Uutiskatsaus

Tässä viimeisen viikon aikana meno uutisissa on ollut semmoista, että lujaluontoistakin hirvittää. Mediaa seuratessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Journalistiliiton vuosikokouksessa joku on sekoittanut ruokaan pysyväisvaikutteista hallusinogeeniä. Paikallisen maakuntalehden etusivulla on ollut koko viikon ajan yhtä päivää lukuun ottamatta - liekö silloin vuorossa ollut vuosikokouksesta poissa ollut toimittaja - mokutusihqutusta tai rasismikauhistelua. Suomen tärkein uutisaihe? Ei se, että maahan mättää joka päivä sadoittain turhapaikkaa hakevia pakolaisia. Ei se, että poliisia tarvitaan melkein joka VOK:issa päivittäin rauhoittelemaan tappeluita. Ei. Viikon tärkein asia on ollut se, että joku seisoi kadun varressa lakanaan ja huppuun pukeutuneena tekemättä mitään muuta. Tuntui siltä, että puolet maan poliisivoimista etsi tyyppiä.

Että voidaan kohu nostaa tarkoituksellisesti mitättömästä. Lynkkausmieliala mediassa on hurja, kun joku ottaa ja pukeutuu lumipukuburkhaan. Jaa niin. Jos naamioituminen on noin paha asia, niin miksi mustat burkhat sallitaan, valkoista ei? Selvää pukurasismia. Kyseessä ei voi olla myöskään se, että Ku-Klux-Klan on murhannut ihmisiä - arvion mukaan alle viisi tuhatta koko historiansa aikana. Kovin vaatimatonta verrattuna islamiin, jonka saldo on yli 100 miljoonaa.

Erityisen huolissaan ollaan Suomen maineen pilaantumisesta maailmalla. Toimittajat kirjoittavat näppäimistö savuten aiheesta ja ilmaisevat suuren surunsa. Taas kerran sopii kysyä, kuinka monta ulkomaista toimittajaa oli Lahdessa paikalla? Eivätköhän ne olleet toimittajat itse, jotka maan maineen "pilasivat" levittämällä hysterian ulkomaille. Pitäisi ehkä myös pohtia asiaa toiselta kantilta eli kuinka paljon Suomi saisi positiivista mainetta torjumalla muslimi-invaasion.

Tässä asiassa huppumies tekikin enemmän Suomen kansantalouden hyväksi kuin hallitus on saanut aikaan koko istuntokautenaan. Jokainen rajalta tämän takia kääntynyt pakoloinen säästi meiltä veronmaksajilta keskimäärin puoli miljoonaa euroa. Jos maailmalle levinneet kuvat käännyttivät edes yhden linja-autollisen, säästö oli 20 miljoonaa euroa. Huppumiehelle pitäisi myöntää mitali. Ehdotan Suomen VALKOISEN Ruusun ansioristiä.

Siinä missä tuomitsenkin tiukasti kaikki kivienheittelyt ja murhapolton yritykset, on huomattava että ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Muutama hörhöilijä ei siinä paljon paina. Oleellista on se, että mielenosoitukset ja keskustelutilaisuudet ovat laittamassa lumivyöryn vauhtiin, kuten Turun Runosmäessä nähtiin. Media yrittää jälleen pimittää ja kohdistaa huomion parin hörhön käytökseen, mutta paikalla olleet kertovat vähän toisenlaisen tarinan näistä tilaisuuksista kuin media. Todellisuudessa kaupunginjohtaja ja muut viskaalit saivat runsain määrin myös asiallista kritiikkiä ja melkoisen löylytyksen ilman erityisiä puolustuspuheenvuoroja.

Yhtenä harvoista median täysijärkisistä edustajista Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti kolumnin, jossa hän teki osuvan huomion. Kun 50-vuotias syrjäytynyt moniongelmainen mies heitti polttopullon VOK:n ovelle, hän oli heti koko maan median keskipisteessä. Koskaan aiemmin ette olleet hänestä kuulleet, vaikka hän oli esittänyt tappouhkauksia lapsille ja sosiaalivirkailijoille sekä yrittänyt sytyttää sosiaalivirkailijankin kotioven tuleen. Mutta toiset ryhmät ovatkin tasa-arvoisempia kuin suomalaiset.

Jutussa Appelsin sivuaa myös lehtensä valitettavasti julkaisemaa uutista sotaveteraanien vetoomuksesta väkivaltaa vastaan. Itse juttu oli niin oksettava, että en halua edes linkata sitä. Yli yhdeksänkymppisiltä mennään kysymään, saako väkivaltaa käyttää vai ei. Totta helvetissä he sanovat että ei, jonka jälkeen he sitten saavatkin poseerata "Ei väkivallalle" -kyltti kourassa ja juttu käännetään siten, että sotaveteraanit ihailevat mokutusta. Sitä paitsi en usko hetkeäkään, että jokainen haastateltu olisi suostunut, vaan kysessä on valikoitu otos. Aivan samanlaisilla johdattelevilla kysymyksillä olisi saatu veteraanit poseeraamaan käsissään kyltit "Rajat kiinni elintasopakolaisilta". Luultavasti helpomminkin ja vähemmän otosta valikoiden.

Nykyistä tilannetta voi hyvin verrata siihen, jos talvisodan alkaessa suurimpana turvallisuusuhkana olisi pidetty sitä, että suomalaiset ampuvat takaisin. Onhan kiistatta totta, että antautumalla siirtolaisvyöryn edessä tuolloin olisi tullut vähemmän kuolleita. Ainoa ero nykypäivään on se, että tällä kertaa tulijat eivät ole aseistettuja.

Kansan todellisista mielipiteistä saa aika hyvän kuvan perkaamalla maakuntalehtien uutisia. Niissä, toisin kuin valtakunnallisissa lehdissä, pakoloiskeskustelujen uutiset eivät yleensä ole suljettuja kommentoinnilta. Ylivoimainen enemmistö kommentoinnista on rutinuivaa ja peukutusten määrä paljastaa vielä enemmän. Olenkin ihmetellyt, miksi lehdet eivät ole kehittäneet softaa joka laittaisi lisää peukutuksia mokutuskommenteille ja poistaisi niitä isänmaallisilta kommenteilta. Tai ehkä ne ovatkin ja todellisuus on vielä hurjempi kuin miltä se näyttää.

Yksi esimerkki siitä, että lehdet eivät uskalla tehdä journalismia, on katugallupien puuttuminen. Vai onko näitä viime aikoina näkynyt aiheesta pakoloiset? Jos on, niin toimittaja on taatusti valinnut liimatilhen tai maailmanparantajan kohteeksi. Eipä ole liiemmin meikäläisen näköiseltä mieheltä kyselty, enkä yhtään ihmettele. Ihmisillä alkaa olla malja täynnä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Toissa viikolla olin työasioissa lounastamassa erään itselleni aiemmin tuntemattoman saksalaisen kanssa ja hän - huomatkaa, hän, en minä - alkoi puhua maahanmuutosta. Kyllä tuli semmoista tekstiä Saksan tilanteesta ja ratkaisuehdotukset olivat sitä luokkaa, että jopa kaltaiseni paatunut rasisti (ainakin suvisten mielestä sellainen) kuunteli korvat punaisina.

Huolestuttavinta tilanteessa on se, että Suomen aiemmin keskenään riidellyt mutta ulkoisia uhkia vastaan melkoisen yhtenäinen kansa on saatu jaettua. Tilanne muistuttaa kovasti Asterix ja riidankylväjä -albumia. Siinä roomalaiset lähettävät voittamattomien gallialaisten kylään agentin, jonka tehtävänä on kylvää gallialaisten kylään siinä määrin epäsopua, että kylä saadaan vallattua. Suunnitelma onkin lähellä onnistua, mutta lopulta gallialaiset löytävät yhtenäisyytensä ja voittavat uhan selviten siitä entistä vahvempina.

Samalla tavalla meidän suomalaisten on löydettävä uhasta mahdollisuus. Meidän kriitikkojen ei tule vaatia rajoja kiinni, vaan vaatia tehokasta kotouttamista. Siten, että lähtölippu on aina valmiina, jos kototuttaminen ei kiinnosta. Ohjelma onkin jo valmiina. Vastaanottokeskuksiin on tehtävä selvät säännöt:
1) pienikin rikos johtaa välittömästi karkoitukseen
2) koska tavoitteena on tupakaton Suomi vuonna 2030, jokainen tupakoitsija karkoitetaan
3) burkhat ja muut vastaavat eivät kuulu Suomeen, niiden käyttäminen VOK:ssa on kielletty (voidaan myös jakaa sopivat VOK-univormut)
4) koska halvinta lihaa on sianliha, liharuoka on aina sikaa, vaihtoehtona toki tarjotaan kasvisruokaa
5) kielen tehokas oppiminen edellyttää, että kaikkien muiden kielten kuin suomen puhumiseen on aina pyydettävä erikseen lupa
6) kaikille kerrotaan, että Suomessa on kansankirkko ja lähetystyöntekijät pyrkivät valistamaan sekä käännyttämään
7) Suomen kansalaisuuden saamiseksi sukunimi on suomennettava
8) jos ei kiinnosta, autokuljetuksen rajan yli saa heti kun ilmoittaa
9) mikäli rikkoo sääntöjä ja kotimaa ei ota vastaan karkoitettua, Suomi on solminut luovutussopimuksen Keski-Afrikan tasavallan kanssa, joka ottaa mielellään kaikki vastaan hintaan 5000 euroa per lärvi

Eiköhän se siitä. Maahan jäävät ne, jotka ovat oikeasti niin suuressa hädässä, että haluavat ja kykenevät sopeutumaan. Lisäksi tulijoille on jo etukäteen mainostettu arabian- ym. kielisellä propagandalla, mikä Suomessa odottaa. Tällä tavalla maahanmuutto saadaan tilanteeseen, josta hyötyvät sekä hädässä olevat että Suomi, kun taas onnenonkijat jäävät tulematta.

Ymmärrän kyllä, että tuo järkevä utopia ei voi toteutua. Niinpä lausunkin tässä ennusteen: vuonna 2025 Suomessa asuu miljoona muslimia, 20 % virhemarginaalilla.

En ole niinkään huolissani vallankaappauksesta. Olen huolissani alhaisesta impulssikontrollista. Ei Suomesta tule muslimivaltiota vallankaappauksella, koska se edellyttäisi järjestäytynyttä toimintaa. Olen huolissani siitä, että tästä tulee vähitellen turvaton kehitysmaa, koska maahan muuttaa porukkaa, jonka kulttuuri ja kyvyt eivät riitä rakentamaan yhteiskuntaa. Tämä sama ongelma on median myllytyksessä: jokainen yksittäisraiskaus on todellakin yksittäisraiskaus, koska muslimit eivät kykene samanlaiseen järjestäytyneeseen yhteistoimintaan kuin länsimaalaiset. Länsimaalaisten vähäiseenkin järjestäytyneeseen vastarintaan puututaan rankasti, koska tiedetään mihin se saattaa johtaa. Samanaikaisesti ei mediassa tajuta yhteiskunnan luisumista anarkiaan yksittäistapausten lisääntyessä - huolissaan ollaan vain järjestäytyneestä toiminnasta ja sen alkaminen pyritään kaikin keinoin estämään. Pelkään pahoin, että varaventtiilin tukkiminen väkisin johtaa rajuihin toimenpiteisiin. Ja sitten se olen minä, joka piilottelee välikatolla viatonta irakilaista. Tämä ei sitten ollut vitsi, tiedän jo kenelle tarjoan aikanaan turvapaikan jos kohdalle osuu.

Olen yrittänyt keksiä selitystä tälle kollektiiviselle hulluudelle. Taannoin epäilin, että ainoa järkevä selitys pääministerin toiminnalle on se, että jokin taho on kätkenyt Helsinkiin ydinpommin ja ilmoittanut räjäyttävänsä sen, jos pakoloisten tulo estetään. Mutta tämäkään ei selitä mediaväen joukkovinksahtamista. Olen kyllä aina tiennyt, että toimittajat ovat tyhmiä ja laumasieluisia, mutta edes se ei riitä selittämään tätä.

Vanha totuus kuitenkin on se, että kun sulkee mahdottoman pois, jäljelle jää enää uskomaton. Kaltaiseni paatunut ateistikin on alkanut epäillä korkeamman voiman olemassaoloa, koska mikään muu selitys ei enää riitä. Onko sittenkin niin, että me olemme pelkkiä tahdottomia marionetteja, joita jokin korkeampi olento vetelee naruista? Se, yhdessä kyseisen olennon vittuuntuneisuuden / ilkeyden / kyllästyneisyyden (tarpeeton yliviivataan) kanssa riittäisi selittämään kaiken. Occamin partaveistä käyttäen tämä alkaa olla uskottavampi selitys kuin se, että kaikki päättäjät ja media olisivat yhtäaikaisesti menettäneet kaiken järkensä, sen vähäisenkin.

Sivallus CCCXXXVIII

Maailman vanhin 17-vuotias Fahad Firas on löytänyt Suomesta tyttöystävän, joten hän on ilmeisesti jäämässä riesaksemme. Kuvissa hän ulkoilee tyttöystävän koiran kanssa, josta tulee etsimättä mieleen vanha juttu:
Ohikulkija: "Mihin sinä talutat tuota sikaa?"
Fahad: "Ei tämä ole sika, vaan koira!"
Ohikulkija: "Ole sinä hiljaa, minä puhun koiralle!"

(Pahoitteluni niille, jotka loukkaantuivat vitsin rinnastuksesta. Oikeasti sika on älykäs hyötyeläin.)

Sivallus CCCXXXVII

Tunne-ihminen ottaa suurimpana kohteliaisuutena sen, kun hänen sanotaan toimineen järkevästi ja järki-ihminen suurimpana loukkauksena sen, kun hänen sanotaan toimineen tunteella.

ISO 1337

Eli standardoidut kumoamiset (K) standardoituihin väitteisiin (V). Varsinainen kumoaminen on muutaman lauseen mittainen, sitä ennen myös muutaman sanan pikakommentti (P) hektistä nykyaikaa ajatellen. Osittaiset kiitokset valmiille listalle.


V: Karl Fazer, James Finlayson, G.E. Stockmann ja monet muut vastaavat olivat maahanmuuttajia, joita ilman Suomi ei olisi kehittynyt. Jos suljemme rajamme, emme kehity.

P: Länsimaalaiset tekevät länsimaan, kehitysmaalaiset kehitysmaan.

K: Kaikki mainitsemasi olivat eurooppalaisia. Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki Suomesta sivistyneen länsimaan. Maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista tekee Suomesta sekasortoisen kehitysmaan.


V: Suomalaisetkin ovat lähteneet maahanmuuttajiksi Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan.

P: Niissä maissa käytännössä koko väestö koostuu siirtolaisista, jotka korvasivat alkuperäisasukkaat.

K: Erinomaista! Otetaan siis käyttöön samanlainen maahanmuuttosysteemi kuin niissä maissa silloin oli, kun suomalaisilla oli massasiirtolaisuus. Ei sinne päästetty kehitysmaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuonna 1900 alle alle kolmetuhatta Afrikassa syntynyttä ja heistäkin melkoinen osa taisi olla tietynvärisiä eteläafrikkalaisia. Muslimeja lienee ollut suunnilleen saman verran. Australia puolestaan noudatti vuoteen 1973 asti siirtolaisuuspolitiikkaa, joka käytännössä esti kaikkien muiden kuin eurooppalaisperäisten maahanmuuton. Nykyään Australia blokkaa yrittäjät lähes täysin.


V: Meillä on unelma!

P: Meillä on realismi.

K: Tulijat ovat maista, joissa on levottomuuksia. He eivät kykene elämään rauhassa edes omiensa parissa. Kuinka voi kuvitella, että he tulisivat toimeen erilaisten keskuudessa.


V: Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsia.

P: Jotka kaikki olivat lapsia ja palasivat Suomeen takaisin.

K: Ruotsiin lähti pelkkiä lapsia, Suomeen tulevista vain harva on lapsi. Vain joka viides jäi Ruotsiin, kun nyt maahan huolituista alle joka viides palaa. Jokaiselle oli sijoituskoti, kun nykyisten kaikki kustannukset tulevat veronmaksajalle eikä niille, jotka heitä maahan haluavat.


V: Minäkin tunnen yhden {valitse sopiva kansallisuus} töistä {tms} ja se on mukava tyyppi.

P: Jos raiskaustapauksissakaan ei saa yleistää yksittäistapausta, miksi sitten itse teet niin?

K: Otoksesi on vääristynyt. Kyseisestä maahanmuuttajaryhmästä töissä {tms} käy suhteettoman harva ja totta kai hän on samankaltainen kuin muut kyseistä työtä {tms} tekevät. Kyse on todennäköisyyksistä; käy vankilassa katsomassa, miten moninkertainen yliedustus kyseisen ryhmän jäsenillä siellä on verrattuna esimerkkisi poikkeuksellisuuteen omassa kontekstissaan.


