Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Välihuomautus 47: Suomalaisen yleisurheilun taso 2013


Kalevan Kisat on sitten käyty ja maa voi taas alkaa kohota Vaasan seudulla normaalia 8,5 millimetrin vuosivauhtiaan, kun paikalta on poistunut monituhatpäisen yleisurheiluväen aiheuttama lisäpaine. Tein pari vuotta sitten tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Linkistä voivat uudet lukijat tutustua asiaan. Edellisen vuoden tapaan päivitän tilanteen samalla periaatteella eli kolmihenkisten joukkueiden "maaottelut" kaikkia historiallisia Kalevan Kisoja vastaan. Tämä tuottaa tälle vuodelle 105 ottelua, koska kyseessä olivat 106. Kalevan Kisat.

Käytännössä taso oli hyvin tarkkaan sama kuin viime vuonna. Vuosi 2013 häviää vuodelle 2012 niukasti, pistein 393-399. Tämän vuosituhannen kisoista vuosi 2013 voittaa vuodet 2008 ja 2011. Kultaisilta 80- ja 90-luvuilta tulee joka kerta takkiin. Lisäksi tappio tulee vuoden 1976 kisoille.

Kokonaissaldona vuosi 2013 kerää 73 voittoa ja 32 tappiota. Tämä vie sen kaikkien aikojen taulukossa sijalle 34. Vuodella 2010 on sama määrä voittoja, mutta parempi piste-ero. Vuosi 2012 on sijalla 30, saldona 76 voittoa ja yksi tasapeli. Listalla tätä vuotta alempana ovat nuo edellä mainitut 2008 ja 2011.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa aina 16-6 -voiton. Ensimmäinen pistemenetys tapahtuu vuoden 1916 kisoja vastaan; silloinen 1500 metrin voittaja olisi ollut ajallaan tämänvuotisessa taktiikkahissuttelussa toinen. Ensimmäinen lajitappiokin tulee tietysti 1500 metrillä, vuoden 1921 kisat voittavat 13-9.

70-luvun tuloksia haikaileville huomautettakoon, että tämä vuosi pesee esimerkiksi kultaisen olympiavuoden 1972 pistein 349-289.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Välihuomautus 46: KK-ennakko 2013

Tämänvuotiset Kalevan Kisat järjestetään Nikolainkaupungissa.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Samassa osiossa ovat kursiivilla merkittynä ne juoksijat, jotka eivät arvioni mukaan ilmoittautumisestaan huolimatta kisaa juokse mutta juostessaan olisivat todennäköisesti kahdeksan sakissa. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomen kansalaiset. Sisäpiiritietoja en ole käyttänyt, kaikki tieto jolla juoksijat on listattu, on julkista tietoa. Muutama lista olisi hieman toisennäköinen sisäpiiritiedoilla.


M 800 m (20, alkuerät pe 19:05, finaali la 19:10)
Anteeksi vaan Niclas, mutta tämä on nyt pakko tehdä kun näki miten tonnivitosen viimeinen kierros hyytyi sekä Lahdessa että Lapinlahdella. Toisaalta Borza ei hyytynyt Lapinlahdella kasisatasen lopussa. Kärkikaksikon jälkeen pakka on täysin auki.
1. Tuomo Salonen (2, 3)
2. Niclas Sandells (1, 1)
3. Ilari Piipponen (7, 10)
4. Anders Lindahl (3,
5. Joonas Rinne (4, 8)
6. Panu Jantunen (-, 4)
7. Jari Räsänen (8, 12)
8. Robert Nummela (6, 9)
Saku Lehikoinen (9, 7), Rami Oravakangas (-, 2), Ville Lampinen (5, 5), Aki Nummela (-, 6)

M 1500 m (18, su 17.00)
Kuten todettu, Sandells ei tänä kesänä ole vakuuttanut. Mutta tässä porukassa ei tarvitse ihmeitä esittää, hänen perustasonsa riittää. Mestarin jälkeen seuraava kolmikko taistelee mitaleista tasaisesti. Jos Nummela ja Marttinen ilmestyvät viivalle, on heilläkin sanansa sanottavana.
1. Niclas Sandells (1, 1)
2. Ilari Piipponen (2, 4)
3. Ossi Kekki (4, 8)
4. Joonas Lehtinen (3, 6)
5. Panu Jantunen (4, 7)
6. Kalle Keskipoikela (7, 11)
7. Tuomo Salonen (9, 13)
8. Anders Lindahl (11, 10)
Jarkko Järvenpää (8, 9), Aki Nummela (6, 3), Riku Marttinen (-, 2), Joonas Harjamäki (-, 5)

M 5000 m (24, su 15:50)
Lopettamisten myötä huipulla on tilaa. Järvenpää ei ole tällä kaudella ihmeitä esittänyt, joten Manninen lienee ykkössuosikki tällä lyhyemmällä matkalla.
1. Henri Manninen (1, 2)
2. Jarkko Järvenpää (6, 2)
3. Aki Nummela (14, 10)
4. Martti Siikaluoma (1, 6)
5. Jaakko Nieminen (2, 4)
6. Antti-Pekka Niinistö (4, 16)
7. Kalle Keskipoikela (2, 13)
8. Miika Takala (-, 5)
Jukka Kero (-, 7), Francis Kirwa (7, 1), Ari-Pekka Lassila (5, 17), Jaakko Piesanen (8, 20), Jaakko Kero (-, 8), Oskari Pennanen (3, 9), Arttu Vattulainen (-, 12)

M 10 000 m (22, pe 18:05)
Pistetään tällä matkalla kärkikaksikko toisinpäin, niin saa ainakin yhden mestarin oikein – ei tosin välttämättä oikealle matkalle. Ellei sitten reserviläismies Utriainen yllätä. Nuorten EM-kisoissa Vattulainen paineli kinesioteipattuna jäykästi, oletetaan että on nyt parantunut. Villinä korttina maastoissa kyntensä näyttänyt Rautiainen.
1. Jarkko Järvenpää (1, 3)
2. Henri Manninen (2, 4)
3. Jussi Utriainen (-, 1)
4. Arttu Vattulainen (3, 6)
5. Miika Takala (4, 5)
6. Jaakko Piesanen (5, 11)
7. Petteri Kuorikoski (7, 12)
8. Samuel Rautiainen (-, -)
Jukka Kero (-, 8), Francis Kirwa (6, 2), Mikael Bergdahl (-, 18), Marko Tuokko (8, 13), Aki Nummela (12, 7)


M 3000 m esteet (15, pe 20:10)
Vanhat juoksijat eivät koskaan kuole, he vain haihtuvat hiljaa pois. SM-viestien 1500 metrin ankkuriosuudesta päätellen Keskisalon haihtumisprosentti on vielä sen verran vähäinen, että mestaruus ja yhdeksän minuutin alitus irtoavat. Ukonmaanaho saattaisi haastaa, mutta miehen sairaskertomus on pidempi kuin samoilta jokivarsilta tuttu Kalle Päätalon Iijoki-sarja. Kunto ei vielä ole sitä mitä se oli pari vuotta sitten. Kauden tilastokärki Finnholm jäänee tällä kertaa vielä ilman mitalia, vaikka Mäyrä Harjamäki onkin vetäytynyt luolastoonsa parantelemaan vammojaan.
1. Jukka Keskisalo (-, 1)
2. Aki Nummela (2, 6)
3. Janne Ukonmaanaho (-, 2)
4. Jimmy Finnholm (1, 7)
5. Rami Tuokko (-, 5)
6. Eetu Lindfors (4, 9)
7. Mikko Virta (5, 4)
8. Hannu Granberg (8, 8)
Johannes Brunila (6, 11), Aleksi Uusipere (7, 12), Joonas Harjamäki (3, 3)

N 800 m (16, alkuerät pe 18:45, finaali la 19:10)
Väistykää, sijaishallisijat. Kuningatar tulee sittenkin. Edes järjestäjien sivuille ei ehtinyt tieto, että Karin Storbacka on avannut kautensa SFI:n kisoissa. Tulokset eivät vakuuttaneet, mutta tieto siitä että hän on tehnyt tämän ennenkin vakuuttaa.
1. Karin Storbacka (10, 1)
2. Johanna Matintalo (1, 3)
3. Kaisa Tyni (3, 8)
4. Heidi Marttinen (2, 5)
5. Zenitha Eriksson (9, 6)
6. Ellinoora Myötyri (8, 14)
7. Katriina Sonck (5, 9)
8. Annika Harri (7, 12)
Katja Erävistö (-, 4), Sara Kuivisto (-, 7), Eliisa Räsänen (6, 13), Minna Lamminen (4, 2)

N 1500 m (23, alkuerät la 11:30 (tuskin juostaan), finaali su 16:35)
Ensin pitäisi kristallipallosta nähdä ketkä juoksevat mutta kun kapistus on naarmuilla. Vedetään stetson-menetelmällä. Rohkeana vetona Lapinlahdella hienon kolmosen vetäneen Lammisen nosto ohi Lehtisen, joka ei välttämättä ole edes mukana jos juoksee pari tuntia aiemmin kympin.
1. Minna Lamminen (3, 3)
2. Johanna Lehtinen (1, 1)
3. Kaisa Tyni (4, 5)
4. Heidi Marttinen (6, 8)
5. Karin Storbacka (-, 2)
6. Minna Haka-Risku (7, 9)
7. Sara Kuivisto (10, 7)
8. Johanna Matintalo (15, 19)
Hanna Haavikko (18, 6), Mira Tuominen (8, 12), Oona Kettunen (5, 10), Sandra Eriksson (2, 4)

N 5000 m (22, pe 19:45)
Heitetään villinä arvauksena että Minna Lamminen keskittyy 1500 metrille tai juoksee vain kasin. Jos on mukana, yltää sotkemaan kärkikolmikkoa. Elina Lindgrenin kunnosta ei ole yhtä maantiekymppiä vaille mitään tietoa, jos on mukana voi tehdä mitä vaan mutta tuskin kuitenkaan mitaleille yltää. Muuten listattu kärkikolmikko lienee samaa tasoa ja nähdäänkin titaanien taisto, kun ex-valtiatar, nykykuningatar ja perintöprinsessa kohtaavat. Tanner tömisee, jos kaikki ovat paikalla! Mutta tässä haetaan vasta asemia seuraavan päivän esteisiin, joten on todennäköistä, että ainakin joku on joukosta poissa.
1. Johanna Lehtinen (1, 1)
2. Sandra Eriksson (-, 4)
3. Oona Kettunen (5, 5)
4. Minna Haka-Risku (3, 6)
5. Johanna Peiponen (2, 3)
6. Nina Chydenius (6, 9)
7. Vilma Laitinen (7, 10)
8. Janica Mäkelä (-, 8)
Saara Nikander (8, 12), Minna Lamminen (4, 7), Elina Lindgren (-, 2)


N 10 000 m (22, su 14:00)
Vain viidellä osallistujalla on tältä kaudelta tilastoaika. Listalla peräti viisi, jotka eivät ole koskaan kymppiä juosseet vaan ovat päässeet mukaan vitosen A-rajan turvin. Rääppiäisten makua, koska esteet ja vitonen ovat jo takana. Tonnivitoselle lähtevät tuskin ovat paikalla. Ennustaminen vaikeaa ellei nyt täysin mahdotonta.
1. Johanna Lehtinen (-, 1)
2. Laura Markovaara (1, 2)
3. Minna Haka-Risku (2, 9)
4. Nina Chydenius (3, 8)
5. Mira Tuominen (-, 6)
6. Johanna Peiponen (-, 10)
7. Janica Mäkelä (-, 7)
8. Hanna Jantunen (-, 5)
Henni Tofferi (5, 16), Minna Syvälä (4, 15), Saara Nikander (-, -), Vilma Laitinen (-, -), Elina Lindgren (-, 4), Oona Kettunen (-, -), Minna Lamminen (-, -), Sandra Eriksson (-, 3)


N 3000 m esteet (15, la 17:50)
Kestävyysjuoksupuolen odotetuin laji. Kahdella naisella on B-raja MM-kisoihin, joten vain yksi voi lähteä. Ellei sitten ainakin toinen riko A-rajaa nyt. Ja onko SE-nainen Johanna Lehtinen viivalla sotkemassa pakkaa? Luultavasti ei. Viime vuonna oli hauskaa katsoa Sandran ilmettä Oonan haasteen edessä. Piilovirnistys kertoi, että ”tuommoisia pikkutyttöjä minä syön aamupalaksi ja röyhtäisen päälle”. Tänä vuonna siihen ei ole varaa. Oona laittaa Sandran todella koville, mutta kisa ratkennee Sandran nopeuteen. Jos mennään vähemmän kuin täysillä, Sandra hoitaa homman helposti kotiin. Jos taas Oona vetää täysillä, Sandra jaksanee roikkua kyydissä ja ratkaista lopussa. Oonan ainoa voittoskenaario on se, että Sandra vetää kovaa ja Oonalla olisi jo nyt enemmän kestävyyttä ratkaista reilun kierroksen loppuvedolla.
1. Sandra Eriksson (1, 2)
2. Oona Kettunen (2, 3)
3. Sofie Lövdahl (3, 5)
4. Viivi Rantanen (6, 9)
5. Camilla Richardsson (4, 6)
6. Minttu Hukka (5, 8)
7. Janica Mäkelä (9, 4)
8. Tiia Taipale (7, 10)
Emma Hyyppä (8, 11), Johanna Lehtinen (-, 1), Mira Tuominen (-, 7)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Pyhä venäläinen veri

EDIT 29.8.2013: Tässä vastaava tarina Britannian kuningashuoneesta.

