Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 30. elokuuta 2011

Sivallus CXCIII

Moni vihervasemmistolaishörhö on ilmoittanut, ettei missään tapauksessa aio hankkia lapsia. Muuten hyvä päätös, mutta tulee yksi sukupolvi liian myöhään.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Sivallus CXCII

Romanian romanien ongelmiin on vihdoinkin alettu puuttua tehokkain keinoin, sillä heidän lapsensa aiotaan laittaa Suomessa kouluun. Sitten kun vielä lisäksi uhattaisiin laittaa aikuiset töihin, niin eiköhän romanivirta Suomeen tyssäisi kuin seinään.

lauantai 27. elokuuta 2011

Vihalaulua

Päivystävä dosentti tuli havainneeksi, että Maamme-laulu on täynnä maskuliinista vihapuhetta tyyliin "maa kallis isien". Onhan se tietysti mukava havaita, että sukupuolentutkimuksen tohtorius antaa myös musiikillisen pätevyyden. Minä kun olin aina luullut, että sukupuolentutkimus on sitä, että raotetaan alushousujen kuminauhaa, vilkaistaan ja vedetään rasti joko ruutuun "pimppa" tai "pippeli". Siis jos ulkoisista tuntomerkeistä ei pääse asiassa selvyyteen, kuten esimerkiksi useimmiten silloin kun tutkimuskohteena on joku sukupuolentutkija itse.

Kyseisellä desantilla on toki asiaan ratkaisukin. Laulujen sanoja tulisi käsitellä kriittisesti oppilaiden kanssa. Lienee näet turha toivo, että lauluista luovuttaisiin. Näin hän kainosti toteaa, mutta enpä löisi vetoa. Esimerkiksi Kuullos pyhä vala oli jo poistunut ohjelmistosta meikäläisen kouluvuosina, vaikka siinä ollaankin kovasti pasifistisia: Sinuun koskea ei väkivalta saa. Seuraava poliittisen korrektiuden uhri lienee Lippulaulu, jonka pelkkä nimi on jo nationalistista vihapuhetta. Puhumattakaan heteromaskuliinisesta sotaa ihannoivasta sanoituksesta isät, veljet verellään / vihki sinut viiriksi vapaan maan. Vähintäänkin laulun nimi tulisi muuttaa muotoon Sateenkaarilippumme ja sanat tyyliin siskot, veljet ja siltä väliltä olevat [valitse tähän sopiva ruumiinneste kunkin perversion mukaan] / vihki sinut viiriksi suvaitsevan maan.

Osansa ryöpytyksestä saavat maakuntalaulut. Eikä aiheetta, nehän ovat inhottavan maskuliinis-militaristis-nurkkapatrioottisia. Muutama satunnaisotanta. Hämäläisten laulu: Jos miestä missä tarvitaan / maan eestä vaikka kaatumaan… . Kymmenen virran maa (Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi): Maa ponteva Pohjan äärillä on / se on entistaistojen tanner… . Satakunnan laulu: Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies… . Savolaisen laulu (sivumennen sanoen, huomatkaa individualistinen nimi): Täss' Savon joukko tappeli / ja joka kynsi kylmeni / edestä Suomenmaan… . Keski-Suomen kotiseutulaulu on jopa mamuvihamielinen: Täällä on naapuri heimoni verta / täällä on ystävä voittamaton… . Puhtain paperein ei selviä myöskään Uusmaalaisten laulu: Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa…, sillä tämä on sovinistinen viittaus naisen arvon määrittämiseen hänen ikänsä kautta. Toinen maakuntalaulu, jossa naiseus on aineellistavalla, ulkonäköä arvottavalla tavalla esillä, on Vaasan marssi: Miss Laaja Aukee Pohjanmaa.

Otetaanpa tarkemmin ruodittavaksi vaikka Jaskalle sattuneista syistä rakkain maakuntalaulu: Karjalaisten laulu.

1. Suloisessa Suomessamme
Jaaha. Vai että aloitetaan räväkästi matkailumainoksella! Ikään kuin muualla maailmassa ei olisi komeampia maisemia kuin täällä ei laaksoa, ei kukkulaa –pinnanmuodostusalueella.

oisko maata armaampaa,
Vähintäänkin sopimaton kysymys. P.J. Hannikainen taisi sanoittaessaan heittäytyä arvottamaan maita mukamas paremmuusjärjestykseen. Vihapuhetta.

kuin on kaunis Karjalamme,
Kaunis? Siis mihin verrattuna? Kauneus on suhteellinen käsite, jos jokin julistetaan kauniiksi niin jossakin täytyy olla rumaa. Tämä on kierointa mahdollista piilovihapuhetta: kun ylistät jotakin, tulet samalla alistaneeksi sitä mitä et mainitse.

laulun laaja kotimaa!
Johan pomppas! Luulevatko nuo rasistiset karjalaiset keksineensä kaiken kuin mikäkin Edison tai da Vinci. Kyllä laulu on yleismaailmallinen ilmiö, varmaan jo alkuihmisten Afrikan savanneilla kehittämä. Siis monikulttuurista rikkautta!

:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
Ei muuten enää kuohu. Imatrankoski valjastettiin sähköntuotantoon jo vuonna suojeluskunta.

järven aallot loiskuaa,
Loiskuuhan ne niin. Ilmastonmuutos, nääs. Myrskyt ja muut äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät.

säveleitä salot huokuu,
Tätä kohtaa voisi kokemattomampi pitää täysin viattomana luontokuvauksena. Vasta antinationalistinen tasa-arvoisymmärtäväinen mieli tajuaa kyseessä olevan sovinistis-fasistinen ilmaus. Sana salot viittaakin lipputankoon, joka on paitsi inhottavan nationalistinen, myös ilmiselvä fallistinen symboli.

ikihongat humajaa. :,:
Eiköhän Gutzeitin miehet (nyk. Stora-Svetogorsk) ole jo keittäneet ne selluksi.


2. Ei oo meillä rikkautta
Kunhan vähätellään. Kyllä Suomi on niin varakas, että kehitysapuun käytettävää osuutta BKT:stä on nostettava eikä siinä tällaista törkeää köyhyyspropagandaa pidä huomioida.

eikä maamme viljavaa,
No mutta sitä varten on EU:n maataloustuet. Jos EU tukee meitä, niin kyllä meidän velvollisuutemme on auttaa Kreikka-parkaa lainapaketilla. Siellä sitä vasta viljavuusongelmia onkin, yritä kylvää tuhansia vuosia eroosion kuluttamaan maahan vehnäpelto niin eipä ole ainakaan ylituotanto-ongelmia.

vaan on laulun runsautta,
Niinpä. Ensin vähätellään ettei olisi rahaa eikä leipää, mutta heti perään huomautetaan että kyllä sitä täälläkin osataan. Vihapuhetta.

kylvämättä kasvavaa!
Ja sitten kehdataan äskeistä retostelua vielä korostaa toteamalla, että tämä lankeaa meille luonnostaan. Todella nurkkakuntaista ajattelua.

:,:Sit’ ei pane idän halla
Kertosäe alkaa pöyristyttävällä vihjeellä, että idästä se vaara kuitenkin uhkaa. Tämän jotkut fasistit kehtaavat vieläpä sanoa suoraan väittämällä, että idästä ne sodat ovat Suomeen aina (no, Oolannin sota poikkeuksena) tulleet. Historia kuitenkin osoittaa toisin – eihän mitään sotia olisi tarvinnut käydä, elleivät suomalaiset olisi niitä aloittaneet ampumalla takaisin.

eikä Pohjan pakkaset,
Kaksoisstandardi. Puhutaan mukamas pohjoisesta, kun halutaan kiertoilmaissen tarkoittaa etelästä tulevaa monikulttuurisuutta. Pelkkä vieraan ilmansuunnan mainitseminen uhkana on rasistista vihapuhetta pahimmillaan.

se ei sorru sortamalla,
Ja sitten uhotaan ja paukutellaan nyrkillä rintaa: antaa tulla vaan, kyllä me kuitenkin voitetaan. Sodanlietsontaa.

sitä ei lyö rakehet. :,:
Rakeetko muka vaarallisia? Laulu on sanoitettu sata vuotta sitten, jolloin ei ollut autojen peltikattoja tuhottavaksi. Todellisuudessa tässä tarkoitetaan Jotain Niin Pahaa, että sitä ei voi edes sanoin ilmaista vaan käytetään kiertoilmaisua rakeet. Ei voi tietää, mitä tässä haetaan, mutta jotain rasistis-sovinistis-fasistista joka tapauksessa.


3. Konsa vaino Suomeamme
Vaino? Mikä ihmeen vaino? Länsimaiden valkoiset ne kolonialistisia rasisteja ovat. Ei länsimaihin kohdistu vainoa, vaan länsimaat vainoavat. Järkyttävää, miten vihapuheella yritetään kääntää todellisuus päinvastaiseksi.

kovin kourin koittelee,
Eikö pelkkä vaino riitä? Pitääkö vielä liioitella se kovaksi?

silloin kurja Karjalamme
Kurja? Siis maakunta, josta sieltäkin tehtiin tervaa orjalaivoihin. Osasyyllinen kehitysmaiden todelliseen kurjuuteen. Onneksi pohjanmaalaiset eivät kehtaa tällaista kurjuusväitettä esittää, se olisi orjalaivaterva muistaen jo aivan pöyristyttävää.

Suomen surut soittelee.
Kyllä kehitysmaissa olisi suurempia suruja soiteltavaksi. Yritetään taas kääntää huomio pois todellisista ongelmista, jotka tarvitsisivat kansainvälistä solidaarisuutta.

:,: Ja kun onnen päivän koitto
Pikku koululaisille on selitettävä, että sitä onnen päivää, jolloin lamasta noustaan, ei välttämättä tulekaan. Ei ainakaan, jos rasistisen ilmapiirin takia maahamme ei saada moniosaajia huutavaa työvoimapulaa helpottamaan.

Suomelle taas sarastaa,
Siis sillä oletuksella, että maahanmuuttajat voimavarauttavat maamme.

silloin riemun suuri soitto
Pitääkö taas nationalismilla elämöidä? Eikö tätäkin voitaisi hoitaa etnomusiikilla?

Karjalasta kajahtaa! :,:
No vihdoinkin. Viimeiseen lauseeseen asti piti mennä, ennen kuin laulusta löytyi jotain vihapuheetonta. Alkoholimainonnan vapauttaminen on aidosti liberaalia.


