Välihuomautus 161 : Kaikkien aikojen somehaaste

Neljä 14-vuotiasta oli kiivennyt linkkimastoon 150 metrin korkeuteen. Tällä kertaa ei ihmishenkiä menetetty. Kyseessä oli somesta napattu haaste.
Esitän tässä kaikkien aikojen somehaasteen: kuka uskaltaa olla vastaamatta typeriin somehaasteisiin yllyttävän ääliöporukan paineesta huolimatta?

Sivallus CCCXC

Venäläiset ottivat kunnian Latvian MM-pronssista toteamalla sen olleen Venäjän ansiota, sillä Riian Dynamo pelasi riittävän pitkään KHL:ssä Latvian jääkiekon kehittymiseksi vaaditulle tasolle.
Tässä nähtiin taas kerran ryssän käänteinen logiikka: Riian Dynamo oli KHL:n perustajajäsen ja tahkosi liigaa 14 kautta. Tänä aikana Latvian maajoukkue tahkosi läpi 13 MM-kisat ja kolmet olympialaiset parhaana sijoituksenaan seitsemäs sija. Vaan kun latvialaiset pääsivät ryssistä eroon, niin johan tuli heti pronssia!

Välihuomautus 160 : Venäläiset kisoihin

Venäläisillä on kova hinku päästä olympialaisiin ja muihinkin kansainvälisiin karkeloihin mukaan. Jotkut helpommin lahjottavissa olevat lajiliitot ovatkin jo taipuneet, usein ikävin seurauksin eli moni sivistynytkin maa boikotoi kisoja venäläisten läsnäolon takia.

On esitetty erinäköisiä ratkaisumalleja, kuten perinteinen ”osallistutaan itsenäisinä urheilijoina” tai ”osallistumisoikeus sallitaan niille, jotka irtisanoutuvat hyökkäyssodasta”. Ensimmäinen vaihtoehto on jo nähty ja kehnoksi koettu, sillä mitä eroa on Venäjällä ja ”Venäjän riippumattomilla olympiaurheilijoilla”, ei edes edustusasun värit. Jälkimmäinen taas sotkee politiikan perusteellisesti urheiluun ja hurjimmillaan toisi Putinille näppärän propagandatempun mahdollisuuden: urheilija sanoutuu irti ja heti kisojen päätyttyä kumoaa lausuntonsa.

Koko ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu.

Venäläisille urheilijoille myönnetään väliaikainen edustusoikeus Ukrainan riveissä. Ukrainan olympiakomitea – tai kansallinen lajiliitto muissa kisoissa – saa tehdä päätöksen hyväksyykö se venäläisurheilijan sinikeltaisiin väreihin. Tuskin ukrainalaiset kieltäytyvät, jos venäläistähdet ilmoittavat haluavansa edustaa Ukrainaa protestiksi ja kisoihin päästäkseen. Ymmärrettävästi he olisivat tällöin Ukrainan liiton alaisia ja sen mahdollisen kurinpitosäädösten piirissä, joten mikään silmänlume ei tulisi kysymykseen. Tuskinpa venäläiset veisivät yksilölajeissa yhdenkään ukrainalaisen paikkaa. Jos vaikka naisten korkeushypyssä kaksi ukrainalaista täyttää rankingvaatimukset MM-kisoihin, voidaan kolmas Ukrainan edustusasu antaa rankingin selvittäneelle venäläiselle. Joukkuelajit olisivat toki poikkeus, mutta Ukrainalla olisi ainakin jääkiekossa paremmat menestysmahdollisuudet, jos joukkueeseen saisi vaikka kentällisen verran Venäjän maajoukkuemiehiä.
Tämä väliaikainen edustusoikeus on voimassa tasan niin kauan kunnes Venäjä hyväksytään maana mukaan takaisin kansainväliseen urheiluun. Sen jälkeen väliaikaisesti Ukrainaa edustaneet Venäjän kansalaiset palaavat Venäjän edustajiksi ilman karanteenia. Luonnollisesti Venäjän paluun ehtona on se, että näihin urheilijoihin ei kohdisteta mitään sanktioita.

