Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vihervasurin maailmanmatkat

Liisa-Kalle oli jo vanhemmanmaidosta imenyt itselleen vihervasemmistolaisen elämänkatsomuksen. Sukupuolineutraalin lastentarhan käytyään hänelle järjestyi yhdeksänvuotinen kunnallinen päivähoitopaikka tasapäistävästä peruskoulusta. Sieltä Liisa-Kalle jatkoi lukioon, jossa hän luonnollisesti valitsi pakollisten kurssien lisäksi ainoastaan yhteiskunnallisia aineita. Saatuaan valkolakin päähänsä – lyhyestä matikasta suoriutuminen tosin otti koville, mutta onneksi sitä ei nykyään tarvitse kirjoittaa – Liisa-Kalle kirjautui yliopistoon, jossa hän luki itsensä melkein gradua vaille valmiiksi valtiotieteen maisteriksi. Harmillista keskenjääntiä Liisa-Kalle selitti aikaa vieneellä opiskelijapolitiikalla. Vuosien vieriessä harmitus laimeni Liisa-Kallen tajuttua politiikasta saadun käytännön työkokemuksen korvaavan runsain mitoin harmaan teoreettiset opinnot. Eikä puuttuva tutkinto haitannut, koska hän oli osannut hakeutua oikean puolueen jäseneksi ja sai erivapaudella vakinaisen valtion viran tasa-arvosuunnitteluprojektipäällikkökoordinaattorina.

Muutama vuosi vihreälle oksalle pääsynsä jälkeen Liisa-Kalle sai uskomattoman tilaisuuden. Hän sai tehtäväkseen tutkia tasa-arvoisuuden toteutumista kaikilla elämänalueilla. Tehtävään kuului matkustelua ympäri maailmaa ja tutkimuskohteet sopi valita vapaasti. Liisa-Kallen piti jokaiseen havaitsemaansa epäkohtaan laatia myös ratkaisuehdotus. Ei sillä niin väliä, kuuluiko ongelma tai sen ratkaisu Suomen valtion toimivaltaan eikä varsinkaan sillä, paljonko ratkaisun toteuttaminen maksaisi. Yhdenvertaisuus on niin tärkeä asia, että sen toteutumiselle ei hintalappuja lätkitä.

Niinpä Liisa-Kalle pakkasi munasuojansa ja sukkahousunsa lähtien innokkaana matkaan, valmiina taistelemaan sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan kaikkialla, keinolla millä hyvänsä. Hän päätti tutkia aiheen kerrallaan, tehdä puolueettomat havainnot, kirjata ylös johtopäätökset ja ratkaisut. Varsinaisen, 800-sivuisen yksityiskohtaisen raporttinsa hän kirjoittaisi myöhemmin, mutta aluksi hän tiivistäisi kaiken lyhyeksi muistioksi parilla lauseella.

Ensimmäiseksi tutkimuskohteekseen hän valitsi kansainvälisen talouden. Liisa-Kalle taulukoi tarkkaan suurimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ja hallituksen jäsenten sukupuolet.
Havainto: Lähes kaikki toimitusjohtajat ja valtaosa hallituksen jäsenistä ovat miehiä.
Johtopäätös: Naisia syrjitään liike-elämässä.
Ratkaisu: Hallituksiin on asetettava sukupuolikiintiöt.

Tutkittuaan työmaailman huippua Liisa-Kalle laskeutui seuraavaksi ruohonjuuritasolle. Hän otti selvää, miten hyvin eri etnistä taustaa olevat työllistyvät.
Havainto: Tietyistä kansallisuuksista, erityisesti romaneista ja somaleista, työelämässä oli mukana vain murto-osa esimerkiksi suomalaisiin ja japanilaisiin verrattuna.
Johtopäätös: Työelämässä esiintyy rasismia.
Ratkaisu: Työhönotossa on suosittava aliedustettuja väestöryhmiä, tarvittaessa pätevyysvaatimukset sivuuttaen.

Liisa-Kalle tiesi kuitenkin, että asia ei ollut näin yksioikoinen. Ei lääkäriksi voi ruveta vuohipaimenen koulutuksella. Niinpä hän tutki koulutuspolitiikkaa hieman tarkemmin, tilastoiden vaativimpiin koulutusaloihin hyväksyttyjen etnisen jakauman.
Havainto: Esimerkiksi lääke- ja oikeustieteiden opintoihin hyväksyttiin tietyistä kansallisuuksista vain ani harva.
Johtopäätös: Pääsykokeet on suunniteltu valkoihoisia ja itäaasialaisia suosiviksi.
Ratkaisu: Kaikkiin opintoihin on asetettava etniset kiintiöt.