Loppupäätelmä: Eihän jukoliste tällaista voi hyväksyä. Peruskoulujen opetussuunnitelman arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja monikulttuurisuuden hyväksyminen. Tämä lyö korvalle joka ainoaa niistä. Ei tässä muukaan auta kuin ottaa pännä kouraan ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Sanat uusiksi:

1. Avoimessa Suomessamme
oisko mitään hienompaa,
kuin suvaitseva Karjalamme,
mokutuksen mallimaa!
:,: Sovussa sen kansat kasvaa,
monikulttuurisuus hyräjää,
rikkauksiaan islam huokuu,
kultamunat kuoriutuu. :,:

2. Ei oo meillä syrjintää
eikä heterouden normitusta,
vaan tasa-arvon ihanuutta,
kiintiöillä aikaan saa!
:,: Siin’ ei auta sovinismi
eikä uho fasistein,
se ei kaadu logiikalla
sitä ei lyö netsitkään :,:

3. Milloin lama Suomeamme
taantumassa koittelee,
sossun rahat Karjalamme
talouden taas pelastaa.
:,: Ja kun nousukauden aika
puurtajat vain rikastaa,
dosenttien paha parku
Karjalasta haistattaa! ;,;

perjantai 26. elokuuta 2011

Deeku

Ensi yönä alkavat Etelä-Korean Daegussa yleisurheilun MM-kilpailut. Pikakatsaus Suomen kaikkien aikojen pienimmän MM-joukkueen mahdollisuuksiin. Pääpaino ei-niin-kovin yllättäen joukkueen kahdessa kestävyysjuoksijassa.

Jonathan Åstrand, 200 metriä. Lievä arvoitus, kun on kilpaillut harvakseltaan. Lapinlahdella juostu satasen 10,36 kertoo kuitenkin hyvää. Sen jälkeen käytyjen Kalevan Kisojen tuloksia ei kannata ottaa vakavasti. Eivät Turun mondolla muutkaan miessprintterit juhlineet ja pikkuvamman takia 200 jäi kokonaan väliin. Jos on päässyt alkukesän kuntoon, taistelee jopa välieräpaikasta.

Osku Torro, korkeushyppy. Kun tämä mies hyppää, lopputulos saattaa olla mitä tahansa - paitsi ei tulosta. Viimeisen kolmen vuoden aikana vain yhdessä kisassa on aloituskorkeus jäänyt selvittämättä. Normaalisti tulos on satunnaisluku 210 ja 233 väliltä. Tältä kesältä huipputulos on yhä tekemättä (paras 224). Jos se ei osu ensi viikolle, karsinnassa adios.

Jere Bergius, seiväshyppy. Periaatteessa opintomatka, mutta kovasti kehittynyt nuorukainen voi yllättää finaalipaikalla.

Olli-Pekka Karjalainen, moukarinheitto. Neljännettoista aikuisten ulkoratojen arvokisat. Tähän asti saldona seitsemän finaalipaikkaa, joista yksi EM-hopea. Jos olisi parhaassa kunnossaan, saattaisi mennä tappiin asti. Ei ole. Eivät ole muutkaan. Ei silti pääse pitkälle.

Tero Pitkämäki, Ari Mannio, Antti Ruuskanen ja varalla Sampo Lehtola, keihäänheitto. Muista keihäsmiehistä sanoin jo sanasen viimeksi. Manniosta vielä sen verran, että miehellä tuntuu olevan usein taipumusta heittää pitkälle silloin kun pitää. Mitalisaumaa.

Merja Korpela , moukarinheitto. Tasaisen varma suorittaja - viimeisenä viitenä vuotena kauden paras tulos on ollut aina 68- tai 69-alkuinen. Jos olisi heittänyt kaikki tämän kauden kisansa samalla kentällä, 64-69 metrin väli muistuttaisi hyvin kuokittua perunapeltoa. Valitettavasti kyseinen tulos ei todennäköisesti riitä finaaliin, ellei odotettua useammalle satu epäonnistumisia.

Antti Kempas ja Jarkko Kinnunen, 50 km kävely. Kävelystä en ymmärrä yhtään mitään (vaikka voikin todeta että olen ollut kaikessa muussa paitsi Huberilla hajulukkona - olen seissyt lätkät kourassa kävelytuomarinakin) ja pidän lajia luonnottomana, vaikka arvostankin kävelijöitä todella kovina kavereina. Olen kuitenkin antanut kertoa itselleni, että Kinnuselta odotetaan jopa mitalia ja Kempakseltakin hyvää sijoitusta.

Sandra Eriksson, 3000 metrin esteet. Tulessa ensimmäisenä suomalaisena. Kisa käydään varhain huomisaamuna Suomen aikaa. Sandran kausi on ollut rikkonainen. Blogista on saanut seurata nuoren naisen tuskaista taistelua viikkojen juoksemattomuuden kanssa, korvaavien harjoitteiden maailmassa. Tilanteeseen nähden oli pieni ihme, että MM-raja rikkoutui Lappeenrannassa. Jaskalla oli seuraavana päivänä kurkku kipeänä huutamisesta ja naama hymyilystä. Daegun suhteen on kuitenkin huomioitava realiteetit. Ensin huonot uutiset. Eristä menee jatkoon neljä suoraan ja kolme ajan perusteella. Sandralla on eränsä 11 juoksijasta toiseksi huonoin tilastoaika. Erässä on kuusi juoksijaa, joiden kauden paras on kovempi kuin SE. Sitten hyvät uutiset. Sandran kunto on ollut koko ajan nousussa. Jokaisessa estekisassa on tullut kymmenkunta sekuntia parempi suoritus kuin edellisessä (Ostravan floppi pitää laskea ylirajun alkuvauhdin piikkiin, siinäkin meni tiettyyn rajaan asti kovempaa kuin aiemmin). Ennen kaikkea kunnossa on edelleen varaa, LPR ei ollut huippu. Sandran estetekniikka on parempi kuin aiemmin eikä tulos ollut silti ennätys. Nyt aitominen meni sulavasti ja jopa tasapuolisesti molemmin jaloin. Tässä kisassa hänellä on monta ennakkoon hitusen parempaa kilpakumppania. Jos malttia on, niin perässä roikkuen ja lopussa ohi, nopeutta kun löytyy. Tällöin muiden estetekniikka kärsii porukassa, Sandran ei suhteessa niin paljon ja on jopa häviävän pieni mahdollisuus jatkopaikkaan. Olisin joka tapauksessa valmis lyömään isosta rahasta vetoa siitä, että huomispäivänä Sandran ennätys kirjoitetaan uusin lukemin. SE:n puolesta laittaisin rahaa likoon vasta, kun saisin enemmän kerrointa.
EDIT varhain aamulla 27.8.2011. Niinhän siinä kävi, että väärässä olin taas. Meno oli takkuista ja aika jäi päälle kymmenen minuutin. Mutta ikää on vasta 22 vuotta, ensi kaudella paremmin!

Jukka Keskisalo, 3000 metrin esteet. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Keskisalon kausi on epäonnistunut ja matka katkeaa alkueriin. Voipi olla. Tulokset eivät ole päätä huimanneet, ajat ovat jumiutuneet luokkaan 8.26-8.30 - viidesti peräkkäin. Mutta. Kalevan Kisojen vitosella tapahtui jotain kummallista. Kolme ensimmäistä kilometriä olin sitä mieltä, että Keskisalo jää kolmesta kärkimiehestä viimeiseksi. Neljännen kilometrin aikana askeleeseen löytyi terävyys ja peli oli sitä myöten selvä. Viimeinen kierros oli suoraan oppikirjasta "Jukan parhaat". Tämän nähtyäni ilmoitin, että Lappeenrannassa särkyy A-raja ja näin ollen myös toinen B-rajan alittaja Ukonmaanaho pääsee kisoihin. Toisin kävi, Keskisalo jäi tulokseen 8.29. Mutta. TV-ruudussa ei näkynyt sitä, mitä paikan päällä. Väitän, että Keskisalo ei juossut lähellekään parastaan - tähtäimenä oli vain voittaa U-aho ja varmistaa paikka kisakoneeseen. Heti kisan alussa Afrikan pojat menivät menojaan ja Keskisalo adjutantteineen hölkytteli ensimmäisen kilometrin niukasti 8.30 -tahtia edes yrittämättä A-rajan tahtia. Toisella kilometrillä vauhti jopa hieman hiipui. Sen lopulla oli kuitenkin jo alkanut tapahtua. Keskisalo oli ryhtynyt kiihdyttämään vauhtia vähitellen. Mittasin väliajat joka esteeltä. Kun sitten laski, kuinka paljon missäkin kohdassa oli edelliseen kierrokseen kulunut aikaa, saattoi todeta, että lähes joka esteeltä laskien välillä 1800-2400 metriä jokainen kierros oli noin pari-kolme sekuntia edellistä nopeampi. Puolitoista kierrosta ennen maalia Ukonmaanaho jäi. Seuraus: välillä 2400-2800 metriä yhdessäkään kohdassa edeltänyt 400 metriä ei sujahtanut nopeammin kuin sitä edeltänyt 400 metriä. Eli Ukonmaanahon pudottua kyydistä Keskisalo hölläsi. Se näkyi myös juoksusta; epäilin näin tapahtuneen jo reaaliajassa ja jälkeenpäin purettu analyysi todisti asian. Toki Keskisalo otti sitten loppukirin ja varmisti sillä itselleen kolmannen sijan ennen jenkkiä ja samalla Eliittikisasarjan voiton. Sopii muuten katsoa Keskisalon eleitä kisan jälkeisessä haastattelussa, jossa hän toteaa että ei kulkenut niin hyvin kuin olisi toivonut. Psykologiaan perehtyneet huomaavat silmien tietyn liikkeen lausunnon aikana ja myöhemmin käden viennin korvalehteä raapaisemaan… No, MM-kisoissa Keskisalolla on siis varaa parempaan. Kokonaan toinen juttu on, riittääkö se finaalipaikkaan.

tiistai 23. elokuuta 2011

Keihästetty välihuomautus

Varmuuden vuoksi kerrataan farssin vaiheet.