Tätä ajatusta saa ja kannattaa välittää eteenpäin, olkaa hyvä!

Välihuomautus 159 : Miljoona mittarissa

Huomasin vasta kauan jälkikäteen, että Flagcounterin laskurin lukema muuttui seitsennumeroiseksi luultavasti joskus helmikuussa. Sen verran on blogiin tullut klikkauksia sitten Flagcounterin asennuksen 7.7.2015. Karkeasti laskien se tarkoittaa noin 350 päivässä, eli kai näitä juttuja on siis joku lukenut.

Milli meni rikki vasta sen jälkeen, kun olin jo lopettanut säännöllisen kirjoittamisen. Viikkojuttujen tulo päättyi tammikuun alussa, sen jälkeen on tullut vain pari sivallusta ja välihuomautusta. Tosin pari välihuomautusta olisi kyllä mennyt Viikkojuttunakin, olivat sen verran pitkiä. En kuitenkaan laittanut niille kyseistä leimaa, koska ei juttuja ole tosiaankaan viikoittain tullut.
Nyt asiaa uudelleen harkittuani olen päättänyt, että jatkossa julkaisen näitä pidempiä tarinoita edelleen ”Viikkojuttu” -leimalla. Tämä siitä huolimatta, että en todellakaan aio palata viikottaiseen rytmiin. Samoin siitä huolimatta, että jonakin viikkona saattaa tulla enemmänkin kuin yksi viikkojuttu, jos satun innostumaan. Lähes neljäntoista vuoden ajan julkaisin joka viikko yhden jutun tuon leiman alla, poikkeuksetta. Niinpä ei ollut ihan helppoa tehdä päätöstä siitä, että palaan tämän leiman käyttöön hieman eri merkityksellä, mutta näin aion vastaisuudessa tehdä. Pari uutta ideaa on jo kirjoittamista vaille valmiina.

Välihuomautus 158 : Kuluja hallitukseen (eli hajahuomioita vaaleista)

Eduskuntavaalit tulivat ja menivät. Normaaliin tapaan yksi ei pettänyt tälläkaan kertaa ja se oli vaalistudion kykenemättömyys tulkita ääntenlaskennan edistymistä. Ennakkoäänten jakaumasta on tietysti vaikea päätellä mitään, mutta silti oli aika ennenaikaista julistaa kokoomus voittajaksi. Tuurilla näin sitten kävikin.
Suurin virhe ennusteissa tapahtui juuri siinä vaiheessa kuin aina ennenkin. Kun vaalipäivän ääniä alkaa vähitellen tippua, niistä pitäisi pystyä tekemään ennusteita lopullisiin tuloksiin. Vaikutti vain siltä, että ennusteita tekemään oli taas päästetty lyhyen matikan lukeneita, jotka eivät ymmärrä derivaatan käsitettä. Jo ensimmäisistä vaalipäivän äänistä pystyy aika hyvin laskemaan, mikä on lopullinen tulos. Ainakin jos osaa huomioida sen, millä tavoin yleensä nopeimmin tulevat pienten äänestysalueiden tulokset poikkeavat suurten äänestysalueiden tuloksista. Itse olin ennen äänestystä veikannut persujen paikkaluvuksi 48. Ensimmäisten vaalipäivän äänten saavuttua muutin ennusteen lukuun 47, kun vaalistudio puhui vielä luvusta 44. Istuin tietokoneen ääressä ja seurasin laskentaa vaalipiireittäin, telkkari oli vain taustaäänenä. Kun huomioi karkeasti derivaatan ja d’Hondtin järjestelmän vaikutuksen vaalipiireittäin, tulin klo 20.15 siihen tulokseen että persut saavat hyvin todennäköisesti 46-48 paikkaa, lähes varmasti 45-50 ja veikkaus oli tuo 47.
Oleelliset laskutoimitukset tehdään näet läpipääsyn ”rajapinnassa”. Riittää tarkkailla vaalipiirin koosta riippuen 2-3 lähintä ehdokasta rajan molemmin puolin. Mikäli viimeinen rannallejääjä on puolueesta, joka vaikuttaa saavan vaalipäivänä suhteellisesti enemmän ääniä kuin ennakkoäänestyksessä, on lähes varmaa että hän muljahtaa rajan toiselle puolelle. Sama ilmiö toisinpäin eli mikäli viimeinen selviäjän paikalla oleva on puolueesta, joka vaikuttaa saavan vaalipäivänä pienemmän ääniosuuden, hän tulee vielä putoamaan. ”Kakkospaikalla” molemmin puolin olevilla tämä riski on myös olemassa, ”kolmospaikalla” yleensä vain suurimmissa vaalipiireissä. Toki vertailulukujen eroillakin on merkitystä; esimerkiksi Lapin vaalipiirissä peli oli selvä jo ennen kuin edes puolia äänistä oli laskettu, sillä viimeisen selviäjän ja ensimmäisen ruikuttamaan jääneen vertailuluvuissa oli suuri ero. Tällä perusteella laskin persuille 47 paikkaa. Tulos jäi lopulta 46 paikkaan siksi, että uumoilemani Uudenmaan muljahdys ei kuitenkaan loppumetreillä toteutunut. Välillä viimeinen persu oli edellä, mutta suurten äänestysalueiden tulosten saapuessa viimeisenä tilanne kääntyi taas. En enää muista missä vaalipiirissä kamppailtiin myös viimeisestä paikasta rajusti loppuun asti, mutta se kamppailu käytiin demarin ja kokkarin välillä. Jos nämä molemmat olisivat menneet toisin, niin lopputulos olisikin ollut persut 47, kokoomus 46. Näin siksi, että Uudenmaan viimeinen paikka olisi mennyt persuille eikä kokoomukselle ja siinä toisessa vaalipiirissä kokoomus olisi menettänyt paikan demareille.
Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta historiassa, kun toivoin että demari menisi läpi.

