Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 19. lokakuuta 2021

Muodikkaasti oikeassa


Aikaansa seuraavilla ihmisillä on tapana noudattaa kulloistakin muotia pukeutumisessaan. Tässä kirjoituksessa ”muodilla” ei kuitenkaan tarkoiteta ulkoasua, vaan yhteiskunnassa vallalla olevaa suuntausta.
Pukeutuminen on yleensä makuasia; käytännössä on ihan sama lämpimänä pysymisen kannalta onko ylläsi punainen vai sininen ulsteri. Toki älyttömyyksiäkin on, kuten muoti jossa kuljetaan nilkat paljaina talvipakkasillakin – akillesjänteet eivät kiitä. Sen sijaan yhteiskunnallinen muoti on lähes aina merkityksellinen sen kannalta, menestyykö vai kärsiikö yhteiskunta. Miettikää nyt vaikka kommunismia.

Yhteiskunnassa kulloinkin vallalla oleva muoti voi olla joko hyödyllinen tai haitallinen. Se kuitenkin on ja pysyy muodissa niin kauan, kunnes muuttuu sisäisestä käytännön pakosta (haitalliset muodit) kuten kommunismi romahtaessaan. Tai sitten yhteiskunnan yleisen suuntauksen muuttuessa (hyödylliset muodit) kuten … niin no, jääköön sanomatta syistä jotka kohta ilmenevät. Viitattakoon nyt vaikka vanhaan kunnon implikaatioketjuun: kovat ajat luovat vastuullisia ihmisiä => vastuulliset ihmiset luovat hyviä aikoja => hyvät ajat luovat huolettomia ihmisiä => huolettomat ihmiset luovat kovia aikoja jne.

Tärkeää on se, millä tavoin ihminen itse ajattelee asioista: onko hän vallitsevan yhteiskunnallisen muodin kannattaja vaiko ei. Tästä saadaan aikaan 2x2-matriisi. Toisella akselilla on se, onko ihminen oikeassa vai väärässä, toisella akselilla onko näkemys muodinmukainen vai ei.
Esimerkkinä voidaan ottaa tämän hetken polttava puheenaihe eli koronarokotteet. Yhteiskunnan vahva näkemys on se, että rokote tulee ottaa. Tässä ei nyt oteta kantaa siihen onko yhteiskunta oikeassa vai väärässä tässä asiassa vai ei. Oleellista on sen kannattama näkemys eli rokote tulee ottaa. Yksilöllä voi olla sama näkemys asiasta tai sitten vastakkainen. Oleellista on se, onko yksilön näkemys oikein vai väärin. (Ei edelleenkään oteta kantaa siihen onko rokotteen ottaminen oikein vai väärin eikä käydä kommenttiosastossa tästä inttämään suuntaan jos toiseenkaan.) Mikäli rokotteen ottaminen on oikea ratkaisu ja yksilö ottaa rokotteen, hän on sekä oikeassa että muodissa. Jos taas hän ei ota rokotetta, hän on sekä väärässä että poissa muodista. Mikäli taas rokotteen ottaminen on virhe ja yksilö ottaa rokotteen, hän on väärässä ja muodissa. Jos hän ei tässä tilanteessa ota rokotetta, hän on oikeassa ja poissa muodista.
On iso ero sillä, onko yhteiskunnallisen muodin kanssa samalla vai eri kannalla. Aivan yhtä iso ero ja usein isompikin kuin sillä, onko todellisuudessa oikeassa vai väärässä.

On toki mahdollista ja suorastaan väistämätöntä, että sekä yhteiskunta että yksilö voivat olla eri asioissa oikeassa ja väärässä. Tuskin yksikään yhteiskunta on kaikissa asioissa oikeassa eikä myöskään kaikissa asioissa väärässä, yksilöstä nyt puhumattakaan. Esimerkiksi yhteiskunta voi aivan hyvin olla väärässä koronarokotteen kanssa (ts. koronarokotteen ottaminen on haitallisempaa kuin ottamitta jättäminen) ja samaan aikaan oikeassa maahanmuuton kanssa (ts. on hyödyllistä rahdata maahan kehitysmaalaisia). Tai päinvastoin. Tai oikeassa molemmissa tai väärässä molemmissa.
Niinpä oikeassa / väärässä ja muodissa / ei muodissa -akseleita tulee aina tarkastella tapauskohtaisesti. Yleinen esitys on silti aina sama.

Erilaisia mahdollisuuksia 2x2-matriisissa on siis neljä. Jos tarkastellaan näiden neljän vaihtoehdon seurauksia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, päädytään siihen että kaksi niistä on neutraaleja, yksi positiivinen ja yksi negatiivinen. Nämä ovat kuitenkin usein erilaisia yksilön ja yhteiskunnan kannalta – se mikä on yksilön kannalta positiivista, ei välttämättä ole yhteiskunnan kannalta sitä. Merkittäköön näitä seurauksia P = positiivinen, O = neutraali ja N = negatiivinen. Tällöin saadaan yksilön ja yhteiskunnan kannalta yhdeksää mahdollista yhdistelmää (NN, NO, NP, ON, OO, OP, PN, PO, PP). Koska meillä on kuitenkin vain 2x2-matriisi eli neljä mahdollista tilannetta, viisi näistä mahdollisista yhdistelmistä ei voi toteutua. Tämä aiheutuu niiden lyhyen tähtäimen epästabiiliudesta eli ne ajautuvat nopeasti mahdottomaan tilanteeseen. Tästä myöhemmin lisää, aluksi nämä neljä mahdollista yhdistelmää jotka ovat stabiileja lyhyellä aikavälillä ja mitä niistä seuraa.


1. Olet oikeassa ja muodissa

Tämä on yksilön kannalta neutraalia ja yhteiskunnan kannalta positiivista, tilanne OP. Tällainen yhteiskunta kehittyy positiiviseen suuntaan, koska sen arvot ovat oikeita. Ikävä puoli asiassa on se, että järkevät ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa lähes aina oikeassa ja näin ollen he eivät kykene saamaan merkittävää kilpailuetua. Tämän seurauksena yhteiskunnallisissa arvoissa tapahtuu väistämättä vähittäistä rappeutumista, jonka takia yhteiskunnallinen muoti tulee muuttumaan. Kyse on vain siitä, kuinka tehokkaasti tätä prosessia kyetään hidastamaan.


2. Olet väärässä ja muodissa

Tämä on yksilön kannalta positiivista ja yhteiskunnan kannalta negatiivista, tilanne PN. Yksilön kannalta positiivinen tilanne syntyy siitä, että järkevät ihmiset ovat enimmäkseen oikeassa. Niinpä jos yksilö on väärässä, hän ei yleensä ole järkevä. Toisaalta koska väärässä oleminen on muodin mukaista, pääsevät nämä väärässä olevat keskinkertaisuudet kykynsä ylittäviin tehtäviin mikä on heidän sosiaalis-ekonomisen asemansa kannalta positiivista. Luonnollisena seurauksena tästä yhteiskunta kärsii, koska johtoon pääsevät väärässä olevat keskinkertaisuudet. Tämä yhteiskunta uudistuu vähittäisen romahduksen kautta, ts. huolettomat ihmiset luovat kovia aikoja, joiden seurauksena muoti muuttuu käytännön pakosta.


3. Olet väärässä ja poissa muodista

Tämä on neutraalia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, tilanne OO. Jos sattuu olemaan väärässä ja oikeassa olevan yhteiskunnallisen muodin vastainen, on vaaraton. Väärässä ja poissa muodista olevat tunnistaa siitä, että yhteiskunta sietää heitä eli he voivat huoletta hörhöillä ja esiintyä julkisesti sanomaansa julistaen. Toki heitä voidaan moittia mutta potkut töistä rikostuomioista nyt puhumattakaan ovat harvinaisia.


4. Olet oikeassa ja poissa muodista

Tämä on yksilön kannalta negatiivista ja yhteiskunnan kannalta neutraalia, tilanne NO. Jos on oikeassa ja vallitsevan muodin vastainen, on vaarallinen. Oikeassa ja poissa muodista olevat tunnistaa siitä, että he esiintyvät usein incognito ja jos tulevat julkisuuteen, heidät demonisoidaan ja heille annetaan rikostuomioita mielivaltaisesti tulkittavien lakipykälien varjolla. Kuinka kovia, riippuu yhteiskunnan totalitaarisuuden asteesta sekä siitä kuinka ilmeistä muodin virheellisyys ja haitallisuus ovat. Länsimaissa tyydytään toistaiseksi yleensä sakkorangaistuksiin siinä missä Neuvostoliitossa löysi itsensä pikapuoliin Kolymajoen rantapenkereeltä lapio kourassa seuraavan kymmenen vuoden ajan.


Nämä neljä vaihtoehtoa kattoivat yhdistelmät OP, PN, OO ja NO. Jäljelle jäävät yhdistelmät ovat NN, NP, ON, PO, PP. Nämä ovat käytännössä mahdottomia. Jos tilanne olisi
1) NN, eli yksilöllä menee huonosti ja yhteiskunnalla myös, mikä on erittäin epävakaa tilanne ja johtaa väistämättä korjausliikkeeseen.
2) NP, yksilöllä menisi huonosti ja sen vaikutus yhteiskuntaan olisi positiivinen, mikä on absurdia.
3) ON, yksilön elämään ei näkemyksellä olisi vaikutusta mutta yhteiskunta olisi epävakaa, mikä ei ole uskottavaa sillä yksilöthän yhteiskuntaa horjuttavat.
4) PO, yksilöllä menisi hyvin ja yhteiskunta ei siitä parantuisi, mikä on absurdia.
5) PP, koska tällöin yhteiskunnassa vallitsisi positiivinen takaisinkytkentä ja se kehittyisi kiihtyvää tahtia paremmaksi.