Ensimmäisenä Romanov-suvun tsaarina valtaistuimelle astui Mikael I. Venäjän eristyneisyyden takia tuolloiset pajarisuvut olivat käytännössä täysin venäläisiä eikä Mikael I:n sukujuurissa ole tiettävästi muita kuin venäläisiä, kuten ei hänen toisen vaimonsa Jevdokia Stresnevankaan.

Heidän poikansa oli Aleksei I, joka oli siis sataprosenttinen venäläinen, kuten myös hänen toinen vaimonsa Natalia Naryskina.

Sitten alkoikin tapahtua. Venäjän uudeksi valtiaaksi nousi mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Aleksein poika, uudistajatsaari Pietari I Suuri. Hän otti toiseksi puolisokseen Jekaterina Mihailovan. Tämän syntyperän tiedot ovat epämääräiset, mutta tiedetään hänen olleen alkuperäiseltä nimeltään Marta Skóvronska. Kuten sukunimi paljastaa, syntyperä oli ainakin isän puolelta puolalainen. Syntymäpaikka oli kylläkin Ruotsin Liivinmaa nykyisen Latvian alueella. Oletetaan hänen olleen syntyperältään puolalainen, venäläinen hän ei ainakaan ollut.

Pietarin ja Katariinan lapset, kuten suuriruhtinatar Anna Petrovna, olivat siis puoliksi venäläisiä, puoliksi puolalaisia. Anna meni naimisiin Holstein-Gottorpin herttuan Karl Fredrikin kanssa. Hänen esivanhempiensa sukulinjoja pystyy seuraamaan hyvinkin kauas, koska aatelisilla oli tapana mennä keskenään naimisiin. Käytännön syistä rajoitutaan kymmenen sukupolvea taaksepäin, jolloin esivanhempia on periaatteessa 1024. Tämä on sopiva määrä, koska kymmenennessä sukupolvessa yksittäisen esivanhemman vaikutus on aika tarkkaan 0,1 %. Käytännössä esivanhempien määrä on ristiinnaimisen takia tätä pienempi. Sukulinjoja tutkiessa tietyt "ydinparit" tuntuivat tulevan vastaan joka mutkasta, esimerkiksi Puolan kuningas Kasimir IV Jagiellon ja hänen puolisonsa Itävallan prinsessa Elizabeth olivat montaakin kautta seuraavassa mainittujen henkilöiden esivanhempia kahdeksan lapsensa ansiosta.
Esivanhempien kansallisuus on laskettu sen mukaan, minkä maan kansalaisia he sattuivat omien esivanhempiensa syntyperästä riippumatta olemaan. Mikäli kymmeneen sukupolveen asti ei päästä, lasketaan verenperimä kyseisestä kohdasta kaukaisimman tunnetun esivanhemman mukaan. Esimerkiksi jos tiedetään kahdeksannen sukupolven esivanhemman olleen zalkovalainen, mutta hänen vanhemmistaan ei ole mitään tietoa, lasketaan kymmenennen sukupolven kaikkien neljän esivanhemman olleen tuolta kohdalta zalkovalaisia. Samaa sääntöä käytetään myöhemminkin tekstissä mainittujen henkilöiden kohdalla. Täyteen tarkkuuteen ei tietenkään tietojen puuttuessa päästä ja joitakin pikku virheitä aineistoon varmasti sisältyy, mutta laskut ovat varmasti riittävän tarkat.
Karl Fredrikin esivanhemmissa oli näiden sääntöjen mukaan laskettuna eri kansallisuuksia seuraavasti: GER 666, POL 69, CZE 64, AUT 44, SWE 32, FRA 24, ITA 23, LIT 19, LUX 16, SPA 14, RUS 12, SLO 12, HUN 11, ENG 7, DEN 6, POR 5. Prosenteiksi muunnettuna hän oli siis saksalainen 65,0 %, puolalainen 6,7 %, tsekki 6,3 %, itävaltalainen 4,3 %, ruotsalainen 3,1 %, ranskalainen 2,3 %, italialainen 2,2 %, liettualainen 1,9 %, luxemburgilainen 1,6 %, espanjalainen 1,4 %, venäläinen 1,2 %, slovenialainen 1,2 %, unkarilainen 1,1 %, englantilainen 0,7 %, tanskalainen 0,6 % ja portugalilainen 0,5 %. Varsin monipuolinen mies.

Annan ja Karl Fredrikin ainoa lapsi Pietari oli verenperimältään heidän sekoituksensa, prosentteina ilmaistuna (Venäjä aina ensimmäisenä, muut suuruusjärjestyksessä 0,1 % tarkkuuteen asti): RUS 25,6 %, GER 32,5 %, POL 28,4 %, CZE 3,1 %, AUT 2,1 %, SWE 1,6 %, FRA 1,2 %, ITA 1,1 %, LIT 0,9 %, LUX 0,8 %, SPA 0,7 %, SLO 0,6 %, HUN 0,5 %, ENG 0,3 %, DEN 0,3 %, POR 0,2 %. Hänestä tuli muutamien mielenkiintoisten välivaiheiden jälkeen Venäjän tsaari Pietari III, ensimmäinen tsaari jossa oli alle puolet venäläistä. Melko tarkalleen siis neljäsosa, eniten oli saksalaista verenperimää. Venäjää hän ei Saksassa kasvaneena osannut eikä halunnut liiemmin edes opetella.
Pietarille naitettiin preussilainen aatelistyttö Sophie Friederike Auguste von Anhalt-Zerbst-Dornburg. Tyttö tosiaan, sillä hän oli vasta 16-vuotias sulhasen ehdittyä 17 vuoden kypsään ikään. Hääyönä Pietari tiettävästi keskittyi leikkimään tinasotamiehillä eikä myöhemminkään liiemmin ymmärtänyt muun kivan päälle. Niinpä väitetään, että parin ainoan lapsen kävi ryskätöinään laittamassa alulle Sergei Saltykov, mutta jätetään nämä väitteet oman onnensa nojaan ja seurataan virallista linjaa. Pietarin vaimosta tuli Venäjällä nimeltään Katariina ja kyvykkäänä yksilönä hän nousi miehensä vain muutaman kuukauden kestäneen, epäselvään kuolemaan päättyneen tsaariuden jälkeen valtaistuimelle. Jälkimaailma tuntee hänet paremmin nimellä Katariina II Suuri. Verenperimältään hän oli suurimmalta osaltaan saksalainen, 77,2 %. Myös puolalaista, tsekkiläistä ja itävaltalaista verta oli havaittavasti, muutamaa muuta kansallisuuttakin tilkkanen.

Katariinan ja Pietarin ainoa lapsi Paavali I nousi tsaariksi äitinsä kuoltua. Hän oli perimältään: RUS 12,8 %, GER 54,9 %, POL 18,3 %, CZE 3,7 %, AUT 2,7 %, SWE 1,6 %, FRA 1,2 %, LUX 1,0 %, DEN 1,0 %, SPA 0,7 %, LIT 0,6 %, ITA 0,6 %, HUN 0,4 %, SLO 0,3 %, ENG 0,2 %, POR 0,1 %. Ensimmäinen tsaari, jonka verenperimästä valtaosa oli saksalaista. Hän meni naimisiin preussilaisprinsessa Sophie Dorothean (Venäjällä Maria Fedorovna) kanssa. Paavalilla oli miehekkäämmät tavat kuin isällänsä ja avioliitosta syntyi kymmenen lasta. Tosin muuten Paavali oli kaheli kuin käkikello. Hänen puolisonsa oli siis syntyperältään preussilainen ja verenperimältään 78,2 % saksalainen. 10,0 % oli ranskalaista ja vähän alle viisi prosenttia puolalaista, muusta cocktailista uutena kansallisuutena mukaan tulivat skottilainen ja hollantilainen.

Heidän lapsensa olivat perimältään: RUS 6,4 %, GER 66,7 %, POL 11,5 %, FRA 5,6 %, CZE 2,4 %, AUT 2,0 %, DEN 1,4 %, SWE 0,8 %, LUX 0,6 %, HOL 0,5 %, SPA 0,4 %, ENG 0,4 %, LIT 0,3 %, SCO 0,3 %, ITA 0,3 %, HUN 0,3 %, SLO 0,1 %, POR 0,1 %. Tässä vaiheessa verenperimästä oli kaksi kolmasosaa saksalaista. Lapsista Aleksanteri I seurasi isäänsä valtaistuimelle, mutta jäi lapsettomaksi. Hänen kuoltuaan seuraajaksi tuli hänen veljensä Nikolai I, joka noudatti hyväksi havaittua tapaa ja meni naimisiin preussilaisprinsessa Charlotten (Venäjällä Aleksandra Fedorovna) kanssa. Hän oli lähes 90-prosenttisesti saksalainen, muita kansallisuuksia löytyi vain aavistuksen verran kutakin. Esi-isiin kuului myös Englannin kuningas Yrjö I, mutta brittiläistä verta ei lähes täysin saksalaiselta kuninkaalta irronnut.

Nikolain lapset olivat: RUS 3,2 %, GER 77,7 %, POL 6,5 %, FRA 4,3 %, DEN 2,0 %, AUT 1,5 %, CZE 1,3 %, SWE 1,2 %, HOL 0,7 %, ENG 0,4 %, SCO 0,3 %, LUX 0,3 %, SPA 0,2 %, LIT 0,2 %, ITA 0,1 %, HUN 0,1 %, SLO 0,1 % . Jo lähes 80-prosenttista saksalaista laatua. Tsaariksi tuli vanhin poika Aleksanteri II. Tämän puoliso oli - yllätys yllätys, saksalainen prinsessa. Ei kylläkään preussilainen, vaan hesseniläinen Marie, Venäjällä Maria Aleksandrovna. Syntyperältään lähes 95-prosenttinen saksalainen. Väitetään tosin, että hänen oikea isänsä olisi Hessenin suurherttuan sijaan ollut eräs sveitsiläinen aatelismies, mutta pysytään tapaus Saltykovin mallin mukaan virallisella linjalla. Tässä vaiheessa ei enää olisi mikään ihme, jos serkkujen naiminen olisi muslimien tapaan alkanut näkyä jälkeläisten järjenjuoksussa. Neljä sukupolvea taaksepäin esivanhempia on periaatteessa 16, mutta Marialla heitä oli vain kahdeksan. Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat Hesse-Darmstadtin maakreivin kautta serkuksia. Samoin hänen äidinpuoleiset isovanhempansa, vieläpä samaa kautta eli Hesse-Darmstadtin maakreivi taas asialla. Tästä voi laskea, että isoisovanhemmissa olisi pitänyt siis olla neljä sisarusta. Heitä oli kuitenkin vain kolme, mistä seuraus oli se, että hänen vanhempansakin olivat serkuksia. Lisäksi hänen vanhempansa olivat pikkuserkkuja myöskin Zweibrückenin kreivin kautta. Eikä tässä kaikki. Hänen anoppinsa Aleksandra Fedorovnan vanhemmat olivat myös olleet keskenään pikkuserkkuja samaisen Hesse-Darmstadtin maakreivin kautta. Samoin aiemmin mainittu Zweibrückenin kreivipari olivat paitsi Marian kaksinkertaiset isoisoisovanhemmat, myös Aleksandran isoisoisovanhemmat. Marialla ja hänen anopillaan oli yksi muukin yhteinen isoisoisovanhempien pari.