V: Maahanmuuttajat tekevät töitä, joita suomalaiset eivät suostu tekemään.

P: Kun Suomi oli vielä etnisesti hyvin yhtenäinen maa, jäikö yksikään bussivuoro ajamatta, mansikat poimimatta tai oliko joka paikka roskainen, kun ei ollut mamusiivoojia?

K: Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja mainitsemasi työt eivät vaadi erityistä ammattitaitoa. Oikeanlaisella politiikalla töille riittäisi tekijöitä. Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suomalaisen on mahdotonta asua niillä palkoilla, mitä töistä maksetaan. Jos suomalaisille järjestettäisiin asuntoja samalla periaatteella kuin mamuille ja mamujen suosiminen esim. linja-autonkuljettajakoulutuksessa lopetettaisiin, tekijöitä löytyisi kyllä.


V: Vähäväkisten kuntien muuttotappiota voidaan paikata maahanmuuttajilla.

P: Ja vajaantuva juomavesisäiliökin saadaan pysymään täydempänä kusemalla siihen.

K: Maahanmuutossa laatu on määrää tärkeämpää. Tuskin kovin moni maaseutukunta haittamaahanmuuttajia ottaisi, ellei olisi kylmästi laskenut heidän muuttavan pois pian sen jälkeen, kun valtion maksuosuus loppuu.


V: On vain hyvää onnea, ettet sattunut syntymään kehitysmaahan.

P: Jos olisin syntynyt kehitysmaahan, niin kyllä savimajassa olisi hämmästytty eurooppalaista vauvaa.

K: Ei syntymäpaikka ole millään tavalla kiinni sattumasta. Suomalaiset vanhemmat saavat suomalaisia lapsia, uggabuggalaiset vanhemmat uggabuggalaisia lapsia. Yhtä vähän sattumaa on yhteiskunnassa: länsimaalaiset ihmiset rakentavat länsimaisia yhteiskuntia, kehitysmaalaiset kehitysmaalaisia yhteiskuntia.


V: Torjuva suhtautuminen aiheuttaa radikalisoitumista. Jos emme ota kaikkia vastaan, täällä olevat aiheuttavat levottomuuksia.

P: Ja mafialle kannattaa maksaa suojelurahaa, koska muuten firma palaa maan tasalle.

K: Jossain vaiheessa Suomen kantokyky tulee vastaan. Jos olemme ottaneet siihen mennessä paljon kehitysmaalaisia, meillä on paljon ongelmia, mikäli olet oikeassa. Jos olemme ottaneet vähemmän kehitysmaalaisia, meillä on vähemmän ongelmia.


V: Meidän tulee avata rajamme.

P: Tulijat eivät lopu koskaan, ja jos muualla saadaan hyviä kokemuksia, avataan rajat viiden vuoden kuluttua.

K: Väestönkasvu on valtava. Tulijoita riittää loputtomiin. Rajojen avaamisella ei ole mitään kiirettä. Tällä hetkellä moniin maihin on tullut jo satojatuhansia. Katsotaan miten niissä käy. Jos ratkaisu osoittautuu toimivaksi, niin ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö viiden vuoden kuluttua olisi jopa miljoonia halukkaita Suomeen tulijoita.


V: Länsimaiden on korvattava imperialistinen menneisyytensä.

P: Aloitetaan sitten siitä, että Suomea 700 vuotta miehittänyt Ruotsi ja 100 vuotta miehittänyt Venäjä maksaa korvauksia.

K: Suomella ei ole ollut koskaan yhtään ainutta siirtomaata, päinvastoin me olemme olleet kahdenkin maan siirtomaa. Ja mitä tulee hyötymiseen, Afrikassa on kaksi maata jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita eli Etiopia ja Liberia, joita ei todellakaan voi menestystarinoina pitää. Ja Afrikan vaurain maa on muuten se, joka kaikkein viimeisenä vapautui eurooppalaisten vallasta ja jossa on prosentuaalisesti suurin eurooppalaisvähemmistö.


V: Hyödymme maahanmuutosta, koska tulijat ovat aikuisia ja maidensa parhaimmistoa.

P: Olet karmea rasisti, kun olet valmis riistämään kehitysmailta heidän parhaan aineksensa.

K: Luoja varjele, jos tuo on parhaimmisto niin onneksi olemme säästyneet normilta. Vakavasti puhuen, ketä voi hyödyttää tilanne jossa maan A parhaimmisto muuttaa maahan B alaluokaksi? Molemmissa maissa tilanne huononee.


V: Me olemme hyväosaisia, joten meidän on autettava.

P: Auta vain, mutta miksi se pitää tehdä muiden rahoilla?

K: Me olemme hyväosaisia siksi, että aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet hyvinvoinnin, toisin kuin tulijoiden aiemmat sukupolvet. Ei ole mitään syytä olettaa, että nykyiset sukupolvet poikkeaisivat edeltäjistään, joten tulijat muuttavat Suomea kehitysmaan suuntaan. Ja suurin osa auttamista haluavista haluaa tosiaan auttaa, mutta vain muiden rahoilla.


V: Suomalaisetkin tekevät rikoksia.

P: Niinpä emme tarvitse tänne enää yhtään lisää rikollisia, etenkään sellaisia ryhmiä joiden rikosriski on tilastojen mukaan yli kymmenkertainen.

K: Jokainen tutkimus osoittaa, että Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien rikollisuus on lähes kaikissa rikosluokissa moninkertainen kantasuomalaisiin nähden. Tämä siitä huolimatta, että tutkimuksissa on vakioitu sosioekonominen taso samoin kuin ikä. Kun käytännössä tulijat ovat alaluokkaisia nuoria miehiä, rikosten reaalitaso on monikymmenkertainen. Tuskin rikoksen uhria lohduttaa tieto siitä, että hänelle kerrotaan ”raiskaajasi oli lukutaidoton nuori mies, mutta jos hän olisi ollut koulutettu keski-ikäinen mamu, niin raiskaus olisi jäänyt yli 80 % todennäköisyydellä tapahtumatta.”

Myyräntyötä

Kansakuntaamme uhkaa suurin vaara seitsemäänkymmeneen vuoteen. Kenties suurempikin kuin tuolloin. On aika siirtyä puheista tekoihin.

Mokutuskulttuurin suurin vika on siinä, että siitä päättävät mokuttajat. Me suomalaismieliset olemme vain kaipailleet Eila Kännöä takaisin. Paras tapa vaikuttaa asioihin on kuitenkin sisältä päin.

Hankkiudu töihin vastaaviin hommiin. Jos olet työttömänä, SPR ottaa varmasti mielellään vastaan. Jos taas mahdollista, ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Tämä vaatii toki uhrauksia ja on meille suomalaismielisille usein teknisesti paljon vaikeampaa kuin mokuttajille. Kahdesta syystä, eli a) me olemme yleensä nettoveronmaksajia eli töissä ja b) meillä on perhe, jonka tulevaisuudesta välitämme. Mokuttajilla on normaalisti enemmän aikaa, koska he ovat yleensä perheettömiä. Mikä on sinänsä ihan hyvä, mutta tapahtuu inhimillisesti katsoen yhtä sukupolvea liian myöhään.

Hakeudu vaikka VOK:iin avustajaksi. Siellä voit ryhtyä myyräksi. Eli ime tietoa väärinkäytöksistä, rikoksista ja tavoista, joilla tätä bisnestä tehdään. Ja vuoda tietoa eteenpäin, en kuitenkaan voi kehottaa lain rikkomiseen. Älä valtamedialle – ne eivät ota vastaan. Paitsi jos sattuu olemaan poikkeuksellisen komea lööppiaines ja tunnet luotettavan toimittajan. Siinä tapauksessa ilman muuta. Muussa tapauksessa Suomen näissä asioissa luotettavimmat uutislähteet eli Hommaforum ja MV-lehti ovat valmiita julkaisemaan tietojasi.

Myyräntyötä voit tehdä monin tavoin. Varaudu kameralla, videoi ja kuvaa väärinkäytöksiä. Napsi kuvia asiakirjoista. Muista peittää henkilötiedot. Todellista suvaitsevaisuutta saat varmasti kuvataksesi parilla kikalla. Sano vaikka, että olet juutalainen ja kuvaa reaktiot. Tai että vanhemmillasi on sikafarmi, jossa kävit juuri aamulla töissä. Varmista kuitenkin turvallisuutesi! Älä laita terveyttäsi peliin jonkin videon puolesta. Tietoja vuotaessasi ole varovainen, yritä pysyä mahdollisimman kauan paljastumatta. Jos paljastut, sinulle ei voida tehdä mitään niin kauan kuin olet pysynyt paljastuksissasi totuudessa. Vaikka olisit rikkonut lakiakin, johon en kuitenkaan kehota. Mokuttajat eivät halua totuuden tulevan julki, joten saat vain vähin äänin potkut. Pidä tarkasti huolta siitä, että sinulla on kaikki todisteet hallussasi, niin he eivät mahda mitään!

