Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Keskiarvotilastot - miehet keihäs

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Jan ZeleznyCZE94.008
2Johannes VetterGER91.339
3Aki ParviainenFIN90.939
4Thomas RöhlerGER90.840
5Andreas ThorkildsenNOR90.483
6Tero PitkämäkiFIN90.404
7Sergei MakarovRUS90.338
8Raymond HechtGER90.290
9Andreas HofmannGER90.131
10Konstaninos GatsioudisGRE90.102
11Steve BackleyGBR89.706
12Boris HenryGER88.924
13Vadims VasiļevskisLAT88.809
14Jakub VadlejchCZE88.521
15Breaux GreerUSA88.131
16Seppo RätyFIN87.756
17Vítězslav VeselýCZE87.749
18Magnus KirtEST87.658
19Antti RuuskanenFIN87.567
20Julius YegoKEN87.545
21Peter BlankGER86.942
22Keshorn WalcottTTO86.807
23Marius CorbettRSA86.741
24Juha LaukkanenFIN86.700
25Aleksandr IvanovRUS86.698
26Patrik BodénSWE86.531
27Ihab AbdelrahmanEGY86.527
28Harri HakkarainenFIN86.379
29Tom PetranoffUSA86.220
30Julian WeberGER86.194
31Neeraj ChopraIND86.183
32Tom PukstysUSA86.076
33Guillermo MartínezCUB86.069
34Gavin LovegroveNZL86.048
35Andrus VärnikEST86.044
36Petr FrydrychCZE85.961
37Mick HillGBR85.952
38Ēriks RagsLAT85.947
39Matti NärhiFIN85.820
40Andrey MoruyevRUS85.682
41Dmitriy TarabinRUS85.582
42Matthias de ZordoGER85.533
43Teemu WirkkalaFIN85.350
44Vladimir SasimovichBLR85.288
45Pål Arne FagernesNOR85.282
46Tero JärvenpääFIN85.257
47Andrew CurreyAUS85.018
48Ainārs KovalsLAT84.936
49Ari MannioFIN84.870
50Lars HamannGER84.735
51Marcin KrukowskiPOL84.707
52Peter EsenweinGER84.633
53Cheng Chao-TsunTPE84.629
54Emeterio GonzálezCUB84.627
55Magnus ArvidssonSWE84.620
56Ryohei AraiJPN84.583
57Harri HaatainenFIN84.556
58Einar VilhjálmssonISL84.474
59Dariusz TrafasPOL84.448
60Ioánnis KiriazísGRE84.445
61Fatih AvanTUR84.194
62Klaus TafelmeierGER84.156
63Kimmo KinnunenFIN84.131
64Zigismunds SirmaisLAT84.118
65Andreas LindenGER84.036
66Oleksandr PyatnytsyaUKR83.988
67Jarrod BannisterAUS83.888
68Ahmed Bader MagourQAT83.876
69Viktor ZaytsevUZB83.822
70Kazuhiro MizoguchiJPN83.796
71Hamish PeacockNZL83.772
72Kim AmbSWE83.746
73Robert OosthuizenRSA83.711
74Vladimir OvchinnikovRUS83.646
75Stuart FarquharNZL83.617
76Roman AvramenkoUKR83.562
77Yukifumi MurakamiJPN83.482
78Rolands ŠtrobindersLAT83.364
79Tapio KorjusFIN83.350
80Mark FrankGER83.335
81Björn LangeGER83.273
82Ilya KorotkovRUS83.258
83Christian NicolayGER83.226
84Nick NielandGBR83.161
85Igor JanikPOL83.103
86Tanel LaanmäeEST83.095
87Lukasz GrzeszczukPOL83.025
88Esko MikkolaFIN82.991
89Hardus PienaarRSA82.986
90Sami SaksioFIN82.978
91Ivan ZaytsevUZB82.976
92Dag WennlundSWE82.930
93Adrian HatcherAUS82.881
94Dmytro KosynskyyUKR82.764
95Voldemars LusisLAT82.753
96Yuriy RybinRUS82.691
97Ari PakarinenFIN82.594
98Andrian MardareMDA82.569
99Scott RussellCAN82.468
100Li RongxiangCHN82.419


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1Jan ZeleznyCZE98.48
2Johannes VetterGER94.44
4Aki ParviainenFIN93.09
3Thomas RöhlerGER93.90
10Andreas ThorkildsenNOR91.59
11Tero PitkämäkiFIN91.53
6Sergei MakarovRUS92.61
7Raymond HechtGER92.60
8Andreas HofmannGER92.06
9Konstaninos GatsioudisGRE91.69
12Steve BackleyGBR91.46
17Boris HenryGER90.44
15Vadims VasiļevskisLAT90.73
20Jakub VadlejchCZE89.73
14Breaux GreerUSA91.29
16Seppo RätyFIN90.60
32Vítězslav VeselýCZE88.34
19Magnus KirtEST89.75
26Antti RuuskanenFIN88.98
5Julius YegoKEN92.72


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Jan ZeleznyCZE94.008
2Johannes VetterGER91.339
4Thomas RöhlerGER90.840
3Aki ParviainenFIN90.939
20Julius YegoKEN87.545
7Sergei MakarovRUS90.338
8Raymond HechtGER90.290
9Andreas HofmannGER90.131
10Konstaninos GatsioudisGRE90.102
5Andreas ThorkildsenNOR90.483
6Tero PitkämäkiFIN90.404
11Steve BackleyGBR89.706
53Cheng Chao-TsunTPE84.629
15Breaux GreerUSA88.131
13Vadims VasiļevskisLAT88.809
16Seppo RätyFIN87.756
12Boris HenryGER88.924
22Keshorn WalcottTTO86.807
18Magnus KirtEST87.658
14Jakub VadlejchCZE88.521


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Aki Parviainen90.939
2Tero Pitkämäki90.404
3Seppo Räty87.756
4Antti Ruuskanen87.567
5Juha Laukkanen86.700
6Harri Hakkarainen86.379
7Matti Närhi85.820
8Teemu Wirkkala85.350
9Tero Järvenpää85.257
10Ari Mannio84.870
11Harri Haatainen84.556
12Kimmo Kinnunen84.131
13Tapio Korjus83.350
14Esko Mikkola82.991
15Sami Saksio82.978
16Ari Pakarinen82.594
17Lassi Etelätalo82.364
18Jarkko Koski-Vähälä81.752
19Oliver Helander81.519
20Jari Hartikainen80.894
21Marko Hyytiäinen80.749
22Pekka Alaräisänen80.673
23Sampo Lehtola80.277
24Mika Parviainen79.654
25Jorma Markus79.492
26Toni Sirviö79.443
27Pietari Skyttä79.229
28Viljo Toivanen79.201
29Jyrki Blom78.912
30Teemu Pasanen78.552
31Sami Peltomäki78.527
32Mika Aalto78.187
33Yki Laine78.100
34Jarkko Kinnunen78.014
35Tommi Huotilainen77.959
36Ilkka Kontinaho77.912
37Mikko Kankaanpää77.603
38Juha Karjalainen77.524
39Jani Kiiskilä77.409
40Pauli Piiparinen77.407
41Hannu Holopainen77.166
42Marko Kantanen76.815
43Jami Kinnunen76.721
44Mikko Anttonen76.706
45Hannu Virta76.638
46Eero Heikkinen76.630
47Saku Kuusisto76.554
48Jarkko Heimonen76.484
49Seppo Hirvonen76.267
50Vesa Jäppinen76.138
51Joni Karvinen75.966
52Aimo Aho75.964
53Arto Manninen75.838
54Mikko Löppönen75.629
55Toni Kuusela75.602
56Tommi Viskari75.524
57Joonas Verronen75.520
58Kalle Sillanpää75.170
59Toni Keränen75.102
60Juha Aarnio74.998
61Ville Räsänen74.946
62Tuomas Laaksonen74.760
63Ari Weckström74.600
64Matti Korte74.498
65Kimmo Solehmainen74.210
66Kari Ihalainen74.168
67Juhani Virrankoski73.999
68Teo Takala73.953
69Petri Castren73.900
70Risto Värttö73.852
71Petteri Leinonen73.780
72Teemu Narvi73.648
73Kari Vinni73.636
74Ville Piippo73.509
75Matti Kiilunen73.446
76Eetu Vanhamäki73.426
77Joel Karjalainen73.371
78Juha Hentunen73.368
79Taneli Juutinen73.305
80Heiko Gross73.264
81Erno Salmela73.206
82Tero Angeria73.190
83Timo Vilkki73.167
84Markku Liikala73.079
85Pasi Kuusinen72.910
86Rainer Manninen72.876
87Petteri Piironen72.725
88Jukka Miettinen72.724
89Juha Mattila72.714
90Kari Viitamäki72.686
91Arto Pulkkanen72.498
92Kauko Koivuniemi72.412
93Janne Sakko72.395
94Jouni Seppälä72.188
95Rasmus Maukonen72.177
96Petri Kupiainen72.164
97Tuomas Saari72.126
98Pasi Mäkipelto72.006
99Jaakko Hauta-aho71.977
100Toni Lifländer71.976


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1Aki Parviainen93.09
2Tero Pitkämäki91.53
3Seppo Räty90.60
4Antti Ruuskanen88.98
6Juha Laukkanen88.22
8Harri Hakkarainen87.82
5Matti Närhi88.24
9Teemu Wirkkala87.23
11Tero Järvenpää86.68
10Ari Mannio86.82
12Harri Haatainen86.63
14Kimmo Kinnunen85.96
13Tapio Korjus86.50
17Esko Mikkola84.27
18Sami Saksio84.26
16Lassi Etelätalo84.98
15Ari Pakarinen85.18
19Jarkko Koski-Vähälä84.12
7Oliver Helander88.02
26Jari Hartikainen82.10


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Aki Parviainen90.939
2Tero Pitkämäki90.404
3Seppo Räty87.756
4Antti Ruuskanen87.567
7Matti Närhi85.820
5Juha Laukkanen86.700
19Oliver Helander81.519
6Harri Hakkarainen86.379
8Teemu Wirkkala85.350
10Ari Mannio84.870
9Tero Järvenpää85.257
11Harri Haatainen84.556
13Tapio Korjus83.350
12Kimmo Kinnunen84.131
17Lassi Etelätalo82.364
16Ari Pakarinen82.594
14Esko Mikkola82.991
15Sami Saksio82.978
18Jarkko Koski-Vähälä81.752
23Sampo Lehtola80.277

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Uusinta: Pysykää kanavalla

Lukijalle: Tämä juttu kummallisista kanavista on yksi suosikeistani, joten uusin sen heti kun neljän vuoden karanteeni tuli täyteen:

Ennen tehokkaiden maansiirtokoneiden keksimistä vesitse tapahtuva liikenne oli maa-alueilla nykyistä paljon tärkeämpää. Tien tai sittemmin rautatien rakentaminen edellytti aina insinööritaitoa koko matkaltaan, mutta vesiväylät oli luonto muovannut jo valmiiksi. Toki matkan varrella joutui joskus ruoppaamaan reittiä syvemmäksi tai tekemään joitakin pikku parannuksia, mutta suurin osa väylästä ei edellyttänyt mitään rakennustöitä. Valitettavasti vesistöä pitkin tapahtunut kuljetus ei kyennyt ylittämään vedenjakajia. Paitsi jos kaivettiin paikalle kanava.

Kastelukanavat oli tunnettu jo esihistoriallisena aikana ja liikenteeseenkin tarkoitetut kanavat ovat tuhansia vuosia vanha keksintö. Kaikki ovat tietysti kuulleet Suezin ja Panaman kanavista, Suomessa vastaavassa asemassa on Saimaan kanava. Niiden merkitys on maa- ja lentoliikenteenkin kasvun aikana pysynyt entisellään. Toisaalta monien historiallisesti tärkeiden kanavien, kuten Kiinan osin jo yli kaksituhatvuotiaan Keisarinkanavan merkitys on vähentynyt tai jopa poistunut.

Tässä listauksessa ei luetella edellä mainittuja tunnettuja kanavia, kuten ei myöskään Kielin kanavaa, Vienanmeren-Itämeren kanavaa tai vastaavia, vaan kymmenen vaikuttavaa ja yleensä vähän tunnettua erikoisuutta.


