta siten, että niiden etu yli nelikymppisellä juoksijalla olisi noin kolmikymppiseen juoksijaan nähden kaksinkertainen? Laskujeni mukaan tämä lukuarvo täsmäisi molempien veteraanien tasonnousuun.


Loppukevennys: Tuliko nyt mietittyä loppuun asti?

Viime aikoina aina jonkin Teboil-aseman ohi ajaessa on nähnyt siellä mainosvaatteen : "Huuhkajien virallinen tankkauspaikka". Ainakaan toistaiseksi mainonta ei ole purrut, sillä bensamittarille ei ole näköhavaintojen mukaan muodostunut myöhäiskeski-ikäisten naisten Nissan Microjen tai jakkupukuväen Toyota Avensisten jonoja.

Sivallus CCCLXI

Hallitus laittaa rajat kiinni vähentääkseen Suomeen kohdistuvaa uhkaa. Jos samoin olisi toimittu neljä ja puoli vuotta aiemmin, suomalaisten turvallisuudelle ja Suomen taloudelle koituvia vahinkoja olisi saatu vähennettyä enemmän kuin nyt saadaan. Koska uhka olisi silloin saatu käytännössä kokonaan torjuttua, toisin kuin nyt.

Uusinta: Tuutha sie takasii

Lukijalle: Siitä on nyt 80 vuotta. Emmekä ole unohtaneet. Tosin nykytilanne on kieltämättä tietyssä mielessä pahempi. Talvisodan jälkeisessä päiväkäskyssään Mannerheim kirjoitti: " Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet." Nyt nämä vieraat, joilla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, eivät ole vääryydellä riistetyllä suomalaisella maaperällä rajan takana, vaan täällä keskuudessamme:

Suomen pinta-ala on noin 338 000 neliökilometriä, kertovat useimmat tietolähteet. Väärin. Suomen laillinen pinta-ala on noin 383 000 neliökilometriä. Mainittu 338 000 neliökilometriä on Tynkä-Suomen ala. Puuttuva 45 000 neliökilometriä on Neuvostoliiton kahden diktaattirauhan nojalla miehittämää aluetta.

Kun linja tuli nyt ensimmäisessä kappaleessa selvästi vetäistyä, niin luetellaanpa sitten ne tärkeimmät opinkappaleet, joiden mukaan Karjalaa ei tulisi palauttaa Suomelle.

1. Raja on rauhansopimuksen mukainen ja Etyk vahvisti toisen maailmansodan jälkeiset rajalinjat.

2. Venäjä ei voi hyväksyä rajojensa muuttamista.

3. Rajojen muuttaminen olisi Suomelle turvallisuusriski.

4. Alueen nykyisten asukkaiden oikeuksia loukattaisiin.

5. Suomeen syntyisi alueen asukkaista satojentuhansien suuruinen venäläisvähemmistö.

6. Karjalan jälleenrakentaminen maksaisi liikaa.

7. Evakot ovat saaneet omaisuudestaan korvauksen. Miten maan ja muun omaisuuden palautus hoidettaisiin?

Historiallisesti Suomen itärajan paikka on muuttunut monta kertaa. Ennen vuotta 1809 tapahtuneilla rajanmuutoksilla ei kuitenkaan ole merkitystä kahdesta syystä. Ensinnäkään kyse ei ollut Suomen ja toisen valtakunnan välisestä rajasta, vaan Ruotsin ja Venäjän rajasta. Suomen taival oikeusteknisenä yksikkönä alkoi vasta Haminan rauhasta 1809. Toiseksi vasta 1800-luvulla alkoi kansallisvaltioiden aikakausi.

Haminan rauhassa Suomesta tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta, osa suurempaa valtakuntaa, mutta selvästi oma yksikkönsä. Suuriruhtinaskunnan alue käsitti aluksi rauhanteossa Ruotsin Venäjälle menettämän alueen, mutta kolme vuotta myöhemmin tsaari liitti siihen kansallisvaltio- ja historiallisen ajattelun pohjalta oikeudenmukaisesti ns. Vanhan Suomen eli alueet, jotka Ruotsi oli menettänyt vuosien 1721 ja 1743 rauhoissa. Lisäksi rajaa tarkastettiin vuonna 1833 Kuusamossa ja Lapissa, joissa rajan kulku oli ollut summittainen. Tässä vaiheessa Suomen ja Venäjän välinen raja oli maan sisällä laillisesti määritelty ja nämä rajat ovat laillinen lähtökohta myöhemmille muutoksille.

Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän raja erosi Tarton rauhan rajoista kahdessa kohtaa: Kannaksella ja Petsamossa. Joskus asiaa tuntemattomat esittävät Suomen käyttäneen Neuvostoliiton heikkoutta hyväkseen ja "vallanneen" sataman Jäämerellä eli Petsamon oikeudettomasti. Todellisuudessa Petsamo tuli Suomelle korvauksena tuosta usein unohdetusta rajanmuutoksesta Kannaksella. Vuonna 1864 rajaa muutettiin siten, että Siestarjoen asetehdas siirtyi Venäjän puolelle. Tällöin Suomelle luvattiin korvauksena käytävä Jäämerelle, mutta se saatiin vasta 56 vuotta myöhemmin. Petsamon rajalinja määriteltiin Suomen ja Neuvostoliiton yhteisymmärryksessä - asiasta on muuten hauska kuvaus Valter Keltikankaan kirjassa Seitsemän tuntia erämaata. Jos Suomi olisi halunnut Neuvostoliiton heikkoutta käyttää hyväkseen, Suomeen vapaaehtoisesti liittyneistä Repolasta ja Porajärvestä ei olisi luovuttu. Nyt näin kuitenkin tehtiin, koska Suomella ei ollut niihin mitään kansainvälisoikeudellista legitimiteettiä.

Näin elettiin kaksi vuosikymmentä. Sitten seurasi yleisesti tunnettu rajaselkkaus ja vuotta myöhemmin monin verroin pidempään kestänyt sen oikaisuyritys. Nykyään talvisodan syyt tunnetaan jo niin hyvin, että ei tarvitse enää lässyttää Leningradin turvallisuudesta, vaan voi ihan suoraan sanoa kyseessä olleen puhdas ryöstöretki. Jatkosodassa Suomen armeija kyllä ylitti vanhan rajan - taas pieni yleisen harhaluulon oikaisu, koko menetettyä aluetta ei vallattu missään vaiheessa takaisin vaan pala Kuokkalaa ja pari Suomenlahden saarta jäi Neuvostoliiton haltuun - ja valtasi osan Itä-Karjalaa. Siitä voi kuitenkin todeta, että myöhän sitä ollaan rosvoja, kun rajoja ylitetään. Toiset sitä vaan turvallisuutta varjelee, kun rajoja siirtelevät. Tai kuten Airo oli Päämajassa ihmettelijöille todennut jo Clausewitzin sanoneen, että sota on vietävä vihollisen maaperälle.

Väännetäänpä vielä rautalangasta. Jos ihmisten välillä tapahtuisi sama kuin valtioiden välillä, tilanne olisi kutakuinkin seuraava:
Joose, iso korsto, vie Masalta Karjala-merkkisen polkupyörän. Sitten Aatu, vielä isompi korsto, tinttaa Joosea jolloin Masa nappaa pyöränsä takaisin ja samalla lähtevät Joosen tarakalle pistämät kauppaostokset. Mutta Joose kukistaakin Aatun ja vie Masalta sekä omat ostoksensa että Masan pyörän uudelleen napaten samalla äsken unohtamansa Masan Petsamo-merkkisen pyöräilykypärän. Samalla hän tyhjentää Masan lompsan "korvauksena Joosen tontille pyörävarkaisiin tulosta".
Hyvien naapurussuhteiden takia Masa antaa asian olla ja on Joosen kanssa ihan hyvissä väleissä, vaikka fillarin menetys kismittääkin. Sitten päivänä muutamana Joose kuolee ja jättää pojalleen Vladulle pyörän perinnöksi.

Onko Vladulla muka laillinen oikeus saada varastettu omaisuus perinnöksi?

Täsmälleen samasta asiasta on kyse Karjalan kohdalla. Venäjällä ei ole mitään laillisia oikeuksia Neuvostoliiton laittomin keinoin Suomelta ryöstämään alueeseen. Tämän kiistävät vain Aleksanterin-yliopiston neuvostologian desantit. Silti suurin osa suomalaisista suhtautuu nihkeästi Karjalan palautukseen. Tällöin kyseessä on kuitenkin paasikivimäinen reaalipolitiikan noudattaminen, ei usko Venäjän omistusoikeuteen.

