Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 18. elokuuta 2011

Suomalaisen yleisurheilun taso

Väitetään, että suomalaisyleisurheilun taso on romahtanut. Kovin kuulemani mielipide oli, kun täysin pokkana väitettiin Kalevan Kisojen tulostason olevan heikompi kuin 50 vuotta sitten. Useimmat toteavat vähimmilläänkin, että verrattuna 70-luvun kullanhohtoisiin vuosiin ollaan todella kaukana. Eivät nämä nykyiset mestarit pääsisi kuin hyvä jos pistesijoille.

Eihän tuollaisten väitteiden jälkeen auttanut muu kuin ruveta hommiin ja tutkia asia.

Valitsin seuraavan tutkimusmenetelmän: otetaan eri vuosikymmenten urheilijat "maaotteluun". Kilpaillaan normaali, palloilulajeista tuttu jokainen joukkue kohtaa kerran jokaisen -sarja ja katsotaan, mihin järjestykseen joukkueet asettuvat.

Joukkueiksi valitsin Kalevan Kisojen mitalistit kymmenen vuoden välein. Vuodet olivat 2011, 2001, 1991, 1981, 1971, 1961 ja 1951. Lisäksi otin huvin vuoksi mukaan vuoden 1931 joukkueen, koska silloinhan oli Suomen yleisurheilun todellinen kulta-aika. Vuotta 1941 ei voinut ottaa, koska se on ainoa (!) vuosi alusta eli 1907 alkaen, jolloin Kalevan Kisoja ei ole järjestetty.

Kilpailun lajivalikoima oli kutakuinkin normaali Ruotsi-Suomi -maaotteluohjelma eli nykyiset arvokisalajit pois lukien ottelut, maraton, viestit ja kävelyt. Kuitenkin siten, että mikäli vähintään toisella kohtaavista joukkueista ei kyseistä lajia ollut ohjelmassa, se poistettiin kyseisen ottelun ohjelmasta kokonaan. Esimerkiksi naisten estejuoksu on ollut ohjelmassa vasta vuodesta 2000 lähtien, joten se on poistettu niistä otteluista, joissa toisena osapuolena on ollut 90-luvun tai sitä vanhempi joukkue. Näistä poistoista johtuen vanhempien vuosien otteluissa joukkueiden yhteispistemäärä on pienempi kuin uudempien vuosien. Pisteet on laskettu vanhalla tutulla menetelmällä 7-5-4-3-2-1. Loppusummaan on laskettu kaikki pisteet, niin miesten kuin naistenkin.

Vielä muutamia pikkuseikkoja:
1) Keihään mallimuutos on huomioitu oletuksella, että sekä miesten että naisten mallissa uuden mallin tuloksiin on lisätty kahdeksan metriä. Tämä ei tietenkään suhteellisessa vertailussa ole aina oikein, mutta kysymys on monimutkainen eikä merkitse paria pistettä enempää suuntaan jos toiseenkaan.
2) Pikamatkoilla (400 m ja siitä alaspäin) käsiajat on muutettu suunnilleen sähköaikoja vastaaviksi lisäämällä niihin 0,25 sekuntia. Sitä pidemmille matkoille muutoksia ei ole tehty.
3) Tasatuloksia ei ole hyväksytty, vaan tasatuloksen sattuessa vanhemman vuoden tulos on katsottu paremmin sijoittuvaksi. Tämä siksi, että ohjelmointityö (näitä ei pirukaan olisi laskenut käsipelissä) helpottui huomattavasti. Vanhemman vuoden parempaa sijoitusta tasatilanteessa voi perustella myös sillä, että yleensä kenttäolosuhteet ja varusteet ovat uudemmissa kisoissa olleet paremmat.

Ja mitäkö sitten tapahtui? Ottelut joukkue joukkueelta:

Vuoden 1931 joukkue:
1931 - 1951 : 168 - 228
1931 - 1961 : 112 - 284
1931 - 1971 : 108 - 288
1931 - 1981 : 108 - 288
1931 - 1991 : 108 - 288
1931 - 2001 : 108 - 288
1931 - 2011 : 108 - 288
0 voittoa
Peli oli aika selvä: rökäletappiot kaikille sodanjälkeisille joukkueille. Vuodesta 1971 lähtien yksikään vuoden 1931 kultamitalisti missään lajissa ei pärjännyt edes pronssimitalistille.

Vuoden 1951 joukkue:
1951 - 1961 : 176 - 396
1951 - 1971 : 158 - 414
1951 - 1981 : 156 - 416
1951 - 1991 : 156 - 416
1951 - 2001 : 156 - 416
1951 - 2011 : 156 - 416
1 voitto (vuoden 1931 joukkueesta, oli lueteltu jo edellisessä listassa eikä siksi toisteta)
Sodan vaikutukset varmaan tuntuivat yhä, tulostaso ei vielä ollut noussut. Vuodesta 1981 lähtien täysin selvät sarjat, uudemmat joukkueet miehittivät joka lajissa kolme ensimmäistä sijaa.

Vuoden 1961 joukkue:
1961 - 1971 : 187 - 407
1961 - 1981 : 171 - 423
1961 - 1991 : 163 - 431
1961 - 2001 : 177 - 417
1961 - 2011 : 190 - 404
2 voittoa
Edelleen täysin yksipuolisia otteluja. Kuitenkin vähän kiilaa on onnistuttu lyömään väliin yksittäisissä lajeissa. Viimeinen tulos kuitenkin osoittaa, että väite 50 vuoden takaisesta paremmasta tasosta oli täyttä soopaa.

Vuoden 1971 joukkue:
1971 - 1981 : 249 - 389
1971 - 1991 : 253 - 385
1971 - 2001 : 267 - 371
1971 - 2011 : 287 - 351
3 voittoa
Ottelut alkavat tasoittua, mutta erot ovat yhä selvät. 70-luvun nousu on vasta alussa eikä tämä joukkue vielä pärjää myöhemmilleen.

Vuoden 1981 joukkue:
1981 - 1991 : 321 - 339
1981 - 2001 : 353 - 307
1981 - 2011 : 380 - 280
6 voittoa
Ensimmäinen joukkue, joka voittaa myöhempiään. Uusimmasta eli 30 vuotta nuoremmasta joukkueesta jopa selvä voitto. Ainoa tappio vuoden 1991 joukkueelle.

Vuoden 1991 joukkue:
1991 - 2001 : 392 - 312
1991 - 2011 : 432 - 272
7 voittoa
Nyt löytyi voittaja. Tämä porukka pesee kaikki, jopa varsin selvällä marginaalilla muut paitsi vuoden 1981 joukkueen. Yllättävää, koska tuolloin kulta-aika oli jo selvästi ohi. Kyse on lähinnä kahdesta asiasta: ensinnäkin yleisurheilun taso maailmalla nousi rajusti, joten entiset suomalaistulokset eivät enää riittäneet kansainväliseen menestykseen. Toiseksi aiemmin heikot suomalaislajit olivat nostaneet tasoaan enemmän kuin ne lajit, joissa kansainvälistä menestystä oli saatu olivat heikenneet.

Vuoden 2001 joukkue:
2001 - 2011 : 422 - 370
5 voittoa
Voittaa nykyporukan, muttei ylivoimaisesti. Kahdelle aiemmalle vuosikymmenelle selvemmät tappiot.

Vuoden 2011 joukkue:
4 voittoa
Selvät tappiot kolmelle aiemmalle vuosikymmenelle, niitä edeltävistä puolestaan selvät voitot.

Sarjataulukko:
1991 7
1981 6
2001 5
2011 4
1971 3
1961 2
1951 1
1931 0

Erot joukkueiden välillä ovat pisteissä jopa yllättävän selvät. On ilmeistä, että vuosien 1971 - 1981 välillä tapahtui käsittämättömän raju nousu, joka sitten 90-luvulle tultaessa on taittunut tasaiseksi laskuksi. On myös huomioitava, että viime vuosikymmeninä ohjelmaan tulleet naisten uudet lajit (kestävyysjuoksuja ja kenttälajeja) eivät ole ensimmäisellä esiintymiskerrallaan olleet koskaan kovin korkeatasoisia, joten vertailu pelkästään vanhojen lajien välillä olisi tuottanut lopputulokseksi hieman jyrkemmän laskusuhdanteen.

Kun tarkastelee yksittäisiä lajeja, huomaa nykyään kärjen olevan kapeampi kuin ennen. Jos vertailisi pelkkiä voittotuloksia, ottelut 80- ja 90-lukujen voittajia vastaan olisivat tasaisempia. Toisaalta pronssimitalisteista koostuva joukkue ottaisi selvästi pahemmin selkäänsä. Kyse on siis pääasiallisesti tason heikkenemisestä, ei kärjen terävyydestä. Se, ettei kansainvälisissä ympyröissä enää tule mitalisadetta, johtuu kilpailun kovenemisesta maailmalla. Huolestuttava piirre on se, että olisi ihme, mikäli yleisen tason heikkeneminen ei johtaisi ajan myötä myös kärjen tylsymiseen. Näinhän on jo varmasti osin tapahtunut; ei vähäisemmästä pohjasta pysty nousemaan samaa määrää huippuja, vaikka heidän valmennusresursseilleen ja -laadulleen tehtäisiin mitä.