10. Laatokan kanava

No niin. Meillä on siis Euroopan suurin järvi eli erinomainen vesiväylä. Mikäpä sitten sen fiksumpi ratkaisu kuin kaivaa kanava sen ympäri, vai mitä?
Älyttömältä kuulostava ajatus on itse asiassa viisas. Proomut ja pikkualukset ovat alttiita kovalle aallokolle ja makeassa vedessä aallot ovat vieläpä ärhäkämpiä kuin merivedessä muuten samoissa sääoloissa. Niinpä Laatokan myrskyiltä suojaan rakennettiin järven eteläpuolitse kulkeva kanava jo Pietari Suuren määräyksestä. Ensimmäinen, 111 km pitkä kanava valmistui 1731. Sadan vuoden kuluessa kanava madaltui ja uuden rakentaminen nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi. Vuonna 1866 avattu uusi kanava on edelleen käytössä, vanha kanava on kasvanut jo suurimmaksi osaksi umpeen.
Järveä kiertävä kanava ei ole Venäjällä ainutlaatuinen, myös Valkeajärven ja Äänisen ympäri kiertävät kanavat.


9. Korintin kanava

Peloponnesoksen niemimaan yhdistää muuhun Kreikkaan vain kuuden kilometrin levyinen Korintin kannas. Sen poikki suunniteltiin kanavaa jo antiikin ajalla, mutta vasta nykyaikaiset työmenetelmät mahdollistivat sen. Kanava louhittiin kallion poikki 1883-1893. Erikoiseksi sen tekee se, että Suezin kanavan tapaan se on avokanava eli siinä ei ole lainkaan sulkuja. Tämän seurauksena kanavaa ei voi suositella klaustrofobiasta kärsiville: vain 21 metriä leveä kanava kulkee noin 50-metristen, korkeimmillaan jopa 90-metristen seinämien välissä. Kanavan kapeuden ja vain kahdeksan metrin syvyyden takia sen kaupallinen merkitys on jäänyt vähäiseksi, etenkin kun laivojen on väistämismahdollisuuden puuttuessa kuljettava saattueissa yhteen suuntaan kerrallaan.


8. Buden kanava

Kun ympäröivän maaston korkeus muuttuu riittävästi, myös kanavan tason on muututtava. Yleensä tämä hoidetaan sululla. Joskus kuitenkin käytetään muita vaihtoehtoja, kuten kaltevaa tasoa, yleensä kiskoilla varustettuna. Näitä ratkaisuja sovelletaan silloin, kun maastonmuodot ovat edulliset ja/tai ylemmällä tasolla ei ole vettä riittävästi laskettavaksi alemmalle. Lounais-Englannissa oleva Buden kanavajärjestelmä oli äärimmäinen esimerkki. Se kohosi merenpinnan tasolta peräti 132 metrin korkeuteen, mutta siinä oli vain kaksi perinteistä vesisulkua. Niiden lisäksi siinä oli peräti kuusi kaltevaa tasoa, joista suurimmassa nousua oli peräti 68 metriä!
Kanava avattiin liikenteelle 1823, mutta kärsi koko olemassaolonsa ajan talousvaikeuksista. Se oli mutkiensa ja korkeuserojensa takia hidasliikenteinen ja alusten maksimileveys oli vain 168 cm. Liikennöinti loppui 1891, mutta pienet osat kanavasta ovat edelleen käytössä, ei kylläkään enää yksikään kaltevista tasoista.


7. Falkirkin hissi

Tämä on oikeastaan kahden kanavan eli Forth-Clyde -kanavan ja Union-kanavan risteys. Kanavilla on korkeuseroa 35 metriä, mikä on aivan liikaa sululle. 11 metriä on ratkaistu sululla, mutta loput 24 metriä hoitaa koko maailmassa ainutlaatuinen kanavahissi. Laiva ajaa sulkuun ja sen jälkeen valtava ratas pyöräyttää sen 24 metriä eri tasoon.


6. Suvorovin sotakanavat

Vuonna 1743 Turun rauhassa Venäjä sai haltuunsa Saimaan eteläosan. Kun sitten Kustavin sodassa 1788-1790, jossa rajat eivät muuttuneet, tajuttiin Ruotsin mahdollinen uhka, päätettiin alueen puolustusta vahvistaa. Myös järvilaivasto nähtiin tarpeelliseksi. Ongelman muodosti se, että raja oli vedetty siten, että kaikki Saimaan altaita yhdistävät salmet olivat Ruotsin puolella. Linnoitustöitä suunnittelemaan oli määrätty toimelias kenraali Aleksander Suvorov, joka keksi nerokkaan ratkaisun. Saimaan selkiä erottavat toisistaan Ruotsin puolella olleiden salmien lisäksi vain kapeat kannakset, joten niiden halki päätettiin kaivaa kanavat. Sulkujakaan ei tarvittu, koska altaat olivat samalla tasolla ja merkittäviä kallioesteitä ei matkalla ollut. Kanavia rakennettiin neljä: Kutveleen kanava katkaisi Kyläniemen saareksi ja oli siinä mielessä tarpeeton, että koko Kyläniemi oli Venäjän puolella. Matkaa se kylläkin lyhensi merkittävästi ja oli myös suojassa ruotsalaisten valvonnalta, toisin kuin Kyläniemen kierto olisi ollut. Käyhkään kanava on vain 350 metriä pitkä eikä siitä enää kulje vesiväylää, vaikkakin vesiyhteys on yhä olemassa. Yhdessä Kukonharjun kanavan kanssa se kiertää Ruotsille jääneen Puumalansalmen. Viimeinen eli Telataipaleen kanava avasi väylän Pihlajavedelle asti.
Historian ironiaa on se, että kanavat valmistuivat 1798 ja vain kymmenen vuotta myöhemmin Venäjä valtasi koko Suomen, jolloin kanavien sotilaallinen merkitys katosi.


5. Magdeburgin vesisilta

Pohjois-Saksan merkittävimmät sisävesikanavat ovat lännessä Mittellandin kanava ja idässä Elben-Havelin kanava. Näiden kahden yhdistäminen oli suunnittelilla jo ennen toista maailmansotaa, mutta hanke meni jäihin Saksojen jakauduttua kahtia. Yhdistymisen jälkeen vesiyhteydelle todettiin tarve. Ongelma oli siinä, että kanavien välissä virtasi Elbejoki selvästi niiden tasoja alempana. Ratkaisuksi rakennettiin silta yli Elben. On huima näky, kun toistasataametrinen laiva purjehtii joen yli melkein kymmenen metriä korkeammalla.


4. Marseillen-Rhonen kanava

Jos kanava pitää joskus rakentaa sillalle, niin luonnollisesti myös tunneleita tarvitaan. Kaikkien aikojen pisin laivatunneli on ollut 7120 metriä pitkä Roven tunneli Marseillen lähellä. Se oli käytössä 1927-63, kunnes osa siitä romahti ja korjaaminen katsottiin taloudellisesti kannattamattomaksi.


3. St. Mary's Fallsin kanava

Pohjois-Amerikan Suuret järvet ovat seuraavilla korkeuksilla merenpinnasta: Yläjärvi 183 m, Huron ja Michigan 176 m, Erie 173 m ja Ontario 74 m. Huron ja Michigan ovat vesiliikenteen kannalta samaa järveä. Huronin ja Erien välinen korkeusero on niin pieni, että varsinaisia kanavia ei tarvita, tosin välissä olevaa Lake St. Clairia on jouduttu ruoppaamaan syvemmäksi. Ontarion yhdistää mereen Saint Lawrencen vesitie, Erien ja Ontarion Wellandin kanava ja Yläjärven Huroniin St. Mary's Fallsin kanava.
St. Lawrencen alkuperäinen kanava oli liikenteen pullonkaula. Suurimmat sitä käyttämään kykenevät laivat olivat mitoiltaan 57 x 13,6 x 2,7 metriä. Vasta 1959 avattu uusi kanava kykeni vastaanottamaan kooltaan maksimissaan 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä olevia laivoja. Erien ja Ontarion välissä ollut Wellandin kanava oli puolestaan alkuperäisiltä mitoiltaan vielä pienempi, 43 x 7,9 x 3,0 metriä. Vuonna 1930 tehdyn laajennuksen jälkeen mitat olivat 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä eli samat kuin sittemmin uudella St. Lawrencen vesitiellä. Alkuperäiset pienemmät mitat olivat kaupalliselle liikenteelle riittämättömät, joten neljälle ylimmälle Suurelle järvelle rakennettiin suurempia aluksia, jotka kykenivät nousemaan Yläjärvelle asti. Rajoittava tekijä oli St. Mary's Fallsin kanava, jonka sallimat maksimimitat olivat 310 x 32 x 17 metriä eli selvästi suuremmat kuin meriyhteyden vaatimukset nykyäänkään, saati sitten vanhoilla kanavilla. Niinpä Suurille järville määritettiin oma rahtialusluokkansa, järvirahtilaivat. Ulkonäöltään nämä ovat hätkähdyttäviä normaaleihin rahtilaivoihin nähden, pituuteensa nähden todella kapeita. Toinen erikoinen piirre niissä on käyttöikä. Se on moninkertainen verrattuna merialuksiin, koska suola ei pääse ruostuttamaan niitä.


2. Faaraoiden kanava

Suezin kanava on yhdistänyt Välimeren ja Punaisen meren jo vuodesta 1869 lähtien, mutta harva tietää niiden välille rakennetun vesiyhteyden jo noin 2500 vuotta sitten. Kanavaa ei kaivettu Välimerestä, vaan Niilin suistosta Zagazigin kohdalta Katkerojärveen lähelle Punaista merta, josta sitten lyhyt lisäpätkä merelle. Näin ollen Uderzo ja Goscinny tekivät pienen virheen albumissa Asterix ja Kleopatra, jossa Asterix hyvästelee Kleopatran sanomalla : "Jos jonakin päivänä haluatte rakentaa jotakin muuta, esimerkiksi kanavan Välimerestä Punaiseen mereen, niin lähettäkää vain sana meille! Selvä viittaus Suezin kanavan rakentajaan, ranskalaiseen de Lessepsiin, mutta virheellinen. Kanava oli näet käytössä aina 700-luvulle asti, mutta sivistyksen tuntijoille ei liene mikään yllätys, että pian muslimien valloitettua Egyptin tällainen teknistä asiantuntemusta vaatinut rakennelma rapistui käyttökelvottomaksi.


1. Obin-Jenisein kanava

Venäjän mahtava Siperia oli liikenteellisesti erittäin haastava. Vielä 1800-luvun puolivälissä matka Moskovasta Vladivostokiin kesti kuukausikaupalla. Vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi oli kaksi: rautatie- tai vesiliikenne. (Samaan aikaan asian kanssa väännettiin kovasti kättä myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa kaksi eri näkökantaa kamppaili siitä, järjestetäänkö maan liikenne vesi- vai rautatievaihtoehdon mukaisesti. Maan vahva mies, Hänen Hirmuisuutensa Lars Gabriel von Haartman oli vannoutunut kanavien kannattaja, mutta kuunteli Suomen onneksi myös insinöörien järkipuhetta ja niinpä maa sai myös kattavan rataverkon, joka osoittautui myöhemmin nopeutensa ansiosta voittajaksi.) Siperian vesiliikenne oli periaatteessa vahva vaihtoehto, koska jokia riitti ja maasto oli suhteellisen tasaista eli sulkuja tarvittaisiin vähän. Ongelma oli se, että joet virtasivat pohjois-etelä -suunnassa. Oleellisessa itä-länsi -suunnassa jouduttiin turvautumaan hankalakulkuisempiin sivujokiin ja virtaama-alueiden rajoilla kulku oli mahdotonta.
Ainoa kanava, joka koskaan itä-länsi -suunnassa Siperian jokisysteemejä yhdistämään rakennettiin, oli Obin-Jenisein kanava 1882-1891. Noin periaatteessa idea oli hyvä, sillä kanava oli vain kahdeksan kilometriä pitkä. Kanavassa oli kuitenkin ongelmia, joista vähäisimpiä oli sen onneton sijainti. Se ei nimittäin yhdistänyt Obia ja Jeniseitä, vaan niiden sivujoet. Obiin laskeva Ketin suu oli yli 250 kilometriä lähimmästä merkittävästä paikkakunnasta eli Tomskista ja noin 500 km Siperian pääväylältä Novosibirskista (tai silloisesta Novonikolajevskista). Sieltä piti sitten kulkea Ket-jokea ja sen sivujokia 350 kilometriä ylävirtaan. Siis 350 kilometriä linnuntietä. Todellisuudessa Ket-joen meanderimutkat ovat jotain uskomatonta ja vähintään kaksinkertaistavat matkan. Lopulta yläjuoksulla vesi oli niin vähissä, että kovin suurilla aluksilla ei kanavalle asti edes päästy. Sitten kahdeksan kilometriä kanavaa. Sen jälkeen 130 kilometriä Jenisein sivujoki Kasia ja sen latvahaaroja pitkin. Jälleen linnuntietä mitaten, sillä myös Kas-joen mutkia voi kuvata mielenkiintoisiksi. Kas-joen suulta sitten Jeniseitä ylävirtaan vaivaiset 500 km, niin päästäänkin jo Krasnojarskiin, tai sitten 1700 km Jeniseitä ja Angaraa niin ollaankin Irkutskissa ja Baikaljärvellä.
Siperian radan valmistuttua 1898 Baikalin kiertoa vaille valmiiksi ja viimeistään kuuden vuoden kuluttua, jolloin Baikalin ylityksessä käytetyt junalautat päästiin siirtämään reserviin, kanavan merkitys katosi. Ymmärrettävistä syistä. Matka Novosibirskista Krasnojarskiin oli rautateitse 750 km. Kanavareittiä pitkin matkaa kertyi noin 2000 km ja hitaammalla vauhdilla. Kanava vaurioitui pahoin sisällissodassa ja suljettiin 1921. Viimeisen kerran kanavaa pitkin kuljettiin kanoottia tai soutuvenettä suuremmilla aluksilla 1942, kun neljän pienen laivan saattue raivasi tiensä sen läpi.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Välihuomautus 127 : Jaskan laihdutusvinkki