Aleksanteri II:n ja Maria Aleksandrovnan lapset olivat: RUS 1,6 %, GER 85,9 %, POL 3,6 %, FRA 2,9 %, DEN 2,0 %, AUT 1,2 %, CZE 0,8 %, SWE 0,7 %, HOL 0,5 %, ENG 0,2 %, SCO 0,2 %, LUX 0,2 %, SPA 0,1 %, LIT 0,1 %, ITA 0,1 %, HUN 0,1 %. Saksalaisosuus jatkoi kasvamistaan, nyt jo entistä enemmän muiden kansallisuuksien kustannuksella, kun venäläisestä verestä ei enää ollut liiemmin vähentämistä. Tsaariksi tuli vanhemman veljen kuoleman ja isän murhan jälkeen Aleksanteri III. Toisin kuin edeltäjänsä, hän ei ottanut puolisokseen saksalaista, vaan Tanskan kuninkaan tyttären, prinsessa Dagmarin, Venäjällä Maria Fedorovna. Tosin puolison tanskalaisuus oli lähinnä nimellistä, koska hänen isänsä Kristian IX oli saksalainen herttua, joka valittiin Tanskan kuninkaaksi kaukaisen esi-isänsä ansiosta edellisen kuninkaan jäätyä lapsettomaksi. Uuden tsaarittaren verenperimä oli 87,6-prosenttisesti saksalainen, tanskalaista oli vain 3,0 prosenttia. Trillerimestari Frederick Forsyth meni komeasti ansalankaan Venäjän tsaarin valtaistuimelle palauttamista käsittelevässä jännärissään Musta manifesti, kun hän kuvaili Nikolai II:n ulkomuotoa "ei venäläiseksi, vaan äitinsä mukaan tanskalaiseksi". Tosin Venäjähän oli lysenkolaisuuden kotimaa, joten mikäs siinä. Maria Fedorovnan kohdalla eivät sentään kovin läheiset sukulaiset olleet menneet keskenään naimisiin, hänen vanhempansa olivat ainoastaan pikkuserkuksia. Tosin sentään kaksinkertaisia sellaisia.

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II oli: RUS 0,8 %, GER 87,3 %, FRA 2,7 %, DEN 2,4 %, HOL 2,1 %, POL 1,8 %, SWE 1,1 %, AUT 0,6 %, SCO 0,4 %, CZE 0,4 %, ENG 0,1 %, LUX 0,1 %, SPA 0,1 % . Hän oli siis ensimmäinen Venäjän tsaari, jolla oli alle prosentin verran venäläistä perimää. Vaikka hän olikin Englannin kuningas Yrjö V:n serkku ja hämmästyttävän samannäköinen, englantilaista verta oli vain pisara. Puolisokseen Nikolai otti Hessenin prinsessa Alixin, Venäjällä Aleksandra Fedorovna. Verenperimä tsaarittarella oli peräti 88,7-prosenttisesti saksalainen. Ja sukulaisten naiminen jatkui: hänen äidinpuoleiset isovanhempansa eli kuningatar Viktoria ja prinssipuoliso Albert olivat serkuksia. Isänpuoleisista isoisoisoäideistä kolme neljästä taas oli keskenään sisaruksia ja se neljäs kolmen muun serkku.

Heidän lapsensa, yhdessä vanhempiensa kanssa Jekaterinburgissa vuonna 1918 murhatut neljä tytärtä ja verenvuototautinen tsarevits Aleksei olivat: RUS 0,4 %, GER 88,0 %, HOL 2,9 %, FRA 2,6 %, DEN 2,6 %, SWE 1,3 %, POL 1,0 %, SCO 0,6 %, AUT 0,3 %, CZE 0,2 %.

On huvittavaa seurata venäläisten kiinnostusta "aitovenäläiseen tsaariuteen". Viimeisellä kruununperijällä kun virtasi suonissaan vain noin neljän promillen verran venäläistä verta ja se oli vasta kahdeksanneksi yleisin kansallisuus. Tämä siitä huolimatta, että hän oli perimältään 88-prosenttisesti saksalainen eli muille kansallisuuksille jäi vain 12 prosenttia jaettavaksi.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Välihuomautus 45: EM-kultaa!

Oona Kettunen räväytti Italian Rietissä voittamalla 19-vuotiaiden EM-kultaa esteissä. Urheiluruutu kuittasi saavutuksen kahdenkymmenen sekunnin arkistovideolla Paavo Nurmen kisoista, kun eivät aitoa kuvaa saaneet. Itse asia sivuutettiin kymmenen sekunnin maininnalla, loppuosa klipistä selostettiin Suomen MM-valintoja. Mutta jäipähän sitten lähetyksessä tilaa monen minuutin jutulle maailman niukasti sadan parhaan joukkoon mahtuvan reikäpalloilijan mailapojasta ja toiselle yhtä pitkälle spekuloinnille ensi viikonlopun sellaisesta kisasta, jonka osanottajien tärkein tehtävä on aikanaan olla meetvurstina leivän päällä.

Onnea Oonalle, joka teki taktisesti kypsän juoksun eikä lähtenyt ruotsalaisen hullutteluvauhtiin alussa! Jalat maassa -tyyppinä ja erinomaisen fiksuna urheilijana tie on nyt auki taivasta myöten. Mutta aloitetaan nyt mahdollisesti aikuisten MM-kisoilla, Oonan reilun ennätysparannuksen myötä Suomella on naisten esteissä kaksi B-rajan rikkonutta juoksijaa. Mikäli kumpikaan ei Vaasassa riko A-rajaa, mikä tietäisi molempien pääsyä mukaan, ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on valita Suomen mestari. Toki SE-nainen Johanna Lehtinen on myös ilmoittautunut kisaan mukaan, mutta hän on telottuaan itsensä Kalevan Kisoissa 2010 ilmestynyt esteiden lähtöviivalle vain kerran. Tuskin lähtee kisaan, koska on ilmoittautunut kaikille muillekin mahdollisille matkoille.

Kun Yle kehtaa pyörittää arkistovideota, niin tässäkin on arkistokuva viime vuodelta. Tuore Euroopan mestari numerolla 22 ja toinen Moskovaan tyrkyllä oleva estenainen Sandra Eriksson numerolla 29.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Nääs

Totta se on: neljä päivää Tampereella enkä kertaakaan kuullut kenenkään sanovan "nääs". Katoavaa kansanperinnettä tukeakseni piti sitten laittaa se otsikkoon.

Muuten ei ollut erityisemmin epäselvyyksiä missä mennään. Nääsvilleä lähestyessä tuli poikettua huoltsikalla kahvilla. Viereisessä pöydässä istui selvästi paikallinen alkuasukas ja kohta siihen istui toinen. Miehet eivät selvästikään tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta pienessä sievässä hämäläisetkin alkavat jutella. Oleelliseen päästiin jo toisessa lauseessa: "Ooksää Ilveksen vai Tapparan miäs?"
Vessaan mennessä kuulin ohimennen, kun noutopöydän linjastolle menossa ollut mies kysyi alle kymmenvuotiaalta nöösipojaltaan, mitä hän noista ottaa. "Eiks tääl oo mustaa makkaraa?"
Selevä. Tampereella ollaan.

Läheltä tosin piti, ettei olisi tarvinnut aloittaa Tampereeseen tutustuminen yliopistollisesta keskussairaalasta. Kymmenisen kilometriä ennen keskustaa eteen kääntyi pikkuauto, joka körötteli seitsemääkymppiä satasen alueella. Tuumasin että hidas hämäläinen. Ohi ei päässyt, koska liikenne oli vilkasta. Kohta taustapeiliin ilmestyi nopeasti suureneva piste, joka kasvoi aivan liian suureksi. Teinicorolla iski melkein kiinni puskuriin ja teki sitten äkkiliikkeen vasemmalle ohitukseen. Autoletkan tullessa vastaan. Äkkikurvaus takaisin oikealle ja melkein meikäläisen kylkeen. Vilkaisin taustapeiliin ja totesin, että ratissa oli parikymppinen lähi-idän ihme. Piirteet viittasivat kurdiin, liian vaalea iho ja vähän kulmakarvoja ollakseen afgaani. No, tämä roikkui puskurissa pari kilometriä ja yritti vielä kerran ins'allah -ohitusta. Edessämenevä jatkoi rauhallisesti seitsemääkymppiä satasen alueella, liekö edes huomannut mitään erikoista. Vastaan tuli tasainen autovirta. Kaarteen jälkeen siihen kuitenkin ilmestyi tauko, ei edes näkynyt seuraavaa vastaantulijaa. Koska näin tilanteen ennen takaa tulevaa liikennekulttuurinrikastajaa, uskalsin taustapeiliin vilkaistuani vetää vaihteen kolmoselle, painaa jalan konehuoneeseen ja käyttää hetken hyväkseni. Taatelintallaaja seurasi sekunnin kuluttua perästä, sananmukaisesti perästä. Kun yli kaksilitrainen turbodiesel ärähtää, niin teinicorolla jää seisomaan. Ohitin, kiihdytin normaaliin 105:een ja iskin vakionopeussäätimen taas päälle. Kymmenen sekunnin kuluttua corolla lakkasi pienenemästä taustapeilissä ja alkoi suurentua kiihtyvällä vauhdilla. Samalla vastaantulijoita alkoi taas olla. Corolla kiihdytti arvioni mukaan 140:een, iski jarrut päälle ja hidasti päätyen metrin päähän takapuskurista. Ajokorttinsa KELAn arpajaisista voittanut rättipää kaahasi silmät päässä seisoen. Parin kilometrin päästä heppu pisti vilkun vasemmalle (taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytti kyseistä kapistusta) ja ryhmittyi kääntyvälle kaistalle. Hetken epäilin, että menee risteyksen kohdalla ohi, mutta kääntymässä se oli. Joutui kuitenkin pysähtymään koska oli vastaantulevaa liikennettä. Pysähtyminen onnistui napakympin arvoisesti. Olettaen että tavoitteena oli, että kääntyvän ja suoraan jatkavan kaistan keskiviiva on täsmälleen auton alustan keskilinjan alapuolella.

Tamperelaisten suosikkiurheilijaksi olisi parhaiten sopinut italialainen kolmiloikkaaja Maria Moro.

Lämpimiä muistoja etenkin Ilveksen miähissä herätti varmaan myös toinen italialaisloikkija Daria Derkach, joka on kuitenkin paitsi hiton paljon paremman näköinen, myös 167-senttisenä viitisen senttiä pidempi kuin Ilveksessä 80-luvulla kolme kautta kiekkoillut lätkämailan mittainen taskuraketti Dale Derkatch.

Tuosta tulikin mieleen Wimbledonin naisvoittajan ulkonäöstä noussut kohu. Realiteetit ovat realiteetteja ja sillä selvä. Naiset eivät pärjää miesten kanssa samassa sarjassa ja niin kauan kun he kilpailevat omassa sarjassaan, ainakin taloudelliseen menestykseen vaikuttaa ulkonäkö yhtä paljon kuin menestys. Mutta jos kauniita naisia urheilusta etsitään, niin varmin paikka on yleisurheilukenttä. Tämmöinen keski-ikäistyvä mieshenkilökin meinasi muutaman kerran pudottaa silmänsä, vaikka onkin jo paatunut. Esimerkiksi kisatorilla edellä käveli muuan yli 190-senttinen hyvin muodostunut korkeushyppääjänainen, jonka pituudesta varovasti arvioiden kaksi kolmasosaa oli pelkkää jalkaa. Tuli mieleen ex-työkaverin määritelmä hänen nähtyään samankaltaisen naisen: Siinä on naisella p***u kuin hirvellä: ei ehkä yhtä iso mutta yhtä korkealla.

Tuosta taas johtuivat ajatukset naisten pituushyppyyn, jossa voittaja Lena Malkus ansaitsi ainakin allekirjoittaneen vilpittömät aplodit. Nainen oli noussut suosikikseni tilanteensa takia, vaikka ulkonäöllisiltä avuiltaan olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja - tosin pituushypyssä rima tässä asiassa on tunnetusti korkealla. Satuin näet sunnuntaiaamupäivällä kuljeskelemaan Ratinan suvannon läheisyydessä, jossa Malkus valmentajansa (tai fysion) kanssa yritti saada paikkoja avautumaan. Tehdyistä liikkeistä päätellen vaikutti että alaselkä oli dingdong. Kisassa katsoin toisen hypyn jälkeen, että voipi vielä käydä niin, että tämä jää tähän - vauhtijuoksu oli jumiutuneen näköistä. Mutta niin vain Malkus vetäisi viimeisellään ennätyksensä 676 ja nousi kolmannelta sijalta kultapallille.

