Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 23. marraskuuta 2021

Uutiskatsaus 47/2021


1. Vaatii hienosäätöä

Speissarit esittävät vuotuisen pakolaiskiintiön nostamista 1500 henkeen suunnitellusta 1050:sta. Sen sijaan että vaihdetaan suunnitellun luvun numeroiden keskinäistä järjestystä, olisi mieluummin tehty kaksi muuta vaihtoa:
1) Lisätään nolla perään eli muutetaan luvuksi 10500.
2) Vaihdetaan etumerkki eli pakolaiskiintiöksi -10500 mikä tarkoittaa että tuon verran entisiä lähetetään takaisin.
Tosin ei tässä nyt ruveta pilkkua halkomaan eli jos speissarit välttämättä haluavat nollan ja vitosen keskinäistä paikkaa vaihtaa niin kyllä -15000 kuulostaa passelilta luvulta sekin.


2. Palautepostia

Vasemmistoliiton kansanedustaja Suldaan Said Ahmed oli saanut kansalaispalautetta toiminnastaan eli postissa oli lähetetty hirttosilmukka. Kyseessähän tietysti oli rasismi, vaikka ainakaan mediassa ei kerrottu että viestissä olisi ollut mitään rasistista. Ikään kuin joku ei voisi suivaantua kansanedustajan muusta toiminnasta, vaan pitää tyytyä ihonväriin. Jota Ahmed käyttää häpeilemättä hyväkseen kutsumalla itseään nimellä ”Itä-Helsingin musta leijona”. Toisaalta jos tuntee millaiset ovat urosleijonan elintavat, niin itsepä on somali symbolinsa näköisekseen valinnut. Urosleijona pitää haaremia, elää toisten pyydystämällä saaliilla ja viettää suurimman osan aikaansa vetelänä lojuen. Voitteko muuten kuvitella, millainen paskamyrsky olisi syntynyt jos vaikka Jussi Halla-aho olisi kutsunut itseään ”Helsingin valkoiseksi tiikeriksi”? Joillekin rotukortti sallitaan, joillekin ei. Itse hirttosilmukastakin on esitetty epäilyjä, että kyseessä olisi itse tehty tai tilattu mediatempaus. Tätä vastaan toisaalta puhuu lehtiartikkelissa ollut kuva, josta paljastuu että köysi oli tosiaan osattu solmia hirttosilmukaksi.


3. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Walaa Hussein Mushkal … jäkjäkjäk … yhdeksän vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … kolmesta lapsenraiskauksesta, huumausainerikoksista, alkoholirikoksista ja muutamista pienemmistä rikoksista … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.


4. Mantaqa

Suomeen on rantautunut raskaaseen rikollisuuteen erikoistunut Mantaqa-ryhmä. Ryhmän nimi kertoo jo kaiken oleellisen. Arvatkaa vapaasti kuinka paljon vituttaa se että on ollut viimeiset 20 vuotta oikeassa, kertonut sen ja kaikki tuntuu tapahtuvan juuri sillä tavalla mistä on varoittanut kun järkipuhetta ei ole kuunneltu.


5. Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu

Sisäspice Ohisalo ilmoitti olevansa valmis kiristämään rangaistuksia, jotta jengirikollisuus saataisiin kuriin. Mitä muuten tapahtui sille vasemmiston mantralle, että kovat rangaistukset eivät estä rikollisuutta? Iskikö realismi? Ainoa mikä on varmaa on se, että joku unohti kertoa Ohisalolle että jengirikollisuudessa kyse on haittamaahanmuuttorikollisuudesta selkeällä enemmistöllä. Niinpä yksinkertainen ratkaisu eli ei päästetä haittoja maahan ja lähetetään entiset ulos ei tietenkään ole konstilistalla.
Oleellista on jälleen se, että ei katsota mitä suu sanoo vaan sitä mitä kädet tekevät. Nytkin yhtenä konstina mainittiin ampuma-aselainsäädännön tiukentaminen. Tämä auttaakin varmaan siihen, että rikokset tehdään luvattomilla aseilla. Jotenkin on vaikea uskoa että aseenkantolupia myönnettäisiin jengiläisille kun näin paria ylinopeussakkoa vaille nuhteettomalla kansalaisellakin tekee välillä tiukkaa. Eikä aseitakaan ole enää aikapäiviin saanut säilyttää komeron nurkassa (tietysti patruunat eri paikassa) kuten silloin kun allekirjoittanut ensimmäisen aseenkantolupansa sai. Kysynpä vaan kuinka paljon jengirikollisuus on mahtanut vähentyä aselainsäädännön kiristämisen takia. Aseiden suhteen järki tuntuu olevan vielä päässä keskustalla ja persuilla, jotka vastustavat aselakien kiristämistä. Jos ja kun ongelma on haittamaahanmuutossa ja persut vastustavat lain kiristämistä, voinee helposti päätellä että kyseisen lain kiristäminen ei todellakaan ongelmaa ratkaisisi.


6. Suurella sydämellä

Valko-Venäjän diktaattori Lukashenka perusteli haittamamujen päästämistä yli Valko-Venäjän rajan: ”Me olemme slaaveja, meillä on sydämet”. Ihan tulee tippa linssiin. Jopa Lukashenka tajuaa, että edes haittamamut eivät halua pysyä Valko-Venäjällä. Ja jos muuten ei oma vauhti piisaa, niin Lukashenka on aina valmis potkimaan persuksille jotta haittamamut ymmärtäisivät oman etunsa ja poistuisivat Valko-Venäjältä.
Noin muuten tähän kriisiin auttaisi hyvin Rokan Antin neuvo siihen miten toimia kun porukkaa alkaa lappaa kohti rajaa: ”Ammu rauhas ja tarkkaa. Het alkuun kun saat joitakin nurin niin jo alkaa hiljetä muijen vauhti.”


7. Isossa kuvassa

Todellisuudessa Valko-Venäjän siirtolaisuus on vain pikkuhiluja siihen nähden, mitä Välimerellä tapahtuu. Sen todellinen tarkoitus on testaus ja hämäys. Ukrainan tietojen mukaan Venäjällä – joka tämän kaiken takana on, jos joku tyhmempi ei ole sitä vielä tajunnut – on isommat kuviot mielessä. Mitkäkö sitten, niin sehän on ollut ilmeistä jo viimeiset lähes 500 vuotta eli Iivana Julman ajoista lähtien. Aina tilaisuuden tullen Venäjä yrittää vallata lisää maata. Jos tilaisuutta ei tule, niin sellainen yritetään järjestää. Perinteiset konstit ovat olleet aina savuverho ja sekaannuksen aiheuttaminen. Tällä kertaa tähtäimessä on Ukraina. Kazakstanin vuoro tulee sitten myöhemmin ja siitä eteenpäin alkavat saada muutkin osansa. Heti kun Venäjä näkee sen vain mahdolliseksi.


8. Peruuttakaa kaikki!

Saksalainen rikossarja Derrick on laitettu hyllylle. Paljastui nimittäin kammottava asia. Pääroolia 1974-1998 näytellyt, 2008 kuollut Horst Tappert on osoittautunut Waffen-SS -joukkojen sotilaaksi. Tämä kauheus tapahtui 1943 Tappertin ollessa 19-vuotias. Tuohon aikaan SS ei enää koostunut vapaaehtoisista ja Tappertkin oli tiettävästi määrätty joukkoon tummaan. Mutta anteeksiantamatonta joka tapauksessa.
Odottelemme seuraavia toimenpiteitä. Günter Grassin (10. Waffen-SS Panzerdivision Frundsberg) kirjat poistetaan kirjastosta. Dr. Oetkerin pakastepizzat katoavat hyllyiltä, koska firmaa 1944-1981 johtanut Oetker oli myös Waffen-SS:n miehiä. John Waynen elokuvaa Hatari! ja muutamaa pienempää filmiä ei saa enää esittää, koska roolissa on Hardy Krüger (38. Waffen-SS Division Nibelungen). Puhumattakaan Bond-elokuva Kultasormesta, jossa nimiroolin veti natsipuolueeseen vapaaehtoisesti jo 1929 liittynyt Gert Fröbe. Eikä unohdeta sitäkään että eläkeläispaavi Benedictus XVI oli Hitlerjugendin jäsen – jäsenyyden pakollisuus ei ole millään lailla lieventävä asianhaara.


9. Sleep-kulttuuri

Ehdotan Woke-kulttuurin vastaiskuksi Sleep-kulttuuria. Siinä wokettajille ensin nauretaan räkäisesti ja sitten käydään tylsistyneinä nukkumaan. Joku wannabeneekeri oli kuulemma telkkarissa loukkaantunut suunnitellusti Esko Valtaojan käytettyä neekeri-sanaa esimerkinomaisesti. Oli kuulemma uhattu olo. Voin vakuuttaa kokemuksesta että jos Esko Valtaojan läheisyydessä tuntee olonsa uhatuksi niin se ei voi johtua ainakaan Valtaojasta ja jos näin kuvittelee, niin on aihetta tutkituttaa päänsä. Tosin tässä tapauksessa tarve tutkituttaa päänsä on muutenkin ilmeinen, sillä samainen wannabeneekeri tapaa kutsua itseään ”ruskeaksi tytöksi”.
Edelleenkin kaikki saavat väristä riippumatta ulista Suomessa kohtaamastaan rasismista ihan vapaasti, kunhan lähtevät täältä pois ulisemaan rasismista sinne mistä ovat tulleetkin jos täällä on kerran niin kamalaa ja ulisevat sitten bongorummuilla eikä telkkarissa tai muulla elektroniikalla, sillä sehän on sivistyskansojen kehittämän teknologian kulttuurista omimista.


10. Vapaata riistaa

Toisin kuin ruskeat tytöt, tietyt ihmisryhmät ovat vapaata riistaa. Ja hyvä niin, eihän tässä loukkaantumaan ruveta jos vasemmistoliiton nuorten puheenjohtaja pyytää valokuvia ”kaljuuntuvista pukumiesinsinööreistä” tarkoituksena ilmeisesti tehdä huvittava kuvakooste. Vaikka nyt sattuneista syistä tunnenkin tiettyä lukkarinrakkautta kaljuuntuvia pukumiesinsinöörejä kohtaan, niin tämähän oli suorastaan hauskaa. Toivonkin quid pro quo -hengessä ettei vasemmistonuorten puheenjohtaja suutu jos joku älyää pyytää huvittavaa kuvakoostetta varten valokuvia ylipainoisista nenärenkaisista huuhaahumanistityttöisistä.


11. Niin se käy

Jalkapallon MM-karsintojen viimeisellä kierroksella jännitettiin sitä, pääseekö Suomi melkein MM-kisoihin eli tilanteeseen, jossa kisoihin pääsy on kiinni enää siitä että voittaa peräkkäin kaksi Euroopan huippumaata. Tähän vaiheeseen pääsy olisi edellyttänyt sitä, että Ukraina ei voita Bosniaa ja jos voittaa, Suomen on voitettava Ranska tai tasapelin sattuessa maalieron on riitettävä. Ranskalla ja Bosnialla peleissä ei ollut enää panosta, sillä Ranska oli jo varmistanut pääsynsä kisoihin ja Bosnialla ei enää ollut mahdollisuuksia edes jatkokarsintaan. Ennustin ennen pelejä miten tässä hommassa käy enkä erehtynyt. Ranska peluutti parasta miehistöään ja kaatoi Suomen. Bosnia taas lepuutti parhaitaan ja hävisi Ukrainalle. Tapahtui siis neljä asiaa, joiden todennäköisyydet arvioin etukäteen seuraaviksi, epätodennäköisimmästä todennäköisimpään:
1) Ranska peluuttaa parasta miehistöään, 55 %
2) Ranska kaataa Suomen, 70 % (kakkosmiehistöllä 60 %, ykkösmiehistöllä 80 %)
3) Ukraina kaataa Bosnian, 85 %
4) Bosnia lepuuttaa parhaitaan, 95 %
Lukijat voivat vapaasti arvailla miksi todennäköisyydet olivat tuollaiset. Vastaukset voi lähettää ruskeissa kirjekuorissa ilman lähettäjän nimeä osoitteella:
Bosnia-Hertzegovinan jalkapalloliitto
Bulevar Meše Selimovića 95, 71000 Sarajevo
BOSNIA-HERZEGOVINA (olettaen että valtio on vielä olemassa kirjeen ehtiessä perille)


12. Paineita ilman syytä

Ruotsalainen seitsenottelija Bianca Salming avautui urheilijan ulkonäköpaineista. Tarkemmin lukien juttu kertoikin lähinnä painonhallinnasta, jossa Bianca teki aivan oikean oivalluksen: tulokset ratkaisevat, ei se mitä vaaka näyttää. Painon tuijottaminen etenkin harjoituskaudella on suurta typeryyttä, se on sitten eri asia jos kisaa varten vetää pari kiloa alemmas. Mitä ulkonäköpaineisiin sitten tulee, niin Bianca Salming on yksi niistä viimeisistä ihmisistä jonka pitäisi niistä kärsiä. Isäpappa Börje Salming oli NHL:n ensimmäinen eurooppalaislähtöinen tähtipelaaja. Hän pelasi NHL:ssä 17 kautta 1973-1990, valittiin kerran liigan ykköstähtiviisikkoon ja viidesti kakkosviisikkoon. Vähät näistä, ylivoimaisesti parasta mitä Börje on koskaan saanut aikaan on Bianca.


Loppukevennys: Taivas putoaa niskaan!

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

lauantai 20. marraskuuta 2021

Uusinta: Tuntematon futari


Lukijalle: Käännetäänpä veistä haavassa. Jalkapallon MM-karsinnat ovat käynnissä ja suomalaisilla meni paremmin kuin aikapäiviin, pääsy 32 maailman parhaan maan joukkoon oli kiinni vain siitä että olisi pitänyt voittaa kolme Euroopan huippujoukkuetta peräkkäin. Aikuisten oikeasti, ihanko joku vielä tähän uskoi? Uusitaan nyt kuitenkin fiktio vuoden 2014 MM-kisojen ajalta eli kuvitelma siitä, millaisella joukkueella Suomella olisi ollut mahdollisuuksia:

- Tervetuloa, arvoisat katsojat, tänne Brasilian MM-turnaukseen. Tässä ennakkolähetyksessä keskustelemme ennen kaikkea Suomen joukkueesta.
- Niin, Suomihan selvisi ensimmäistä kertaa historiassa lopputurnaukseen asti. Suorituksen arvoa korostaa se, että temppu tehtiin lähes kokonaan kotimaisin voimin.
- Aivan oikein. Joukkuetta onkin kutsuttu Tuntemattomaksi Maajoukkueeksi.
- Mutta kova jengi meillä on kasassa. Sitten pelaajaesittelyyn.
- Aloitetaan ihanteellisesta avauskokoonpanosta. Ja perinteisessä järjestyksessä eli maalitolppien välistä hyökkäyksen kärkeen.