Päätin ennen eilispäivän juoksulenkkiä testata, paljonko mahtaa paino lenkin aikana pudota. Astuin makuuhuoneen vaa'alle joka näytti tiettyä lukemaa. Tarkka määrä jääköön paljastamatta, sillä kiloja on aktiiviuran jälkeen kertynyt hieman lisää. Sen aikaiset vaatteet mahtuvat vielä päälle, mutta nykyisin niistä kiristävät muutkin kuin solmio.

Punnituksen jälkeen tajusin, että luonto kutsuu, joten siirryin yhden hengen huoneeseen alkuverryttelylle. Varmistaakseni tämän jälkeen, että tulisi mitattua lenkin aikana tapahtunut todellinen painonpudotus, kävin vielä uudelleen vaa'alla.

Tulos oli 0,8 kg vähemmän kuin ennen tyhjennystä. Sitten baanalle.

Lenkiltä palattuani kävin suihkussa ja uusi punnitus. Tulos oli 0,7 kg vähemmän kuin ennen lenkkiä.

Johtopäätös: Unohtakaa ruokavaliot, treeniohjelmat ja kaikki muutkin hömpötykset. Käykää enemmän paskalla. Se pudottaa painoa kaikkein tehokkaimmin. Eivät pärjää Atkinsin dieetit ja pururadat, eivät.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Keskiarvotilastot - miehet moukari

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Yuriy SedykhUKR85.642
2Sergey LitvinovRUS84.898
3Ivan TikhonBLR83.662
4Igor AstapkovichBLR83.644
5Jüri TammEST83.644
6Koji MurofushiJPN83.270
7Igor NikulinRUS83.186
8Andrey AbduvaliyevTJK82.952
9Adrián AnnusHUN82.948
10Paweł FajdekPOL82.892
11Vadim DevyatovskiBLR82.739
12Tibor GécsekHUN82.503
13Balázs KissHUN82.203
14Szymon ZiółkowskiPOL82.184
15Krisztián ParsHUN82.124
16Heinz WeisGER82.070
17Andriy SkvarukUKR81.872
18Ralf HaberGER81.704
19Aleksey ZagorniyRUS81.636
20Lance DealUSA81.613
21Primož KozmusSLO81.582
22Vasiliy SidorenkoRUS81.537
23Olli-Pekka KarjalainenFIN81.383
24Karsten KobsGER81.255
25Ilya KonovalovRUS81.059
26Günther RodehauGER81.012
27Sergey KirmasovRUS80.924
28Libor CharfreitagSVK80.917
29Benjaminas ViluckisLTU80.894
30Sergey AlayBLR80.888
31Oleksandr KrykunUKR80.771
32Juha TiainenFIN80.708
33Vladyslav PiskunovUKR80.609
34Christophe ÉpalleFRA80.567
35Plamen MinevBUL80.510
36Vitaliy AlisevichBLR80.480
37Markus EsserGER80.415
38Wojciech NowickiPOL80.401
39Aleksandr SeleznyovRUS80.336
40Yuriy TarasyukBLR80.270
41Christoph SahnerGER80.246
42Eşref ApakTUR80.186
43Karl-Hans RiehmGER80.048
44Dilshod NazarovTJK80.038
45Aléxandros PapadimitríouGRE80.013
46Valeri SviatokhaBLR79.994
47Zsolt NémethHUN79.993
48Nicola VizzoniITA79.991
49Vladimír MaškaCZE79.965
50Viktor ApostolovBUL79.856
51Pavel KryvitskiBLR79.827
52Ivan TanevBUL79.798
53Vadim KhersontsevRUS79.748
54David ChaussinandFRA79.707
55Artem RubankoUKR79.697
56Jud LoganUSA79.608
57Sergey LitvinovRUS79.591
58Lukáš MelichCZE79.536
59Chris HarmseRSA79.513
60Nicolas FigèreFRA79.500
61Enrico SgrullettiITA79.426
62Hrístos PolihroníouGRE79.410
63Holger KloseGER79.408
64Klaus PloghausGER79.364
65Miloslav KonopkaSVK79.251
66Gilles DuprayFRA79.189
67Péter BotfaHUN79.177
68Kirill IkonnikovRUS79.106
69Andrei VarantsouBLR79.091
70Yury ShayunouBLR79.072
71Maciej PałyszkoPOL79.008
72Marco LinguaITA78.950
73Igor VinichenkoRUS78.891
74Loris PaoluzziITA78.863
75Stuart RendellAUS78.783
76Mostafa Hicham Al-GamalEGY78.739
77Pavel SedláčekCZE78.719
78Igors SokolovsLAT78.678
79Matthias ModerGER78.544
80Andras HaklitsCRO78.422
81Mohamed Ali Al-ZankawiKUW78.344
82Kibwe JohnsonUSA78.271
83Harri HuhtalaFIN78.236
84Tore GustafssonSWE78.194
85Marcel LomnickýSVK78.163
86Aleksey SokirskiyUKR78.131
87Bence HalászHUN78.040
88Wojciech KondratowiczPOL78.026
89Yevhen VynohradovUKR78.001
90A.G. KrugerUSA77.994
91Roland SteukGER77.980
92Aliaksandr VashchylaBLR77.878
93Marko WahlmanFIN77.868
94Raphaël PiolantiFRA77.843
95Konstantin AstapkovichBLR77.815
96Dzmitry ShakoBLR77.799
97Quentin BigotFRA77.775
98Vadim KolesnikUKR77.715
99Oleksandr DryholUKR77.699
100Nick MillerGBR77.610


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1Yuriy SedykhUKR86.74
2Sergey LitvinovRUS86.04
6Ivan TikhonBLR84.51
5Igor AstapkovichBLR84.62
8Jüri TammEST84.40
4Koji MurofushiJPN84.86
7Igor NikulinRUS84.48
12Andrey AbduvaliyevTJK83.46
9Adrián AnnusHUN84.19
10Paweł FajdekPOL83.83
3Vadim DevyatovskiBLR84.90
11Tibor GécsekHUN83.68
18Balázs KissHUN83.00
15Szymon ZiółkowskiPOL83.38
20Krisztián ParsHUN82.69
17Heinz WeisGER83.04
23Andriy SkvarukUKR82.62
14Ralf HaberGER83.40
13Aleksey ZagorniyRUS83.43
26Lance DealUSA82.52


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Yuriy SedykhUKR85.642
2Sergey LitvinovRUS84.898
11Vadim DevyatovskiBLR82.739
6Koji MurofushiJPN83.270
4Igor AstapkovichBLR83.644
3Ivan TikhonBLR83.662
7Igor NikulinRUS83.186
5Jüri TammEST83.644
9Adrián AnnusHUN82.948
10Paweł FajdekPOL82.892
12Tibor GécsekHUN82.503
8Andrey AbduvaliyevTJK82.952
19Aleksey ZagorniyRUS81.636
18Ralf HaberGER81.704
14Szymon ZiółkowskiPOL82.184
23Olli-Pekka KarjalainenFIN81.383
16Heinz WeisGER82.070
13Balázs KissHUN82.203
24Karsten KobsGER81.255
15Krisztián ParsHUN82.124


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Olli-Pekka Karjalainen81.383
2Juha Tiainen80.708
3Harri Huhtala78.236
4Marko Wahlman77.868
5David Söderberg77.367
6Mika Laaksonen75.160
7Tuomas Seppänen75.016
8Esa Jantunen74.752
9Lasse Akselin74.428
10Henri Liipola73.997
11Pasi Heikkilä73.786
12Ari Taavitsainen73.700
13Hannu Polvi73.536
14Jukka Olkkonen73.378
15Jarkko Paljakka73.043
16Juha Kauppinen73.028
17Samu-Petri Simo72.924
18Mikko Dannbäck72.556
19Dorian Collaku72.441
20Jesse Lehto71.995
21Aleksi Jaakkola71.936
22Arno Laitinen71.726
23Jari Matinolli71.356
24Lasse Luotonen71.346
25Tommi Remes71.111
26Jouni Olkkonen71.090
27Joachim Koivu70.886
28Mika Laiho70.876
29Juho Saarikoski70.822
30Aaron Kangas70.815
31Heikki Kangas70.740
32Petri Mättölä70.283
33Mats Granö70.213
34Janne Vartia70.031
35Taisto Vierimaa70.026
36Risto Miettinen69.798
37Petri Rautio69.193
38Ilmari Verho69.074
39Markus Kokkonen68.994
40Tero Tallinen68.978
41Tero Salmela68.944
42Juha Paasonen68.912
43Janne Pasanen68.906
44Raimo Savinainen68.734
45Tapio Kolunsarka68.432
46Kai Räsänen68.366
47Matti Järvensivu68.312
48Ilmari Lahtinen67.831
49Roope Auvinen67.684
50Markku Honka67.570
51Mikko Välimäki67.359
52Petri Mynttinen67.054
53Arto Rinta-aho66.798
54Ahti Peiponen66.710
55Mikko Järvinen66.585
56Mikko Laine66.402
57Tapio Parviainen65.988
58Mika Savimäki65.890
59Harri Vähävihu65.798
60Kauko Harlos65.664
61Esa Paasonen65.340
62Hannu Vuorela65.286
63Markku Leppänen65.280
64Paavo Kärki65.210
65Jukka Huima65.106
66Antti Vierula65.041
67Tapio Kuusela65.030
68Risto Kauppinen64.514
69Martti Jantunen64.500
70Tero Mäkelä64.344
71Joni Syrjälä64.251
72Fredrik Fröberg64.233
73Ville Lehmusvuori64.129
74Waltteri Lahtinen63.918
75Marko Laaksomaa63.808
76Kalle Nikula63.738
77Marco Kammer63.381
78Hannu Rantamaa63.220
79Juha Lahtinen63.162
80Tuomas Mikkola63.028
81Raimo Linden62.876
82Guy Kullman62.790
83Jari Polvi62.764
84Tuomas Kalliovaara62.672
85Pekka Salonen62.628
86Juha Rinta-aho62.422
87Ville Olmala62.395
88Mika Hansson62.280
89Esa Wahlman62.118
90Kalle Lehmusvuori61.852
91Aleksi Nieminen61.717
92Arttu Väänänen61.705
93Olli Kartano61.618
94Mika Paavola61.588
95Kalevi Horppu61.461
96Juha Ravalt61.270
97Reino Suuripää61.174
98Jyrki Mäkelä60.987
99Simon Solvin60.932
100Hannu Ruhala60.860


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1Olli-Pekka Karjalainen83.30
2Juha Tiainen81.52
4Harri Huhtala78.74
5Marko Wahlman78.70
3David Söderberg78.83
7Mika Laaksonen76.22
8Tuomas Seppänen76.20
9Esa Jantunen76.02
12Lasse Akselin75.14
11Henri Liipola75.47
13Pasi Heikkilä75.10
10Ari Taavitsainen75.62
16Hannu Polvi74.74
15Jukka Olkkonen74.82
18Jarkko Paljakka74.29
17Juha Kauppinen74.38
21Samu-Petri Simo73.62
14Mikko Dannbäck74.85
6Dorian Collaku76.96
22Jesse Lehto73.09