Sitten Karjalan palautuksen vastustajien väitteisiin.

1. Raja on rauhansopimuksen mukainen ja Etyk vahvisti toisen maailmansodan jälkeiset rajalinjat.
Rauhansopimus on laiton, kuten pakotettuina syntyneet sopimukset sekä yleisen juridiikan että oikeustajun mukaan ovat. Jos Etykiä uskottaisiin, meillä olisi yhä kaksi Saksaa, Tsekkoslovakia, Jugoslavia ja Neuvostoliitto. Lievän poikkeuksen tekee Jäniskosken alue, jonka Suomi möi Neuvostoliitolle 1947. Myynnissä oli kuitenkin kyse Pariisin rauhansopimuksen mukaisesta saksalaisen omaisuuden luovutuksesta (voimalaitos ja sitä ympäröivä alue eivät olleet saksalaista omaisuutta, mutta myytiin vastineeksi muusta omaisuudesta). Tämä sopimus oli Suomen hallituksen pakottamatta hyväksymä, mutta sen syy oli pakotetussa rauhassa, jonka takia se kuuluu samaan kategoriaan muiden rajamuutosten kanssa.

2. Venäjä ei voi hyväksyä rajojensa muuttamista.
Ilkeästi voisi sanoa, että ei niin paitsi laajemmalle. Mutta realistisesti, tässä on oikeasti kaksi ongelmaa.
Ensinnäkin muut aluekysymykset. Esimerkkeinä Kaliningradin alue eli entinen Itä-Preussi (Saksan mahdollinen vaade) ja Kuriilien saaret sekä Sahalinin eteläosa (Japani). Jos Karjala palautettaisiin Suomelle, voisivat muut maat vaatia omiaan takaisin. Tämä on ongelmista pienempi, koska Saksan osalta voidaan sanoa sen käyneen Neuvostoliittoa vastaan hyökkäyssotaa, joten oma vika. Samaa voidaan sanoa Japanista, vaikka sen sota ei suuntautunutkaan Neuvostoliittoa vastaan. Näiden maiden vaatimukset eivät siis kestä vertailua Suomen vaatimusten kanssa. Lisäksi jos rajoja muutellaan, on Venäjälläkin oikeus vaatia Neuvostoliiton aikaisten sisäisten rajojen muutosta entiselleen. Venäjä antaisi Karjalan riemusta kiljuen Suomelle, jos saisi vastineeksi Ukrainalta Krimin. (Päivitys 14.3.2020: Alkuperäisteksti on siis kirjoitettu jo vuonna 2009. Huomatkaa, kuinka jo silloin oli nähtävissä Krimin tilanteen mahdollinen kärjistyminen. Ehkäpä muukin tässä kirjoitettu on yhtä kaukonäköistä ja odottaa vain toteutumistaan.)
Toiseksi suurvallan kunnia. Venäjä kokisi "alueluovutuksen" arvovaltatappiona ja heikkouden merkkinä. Siksi rajanpalautus on hoidettava siten, että Venäjä hyötyy siitä. Tästä enemmän seuraavassa.

3. Rajojen muuttaminen olisi Suomelle turvallisuusriski.
Tämä viittaa siihen, että jonain päivänä Venäjä vaatii rajat taas uusiksi. Siksi rajanpalautukselle on saatava kunnon turvatakuut. Tai NATO:n sijasta voimme tietysti hakeutua läheisempiin väleihin Venäjän kanssa - usein unohdetaan, miten hyvää aikaa autonomia oikeasti oli Suomelle.
Vakavasti puhuen, Venäjä hyötyisi rajanpalautuksesta. Tällöin se saisi osoitettua oikeudenmukaisuuden tajua länsimaille ja pääsisi parempaan poliittiseen yhteyteen EU:n kanssa. Suomi voisi tuolloin toimia sillanrakentajana Venäjän ja EU:n välillä (tästä lisää kohdassa 5). Venäjän EU-jäsenyys kuulostaa utopialta, mutta ei sekään tulevaisuudessa mahdoton ajatus ole.
Venäjä pääsisi paremmin mukaan EU:n markkinoille. Koiviston öljysatama olisi EU:n alueella ja Pietari lähellä rajaa.

