Uusinta: Vallankaappauksen oikeutuksesta

Lukijalle: Tämä teksti neljän vuoden takaa on omasta näkövinkkelistäni tärkeimpiä, mitä olen koskaan kirjoittanut:

Kirjailija James Clavell julkaisi aikoinaan muutamia tiiliskiven kokoisia romaaneja, joiden juonet kietoutuivat löyhästi toisiinsa. Teossarja tunnetaan nimellä Aasia-saaga ja sen tunnetuin kirja - ennen kaikkea Richard Chamberlainin ja Toshirō Mifunen tähdittämän erinomaisen TV-sarjan ansiosta - lienee vuoden 1600 paikkeille Japaniin sijoittuva Shōgun. Kirja perustuu osittain tositapahtumiin, brittiluotsi William Adamsin haaksirikkoutumiseen 1600 ja hänen sen jälkeiseen elämäänsä Japanissa.

Kirjassa Adamsin nimeksi on annettu John Blackthorne ja hän luotsasi hollantilaista laivaa, kuten todellisuudessakin. Tuohon aikaan Hollanti oli Espanjan hallinnassa, mutta oli noussut kapinaan itsenäisyytensä puolesta. Blackthorne kuljetetaan shōgunin eli Japanin maallisen hallitsijan (tuohon aikaan keisarilla ei ollut valtaa) asemaa tavoittelevan Toranagan (esikuva Tokugawa Ieyasu) hoviin. Japani oli tuolloin vailla selkeää johtajaa maan tärkeimpien aatelissukujen kamppaillessa shōgunin asemasta. Ulkomaailman asioita ei juurikaan tunnettu. Toranaga uskoi mahdollisesti hyötyvänsä Blackthornesta ja kuulusteli häntä tarkoin. Blackthrone oli protestanttina hankalassa asemassa, koska tulkkina toimi katolilainen, portugalilainen lähetyssaarnaaja isä Alvito, jota japanilaiset kutsuivat Tsukku-saniksi tulkkia tarkoittavan sanan mukaan - aivan samoin kuin Blackthorne sai myöhemmin nimen Anjin-san luotsia tarkoittavan sanan mukaan. Blackthorne ei voinut luottaa käännösten olevan oikein.

Keskustelussa Toranagalle oli jo selvinnyt katolisten ja protestanttien keskinäinen vihamielisyys sekä Hollannin kapina Espanjan valtaa vastaan kuten myös se, että englantilainen Blackthorne oli hollantilaisten luotsina siksi, että hänen äitinsä oli ollut hollantilainen. Blackthorne oli myös ilmaissut olevansa hollantilaisten puolella espanjalaisia vastaan.
Sitten Toranaga kääntyi takaisin Blackthornen puoleen, ja hänen äänensä oli entistä ankarampi.
»Tsukku-san sanoo, että nämä Alankomaat olivat Espanjan kuninkaan vasalleja vielä muutama vuosi sitten. Onko se totta?»
»Kyllä.»
»Ja sen vuoksi Alankomaat - teidän liittolaisenne - kapinoivat siis laillista kuningastaan vastaan, eikö niin?»
»He käyvät sotaa espanjalaisia vastaan, kyllä. Mutta -»
»Eikö se ole kapinointia? Kyllä vai ei?»
»Kyllä. Mutta siihen liittyy lieventäviä seikkoja. Merkittäviä lieven -»
»Ei ole olemassa mitään lieventäviä seikkoja, kun on kysymys kapinasta hallitsijaa vastaan.»
»Ei olekaan jollei selviydy voittajana.»
Toranaga katseli häntä tarkasti. Ja nauroi sitten remakasti. Hän sanoi naurunsa lomassa jotakin Hiromatsulle ja Hiromatsu nyökkäsi.
»Kyllä, te oudonniminen muukalainen, kyllä. Mainitsitte sen ainoan lieventävän asianhaaran.» Vielä naurahdus, mutta sitten hyväntuulisuus katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. »Voitatteko te?»
»Kyllä.»

Kun vuonna 1915 suomalaiset jääkärit lähtivät Lockstedtin "partioleirille" Saksaan, he olivat maanpettureita. Ei mitenkään "teknisesti" tai "periaatteessa" maanpettureita, vaan kiistatta maanpettureita. Suomi kuului Venäjän valtakuntaan. Saksa oli sodassa Venäjää vastaan. Jääkäreiden tavoite oli nousta kapinaan laillista hallitusvaltaa vastaan. Siinä tarkoituksessa he lähtivät hakemaan koulutusta.
Jos maailmanhistoria olisi mennyt toisin ja Venäjän keisarivalta olisi säilynyt, jääkäreitä olisi odottanut hyvällä tuurilla vankeus ja karkoitus Siperiaan, huonolla tuurilla hirttolava. Historiankirjoitus olisi muistanut heidät pettureina. Ainakin siihen asti, kunnes tsaarinvalta olisi aikanaan sortunut. Aivan kuten vuoden 1825 dekabristikapinallisille kävi. Kapinan julkinen mainitseminen oli virallisesti kielletty koko Nikolai I:n hallitusajan eli seuraavat 30 vuotta. Vasta kommunistit nostivat tsaarinvaltaa vastaan kapinoineet sankareiksi - mitähän aatelismiehet itse olisivat mahtaneet tästä historian ironiasta tuumata?

Jääkäreiden kapina oli kuitenkin välttämätön. He halusivat itsenäistä Suomea ja mikäli sitä olisi ajettu laillisen vallan sallimin keinoin, yritys olisi ollut tuhoon tuomittu. Jokainen yhteiskuntajärjestelmä on valmis turvautumaan erittäin kovin ottein sitä vastustavaan liikkeeseen.
Pidittekö Euroopan Unionia humanistien märkänä unena? Kyvyttömänä lapasena ottamaan kovia konsteja käyttöön silloin kun länsimainen sivistys on uhattuna haittamaahanmuuton edessä? No, kyllä silloin. Vaan yrittäkääpäs purkaa koko unioni vakavasti otettavalla uhalla, niin saatte vastaanne kovemmat konstit kuin kuvittelitte mahdolliseksi. Kuten jokainen yhteiskunta, myös EU on varautunut. Virallisesti esimerkiksi kuolemantuomio on ehdottomasti kielletty, mutta käytännössä EU sallii kuolemantuomion käytön silloin, "kun se on ehdottoman välttämätöntä mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin." Saatte arvata ihan vapaasti, kuka määrittelee, mikä on "ehdottoman välttämätöntä", mikä on "mellakka tai kapina" tai mitä ovat "lailliset toimet".

Aina voi perustella, että laillista esivaltaa vastaan ei saa nousta. Ja aina voi sanoa, että esimerkiksi jääkäreiden vastarinta oli hyväksyttävää siksi, että saatiin yksinvallan tilalle demokratia. Tai että siirtokuntien kapina Englannin kuningasta vastaan 1700-luvun lopulla oli hyväksyttävää, koska syntyi demokraattinen valtio (tosin se, että nyttemmin on päädytty Trumpiin on saanut monet epäilemään George Washingtonin toimien oikeutusta Yrjö III:tta vastaan).
Näitä ja vastaavia kapinoita puolustetaan sillä, että kyseessä oli paradigman muutos; ei yksinvaltias luovu vallasta vapaaehtoisesti, olisi täysin mahdotonta saada aikaan demokraattista hallintomuotoa yksinvaltiuden sallimin keinoin. Huomaamatta että täsmälleen samaa perustelua voidaan käyttää myös demokratiaa vastaan kapinointiin.

Monarkia (tässä tarkoitetaan absoluuttista itsevaltiutta tai säätyjen tukemaa monarkiaa, ei nykyeurooppalaista hallitusvallatonta näennäismonarkiaa) on paradigma siinä missä demokratiakin. Yhteiskunnallisen järjestelmän paradigman muutos ei onnistu järjestelmän sallimin keinoin. Ei se muutoin paradigma olisikaan.
Ei demokratia ole mikään ihmiskunnan kehityksen huipentuma. Historiallinen perspektiivi osoittaa, että aikoinaan demokratiaa pidettiin haihatteluna. Monarkia sen olla pitää! Nykyään ollaan ehdottoman yksimielisiä siitä, että demokratia on monarkiaa parempi hallitusmuoto. Aiheesta, sen on historia opettanut. Aivan yhtä liikuttavan yksimielisiä ollaan siitä, että demokratia on paras mahdollinen hallitusmuoto - huomaamatta että samaa perustelua käytettiin monarkiaankin.

Demokratia toimii kuitenkin vain niin kauan hyvin, kun äänestäjien enemmistö on veronmaksajia. (Toki jokin muukin syy voi viedä demokratian kriisiin, mutta tämä on tällä hetkellä polttavin.) Siinä vaiheessa, kun enemmistö huomaa voivansa äänestää vähemmistöltä rahat pois, syntyy Curley-ilmiö. Mikä lyhyellä tähtäimellä hyödyttää köyhempää väestönosaa, mutta nakertaa yhteiskunnan moraalia kaikissa kerroksissa. Alaluokassa siksi, että on helpompaa äänestää itselleen etuisuuksia kuin hankkia niitä omalla työllään. Keskiluokassa siksi, että työskentely ei enää kannata marginaaliverotuksen viedessä työn tulokset omasta käytöstä pois. Yläluokka on ainakin toistaiseksi pärjännyt.

On kummallista, että yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvinvoinnin mittarina on alettu pitää sitä, kuinka paljon etuisuuksia jaetaan. Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että muuttotappioista ja alijäämäisestä budjetista kärsivä Hornankuusen kunta harkitsee kahta vaihtoehtoista menetelmää tilanteen kääntämiseksi:
Vaihtoehto 1: Tarjotaan ilmainen kunnallinen päivähoito kaikille lapsille.
Vaihtoehto 2: Maksetaan jokaiselle kunnasta pois muuttavalle yli 25-vuotiaalle tuhannen euron kertakorvaus, joka tietysti tulee maksaa takaisin mikäli henkilö muuttaa takaisin kuntaan.
(Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti mahdoton käytännössä ajateltavaksikin, mutta ajatellaan nyt teoriassa.)
Vaihtoehto 1 kuulostaa hyvältä ja houkuttelisi hyvässä tapauksessa 1-2 lapsiperhettä muuttamaankin kuntaan. Tosin se nostaisi kuntaveron äyrilukua. On sitä paitsi vaikea kuvitella, että lapsiperhe muuttaisi kuntaan ilmaisen päivähoidon perässä. Kyllä muuton edellytys on työpaikka kunnassa, ellei nyt satu olemaan mahdollista käydä naapurikunnassa töissä. Niin tosiaan, paitsi ne joilla työpaikkaa ei muutenkaan ole. Sama se onko työttömänä Hornankuusessa vai Huitsinnevadassa. Niinpä kunta saa noiden 1-2 työssäkäyvän lapsiperheen lisäksi vähintään saman verran muuttovoittoa lapsiperheinä, jotka eivät tuota kunnan kassaan senttiäkään veroäyreinä. Lisäksi veroäyrin nosto ajaa melko varmasti 1-2 perhettä muuttamaan naapurikuntaan, joka tarjoaa matalampaa veroäyriä. Ei tarvitse olla kovin kummoiset tulot, jotta yhden prosenttiyksikön ero veroäyrissä riittää kuittaamaan kahdenkin lapsen päivähoitomaksut.
Vaihtoehto 2 taas kuulostaa käsittämättömältä. Muuttotappioinen kunta on valmis maksamaan siitä, että sieltä muutetaan pois! Vaan hetkinen miettimistä. Tuhannen euron poismuuttopalkkio ei ole mikään muuttopäätöksen syy kellekään, joka on veronmaksaja. Jos hän muuttaa pois, syyt ovat ihan muualla. Pois muuttavat ne, joille tuhat euroa on iso raha. Eli sellaiset, jotka kuormittavat kunnan taloutta. Seuraus on budjetin muuttuminen ylijäämäiseksi, veroäyrin lasku ja tehän kyllä tiedätte että alhainen veroäyri houkuttaa niitä jotka veroja maksavat. Lisäksi palkkio koskee vain yli 25-vuotiaita eli opiskelemaan joka tapauksessa muuttavat eivät sitä saisi.