Viimeinen on oleellinen, koska siihen pitäisi pyrkiä. Se on kuitenkin epävakaa siksi, että ihmisten keskinäinen kilpailu ajaa väistämättä osan kampittamaan toisia oman edun tavoittelussa. Positiiviseen takaisinkytkentään pyrkiminen on kuin metallurgiaa: kamppailua asioiden luonnollista etenemissuuntaa vastaan eli hapettumisen estämistä. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan tulisi tähdätä tämän luonnottoman asiaintilan saavuttamiseen. Tämä tila on kuitenkin väistämätta pelkästään ideaali, joka ei käytännössä toteudu. Aivan samoin kuin ruostuu se auton helmapelti koko ajan joka tapauksessa, kyse on vain sen jatkuvasta korjaamisesta luonnottomaan tilaan. Niinpä jäljelle jäävät ne neljä reaalista vaihtoehtoa, jotka ovat epävakaita ainoastaan pitkällä tähtäimellä. Pitkällä tähtäimellä tässä tarkoitetaan minimissään kahtakymmentä vuotta, sellainen neljäkymmentä on varmaan aika lailla normi.

Näistä neljästä vaihtoehdosta vakain on numero 2. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja vaihtoehto 2 on ainoa, joka on yksilön kannalta positiivinen. Ihmiset kun yleensä ovat valmiimpia työskentelemään oman kuin yhteiskunnan edun eteen. Yhteiskunnan edun eteen työskentely edellyttää huomattavaa yhtenäisyyttä, mikä nähdään siitä että monikulttuuriset yhteiskunnat eivät toimi. Sosiaalidemokratia voi toimia vain ja ainoastaan kansallisvaltiossa, mistä voi ilkikurisesti sanoa että toimiakseen sosiaalidemokratian on oltava kansallissosialismia.
Vaihtoehto numero kahdessa on tietysti se huono puoli, että yhteiskunta kehittyy negatiiviseen suuntaan. Toki asiat voivat yleisesti kehittyä positiiviseen suuntaan, mutta tämä positiivinen kehitys on teknologiasta eikä yhteiskunnasta riippuvaista. Esimerkiksi terveyspalvelut ovat heikentyneet, mutta teknologian kehitys on peittänyt tämän alleen. Ennen oli varaa hoitaa sairaalassa pidempään, nyt ei koska teknologia on mahdollistanut kotihoidon. Vaihtoehto 1 olisi parempi, mutta se ei ole yhtä stabiili kuin vaihtoehto 2 siksi, että vaihtoehdossa 2 yksilö kykenee saavuttamaan itselleen enemmän etuja kuin vaihtoehdossa 1. Tämän takia vaihtoehto 1 pyrkii liukumaan koko ajan kohti vaihtoehto 2:a, mitä prosessia kyetään hidastamaan vain aktiivisilla toimilla.
Erityisen hankalaksi vaihtoehto 2:n tekee se, että sen muuttamiseen tarvitaan vaihtoehto 4:n ihmisiä eli niitä jotka ovat oikeassa ja poissa muodista. Niin kauan kun vaihtoehto 2 edes joten kuten kolkuttelee menemään, sitä ei voi kumota. Tarvitaan valtavan suuri hyötyero virheellisen muodin vaihtamiseen oikeanlaiseen. Yleensä vaihtoehto 4:n ihmiset tajuavatkin tämän eivätkä edes yritä tai sitten vähintäänkin pitävät matalaa profiilia. Vaihtoehto 2 kun on sellainen, että sen kumoamiseen tarvitaan aktiivisia toimia, joita vaihtoehto 2:n stabiliteetti vastustaa. Se on näistä vaihtoehdoista ainoa, jonka tuottama yhteiskunta pysyy ennallaan ilman aktiivisia toimia ja romahtaa vain omaan sisäiseen mahdottomuuteensa.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Uusinta: Dementian vaiheet


Lukijalle: En ole ainakaan mielestäni huomannut, että tilanne olisi muuttunut neljän vuoden takaisesta. En kuitenkaan uskalla kysyä Sallilta:

Näin keski-iän läheisyydessä – Sallin kanssa olemme erimielisiä siitä, kummalla puolella keski-ikää tämä läheisyys sijaitsee – huomaa, että asioita tuppaa välillä unohtelemaan. Joskus törmää vaikka kaupungissa käydessä vanhaan tuttuun, jonka kanssa haastelee muutaman minuutin muistamatta koko tyypin nimeä. Hetken aikaa saattaa epäillä, että kyseessä on tohtori Alzheimer itse. Jonkun Kari Suomalaisen pilapiirroksen mukaan mies vanhenee kahdessa vaiheessa: ensin unohtaa sulkea sepaluksen ja sitten avata sen. Tämä on tietysti karkea jako, omissa seurantatutkimuksissa olen päätynyt siihen että vaiheita on kahdeksan:

1. Muistaa, että on muistanut
Tämä on ääritapaus; tämä ei ole dementiaa, vaan suorastaan ylitäydellistä muistamista. Kaikki, mitä on joskus tapahtunut, pysyy koko ajan mielessä. Erinomainen kuvaus tällaisesta tapauksesta löytyy Alexander Lurian kirjasta Suurmuistaja, nimellä tapaus S (oikeasti Solomon Shereshevski).

2. Ei unohda, että on muistanut
Tämä on eri asia kuin edellinen. Eli ”ei-unohtaminen” on passiivista, ”muistaminen” aktiivista. En ole esimerkiksi unohtanut, että olen tänä aamuna syönyt aamiaista, vaikka en sitä koko aikaa muistakaan. Vaihe 2 on se vaihe, jossa normaali-ihminen elää, tästä eteenpäin alkaa sitten muisti pätkiä.

3. Muistaa, että on unohtanut
Seison keskellä vaatehuonetta. MINKÄ HELVETIN TAKIA??? Mitä minä täältä tulin hakemaan. Ei muuta kuin mars takaisin keittiöön, koska muistan lähteneeni sieltä liikkeelle. Ai niin. Piti hakea laatikosta vaihtolamppu, koska keittiön lamppu oli kärähtänyt.
Tilanne on siis se, että tietää olevansa tekemässä jotakin, mutta juuri sillä hetkellä ei muista mitä. Asia on kuitenkin palautettavissa helposti takaisin mieleen.

4. Ei unohda, että on unohtanut
Maanantai-ilta. Yhtäkkiä mielessä välähtää: ai saatana, minunhan piti tänään soittaa sinne virastoon ja tilata ne paperit. No, sitten huomenna – jos muistaa.
Eli ei aktiivisesti muista unohtaneensa jotakin. Jos tämäkin asia olisi vaivannut keskellä päivää eli olisi ollut vielä vaiheessa (3), olisi varmasti kyennyt palauttamaan mieleen, mikä se asia oli. Mutta kun ei enää muistanut unohtaneensa. Sen sijaan asian juolahtaessa mieleen muistaa kyllä kristallinkirkkaasti, missä mennään.

5. Unohtaa, että on muistanut
Kesälomailta. Kävelen postilaatikolle ja avatessani sen hämmästyn. Tyhjä. No mutta tänäänhän piti ihan varmasti tulla postia… ja hitot. Tarkemmin ajatellen minähän hain postin aamupäivällä heti sen tultua, näin vielä postiautonkin. En vain ehtinyt vielä lukea sitä lehteä.
Tämä on se vaihe, jossa allekirjoittanut on parhaillaan menossa. Eli on hoitanut jonkin asian, mutta ei enää muista sitä tehneensä. Kun sitten alkaa suorittaa kyseistä operaatiota uudelleen, tajuaa että minähän olen jo tehnyt tämän. Tämä toistuu nykyään jo melkein joka toinen päivä – jos oikein muistan.

6. Ei muista, että on unohtanut
Salli: - Vieläkö nuo vaatteet ovat tuossa? Minähän laitoin ne siihen jo eilen, että vie kaappiisi.
Jaska: - No enkö minä muka niitä jo vienyt… no enpä näköjään. Luulin vieneeni. Ehkä kävi sitten niin että ajattelin että vien, mutta tuli jotain väliin. Ja koska olin ajatellut vieväni, niin olin tavallaan viivannut sen jo aivoissani tehtävälistasta yli…
Salli: - Oletko muuten huomannut semmoisen asian, että selittäminen vain pahentaa tilannettasi?

Ilmeisesti olen vähitellen siirtymässä tälle tasolle. Kovin usein näin ei vielä tapahdu, mutta subjektiivisen tarkkailijan mukaan etenkin em. asiassa tilanne on selkeästi degeneroitumaan päin.

7. Ei muista, että on muistanut
Kuvitteellinen tilanne (koska vielä ei onneksi olla tässä vaiheessa):
Salli: - Onpas kiva kun tuo jääkaapin haljennut sivulokero on korjattu.
Jaska: ??? (Katsoo monttu auki kysyvän näköisenä)
Salli: - No siis tuo minkä korjasit eilen sillä aikaa kun minä olin poissa.
Jaska: - En minä sitä ole korjannut.
Salli: - LAPSET!
…tömptömptömptömptömp… (voimistuen)
Salli: - Kuka teistä on korjannut jääkaapin sivulokeron?
Kuoro: - Ei me olla tehty.
…tömptömptömptömptömp… (vaimentuen)
Salli: (Voitonriemuinen ilme kasvoilla, kysyvä ja odottava virnistys)
Jaska: - No en varmana ole tuota tehnyt… tai no…
Salli: -Niin?
Jaska: - Tai no… ei se nyt itsekseen korjaannu… ja ehkä joku hämärä muistikuva sittenkin…

Eli selkeästi jo astetta edistyneempi tilanne kuin (5). Edes tapahtumapaikan konkreettinen tarkastelu ja näkeminen eivät riitä palauttamaan mieleen sitä, että on tehnyt asian. Tämä on myös vakavampaa kuin (6), koska siinä asiaa ei ole edes tehty. Tehdyn asian, kuten tässä, unohtaminen on jo hankalampaa kuin tekemättä jääneen.