Maalivahti:

Pentti Määttä, Kuusamon Erä-Veikot
Eleettömän varma veräjänvartija. Tätä miestä ei tunneta YouTubessa hämmästyttävistä haamupelastuksista. Ei tarvetta, koska on sijoittunut jo valmiiksi oikein. Miinuspuolena pieni koko, on silti aina valmis ottamaan varsinaisen kantovastuun.


Puolustajat:

Yrjö Lahtinen, Tampere United
Työväen Urheiluliiton kasvatti on suotta saanut maineen vastarannankiiskinä - tiukassa pelissä Lahtinen on aina mies paikallaan. Toppari siivoaa tonttinsa varmasti ja antaa voittamansa pallon keskikentälle. Sen on tunnustanut jo kapitalistinenkin analyytikko. Pientä moitetta voi antaa hyökkäyshaluttomuudesta.

Aake Lehto, Tampere United
Lahtisen topparipari on luuta. Ei parane vastustajan haastaa tätä miestä kaksinkamppailuun, sotkee suohon kenet tahansa. Vaatii itseltään ja joukkuetovereiltaan paljon. Haittana ajoittainen sooloilu, lähtee turhan usein seikkailemaan omille teilleen. "Ei huvittanut", on tutun tyly kommentti toimittajille.

Urho Hietanen, TPS
Hietanen pelaa maajoukkueen kokoonpanossa vasenta laitapakkia. Kullanarvoinen yleismies, koska kykenee paikkaamaan kokoonpanossa miltei ketä tahansa, jopa maalivahtia. Tavallisen suruton poika, jonka täyttä potentiaalia ei vieläkään ole saatu esiin.

Vilho Mäkilä, Laihian Lukko
Mäkilän laidalta ei tulla läpi. Se, mikä taidossa puuttuu, korvautuu peräänantamattomalla sitkeydellä. Pieni kysymysmerkki on se, ansaitseeko Mäkilä kuitenkaan avauskokoonpanon paikkaa. Kykenee hallitsemaan omaa tonttiaan, mutta rooli on hyvin rajoittunut, vaikka syöttöpelissä parahia jaellaankin.


Keskikenttäpelaajat:

Antero Rokka, Kannaksen Urhot
Katso sanakirjasta piilokärki ja siellä on Rokan kuva. Loistava ajoituksen mestari, joka syöksyy vihollisryhmityksen läpi itse raivaamastaan aukosta. Missä valmentaja oikein hyvää miestä tarvitsee, tässä on semmoinen.

Vilho Koskela, Pentinkulman Toverit
Joukkueen primus motor. Puolustuksen tehtävä on toimittaa pallo Koskelalle, joka rauhoittaa pelin, katsoo tilanteen ja syöttää sinne minne pitää. Pikkuseuran kasvatti on edennyt korkeammalle kuin vaatimaton junioritausta antoi ikinä odottaa. Luonnon täysosuma.

Jorma Kariluoto, HJK
Nuori kukonpoika, laitalinkki jolle on sysätty kokemukseen nähden paljon vastuuta. Puhuu arvoturnauksista ikään kuin olisi joskus ollut. Odotetaan, että kasvaa turnauksen aikana rooliinsa.

Leo Vanhala, VPS
Joukkueen ilopilleri hihittää ja luo henkeä. Kentällä hoitaa osansa ihmeitä esittämättä. Varmistaa siinä missä Kariluoto toisella laidalla nousee. Prihan ongelmana on ylipaino.


Hyökkääjät:

Jussi Lammio, HJK
Todennäköisesti joutuu ottamaan kentällä kapteenin tehtävät. Johtaa edestä, mutta onko hänellä joukkueen kunnioitus takanaan? "Kuovi" ei ole se mies, joka kääntäisi tasaiset pelit voitoksi. Menestyksen avain onkin siinä, osaako Lammio tehdä Rokalle pelitilaa oikealla tavalla.

Kaarlo Rahikainen, Joensuun Prihat
Taiteilijasielu tekee likaiset maalit, mutta puolustuspelistä tämä mies ei voisi vähemmän välittää, naistenmies keskittyy enemmän vilttikäärön aukaisemiseen. Tutkaparia kaksikosta Lammio-Rahikainen ei saa parhaalla tahdollakaan - miten mahtavat hyökkääjien kireät välit heijastua joukkueeseen?


Vaihtopelaajat:

Kale Susi, Kannaksen Urhot
Kakkosmaalivahti, Rokan seurakaveri. Jos ykkösmolari Määttä sulautuu tapettiin, Susi on tapettiliisteriä: täysin väritön ja näkymätön. Ilman loukkaantumisia peliaikaa luvassa vain runkosarjan viimeisessä ottelussa, jos se on merkityksetön.

Jukka Hauhia, MyPa
Kolmosmaalivahti. Juniori oli yllätysvalinta koko joukkueeseen. HJK:n veteraani Ville Aution oletettiin olevan joukkueen kakkosmaalivahti, mutta oli strategisesti viisas veto ottaa hänet valmennustiimiin eikä tyhjän pantiksi vaihtopenkille. Hauhia sparratkoon hyökkääjiä.

Aarne Honkajoki, Pori Jazz
Vaihtotoppari, joka kykenee tarvittaessa korvaamaan Lehdon tai Lahtisen ongelmitta. Eksentrikon maineessa oleva eri joukkueiden kiertolainen on mainettaan luotettavampi. Kadottaa joskus johtoajatuksensa.

Saulo Jalovaara, Valkeakosken Haka
Seurajoukkueessa tärkeä mies isossa roolissa puolustuksen johtavana topparina. Kykenee kuitenkin tinkimättä täyttämään paikkansa maajoukkueen täytemiehenä tilanteen niin vaatiessa.

Tapio Salo, KPV
Rutinoitu peruspakki, luvassa peliaikaa vaihtomiehenä tai loukkaantumisten sattuessa. Ei kuulu parhaisiin, mutta miehen paikan on täyttänyt.

Taneli Ukkola, KPV
"Kesäjuhlaurheilijaksi" itseään tituleeraava Ukkola on vaihtopakki, joka ei liiemmin peliaikaa tule saamaan.

Pentti Kaarna, Lockstedt Jägern (GER)
Joukkueen ikäpresidentti, itseoikeutettu kapteeni ja ainoa ulkomailta kokemusta omaava. Johtaisi keskikenttää esimerkillään ja pelirohkeudellaan - jos olisi muutaman vuoden nuorempi. Vanhan miehen liike ei vain enää riitä kansainvälisellä tasolla. Kilon paperipussillinen vanhoja mitaleita plakkarissa. Saanee tilaisuutensa alussa, mutta pelin kovetessa vaihtopenkki kutsuu.

Mikko Mielonen, KuPS
Keskikentän väsymätön pahanilmanlintu juoksee paikasta toiseen ja käynnistää tapahtumat aina siellä missä onkaan. Kivikovalla keskikentällä ei vain ole Mielosen tasoisella pelaajalla maajoukkueessa käyttöä, joten jäänee pieneen ellei nyt täysin olemattomaan vaihtomiesrooliin.

Martti Sihvonen, Joensuun Prihat
Rahikaisen seurakaveri Pohjois-Karjalasta pelaa laitalinkkiä. Siis jos jokin menee pieleen. Sihvosen kyvyt eivät riitä isoon rooliin ja on täysin puhdas vaihtomies.

Olavi Riitaoja, JJK
Riskivalinta joukkueeseen. Sotajalalla etenkin Lehdon kanssa. Laitalinkillä olisi taitoa, vaan ei ole pelirohkeutta. Pelkää ilkeästi viheltäviä keskityksiä.

Vili Asumaniemi, HJK
Hyökkääjän perikuva. Juniorin kokemattomuus näkyy, mutta kun oppii pelaamaan järjen kanssa, onkin itse pääperkele. Säpinää kentälle tuova viimeisten minuuttien vaihtomies.

Matti Viirilä, FC Lahti
Menee iso pää edellä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Järki tulee sitten perästä, jos tulee. Yleensä ei tule. Siksi enimmäkseen vaihtopenkillä, mutta milloin vain tarvitsee pelotella vastustajan toppareita, Viirilä laitetaan asialle.


Valmentaja:
Päävalmentaja Tauno Sarastie on ammattinsa ulkopuolella täydellinen laumasielu. Tämä näkyy myös tavassa, jolla hän joukkuettaan peluuttaa: varmasti, mutta yllätyksettömästi. Toisaalta tätä korvaa pelaajien värikkyys, he soveltavat Sarastien kuvioita usein luovalla tavalla. Kakkosvalmentaja Ville Autio on vielä aktiivipelaajana sopiva linkki valmennuksen ja joukkueen välissä. Sarastien merkittävin ansio on siinä, että hän kykenee ammattitaidollaan pitämään manageri Uuno Karjulan enimmäkseen poissa joukkueen asioihin sotkeutumasta.

...


Alkulohko

Pienet vihaiset taklaukset saivat heidät filmaamaan maahan. Kariluoto juoksi vielä muutaman askeleen, mutta jäi sitten keskiviivan taakse. Hengästyneenä hän huuteli:
- Eteenpäin! Ei saa pysähtyä... Ei jäädä tuleen makaamaan... Pyrittävä yllätykseen...


Rangaistusaluetta läheni kaksi miestä, Kaarna ja Mielonen.
- Totaalisella jalkapallolla sivaltelloo.
- Ei. Pitkää palloa heittelee.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaisella porukalla sitä pitkää tuskin.
He saapuivat keskiympyrään ja Kaarna aloitti heti.
- Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai... jaaai poojaat, poojaat. Ei peliä näin käydä... Eheei. Eheei. Ei tämmöisestä pelistä tule niin mitään. Mennänpäs mokoman sumppupuolustuksen läpi, että heilahtaa.


Kaarna asteli Kariluodon vierelle ja sanoi ystävällisellä äänellä:
- Koitetaanhan uudelleen. Kyllä se lähtee.
Ääni särkyi kun hän huusi:
- Hakkaa päälle pohjan poika!
Täysosumataklaus sattui lonkkaan. Pari lääkintämiestä saapui paikalle. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä Kaarna tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... pitkää palloa se on... piru... niin.
Mielonen ymmärsi, että Kaarnan pelit olivat loppu. He nostivat hänet paareille.


Puoliajalla kerrottiin vaikutelmia. Lahtinen oli hieman äreä, mutta jollain tapaa innostunut onnekkaasta avauksesta hänkin oli. Sanoipa hän huolestuneella äänellä vanhan kantansa ilmaisemiseksi:
-Ei tainnu tulla paraatimarssia finaaliin, oli meinaan kenttä täys karvausta. Saa vain nähdä kuinka kauan sitä sovitaan sekaan.


Kun Lammio oli äänen kuulumattomissa, sanoi Rahikainen:
- Tuon perkeleen kuovin ne nyt sysäsivät kapteeniks. Ihme se ol, ettei tuo vaatinut kunniantekkoo.


- Millä tuo puolustuslinja nyt murretaan, vaikersi epätoivonen Kariluoto.
- Minä tiedän konstin. Jos pääsis yksi mies lähelle targetiksi. Se onnistuu varmasti paremmin, kun toiset auttavat taklauksilla. Jos sinä koko joukkueen saisitkin rynnäkköön, niin se joka tapauksessa avaisi aukon omaan puolustukseen, rauhoitteli Koskela.
- Minä koetan itse...
- Ei se käy. Minä menen.
- Se kuuluu minulle... Minun tehtäväni tämä on eikä sinun. Ei suinkaan puolustava keskikenttämies kuulu kärkeen.
- Ei se käy mitenkään. Jonkun on saatava keskitykset lähtemään ja se on sinun tehtävä. Ei siitä muuten mitään hyötyä ole.
Hengitystään pidätellen miehet käsittivät, että jos hän pääsisi tolpan juureen, olisi onnistuminen varmaa. Ja kun Koskela sinne pääsi, näkivät he miten tämä rauhallisesti sovitteli ruumistaan hyvään asentoon. Sitten hän kohosi salamana pystyyn, pyörähti ympäri ja pallo lensi. Se tapahtui niin nopeasti, että miehet tuskin tajusivat, miten Koskela sen puski.
Koko joukkue huusi suoraa huutoa, kun pallo sinkoutui suoraan verkon perille. Johtomaalista järkyttynyt vastustaja luopui ottelusta sovinnolla.


Seuraavaan otteluun joukkue sai mukaan loukkaantumisestaan toipuneen Rokan.

Kariluoto tunkeutui ryhmitykseen ja muutamia hänen miehiään seurasi. Heidän mukaansa ehätti Rokka, ja Kariluoto antoi kiltisti pallon hänelle, kun Rokka sen otti hänen jaloistaan ja toimitti ohimennen:
- Anna miul... Ota sie miestä... Tää onkii hyvä pel... näit olkii vähä karsinnois...
Seuraavaan harhautukseen meni kolme vastustajaa. Rokan liike oli nopeaa ja tarkkaa. Kariluoto tiesi, että jos he jatkuvasti painaisivat päälle, olisi vastustaja avuton. Jatkuva prässi esti sitä ajamasta palloon, ja lopusta pitivät huolen Rokan jalat, jotka eivät liikkuneet hätäisesti sinnepäin, vaan joka liike vei juuri siihen mihin piti.
Vastustajan lamaannuttua ja pallon levätessä maalissa Kariluoto kävellä veuhkasi innostuneena Rokan luo.
- Se oli kympin arvoista työtä tuo puolustuksen vyörytys.
- Kuule nyt Kariluoto! Sie oot nuor poika ja siul on viel sellasii urheusmielalloi. Sie pyrit sankartöitä tekemää. Mie taas en sellasil pane hitonkaa arvoo. Sillo pittää männä millo asjat vaatii, muullo pittää olla matalan. Sie suotta taano hyökätes kohottelit ittees ja annoit esmerkkii. Se on hyvä, mut katso tilanne ennen ku tiet sellasta. Myö ei olla tääl häviämäs, myö ollaa voittamas. Ain pittää katsoo. Tään hyökkäyksen ratekia on tällane. Sie mänet. Sinnuu taklataa. Sie juokset katsomatta ja hää pahalaine nappaa pallon. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on vartija, sie ole nopija, mut älä hätähine. Tähtää ensi, tähtää hyvi tarkkaa, ja ammu ensi. Yhe sekunni etumatka riittää. Silviisii se on.


Koskela katsoi Lehtoa ja Lahtista, ja nämä vuorotellen toisiaan. Pienen äänettömyyden jälkeen sanoi Lehto:
- Vasen laita lähtee.
Lehto lähti. Hetkeksi salpasi hänen henkensä tukahduttava pelko. Mitä oli tuon pimeyden ja äänettömyyden sisällä. Samassa hetkessä hän tunsi kostean ja tihkusateisen ilman mukana paitsioansan pettävän. Hän nousi ylemmäs ja oli juuri astua rangaistusalueen ulkopuolelle, kun kuuli melkein jaloistaan huudon. Hän näki pallon vilahtavan, tunsi oman verkon heilahtavan ja kaatui heikosti äännähtäen.