Tuossa esimerkissä otetaan Curley-ilmiö käänteisesti käyttöön eli poistetaan etuisuuksia tarkoituksena kasvattaa vaurautta. Siinä on vain se vika, että se ei ole helppo ratkaisu. Se ei toimi heti, vaan viiveellä. Tämän ratkaisun toimivuuden ymmärtäminen vaatii siihen perehtymistä. Lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu äänestäjien enemmistö pöyristyisi kakkosvaihtoehdosta ja kannattaisi ilman muuta ykköstä.
Etsimättä tulee mieleen Pohjantähti-trilogian paronin repliikki räätäli Halmeelle yleisestä äänioikeudesta:
- Kaikki päin helvetti. Kaikki äänet. Mitä ymmärtä yks piika tai yks Leppänen valtion asiat. Se vie hunninko. Puute tule. Nälkä tule. Kaikki sekasta.
Paroni luuli olevansa oikeassa lyhyellä tähtäimellä, mutta reilusti toistasataa vuotta siihen vaadittiin.

Mies ja ääni -periaatetta ei kuitenkaan noin vain kaadeta. Ei järjestelmän sisältä. Curley-ilmiö takaa sen. Vaihtoehtoisia ja ilmeisen parempia järjestelmiä voi luonnostella, mutta niiden hyväksytyksi saaminen ei ole mahdollista demokratian sisällä.
Sen, joka aikoo saada paremman järjestelmän aikaan ja demokraattisen paradigman kumottua, on syytä varautua siihen, että demokratia puolustaa itseään rajuin keinoin, kuten EU:n kuolemantuomion salliva hätäjarrupykälä paljastaa. Paradigmaa vastaan taistelevia on perinteisesti teloitettu massoittain, vaikka tarkoituksena onkin saattaa voimaan aiempaa parempi järjestys - tai ehkä juuri siksi.


Entä miten Clavellin romaanin vallantavoittelija Toranagalle - ja hänen reaalimaailman esikuvalleen Tokugawalle - kävi?

Pitkien kamppailujen - kirjassa on toistatuhatta sivua - jälkeen Toranaga saavutti tavoitteensa. Hänestä tuli shōgun, joka perusti nimeään kantavan shōgunaatin, joka hallitsi Japania kaksisataaviisikymmentä vuotta. (Shōgunaatin viimeisiin hetkiin perustuu Clavellin viimeiseksi jäänyt romaani Gai-Jin.) Kirjan lopussa Toranaga metsästää haukalla miettien samalla tapahtunutta ja tulevia suunnitelmiaan. Blackthorneen päästessään hän ajattelee:
Sanoin sinulle ensi kerran tavatessamme, ettei kapinointia voi koskaan puolustella mitenkään, ja sinä vastasit, että kyllä voi - jos voittaa! Oi, Anjin-san, silloin minä sidoin sinut itseeni. Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikki on oikein, jos voitat.

Uusinta: Verokarhun sukua

Lukijalle: Näin joulun kunniaksi mietitään, että jospa verokarhukin antaisi joululahjoja:

Ennen muinoin ei yhteiskunnan varassa elelty. Silloin toimeentuloturvan muodostivat sukulaiset. Nykyään yhteiskunta on ottanut elättäjän roolin eli käytännössä veronmaksajat hoitavat homman edustajiensa välityksellä. Tämä on tietysti hyvä asia sinänsä, koska se takaa kaikille minimin (toki vähän liikaakin, mutta ei nyt sotkeuduta haittamaahanmuuttoon tai ihan normisossuelättiyteen). Samalla se on kuitenkin rapauttanut yhteiskunnan kivijalkaa eli perhettä ja sukuyhteyttä.

Tähän on kehitettävissä vastaisku, joka ei maksa kenellekään merkittävästi, on teknisesti helppo toteuttaa ja lisää yhteisöllisyyttä.

Idea on jakaa pieni siivu kunkin henkilön maksamista veroista hänen läheisilleen.

Tätä maksua nimitetään "joulurahaksi", koska se jaettaisiin aina ennen joulua. Raha itsessään olisi veronalaista tuloa, josta verohallinto ottaisi normaalin ennakonpidätyksen. Kyseessä olisi siis periaatteessa nollasummapeli. Tosin käytännössä tämä aavistuksen nostaisi veroprosentteja siksi, että kyseessä olisi rahansiirto enemmän tienaavilta vähemmän tienaaville.

Jutun juoni on siinä, että tämä läheisille siirrettävä raha ei suoranaisesti nosta kenenkään veroja. Maksettava vero vain jaetaan uudelleen. Valtion ja kuntien kirstuun menee hieman pienempi osuus ja ylijäämä siirtyy suoraan läheisille.

Systeemi toimii seuraavasti. (Tämän käyttö on mahdollinen vain sähköisessä veroilmoituksessa, koska tällöin ei tarvitse mitään muuta virkatyötä kuin kirjoittaa muutama rivi koodia ohjelmaan, jos vähän kärjistetään.)
Veroilmoituksessa on lueteltu kyseisen henkilön "joulurahalahjoitukseen" oikeutetut henkilöt. Jos haluaa osan veroistaan menevän heidän hyväkseen, laittaa rastin ruutuun. Läheisemmille enemmän, kaukaisemmille vähemmän. Joulurahaan oikeutettuja ovat seuraavat henkilöt:

A-ryhmä (rahan suuruus 1,0 % verotettavan veroista): omat lapset, sisarukset ja aviopuoliso.
B-ryhmä (rahan suuruus 0,3 % verotettavan veroista): omat vanhemmat, lastenlapset ja sisarusten lapset.
C-ryhmä (rahan suuruus 0,1 % verotettavan veroista): omat isovanhemmat, lastenlastenlapset, sisarusten lastenlapset, vanhempien sisarukset (eli sedät, enot ja tädit), serkut.

Jos verotettavan verot ovat esimerkiksi 10 000 euroa, saa jokainen A-ryhmään kuuluva 100 euroa, B-ryhmään kuuluva 30 euroa ja C-ryhmään kuuluva 10 euroa. Olettaen että verotettava on vetänyt ruksin ruutuun. Jos sattuu olemaan ränäväleissä vaikka toisen siskonsa kanssa, voi laittaa ruksin vain toiselle siskolle.

Systeemiin kuuluu myös se, että kukaan ei saa nähdä keneltä joulurahat tulevat. Niinpä voi näpäyttää ilman että kukaan tietää. Tosin tällöin nämä rahat menevät valtiolle. Joka osaa ne kyllä käyttää irakilaisten diskokuluihin ja kreikkalaisten eläkkeisiin, mutta jos nämä sattuvat olemaan serkkua rakkaampia niin mikäs siinä. Ja onhan se niinkin, että jokainen osaa suurinpiirtein arvioida kuinka paljon pitäisi rahaa tulla. Jos sitä tulee selvästi vähemmän, voi ryhtyä käyttäytymään asiallisemmin sukulaisiaan kohtaan.

Toki systeemiin on rakennettu "lestadiolaisrajoitin". Lahjoitusten yhteenlaskettu osuus verotettavan veroista on maksimissaan 10 %. Tuo kymmenen prosentin raja tulee täyteen esimerkiksi sillä, jos henkilöllä sattuu olemaan kuusi lasta, kolme sisarusta ja kymmenen serkkua. Mikäli kymmenen prosenttia ylittyy, tuo 10 % maksimimäärä jaetaan siinä suhteessa mitä kukin olisi muuten saamassa. Esimerkiksi jos määrän pitäisi suoraan laskien olla 20 %, saa jokainen vain puolet siitä mitä muuten saisi, esim. A-ryhmään kuuluva vain 0,5 % , ei 1,0 %.

Systeemin idea piilee siinä, että ihmiset saavat jouluksi ylimääräistä rahaa, jonka he tietävät olevan peräisin läheisiltään. Jos tämä ei vahvista yhteisöllisyyttä, niin sitten en tiedä mikä vahvistaisi. Lisäksi on huomattava, että kaikki edunsaajat ovat verisukulaisia - paitsi aviopuoliso. Tämä olisi kannuste avioliitolle, joka tunnetusti on yhteiskunnan kulmakivi.
Samalla systeemi on "ennakkoperintömäinen" tulonsiirto vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille, noin keskimäärin. Vanhempien sukupolvien veroista suurempi prosentti menisi "joulurahaan" kuin nuorempien veroista. Tämä siksi, että suhteellisesti samalla kohdalla sukupuussa olevista vanhemmat sukupolvet ovat pykälää alempana asteikossa kuin nuoremmat.
Alaikäisten lasten tilit olisivat tietysti heidän vanhempiensa valvottavina. Tämä mahdollistaisi myös nuorille vastuullisen rahankäytön opettelun.
Systeemi myös tasaa varallisuutta. Jos suvussa on vaikka yksi tai kaksi suurituloista, menee osa heidän veroistaan suoraan läheisten hyväksi.


Tässä esimerkkitaulukko siitä, kuinka paljon olisi yksi prosentti veroista missäkin tuloluokassa. Toisessa sarakkeessa on yksi prosentti veroista eli se määrä, johon A-luokkaan kuuluva sukulainen on oikeutettu, jos veronmaksaja on vetäissyt ruksin ruutuun. Viimeisessä sarakkeessa näkyy se, kuinka paljon kasvua tähän on tullut edelliseen luokkaan nähden. 80 000 verotettavista tuloista alkaen kasvu on aina 25,62 euroa viidentuhannen euron kasvua kohti:

Verotettava tulo (tuhatta)	1 % verosta	Kasvu
10	0,00	0,00
15	0,60	0,60
20	12,36	11,76
25	25,36	13,00
30	43,19	17,83
35	61,82	18,63
40	80,44	18,62
45	100,11	19,67
50	120,73	20,62
55	141,36	20,63
60	161,98	20,62
65	182,61	20,63
70	203,23	20,62
75	224,66	21,43
80	250,28	25,62

Otetaan muutama esimerkkitapaus. Lasketaan pyöreästi verot sadan euron tarkkuudella, niin on siistimpää. Tapaukset 1-3 ovat "normihenkilöitä" eri ikäisinä sillä oletuksella, että aikuiset ovat naimisissa, joka sukupolvessa on kaksi lasta ja elossa on kolme sukupolvea. Siten, että eläkeläisen tienesti on 25 000, työssäkäyvän sukupolven 40 000 ja lasten 0. Oletetaan myös, että jokainen vetää ruksin kaikkiin ruutuihin eikä jätä vaikka yhtä veljenpoikaa ilman.