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Olli-Pekka Karjalainen81.383
2Juha Tiainen80.708
5David Söderberg77.367
3Harri Huhtala78.236
4Marko Wahlman77.868
19Dorian Collaku72.441
6Mika Laaksonen75.160
7Tuomas Seppänen75.016
8Esa Jantunen74.752
12Ari Taavitsainen73.700
10Henri Liipola73.997
9Lasse Akselin74.428
11Pasi Heikkilä73.786
18Mikko Dannbäck72.556
14Jukka Olkkonen73.378
13Hannu Polvi73.536
16Juha Kauppinen73.028
15Jarkko Paljakka73.043
21Aleksi Jaakkola71.936
23Jari Matinolli71.356

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Uusinta: Nuorina nukkuneet ja vanhoiksi kukkuneet

Lukijalle: Päivitin vajaat viisi vuotta sitten kirjoitetun jutun yleisurheilun olympiavoittajien eliniästä. Terveydenhuollon parantuminen näkyy siinä, että vanhimmaksi eläneiden luettelo muuttui radikaalisti, kun taas nuorimpina kuolleiden top 10 -listaan ei tullut muutoksia:

Yleisurheilussa yksilölajin olympiavoiton on saavuttanut kaikkiaan 707 urheilijaa. Sivumennen sanoen heistä 28 eli lähes neljä prosenttia on suomalaisia. Asukasluvun perusteella laskettuna odotusarvo on alle yhden. Selkeä enemmistö urheilijoista on miehiä, koska naisten lajit tulivat olympialaisiin vasta 1928 ja niitä oli pitkään vähemmän kuin miesten lajeja. Nykyinen lajiohjelma (22 yksilölajia miehillä) on ollut muuten sukupuolisymmetrinen vuodesta 2008, mutta naisten ohjelmasta puuttuu 50 kilometrin kävely. Miesten lajiohjelma vakiintui kävelyjä vaille nykyiseksi 1928. Kaksi kävelymatkaa on ollut ohjelmassa vuodesta 1948, mutta lyhyempi matka vaihtui kymmenestä 20 kilometriin 1956 ja vuonna 1976 50 kilometrin kävelyä ei ollut ohjelmassa. Naisilla lajeja oli aluksi selvästi vähemmän, ensimmäisen kerran ohjelmassa 1928 oli vain viisi yksilölajia, kun miehillä niitä oli 21. Vähitellen naisten lajien määrä lisääntyi jo puoleen miesten lajimäärästä (11 - 22) yllettiin 1964. Kahdenkymmenen yksilölajin rajapyykki saavutettiin sopivasti vuonna 2000 ja nykyinen tilanne on siis 21-22.

Yksilölajien olympiavoittajien joukossa jokainen elämäntarina on kirjan arvoinen - miesten maratonin olympiavoittajien traagisia vaiheita olen kerran käsitellytkin. Tällä kertaa menin sitten tutkimaan, ketkä näistä 707 olympiavoittajasta ovat eläneet vanhimmiksi ja ketkä kuolleet nuorimpina. Kuten yleisesti tiedetään, naiset elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi, mikä asiaa tuntevien mukaan johtuu siitä että miehet joutuvat kestämään naisia. Näillä listoilla vanhimmaksi eläneiden joukossa on kuitenkin ylivoimainen enemmistö miehiä, koska ennen toista maailmansotaa olympiavoiton saavuttaneista vain harva oli nainen lajien vähäisyyden takia. Naispuolisista olympiavoittajista on itse asiassa kuollut vain 40, kun taas miehissä kuolleita on moninkertaisesti.

Tekninen huomautus: Tekstissä ikävuodet on ilmoitettu täysinä vuosina. Ikä on kuitenkin laskettu päivän tarkkuudella. Esimerkiksi jos listoissa mainitaan kaksi 74-vuotiasta henkilöä, heidät on laitettu oikeaan ikäjärjestykseen. Samoin, jos tekstissä puhutaan esimerkiksi tietyn lajin vanhimmasta olympiavoittajasta, saman lajin alle on yhdistetty lajit, jotka ovat käytännössä korvanneet toisensa olympiaohjelmassa (10 km kävely / 20 km kävely, naisten 3000 m / 5000 m, naisten 80 m aidat / 100 m aidat, naisten viisiottelu / seitsenottelu). Ohjelmasta kokonaan pois jääneitä lajeja (esim. maastojuoksu) ei ole tässä yhteydessä käsitelty erikseen, vaikka ne kokonaisluettelossa ovatkin mukana. Kaikki kävelyt on yhdistetty tittelin "kävely" alle, koska naisilla on aina ollutkin vain yksi kävelymatka ja miesten lyhyemmän matkan pituus on vaihdellut 10/20 km välillä.

Kymmenen vanhimmaksi eläneen yksilölajin olympiavoittajan listalle pääsemiseen vaaditaan noin 93,68 vuoden ikä. Aluksi erikseen ne lajit, joiden olympiavoittajia ei kymmenen vanhimman joukossa ole. Kaikki ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan:

N 3000 m esteet: Gulnara Galkina, 40 v (elossa)
N seiväs: Stacy Dragila, 48 v (elossa)
N moukari: Olga Kuzenkova, 48 v (elossa)
N kolmiloikka: Inessa Kravets, 52 v (elossa)
N kävely: Jelena Nikolajeva, 53 v (elossa)
N 10 000 m: Olga Bondarenko, 59 v (elossa)
N 400 m aidat: Debbie Flintoff-King, 59 v (elossa)
N maraton: Joan Benoit, 62 v (elossa ja hyvissä voimissa - maraton 57-vuotiaana 2.52.10!)
N 5000 (3000) m: Maricica Puica, 68 v (elossa)
N 1500 m: Ludmila Bragina, 75 v (elossa)
N 400 m: Betty Cuthbert, 79 v
M 1500 m: Ron Delany, 84 v (elossa)
N 800 m: Ludmila Shevtsova, 84 v (elossa)
M kävely: Abdon Pamich, 85 v (elossa)
M moukari: Pat O'Callaghan, 86 v
M 5000 m ja M 10 000 m: Ville Ritola, 86 v (vanhimmaksi elänyt suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja on Armas Taipale, joka kuoli kahdeksan päivää Ritolaa vanhempana)
N 100 ja 200 m: Marjorie Jackson, 87 v
N kuula: Galina Zybina, 88 v (elossa)
M korkeus: Walt Davis, 88 v
M pituus: Gregory Bell, 88 v (elossa)
N kiekko: Halina Konopacka, 88 v
N pituus: Olga Gyarmati, 89 v
M keihäs: Cyrus Young, 89 v
N 80 m (100 m) aidat: Ondina Valla, 90 v
M 200 m: Walter Tewksbury, 92 v
M 800 m: John Woodruff, 92 v
M maraton: Alain Mimoun, 92 v (oli viime listalla kymmenes)
M 400 m: George Rhoden, 92 v (elossa)
N korkeus: Esther Brand, 92 v
M kuula ja kiekko: Clarence Houser, 93 v

10. Mikio Oda, 93 v
Vanhimmaksi elänyt kolmiloikan olympiavoittaja päihitti maanmiehensä Chuhei Nambun puolella vuodella.

9. Tilly Fleischer, 93 v
On edelleen vanhimpana kuollut naisolympiavoittaja, koska Dana Zatopkova on yhä elosssa. Molemmat ovat keihään olympiavoittajia. Fleischerin kaikki keihäät eivät tainneet kuitenkaan olla sektorissa, koska hän väitti 60-luvulta alkaen yhden tyttäristään olevan Adolf Hitlerin avioton lapsi.

8. Frank Foss, 93 v
Seiväshypyn olympiavoittaja ei ole kuitenkaan lajinsa ennätysmies.

7. Helge Lövland, 93 v
Norjalainen on kymmenottelun vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja.

6. Arne Åhman, 94 v
Ruotsalainen on kolmiloikan vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja ja edelleen elossa.

5. Horace Ashenfelter, 94 v
Estejuoksun vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja oli siviilitöissään FBI:n agentti.

4. Harrison Dillard, 95 v
Satasen ja pika-aitojen vanhin olympiavoittaja taisteli Italian rintamalla kk-ampujana ja on yhä elossa, vanhimpana elävänä miesolympiavoittajana.

3. William Miller, 96 v
Seiväshypyn vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja.

2. Dana Zatopkova, 96 v
Vanhimmaksi elänyt naisolympiavoittaja ja nelinkertaisen olympiavoittajan leski on yhä elossa ja vanhin elossa oleva yleisurheilun olympiavoittaja.

1. Robert Tisdall, 97 v
Vanhimmaksi eläneellä yksilölajin olympiavoittajalla oli värikäs elämänkaari. Hän syntyi Sri Lankassa (tai silloisessa Ceylonissa), eli Pohjois-Irlannissa ja opiskeli Cambridgessa, mutta edusti sukujuuriensa takia Irlantia, muutti asumaan Etelä-Afrikkaan, josta kahvifarmariksi Tansaniaan ja elämän loppuvuosiksi karjatilalliseksi Australiaan. Ainutlaatuinen oli myös olympiavoitto 400 metrin aidoissa, sillä kilpailun neljä ensimmäistä ovat kaikki kyseisen lajin olympiavoittajia. Tisdall itse voitti tietysti kyseisen vuoden 1932 kilpailun, hopeamitalisti Glenn Hardin voitti neljä vuotta myöhemmin 1936, pronssimitalisti Morgan Taylor oli voittanut 1924 (Suomen Erik Wilén sai tuolloin hopeaa) ja neljänneksi tullut David Burghley oli edellinen olympiavoittaja 1928.

Kunniamaininta 1: Vuonna 1932 naisten 4 x 100 metrin viestijoukkueessa tuolloin 18-vuotiaana kultaa saanut Evelyn Furtsch täytti sata vuotta huhtikuussa 2014 ja kuoli hieman ennen 101-vuotispäiväänsä.

Kunniamaininta 2: Kaikkien aikojen ensimmäinen olympiavoittaja nykyajan kisoissa kaikki lajit huomioiden, kolmiloikkaaja James Connolly eli hänkin 88-vuotiaaksi, mikä oli tuohon aikaan kunnioitettava saavutus.

Kymmenen nuorimpana kuolleen yksilölajin olympiavoittajan listalle pääsemiseen vaaditaan iäksi enintään 32,5 vuotta. (Toisin kuin melkoisen remontin kokenut vanhimpana kuolleiden lista, tämä ei ole vajaassa viidessä vuodessa muuttunut lainkaan.) Aluksi erikseen ne lajit, joiden olympiavoittajia ei kymmenen nuorimpana kuolleen joukossa ole. Koska yleensä kyseessä ovat kohtuullisen nuorena kuolleet, kuolinsyy on mainittu, jos se on tiedossa. Jokaisesta miesten lajista löytyy olympiavoittajia, jotka ovat jo kuolleet. Sen sijaan naisten lajeissa on peräti kahdeksan sellaista, joiden jokainen olympiavoittaja on yhä elossa. Nämä lajit ovat 1500 m, 10 000 m, maraton, 400 m aidat, 3000 m esteet, seiväs, kolmiloikka ja kävely. Tämä aiheutuu siitä, että lajit ovat suhteellisen uusia - esimerkiksi esteiden vanhin olympiavoittaja on vasta 40-vuotias ja näiden lajien vanhin voittaja on 75-vuotias.
Kaikki ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan:

N kuula: Tamara Tyshkevitsh, 66 v
N 800 m: Nadezsha Olizarenko, 63 v (ALS)
N viisiottelu (seitsenottelu): Irina Press, 64 v
M kymmenottelu: Jim Thorpe, 64 v (sydänkohtaus)
N korkeus: Miloslava Rezkova, 64 v (syöpä, lokakuussa 2014)
N pituus: Angela Voigt, 61 v (sairaus)
N kiekko: Lillian Copeland, 59 v
M 200 m: Andrew Stanfield, 57 v
N 400 m: Colette Besson, 57 v (syöpä)
M keihäs: Eric Lemming, 50 v (12 vuotta aiemmin sairastetun espanjantaudin seurauksiin)
M kävely: Leonid Spirin, 49 v
M seiväs: Tadeusz Slusarski, 48 v (auto-onnettomuus, jossa kuoli myös kuulantyönnön olympiavoittaja Wladyslaw Komar, 58 v)
M 400 m aidat: John Akii-Bua 47 v (vatsasyöpä)
M moukari: Juha Tiainen 47 v (keuhkokuume)
M pituus ja kolmiloikka: Myer Prinstein, 46 v (sydänkohtaus)
N 80 m (100 m) aidat ja keihäs: Mildred Didrikson, 45 v (paksusuolen syöpä)
N 3000 m (5000m): Jelena Romanova, 43 v
M 100 m: Charles Paddock, 42 v (lento-onnettomuus)
M 1500 m: Jack Lovelock, 39 v (metro-onnettomuus)
N 100 m ja 200 m: Florence Griffith-Joyner, 38 v (sairaskohtaus)
M kiekko: Martin Sheridan, 36 v (keuhkokuume)
M 10 000 m: Janusz Kusocinski, 33 v (saksalaiset teloittivat Puolan vastarintaliikkeen jäsenenä)
M 400 m: Wyndham Halswelle, 32 v (kaatui I maailmansodassa)

10. Cornelius Johnson, 32 v
Nuorimpana kuollut korkeushypyn olympiavoittaja työskenteli kauppalaivastossa leipurina, sairastui kesken risteilyn keuhkokuumeeseen ja kuoli matkalla sairaalaan.