Lopullisesti jatkopaikan ratkaisi viimeinen ottelu.

Rahikainen ampui, mutta hän pysyi yhä paitsioansan takana. Niinkuin useimpien rohkeiden pelaajien ilmeni Hietasenkin into levottomana toimintatarmona, ja Rahikaisen piilottelu tuntui hänestä yhä viheliäisemmältä. Hän tiesi aivan hyvin, että ellei hyökkäystä pysäytetä, on heidän tuhonsa edessä, sillä vastustajan olisi helppo survoa kasaan hajalleen joutunut lauma. Tämä pelko saikin hänet raivostumaan ja hän kirkaisi kiroten:
- Jumalaut! Lakka haaskamast niit kutei! Niit ei piissa präiski pisin taivast.
Maali oli parinkymmenen metrin päässä. Muutaman askeleen päässä hänen edessään oli vastustajan asettama muuri. Siitä saisi ehkä jonkinlaisen näkösuojan. Hietanen asetti pallon käsistään tuomarin osoittamaan paikkaan.
Hän näki silmissään muurin takana vilahtelevan maalivahdin kuvan. - Siihen... siihen... Sitten hän ampui.
Parin sekunnin kuluttua tuntui koko maailma puristuvan hänen päälleen. Hän vain makasi katsellen vuoroin verkossa makaavaa palloa, vuoroin miehiä, jotka huusivat hänelle: Hyvä Hietanen, hyvä... bravo Hietasen akan poika!
- Ei jumalaut poja! Kyl mää ole senttä aika poika. Mää ihmettele oikke ittiäin. Mikä mää ollenka olenka. Suame sankari mää ole.
Sarastiekin saapui.
- Minä kai joukosta ymmärrän parhaiten mitä te teitte, koska minä tiedän eniten tilanteesta.
Sarastie palasi valmentajan asenteeseen ja siirtyi yleisempiin kysymyksiin.
- Pitäisi olla hyvin onnistunut taktiikka tämä uusi. Mutta siltä näyttää, etteivät niiden taitavimmatkaan suunnittelijat löydä mitään keinoa suomalaista päättäväisyyttä ja rohkeutta vastaan.
Äsken valmentaja oli kehunut Hietasta, mutta noilla sanoilla hän jo kiitteli itseään. Sarastie tunsi, niinkuin useimmat valmentajat, joukkueen positiiviset teot omiksi teoikseen. Epäonnistumiset taas olivat pelkurien ja ylivoimaisen vastustajan syytä.


Vaihtomiehenä viime hetkillä kentälle tullut Viirilä pääsi rangaistusalueen rajalle ja pysähtyi.
- Hei karjut! Neljännesvälierä täällä loistelee Rio de Janeiron aamunkoitossa!


...

Pudotuspelit

- Mitä siellä on? tohotti Sihvonen, kun he olivat päässeet Lahtisen luokse.
- Niin, mitäs itte luulisit? Ketä siellä mahtas olla? Kuka sieltä ny mahtas ammuskella?


- Jättäkää vartiointi ja tulkaa!
Kenties Lahtinen ei kuullut tai sitten ei katsonut voivansa jättää rangaistusalueen rajaa. Joka tapauksessa Määttä näki, miten isokokoinen nuorukainen yhdellä heilautuksella tempaisi vastustajan nurin ja alkoi kyyryssä juosta. Kun Lahtinen juostessaan kaatui, luulivat he ensin tämän kompastuneen, mutta kun pallo yllättäen laukaistiin maaliin, kirosi Määttä.


- Liberoko siellä luulee olevasa iessä? Millo häne pääsä varjo sattu tuon maalitolpa kohal, ni sillo hänel tullokii noutaja. Nii mie oon päättäny häne kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Ai työ perkeleet!
Maalin tehtyään aloitti Rokka hyökkäyksen uudelleen. Ruohoisella kentällä kaatui vastustajaa nurin yhä uudelleen.
- Tuo perkelehä se ol, tuo maalvaht. Sie hitto kaavoit miut ja siit hyväst mie pistän pallon uuvestaa siu selkäis taakse. Noin... noin... noin. Katso mite männöö verko peril. Et sie hitto petä Roka Anttii.


- Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa omal maaliviival saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie voi häne kansaa sammaa palloo jakkaa. Se on tään puolustuspelin ratekia. Muuta viisautta siin ei oo, eikä tule.

- Anna ny muutama pystysyöttö!
Puolustuksessa Mäkilä aikaili ja jahkaili pyöritellen palloa milloin mihinkin, ja Hietanen odotti kärsimättömänä. Mäkilä avasi peliä harvoin ja siksipä tämä hetki tuntui hänestä suorastaan juhlalliselta. Hetken kuluttua hän antoi kurjan ja surkean syötön ylöspäin.
- Otat sen varovast sitten. Ja älä tuu pyytähän mitään vähiin aikoohin.
- Tattis.
Hietanen harmistui ensin. Mutta sitten häntä alkoi väkisinkin naurattaa tuo kurja liru.
- No, kyl mää täl pärjän pual vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal.


Kookas hahmo ilmestyi Rokan eteen ja seuraavan sekunnin aikana tapahtui paljon. Rokka tavoitteli palloa heti, mutta äskeinen ajatus omasta pelaajasta aiheutti hänelle kalliin sekunnin kymmeneksen menetyksen. Rokka ei alkanut tapella pallosta, vaan hellitti siitä heti ja teki vastustajalleen saman tempun, minkä tämä hänelle. Hän taklasi tämän syrjään. Taklaus sisälsi koko hänen hurjan puolustautumisvimmansa voiman. Töytäisy kaatoi miehen, ja sillä aikaa Rokka nappasi pallon haltuunsa. Rokka oli epätoivoisen vimman vallassa. Hän toimi koko tarmollaan, mutta tuo vimma ei ollut sokeata hätäistä riehuntaa, vaan jokainen Rokan liike oli tarkoituksenmukainen. Tilanteen lopulta selvittyä Rokka käski puolustuksen jäädä vartiomaan laitoja.
- Tää nääthäsie olkii painimaaottelu. Mie sain selkävoiton. Sääntöi mie taisin rikkoo siin, mut hyö ko tulliit sellasel joukol.
- Selkävoiton... hihi... Tosta yhdestä on tullu työvoitto. Se sai juur punasen kortin.


...

Finaali

Yleisö räjähti huutoon hieman kauempana. Tunnelista kentälle marssiessaan Mäkilä rauhoitteli lähintä pelaajaa:
- Älä pelkää! Mennähän rauhas. Ei s'oo ihmises. S'oon suuremmas käres.


- Valmentaja! Vastustaja!
- Missä?
- Tuolla! Ketjussa. Pallo hallussaan.
Sarastie komensi puolustuksen muodostelmaan ja katsoi itse vaihtopelaajan osoittamaan suuntaan. Hän tajusi heti kaiken nähdessään laidalla etenevän hyökkääjän ja sen takana tulevan laitalinkin. Niistä hän arvasi koukkauksen olevan kysymyksessä, sillä tavanomainen hyökkäys pitäisi puolustuksen perusmuodostelmassa.
Sarastie komensi epäröiviä miehiä oikeille paikoilleen. Pari syöttöä avasi hyökkäyksen.
- Otan kohta vaihtopelaajan kentälle, jos tämä ei toimi.
Topparit ja laitapakit menivät ansaan ja juoksivat väärään suuntaan, ja Sarastie näki erään vastustajan ojentavan jalkansa rangaistusalueen rajalla. Ensimmäinen laukaus oli tarkka. Sarastie oli maansa myynyt.


- Järjestäkää miesvartiointi kuntoon. Aluepuolustus upotetaan lampeen. Ainoastaan maalivahdin aluetta vartioidaan.
Koskela katseli ympärilleen ja näki Määtän nojaavan maalitolppaan.
- Otatko sinä?
- Vaan sillähän ei ole väliä. Miten vain.
Tuntui kuin Määtän vartioma maali olisi kuulunut luontojaan pidettäväksi. Turnauksen ensimmäisestä päivästä lähtien tämä oli siitä huolehtinut. Koskaan ei kukaan ollut kuullut hänen tarjoavan sitä jonkun muun vahdittavaksi. Muutaman kerran oli verkko soinut, mutta niitä Määttä ei katsonut syykseen.


Puoliajalla manageri Karjula ilmestyi pukusuojaan.

Välittämättä siitä, että useita miehiä oli kuulemassa hän sanoi:
- Teidän hätäisen arlviointinne takia olemme tulleet siihen, että se painaa meidän sivustamme kasaan. Merlkitsi parlhaan aseman menetystä.
Koskela puhui velvollisuudesta. Häntä eivät muutenkaan kiinnostaneet Karjulan sanat, sillä hän tiesi hyvin, etteivät järkisyyt lopettaisi tämän kiukkua, joka näytti yhä vain yltyvän hänen rauhallisesta äänensävystään.
- Täytyy ottaa huomioon, etten minä niissä olosuhteissa voinut vetää joukkueen kylkeä kiinni vastustajaan. Ryhmitys oli liian arka. Muutenkin miehet olivat johtomaalin lamauttamia.
- Minä otan huomioon. Minä tunnen tilanteen enkä tarlvitse selvityksiä. Mutta teidän täytyy tietää, että joukkue hävisi puoliajan vasta sitten, kun te sen tunnustitte menetetyksi. Nyt järljestätte nopeasti joukkueen. Ryhmitys tuosta sivurajaa myöten. Tarpeeksi vahva rleserlvi sivustoja varten, joiden turlvaaminen järljestettävä aktiiviselle perlustalle. Tuorleet vaihtomiehet kentälle. Aluepuolustus kuntoon.
Ilmeettömällä äänellä Koskela sanoi:
- Käskin luopua aluepuolustuksesta saadakseni miehistön kantamaan vastuuta.
Karjulan leuka jäkätti vähän aikaa. Hän karjui kuin vähäjärkinen.
- Ja miehet. Kumpia te olette, lampaita vai suomalaisia jalkapalloilijoita?
Honkajoki pyöritteli silmiään suu auki teeskennellen hämmästystä. Sitten hän kysyi Vanhalalta virallisen tärkeällä äänellä:
- Laitalinkki Vanhala. Oletteko te lammas vai suomalainen jalkapalloilija?
- Minä olen maailman paras kenttätaistelija, hihi...


Koskela seisoi keskiympyrässä valmiina aloitukseen. Hän kuuli Honkajoen sanovan manageria matkien, mutta kuitenkin vakavalla ja pelosta paksulla äänellä:
- Perlkele. Nyt tarlvittais rlajua taklauspeliä.
Koskela potkaisi palloa ja nousi hyökkäykseen. Kerran hän yritti selvitä ryhmityksen läpi, mutta paitsioansa puri. Vastustajan hyökkäys ajoi rohkeasti vartionnin ohi. Ketjussa nähtiin, että Koskela ei enää noussut, ja kun vastustaja eteni, alkoivat miehet vetäytyä. Siitä se repesi.


Koskelan tilalle vaihdettu Jalovaara meni Vanhalan luokse.
- Koettakaa tuota aukkoa myöten. Näätkö sinä tuon ryhmityksen?
- Nään.
- Sen vieressä on niitten paitsioansa. Tuolla ryteikössä on ainakin kaksi topparia, mutta ne eivät pääse nousemaan. Määttä avaa pitkällä aloituspotkulla. Jos sinä pääset läpi ja saat ne pelistä pois, niin jatko on selvä.
- Kyllä minä yritän. Asumaniemi ja Honkajoki mukaan... Eikä enempää. Paljous ei muuta kuin haittaa...
- Ei teidän tarvitse saada muuta kuin kavennusmaali. Sillon se aukee.


Epätoivoinen, katkera uhma nousi Jalovaaran mieleen. Hän tiesi jo, että peli oli menetetty.
Hän antoi merkin. Määtän aloituspotku lähti heti. Jalovaara näki Vanhalan syöksyvän eteenpäin. Sen hän ehti nähdä, että Asumaniemi juoksi melkein pystyssä Vanhalan ohi.
- Jumalauta poika! Me ollaan kahden.
- Älä välitä! Me toimitaan äkkiä... Mä menen nyt.
- Kun se ei tullu, huohotti Vanhala, mutta näki samassa Honkajoen syötön mätkähtävän jalkoihinsa.
Sitten Priha siirsi pallon Asumaniemen yli ja tämä jatkoi sen verkon perälle. Asumaniemi hehkui intoa ja hurmiota, ja Vanhalakin kohosi samaan innostukseen.


Ei ainutkaan vastustaja päässyt sumppupuolustuksen läpi. Sen takaa ammuttiin kuitenkin kiivaasti.
Asumaniemi kääntyi hieman sivuttain rangaistusalueen kulmassa ja nousi samalla, jolloin hänen kohdalleen jäi sumppuun aukko. Samalla hän horjahti ja tarttui rintaansa.
- Se on sivuverkossa... Pallo on sivuverkossa...
Kaikki olivat tyrmistyneitä. Äskeinen helppo onnistuminen ja kavennusmaali oli nostanut mielialan melkeinpä riemukkaaaksi. 3-1 -johtomaali jysähti tämän tunnelman keskelle kuin moukarinisku.


Lisäajalla oli pelko sentään vielä suurempi kuin ennen. He tiesivät, että peli loppuisi pian.
- Älä enää tee maalia.
Miehet riisuivat paitansa. Hiljaisina, väsynein katsein he seurasivat vastustajan voitonjuhlia.


Honkajoki penkoi varustekassiaan. Hän heitti nappulakenkänsä Vanhalalle ja sanoi:
- Pistä, Priha, roskikseen! Minä olen kadottanut peli-iloni.
Priha kääntyi jälleen suihkuun päin ja sanoi sitä säädellessään:
- Vastustaja voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.

tiistai 16. marraskuuta 2021

Dr. Dunning & Mr. Kruger


Aikapäiviä sitten olin kirjoittanut artikkelin lehteen. Se oli jo mennyt vertaisarviointiseulan läpi, yksi pieni huolimattomuusvirhe oli löytynyt ja korjattu. Päätoimittaja oli luvannut, että artikkeli julkaistaan lehden seuraavassa numerossa.
Sitten eräänä yönä heräsin noin kello kaksi. Kirkkaana mielessä se, kuinka siitä artikkelista olisi tullut parempi. Tajusin, että yhden lisätiedon kaivaminen esiin aineistosta olisi parantanut ilmaisuvoimaa ja informatiivisuutta. Kyseessä ei siis ollut virhe, vaan puute. Eikä sinänsä edes puute, vaan lisäys. Tutkimuksen lähtökohta oli tietynlainen, eikä tämän tiedon lisääminen olisi muuttanut sen tuloksia mitenkään, olisipa vain tuonut jotain lisää.
Valvoin koko loppuyön syytellen itseäni. Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Tuo olisi pitänyt tajuta alun perinkin. Miksi vertaisarvioinnissa ei huomautettu tästä? (No siksi että se tieto ei kuulunut siihen mitä suoranaisesti tutkittiin, sen olisi vain saanut samasta aineistosta, ääliö.) Kehittelin jo kaikenlaisia hätätilaratkaisuja. Entä jos soittaisin päätoimittajalle heti huomisaamuna ja sanoisin että laitan uuden version kun ennätän? Kauanko kestäisi analyysin teko ja kirjoittaminen? Pitäisikö tehdä uusi vertaisarviointi? (No totta ***** pitäisi, senkin idiootti.) Ei helvetti, pelkkä aineiston analyysi tuon noin yhden palstan lisäämiseksi kestäisi niin kauan että se juuri ja juuri ehtisi seuraavaan numeroon – ilman mitään arviointeja. Ei auta muu kuin antaa olla.
Seuraava päivä menikin sitten puolivaloilla asiaa vatvoessa muiden töiden ohella. Tunsin itseni täysin kyvyttömäksi paukapääksi. Puolustelin asiaa sillä, että tämä lisäys ei olisi ollut osa alkuperäistä näkökantaa. Mikä totta olikin. Mutta ei se minua lohduttanut, sillä kivuliaasti tiesin että olisin voinut kirjoittaa paremman artikkelin kuin se, mikä sitten julkaistiin.