8. Unohtaa, että on unohtanut
Viimeinen, terminaalinen vaihe. Tätä olotilaa kuvasi parhaiten tuttu muuttomies, joka mainitsi olleensa roudaamassa kerrostalokaksion omaisuudesta puolet kaatopaikalle ja puolet asukkaan perässä hoitokotiin: ”Siinä oli onnellinen poika. Ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta, kun ei muistanut edes semmoisen olemassaoloa.”

perjantai 15. lokakuuta 2021

Sivallus CCCLXXV

On erittäin hankalaa erottaa väärinymmärretty nero oikeinymmärretystä ääliöstä. Toisaalta arvaus osuu helposti kohdalleen, koska jokaista väärinymmärrettyä neroa kohti on ainakin tuhat oikeinymmärrettyä ääliötä.

tiistai 12. lokakuuta 2021

Uutiskatsaus 41/2021


1. Sähkö ei tulekaan töpselistä!

Tutkijat kertoivat sen minkä pitäisi olla jokaiselle lukiofysiikan lukeneelle itsestäänselvyys: energiaa ei synny tyhjästä. Aurinkopaneeleihin tarvittava materiaali on louhittava kaivoksista. Sähköautoihin tuleva virta on tuotettava jossain eivätkä akutkaan itsestään autoon ilmesty.


2. Kenen on vastuu?

Laskelma osoitti, että Suomi on suurimpia syyllisiä ilmastonmuutokseen. Kun laskettiin kulutus per lärvi, suomalaiset olivat kärjen tuntumassa.
Tehdäänpä realistisempi laskelma.
Suomessa on viitisen miljoonaa asukasta. Sovitaan että jokainen kuluttaa tällä hetkellä yhden hölönmölön verran luonnonvaroja. Suomen kokonaiskulutus on siis viisi miljoonaa hölönmölöä. Yksi hölönmölö per asukas on maailman kärkiluokkaa eli suomalaiset ovat pääsyyllisiä.
Kuvitellaanpa sitten että Suomessa asuisi vain kaksi miljoonaa asukasta. On varsin selvää, että tällöin olisi väljempää ja näillä asukkailla olisi suhteellisesti isommat asunnot, useammalla olisi kesämökki ja ehkä isompi autokin. Tällöin kulutus olisi vaikkapa 1,5 hölönmölöä per asukas eli aivan maailman kärkeä. Mutta kokonaiskulutus olisikin vain kolme miljoonaa hölönmölöä verrattuna nykyiseen viiteen miljoonaan. Eikö tämä olisi maapallon kestokyvyn kannalta parempi? Ei otsikossa käytetyn tilastoinnin mukaan.
Kuvitellaanpa vielä, että Suomen väkiluku olisi viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan kasvanut samaan tahtiin kuin Afrikassa. Silloin Suomessa olisi nyt kaksikymmentä miljoonaa asukasta. Elintasomme olisi selvästi alhaisempi. Sanotaan että kulutus olisi vaikkapa 0,5 hölönmölöä per asukas. Kokonaiskulutus olisi tällöin kymmenen miljoonaa hölönmölöä eikä viisi miljoonaa. Mutta otsikon laskutavan mukaan Suomi olisi paljon vähemmän syyllinen.
Todellisuudessa Suomi on edelleen luonnonvarojen nettotuottaja. Meidän asukaslukumme on niin pieni, että meidän luonnonvarojen tuotannollamme pystytään korvaamaan melkoinen siivu muiden maiden ylikulutusta.
Maapallon ainoa todellinen ongelma on kehitysmaiden väestönkasvu. Sivistyneiden maiden väkiluku on pysynyt käytännössä samana viimeiset 50 vuotta, mahdollinen väestönkasvu joissakin maissa on aiheutunut lähes kokonaan kehitysmaista tapahtuneesta maahanmuutosta. Jos maapallon väkiluku olisi sama kuin 50 vuotta sitten, mitään ylikulutuksen ongelmia ei olisi.
Kehittyneiden maiden syyllisyys maailman ympäristöongelmista rajoittuu pääosin siihen, että olemme erehtyneet viemään kehitysmaihin tehomaatalouden ja lääkintähuollon asettamatta niiden ehdoksi väestönkasvun lopettamista. Eikä tarkemmin ajatellen kyseessä ole todellakaan mikään pieni vastuuttomuus kehittyneiltä mailta.


3. Kuka ja miksi?

Näin käski kysyä toveri Vladimir Iljits Lenin aina silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Tällä kertaa vastaus kysymykseen ”kuka” on helppo: kaima-Vladimir on kaiken takana. Sen sijaan ”miksi” on vielä pahasti avoinna.
Kyse on siis siitä, että Venäjän kruununtavoittelija Georgi Romanov meni naimisiin Iisakin kirkossa Pietarissa mahtihäissä. Mies on liikemaailmassa töissä toimitusjohtajana, mutta raha on pääosin perittyä. Eräiden arvoiden mukaan sitä on kutakuinkin 1,5 miljoonaa dollaria. Aika paljon rahaa, mutta silti 1500 arvovieraan häät kuulostavat aika hulppealta. Tosin voihan olla että morsmaikun (italialainen parempien piirien tytär) suku kuittasi osuutensa laskusta.
Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miten mahtoi Iisakin kirkon vuokraus onnistua. Puhumattakaan televisioinneista. Ei tällainen kävisi päinsä ilman Putinin antamaa vihreää valoa.
Kysymys kuuluukin, mitä Putin tavoittelee? Tähän asti Romanovien nykyhaarat on yritetty vaieta kuoliaaksi Venäjällä. Mikäli tavoite on niinkin hurja kuin monarkian restaurointi, Georgi Romanov on mitä mainioin valinta – siis Putinin kannalta. Nykyään 40-vuotias aatelinen on koko elämänsä ajan valmistautunut tähän. Hänen kunnianhimoinen äitinsä on ajanut pojan pääsyä valtaistuimelle, vaikka tavoite on ollut äärimmäisen epärealistisen oloinen. Tsaariksi päästäkseen tämä sukuhaara on valmis Putinin sätkynukeiksi ilomielin. Jopa paljon innokkaammin kuin lailliset perilliset.
Asia on näet niin, että Georgi Romanov on tsaarien Venäjän kruununperimyslain mukaan tsaariksi kelvoton. Hänen isoisänsä, kruununtavoittelija, suuriruhtinas Vladimir oli Romanov-suvun päämies ja laillinen kruununperijä, vaikka olikin vain hyvin etäistä sukua viimeiselle tsaarille Nikolai II:lle. Bolsevikit olivat tehneet melkoisen apuharvennuksen suvussa, joten Vladimir päätyi kruununperijäksi vaikka olikin vasta Nikolain serkun poika. Mutta Vladimirilla itsellään ei ollut lainkaan poikia ja Paavali I:n lain mukaisesti hänen ainoa lapsensa Maria ei ollut kruununperijä, kuten ei myöskään hänen poikansa Georgi. Tällä hetkellä laillinen kruununperijä on 98-vuotias Andrew Romanoff, amerikkalainen Nikolai I:n pojanpojanpojanpoika. Jolla on kolme kuudenkympin molemmin puolin olevaa poikaa, joilla kellään ei ole poikia. Tähän nähden voisi olla varsin mahdollista, että Putin vetäisee Georgin ässänä hihastaan tsaariksi.
Mutta Putinin tuntien hänellä on ässä ässänkin takana. On täysin mahdollista, että Georgi – jolla ei siis ole laillista perimysoikeutta – on vain koepallo. Todellinen tuleva tsaari voisi aivan hyvin olla muuan Rostislav Romanov, 36-vuotias taiteilija. Hän on ainoa Romanovin suvun jäsen, joka on muuttanut – joskin väliaikaisesti – takaisin Venäjälle, jossa hän asui 2009-2011 oppiakseen isiensä kieltä paremmin. Hän on myös naimisissa ja hänellä on 2013 syntynyt poika eli Paavalin lain mukainen kruununperimys olisi turvattu. Rostislav on myös pitänyt varsin matalaa profiilia, joka sopisi Putinin suunnitelmiin. Kun nykyinen päämies Andrei Romanoff lähivuosina kuolee, hänen kolme iäkästä poikaansa voidaan hyvin ohittaa koska heillä ei ole poikia. Seuraavana mieslinjassa on vuorossa juuri Rostislav Romanov, tsaari Nikolai I:n pojanpojanpojanpojanpoika. Sattumoisin hän on myös Aleksanteri III:n tyttärenpojanpojanpoika. Sen lähemmäksi Venäjän kruunua ei voi päästä, sillä Nikolai II:n jälkikasvua ei ole ollut elossa yli sataan vuoteen. Kukapa olisi sopivampi veto Putinin valinnaksi Venäjän tsaariksi kuin näin vahvoilla sukusiteillä varustettu ehdokas, joka on lisäksi vieläpä tuleva laillinen vallanperijä, toisin kuin julkisuudessa esiintyvä sulhasmies Georgi?