4. Alueen nykyisten asukkaiden oikeuksia loukattaisiin.
Jos ostaa joltakulta varastettua omaisuutta, ostajalla ei ole tavaraan omistusoikeutta vaikka kuinka olisi maksanut oikealla rahalla. Periaatteessa alueen väestöllä ei ole mitään oikeuksia Karjalan alueella.
Käytännössä näin raa'asti ei voi inhimillisistä syistä menetellä. Mutta asiaan on olemassa ratkaisu. Suomi maksoi Neuvostoliitolle valtavat sotakorvaukset. Tuo summa voidaan käyttää alueen asukkaiden hyväksi. Sotakorvausten määrä vastaa nykyrahassa noin 4 miljardia euroa. Luovutetuilla alueilla asuu alle 400 000 ihmistä. Tämä tarkoittaa 10 000 euroa per lärvi.
Alueen asukkaille voi antaa kaksi vaihtoehtoa.
1) Muutto Venäjälle ja Venäjän valtio maksaa 10 000 euroa kouraan. Samalla luopuu kaikista oikeuksistaan jäädä alueelle asumaan.
2) Jäädä asumaan ilman kompensaatiota. Suomen kansalaisuuden saa normaalissa järjestyksessä normaalein vaatimuksin.
Siirtymäaika vaikka viisi vuotta, jona aikana valinta on tehtävä.
Venäjän valtio maksaa siis pois muuttaville korvauksen laittomasti saamistaan varoista. Käyttämättä jääneet varat voi Venäjä pitää, ollaan asiassa suuripiirteisiä.

5. Suomeen syntyisi alueen asukkaista satojentuhansien suuruinen venäläisvähemmistö.
Ei syntyisi. Katso edellinen kohta. Alueelle jäisi ehkä 100-200 000 venäläistä. Mikä parasta, pois muuttaisi todennäköisesti se osa, joka katsoisi 10 000 euron kompensaation olevan niin suuri, että ei Suomessa saisi vastaavaa omalla työllään kerättyä. Todennäköistä on, että suurin osa yritteliäistä kansalaisista jäisi, kun taas epäsosiaalinen aines lähtisi.
Lisäbonuksena Suomi saisi venäjänkielentaitoisen vähemmistön, joka toisi oikein käytettynä aivan uutta potkua idänkauppaan.

6. Karjalan jälleenrakentaminen maksaisi liikaa.
Jos jotakin saa ilmaiseksi, niin eikö se kannata ottaa? Kuka sanoi, että valtion pitäisi maksaa? Antaa yksityisen yritteliäisyyden hoitaa suurin osa, valtio tulee sitten väliin siinä kohdissa missä se on kannattavaa. Totta on, että Karjala on pahasti ränsistynyt. Maisemia katsellessa tulee outo olo - on kuin olisi astunut keskelle 30-luvun Suomi-Filmiä ja outous johtuu siitä että näkee värit. Mutta se on myös tavallaan neitseellistä maaperää, joka vain odottaa hyödyntäjäänsä. Ei siinä valtiota tarvita, kuten monet sieltä mökin hankkineet suomalaiset ovat jo osoittaneet.

7. Evakot ovat saaneet omaisuudestaan korvauksen. Miten maan ja muun omaisuuden palautus hoidettaisiin?
Tämä on, hassua kyllä, yleisesti esitetyistä ongelmista numero yhden ohella vähäisin. Suomi saisi siis omaisuutta Venäjältä. Tällöin on kolme perusvaihtoehtoa: 1) Kaikki siirtyy valtion omistukseen 2) Lailliset omistajat saavat lunastaa omaisuutensa nimellistä tai kohtuullista korvausta vastaan 3) Lailliset omistajat saavat omaisuuden haltuunsa ilmaiseksi. Valittiinpa mikä tahansa vaihtoehto, maan kokonaisvarallisuus kasvaa, joten missä on ongelma? Käytännössä ykkösvaihtoehdon vastainen argumentti on tehottomuus, kakkosen ja kolmosen vastaiset kateus.