Laskelmissa on käytetty valtion tuloveroasteikkoa vuodelle 2018 sekä oletusta 20 % kuntaveroäyristä.

1) Normieläkeläinen
Hänen veronsa ovat noin 2500 euroa. Hänen veroistaan saamapuolelle kuuluu A-ryhmään neljä henkilöä eli kaksi lasta, sisarus ja puoliso. Jokaiselle 25 euroa. B-ryhmään kuuluu kuusi henkilöä eli neljä lapsenlasta ja kaksi sisaruksen lasta, jokaiselle 7,5 euroa. C-ryhmään kuuluu kahdeksan henkilöä eli neljä sisarusten lastenlasta ja neljä serkkua, jokaiselle 2,5 euroa. Jakoon menee siis 6,6 % veroista eli 165 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä puolisoltaan 25 euroa, sisarukseltaan 25 euroa, B-ryhmästä molemmilta lapsiltaan 24 euroa, C-ryhmästä kahdelta sisaruksensa lapselta molemmilta 8 euroa ja neljältä serkultaan 2,5 euroa kultakin. Yhteensä 124 euroa.

2. Normiduunari
Hänen veronsa ovat 8000 euroa. Hänen veroistaan saamapuolelle kuuluu A-ryhmään kaksi lasta, sisarus ja puoliso. Jokaiselle 80 euroa. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja kaksi sisaruksen lasta. Jokaiselle 24 euroa. C-ryhmään kuuluvat kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua, jokaiselle 8 euroa. Jakoon menee 5,8 % veroista eli 464 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 25 euroa, sisarukseltaan 80 euroa ja puolisoltaan 80 euroa, B-ryhmästä ei mitään, C-ryhmästä vanhempiensa kahdelta sisarukselta 2,5 euroa molemmilta ja neljältä serkultaan 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 167 euroa.

3. Normilapsi
Ei maksa veroja, joten saamapuolelle ei tule ketään. (Jos verotettavaa olisi, A-ryhmään kuuluisi oma sisarus, B-ryhmään vanhemmat, C-ryhmään isovanhemmat, kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua. Tämä tarkoittaisi 2,6 % verotettavista tuloista.) Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 80 euroa, B-ryhmästä kaikilta neljältä isovanhemmaltaan 7,5 euroa jokaiselta ja vanhempiensa sisaruksilta 24 euroa molemmilta, C-ryhmästä isovanhempiensa neljältä sisarukselta 2,5 euroa jokaiselta. Yhteensä 248 euroa.

4. Suurperheellinen, normitulot
Hänellä on vanhemmat, joilla on yhteensä viisi sisarusta, joilla on yhteensä 12 lasta. Hänellä itsellään on kaksi sisarusta, joilla on yhteensä neljä lasta. Itsellään hänellä on viisi lasta.
Verot 8000 euroa. Veroista saamapuolelle kuuluu A-ryhmään viisi lasta, kaksi sisarusta ja puoliso. Yhteensä kahdeksan. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja neljä sisarusten lasta, yhteensä kuusi. C-ryhmään kuuluvat viisi vanhempien sisarusta sekä kaksitoista serkkua, yhteensä 17. Tämä tarkoittaisi yhteensä 11,5 % veroista, mutta katto on 10 %. Niinpä jokainen saamapuolella oleva ansaitsee 10/11,5 -osaa siitä mitä muuten kuuluisi, A-ryhmäläinen noin 69,5 euroa, B-ryhmäläinen noin 20,9 euroa ja C-ryhmäläinen noin 6,95 euroa. Yhteensä 800 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä puolisoltaan 80 euroa, sisaruksiltaan 80 euroa molemmilta ja vanhemmiltaan 25 euroa molemmilta. B-ryhmästä ei ole saatavia. C-ryhmästä vanhempiensa sisaruksilta 2,5 euroa jokaiselta viideltä sekä kahdeltatoista serkulta 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 398,5 euroa,

5. Lapseton sinkku, normitulot
Hänellä on vanhemmat, ei sisaruksia ja vanhemmilla yhteensä kolme sisarusta, joilla yhteensä seitsemän lasta.
Verot 8000 euroa. Saamapuolella A-ryhmässä ei ketään, B-ryhmässä molemmat vanhemmat 24 euroa molemmat, C-ryhmässä vanhempien kolme sisarusta ja seitsemän serkkua 8 euroa jokainen. Yhteensä 128 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 25 euroa, B-ryhmästä ei mitään, C-ryhmästä vanhempiensa kolmelta sisarukselta 2,5 euroa jokaiselta sekä seitsemältä serkulta 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 113,5 euroa.

6. Varakas eläkeläinen, normiperhe (vain maksettava osuus)
Tulot 80 000 euroa, verot 25 000 euroa. Saamapuolella A-ryhmässä kaksi lasta, sisarus ja aviopuoliso, 250 euroa jokaiselle. B-ryhmässä neljä lastenlasta ja kaksi sisaruksen lasta, 75 euroa jokaiselle. C-ryhmäässä sisaruksen neljä lapsenlasta, neljä serkkua ja onpa jo tullut viisi lastenlastenlastakin, 25 euroa jokaiselle. Yhteensä 2275 euroa.

7. Huippuvarakas normiperheellinen (vain maksettava osuus)
Maksaa veroja 200 000 euroa. A-ryhmään kuuluvat kaksi lasta, sisarus ja aviopuoliso, 2000 euroa kullekin. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja kaksi sisaruksen lasta, 600 euroa kullekin. C-ryhmässä ovat kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua, 200 euroa kullekin. Yhteensä 11 600 euroa.


P.S. Myöskin asiaan eli yhteiskunnan yhteisöllisyyden vahvistamiseen liittyen blogistikollega Professori esitti äskettäin ehdotuksen uudesta eläkeiästä. Nostetaan kaikkien eläkeikää kahdella vuodella, kuten puhetta on ollut. Paitsi että yhden lapsen vanhemmilla nosto on vain vuosi, kahden tai useamman lapsen vanhemmilla eläkeikä ei nouse. Loistava idea, jonka sivutuotteena olisi vielä yksi asia. Useimmat ihmiset ovat eläkeikään tullessaan pienten lasten isovanhempia, joilla olisi tällöin enemmän aikaa lastenlapsilleen ja mahdollisuus toimia heidän hoitajinaan sairaustapauksissa. Mikä vähentäisi huomattavasti vanhempien työstäpoissaoloja.
Idean ainoa ongelma on siinä, että se ei ehdi enää vaikuttaa lasten hankkimiseen. Siksi ehkä vielä parempi idea olisi sitoa eläkeiän alentaminen lapsenlapsiin. Nostetaan kaikkien eläkeikää sillä kahdella vuodella. Yksi lapsenlapsi, vuoden alennus, Kaksi lastenlasta, puolitoista vuotta. Kolme lastenlasta, vuosi ja kymmenen kuukautta. Neljä tai useampia, kaksi vuotta.
Alkaisi olla nuorilla intoa lapsentekotalkoisiin, kun se auttaisi omat vanhemmat aiemmin eläkkeelle ja vapauttaisi lastenhoitoon. Erityinen lisäbonus tässä on se, että tämä - toisin kuin esimerkiksi esitetty tuhannen euron palkkio - vaikuttaisi voimakkaammin juuri siihen työssäkäyvään ja kunnialliseen väestönosaan, jonka lisääntyminen on kansakunnan etu.

Uusinta: Salaliittoteoriat

Lukijalle: Pistetäänpä tällä kertaa uusiksi pakina vuodelta 2011. Uusimmat tutkimukset ovat nimittäin tuoneet lisätietoja joihinkin tapauksiin. Lisäksi luin äskettäin kirjan salaliittoteorioista. Niiden synty on varsin ymmärrettävää. Onhan vaikea käsittää, että täysin päättömiä typeryyksiä kuten haittamaahanmuuttoa kannatettaisiin ilman että taustalla olisi jokin suunnitelma:

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.
(Lisäys 15.7.2017: Todellisuudessa kävikin kompromissi: toinen koneista osui torniin täysin vahingossa onnettomuudessa ja toinen oli tarkoituksellinen terroriteko. Tämän paljasti sarjakuva xkcd:)

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.
(Lisäys 15.7.2017: Ja eikös tämä Siionin viisaiden temppu osunut omaan nilkkaan - toisen maailmansodan päätyttyä natsit pystyivät perustamaan tukikohtansa Kuun kääntöpuolelle!)

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.

Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

Uusinta: Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun olen jo ehtinyt kirjoittaa jopa jatko-osan:

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

Uusinta: Todistamisen taakka

Lukijalle: Kohta kymmenen vuotta on kulunut tästä jutusta. Jännä huomata, miten nämä puhkinauretut argumentit ovat lähes kokonaan kadonneet keskustelusta vuoden 2015 matuvyöryn myötä. Toivottavasti tämä on merkki siitä, että lähivuosina siirrytään järkevään politiikkaan. Toistaiseksi virheelliset argumentit ovat korvautuneet pelkällä tunnehuudolla ja rasismisyytöksillä:

Todistuksen taakalla tarkoitetaan sitä, että väitteen esittäjällä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa väitteensä oikeaksi, ts. todistaa se. Oikeustieteessä se on ollut eräs tärkeimmistä peruspilareista. Nykyään tietyissä tapauksissa, kuten ahdistelujutuissa, ovat eräät oikeusoppineet pyrkineet viilaamaan lain tulkintaa siihen suuntaan, että asianomaisen tuntemus rikoksen kohteeksi joutumisesta riittää todisteeksi.

Ns. maahanmuuttokriittisille tämä todistustaakan häivyttäminen ei ole mitään uutta. Humanitaarisen maahanmuuton puolesta on esitetty alusta asti argumentteja, joiden perusteluvoima on ollut luokkaa kun minusta tuntuu että olisi kiva kun asia olisi niin. Nämä ovat käyneet niin kuluneiksi, että niistä on kerätty jopa oma standardiargumenttien listansa.

Huomautettakoon, että maahanmuuttajalla ei tässä tekstissä sitten tarkoiteta esimerkiksi tuntemiani kanadalaista nuoriso-ohjaajaa, puolalaista insinööriä, virolaista lääkäriä, kiinalaista ekonomia, venäläistä hitsaajaa, thaimaalaista maatilanemäntää tai eteläafrikkalaista sähköasentajaa. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä esimerkiksi niin ikään tuntemiani turkkilaista kebabyrittäjää, somalialaista ikuistyötöntä, kosovolaista monialarikollista ja afganistanilaista lääketieteen opiskelijaa. Eli lyhyesti sanottuna maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ainoastaan ns. humanitaarista maahanmuuttajaa tai häneen verrattavissa olevaa.