Monet ovat tarjonneet yksityismajoitusta tulijoille. Yritä päästä päättämään näistä asioista. Valitse kaikkein kusipäisimmät idiootit suvakkien seuraksi. Kohtaamisteoria saattaa nuivistaa ne, joilla on vähän ajattelukykyä tallella.

Keskustele kaikkien tuttujesi kanssa kokemuksistasi, en kuitenkaan voi kehottaa salassapitovelvollisuuden tai lain rikkomiseen. Mitä nopeammin ja tehokkaammin sana leviää, sitä parempi. Muista että totuus on meidän puolellamme. Älä liioittele, totuus on aivan riittävä sinänsä. Heillä on unelma, meillä on realismi.

Ymmärrettävä tosiasia kuitenkin on, että meistä suomalaisista ei läheskään kaikista liian suoraselkäisinä ole salaisiksi agenteiksi. Älä anna sen kuitenkaan lannistaa itseäsi, vaan voit tehdä paljon hyvää myös vuotamatta tietoja julkisuuteen. Hakeudu edelleen vapaaehtoiseksi, mutta hyysäyksen sijaan kerro tosiasioita siitä, miten suomalaiseen yhteiskuntaan sopeudutaan. Urasi voi kyllä jäädä lyhyeksi, mutta jos edes yhden haittamaahanmuuttajan ehdit käännyttää hyötymaahanmuuttajaksi, olet tehnyt suurtyön. Muista, että kaikki eivät ole terroristintaimia ja sosiaalipummeja; joistakin voi tulla kunniallisia kansalaisia, kunhan heille antaa oikeanlaiset, nykykäytännön vastaisesti hyysäämättömät lähtökohdat. Suuri osa tulijoista on kuitenkin ihan harmittomia. Aivan samoin kuin venäläisessä ruletissakin suuri osa patruunapesistä on tyhjiä.

Kerro tulijoille varoittavia sanoja suomalaisesta rasismista. Sano suoraan, että valtaosa kansasta ei halua heitä tänne. Lannistamisen jälkeen nosta toivoa. Kerro, että viha ei kohdistu väärän värisiin. Aitoja rasisteja Suomessa on vähemmän kuin missään muualla. Viha kohdistuu kulttuuriin. Siihen, että ensin on oma maa ajettu paskakulttuurilla paskaksi ja sitten ei haluta luopua siitä länsimaahan muuttaessa. Kerro, että paras tapa saada kritiikki loppumaan ja suomalaiset ystävällisiksi on haukkua lähtömaan toimintatavat, haistattaa islamilla pitkät ja ylistää ylivertaisen yhteiskunnan omaan kotimaahan nähden aikaansaanutta länsimaista kulttuuria. Ja pyytää apua siihen sopeutumisessa. Olla rehellinen ja vilpitön. Ja kysyä, saisiko tämän herkullisen kinkun kanssa sinappia, kiitos.

Ihmettelen suuresti esimerkiksi sitä, että Hommaforumilla tai vastaavissa yhteisöissä ei ole saatu aikaiseksi seuramatkaa Tornioon. Sinne vain laskemaan, kuinka monta perhettä tulee ja kuinka monta nuorta miestä. Toistaiseksi olen valokuvista nähnyt vain nuoria miehiä, vaikka kuinka olen yrittänyt etsiä median kertomia perheitä. Sinne sekaan vaan ja jututtamaan. Kertokaa niille tosiasioita siitä, mitä suomalaisilla keskustelupalstoilla puhutaan. Sanokaa, että käännytyssääntöjä tiukennetaan. Varoittakaa siitä, että suomalaisten kärsivällisyys alkaa olla lopussa ja kohta alkaa rytistä. Eiköhän se into vähitellen laannu sanan kiiriessä maan rajojen ulkopuolelle. Kuvatkaa, levittäkää tietoa kaikille kavereillenne siitä mistä todella on kyse ja mitä olette paikan päällä nähneet.. Tehkää nyt jumaliste jotakin, jos aiotte katsoa itseänne peilistä vielä joskus! Kun lapsenne parinkymmenen vuoden kuluttua kysyvät, mitä TE TEITTE silloin, kun Suomea tuhottiin, niin ei tarvitse vastata että "isi länkytti netissä samanmielisten kanssa" tai "emmä uskaltanut mitään sanoa, kun kaverit ei olis tykänneet nuivuudesta."

Lopuksi totean, että voi olla että olen kaikessa mahdollisessa väärässä. Onhan se mahdollista, että kyseessä ei olekaan Suomea tuhoava haittamaahanmuutto, vaan kansakuntamme uuteen häikäisevään nousuun johdattava ideologinen neronleimaus. Toisaalta olen kirjoittanut haittamaahanmuuttoon liittyvistä asioista kohta seitsemän vuotta. Lähes kaikki esittämäni uhkaennusteet ovat toteutuneet. Muutaman toteutumattoman vastapainoksi on runsaasti sellaisia katastrofeja, joita en osannut edes kuvitella. Viimeisenä Ruotsin viranomaisten aktiivinen toiminta Suomen romauttamiseksi. Ne luvatut kultamunat eivät ole ainakaan vielä, vuosikymmenten odottamisen jälkeenkään kuoriutuneet. Mätämunia on sen sijaan kuoriutunut aika paljon.


P.S. Lukija voi tietysti kysyä, että mitä tuo Jaskakaan nyt muuta tekee kun vouhottaa netissä. No, sen voin vakuuttaa että tästä poterosta jossa minä olen, ei monikulttuurisuus yli kävele. Ja voihan se kuulkaa olla vaikka niin, että olen joku SPR:n tukihenkilö tai vaikka VOK:n johtaja, joka pitää kirjaa väärinkäytöksistä ja laittomuuksista vuotaen infoa kuin seula. En kai minä nyt perkele niin tyhmä ole että huutelisin ympäriinsä mitä olen tehnyt. Paitsi että en tietenkään neuvo rikkomaan lakia ja kiistän tietysti kaiken tässä ja nyt, enhän minä tietenkään mitään konkreettista ikinä…

Sivallus CCCXXXVI

Meiltä on kysytty, mikä on riittävä määrä muslimeja maassa.
Me vastaamme: olemme käyttäneet Ruotsia testilaboratoriona ja tulleet siihen tulokseen, että muslimien osuuden lähestyessä kymmenen prosentin raja-arvoa maa alkaa olla jo sellainen paskastania, että muslimit pyrkivät mieluummin naapurimaihin.

Sivallus CCCXXXV

Suomi pysähtyy perjantaina, kun palkansaajat osoittavat mieltään Sipilän leikkauspakettia vastaan. Hävettävää solidaarisuuden puutetta. Kyllä suomalaisen työläisen pitää hyväksyä palkanleikkaus, jotta rahaa säästyy vastaanottokeskusten huutavaan tarpeeseen *) . Siellä ne pullistelevat hätää kärsivistä Syyrian sotalapsista, kuten kuvista voi todeta. Kirotut AY-rasistit!

*) Arvion mukaan palkkatyöläisiltä leikataan 2,7 miljardia euroa vuodessa. Kaikki tämä ei tietenkään päädy valtion kassaan, koska verotulotkin vähenevät, eivät pelkästään tulo- vaan myös ALV- ym. verot. Arvioidaan että noin puolet säästöistä lopulta koituu valtion hyväksi. Tämä tekee noin 1,4 miljardia euroa. Turvapaikanhakijoita tulee tällä hetkellä noin 500 päivässä. Aiemmin tuli vähemmin. Arvioidaan että tulijamäärä on keskimäärin 300 päivässä. Tämä tekee vuodessa noin 100 000. Yhden turvapaikanhakijan päiväkustannukset ovat noin 40 euroa(sivukustannuksia eli rikollisuutta ja rahan valumista lisäsalakuljetuksiin ei huomioida, koska ne kompensoituvat ainakin pieneksi osaksi keskusten työntekijöiden kasvaneilla verotuloilla.). Tämä tekee noin 14 000 vuodessa/hakija. Kerrottuna arvioidulla hakijamäärällä tämä on noin 1,4 miljardia euroa eli sama summa mitä Sipilän paketilla säästetään. Laskelma on hyvin karkea, mutta kertoo selvää kieltä siitä mihin suomalaisten palkkakuluista säästetty raha tarvitaan.