Luovutettujen alueiden - Karjalan, Salla-Kuusamon ja Petsamon kysymys on poliittisista syistä vaiettu vuosikymmeniksi. Nyt aluepalautuksesta on lupa puhua ja sitä edistää. Tässä Veikko Lavin sanoin muistutus siitä, mistä Karjalan menettämisessä oli kyse ja miksi emme saa unohtaa.

Keskiarvotilastot - naiset keihäs

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Barbora Špotáková	CZE	69.828
2	Osleidis Menéndez	CUB	69.508
3	Christina Obergföll	GER	69.190
4	Mariya Abakumova	RUS	68.122
5	Trine Hattestad	NOR	67.903
6	Sunette Viljoen	RSA	67.184
7	Steffi Nerius	GER	66.520
8	Kathryn Mitchell	AUS	66.482
9	Lu Huihui	CHN	66.270
10	Miréla Manjani	GRE	66.217
11	Tatsiana Khaladovich	BLR	66.092
12	Martina Ratej	SLO	65.901
13	Christin Hussong	GER	65.805
14	Sonia Bisset	CUB	65.649
15	Linda Stahl	GER	65.626
16	Kim Mickle	AUS	65.600
17	Vera Rebrik	RUS	65.598
18	Tatyana Shikolenko	RUS	65.597
19	Liu Shiying	CHN	65.543
20	Sara Kolak	CRO	65.465
21	Tanja Damaske	GER	65.281
22	Madara Palameika	LAT	65.043
23	Nikola Brejchová	CZE	65.024
24	Katharina Molitor	GER	65.021
25	Kara Winger	USA	64.821
26	Goldie Sayers	GBR	64.484
27	Louise Currey	AUS	64.410
28	Eda Tuğsuz	TUR	64.364
29	Kelsey Barber	AUS	64.100
30	Li Lingwei	CHN	64.090
31	Nikola Ogrodníková	CZE	64.007
32	Liz Gleadle	CAN	63.958
33	Yekaterina Ivakina	RUS	63.527
34	Claudia Coslovich	ITA	63.507
35	Ana Mirela Ţermure	ROU	63.304
36	Mikaela Ingberg	FIN	63.274
37	Xiomara Rivero	CUB	62.900
38	Paula Tarvainen	FIN	62.874
39	Felicia Tilea	ROU	62.869
40	Margaryta Dorozhon	ISR	62.799
41	Maria Andrejczyk	POL	62.795
42	Marcelina Witek	POL	62.779
43	Oksana Makarova	RUS	62.773
44	Valeriya Zabruskova	RUS	62.686
45	Christina Scherwin	DEN	62.623
46	Nikolett Szabó	HUN	62.566
47	Mercedes Chilla	ESP	62.544
48	Hanna Hatsko-Fedusova	UKR	62.523
49	Zhang Li	CHN	62.521
50	Lavern Eve	BAH	62.513
51	Taina Kolkkala	FIN	62.401
52	Sinta Sprudzāne	LAT	62.366
53	Nora Bicet	CUB	62.262
54	Aggelikí Tsiolakoúdi	GRE	62.251
55	Anete Kociņa	LAT	62.201
56	Karen Forkel	GER	62.196
57	Wei Jianhua	CHN	62.143
58	Barbara Madejczyk	POL	62.109
59	Justine Robbeson	RSA	62.087
60	Flor Dennis Ruiz	COL	62.044
61	Brittany Borman	USA	61.974
62	Zahra Bani	ITA	61.909
63	Viktoriya Sudarushkina	RUS	61.892
64	Yanet Cruz	CUB	61.822
65	Yuki Ebihara	JPN	61.805
66	Kim Kreiner	USA	61.769
67	Ásdís Hjálmsdóttir	ISL	61.753
68	Sigrid Borge	NOR	61.711
69	Sávva Líka	GRE	61.578
70	Urszula Piwnicka	POL	61.523
71	Līna Mūze	LAT	61.282
72	Tatjana Mirković	SRB	61.270
73	Jarmila Jurkovičová	CZE	61.266
74	Xue Juan	CHN	61.226
75	Jucilene de Lima	BRA	61.208
76	Monica Stoian	ROU	61.148
77	Liina Laasma	EST	61.122
78	Dörthe Friedrich	GER	61.107
79	Laila Ferrer e Silva	BRA	61.008
80	Rita Ramanauskaitė	LTU	60.927
81	Yainelis Ribeaux	CUB	60.760
82	Tetyana Lyahovych	UKR	60.701
83	Natallia Shymchuk	BLR	60.681
84	Lada Chernova	RUS	60.650
85	Haruka Kitaguchi	JPN	60.594
86	Sarah Walter	FRA	60.417
87	Liveta Jasiūnaitė	LTU	60.399
88	Marina Saito	JPN	60.370
89	Maria Álvárez	CUB	60.356
90	Hristina Georgieva	BUL	60.343
91	Ma Ning	CHN	60.339
92	Du Xiaowei	CHN	60.338
93	Sofi Flink	SWE	60.333
94	Indrė Jakubaitytė	LTU	60.270
95	Oksana Gromova	RUS	60.213
96	Annu Rani	IND	60.197
97	Oksana Yarygina	RUS	60.176
98	Matilde Andraud	FRA	60.134
99	Liang Lili	CHN	60.113
100	Liu Chunhua	CHN	60.058