1) SUL (Suomen Urheiluliitto) ilmoittaa Daegun MM-kisojen keihäsvalintojen kriteerien olevan menestys keihäskarnevaaleilla ja Kalevan Kisoissa.
2) SUL valitsee a) Ari Mannion, joka voitti Kalevan Kisat sekä oli niissä ainoa A-rajan (82,00) ylittänyt, b) Sampo Lehtolan, joka voitti Eliittikisafinaalissa Lappeenrannassa tuloksella, joka oli valintakelpoisista heittäjistä (Wirkkala ja Etelätalo ovat heittokyvyttömiä potilaita) kauden kolmanneksi paras ja c) Tero Pitkämäen, jonka heitto on ollut täysin pihalla sitten toukokuun ja kauden kärkituloksen. Lisäksi varamieheksi napattiin d) Antti Ruuskanen, joka oli karnevaaleilla kakkonen (B-luokan tuloksella voittaneen Jarkko Koski-Vähälän jälkeen), Kalevan Kisoissa pronssilla ja Lappeenrannassa toinen.
3) Ruuskanen vetää herneen nenäänsä ja tekee valituksen urheilun oikeusturvalautakuntaan.
4) Lautakunta suosittaa SUL:lle Ruuskasen valitsemista.
5) SUL pudottaa Lehtolan varamieheksi ja ottaa Ruuskasen joukkueeseen.

Sitten asiaan.

Valintoihin piti vaikuttaa ensisijaisesti Kalevan Kisat ja lajikarnevaalit. Muita tärkeitä kisoja olivat Eliittikisat. Katsotaanpa miten näissä kisoissa kävi. Tarkastellaan vain neljän oleellisen heittäjän keskinäistä järjestystä ja sitä, saavuttivatko he kyseisessä kisassa tulosrajaa vai ei.
Kalevan Kisat: Mannio (A), Ruuskanen (B), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Karnevaalit: Ruuskanen (ei rajaa), Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Eliittikisasarja:
Tampere: Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Ruuskanen eivät paikalla
Kuortane: Mannio (B), Ruuskanen (ei rajaa), Pitkämäki (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa)
Lapinlahti: Ruuskanen (A), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Joensuu: Ruuskanen (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Lappeenranta: Lehtola (A), Ruuskanen (B), Pitkämäki (B), Mannio ei paikalla

Tässä maassa on varmasti viisinumeroinen luku ihmisiä, jotka tietävät keihäänheiton tekniikasta enemmän kuin minä. Siksi en puutu siihen, mitä pitäisi kenenkin heitolle tehdä, vaikka muutaman edellä mainituista kisoista paikan päällä näinkin (tosin oman lajin parissa puuhastelu aiheutti keihään seuraamisen jäämisen välillä pintapuoliseksi) ja joitakin mielenkiintoisia havaintoja teinkin. Keskitytään tilastolliseen analyysiin.

Mies mieheltä:
Mannio oli ainoa ilmiselvä valinta. Upea voittoheitto Turussa ja kaksi A-rajan ylitystä ulkomailla olivat vahvat näytöt.
Lehtola nousi alkuperäiseen joukkueeseen yhden ainoan haamuheiton ansiosta: koko Eliittikisasarjan viimeisellä heitolla mies paransi ennätystään yli viisi metriä. Sanotaan, että ei yhdellä heitolla kisakoneeseen mennä. Tulosta oleellisempaa oli kuitenkin tapa, jolla se tuli: Lehtola johti kisaa viidenteen kierrokseen asti, jolloin Pitkämäki meni niukasti ohi. Viimeisellä kierroksella ensin Ruuskanen ja sitten Koski-Vähälä pudottivat hänet neljänneksi. Lehtola katsoi ja korotti. Teräshermot, ei voi muuta sanoa.
Pitkämäki heitti keväällä pitkälle, mutta sitten sairastelut sotkivat. Edellinen 80-metrinen irtosi kesäkuun alussa.
Ruuskanen on päässyt tällä kaudella kahdesti niukasti yli A-rajan, Lapinlahdella ja Kalevan Kisojen karsinnassa. Mies on nakutellut epäonnistunutta avauskisaansa lukuun ottamatta jokaisen tuloksensa alkamaan lukuvälillä 78-82.

Daegussa näyttöjen perusteella mitalimahdollisuudet ovat Manniolla. Siitä ei sen enempää. Lehtola puolestaan osoitti kovahermoisuutensa ja nousukuntonsa. Lisäksi mies on vasta 22-vuotiaana porukan nuorin - muistetaanpa miten samanikäinen Pitkämäki nousi maailman eliittiin Ateenan olympialaisissa. Pitkämäki puolestaan on ainoa, jolla on todellista näyttöä arvokisamenestyksestä. Todennäköisesti heitto ei kulje, mutta jos kulkee, ovat mahdollisuudet auki aina korokkeelle asti. Ruuskanen puolestaan on perusvarma heittäjä, jolla ei käytännössä ole mahdollisuuksia nousta mitaleille mutta ei toisaalta myöskään jäädä karsintaan. Luultavinta on finaalipaikka ja sijat 9-12.

Sama todennäköisyysprosentteina, järjestyksessä todennäköisyys saada mitali, päästä kahdeksan joukkoon, selviytyä finaaliin ja jäädä karsintaan:
Pitkämäki: 15, 15, 15, 25 (+40 % ei osallistu).
Lehtola: 5, 30, 25, 40.
Ruuskanen: 5, 20, 50, 25.

Jos valintakriteerinä pidetään osallistumisvarmuutta, rannalle olisi pitänyt jättää Pitkämäki. Jos kriteerinä pidetään suoritusvarmuutta, Lehtola. Jos taas menestysmahdollisuuksia, Ruuskanen. Eiköhän suurin osa ole sitä mieltä, että menestysmahdollisuudet ovat ne, jotka ovat tärkeintä.

Koko homman pointti on kuitenkin se, että SUL määräsi kaksi tärkeää näyttökisaa. Niissä Ruuskanen voitti Lehtolan 2-0 ja Mannion kanssa tuli tasapeli 1-1. Pitkämäki ei ottanut osaa kumpaankaan. Eliittikisoissa Ruuskanen voitti Pitkämäen 2-0 ja Lehtolan 3-1. Mikäli valintaperusteita olisi noudatettu, Ruuskanen olisi pitänyt valita Mannion seuraksi ja sen jälkeen olisi käyty keskustelu linjalla Lehtola vai Pitkämäki kolmanneksi.

Summa summarum: Joukkueeseen valittiin alun perin oikeat miehet, mutta väärin perustein. Nyt sinne lähtevät väärät miehet, mutta oikein perustein.

Ihmetyttää, onko Ruuskanen noin varma itsestään. Kun kisoihin pääsee valituksen kautta, menestyspaineiden täytyy olla valtavat. Jotenkin tulee mieleen viime olympialaisten purjehdussotku, kun maailmanmestari Sari Multala jäi sananmukaisesti rannalle hävittyään keskenkuntoisena katsastuksissa nuorelle Tuula Tenkaselle, joka jäi itse kisoissa sijalle 22. Toivoa sopii, että Ruuskanen täyttää paikkansa yli odotusten.

Ceterum censeo: Myös maratoonari Leena Puotiniemi olisi pitänyt valita kisoihin. SUL:n selittelyt (katso käyttäjän SULtiedotus kommentti) perustelee liiton vastakkaisen kannan. Sen voisi tiivistää seuraavasti: Ja katso, Me tiedämme IAAF:ää paremmin, mihin maratonin tulosraja Olisi Pitänyt Laittaa.

torstai 18. elokuuta 2011

Suomalaisen yleisurheilun taso

Väitetään, että suomalaisyleisurheilun taso on romahtanut. Kovin kuulemani mielipide oli, kun täysin pokkana väitettiin Kalevan Kisojen tulostason olevan heikompi kuin 50 vuotta sitten. Useimmat toteavat vähimmilläänkin, että verrattuna 70-luvun kullanhohtoisiin vuosiin ollaan todella kaukana. Eivät nämä nykyiset mestarit pääsisi kuin hyvä jos pistesijoille.

Eihän tuollaisten väitteiden jälkeen auttanut muu kuin ruveta hommiin ja tutkia asia.

Valitsin seuraavan tutkimusmenetelmän: otetaan eri vuosikymmenten urheilijat "maaotteluun". Kilpaillaan normaali, palloilulajeista tuttu jokainen joukkue kohtaa kerran jokaisen -sarja ja katsotaan, mihin järjestykseen joukkueet asettuvat.

Joukkueiksi valitsin Kalevan Kisojen mitalistit kymmenen vuoden välein. Vuodet olivat 2011, 2001, 1991, 1981, 1971, 1961 ja 1951. Lisäksi otin huvin vuoksi mukaan vuoden 1931 joukkueen, koska silloinhan oli Suomen yleisurheilun todellinen kulta-aika. Vuotta 1941 ei voinut ottaa, koska se on ainoa (!) vuosi alusta eli 1907 alkaen, jolloin Kalevan Kisoja ei ole järjestetty.

Kilpailun lajivalikoima oli kutakuinkin normaali Ruotsi-Suomi -maaotteluohjelma eli nykyiset arvokisalajit pois lukien ottelut, maraton, viestit ja kävelyt. Kuitenkin siten, että mikäli vähintään toisella kohtaavista joukkueista ei kyseistä lajia ollut ohjelmassa, se poistettiin kyseisen ottelun ohjelmasta kokonaan. Esimerkiksi naisten estejuoksu on ollut ohjelmassa vasta vuodesta 2000 lähtien, joten se on poistettu niistä otteluista, joissa toisena osapuolena on ollut 90-luvun tai sitä vanhempi joukkue. Näistä poistoista johtuen vanhempien vuosien otteluissa joukkueiden yhteispistemäärä on pienempi kuin uudempien vuosien. Pisteet on laskettu vanhalla tutulla menetelmällä 7-5-4-3-2-1. Loppusummaan on laskettu kaikki pisteet, niin miesten kuin naistenkin.

Vielä muutamia pikkuseikkoja:
1) Keihään mallimuutos on huomioitu oletuksella, että sekä miesten että naisten mallissa uuden mallin tuloksiin on lisätty kahdeksan metriä. Tämä ei tietenkään suhteellisessa vertailussa ole aina oikein, mutta kysymys on monimutkainen eikä merkitse paria pistettä enempää suuntaan jos toiseenkaan.
2) Pikamatkoilla (400 m ja siitä alaspäin) käsiajat on muutettu suunnilleen sähköaikoja vastaaviksi lisäämällä niihin 0,25 sekuntia. Sitä pidemmille matkoille muutoksia ei ole tehty.
3) Tasatuloksia ei ole hyväksytty, vaan tasatuloksen sattuessa vanhemman vuoden tulos on katsottu paremmin sijoittuvaksi. Tämä siksi, että ohjelmointityö (näitä ei pirukaan olisi laskenut käsipelissä) helpottui huomattavasti. Vanhemman vuoden parempaa sijoitusta tasatilanteessa voi perustella myös sillä, että yleensä kenttäolosuhteet ja varusteet ovat uudemmissa kisoissa olleet paremmat.