Nyt kävi sitten niin, että Orpo lähti kosiomatkalle naispuoluejohtajien luo. Annika antoi jo rukkaset ja Sanna osoitti selkeää haluttomuutta. Ainoastaan Anna-Maja on aina halukas, mutta eihän se riitä. Kyllä RKP aina mihin tahansa koalitioon lähtee, kunhan pakkoruotsi säilyy – puhe siitä ettei persujen kanssa mentäisi hallitukseen on pelkkää leukojen louskutusta. Joka kylläkin vaikeuttaa Petterin kosiomatkaa Riikan luo. Mikä on hyvä. On näet vaikea uskoa, että persut saisivat hallitusohjelman neuvoteltua riittävän hyväksi Suomen kannalta. Ruuvi pitää näet vetää hyvin kireälle. Kompromissiratkaisut kun tuppaavat olemaan vain toisenlaisia vääriä ratkaisuja. Persuja moititaan joustamiskyvyttömiksi, mutta se on ihan sama kuin teinityttöä moitittaisiin joustamiskyvyttömyydeksi kun viisi arabia haluaa raiskata, tyttö pistää hanttiin, arabit esittävät että jos vain sitten kolme raiskausta, tyttö edelleen kieltäytyy ja voi todeta että tyttö on neuvottelukyvytön eikä suostu kompromisseihin.
Perussuomalaisten olisi typerää suostua kompromisseihin, jotka ovat Suomen kannalta huonoja. Jos he näin tekevät, seuraavissa vaaleissa tulee takkiin ja jälki on entistä pelottavampaa. On parempi rakentaa oikeaa linjaa oppositiossa, katsoa miten sinipuna tuhoaa Suomea seuraavat neljä vuotta ja ottaa seuraavissa vaaleissa yli 60 paikkaa eduskunnasta. Sillä määrällä pääsee jo ehkä pelastamaan sitä mitä enää on jäljellä.