Välihuomautus 80: Kooste

Tämä kooste on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, joten nostetaanpa sitä täällä esiin. Nimimerkki "nutsy" on tehnyt suurtyön koostaessaan viimeisten vuosien ajalta todellisia monikulttuuritapahtumia. Listauksen alapuolelta ladattavissa oleva PDF, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot ja tietolähteet. Ottakaa omalle koneelle talteen ennen kuin ehtivät julistaa sen laittomaksi jonkin tietosuojalain nojalla.

Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta.

Näin oli ennen, entäs nyt?

Kun aloitin blogikirjoittamisen edellisellä vuosikymmenellä, tein listan juttuaihioista joista uskoin saavani ensi alkuun erinäisiä viikkojuttuja. Niitä oli lähemmäs kaksikymmentä. Suurin osa tuli kulutettua alkukuukausina, pari menetti ajankohtaisuutensa, pari lässähti käyttökelvottomaksi ja pari tuli kirjoitettua vasta vuosia myöhemmin. Yksi juttuaihio, sieltä tärkeimmästä päästä jopa, jäi kummittelemaan. Tiesin miten sen kirjoittaisin, mutta jokin siinä vaivasi. Niinpä se jäi vain tekemättä, välillä unohtuen mutta palautuen aina muutaman kuukauden välein mieleen, jolloin jälleen hylkäsin sen. Sen karkea luonnos pään sisällä oli suunnilleen tällainen:

Muistuma armeija-ajalta. Istumme odottamassa – armeijassa oli aina kiire odottamaan – ja harjoitamme sotilaiden tuhansia vuosia vanhaa suosituinta ajantappokeinoa eli jauhamme sitä mitä sylki suuhun tuo. Puhumme armeijan tarpeellisuudesta ja keskustelussa nousee esiin näkökanta, että historia on loppu, sotia ei enää ole näköpiirissä vastakkainasettelun päätyttyä, joten mihin armeijaa enää tarvitaan? Tähän sanoo sanansa joukkueemme puoliulkomaalainen vahvistus: ”Me joudumme vielä jonakin päivänä sotimaan kehitysmaita vastaan.” Kaikki olimme yksimielisiä siitä, että kehitysmaiden väestöräjähdys johtaa levottomuuksiin vielä meidän elinaikanamme. Mutta sodasta olimme eri kannalla. Miten ihmeessä ne voisivat hyökätä tänne, eihän heillä ole semmoista sotakoneistoa että taistelua voitaisiin edes jollain tavalla käydä?

Perusasetelma oli silti tietysti oikea. Oli jo tuolloin selvää, että a) väestönkasvu ei pysähdy, b) kiihkomuslimien terrorismi jatkuu ja c) lopulta paine kasvaa liian suureksi.

Tämän aloituksen jälkeen tarkoitukseni oli kuvailla, mitä tapahtuu: terrori-iskuja Euroopassa, muslimimaiden hallitusten syyttömyyden vakuuttelua vaikka ne todellisuudessa sitä rahoittavat, lopulta avoin sota. Tuloksena ehkä jopa ydinterrorismi Euroopassa ja kymmeniä, kenties satoja miljoonia uhreja kaikkialla yhteensä. Mutta väistämättömällä lopputuloksella: lännellä ovat kaikki ylivoimaiset resurssit.

Lopuksi aioin kertoa johtopäätökseni, jonka mukaan olisi sitä parempi mitä aiemmin tähän konfliktiin ajauduttaisiin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että se olisi arvioni mukaan väistämätön ja mitä epäsuhtaisempi taistelu olisi, sitä vähemmin vahingoin siitä selviydyttäisiin. Ja osuisipa vähemmän omalle kohdalle: tuskin enää itse etulinjaan joutuisin, vaan olisin enintään kotirintamalla suojeluskunnassa ja omat poikani olisivat toivon mukaan vielä liian nuoria sotaan. Mitä pidemmälle konfliktin alku siirtyisi, sitä heikommaksi Eurooppa olisi tullut ja – vaikka väistämättä voittaisikin – kärsisi suuremmat vauriot. Vuosien kuluessa yhä selvemmäksi tuli myös se, että kehitysmaalaisten viidennen kolonnan asuminen Euroopassa tulisi sodassa maksamaan sekä ihmishenkiä että resursseja.

Mutta kirjoitus jäi tekemättä, vaikka sen aihepiiriä muutaman kerran sivusinkin. Jokin siinä kaihersi, jollain tavalla ne kuuluisat pienet harmaat miehet takaraivoa naputtelivat ja sanoivat, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Viime viikolla tajusin mikä oli pielessä. Noloa koko ikänsä sotahistoriaa lukeneelle miehelle.

Kaikkien seuraavaa sotaa suunnittelevien strategien perusvirhe on aina ollut valmistautua edelliseen sotaan. Todellisuudessa uusi sota käydään aina uudella strategialla. Tarkemmin sanoen päämajan kenraalit käyvät sitä vielä vanhalla strategialla, mutta pienemmässä mittakaavassa eli operatiivisella tasolla menetelmät muuttuvat uudenlaisiksi. Joka kerran. Strategien virhe on sitä suurempi, mitä pidempi aika edellisestä suursodasta on kulunut ja mitä enemmän siinä välissä on käyty pieniä konflikteja, joissa vanhat menetelmät ovat vielä osin toimineetkin.

Saman virheen tein minäkin. Ajattelin, että muslimit hyökkäävät Eurooppaan terrorismilla ja ydinasein, jolloin lopultakin eurooppalaiset ymmärtävät mitä on tehtävä ja pistävät Lähi-Idän ensin paskaksi, tuhoavat sisäisesti heikon islamin ja rakentavat raunioille kukoistavan yhteiskunnan aivan kuten Saksalle ja Japanille tehtiin toisen maailmansodan jälkeen. Mutta tässä käytiin kolmas maailmansota toisen maailmansodan strategialla, mikä oli kardinaalivirhe.

Ei kolmas maailmansota ala samoin kuin toinen maailmansota alkoi eli yllätyshyökkäyksellä rajan yli tai iskulla laivastotukikohtaan. Eihän toinen maailmansotakaan alkanut samoin kuin ensimmäinen eli annetaan sodanjulistus, mobilisoidaan armeijat ja rymistely alkaa vasta parin viikon viiveellä. Kolmas maailmansota on jo alkanut ja se on alkanut soluttautumisella sivistysvaltioihin. Ei aseellisella hyökkäyksellä.

Uuden strategian tunnistaa kahdesta seikasta. Ensinnäkin sillä olisi voitettu edellinen sota samassa tasapainoasemassa. Toiseksi sitä soveltaa etukäteen katsoen ”heikompi” osapuoli, joka on kehittänyt jonkinmoisen protoversion uudesta strategiasta ”vahvemman” osapuolen jumiuduttua edellisen sodan juoksuhautoihin.

Ensimmäisessä maailmansodassa altavastaaja Saksa oli kehittänyt tehokkaan mobilisointi- ja logistiikkajärjestelmän mm. rautateitä hyödyntäen. Vastapuoli ehti kuitenkin ottaa ensihämmästyksen jälkeen saman strategian käyttöön ja voitti suuremman tuotantokapasiteettinsa ansiosta. Toisin olisi saattanut käydä, mikäli Saksa olisi ehtinyt kehittää Schlieffenin suunnitelman tilalle panssarivaunuihin ja ilma-aseeseen perustuvan salamasotastrategian ja tehnyt sodanjulistusten sijaan yllätyshyökkäyksen – kuten toisessa maailmansodassa.
Toisen maailmansodan suurin strateginen muutos oli panssari- ja ilma-aseen tehokas yhteiskäyttö. Sen otti käyttöön altavastaaja Saksa. Ennen sotaa Saksan armeija oli heikompi kuin Ranskan ja Englannin, mutta vain paperilla. Liittoutuneiden kenraalit puolestaan varautuivat juoksuhautasotaan vanhaan malliin, tunnetuin seurauksin. Kesti monta vuotta, kunnes Saksa lyötiin sen omalla strategialla.
Näin ollen kovin suuri yllätys ei ole se, että kolmannessa maailmansodassa uuden strategian ovat ottaneet käyttöön muslimit eli perinteisillä mittareilla heikompi osapuoli. Eivät he hyökkää yllättäen tai marssita panssareita rajan yli, mihin taas länsimaat ovat varautuneet ylivertaisella aseistuksella. Kuvitelkaapa että Neuvostoliitto olisi käyttänyt talvisodassa Suomea vastaan samaa strategiaa kuin muslimit nyt Eurooppaa vastaan. Mobilisoidaan muutama miljoona kommunistia rajalle aseettomina. Naiset ja lapset mukaan, jos mahdollista. Ja mars yli Rajajoen. Ei niitä olisi ampumalla pysäytetty. Ja niiden perässä – ja tietysti myös jo alkuperäisessä aallossa desantteina mukaan soluttautuneina - olisivat sitten tulleet miehitysjoukot. Siinä revohkassa rajaa ei olisi vedetty Enson kohdalle, vaan Tornionjokeen.