Mieli tekisi tehdä vertailevaa tutkimusta KAIKISTA Kalevan Kisoista vuodesta 1907 lähtien, mutta urakka lienee liian valtava toteutettavaksi … tosin eihän se ole ennenkään innostunutta mieltä haitannut. Kun ohjelmointityö järjestämis-, tulosvertailu- ja pistelaskuosioineen on jo valmiina, saattaisi olla jopa mahdollisuuksien rajoissa.

Joka tapauksessa aion palata aiheeseen ainakin niissä merkeissä, että muutaman viikon kuluttua seuraa jatko-osa. Se käsittelee syitä, joiden takia suomalainen yleisurheilu on joutunut tulostasollisesti - minkä tämä vertailu osoitti - loivaan laskusuhdanteeseen. Toivon mukaan juttuun sisältyy myös joitakin ajatuksia, joilla alamäki katkaistaisiin.

4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen kirjoitus! Eli siis douppingin kulta-ajan (80-luku) jälkeen tulokset ovat hiipuneet. Kun muistelee sen ajan naisurheilijoita sitä nättiä englantilaista pikajuoksijatarta (jonka nimeä en enää muista) lukuunottamatta, jokainen näytti hermafrodiitiltä.

Jaska Brown kirjoitti...

Kumis, dopingkontrolli on osasyy. Suomessa hyvin pieni sellainen. Tämän osoittaa seuraava otanta, jonka tein huvin vuoksi.

Jos dopingin käyttö on ollut järjestelmällistä, on varsin ilmeistä että dopingia ovat käyttäneet ennen muuta huiput. Näin ollen menneiden vuosien huippujen pitäisi voittaa nykyhuiput selvemmällä marginaalilla kuin menneiden vuosien kansallisen tason urheilijat voittavat nykyiset kansallisen tason urheilijat.

Totuus on toinen. Tutkin miesurheilijat (vain miehet, koska naisurheilu oli vielä 30 vuotta sitten täysin lapsipuolen asemassa nykytilanteeseen nähden) vuosilta 1981 ja 2011. Kalevan Kisojen tulosten perusteella vuoden 1981 joukkue voittaa maaottelun 235-161. Näin siis mitalisteista muodostetut joukkueet. Sen sijaan kansallisen tason kavereista (eli kauden tilastoissa sijoilla 11-13) muodostetuilla joukkueilla kilpailtaessa vuoden 1981 joukkue voittaa 252-144. Itse asiassa se ottaa kolmoisvoiton kaikissa muissa lajeissa paitsi 100 metrillä, pituudessa, moukarissa ja keihäässä.

Tulosten hiipumisessa ylivoimaisesti selittävin tekijä on tason hiipuminen. Isosta massasta löytyy enemmän huippuja.

Mitä tuon ajan urheilijoihin tulee, niin paras kommentti on annettu Neuvostoliiton viisiottelija Tkatchenkosta (olympiakultaa 1980): Hänellä on lihaksia sellaisissakin paikoissa, joissa meillä muilla ei ole edes paikkoja.

juge kirjoitti...

Mielenkiintoisempaa olisi vertailla olympiavuosien osalta kuinka paljon Kalevan kisojen mitalistit ovat olleet sekunteina tai sentteinä (prosentteina?) jäljessä olympiamitalisteja.

Veikkaan että maailman kärki on nyt kauempana kuin joskus muinoin. Senhän näkee jo mitalien puuttestakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Juge, tuollainen vertailu olisi todellakin mielenkiintoinen jos siihen löytäisi hyvän mittarin.

Valitettavasti prosentuaalinen vertailu ei anna luotettavaa tulosta. Syitä on ainakin kolme, seuraavassa pienimmästä suurimpaan.
1) Olympialaisia ovat joskus sotkeneet boikotit.
2) Olympialaisissa etenkin pitkillä juoksumatkoilla kyseessä on taktiikkakisa, jossa juoksijat eivät ulosmittaa itsestään kaikkia kykyjään yhtä kovalla prosentilla kuin KK:ssa.
3) 10 % huonompi tulos on lajissa X ihan eri asia kuin lajissa Y. Jos keihäänheittäjä kiskaisee 90 metriä, hän jää noin 10 % ME:stä mutta on silti lähes satavarmasti mitalisti. Jos satasen sprintteri juoksee 10 % ME:tä hitaammin, aika on yli 10,50 ja hän tuskin pääsee edes kisoihin.

On totta, että maailman kärki on kauempana. Tämä johtuu sekä kansallisista että globaaleista syistä, joihin lupaan palata muutaman viikon sisällä.