Eli vielä kerran hitaampia varten: lyhyyden vuoksi seuraavassa käytetään nimitystä "maahanmuuttaja" tarkoittamaan ainoastaan afrikkalais- tai muslimimaahanmuuttajia.

Tällaisen maahanmuuton puolesta on esitetty niin monta kulunutta argumenttia, että nyt olisi aika käydä todistuspuuhiin. Seuraavassa muutamia standardiväittämiä ja niiden perusteluja sekä jokaiseen tehtävä, joka pitäisi todistaa.

1. Monet Suomen talouden kannalta keskeiset henkilöt (Fazer, Finlayson, Stockmann ym.) olivat maahanmuuttajia. Maamme talouden kannalta on elintärkeää saada maahanmuuttajia.
Tehtävä: Etsi menestystarina yrityksestä, jonka perustaja on ollut maahanmuuttaja. Kebabpizzeriat eivät kelpaa, koska suurin osa niistä toimii starttirahalla / omistajanvaihdoskikkailuilla / kuittibluffilla / laittomalla halpatyövoimalla (mahdollisesti tarpeettomat yliviivataan)

2. Suomesta lähti sodan aikana noin 80 000 lasta naapurimaihin sotalapsiksi. Nyt on meidän moraalinen velvollisuutemme auttaa sotalapsia.
Tehtävä: Jaa sotaa käyvistä maista Suomeen saapuneet maittain kolmeen ryhmään: naiset, lapset ja miehet. Hämmästy suuresti, jos yhdestäkään maasta miesten osuus ei ole suurin. Tutki samalla, kuinka paljon suomalaisia asevelvollisuusikäisiä miehiä - tai edes naisia - otettiin naapurimaihin pakolaisiksi. Laske myös, kuinka suuri osa suomalaisista sotalapsista palasi Suomeen (yli 80 %) ja yritä kovasti etsiä maa, johon olisi palannut suhteellisesti edes kymmenesosa Suomeen tulleista pakolaisista rauhan tultua.

3. Väestön vanhenemisen takia meitä uhkaa vakava työvoimapula. Tämän torjumiseksi tarvitsemme maahanmuuttoa.
Tehtävä: Käy läpi työttömyystilastoja niin pitkälle kuin kykenet ja yritä löytää vuosi, jolloin työttömyys oli matalampi kuin silloin, kun Kekkonen runnasi pystyyn hätätilahallituksen suurtyöttömyyden takia. Samalla voit etsiä, kuinka paljon on avoimia työpaikkoja kieli- ja lukutaidottomille kamelinkengittäjille.

4. Suomestakin on muutettu muualle. Aikoinaan Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia.
Tehtävä: Osoita, että nämä maat ottivat innolla siirtolaiset vastaan tarjoamalla heille ilmaisen elatuksen, kansalaisuuden, tulkkipalvelut ja positiivisen syrjinnän periaatteen vaatimatta vastineeksi esim. työpanosta, sulautumisesta nyt puhumattakaan.

5. Emme selviä ilman monikulttuurisuutta. On ensiarvoisen tärkeää, että tutustumme vieraisiin kulttuureihin ja opimme elämään moniarvoisesti.
Tehtävä: Etsi valtio, jossa monikulttuurisuus ei ole aiheuttanut sisäisiä ongelmia jopa suhteellisen lähellä toisiaan olevien ryhmien välillä. Pohjois-Irlannista voi aloittaa, ja mikäli historia kiinnostaa, Itävalta-Unkariin voi perehtyä seuraavaksi. Seuraavaksi voi iloisin mielin osoittaa valtion, jossa merkittävän suuruinen muslimiväestö elelee rauhanomaisesti valtaväestön kanssa. Tai tutkia uskonnollisen vähemmistön onnellisia oloja muslimienemmistöisessä maassa.

Tässä vaiheessa alkavat argumentit yleensä loppua ja jää jäljelle enää viimeinen oljenkorsi:

6. Olet rasisti!
Tehtävä: Osoita, että olisin kohdellut jotakuta eri tavalla hänen ihonvärinsä takia. Vaadin kaikilta samaa heidän etnisestä taustastaan välittämättä. Miksi ITSE olet valmis positiiviseen syrjintään ja katsot läpi sormien sellaista käytöstä, josta olet valmis moittimaan valkoihoista suomalaista? Oletko rasisti, kun pidät joitakuita sellaisina, ettei heitä voi kohdella samoin standardein kuin toisia? Pidätkö siis heitä kyvyttömämpinä, koska olet valmis antamaan tasoitusta?

Tässä siis iltapuhdetta. Mikäli haluaa lisää pohdiskeltavaa, voi miettiä miksi jopa oikeuslaitoksemme pitää tiettyjen ryhmien jäseniä "oikeudellisesti lapsina". Samalla voi etsiä vastaavanlaista perustelua tuomion jättämiseksi ehdolliseksi kantasuomalaisille. Tai miettiä, miksi tuossa linkatussa lehtiuutisessa kerrotaan raiskatun tytön olleen tulossa rippikoulusta, mutta jätetty häveliäästi mainitsematta raiskaajien olleen tulossa koraanikoulusta.

Uusinta: Syökää lihaa

Lukijalle: Tänäänkin täällä Hornankuusessa popsitaan lihaa parempiin suihin:

Hesari suvaitsi taas kerran valistaa meitä siitä, kuinka länsimaat ja aivan erityisesti Suomi ovat syyllisiä maapallon ympäristökatastrofiin. Onneksi ratkaisukin on olemassa: artikkeli kertoi maailman pelastuvan melkeinpä pelkästään sillä, että länsimaissa vähennetään lihan syöntiä 90 %. Tosin alkuperäisessä tutkimuksessa tällaista lukemaa ei mainita lainkaan. Ja mainitaanpa sitten Hesarinkin jutussa, että sianlihan syönti on se, jonka pitäisi vähentyä 90 %. Naudanlihan syönnin vähenemisen pitäisi kuulemma olla 75 % ja kananmunien 50 %. Niin, paitsi että länsimaissa naudanlihankin kulutuksen pitäisi vähentyä se 90 %. Kananlihasta juttu ei puhu mitään. Alkuperäisestä tutkimuksesta ei kyllä löydy tuota 75 %:iakaan. Vastaavasti papujen ja palkokasvien syönnin pitäisi kolminkertaistua, pähkinöiden ja siementen nelinkertaistua.
Sivumennen on muuten todettava, että jostain syystä tämä juttu on ilmainen kaikille lukijoille. Eli se ei ole "vain tilaajille" eikä näytä olevan edes "käyntikertarajoitettu", kuten useimmat Hesarin jutut. Näköjään Hesari on oppinut sen, että propaganda pitää saada ilmaiseksi.

Jutussa todetaan, että ennusteiden mukaan maapallon väkimäärä kasvaa 9-10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Tämä ennuste on turhan optimistinen. Kirjoitin kesällä juttusarjan (osat yksi, kaksi ja kolme), jossa tutkin maapallon väkiluvun kasvua väestötilastojen nojalla. (Osa neljä, joka käsittelee Suomen varautumista tilanteeseen, on työn alla ja ilmestynee ensi viikolla.) Seuraavat tilastotiedot ovat näistä laskelmista peräisin. Laskelmissa perusvuosina olivat vuosien 1957 ja 2017 tilanteet eli 60 vuoden ajanjakso.

Tilastotiedoista paljastui se kaikissa tutkimuksissa vaiettu tosiasia, että Afrikan vuosittainen väestönkasvuprosentti on jopa kasvussa. Vuosina 1957-2017 se oli keskimäärin 2,65 %, kun taas vuosina 2010-2017 2,84 %. Tämä on parina viime vuotena näkynyt myös koko maapallon kasvuprosentissa, joka on ollut pikkuisessa laskussa jatkuvasti, mutta nytkähti nousuun. Nousu aiheutuu juuri siitä, että Afrikan (kuten myös Lähi-idän, jonka kasvuprosentti on toiseksi suurin) osuus maailman väestöstä on kasvanut. Tällöin niiden suurempi kasvuprosentti saa jatkuvasti suuremman painoarvon koko pallon väestötilastoissa. Eikä tässä laskelmassa ole huomioitu sitä, että Afrikasta ja Lähi-idästä tulee koko ajan siirtolaisia muualle maailmaan ja he lisääntyvät lähes lähtöalueidensa tahtiin. Mikä muuttaa esimerkiksi Euroopan kasvuprosenttia ylöspäin, sillä ennuste on luonnollisesti tehty Euroopan nykyisen ja entisen väestörakenteen mukaan.

Vuonna 1957 Euroopassa oli noin 585 miljoonaa asukasta. Vuonna 2017 asukkaita oli 744 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu oli keskimäärin 0,40 %. Mikäli koko maailma olisi noudattanut samaa tahtia, maapallon väkiluku olisi nyt noin 3,5 miljardia. Meillä ei olisi mitään hätää.
Todellisuudessa maapallon väkiluku on 7,5 miljardia, yli kaksinkertainen siihen nähden mikä se olisi ollut eurooppalaisella tahdilla. On helppoa todeta, että väestönkasvu ei ole globaali ongelma. Se on ainoastaan afrikkalainen, lähi-itäläinen ja jossain määrin eteläamerikkalainen ja aasialainen ongelma. Eurooppalainen ongelma siitä tulee vain haittamaahanmuuton ja muualla väestönkasvun takia tapahtuvan ylikulutuksen ja saastumisen takia.

Vastoin meille syötettävää propagandaa ihminen ei yleisesti ottaen ole mikään sopulilaji, joka lisääntyy hillittömästi kunnes seuraa katastrofi. Ainakaan eurooppalaiset eivät ole sellaisia. Eurooppa ei ole koskaan ollut merkittävästi ylikansoitettu. Mikäli Euroopassa on syntynyt väestöllinen kriisi, se on ollut laadultaan sellainen, joka olisi tapahtunut täysin väestömäärästä riippumatta. Musta surma 1300-luvulla, katovuodet, sodat - nämä kaikki olisivat tapahtuneet asukasluvusta riippumatta. Toisin kuin esimerkiksi Afrikassa, jossa nälänhädiltä oltaisiin tällä vuosisadalla käytännössä vältytty, mikäli väestön määrä olisi kasvanut samaan tahtiin kuin Euroopassa. Toisin kuin Lähi-idässä; tuskin Syyriassa sodittaisiin mikäli maassa olisi neljä miljoonaa asukasta kuten 1957 eikä lähes 20 miljoonaa kuten nyt.

Toki suurin osa Euroopan maista kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin tuottaa niitä (Suomi on toki selkeä poikkeus), mutta pahimmat ylikuluttajat resursseihin nähden löytyvät muualta, lähinnä Saharan reunamilta. Ja ehkä Euroopalle voi antaa vähän anteeksi siksi, että käytännössä kaikki kehitysmaiden edistyminen on perustunut eurooppalaisten luomiin ideoihin ja teknologiaan.