Ja mitäkö sitten tapahtui? Ottelut joukkue joukkueelta:

Vuoden 1931 joukkue:
1931 - 1951 : 168 - 228
1931 - 1961 : 112 - 284
1931 - 1971 : 108 - 288
1931 - 1981 : 108 - 288
1931 - 1991 : 108 - 288
1931 - 2001 : 108 - 288
1931 - 2011 : 108 - 288
0 voittoa
Peli oli aika selvä: rökäletappiot kaikille sodanjälkeisille joukkueille. Vuodesta 1971 lähtien yksikään vuoden 1931 kultamitalisti missään lajissa ei pärjännyt edes pronssimitalistille.

Vuoden 1951 joukkue:
1951 - 1961 : 176 - 396
1951 - 1971 : 158 - 414
1951 - 1981 : 156 - 416
1951 - 1991 : 156 - 416
1951 - 2001 : 156 - 416
1951 - 2011 : 156 - 416
1 voitto (vuoden 1931 joukkueesta, oli lueteltu jo edellisessä listassa eikä siksi toisteta)
Sodan vaikutukset varmaan tuntuivat yhä, tulostaso ei vielä ollut noussut. Vuodesta 1981 lähtien täysin selvät sarjat, uudemmat joukkueet miehittivät joka lajissa kolme ensimmäistä sijaa.

Vuoden 1961 joukkue:
1961 - 1971 : 187 - 407
1961 - 1981 : 171 - 423
1961 - 1991 : 163 - 431
1961 - 2001 : 177 - 417
1961 - 2011 : 190 - 404
2 voittoa
Edelleen täysin yksipuolisia otteluja. Kuitenkin vähän kiilaa on onnistuttu lyömään väliin yksittäisissä lajeissa. Viimeinen tulos kuitenkin osoittaa, että väite 50 vuoden takaisesta paremmasta tasosta oli täyttä soopaa.

Vuoden 1971 joukkue:
1971 - 1981 : 249 - 389
1971 - 1991 : 253 - 385
1971 - 2001 : 267 - 371
1971 - 2011 : 287 - 351
3 voittoa
Ottelut alkavat tasoittua, mutta erot ovat yhä selvät. 70-luvun nousu on vasta alussa eikä tämä joukkue vielä pärjää myöhemmilleen.

Vuoden 1981 joukkue:
1981 - 1991 : 321 - 339
1981 - 2001 : 353 - 307
1981 - 2011 : 380 - 280
6 voittoa
Ensimmäinen joukkue, joka voittaa myöhempiään. Uusimmasta eli 30 vuotta nuoremmasta joukkueesta jopa selvä voitto. Ainoa tappio vuoden 1991 joukkueelle.

Vuoden 1991 joukkue:
1991 - 2001 : 392 - 312
1991 - 2011 : 432 - 272
7 voittoa
Nyt löytyi voittaja. Tämä porukka pesee kaikki, jopa varsin selvällä marginaalilla muut paitsi vuoden 1981 joukkueen. Yllättävää, koska tuolloin kulta-aika oli jo selvästi ohi. Kyse on lähinnä kahdesta asiasta: ensinnäkin yleisurheilun taso maailmalla nousi rajusti, joten entiset suomalaistulokset eivät enää riittäneet kansainväliseen menestykseen. Toiseksi aiemmin heikot suomalaislajit olivat nostaneet tasoaan enemmän kuin ne lajit, joissa kansainvälistä menestystä oli saatu olivat heikenneet.

Vuoden 2001 joukkue:
2001 - 2011 : 422 - 370
5 voittoa
Voittaa nykyporukan, muttei ylivoimaisesti. Kahdelle aiemmalle vuosikymmenelle selvemmät tappiot.

Vuoden 2011 joukkue:
4 voittoa
Selvät tappiot kolmelle aiemmalle vuosikymmenelle, niitä edeltävistä puolestaan selvät voitot.

Sarjataulukko:
1991 7
1981 6
2001 5
2011 4
1971 3
1961 2
1951 1
1931 0

Erot joukkueiden välillä ovat pisteissä jopa yllättävän selvät. On ilmeistä, että vuosien 1971 - 1981 välillä tapahtui käsittämättömän raju nousu, joka sitten 90-luvulle tultaessa on taittunut tasaiseksi laskuksi. On myös huomioitava, että viime vuosikymmeninä ohjelmaan tulleet naisten uudet lajit (kestävyysjuoksuja ja kenttälajeja) eivät ole ensimmäisellä esiintymiskerrallaan olleet koskaan kovin korkeatasoisia, joten vertailu pelkästään vanhojen lajien välillä olisi tuottanut lopputulokseksi hieman jyrkemmän laskusuhdanteen.

Kun tarkastelee yksittäisiä lajeja, huomaa nykyään kärjen olevan kapeampi kuin ennen. Jos vertailisi pelkkiä voittotuloksia, ottelut 80- ja 90-lukujen voittajia vastaan olisivat tasaisempia. Toisaalta pronssimitalisteista koostuva joukkue ottaisi selvästi pahemmin selkäänsä. Kyse on siis pääasiallisesti tason heikkenemisestä, ei kärjen terävyydestä. Se, ettei kansainvälisissä ympyröissä enää tule mitalisadetta, johtuu kilpailun kovenemisesta maailmalla. Huolestuttava piirre on se, että olisi ihme, mikäli yleisen tason heikkeneminen ei johtaisi ajan myötä myös kärjen tylsymiseen. Näinhän on jo varmasti osin tapahtunut; ei vähäisemmästä pohjasta pysty nousemaan samaa määrää huippuja, vaikka heidän valmennusresursseilleen ja -laadulleen tehtäisiin mitä.

Mieli tekisi tehdä vertailevaa tutkimusta KAIKISTA Kalevan Kisoista vuodesta 1907 lähtien, mutta urakka lienee liian valtava toteutettavaksi … tosin eihän se ole ennenkään innostunutta mieltä haitannut. Kun ohjelmointityö järjestämis-, tulosvertailu- ja pistelaskuosioineen on jo valmiina, saattaisi olla jopa mahdollisuuksien rajoissa.

Joka tapauksessa aion palata aiheeseen ainakin niissä merkeissä, että muutaman viikon kuluttua seuraa jatko-osa. Se käsittelee syitä, joiden takia suomalainen yleisurheilu on joutunut tulostasollisesti - minkä tämä vertailu osoitti - loivaan laskusuhdanteeseen. Toivon mukaan juttuun sisältyy myös joitakin ajatuksia, joilla alamäki katkaistaisiin.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Sivallus CXCI

Ensi vuoden Helsingin EM-kisojen maskotin suunnittelija taisi olla niitä penaalin terävimpiä kyniä, koska keksi maskotiksi ilmiselvän pyyhekumin.

tiistai 16. elokuuta 2011

Sivallus CXC

Pöydällä edessä on Euroopan kartta.
- Isä, mitä Italiassa myydään?
- Pizzaa.
- Isä, mitä Saksassa myydään?
- Bratwurstia.
- Isä, mitä Tanskassa myydään?
- Voileipiä.
- Isä, mitä Norjassa myydään?
- Turskaa.
- Isä, mitä Islannissa myydään?
- Silliä.
- Isä, mitä Kreikassa myydään?
- Velkakirjoja.
- Höh. Ei sitä voi syödä.
- Joo, mutta yritäpä selittää se kreikkalaisille.

perjantai 12. elokuuta 2011

Monenlaista kulttuuria

Meiltä ei ole kysytty, onko monikulttuurisuus rikkaus vai ei. Me vastaamme silti.

Koko kysymys on väärin aseteltu. Otetaan yksinkertaistava vertaus. Kuten tunnettua, täysjyvävehnäjauho on terveellisempää kuin normaali valkovehnäjauho. Jos sotketaan puolet täysjyvävehnäjauhoa ja puolet valkovehnäjauhoa, saadaan seos joka on valkovehnäjauhoa terveellisempää, mutta ei tietenkään yhtä terveellistä kuin täysjyvävehnäjauho.
On normaalia, että parempaa ja huonompaa sekoitettaessa saadaan lopputulos, joka on ominaisuuksiltaan lähtöaineidensa välissä.
Oleellinen kysymys on se, onko sekoitevehnäjauhon (puolet ja puolet) terveellisyys täsmälleen lähtöaineidensa puolivälissä vai kallellaan jompaankumpaan suuntaan. Merkitään täysjyvävehnäjauhon terveellisyyttä arvolla 1 ja valkovehnäjauhon terveellisyyttä arvolla 0. Mikäli sekoitevehnäjauhon terveellisyys on 0,5, ei vehnäjauhon "monikulttuurisuus" ole sen enempää rikkaus kuin riesakaan. Jos se on esimerkiksi 0,7, vehnäjauhomonikulttuurisuus on rikkaus. Näin siksi, että kilosta kokojyvävehnäjauhoa ja kilosta valkovehnäjauhoa saatava terveellisyyssumma on 1 + 0 = 1, kun taas niiden seoksesta saatava terveellisyyssumma on 0,7 + 0,7 = 1,4. Tässä tapauksessa sekoittaminen kannattaa. Mikäli sekoitejauhon terveellisyysarvo on esimerkiksi 0,2, ei sekoittaminen kannata.

Eri kulttuureja vertailtaessa lähdetään liikkeelle poliittisesti epäkorrektista lähtökohdasta, että kulttuurit saattaisivat kenties mahdollisesti ehkäpä edes pikkiriikkisen verran olla eriarvoisia. Eli unohdetaan kulttuurirelativismi.

Muistan lukion uskonnon tunnilta, kun arvoisa pastorimme selitti protestantismin ja katolilaisuuden aiheuttamia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hän kylmän rauhallisesti sanoi, että jokaisessa maassa, jossa protestantit ja katolilaiset elävät rinnakkain merkittävän suuruisina populaatioina, protestanttien elintaso on korkeampi. Jos ja kun elintasoa voidaan pitää edes jonkinmoisena yhteiskunnan hyvyyden mittarina (jos ei, niin miksi pakolaisvirta kulkee Afrikasta Eurooppaan eikä toisinpäin), sanoma oli selvä. Protestanttinen yhteiskunta tuottaa paremmat tulokset kuin katolinen yhteiskunta.