Se, mikä minua lohdutti ja esti painamasta paniikkinappulaa, oli Dunning-Kruger -vaikutuksen tunnistaminen.
Lyhyesti sanottuna Dunning-Kruger -vaikutus toteaa sen, että kaikkein kyvyttömimmät arvioivat itsensä selkeästi kyvykkäämmiksi ja vastaavasti kyvykkäimmät arvioivat itsensä kyvyttömämmiksi kuin ovat.
Useimmilla ihmisillä lienee kokemusta siitä tyypistä, joka ei kerta kaikkiaan ymmärrä asiasta yhtään mitään, mutta jolla on sekä varma että virheellinen tieto asiasta. Muistan elävästi, kun tajusin ilmiön ensi kerran teinipoikana, kun itseäni kahta vuotta vanhempi herra itsevarmuus intti minulle kivenkovaan, että käärmeellä ei voi olla selkärankaa. Tässä esimerkissä näkyykin hyvin Dunning-Kruger -vaikutuksen traagisin seuraus: kaveri oli minua vanhempana minuun nähden ”ylemmässä asemassa” ja luuli siksi olevansa minua paremmin informoitu ja älykkäämpi. Toisin sanoen hän oli täysin Dunning-Krugerin mukaisesti kyvytön tunnistamaan omaa epäpätevyyttään. Aikuisten maailmassa tämä tulee hyvin näkyviin esimiesasemassa. Toinen omakohtainen kokemus: armeijassa räjäytyksen alkeiskoulutusta antoi kantakessu, joka kysyi meiltä mitä ainetta ”saippuapala” on. Kemiasta perillä ollut tupakaverini vastasi että trinitrotolueenia. Johon kantakessu totesi että ei ole, vaan TNT:tä. Oli kova paikka pidätellä naurua.

Dunning-Krugerin alkuperäisessä tutkimuksessa koehenkilöiden kykyjä mittailtiin muutamilla testeillä. Näitä olivat esimerkiksi kyky ymmärtää huumoria, looginen päättelykyky ja kieliopin hallitseminen. Aluksi koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan oma suoritustasonsa ja sitten todellinen suoritustaso mitattiin. Koehenkilöt jaettiin suoritustasonsa mukaisesti neljään kvartiiliin ja katsottiin, mikä oli kuhunkin kvartiiliin sijoittuneiden oma arvio. Esimerkkinä kyky ymmärtää huumoria:

Kuten kuvasta näkyy, heikoin kvartiili arvioi itsensä selvästi yläkanttiin ja arvio lähestyi todellisuutta sitä mukaa, mitä ylemmäs todellisia kykyjä päästiin. Itse asiassa viimeinen kvartiili arvioi kykynsä jo alakanttiin todellisuuteen nähden.

Dunning-Kruger -vaikutuksesta ovatkin sitten huumoriveikot tehneet omia kuvaajiaan:

Sinänsä hauska ja tuntuu vastaavan todellisuutta.
Toisaalta monet ovat huomauttaneet, että tämä ei pidä paikkaansa. Johan ensimmäisestä kuvaajasta nähdään – aivan oikein – että arvio paranee sitä mukaa mitä oma kyvykkyyskin. Tosin arviokäyrä nousee vain hyvin loivasti. Joka tapauksessa tämä näyttää kumoavan tuon ”epätoivon laakson”, johon vajoaa kun alkaa tunnistaa oman pätemättömyytensä.

Totuus on kuitenkin toinen, itse asiassa traagisempi. Eihän ihminen itse toimi todellisten kykyjensä mukaan, vaan sen mukaan kuinka kyvykkääksi hän itsensä arvioi. Tällöin on enemmän merkitystä sillä suhteella, joka on hänen arvionsa ja todellisten kykyjensä välillä. Kun laskee tämän suhteen, kuviot kolmesta esimerkkialueesta ovat varsin julmaa luettavaa:

Jokaisessa tapauksessa käyrät laskevat sitä mukaa, mitä ylemmäs todellisessa kyvykkyydessä mennään. Realistinen minäkuva olisi ykköstasolla, jota lähinnä on toiseksi paras kvartiili. Parhaan kvartiilin suhdeluku on kaikissa alle ykkösen. Heikoin kvartiili on kaikissa yli nelosen.
Vielä huolestuttavampaa on se, että osa-alueista kaikkein eniten pielessä näyttää arvioissa olevan nimenomaan logiikka. Heikoin kvartiili arvioi siinä itsensä selvästi paremmaksi kuin muissa. Se on myös ainoa, jossa toiseksi parhaan kvartiilin itsearvio on heikompi kuin todellisuus. Paras kvartiili arvioi itsensä kaikissa kolmessa esimerkissä suunnilleen saman verran alakanttiin.

Kaikkein huolestuttavinta on se, että keskihajonnan täytyy olla selvästi suurempi alemmissa kvartiileissa kuin ylemmissä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ylimmässä kvartiilissa arviot ovat yleensä suhteellisen realistisia, vaikkakin keskimäärin alakanttiin. On kuitenkin tulosten sekä elämänkokemuksen nojalla hyvin epäuskottavaa, että loogisessa ajattelussa hyvin menestyvä kovinkaan usein arvioisi olevansa siinä poikkeuksellisen huono. Toisaalta on hyvin ilmeistä, että ainakin osa alimmasta kvartiilista osaa arvioida olevansa oikeasti huonoja. Koska alimman kvartiilin itsearvioiden keskiarvo on kuitenkin lähes ylimmän tasolla, tämän täytyy tilastomatemaattisesti tarkoittaa sitä, että melkoinen osa alimmasta kvartiilista arvioi olevansa aivan huipulla kyvyiltään. Mitenkään muuten ei voi keskiarvo nousta noin ylös, jos ja kun edes osa alimmasta kvartiilista osaa arvioida itsensä edes suurin piirtein oikein. Mikäli edes neljäsosa alimmasta kvartiilista arvioi itsensä suunnilleen oikein loogisten taitojen testissä (ei siis edes huonommaksi, vaan oikein), tulisi loppujen kolmen neljäsosan arvioida itsensä ylimmän kvartiilin keskiarvoon, jotta päästäisiin mitattuun tulokseen. Laskin tämän, tämä ei siis ole arvio vaan fakta.
Tämä selittää täydellisesti sen ”hupikäyrän”, sillä alimmasta kvartiilista ovat tuskin äänessä ne, jotka osaavat arvioida itsensä oikein, vaan ne, jotka luulevat olevansa neroja. Niinpä ylimmän kvartiilin kokemus eniten äänessä olevista on juuri tuo ”täydellisen ymmärtämättömyyden tuoma itsevarmuus”.

Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä kriittisempi hän on itseään kohtaan – noin keskimäärin. Niinpä hänen arvionsa osaamisestaan on alhaisempi kuin todellinen osaamistaso – useimmiten.
Puoliksi valvottua yötäni seuraavan yön nukuin sikeästi. Osin väsymyksen takia, mutta enimmäkseen siksi että olin ehtinyt rauhoittua ja ymmärtää, että itsekritiikkini syynä oli, niin no, oma ylihuolellisuuteni, joka on Dunning-Krugerin toinen puoli. (Tähän väliin huomautus tässä vaiheessa naureskelevalle oikolukija Sallille – ylihuolellisuuteni koskee vain osaa normaaliin elämänmenoon liittyvistä aspekteista.)
Annoin artikkelin mennä sellaisenaan tekemättä korjauksia. Ihan kelvollinen se oli ilman niitäkin.

Kun nyt mietin Dunnig-Kruger -vaikutuksen seurauksia, voin valitettavasti todeta niiden näkyvän yhteiskunnassa koko ajan voimakkaampina. Päättäviin asemiin nousee jatkuvasti yhä kyvyttömämpiä ihmisiä, jotka luulevat jotain osaavansa ja ymmärtävänsä. Suurella osalla näistä älykkyys on sitä, mitä kutsuin jo vuosia sitten ”paviaaniälyksi” eli kykyä saada toiset uskomaan heidän kykyihinsä todellisten kykyjen määrästä riippumatta.
Nykyinen hallitus on hyvin pitkälti tämän prosessin ruumiillistuma. Ennen ei ollut näin. Olen ihan varma, että jos olisin ryhtynyt selittämään vaikka mainitsemani artikkelin tutkimusta siinä käytettyjä menetelmiä myöten, niin Suomen pääministereistä vaikkapa Kivimäki, Linkomies, Virolainen ja Karjalainen olisivat pitkälle koulutettuina hoksanneet varsin pian miten homma toimi ja esittäneet erinäisiä teräviä kysymyksiä. Eikä kyse ole koulutuksesta – pääministerilistalta voi poimia vaikka parturi Fagerholmin ja agrologi Miettusen, jotka olisivat terävillä aivoillaan ymmärtäneet mistä on kyse vaikka laskutoimitusten selittämiseen olisi vaadittukin lisäkoulutusta. Mutta jos samaa olisi yrittänyt Jyrki Kataiselle, Alexander Stubbille tai Sanna Marinille, ihmiselämä ei olisi riittänyt siihen että he olisivat kyenneet omaksumaan riittävät pohjatiedot (en halua kertoa miksi tiedän yhden mainituista tapauksista paremmin kuin ikinä haluaisin ja olen aika varma että kaksi muuta ovat samaa tasoa). He kykenevät itsevarmoina teeskentelemään ymmärrystä ja matkimaan näkökantoja, jotka saavat toiset uskomaan heihin. Todellisuudessa jokaisen kyvyt ovat loogisen päättelyn osalta siellä toiseksi ylimmän kvartiilin alapäässä eli niukasti keskiarvon yläpuolella. (On yleinen harhaluulo, että poliitikot olisivat keskimääräistä tyhmempiä. Tuskin tällaisia eduskunnassa noin kymmentä enempää istuu. Se vain näyttää siltä jos katsoo sieltä ylimmästä kvartiilista käsin.) Älyllisesti tämän tason ihmiset ovat hyviä kanslisteja tai marketin osastopäälliköitä, mutta ei heidän pitäisi olla päättämässä kansakunnan asioista.

Mitä ihmettä demokratiassa on sitten mennyt pieleen? Miksi kansakunnan demokratian alkuaikoina pinnalle nousi kyvykkäitä, älykkäitä ja joskus jopa maan parasta yli oman edun ajattelevia yksilöitä? Mihin nämä ovat kadonneet nykypäättäjistä ja miksi?

Selitys on loogisten seuraamusten ketju. Edetään ketjua pitkin takaperin.

Miksi kyvykkäät ihmiset eivät mene politiikkaan? Tylsien kokousten takia, on helppo vastaus. Se on vain puolitotuus. Eivät kokoukset ole tylsiä, vaan niissä typeryyksiä jaarittelevat ihmiset. Jos toimikunnassa on lähemmäs kymmenkunta kykenevää henkilöä, niin johan tapahtuu ja tylsyys on kaukana. Monen tunnin kokouskaan ei rasita, toisin kuin useat varttitunnin palaverit joissa tuntee kuolevansa ikävään. Ongelma on siis siinä, että kokoustamaan on päässyt liikaa vääränlaista väkeä, joka hitaudellaan ajaa kyvykkäät ulos ja valtaa elintilan.

Tästä seuraa toinen kysymys: miksi näitä ei torpata pois kun huomataan että he eivät pysty. Tähän on helppo vastaus: poliittinen korrektius. Pahinta mitä voi tehdä on osoittaa toisen typeryys, etenkin silloin kun se on totta. Siitähän tulee paha mieli. Poliittisen korrektiuden takia on siedettävä näitä ilman substanssia olevia itsevarmoja tyyppejä. Paitsi että sietämistä helpompi vaihtoehto on luopua itse.

Ja sitten päästään siihen oleelliseen asian ytimeen: miksi on syntynyt kulttuuri, jossa mielipide on yhtä arvokas kuin fakta. Vastaus on hämmästyttävän helppo, kun katsoo muutamaa valokuvaa Suomen hallituksista. Kuva kuvalta totuus valkenee sitä mukaa kun ministerien henkinen degeneraatio etenee:
Paasikiven hallitus 1945. Kyvykkäitä ministerejä rivi pullollaan.

Miettusen hallitus 1962. Asiat vielä kunnossa.

Sorsan hallitus 1982. Nyt ollaan jo kaltevalla pinnalla.

Ahon hallitus 1991. Kykyä on edelleen, mutta tuhoa kohti ollaan jo liukumassa.

Kataisen hallitus 2011. Tässä luultiin jo että nyt ollaan pohjalla.

Marinin hallitus 2019. Herättäkää pahasta unesta.

Keksittekö? Vastaus on hyvin yksinkertainen: degeneraatio on miesten syytä!

Kun katsoo paria ensimmäistä kuvaa, eipä siellä naisia näy. Tällöin keskustelukulttuuri on erilainen ja sen tunnistaa jokainen mies itsekin heti, kun hetken miettii. Tosin alle kolmevitosista miehistä en ole varma – voi olla että he ovat liian sisäänkasvaneita systeemiin. Mutta jos mies puhuu höpöjä, toinen mies sanoo tälle että mietippä nyt oikeasti vähän jos siihen kykenet niin huomaat olevasi väärässä ja jos et kykene niin turpa kiinni. Mutta näin ei todellakaan sanota naisille. Miehet ovat vaistomaisesti naisille kohteliaita ja tämä on väärin!
Naisten tullessa johtoasemiin heidän vertaisensa miehet kohtelivat heitä kuin, niin no, naisia. Tämä näkyy herkullisella tavalla kun katsoo Sorsan ja Ahon hallituksesta otettuja kuvia. Ne muutamat naiset ovat päässeet sohvalle istumaan pääministerin seuraan, miesministerit ovat enimmäkseen seisomapaikoilla mutta yksikään nainen ei seiso!
Tämä oli suuri virhe. Naisia olisi pitänyt kohdella tasa-arvoisesti. Nyt kulttuuri alkoi liukua päätöksenteolle ja kyvykkyyden suosimiselle vaaralliseen suuntaan.

