Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 26. elokuuta 2011

Deeku

Ensi yönä alkavat Etelä-Korean Daegussa yleisurheilun MM-kilpailut. Pikakatsaus Suomen kaikkien aikojen pienimmän MM-joukkueen mahdollisuuksiin. Pääpaino ei-niin-kovin yllättäen joukkueen kahdessa kestävyysjuoksijassa.

Jonathan Åstrand, 200 metriä. Lievä arvoitus, kun on kilpaillut harvakseltaan. Lapinlahdella juostu satasen 10,36 kertoo kuitenkin hyvää. Sen jälkeen käytyjen Kalevan Kisojen tuloksia ei kannata ottaa vakavasti. Eivät Turun mondolla muutkaan miessprintterit juhlineet ja pikkuvamman takia 200 jäi kokonaan väliin. Jos on päässyt alkukesän kuntoon, taistelee jopa välieräpaikasta.

Osku Torro, korkeushyppy. Kun tämä mies hyppää, lopputulos saattaa olla mitä tahansa - paitsi ei tulosta. Viimeisen kolmen vuoden aikana vain yhdessä kisassa on aloituskorkeus jäänyt selvittämättä. Normaalisti tulos on satunnaisluku 210 ja 233 väliltä. Tältä kesältä huipputulos on yhä tekemättä (paras 224). Jos se ei osu ensi viikolle, karsinnassa adios.

Jere Bergius, seiväshyppy. Periaatteessa opintomatka, mutta kovasti kehittynyt nuorukainen voi yllättää finaalipaikalla.

Olli-Pekka Karjalainen, moukarinheitto. Neljännettoista aikuisten ulkoratojen arvokisat. Tähän asti saldona seitsemän finaalipaikkaa, joista yksi EM-hopea. Jos olisi parhaassa kunnossaan, saattaisi mennä tappiin asti. Ei ole. Eivät ole muutkaan. Ei silti pääse pitkälle.

Tero Pitkämäki, Ari Mannio, Antti Ruuskanen ja varalla Sampo Lehtola, keihäänheitto. Muista keihäsmiehistä sanoin jo sanasen viimeksi. Manniosta vielä sen verran, että miehellä tuntuu olevan usein taipumusta heittää pitkälle silloin kun pitää. Mitalisaumaa.

Merja Korpela , moukarinheitto. Tasaisen varma suorittaja - viimeisenä viitenä vuotena kauden paras tulos on ollut aina 68- tai 69-alkuinen. Jos olisi heittänyt kaikki tämän kauden kisansa samalla kentällä, 64-69 metrin väli muistuttaisi hyvin kuokittua perunapeltoa. Valitettavasti kyseinen tulos ei todennäköisesti riitä finaaliin, ellei odotettua useammalle satu epäonnistumisia.

Antti Kempas ja Jarkko Kinnunen, 50 km kävely. Kävelystä en ymmärrä yhtään mitään (vaikka voikin todeta että olen ollut kaikessa muussa paitsi Huberilla hajulukkona - olen seissyt lätkät kourassa kävelytuomarinakin) ja pidän lajia luonnottomana, vaikka arvostankin kävelijöitä todella kovina kavereina. Olen kuitenkin antanut kertoa itselleni, että Kinnuselta odotetaan jopa mitalia ja Kempakseltakin hyvää sijoitusta.