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Barbora Špotáková	CZE	72.28
2	Osleidis Menéndez	CUB	71.70
4	Christina Obergföll	GER	70.20
3	Mariya Abakumova	RUS	70.53
5	Trine Hattestad	NOR	69.48
6	Sunette Viljoen	RSA	69.35
9	Steffi Nerius	GER	68.34
7	Kathryn Mitchell	AUS	68.92
12	Lu Huihui	CHN	67.72
14	Miréla Manjani	GRE	67.51
15	Tatsiana Khaladovich	BLR	67.47
21	Martina Ratej	SLO	67.16
10	Christin Hussong	GER	67.90
13	Sonia Bisset	CUB	67.67
16	Linda Stahl	GER	67.32
25	Kim Mickle	AUS	66.83
17	Vera Rebrik	RUS	67.30
20	Tatyana Shikolenko	RUS	67.20
22	Liu Shiying	CHN	67.12
8	Sara Kolak	CRO	68.43

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Barbora Špotáková	CZE	69.828
2	Osleidis Menéndez	CUB	69.508
4	Mariya Abakumova	RUS	68.122
3	Christina Obergföll	GER	69.190
5	Trine Hattestad	NOR	67.903
6	Sunette Viljoen	RSA	67.184
8	Kathryn Mitchell	AUS	66.482
20	Sara Kolak	CRO	65.465
7	Steffi Nerius	GER	66.520
13	Christin Hussong	GER	65.805
24	Katharina Molitor	GER	65.021
9	Lu Huihui	CHN	66.270
14	Sonia Bisset	CUB	65.649
10	Miréla Manjani	GRE	66.217
11	Tatsiana Khaladovich	BLR	66.092
15	Linda Stahl	GER	65.626
17	Vera Rebrik	RUS	65.598
48	Hanna Hatsko-Fedusova	UKR	62.523
28	Eda Tuğsuz	TUR	64.364
18	Tatyana Shikolenko	RUS	65.597