Saksan kansallishymni siis soi jälleen kerran. Minä en vaan totu siihen, että siinä lauletaan - jos siis olisi laulettu - kolmas säkeistö Einigkeit und Recht und Freiheit. Päähän pomppaa automaattisesti Deutschland, Deutschland über alles. Onneksi oikea käsi ei sentään tee refleksiliikettä yläviistoon enkä jää hymnin päätyttyä seisomaan ja odottamaan perinteistä jatko-osaa. Neuvostoliiton - anteeksi Venäjän - kansallislaulua taas en ole enää koskaan voinut ottaa vakavasti nähtyäni kertaalleen sen ruotsalaisen parodian Stackars negerslav.

Nakkikioskilla piti tietysti käydä. Tavallisen grillimakkaran lisäksi Tapola tarjosi tietysti sitä itteään eli Tapolan mustaa makkaraa. Mustan makkaran ystävänä piti tietysti ostaa, vaikka hinta olikin euroa kalliimpi. En tosin kysynyt jonossa seisseeltä neekeriltä sitä tamperelaisklassikkoa "taitaa olla Tapola itte?".

Jäätelönmyyntiin oli saanut ilmeisesti yksinoikeuden paikallinen kuuluisuus Minetti. Helvetin hyvää olikin, mutta myyntipuolta olisivat saaneet miettiä tarkemmin. Kun sunnuntaina käveli kojun ohi, jono oli puolen tunnin mittainen ja myyjätyttöjen tahti hieman hämäläismallinen. Lienevätkö kohmettuneet kylmässä kopissa. No, toisaalta on jokaisen oma valinta katsooko kisoja vai jonottaako jäätelöä.

Arpoja en ostanut. Mitä helkutin hämäläishuumoria oli laittaa parinkymmenen tuhannen euron arvoiseksi pääpalkinnoksi Avant 220 -etukauhalla varustettu työkone? Käsi pystyyn jokainen jolla on semmoiselle käyttöä.



Yleisöä oli tuhansittain paikalla joka päivä ja nuorille eliittiurheilijoille jäi varmasti hyvät muistot Suomesta, kannustus oli reilua ja tasapuolista. Kämmenpohjien kestävyyttä tuli treenattua ihan riittävissä määrin. Tapahtumaohjaus toimi hyvin ja kenttäkuuluttajat osasivat yleisesti ottaen kiinnittää yleisön huomion oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Toki hektisessä tapahtumassa pieniä fibojakin oli. Moneen kertaan sai naureskella kuuluttajan epäselvää ilmaisua Ison-Britannian joukkueen virallisessa englanninkielisessä nimessä Great Britain and Northern Ireland. Muutaman kerran lipsahti aivan selvästi Great Britain and Northern Islands. Ainakin kahdesti tuli Great Britain and Northern Island. Ainoa puuttumaan jäänyt variaatio oli Great Britain and Northern Irelands. Okei, Great Britain on siis Englanti, Wales ja Skotlanti, mutta minkä takia ei voi sanoa United Kingdom? Tai pudottaa koko Northern Irelandin pois, mahtoiko koko joukkueessa edes olla yhtään pohjoisirkkua?

Musiikkivalinnat osuivat hyvin kohdalleen eikä se onneksi pauhannut liian kovaa, kuten joissakin kisoissa. Oikeisiin aikoihin osattiin myös jättää tilaa hiljaisuudelle, mistä pointsit Tampereelle. 80-luvun kestorockhitit löysivät taas kerran käyttöä, toki mukana oli uudempaakin. Ainakin jossain vaiheessa taisi soida Jeanne d'Arcille sopiva Alicia Keysin Girl on Fire. Erityiset kiitokset järjestäjät ansaitsevat hienosta eleestä pyyteetöntä ja näkymätöntä (jos homma toimii) toimitsijatyötä kohtaan. Kuuluttajat mainitsivat kisojen viimeisen startin, miesten 4 x 400 metrin yhteydessä kyseessä olevan lähettäjän lähes 40 vuotta kestäneen uran viimeisen laukauksen. Yleisö palkitsi mahtavilla aplodeilla, jotka jokaisen toimitsijan piti varmasti ymmärtää olevan kiitos heille kaikille, sen yhden mainitun edustajansa välityksellä.

Ainoa merkittävämpi moka oli lipunsiirtoseremonia, jossa vastuu tulevaisuudesta siirrettiin seuraavalle kisajärjestäjälle eli Tallinnalle. Mitä järkeä sitä oli pitää siinä vaiheessa, kun naisten keihäässä oli enää neljä heittoa jäljellä ja kaksi niistä oli mitalista taistelevilla suomalaisilla? Eikö aikataulu olisi voinut muutamaa minuuttia joustaa? Katsomossa kuului melkoisesti tyytymätöntä murinaa. Itse tosin mietin, että antaapa olla jos nyt Utriainen tai Kangas tempaisee itsensä takaisin mitalisijalle, niin kyllä sitten kiitellään pelastavaa lepotaukoa... No, ei tullut mitalia ja arvoitukseksi jää, purkautuiko keihäänheittäjättärien viimeisen heiton lataus muutaman minuutin turhaan odotukseen. Seuraavana vuorossa ollut Utriainen taisi asiasta eniten kärsiä jos kärsi. Tosin rento asenne - näkyi polkevan pyörällä kisapaikalle - viittaa siihen että tuskin tauko haittasi. Sanni lienee muuten Ratinan kenttämestarin suosikkityttö: ei pääse nurmikko kulumaan kun hän heittää keihäänsä joka kerran samaan reikään.

Keihäässä oli kyllä mitalia tarjolla, finaalin taso ei päätä huimannut. Ainoastaan voittotulos oli parempi kuin karsinnan voittotulos, kaikilla muilla sijoilla karsinnassa oli parempi tulos kuin mitä finaalissa vastaavalla sijoituksella. Vaan ei kun ei, Suomen mitalisaldo jäi tällä kertaa yhteen. Tosin ei kaikkien mielestä. Keihäsfinaalin ratkettua kuulin, kun takana istunut asiantuntijaraati totesi, että Suomen mitalitili jäi sitten yhteen hopeaan ja yhteen pronssiin. Höristin korviani että mitä ne siellä sekoilevat. Sitten kuului tarkempi analyysi: Neziri sai eilen pronssia pika-aidoissa ja äsken tuli kasisataselta hopeaa. Aivoihin sattui vähän aikaa kun yritin ymmärtää. Sitten niihin sattui vielä enemmän kun tajusin. Vähän aiemmin oli päättynyt naisten seitsenottelu ja viidenneksitoista sijoittunut Tiina Säily oli tullut päätöslajissa 800 metrillä B-erän toisena maaliin. Aaargh.

Miesten 4 x 100 metrillä nähtiin harvinaista herkkua. Neljä ensimmäistä joukkuetta tempaisi alle ikäluokan entisen Euroopan ennätyksen. En muista ikinä nähneeni paikan päällä, että jokin ennätys olisi rikottu neljän yksikön voimin samassa kisassa.

Suurimman huomion saivat tietysti omalta kohdaltani osakseen kestävyyslajit, joista laji lajilta kronologisessa järjestyksessä pari sanaa. Yleishuomautuksena mainittakoon, että kiinnitin huomiota Israelin (maa joutuu rasistisista syistä kilpailemaan EM-kisoissa, kun arabimaat eivät huoli sitä Aasian mittelöihin) juoksijoihin, jotka näyttivät lähes poikkeuksetta kuuluvan maan etiopianjuutalaiseen väestöön.

M 10 000 m
Vajaa kolme kilometriä ennen maalia mutisin, että jos en asiasta mitään tietäisi, niin sanoisin heti että kymmenen miehen kärkiryhmästä Espanjan Gabriel Navarro voittaa kisan; meno on selvästi parhaan näköistä tässä vaiheessa. Mutta kun tiedän, ettei Navarro ole ihmeitä esittänyt, niin kyllä tilastoykkönen Belgian Mats Lunders vie tämän. Ja kuinkas sitten kävikään. Lunders oli seitsemäs ja Navarro hallitsi viimeistä kilometriä tahtonsa mukaan, vaikka voittomarginaali ei suuren suuri ollutkaan. Vannoin taas kerran, että lopetan tilastojen tuijottamisen ja luotan jatkossa perstuntumaan. Unohtaakseni lupauksen varmasti taas seuraavalla kerralla...

N 10 000 m
Ylivoimainen ennakkosuosikki Gulshat Fazlitdinova ei viitsinyt edes sen olla kohtelias, että olisi odotellut edes puolimatkaan vaan lähti omille teilleen heti alussa. Sai hopea- ja pronssimitalistit melkein kierroksella kiinni.

N 3000 m esteet
Ainoa kestävyyslaji, jossa oli suomalaisedustusta, mutta sitäkin komeammin eli kolmen naisen voimin. Sandran esimerkki vaikuttaa. Alussa tosin näytti pahalta, kun neidit jäivät pitelemään jumbosijoja muun porukan mennessä menojaan, mutta valinta oli viisas. Alkuvauhti oli liian kova suurimmalle osalle. Ennakkosuosikki Saksan Krause oli ainoa, joka kykeni ylläpitämään tasaista kyytiä loppuun asti muiden pudotessa yksi kerrallaan. Siinä sivussa suomalaiset poimivat pudonneet kuin kypsät hedelmät nousten sijoille 6, 7 ja 9. Sofie Lövdahl nousi jopa hetkeksi viidenneksi, mutta Ranskan tyttö kuittasi maaliviivalla takaisin. Vahvarakenteinen Lövdahl on estejuoksuun omiaan, ennätys sileällä on vain 16 sekuntia parempi. Harvoin näkee naisen vetävän vesiesteen kenialaistyyliin aitomalla, kuten hänellä on tapana.

M 5000 m
Hölkyn kölkyn. Ensimmäiset kolme kilometriä mentiin hissutellen 15 minuutin loppuaikaan viittaavaa tahtia. Asiaan vihkiytymättömille kuitenkin huomautettakoon, että sillä vauhdilla Cooperissa menisi neljä tonnia rikki ja kova jätkä saa olla, jos pysyy edes yhden kierroksen kyydissä. Sitten porukan kovimman ennätyksen (13.15) omistava Thomas Farrell meni keulaan ja päätti tehdä Virénit. Eli tarjota jokaiselle kilpakumppanille oikean olkapäänsä, jonka ohi sopii yrittää nousta. Ja aina pykälää lisää silmään, jolloin vierelle nousee muuri jonka ohi jokaisen uuden yrittäjän on kierrettävä. Ainoa vika suunnitelmassa oli se, että kotiläksyt olivat jääneet tekemättä ja huomioimatta, että porukassa oli muuan Henrik Ingebrigtsen, 1500 metrin MIESTEN Euroopan mestari. Noin 14.20 vauhdissa oli selvää, että kaikki muut ovat viikingin suupaloja loppukirissä. Ainoa epävarmuustekijä oli se, miten aamulla juostu tonnivitosen alkuerä vaikuttaisi Henkan vetoon. Mies oli hölmöillyt itsensä kuperkeikkaan reilu puoli kilometriä ennen maalia ja yrittänyt sitten turhaan kiriä muita kiinni karsiutuen. Vaan ei hätää mitään, Ingebrigtsen veti täysin oikeaoppisesti loppusuoralle tullessa kurvan suoraksi, ulkokautta ohi ja selvään voittoon.

N 5000 m
Turkin Gamze Bulut lähti muutaman kierroksen jälkeen irti. Sanoin että ei kestä; hartiakierto alkoi näkyä kolmen kilometrin kohdalla ja takaa tullaan vielä ohi. Vaan toisin kävi, Azerbaidzanin afrikkalaisvahvistus Abdullayeva ei ollut normaalikunnossaan ja joutui tyytymään hopeaan, vaikka saikin etumatkan kurottua kuuteen sekuntiin. Moraalisen Euroopan mestarauuden otti sitten kolmantena maaliin tullut maratonaskeltaja Kate Avery; ei turkkilaista ja azerbaidzanilaista afrikkalaista oikein osaa eurooppalaisiksi laskea, britin nyt joten kuten...

M 3000 m esteet
Ratinassa esteiden startti on etusuoran alusta, joten sai katsottua juoksijoiden silmämunat lähtöviivalla. Selvä tapaus, Bulgarian Mitko Tsenovilla oli rauhallisin ja päättäväisin tuijotus. Alussa kärkeen ja viitisenkymmentä metriä irti muista ryntäsi Espanjan Fernando Carro vauhdin ollessa 8.15 luokkaa. Muut osoittivat taktista kypsyyttä eivätkä lähteneet ansaan. Ilmiselvä tarkoitus oli kypsyttää muut ja tarjoilla kisa kultalautasella selvästi kovimman tilastoajan maanmies Merzoughille. Vaan pieleen meni. Carro hyytyi, kuten 8.35 miehen tuossa kyydissä pitikin ja jäi seitsemänneksi (loppuaika 8.45). Tsenov juoksi matkan viisaasti ja yllätti kaikki muut voitollaan. Noin tuntia myöhemmin kenttäkuulutus kertoi sitten Tsenovin hylkäyksestä. Myöhemmin selvisi, että hän oli astunut sisäkentän puolelle jossakin vaiheessa. Itse en ollut mitään huomannut, hän jopa juoksi suurimman osan matkaa ykkösradan ulkoreunassa toisen juoksijan vieressä. Edes TV-kuvan kelaaminen jälkikäteen ei paljastanut minulle mitään, joten rike oli tapahtunut kuvan ulkopuolella. Lopputulos oli, että Merzoughi sai kultamitalin.