Mikäli eroja on olemassa jopa kahden eri kristikunnan haaran välillä, miten isot ne sitten mahtavat olla täysin eri uskontojen ja kulttuurien välillä. Jonkinmoista osviittaa asialle voidaan laskeskella katsomalla ilmeistä esimerkkiä eli Afrikkaa. Mikäpä olikaan Saharan eteläpuolisen Afrikan rikkain maa? Se, jossa on sekä absoluuttisesti että prosentuaalisesti suurin eurooppalaista kulttuuria edustava vähemmistö. Tätä on turha selitellä Etelä-Afrikan valtavilla luonnonvaroilla, koska luonnonvarakirous merkitsee yleensä köyhyyttä. Eikä E-A suinkaan ole mantereensa ainoa mahtavilla luonnonvaroilla siunattu maa - mitenkäs olikaan Nigerian öljyn ja Liberian timanttien kanssa. Niin, nuo Liberian timantit. Afrikassa on kaksi maata, jotka eivät koskaan ole olleet siirtomaita. Liberia on - Kongon jälkeen - Afrikan köyhin maa ja Etiopia muistetaan nykymaailman pahimmasta nälänhädästä takavuosina. Se kolonialismiteoriasta. Tosin Afrikan köyhyyteen esitetään syyksi myös sitä, että maiden rajat on vedetty heimorajoista piittaamatta. Huvittavaa, että tuon selityksen kannattajat ovat myös monikulttuurisuuden ihanuuden ylistäjiä.

Etelä-Afrikka oli jo apartheidin aikana se maa, johon muualta Afrikasta tultiin siirtolaisiksi. Sen oleellinen väestöllinen ero naapurimaihinsa on huomattavan suuri eurooppalaisperäistä kulttuuria edustava vähemmistö. Se on siis maa, jossa monikulttuurisuus on rikkaus.

Entäpä toisinpäin? Euroopan monikulttuurisin maa taitaa olla Iso-Britannia. Viimeksi se onkin ollut uutisissa kovasti monikulttuurisissa merkeissä. Maan sijoitus BKT per capita -vertailussa on muihin Länsi-Euroopan maihin nähden mennyt alaspäin. Viimeisten vuosikymmenien aikana ohi ovat painelleet kaikki pohjoismaat, Saksa, Itävalta (Sveitsi on aina ohi ollutkin), Benelux ja Ranska - ei hetkinen sentään, Ranska on vielä takana. Jaa niin, mitenkäs olikaan sen Ranskan oman monikulttuurisuuden laita. Taitaa olla Iso-Britannian kanssa se monikulttuurisin Länsi-Euroopan maa. Euroopan maissa monikulttuurisuus ei näytä olevan rikkaus.

Lopputulos ei ole järin yllättävä. Jos kulttuuri A on tehokas, innovatiivinen ja yhteiskunnallinen luottamus on korkealla tasolla, se tuottaa paremmat tulokset kuin kulttuuri B, joka on tribaalinen, jähmettynyt ja korruptoitunut. Mikäli kulttuurin A edustajia muuttaa kulttuuriin B, lopputulos on parempi yhteiskunta. Mikäli kulttuurin B edustajia muuttaa kulttuuriin A, lopputulos on huonompi yhteiskunta.

Kulttuurien paremmuutta ja huonommuutta voi toki vertailla erilaisilla mittareilla. Joku voi olla sitä mieltä, että kulttuuri jossa kivitystuomio, lapsimorsiamet ja verikosto ovat voimissaan, on parempi kuin länsimainen demokratia. Joku toinen voi taas katsella asiaa siitä näkövinkkelistä, että satoja miljoonia yksilöitä käsittävä kulttuuri B, jonka yksikään edustaja ei koskaan ole saanut tiedenobelia tai niin ikään satojen miljoonien kulttuuri X, jossa nobelisteja on peräti kaksi, ovat alempiarvoisempia kuin kulttuuri A, jossa heitä on sadoittain.

Oletetaanpa, että meillä on jonkinmoinen mittari kulttuurien paremmuudelle. Mielenkiintoisin kysymys ja julman ihmiskokeen aihe olisikin seuraava: sotketaan kulttuurin A ja kulttuurin B edustajia jossakin suhteessa. Olkoon kulttuurin A arvo 1 ja B arvo 0. Onko puolet ja puolet -sekoituksen kulttuurin arvo 0,5 vai jotain muuta? Jos enemmän, monikulttuurisuus on rikkaus, jos vähemmän, vitsaus. Aivan kuten vehnäjauhovertauksessa.

Kysymys on luonnollisesti paljon edellä mainittua monimutkaisempi. Toimivuus saattaa riippua sekoitussuhteesta. Esimerkiksi 90 % A:ta ja 10 % B:tä saattaa vaikka tuottaa arvon 1,1 (odotusarvo 0,9), kun taas 60 % A:ta ja 40 % B:tä arvon 0,4 (odotusarvo 0,6). Tässä tilanteessa pieni ripaus B:tä tekee hyvää, kun taas suuri määrä on haitaksi. Toki päinvastainenkin suuntaus on mahdollinen, kuten myös se ettei sekoitussuhteella ole merkitystä.

Samaten eri osa-alueilla tulokset voivat olla hyvin erilaisia. On hyvin ilmeistä, että lähes poikkeuksetta ravintolakulttuuri rikastuu maahanmuuton takia. Samaan aikaan jonkin rikostyypin määrä saattaa kasvaa räjähdysmäisesti. Tällöin on luonnollisesti punnittava edut ja haitat.

Lopulta on muistettava, että ihmistä on aina tarkasteltava yksilönä. Jos joku on sattunut syntymään kulttuuriin B, se ei ole hänen vikansa. Jos hän on omaksunut kulttuurin A arvot, häntä tulee kohdella sen mukaisesti syntyperästä riippumatta. Samaten mikäli kulttuuriin A syntynyt on omaksunut B:n destruktiiviset arvot, tulkoon sitten kohdelluksi niiden mukaisesti. Hyvä esimerkki väärin asetellusta kysymyksestä on haluatteko että Romanian mustalaiset karkotetaan maasta? Entäpä jos joku Romanian mustalainen sattuu olemaan töissä vaikka Helsingin yliopiston kemian professorina? Oikea kysymys on haluatteko, että varkauksiin ja rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan maasta? Minä en ainakaan halua karkottaa maasta ainuttakaan laillisesti tänne tullutta, työtä tekevää, rehellistä ja suomalaisia arvoja kunnioittavaa ulkomaalaista. Sen sijaan haluan antaa kalossin kuvan persuksiin jokaiselle rikolliselle, laittomalle siirtolaiselle tai sosiaalituella elävälle ulkomaalaiselle kansalaisuuteen, rotuun ja uskontoon katsomatta.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Sivallus CLXXXIX

Viime viikonloppuna Turussa järjestettiin sekä yleisurheilun Kalevan Kisat että Lutkamarssi. Turun katuja tallaillessa huomasin, että vanha vitsi näyttää tosiaan pitävän paikkansa. Eli:
K: Mitä eroa on Turulla ja Ruandalla?
V: Kun Ruandassa kävelee kadulla, vastaan tulee hutui ja tutsei. Kun Turussa kävelee kadulla, vastaan tulee tutui ja hutsui.

KK-jälkipuinti 2011

Turuusta on sitten selvitty ja kyl maar vaan jotakin tarttus mukaan. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, mistä suurkiitokset Turkkuseen. Kulunvalvonta ainakin oli napakkaa, korttia piti aina vilautella kun meni harjoituskentälle tai mixed zonelle. Eikä ilman korttia päästetty, näin omin silmin miten pääsy evättiin tunnetulta yu-persoonalta jolla ei sellaista jostain syystä ollut mukana. Sitten kisa kisalta kronologisessa järjestyksessä.

M 10 000 m
Tolkun aikaa ennen starttia kävelin takakaarteen nakkikioskien paikkeilla, kun TP:n Järvenpää verrytteli ohi. Oho, tuumasin, onpa kaveri päättäväisen näköinen ja taitaa tietää hyvää kisaa ajatellen. Alkoi jo tuossa vaiheessa potuttaa etten sittenkään ottanut ennakkoveikkauksiin korkealle, kun mies ei ollut koko kaudella juossut. Itse skabassa ei jengiltä tuntunut alkuun menohaluja löytyvän, Takala spurttasi ensimmäisellä kierroksella irti muista eikä vauhti ollut 29.30 kummempaa. Toisella rundilla mies sitten ajettiin kiinni ja vauhti vakiintui tuonne 30 minuutin huonommalle puolelle eli vaatimattomaan vajaan 4000 cooperikyytiin… Kolmen kilsan jälkeen Utriainen paineli keulaan ja kiihdytti saaden mukaansa tietysti Räsäsen ja yllättäen Järvenpään sekä joukon jatkoksi Hambergin. Kilometriajat vakiintuivat karvan verran alle kolmosen. Hamberg putosi kyydistä, mutta Järvenpää roikkui mukana vielä pitkään. Ihmettelin, eikö Utriainen ollut Kajaanista ottanut opikseen, kun ei lähtenyt piiiiiitkään vetoon pudottaakseen loppukiriherkemmän Räsäsen - vasta myöhemmin selvisi että Jussi oli niinikään vähän sairastellut. Lopussa kävi sitten odotetusti ja ajatkin painuivat selvästi alle puolen tunnin. Järvenpää puolestaan joutui lopussa antautumaan Hapolle, joka sai vihdoin ensimmäisen virallisen SM-mitalinsa.
Veikkaus: mitalistit oikein, mutta kärkikaksikko väärinpäin. Järvenpään puuttuminen listoilta isoin moka.

N 5000 m
Sandra ei ilmestynyt puolustamaan mestaruuttaan, kuten sopi odottaakin. Toinen merkittävä poisjääjä oli Minna-Maria Kangas. Mestaruus pysyi silti Erikssonilla, koska isosisko Heidi hoiti homman Nykarlebyhyn elämänsä ensimmäisellä vitosella. Meri Rantasta kävi vähän sääliksi, teki vetotyöt ja jäi ilman mitalia. Tasaisessa kisassa neljä ensimmäistä oli viiden sekunnin sisällä ja ilahduttavinta oli, että kärkikymmeniköstä puolet paransi ennätystään ja vain yksi ei tehnyt kauden parastaan.
Veikkaus: kun Kankaan puuttuminen huomioidaan, kärkinelikkö oikein mutta 1-2:n ja 3-4:n keskinäiset järjestykset väärin. Tsekkivahvistus Kristiina Mäen (viides) puuttuminen listalta isoin moka.

M 3000 esteet
Kisa latistui totaalisesti The Man Jukka Keskisalon poisjääntiin. Sen jälkeen mitalikolmikon keskinäiselle järjestykselle Ukonmaanaho-Harjamäki-Tuokko olisin suostunut antamaan vedonlyönnissä enintään kertoimen 1,1. Oli myös selvää, ettei "deekun" A-rajaan ollut soolojuoksussa mitään asiaa.
Veikkaus: Kärkikolmikko oikein Keskisalon poissaolo huomioiden, mutta kuten todettu, siihen olisi pystynyt vaikka sokea ennustaja rikkinäisellä kristallipallolla.

N 3000 esteet
Odotettu yhteenotto: olisiko Sandra päässyt jo riittävään kuntoon kukistaakseen Janican? Vastaus oli kyllä ja ei. Kyllä siksi, että kulta matkasi sinne minne ennenkin. Ei siksi, että viime kesänä Sandra ei tuossa kunnossa olisi ottanut kultaa. Aika oli viisi sekuntia heikompi kuin viime vuoden paras tulos, mutta se olisi ollut viisitoista sekuntia heikompi jos estetekniikka olisi ollut yhtä xxxxxx(sensuroitu) kuin viime kesänä. Eli kunnossa on vielä parantamisen varaa ja positiivinen asia on, että estetekniikka ei vieläkään ole huipun edellyttämällä tasolla - se tarkoittaa että tuloksista on edelleen puristettavissa paljon pois.
Veikkaus: Kärkikolmikko napakymppi. Neljä seuraavaa oikein mutta väärässä järjestyksessä.

N 800 m
Poisjääntejä oli sen verran, että selvittiin kahdella alkuerällä eli kolme parasta ja kaksi aikojen perusteella jatkoon. Mitään merkittäviä yllätyksiä ei nähty, toisessa erässä nuori Johanna Matintalo voitti yllättäen painellen loppusuoralla koko jengin ohi reilun sekunnin voittoon. Taisi kuluttaa voimiaan liikaa, tuumailin. Finaalissa meininki voittajan suhteen oli selvä, Storbacka vei ja muut vikisivät. Varsinainen jättipaukku nähtiin viimeisessä kaarteessa, kun Matintalo paineli Pappilan ja Selveniuksen ohi. Loppusuoralle tultaessa Selvenius päätti ottaa omansa, kiihdytti rinnalle ja aavistuksen verran ohi. Mutta silloin nähtiin vasta loppuvuodesta 15 vuotta täyttävän Matintalon kantti: katsoi ja korotti, jolloin Selvenius joutui taipumaan pronssille. Taisi Suvi luottaa itseensä liikaa ja lähteä 10-20 metriä liian aikaisin. Olisi pitänyt odottaa loppusuoraa, jolloin kaarteesta tullessa olisi voinut singahtaa suoraan ulommas ja vauhdilla ohi, nyt tuli kierrettyä turhaa ylimatkaa kaarteessa.
Veikkaus: Kaksi poisjääjää huomioiden kaikki joita veikkasin finaaliin olivat siellä, samoin kolme ensimmäistä muuten oikeassa järjestyksessä mutta ilahduttavasti Matintalo kiilasi väliin 15-vuotiaiden kauden maailman kärkiajalla.

M 800 m
Kolme alkuerää eli kaksi parasta ja kaksi aikojen perusteella finaaliin. Isoin pettymys oli Mikko Lahtion odotettu poisjäänti ja viiden mestaruuden putken katkeaminen. Pienenä yllätyksenä saattoi pitää Hammin jäämistä aikavertailuun ensimmäisessä erässä, mutta erä olikin selvästi nopein ja molemmat "säälifinalistit" tulivat siitä. Finaalissa homma oli selvää pässinlihaa: 400 metrin väliaika 58,71 kertoo kaiken. Oli selvää, että Sandells hoitaa homman päästyään pussista ulos etukaarteessa. Samoin se, että Miro Laurila kovana kirimiehenä on ennakkokaavailuja ylempänä. Hamm teki käsittämättömän taktisen virheen loppusuoralla päästäen Oravakankaan etuovesta pronssille.
Veikkaus: Granlundin ja Lahtion poisjäännit huomioiden neljä ensimmäiseksi veikattuja olivat sijoilla 1-3-4-2 ja kaikki finalistit oikein. Poisjääneitten tilalle finaaliin päässeet M. Raittinen ja Sundell juoksivat finaalissa hienosti.

N 10 000 m
No niin, arvon leidit. Asetutaanpa kiltisti rooleihin. Puotiniemi siihen keulaan pitämään alle 35 minuutin vauhtia, Lindgren perään ja Mäkelä myös. Ja mennäänpä sitten tasaisesti, Janica muistaa sitten jäädä kyydistä pari-kolme kilsaa ennen maalia ja Elina ei hätäile vaan lähtee kiriin vasta toiseksi viimeisellä kierroksella. Kiitos. Ja näinhän siinä sitten kävi. Voittaja Lindgrenin meno oli selvästi irtonaisempaa kuin puolet lyhyemmällä matkalla. Puotiniemi on saanut kantapäänsä nousemaan radasta selvästi enemmän kuin vuosi sitten ja siihen nähden lopun vaisuus oli lievä yllätys. Mäkelä jaksoi loppuun asti kyydistä pudottuaan ja teki loistavan sarjan: kolme kisaa, kolme mitalia, kolme ennätystä. Mutta taisi ottaa kovillekin, juoksija retkotti loppuillasta katsomon penkillä reporankana. Mondo taitaa sopia naisille, ennätykset paukkuivat kuten vitosellakin. Kymmenestä parhaasta peräti seitsemän teki ennätyksensä ja vain Chydenius (hieno juttu Urheilulehdessä, lukekaapa!) jäi kauden parhaastaan.
Veikkaus: Poisjäännit huomioiden mitalikolmikko oli veikkauksessa sijoilla 1-2-5. Isoin pettymys oli Saara Nikanderin poisjäänti debyyttikympiltään. Myös Markovaara jäi pois ja sen seurauksena kaikki kärkikahdeksikkoon veikatut olivat kuuden parhaan joukossa.

M 5000 m
Käsikirjoituksen mukaan, kun osanottajalista varmistui. Kärkikolmikko irti, Utriainen ja Räsänen vetävät Keskisalon seuratessa, sitten tulee kakkosryhmä jossa ovat Harjamäki, Hamberg, Järvenpää ja Bergdahl. Vähän odottelin Bergdahlin lähtevän rohkeasti kyytiin, mutta näin ei käynyt. Kolmen ensimmäisen kilometrin ajan ounastelin yllätystä eli Keskisalon jäämistä pronssille; askel ei toiminut vieläkään rennon oloisesti. Neljännen kilometrin aikana tapahtui kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin se oli hitain, joten Keskisalo ei pudonnut kyydistä ja saattoi luottaa loppukiriinsä. Toiseksi kovakaan kilometri ei olisi miestä pudottanut, koska tekniikka loksahti kohdalleen ja se nähtiin viimeisellä kierroksella. Komea lento ja varma mestaruus. Jos tekniikka todella löytyi, esteiden A-raja saattaa hyvinkin rikkoutua Lappeenrannassa. Kärkikolmikon takana Harjamäki lähti rohkeasti kirimään eroa kiinni, mutta joutui maksamaan siitä kovan hinnan loppusuoralla hyytyen seitsemänneksi.
Veikkaus: En uskonut Keskisalon ilmestyvän viivalle, mutta olisin sijoittanut hänet ykköseksi (jälkiviisaus on aina kivaa). Kaiken kaikkiaan tämä matka oli veikkauksiltaan pahiten epäonnistunut. Kärkikahdeksikkoon veikatuista seitsemän oli paikalla, mutta lopputuloksissa kahdeksan joukossa heistä oli vain viisi.

N 1500 m
Ollapa kärpäsenä katossa, kun Guy Storbacka pitää taktiikkapalaveria ennen kisaa: Heidi, du måste pitää vauhtia, koska loppukirissä häviät muille. Och Karin, du bara roikut kakkosena oli vauhti mikä tahansa, pystyt voittamaan loppukirissä jos vain pysyt mukana. Förstår ni? Ja niinhän siinä kävi, kolmikko Eriksson-Storbacka-Selvenius otti irti heti alussa ja meni menojaan. Koska Karinilla ei ollut huono päivä, peli oli selvä ja viimeisen kierroksen loppuveto on moneen kertaan katsomisen arvoinen. Heidillä taisi vitonen painaa vielä jaloissa, koska Selvenius paineli loppusuoralla ohi.
Veikkaus: Muuten mukavasti, mutta sijojen 2-3 ja 4-5 keskinäinen järjestys väärin ja siitä eteenpäin vähän sinne päin.

M 1500 m
Kärkikaksikoksi veikkaamani Keskisalo-Bergdahl lähtikin vitoselle. Taktiikkajuoksuksi meni. Ukonmaanaho hoiti vetohommat ja hyytyi lopussa käsittämättömästi. 600 metriä ennen maalia peli oli selvä, kisa käytiin enää pronssista. Vaikka porukka oli yhä koossa, oli selvää että Sandellsille ei voi kukaan mitään ja Miro Laurila ottaa kovalla kirillään toisen hopean. Pronssikisan voitti Riku Marttinen. Mitä se höpinä huonosta tasosta on - kaksoiskansalainen Hamm sai Saksan mestaruuskisoissa mitalin, Kalevalaisissa vain lämmintä kättä. Ilahduttavin suoritus oli Tommi Sundellin ennakkoluuloton takasuoran kiristys ja viides sija.
Veikkaus: Poisjäännit huomioiden mestari oikein ja muuten haulikolla - ei sentään katkaistulla - ampuen.

tiistai 2. elokuuta 2011

KK-ennakko 2011

EDIT 3.8.2011: Muita ennakkoveikkailuja: Hevoskuuri, Kestokoutsi ja Raasto.

Tänä vuonna Valtakunnan Mestaruuksista kamppaillaan Turussa, kaupungissa josta kulttuuri levisi muualle Suomeen jättämättä jälkeäkään maihinnousupaikkaansa. Hikipedian mukaan mikäli valtatiellä tulee vastaan kyltti TURKU 20 (tai mikä tahansa lukema < 20), se oikeuttaa tekemään U-käännöksen liikennesäännöistä välittämättä. Jaska ei kuitenkaan tällä kertaa vetäise uuta, koska silloin matkaseurueen piikkariorientoitunut jaosto päästäisi kovan mekkalan.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Oletuksena ennusteiden laatimisessa on (ellei erikseen toisin mainita), että urheilija juoksee ko. matkan täysillä mikäli on ilmoittautunut. Eli esimerkiksi jos joku olisi ilmoittautunut sekä miesten kympille että esteisiin, jotka ovat samana päivänä tunnin välein, kyseinen ravuri voi olla molemmilla ennustelistoilla, vaikka ei tietenkään käytännössä voi molempia kisoja juosta.