9. Hans Woellke, 32 v
Kuulantyönnön olympiavoittaja jäi Valko-Venäjällä partisaanien vangiksi 1943. Kuten odotettua, nämä hirttivät käsiinsä joutuneen poliisikapteenin.

8. Bronislaw Malinowski, 30 v
Nuorimpana kuollut estejuoksun olympiavoittaja menehtyi reilu vuosi olympiavoittonsa jälkeen auto-onnettomuudessa.

7. Gunnar Höckert, 29 v
Nuorimpana kuolleen 5000 metrin olympiavoittajan ura oli päättynyt hänen sairastuttuaan nivelreumaan. Reservin vänrikki kaatui talvisodassa 11.2.1940 30-vuotispäivänsä aattona. Useita panssarivaunuja tuhonnut Höckert oli onnistunut valtaamaan vihollisen panssarivaunun ja sieltä ulos kömpiessään hän sai kuolettavan osuman.

6. Ralph Rose, 28 v
Kuulantyönnön kolminkertainen olympiavoittaja (yksi voitoista tuli ainutkertaisesti ohjelmassa olleesta molempien käsien yhteistuloksesta, samoissa kisoissa hän jäi varsinaisessa kuulassa hopealle) on lajinsa nuorimpana kuollut. Hän sairastui 28-vuotiaana kohtalokkaasti lavantautiin.

5. Alfred Tysoe, 27 v
Nuorimpana kuollut 800 metrin olympiavoittaja sairastui reilu vuosi voittonsa jälkeen keuhkopussintulehdukseen, joka vielä vuonna 1901 saattoi ilman antibioottihoitoa surmata huippukuntoisenkin nuoren miehen.

4. Kamila Skolimowska, 26 v
Vasta 17-vuotias Skolimowska voitti täysin yllättäen naisten moukarinheiton ensimmäisen olympiakullan 2000. Hän kuoli harjoitusleirillä Portugalissa yllättäen ilmenneeseen keuhkoveritulppaan. Skolimowska on naisista nuorimpana kuollut olympiavoittaja.

3. Samuel Wanjiru, 24 v
Vain 21-vuotiaana maratonin olympiakultaa 2008 voittanut kenialainen menehtyi epäselvissä oloissa 2011 pudottuaan parvekkeelta. Oliko kyseessä itsemurha vai onnettomuus, jäi selvittämättä.

2. Konstantinos Tsiklitiras, 24 v
Nyttemmin jo unholaan jääneissä vauhdittomissa hypyissä kilpailtiin olympialaisissa vuoteen 1912 asti, jolloin Tsiklitiras voitti kultaa vauhdittomassa pituudessa. Puoli vuotta myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Kreikan joutuessa ensimmäiseen Balkanin sotaan. Tsiklitiras sairastui rintamalla kohtalokkaasti aivokalvontulehdukseen. Hän lienee lyhimmän aikaa olympiavoittonsa jälkeen kuollut yleisurheilija.

1. George Saling, 23 v
Vuonna 1932 Saling voitti kultaa 110 metrin aidoissa. Vain kahdeksan kuukautta myöhemmin hän menehtyi auto-onnettomuudessa.

Vähintäänkin erikoinen sattuma on, että sekä vanhimmaksi elänyt että nuorimpana kuollut yleisurheilun yksilölajin olympiavoittaja ovat samoista kisoista (1932) ja vieläpä molemmat aitajuoksijoita.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Keskiarvotilastot - miehet kiekko

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Gerd KanterEST71.380
2Virgilijus AleknaLTU71.299
3Mac WilkinsUSA70.438
4Róbert FazekasHUN70.258
5Imrich BugárCZE70.124
6Lars RiedelGER70.036
7Luis M. DelísCUB69.956
8Jürgen SchultGER69.880
9Ricky BruchSWE69.634
10Wolfgang SchmidtGER69.614
11Robert HartingGER69.584
12Art BurnsUSA69.548
13Piotr MałachowskiPOL69.275
14Andrius GudžiusLTU68.947
15Daniel StåhlSWE68.898
16Ben PlucknettUSA68.814
17Frantz KrugerRSA68.795
18John PowellUSA68.754
19Anthony WashingtonUSA68.738
20Zoltán KővágóHUN68.628
21Fedrick DacresJAM68.595
22Knut HjeltnesNOR68.514
23Ehsan HadadiIRI68.450
24Yuriy DumchevRUS68.414
25Romas UbartasLTU68.268
26Mario PestanoESP68.173
27Mike BuncicUSA68.122
28Géjza ValentCZE68.072
29Juan MartínezCUB67.818
30John GodinaUSA67.772
31Aleksander TammertEST67.769
32Jarred RomeUSA67.687
33Ian WaltzUSA67.619
34Markku TuokkoFIN67.464
35Stefan FernholmSWE67.414
36Georgiy KolnootchenkoBLR67.334
37Frank CasañasESP67.270
38Michael MöllenbeckGER67.255
39Erik de BruinNED67.190
40Vaclovas KidykasLTU67.182
41Rolf DannebergGER67.166
42Dmitriy ShevchenkoRUS67.163
43Christoph HartingGER67.138
44Martin WierigGER67.049
45Vladimir DubrovshchikBLR67.006
46Philip MilanovBEL66.831
47Jason TunksCAN66.806
48Rutger SmithNED66.689
49Jason YoungUSA66.681
50Adam SetliffUSA66.666
51Lukas WeißhaidingerAUT66.655
52Vasiliy KaptyukhBLR66.608
53Attila HorváthHUN66.548
54Benn HarradineAUS66.526
55Erik CadéeNED66.408
56Roland VargaHUN66.385
57Lois Maikel MartínezCUB66.375
58Vladimir ZinchenkoUKR66.362
59Traves SmikleJAM66.359
60Andy BloomUSA66.352
61Armin LemmeGER66.336
62Mason FinleyUSA66.249
63Svein Inge ValvikNOR66.208
64Lawrence OkoyeGBR66.132
65Pentti KahmaFIN66.086
66Daniel JasinskiGER66.041
67Märt IsraelEST65.970
68Robert UrbanekPOL65.962
69Julian WruckAUS65.950
70Casey MaloneUSA65.937
71Gábor MátéHUN65.762
72Al OerterUSA65.699
73Jorge FernándezCUB65.693
74Nick SweeneyIRL65.660
75Bogdan PishchalnikovRUS65.654
76Sam MattisUSA65.634
77Kamy KeshmiriUSA65.634
78Vésteinn HafsteinssonISL65.548
79Timo TompuriFIN65.491
80Reggie JagersUSA65.479
81Niklas ArrheniusSWE65.448
82Sergey LyakhovRUS65.414
83Martin MarićCRO65.407
84Andrew EvansUSA65.394
85Vikas GowdaIND65.383
86Omar El-GhazalyEGY65.339
87Martin KupperEST65.332
88Markus MünchGER65.331
89Art SwartsUSA65.318
90Carl BrownUSA65.247
91Viktor ButenkoRUS65.242
92Dmitriy KovtsunUKR65.234
93Ludvík DanekCZE65.209
94Alwin WagnerGER65.184
95Jason MorganJAM65.181
96Libor MalinaCZE65.155
97Jay SilvesterUSA65.145
98Simon PetterssonSWE65.102
99Mauricio OrtegaCOL65.061
100Andreas SeeligGER65.028


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3Gerd KanterEST73.38
2Virgilijus AleknaLTU73.88
17Mac WilkinsUSA70.98
6Róbert FazekasHUN71.70
12Imrich BugárCZE71.26
7Lars RiedelGER71.50
16Luis M. DelísCUB71.06
1Jürgen SchultGER74.08
11Ricky BruchSWE71.26
14Wolfgang SchmidtGER71.16
19Robert HartingGER70.66
13Art BurnsUSA71.18
5Piotr MałachowskiPOL71.84
32Andrius GudžiusLTU69.59
9Daniel StåhlSWE71.29
8Ben PlucknettUSA71.32
22Frantz KrugerRSA70.32
10John PowellUSA71.26
15Anthony WashingtonUSA71.14
25Zoltán KővágóHUN69.95


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

8Jürgen SchultGER69.880
2Virgilijus AleknaLTU71.299
1Gerd KanterEST71.380
24Yuriy DumchevRUS68.414
13Piotr MałachowskiPOL69.275
4Róbert FazekasHUN70.258
6Lars RiedelGER70.036
16Ben PlucknettUSA68.814
15Daniel StåhlSWE68.898
18John PowellUSA68.754
9Ricky BruchSWE69.634
5Imrich BugárCZE70.124
12Art BurnsUSA69.548
10Wolfgang SchmidtGER69.614
19Anthony WashingtonUSA68.738
7Luis M. DelísCUB69.956
3Mac WilkinsUSA70.438
31Aleksander TammertEST67.769
11Robert HartingGER69.584
42Dmitriy ShevchenkoRUS67.163


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Markku Tuokko67.464
2Pentti Kahma66.086
3Frantz Kruger65.884
4Timo Tompuri65.491
5Ari Huumonen64.274
6Mikko Kyyrö62.955
7Juhani Tuomola62.826
8Jorma Rinne62.392
9Mika Loikkanen62.325
10Pertti Hynni62.182
11Timo Sinervo62.040
12Raimo Vento61.826
13Harri Uurainen61.590
14Petri Hakala61.514
15Pyry Niskala61.180
16Jouni Helppikangas61.007
17Risto Myyrä60.868
18Jouni Waldén60.491
19Mika Muukka60.418
20Jouko Mäenpää60.236
21Jan Sandvik60.233
22Janne Hummastenniemi60.161
23Martti Halmesmäki60.126
24Jussi Isosaari59.986
25Heikki Hollmén59.804
26Kari Nisula59.672
27Juha Lahdenranta59.648
28Kari Pekola59.400
29Taisto Lampinen58.942
30Jouko Montonen58.449
31Tero Lehtiö58.304
32Antti Jouppila58.164
33Pertti Valta57.836
34Pentti Repo57.671
35Johannes Kerälä57.386
36Raine Munukka57.362
37Oskari Perälampi57.158
38Pekka Jaakkola57.110
39Joni Mattila57.084
40Ville Kivioja57.067
41Johan Åkerlund56.999
42Kimmo Paganus56.980
43Aulis Ojala56.976
44Matti Jouppila56.929
45Einari Marjamäki56.834
46Jouko Laurila56.828
47Niilo Hangasvaara56.730
48Matti Kemppainen56.632
49Pasi Porola56.624
50Yrjö Majamaa56.616
51Ville-Pekka Vuorento56.250
52Janne Korhonen55.990
53Erkki Kukkonen55.916
54Pentti Veijola55.778
55Erkki Lämsä55.744
56Tero Laakso55.722
57Jorma Hyytiäinen55.680
58Kari Annala55.624
59Carol Lindroos55.313
60Jari Mustonen55.097
61Marko Linnakaari55.026
62Teppo Ryyti55.014
63Jyrki Kortelainen54.970
64Pasi Heikkilä54.946
65Olli Takala54.945
66Reijo Niskanen54.876
67Tomi Matilainen54.764
68Raimo Hekkala54.738
69Juuso Sillanpää54.676
70Thomas Andersson54.533
71Juhani Aaltonen54.482
72Vesa Hänninen54.470
73Tapani Alentola54.360
74Harri Martti54.334
75Stefan Kulla54.133
76Karri Olin53.722
77Paavo Lammi53.608
78Markku Konttinen53.511
79Kari Mattila53.479
80Olli-Pekka Korhonen53.662
81Sami Aartolahti53.396
82Reino Lammi53.306
83Teemu Olli53.255
84Anssi Mäkinen53.252
85Joni Peuraniemi53.141
86Teemu Poikolainen53.082
87Ville Tiisanoja53.026
88Juhani Sillanpää52.953
89Petri Taalamo52.934
90Mika Suomalainen52.814
91Ralf Högnäs52.378
92Jarkko Takaluoma52.368
93Tauno Oinonen52.304
94Vesa Sairanen52.145
95Mikko Halvari51.993
96Eero Jouppila51.962
97Juha-Pekka Anttila51.922
98Kauko Jouppila51.768
99Erkki Juuti51.703
100Heikki Leppänen51.630