Keskustelukulttuuri siis muuttui, eikä se muuttunut ainoastaan naisille puhuttaessa. Kun paikalla on naisia, miehet puhuvat toisilleenkin eri tavalla. Tämän seuraus nähdään sitten Kataisen hallituksen kuvasta, jossa miehet ja naiset ovatkin tasa-arvoisesti seisomassa. Politiikan keskustelukulttuuri muuttui naisten kulttuuriksi, jossa asioita ei sanota suoraan ja eniten höpöttävän kanta voittaa. Tämän seurauksena kyvykkäät, niin miehet kuin naisetkin, jäivät vähiin suurimman osan kyllästyttyä. Jäljelle jäi älyllisesti kolmannen luokan kykyjä, joiden vallanhimo kylläkin on ensimmäistä luokkaa. Degeneraation pohjanoteeraus nähdäänkin sitten viimeisessä kuvassa. Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, joka oli oikeasti topakka täti, olisi hävennyt silmät päästään jos tietäisi tuon keskinkertaisuuden määrän.

Ainoa tie tästä umpikujasta pois on täyskäännös ja paluu risteykseen, jossa valittiin vahingossa väärä tie. Naiset kuuluvat päättäviin tehtäviin siinä missä miehetkin, mutta kaikkia tulee kohdella samalla tavalla ja samojen kriteerien mukaan.
Asiasta sanokoon lopuksi painavan sanansa kaikkien aikojen menestynein ja ansioikkain naispoliitikko Margaret Thatcher (Gillian Andersonin tulkitsemana):

lauantai 13. marraskuuta 2021

Sivallus CCCLXXVII

Olohuoneen telkkarissa pyörii Bosnia-Suomi -ottelu.
Salli (kävelee olohuoneen poikki toiseen huoneeseen Jaskan luo): - Kumpi tuossa on kumpi, kun toisella on siniset ja toisella valkoiset asut?
Jaska: - En tiedä kun en ole katsonut, mutta Bosnia on se jonka pelaajat taklaavat myös toisiaan.

Uusinta: Tapahtui Rutunguan oikeusministeriössä 202?


Lukijalle: Uusin tämän kymmenen vuotta vanhan jutun reilut viisi vuotta sitten. Silloin kirjoitin: "Kun kriteerejä (siis haittamaahanmuuttajien maahanpääsyä) kiristetään, kiristyvät samalla ne keinot, joilla yritetään länsimaiden portteja aukoa." Tällä kertaa niitä yritetään aukoa Valko-Venäjän rajalla. Keinona käytetään taas kerran nyyhkytarinoita. Todellisuudssahan tilanne on se, että jos sisään pääsee, niin tulijat eivät lopu koskaan. Vielä ei näihin tekaistuihin kuolemantuomioihin ole menty, mutta se on vain ajan kysymys:

- Hyvää päivää, herra kansliapäällikkö.
- Jambo! Ja mitähän herralla mahtaisi olla asiaa?
- Olen Atzimboo Humbalawumba ja pakolaiseksi olisin lähdössä.
- Jaaha. Sepä ei olekaan enää niin kovin yksinkertaista. Kuten herra tietää, länsimaat ovat nykyään kurkkuaan myöten täynnä. Käännytys tulee automaationa rajalta, ellei ole esittää edes jonkinmoisia todisteita vainon kohteeksi joutumisesta.
- Senpä takia minä täällä olenkin.
- No niinpä tietenkin, mitäpä minä itsestäänselvyyksiä horisen. Käydäänpäs sitten asiaan.

Kansliapäällikkö käänsi pöydällään olevan Euroopan kartan asiakkaaseen päin ja rykäisi:

- Näissä hommissa on syytä olla suunnitelmat valmiina. Oletan että tie käy Eurooppaan, mutta mihinkäs olisi aikomus?
- Tuolla pohjoisessa olisi sellainen maa kuin Finlandia.
- FINLANDIA! Hulluksiko olette tullut? Siellähän on niin kylmä, että kusella käydessä pippelinne kutistuu valkoisen miehen kokoluokkaan!
- Näin olen kuullut. Siellä on kuulemma myös vaarallisia villieläimiä, joistakin jääkarhuista puhuivat.
- Miksi ihmeessä sitten…
- No kun siellä kuulemma toimii tämä maksuton perheenyhdistäminen. Valitettavasti diskorahan saaminen on nykyään tiukemmassa, ennen kuin on saanut kansalaisuuden. Mutta eiköhän sitä muutaman vuoden kykene kärvistelemään pelkällä ilmaisella asunnolla ja ruualla.
- Niinhän se taisi ollakin. Millainen perhe teillä olisi mukaan lähdössä, tai eiväthän he tietenkään ensireissulle tule?
- Onhan tuota kertynyt. Kolme vaimoa ja kahdeksan lasta. Näiden mukana ajattelin, että omat sekä vaimojen veljet ja siskot perheineen sitten aikanaan. Anopeista ei niin väliksi. Yksi leskeksi jäänyt appiukko on kyllä mukavaa kalaseuraa, niin että hänet haluaisin matkaan. Äijä ei vain ollut kovin innokas, kun kuuli että puolet vuodesta järvet ovat jäässä. Lupasin kuitenkin selvittää asiaa, eiköhän siellä joku innokas kalastajamzungu ole keksinyt tuohonkin ratkaisun. Kuuluvat olevan kovia innovoimaan.
- Mjaa. Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Teillä on varmaan passi valmiina?
- On toki.
- Sittenpä ei muuta kuin töihin. Ensinnäkin muistutan, että prosessi maksaa kaksi miljoonaa rutugania.
- Minä kun olin kuullut että puolitoista.
- Kuulkaas nyt herra Humbalawumba. Hinnat ovat nousseet. Näin kansliapäällikkönä on kyettävä pitämään yllä tiettyä elintasoa ja vaatii valtiokin osansa.
- Entäs dollareina?
- Olisitte heti sanonut. Taaloina viisi tonnia puhtaana käteen, minä hoidan sitten valtiolle rutuganit kaupan päälle. Mutta tinkimisvaraa ei ole. Löytyykö?
- Onnistuu. Mitenkäs prosessi käytännössä toimii?

Kansilapäällikkö kampesi lihavan ruhonsa tuolista ylös ja käveli sivupöydällä olevan rintakuvapatsaan luo katsellen sitä mietteliäästi.

- Yksinkertaista. Maksatte takuumaksun etukäteen. Sitten käytte sylkäisemässä tätä Rakkaan Johtajamme Umbula Kwalamazoon patsasta. Kuten tiedätte, kyseessä on valtiopetos. Seurauksena on kuolemantuomio, jonka langettamiseen minulla on täydet valtuudet. Määrään tuomion täytäntöön pantavaksi kahden viikon kuluttua. Oikeusjärjestelmämme mukaisesti minulla on kuitenkin oikeus määrätä takuumaksu, jota vastaan pääsette vapaaksi tuomion täytäntöönpanoon asti. Jos ja tietenkin kun ette ilmesty oikeaan aikaan pääkaupungin keskustorille mestattavaksi, teidät etsintäkuulutetaan ja kiinni saataessa teloitetaan välittömästi.
- Ymmärrän. Ja tuon kahden viikon aikana minä sitten livahdan Finlandiaan, tai siis Suomeen kuten sikäläiset sanovat, ja anon poliittista turvapaikkaa.
- Aivan. Saatte mukaanne kopion tuomiosta, joka osoittaa teidän joutuneen poliittisen vainon kohteeksi. Nykyään ovat kovin nuivia sielläpäin, käytännössä ainoa tapa jolla pakolaisstatuksen saa on kuolemantuomion uhka.
- Mitäs sitten?
- Se on teistä itsestänne kiinni. Kunhan pysytte poissa Rutunguasta. Tai ette ainakaan jää kiinni täällä lomaillessanne. Valitettavasti meidän on pakko teloittaa kiinnijääneet, muuten kuolemantuomion uhka ei ole uskottava. Tosin viimeisimmästä tällaisesta tapauksesta on jo pari vuotta.
- Tuota… enkö minä siis saa koskaan palata?
- Totta kai. Heti kun saatte Ruotsin kansalaisuuden…
- Suomen.
- Niin tosiaankin, anteeksi. Minulla menevät nuo höynäytettävät mzungut aina sekaisin. Siis Suomen kansalaisuuden saatuanne teidät armahdetaan.
- Automaattisestiko?
- Niin no, tietysti teidän pitää maksaa virallinen kirjaamismaksu ja luonnollisesti asiaa käsittelevän virkamiehen sivukulut. Muilta osin kyseessä on tosiaan pelkkä muodollisuus, sen jälkeen voitte käydä Rutunguassa huoletta.

Atsimboo Humbalawumba nojautui taaksepäin tuolissaan ja henkäisi syvään. Eräs häiritsevä ajatus vaivasi häntä yhä.

- Entäpä jos en saa Suomen kansalaisuutta?
- Niin, se on tietysti eräs vaihtoehto. En tunne kohdemaanne nykyistä lainsäädäntöä kovin tarkkaan, ne kun ovat joka maassa koko ajan kiristymään päin. Mutta noin yleisesti ottaen sanoisin, että se on ihan teidän oma vikanne, jos näin ei tapahdu.
- Kuinka niin? Entäs jos minut palautetaan tänne Rutunguaan?
- Se ei mitenkään onnistu. Teitä uhkaa täällä kuolemantuomio ja palauttaminen on kansainvälisten sopimusten vastaista. Mikäli ette ole tietoinen, niin mzungut ovat aika niuhottajia sopimusten kanssa. Etenkin nuo pohjoismaalaiset, jotka eivät vielä ole oppineet ihmistavoille edes lahjusten ottamisen kanssa, mikä näin sivumennen varoituksena sanottakoon.
- Entäs se kansalaisuuden saaminen?
- Noo, kunhan pysytte erossa vakavista rikoksista, niin kyllä se aikanaan lankeaa itsestään. Prosessia voi tietysti nopeuttaa ottamalla sikäläisen jalkavaimon. Omiannehan ette vielä saa viedä, perheenyhdistäminen kun koskee vain kansalaisia. Näin ollen jalkavaimon luulisi pallien paineen takia olevan luonnollinen asia. Eikä hankkiminen ole ongelma, kunhan ei rupea turhan krantuksi. Pohjoismainen nainen on kuin kompassi: perse osoittaa aina kohti etelää. Voi kyllä olla, että joudutte tyytymään rumaan ja lihavaan, mutta paukauttakaa se paksuksi niin mzungujen käsityksen mukaan side Suomeen on syntynyt ja saatte kansalaisuuden pikavauhtia. Sitten voittekin tuottaa sukunne sinne pikavauhtia … ai niin, onhan teillä lapsia kaikkien vaimojenne kanssa?
- Vain kahden.
- Siinä tapauksessa teidän pitää ilmoittaa se lapseton vaimonne viralliseksi. Sen jälkeen voitte tuottaa lapsenne Suomeen, jolloin heidän äitinsä seuraavat tietysti mukana. Jos erehtyisitte ilmoittamaan jommankumman muista vaimoistanne viralliseksi, se lapseton vaimonne ei luultavasti saisi maahantulolupaa.
- Ja sitten voin ilmoittaa nämä muutkin vaimot virallisiksi.
- Herra Humbalawumba, missä tynnyrissä te olette kasvanut? Eurooppalaiset eivät hyväksy moniavioisuutta. Siis rinnakkaista, peräkkäin he voivat olla naimisissa vaikka kuinka monta kertaa. Ja hyvä niin teidän kannaltanne.
- Miten niin?
- Ilmoitatte muut vaimonne yksinhuoltajiksi. Mzungut maksavat lapsista avustuksia enemmän ja te voitte elää käytännössä moniavioista elämää työstä ja taloudellisista huolista vapaana, kunhan hoidatte vaimot raskaiksi säännöllisin väliajoin.
- Riittääkö tukirahoista tänne lähetettäväksi? Meinaan, voi olla että politiikka kiristyy taas ja kaikkia serkkuja ei saakaan enää perheenyhdistämisen nojalla Suomeen.
- Ei siitä paljon yli jää, mutta jotakin sentään. Miksi muuten luulisitte meidän ottaneen tämän systeemin käyttöön? Ei meidän kansantaloutemme pysty pelkällä kehitysavulla pyörimään, kyllä siihen tarvitaan ulkomailla asuvien rutungualaisten tukia.
- Niinpä tietysti.

Helpottunut hymy levisi Atsimboo Humbalawumban kasvoille. Riesaa ja epämukavuutta asiasta olisi tietysti ensi alkuun tiedossa, mutta se olisi pieni hinta huolettomasta loppuelämästä. Olipa onni, että hänellä oli riittävästi rahaa lahjuksiin ja lentolippuun. Myös kansliapäällikkö hymyili, olihan luvassa taas mukavat rahat sveitsiläiselle numerotilille.

- Onnistuuko tämä saman tien?
- Jos teillä vain on rahat mukana.
- Tässä on. Viisituhatta taalaa käytettyinä seteleinä.
- Jaaha. Täyttelen tässä paperit kuolemantuomiostanne. Jos sillä välin viitsisitte käydä sylkäisemässä tuota patsasta. Tuossa on paperia jolla voitte pyyhkiä jäljet. En halua rakkaan presidenttimme muotokuvan muistuttavan lintujen kakkimaa patsasta, sen verran paljon täällä käy asiakkaita.

Toimenpiteen suoritettuaan herra Humbalawumba antoi rahat kansliapäällikölle, joka puolestaan ojensi hänelle kuitin miljoonan rutuganin takuumaksusta sekä kuolemantuomiomääräyksen. Humbalawumba puristi kansliapäällikön kättä leveästi hymyillen.