Mielenkiintoinen havainto: jos ennusteet toteutuvat, mestari vaihtuu kaikissa muissa lajeissa paitsi naisten esteissä. Olisiko siinä sittenkin pitänyt kääntää kärkikaksikon järjestys, niin linja pitäisi?


M 800 m (24), alkuerät pe 13.30, finaali la 18.55

Kärkikaksikon pitäisi olla selvä mutta tasainen. Pistetään nyt Lapinlahdella niukasti toiseksi jäänyt Granlund vaihtelun vuoksi ykkössuosikiksi. Viisi peräkkäistä mestaruutta voittaneen Lahtion tämän kauden kunto on merkinnee putken katkeamista. Jos tonnivitosella juostaan alkuerät lauantaiaamupäivänä, saatetaan finalistien keskuudessa nähdä yllättäviä sammumisia.

1. Tommy Granlund (2,3)
2. Niclas Sandells (1,2)
3. Rami Oravakangas (5,6)
4. Jonas Hamm (7,4)
5. Mikko Lahtio (3,1)
6. Miro Laurila (4,8)
7. Panu Jantunen (8,11)
8. Jari Räsänen (6,12)
Muita:
Robert Rotkirch (20,5)
Tuomo Salonen (-,7)


M 1500 m (23), alkuerät la 12.10, finaali su 17.00

Tasainen kisa, jossa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Kombinatoriikasta muistetaan, että neljä alkiota voidaan laittaa 4! = 24 eri järjestykseen. Kärkinelikon osalta nämä kaikki 24 erilaista järjestystä ovat kutakuinkin yhtä todennäköisiä. Lisäksi ynnä muut -jengistä joku saattaa yllättää ja nousta vaikka mitalille. Oletusarvona ennakkokaavailuissa on, että Keskisalo juoksee tämän matkan ja Ukonmaanaho vitosen. Pakkaa sotkee se, että alkuerät juostaneen ensimmäistä kertaa miesmuistiin - rajana on 16 osanottajaa.

1. Jukka Keskisalo (4,1)
2. Mikael Bergdahl (1,4)
3. Niclas Sandells (2,2)
4. Jonas Hamm (3,3)
5. Tommy Granlund (-,6)
6. Riku Marttinen (5,5)
7. Tommi Sundell (8,10)
8. Miro Laurila (9,11)
Muita:
Janne Ukonmaanaho (6,7)
Aki Nummela (7,8)
Joonas Lehtinen (10,13)
Ossi Kekki (-,17)


M 5000 m (29), su 16.10

Räsänen voitti viime vuonna tuplan, mutta tämän kauden juoksut eivät ole vakuuttaneet. Tosin keuhkoputkentulehdus taitaa olla tällä erää ohi ja kunto löytymässä. Utriaisen vuoro napata mestaruus. Kovin haastaja tulee estepuolelta, jos vain jompikumpi kärkinimistä viivalle ilmestyy - muistellaanpa miten SM-maastojen nelosella kävi. Oletusarvo on, että Keskisalo ja Bergdahl eivät juokse tätä matkaa vaikka ovat ilmoittautuneet. Kärjen jälkeen marssijärjestys on muutaman seuraavan sijan osalta aika selvä, sitten tulee tasaisempaa.

1. Jussi Utriainen (-,2)
2. Janne Ukonmaanaho (-,18)
3. Matti Räsänen (1,3)
4. Joonas Harjamäki (2,5)
5. Jarkko Hamberg (3,6)
6. Miika Takala (11,8)
7. Oskari Pennanen (5,19)
8. Arttu Vattulainen (4,17)
Muita:
Ilari Piipponen (6,23)
Jaakko Kero (7,12)
Jukka Kero (8,10)
Jukka Keskisalo (-,1)
Simo Wannas (-,4)
Juha Hellsten (-,7)
Mikael Bergdahl (-,25)


M 10 000 m (22), pe 18.45

Räsänen voitti viime vuonna tuplan, mutta tämän kauden juoksut eivät ole vakuuttaneet. Tosin keuhkoputkentulehdus taitaa olla tällä erää ohi ja kunto löytymässä. Utriaisen vuoro … no mutta déjà vu, minähän kirjoitin tämän saman juuri äsken. Joten jatketaan linjaa: Kärjen jälkeen marssijärjestys on muutaman seuraavan sijan osalta aika selvä, sitten tulee tasaisempaa.

1. Jussi Utriainen (2,2)
2. Matti Räsänen (1,1)
3. Jarkko Hamberg (4,8)
4. Miika Takala (6,6)
5. Petteri Muukkonen (3,9)
6. Simo Wannas (-,3)
7. Arttu Vattulainen (5,12)
8. Mikko Tyni (10,11)
Muita:
Mikko Virta (7,7)
Ville Heikkilä (8,14)
Juho Pirkola (12,4)
Jaakko Kero (-,5)


M 3000 m ej (11), pe 20.00

Kisojen tasoltaan kovin kestävyyslaji houkuttaa määrällisesti pienimmän osanottajajoukon. Yritä tässä nyt sitten ymmärtää. Sen verran paljon on esteitä tällä kaudella jo tahkottu, että kauden tilastojärjestystä ei tarvitse kovin paljon rukata. Kärkikamppailu on mielenkiintoinen. Ukonmaanaho on tänä kesänä ollut niin tiukasti Keskisalon kannassa, että Jukan niska ei ole liiemmin ruskettunut. Eiköhän Mestari kuitenkin vielä vie omansa ja kisalipun Daeguun, vaikka A-raja ei rikkoutuisikaan.

1. Jukka Keskisalo (1,1)
2. Janne Ukonmaanaho (2,2)
3. Joonas Harjamäki (3,3)
4. Rami Tuokko (4,6)
5. Jimmy Finnholm (6,7)
6. Teppo Syrjälä (5,4)
7. Mikko Virta (7,5)
8. Niko Krohns (9,8)
Muita:
Hannu Granberg (8,10)


N 800 m (22), alkuerät pe 14.00, finaali la 18.45

Ykkössuosikista ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Muista mitalisijoista käydään tasaisempi kamppailu, etenkin jos H. Eriksson valitsee tämän matkan. Pikkusisko Z. ei ole tällä kaudella yltänyt viimevuotiseen vauhtiin, mutta taktinen osaaminen ratkaisee KK:ssa enemmän kuin eliittikisoissa, siksi kaavailuissa tilastoja korkeammalla. Tonnivitosenkin urakoivista samat sanat kuin miehissä.

1. Karin Storbacka (1,2)
2. Heidi Eriksson (2,3)
3. Suvi Selvenius (3,1)
4. Heidi Pappila (4,4)
5. Zenitha Eriksson (7,5)
6. Katja Erävistö (5,8)
7. Heidi Marttinen (6,6)
8. Kaisa Tyni (9,7)
Muita:
Venla Paunonen (8,10)
Johanna Matintalo (10,11)


N 1500 m (21), alkuerät la 11.30, finaali su 16.45

Joensuun eliittikisojen juoksu teki ykkössuosikin selväksi. Kakkonen on lähes yhtä selvä. Sitten tulee tasaisempaa ja sijoille 5-10 voisi laittaa juoksijat melkein mihin tahansa järjestykseen yhtä hyvällä osumatarkkuudella. Oletusarvona on, että kesäkuusta lähtien kisoista pois jäänyt Johanna Lehtinen ei ilmesty viivalle. Tämä oletus on tehty siksi, että en piru vie osannut päättää mihin kohtaan listaa hänet uskaltaisi tunkea.

1. Karin Storbacka (1,2)
2. Heidi Eriksson (2,4)
3. Suvi Selvenius (4,5)
4. Kristiina Mäki (5,7)
5. Meri Rantanen (8,9)
6. Kaisa Tyni (7,6)
7. Katja Erävistö (6,8)
8. Oona Kettunen (9,10)
Muita:
Johanna Lehtinen (3,1)
Viivi Rantanen (10,14)
Minna Nummela (14,3)
Heidi Marttinen (-,11)
Sofie Lövdahl (-,13)


N 5000 m (24), pe 19.30

Kauden tilaston kolme parasta (Lindgren, Kangas, M. Rantanen) ovat kolmen sekunnin sisällä! Jos H. Eriksson tekee debyyttinsä tällä matkalla, odotettavissa on vielä mielenkiintoisempi kisa. Nuorten EM-kisoissa hyvin juossut M. Rantanen on yllätyskortti. Oletusarvona on, että S. Eriksson ei ilmesty puolustamaan mestaruuttaan vaan keskittyy esteisiin.

1. Elina Lindgren (1,1)
2. Minna-Maria Kangas (2,3)
3. Heidi Eriksson (-,-)
4. Meri Rantanen (3,4)
5. Janica Mäkelä (4,7)
6. Mira Tuominen (5,11)
7. Nina Chydenius (7,12)
8. Elisa Karhu (6,14)
Muita:
Pauliina Kanervo (8,15)
Minna Nummela (9,6)
Suvi Miettinen (15,5)
Sandra Eriksson (-,2)
Johanna Peiponen(-,8)


N 10 000 m (25) su 14.40

Ennustamisessa suurin ongelma on se, että kisa juostaan viimeisenä päivänä. Moni ilmoittautunut jää varmasti pois kisattuaan vitosen ja/tai esteet. Lisäksi jommankumman tai molemmat aiemmista kisoista juosseista joillekin tullee ongelmia matkan varrella - miten vaikuttaa uusi ja kova mondo? Kärkikaksikko on aika tasainen, joten loppukiriratkaisu on hyvin todennäköinen ja sen lopputulos lienee selvä. Edelliskauden mestari Markovaara on arvoitus juostuaan viime aikoina vain Bornholmia ristiin rastiin. Jokerikortti Saara Nikanderin debyyttikymppiä odotellaan mielenkiinnolla.