4. Oman oksan sahaamista

Harvoin näkee sellaista ihmettä, että virkamies sahaa omaa oksaansa ja pyrkii vähentämään työmääräänsä. Parkinsonin lain mukaan jokaisen virkamiehen tavoite kun on virastonsa hallintohimmelin kasvattaminen, jotta pääsisi paremmille palkoille esimiesasemaan. Tällä kertaa kuitenkin ulkomaalaisvirasto Migri on nähnyt, että ollaan menossa liian pitkälle ja asettui poikkiteloin sisäspice Maria Ohisalon perheenyhdistämissuunnitelmille.
Tämä lienee hallintohistoriassa ainutlaatuista. Migri tajuaa, että jos nykyistä menoa jatketaan, ei heidän palkoilleen löydy enää maksajia. Tämän pitäisi olla melkoinen hälytysmerkki.
Mainittakoon lopuksi, että Jaska kannattaa lämpimästi perheenyhdistämisiä. Kunhan se yhdistäminen ei tapahdu Suomeen.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ashkan Shirzei … jäkjäkjäk … kuuden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja kolmesta törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Kirjausvirhe vai ennakkotieto?

Otsikko kertoi, että 38 prosenttia raiskauksista epäillyistä on ulkomaalaistaustaisia. Luku kuulosti melkoisen isolta jopa näin realistin korviin. Kohta julkaistiinkin korjattu tieto. Alkuperäisessä tilastossa oli kirjausvirhe, yksi raiskuri oli laitettu vahingossa 131 tapaukseen syylliseksi. Oikea prosenttiluku olikin 30 prosenttia.
Jotenkin tuli mieleen että otsikointi olisi voitu hoitaa myös seuraavaan tapaan:
”Olemme kurkkuamme myöten paskassa!”
”Ei sittenkään – olemme paskassa ainoastaan kainaloitamme myöten!”
Toisaalta voisi tietysti epäillä, että kyseessä oli ennakkotieto. Voihan olla että parin vuoden kuluttua ulkomaalaistaustaisten osuus todella on se 38 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan luultavasti tule toteutumaan. Tilastoinnissa ulkomaalaistaustaisten osuus on näet jopa vähentynyt. Jotain tekemistä tällä saattaa olla sen kanssa, että yhä useampi raiskausikään tullut Mohammad ja Abdi on syntynyt Suomessa ja tilastoidaan suomalaiseksi.


7. Pitääkö tätä oikeasti kysyä?

Äskettäin poistui joukostamme legendaarinen kynänkäyttäjä Aarno Laitinen. Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Tapio Sadeoja maalasi kolumnissaan Laitisesta erinomaisen kuvan rohkeana kiellettyjen tosiasioiden ääneen sanojana. Hän kuvaili 1970- ja 80-lukujen ”tukahduttavaa poliittista ilmapiiriä”, jossa monet toimittajat vaikenivat tai vaiennettiin. Sadeoja kysyi, toistaako journalismi 1970-luvun virheet.
Suomalaisen journalismin tasosta kertoo pelottavan paljon se, että tätä tarvitsee edes kysyä.
Neuvostoliiton romahdettua koettiin lyhyt vapauden aika 1990-luvun taitteessa. Se on mennyttä. Miettikääpä seuraavaa: ei ole olemassa mitään sellaista asiaa, jonka voi nykyään sanoa julkisuudessa mutta ei olisi voinut sanoa kolmekymmentä vuotta sitten. Sen sijaan on paljon sellaisia asioita, jotka olisi voinut sanoa julkisuudessa kolmekymmentä vuotta sitten mutta ei voi sanoa nyt.


8. Rock-ote

Pääpuolue demarit ilmoitti taannoin, että rajoituksia puretaan kunhan rokotekattavuus nousee 80 prosenttiin. Toisaalta he ilmoittivat myös että rajoituksia puretaan lokakuussa. Tästä seurasi ristiriita, mikä oli odotettavissa. Demarit kun kykenevät ymmärtämään vain lineaarisen mallin, jonka mukaan rokotekattavuuden piti nousta vaaditulle tasolle hyvissä ajoin jo syyskuussa. Vaan kun malli onkin logaritminen eli kattavuuden kasvu hidastuu sitä mukaa mitä lähemmäs sataa prosenttia päästään.
Onneksi demareilla on tähänkin pomminvarma konsti eli tosiasioiden kiistäminen. Tällä kertaa he valitsivat sen, että unohdetaan 80 prosentin rokotekattavuus. Tämä tapahtui kätevimmin siten, että demarien sekä nykyiset (Sanna Marin), tulevat (Nasima Razmyar) että entiset (Tarja Halonen) johtohahmot alkoivat käyttäytyä viestinnässään kuin mitään epidemiaa ei enää olisikaan. Vähän samaan tapaan kuin vuosi sitten demarit käyttäytyivät siihen tapaan kuin meillä olisi musta surma riesanamme.
Toki demarit sen verran tunnustavat epidemiaa, että kannattavat lämpimästi rokotepassin käyttöönottoa. Onhan se jälleen askel kohti totalitaarista yhteiskuntaa ja mikäs sen parempi demareiden kannalta.
Rokotevastaisuus sinänsä on ymmärrettävä ilmiö. Se on tieteellisin perustein selitettävissä. Ei kuitenkaan biologisin, vaan psykologisin. Rokotevastaiset voidaan näet jakaa kolmeen kategoriaan.
Ensinnäkin ovat täyshörhöt, jotka eivät sinänsä ole psykologisessa mielessä mielenkiintoisia.
Toinen ryhmä eli noin yleensä täysijärkiset ihmiset ovat. Tässä porukassa on paljon perussuomalaisten kannattajia ja sille löytyy psykologinen selitys. He ovat aiheesta kokeneet, että hallitus tekee typeriä ratkaisuja maahanmuutossa, EU:ssa, sosiaalituessa ja monissa muissakin asioissa. Sitten sama hallitus neuvoo ottamaan rokotteen. Toisaalta rokotteen ottaminen on näistä asioista ainoa, joka on jokaisen omassa päätäntävallassa. Niinpä seuraa psykologinen torjuntareaktio. Ei tuossa sen kummemmasta asiasta ole kyse. Kuvitelkaapa huviksenne, että hallitus olisikin ottanut koronarokotteisiin epäilevän linjan eikä olisi hankkinut niitä mahdollisten sivuvaikutusten pelossa. Aivan varmasti vähintään puolet tähän ryhmään nykyään kuuluvista ”rokotevastaisista” hommaisi pimeitä rokotteita ulkomailta.
Kolmas ryhmä on haittamaahanmuuttajat, joille rokotteen pistäminen ei ymmärrettävästi poikkea voodoo-nuken pistelystä mitenkään – kumpaankin liittyy täysin selittämättömiä taikavoimia. Niinpä uskotaan että koronaa voi torjua yhtä hyvin yrittiteellä kuin rokotteella. Lisäksi vielä epäluottamus viranomaisiin, mikä kertoo lähinnä siitä että tällaista kulttuuria ei Suomeen tarvita.
Kahteen ensimmäiseen näistä kolmesta ryhmästä ainakin osittain tepsisi kuitenkin lompakkoon osuva konsti. Lääkintöneuvos Heikki Pälve ehdotti äskettäin kirjoituksessaan, että koronaan sairastuva rokottamaton vastaisi taudin hoidon kustannuksista itse joko kokonaan tai osittain. Tähän on vankat tilastolliset perustelut, sillä rokottamattomien sairastumisriski on suurempi ja ennen muuta tehohoitoon joutumisen riski jopa kymmenkertainen. Tästä voisi laskea, että maksettavaksi tulevan osuuden suuruus olisi 90 %. Toki tähän pitää vielä ottaa rokotteen aiheuttamien sivuoireiden (yleensä kuumeilu, allekirjoittanut ja kaikki läheiset ovat selvinneet ilman) kustannuksista yhteiskunnalle kertynyt summa, rokottamattomilla kun näitä oireita ei ole. Sanotaan nyt vaikka 80 % korvausvelvollisuus ja annetaan vielä tukkualennus siten, että rokottamattoman sairastuessa koronaan hänen tulisi korvata 50 % mahdollisista hoitokustannuksista (osahan sairastaa käytännössä oireetta eli ei tarvitse hoitoa), toki vaikka kahdenkymmenentuhannen maksukatolla. Eiköhän alkaisi rokotekattavuus lisääntyä ja jos on sitä mieltä että koronaa ei ole niin eihän rokotetta sitten tarvita. Näinhän rokotevastaiset ajattelevat. Ja se vapaus heille suotakoon. Suurin osa rokotetta ottamattomista on kuitenkin niitä, jotka ovat olleet välinpitämättömiä. Tämä sanktio tehonnee heihin parhaiten ja se riittänee koronan tukahduttamiseen. Rokotevastaisistakin sanktio tehonnee ainakin osittain kahteen ensimmäiseen ryhmään. Ikävä puoli asiassa on toki se että kolmanteen ryhmään eli haittamaahanmuuttajiin tämä ei vaikuttaisi millään tavalla, koska veronmaksajat kustantavat heille kuitenkin ilmaisen elämän lisäksi myös ilmaisen sairastamisen.


9. Uskottava roolijako

Kun tehdään elokuvia tai TV-ohjelmia historiallisista henkilöistä, tapana on etsiä mahdollisimman paljon roolihahmoa muistuttava näyttelijä ja parannella tulosta vielä meikkauksella. Kuinka vanhanaikaista, tuumasivat britit ja rekrytoivat Henrik VIII:n vaimon Anna Boleynin rooliin pikimustan Jodie Turner-Smithin. Ilman jauhotuskäsittelyä. Tämä kun on niin edistyksellistä.
Odottelemme milloin vaikkapa historiallisista rooleistaan tunnettu Meryl Streep pääsee esittämään Winnie Mandelaa. Tai miksipä ei saman tien Nelson Mandelaa. Ei kannata pidättää hengitystään. On näet olemassa jännä keksintö nimeltä kaksoisstandardi. Katsotaanpa mitä Wikipedia sanoo tilanteesta, jossa valkoinen esittää mustaa: kyseessä on ”valkopesu elokuvissa”, kun taas jos musta esittää valkoista, kyseessä on ”värisokea roolijako”.
Muistakaa hyvät ihmiset ongelmilta välttyäksenne: Kaikki muu on rasismia paitsi mokutus ja mokutuskin on rasismia, jos sitä tekee valkoinen heteromies!