Eri opiskelualoja tutkiessaan Liisa-Kalle huomasi sattumalta toisenkin vääristymän.
Havainto: Esimerkiksi diplomi-insinööriopintoihin hyväksyttiin lähes pelkästään pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian lukiossa opiskelleita, kun taas humanistisen alan opintoihin kelpasivat kaikki.
Johtopäätös: Tietyllä tavalla opintonsa valinneita syrjitään, koska he joutuvat kilpailemaan useampien hakijoiden kanssa.
Ratkaisu: Arvotaan opiskelemaan pääsevät kaikkien kyseiseen koulutusohjelmaan pyrkineiden keskuudesta.

Siinä samalla Liisa-Kalle paneutui tieteen ehdottomaan huippuun ja huomasi järkyttävän epäkohdan.
Havainto: Tiedenobeleita oli jaettu sadoittain aasialaisille ja valkoihoisille, mutta ei koskaan yhdellekään afrikkalaistaustaiselle. Samoin juutalaisia joukossa oli toistasataa, mutta muslimeja vain kaksi. Kirjallisuus- ja rauhannobeleita oli sentään jaettu vähän demokraattisemmin.
Johtopäätös: Rodullisesti valkoisia ja uskonnoltaan juutalaisia suositaan tiedepalkinnoissa samalla kuin mustaihoisia ja muslimeja sorretaan.
Ratkaisu: Ruotsin akatemian on perustettava kaksi uutta nobelia, Afrikka-nobel ja Islam-nobel, jotka voidaan myöntää vain kyseiseen ryhmään kuuluville henkilöille.

Työskenneltyään pitkään ja uutterasti työelämän ihmeellisyyksiä selvittelemässä Liisa-Kallen silmiin osui sattumalta vielä yksi epäkohta, mikä liittyi paitsi palkansaajiin, myös työelämän ulkopuolella oleviin.
Havainto: Pidempää työpäivää tekevät ansaitsevat enemmän kuin osa-aikaiset, työtä tekemättömistä nyt puhumattakaan.
Johtopäätös: Systeemi on kansantalouden kannalta älytön, koska talouskasvu perustuu kuluttamiseen. Nyt niillä, joilla olisi aikaa kuluttaa, ei ole siihen varaa, kun taas varakkaimmat työskentelevät niin paljon, että heille jää pakostakin vapaa-ajan puutteen takia rahaa, mikä on pois kierrosta.
Ratkaisu: Kaikille on maksettava samansuuruista reaalipalkkaa. Tämä pystytään rahoittamaan kiristämällä työn verotusta siten, että nettotulot ovat kaikilla samat riippumatta tehdyn työn määrästä ja bruttopalkasta.

Tässä vaiheessa Liisa-Kalle oli väsynyt ja päätti rentoutua menemällä kerrankin urheilukilpailuun. Kohteeksi valikoitui koripallo-ottelu. Vaan sielläkin iski työ päälle: Liisa-Kalle järkyttyi perinpohjaisesti nähtyään pelaajat ja tajusi, että syrjintäongelma oli laajempi kuin hän oli ikinä osannut kuvitella.
Havainto: Koripallossa lähes kaikki pelaajat ovat noin kaksimetrisiä.
Johtopäätös: Koripallon sisäänrakennettu syrjintämekanismi estää lyhyiden pelaajien menestyksen.
Ratkaisu: Kentällä olevien viiden pelaajan yhteenlaskettu pituus ei saa ylittää 180*5 = 900 cm:ää (miehet) tai 170*5 = 850 cm:ää (naiset).

Samalla Liisa-Kalle huomasi myös valtaosan huippupelaajista edustavan tiettyä etnistä ryhmää ja epäili, olisiko siinäkin syrjinnän piirteitä.
Havainto: Huippukoripalloilijoista valtaosa on mustaihoisia.
Johtopäätös: Koripalloilijat ovat hallitsevan valkoisen luokan riiston kohteita.
Ratkaisu: Koripalloilijoiden palkkaa täytyy nostaa valtion tukiaisin.

Onnellisena Liisa-Kalle ajeli kotiinpäin, mutta joutui harmikseen tiellä köröttelevän traktorin taakse muodostuneen jonon jatkoksi. Samassa hänelle välähti, että liikenteessäkin esiintyy syrjintää.
Havainto: Traktorit muodostavat taakseen jonoja.
Johtopäätös: Traktoreita syrjitään, koska ne eivät pysty ajamaan suurinta sallittua nopeutta.
Ratkaisu: Nopeusrajoitukset on pudotettava maksimissaan arvoon 40 km/h, moottoriteillä sallittakoon 50 km/h ja samalla traktoreiden sekä mopojen ajo myös moottoriteillä, onhan se syrjivää etteivät ne ole sinne aiemmin päässeet.

