Suomalaisen yleisurheilun taso II

Kirjoitin taannoin jutun suomalaisen yleisurheilun tasosta, jossa tutkin tason muutosta vertaamalla Kalevan Kisojen tuloksia kymmenen vuoden välein. Tuolloin lupasin palata aiheeseen myöhemmin. Itse asiassa kertynyt aineisto oli sen verran suuri, että aiheeseen on syytä palata kahdesti. Kirjoitussarjan numerot ovat II ja III. Tässä eli osassa II esitellään tutkimuksen tilastollinen puoli ja joitakin arvioita tasossa havaituista muutoksista. Osassa III parin viikon kuluttua käydään läpi syvällisempiä ei-niin-ilmeisiä syitä tasomuutoksiin ja ennen muuta esitetään ratkaisumalleja yleisurheilun saattamiseksi uuteen nousuun.

Seuraavassa, kursiivilla kirjoitetussa osiossa kuvaillaan menetelmä, jolla vertailu on tehty. Mikäli lukija ei ole kiinnostunut tutkimuksen teknisestä puolesta, kursiiviosan voi hypätä huoletta yli ja siirtyä suoraan tuloksiin.

Kalevan Kisojen mitalistien tulokset on löydettävissä Wikipediasta. Toki ne löytyvät myös monista hakuteoksista, mutta teknisesti oli helpompaa poimia ne tätä kautta. Mitalistien joukosta on poistettu ne muutamat tapaukset, joissa mitalin saavuttanut urheilija ei tuona hetkenä ollut (tietoni mukaan) Suomen kansalainen. Tilalle on otettu seuraavaksi parhaiten sijoittunut.

Syöttövirheitä raakadatassa saattaa tietysti olla, mutta luultavasti hyvin vähän. Yritin olla huolellinen ja lisäksi automaattinen tarkistusgeneraattori huomautti tapauksista, joissa huonomman sijoituksen saanut olisi saavuttanut paremman tuloksen. Näitä oli raakasyötön jälkeen vähemmän kuin viisi kappaletta, mistä voi päätellä että tuskin muitakaan virheitä muutamaa enempää aineistoon jäi. Arvio on, että tietokannan lähemmäs kymmenestätuhannesta tuloksesta alle kymmenen on virheellisiä eli 99,9 % tuloksista on oikein. Virheiden merkitys lopputuloksiin on pahimmillaankin hyvin marginaalinen.

Kaikille 104 vuodelle 1907-2011 (1941 ei kisoja järjestetty) muodostettiin joukkue jokaiseen kyseisenä vuonna kilpailuohjelmassa olleeseen nykyiseen maaottelu(Suomi-Ruotsi)lajiin. Lajivalikoimaan kuuluvat kaikki arvokisalajit paitsi viestit, kävelyt, maraton ja ottelut. Yhteensä lajeja on nykyään 36, sekä miehillä että naisilla 18. Aiempina vuosina lajeja oli vähemmän ja naisten lajit tulivat ohjelmaan vasta 1945. Nykyinen täysi ohjelma on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien. Aiemmin ohjelmassa olleita lajeja, esimerkiksi naisten 3000 metrin juoksua, ei otettu vertailuun mukaan.

Käsiaikoihin on 400 metrillä ja sitä lyhyemmillä matkoilla lisätty perinteinen 0,25 sekuntia. Sitä pidemmillä matkoilla muutosta ei ole tehty, koska vaikutukset olisivat hyvin vähäiset ja teknisesti toteutus oli helpompi. Keihäänheitossa mallimuutos (miehet 1986, naiset 1999 alkaen) huomioitiin lisäämällä tuloksiin viisi metriä uuden mallin keihäisiin. Tästä on turha ruveta saivartelemaan, yksittäisen lajin merkitys lopputuloksiin on kuitenkin suht vähäinen ja vakiomuutos oli teknisesti yksinkertainen toteuttaa.

Joukkueiden muodostamisen jälkeen kilpailtiin ns. round-robin eli jokainen joukkue otteli kerran kaikkia muita vastaan. Otteluja tuli siis joka joukkueelle 103. Teknisesti asia toteutettiin tietokoneohjelmalla, joka poimi tietokannasta tulokset automaattisesti ja kävi ottelut läpi joukkue kerrallaan. Yhteensä 104 joukkueen yksinkertaisessa sarjassa "maaotteluja" käydään 5356.