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

3Markku Tuokko68.12
4Pentti Kahma66.82
1Frantz Kruger69.97
2Timo Tompuri69.62
5Ari Huumonen65.44
6Mikko Kyyrö54.14
8Juhani Tuomola63.68
10Jorma Rinne63.50
13Mika Loikkanen63.17
12Pertti Hynni63.25
11Timo Sinervo63.28
9Raimo Vento63.58
14Harri Uurainen63.10
17Petri Hakala62.59
24Pyry Niskala61.66
23Jouni Helppikangas61.72
16Risto Myyrä62.74
21Jouni Waldén61.95
22Mika Muukka61.92
20Jouko Mäenpää62.00


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

3Frantz Kruger65.884
4Timo Tompuri65.491
1Markku Tuokko67.464
2Pentti Kahma66.086
5Ari Huumonen64.274
6Mikko Kyyrö62.955
25Heikki Hollmén59.804
7Juhani Tuomola62.826
12Raimo Vento61.826
8Jorma Rinne62.392
11Timo Sinervo62.040
10Pertti Hynni62.182
9Mika Loikkanen62.325
13Harri Uurainen61.590
22Janne Hummastenniemi60.161
17Risto Myyrä60.868
14Petri Hakala61.514
21Jan Sandvik60.233
36Raine Munukka57.362
20Jouko Mäenpää60.236

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Välihuomautus 126: Nimeni on Bond, Transracegender Bond


Ian Fleming kuvaili romaanissaan James Bond Istanbulissa agentti 007:aa seuraavasti: "...hoikkarakenteinen; kolme tuumaa pitkä, ohut pystysuora arpi oikeassa poskessa; siniharmaat silmät; "julma" suu, lyhyet, tummat hiukset, hiuskihara otsalla. Hän on 183 cm pitkä ja painaa 76 kg."
Havainnoitsijat ovat kertoneet Bondin ulkomuotokuvausten täsmäävän Flemingin itsensä kanssa.
Fleming ei kuvannut agenttia 007 mustaksi naiseksi. No, toisaalta Bond-elokuvien faneja lohduttanee se, että ihan kaikki ei sentään muutu. Todennäköisesti agentti 007 jahtaa edelleen naisia sänkyynsä samalla innolla kuin ennenkin. Tulisipa saman tien se kolmaskin ongelma eli seksuaalinen suuntautuminen korjattua nykynormaaliksi, kun sukupuoli ja rotu on jo muutettu poliittisesti korrekteiksi.

Välihuomautuksen lisähuomautus: Lukekaapa huviksenne, millä nimellä kutsutaan sitä, kun muunrotuiset esittävät valkoisia. Verratkaa esitettyä määritelmää siihen määritelmään, joka esitetään tilanteesta jossa valkoiset esittävät muunrotuisia.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Uusinta: Elomme riemu ja rikkaus

Lukijalle: Päivitetään juttu jalkapallomaaottelujen historiasta. Tilastotiedot on päivitetty 1.7.2019 mukaisiksi.

Elo-luku on shakinpelaajien vahvuuksien laskemista varten kehitetty järjestelmä. Samaa järjestelmää on sovellettu myös muihin lajeihin, esimerkiksi jalkapalloon. Siellä maajoukkueiden välillä käytettävä Elo-rankkausjärjestelmä voittaa useimpien asiantuntijoiden mukaan ennustustarkkuudeltaan ainakin FIFA:n rankkauksen. Esimerkiksi tänä vuonna MM-välieriin selvinneet neljä joukkuetta olivat kaikki viiden parhaan joukossa.

Varsinainen tiedonhakuhelmi on kuitenkin se, että Eloratingsin nettisivuilta löytyy maan nimeä klikkaamalla täydellinen lista kaikista sen käymistä maaotteluista, esimerkiksi Suomen ottelut. Näistä - ja kaikkien aikojen sarjataulukosta - löytyi monia kutkuttavia tiedonjyväsiä maailman jalkapallohistoriasta.

Kaikki tilastotiedot ovat ennen tuoreimpien MM-kisojen otteluita laskettuja, virallinen sivusto ei ole vielä niitä päivittänyt. Tiedot ovat siis mukaanlukien 1.6.2014 (Päivitys 1.7.2019.) pelatut maaottelut, mutta ei sen jälkeisiä.

Eniten maaotteluja on Englannilla, 1054. Yli tuhannen yltävät myös Ruotsi (1039) ja Argentiina (1020).

Englanti johtaa sekä koti- että vierasottelujen tilastoja, 456 ja 486. Puolueettomalla maaperällä on useimmin pelannut Etelä-Korea, 420 kertaa. Tämä on enemmän kuin koti- tai vierasottelujen lukumäärä (312 ja 232).

Eniten voittoja on Brasilialla, 625. Englanti on kymmenen voiton päässä.

Tasapeleissä johtaa Argentiina, 252. Englanti on tässäkin toisena, 243.

Suomellakin on ennätys: eniten häviöitä, 402. Tässä tilastossa ei ole ihan heti pelkoa ykköspaikan menetyksestä, koska toisena olevalla Sveitsillä on vain 347 tappiota.

Eniten maaleja on mättänyt Englanti, 2474. Seuraavina ovat kaukana takana Saksa (2142) ja Brasilia (2140).

Eniten maaleja taas on päästänyt... no, Suomi. 1586. Maalivahtipelin on syytä parantua rutkasti, ennen kuin toisena oleva Unkari (1395) menee ohi.

Paras maaliero on Englannilla, tehtyjä maaleja on 1436 enemmän kuin päästettyjä. Yli tuhannen pääsevät myös Brasilia (1253) ja Saksa (1022).

Huonoin maaliero on ... no, arvasitte väärin. Se ei ole Suomella, jolla on 704 päästettyä enemmän kuin tehtyä. Luxemburgilla menee vielä huonommin, oma verkko on soinut 852 kertaa useammin kuin vastustajan. (Päivitys 1.7.2019: Suomi parantaa! Viisi vuotta sitten maaliero oli 707. Tällä tahdilla kestää enää 1173 vuotta, että maaliero saadaan positiivisen puolelle!)

Kaikkien aikojen ensimmäinen maaottelu käytiin 30.11.1872. Vastakkain olivat Skotlanti ja Englanti, lopputulos 0-0. Ensimmäinen maaotteluvoitto (ja samalla tietysti myös tappio) kirjattiin historian toisessa maaottelussa 8.3.1873. Englanti-Skotlanti 4-2.

MM-mitaleille on selvinnyt kautta aikain 20 eri maata. Näistä saadaan aikaan 190 erilaista otteluparia. Niistä kaksi on toistaiseksi teoreettisia eli ei ole koskaan toteutunut edes ystävyysottelussa: Argentiina-Turkki ja Uruguay-Kroatia. (Päivitys 1.7.2019: Sitten edellisen listauksen MM-kisat on käyty kahdesti ja saatu uutena eli kahdentenakymmenentenä mitalistina mukaan Belgia. Belgia on pelannut maaotteluita kaikkia 19 muuta mitalistia vastaan. Sen sijaan edellisessä listauksessa vielä aiemmin kohtaamattomat Chile-Puola ja Chile-Kroatia on nyt nähty.)

Brasilia ja Saksa, eniten MM-otteluja pelanneet maat, kohtasivat ensi kerran MM-kisoissa vasta vuoden 2002 finaalissa.

Kaikki maailmanmestaruuden voittaneet maat ovat kohdanneet toisensa ainakin kerran MM-lopputurnauksessa.

MM-finaaleihin selvinneistä maista seuraavat otteluparit eivät ole koskaan toteutuneet MM-lopputurnauksessa: Ranska-Hollanti, Ranska-Ruotsi, Espanja-Unkari, Hollanti-Unkari ja Ruotsi-Tsekkoslovakia/Tsekki. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia.)

Useimmin MM-lopputurnauksessa ovat toisensa kohdanneet Brasilia ja Ruotsi, seitsemän kertaa. (Päivitys 1.7.2019: Saksa ja Argentiina kohtasivat seitsemännen kerran 2014. Näistä otteluista neljässä ensimmäisessä tosin kyseessä oli Länsi-Saksa. Alkuperäisessä jutussa oli jäänyt huomaamatta se, että Saksa ja Jugoslavia/Serbia ovat myös kohdanneet seitsemän kertaa, viimeksi 2010. Näistä peleistä viidessä ovat kohdanneet Länsi-Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Serbia.)

Muutaman kerran on tapahtunut siten, että samat joukkueet ovat kohdanneet kahdesti samassa MM-lopputurnauksessa. Vuosina 1930 ja 1950 tämä oli jo periaatteessa mahdotonta, koska tuolloin vain alkulohkojen voittajat jatkoivat eteenpäin. Vuosina 1934 ja 1938 pelattiin cupmuotoisesti ja tuolloin pelattiin silloisen tavan mukaan tarvittaessa uusintaottelu. Tähän päädyttiin kuitenkin vain neljästi: Italia-Espanja 1934, Sveitsi-Saksa 1938, Brasilia-Tsekkoslovakia 1938, Kuuba-Romania 1938. Nykyformaatissa (1998 alkaen) samassa alkulohkossa olleet maat voivat kohdata vasta loppu- tai pronssiottelussa ja näin tapahtui ensi kerran 2018, jolloin samassa alkulohkossa olleet Belgia ja Englanti pelasivat pronssiottelussa. Belgia voitti molemmat pelit ja on näin ollen - kuten seuraavasta kappaleesta ilmenee - ainoa maa, joka on voittanut jonkin maan samassa lopputurnauksessa kahdesti.
Ennen vuoden 1998 formaattiuudistusta ennen alkulohkossa toisensa kohdanneet joukkueet ovat pelanneet pudotuspeleissä keskenään neljästi, viimeksi Brasilia-Ruotsi 1994 ja sitä ennen Italia-Puola 1982, Brasilia-Tsekkoslovakia 1962 ja Länsi-Saksa-Unkari 1954. Viimeistä tapausta lukuun ottamatta alkulohkossa oli pelattu tasan ja pudotuspeleissä ensin mainittu joukkue voitti. Vuoden 1954 mestari Länsi-Saksa oli hävinnyt alkulohkossa Unkarille. Samana vuonna pronssiottelussa kohtasivat Uruguay ja Itävalta, jotka olivat pelanneet samassa alkulohkossa. Ne eivät kuitenkaan vielä silloin kohdanneet, koska silloisessa ainutkertaisessa systeemissä yksi oman alkulohkon joukkue jäi aina kohtaamatta.

Brasilia kohtasi ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan ulkopuolisen maan - Jugoslavian - vasta vuoden 1930 MM-turnauksessa.

Sotien jälkeen kesti aikansa, kunnes voittajavaltiot suostuivat kohtaamaan Saksan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan maajoukkue palasi kentille jo 1920, mutta ensimmäisen ex-vihollisen se kohtasi vasta 1930, kun vastassa oli Englanti. Siinä vaiheessa ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli jo kulunut pidempi aika kuin oli jäljellä toisen alkuun. Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Saksa ilmestyi kentille 1950 ja kohtasi virallisesti sitä vastaan sodassa olleen Turkin 1951. Samana vuonna se kohtasi myös varsinaisesti taisteluihinkin osallistuneen vihollisensa Luxemburgin. Seuraavana vuonna vastassa oli Ranska ja 1954 ensi kerran Englanti. Ensi kertaa Saksa voitti Englannin näiden kansallisurheilussa 1968, mutta se ei brittejä haitannut, koska he olivat voittaneet Saksan näiden omassa kansallisurheilussa jo kahdesti.