- Kiitoksia.
- Eipä kestä. Muistakaa poistua maasta kahden viikon kuluessa ja lähettäkää minulle postikortti muistoksi, kun olette päässyt perille. Keräilen niitä, olen näet pohjimmiltani sentimentaalinen mies.

tiistai 9. marraskuuta 2021

Uutiskatsaus 45/2021


1. Kerrankin asiaa Ylellä

Toki juttu on jo kaksi vuotta vanha, mutta kommentaattori linkkasi sen. Kirjoitin viime viikolla jutun, jota pidän ehkä koko bloggaushistoriani tärkeimpänä. Siinä laskelmat ja graafit osoittavat selkeästi, että maapallolla on tasan yksi ympäristöongelma: kehitysmaiden väestönkasvu. Ylen juttu uskalsi sivuta tätä jo pari vuotta sitten, täsmälleen niin ansiokkaasti kuin julkisuudessa uskaltaa kirjoittaa.
Toki jutussa oli puutteensa. Esimerkiksi looginen virhe, jossa todettiin: Lundin yliopisto kohahdutti kaksi vuotta sitten tutkimuksella, jossa listattiin eri elämänvalintojen vaikutusta hiilijalanjälkeen. Ylivoimaisesti tehokkain keinoista oli tehdä vähemmän lapsia.
Tämähän ei ole ollenkaan tehokkain keino. Vielä tehokkaampi lyhyellä tähtäimellä on tehdä itsemurha. Pitkällä tähtäimellä tehokkain on hankkia enemmän lapsia. Tällöin katoaa haittamaahanmuuton perustelu väestön vähenemisestä ja mitä vähemmän haittamaahanmuuttoa, sitä enemmän populaatio koostuu ihmisistä, jotka ratkaisevat ongelmia enemmän kuin niitä aiheuttavat.
Toisaalta jutussa kerrotaan myös suoraan syy, miksi väestönkasvusta ei voida puhua: ”keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.” On siis parempi antaa maailman tuhoutua kuin puhua ikävistä asioista.
Jutussa kuitenkin uskalletaan sanoa ääneen osa siitä, mistä vaietaan: ”Miltei kaikki nousu tulee Afrikasta. Aasiassa kasvu on jo taittumassa.” Tämäkin on vain osatotuus. Aasiassa kasvu on taittumassa maissa, joissa vallitsee edes jonkinlainen sivistys. Lähi-idässä se jatkuu yhä, paitsi että osa kasvusta on siirtynyt lähi-itäläisten väestönkasvuksi länsimaissa. Lisäksi jutussa ei uskalleta kunnolla kritisoida Kuznets-käyrää, jonka ideana on virallisesti hyväksytty totuus: nopea kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen. Tämä malli toimii valitettavasti vain länsimaissa. Kehitysmaissa, etenkin Afrikassa, oikea malli on: menneisyyden supernopea kasvu, nykyisyyden kasvun jatkuminen ja tulevaisuudessa odottava katastrofi. Afrikan maiden väestönkasvuprosentti on jatkuvasti 2-3 prosentin luokkaa, kun Euroopan maissa se ei käytännössä koskaan ylittänyt edes yhtä prosenttia. On käsittämätöntä, että mallin odotetaan toimivan kun jo pelkkä lähtötilanne on täysin erilainen! Lisäksi Afrikan maat ovat nyt siinä vaiheessa, jossa Euroopassa kasvu taittui. Afrikassa se ei ole taittunut, päinvastoin useissa maissa kasvuprosentti on jopa noussut.


2. Rokotekriittisyys nostaa päätään

Alan vähitellen hivuttautua kohti rokotekriittisten leiriä. En siksi että minulla olisi ollut rokotteista oireita. En siksikään että kaksi rokotettakaan ei suojaa ja kolmatta yhtä tehotonta puuhataan. Vaan siksi että Jari Tervo, johon luotan suuresti, lausui näkemyksensä. Kolumnissaan hän haukkui rokotekriittiset maan rakoon. Jos joku joka on yhtä suurella prosentilla väärässä asiakysymyksissä sanoo näin, niin kyllä se herättää epäilyksiä.


3. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Helsingin kaupunki ilmoitti luopuvansa lihan tarjoamisesta kaupungin tilaisuuksissa, mutta rajasi kuitenkin ”arvovieraat” eli kaikkein juhlallisimmat tilaisuudet tämän ulkopuolelle. Jotenkin hämärästi muistin syövereistä pyrkii esiin oppi, jossa sanottiin että johtajan tulee näyttää esimerkkiä.
Joka tapauksessa, mikäli satun joskus olemaan tilaisuudessa jossa Helsingin kaupunki tarjoaa ruuat, lupaan tilata pizzataksin paikalle. Oletan että saan sentään käyttää kaupungin tarjoamia ruokailuvälineitä vai saastuvatko ne lihansyönnistä?
Tarkemmin ajatellen tässä olisikin loistava bisneksen paikka. Kuvitelkaa nyt, että joku yrittäjä ottaisi selvää milloin on Helsingin kaupungin tilaisuus ja parkkeeraisi liikuteltavan snägärikojunsa pihaan. Tai pizzafirma tarjoaisi alennusta ryhmätilauksesta – taksi kurvaa pihaan, porukka hakee pizzat ja marssiin kaupungin ruokapöytiin syömään.


4. Logiikkaa yli ymmärryksen

Helsingin seudun liikenne (HSL) esitti tarkistusmaksun nostamista 80 eurosta 100 euroon. Vasemmiston valtuutetut älähtivät, sillä tarkistusmaksun nostaminen ”osuisi erityisesti vähäosaisiin”. Ja minä kun luulin että se osuisi erityisesti rikollisiin. Tarkistusmaksulta on helppo tapa välttyä ja se on maksaa matkalippu.
Loogisesti tämä on ihan sama kuin jos vasemmistoliitto vaatisi myymälävarkauksiin puuttumisen lopettamista siksi, että niihin puuttuminen aiheuttaa varkauksiin syyllistyville ongelmia ja mahdollisesti jopa merkinnän rekisteriin. Tai mistäs minä tiedän etteivätkö jo tällaista lausuntoa rustailisi, tunnetusti kun on vaikeaa keksiä mitään niin typerää ettei vihervasemmisto sitä kannattaisi.


5. Varoitusteksti

Carl Barksin vanhoista Aku Ankka -joulusarjoista koostettiin uusi kirja. Ajan hengen mukaisesti siihen liitettiin varoitus: ”…Tarinoissa esiintyy välillä asenteita ja näkemyksiä esim. perhe-elämästä, tieliikenteestä ja siipikarjan hoidosta, jotka saattavat vaikuttaa auttamattoman vanhanaikaisilta ja jopa vastuuttomilta. Uskomme lukijoiden osaavan tulkita ne ajankuvaksi, ei elämänohjeiksi. Toimitus”. Tiedossa ei ole, viittaako ”siipikarjan hoidon” vanhanaikaisuus siihen että ankoilla ei ole housuja.
Itse asiassa tämä varoitustekstin lisääminen voisi olla hyvä asia. Nykyisin kun esitetään ajan hengen mukaisia näkemyksiä, niihin tulisi liittää teksti: ”…Tässä esiintyy järjestelmällisesti asenteita ja näkemyksiä esim. perhe-elämästä, seksuaalisuudesta ja politiikasta, jotka saattavat vaikuttaa auttamattoman epäloogisilta ja jopa vastuuttomilta. Uskomme lukijoiden osaavan tulkita ne ajankuvaksi, ei elämänohjeiksi.”


6. Reppu ja reissumies

Reissumies jää jatkossa hyllyyn, sillä firma päätti uudistaa leipäpussiaan monimuotoisuuden nimissä tarkoituksena, että yhä useampi mies tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on. Valitut kolme uutta pärstää pussiin olivat turkkilainen transu, suomalainen narkkari ja neekeririkollinen. Näihin sitä varmaan tyypillinen suomalainen reissumies samaistuukin. Ei sitten käynyt mielessä että pyytäisi poseeraamaan kolme ihan tavallista suomalaista miestä, vaikka putkiasentajan, luokanopettajan ja opistoupseerin?
Tietysti tässä sopii toivoa, että ”Reissumies” osoittautuisi enteeksi. Tästä mallia narkkareille, kriminaaleille ja haittamamuille: reppu selkään ja mars mahdollisimman kauas.


7. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Aziz Nita Bouhout ja Ilham Abdeselam Mohamed … jäkjäkjäk … kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen sekä kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä huumausainerikoksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.
Tällä kertaa vielä lisäys. Uutisessa rikoksen tehneeseen seurueeseen viitattiin ”espanjalaisperheenä”, vaikka nimet olivat suunnilleen niin kaukana José Gonzalezista kuin mahdollista!)



8. Turhia syytöksiä

Joku TV-ohjelma oli saanut huomattavaa negatiivista julkisuutta, kun sen osallistujista yksi onkin syytettynä törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eikä siinä kaikki, toinenkin ohjelmaan osallistunut sai tuomion laittomasta uhkauksesta ja taloussotkujakin on riittävästi. Tästä on sinänsä turha ohjelma saanut turhaa kuraa niskaansa. Tämähän on vähän sama kuin aikoinaan Paleface sai turhaa kuraa, kun hänen rasismin vastaisella videollaan esiintynyt arabi olikin tehnyt rasistisen murhan tappamalla ikääntyneen suomalaisen. Ei ole ohjelman vika vaan suorastaan välttämätöntä että jos siinä esiintyy neekeri tai arabi, niin rikostuomio löytyy huomattavalla todennäköisyydellä.
Tasapuolisuuden nimissä on toki mainittava, että myös kyseisessä ohjelmassa esiintyvillä suomalaisilla on rikoksia tilillään. Seura tekee kaltaisekseen.


9. Laiva kääntyy

Otsikkolinkki vie Iltalehden pääkirjoitukseen, jossa todetaan Suomen olevan Ruotsin tiellä jengirikollisuudessa. Jutussa tuodaan haittamaahanmuuton vaikutus esiin hämmästyttävän suoraan, jopa lähes realistisella tasolla. Monia muitakin vastaavia juttuja on parin viime viikon aikana näkynyt. Tästä se alkaa, toteaisi optimisti, mutta odotamme imperiumin vastaiskua jossa todetaan että vika on kotouttamisen epäonnistumisessa. Mikä ei kyllä pidä paikkaansa – kotouttaminen on onnistunut yli kaikkien realististen odotusten, se on kotoutuminen joka on epäonnistunut. Kaikkein aikaansaavinta ja tehokkainta työtä on rasismin vastainen työ – on todella käsittämätöntä että rasismia esiintyy niin vähän kun katsoo millaista jälkeä haittamaahanmuutto tekee.
Ruotsin tiellä siis ollaan ja se on vähintäänkin vaarallista, sillä Ruotsi on jo nyt Euroopan vaarallisin maa. Oleellisin ero murhissa on vieläpä se, että Ruotsissa ne ovat matujen jengiväkivaltamurhia, joissa toki kuolee puolivahingossa myös ihmisiä siinä missä Suomessa suurin osa henkirikoksista on ryyppyporukoiden jäsentenvälisiä – toistaiseksi.
Syyksi rikollisuuden nousuun tarjotaan tietysti COVID-sulkutoimenpiteitä, jotka ovat iskeneet pahiten Helsinkiin. Tosin näiden toimienpiteiden osasyynähän on tietysti jälleen kerran haittamaahanmuutto, sillä kuten tilastot osoittavat niin sairastuneiden määrä on tässä ryhmässä moninkertainen. Eli ollaan takaisin lähtöruudussa syyn suhteen.
Ratkaisuksi on puolestaan tarjottu dialogia, jonka kuvitus on jostain käsittämättömästä syystä päässyt läpi. Haittamaahanmuuttajien ongelmiin hakevat ratkaisua suomalaiset, joita avustaa yksi harvoista työtä tekevistä somaleista – työtä, johon ei olisi mitään tarvetta ilman somaleita. Ironiaa parhaimmillaan.
Hyvä asia kuitenkin on, että vähitellen suomalaisnuoriin kohdistuvasta väkivallasta aletaan puhua ja jopa julkaistaan tekijöiden tuntomerkkejä pelkäämättä rasistiksi leimautumista.
Slummiutuminen on hyvässä vauhdissa. Tästä seuraa suomalaisen koulutuksen koko ajan kiihtyvä rapautuminen. Kun Suomessa syntynyt haittamamujen jälkeläinen tulee alakouluun, suomen kielen taito on keskimäärin 2,5-vuotiaan suomalaisen tasolla. Ei näistä enää saada ”työvoimapulan” paikkaajia, ainoastaan elättejä. Eivätkä toistakymmentä vuotta Suomessa eläneet vanhemmat pärjää vanhempainvartissa ilman tulkkia. On tämä vain aika kumma, sillä joka ainoa tietämäni Suomeen muuttanut itäaasialainen on osannut suomea vuoden kuluttua paremmin kuin yksikään tietämäni Suomeen muuttanut arabi tai neekeri kymmenen vuoden kuluttua. Tämä varmaan aiheutuu siitä, että itäaasialaisia on tuettu enemmän kuin muita.


10. Riskiryhmää

Afganistanissa vaarallisiin ammatteihin kuuluvat kaikki, mutta heti sikafarmarin perässä hyvänä kakkosena taitaa tulla dj:n duuni. Tämä koettiin hääjuhlissa, joissa erehdyttiin soittamaan musiikkia. Paikalle hyökkäsivät talibanin asemiehet, jotka tappoivat kolme ja haavoittivat useita.
Tiedossa ei ole, esitettiinkö seuraavissa juhlissa tunnettu afganistanilaiselokuva Yhdet häät ja neljät hautajaiset.
Tiedossa ei myöskään ole, tapahtuiko isku lieventävien asianhaarojen vallitessa eli soittiko dj Antti Tuiskua.


11. Sleepy Joe

Joe Biden oli nukahtaa ilmastokokouksessa. Tätä pidetään merkkinä hänen etenevästä dementiastaan. Kyllähän asia on toisaalta niin, että jos tylsässä kokouksessa viitsisi olla koko ajan skarppina torkkumisen sijaan, se olisi ennemminkin merkki dementiasta. Tämä olikin yksi etätyön eduista, kun saattoi ottaa rennommin kuin normikokouksessa. Kerrankin Salli ihmetteli mikä meteli työhuoneesta kuuluu ja otti sitten salaa kuvan, kun kuorsasin työhuoneen lattialle rahtaamallani patjalla kuulokkeet korvilla. Yritin jälkeenpäin väittää etten olisi nukkunut, mutta todisteet olivat vakuuttavat.


12. Alma

Vihdoinkin kirjallisuudentutkimuksessa on huomattu asia, jonka totesin jo parikymmentä vuotta sitten. Yleisesti ollaan oltu sillä kannalla, että Väinö Linnan suurteoksessa Täällä Pohjantähden alla ei ole päähenkilöä, tosin jotkut ovat pitäneet sellaisena Koskelan Jussia, jotkut Akselia, tasa-arvolaiset jopa Elinaa ja metailijat Pentinkulman kylää. Mutta teoksessa on yksi ainoa henkilö, joka on mukana alusta loppuun toisten syntyessä ja kuollessa. Alma Koskela, josta ei paljon puhuta eikä häntä liiemmin kuvailla. (Tai no, onhan Janne Kivivuorikin, mutta hän on romaanin alussa juuri puhumaan opetteleva taapero.) Mutta joka kerran kun teoksessa tapahtuu jotain tärkeää, Alma on puolihuomaamattomana sivussa mukana. Kun Koskelan pojat lähtevät talvisotaan ja Juhani toteaa isoveljiensä hävinneen näkyvistä riihen taa, Alma sanoo vaimeasti kamariin mennessään:
- Niin. Riihen taka ne aina häviää… Riihen taka meiltä hävitään kun lähdetään… Kapinaan taikka sotaan, ammuttavaksi taikka työhön… Mihinkä kullonkin mennään...
Jos teoksesta pitäisi valita yksi repliikki joka sen tiivistää, se olisi tuo. Eikä ole sattumaa että sen sanoo nimenomaan Alma, vieläpä vaimealla äänellä.