10. Patologinen amnesia

Kroatiasta löydettiin nainen, joka puhui täydellistä englantia mutta ei osannut kertoa kuka on. Hän ei osannut kertoa itsestään mitään. Tämän täytyy olla kaikkien aikojen pahin muistinmenetys – nainen joka ei kykene puhumaan itsestään! Myöhemmin naisen henkilöllisyys selvisi hänen tuttaviensa tunnistettua hänet kuvista.


11. Olisiko sittenkin pitänyt pudottaa hanskat?

Ukrainan jääkiekkoliigassa Kremenchukin pelaaja Andrei Deniskin teki anteeksiantamattoman virheen hermostuessaan HC Donbassin amerikkalaisvahvistus Jalen Smereckiin. Hän teki eleen, jossa oli kuorivinaan banaania ja syövinään sitä. Smereck sattuu olemaan tummaihoinen. Deniskin sai 3 + 10 ottelun pelikiellon ja melkoisen mediakohun. Smereck ilmoitti ettei aio pelata ennen kuin Deniskin poistetaan koko liigasta.
Jälkeenpäin ajatellen Deniskiniä varmaan harmittaa, ettei tullut mäiskineeksi Smereckiä turpiin. 15 senttiä ja 24 kiloa ukrainalaista pienempi jenkki olisi ollut kevyttä kauraa käsittelyssä. Olisi selvinnyt lyhyemmällä pelikiellolla ja vähemmällä kohulla. Tuskin Suomessakaan olisi uutisoitu Ukrainan liigassa tapahtuneesta tappelusta.
Yhteiskunnassamme on jotain perustavalla tavalla pielessä, kun suunsoitosta tai elehdinnästä saa rajummat tuomiot kuin väkivallasta. Tämähän nähtiin esimerkiksi Glen Kamaran tapauksessa, kun Slavia Prahan tsekkipelaaja Ondrej Kudala sai kymmenen ottelun pelikiellon rasistisesta solvauksesta, jota ei pystytty todentamaan vaan piti luottaa Kamaran sanaan. Kamara puolestaan löi Kudalaa ja sai kolmen ottelun pelikiellon. Äskettäin Kamara palasi Glasgow Rangersin kanssa Prahaan pelaamaan tällä kertaa kaupungin toista seuraa Spartaa vastaan. Yleisö buuasi joka kerran kun Kamara koski palloon. Kävisikö mielessä että kyseessä ei välttämättä ollut rasismi vaan oikeutettu ärtymys epäoikeudenmukaisesta tuomiosta? Ja miettikääpä sitä että tässä buuaajat olivat vieläpä paikallisvastustajan kannattajia. Tunnetusti paikallisvastustajia ei jalkapallossa liiemmin rakasteta, mutta tsekit näyttävät inhoavan enemmän epäoikeudenmukaisuutta kuin paikallisvastustajaa.


12. Cooper-arviointi

Kirjoitin joitakin vuosia sitten Cooperin testin arvosteluasteikon:
1600-2000: Asennevamma.
2000-2400: Huono kunto.
2400-2800: Kohtalainen kunto.
2800-3200: Hyvä kunto.
3200-3600: Todella kovakuntoinen tyyppi, josta puhutaan kaveriporukassa ihaillen.
3600-4000: Kivikova huippukuntoilija tai -urheilija eli hiihtäjä tai suunnistaja.
4000-4400: Laiska, umpisurkea, rapakuntoinen vetelys - eli suomalainen kestävyysjuoksija.
4400-4800: Maailman huippujuoksija.

Kannattaa kiinnittää huomio tuohon neljän tonnin kohdalla olevaan rajaan. Jokainen Kalevan Kisoihin asti pääsevä mieskestävyysjuoksija pistelee neljä tonnia Cooperissa milloin tahansa. Mutta juoksepa Cooperissa 3800 metriä, niin olet ihmemies.
Tämä nähtiin äskettäin, kun vieremäläinen 18-vuotias lukiolainen vetäisi Cooperin testissä 3830 metriä. Lehdet ylistivät huipputulosta ja sen tekijää käsittämättömäksi lahjakkuudeksi. Olihan tulos kova ja kaverilla voisi olla oikeanlaisella harjoittelulla mahdollisuuksia kilpailuissakin. Mutta kilpatason tuloksiin on vielä pitkä matka. Jos hän kykenisi ylläpitämään tuota vauhtia vielä vähän reilun kilometrin pidempään (mikä ei tietenkään käytännössä onnistuisi), vitosen aika olisi aika tarkkaan 15.40. Tuolla ajalla hän olisi oman ikäluokkansa tämän kauden Suomen tilaston yhdeksäs.
3000 metrin väliaika 3830 metrin Cooperissa on tasaisen vauhdin taulukolla aika tarkkaan 9.44. Jos huomioi pidemmän matkan vaikutuksen, niin lukiolainen lienee 3000 metrillä noin 9.30 -kunnossa, luultavammin yli kuin alle. Suomessa oli tänä vuonna 11 17-vuotiaiden sarjan juoksijaa, jotka vetelivät 3000 metriä alle 9.30. 17-vuotiaat eivät yleensä juokse 5000 metriä, joten siitä on vaikeaa tehdä vertailua. Samaten 15-vuotiaiden ja sitä nuorempien pääasiallinen kilpailumatka on 2000 metriä, joten sieltäkään ei löydy juuri tilastotietoa. Paitsi että sattumalta tämänvuotinen 15-vuotiaiden tilastoykkönen on juossut 3000 metriä. Aika oli 9.02,31, mikä Cooperin testin tulokseksi muutettuna on luultavimmin noin 3900 metriä. Eli 18-vuotiaan 3830 metriä ei todellakaan ole mikään tulevan olympiavoittajan suoritus, mutta lupaa kyllä hyvää kansallisella tasolla. Pari vuotta järjestelmällisempää treeniä, niin paikan Kalevan Kisoihin pitäisi aueta. Nimimerkillä ”kokemusta löytyy”.


Loppukevennys: Upottakaa käännös!

Youtubessa on mahdollista kytkeä päälle ”tekstitykset” -toiminto useimmissa videoissa. Tällöin tietokone kirjoittaa kuulemansa perusteella automaattisesti tekstit, joka toimii enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ilmeisesti videon sisällä on asetettu oletusarvo kieleksi, jolloin kone luonnollisesti tekstittää valitun kielen mukaisesti. Ikävä yllätys koetaan silloin, kun valittu kieli onkin erilainen kuin videossa puhuttu. Näin tapahtuu esimerkiksi kuulussa elokuvassa Upottakaa Bismarck, josta tässä päivänä muutamana kävin etsimässä paria kohtausta. Sattui puolivahingossa olemaan tekstitys päällä. Luonnollisesti elokuva on englanniksi, mutta se alkaa aidolla saksankielisellä dokumenttipätkällä Bismarckin vesillelaskusta. Vähään aikaan ei tullutkaan elokuvan katsomisesta mitään, kun Youtube oli tekstittänyt saksaa englanniksi. Katsokaa itse, mutta muistakaa klikata tekstitys päälle:

Siltä varalta, että tekstitysautomaatio paranee hahmottamaan kielenkin, kirjoitan tähän tekstityksen jälkipolville ihasteltavaksi:
I’m more in built in favor one oil olive
oil crisis or if the pair two homes
eclipta fewer medina unreason height he
touted as mesh things from stock ships
as the veggie box is a hot furnace these
thousand cotton grows and inhaled
methodist health cancer starts on from
the strip on a prescription ones 150
centimeter caliber
massive leadership and anna one zinc bar
of a stone
slap to piss balls were design an
elemental on the ankle and despiseth and
pantsless fever gamer
no advice that don’t smash Wildeve Tigan
that’s the door to Proteus with Jaden
finder a flame and God.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Uusinta: Jaska kuulee väärin


Lukijalle: Olenkin tämän jutun jatko-osaa varten jo keräillyt muutaman biisin, mutta niitä ei ole vielä tarpeeksi. Sitä odotellessa uusintana:

Nuorena kloppina en tietenkään osannut englantia yhtä sujuvasti kuin nykyään. Kun siihen lisätään vielä se, että laulajat nieleskelevät sanoja miten sattuu ja rytmi on nopea, saattoi korvaan tarttua ihan jotain muuta mitä oli tarkoitettu. Niinpä tarina saattoi muuttua aivan päinvastaiseksi. Esimerkiksi Mariah Careyn laulamasta Without Yousta en koskaan saanut selville, yrittikö laulajatar erobiisissään anella tyyliin I can't live without you vai lohduttaa exäänsä laulamalla I can live without you. Ainoa mistä olin varma, oli se, että kappaleessa laulettiin I can't give anymore, mikä oli tilanne huomioiden varsin looginen lausunto.

Koska Jaskan lapsuudessa ja nuoruudessa tehtiin paljon parempaa musiikkia kuin nykyään, tein aikamatkan ja poimin muutamia itsessäänkin hyviä kappaleita, joiden sanat muistan kuulleeni väärin. Tähän listaan pääsivät vain vilpittömät erehdykset. Tahallaan väärin kuulluilla, kuten Celine Dionin hernekeittopäivästä kertovalla biisillä My Fart Will Go On ei ollut listalle asiaa.