Itä-Saksan maajoukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa 1952. Neuvostoliittoa vastaan uskaltauduttiin ensi kerran vasta 1960, tuloksena tappio. Viimeisen ottelunsa Itä-Saksa pelasi 12.9.1990 vain kolme viikkoa ennen Saksojen jälleenyhdistymistä.

Länsi- ja Itä-Saksa kohtasivat vain kerran: vuoden 1974 MM-lopputurnauksen legendaarisen ottelun voitti Itä-Saksa 1-0. Tosin maat pelasivat vastakkain myös vuoden 1972 olympiaturnauksessa, mutta olympialaisotteluja ei enää tuohon aikaan laskettu virallisiksi maaotteluiksi. Itä-Saksalla oli kyllä paras joukkueensa, koska pelaajat olivat nimellisesti amatöörejä, mutta Länsi-Saksan pelaajat olivat oikeastikin amatöörejä. Lopputulos oli tuolloin Itä-Saksan 3-2 -voitto. Länsi-Saksan maalintekijät tuossa ottelussa olivat sivumennen sanoen myöhemmän valmennusuran kannalta mielenkiintoiset: Uli Höness ja Ottmar Hitzfeld.

Historian erikoinen sivujuonne oli 1953-56 olemassaollut Saarin joukkue, joka ehti pelata yhdeksän ottelua ennen virallista yhdistymistä Länsi-Saksaan.

Espanja ei sisällissotansa takia pelannut lainkaan maaotteluja toukokuusta 1936 vuoteen 1941 asti. Toisen maailmansodan aikana maa, toisin kuin useimmat muut, kylläkin pelasi muutaman maaottelun.

Argentiina pelasi viidestätoista ensimmäisestä maaottelustaan neljätoista Uruguayta vastaan. Se yksi poikkeus oli Etelä-Afrikkaa vastaan. Uruguayn neljätoista ensimmäistä olivat kaikki Argentiinaa vastaan.

Englanti vaivautui ensi kertaa kohtaamaan saartensa ulkopuolisen joukkueen 1908, heti vieraskentällä. Vastassa ollut Itävalta kaatui 1-6. Lukemat olivat ilmeisesti turhan vaatimattomat, sillä kaksi päivää myöhemmin ne olivat 1-11.

Skotlanti pisti vielä paremmaksi ja kohtasi Brittein saarten ulkopuolisen joukkueen (Norja) ensi kerran vasta 1929. Kauemmin odotti silti maaottelut 1876 aloittanut Wales, joka uskaltautui kohtaamaan Norjan vasta 1949. Kaikkein myöhimmin kontaktia saarten ulkopuolelle otti Pohjois-Irlanti, Ranskaa vastaan 1951. Maa oli kuitenkin aloittanut kansainväliset ottelunsa vasta 1923, koska sitä ennen koko Irlanti pelasi yhtenäisenä joukkueena. Irlanti aloitti 1882 ja pelasi ensimmäisen "ulkomaan" kanssa olympialaisissa 1924.

Kolumbia, Venezuela ja Ecuador pelasivat ensimmäiset maaottelunsa vasta 1938. Kolumbian ensimmäinen vastustaja oli Meksiko ja Venezuelan Panama, mutta Ecuador pelasi ensimmäiset maaottelunsa jotakin Etelä-Amerikan ulkopuolista maata (Meksiko ja Englanti) vastaan vasta 1970. Venezuela on ainoa Etelä-Amerikan jalkapalloliiton maa, joka ei ole koskaan pelannut MM-lopputurnauksessa ja se kohtasikin ensimmäisen Amerikkojen ulkopuolisen maan (Espanja) vasta 1981.

Toisen maailmansodan vielä riehuessa molempien maaperillä pelattiin Ranska-Belgia 24.12.1944 lopputuloksella 3-1. Samaan aikaan Belgiassa käytiin Ardennien taistelua.

Yhdysvalloissa jalkapallo ei ole koskaan ollut erityisen suosittua, vaikka maa pelasi ensimmäisen maaottelunsa jo 1885, yhtenä ensimmäisten joukossa. Tosin seuraavana vuonna pelattua toista ottelua seurasi 30 vuoden hiljaisuus ja kaksi uutta ottelua 1916. Sitten taas kahdeksan vuotta hiljaiseloa. Vuosina 1938-46 ei myöskään pelattu ainuttakaan ottelua. Kuten ei myöskään 1961-63. Vielä niinkin myöhään kuin 1981 USA piti välivuoden.

USA:n kaksi ensimmäistä maaottelua käytiin tietysti Kanadaa vastaan. Kanadalaiset puolestaan keskittyivät jääkiekkoon vielä intensiivisemmin kuin jenkit baseballiin ja kainalopalloon. He näet pelasivat seuraavan maaottelunsa vasta 1924, siis 38 vuoden tauon jälkeen. Sitten seurasikin tiivis otteluputki, 14 ottelua vuosina 1924-27. Tästä väsyneinä kanukit vetäytyivät tauolle palatakseen maaotteluihin 1957 eli 30 vuotta myöhemmin. Virheestä ei opittu, sinä vuonna otteluja käytiin neljä, jolloin olikin aihetta pitää taas taukoa vuoteen 1967 asti.

Belgia ja Hollanti pelasivat keskinäisen maaottelun 21.4.1940 - vain pari viikkoa ennen Saksan yllätyshyökkäystä.

Venäjä pelasi tällä nimellä maaottelut vuonna 1923 vieraskentällä Norjaa, Ruotsia ja Viroa vastaan. Seuraavana vuonna nimi oli vaihtunut Neuvostoliitoksi. Vuosina 1924-35 maa pelasi 16 maaottelua, joista 15 Turkkia ja yksi Norjaa vastaan. Neljä Turkki-ottelua käytiin kotikentällä, kaikki muut vieraissa. Toisen maailmansodan jälkeen maa palasi kentille 1952. USA:ta vastaan maa asettui ensi kerran vasta 1990, 1-3 voitto ystävyysottelussa jenkeissä. Tosin vuonna 1979 Neuvostoliitto oli pelannut USA:n maaperällä ottelun Meksikoa vastaan.

Peru ja Ecuador kävivät sodan heinäkuussa 1941. Sitä ennen maat olivat kohdanneet Copa Americassa helmikuussa ja kohtasivat uudelleen seuraavan vuoden tammikuussa. Maat sotivat uudelleen lyhyesti 1981 ja 1995. Jälkimmäinen sota käytiin tammikuussa ja maat kohtasivat jälleen Copa Americassa heinäkuussa.

Kroatia julistautui toisen maailmansodan aikana itsenäiseksi ja koetti pönkittää asemaansa myös jalkapallolla. Kaikista Euroopan maista Kroatia pelasi eniten maaotteluja vuosina 1940-44, peräti 19. Seuraavan maaottelunsa Kroatia pelasikin sitten Jugoslavian hajottua 1990. Entistä emämaata vastaan tuli 1999 kahdesti tasapeli.

Ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta huolimatta Euroopassa ei ollut ainuttakaan vuotta, jolloin kaikki maaottelupelit olisivat jääneet väliin.

Japani piti toisen maailmansodan merkeissä 15 vuoden maaottelutauon 1936-51.

Tanska taisi ottaa kaikkien aikojen komeimman maaotteluavauksen: ensimmäisessä koitoksessa vuoden 1908 olympiaturnauksessa tuli 17-1 voitto Ranskasta.

Etelä-Korea aloitti maaottelunsa vasta 1948, mutta on ottanut vahingon takaisin tiuhalla tahdilla. 959 maaottelua on toiseksi korkein lukema Ruotsin jälkeen. Koreat pelasivat keskenään ensi kerran 1978. Otteluja on käyty 18, niistä pohjoinen on voittanut vain yhden ja etelä seitsemän. Yhdeksän on päättynyt tasan. Pohjoisen ainoa voitto tuli ainoassa Pohjois-Koreassa käydyssä ottelussa. Etelä-Koreassa otteluista on käyty kuusi, joista kolme on päättynyt kotivoittoon ja kolme tasapeliin. Loput yksitoista ottelua on käyty puolueettomalla kentällä.
Muista vastaavista jaetuista maista Etelä-Jemen ja Pohjois-Jemen eivät koskaan pelanneet vastakkain, kuten eivät myöskään Etelä-Vietnam ja Pohjois-Vietnam.

Honduras ja El Salvador kohtasivat vuoden 1970 MM-karsinnoissa kuumissa tunnelmissa. Seurauksena oli maiden välinen sota. Seuraavan kerran maat kohtasivat vuoden 1982 MM-karsinnoissa. Tällä kertaa ei syttynyt sotaa. Muuten tulos oli sama: El Salvador selvisi lopputurnaukseen molemmilla kerroilla, mutta hävisi siellä kaikki kolme otteluaan. Honduras selvisi jälkimmäisellä kerralla myös mukaan ja sai sentään aikaan kaksi tasapeliä.

Unkari pelasi aluksi jäsentenvälisiä: Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan kuulunut maa kävi 16 ensimmäistä maaotteluaan 1902-08 joko Itävaltaa tai Böömiä vastaan. Samoin teki Itävalta, mutta ei alentunut kohtaamaan provinssiaan Böömiä ollenkaan vaan pelasi kymmenen ensimmäistä maaotteluaan Unkaria vastaan, kunnes kohtasi Saksan 1908. Maat eivät piitanneet myöskään ensimmäisestä maailmansodasta, vaan ottelivat enimmäkseen toisiaan vastaan usein. Itävalta kävi sodan aikana 21 ottelua, joista kolme Sveitsiä ja 18 Unkaria vastaan. Unkarin kaikki ottelut olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Itävaltaa vastaan. Sveitsi pelasi 9.5.1918 Itävaltaa ja 12.5.1918 Unkaria vastaan vierasottelukiertueella. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia romahti. Itävalta-Unkarilla ei koskaan ollut yhteistä jalkapallomaajoukkuetta, vaan maat pelasivat erikseen. Viimeinen jäsentenvälinen käytiin vain kuukausi ennen tuhoa, 6.10.1918. Ensimmäinen sen jälkeinen jo 6.4.1919. Itävaltalaiset ovat äärimmäisen lahjakas kansa, koska ensin he saivat maailman uskomaan Beethovenin olevan itävaltalainen, vaikka tämä oli saksalainen. Sitten he saivat maailman uskomaan Hitlerin olevan saksalainen, vaikka tämä oli itävaltalainen. Jälkimmäisen harhautuksen takia Itävalta palasi kansainvälisille kentille heti sodan jälkeen, kun Saksa joutui odottamaan viisi vuotta. Itävallan ensimmäinen maaottelu käytiin jo 19.8.1945.

Itävalta-Unkari -ottelu on nähty siis useinkin, mutta toistaiseksi on vielä toteutumatta Serbia-Montenegro. (Päivitys 1.7.2019: Maat kohtasivat kahdesti 2018, Serbia voitti molemmat pelit.)

Puola ja Unkari pelasivat ystävyysottelun Puolassa 27.8.1939 - vain neljä päivää ennen Saksan hyökkäystä. Itse asiassa edellisenä päivänä saksalainen kommandoyksikkö oli jo tehnyt iskun Puolaan alun perin suunnitellun hyökkäyspäivän mukaisesti - yksikkö ei ollut saanut peruutuskäskyä.