1. Elina Lindgren (1,4)
2. Leena Puotiniemi (-,2)
3. Laura Markovaara (-,1)
4. Mira Tuominen (-,3)
5. Nina Chydenius (2,7)
6. Janica Mäkelä (-,10)
7. Saara Nikander (-,-)
8. Katarina Skräddar (3,13)
Muita:
Elisa Karhu (4,14)
Pauliina Kanervo (5,9)
Sanni Klemelä (6,15)
Johanna Kahlroth (7,16)
Lotta Suikki (8,18)
Anette Byskata (9,6)
Suvi Miettinen (-,5)
Anna-Mari Knuuti (-,8)


N 3000 m ej (18) la 18.00

Karnevaaleilla S. Eriksson joutui katselemaan Mäkelän ja Kankaan kantapäitä. Kunto on kuitenkin löytymässä, 2000 metrin esteissä äskettäin soolona hilppaistu 6.33 vastaa IAAF:in pistetaulukon mukaan noin 10.11-10.12 täysmatkalla. Huonompi kuin kauden kärki, mutta nousevan suuntauksen ansiosta pidetään tasainen kärkikaksikko traditionaalisessa järjestyksessä. Mielenkiintoisia jokereita ovat 17-vuotiaat Oona Kettunen (s.94) ja Viivi Rantanen (s.93). Osanottajia on huikea määrä, peräti 18. Tämä johtuu siitä että tulosrajasta 12.20 selviävät kansallisen tason juoksijoista kaikki jotka pääsevät esteiden yli ilman keittiötikkaita. Ihan vertailun vuoksi, miehillä sileän ja esteiden A-rajojen erotus on 1.10 ja naisilla 1.50.

1. Sandra Eriksson (3,1)
2. Janica Mäkelä (1,2)
3. Minna-Maria Kangas (2,3)
4. Eeva Sajanti (4,5)
5. Oona Kettunen (5,7)
6. Mira Tuominen (6,6)
7. Viivi Rantanen (7,8)
8. Camilla Richardsson (8,10)
Muita:
Jaana Honkanen (11,9)
Saara Skyttä (17,4)


Tiedote: blogi on näillä näkymin jäissä kisojen ajan eli torstaista eteenpäin.

maanantai 1. elokuuta 2011

Tarua, totta ja havaintoja

Tarua, totta ja havaintoja

Norjassa tapahtui kaksi useita kymmeniä ihmishenkiä vaatinutta islamistista terrori-iskua. Jo ennen tekijän henkilöllisyyden paljastumista epäiltiin kyseessä olevan muslimiterroristien operaatio.

Norjassa tapahtui kaksi useita kymmeniä ihmishenkiä vaatinutta äärinationalistista terrori-iskua. Ennen tekijän henkilöllisyyden paljastumista iskuista syytettiin aiheettomasti muslimiterroristeja.

Voi pohtia, miksi ihmishenkiä vaatineen terrori-iskun jälkeen epäillään ensimmäisenä muslimiterroristeja. Olisiko kokemuksesta oppimisella jotakin tekemistä asian kanssa?

---

Tekijä toimi tiettävästi yksin eikä yhteyksiä terroristiryhmittymiin ole tiedossa.

Tekijä toimi tiettävästi yksin, mutta hänen mahdollisia yhteyksiään äärinationalistisiin ryhmiin tutkitaan. Yhtenä vaikuttimena tekoon olivat äärinationalistiset kirjoitukset.

Jos kävisi sellainen harvinaislaatuinen tapaus, että muslimiterroristiteon takana olisi yksi henkilö, hänen kerrottaisiin olleen mahdollisesti mielenvikainen yksittäistapaus. Sen sijaan länsimaalaisen latvalahon taustalta kaivetaan pieninkin mahdollinen yhteys ns. äärioikeistoon. Yksikin kirjoitus keskustelupalstalle riittää, mutta muslimiterroristin koraanikoulu ei.

---

Teko on tuomittu kaikissa länsimaisissa tiedotusvälineissä ja poliittisessa johdossa.

Teko on tuomittu kaikissa länsimaisissa tiedotusvälineissä ja poliittisessa johdossa.

Tässä reaktiot ovat aina samat tekijästä riippumatta. Katsotaanpa eroavaisuuksia…

---

Kaikkialla länsimaissa tiedotusvälineet ja valtaapitävät korostavat, että kyseessä oli yksittäistapaus, jolla ei ole tekemistä todellisen islamin kanssa.

Kaikkialla länsimaissa tiedotusvälineet ja valtaapitävät syyttävät nationalistisia keskustelupalstoja ja maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja osavastuullisiksi tekoon.

Jos jopa islamistien 11.9.2001 iskut, joissa sentään oli satoja osallisia, kyetään valkopesemään yksittäistapauksiksi, niin yhden tekijän kohdalla ei asiasta ole epäilystäkään: yksittäinen hullu. Islamin vika se ei ole. Ei, vaikka pyhä kirja kuinka käskee katkoa kaulat vääräuskoisilta, koraanikoulut on käyty ja Mestari antaa määräyksen. Sen sijaan länsimaisen yksittäisen tekijän kohdalla vastuullisia ovat ne, jotka eivät ole kehottaneet väkivaltaan, ainoastaan kertoneet valtapuolueiden toiminnan aiheuttamista epäkohdista. Sama logiikaksi: Olkoon meillä ongelma X. Ongelman X on aiheuttanut valtaklikin A toiminta. Valtaklikki A väittää, ettei X:ssä mitään ongelmaa ole. Poliittinen vähemmistö B nostaa ongelman X esille. Henkilö H kilahtaa ongelmasta X ja tekee hirveyksiä. Syyllinen on B, joka on yrittänyt korjata X:ää. A, joka X:n on aiheuttanut on syytön. No, logiikkaa se on virheellinenkin logiikka.

---

Teosta ei voida syyttää islamia sinänsä. Ei uskonto ole vastuussa yksittäisten sen kannattajien teoista eikä ketään voida vaatia tuomitsemaan tekoa, johon he eivät olleet osallisia. Tekijä väitti edustavansa islamia, mutta hän on tulkinnut sitä kammottavasti väärin.

Koska tekijä on saanut vaikutteita maahanmuuttokriitikoilta, ovat kriitikot osasyyllisiä tekoon. Heidän on välittömästi tuomittava teko ja sanouduttava siitä irti. Lisäksi heidän on vakavasti pohdittava, onko mielipiteiden julkinen esittäminen hyväksyttävää, kun tietää mahdolliset - jopa väistämättömät - seuraukset.

Jos joku tulkitsee islamin opetukset väärin, se näyttää olevan hänen oma vikansa. Tai jopa se, että tulkitsee kehotukset terroriin oikein… Jos taas joku tulkitsee maahanmuuttokriitikoiden sanat väärin, vika on kriitikoiden. Tai jopa se, että mamukriitikot nimenomaan vaativat asioiden ajamista demokraattisin keinoin voidaan tulkita vastuuttomaksi, koska on aina joitakin jotka eivät malta odottaa demokratian toimimista.

---

Iskun on tuominnut suurin osa islamilaisten maiden hallituksista. Tämä osoittaa, että terrorilla ei ole näiden maiden hyväksyntää.

Monet maahanmuuttokriitikot ovat tuominneet iskun. On jo aikakin, että he kantavat vastuunsa ja tunnustavat olevansa osasyyllisiä terrorismiin. Huolestuttava piirre on se, että jotkut eivät ole sanoutuneet irti iskusta ja tuominneet sitä. Tämä on käytännössä hiljaista tukea terrorismille.

Terroristijärjestöt eivät iskuja tuomitse. Päinvastoin, ne useinkin tunnustautuvat syyllisiksi iskuihin joita eivät ole edes tehneet. Ilmeisesti yksikään nationalistinen, maahanmuuttokriittinen tai edes uusnatsijärjestö (Allah paratkoon!) ei ole ilmoittanut hyväksyvänsä iskua. Kaikki mahdolliset pienetkin toimintamenetelmää kohtaan ymmärtäväiset pihaukset ovat tulleet avohoitopotilailta, jotka kärsivät joko liiallisesta tai liian vähäisestä lääkityksestä. Eikä länsimaissa ole näkynyt äärinationalistien joukkoa kadulla tanssimassa riemusta terrori-iskujen jälkeen, toisin kuin Lähi-idässä. Muuten, kumpihan on vaarallisempaa? Lähteä kadulle esittämään hallituksen vastaisia mielipiteitä Suomessa vai Syyriassa? Tästä voi päätellä, miten arabimaiden hallitukset aikuisten oikeasti suhtautuvat terrorismiin, kuten myös sen löytyykö äärinationalistisen terrorismin kannattajia länsimaissa pilvin pimein.

---

Iskun huolestuttavimpia piirteitä on mahdollinen rasismin lisääntyminen. Tämän välttämiseksi on tietoa islamista jaettava kansalaisille ja vuoropuhelua muslimijärjestöjen kanssa lisättävä. Tällainen rauhanomainen toiminta vähentää terroririskiä.

Iskun huolestuttavimpia piirteitä on mahdollinen rasismin lisääntyminen. Tämän välttämiseksi on nimetön nettikirjoittelu kiellettävä ja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä suitsittava. Tällainen aktiivisesti ennaltaehkäisevä toiminta vähentää terroririskiä.

Jokaisen ääri-islamilaisen terrori-iskun jälkeen halutaan vuoropuhelua ja keskustelua lisätä. Pahimmassa tapauksessa jopa iskun tekijäksi tunnustautuneen järjestön kanssa. Ensimmäisen "mamukriittisen" ihmishenkiä vaatineen terrori-iskun jälkeen halutaan kieltää mielipiteet, joita sekopäisellä tekijällä oli. Toivoa sopii, että Breivik ei pidä perunalastuista, muuten pitää lähteä äkkiä hamstrausreissulle ennen kuin niiden myyminen kriminalisoidaan.

---

Todellisuudessa tässä suvaitsevaisto vain pelaa poliittista peliä. Maahanmuuttokriittinen blokki on syönyt rajusti vanhan valtaeliitin kannatusta ja sitä vastaan on hyökättävä keinolla millä tahansa. Harmi, ettei islamilainen puolue nipsaissut valtapuolueilta siivua kannatuksesta. Siinä tapauksessa olisimme saaneet nähdä melkoisen islamkriittisyyden nousun Kepussa, Kokoomuksessa ja SDP:ssä. Nyt ne hyökkäävät vain perussuomalaisia vastaan tanssien lähes sadan norjalaisnuoren haudoilla. HYI HELVETTI! Ainoa tapa välttyä vastaavalta lienee toteuttaa IDA:n ehdotus kiinteästä puoluetuesta.

Lopuksi vielä henkilökohtainen huomautus. Norja on se maa, jossa olen viettänyt enemmän aikaa kuin kaikkialla muualla ulkomailla yhteensä. Omalta vaatimattomalta osaltani suren norjalaisten kanssa tätä järjetöntä tragediaa. Minun on helppo yhtyä heidän kansallislauluunsa: Ja, vi elsker dette landet.