Aikanaan Liisa-Kallen mietinnön lähes kaikki suositukset hyväksyttiin miltei sellaisinaan. Tiukoille vääntö otti, mutta onneksi Puolueen edustajat ymmärsivät selittää vastaväitteiden olevan syrjivää vihapuhetta.

11 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Jaska, nyt en suoraan sanottuna ymmärtänyt lainkaan tekstin pointtia. Voisitko selittää mikä se olisi?

Kari Rydman kirjoitti...

Omituista. Minä ymmärsin heti tuon pointin. Jaskalle huomautus Tomin ymmärrystä syrjivästä jutusta, lisättynä kehotuksella kirjoittaa seuraavaksi oikein vihervassarimyönteinen teksti. Oikeastaan tämäkin oli sellainen, meniväthän Liisa-Kallen hyvät ehdotukset läpi!

Tomi kirjoitti...

Kari maailmasta ei löydy lähellekkään Jaskan karikatyyrin kaltaista hahmoa. Kukaan ei ajattele kuin Liisa-Kalle. Persuista taas olisi vaikea tehdä vastaava karikatyyria, koska oikeat persut (Halla-aho, Hirvisaari, Elomaa ja Hakkarainen) pesevät kaikki karikatyyrit.

Ironmistress kirjoitti...

Tomi, vähänpä sinä sitten olet nähnyt maailmaa.

[Puuttuisi enää se, että armeijassa vaadittaisiin miehille ja naisille eri standardit...]

Anonyymi ja sen synonyymi kirjoitti...

Ironmistress, armeijassa on eri kuntotaulukot naisille ja miehille:
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/7bd1b600411b559e925afbe364705c96/kuntotestaajan_kasikirja_2011.pdf?MOD=AJPERES (sivulta 51 eteenpäin).

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, yritin kovasti parodioida ja osoittaa, kuinka älytöntä on tehdä tasapäistäviä kiintiöitä. Ainakin osittain epäonnistuin kahdesta syystä:
1) Todellisuutta on nykyaikana lähes mahdoton parodioida.
2) Kirjoittamani ratkaisuehdotukset ovat älyttömyydestään huolimatta selkeitä, koska en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa postmodernia puppuhöttöä, millaista todellisuudessa olisi ollut luvassa.

IM: Hitto, tuo armeijaidea olisi pitänyt tajuta.
Havainto: Keskimääräinen nainen eivät pärjää armeijassa yhtä hyvin kuin keskimääräinen mies.
Johtopäätös: Naisille on annettava tasoitusta.
Ratkaisu: Geneven sopimukseen on lisättävä määräys, jonka mukaan naisia vastaan taistellessa joka toinen laukaus on ammuttava tahallaan ohi.

Jaassu kirjoitti...

Maailmanlaajuisen tasa-arvoistamisen kannalta erityisen tärkeää on että tuotamme tänne maahanmuuttajina mahdollisimman paljon niitä jotka ovat hoitaneet oman maansa asiat erityisen huonosti, tällöin saamme aikaa myöten myös oman maamme tilanteen tasa-arvoiseksi maailman kehitysmaiden kanssa.

Jaska Brown kirjoitti...

Jaassu: Näin Oscar Wildeä mukaillen, onhan se yksi tapa poistaa kuilu rikkaiden ja köyhien väliltä että tehdään kaikista köyhiä.

vieras kirjoitti...

Jaska. Tuohon esimerkkien joukkoon pitäisi lisätä se että jos kaksi jalkapallojoukketta pelaavat, niin ottelun tulee päättyä tasapeliin. Tai sitten huonomman joukkueen tulee saada voittaa ottelu positiivisen erityiskohtelun vuoksi.

vieras kirjoitti...

Niin, yksi juttu vielä. Eikös tasa-arvo ja syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus ole sosiaalisia ja keinotekoisia konstruktioita?

Jaska Brown kirjoitti...

Vieras, hyvä idis. Muistaakseni koripallon Suomen cupissa oli aikoinaan semmoinen systeemi, että alempisarjalainen joukkue sai ennen pelin alkua heittää tietyn määrän kolmen pisteen heittoja (vai oliko se vapareita?) tasoitukseksi. Demariversio tästä olisi se, että ottelun lopussa tappiolla oleva joukkue antaa niin monta rankkaria että peli on lopulta tasan. Tai sitten se, että jokainen joukkueen muuta kuin valkoista väriä edustava jäsen saa ampua tasoitukseksi yhden rankkarin...