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Mikaela Ingberg	63.274
2	Paula Huhtaniemi	62.874
3	Taina Uppa	62.401
4	Jenni Kangas	59.800
5	Heidi Nokelainen	59.733
6	Sanni Utriainen	59.549
7	Oona Sormunen	59.046
8	Heli Rantanen	58.934
9	Jelena Jaakkola	56.545
10	Kirsi Ahonen	56.413
11	Veera Oksanen	56.361
12	Pauliina Laamanen	55.624
13	Saara Lipsanen	55.174
14	Åsa Lindberg	54.353
15	Carita Hinkka	54.166
16	Suvi Kemppainen	53.488
17	Niina Kelo	53.128
18	Jatta-Mari Jääskeläinen	53.100
19	Sini Kiiski	53.022
20	Janette Lepistö	52.666
21	Mari Uusitalo	52.633
22	Piia Pyykkinen	52.392
23	Elina Kinnunen	52.227
24	Katja Nokelainen	52.155
25	Merja Pitkänen	51.873
26	Laura Pesola	51.730
27	Roosa Ylönen	51.428
28	Johanna Jäppinen	50.951
29	Sanne Erkkola	50.675
30	Hanna Lindgren	50.582
31	Merja Perätalo	50.453
32	Milja Lusila	50.281
33	Pauliina Paunu	50.272
34	Sini Koivula	50.270
35	Anni Taponen	50.038
36	Miia Makkonen	49.852
37	Henna Takkinen	49.561
38	Meri Rautamies	49.472
39	Sanna Lammi	49.364
40	Jenni Vuori	49.342
41	Heli Myllymäki	49.280
42	Johanna Snellman	49.165
43	Linda Lindqvist	49.162
44	Piritta Kärnä	49.047
45	Salla Käppi	49.010
46	Janica Laine	48.878
47	Tiina Laukkanen	48.785
48	Mirva Vainionpää	48.744
49	Jenna Sikiö	48.481
50	Heta Paavola	48.351
51	Elina Sillanpää	48.115
52	Venla Olli	47.989
53	Heli Kakko	47.976
54	Teresa Kungas	47.954
55	Rebecca Ljung	47.905
56	Melina Suomela	47.905
57	Vilma Rantalainen	47.903
58	Amanda Räty	47.809
59	Milla Koski-Vähälä	47.475
60	Sofia Pölkky	47.465
61	Heli Liimatta	47.464
62	Jenna Jaakkola	47.320
63	Sonja Alasalmi	47.107
64	Miia Kurppa	47.105
65	Heli Jokela	46.985
66	Maiju Mattila	46.972
67	Emmi Heino	46.908
68	Matleena Nenonen	46.687
69	Heli Rutanen	46.415
70	Helmi Leppänen	46.362
71	Viivi Kuismanen	46.313
72	Marjaana Hoikkala	46.286
73	Sanna Oras	46.184
74	Jenni Puputti	46.058
75	Jutta Heikkinen	45.954
76	Maija Kovalainen	45.925
77	Noora Ruuska	45.547
78	Tiia Hautala	45.479
79	Heli Pynnönen	45.153
80	Suvi Helin	44.956
81	Tara Niemi	44.753
82	Katriina Auvinen	44.539
83	Emmi Somppi	44.524
84	Anniina Mäkelä	44.516
85	Anni Vihtonen	44.245
86	Mira Kuula	44.111
87	Jenni Viitaniemi	44.039
88	Carita Lehtonen	43.508
89	Katariina Valla	43.407
90	Amanda Liljendal	43.393
91	Tiina Säily	43.176
92	Anna Takala	43.036
93	Päivi Kinnari	43.002
94	Outi Haapanen	42.985
95	Jenni Kivioja	42.828
96	Pauliina Salovaara	42.793
97	Seila Ruokamo	42.792
98	Katja Nyberg	42.778
99	Marika Lähteenmäki	42.764
100	Carita Lång	42.763

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

3	Mikaela Ingberg	64.03
1	Paula Huhtaniemi	64.90
2	Taina Uppa	64.06
8	Jenni Kangas	60.98
5	Heidi Nokelainen	62.13
4	Sanni Utriainen	63.08
9	Oona Sormunen	60.56
6	Heli Rantanen	61.61
10	Jelena Jaakkola	58.89
7	Kirsi Ahonen	60.98
11	Veera Oksanen	58.36
13	Pauliina Laamanen	57.13
15	Saara Lipsanen	56.66
14	Åsa Lindberg	57.01
16	Carita Hinkka	56.49
12	Suvi Kemppainen	57.75
20	Niina Kelo	54.72
17	Jatta-Mari Jääskeläinen	56.47
19	Sini Kiiski	54.77
24	Janette Lepistö	54.11

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2	Paula Huhtaniemi	62.874
3	Taina Uppa	62.401
1	Mikaela Ingberg	63.274
6	Sanni Utriainen	59.549
5	Heidi Nokelainen	59.733
8	Heli Rantanen	58.934
10	Kirsi Ahonen	56.413
4	Jenni Kangas	59.800
7	Oona Sormunen	59.046
9	Jelena Jaakkola	56.545
11	Veera Oksanen	56.361
16	Suvi Kemppainen	53.488
12	Pauliina Laamanen	55.624
14	Åsa Lindberg	54.353
13	Saara Lipsanen	55.174
15	Carita Hinkka	54.166
18	Jatta-Mari Jääskeläinen	53.100
21	Mari Uusitalo	52.633
19	Sini Kiiski	53.022