Perussuomalaisten vaalitulos taisi olla suhteellisesti kehnoin Helsingissä, josta tuli vain kolme paikkaa ääniharavista Halla-aho ja Rydman huolimatta eli vain 13 % vaalipiirin paikoista. Ihmettelin asiaa suuresti, sillä luulisi että haittamaahanmuutosta eniten kärsivällä alueella ääniä tulisi suhteellisesti eniten. Etenkin kun huomioi että ei haittamaahanmuuttajia ole sielläkään vielä riittävästi blokkaamaan suomalaisten ääniä. Onneksi itseäni viisaampi kaveri osasi selittää asian, vapaasti muotoiltu lainaus:
”Kaikki jotka kärsivät haittamaahanmuutosta lähtevät pois Helsingistä heti kun pystyvät. Toki loputkin kärsivät, mutta hyväksyvät sen monikulttuurisen uskontonsa sakramenttina. Sama ilmiö selittää sen, miksi natsien ja kommunistien uhrit eivät nousseet vastarintaan: heillä on ihan loppuun asti usko että asiat järjestyvät kunhan ei nosta meteliä.”

Maria Ohisalo ilmoitti luopuvansa vihreiden puheenjohtajuudesta. Tämä on toistaiseksi vaalien jälkeisistä uutisista huonoin.
Jos hän onnistui pj-kaudellaan lähes puolittamaan vihreiden eduskuntapaikkojen määrän, niin eihän tällaiselle voi muuta kuin toivoa jatkokautta.

Vihreiden eduskuntaryhmästä poistui vapaaehtoisesti Pirkka-Pekka Petelius, joka ei asettautunut enää ehdokkaaksi. Kävi siis siten kuin edellisten eduskuntavaalien jälkeisessä analyysissa uumoilinkin:
”Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta vihreiden eduskuntaryhmässä hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa.”

Ennen vaaleja epäiltiin, että varteenotettavin hallitusvaihtoehto olisi perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja kokoomuksen muodostama koalitio. Sen nimeksi tulisi PersVaKo. Nyt näyttää siltä, että tämä tuskin toteutuu ilman hallituksen sarjalippulaista RKP:tä. Toisaalta PersVaKoRuotsalaiset kuulostaa vielä realistisemmalta.

Hallitusneuvottelujen vaikeutuessa on väläytelty sellaistakin hurjaa kompromissivaihtoehtoa, että pääministeriksi nousisi RKP:n Anna-Maja Henriksson. Tämä ei olisi niin iso katastrofi kuin äkkiseltään kuulostaa. Kaikesta on näet maksettava hintansa.
Mielenkiintoinen psykologinen koe nähtäisiin vallanhimon ja tavoitteiden välisessä valinnassa, jos Henrikssonille ilmoitettaisiin hinta: RKP saa pääministerin salkun, jos pakkoruotsista luovutaan.

Kokoomus juhli vaalivoittoa ja se heille suotakoon. Oli nimittäin viimeinen kerta, ellei linja muutu. Tähän asti kokoomus on voinut porskuttaa sillä, että noin puolet sen äänestäjistä on äänestänyt kokoomusta viimeistään vuonna 1987 ja nykyään näiden äänestäjien ainoa syy äänestää kokoomusta on se että he ovat ennenkin äänestäneet kokoomusta. Kun nämä vähitellen kuolevat pois, ei jää jäljelle paljon muuta kuin kokoomuksen muistoyhdistys. Sopii katsoa naapuripuolue keskustaa, josta voi sanoa samat sanat kunhan vaihtaa vuosilukua.
Kepua on äänestetty siksi että sitä vuonna 1980 äänestäneet ovat olleet aiemmin enimmäkseen mullan päällä, mutta nykyään he ovat jo enimmäkseen mullan alla ja se näkyy kannatusluvuissa.

Jos kokoomus saa puolustusministerin salkun, olisi sen kantajaksi ainakin kokemuksen tuomaa pätevyyttä eli entinen puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Toisaalta löytyy eduskuntaryhmästä toinenkin kenraalikunnan evp-edustaja.
Tämän vaihtoehdon toteutuessa realisoituisi myös itänaapurin märkä unelma: vihdoinkin Suomen puolustusministerinä olisi Toveri!