Mutta sovitaan nyt - ihan vain ajatuskokeen takia - , että kaikki artikkelissa kirjoitettu on totta.

Eli maapallo ei kerta kaikkiaan kestä tätä menoa (mihin lienee helppo yhtyä sinänsä). Ja että ilmastonmuutos ihmisen toiminnan takia on tosiasia ja siihen kykenee vaikuttamaan ryhtymällä kasvissyöjäksi. (Tiedoksi, että tulen poistamaan kommentit, jotka keskittyvät kiistelemään onko ilmastonmuutos totta vai ei. Kuten edellä todettiin, tässä sovitaan ajatuskokeen takia että se on totta, kiistely siitä ei kuulu tämän kirjoituksen aihepiiriin. Tästä voi riidellä muualla, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään muihin asioihin.)

Katsotaan mitä tapahtuu kahdessa ääripääskenaariossa. Ensimmäinen on se, että länsimaat jatkavat nykyistä lihansyöntiään ja kulutustaan. Toinen ääripää on se, että länsimaat siirtyvät kirjoituksessa esitettyyn 90 % lihansyönnin leikkaukseen muutaman vuoden sisällä ja tekevät muutkin vastaavat toimenpiteet. Laskuissa oletetaan maapallon väestönkasvuprosentin pysyvän entisellään (mikä ei siis pidä paikkaansa, sillä voimakkaasti kasvavan afrikkalais- ja muslimiväestön osuuden maapallon väestöstä noustessa nousee myös keskimääräinen kasvuprosentti, vaikka muiden väestöjen kasvu hidastuisikin tai kääntyisi jopa laskuun, kuten eurooppalaisten). Tämä oletus antaa kuitenkin varsin hyvän arvion väestönkehityksestä.


Skenaario 1: Kaikki jatkuu kuten ennenkin

Vuoteen 2050 mennessä koko maapallon väkiluku on kasvanut 11,9 miljardiin. Heistä noin 750 miljoonaa on eurooppalaisia. Euroopan itsensä väkiluku on kylläkin selvästi suurempi, koska haittamaahanmuuttajat jälkeläisineen ovat kasvattaneet sen noin 850-1000 miljoonaan. Eurooppalaisten osuus koko maapallon väkiluvusta on 6,3 %, Euroopan asukkaista eurooppalaisia on 75-88 %.
Ylilaiduntamisen ja liikatuotannon takia maapallon ekosysteemi romahtaa. Kulkutaudit leviävät, sodat ja muut levottomuudet raivoavat. Miljardeja kuolee, elintaso putoaa lähelle nykyafrikkalaista tasoa. Eläinlajit kokevat useita sukupuuttoja, vain eristyneimmillä tai mahdollisesti ekokatastrofista vähiten kärsineillä, rajansa sulkeneissa maissa säilyvät suuret nisäkäslajit.
Savun hälvettyä ihmiskunnan eloonjääneet alkavat rakentaa uutta maailmaa, toivottavasti opikseen ottaneina. Eurooppa toipuu, jollain lailla ainakin.


Skenaario 2: Ryhdytään nyt, välittömästi, rajuihin toimenpiteisiin

Lihantuotantoa rajoitetaan voimakkaasti haittaveroin. Kierrätystä tehostetaan. Yksityisautoilu tehdään käytännössä mahdottomaksi. Ihmiset pakotetaan asumaan ahtaissa kaupungeissa pienissä asunnoissa. Riittävän voimakas ylikansallinen valvontajärjestelmä varmistaa, että länsimaissa sääntöjä todella noudatetaan.
Tehotoimin kyetään ekokatastrofin syntyminen vuonna 2050 estämään. Mutta vuonna 2100 maapallon väkiluku on miltei 20 miljardia. (Itse asiassa nykyisellä maapallon väestönkasvuprosentilla – joka on siis viimeisten vuosien ajan ollut lievässä nousussa – väkiluku olisi yli 24 miljardia.) Väkiluku olisi kasvanut vielä voimakkaammin, mutta Afrikan ekokatastrofi ehti ensin. Vuonna 2017 Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku oli noin miljardi. Nykyisellä kasvuprosentilla se olisi vuonna 2100 varsin tarkkaan kymmenen miljardia. Afrikan väkiluvun ehdottomaksi ylärajaksi osoittautui viisi miljardia. Koko manner on ekokatastrofi. Lähes kaikki rottaa suuremmat nisäkäslajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Ylijäämäväestö on paennut Afrikasta muualle. Euroopan väkiluku on noin kolme miljardia. Siitä miljardi on ilmastopakolaisia, toinen miljardi aiempien haittamaahanmuuttajien jälkeläisiä ja viimeinen miljardi eurooppalaisia tai sekarotuisia. Varsinaisia eurooppalaisia on suunnilleen saman verran kuin nyt eli 750 miljoonaa tai hieman vähemmän.
Ylilaiduntamisen ja liikatuotannon takia maapallon ekosysteemi romahtaa. Kulkutaudit leviävät, sodat ja muut levottomuudet raivoavat. Miljardeja kuolee, elintaso putoaa lähelle nykyafrikkalaista tasoa. Erona Skenaario 1:n ekokatastrofiin on katastrofin moninkertainen laajuus. Maapallo hukkuu muovijätteeseen, sillä kehitysmaiden jo nykyinen valtava jäteongelma – ne tuottavat yli 95 % muoviroskasta – on moninkertaistunut.
Savun hälvettyä ihmiskunnan eloonjääneet alkavat rakentaa uutta maailmaa. Ennen ekokatastrofia eurooppalaisten osuus ihmiskunnan väestöstä oli alle neljä prosenttia. Euroopassa eurooppalaisten osuus väestöstä oli 25 %. Kun Euroopassa, sivistyksen kehdossa, väestön valtaosa on jotain muita kuin eurooppalaisia, mitkä ovat toipumismahdollisuudet vaikka seuraavan tuhannen vuoden aikana?

Skenaario 2 on toki optimistinen skenaario siinä mielessä, että ekokatastrofilta vältyttäisiin lähes sata vuotta. Se perustuu siihen luultavasti virheelliseen olettamukseen, että kasvisten tuotanto on todellakin ekologisempaa kuin lihan tuotanto. Vaan menkääpä kauppaan ja laskekaa tuotteiden hinnoista kalorimäärä euroa kohti. Vaihtelua on toki paljon, mutta liha pitää helposti pintansa. Ja hinnan määrää markkinatalous. Kun ihannoidaan aiempaa, muutaman kymmenen vuoden takaista ruokavaliota, jossa lihan osuus oli nykyistä pienempi, unohdetaan kustannustehokkuus. Lähituotannossa, kun ihmiset asuivat maalaiskylissä, kasvisten reaalihinta oli matalampi kuin lihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ravintoa ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja. Lihassa energia on tiiviimmässä muodossa kuin kasviksissa ja kun nykyään ei enää pidetä Helsingissä lehmiä, kuljetus- ja varastointikustannukset muodostavat kasvisten hinnasta selvästi suuremman osuuden kaloria kohti laskettuna kuin lihan hinnasta. Miksi kuvittelitte tuoremehussa lukevan ”Valmistettu tiivisteestä”? Kuka hullu nyt kuskaisi Etelä-Euroopasta kymmenen litraa vettä, kun voi kuskata litran tiivistettä ja lisätä veden Suomessa. Voi siis olla niin, että kasvisruokavaliosta huolimatta ekokriisi iskee sittenkin jo 2050 – tai ainakin aiemmin kuin 2100.


Kun noita kahta ääriskenaariota vertaa, niin ainakin ihmiskunnan kannalta katsoen näyttää siltä, että mitä nopeammin kriisi iskee, sitä paremmat ovat toipumismahdollisuudet. Siitä yksinkertaisesta syystä, että väkiluku ei ole ehtinyt kasvaa hillittömäksi, jolloin ympäristölle ei vielä ole ehditty aiheuttaa niin paljon tuhoa.
Näin ollen jatkakaa lihansyöntiä kuten ennenkin tai mieluummin lisätkää sitä. Nopeutatte ekokatastrofin saapumista ja mitä nopeammin se tulee, sitä parempi luonnonsuojelun kannalta. Aivan erityisesti kannattaa syödä luomua, koska sen tuotanto vaatii lannoitteiden puutteen takia huomattavasti paljon enemmän tuotantoalaa kuin tehotuotanto.

Tai onhan toki olemassa sekin vaihtoehto että ryhdytään toimimaan järkevästi. Eli tunnustetaan maailman kaikkien ympäristöongelmien syynä olevan hillittömän, nimenomaan kehitysmaissa tapahtuvan väestönkasvun. Toistetaan vielä kerran: Vuonna 1957 Euroopassa oli noin 585 miljoonaa asukasta. Vuonna 2017 asukkaita oli 744 miljoonaa. Vuotuinen väestönkasvu oli keskimäärin 0,40 %. Mikäli koko maailma olisi noudattanut samaa tahtia, maapallon väkiluku olisi nyt noin 3,5 miljardia. Meillä ei olisi mitään hätää.
Sitten ei muuta kuin vaaditaan muun maailman laskevan väestömääränsä samalle tasolle kuin Euroopan väkiluku. On tämäkin parempi vaihtoehto kuin se, että tässä Euroopan haittamaahanmuuttopolitiikan järjettömyydessä onkin takana järki, mutta sellainen järki jonka rinnalla 1940-luku alkaa vaikuttaa lystikkäältä piknik-retkeltä suunnittelijoiden valmistautuessa seuraavaan siirtoonsa. Tai onhan sekin mahdollista, että teknologiaa on salaa kehitetty niin pitkälle, että inhimillinen ratkaisukin on olemassa.

Uusinta: Oikea-vasen-vasen-vasen...

Lukijalle: Tämä viikkojuttu kymmenen vuoden takaa oli minulle eräänlainen nopeasti kirjoitettu välityö. Yllättävää kyllä, taisi osua arkaan paikkaan. Tuolloin käsite Curley-ilmiö oli minulle vielä tuntematon, mutta tämä tarina täsmäsi siihen kuin suutarin sormi sian perseeseen. Eli vähät siitä mikä on oikein, järjestetään omille äänestäjille etuja vallassa pysymiseksi:

Huomautus: Seuraavassa esitetyille ajatuksille en ole kaivanut tilastofaktoja perusteluiksi. Osa tiedoista olisi helposti löydettävissä ja osa taas lienee mahdotonta selvittää. Suurin osa sijoittuu sille välille, josta joudun valitettavasti toteamaan että en ole alan asiantuntija enkä siksi kykenisi tarvittavia faktoja löytämään helposti ja kenties en ollenkaan. Tämä teksti onkin tarkoitettu ajatusten herättämiseksi, halukkaat voivat hyödyntää vapaasti ja etsiä tietoja asian todisteeksi tai sitä vastaan. Haluan korostaa, että en ole salaliittoteoreetikko. Kyse on siitä, että tietyt voimat sattuvat toisistaan riippumatta vaikuttamaan samaan suuntaan ja tulos on mitä on.