Tampere on aina ollut suosikkikaupunkini kymmenen suurimman suomalaiskaupungin joukossa. Se on selkeä, siellä ei voi eksyä, liikennejärjestelyt toimivat, ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelut pelaavat. Saman voi todeta Ratinan stadionista, jonka kenttäratkaisu on suomalaisstadioneista kenties paras. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vesiestettä ei sijoiteta useammin ulkokaarteeseen, mikä tuo paitsi sisäkentälle hyödynnettävää lisätilaa, tekee myös estejuoksijoiden kaarteesta loivemman.
Tampereen tunnelmasta taas voi todeta, että kaupungilla liikkuessa odotin joka hetki, milloin seuraavan kulman takaa ilmestyvät legendaarisen Jammun hahmot Yrjö ja työkaverinsa Vikki. Rollaattoreilla. Ikämiehiä kun jo olisivat, mutta yhtä ärhäköitä kuin ennenkin. Yrjön appiukko olisi jo varmasti mullan alla, mutta Tanhuavaari juoksisi tyttöjen perässä kuten ennenkin. Ei vaan enää muistaisi miksi.

Sivallus CCLXV

Vanhat juoksijat eivät koskaan lopeta. He vain haihtuvat hiljaa pois.

(Jukka Keskisalo on ilmoittautunut Kalevan Kisojen estejuoksuun.)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Välihuomautus 44: Laki ja oikeus

Sisäministeri Päivi Räsänen on saanut taas myrskyn aikaan lausunnollaan. Hänen kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa oli seuraava kohta:
”Kaikilla meillä on tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä’.”

Ja johan räjähti. "Ministeri kehottaa rikkomaan lakia!" "Räsäsen erottava!"

Parempi otsikko olisi: "Toimittajien sisälukutaidossa vakavia puutteita!"

Näyttäkää missä kohtaa tuota sitaattia on kehotus. Ensin on virke, jossa kerrotaan jokaisen joutuneen dilemman eteen. Toisessa todetaan sitaatti, jota edeltää "kuitenkin". Kyseessä on pohdiskelu. Lausuntoa on venytelty, taivuteltu, liioiteltu ja ennen muuta sen merkitys on sidottu sanojaan; kuka tahansa muu olisi voinut sanoa saman pohdiskeluna, mutta ei Räsänen.

Media on kytännyt Räsäseltä lipsahdusta kuin kuuta nousevaa ja haluaa nyt hänen päänsä vadille. Luultavasti tavoite tulee saavutettua, ellei äkillisesti nouse uutta kohua joka peittää tämän alleen. Toinen mahdollisuus selviytyä on se, että Räsäsen pokka pitää ja hän säilyttää täydellisen hiljaisuuden eikä kommentoi. Media on päättänyt nitistää hänet ja jokainen hänen antamansa lausunto ainoastaan lisäisi vettä myllyyn. Yksin jätettynä kohulla on mahdollisuus laantua.

On tämä vaan yhtä perkelettä kun kaltaiseni ateistin pitää nousta puolustamaan hihhuliuskovaista median vainolta.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Rouva presidentti

Olen taannoin kirjoittanut viikkojutut USA:n presidenttien erikoisuuksista, presidenttien jälkeläisistä ja presidenttien vanhemmista. Luontainen jatko on sitten juttu presidenttien vaimoista.

Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä (Barack Obaman järjestysnumero on 44, mutta Grover Cleveland on laskettu kahdesti). Heillä on ollut yhteensä 48 vaimoa. Ainoastaan James Buchanan ei koskaan ollut naimisissa, mutta kuusi presidenttiä oli naimisissa kahdesti.

Tässä kirjoituksessa presidenttien vaimoihin viitataan heidän avioliiton aikaisilla sukunimillään poikkeuksena ainoa eronnut, Jane Wyman. Tämä saattaa aiheuttaa sekaannuksia siinä kuka oli kenenkin vaimo, koska presidentteinä on ollut miehiä joilla on ollut sama sukunimi. Tämän takia seuraavassa luetellaan nämä erikoistapaukset eli kuka oli kenenkin presidentin puoliso:
Abigail Adams - John Adams
Louisa Adams - John Quincy Adams
Anna Harrison - William Henry Harrison
Caroline Harrison - Benjamin Harrison
Mary Harrison - Benjamin Harrison (2. avioliitto)
Eliza Johnson - Andrew Johnson
Lady Bird Johnson - Lyndon B. Johnson
Alice Roosevelt - Theodore Roosevelt
Edith Roosevelt - Theodore Roosevelt (2. avioliitto)
Eleanor Roosevelt - Franklin D. Roosevelt
Barbara Bush - George Bush
Laura Bush - George W. Bush

Presidenteille mieluisimpia ovat olleet New Yorkin osavaltiossa syntyneet puolisot. Heitä on peräti yhdeksän. Muita suosittuja osavaltioita ovat Ohio ja Virginia kuudella puolisolla sekä Illinois kolmella. Muut eivät yllä kahta enempään. Yksi (Louisa Adams) on syntynyt ulkomailla, Englannissa. Kahdeksan vaimoista ehti syntyä ennen itsenäisyysjulistusta, muut ovat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia.

Puoliso on löytynyt varsin usein kotikulmilta. Samassa osavaltiossa puolisonsa kanssa on syntynyt 21 presidenttiä.

Valtaosa puolisoista on syntyisin itärannikon osavaltioista. 27 heistä on syntynyt Floridasta pohjoiseen olevassa rannikko-osavaltiossa. Yksi oli ulkomaalaissyntyinen ja läntisissä osavaltioissa on syntynyt vain yksi, nevadalainen Pat Nixon. Sisällissodassa etelävaltioiden puolella olleista osavaltioista on lähtöisin 12. Sisällissodan aikana ensimmäisenä naisena olleen Mary Lincolnin veljet palvelivat etelävaltioiden armeijassa ja osa heistä kaatui sodassa. Heti sisällissodan jälkeen ensimmäinen nainen Eliza Johnson oli kotoisin konfederaation puolelta Tennesseestä.

Kolmen puolison (Rosalynn Carter, Margaret Taylor, Abigail Adams) tyttönimi on ollut Smith. Kaikki muut tyttönimet ovat olleet ainutkertaisia. Mary Lincoln oli tyttönimeltään Todd ja samanniminen oli myös Dolley Madison mennessään James Madisonin kanssa naimisiin, mutta hän oli saanut sukunimen ensimmäiseltä mieheltään. Eleanor Roosevelt on ainoa puoliso, jolla on ollut koko ikänsä sama sukunimi; hän oli etäistä sukua aviomiehelleen. Värikkäin sukunimihistoria on ollut Jane Wymanilla, jonka tyttönimi oli Mayfield, avioliittojen kautta virallisena nimenä on ollut Futterman, Reagan ja Karger. Wyman oli pelkkä keksitty taiteilijanimi, jota ennen hän käytti näyttelijänä myös nimeä Durrell.

Kuusi avioliittoa ehti päättyä ennen aviomiehen tuloa presidentiksi. Martha Jefferson, Rachel Jackson, Hannah Van Buren, Ellen Arthur ja Alice Roosevelt menehtyivät, Jane Wyman erosi.

Kolme vaimoa kuoli kesken presidenttikauden: Letitia Tyler, Caroline Harrison ja Ellen Wilson. Kaikissa tapauksissa leskeksi jäänyt presidentti meni uudelleen naimisiin, Benjamin Harrison tosin vasta presidenttikautensa jälkeen. Abigail Fillmore kuoli vajaa kuukausi miehensä presidenttiyden päätyttyä.

Istuva presidentti on mennyt kolmesti naimisiin kesken presidenttikautensa. Julia Tyler ja Edith Wilson tulivat presidentin toisiksi vaimoiksi ensimmäisen kuoltua kesken kauden, Frances Cleveland meni naimisiin pitkään poikamiehenä pysytelleen Grover Clevelandin kanssa. Viimeksi mainittu avioliitto on ainoa Valkoisessa Talossa tapahtunut presidentin vihkiminen.

Kaksi vaimoista meni naimisiin leskeksi jääneen entisen presidentin kanssa: Caroline C. Fillmore ja Mary Harrison.

Presidentit eivät ole olleet turhan tarkkoja siitä, että olisivat vaatineet priimaa tavaraa, käytettykin on kelvannut. Peräti kymmenelle presidentin puolisolle avioliitto oli jo toinen. Kuusi näistä oli leskiä: Martha Washington (4 lasta, 2 elossa), Martha Jefferson (1 pienenä kuollut lapsi), Dolley Madison (2 lasta, 1 elossa), Caroline C. Fillmore (ei lapsia), Mary Harrison (ei lapsia) ja Edith Wilson (1 pienenä kuollut lapsi). Eronneita oli neljä: Rachel Jackson (ei lapsia), Florence Harding (1 lapsi), Betty Ford (ei lapsia) ja Jane Wyman (ei lapsia). Tämä on aika yllättävää, koska presidenteistä vain yksi on kokenut avioeron: Ronald Reagan Jane Wymanin kanssa kauan ennen presidenttiyttä.

Hankalimpia aviollisia alkutaipaleita oli Granteilla, joiden kummankaan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa. Julian vanhemmat siksi, että tuleva aviomies oli sotilas, Ulysseksen, koska vaimon vanhemmat olivat orjanomistajia. Avioliitto osoittautui kuitenkin poikkeuksellisen onnelliseksi.

Mikäli presidentti on mennyt uudelleen naimisiin, toinen vaimo on aina ollut ensimmäistä nuorempi, useimmiten reilusti: John Tylerin vaimoilla oli melkein 30 vuotta ikäeroa ja viidestä muusta uudelleen naimisiin menneestä alle kymmenen vuoden jäävät vain Ronald Reagan, jonka vaimojen ikäero oli neljä vuotta ja Theodore Roosevelt, jonka toinen vaimo oli kahdeksan päivää ensimmäistä nuorempi. Rooseveltin toinen vaimo Edith oli vieraana hänen ensimmäisissä häissään.

Kolme presidentin puolisoa on mennyt uusiin naimisiin presidentin jälkeenkin: Frances Cleveland, Jacqueline Kennedy ja Jane Wyman. Heistä Cleveland ja Kennedy olivat leskiä, Wyman eronnut. Wymanin avioliittohistoria onkin varmasti värikkäin: naimisissa jo kerran ennen Reagania, Reaganin jälkeen vielä kahdesti naimisissa - tosin nämä kaksi viimeistä liittoa olivat molemmat saman miehen kanssa.

Vaimot ovat olleet avioliittoa solmittaessa keskimäärin 25-vuotiaita. Alle 20-vuotiaita ovat olleet 19-vuotiaat Abigail Adams, Alice Roosevelt, Mamie Eisenhower, Barbara Bush, 18-vuotias Rosalynn Carter, 17-vuotias Elizabeth Monroe ja nuorimpana 16-vuotias Eliza Johnson. Yli 40-vuotiaita ovat olleet 43-vuotias Edith Wilson ja 44-vuotias Caroline C. Fillmore, mutta heidän tapauksissaan molemmilla puolisoilla oli kyseessä toinen avioliitto. Vanhimpana ensimmäiseen avioliittoon presidentin kanssa on astunut 34-vuotias Bess Truman.

Ikäeroa puolisoilla on ollut keskimäärin hieman yli kuusi vuotta. Mikäli huomioidaan ikäeron suunta, miehet ovat olleet keskimäärin hieman alle kuusi vuotta vaimoaan vanhempia. Tämä lienee historiallisessa katsannossa hieman normaalia suurempi ikäero.

Aviomiestään vanhempia ovat olleet Martha Washington, Abigail Fillmore, Caroline Harrison, Florence Harding (ennätys, hieman yli 5 vuotta), Lou Hoover ja Pat Nixon.