Jokaisessa yksittäisessä lajissa pisteet jaettiin Ruotsi-ottelusta tutulla 7-5-4-3-2-1 -jaotuksella. Mikäli kaikilla kilpailijoilla on eri tulokset, pistelasku on selvä. Määrittelyongelma syntyy tilanteessa, jossa joukkueen A ja joukkueen B jollakin jäsenellä on sama tulos. Tällöin noudatettiin seuraavaa periaatetta, joka selitetään esimerkkien avulla. Mikäli saman tuloksen saavuttaneita oli pariton määrä, kyseiset urheilijat asetettiin järjestykseen "lomittain" ja pisteet jaettiin täysinä pisteinä järjestyksen mukaan. Esimerkiksi mikäli tasatuloksen saavuttaneet urheilijat olivat lajinsa parhaat ja heitä oli A-joukkueesta yksi enemmän kuin B-joukkueesta, sijoitukset ja pisteet A1(7p)-B1(5p)-A2(4p) tai A1(7p)-B1(5p)-A2(4p)-B2(3p)-A3(2p). Jos taas saman tuloksen saavuttaneita oli parillinen määrä, pisteet jaettiin heidän osaltaan tasan. Esimerkiksi mikäli toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat A- ja B-joukkueen jäsenet, molemmat saivat 4,5 pistettä koska he olivat viiteen ja neljään pisteeseen oikeuttaneilla sijoilla. Tällainen pistejako oli paitsi oikeudenmukainen, myös ohjelmointiteknisesti yksinkertaisin (sana "yksinkertainen" tulee tässä käsittää suhteellisena ilmaisuna…) toteuttaa.

Seuraavaksi kaikkien yksittäisten lajien pisteet laskettiin yhteen (miehet ja naiset samaan summaan) ja saatiin kyseisen ottelun loppupisteet, jotka ohjelma kirjoitti automaattisesti tietokantaan. Mikäli jokin tietty laji (esim. naisten kolmiloikka) oli vain toisen joukkueen ohjelmassa, kyseistä lajia ei huomioitu yhteispisteitä laskettaessa. Esimerkiksi tämän vuoden (2011) ottelu vuotta 2000 vastaan oli täyden ohjelman ottelu, kun taas vuotta 1999 vastaan ohjelmasta puuttui naisten estejuoksu. Tämän takia joukkueiden yhteenlaskettu pistemäärä on vähäinen niissä otteluissa, jossa toisena osapuolena on jokin varhainen joukkue.

Lopuksi ohjelma laski, kuinka monta voittoa mikäkin joukkue otteluissaan saavutti. Maksimimäärä oli 103. Jokaisesta voitosta sai pisteen, tasapelistä (niitä oli muutamia) puolikkaan. Sitten joukkueet lajiteltiin voittojen mukaiseen järjestykseen. Mikäli voittosarakkeen lukema oli sama, ratkaisi ottelupisteiden erotus.

Sarjataulukko

Sijoitus Vuosi Voittoja Pisteet Erotus

1 1988 101 35038 - 20072 14966
2 1998 101 35647,5 - 21002,5 14645
3 1984 100 35094 - 20016 15078
4 1991 98 35186,5 - 20363,5 14823
5 1994 98 35374 - 20924 14450
6 2000 98 35371,5 - 21520,5 13851
7 2002 97 35550,5 - 21341,5 14209
8 1992 96 34657,5 - 20892,5 13765
9 1997 95 35478 - 21172 14306
10 2003 95 35238,5 - 21653,5 13585
11 1990 92 34261 - 20849 13412
12 1993 91 34752,5 - 20797,5 13955
13 1999 91 35002,5 - 21647,5 13355
14 1996 91 34546 - 22104 12442
15 2006 90 35051,5 - 21840,5 13211
16 1995 89 34661,5 - 21988,5 12673
17 1981 87 34065,5 - 20428,5 13637
18 1987 85,5 34024 - 21086 12938
19 2005 85 34818,5 - 22073,5 12745
20 1983 84 33980,5 - 21129,5 12851
21 1985 83 33925,5 - 21184,5 12741
22 2007 82 34525,5 - 22366,5 12159
23 1989 82 33390 - 21720 11670
24 1976 81 33481,5 - 21012,5 12469
25 2001 80 34150 - 22742 11408
26 1980 78,5 33284 - 21210 12074
27 2004 78,5 34043,5 - 22848,5 11195
28 1982 75,5 33069,5 - 21424,5 11645
29 2009 75 33772,5 - 23119,5 10653
30 1977 74 32901 - 21593 11308
31 1986 74 32974,5 - 22135,5 10839
32 2010 72 33460 - 23432 10028
33 2008 71 33243,5 - 23648,5 9595
34 1978 69 32441,5 - 22052,5 10389
35 2011 69 32934,5 - 23957,5 8977
36 1979 68 32264 - 22230 10034
37 1975 68 32141 - 22353 9788
38 1973 66 30520,5 - 23181,5 7339
39 1974 65 30692 - 23010 7682
40 1971 64 30588,5 - 23113,5 7475
41 1972 63 30230 - 23472 6758
42 1970 61,5 28216,5 - 25485,5 2731
43 1969 61,5 27824 - 25878 1946
44 1967 60 26625 - 25207 1418
45 1968 59 27195,5 - 25582,5 1613
46 1963 58 26244,5 - 25587,5 657
47 1966 57 26318 - 25514 804
48 1965 56 25958,5 - 25873,5 85
49 1964 55 25518 - 26314 -796
50 1962 54 25455,5 - 26376,5 -921
51 1961 53 24583 - 27249 -2666
52 1960 52 24501,5 - 27330,5 -2829
53 1959 51 24011 - 27821 -3810
54 1958 50 24127,5 - 27704,5 -3577
55 1957 49 23631,5 - 28200,5 -4569
56 1956 48 22553,5 - 28090,5 -5537
57 1955 47 22354,5 - 28289,5 -5935
58 1954 46 22243,5 - 28400,5 -6157
59 1953 45 21188 - 29456 -8268
60 1952 44 21069,5 - 29574,5 -8505
61 1937 43 17115,5 - 22066,5 -4951
62 1939 41 16956 - 22226 -5270
63 1951 41 20416 - 30228 -9812
64 1938 40 16723 - 22459 -5736
65 1950 40 19907 - 29417 -9510
66 1947 38 19351 - 29973 -10622
67 1940 37 16318,5 - 22863,5 -6545
68 1948 36 18964 - 30360 -11396
69 1935 34 16169 - 23013 -6844
70 1949 34 19155,5 - 30168,5 -11013
71 1946 34 19023 - 30301 -11278
72 1945 32 18493,5 - 29400,5 -10907
73 1931 31 15599 - 23583 -7984
74 1936 30 15511 - 23671 -8160
75 1934 29 15630 - 23552 -7922
76 1942 28 14622,5 - 22667,5 -8045
77 1933 27 15279 - 23903 -8624
78 1930 26 15214,5 - 23967,5 -8753
79 1943 25 14716 - 24466 -9750
80 1929 24 14610 - 24572 -9962
81 1926 22 14558 - 24624 -10066
82 1944 22 13583 - 23707 -10124
83 1928 21 14276,5 - 24905,5 -10629
84 1932 21 14117,5 - 25064,5 -10947
85 1927 19 13625,5 - 25556,5 -11931
86 1921 17 12874 - 24416 -11542
87 1925 17 13317,5 - 25864,5 -12547
88 1924 16 13252 - 25930 -12678
89 1922 16 13125,5 - 26056,5 -12931
90 1923 14 12975 - 26207 -13232
91 1920 13 11956 - 25334 -13378
92 1919 12 12067 - 25223 -13156
93 1917 11 11554,5 - 25735,5 -14181
94 1916 10 11401 - 25889 -14488
95 1915 9 10843,5 - 24378,5 -13535
96 1914 8 10642 - 24580 -13938
97 1918 7 11055 - 26235 -15180
98 1912 6 8737,5 - 20148,5 -11411
99 1913 5 8533,5 - 20352,5 -11819
100 1910 4 6613 - 15739 -9126
101 1909 3 3405,5 - 7924,5 -4519
102 1911 2 8437 - 20449 -12012
103 1907 1 3475,5 - 7854,5 -4379
104 1908 0 3789 - 9763 -5974


Havaintoja

Kaikkien aikojen kovatasoisimmat Kalevan Kisat järjestettiin 1988 Hämeenlinnassa. Vuoden 1998 kisat Oulussa saavuttavat niin ikään 101 voittoa, mutta häviävät pistevertailussa. Eivätkä väitteet vuoden 1984 Kajaanin kisojen kovatasoisuudesta ole tuulesta temmattuja, kolmas sija 100 voitolla. Kärkikaksikosta voittaja 1988 häviää vuodelle 1994 pistein 329,5-352,5. Toinen tappio tulee vuodelle 2000 pistein 335,5-346,5. Vuosi 1998 häviää voittajan lisäksi vuodelle 1984. Pronssimitalisti 1984 häviää kärkikaksikon lisäksi vuodelle 2000. Aika moni tappio selittyy kyseisenä vuonna ohjelmaan tulleiden uusien lajien myöhemmällä tasonnousulla. Esimerkiksi parhaan vuoden (1988) voittaneen, viidenneksi sijoittuneen vuoden 1994 tappiot tulevat vuosille 1997, 1998, 2000, 2002 (peräti 60 pisteen marginaalilla) ja 2003.

Yleisesti ottaen taso on ollut kovimmillaan vuosien 1984-1994 välisenä aikana, jolta kärkiviisikko on peräisin. Sen jälkeen taso on laskenut nykäyksittäin, mutta trendi on selvä. Vuoden 2011 Kalevan Kisat olivat tasoltaan kehnoimmat sitten vuoden 1979! Kun katsoo yksittäisten ottelujen pisteitä vuosi vuodelta taaksepäin, niin vuoden 2011 tappiomarginaali kasvaa 20 vuoden ajan melkein koko ajan suuremmaksi. Kylmintä kyytiä tulee vuodelta 1991, jota vastaan tämä vuosi kärsii tappion 270-434 - marginaali 164 pistettä! Vuosi 1979 on tosiaan uusin vuosi, joka häviää. Sitä aiemmilta tulee lisäksi takkiin vuosilta 1975-77.

"Ristiinpelaamista" aineistossa esiintyy viimeisinä 40 vuotena jonkin verran, sitä ennen tuskin lainkaan. Pääasiallisena syynä tähän on naisten uusien lajien tulo ohjelmaan. Esimerkiksi vuoden 1998 molemmat tappiot muuten huonommin pärjänneille vuosille 2002 ja 2003 selittyvät suurelta osin ohjelmaan tulleiden naisten seipään, kolmiloikan ja moukarin takia. Tähän liittyy myös se, että pelkästään miesten lajeja tutkimalla olisi ilmeistä, että nykytilanne näyttäisi vielä huonommalta - naisurheilun taso on laskenut vähemmän ja joissakin lajeissa jopa noussut.

Yleisesti ottaen taso nousi alusta (1907) alkaen lähes joka vuosi aina toisen maailmansodan alkuun asti. Selvänä poikkeuksena oli vapaussodan jälkeinen vuosi 1918, joka hävisi muutamalle edeltäjälleen. Notkahdus ei kestänyt pitkään, vuosi 1919 oli taas siihen asti paras. Toinen poikkeuksellisen huono vuosi oli 1932, jolloin kehno taso johtui jo Los Angelesiin matkanneen olympiajoukkueen puuttumisesta kisoista. Vuosissa on muutakin satunnaista heilahtelua ja sivistynyt arvaus onkin, että kenttäolosuhteissa oli paljon vaihtelua tuohon aikaan. Kehno kenttä vaikutti välittömästi tulostasoon.

Sotavuosien aikana taso putosi vuosi vuodelta 1940-1944. Viimeisenä sotavuonna taso oli kutakuinkin sama kuin 20 vuotta aiemmin. Siitä lähdettiin parin nykäyksen jälkeen hämmästyttävän tasaiseen nousuun. Vuodesta 1950 vuoteen 1963 asti jokainen vuosi voitti edeltäjänsä. Sotaa edeltänyt taso ylitettiin ensi kerran 1952, Helsingin olympiavuonna.

Nousu jatkui pienin nykäyksin 1980-luvun alkuun asti. Sitten tilanne pysyi melko tasaisena 1990-luvun loppuun asti - jotkin yksittäiset vuodet olivat huippuja, jotkin taas heikompia. Siitä eteenpäin 2000-luvulla lasku on ollut melko tasaista. Tämänvuotiset kisat olivat tasoltaan 35. kovimmat.

Joitakin poikkeuksellisia vuosia pistää silmään. Poikkeuksellisilla tässä tarkoitetaan sellaisia vuosia, jotka ovat voittaneet (lähes) kaikki niitä edeltäneet sekä seuranneet muutamat vuodet. Tai vastaavasti hävinneet kyseisille vuosille. Joiltakin vuosilta asiaan löytyy jonkinlainen selitys, mutta useimmiten syy jää arvoitukseksi.

Poikkeuksellisen hyviä vuosia ovat olleet:
1921 Kotka
1926 Tampere
1931 Helsinki
1937 Viipuri: uusi, Suomen parhaana pidetty kenttä
1963 Turku: maailman parhaana pidetty murskakenttä
1976 Turku: kestopäällystekenttä ja olympiavuosi
1981 Oulu: uusittu kenttä
1984 Kajaani: olympiavuosi
1988 Hämeenlinna: olympiavuosi
1991 Helsinki
1994 Tuusula: Helsingin EM-kisat
1998 Oulu
2006 Jyväskylä
Erikoinen havainto on, että kolmet viimeiset poikkeuksellisen hyvät kisat ovat osuneet EM-vuodelle. Olisiko tuolloin ollut enemmän potentiaalisia pyrkijöitä kisakoneeseen ja seurauksena tasonnousu?

Poikkeuksellisen huonoja vuosia ovat olleet:
1918 Helsinki: vapaussota
1932 Helsinki: olympiajoukkue puuttui
1944 Helsinki: toinen maailmansota
1949 Kymi
1979 Helsinki
1986 Vaasa
1989 Turku
1995 Lapua
2001 Turku
2004 Vaasa
2008 Tampere
Vain yhdet tasollisesti huonot kisat (1986) ovat osuneet EM-kisavuoteen. Kolmet viimeiset Turussa järjestetyt kisat (2011 ei ole kuitenkaan listassa, koska seuraavien kisojen tasoa ei voi vielä tietää) ovat olleet heikkotasoiset.


Arvioita

Suomalaisen yleisurheilun taso on laskenut erityisesti miesten puolella ja siellä erityisesti ns. suuressa massassa. Kärki on tuloksellisesti yhtä hyvä tai muutamassa yksittäistapauksessa jopa parempi kuin aiemmin. Se on kuitenkin hyvin ohut. Luultavasti tämä näkyisi vielä selvemmin, jos ottelut käytäisiin vaikka kuusimiehisin joukkuein.

Naisten puolella tason lasku ei ole ollut yhtä voimakasta. Osaltaan tämä johtuu naisten lajivalikoimaan viimeisen 20 vuoden aikana tulleista uusista lajeista. Silti vanhoissakaan lajeissa pudotus ei ole ollut yhtä suuri kuin miehillä.

Kansainvälisessä vertailussa tilanne näyttää huonommalta kuin todellisuus. Yleensä vertailua tehdään mitalikkaaseen 70-lukuun. Suomalaisen yleisurheilun todellinen taso on tällä hetkellä kutakuinkin sama kuin tuolloin. Kuten todettu, tämän vuoden joukkue häviää vuosien 1975-77 joukkueille mutta voittaa muut 70-luvun joukkueet. Maailmalla yleisurheilun taso on kuitenkin tuosta ajasta noussut melkosesti. Tästä johtuu, että nykytasoa pidetään huonompana kuin tuolloista - eihän menestystä tule samaan malliin.

Kansainvälisesti tulee muistaa sekin, että yleisurheilua - etenkin juoksulajeja - voi harjoittaa kuka tahansa, missä tahansa. Tältä pohjalta voi suhteuttaa suomalaisen yleisurheilun tason olevan kehnon vasta, kun suomalaisia on maailmantilastossa harvemmassa kuin väkiluku edellyttää. Eikä tässä ole huomioitu sitä, että Suomessa lajivalikoima on suurempi kuin useimmissa muissa maissa. Talvilajeja ei harrasteta kovin yleisesti muualla ja kehitysmaissa suuri osa kesälajeistakin on käytännössä mahdottomuus. Suomalaisia on vähemmän kuin joka tuhannes ihminen maailmassa. Näin ollen olisi hyvä saavutus, mikäli maailman vuositilastoissa joka lajissa olisi tuhannen parhaan joukossa edes yksi suomalainen. Todellisuudessa määrä on moninkertainen.

Joka tapauksessa taso ei ole siellä, missä sen pitäisi. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa parin viikon kuluttua esitetään joitakin ajatuksia tilanteen kohentamiseksi. Sitä odotellessa päätän tämän kirjoituksen lainaukseen, joka kertonee mahdollisille lukijoilleni vähän suhteellisuudentajusta. Urheilutoimittaja Yrjö Halme kirjoitti teoksensa Olympialaiset 1928 loppusanoissa seuraavasti: Tulevaisuuteen nähden Amsterdam opetti, että meidän on levennettävä hyökkäysrivistöä - joka urheilulajiin on saatava lujempi ote. Tämän otteen saamisessa meillä onkin välivuosien aikana paljon työtä. Tiedoksi mainittakoon, että Halme oli siis pettynyt siihen, että Suomi saavutti Amsterdamissa ainoastaan kahdeksan kultaa, kahdeksan hopeaa ja yhdeksän pronssia. Niistä yleisurheilun osuus oli viisi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia.

EDIT 28.10.2011 : Korjattu pari painovirhettä sarjataulukon jälkeisessä kappaleessa.