Monet kommentaattorit ovat ihmetelleet entisen oikeistopuolue kokoomuksen linjaa. Pahimman suomettumisen ajan kokoomusveteraanit aikakoneella nykypäivään tuotuna eivät tunnistaisi puoluetta omakseen, vaan pitäisivät sitä sosialistisena. Mitä ihmettä politiikalle on tapahtunut? Miksi puoluekentässä tuntuu olevan pelkkiä 70-lukulaista sosiaalidemokratiaa vastaavaa linjaa ajavia toimijoita?

Historiallisesti jokainen puolue on perustettu ajamaan peruskannattajakuntansa asioita. Suuria puolueita tarkastellaksemme: kokoomus yrittäjien, maalaisliitto maanviljelijäväestön ja sosialidemokraatit palkkatyöläisen asiaa. Toki kyseisiä puolueita ovat kannattaneet muutkin väestöryhmät, esimerkiksi kokoomuksen tapauksessa isänmaallisia arvoja kannattava, palkkatyötä tekevä ylempi keskiluokka.

Ajan myötä yhteiskunta on muuttunut ja puolueiden entinen kannatuspohja sen mukana. Pahiten on kärsinyt maalaisliitto, joka maanviljelijäväestön kuihtuessa vaihtoikin nimensä keskustapuolueeksi ja alkoi houkutella kannattajia muista puolueista. Myös demarien kannattajakunta on kokenut kolhuja työn automatisoitumisen myötä. Kokoomuksen taustajoukko on kolmesta suuresta pysynyt eniten entisellään.

Luonnollisena seurauksena muutoksesta on ollut tietysti linjamuutos. Jos se väestönosa, jolle puolueen viesti on suunnattu, pienenee, on puolueen kannatuskin mennyttä. Siksi keskustapuolueen oli pakko tehdä se minkä se teki, jopa varsin onnistuneesti kun vertaa muihin Euroopan entisiin agraaripuolueisiin. Samoin demareiden oli pakko muuttaa kovan linjan työväestön tuesta yleishumanistiseksi puolueeksi.

Kokoomuksen peruskannattajakunta ei kuitenkaan ole muuttunut. Oleellinen kysymys onkin siksi, miksi ihmeessä kokoomuksen linja on muuttunut sosialistiseksi. Vastaus on yllättävä. Sosialistinen linja on kokoomuksen taloudellisesti tärkeimmän kannattajaryhmän eli kapitalistien etu.

Tämän pöyristyttävän väitteen perusteet löytyvät historiasta. Kun tarkastellaan tilannetta viisikymmentä vuotta sitten, yhteiskunnan työnjako oli selvä ja käytännössä vallitsi täystyöllisyys. Maanviljelysväestöä oli enää suhteellisen vähän, merkittävin osa maaseutuväestöstä oli jo muuttanut keskuksiin tai työskenteli muissa kuin alkutuotantoon liittyvissä tehtävissä. Maanviljelyksen tehostuminen ennen muuta koneellistumisen ansiosta oli vapauttanut merkittävän osan työvoimaa teollisuustuotantoon ja kaupallisille aloille. Näiden kahden ulkopuolella oli sitten enää julkinen sektori. Siellä työskentelivät lähinnä sairaanhoidon, opetuksen ja puolustusvoimien palveluksessa olevat. Kaikkia perusaloja – alkutuotantoa, teollisuutta ja palveluja, riippumatta siitä oliko yksityisellä tai julkisella puolella – yhdisti se, että jokaisesta työstä pystyi sanomaan, mihin sitä tarvittiin. Yksityisellä puolella ei turhia työntekijöitä palkkailtu tai firma meni pian kanttuvei. Julkisella puolella taas sairaanhoitajat ja lääkärit hoitivat potilaita, opettajat opettivat oppilaitaan ja sotilaat huolehtivat maanpuolustuksesta.

Siinä missä maataloustuotannon koneellistuminen oli vapauttanut työvoiman maaseudulta, alkoi teollisuuden koneellistuminen vapauttaa työvoimaa keskuksista. Ongelma olikin siinä, että maaseututyövoimalla oli paikka mihin mennä eli kasvava teollisuus, kun taas vapautuvalla teollisuustyövoimalla ei ollut. 70-luvulla kuvioon ilmestyikin massatyöttömyys.

Työttömyys olisi ollut vielä paljon suurempi, mikäli julkiselle sektorille ei olisi syntynyt uusia työpaikkoja. Eikä siinä mitään pahaa ollut, teetettiinhän jo 1800-luvulla maahan kanavia ja rautateitä hätätöinä. Ero silloisten ja nyt syntyneiden uusien työpaikkojen välillä oli kuitenkin merkittävä. Nyt kyseessä eivät ole hätätyöt, vaan virkaura. Eikä virkatöissä käsitellä kakkosnelosta vaan aanelosta. Eikä työskennellä ruoka- ja kulukorvauspalkalla, vaan pitäähän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä valmistuneen maisterin palkan toki olla kovempi kuin huoltokorjaamon autonasentajalla.

Aiemmin mainituista kolmesta julkisen sektorin esimerkkialasta (terveydenhuolto, koulutus ja puolustus) vain viimeksi mainittu on säästynyt lähes täysin uusilta rönsyiltä. Perusterveydenhuollossakin tilanne on suunnilleen sama kuin ennen, mutta nykyään puhutaankin sosiaali- ja terveysalasta. Ja sosiaalialalla näitä projektikoordinaattorierityistutkijaosastopäälliköitä riittää. Opetusalalla taas tilanne on kääntynyt mullin mallin siinä mielessä, että koulut ovat pullollaan erityisopettajia ja kouluavustajia. Heikkoihin oppilaisiin satsataan moninkertainen määrä resursseja hyviin verrattuna. Panos/tuotos –suhde laskien lopputulema on vielä kamalampi.

Ei pidä käsittää väärin; on erinomainen asia, että ihmisillä on töitä ja on yhteiskunnan asia huolehtia, että niille joilla yksityisellä sektorilla ei ole käyttöä, on mielekästä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä tekemistä. Vika onkin siinä, että ihmisillä, joiden työ ei ole välttämätöntä, on käytännössä saman luokan palkka kuin niillä, joiden työ on välttämätöntä. Tämä taas lisää verotaakkaa ja heikentää kansakunnan kilpailuetua; mikäli palkka näillä aloilla olisi pienempi, houkuttaisi teollisuus ja yrittäjyys enemmän kyvykkäämpää väkeä.

Meillä on siis julkisen sektorin suojatyöpaikkoja ihmisille, joiden työnteon vaikutus kansantalouteen on olematon. Julkisella sektorilla työskentelee sairaanhoitajia, luokanopettajia ja upseereita, joita tarvitaan. Jokaista tällaista kohti alkaa olla kehitysjohtaja, yritysneuvoja ja monikulttuurisuuskoordinaattori.

Viimeisenä parinakymmenenä vuotena kehitys on saanut vielä uuden suunnan. Työttömyyskorvaus ei ole kummoinen, mutta siihen on päälle rakennettu sosiaalituet siten, että työnteon ja tekemättömyyden välinen taloudellinen ero on kaventunut. Eroa supistaa vielä se, että veronmaksajille on järjestelmään sisäänrakennettu vielä lisäveroja, joista esimerkkinä lasten korkeampi päivähoitomaksu. Ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan, että 18-vuotias voi muuttaa omaan kämppään ja odottaa yhteiskunnan maksavan leijonanosan kustannuksista, jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.

Koko tämän ruljanssin maksaa keskiluokka. Se keskiluokka, joka viljelee maata, hitsaa saumaa ja tökkii influenssarokotteita olkavarsiin. Suurituloisia johtajia ja yrittäjiä on loppujen lopuksi niin vähän, että heidän verokertymänsä ei kummoista osaa tee.

Tulonsiirtojen, suojatyöpaikkojen ja hyödyllistä työtä tekevän keskiluokan kuppaamisen seuraus on se, että käytännössä kaikki ovat keskiluokkaa ja kykenevät käyttämään samansuuruisia summia kulutukseensa.

Melkoinen osa tätä vyyhteä on maahanmuuttoteollinen klusteri. Siellä työskentelevät ovat lähes poikkeuksetta henkilöitä, joiden koulutuksella ja ammattitaidolla ei ole mitään käyttöä yksityisellä sektorilla eikä kyvyillä myöskään käyttöä julkisen sektorin hyödyllisissä töissä. Heidän ja humanitaaristen maahanmuuttajien kautta kapitalismin rattaita pyörittämään sellaisetkin rahat, jotka muutoin jäisivät oikeita töitä tekevien sukanvarteen.

Mikäli yhteiskunta olisi hoidettu siten, että yksityisellä sektorilla palkat maksettaisiin markkinatalouden ja ay-liikkeen määräämissä puitteissa, julkisen sektorin välttämättömät työntekijät saisivat kunnollista palkkaa ja vähemmän hyödylliset työttömyyskorvauksen ylittävää palkkaa, yhteiskunta olisi varsin toisenlainen. Rikkaat tuskin olisivat sen rikkaampia ja köyhät sen köyhempiä kuin nykyään. Ero olisi keskiluokassa - ylemmän ja alemman keskiluokan ero olisi nykyisen olemattoman sijaan jonkinmoinen. Tämä taas olisi kapitalismin kannalta huono asia. Nyt kaikilla on saman verran rahaa käytettävissään - näin ollen kaikille voidaan myydä samaa bulkkia. Eri tuloluokat tarkoittavat liikkeiden erikoistumista, mikä taas maksaa ja on työläämpää. Lisäksi työtä tekemätön luokka kykenee kuluttamaan melkein saman verran kuin työtä tekevä luokka - enemmän voittoja kapitalistille.

Kapitalismin näkökulmasta katsoen helpointa ja tehokkainta on se, että 90 % talouksista kuuluu tuloluokkaan, jossa kulutukseen käytettävissä oleva rahasumma on suunnilleen sama. Sillä köyhimmällä 5 % ei ole juuri merkitystä ja rikkaimman 5 % vaurauden takeena on 90 % samatuloisuus.

Uusinta: Tätä et tiedä urheilusta

Lukijalle: Uusitaanpa kummallisia asioita urheilusta:

Pitkästä aikaa on jälleen tullut vuoro listata jotain täysin päätöntä eli tietoutta jota ei koskaan tarvitse yhtään mihinkään mutta jolla voi silti päteä.