10. Berlin: Take My Breath Away


Top Gun -elokuvan soundtrackilta nousi useitakin hittejä, joista tunnetuin on yhden hitin ihmeeksi jääneen Berlin-yhtyeen biisi.

Terri Nunn laulaa (kohdassa 2:10):
When the mirror crashed I called you
And turned to hear you say
If only for today
I am unafraid


Jaska kuulee:
When the bureaucrats they called you
I turn to hear you say
If only for today
I ain't wanna fly



9. Europe: The Final Countdown


Ruotsalaisten purkkaheavybändi ei ollut ihan yhden hitin ihme, mutta muut bändin biisit eivät yltäneet Countdownin menestyksen lähellekään.

Joey Tempest laulaa (kohdassa 1:26):
We're leaving together,
But still it's farewell.
And maybe we'll come back
To earth, who can tell?


Jaska kuulee:
Relieving together
But still its stairwall
And maybe we'll countdown
To burn, who can tell



8. Bananarama: Venus


Kun on kuullut yhden Bananaraman biisin, on kuullut ne kaikki.

Bananarama laulaa (kohdassa 0:19):
Goddess on the mountain top
Burning like a silver flame
The summit of beauty and love
And Venus was her name
She's got it
Yeah, baby, she's got it
I'm your Venus, I'm your fire
At your desire


Jaska kuulee:
Got us in the mountain top
Burning like a silver flame
Song of the beauty in love
And Venus was her name
She's got it
Yeah, baby, she's got it
I'm your Venus, I'm your fire
Talk insider



7. Pet Shop Boys: It's a Sin


Pet Shop Boysin originaalisuus oli ainutlaatuista: maailman ainoa syntikkabändi, jonka biisit kuulostivat keskenään erilaisilta.

Neil Tennant laulaa (kohdassa 1:34):
At school they taught me how to be
So pure in thought and word and deed
They didn't quite succeed
For everything I long to do
No matter when or where or who
Has one thing in common, too


Jaska kuulee:
As cool they thought me how to be
So you're in fought and what I meet
They didn't quite succeed
For everything I want to do
No matter when or what or who
That's what things are coming to



6. George Michael: Careless Whisper


Ah, muistoja: tämän biisin tahdissa on tullut vedettyä ensimmäistä kertaa hitaita tutustuessa arvoitukseen nimeltä tytöt.

George Michael laulaa (kohdassa 0:45):
Calls to mind a silver screen
And all its sad goodbyes


Jaska kuulee:
Cost two minds a still so green
And darkness said goodbye



5. Guns N' Roses: You Could Be Mine


Eli vapaasti kääntäen: Sinä voisit olla kaivos. Tai: Sinä voisit olla miina.

Axl Rose laulaa (kohdassa 1:05):
I'm a cold heartbreaker
Fit to burn and I'll rip
your heart in two


Jaska kuulee:
I'm a Cold War breakout
dead to burn and I'll rip
your heart in, too



4. Robin Beck: First Time


Tämä kappale muistetaan myös Coca-Cola mainoksen tunnusmusiikkina.

Robin Beck laulaa (kohdassa 0:20):
First time first love oh what feeling is this
Electricity flows with the very first kiss
Like a break in the clouds and the first ray of sun


Jaska kuulee:
First time first love I would feel in this
Ill and criticise floors with the very first kiss
Like the burst of the clouds in the frustation of sun



3. Alice Cooper: Poison


Alice nielee sanat niin tehokkaasti, että ihmettelenpä millainen lingvisti voisi edes kuulla nämä oikein.

Alice Cooper laulaa (kohdassa 1:33):
Your mouth, so hot
Your web, I'm caught
Your skin, so wet
Black lace on sweat


Jaska kuulee:
Your mole, so hot
You're well, I'm God
You stink so wet
Like slaves on sweat



2. Bruce Springsteen: Born in the U.S.A.


Joskus sitä kuulee sanat siten, että niiden merkitys heittää täysin häränpyllyä.

Bruce Springsteen laulaa (kohdassa 0:56):
Got in a little hometown jam
So they put a rifle in my hand
Sent me off to a foreign land
To go and kill the yellow man


Jaska kuulee:
Got a little of a hometown gang
Soda bottle wrapped in my hands
Sent New York to a boy in land
Don't kill the yellow man



1. Bon Jovi: Always


Kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa, olin että mitä helvettiä?

Jon Bon Jovi laulaa (kohdassa 0:36):
This Romeo is bleeding
But you can't see his blood
It's nothing but some feelings
That this old dog kicked up


Jaska kuulee:
This room is bled
But you can't see its blood
It's nothing but some penis
That is hold on, kept up



Jokeri: Katri Helena: Vie minut


Ei, Katri Helena ei laula englanniksi. Mutta laulun sanat olivat niin epäloogiset, että aivoni korjasivat ne järkevämmiksi. Miksi hitossa laulaja itkisi, jos on niin iloinen? Oma tulkintani on uskottavampi.

Katri Helena laulaa (kohdassa 0:27):
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi
Missä itkuni ilon helminä pisaroi


Jaska kuulee:
Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi
Missä vittuni ilon helmiä pisaroi

tiistai 5. lokakuuta 2021

Vihreä aurinko nousee


Vihreissä on aina hämmästyttänyt heidän käsittämätön epäloogisuutensa strategisella tasolla.
Vastustetaan ydinvoimaa – ollaan valmiita käyttämään sen tilalla hiiltä koska korvaavat energiamuodot eivät riitä. Ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta – samaan aikaan tehdään kaikki mahdollinen, jotta Suomeen tulisi porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä. Halutaan ajaa Suomen teollisuus alas – tuotanto siirtyy Kiinaan saastuttaen moninkertaisesti.
Koko toiminta muistuttaa sitä vanhaa tarinaa housuihin kusemisesta pakkasella. Hetken aikaa lämmittää, mutta kohta on entistä kurjempi olo kun seuraukset realisoituvat.

Tällaista menettelyä on kutsuttu vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan siksi, että ei nähdä metsää puilta. Mikä onkin tässä yhteydessä mitä sopivin ilmaisu.
Hienommin sanottuna kyse on valinnoista, jotka saattavat olla taktisesti järkeviä mutta ovat strategisesti tuhoisia.
Tuhoisuudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta tuhoisuutta puolueen kannatuksen merkityksessä. Vihreitä äänestetään koska he ovat ilmoittaneet olevansa vihreitä ja se taas on hyvä asia ja sitähän pitää siksi kannatta. Logiikasta viis.
Tuhoisuudella tarkoitetaan sitä, että saavutettavat tulokset ovat pitkällä tähtäimellä tuhoisia niiden tarkoituksen kannalta. Suomen päästöt vähenevät kun Rautaruukin tehdas suljetaan. Mutta se ei vähennä teräksen tarvetta maailmassa edes yhden ratakiskon vertaa, joten lopputuloksena Kiina tekee sen ratakiskon saastuttaen samalla moninkertaisesti.

Syyt, miksi vihreiden johto ajaa näitä tavoitteita noin typerällä tavalla kuuluvat lähinnä psykologian piiriin. Niitä on kolme. Ottamatta mitenkään kantaa siihen ketkä nimenomaiset henkilöt mihinkin ryhmään kuuluvat ja millä prosenttiosuudella mitäkin tyyppiä johdossa esiintyy, todettakoon tyyppien olevan seuraavat:
1) Idealisti, joka uskoo asiaansa vilpittömästi eikä äly riitä näkemään valitun taktiikan strategisia seurauksia.
2) Psykopaatti, joka haluaa ihmisille mahdollisimman paljon pahaa ja jonka äly riittää siihen, että hän näkee valitun taktiikan aiheuttavan katastrofaaliset strategiset seuraukset.
3) Vallanhimoinen, joka näkee vihreissä muotiliikkeen jonka varjolla ratsastamalla saa enemmän valtaa ja joka saattaa joko kannattaa tai vastustaa puolueen todellisia arvoja, mutta pitää tätä yhdentekevänä koska vallanhimo ajaa todellisten näkemysten – jos niitä edes on – yli.

Mielenkiintoista kyllä, vihreän puolueen kannatuksen lisäämiseen ja puolueen linjan saattamiseen Suomen (sama pätee tietenkin kaikkien muidenkin maiden vihreisiin) kannalta hyödylliseksi piilee tuossa viimeisessä eli vallanhimoisten ryhmässä. Mikäli he saavat puolueessa vallan näppeihinsä ja ovat riittävän älykkäitä, he tajuavat kuinka kasvattaa suosiota suurimman puolueen asemaan asti ja napata valta käsiinsä. Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta oikealla suunnitelmalla se onnistuu.


Kirjoitin kolme vuotta sitten fiktion siitä, kuinka vihreät ja perussuomalaiset muodostavat Suomeen hallituksen parin pienen tahdottoman apupuolueen tukemina. Tämä skenaario voi kuulostaa täysin utopistiselta, mutta sen tapainen saattaa muutaman vuoden sisällä olla täyttä todellisuutta.

Kuvitellaan, että vihreiden johtoon pääsevät tyypin (3) eli vallanhimoisten edustajat. Tämä ei ole kovin vaikeaa. Vaikeampaa on kuvitella sitten se, että nämä ovat riittävän älykkäitä tajuamaan seuraavan. Sekään ei kuitenkaan ole mahdotonta, sillä vallanhimoisilla on tapana hakeutua siihen puolueeseen, jossa he uskovat omaavansa parhaat menestymismahdollisuudet. Nykyisessä mielipideilmastossa vihreät eivät ole olleet ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Etenkin kun älykäs ja vallanhimoinen saattaa hyvinkin tajuta, että kaikista mahdollisista puolueista vihreillä on eniten käyttämätöntä menestyspotentiaalia.