Tästä on kyse kolmannessa maailmansodassa. Ei aseistautuneista armeijoista, vaan siviilimiehittäjistä. Vähittäisestä haltuunotosta. Ja jos on vähänkin voimaa takana, niin näitä siviilejä voi käyttää kampena miehitykselle, kuten Venäjä on tehnyt Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

Yksikään Persianlahden rikkaista öljyvaltioista ei ole ottanut pakolaisia. Tämä ”pakolaiskriisi” on tullut niille taivaan lahjana. Ne eivät sitä ole – luultavasti – masinoineet, vaikka se niiden tavoitteita ajaakin. En usko niiden kykyjen tähän riittävän, vaikka resurssit riittäisivätkin. Mutta ne haluavat muslimien muuttavan Eurooppaan ja islamisoivan Euroopan. Itse ne ovat sitten halukkaita tulemaan valmiiseen pöytään ja ottamaan valta-aseman Euroopan heikennyttyä riittävästi. Siksi on niiden kannalta parempi, että muuttajat menevät eurooppalaisten eikä heidän riesakseen. Selvä merkki tästä on esimerkiksi se, että Bahrain on halukas kustantamaan moskeijan Suomeen, mutta ei ole ottanut ainuttakaan Syyrian pakolaista.

Pelkkiä sinänsä viattomia haittamaahanmuuttajia joukosta saattaa olla ehkä 60 %. Tämän osan aiheuttama riesa on vain kustannuskysymys. Vaarallisempi osa on se pieni vähemmistö, ehkä 20 %, joka tuntee sympatiaa ISISiä tai vastaavia kohtaan tai on jopa järjestön nukkuvaksi terroristiksi länsimaihin soluttamia. Toki tulijoissa on kelvollista ja vastaanottajamaata hyödyttävää väkeäkin, mutta tällä kokemuksella voi sanoa, että sitä on ollut ehkä noin 20 %. Ja tämä on laskettu tähän asti muslimimaista tulleista, jotka on sentään jollain lailla valikoitu, toisin kuin nykyinen vyöry.

Edes tuo 20 % (tai jokin muu luku) potentiaalisia terroristeja ei ole kokonaisuutta katsoen vaarallinen. Muutamia pommeja suomalaiskaupungeissa, joitakin kymmeniä murhattuja ja raiskattuja suomalaisia – kyllä me siitä selviämme. Todellisen vaaran muodostaa se suuri muslimien enemmistö, joka ei laita tikkua ristiin dhimmien puolesta. Radikaali muslimi haluaa tappaa sinut, maltillinen muslimi haluaa radikaalin muslimin tappavan sinut ja maallistunut muslimi ei halua radikaalin muslimin tappavan sinua, mutta ei tee mitään sen estämiseksi. Jos vähemmistö kasvaa liian suureksi, siitä tulee enemmistö. Ja Allah varjele, mitä se sitten tarkoittaa uudelle vähemmistölle.

Voin ymmärtää muslimien haluja ja motiiveja aivan hyvin ja suon heille unelmat maailmanlaajuisesta kalifaatista. Sen sijaan täysin käsittämätöntä on länsimaisen median ja poliitikkojen toiminta. Mokutushulluusmittari kiljuu asteikko punaisena Allahia apuun. Uutisia lukiessa tuntuu joka päivä siltä, että kaikki, mitä osaa ikinä keksiä on totta. Ja totta on myös melkoinen osa siitä, mitä ei pysty edes kuvittelemaan etukäteen. Surkuhupaisinta asiassa on se, että ei tarvitse muuta kuin lukea mokuttajien kirjoituksia muutaman vuoden takaa, jolloin samat kurkku suorana huutajat vakuuttelevat kirkkain silmin tämän nykytilanteen olevan täysin mahdoton ajatella. Esimerkki tämän blogin kommenteista tasan vuosi sitten, kun mokuttajalle esitettiin kysymys: Siis sinusta ei ole tärkeää että tuleeko Eurooppaan miljoonia barbaareja? Johon vastaus oli: Maat ottavat vastaan pääasiassa pakolaisia. Eikä niitä miljoonia tule. Siinä teille profetiaa kerrakseen. Ja tuo siis vain vuosi sitten.

Vauhti tuntuu kiihtyvän. Kuusi vuotta sitten Octavius julkaisi asteikon monikulttuurin etenemisestä. Tuolloin Suomi oli siirtymässä viitostasolta kuutoselle. Tämän vuoden alussa kirjoitin, että olemme siirtymässä tasolle 7. Nyt olemme tasolla 7 ja hyvää vauhtia siirtymässä tasolle 8. Kaikki tasot ovat pitäneet paikkansa pelottavan hyvin. Olen tässä odotellut, milloin lähtömaissa keksitään antaa tekaistuja kuolemantuomioita, jolloin palautus olisi mahdotonta. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta, koska länsimaiden mitta ei valitettavasti ole vielä ollut niin täynnä, että massakarkoitukset olisivat alkaneet. Hyvää vauhtia olemme kuitenkin menossa kohti kehitysmaata.

Toisaalta on lohdullista, että historialla on tapana toistaa itseään. Ainakin tähän asti uudella strategialla suursotaan lähtenyt osapuoli on ollut lopulta se häviävä osapuoli. Harmi vain, että hulluuden pitää edistyä riittävän pitkälle, ennen kuin se voidaan onnistuneesti pysäyttää. Tässä vaiheessa se voitaisiin vielä tehdä suhteellisen vähäisin inhimillisin kärsimyksin. Ei yhtä vähäisin kuin vielä viisi vuotta sitten olisi voitu, mutta paljon paljon vähäisemmin kuin viiden vuoden kuluttua, jolloin se todennäköisesti alkaa.

Mutta historiasta voidaan ottaa myös opiksi. Jos sota voidaan voittaa helpoimmin seuraavan sodan strategialla, niin isketään sitten vihollisen strategian ytimeen. Nyt strategiana on miehittää länsimaat viidennellä kolonnalla ja muuttaa sen väestörakenne. Niinpä tehdään vastaisku. Suomeen on täysin mahdotonta tulla kulkematta jonkin turvallisen maan kautta. Näin ollen jokainen ”turvapaikanhakija” on aiheetta maassa. Karkottamisesta syntyisi ongelmia, joten pistetään suurin osa kääntymään takaisin itse yksinkertaisella tempulla: jos aikoo jäädä maahan turvapaikanhakijana, on automaattinen seuraus sterilisaatio. Koska vihreiden suurin huoli on maapallon resurssien riittävyys, tällä ratkaisulla saadaan kätevästi korvattua edes pieni osa siitä tappiosta, joka aiheutuu länsimaassa asuvan kehitysmaalaisen kasvaneesta hiilijalanjäljestä. Ja onpahan samalla pätevä happotesti sille, onko oikeasti turvapaikan tarpeessa. Jos täysi-ikäinen hakee Suomesta turvapaikkaa, niin kuukauden kuluessa maahantulosta röörit poikki tai ulos Suomesta. Valinta on vapaa. Täysi-ikäiseksi katsotaan jokainen jolla kasvaa karvaa muuallakin kuin päässä, ettei tule näitä "olen oikeasti 17 v" -selittelyjä.

Lisäksi otetaan käyttöön konsti, joka on erinomaisesti linjassa terveysjärjestöjen virallisen tavoitteen kanssa. Se on, että Suomi olisi tupakaton vuonna 2030. Tätä lienee mahdotonta saavuttaa, jos maahan lappaa koko ajan korsteenisakkia, havaintojeni mukaan ylivoimainen enemmistö tyypeistä on tupakoitsijoita. Savuton Suomi -organisaation pitäisikin ottaa kantaa ja antaa lausunto, että tupakoiva turvapaikanhakija ei selvästikään välitä turvallisuudestaan riittävästi. Automaattikarkoitus jokaiselle siinä vaiheessa kun ensimmäinen rööki syttyy Suomen maaperällä!