1. Vieraileva varaaja

Joka vuosi NHL-seurat varaavat riveihinsä parhaat juniorilupaukset. Näin on tapahtunut jo 50 vuoden ajan, sillä ensimmäinen varsinainen ja vapaa varaustilaisuus järjestettiin 1969. Sitä ennen pelaajat (tuolloin melkein pelkästään kanadalaisia ja muutama jenkki) päätyivät liigaan tekemällä juniorivuosinaan ennakkosopimuksen NHL-seuran kanssa, joskus jo vuosia ennen kuin saivat ikänsä puolesta pelata liigassa. Silloin tällöin NHL-seura hankki oikeudet kokonaiseen juniorijoukkueeseen eli käytännössä omisti kaikkien junnujen ammattilaisoikeudet. Tämä systeemi päättyi 1969. Ennen sitäkin oli kuitenkin useita huippujunioreita, joiden pelioikeudet eivät kuuluneet yhdellekään seuralle, heitä oli tosin vähemmistö. Näitä varten NHL ryhtyi järjestämään varaustilaisuuksia vuodesta 1963 lähtien. Tämä varaustilaisuus muuttui sitten vapaaksi varaustilaisuudeksi 1969. Vuosina 1963-68 varauksia tehtiin tietysti suhteellisen vähän, koska suurin osa junioreista oli jo tehnyt juniorisopimuksen NHL-seuran kanssa. Yleensä varauksia tehtiin noin parikymmentä.
Kaikkein pienin varausmäärä nähtiin vuoden 1965 tilaisuudessa, jossa niitä tehtiin vain 11. Tuolloisista kuudesta NHL-seurasta Toronto Maple Leafs ei vaivautunut varaamaan ketään. New York Rangers teki eniten varauksia, kolme. Chicago Black Hawks, Detroit Red Wings ja Boston Bruins varasivat kukin kaksi pelaajaa, Montreal Canadiens ja Pittsburgh Hornets molemmat yhden.
Heeeetkinen. Mikä helvetin Pittsburgh Hornets? Pittsburghin NHL-seura on Penguins ja se sitä paitsi ei tuolloin ollut vielä edes olemassa, aloitti vasta 1967.
Tuohon aikaan NHL:n farmijärjestelmä oli vielä kehittymätön ja silloiseten alemman tason ammattilaisliigojen (AHL, CHL ja WHL) joukkueet olivat yleensä itsenäisiä. NHL sai näitä lepytelläkseen tehtyä sopimuksen, jonka mukaan näiden liigojen joukkueet saisivat myös varata pelioikeuksia, kunhan NHL olisi ensin napsinut haluamansa päältä. Tarjoukseen tarttui kuitenkin vain AHL:n Pittsburgh Hornets, joka teki yhden varauksen.
Seuraavina vuosina vastaavaa ei enää tapahtunut ja 1969 siirryttiin vapaisiin varauksiin juniorisopimusten rauettua. Pittsburgh Hornets jäi kuitenkin NHL-tilastoihin kummajaiseksi: ainoa seura joka on tehnyt vain yhden varauksen ja ainoa seura, joka on tehnyt varauksia pelaamatta koskaan NHL:ssä.


2. Mutaa

Yhdysvaltojen kansallispeli on baseball. Itse pallo on ympärysmitaltaan noin 23 cm ja painaa 141,75 - 148,83 grammaa. Se ei kuitenkaan ole valmis käytettäväksi heti hyllystä tultuaan, vaikka harraste- ja pikkupelikäytössä näin saatetaan joskus tehdäkin. Ammattilaskäytössä pelituomari tai avustaja valmistelee ennen ottelua riittävän määrän palloja (ylimmässä liigassa minimi on 72) käyttöön hieromalla niihin mutaa. Mudan tarkoitus on antaa pallolle karheampi pinta, jolloin ote siitä on pitävämpi.

Mikä tahansa muta ei kelpaa. Virallinen "Baseball Rubbing Mud" on kerätty New Jerseyn alueelta Delaware-joen varrelta. Sen muta on juuri sopivan hienojakoista ja koostumukseltaan oikeaa. Mudan löysi 1938 Philadelphia Athleticsin apuvalmentaja Lena Blackburne (lempinimestään huolimatta mies), jonka perustama firma on sittemmin toimittanut tuotetta markkinoille. Yhtiö kerää vuosittain noin 500 kg mutaa, purkittaa sen ja myy eteenpäin.


3. NHL ja NFL

Vuonna 2018 NHL:n mestaruuden voitti Kilkenny kaatamalla finaalissa Tipperaryn ja NFL:n mestaruuden Galway voittamalla Dublinin. Molempia finaaleja seurasi paikan päällä kymmeniätuhansia katsojia ja televisiosta moninkertainen määrä lisää.
Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä ei ollut National Hockey League (NHL), vaan National Hurling League (NHL). Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä oli todellakin National Football League (NFL), mutta tällä kertaa "football" tarkoittaa irlantilaista jalkapalloa, joka on lähinnä varsinaisen jalkapallon ja rugbyn risteytys. Hurling on puolestaan jossain määrin lacrossea eli haavipalloa muistuttava joukkuemailapeli.
Irlanti ei ole kansainvälisen urheilun saralla hirmuisesti mainetta niittänyt, mikä aiheutuu suurelta osin siitä, että maassa ns. kansalliset lajit ovat vahvoilla. (Onneksi Suomessa ei ole muuta vastaavaa riesaa kuin pesäpallo.) Irlannissa näitä on viisi, irlantilaisen jalkapallon ja hurlingin lisäksi kolme muuta. Camogie on naisille tarkoitettu versio hurlingista vähän eri säännöin. Miehet siis pelaavat vain hurlingia ja naiset vain camogieta. Sukupuolineutraalius ei ole vielä saavuttanut Irlantia. Irlantilainen käsipallo muistuttaa squashia ilman mailaa. Rounders taas muistuttaa kriketin ja baseballin sekasikiötä.


4. Oikeaa tennistä

Tennis on kehittynyt keskiaikaisesta pallopelistä. Tai oikeammin sanottuna erkaantunut siitä. Tätä alkuperäistä peliä pelataan yhä nimellä "real tennis". Lajin säännöt ja erityisesti pelikenttä ovat niin monimutkaiset, että niistä ei ota selvää pirukaan.

MM-kisoja on järjestetty aiemmin epäsäännöllisesti, mutta vuodesta 1996 alkaen aina kahden vuoden välein. Eikä kyseessä ole mikään normaali turnaus, vaan karsinta siitä, kuka pääsee haastamaan hallitsevan mestarin kolmipäiväisessä ottelussa. Australian Robert Fahey voitti maailmanmestaruuden 12 kertaa peräkkäin, kunnes hävisi vuoden 2016 finaaliin. Tänä vuonna palattiin normaaliin päiväjärjestykseen Faheyn voittaessa taas, kaksi päivää ennen 50-vuotispäiväänsä. Naisten mestaruuskisat järjestetään vastaavasti parittomina vuosina. Neljä viimeistä mestaruutta on voittanut muuan Claire Fahey, o.s. Virgass. Arveluja sukulaisuussuhteista voi tehdä.


5. Maailman tylsin peli

Englantilaiset poikakoulut ovat instituutio sinänsä, niistä suurimpana ja kauneimpana Eton. Siellä harjoitetaan urheilulajia nimeltä "Etonin seinäpeli". Siinä kymmenhenkiset joukkueet yrittävät saada pisteitä vähintäänkin erikoisella tavalla. Tavoite on saada pallo vasten vastajoukkueen seinämuuria. Mikäli pelaaja onnistuu kohottamaan pallon jalallaan ylös seinämuuria vasten, joukkue saa "shyn" eli pisteen - mikäli toinen pelaaja onnistuu koskemaan palloa samalla kädellään ja huutamaan "Got it!". Tämän jälkeen joukkue voi yrittää yhdeksää lisäpistettä tekemällä "maalin" eli heittämällä pallon tiettyyn maaliin (kentän toisella puolella oveen ja toisella puuhun, älkää kysykö mitä järkeä tässä on älkääkä edes yrittäkö katsoa videota). Myös viiden pisteen suoritusta voi yrittää ja se saadaan aikaan, jos pelaaja onnistuu potkaisemaan pallon maaliin kesken normaalin pelin.
Useimmat ottelut päättyvät 0 - 0. Mikäli näin ei käy, normaali tulos on 1 - 0 eli saadaan aikaan yksi "shy". Varsinaiset maalit ovat erittäin harvinaisia. Vuoden tärkeimmässä ottelussa (St. Andrews Day Game) maali on viimeksi nähty vuonna 1909.


6. Ei koskaan sunnuntaisin

Vuoden 1995 jenkkifutisliigan varaustilaisuudessa sijalla 190 Oakland Raiders nappasi listoilleen hyökkäyksen linjamiehen nimeltä Eli Herring. Tuolla sijalla varatut eivät ole yleensä tähtipelaajia ja ehkä noin puolet pääsee liigaan asti. Tällä kertaa varaus oli kuitenkin kahdessa mielessä poikkeuksellinen.
Ensinnäkin Herring oli yliopistokonferenssinsa tähdistössä, siis pelaajia jotka yleensä varataan huomattavasti aiemmin. Yleensä syy heikompaan varausnumeroon on tällöin se, että pelaaja katsotaan sen verran pienikokoiseksi, että yliopistotasolla pärjää vielä hyvin mutta ammattilaisena ei. Herringin kohdalla kyse ei ollut tästä, sillä mies oli 203-senttinen ja painoi 150 kiloa. Raameja siis oli.
Syy kehnoon varausnumeroon oli Herringin ilmoitus, ettei koskaan aio pelata NFL:ssä. Tästä huolimatta Oakland otti riskin ja varasi miehen. Turhaan, sillä Herring piti sanansa.
Herringin opinahjo oli Brigham Young -yliopisto, josta on tullut lukuisia ammattipelaajia. Siellä hän suoritti pelien ohessa loppututkinnon matematiikassa. Opinnot tosin hieman venyivät, sillä hän vietti välissä kaksi vuotta mormonilähetyssaarnaajana Argentiinassa. Uskonto olikin syy siihen, että Herring kieltäytyi ammattilassopimuksesta. Yliopistopelejä ei pelattu sunnuntaisin, kun taas NFL-pelit yleensä pelataan. Herring puolestaan ei halunnut rikkoa sapattia.
Usko oli vahva. Oakland Raiders tarjosi kolmen vuoden sopimusta takuupalkalla. Herring kieltäytyi ja ryhtyi opettajaksi. Sillä palkalla kuluu 20 vuotta tienata yhden vuoden kainalopalloansiot.
Tunnetumpi vastaava tapaus on Jonathan Edwards, kolmiloikan olympiavoittaja ja edelleen hallitseva ME-mies. Uransa alkupuolella Edwards halusi myös pyhittää sapatin ja jätti sen vuoksi esimerkiksi vuoden 1991 MM-kisat väliin, vaikka oli yksi voittajasuosikeista. Kolmiloikka vain kilpailtiin sunnuntaina. Käytyään vuoropuhelua Jahven kanssa Edwars pyörsi päätöksensä 1993. Uransa päätyttyä hän muutamaa vuotta myöhemmin totesi jumalan olon erittäin epätodennäköiseksi ja ilmoitti olevansa ateisti, mikä on varsin tyypillistä koulutus (fyysikko) huomioiden.


7. Maskotti

Jokaisella itseään kunnioittavalla amerikkalaisella joukkueella pitää olla maskotti. Eli hassuun - yleensä eläinaiheiseen - asuun pukeutunut heppu. Rhode Island School of Design pisti paremmaksi. Koulun urheilujoukkueiden maskotin nimi on Scrotie. Vapaasti kääntäen "Pallit". Taitaa olla parempi että jätän tämän vain tähän ja annan lukijan pistää - eikun panna - videon pyörimään.