Vähintään kymmenen vuotta miestään nuorempia ovat olleet Julia Tyler (30), Francis Cleveland (27), Mary Harrison (24), Dolley Madison (17), Caroline C. Fillmore (13), Jacqueline Kennedy (12), Elizabeth Monroe (10) ja Nancy Reagan (10).
Julia Tylerin mennessä naimisiin John Tylerin kanssa hänestä tuli samalla tämän lasten äitipuoli. Vanhin presidentin lapsista oli viisi vuotta Juliaa vanhempi. Presidentti Tylerin vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella olikin peräti 45 vuotta ikäeroa. Yksi toisesta avioliitosta syntynyt poika sai lapsia yli 70-vuotiaana ja niinpä presidentti John Tylerillä onkin kaksi elossa olevaa lapsenlasta - melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon että presidentti oli syntynyt 1790!
Kun Grover Clevelandilta kysyttiin, miksi hän oli pysytellyt poikamiehenä 48-vuotiaaksi asti, hän vastasi: Täytyihän minun odottaa, että vaimoni tulisi täysi-ikäiseksi. Francis Cleveland oli tosiaan 21-vuotias, joka oli täysi-ikäisyyden raja tuolloin.

Pienin ikäero puolisoiden välillä on ollut Rachel ja Andrew Jacksonilla, tasan kolme kuukautta (päivinä 92). Jacksonia presidenttinä seuranneella Martin Van Burenilla ja hänen vaimollaan Hannahilla ikäeroa oli 93 päivää.

Tullessaan ensimmäiseksi naiseksi joko virkaanastujaisten tai avioliiton solmimisen myötä vaimot ovat olleet keskimäärin 49-vuotiaita. Vanhimpia ovat olleet Anna Harrison (65), Barbara Bush (63), Bess Truman (60) ja Florence Harding (60). Nuorimmat ovat olleet vasta 21-vuotias Frances Cleveland ja 24-vuotias Julia Tyler. Molemmat tulivat kuitenkin ensimmäiseksi naiseksi kesken presidenttikauden. Virkaanastujaisissa nuorin puoliso on ollut 31-vuotias Jacqueline Kennedy, Ellen Wilson (39) on toinen alle 40-vuotias.

Vanhimpana Valkoista Taloa on emännöinyt Bess Truman, joka oli miehensä presidenttikauden päättyessä hieman alle 68-vuotias. Muutamaa kuukautta nuorempina ensimmäisen naisen tehtävistä ovat luopuneet niin ikään 67-vuotiaina Barbara Bush ja Nancy Reagan.

Puolisoista 42 on jo kuollut, kuusi on nykyään elossa. Keskimääräinen kuolinikä on ollut 70 vuotta. Vanhimmaksi on elänyt 97-vuotiaana kuollut Bess Truman. Nuorimpana on kuollut 22-vuotias Alice Roosevelt, synnytyksen komplikaatioihin. Nuorimpana presidentin puolisoksi ehtineistä on kuollut 51-vuotias Letitia Tyler.

Pisimpään kestänyt avioliitto on ollut Jimmy ja Rosalynn Carterilla, 7.7.2013 tuli jo 67 vuotta täyteen.

Luonnollisesti Valkoisen Talon emännän vaihtuessa muutos tapahtuu yleensä nuorempaan suuntaan. Poikkeuksia löytyy yllättävän paljon. "Normaali" muutos vanhemmasta nuorempaan on tapahtunut 24 kertaa, mutta nuorempi emäntä on vaihtunut vanhempaan 12 kertaa.Tässä on huomioitu vain ne tilanteet, jolloin sekä väistyvällä että uudella presidentillä on ollut puolisot muutoshetkellä.
Suurin ikäero: 32 vuotta, Mamie Eisenhower -> Jacqueline Kennedy
Pienin ikäero: 2 kuukautta, Dolley Madison -> Elizabeth Monroe
Suurin ikäero nuoremmasta vanhempaan: 31 vuotta, Frances Cleveland -> Caroline Harrison.

14 puolisoa on jättänyt presidentin leskeksi, 33 on jäänyt leskeksi (eronnutta Jane Wymania ei ole laskettu). Keskimäärin puoliso on kuollut noin kuusi ja puoli vuotta presidentin jälkeen.
Pisimpään leskenä on puolisoista elänyt Mary Harrison, 46 vuotta. Ensimmäisistä puolisoista pisimpään leskenä on elänyt Sarah Polk, 42 vuotta.
Lyhimpään leskenä on puolisoista elänyt Eliza Johnson, vajaa puoli vuotta.
Pisimpään leskenä on presidenteistä elänyt Thomas Jefferson, 43 vuotta Martha Jeffersonin kuoleman jälkeen. Myös Martin Van Buren eli yli 43 vuotta Hannah Van Burenin kuoleman jälkeen, mutta neljä kuukautta vähemmän. Presidenttikautensa jälkeen leskeksi jääneistä pisimpään on elänyt Herbert Hoover, 20 vuotta Lou Hooverin kuoleman jälkeen.
Lyhimpään leskenä on presidenteistä elänyt Richard Nixon, 10 kuukautta Pat Nixonin kuoleman jälkeen.
Pikaisimman uuden avioliiton on leskeksi jääneistä presidenteistä solminut Woodrow Wilson, hieman yli vuosi Ellenin kuoleman jälkeen hän meni naimisiin Edithin kanssa.

Puolisoilla on ollut presidentin kanssa keskimäärin 3,19 yhteistä lasta, joista keskimäärin 2,58 on elänyt aikuisikään. Seitsemällä parilla ei ole ollut yhteisiä lapsia. Eniten lapsia on ollut Anna Harrisonilla, 10, joista 9 eli aikuisiksi.

Viidellä puolisolla on ollut biologinen lapsi jonkun muun kuin presidentin kanssa, yhteensä 10 lasta. Kaikki ovat syntyneet ennen avioliittoa presidentin kanssa. Eniten on ollut Martha Washingtonilla, neljä. Yhteisiä lapsia George Washingtonin kanssa ei ollut. Ainoastaan Martha Jeffersonilla on lapsi sekä jonkun muun että presidentin kanssa.

Kahden vaimon presidenteistä Tylerillä, Harrisonilla, Rooseveltilla ja Reaganilla oli yhteisiä lapsia molempien vaimojen kanssa, Fillmorella ja Wilsonilla vain ensimmäisen vaimon kanssa.

Kun puoliso on synnyttänyt ensimmäisen yhteisen lapsen presidentin kanssa, hän on ollut keskimäärin 28-vuotias.
Nuorimpana esikoisensa on saanut Eliza Johnson, 18 vuotta. Alle kaksikymppisinä ovat synnyttäneet myös Rosalynn Carter ja Elizabeth Monroe. Samoin Martha Jefferson, mutta lapsi ei ollut presidentin kanssa yhteinen.
Vanhimpana esikoisensa on saanut Bess Truman, 39 vuotta.

Viimeisen lapsen syntyessä puoliso on ollut keskimäärin 36-vuotias.
Nuorimpana kuopuksensa on saanut Alice Roosevelt, 22 vuotta. Hän menehtyi synnytyksen seurauksiin. Korkeaan ikään eläneistä nuorimpana kuopuksensa sai Caroline Harrison, 25-vuotiaana. Myös Mamie Eisenhower ja Ida McKinley olivat 25-vuotiaita kuopuksen syntyessä.
Vanhimpana kuopuksensa on saanut Eliza Johnson, 41 vuotta. Yli nelikymppisinä ovat synnyttäneet myös Lucy Hayes, Rosalynn Carter ja Lucretia Garfield.

Suurin ikäero esikoisen ja kuopuksen välillä on Andrew ja Eliza Johnsonilla, noin 24 vuotta. Eliza Johnson on puolisoista sekä saanut esikoisensa nuorimpana että kuopuksensa vanhimpana. Myös Jimmy ja Rosalynn Carterin esikoisen ja kuopuksen ikäero on yli 20 vuotta.

Ainoana presidentin puolisona kaksoset on synnyttänyt Laura Bush.

Presidentin puolisoista lapsia ovat presidenttikauden aikana saaneet Frances Cleveland (toisen kauden aikana kaksi) ja Jacqueline Kennedy (kahden päivän ikäisenä kuollut poika). Lisäksi Thomas Jeffersonin rakastajatar Sally Hemings synnytti presidenttikauden aikana kaksi lasta, joiden isä Jefferson todennäköisesti oli.

Ensimmäinen presidentin puoliso, josta on otettu valokuva, oli Dolley Madison. Aiemmat puolisot olivat kuolleet jo ennen valokuvauksen keksimistä. Ainakin yksi, 80-vuotiaana otettu daguerrotypia on säilynyt.

Useimmat puolisot ovat lähtöisin sosiaaliluokaltaan normaaleista perheistä. Vain harvoilla on ollut kuuluisia sukulaisia:
Abigail Adams oli miehensä kolmas serkku.
Rachel Van Burenin puoliso Martin Van Buren oli vaimonsa äidin serkku.
Mary Harrison oli miehensä ensimmäisen vaimon Caroline Harrisonin sisarentytär.
Eleanor Roosevelt oli Theodore Rooseveltin veljentytär. Hänen isänsä oli Eleanorin miehen Franklin D. Rooseveltin viides serkku.
Pat Nixonin tytär meni naimisiin presidentti Eisenhowerin ainoan lapsenlapsen kanssa.
Barbara Bushin (tyttönimi Pierce) esi-isä viisi sukupolvea aiemmin oli presidentti Franklin Piercen pikkuserkku.

Olla ensimmäinen nainen on virallisessa listauksessa eri asia kuin olla presidentin puoliso. Kahdeksan puolisoa ei ole koskaan ollut ensimmäisenä naisena, koska kuusi liittoa on päättynyt ennen presidenttikautta ja kaksi on solmittu vasta sen jälkeen. Kymmenen naista on toiminut ensimmäisenä naisena "virkatehtävässä", koska presidentti ei ole ollut tuolloin naimisissa. Ensimmäisiä naisia on näin ollen ollut 48 - 6 - 2 + 10 = 50.
Martha Randolph oli isänsä Thomas Jeffersonin (leski) ensimmäinen nainen, vaikka olikin tuolloin monen pienen lapsen äiti. Hänen kahdeksas lapsensa oli ensimmäinen Valkoisessa Talossa syntynyt lapsi.
Emily Donelson oli tätinsä miehen Andrew Jacksonin (leski) ensimmäinen nainen. Hän aloitti tehtävässä vuonna 1829 21-vuotiaana, nuorimpana koskaan. Frances Cleveland oli myös 21-vuotias, mutta reilua kuukautta vanhempi. Donelson kuoli tuberkuloosiin 29-vuotiaana hieman ennen Jacksonin presidenttikauden päättymistä, nuorimpana ensimmäisenä naisena.
Sarah Jackson tuli appiukkonsa Andrew Jacksonin (leski) ensimmäiseksi naiseksi yhdessä Donelsonin kanssa vuodesta 1834 alkaen ja oli yksin ensimmäinen nainen presidenttikauden viimeiset kuukaudet.
Angelica Van Buren oli appiukkonsa Martin Van Burenin (leski) ensimmäinen nainen.
Priscilla Tyler oli appiukkonsa John Tylerin (leski) ensimmäinen nainen presidentin vaimon kuoltua kesken kauden aina siihen asti, kun presidentti meni uudelleen naimisiin vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Käytännössä hän oli toiminut edustustehtävissä heti presidenttikauden alusta, koska Letitia Tyler ei sairautensa takia niihin kyennyt.
Harriet Lane oli enonsa James Buchananin (poikamies) ensimmäinen nainen. Hän oli hyvin suosittu Washingtonissa ja nousi naisten muoti-ikoniksi. Naimisiin hän meni vasta presidenttikauden päätyttyä.
Mary McElroy oli veljensä Chester A. Arthurin (leski) ensimmäinen nainen.
Rose Cleveland oli veljensä Grover Clevelandin (poikamies) ensimmäinen nainen. Hän luopui tehtävästään presidentin mentyä naimisiin. Rose ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli lesbosuhde kautensa jälkeen. Hän on ainoa ensimmäinen nainen, joka on kuollut Yhdysvaltojen ulkopuolella, espanjantauti-influenssaan Italiassa 1918. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole ainoa lesbo ensimmäisenä naisena - Eleanor Rooseveltilla väitetään olleen suhde toimittaja Lorena Hickokiin.
Mary McKee oli isänsä Benjamin Harrisonin (leski) ensimmäinen nainen. Äitinsä kuoltua kesken presidenttikauden hän toimi ensimmäisenä naisena kauden loppuun asti. Kauden jälkeen presidentti meni uusiin naimisiin ensimmäisen vaimonsa sisarentyttären eli tyttärensä serkun kanssa. Tämä aiheutti välirikon tyttäreen eivätkä he enää koskaan puhuneet toisilleen.
Margaret Wilson oli isänsä Woodrow Wilsonin (leski) ensimmäinen nainen äitinsä kuoltua ja ennen isänsä uutta avioliittoa reilu vuosi myöhemmin.
Edellisen kerran presidentti on ollut jonkin aikaa ilman vaimoa vuonna 1915, jolloin leskeksi jäänyt Wilson meni uusiin naimisiin.