Länsimaita pidetään rappeutuneina, mutta haittamaahanmuuttoa siitä on turha syyttää. Haittamaahanmuutto ei ole rappion syy, vaan sen oire. Moraalisella selkärangalla varustettu kansa ei sellaista hyväksyisi. Kansakunnan moraalinen selkäranka on piilossa vasemmistohapatuksen rasvakerroksen alla, mutta se on siellä. Kun suomalaisille on vuosikymmeniä syötetty isänmaallisuuden ja patriotismin olevan häpeällisiä, ei ihmekään jos on kuljettu kyyryssä. Kyyrystä on helppo nousta, kunhan joku sanoo että selkä suorana kulkeminen on kunniallista. Kun urheilukentällä sanoo lapsille: ”Suomalainen hoitaa asiat jämptisti.” tai poikien vähän hölmöillessä toteaa: ”Suomalainen mies ei käyttäydy noin.”, niin hulinointi päättyy kuin veitsellä leikaten. Suorastaan näkee, miten vähän toista metriä olevat natiaiset kasvavat mielessään lähes kaksimetrisiksi ylpeyden loistaessa innostuneista silmistä. On hämmästyttävää huomata, kuinka helposti median ja valtakoneiston vuosikausia alistaman itsetunnon saa uudelleen nousuun. Länsimaalaisessa kulttuurissa on suunnaton voima, kunhan ihmisille annetaan lupa sen käyttämiseen. Siihen tarvitsee vain pienen ripauksen tervettä ylpeyttä omasta kulttuurista.
Me olemme nyt sodassa. Kun tämä totuus on yleisesti tunnustettu, on aika ryhtyä toimenpiteisiin.

Sivallus CCCXXXIV

Meiltä on kysytty: Mikä on se määrä turvapaikanhakijoita, jonka Suomi voisi ottaa vastaan.
Me vastaamme: Emme halua antaa mitään tarkkaa lukumäärää. Pääasia on, että etumerkki on miinus eli entisiä lähtee pois enemmän kuin uusia tulee tilalle.

Välihuomautus 79: Avoin kirje Juha Sipilälle

Arvoisa pääministeri

Tämänaamuisessa haastattelussa kerroitte antavanne tällä hetkellä tarpeettomana olevan Kempeleen kotinne turvapaikanhakijoiden käyttöön. Yksityishenkilönä saatte tietysti tehdä omaisuudellanne mitä lystäätte. Asian kertominen julkisuuteen tekee siitä kuitenkin väistämättä poliittisen. On toki myönnettävä, että tuskinpa olisitte sitä salassa onnistunut tekemään muutenkaan, mutta aloite julkisuudesta oli teidän. Sen seurauksena myös vastuu.

Tekonne sinänsä on kunnioitettava, mikäli kannatte siitä myös todellisen vastuun eli teette sen omalla kustannuksellanne. Ette saa keneltäkään mitään vuokrakorvauksia, ette kuittaa mahdollisia asunnolle tapahtuvia vaurioita valtion tai vakuutusyhtiön laskuun ja maksatte vieraidenne ruuan ja elatuksen. Näin minullakin on tapana tehdä, jos pyydän kotiini vieraita. Vieraillani on myös tapana palata omaan kotiinsa, mitä sopii teidän vieraidenne kohdalla epäillä. Viimeistään sillä hetkellä, kun he sulkevat kotinne oven lopullisesti takanaan, vastuu siirtyy teiltä suomalaisille veronmaksajille.

Oletan teidän olevan tietoinen kaikista niistä kustannuksista, joita turvapaikanhakijoista Suomelle aiheutuu. Oletan teidän olevan myös tietoinen siitä, että pääministerinä teidän ja hallituksenne ensisijainen tehtävä on huolehtia Suomen kansan hyvinvoinnista. Nämä kustannukset lankeavat Suomen kansan maksettaviksi eivätkä todellakaan lisää sen hyvinvointia. Enkä tarkoita pelkästään niitä kustannuksia, jotka on jo laskettu.

Tarkoitan niitä kustannuksia, jotka haittamaahanmuutto aiheuttaa tekemällä epäsuoraa vahinkoa maallemme. Mikä on sen hinta sille entiselle työkaverilleni, jota kiintiöpakolainen kamautti kesken kävelyn takaraivoon ryöstötarkoituksessa? Mikä on sen hinta sille lapsuudenystävälleni, jonka somali yritti raiskata? Mikä on sen hinta sille kaverini ala-asteella työskentelevälle opettajavaimolle, joka yrittää pitää häiriköiviä afrikkalaisia kurissa? Mikä on sen hinta sille tuttavalleni, jonka koti tuhoutui kurdin sytyttämässä murhapoltossa? Kaikki esimerkit ovat tosia.

Kyse on siitä, mitä haittamaahanmuutto tekee kansalliselle hyvinvoinnillemme. Sen suoranaiset kustannukset ovat jo valtavat, mutta piilevät sivukustannukset saattavat olla vielä suuremmat. Kuinka paljon maksavat terveydenhuolto ja sairauspoissaolot pahoinpitelyn uhrille? Voiko raiskatuksi tullut tai edes yrityksen kohteeksi joutunut nainen enää koskaan olla tasapainoinen ihminen? Miten paljon huonomman koulutuksen saavat ne suomalaislapset, joiden koululuokassa ei ole ollut työrauhaa ja tasoa on jouduttu laskemaan? Näiltä kaikilta kustannuksilta olisi vältytty ilman haittamaahanmuuttoa. Ja ennen muuta - mitä tämä on tehnyt kansalliselle, keskinäiselle luottamuksellemme, jonka ansiosta Suomi on noussut Euroopan takapajulasta hyvinvointivaltioksi?

Maahanmuutossa vedotaan siihen, että Suomeen on muutettu ennenkin: Finlayson, Fazer, Stockmann ... niinpä. Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki Suomesta sivistyneen länsimaan. Mitä tulee Suomesta, kun tänne muutetaan sekasortoisista kehitysmaista?

Olen pitänyt teitä viisaana miehenä. Siksi en voi käsittää, miksi päästätte maahan haittamaahanmuuttoa. Myönnän auliisti, että minulla ei voi olla teidän saamaanne informaatiota, mutta oikeastaan ainoa mieleeni tuleva järkevä selitys on se, että jokin taho on kätkenyt Helsinkiin ydinaseen ja uhkaa räjäyttää sen, jos maamme rajat suljetaan haittamaahanmuutolta.

P.S. Oletan myös, että olette tietoinen siitä, että turvapaikanhakijoista vain murto-osa on sotaa paenneita. Maahanmuuttoviraston tilaston mukaan tämän vuoden ensimmäisenä seitsemänä kuukautena Syyriasta lähteneitä oli alle kolme prosenttia kaikista!

Sivallus CCCXXXIII

Kuka pystyy enää auttamaan kehitysmaiden asukkaita, jos sivistyneistä maista tehdään kehitysmaita asuttamalla ne kehitysmaalaisilla?

Tarra

Jussi hidasti vauhtia rauhallisesti. Taustapeiliin vilkaistuaan hän ohjasi auton pienelle levennykselle ja sammutti moottorin.

Vuoden 2015 alussa maahanmuuttovirasto arvioi, että Suomeen tulisi kyseisenä vuonna noin 4000 turvapaikanhakijaa. Elokuussa arvio tarkistettiin lukemaan 15 000.

Jussi avasi hansikaslokeron. Hetken kaiveltuaan hän löysi etsimänsä ja nousi ulos autosta.

Edes tuo viisitoistatuhatta ei riittänyt vastaamaan todellisuutta. Vuoden 2015 lopussa virasto arvioi, että seuraavana vuonna hakijoita olisi jo 40 000.

Jussi venytteli hetkisen pitkästä ajomatkasta puutuneita jalkojaan. Hän oli ajatellut pysähtyä seuraavalle huoltoasemalle kahville. Vähän hassua pitää nyt tauko, mutta hän oli velvollisuudentuntoinen mies ja tiesi, että jotkut asiat on yhteisen hyvän nimissä hoidettava.

Ihmisiltä alkoi mennä kuppi nurin. Media yritti tehdä parhaansa tilannetta rauhoittaakseen. Valitettavasti median käsitys parhaasta menettelytavasta oli suunnilleen yhtä hyvä kuin tulipalon sammuttaminen bensaruiskulla. Mediassa rummutettiin syyrialaispakolaisten hätää, kun todellisuudessa pakolaisista vain pari prosenttia oli Syyriasta. Eikä yksikään tullut Suomeen turvattomasta maasta, vaan muiden maiden kautta. Lisäksi mediassa jatkettiin suomalaisten syyllistämistä haittamaahanmuuton vastustamisesta unohtaen autuaasti vanha totuus siitä, että kun valhetta toistaa riittävän usein, se muuttuu totuudeksi.