8. Pisterohmu

Tietokilpailukysymys. Kuka on se jääkiekkoilija, joka on uransa aikana mättänyt eniten tehopisteitä (aikuisten peleissä tai jos niin halutaan, niin ammattilaistasolla mikä kattaa myös huippujuniorit)?
Useimmat asiantuntijat veikannevat Wayne Gretzkyä. Mikä ei ole ollenkaan huono veikkaus. Gretzky keräsi uransa aikana tehopisteitä (pudotuspelit suluissa): NHL 2857 (382), WHA 110 (20), olympialaiset 4, MM-kisat 14, Kanada- ja maailmancup 64. Ammattilaisjunioreissa OMJHL 185 (26) ja MM-kisat 17. Yhteensä aikuisten tasolla 3451 ja jos ammattilaisjunioritaso lasketaan mukaan, 3678. Kukaan muu ei pääse lähellekään. Paitsi yksi, joka menee ohi.
Tony Hand keräsi reilusti enemmän pisteitä. Brittiliiga 2796 (358), Britannian kilpaileva liiga 268 (40), kakkosliiga 501 (33), Skotlannin liiga 8, MM-kisat eri tasoilla 107, juniorien MM- ja EM-kisat 68 ja Kanadan junioriliiga WHL 8. Yhteensä aikuisten tasolla 4111 pistettä, maajoukkue- ja ammattilaisjunioritaso mukaan lukien 4187. Yli 700 enemmän kuin Gretzkyllä.
On helppoa sanoa, että taso oli aivan erilainen. Tämä on tietysti totta, mutta Hand oli kuitenkin melkoinen pelimies. Hän nousi brittien korkeimmalle sarjatasolle 15-vuotiaana ja mätti ensimmäisellä kaudellaan 39 tehopistettä. 22 ottelussa. Eli melkein kaksi pistettä per peli. Seuraavalla kaudella saldo oli 95/30 = 3,17 pistettä per peli. Sitten 164/36 = 4,56 pistettä per peli. Ja 18-vuotiaana 164/32 = 5,12 pistettä per peli. Tässä vaiheessa heräsivät jo ammattilaisvärvärit. Handin nimi huudettiin vuoden 1986 NHL-varauksissa viimeisenä pelaajana, sijalla 252. Edmonton Oilers kutsui miehen harjoitusleirilleen ja totesi, että kokemusta ja voimaa pitää vielä kerätä. Isompikokoisena olisi saattanut olla mahdollisuus jopa suoraan läpimurtoon, mutta Hand oli vain 178-senttinen. Hand lähetettiin ylimpään A-juniorisarjaan WHL:ään, jossa hän pelasi Victoria Cougarsin riveissä kolme ottelua. Tehden kahdeksan tehopistettä. Sillä kaudella liigassa parempaan pistetahtiin pystyi vain Rob Brown, joka sittemmin pelasi 13 kautta NHL:ää. Britin pistetahtiin eivät pystyneet samalla kaudella liigassa pelanneista esim. Joe Sakic ja Theoren Fleury. Kolmen ottelun jälkeen Hand palasi Britanniaan ja mätti 19-vuotiaana 216/35 = 6,17 pistettä per peli. Seuraavana syksynä hän palasi Edmontoniin, teki harjoituspelissä syöttöpisteen ja sai ns. kahden suunnan sopimustarjouksen. Tarkoitus oli, että Hand hakisi ensin farmiliigasta vähän kokemusta ja sitten hänet nostettaisiin Gretzkyn ja Kurrin seuraan. Hand totesi että tienaa Britanniassa paremmin, pakkasi kamansa eikä enää koskaan palannut rapakon taakse.
Brittiliigan taso kohosi vähitellen eikä pistetahti enää hurjentunut. Kaikkein aikojen korkeimman pistemääränsä Hand teki kaudella 1993-94 26-vuotiaana, mutta silloin pelejä oli enemmän. Saldo oli 222/44 = 5,05 pistettä per peli. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yli kolmikymppinen Hand siirtyi muutamaksi vuodeksi BNL-liigaan, joka oli periaatteessa kilpaileva liiga, mutta arvostettiin yleensä heikommaksi. Sieltä hän palasi 37-vuotiaana takaisin korkeimmalle sarjatasolle ja teki edelleen yli pisteen per peli, vaikka liigan taso oli noussut entisestään. Viimeisen kautensa korkeimmalla sarjatasolla hän pelasi 41-vuotiaana, 67/54 = 1,24 pistettä per peli. Sitten seurasi vielä kuusi kautta kakkosliigaa. Viimeisellä pelikaudellaan hän oli 47-vuotias ja saldo oli 57/44 = 1,30 pistettä per peli.
Brittien maajoukkueessa Hand ei pelannut läheskään joka vuosi, mutta hänen peliurallaan joukkue nousi neljänneltä sarjatasolta toiselle käyden kerran (1994) jopa A-sarjassa. Parhaat suoritukset eri sarjatasoilla olivat D-sarjassa 17 pistettä neljässä pelissä, C-sarjassa 21 pistettä kahdeksassa pelissä ja B-sarjassa 14 pistettä seitsemässä pelissä. Yksi ainoa kauneusvirhe Handin hurjassa pistetehtailu-urassa on: vuoden 1994 vierailu A-sarjassa. Siellä hän ei saanut kuudessa pelissä aikaan yhtään tehopistettä. Britit saivat kuitenkin kymmenen maalia aikaan, joten siitä ei ollut kiinni.


9. Chile, Bolivia, Venezuela, Trinidad, Grenada, Antigua, Botswana, Australia, Fidzi, Nepal, Tonga, Tansania, Sao Tomé, Ghana, Mauritius, Zimbabwe, Ruanda, Samoa

Otsikossa ovat ne 18 maata, joiden jalkapallomaajoukkuetta Rudi Gutendorf on valmentanut. Näiden lisäksi hän on valmentanut myös Bermudaa ja Uutta-Kaledoniaa, mutta ne eivät vielä tuolloin olleet FIFA:n jäseniä. Hän on valmentanut myös Iranin juniorimaajoukkuetta ja Kiinan olympiajoukkuetta. Mainittujen maiden lisäksi hän on valmentanut seurajoukkueita Sveitsissä, Tunisiassa, Yhdysvalloissa, Perussa, Espanjassa, Japanissa sekä tietysti kotimaassaan Saksassa. Yhteensä 29 maata listalla. Ei ihmekään, että miehen lempinimi on "Rudi Rastlos", Levoton Rudi.
Mikään pilipalimies ei ole kyseessä, sillä seurajoukkueiden listalta löytyvät mm. sellaiset kokoonpanot kuin VfB Stuttgart, FC Schalke 04, Real Valladolid ja Hamburger SV. Maajoukkuetasolla paras menestys tuli Chilen kanssa, kun Gutendorf onnistui miltei viemään maan MM-kisoihin. Joukkue selvisi maanosien väliseen jatkokarsintaan Neuvostoliittoa vastaan. Tässä välissä Chilessä tapahtui kuuluisa vallankaappaus ja Gutendorf joutui syrjäytetyn presidentti Allenden kaverina pakenemaan maasta. Chile selvisi kisoihin, kun Neuvostoliitto kieltäytyi tulemasta Chileen pelaamaan, mutta valmentajana oli jo toinen mies.


10. Afrikan ensimmäinen olympiavoitto joukkuepelissä

Vuonna 1980 naisten maahockey oli ensimmäistä kertaa olympialajina. Oli sovittu, että kisoihin kutsutaan emäntämaa Neuvostoliiton lisäksi viisi maailman parasta maata kahden edellisen vuoden tulosten perusteella. Kutsun saivat Hollanti, Länsi-Saksa, USA, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti. Sitten Neuvostoliitto miehitti Afganistanin ja tuli olympiaboikotti. Länsi-Saksa ja USA jäivät kokonaan pois ja muut kolme maata lähettivät kisoihin vain yksilöurheilijoita eivätkä osallistuneet joukkuepeleihin. Maahockeyturnaukseen haalittiin mitä kiinni saatiin. Yhden kutsun sai Zimbabwe, koska se sattui olemaan Etelä-Afrikan lisäksi ainoa Afrikan maa jossa maahockeytä pelattiin. Etelä-Afrikkaa taas ei voitu kutsua kisoihin eikä olisi voitu muutamaa kuukautta aiemmin myöskään Zimbabwea, koska se oli tuolloin vielä nimeltään Rhodesia ja noudatti suunnilleen eteläafrikkalaista politiikkaa.
Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut. Zimbabwen maajoukkue haalittiin kasaan kiireellä. Se koostui maahockeytä harrastaneista valkoiseen vähemmistöön kuuluneista koulutyttöinä lajia harrastaneista pelaajista - virkailijoita, opettajia, kotirouvia. Joukkue ei koskaan ollut pelannut yhdessä. Yksikään rhodesialainen naismaahockeyjoukkue ei ollut koskaan pelannut ulkomailla. Joukkueen vanhin pelaaja, 35-vuotias Anthea Stewart oli pelaajavalmentaja. Joukkue lensi Moskovaan rahtikoneella, jota käytettiin yleensä lihan kuljettamiseen - löyhkä oli melkoinen. Perillä odotti pelialustana keinonurmi, jollaista he eivät olleet koskaan nähneet.
Turnaus pelattiin yksinkertaisena sarjana, ei loppuottelua. Ensimmäisessä ottelussa Zimbabwe kaatoi Puolan 4-0. Toisessa tuli 2-2 tasapeli Tsekkoslovakian kanssa. Kolmannessa Neuvostoliitto kaatui 2-0. Siinä vaiheessa ennen turnausta heittopussina pidetty joukkue alkoi olla jo mitaliehdokas. Toiseksi viimeisessä ottelussa lajin mahtimaata Intiaa vastaan joukkue pelasi toisen tasapelinsä, tällä kertaa 1-1.

Ennen viimeistä kierrosta Zimbabwe johti kuudella pisteellä, Tsekkoslovakialla ja Intialla oli viisi pistettä, Neuvostoliitolla ja Itävallalla neljä. Viimeinen ottelu käytiin Itävaltaa vastaan. Varmistaakseen kultamitalin Zimbabwen oli voitettava. Puoliajalla tilanne oli 1-1. Toisella jaksolla Zimbabwe teki kolme maalia ja voitti 4-1. Maan ensimmäinen olympiakulta. Hetken aikaa pelaajat olivat kansallissankareita ja presidentin vaimo Sally Mugabe lupasi jokaiselle jäsenelle perinteisen uhrilahjan eli härän. Kohta palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja pelaajat saivat vain lihapakkauksen. Seuraavien kuukausien ja vuosien aikana lähes kaikki joukkueen pelaajat emigroituivat maasta enimmäkseen Etelä-Afrikkaan ja Iso-Britanniaan.
Tästä olisi tehty ison budjetin Hollywood-elokuva jo ajat sitten, elleivät pelaajat olisi olleet vääränvärisiä. Elävää kuvaa turnauksesta ei juuri löydy.