13. Nappulakenkää

Espanjalainen tv-kommentaattori sai potkut syyllistyttään kahteen kardinaalivirheeseen. Ensimmäinen oli luulla, että mikki on kiinni. Toinen oli se, että hän erehtyi tällöin sanomaan pikimustasta ranskalaispelaajasta ”Tämä jätkä on tummempi kuin asunsa”. Seuraava pysäkki olikin sitten lopputilin kuittaaminen. Tämä siitä huolimatta, että pelaaja itse vakuutti ettei loukkaantunut kommentista, mistä hänelle propsit. Saas nähdä missä vaiheessa ei saa enää kertoa edes pelaajien pituuksia, ikää tai mitään muutakaan ominaisuutta. Sukupuolen mainitseminen lieneekin jo kiellettyä.


14. Epäonnistunutta kotoutumista

Lupaava venäläiskiekkoilija Artur Kajumov, Lokomotiv Jaroslavin miehiä ja Chicago Blackhawksin varaus, alkoi valmistella siirtymistään rapakon taakse sopeutumalla jo valmiiksi sikäläisiin juhliin eli viettämällä Halloweenia. Ihan putkeen ei sinänsä hyvässä tarkoituksessa tehty juhliminen mennyt. Halloweenina kun on tarkoitus pukeutua epäuskottaviksi mielikuvitusolennoiksi. Kajumov taas oli vetäissyt kaavun päälleen, rätin päähänsä ja leikki-Kalashnikovin kouraansa. Somemyrsky oli valmis. Sen siitä saa, kun rikkoo koodia ja pukeutuu realistiseksi hahmoksi mielikuvitusolennon sijaan.


15. Piiskaa vai pulttipistooli?

Nykyaikainen viisiottelu aikoo luopua ratsastuksesta ainakin osin Tokion olympiaskandaalien takia. Ratsastuksen korvannee pyöräilyn maantieajo, eikä maastopyöräily kuten kuusi vuotta sitten ehdotin. Tämä olisi ollut lajin alkuperäisen idean eli taistelulähetin tehtävän mukaista.
Seuraus lajinvaihdosta on nyt se, että nykyaikaisen viisiottelun lajeista kolme on maantiepyöräily, juoksu ja uinti. Tuleeko mieleen jotain toista olympialajia, jossa olisivat jo nyt samat lajit? Olisiko tämä laji mahdollisesti suositumpi? Onko viisiottelun asema olympialajina jo lähtölaskennassa?
Joka tapauksessa mikäli asiaa ajattelee asianomaisten eli hevosten kannalta, niin nyt ei enää tule piiskaa. Toisaalta hevosten tarve vähenee, kun viisiottelijoiden ei tarvitse enää harjoitella ratsastamista. Odotettavissa on meetvurstin hinnanlasku raaka-aineen määrän kasvaessa.


16. Ansiot suorituksen mukaan

Oletteko kuulleet, että Juventuksella on suomalaispelaaja? En ollut minäkään. Tarkemmin sanottuna Juventuksen naisjoukkueen riveissä pelaa suomalainen Tuija Hyyrynen, silloin kun vaihtopenkiltä kentälle komennetaan.
Itse juttu keskittyy siihen epäkohtaan, että naisjalkapalloilijat tienaavat vähemmän kuin miesjalkapalloilijat. Maailman parhaiten tienaavan naisjalkapalloilijan palkka on noin puoli prosenttia parhaiten tienaavan miesjalkapalloilijan palkasta. Olisihan se mielenkiintoista jos ansiot olisivat tasa-arvoisia. Silloin yksikään naisjalkapalloilija ei tienaisi senttiäkään. Brasilian naisten maajoukkue pelasi taannoin harjoitusottelun Gremion C-junioreita vastaan ja hävisi 6-0. Luuletteko että Gremion C-junioreille maksetaan saman verran kuin Brasilian maajoukkuenaisille?
Tilanne on ihan sama kuin jos motokuskeiksi pitäisi palkata samalla palkalla sellaisia jotka niittävät puuta nurin vain kymmenesosan siitä mitä normikuskit.
Sitten testi: missä arvokisoissa Suomen jalkapallomaajoukkue pelasi ensi kertaa?
Vastasitko että vuoden 2021 EM-kisoissa? Vai osasitko arvata että kyseessä on ansa? Jos vastasit ”vuoden 2021 EM-kisoissa”, olet sovinisti. Jos osasit arvata että kyseessä on ansa etkä silti osannut vastata oikein mutta muistit vuoden 2021 EM-kisat, sitten vasta sovinisti oletkin. Oikea vastaus on vuoden 2005 EM-kisat, joissa pelasi naisten jalkapallomaajoukkue. Tämän jälkeenkin naiset ovat pelanneet kahdesti EM-kisoissa. Jostain syystä näitä ei vain lasketa.
Jos haluatte tasa-arvoa, ryhtykää yleisurheilemaan. Siellä palkkiot ovat samat.


17. Odotetut pohjat

Vanhojen Malminkartanon portaiden ennätysmies Jouko Juntunen, 400 ja 800 metrin juoksija, ilmestyi sitten uusiin portaisiin ja runttasi odotetusti parhaan ajan. Ainoa mikä yllätti oli ero muihin – listakakkosen aikaan on matkaa käsittämättömät seitsemän sekuntia! Juntunen on rakenteeltaan kuin luotu porrasjuoksuun. 185-senttinen kroppa ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt, lisäksi Juntusella on hieman kokoistaan juoksijaa lyhyemmät jalat jotka auttavat portaissa. Mietityttää mitä Michael Johnson olisi mahtanut parhaina päivinään saada aikaiseksi. Kaikkein oleellisin osa suorituksessa oli kuitenkin Juntusen tekniikka. Näki että porrasharjoituksissa on vietetty aikaa. Jos laskisi suhdeluvun maakontaktin pituus per ilmalentoon kestänyt aika, se olisi Juntusella aivan ylivertainen. Porrasjuoksun salaisuus on se, että ponnistaa nopeasti ja antaa vapaan jalan lentää rauhassa riuhtomatta. Jos ilmalennon aikana kiskoo jalkaa väkisin eteenpäin, hapot iskevät paljon aiemmin.


Loppukevennys: Alien-huumoria

Totesin jo vuosia sitten, että pienillä vihreillä miehillä on mahtava huumorintaju. Miksi muuten he ilmestyisivät vain totaalisille hörhöille, joita ei kukaan usko?
Eräs loistavimmista ulkoavaruuden olioiden kohtaamisesta kertovista elokuvista on Ensimmäinen yhteys. Siinä Jodie Fosterin esittämän astrologin tutkimusryhmä saa viestin alieneilta:

Suodatuksen ja zoomauksen jälkeen käy siis ilmi, että vegalaiset lähettivät takaisin ensimmäisen Maasta sieppaamansa kuvalähetyksen, joka oli saksalaisten lähetys Berliinin olympialaisten avajaisista, Adolf Hitlerin osuus. Tästä syntyikin mukava soppa, kun alienien epäiltiin olevan natseja.

Paljon uskottavampi versio olisi ollut alienien trollaus. Ei, tämä ei ole sama video kuin äskeinen vaikka alkaakin samoin. Kärsivällisyyttä:

lauantai 6. marraskuuta 2021

Uusinta: Se pieni ero


Lukijalle: Kun esi-isämme laskeutuivat puusta alas, jatkon kannalta ei ole niinkään suurta merkitystä sillä milloin tämä tapahtui vaan sillä, mitä sen jälkeen tapahtui eli miksi kehitys eteni tai sitten ei edennyt yhtä vauhdikkaasti:

Englanti on harvinaisen paska kieli, koska siinä ei ole varsinaisia synonyymeja vaan vivahde-eroja, joista pitää olla helvetin tarkkana tai tekee itsensä naurettavaksi natiivin silmissä. Kuten kävi aikoinaan elokuvaohjaaja Michael Curtizille (alkujaan unkarilainen Manó Kaminer), joka elokuvan Ne 600 urhoollista kuvauksessa käski tuoda paikalle ratsastajattomat hevoset: ”Bring on the empty horses!” Jolloin David Niven & co saivat sellaisen naurukohtauksen, ettei filmauksesta tullut vähään aikaan mitään. Suomalaiselle kommentti ei ole edes huvittava, koska suomen – kuten luultavasti myös Curtizin äidinkielen unkarin – kielessä ”tyhjä” tarkoittaa jotain puuttuvaa. Kun taas englannin kielessä ”empty” tarkoittaa tyhjää tilaa, jolloin näyttelijät saivat mielikuvan ontoksi kaiverretuista hevosista. Lausahdus päätyi sittemmin Nivenin mainion elämäkerran nimeksi.
On kuitenkin tilanteita, joissa englannin kieli on suomen kieltä parempi ja yksi niistä on tämän kirjoituksen aihe. Kun suomen kielessä sanoo ”apina”, se tarkoittaa paljon laajempaa joukkoa kuin ”monkey” englannin kielessä. Englannin kielessä hännättömään apinaan (simpanssit, gorillat, orangit, gibbonit) ei voi viitata sanalla ”monkey”, vaan on käytettävä sanaa ”ape”. Suomen kielessä on olemassa tätä sanaa vastaava ilmaisu ”ihmisapina”, mutta se on kömpelönä harvinainen.

Jatkossa käytän sanaa ”apina” tarkoittamaan nimenomaisesti ihmisapinoita ja niistäkin lähinnä simpansseja ja gorilloita, jossain määrin orankeja ja tuskin lainkaan gibboneita.

Ymmärrettävistä syistä ihmisen ja apinan kehityslinjojen täsmällinen muoto on edelleen jossain määrin epäselvä. Suuntaviivat ja summittainen aikataulu ovat kuitenkin tiedossa.
Varhaisimmat tunnetut hännättömät apinat elivät noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin gibbonien linja erkaantui muista. Noin 15 miljoonaa vuotta sitten orankien esi-isät sanoivat heippa ja lähtivät Aasiaan. Gorillat erkaantuivat omalle linjalleen vajaa kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Viimeisenä nykyään elossa olevista lajeista toisistaan erkaantuivat ihmislinja ja simpanssilinja pari miljoonaa vuotta gorillojen jälkeen.
Ainakin ihmislinjassa oli lukuisia senkin jälkeisiä eriytymisiä ja umpikujia, mutta jätetään ne huomioitta ja keskitytään siihen, mitä meillä on nyt. Eli nykyihminen, jonka lähimmät sukulaiset ovat simpansseja (nykylajit simpanssi ja kääpiösimpanssi), gorilloja (taksonomia hieman epäselvä, mutta nykykäsityksen mukaan läntinen tasankomaagorilla ja itäinen tasankomaagorilla, joilla on alalajeja, esimerkiksi vuorigorilla on itäisen lajin alalaji) sekä orangit (borneon- ja sumatranoranki). Gibboneihin (luokittelusta riidellään, 14-19 lajia) ei mennä, koska niiden evoluutio on kehittynyt enemmän hännällisten apinoiden suuntaan siinä missä simpanssit, gorillat ja orangit muistuttavat selvästi enemmän ihmistä.
Vaikka simpanssit erkaantuivatkin ihmisestä viimeisenä, se ei silti välttämättä tarkoita että ne muistuttaisivat käytökseltään ja älykkyydeltään eniten ihmistä. Jotkut tutkijat pitävät gorilloja ihmismäisempinä ja jotkut orankeja älykkäimpinä. Lajilla A piirre X on ihmismäisempi kuin lajilla B, kun taas piirteen Y suhteen tilanne on päinvastainen. Tämä on luonnollista.

Yleisesti ottaen poikkeama on kuitenkin samansuuntainen ihmiseen verrattuna lajista riippumatta. Jos tarkastelemme ominaisuutta Z, niin lähes poikkeuksetta kaikki apinat poikkeavat ihmisestä keskenään samaan suuntaan. Eli jos ihminen on lukusuoralla tietyssä pisteessä, kaikki apinat ovat kyseisestä pisteestä joko oikealle tai sitten vasemmalle – mutta eivät molemmissa suunnissa.

Näiden erojen tarkastelu antaa meille jotain vinkkiä siitä, mihin suuntaan ihmisen evoluutio on kehittymässä – tai ainakin mihin sen pitäisi olla kehittymässä. Ihmisten välillä on eroja ja on nimittäin niin, että yleensä mitä lähempänä apinoita jokin ominaisuus ihmisessä on muihin ihmisiin verrattuna, sitä negatiivisempi ominaisuus se on ihmispopulaation kannalta. Ainakin pitkällä tähtäimellä. Kuvitellaan ominaisuus X, jonka arvo keskimääräisellä gorillalla on 100 ja keskimääräisellä ihmisellä 50. Tällöin on varsin luonnollista, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi ja tuottavampi ihminen on sellainen, jonka ominaisuuden X arvo on 45 eikä 55. Näin siksi, että 45 on kauempana gorillasta kuin 55. Samaten on yhteiskunnalliselta kannalta suotavaa, että ominaisuus X:n lukuarvo muuttuu pikkuhiljaa populaatiossa kauemmas gorillan arvosta, jolloin yhteiskunta toivottavasti muuttuu paremmaksi.


10. Puhekyky

Ilmeisimpiä eroja ihmisten ja apinoiden välillä on puhekyky, mutta tämä on sattumaa. Apinoiden äänihuulten rakenne ei mahdollista sellaista puhetta, mihin ihmiset pystyvät. Joskus puhekyvyn väitetään kehittyneen sosiaalisen rakenteen takia, mutta tämä ei todellakaan voi pitää paikkaansa. Apinoiden sosiaalinen yhteisö on paljon tiiviimpi kuin ihmisten. Puheen tarkoitus on ilmaista asioita, joiden ilmaisu elein on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kenties työkalujen kehittäminen ja rakentaminen eli pitkän ajan suunnittelu aiheutti puhekyvyn tarpeen.
Kyvyssä puhua ei liene merkittäviä eroja ihmisten välillä. Erot tulevat näkyviin siinä, kuinka abstraktille tasolle keskustelu voidaan viedä.


9. Karvoitus

Apinoilla on turkki, ihmisillä ei. Luultavasti ihmisen karvat karisivat siinä vaiheessa, kun laji muutti asumaan paahtavalle savannille ja oppi hikoilemaan. Mutta ihmisen muutettua pois Afrikasta evoluutio heitti taas häränpyllyä ja karvoista tuli ilmeisesti kylmemmässä ilmastossa selviytymisvaltti. Aina siihen asti kunnes vaatetus keksittiin, jolloin karvankasvatukseen kului taas liikaa energiaa. Seurauksena oli hauskan näköinen karvoituskartta, jossa karvattomimpia ovat afrikkalaiset, sitten karvoitus lisääntyy rajusti Välimeren alueelle asti vähentyäkseen taas pohjoista kohti mentäessä. Ja kuten yleisesti tiedätään, runsas karvoitus liitetään usein alkukantaiseen olemukseen. Ei tiettävästi ole olemassa tutkimuksia, ovatko saman populaation sisällä karvaisemmat miehet aggressiivisempia ja vähemmän älykkäitä.
Karvarannepizza on fakta.