Vihreät ovat siis tehneet strategisesti totaalisen paukapäisiä valintoja energia-, maahanmuutto- ja ympäristöpolitiikallaan. Tästä huolimatta he ovat saavuttaneet niinkin huomattavan aseman kuin ovat. Tämä aiheutuu heidän imagostaan – jos ihmisiltä kysytään kannattavatko he vihreitä arvoja, ei juuri kenelläkään riitä kanttia kiistää. Yrittäkääpä samaa kysymystä muodossa ”kannatatteko perussuomalaisia arvoja”, niin huomaatte kyllä eron. Ihmiset sanovat kannattavansa vihreitä arvoja, koska näin nyt vain kuuluu tehdä mutta tunnustavat hyvin nihkeästi perussuomalaisten arvojen kannattamisen, vaikka oikeasti niitä kannattaisivatkin.

Tehtävä johtopäätös on hyvin yksinkertainen: kuvitelkaapa että saataisiin aikaan vihreä imago perussuomalaisilla arvoilla. Vihreiden ja perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus on lähes kolmenkymmenen prosentin luokkaa. Ja tällä kertaa kyseessä olisi vieläpä osiaan suurempi kokonaisuus. Nyt jotkut oikeasti vihreitä arvoja kannattavat eivät äänestä vihreitä, koska näkevät vihreiden strategiset virheet. Ja valtava osa ei äänestä perussuomalaisia, koska puolueen imago on umpisurkea. Onnistuneella strategialla tehty vihreiden ja perussuomalaisten arvojen yhdistäminen avaa mahdollisuudet jopa 40 % suuruiseen siivuun. On ensisijaisen tärkeää, että tämä puolue on nimenomaisesti vihreät eikä perussuomalaiset. Perusimagon muuttaminen kun on paljon vaikeampaa kuin linjan muuttaminen.

Puolueohjelmaan tehdään seuraavanlaiset linjaukset:

1) Suomalaisen teollisuuden edellytyksiä tuetaan sillä ehdolla, että tuotanto on ympäristöystävällisempää kuin muualla. Tämä tuo samalla melkoisen markkinointivaltin.
2) Maahanmuutto kehitysmaista lopetetaan täysin ympäristön nimissä. On kestämätöntä, että kehitysmaista muutetaan korkeamman kulutuksen maihin.
3) Kaikki kehitysapu lakkautetaan, paitsi väestön vähentämiseen tähtäävä sellainen. Kehitysmaiden väestönkasvun katkaiseminen otetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, muuta apua voidaan myöntää vasta sitten kun kohdemaan väestö on vähenemään päin.
4) Vierastyövoiman käytölle asetetaan selkeät rajat ja sitä myös valvotaan tarkemmin – ainakin niin kauan kunnes suomalaisten työttömyys on saatu laskemaan siedettävälle tasolle.
Nämä muutokset ovat mitä vihreimpiä valintoja. Ne vähentävät saastuttamista, matkustamista ja väestönkasvua joka onkin koko maailman ainoa todellinen ongelma. Muutokset on vain saatava oikeanlaisella mediastrategialla kuulostamaan oikeilta, mikä tietysti on haasteellista. Perustuuhan nykyinen mediailmasto suurelta osin siihen, että musta saadaan näyttämään valkoiselta ja valkoinen mustalta. Vaatii huolellista suunnittelua, että päästään totuudenmukaiseen tiedottamiseen.

Ihmisten äänestyskäyttäytymistä ohjaavat ensisijaisesti pelko ja hyöty, tässä järjestyksessä.
Näillä muutoksilla saadaan ihmiset tuntemaan pelkoa ilmastonmuutoksesta siten, että he kykenevät ulkoistamaan sen syyt muille kuin itselleen – onhan Suomi luonnonvarojen nettotuottaja siinä missä useimmat kehitysmaat todellisuudessa pahasti miinuksella. On aina helpompi syyttää muita kuin itseään. Tämä ohjelma suuntaa syytökset muualle.
Hyötynäkökohta taas tulee siinä, että tällä ohjelmalla työpaikkoja saadaan syntymään Suomeen ja elintasoa ei enää tarvitse kustantaa velkarahalla.
Lisäbonuksena asiassa on tietysti se, että ohjelma on järkevä. Tällä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta ihmisten äänestyskäyttäytymiseen, mutta saattaa se jonkin promillen tuoda lisää sekin.

Kun yhdistetään vihreiden imago ja perussuomalaisten järkipolitiikka, tie valtaan on kivetty kultaisella rotvallilla. Suurin kompastuskivi suunnitelman tiellä on luonnollisesti se, että vihreiden johtoon täytyy saada riittävän suuri osuus fiksuja ja vallanhimoisia ihmisiä. Jos tämä onnistuu, niin vihreä aurinko nousee ja valaisee Suomen tulevaisuuden.

lauantai 2. lokakuuta 2021

Uusinta: Apinoiden kuninkaat


Lukijalle: Katsotaanpa, missä vaiheessa Ruotsin hallitsijasuku on laskeutunut puusta alas:

Taannoin uusin kirjoitukset sekä Venäjän tsaarien että Englannin kuninkaiden verenperimästä. Niissä todettiin kotimaisuusasteen olevan varsin alhainen ja suonissa virtaavan enimmäkseen saksalaista polttoainetta. Vakiokommentaattori Veijo Hoikka ehdotti, että tekisin vastaavan tutkimuksen Ruotsin kuninkaallisista. Yleisesti kun kuvitellaan, että kuningassuku on ranskalaista. No, eipä muuta kuin kaivautumaan kuninkaallisiin sukutauluihin.

Käytin samaa metodia kuin Englannin kuninkaita tutkiessa eli kuljin kahdeksanteen sukupolveen asti taaksepäin. Tämä tarkoittaa 256 esivanhempaa per lärvi. Jokaisen näistä 256 esivanhemmasta katsottiin edustavan sitä kansallisuutta, missä hän oli syntynyt. Tämä ei tietenkään ole täysin tarkkaa, mutta kun verenperimän osuus on enää 1/256, ei virhe ole suuren suuri. Ja joissakin tapauksissa käytin tarkempaakin tietoa, koska sukutauluista pomppi vastaan henkilöitä joiden verenperimä oli laskettu jo aiemmissa Venäjä- ja Englanti-tutkimuksissa.

Kuten varmaan moni lukija tunnisti, otsikko tulee siitä vanhasta vitsistä jossa kysytään mitä yhteistä on Tarzanilla ja Kaarle Kustaalla. Eli molemmat ovat apinoiden kuninkaita. Tämähän sopii mitä parhaiten, koska siinä missä Tarzan on ihminen ja alamaiset gorilloja, edustaa Ruotsin kuningashuonekin ihan eri rotua kuin alamaiset. Ruotsalaisuutta ei nimittäin tahdo löytää edes täikammalla. Muuten kuningashuone on kyllä vertaistensa joukossa varsin edistyksellinen. Muiden maiden hallitsijoilta on kulunut satoja vuosia degeneroitumiseen, mutta Bernadotteilta ei mennyt kuin reilut sata vuotta. Suvun kantaisä Kaarle XIV Juhana oli alhaisesta asemasta noussut Ranskan marsalkaksi ja sitten Ruotsin kuninkaaksi. Aikaansaava ja erittäin kyvykäs mies, ja sitä paitsi panomiehiä. Muutamaa sukupolvea myöhemmin suku jo oli taantunut hintahtaviksi ja puolilukutaidottomiksi näyttelyesineiksi. Mutta tämähän on erinomaista sopeutumista, sillä tunnetusti kovinkaan monella Ruotsin kuninkaalla ei ennen Bernadottejakaan ole ollut kaikki lepakot kellotapulissa.

Joten lähdetäänpä katsomaan kuinka Ruotsin maahanmuuttopolitiikka epäonnistui jo 1800-luvulla, sillä Jean Baptiste Bernadottesta lähtien on jo kahdeksas sukupolvi menossa ja edelleen koko jengi elää veronmaksajien kustannuksella:

Ruotsin kuningassuvun muututtua jo aivan liian kaheliksi jopa Ruotsin hallitsemiseen kuningas pistettiin viralta ja viimeisen hätätilaratkaisun ollessa lapseton tälle päätettiin adoptoida kyvykkäämpi perillinen. Valinta osui Ranskan marsalkka Jean Baptiste Bernadotteen, joka oli ilmeisesti sukujuuriltaan sataprosenttisen ranskalainen. Niin oli myös hänen puolisonsa Désirée Clary, joka oli vauhdikkaana tapauksena ehtinyt nuoruudessaan kihloihin Napoleon Bonaparten kanssa. Tuore kruununprinsessa ei Ruotsissa viihtynyt, vaan jäi mieluummin Ranskaan humputtelemaan, mikä varmaan Bernadottelle sopi – sai itse sutia hovineitejä rauhassa. Puoliso palasi sittemmin Ruotsiin joitakin vuosia myöhemmin. Hovin tavat ranskalaistuivat ja kuningas mm. opetti ruotsalaiset syömään sieniä, minkä takia herkkutatti tunnetaan edelleen ruotsiksi nimellä karljohan.

