Uusinta: Jälkiviisautta etukäteen

Lukijalle: Tässä uusinta aika tarkalleen seitsemän vuoden takaa. Kirjoituksessa huomautin sen avausmotolla heti, kuinka historialliset hölmöt päätökset näyttävät näin jälkikäteen todellakin hölmöiltä. Vika on siinä, että historiaa katsellaan nykypäivän vinkkelistä eikä asetuta aikalaisten housuihin. Kantavana ajatuksena kirjoituksessa on valaista esimerkin avulla sitä, kuinka nykypäivänä historiankirjoissa kerrotaan, miten olisi pitänyt toimia, mutta unohdetaan pohtia miten olisikaan tapahtunut, jos niin olisi toimittu. Natsismi olisi täysin toisessa maineessa, jos se olisi pysäytetty 1938. Kirjoituksessa tilannetta verrataan nykypäivän monikulttuurisuusideologiaan. En olisi kuitenkaan 2009 uskonut, että 2016 tilanne olisi edelleen pahenemaan päin. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi helposti uskonut haittamaahanmuuton kasvavan nykymittoihin. Vaan sitä, että edelleenkin Euroopan poliitikot kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita. Analogisesti elämme nyt vuotta 1939. Kuitenkin sillä erolla, että poliitikkomme antavat Hitlerin nielaista vielä Puolankin ja odottelevat, josko se siitä rauhoittuisi. Sota on peruutettu, odotellaan vuotta 1940 tai vieläkin pidemmälle. Jolloin Saksa on taas vähän vahvempi ja sota entistä verisempi sekä tuhoisampi:


Historia on tieteistä eksaktein, koska sillä on paras mahdollisuus jälkiviisauteen.

Neville Chamberlain esitetään historiankirjoituksessa hyväuskoisena hölmönä, joka ”takasi rauhan meidän eliniäksemme” pistämällä puumerkkinsä Münchenin sopimukseen. Rauhaa kesti vajaa vuosi, joka oli alle puolet jopa Chamberlainin itsensä jäljellä olleesta eliniästä.
Münchenissä Tsekkoslovakia sovittiin pilkottavaksi palasiin. Nykyinen historiankirjoitus muistaa sen Saksan saamana lupana miehittää saksalaisenemmistöiset sudeettialueet. Samalla häveliäästi unohdetaan Puolan itselleen nipsaisema Sleesian osa samoin kuin Münchenin konferenssin seurauksena Wienin neuvotteluissa Unkarille annetut Tsekkoslovakian alueet kuten myös ukrainalaisenemmistöiselle Karpatorutenialle myönnetty autonomia.
Hitler sanoi, ettei hänellä ole tämän jälkeen enää Euroopassa muita aluevaatimuksia. Siksi Ranskan ja Englannin sanotaan suostuneen sopimukseen. Jälkeenpäin on sanottu, että olisi pitänyt tajuta Hitlerin vaatimusten jatkuvan ja pysäyttää hänet 1938 pistämällä kova kovaa vastaan. Puhutaan Münchenin opetuksesta, jonka mukaan diktaattorit on pysäytettävä ajoissa, koska mitä kauemmin heidän annetaan mellastaa, sitä vaikeammaksi heidän tuhoamisensa tulee.

Chamberlain on siis saanut jälkimaailmalta ankaran tuomion lepsuudesta. Arvion oikeudenmukaisuus on sitten kokonaan toinen asia. Sanottakoon brittiläisestä poliittisesta elämästä muuten mitä tahansa, niin siinä vaaditaan sujuvaa väittelytaitoa, keskustelukykyä ja nopeaa järjenjuoksua. Typerykset eivät pääse pääministeriksi asti. Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen eivät olisi brittiläisessä politiikassa pitkälle pötkineet, vaikka yksi brittipoliitikoille tyypillinen piirre eli seksi/naisskandaali täyttyykin.
Jouduttuaan eroamaan pääministerin paikalta 8.5.1940 - päivää ennen Saksan hyökkäystä Ranskaan puolueettomina pysyneiden Benelux-maiden läpi - Chamberlain jatkoi Churchillin sotakabinetin arvostettuna jäsenenä kunnes joutui vetäytymään politiikasta sairastuttuaan vakavasti. Churchill kuunteli Chamberlainin näkemyksiä tarkasti ja sai vastaavasti tältä merkittävää tukea esimerkiksi Hitlerin rauhantarjouksen aiheuttaessa erimielisyyksiä hallituksessa. Churchill ei olisi ottanut kyvytöntä tossukkaa hallitukseensa muuten kuin pakosta ja Chamberlainin hän halusi.

Münchenin sopimuksen hyväksymiseen täytyi siis olla hyviksi uskotut syyt. Väitetään, että Chamberlain halusi jatkaa Britannian ”loistavan eristäytymisen” perinnettä 1800-luvun lopulta. Samaten todetaan, että Britannian sotakone oli kaukana valmiista etenkin ilmavoimien osalta. Jos sota olisi alkanut vuotta aiemmin, taistelu Britanniasta olisi jouduttu käymään Gloster Gladiator -kaksitasoilla eikä Hurricaneilla tai Spitfireillä. Armeijan miesvahvuus oli säälittävän pieni ja melkoinen osa asevoimista oli siirtomaissa. Britit eivät yksinkertaisesti olleet valmiita sotaan.
Toisaalta laivastoylivoima oli musertava. Saksalaisten suuret pinta-alukset Bismarck ja Tirpitz eivät vielä olleet valmiita eivätkä lentotukialukset valmistuneet edes sodan aikana. Dönitzin sukellusvenelaivasto oli yhä vaatimaton eikä olisi kyennyt uhmaamaan Atlantin merenkulkua.

Ei kuitenkaan näytä uskottavalta, että Chamberlain olisi Münchenissä ostanut lisäaikaa varustautuakseen väistämättömään sotaan. Vuotta myöhemmin, sodan alkaessa, Saksan sotakone oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun taas britit ja ranskalaiset eivät olleet pistäneet tikkua ristiin. Kutsunnat aloitettiin vasta syksyllä 1939 ja sotatarviketeollisuus pyörähti käyntiin hitaasti, vielä vuotta myöhemmin kipeästi tarvittuja hävittäjälentokoneita valmistui vain neljä kappaletta päivässä. Jos nämä toimenpiteet olisi aloitettu vuotta aiemmin, pelote olisi ollut melkoinen.

Siitä huolimatta Hitler pelkäsi liittoutuneiden hyökkäystä oman armeijansa ollessa Puolan sotaretkeen sitoutuneena. Olihan hänellä vain 34 divisioonaa lännessä, kun pelkästään Ranskalla oli liikekannallepanon jälkeen 86 divisioonaa Maginot-linjalla. Toisaalta Ranskan armeija oli suunniteltu ainoastaan puolustukseen. Joka tapauksessa jo tämä riittää kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos sota olisi alkanut 1938: Saksa olisi ottanut turpiin niin että tärisee, etenkin jos tsekit olisivat ryhtyneet aseelliseen vastarintaan.
Vaikka tiedot olivatkin puutteelliset 1938, on selvää että tiedettiin voimasuhteiden olevan musertavasti Englannin ja Ranskan eduksi. Tästä kertoo sekin, että vuotta myöhemmin Saksa tiedettiin jo vaarallisemmaksi vastustajaksi, mutta silti sitä aliarvioitiin pahasti.

Historia on siis tuominnut Chamberlainin aiheesta; jos hän olisi pistänyt kovan kovaa vastaan 1938, Hitler olisi lyöty. Tämä on virheellistä jälkiviisautta! Ei siksi, etteikö väittämä olisi totta - näin olisi hyvin todennäköisesti myös käynyt. Vaan siksi, että tiedämme natsihallinnosta nyt sen, mitä kukaan ei tiennyt 1938! Joten tehdäänpä ajatusleikki: mitä olisi todella tapahtunut, jos Britannia ja Ranska olisivat lähteneet sotaan Tsekkoslovakian puolesta 1938 eivätkä vasta Puolan takia vuotta myöhemmin.

Lokakuu 1938. Chamberlain palaa Münchenin konferenssin pitkityttyä ja epäonnistuttua Britanniaan ja ilmaisee huolestumisensa: ”Toivoin, että saisin taata rauhan elinajaksemme, mutta meidän on varustauduttava pahimman varalle.”
Hitler ei usko kenraaliensa varoituksia, vaan hyökkää viikon kuluessa Tsekkoslovakiaan. Ranska ja Britannia julistavat sodan Saksalle. Saksa valtaa Tsekkoslovakian muutamassa viikossa ja Neuvostoliitto miehittää Karpatorutenian. Länsirintamalla on hiljaista. Britannia ja Ranska käynnistävät armeijan rekrytoinnin ja lentokoneteollisuus alkaa pyöriä täydellä teholla. Saksan merenkulku estetään Britannian ylivertaisen laivaston toimin. Chamberlain eroaa pääministerin tehtävästä ja Churchill tulee tilalle.
Saksa tekee rauhanaloitteen talvella. Liittoutuneet torjuvat sen.
Seuraavana keväänä Saksa yrittää läpimurtoa Ardenneilla. Uusi salamasotataktiikka tuottaa aluksi menestystä, mutta liittoutuneiden materiaalinen ylivoima pysäyttää hyökkäyksen. Göringin Luftwaffe tuhoutuu lähes kokonaan joutuessaan kohtaamaan vertaisensa vastustajat. Sen seurauksena ”Bomber”-Harrisin pitkänmatkanpommittajat moukaroivat Saksan teollisuuden säpäleiksi. Sodan muututtua joksikin aikaa asemasodaksi Saksa tekee rauhantarjouksen, jonka mukaan sen armeija vetäytyy sotaa edeltäneille rajoille. Liittoutuneet torjuvat aloitteen ja vaativat ehdotonta antautumista.
Saksan sotatarviketuotanto on selvästi liittoutuneiden vastaavaa alhaisempi. Samalla liittoutuneet ovat ottaneet opikseen salamasodasta ja iskevät vastaavalla strategialla Saksaan. Vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen he valtaavat Berliinin. Hitler tekee itsemurhan ja Saksa antautuu ehdoitta.

Sota on ohi. On menetetty joitakin miljoonia ihmishenkiä, mutta ei kymmeniä miljoonia. Itä-Eurooppa ei ole joutunut kommunismin ikeen alle.

Jotakin vielä merkittävämpää on kuitenkin toisin kuin todellisessa historiassa.
Natsismia ei ole demonisoitu. Koska sota alkoi 1938, Kristalliyö jäi kokematta. Tuhoamisleirejä ei ollut, Auschwitzista ei ole kuullut kukaan.
Saksalaiset kannattivat Hitleriä, he äänestivät hänet valtaan omasta vapaasta tahdostaan. 1938 valtaosa saksalaisista kannatti kansallissosialismia. Sodan jälkeen näiden ihmisten mielipide tilanteesta on selvä. Münchenissä kiellettiin Saksan kansan oikeutetut vaatimukset. Kun Hitler lähti väkivalloin oikeuksia hakemaan, länsivallat aloittivat sodan johon heillä ei ollut mitään asiaa. Ne hylkäsivät rauhantarjoukset ja valtasivat Saksan imperialismin parhaiden perinteiden mukaisesti.

Tilaus uusnatsismille on valtava. Maailman tuomio ei kohdistu Saksaan, vaan Britanniaan ja Ranskaan, jotka ovat valloittaneet toisen eurooppalaisen sivistysvaltion. Hitleriä muistetaan valtiomiehenä, joka nosti Saksan jaloilleen. Okei, hän ei pitänyt juutalaisista, mutta eivät pitäneet Joe Kennedy ja Charles Lindberghkään.

Summa summarum: jos Chamberlain olisi tehnyt Münchenissä kuten jälkimaailma häneltä jälkiviisaudessaan vaatii, olisiko maailma parempi paikka? Ehkä typeryyksien on annettava mennä tarpeeksi pitkälle, jotta ne typeryyksiksi tunnustetaan.
Muistamme Winston Churchillin suurena valtiomiehenä, joka varoitti Natsi-Saksasta jo 1937. Hän näki, mihin kehitys johtaa. Ongelma oli siinä, että hän näki sen liian aikaisin. Jos Churchill olisi johtanut Britannian sotaan 1938, muistaisimme hänet verenhimoisena opportunistina. Churchillin onni oli siinä, että häntä ei uskottu ajoissa.

Päiväys: 15.5.2009. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä diktaattorit silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat myöntyväisyyspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Historiaa on turha opiskella, jos siitä ei mitään opi. Kuinka läheisesti silloista kansallissosialismia eikun Natsi-Saksaa eikun - no kun en löydä sensuurin hyväksymää sanaa - vastaava tilanne onkaan nykypäivän monikulttuurisuuden vaaliminen. Varoittavia ääniä on, mutta ne vaiennetaan. Silti jotkut näkevät, mihin ollaan menossa, Octavius tässä ilmaisi asian parhaiten. Mutta missä on nykypäivän Churchill - valtiomies joka uskaltaa sanoa niin kuin asia on, vaikka se onkin vallitsevan trendin vastaista?

Päiväys: 15.5.2069. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä maahanmuuton silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat suvaitsevaisuuspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”