8. Voima

Voimantuottoa tutkittaessa on havaittu simpanssien olevan noin 1,5-2 kertaa niin voimakkaita kuin samanpainoinen ihminen (oletettavasti mies). Suurin piirtein sama pätee varmaan muihinkin apinoihin.
Ihmisten keskuudessa voimaa on aina ihailtu, mutta toisaalta pidetty alkukantaisena. On ilmeistä, että ihmisen evoluutio on karistanut melkoisen määrän lihaksia pyrkiessään parempaan energiatalouteen. Yhtä ilmeistä on se, että ihmisyksilön absoluuttinen voima ei kerro välttämättä yhtään mitään hänen geneettisestä lahjakkuudestaan voimaan, koska voimantuotanto on suhteellisen helposti harjoituksella parannettava ominaisuus. Jonkinlaisia arvauksia voi toki tehdä ihmisten välisistä eroista. Suurimmat erot voimatuotannossa ihmisen ja apinan välillä - absoluuttisen voiman lisäksi - ovat luultavasti kyvyssä hypätä pystysuunnassa ketterästi, koska apinat ovat tottuneempia puussa liikkumiseen. Tätä ominaisuutta tarvitaan esimerkiksi korkeushypyssä ja koripallossa.


7. Kieli

Apinoille on opetettu merkkikieltä ja viittomakieltä, jossa ne ovat saavuttaneet huomattavia, satojen sanojen sanavarastoja. Tämä on kuitenkin varsin vaatimaton määrä verrattaessa mihin tahansa ihmiskieleen. Kielet puolestaan eivät ilmeisesti eroa sisäiseltä kompleksisuudeltaan toisistaan merkittävästi. Joidenkin kielten ilmaisuvoima on suurempi, ts. sillä voidaan usein ilmaista esimerkiksi abstrakteja asioita helpommin, mutta tämä johtuu kulttuurista eikä kielen rakenteen ongelmista. Kuten jokainen vieraita kieliä osaava tietää, jotkut asiat vain on helpompaa sanoa toisella kielellä, koska siihen löytyy osuvampi ilmaisu tai sana. Eikä tässä ollut pätkääkään besserwisseriyttä. Mutta kieli on välttämätön siihen, että kyetään suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä. Ja kuten hyvin tiedetään, jotkut ihmiset osaavat tämän paremmin kuin toiset. Apinoille tämä ominaisuus ei ole niin tärkeä, koska ne elävät seuduilla joilla vuodenaikojen vaihtelu on hyvin vähäinen.


6. Yksiavioisuus

Orangit ovat yksineläjiä, jotka yleensä kohtaavat vain pariutuessaan eivätkä muodosta parisiteitä, vaan parittelevat kiima-aikana kohdalle osuvan kumppanin kanssa. Gorillat elävät laumoissa, joita yleensä hallitsee yksi kaikkien naaraiden kanssa paritteleva uros, tosin poikkeuksiakin löytyy. Simpanssitkin ovat laumaeläimiä, mutta etenkin kääpiösimpanssien seksitouhut saavat villeimmätkin roomalaiset orgiat näyttämään luostarielämältä.
Kun katsotaan ihmiskunnan historiaa, voidaan helposti havaita että menestyneimmät yhteiskunnat ovat yksiavioisia. Juutalaiset alkoivat pärjätä vasta sitten, kun luopuivat vanhatestamentillisesta moniavioisuudesta ja sitä ennenkin moniavioisuus oli varsin poikkeuksellista. Islamilaisessa yhteiskunnassa taas moniavioisuus on monessa maassa normi ja tulokset näkyvät. Yhdysvalloissa yhden vanhemman perheissä elävien lasten osuus on valkoisilla 25 % ja mustilla 66 %. Alhaisin lukema on aasialaisilla, 16 % ja mustien jälkeen toiseksi korkein intiaaneilla, 52 %.


5. Kyky juosta

Gorillan maksimaalinen juoksunopeus on luokkaa 30 km/h. Simpanssit ovat aavistuksen nopeampia. Orangit ovat huomattavasti kömpelömpiä ja hitaampia. Ihmisen maksiminopeus on yli 40 km/h, mutta tämä pätee vain huippusprinttereihin. Useimmat ihmiset eivät pärjää lyhyellä matkalla gorillalle tai simpanssille edes tasaisella maalla, saati sitten maastossa. Tilanne on täysin toinen, jos matka on pidempi. Gorillalla tai simpanssilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes kohtuullisessa kunnossa olevaa ihmistä vastaan Cooperin testissä, saati sitten maratonilla.
Ihmisen fyysinen evoluutio on kehittänyt meitä kolmeen asiaan: ajattelemaan abstraktisti, työskentelemään näppärästi sormilla ja juoksemaan pitkiä matkoja. Vain harvat nisäkkäät - käytännössä jotkut sorkka- ja kavioeläimet sekä susi ja kenguru - ovat kestävyysjuoksussa parempia kuin ihminen.
Ihminen eroaa siis apinoista ennen muuta kestävyysjuoksukykynsä ansiosta. Yleinen harhaluulo on, että afrikkalaiset ovat kestävyysjuoksijoina ylivertaisia. Tilastollisesti voi laskea, että tämä on hevonkukkua. Kenialaisten ja etiopialaisten hallinta perustuu vain valtavaan yrittäjämäärään. Eurooppalaisella tosissaan kestävyysjuoksua harjoittelevalla on suurempi todennäköisyys päätyä huippujuoksijaksi kuin itäafrikkalaisella. Ja loppujen lopuksi itäafrikkalaiset ovat pelkkä anomalia - todellisuudessa suurin osa afrikkalaisista maista on umpisurkeita kestävyysjuoksussa. Tilastopajan miesten maratonin kaikkien aikojen lista menee poikki karsintarajasta 2:15:30. Siihen tai parempaan on yltänyt 4611 juoksijaa. Heistä ilmeisesti yksikään ei ole länsiafrikkalainen. (Tarkistin haulla suurimmat maat eli Nigerian, Nigerin, Ghanan, Norsunluurannikon, Senegalin ja Kamerunin - ei löytynyt yhtäkään. Kaksi kongolaista löytyy, mutta Itä-Kongo kuuluu etnisesti Itä-Afrikkaan.) Samalla listalla on 25 syntyperäistä suomalaista. Viiden miljoonan populaatiosta 25 vastaan 500 miljoonan populaatiosta nolla. Itäafrikkalaisten muista afrikkalaista poikkeama sopeuma kestävyysjuoksuun selittyy helposti, kun katsoo millaisessa maastossa he elävät verrattuna muihin afrikkalaisiin.
Sadan metrin kaikkien aikojen tilastossa tilanne on täysin päinvastainen. Tilaston 42 ensimmäistä nimeä ovat ilmeisesti kaikki etniseltä taustaltaan länsiafrikkalaisia. Jaetulla 43. sijalla on ajalla 9,92 ranskalainen Christophe Lemaitre, jonka voin vierestä nähneenä vakuuttaa olevan ihan aitoranskalainen, toisin kuin useimmat muut ko. maan pikamenijät. Alle kymmenen sekunnin on pinkonut sallituissa oloissa 125 juoksijaa, joista ilmeisesti 120 on etnisesti ainakin suurelta osin länsiafrikkalaisia. Lemaitre on ainoa eurooppalainen, lisäksi joukossa on kolme eteläafrikkalaista tummaa kaveria ja yksi kiinalainen.


4. Esiintymisalue

Apinat viihtyvät vain lämpimissä oloissa. Simpanssien ja gorillojen esiintymisalue on käytännössä identtinen. Nykyään esiintymisalue on pienentynyt alkuperäisestä Afrikan tolkuttoman väestönkasvun takia, mutta elinympäristö on sama kuin ennenkin eli Afrikan sademetsät. (Hauska yksityiskohta: kumpiakaan ei ole koskaan esiintynyt Keniassa.) Orankeja puolestaan esiintyy ainoastaan Borneon ja Sumatran saarilla, mutta aiemmin niitä eli koko Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa. Eli sademetsissä.
Simpanssien esiintymisalue
Apinat eivät ole koskaan kyenneet valtaamaan itselleen uusia asuinalueita sopeutumalla niihin. Ihmiset puolestaan ovat sopeutuneet elämään koko maapallolla. Vieläpä siten, että kulloisenkin korkeakulttuurin keskus on aina ollut lämpötilaltaan lähellä esiintymisalueen kylmimpiä rajoja. Ei tietenkään aivan äärimmäisellä rajalla, koska siellä taistelu olemassaolosta on ollut liian ankaraa. Mutta siinä "toiseksi lähinnä" eli alueella, jossa elämä on ollut siedettävää mutta haastavaa. Tällöin kyseisessä ihmispopulaatiossa ovat rikastuneet ne ominaisuudet, jotka ovat nostaneet sen kulttuurin korkeimmalle kehitysasteelle. Kauan sitten subtropiikissa, historiallisen ajan alussa suurissa jokilaaksoissa, ajanlaskun alussa Välimeren pohjoisrannikolla ja nykyään Pohjois-Euroopassa ja -Amerikassa.


3. Kypsymisaika

Orankinaaraat tulevat sukukypsiksi 6-11 vuoden iässä ja urokset ovat täysikasvuisia 15-vuotiaina. Tämä on poikkeuksellisen suuri ero sukupuolten välillä, mutta suunta on sama muillakin apinoilla, kuten myös ihmisillä: naaraat kypsyvät aiemmin. Gorilloilla naaraat ovat sukukypsiä 10-12 -vuotiaina ja urokset 11-13 -vuotiaina. Simpanssit kypsyvät noin kahdeksanvuotiaina ja niillä sukupuolten välinen ero on vähäinen tai jopa olematon. Tämä on luonnollista myös niiden pienemmän koon takia, sillä yleensä pienempikokoiset eläimet samassa lajiryhmässä kypsyvät aiemmin.
Kuka tahansa koululääkäri pystyy kertomaan, että viime vuosina Suomeen muuttaneissa ihmispopulaatioissa täysikasvuiseksi kypsyminen tapahtuu keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin kantaväestöllä. Tämän näkee myös urheilun juniorisarjoissa, joissa moni ei-kantasuomalainen kilpailuja hallinnut lupaus on kadonnut ynnä muihin siinä vaiheessa, kun suomalaiset ovat saavuttaneet hänet biologisessa iässä. Tosin joissakin tapauksissa kyse on selvästi ollut myös siitä, että syntymäpäivä on ollut 1.1 eli oikea ikä on oman tai vanhempien ilmoituksen varassa. 17-vuotiaana on helppoa pärjätä 14-vuotiaiden sarjassa, mutta parikymppinen ei enää pärjääkään 17-vuotiaiden sarjassa.


2. Sosiaalisuus

Orangit ovat yksineläjiä, mutta simpanssit ja gorillat laumaeläimiä. Ne elävät aina toisten läheisyydessä ja muistuttavat tässä suuresti paviaaneja. Paviaanien taas on joissakin tutkimuksissa havaittu olevan sosiaalisesti jopa ihmisiä lahjakkaampia.
Kun puhutaan siitä, kuinka ihmisellä on "tunneälyä" ja "sosiaalisia taitoja", ylistetään itse asiassa juuri sitä ominaisuutta, joka on apinoilla - ainakin suhteellisesti - parempi kuin ihmisillä. Tässä yhteydessä on lainattava vanhaa suomalaista sananlaskua "joukossa tyhmyys tiivistyy". Ihmisen menestys apinoihin nähden ei perustu heimo-orientoituneeseen ajatteluun, vaan kykyyn toimia yksilöinä yhteisön hyväksi. Heimokantainen ajattelu johtaa aina kunniaväkivaltaan ja alhaisen luottamuksen yhteiskuntiin.


1. Abstrakti ajattelu

Ihmisen ja apinan eroista ilmeisin on älykkyydessä ja ennen kaikkea kyvyssä abstraktiin ajatteluun. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että ihmisen abstrakti käsityskyky ohittaa simpanssien, gorilloiden ja orankien keskimääräisen vastaavan tason keskimäärin 4-5 vuoden iässä. Tässä hyvänä mittarina toimii lukutaito. Tiettävästi yksikään apina ei ole koskaan oppinut lukemaan, kun taas ihmislapset kykenevät keskimäärin 5-6 –vuotiaina omaksumaan lukutaidon.
On ilmeistä, että maapallon valloitti ihminen eikä gorilla pääasiallisesti älykkyydessä olevan eron ansiosta. Niinpä on luontevaa olettaa, että ihmiskunnan kehityksestä jatkossakin vastaavat sen älykkäämmästä päästä olevat yksilöt (”yliälykkyys” eli liian suuri poikkeama normista saattaa olla haitta, mutta puhutaan nyt vaikka ylimmästä 10 prosentista). Tässä ominaisuudessa on, kuten hyvin tiedetään, huomattavia keskimääräisiä eroja ihmispopulaatioiden välillä. Kuvitellaan, että olisi olemassa esimerkiksi noin kymmenen miljoonan suuruinen populaatio, joka olisi kahminut noin 150 tiedenobelia. Sitten kuvitellaan, että olisi olemassa noin miljardin suuruinen populaatio, jonka vastaava saldo olisi nolla. Toki tätä eroa voisi yrittää selittää erilaisilla elinolosuhteilla ja olla osin oikeassakin. Mutta ei silloin, jos kyseiset populaatiot olisivat asuneet keskenään samassa maassa satoja vuosia ja toisen Nobel-tiheys olisi vaikka 18-kertainen keskimääräiseen väestöön nähden ja toisen saldo näyttäisi edelleen nollaa, vaikka väestömäärä olisi ensimmäiseen nähden moninkertainen.
Eihän tällaisten todistusaineistojen jälkeen olisi mitään järkeä väittää, että ihmispopulaatioiden välillä ei olisi keskimääräisiä eroja. Se olisi ihan sama kuin väittäisi, että 170-senttisellä on tasan yhtä suuret mahdollisuudet tulla huippukoripalloilijaksi kuin kaksimetrisellä. Yksilötasolla poikkeuksia voi tietysti olla. Eikä kukaan ole kieltämässä 170-senttisiltä koripalloa. Siitä vain, jos taitoa riittää niin tie on auki vaikka NBA-sentteriksi.


Vanha tarina kertoo, että Gibraltar pysyy niin kauan brittien hallussa, kun siellä elää apinoita. Kyseessä ovat Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat eli Gibraltarin kallioilla elävät magotit. Näin ollen apinoiden esiintymisalueen raja ei ole niin selkeä kuin yleisesti luullaan.