Kuningasparin poika Oskar I oli siis verenperimältään 100,0 % FRA. Tämä näkyi myös elämäntyylissä, sillä hänellä oli aitoranskalaiseen tapaan kolme tunnettua lehtolasta. Tuntemattomien määrää on vaikea arvioida.
Puolisokseen Oskar otti Josefinan, joka oli Leuchtenburgin herttuan tytär. Todellisuudessa Leuchtenburgin herttua oli kylläkin Italian entinen varakuningas, jonka Napoleon oli tähän arvoon korottanut ja tämä arvo ymmärrettävästi katosi sen sileän tien kuin Napoleon Saint Helenalle. Huvittavaa asiassa on se, että Josefinan isänäiti oli Napoleonin ensimmäinen puoliso Josephine. Eli jos Kaarle XIV Juhanan vaimo oli Napoleonin ex-heila, niin hänen poikansa vaimo oli Napoleonin ex-vaimon pojantytär. Josefina oli puoliksi ranskalainen, puoliksi saksalainen muutamalla pikku lisämausteella. Niinpä heidän lapsensa olivat perimältään: FRA 73,8 %, GER 23,0 %, ENG 1,6 %, POL 1,2 %, DEN 0,4 %.

Oskar I:n ja Josefinan lapsista peräti kaksi päätyi kuninkaaksi. Kaarle XV:llä oli kaksi lasta, joista toisesta tuli Tanskan kuningatar ja toinen kuoli pienenä. Niinpä kruununprinssiksi ja sittemmin kuninkaaksi tuli hänen veljensä Oskar II.
Oskar II:n puoliso oli Nassaun herttuan tytär Sofia. Puoliso oli lähes puhtaasti saksalaista syntyperää, joten tässä vaiheessa Ruotsin kuningashuoneelle kävi vanhanaikaiset eli saksalaiset soluttivat sen. Toisaalta nyt tuli ensimmäinen ruotsalaispisara: Sofian äidinäidinäidinäidinäidinisä oli ruotsalainen kreivi. Kuningasparin lasten perimä oli: GER 60,0 %, FRA 37,9 %, ENG 0,8 %, POL 0,8 %, DEN 0,2 %, CZE 0,2 %, SWE 0,2 %.

Kuningasparin vanhimmasta lapsesta tuli Ruotsin toistaiseksi vanhimmaksi elänyt monarkki Kustaa V, joka kuoli vasta 92-vuotiaana.
Kustaan puoliso oli Viktoria, Badenin suurherttuan tytär. Kuten voi arvata, saksalaisuusaste kasvoi. Toisaalta cocktailiin tuli uusia sävyjä, sillä Viktorian äidinäidinäidinisä oli Venäjän tsaari Paavali. Toiselta puolelta sukua tuli ruotsalaista juurta, sillä isänäidinisä oli poispotkittu Kustaa IV Aadolf – tosin hänessä ei ristiinnaimisen tuloksena paljon ruotsalaista ollut jäljellä. Parin lapset olivat GER 76,6 %, FRA 20,1 %, POL 0,9 %, HOL 0,6 %, DEN 0,5 %, ENG 0,4 %, SWE 0,3 %, RUS 0,2 %, CZE 0,2 % ja AUT 0,1 %.

Lapsista vanhimmasta tuli Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf. Hän oli naimisissa kahdesti, mutta toinen avioliitto tuotti vain kuolleena syntyneen tyttären. Ensimmäinen vaimo oli brittiläinen Connaughtin prinsessa Margaret. Brittiläinen hän tosin oli vain nimellisesti, sillä verenperimä oli lähes 95-prosenttisesti saksalainen ja englantilais-skottilainen osuus vain 0,2 % luokkaa. Hänen isoäitinsä oli kuningatar Viktoria, joka oli 90-prosenttisesti saksalainen. Parin lasten koostumus oli: GER 85,6 %, FRA 10,5 %, POL 1,2 %, DEN 0,7 %, SWE 0,6 %, HOL 0,4 %, RUS 0,3 %, ENG 0,2 %, CZE 0,2 %, AUT 0,2 %, SPA 0,1 %.

Vanhimmasta lapsesta Kustaa Aadolfista ei tullut koskaan kuningasta, koska hän kuoli lento-onnettomuudessa 40-vuotiaana. Sitä ennen hän oli kuitenkin ehtinyt naimisiin ja saada viisi lasta. Puoliso Sibylla, Saxe-Coburg-Gothan prinsessa, jäi leskeksi. Kuten tittelistä voi päätellä, hän oli saksalainen, tosin pienellä tanskalais- ja muilla mausteilla. Tämä aiheutti toisen maailmansodan aikana pientä kitkaa ruotsalaisissa, mutta ei kylläkään estänyt millään tavoin Ruotsia myymästä natseille kolmessa vuorossa kaivettua rautamalmia panssareita varten. Myös Sibyllan esiäiteihin kuului Viktoria, kuten anopillakin. Pariskunnan lapset ovat: GER 86,3 %, FRA 6,1 %, DEN 4,5 %, POL 0,9 %, HOL 0,5 %, SPA 0,4 %, SWE 0,4 %, CZE 0,2 %, AUT 0,2 %, ENG 0,2 %, RUS 0,2 %, SCO 0,1 %, LUX 0,1 %.

Neljä vanhinta lasta oli tyttäriä, joten kuninkaaksi tuli isoisänsä kuoltua nykyinen monarkki Kaarle XVI Kustaa. Joten kun kuningasta väitetään ”ranskalaissukuiseksi”, on se kuuden prosentin osuuden törkeää liioittelua.
Kuten hyvin tiedetään, hänen puolisonsa Silvia Sommerlath on saksalainen. Mutta vain isänsä puolelta. Äiti näet oli brasilialainen, mutta tietysti perimältään portugalilainen. Muita sävyjä Silviassa ei sitten tiettävästi olekaan kuin tämä fifty-fifty –jako. Niinpä pariskunnan lasten saksalaisosuus putosi ja tilanne on: GER 68,2 %, POR 25,0 %, FRA 3,0 %, DEN 2,2 %, POL 0,4 %, HOL 0,2 %, SPA 0,2 %, SWE 0,2 %, CZE 0,1 %, AUT 0,1 %, ENG 0,1 %, RUS 0,1 %, SCO 0,1 %.

Ruotsalaiset eivät osanneet päättää, kuka tulee kruununperijäksi. Niinpä aluksi kruununprinsessana oli Victoria, pikkuveljen Carl Philipin synnyttyä 1979 hänestä tuli kruununprinssi ja seuraavana vuonna valtiosääntöuudistuksen takia Victoriasta tuli uudelleen kruununprinsessa. Ruotsalaiset siirtyivät poikien suosimisesta absoluuttiseen ikäjärjestykseen sukupuolineutraalisti. Seuraavassa muutoksessa on odotettavissa, että ensisijaisesti kruunun perii naispuolinen ihan vain tasa-arvon nimissä. Elleivät sitten saman tien muuta valtiosääntöä siten, että mahdollinen homoseksuaaliprinssi/prinsessa on ensisijaisessa asemassa. Mutta toistaiseksi ei ole kiirettä, sillä kuningasparin kaikki kolme lasta ovat osoittautuneet heteroiksi.
Kruununprinsessa Viktoria meni naimisiin ihan tavallisen ruotsalaisen Daniel Westlingin kanssa. Tosin Danielilla on joitakin suomalaisia sukujuuria savolaisten muutettua joukoittain Taalainmaalle 1580-luvulla. Tarkempi tieto asiasta kuitenkin puuttuu, mikä ei ole mikään ihme kierojen savolaisten ollessa kyseessä. Joka tapauksessa savolaiset ovat nyt virallisestikin soluttaneet Ruotsin kuningashuoneen. Se edellinen yritys 1770-luvulla jäi ilmeisesti suutariksi, sillä luultavimmin Adolf Fredrik Munck ei Kustaa III:n hovitallimestarina toimiessaan luultavasti paukauttanut kuningatarta paksuksi, vaikka ilkeät huhut näin väittivätkin. Todellisuudessa savolaissyntyinen Munck ilmeisesti vain auttoi kokemattoman kuninkaan paratiisin porteista sisälle. Mutta todisteiden puuttuessa tässäkin tapauksessa ei auta muu kuin laskea Daniel sataprosenttisesti hurriksi. Näin ollen pariskunnan lasten koostumus on: SWE 50,1 %, GER 34,1 %, POR 12,5 %, FRA 1,5 %, DEN 1,1 %, POL 0,2 %, HOL 0,1 %, SPA 0,1 %, CZE 0,1 %.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos Estellestä aikanaan tulee kuningatar, hän on ensimmäinen Bernadotte-suvun edustaja, jolla on yli prosentin verran ruotsalaisverta suonissaan. Itse asiassa se nousee kerralla niukasti enemmistöön. Mikäli oletamme, että hän menee äitinsä tapaan naimisiin sataprosenttisen ruotsalaisen kanssa, on seuraava sukupolvi jo 75-prosenttisesti ruotsalainen.
Tätä voi pitää historian ironiana. Sitä mukaa kun ruotsalaisten osuus Ruotsissa pienenee, ruotsalaisveren osuus kuningashuoneessa sen kuin kasvaa. Voisi ennustaa, että ruotsalaisuusasteen summa maan asukkaissa ja sen kuningashuoneessa on kutakuinkin vakio 100 %. Eli tällä hetkellä kruununperimyslinjalla (Kaarle Kustaa - Viktoria - Estelle) on keskimäärin noin 17 % ruotsalaisverta ja Ruotsissa itsessään 83 %. Kun kuninkaasta aika jättää ja jos oletamme Estellen hankkivan lapsia sataprosenttisen ruotsalaisen kanssa, linjalla (Viktoria - Estelle - hänen lapsensa) on ruotsalaisuusaste kuningashuoneessa 42 % ja Ruotsissa itsessään 58 %, mikä parinkymmenen vuoden kuluttua kuulostaa ihan uskottavalta. Paitsi tietysti jos ruotsalaiset saavat yhtäkkisen järjellisyyskohtauksen haittamaahanmuuton suhteen.