Israelin jalkapallomaajoukkuetta on heitelty diasporassa. MM-karsintoihin Israel otti itsenäisenä valtiona ensi kertaa osaa vuoden 1950 kisat tähtäimessä, silloin Euroopan karsintaryhmässä. Samoin tapahtui vuoden 1954 kisoihin karsittaessa, mutta vuoden 1958 karsinnoissa Israel oli maantieteellisesti oikeassa Aasian ryhmässä. Tällöin Israel selvisi kolmesta ensimmäisestä karsintakierroksesta, kun muut maat kieltäytyivät joko pelaamasta sitä vastaan ollenkaan tai Israelin maaperällä. Aasian-Afrikan lohkon voittajana (ilman otteluakaan!) Israel pelasi jatkokarsinnassa Walesia vastaan häviten ja karsiutuen. Vahingosta viisastuneena Israel siirrettiin seuraaviin karsintoihin takaisin Euroopan ryhmään. Sieltä maa palasi takaisin Aasian/Oseanian ryhmään vuoden 1970 karsintoihin. Muslimimaita ei sillä kertaa ollut mukana, joten Israel joutui pelaamaankin. Tosin Pohjois-Korea sentään kieltäytyi pelaamasta Israelia vastaan. Israel selvisi kisoihin ainoan kerran historiassa. Vuoden 1974 karsinnoissa Aasian maat oli jaettu kahteen alkulohkoon, karkeasti Kaukoitä ja Lähi-itä. Israel sijoitettiin luonnollisesti Kaukoidän lohkoon ja toivottiin, että se karsiutuisi ennen viimeistä kierrosta, jossa alkulohkojen voittajat pelaisivat finaalipaikasta. Näin kävikin, tosin vasta viimeisessä ottelussa jatkoajan jälkeen. Sama systeemi samankaltaisella tuloksella oli käytössä seuraavissakin karsinnoissa, mutta vuoden 1982 karsinnoissa Israel pelasi taas Euroopan ryhmässä. Seuraavat kaksi karsintaa menivät sitten maantieteellisesti mielenkiintoisella tavalla Oseanian ryhmässä, jonka jälkeen maa onkin pysynyt Euroopan karsinnoissa.

Muslimimaitakin on mahtunut Israelin maaottelulistaan. Turkkia vastaan Israel on pelannut useinkin, ensimmäisen kerran jo 1950. Vuonna 1959 Aasian cupin karsinnoissa Intiassa Israel pelasi kahdesti sekä Irania että Pakistania vastaan. Iranissa Israel pelasi monta ottelua sekä vuoden 1968 Aasian cupissa että 1974 Aasian kisoissa, myös isäntämaata vastaan. Arabimaat vain kieltäytyivät pelaamasta sitä vastaan ja potkaisivat koko maan ulos Aasian jalkapalloliitosta. Yksikään arabimaa ei ole koskaan suostunut kohtaamaan Israelia maaottelussa. Tämä siitä huolimatta, että Israel on kyllä huolinut useita Israelin muslimeja maajoukkueeseensa. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia tilanteeseen - Israeliin kohdistuva rasismi jatkuu yhä.)

Etelä-Afrikka pelasi maaotteluja harvakseltaan. Ensimmäinen 1906, toinen 1924 ja kolmas 1947. Viimeisenä vuonna otteluja tuli tosin kerralla seitsemän. Sitten olikin aihetta pitää taukoa ja pelata seuraavat vasta 1950. Vuoden 1955 jälkeen tuli pidempi paussi, kun Etelä-Afrikka suljettiin 60-luvulla pois kansainvälisestä urheilutoiminnasta. Ainoat kaksi maaottelua ennen vuotta 1992 käytiin toista hylkiömaata Rhodesiaa vastaan 1977.

Rhodesia oli puolestaan pelannut useitakin maaotteluja 60-luvun lopulla. Sitten maa joutui boikottiin ja kävi 70-luvulla ainoastaan nuo kaksi ottelua Etelä-Afrikkaa vastaan, kunnes nimi muuttui Zimbabweksi. Uusi ura urkeni ottelulla Mosambikia vastaan 1979.

Algerian maajoukkue oli aluksi kapinallisen FLN-rintaman joukkue. Joukkue ei saanut FIFA:lta tunnustusta, mutta pelasi ennen Algerian itsenäistymistä 1962 muutamia otteluja Tunisiaa vastaan sekä yhden ottelun Marokkoa, Etelä-Vietnamia ja Libyaa vastaan.

Kiinan maaotteluissa on kummallisuus: ottelulistalla on kohtaaminen Etelä-Korean kanssa 16.4.1950, vain muutama kuukausi ennen Korean sotaa, johon Kiina sittemmin tuli mukaan. Vielä kummallisempaa on se, että Kiina pelasi huhtikuussa 1953 kaksi ystävyysottelua Etelä-Koreaa vastaan, vaikka sota oli yhä käynnissä! Selitys on se, että nämä ottelut kävi kansallisen Kiinan eikä kansantasavallan joukkue, pelipaikkakin oli molemmilla kerroilla Hongkong. Siinä välissä kansantasavallan joukkue pelasi tasan yhden pelin - Suomea vastaan! Maa näet lähetti joukkueen vuoden 1952 olympialaisiin, mutta se ei ehtinyt ajoissa paikalle, vaan joutui tyytymään ystävyysotteluun isäntämaata vastaan. Vuodesta 1954 lähtien Taiwan on sitten pelannut omalla nimellään, tai poliittisen tilanteen niin vaatiessa "Kiinan Taipeina". Manner-Kiinaa Taiwan ei ole koskaan kohdannut ja ehkä hyvä niin. Maan ykköslaji on baseball ja futismaajoukkuetta voisi kuvata umpisurkeaksi - maa on 2010-luvulla hävinnyt mm. sellaisille vastustajille kuin Turkmenistan, Pakistan, Hongkong, Filippiinit ja Guam. Australialta tuli pari vuotta sitten takkiin 8-0.

Normaalisti maat aloittavat pelaamalla jotain lähialueen maata vastaan, mutta Guinealla oli erikoinen aloitus. Ensimmäisenä kohdattiin kotikentällä Itä-Saksa 1962. Sitten olikin kolme vuotta taukoa ennen säännöllisempää otteluvaihetta - ja vastassa pelkkiä Afrikan maita vuonna 1989 tapahtuneeseen Irakin kohtaamiseen asti. Itä-Saksa on edelleen ainoa Euroopan maa, jota vastaan Guinea on pelannut.

Albania noudatti omaa linjaansa ja eristäytyi Varsovan liitosta eroten siitä myöhemmin. Myös jalkapallossa maa eristäytyi eikä pelannut vuosina 1959-62 ainuttakaan maaottelua. Sen jälkeen se lähti ensi kertaa mukaan MM- ja EM-karsintoihin. Näihin osallistumiset jäivätkin melkeinpä ainoiksi maaottelukokemuksiksi, sillä vuosina 1963-84 maa pelasi vain kolme ystävyysottelua - kaksi Algeriaa ja yhden Kiinaa vastaan.

Qatar järjesti itselleen vuoden 2022 MM-kisat. Aika hyvä suoritus maalta, joka pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1970 ja saavutti ensimmäisen voittonsa 1975.

Latvia ja Viro pelasivat 1942 saksalaismiehityksen aikana kaksi maaottelua keskenään.

Useimmat Afrikan maat aloittivat maaottelut vasta itsenäistyttyään, mutta Kenia ja Uganda jo 1926. 22 ensimmäistä maaotteluaan ne pelasivatkin aina keskenään.

Vietnam oli vuoteen 1975 asti jaettu kahteen osaan. Kommunistinen Pohjois-Vietnam ei paljon jalkapallosta perustanut, maa pelasi vain seitsemän maaottelua vuosina 1956-60. Vastustajina olivat muut kommunistivaltiot eli Kiina, Pohjois-Korea ja Mongolia. Wikipedia kylläkin tietää Pohjois-Vietnamin pelanneen joitakin otteluja ainakin vuoteen 1970 asti edelleen enimmäkseen kommunistimaita vastaan. Mitään näistä otteluista ei kuitenkaan löydy Eloratingsista, joten lienevät olleet epävirallisia.
Etelä-Vietnam puolestaan pelasi valtavan määrän pelejä 1956-75 Vietnamin sodan riehuessa. Tahti oli yleensä 5-10 ottelua vuosittain, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellisen vilkas. Vielä maaliskuussa 1975 joukkue pelasi neljä ottelua Aasian cupin karsinnoissa Thaimaassa, vaikka Saigon romahti seuraavassa kuussa.
Maiden yhdistyttyä maaottelutoiminta lakkasi ja Vietnam palasi kentille vasta 15 vuotta myöhemmin 1990.

Suriname kuuluu maantieteellisesti Etelä-Amerikkaan, mutta jalkapalloilullisesti Pohjois- ja Keski-Amerikan liittoon CONCACAFiin. Suriname ei ole koskaan kohdannut ainuttakaan Etelä-Amerikan liittoon CONMEBOLiin kuuluvaa maata! Myös Guyanalla on muuten sama tilanne, mutta se on sentään pelannut kerran sekä Boliviaa että Kolumbiaa vastaan vuonna 2012.

Bermudalla oli eksoottinen avausvastustaja. Maan ensimmäinen maaottelu käytiin 1964 Islantia vastaan!

Färsaartenkin avausvastustaja oli Islanti vuonna 1930, mutta ottelu oli epävirallinen, koska molemmat olivat vielä tuolloin Tanskan hallinnassa. Sen jälkeen olikin 42 vuotta taukoa, vuosina 1972-85 maa kävi jälleen epävirallisia otteluja Islantia ja Grönlantia vastaan. Ensimmäinen virallinen ottelu FIFA:n jäsenenä käytiin 1988. Arvokisakarsinnoissa avaus käytiin Itävaltaa vastaan Ruotsissa 1990 (saarilla ei vielä tuolloin ollut ainuttakaan ruohokenttää) ja tuloksena oli 1-0 -voitto!

Myöhäisimpiä jalkapalloheränneitä on Belize. Vaikka maa itsenäistyi 1980, se pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1995.

Afganistanilaisilla on tunnetusti ollut paljon muutakin tekemistä kuin potkia nahkakuulaa. Vuosien 1955-2002 välisenä aikana maaotteluita pelattiin vain vuosina -59, -75, -79 ja -84.

San Marino tuli mukaan kansainväliseen jalkapalloon suoraan EM-karsintoihin 1990. Kyyti on ollut kylmää. 160 ottelusta on tullut vain yksi ainoa voitto, 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan 1-0. Tasapelejä on tullut viisi.

Itsenäisistä valtioista vielä huonommin on mennyt Kiribatilla (11 ottelua) ja Palaulla (2 ottelua), jotka eivät ole koskaan voittaneet ottelua. Suosittelemme lämpimästi keskinäistä ystävyysottelua, niin ainakin toinen joukkue saa putken poikki. Kumpikaan joukkue ei kuitenkaan ole FIFA:n jäsen. Kiribatin paras suoritus on 3-3 tasapeli Tuvalun kanssa, kun taas Palau on pistänyt ahtaimmalle Pohjois-Mariaanit häviämällä vain 2-11. Odotamme vesi kielellä Palaun paluuta kentille ensi kertaa vuoden 1998 jälkeen, Mikronesian kisat ovat juuri käynnissä ja Palaun joukkueen pitäisi olla paikalla! (Päivitys 1.7.2019: Turhaan odotettiin - ainakaan mitään uusia tuloksia ei ottelulistaan tullut.)

Cookinsaaret avasi maaottelutilinsä vuonna 1971 Etelä-Tyynenmeren kisoissa. Tahiti 0-30, Papua-Uusi-Guinea 1-16 ja Fidzi 1-15. Sen jälkeen olikin syytä pitää 24 vuotta maaottelutaukoa ennen seuraavia koitoksia jälleen samoissa kisoissa. Huolellinen keskittyminen toi tulosta ja toisessa ottelussa tulikin 2-1 -voitto Wallis- ja Futunasaarista.

Kamputseassa on 15 miljoonaa asukasta, mutta ei ilmeisesti yhtään ainutta jalkapalloilijaa. Maan ainut tähtipelaaja on saksankamputsealainen ja pelaa kakkosbundesliigassa, mutta ei yksi pääsky kesää tee. (Päivitys 1.7.2019: Pagenburg on jo lopettanut vammojen takia, mutta maajoukkueessa näkyy olevan kaksi pelaajaa, jotka ovat päässeet Malesian liigaan ammattilaisiksi.) Tällä vuosikymmenellä maa on kärsinyt tappiot mm. Malediiveille (0-4), Tadzikistanille (0-3), Laosille (2-6), Itä-Timorille (1-5), Turkmenistanille (0-7), Filippiineille (0-8), Syyrialle (0-6) ja Vietnamille (0-5). Toisaalta Laos on kaatunut lukemin 3-1 ja Sri Lanka peräti 4-0.

Indonesia aloitti melkein suoraan huipulta: maan jalkapallohistorian neljäs maaottelu oli MM-lopputurnauksessa Unkaria vastaan 1938. Turpiin 6-0 ja silloisella systeemillä heti kotimatkalle. Sen jälkeen maan futis onkin mennyt enempi perseelleen...