Pienpuolueista, joihin piakkoin voinee laskea myös keskustan (vihreät ja vasemmistoliitto menivät jo, elleivät sitten tee vihdoin sitä loogista johtopäätöstä ja yhdisty Vehreäksi Vasemmistoksi) kridet ja RKP säilyttivät eduskuntapuolueen asemensa.
Sen sijaan yhden miehen liitto eli VKK tipahti odotetusti eduskunnasta. Tunnetusti ehdokkaat saavat yleensä kotipaikkakunnaltaan paljon ääniä. Lieneekö koskaan istuvan kansanedustajan äänimäärän romahdus kotipaikkakunnallaan ollut prosentuaalisesti yhtä raju kuin Ano Turtiaisella? Neljä vuotta sitten ääniä tuli 420 ja tällä kerralla 11. Pudotusta oli hulppeat 97,4 %.
Tuloksesta voi kuitenkin päätellä, että kansanedustajuus lisää tunnettavuutta.
Mikäli oletamme Anon äänestäneen itseään, voidaan päätellä että neljä vuotta sitten oli olemassa 419 juvalaista, jotka eivät tunteneet Ano Turtiaista. Nyt Turtiainen oli tuntematon enää kymmenelle.

Tähän väliin piti tulla joku oivallus Sanna Marinista. Kävi kuitenkin niin että unohdin sen autuaasti. Tätä kirjoittaessa tulin juuri saunasta tukka vielä märkänä ja kirjaan vielä muistaessani ylös vuoropuhelun saunan lauteilta:
- Hitto vie, kun olen unohtanut sen Marinista tekemäni oivalluksen.
- Etkä sitten kertonut sitä minulle?
- No en. Tein sen nimittäin toissa yönä kun satuin olemaan hetken valveilla. Sinä nukuit.
- Olet sinä kyllä minut pöljemmistäkin syistä herättänyt.
- En kyllä varmasti ole ikinä herättänyt minkään niin pöljän asian takia kuin Sanna Marin.

Ja sitten jatkuu. Löytyihän se Marin-oivallus lopulta muistin lokeroista.
Sosiaalidemokraatteja pidetään humaaneina, ymmärtäväisinä, kovia kokeneiden puolella olevina ja inhimilliset heikkoudet anteeksiantavina. Mitä kertoo Sanna Marinin psyykestä se, että hän ei mennyt edes isänsä hautajaisiin? Hän ei koskaan antanut anteeksi isänsä alkoholismia, ei edes kuoleman jälkeen. Kuitenkin kyseessä oli täysin inhimillinen asia.
Saa nimittäin olla helvetin kovaluontoinen mies, jos ei ratkea ryyppäämään kun vaimo rupeaa lesboksi ja tytär demariksi.

Perinteiseen tapaan järjestettiin myös epäviralliset nuorisovaalit. Tuloskin oli perinteinen. Ehdokas numero 69 olisi mennyt läpi kaikissa muissa paitsi Lapin vaalipiirissä. Eipähän siinä mitään.
On sitä huonompiakin syitä valita ehdokkaansa – esimerkiksi jokaisella demaria äänestäneellä.

Välihuomautus 157 : Gallup-kyselyiden tärkeydestä

Tässä päivänä muutamana istuttiin Sallin kanssa saunan lauteilla, kun juttu kiertyi monen mutkan kautta lähestyvään pääsiäiseen ja parintuhannen vuoden takaisiin tapahtumiin. Pohdittiin, mikä sai Pontius Pilatuksen tuomitsemaan Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Totesin, että kyseessä oli varmaan onnettomien yhteensattumien summa. Pilatus oli vaikeassa paikassa uppiniskaisen kansan maaherrana. Kari Suomalainen aiheutti aikoinaan uskonnollisen lehden toimittajalle pahan sätkyn, kun vastasi tämän kysymykseen ”Kenet Raamatun henkilöistä haluaisit tavata”, toteamalla että Pilatuksen. Perustelut olivat vastaansanomattomat, olihan Pilatuksella kenties paras kokonaiskuva tuon ajan touhusta.
Tuumailin, että Pontius Pilatuksen ajatuksenjuoksu lienee kulkenut vähän seuraavaan tapaan:

Jaahas. Nyt nuo kirotut fariseukset ovat sitten onnistuneet kusettamaan legioonalaiseni vangitsemaan tuon kajahtaneen kansankiihottajan ja tuoneet mokoman minun riesakseni. Ja haluavat päästää kilpailijan pois päiviltä. Mutta kun ne eivät ymmärrä kokonaiskuvasta faecesiakaan. Jos minä sen ristiinnaulitsen, niin siitähän tulee marttyyri ja täällä menee touhu entistä levottomammaksi. Joten pitää päästää se jollain ilveellä liemestä. Eukkokin sanoi, että parempi olla koskematta Jeesukseen. Vaimon neuvoja on hyvä kuunnella ja sitä paitsi pihtaamaanhan se rupeaisi.

Kuinka ollakaan, luultavasti samoihin aikoihin joku adjutantti muistutti Pilatesta että juutalaisten pääsiäinen alkaa olla hollilla ja pitäisi joku vanki vapauttaa, se on perinne. Tällöin Pilateksen aivoissa syttyi öljylamppu.

No tämäpä on ratkaisu. Vapautan Jeesuksen … hetkinen, eihän se noin vaan käykään. Fariseukset vetävät pisum sativumin nasukseensa. Ja sitten ollaan taas levottomuuksissa. Minulla olisi enää vähän aikaa virkakaudesta jäljellä, pitäisi selvitä kunnialla eläkkeelle. Mitähän sitä keksisi...

- Adjutantti. Kuka on pahin roisto ja murhamies, joka odottelee ristiinnaulitsemista?
- Eiköhän tuo liene Barabbas.

Nyt on selvä homma. Annan kansan päättää, niin fariseukset eivät syytä minua ja selviän kuin canis veräjästä. Ei luulisi olevan vaikeaa valita haluavatko vapaaksi murhamiehen keskuuteensa vai hassahtaneen saarnamiehen.

Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen."

Ei haades. Unohdin että nuo helvetin jutkut ovat tuollaisia. Olisi pitänyt muistaa miten Johannes Kastaja menetti tässä taannoin päänsä. Aina ne vaativat mahdottomia. Kysynpä nyt vielä uudestaan.

Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!"
"Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"

Voihan equuksen vagina. Nyt olen ureassa. Minkäs teet, ei kai tässä auta muu kuin pestä kätensä koko sotkusta. Ja minä kuin ajattelin, että tämä olisi helppoa. Perjantaipäivä, aika sulkea virasto ja mennä ottamaan vähän invinoveritasta. Sanokaa minun sanoneen, tästä se vielä sotku tulee. Toivottavasti ehdin eläkkeelle ennen kuin tuon kirotun nasaretilaisen seuraajat perustavat uuden uskonnon ja aiheuttavat levottomuuksia. Ja se on noiden uppiniskaisten juutalaisten vika. Toivottavasti niitä lohduttaa aikanaan edes se, että Jeesuksen seuraajat tulevat olemaan juutalaisille ikuisesti kiitollisia. Niiden valinta oli tuomita Jeesus kuolemaan. Koko homma olisi kuivunut kasaan, jos se hassahtanut saarnaaja olisi päästetty vapaaksi. Nyt juutalaisten ansiosta siitä tulee marttyyri ja tästä saavat niitä sitten kiitellä seuraavat vuosituhannet.

Tältä kaikelta olisi vältytty, jos Pontius Pilatuksella olisi ollut käytössään nykyiset gallupkyselyt. Hän olisi tiennyt, että ylipappien kiihottamat juutalaiset kannattivat enemmän Barabbaan kuin Jeesuksen vapautusta. Samalla tästä nähdään taas kerran se, että kansanäänestyksiä kannattaa järjestää ainoastaan silloin, kun on etukäteen kansa valmisteltu huolellisesti halutulle kannalle. Ylipapit osasivat tempun, Pilatus ei.

Sivallus CCCLXXXIX

Woke ei ole vielä rantautunut hiihdon MM-kisoihin – siellä on ohjelmassa normaalimäki mutta ei transmäkeä.