Jussi oli pitkä ja raavas suomalainen mies. Hänellä oli oma maansiirtoyritys. Sen asioissa hän oli tänä kauniina kevätiltanakin liikkeellä. Mutta siinä ohessa hänellä oli muutakin tehtävää. Hän käveli päättäväisin askelin takaisin tulosuuntaansa.

Vaihtoehtoiset mediat levisivät kulovalkean lailla. Se tieto, jonka valtamedia pimitti, kulki Twitterissä, blogeissa ja Facebookissa. Suomen kansan vieteri oli aika pitkä, mutta ei ihan niin pitkä kuin hallitus oli laskenut.

Jussi pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän autostaan, kääntyi takaisin autoaan kohti ja seisahtui. Kunnanrajaa osoittava kyltti kertoi kulkijan saapuvan Huitsinnevadan kuntaan. Toisella puolen tietä oli Hornankuusen kunnan kyltti. Tulosuuntaansa kävellessään Jussi oli nähnyt sen vasempaan yläkulmaan liimatun tarran, joka kiilteli vihreänä, punaisen kuvion ja reunuksen erottuessa selvästi. Mutta Huitsinnevadan kyltti oli tarraton. Vielä.

Alkoi tapahtua kaikenlaista. VOK:n salkoon vedettiin natsilippu, opaskyltit muokattiin paremmin todellisuutta vastaaviksi, keskusten läheisyyteen ilmestyi varoituksia kohonneista turvariskeistä ja median kommenttiosastot suljettiin yksi kerrallaan kokonaan, kun nuivien kommenttien tulva ylitti moderaattoreiden deletointikyvyn. Lopulta kansallisen edun ajajat järjestäytyivät löyhästi al-Qaidan tapaan ja aloittivat kampanjoita, joista kuntakylttioperaatio oli yksi.

Jussi kuulosteli hetken ja vilkaisi ympärilleen. Ei ketään, eikä moottorin ääntä. Hän irrotti nopeasti taustapaperin tarrasta ja kiinnitti sen paikalleen. Sitten hän astui pari askelta taaksepäin ja tarkisti, että kaikki oli varmasti kohdallaan. Kyllä, tarran valkoinen tausta loisti kirkkaana ja sininen reunus, kuten myös keskellä oleva samanvärinen leijonakuvio näkyivät hyvin.

Tarrat oli painatettu salaa Takaperälän kirjapainossa, jonka omistaja oli monen muun tapaan saanut tarpeekseen. Painatuspaikan tiesi omistajan lisäksi vain yksi henkilö, jolle tarrat oli toimitettu. Hän oli jakanut muutamalle luottohenkilölleen monta tuhatta niin punavihreää kuin sinivalkoista tarraa kullekin. Nämä olivat puolestaan jakaneet tarroja yhä pienemmissä erissä alaspäin sopiviksi katsomilleen henkilöille. Usein jopa vastaanottajan tietämättä, keneltä tarrat olivat tulleet. Jonain päivänä postilaatikossa odotti vain nimetön paketti ja ohjeet sekä liimata että jakaa eteenpäin. Lopulta tarrat olivat levinneet enää parinkymmenen kappaleen pakkauksissa ympäri Suomen. Suuri osa tietysti joutui hukkaan osin myös siksi, että monet henkilöt saivat useammankin pakkauksen. Riittävän suuri osa päätyi kuitenkin perille.

Jussi hymyili itsekseen. Tämä oli sitä, mitä hän oli valmis tekemään. Joitakin sakkotuomioita oli kiinnijääneille tullut, mutta kenenkään ei ollut tarvinnut niistä senttiäkään maksaa itse. Solidaarinen kolehti hoiti sakot. Useimmat jäivät jopa voiton puolelle. Tarroja rajumpia toimenpiteitä Jussi kavahti. Muutaman kerran oli käynyt niin, että vastaanottokeskukseksi suunniteltu autio hotelli oli jonain yönä palanut maan tasalle. Jussi ei tätä hyväksynyt siitä syystä, että tuhopoltto saattaisi jonain päivänä muuttua vahingossa murhapoltoksi. Mutta jos hän joskus näkisi paikallisen urheiluseuran johtokunnan in corpore ostavan huoltoasemalta tulitikkuja, tankkaamassa kanistereihin bensaa ja avopakun perävalojen katoavan kohti kaavailtua vastaanottokeskusta, hän katsoisi muualle. Sianruhoilla saastuttamista oli kokeiltu tuhopolttoja lievempänä konstina, mutta se ei ollut toiminut. Muhamettilaiset saattoivat nostaa asiasta äläwäbälän, mutta se oli joka kerta ollut pelkkää teatteria. Jos muuta ei ollut tarjolla, possutettu kämppä kelpasi.

Lopullinen niitti tuli siinä vaiheessa, kun parin kunnan suunnitellun vastaanottokeskuksen raunioiden vielä savutessa paljastui hallituksen hätäsuunnitelma. Niihin kuntiin, joihin suunniteltu VOK oli tahallisesti tuhottu, aiottiin kohdistaa kovat otteet. Paikkaa, johon haittamaahanmuuttajat oli aiottu sijoittaa, ei enää ollut. Niinpä aiottiin ottaa käyttöön vanha sota-ajan varasuunnitelma asutuskeskusten väestön siirtämiseksi haja-asutusseudulle. Kävi ilmi, että palaneiden VOK:ien tilalle aiottiin ottaa valtion haltuun jokainen talvi-asuttava kesämökki ja löyhemmin asuville kuntalaisille antaa velvoite majoittaa turvapaikanhakijoita kotonaan. Molemmat nimellistä korvausta vastaan. Tästä sentään jouduttiin perääntymään, mutta jäi kytemään epäilys perääntymisen väliaikaisuudesta.

Jussi käveli takaisin autolleen. Yksi vastaantuleva auto sinä aikana. Ennen lähtöään Jussi joutui hetken odottamaan, kun takaa tuleva moottoripyörä sujahti ohi. Sitten hän kiihdytti takaisin liikenteeseen. Kukaan ei ollut huomannut hänen tekoaan, joten sakkoja ei ollut luvassa. Mutta nyt kaikki Suomen kansan hyvinvoinnista välittävät liikkujat tiesivät, että Huitsinnevadan kunta oli hyvä paikka tankata, käydä kahvilla ja jopa majoittua. Siinä missä Hornankuusen palvelujen kohdalla oli aiheellista painaa vähän lisää kaasua ja enintään käydä huoltoasemalla kusella ostamatta mitään.

Tarrakampanja oli osoittautunut menestykseksi. Monissa kunnissa oli yritetty selittää, että tarrat toimivat itseään vastaan: enemmistö suomalaisista kannatti haittamaahanmuuttoa ja tulisi käyttämään punavihreillä tarroilla varustettujen kuntien palveluja entistä enemmän. Yrittäjät suhtautuivat alusta alkaen epäillen väitteeseen myös siksi, että punavihreitä tarroja raaputettiin pois minkä ehdittiin. Miksi vaivautua, jos kyseessä oli positiivinen mainos? Itse asiassa punavihreitä tarroja tärkeämmät olivat sinivalkoiset, koska ne olivat positiivinen signaali siitä, että isänmaalliset olivat lopettaneet puolustautumisen ja kaapanneet aloitteen käsiinsä.
Vastoin virallista totuutta ihmiset todellakin äänestivät jaloillaan. Toki oli muutamia poikkeuksiakin, jotka varta vasten kävivät punaviherkunnissa majoittumassa, syömässä ja ostoksilla. Yrittäjät kuitenkin havaitsivat, että punavihreät eivät liiemmin Suomessa matkustelleet, vaan harrastivat enemmän ulkomaanmatkailua. Ja ne harvatkaan eivät välittäneet missä pitää taukoa, kun oli omasta lompakosta kyse. Sen sijaan nuiva liike näki julkisuudessa demonisoituna kuntaboikotissa ja tiettyjen kuntien suosimisessa varaventtiilin. Kun VOK-myönteisen Hornankuusen yrittäjät näkivät, miten oma liikevaihto kutistui julkinuivaan naapurikuntaan Huitsinnevadaan nähden, alkoi rahan voima puhua kuntavaikuttamisessa…