Useimmat Yhdysvaltain varhaisista presidenteistä olivat orjanomistajia. Vaimoista merkittävin orjanomistaja oli Martha Washington, joka oli perinyt ensimmäiseltä aviomieheltään lähes 100 orjaa. Ensimmäinen ja ainoa orjien jälkeläinen ensimmäisenä naisena on Michelle Obama. Hänen miehensä ei puoliksi kenialaisena ole mitään sukua 99 %:ille Yhdysvaltain mustista eikä näin ollen orjien jälkeläinen.

Varhaisista puolisoista kaikki olivat ajan tavan mukaan kotirouvia ilman varsinaista ammattia tai koulutusta. Yllättävän harva myöhemmistäkään on tehnyt aikuisiällään palkkatyötä. Ensimmäinen yliopistosta valmistunut oli Lucy Hayes. Muita korkeakoulututkinnon suorittaneita ovat Helen Taft (musiikinopettaja), Grace Coolidge (kuurojen opettaja), Lou Hoover (geologi), Jacqueline Kennedy (Ranskan kirjallisuus), Lady Bird Johnson (journalismi), Pat Nixon (kauppatieteet), Hillary Clinton (lakinainen), Laura Bush (opettaja) ja Michelle Obama (lakinainen).
Erikoisin ammatti oli Ellen Arthurilla, joka oli laulajatar.
Lady Bird Johnson harjoitti media-alan liiketoimintaa saamallaan perinnöllä ilmeisellä menestyksellä, koska hänestä tuli ensimmäinen presidentin puoliso, joka oli miljonääri.
Betty Ford perusti nimeään kantavan alkoholistiparantolan, joka on noussut maailmanmaineeseen. Omat kokemukset vaikuttivat, Betty Ford oli itse entinen alkoholisti.
Ronald Reaganin molemmat vaimot Jane Wyman ja Nancy Reagan olivat näyttelijöitä kuten Reagan itsekin. Molemmat myös esiintyivät samoissa elokuvissa miehensä kanssa.

Martha Jeffersonin kuoltua nuorena tuleva presidentti Thomas Jefferson oli pahasti masentunut, mutta selvisi siitä yli. Ainakin päätellen siitä, että otti rakastajattarekseen Sally Hemingsin, joka oli edesmenneen vaimon 25 vuotta nuorempi sisarpuoli ja sai kuusi lasta tämän kanssa. Avioliittoa hän ei edes harkinnut, koska Hemings sattui olemaan orja - kylläkin kolmelta neljäsosaltaan eurooppalaista syntyperää.

Elizabeth ja James Monroen nuorempi tytär Maria oli vuonna 1820 ensimmäinen presidentin lapsi, jonka häät järjestettiin Valkoisessa Talossa - tästä on sittemmin tullut melkeinpä tapa. Esimerkiksi Letitia Tyler eli invaliditeettinsa takia yläkerrassa ja laskeutui Valkoisen Talon alakertaan vain kerran, tyttärensä häihin 1842. Myös Margaret Taylor oli invalidi ja asui pysyvästi yläkerrassa. Samoin teki Jane Pierce, mutta ei invaliditeetin takia. Hän oli menettänyt kaikki lapsensa pienenä. Viimeisenä kuoli junaonnettomuudessa 11-vuotias kuopus isänsä presidentiksi tulon ja virkaanastujaisten välissä. Masentunut äiti vietti ensimmäiset kaksi vuotta eristyksissä, mutta palasi sitten edustustehtäviin.

Martin ja Rachel Van Buren olivat sekä ensimmäinen presidentti että tämän puoliso, jotka olivat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia. Kaikki aiemmat - kuten myös heidän seuraajansa Harrisonit - olivat syntyneet ennen itsenäistymistä. Ironista on, että kyseessä oli ainoa presidenttipari jonka äidinkieli ei ollut englanti. Molemmat olivat lähtöisin Old Kinderhookin hollanninkielisestä yhteisöstä.

Ensimmäisenä omat muistelmansa kirjoitti Julia Grant. Ne tosin julkaistiin vasta melkein 75 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Anna Harrison ei ehtinyt koskaan käydä Valkoisessa Talossa; hän jäi sairaana väliaikaisesti kotiin miehensä muuttaessa sinne ja tämä kuoli vain kuukautta myöhemmin, juuri kun vaimo oli pakkaamassa tavaroita muuttoa varten. Harrison oli ensimmäinen presidentin leski, jolle myönnettiin valtiollinen eläke.

Loanheitto vaalikampanjoissa on kohdistunut myös vaimoihin. Merkittävissä määrin ensimmäisenä tästä sai osansa Rachel Jackson vuoden 1828 vaaleissa. Häntä syytettiin kaksinnaimisesta, koska hän oli ollut yksissä Andrew Jacksonin kanssa ennen ensimmäisen avioliiton virallista mitätöimistä. Syytös oli tosi, mutta siitä huolimatta Jackson valittiin. Rachel kuoli vaalien jälkeen ennen virkaanastujaisia ja presidentti piti lehdistön aiheuttamaa stressiä syypäänä, tuskin täysin aiheetta. Hän on ainoa presidentin puoliso, joka on kuollut vaalien ja virkaanastujaisten välillä.

"Muodollisesti pätevimpiä" presidentin puolisoita on tietysti vaikea arvioida, koska varhaisista ei ole valokuvia. Ainakin Frances Clevelandia kehuttiin kauniiksi, samoin Alice Roosevelt oli tunnettu kaunotar. Hänen kuoltuaan 22-vuotiaana tuleva presidentti Theodore Roosevelt oli pitkään murtunut mies eikä pystynyt koskaan keskustelemaan entisestä vaimostaan edes heidän yhteisen tyttärensä kanssa, vaan käski tätä kysymään tädiltään. Jacqueline Kennedy nautti valtavasta suosiosta koko ikänsä eikä tätä himmentänyt edes myöhempi avioliitto Aristoteles Onassiksen kanssa. Osasyynä suosioon pidettiin hänen kauneuttaan, mutta makuja on monia ja tämän kirjoittajan mielestä nuori Jackie oli kyllä kohtuusievä, mutta ei mikään pysäyttävä kaunotar. Ronald Reaganin vaimot Jane Wyman ja Nancy Reagan olivat jo näyttelijäammattinsa vaatimusten takia kauniita naisia. Hillary Clinton taas on maailmanhistorian ainoa nainen, joka muuttui koko ajan kauniimmaksi ikävälillä 20-50 vuotta.

Presidenttien puolisot seuraavat nykyään yleensä matkoilla mukana (eli kuten sanonta kuuluu, miehellä on tällöin B-luokan matka). Tavan aloitti merkittävissä määrin Pat Nixon, josta tuli samalla ensimmäinen presidentin vaimo joka on käynyt sotatoimialueella Vietnamin vierailun myötä. Tosin jo Dolley Madison oli vuoden 1812 sodan aikana joutunut pakenemaan Valkoisesta Talosta brittien vallatessa Washingtonin.

Alkuvuosina presidenttien puolisot eivät ajan tapaan vaikuttaneet politiikkaan. Ensimmäisenä tärkeänä vaikuttajana pidetään Woodrow Wilsonin toista vaimoa Edithiä. Presidentin vasemman puolen halvaannuttua sairaskohtauksen jälkeen hänen vaimonsa tuli "suodattimeksi" hallituksen ja presidentin väliin päättäen, mitkä asiat olivat riittävän merkittäviä jotta niillä kannatti vaivata presidenttiä.
Edeltäjänsä jälkiä seurasi kunnianhimoinen Florence Harding, joka pyrki suorastaan hallitsemaan viisi vuotta nuorempaa miestään. Hänellä oli melkoinen vaikutusvalta miehensä hallituksen ministerivalintoihin.
Suurelta osin Grace Coolidgen ansiona pidetään hänen miehensä pääsyä varapresidentiksi, sittemmin Hardingin kuoltua presidentiksi ja voittoa seuraavissa vaaleissa. Hänen iloinen ja luonnollinen tyylinsä toi osuvan vastapainon lyhytsanaiselle Calvin Coolidgelle, vaikka politiikasta hän ei koskaan miehensä kanssa puhunut eikä pyrkinyt siihen vaikuttamaan.
Lou Hoover oli ensimmäinen presidentin puoliso, joka piti säännöllisesti radiopuheita.
Eleanor Roosevelt toimi monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä ja oli miehensä kuoleman jälkeen Yhdysvaltain delegaatti YK:ssa.
Nancy Reaganilla oli vaikutusvaltaa mieheensä, mikä ei sinänsä ole huono asia. Kokonaan toinen juttu oli se, että astrologeilla oli vaikutusvaltaa Nancy Reaganiin.
Merkittävimmin politiikkaan on ottanut osaa Hillary Clinton, josta tuli USA:n ulkoministeri. Hän pyrki myös presidentiksi 2008, mutta hävisi demokraattien esivaalit. Bill Clintonin presidenttikautena Hillarya pidettiin hyvin vaikutusvaltaisena taustavoimana. Vitsi kertoo, että Clintonin tultua presidentiksi pari oli ajelemassa Hillaryn kotiseudulla ja pysähtyi huoltoasemalle tankkaamaan. Vilkastuaan ulos limusiinin ikkunasta Hillary ilahtui ja hyppäsi ulos juttelemaan bensamittaria käyttelevän työntekijän kanssa. Hänen palattuaan autoon Bill ihmetteli, miksi Hillary niin innokkaasti meni tavallisen kansan pariin.
- Hän oli entinen poikaystäväni, jota en ollut tavannut yli kahteenkymmeneen vuoteen.
- Vai entinen poikaystävä. On tämä elämä vain ihmeellistä. Ajattelepa, jos et olisikaan lempannut häntä. Nyt olisit huoltoaseman rasvarin vaimo.
- Ei, vaan olisin Yhdysvaltain presidentin vaimo. SINÄ olisit huoltoaseman rasvari.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Sivallus CCLXIV

Ihminen toimii oksennuksen voimalla. Kun ihmisestä tulee oksennus ulos, hänestä tulee täysin tehoton ja kykenemätön mihinkään.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Suomen cup

1. Yleisurheilun ongelmakohtia

Yleisurheilun suosiota ja menestystä on yritetty Suomessa vuosien ajan nostaa luomalla uusia kilpailujärjestelmiä, suuntaamalla valmennusmäärärahoja muutamaan huippuun ja vaatimalla urheilijoiden keskittämistä muutamaan seuraan. Tulokset tai niiden puute ovat hyvin tiedossa. Viimeisin idea olivat aluemestaruuskisat, jotka eivät kiinnostaneet sen enempää urheilijoita, mediaa kuin yleisöäkään.

Syitä kiinnostuksen puutteeseen on monia.

a) Tulosurheilu
Yleisurheilun merkittävimpiä ongelmia on se, että kyseessä on tulosurheilu. Nykyään tuntuu, että merkitystä ei ole juurikaan sillä, kuka kilpailun voittaa vaan sillä, mikä on voittotulos. Kaikenlaisia tulosrajoja korostetaan, oli sitten kyseessä MM-kisojen A- tai B-raja tai sitten vain Kalevan Kisojen tulosraja. Jos tulosta ei tule, mediaa ja sen seurauksena yleisöä ei kiinnosta.
Ratkaisu: On luotava kilpailujärjestelmä, jossa sijoitus kilpailussa on ratkaisevassa asemassa.

b) Kilpailujärjestelmä
Ennen muinoin kovia kisoja järjestettiin joka tuppukylässä. Olen itsekin nähnyt monta arvokisavoittajaa - ulkomaalaisiakin - radoilla, joihin päin he eivät nykyään sylkäisisikään. Tätä nykyä samoilla kentillä kovatasoisin kisa saattaa olla Vattenfall-cup. Jos nyt ylipäätään kisoja järjestetään. On tietysti turha toivo, että entiseen "amatööriajan" tasoon olisi mitään paluuta, mutta jotain tasonnostoa on saatava aikaan.
Ratkaisu: On saatava edes kotimaisia huippuja enemmän pikkukisoihin.

c) Vapaaehtoisorganisaatio
Vain harvalla seuralla edes suurilla paikkakunnilla on riittävän toimiva organisaatio isompien kisojen järjestämiseen. Huitsinnevadan Urheilijat kykenee pyörittämään kisoissa kerrallaan juoksua ja kahta kenttälajia. Ei semmoisella organisaatiolla kyetä järjestämään piirikunnallisia kisoja enempää ja ne taas eivät kiinnosta urheilijoita eivätkä yleisöä. Seurauksena kilpailutoiminta on ehtynyt. Mutta mikä ihmeen nerous on takana ajatuksessa, että kilpailut on luokiteltu kokonaisuutena tietyn tasoisiksi? Miksi ei saman kilpailun sisällä voisi olla muutama kova laji ja muut pikkukisoja? Kyllä paikallisseuran voimavarat riittäisivät pyörittämään 1-2 eliittikisan tasoista lajia, muut olisivat sitten täytteinä.
Ratkaisu: Sekoitetaan kilpailujen tasoa luokittelemalla ne kokonaisuuden sijaan lajikohtaisesti.

d) Yleisurheilun julkisuuskuva
Mahdollisimman monelle on saatava jatkuva yhteys yleisurheiluun. Ei riitä, että kaupungissa järjestetään yhdet yleisöä kiinnostavat kisat vuodessa. Tai että maaseudulla ei ole muutamaa poikkeuspaikkakuntaa lukuun ottamatta ainuttakaan yleisöä kiinnostavaa kisaa. Maakunnan lehtiin ja muihin medioihin on saatava näkyvyyttä.
Ratkaisu: Yksittäisiä pikkukisoja on järjestetty ennenkin, niihin on saatava pari kovatasoista lajia kisaa kohti. Tällöin yleisurheilun näkyvyyttä saadaan laajennettua pienemmille paikkakunnille ja suuremmille paikkakunnille saadaan jatkuvuutta.

e) Urheilijoiden määrä
Siirryttäessä junioritasolta aikuisurheiluun katoprosentti on järkyttävä. Seurauksena on kilpailun kuihtuminen. Jos pikkukisassa järjestetään aikuisten laji, joskus paikalle tulee pari-kolme kilpailijaa. Kuitenkin urheilijoita olisi, mikäli kilpailuorganisaatio olisi selkeämpi ja heidät saataisiin koottua osallistumaan tiettyyn aikaan tietylle paikalle.
Ratkaisu: Kun lajissa on kansallinen kilpailujärjestelmä ja sillä on tietty arvo, urheilijat löytävät tiensä paikalle kyseiseen kilpailuun.

Osan ongelmista ratkaisee mallin ottaminen hiihdosta. Siellä Suomen Cup on saanut runsaasti näkyvyyttä ja onnistunut yli odotusten. Saman toteuttaminen yleisurheiluun soveltuvalla konseptilla onnistuneesti toisi yleisurheilulle aivan uutta potkua. Edellä esitettyihin viiteen pullonkaulaongelmaan cup-mallinen järjestelmä oikein toteutettuna toisi ratkaisun.


2. Cup

Perustetaan yleisurheiluun Suomen Cup. Yleisurheilussa on (kävelyt ja viestit poislukien) 20 arvokisalajia. Koska miehillä ja naisilla on sama lajivalikoima, saadaan 40 eri lajia. Joka lajiin neljä osakilpailua. SUL:n aluejaossa on viisi suuraluetta. Jos pieni Pohjoisen alue yhdistetään Länteen, saadaan neljä aluetta, 1) Etelä, 2) Lounas, 3) Itä ja 4) Länsi + Pohjoinen. Jokaiselle yksi osakilpailu joka lajiin, ainakin noin pääsääntöisesti.

Seura voi hakea haluamiaan osakilpailuja haluamaansa ajankohtaan. Keskusliitossa sitten päätetään kilpailujen jako ja ajankohdat. Mahdolliset ylijäämäkisat, joille ei ole ollut hakijoita tai aikataulu ei ole täsmännyt hakijaseuran toiveiden kanssa, jaotellaan sitten alueille, jotka voivat jakaa ne parhaaksi näkemällään tavalla.

Kisoissa, joissa osakilpailut järjestetään, olisi tietysti normaaliin tapaan muitakin lajeja ja juniorien sarjoja. Tavallisesti yu-kisoissa on parikymmentä lajia, nyt jotkut niistä tai vaikka vain yksi olisi Suomen Cupin laji.

Jokaiseen osakilpailuun hyväksytään 16 urheilijaa. Ilmoittautuneista ensin 12 parasta tilastotuloksen (kuluvan tai edellisen kauden paras tulos kyseisessä lajissa) perusteella. Sitten järjestävä seura jakaa loput neljä paikkaa "villeinä kortteina". Kuusitoista on sopiva määrä, koska tällöin saadaan lyhyemmillä juoksumatkoilla kaksi erää ja suoran mittaisissa juoksuissa alkuerät + finaali (jos ratoja on vain kuusi, voidaan toki ottaa 18 ja kolme erää), 1500 metrillä ja pidemmillä matkoilla ei tule hirmuista tungosta ja kenttälajeissakin on vielä siedettävä määrä. Kaikkien urheilijoiden on oltava edustuskelpoisia cupissa eli Suomen kansalaisia. Poikkeus: Järjestävä seura voi myöntää kaksi villiä korttia ulkomaalaisille urheilijoille. Samoin voidaan ottaa neljää enemmän villejä kortteja joissakin lajeissa, mutta pääsääntö on selvä: 12 edustuskelpoista tilastotuloksen perusteella ja vähintään 2 edustuskelpoista villillä kortilla. Mahdolliset edustuskelvottomat osallistujat kilpailevat cupin pistelaskun ulkopuolella. Jos tällainen kilpailija sijoittuu vaikkapa kolmanneksi, kilpailussa neljänneksi sijoittunut saa pisteitä kolmannen sijan mukaan jne.

Osakilpailussa jaetaan pisteitä 10 parhaalle seuraavasti: 1/30, 2/20, 3/15, 4/10, 5/8, 6/6, 7/4, 8/3, 9/2, 10/1. Kuten jakaumasta näkyy, voittamista ja mitalisijoja painotetaan. Tuloksesta ei saa bonuksia, haetaan nimenomaan kilpailua. "Viidentenä osakilpailuna" voidaan ottaa mukaan Kalevan Kisat. Osakilpailujen jälkeen pisteet summataan ja urheilijat laitetaan järjestykseen. Normaalit "tie-breakit" tasapisteissä eli eniten voittoja, eniten kakkossijoja jne, näidenkin ollessa samat viimeisen osakilpailun sijoitus.

Kilpailusarjan päätyttyä lajissaan menestyneille urheilijoille jaetaan stipendit. Median mielenkiinnon herättämiseksi käytetään vähän "winner takes it all" -mallin tapaista systeemiä, jossa sarjan voittaja vie melkein koko potin ja muille jaetaan suolarahoja. Mikäli näin tehdään, voisi harkinnan arvoinen rajoitus olla se, että urheilija voisi voittaa kilpailun yhdessä lajissa vain kerran, jonka jälkeen hän olisi kyseisessä lajissa edustuskelvoton. Suuren stipendin voisi saada vain kerran. Esimerkiksi jos Jorma Jokamies voittaa jonakin vuonna kiekonheiton, hän ei enää ole edustuskelpoinen seuraavan vuoden kiekonheittocupissa, mutta voi ottaa kyllä osaa kuulantyöntöcupiin. Tämä sääntö toisi uusia nimiä esiin, toisaalta heikkoutena olisi aiempien voittajien puuttuminen kilpailusta (toki saisivat villillä kortilla olla mukana, mutta ilman cuppisteitä) ja mahdollinen yleisön mielenkiinnon väheneminen. Toisaalta ei Idolsinkaan suosio ole kariutunut siihen, että edellisvuosien voittajat eivät ole mukana.

Vuosittainen voittorahojen jako olisi esimerkiksi seuraava (suluissa vaihtoehtoiset, selvästi suuremmat summat, mikäli sponsorin hankinta onnistuu kuten pitäisi eikä asiaa sössitä kuten normaalisti):
Voittaja: 4000 (10 000) euroa
Hopea: 600 (1500) euroa
Pronssi: 400 (1000) euroa
Sijat 4-6: 200 (500) euroa
Sijat 7-10: 100 (250) euroa
Tästä tulee yhteensä 6000 (15 000) euroa. Koska lajeja on 40, saadaan kokonaissummaksi 240 000 (600 000) euroa. Ensin mainitun ei pitäisi olla mahdoton summa edes SUL:n budjetissa. Rahaa löytyy kyllä - pelkästään kolmen suurimman tapahtuman (HCR, HCM, Naisten kymppi) nettotuotto oli 700 000 euroa. Ja markkinoidaan homma kunnolla, niin saadaan tuo suluissa mainittu suurempi summa kasaan. Kun cupilla on näkyvyyttä ympäri Suomea, ei pitäisi olla temppu eikä mikään saada sponsorirahaa. Kuvitelkaapa: Hilavitkutin-konsernin Yleisurheilun Suomen Cup. 40 lajia, jokaisessa 4 osakilpailua. Yhteensä 160 osakilpailua. Useimmissa tapauksissa jossain pikkukisassa järjestetään 2-3 osakisaa, joissakin enemmän, mutta toisaalta joissakin vain yksi osakilpailu. Voitaneen hyvin olettaa, että osakilpailuja järjestetään 80 eri tapahtumassa. Tällainen näkyvyys ympäri maata ja taatusti jokaisessa paikallismediassa, osin myös televisiossa. Jos SUL satsaa markkinointiin vaikka sata tonnia, niin onnistuneella markkinointistrategialla Hilavitkutin-konserni sponsoroi kaikki palkintorahat, saa julkisuutta ja on tyytyväinen. Samoin SUL, koska yleisurheilu saa reilusti näkyvyyttä, kunnon kilpailuorganisaation ja urheilijat valmennusmäärärahaa.


3. Esimerkkejä

Otetaan kuviteltu esimerkki maaseudun pikkuseurasta Huitsinnevadan Urheilijat. Seuralla on yksi maajoukkuetason urheilija miesten kolmiloikassa, kalevankisatasoa oleva mailerinainen ja lupaava 16-vuotias 300 metrin juoksijatyttö. Seura anoo heinäkuussa järjestettäviin kansallisiin kisoihinsa Suomen Cupin lajeiksi miesten kolmiloikkaa, naisten 400 ja 1500 metriä saadakseen omat urheilijat mukaan. Lisäksi seura anoo mitä tahansa lajia neljänneksi. Kolmiloikka ja 400 metriä myönnetään. Koska naisten 1500 metrille sattuu olemaan samaan aikaan vahvempi hakija, sitä ei saada mutta tilalle tarjotaan naisten estejuoksua. Neljättä lajia ei myönnetä, koska seuran kisajärjestelyranking ei vielä sille tasolle yllä ja muitakin hakijoita on.
Seura järjestää siis naisten 400 metriä, johon villillä kortilla pääsee oma juniori mukaan. Naisten estejuoksuun ei maileri lähde, kun ei osaa tekniikkaa mutta paikalle tulee useita Suomen huippuja. Miesten kolmiloikassa voittokamppailussa on mukana seuran oma edustaja, lisäksi yksi oma juniori villillä kortilla. Täytelajeina on vaikka miesten 100 metriä, 1500 metriä ja keihäänheitto, naisissa pituushyppy. Lisäksi mukana on lukuisia juniorien sarjoja eri lajeissa.
Yleisöä tulee paikalle reilu viisisataa katsomaan maan parhaita näissä muutamissa lajeissa, omien urheilijoiden esityksiä ja sukulaisjunioreita. Moninkertainen määrä verrattuna normaalikisoihin. Pääsymaksua ei peritä, mutta makkarakioski jauhaa seuralle rahaa ja ihmiset saadaan liikkeelle yleisurheilun pariin, mikä poikii monta hyvää myöhemmin.

Vastaavasti nykyiset Tähtikisat järjestävä seura Maakuntakaupungin Yritys anoo ja saa muutaman Suomen Cupin lajin mukaan kisohin antamaan pientä lisäarvoa. Yleisömäärä hieman kasvaa, tuskin merkittävästi, mutta kiinnostus on eri luokkaa kun seurattavana on sarja eikä yksittäinen kisa. Eliittikisojen yhteyteen Suomen Cupia ei välttämättä tarvitsisi ottaa ollenkaan, koska siellä on mukana paljonkin ulkomaalaisia urheilijoita ja muutenkin kova taso. Toki joitakin yksittäisiä cup-lajeja voisi niissäkin olla.

Tässä esitetyt ideat ovat vapaasti yleisurheiluväen hyödynnettävissä ja muokattavissa.