Sandra Eriksson, 3000 metrin esteet. Tulessa ensimmäisenä suomalaisena. Kisa käydään varhain huomisaamuna Suomen aikaa. Sandran kausi on ollut rikkonainen. Blogista on saanut seurata nuoren naisen tuskaista taistelua viikkojen juoksemattomuuden kanssa, korvaavien harjoitteiden maailmassa. Tilanteeseen nähden oli pieni ihme, että MM-raja rikkoutui Lappeenrannassa. Jaskalla oli seuraavana päivänä kurkku kipeänä huutamisesta ja naama hymyilystä. Daegun suhteen on kuitenkin huomioitava realiteetit. Ensin huonot uutiset. Eristä menee jatkoon neljä suoraan ja kolme ajan perusteella. Sandralla on eränsä 11 juoksijasta toiseksi huonoin tilastoaika. Erässä on kuusi juoksijaa, joiden kauden paras on kovempi kuin SE. Sitten hyvät uutiset. Sandran kunto on ollut koko ajan nousussa. Jokaisessa estekisassa on tullut kymmenkunta sekuntia parempi suoritus kuin edellisessä (Ostravan floppi pitää laskea ylirajun alkuvauhdin piikkiin, siinäkin meni tiettyyn rajaan asti kovempaa kuin aiemmin). Ennen kaikkea kunnossa on edelleen varaa, LPR ei ollut huippu. Sandran estetekniikka on parempi kuin aiemmin eikä tulos ollut silti ennätys. Nyt aitominen meni sulavasti ja jopa tasapuolisesti molemmin jaloin. Tässä kisassa hänellä on monta ennakkoon hitusen parempaa kilpakumppania. Jos malttia on, niin perässä roikkuen ja lopussa ohi, nopeutta kun löytyy. Tällöin muiden estetekniikka kärsii porukassa, Sandran ei suhteessa niin paljon ja on jopa häviävän pieni mahdollisuus jatkopaikkaan. Olisin joka tapauksessa valmis lyömään isosta rahasta vetoa siitä, että huomispäivänä Sandran ennätys kirjoitetaan uusin lukemin. SE:n puolesta laittaisin rahaa likoon vasta, kun saisin enemmän kerrointa.
EDIT varhain aamulla 27.8.2011. Niinhän siinä kävi, että väärässä olin taas. Meno oli takkuista ja aika jäi päälle kymmenen minuutin. Mutta ikää on vasta 22 vuotta, ensi kaudella paremmin!

Jukka Keskisalo, 3000 metrin esteet. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Keskisalon kausi on epäonnistunut ja matka katkeaa alkueriin. Voipi olla. Tulokset eivät ole päätä huimanneet, ajat ovat jumiutuneet luokkaan 8.26-8.30 - viidesti peräkkäin. Mutta. Kalevan Kisojen vitosella tapahtui jotain kummallista. Kolme ensimmäistä kilometriä olin sitä mieltä, että Keskisalo jää kolmesta kärkimiehestä viimeiseksi. Neljännen kilometrin aikana askeleeseen löytyi terävyys ja peli oli sitä myöten selvä. Viimeinen kierros oli suoraan oppikirjasta "Jukan parhaat". Tämän nähtyäni ilmoitin, että Lappeenrannassa särkyy A-raja ja näin ollen myös toinen B-rajan alittaja Ukonmaanaho pääsee kisoihin. Toisin kävi, Keskisalo jäi tulokseen 8.29. Mutta. TV-ruudussa ei näkynyt sitä, mitä paikan päällä. Väitän, että Keskisalo ei juossut lähellekään parastaan - tähtäimenä oli vain voittaa U-aho ja varmistaa paikka kisakoneeseen. Heti kisan alussa Afrikan pojat menivät menojaan ja Keskisalo adjutantteineen hölkytteli ensimmäisen kilometrin niukasti 8.30 -tahtia edes yrittämättä A-rajan tahtia. Toisella kilometrillä vauhti jopa hieman hiipui. Sen lopulla oli kuitenkin jo alkanut tapahtua. Keskisalo oli ryhtynyt kiihdyttämään vauhtia vähitellen. Mittasin väliajat joka esteeltä. Kun sitten laski, kuinka paljon missäkin kohdassa oli edelliseen kierrokseen kulunut aikaa, saattoi todeta, että lähes joka esteeltä laskien välillä 1800-2400 metriä jokainen kierros oli noin pari-kolme sekuntia edellistä nopeampi. Puolitoista kierrosta ennen maalia Ukonmaanaho jäi. Seuraus: välillä 2400-2800 metriä yhdessäkään kohdassa edeltänyt 400 metriä ei sujahtanut nopeammin kuin sitä edeltänyt 400 metriä. Eli Ukonmaanahon pudottua kyydistä Keskisalo hölläsi. Se näkyi myös juoksusta; epäilin näin tapahtuneen jo reaaliajassa ja jälkeenpäin purettu analyysi todisti asian. Toki Keskisalo otti sitten loppukirin ja varmisti sillä itselleen kolmannen sijan ennen jenkkiä ja samalla Eliittikisasarjan voiton. Sopii muuten katsoa Keskisalon eleitä kisan jälkeisessä haastattelussa, jossa hän toteaa että ei kulkenut niin hyvin kuin olisi toivonut. Psykologiaan perehtyneet huomaavat silmien tietyn liikkeen lausunnon aikana ja myöhemmin käden viennin korvalehteä raapaisemaan… No, MM-kisoissa Keskisalolla on siis varaa parempaan. Kokonaan toinen juttu on, riittääkö se finaalipaikkaan.

Ei kommentteja: