Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sivallus CCLIV

Paras todiste holokaustista on se, että kaikki sen kiistäjät ovat kuuluneet Adolf Hitler Fan Clubiin.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Köyhät keskuudessamme

Helsingin Sanomissa julkaistiin äskettäin pääkirjoitus, jonka pohjana oli viime vuoden lopulla esitetty A-studio:
Haastattelujen välissä näytettiin tunnelmia helsinkiläisestä leipäjonosta. Siellä 80-vuotias Hilma Bäck oli hakemassa ruokaa tyttärensä perheelle. Bäck kertoi ääni murtuen tyttärentyttärensä keskeyttäneen opintonsa liian kalliiden koulukirjojen vuoksi.
Toimittajan piti kysyä "anteeksi mitä" ymmärtääkseen, mitä Bäck oikein sanoi. "Kun ei ole rahaa kirjoihin." ... Marraskuun lopussa päädyttiin siihen, että syksyllä lukionsa aloittaneen 16-vuotiaan Maarit-tyttären oppikirjat ovat perheelle kestämättömän suuri menoerä. Niin loppui lukio.


Aiheesta nousi pienimuotoinen kohu. Kuinka hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollista, että koulunkäynti loppuu rahanpuuteeseen? Hesarin pääkirjoituksessa vaadittiin koulukirjoja yhteiskunnan kustannettavaksi ja moni muu yhtyi kuoroon, esimerkiksi europarlamentaarikko Riikka Manner. Häntä nyt olin aiemmin pitänyt sattuneista syistä yhtenä harvoista täysjärkisistä poliitikoista. Lukiolaisten liitto tietysti nyt virkansa puolesta ajaa maksuttomuutta ja se heille suotakoon.

Lukio ei kuulu yhteiskunnan kustantaman opetuksen piiriin toisin kuin peruskoulu. Paitsi mitä nyt kunta kustantaa tilat, opettajien palkat ja kaiken muun paitsi koulukirjat ja ylioppilastutkinnon osallistumismaksut. On totta, että kustantajat tekevät isoa bisnestä törkeästi uudistamalla painoksia niin, ettei pari vuotta vanha enää kelpaa. Lukiolaisten liitto arvelee, että kirjoihin kuluu 1500 euroa. Koko lukioaikana. Jos ne ostetaan uusina. Jos taas ne ostetaan käytettyinä, selviää noin puoleen hintaan.

Ja sitten tulee näitä pikkuprinsessoja itkemään kun rahat ei riitä. Siis voi kilin vittu, aikuisten oikeasti ymmärrän jos meikäläisen tai nuorempien uusavuton pullamössösukupolvi näin tekee. Mutta että vanhemmat ja isovanhemmat. Jumaliste, siihen aikaan käytiin kansakoulu ilmaiseksi ilman kouluruokaa, hiihdettiin sinne kymmenen kilometriä lumimyrskyssä hätistellen samalla suksisauvalla susia kauemmas eikä edes unelmoitu lukiosta, jos satuttiin kuulumaan siihen köyhempään 50 %:iin. Onko päässyt unohtumaan? Tasavertaiset mahdollisuudet syntyperästä riippumatta ovat vasta viimeisten 50 vuoden keksintö.

1500 euroa. Sehän on suunnilleen sama kuin raksainssin ja raksamiehen alkupalkkaero. Eli jos sijoittaa kolmen lukiovuoden aikana koulukirjoihin (tämä siis sillä oletuksella että hienohelmalle ei käytetyt puolta halvemmalla kelpaa), niin sen maksaa valmistumisen jälkeen saavutetulla palkkaedulla. Aikaa menee huikeat kaksi kuukautta ja rahaa jää ylikin.

Entäs jos rahaa ei yksinkertaisesti ole? Tyhjästä on paha nyhjäistä. No, on kuultu sellainenkin vallankumouksellinen ajatus että jotkut ihmiset ovat yrittäneet rahaa saadakseen tehdä työtä sen sijaan että vaativat toisten maksavan kaiken. Kaupankassana tai lehdenjakajana on yleensä töitä tarjolla. Ja sellaiseen kellonaikaan, että ei mene koulunkäynnin kanssa päällekkäin. Älkääkä tulko urputtamaan että työnteko haittaisi koulunkäyntiä. Sitä voi notkua ostarilla kassahihnan ääressä eikä penkillä ja aikaa kuluu tasan yhtä paljon.

Ei yhteiskunnan ole tarkoituskaan kaikkea kustantaa. Jos vanhemmilla ei ole rahaa, sitä hankitaan itse. Tai turvaudutaan muuhun turvaverkkoon. Olen itse auttanut nuorena leskeksi jääneen sukulaisen lasten koulutuksessa hankkimalla koulutarvikkeita, tukemalla vähän rahallisesti ja ehkä tiedollisestikin. Poika pääsi lukion jälkeen opiskelemaan haluamalleen alalle. Alalle, josta en itse ymmärrä mitään. Tässä äskettäin tuli ko. alaan liittyvä pulma, johon sain sitten vastaavasti häneltä apua. Tarinan opetus? Jos ihmiset auttavat toisiaan, yhteiskunnan tarvitsee tehdä vähemmän, mikä paradoksaalisesti tekee yhteiskunnasta paremman.

Entäs jos ei ole sosiaalista turvaverkkoa ja töitäkään ei yksinkertaisesti ole? No siinä tapauksessa marssitaan pankkiin. Näin on tehty kautta sukupolvien, kun on haluttu päästä vihreämmälle oksalle eikä ole ollut syntynyt rikkaaseen perheeseen. 1500 euroa lainaa. Takuulla onnistuu. Maksetaan sitten kun jaksetaan. Korkoa kertyy, mutta koulutukseen kannattaa satsata. Se kannattaa taloudellisesti.

Vai kannattaako?

Kyllä, jos menee oikealle ja vaativalle alalle. Ei, jos hankkii Veblenin tutkinnon. Eli tutkinnon, jossa ei oikeasti opi mitään mutta pätevöityy kaikkin sellaisiin töihin, joista tuppaa yleensä olemaan haittaa oikean työn tekijöille. Tällaisten tutkintojen suorittajat työllistyvät yleensä töihin, joiden tekeminen loppuu siinä vaiheessa kun muilta loppuvat rahat.

Kovin moni käy lukion ja sen jälkeen ei kelpaakaan enää liata käsiä raa'assa työssä, kun on ihan ylioppilas. Mitäpä muita koulutuksia sitten näille onkaan kuin Veblenin turhamaisuustutkintoja. Nyt tosin on jo havaittavissa, että ammattikoulutuksen suosio on nousussa. Ollaan huolissaan lukion arvostuksen laskusta. Päinvastoin pitäisi iloita sen arvon noususta; taso kasvaa kohisten! Muuhun kuin lukiokoulutukseen pyrkivät ovat ehkä tajunneet, että approbatur-tason humanistisilla valinnoilla läpäisty lukio ei enää tuokaan varmaa leipää pöytään.

Lukion jättäminen kesken oppikirjojen hinta syynä on selvä signaali. Signaali siitä, että eivät ne omat kyvyt niin erinomaiset olleetkaan että kannattaisi sijoittaa omaan tulevaisuuteensa maksamalla koulutuksestaan. Rahaa oppikirjoihin löytyy aina, jos löytyy tahtoa ja luottamusta omaan tulevaisuuteen.

Jos joku jättää lukion kesken perusteena sen kalleus, niin hyvä että jätti. Siinä olisi taas mennyt ihan kelvollinen siivooja hukkaan naistutkimuksen tohtorina.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sivallus CCLIII

Väitteen, suunnitelman tai ihmisen kutsuminen typeräksi tai joksikin vastaavaksi on sopimatonta käytöstä. Erityisen sopimatonta se on silloin, kun se on totta.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kilpailevat liigat

Pohjois-Amerikassa joukkuepalloilut ovat järjestäytyneet eri tavalla kuin Euroopassa. Nousuja ja putoamisia sarjasta toiseen ei yleensä ole, vaan liigat ovat suljettuja. Liigaan pääsee rahalla, sieltä pääsee pois konkurssilla ja seuroja siirrellään paikkakunnalta toiselle paremman taloustilanteen perässä. USA:ta pidetään vapaan kilpailun maailmana, mutta urheilussa homma on paljon tiukemmin säädeltyä ja monopolimaista kuin Euroopassa.

Yleensä jokaisessa palloilulajissa on yksi pääliiga (major) ja sen alapuolella pienempiä liigoja (minor). Näiden alempien liigojen joukkueet voivat olla joko itsenäisiä tai sitten pääliigan farmijoukkueita. Suuriksi ammattilaisliigoiksi lasketaan jenkkifutiksen (NFL), koripallon (NBA), baseballin (MLB) ja jääkiekon (NHL) neljä pääliigaa. Muiden palloilulajien liigat ovat oman lajinsa major-liigoja, mutta painivat neljään suureen verrattuna aivan eri sarjassa.

Ymmärrettävä seuraus suljetusta liigasta on, että jokainen neljästä suuresta on ainakin kerran saanut rinnalleen kilpailevan liigan. Uuden kilpailijan synnyn syynä on yleensä ollut vanhan liigan haluttomuus hyväksyä uusia joukkueita. Tällöin liikemiehet ovat perustaneet kilpailevan liigan, jonka tarkoitus on ollut joko (1) haastaa ja tuhota entinen liiga tai (2) pakottaa entinen liiga neuvotteluasemaan ja yhdistymiseen. Tavoitteessa (1) ei ole toistaiseksi kukaan onnistunut, tavoitteessa (2) ainakin osittain useampikin kilpailija.

Pääliigan kilpailijaksi ei oikeastaan voi laskea liigaa, joka on ollut olemassa jo pääliigan syntyessä. Tällainen tilanne on vallinnut sekä jääkiekossa että baseballissa.
Jääkiekossa NHL syntyi NHA:n pohjalle 1917. Samaan aikaan Kanadan länsirannikolla oli olemassa PCHA, jonka voittaja pelasi keväällä Stanley Cupista NHL:n voittajan kanssa. Vuonna 1921 maantieteellisesti näiden kahden liigan väliin perustettiin vielä WCHL, jonka voittaja tuli myös mukaan Stanley Cup -otatukseen. PCHA lakkasi olemasta 1924 sulautuen WCHL:ään, joka puolestaan lakkasi 1926 jättäen Stanley Cupin NHL:n yksinoikeudeksi.
Baseballissa MLB:ssa pelaa tavallaan kaksi eri liigaa, 1876 perustettu National League ja 1901 major-leagueksi julistautunut American League. Liigojen runkosarjat olivat aivan viime vuosiin asti täysin erilliset (myös säännöissä on pieniä eroavaisuuksia, keskinäisissä otteluissa pelataan kotijoukkueen säännöillä) ja niiden joukkueista kohtasivat toisensa vain voittajat loppuottelusarja World Seriesissä. Siksi ennen ensimmäistä yhteistä pudotuspelivuotta 1903 esiintyneitä kilpailevia liigoja kuten AA:ta (1882-1891) ja PL:ää (1890) ei ole luetteloon laskettu.

Kilpailevaksi liigaksi ei ole myöskään laskettu liigaa, joka ei ehtinyt pelata ainuttakaan peliä. Baseballin CL:n piti alkaa 1961, mutta pääliiga tarjosi sen omistajille oikeudet uuteen laajennusjoukkueeseen, mikä riitti ostamaan kilpailijaehdokkaan pois pelistä ennen aloitusta. Tässä mielessä uusi liiga tavallaan onnistui osittain, vaikka ei ehtinyt edes käynnistyä.

Tässä luettelossa ovat neljän pääliigan kilpailevat liigat niiden onnistumisen mukaisessa järjestyksessä.

13. USBL, baseball, 1912-13
Lyhytikäisen USBL:n erikoinen historia käsittää kaksi kautta, jotka molemmat jäivät kesken. Ensimmäinen kahdeksan joukkueen yritys 1912 kesti reilun kuukauden toukokuusta kesäkuuhun. Toinen kokeilu kuudella joukkueella vuotta myöhemmin päättyi vielä nopeammin.

12. XFL, jenkkifutis, 2001
XFL ei ollut lyhenne yhtään mistään. Eikä liiga kovin pitkälle päässytkään. Liigan perusti ammattilaispainisirkus WWF:n omistaja, jonka tarkoitus oli tuoda sääntömuutoksilla lajiin enemmän showmeininkiä. XFL ei saavuttanut odottamaansa suosiota sen paremmin katsomoissa kuin televisiossakaan, joten liiga pisti suosiolla pillit pussiin yhden kauden jälkeen. NFL:ää se ei pystynyt haastamaan lainkaan eikä tosissaan ainoalla kaudellaan yrittänytkään, vain muutamat pelaajista olivat isomman liigan tasoisia.

11. ABL, koripallo, 1961-63
Harlem Globetrottersin omistaja Abe Saperstein halusi itselleen myös NBA-joukkueen. Tässä epäonnistuttuaan mies päätti pistää pystyyn kilpailevan liigan. Kahdeksalla alemmista sarjoista haalitulla joukkueella aloittanut liiga sai pelaajikseen vain joitakin NBA-materiaalia olevia palloilijoita. Liiga ei ottanut tulta alleen ja meni nurin kesken toisen kautensa. Osa joukkueista palasi entisiin liigoihinsa ja ABL:n jäi historiankirjoihin lähinnä siitä, että se oli ensimmäinen kolmen pisteen heittoa käyttänyt sarja.

10. AFL, jenkkifutis, 1940-41
Kolmas kerta, kun nimellä AFL lähdettiin haastamaan NFL:ää. Tällä kertaa kolme joukkuetta houkuteltiin minor-liigoista ja kolme polkaistiin tyhjästä. Yksi joukkueista kaatui ensimmäisen kauden jälkeen ja toinen kausi pelattiin viiden joukkueen voimin. Vaikeuksia oli, mutta seuraavalle kaudelle oli jo hyväksytty kuudes joukkue mukaan ja liigalla oli suuria suunnitelmia. Ne saivat äkillisen lopun 7.12.1941. Seuraavana vuonna liiga ilmoitti pitävänsä taukoa ja palaavansa sodan jälkeen. NFL pyöri koko sodan ajan, mutta AFL, versio III, katosi jättämättä lajin historiaan merkittäviä jälkiä.

9. WFL, jenkkifutis, 1974-75
World Football Leaguen kunnianhimoinen suunnitelma oli tehdä jenkkifutiksesta maailmanlaajuinen laji. Liigan taustavoimilla oli kokemusta koripallon ABA:n ja jääkiekon WHA:n onnistumisista ja ensimmäisen kauden suunnitelmiin kuului joukkue Meksikossa ja Kanadassa. Ulkomaille asti liiga ei kuitenkaan päässyt, mutta onnistui houkuttelemaan joitakin NFL-pelureita riveihinsä. NFL ei katsonut tätä hyvällä ja ryhtyi oikeustoimiin. Urheiluhistoriassa ainutlaatuinen tapaus nähtiin, kun liittovaltion poliisit poimivat Houstonin pelaajan John Matuszakin kentältä kesken ottelun hänen NFL:n kanssa tekemänsä sopimusrikon takia. Monet joukkueista joutuivat piakkoin talousongelmiin, yksi ei saanut pelipaitojaan takaisin pesulasta maksamattomien laskujen takia. Toinen kausi päättyi puolivälissä, kun yhdestätoista sen aloittaneesta joukkueesta yksi oli jo tehnyt konkurssin ja neljä muuta oli luovuttamassa. Yksikään joukkueista ei jatkanut enää, mutta WFL toimi loppujen lopuksi koekenttänä NFL:n myöhemmälle laajenemiselle; liigan seuraavat laajennusjoukkueet Seattle ja Tampa Bay olivat WFL-kaupunkeja.

8. USFL, jenkkifutis, 1983-85
Vakiintunutta liigaa vastaan oli perinteisesti käyty asettamalla kilpailevat joukkueet samoihin kaupunkeihin tai sitten paikkakunnille, jotka kilpailija on unohtanut. USFL lähti liikkeelle aivan uudella konseptilla: jenkkifutiskausi oli lyhyt, kestäen loppukesästä alkutalveen. Tarjotaanpa kuluttajille kainalopalloa keväällä ja kesällä! Alku oli lupaava: liiga sai riveihinsä kolme peräkkäistä parhaan yliopistopelaajan tittelin voittajaa, kirkkaimpana tähtenä hyperlupaus Herschel Walker. Alun perin liigan tarkoitus oli maltillinen rakentaminen, mutta vauhtisokeus iski. Seurauksena oli konkursseja, joukkueiden siirtoja uusiin kaupunkeihin vihreämmän oksan toivossa ja jopa joukkueiden yhdistymisiä. Epätoivoisena liiga haastoi NFL:n oikeuteen antitrustilainsäädännön nojalla – ja sai Pyrrhoksen voiton. Oikeus myönsi NFL:n rikkoneen lakia, mutta katsoi USFL:n vaikeuksien johtuvan pääasiallisesti sen omista virheistä. Tuomio oli yhden dollarin nimellinen vahingonkorvaus. Tämän myöhempi kolminkertaistuminen ei paljon lohduttanut. Lopulta kolmen kauden jälkeen parhaat pelaajat tekivät NFL-sopimukset ja liiga kaatui kaikkine joukkueineen. Perinnöksi USFL jätti joitakin sääntömuutoksia, jotka NFL oli hyväksi havainnut ja otti käyttöön.

7. FL, baseball, 1914-15
USBL:n pari vuotta aiemmin koetusta nolosta kohtalosta oppia ottanut Federal League lähti tosissaan liikkeelle. Neljä joukkuetta asetettiin paikkakunnalle, jolla pelattiin jo entuudestaan huipputasolla, neljä muuta uudelle markkina-alueelle. Liiga hankki uskottavuutta rekrytoimalla pelaajiksi joitakin isoja nimiä. Kahden kauden jälkeen taloudelliset realiteetit tulivat kuitenkin vastaan. AL:n ja NL:n omistajat hankkivat omistukseensa neljä FL:n joukkueista sulattaen ne itseensä. Kahden muun joukkueen omistajien sallittiin hankkia taloudellisissa vaikeuksissa olleet joukkueet entisistä liigoista ja yhdistää oma FL-joukkueensa niihin. Kaksi jäljelle jäänyttä joukkuetta lakkasi olemasta.

6. AFL, jenkkifutis, 1936-37
Toinen yritys horjuttaa NFL:ää kesti kaksi vuotta. Periaatteessa on kaksi pääasiallista strategista vaihtoehtoa: lähteä haastamaan kilpailevaa liigaa sen kotipaikkakunnilla tai vallata uusia kaupunkeja. AFL valitsi haastamisstrategian: sen kuudesta joukkueesta neljä pelasi NFL-paikkakunnilla. Vanhoja asemia ei saatu horjutettua, mutta yksi onnistuminen sentään. Ensimmäisen kauden jälkeen Cleveland Rams hyväksyttiin NFL:ään. Toinen kausi jäi historiaan siksi, että Clevelandin tilalle tullut Los Angeles Bulldogs oli paitsi ensimmäinen kotiottelunsa länsirannikolla pelannut joukkue missään major-tason liigassa, ensimmäinen kautensa puhtaalla voittosaldolla päättänyt joukkue. Liiga kaatui yleisön vähäiseen kiinnostukseen.

5. AFL, jenkkifutis, 1926
NFL sai ensimmäisen kilpailijansa ollessaan vielä itsekin sarjaohjelmaltaan epämääräinen ja kunnolla järjestäytymättä. Liigan perusti purukumimagnaatti C.C. Pyle, jonka kestävyysjuoksupiirit muistavat muutamaa vuotta myöhemmin järjestetyn Amerikan halkijuoksun promoottorina. Siinä mielessä liiga jäi historiaan, että se sai ainoana kilpailevana liigana kautta aikojen pääliigan joukkueen loikkaamaan; Rock Island Independents liittyi AFL:ään. Liiga sai myös houkuteltua riveihinsä lajin kirkkaimman tähden "Red" Grangen, mutta sekään ei riittänyt. Yhden kauden jälkeen edessä oli konkurssi. Jenkkifutis oli tuohon aikaan pahasti eksyksissä ammattilaistasolla: NFL vastasi kilpailijaan laajentumalla 22 joukkueeseen, mutta AFL:n hajoamista seuraavalla kaudella jäljellä oli vain 12. Yksi näistä oli AFL:stä mukaan hyväksytty New York Yankees, joka pelasi kaksi kautta NFL:ssä ennen lopettamistaan. Pidempään kesti toinen liigasta eloon jäänyt joukkue Cleveland Panthers, joka pelasi vuoteen 1934 asti itsenäisenä ammattilaisjoukkueena.

4. AAFC, jenkkifutis, 1946-49
AAFC perustettiin sodan vielä kestäessä 1944, mutta pelit alkoivat vasta kaksi vuotta myöhemmin. Liiga oli NFL:lle kovin siihen asti heitetty haaste. Sen perustajilla oli hyvät suhteet mediaan, joten sitä ei voitu vaieta kuoliaaksi kuten entiset kolme AFL:ää. Joukkueiden omistajat olivat miljonäärejä. Sodan päättyminen toi runsaasti pelaajamateriaalia ja taloudellinen kasvu mahdollisti sijoittamisen viihteeseen. Liigan kahdeksasta joukkueesta neljä oli sijoitettu suurille paikkakunnille, jotka NFL-kartalta puuttuivat. Kaikesta huolimatta AAFC teki tappiota. Mutta niin teki myös NFL. Molemmat liigat näkivät, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Seitsemästä jäljellä olevasta AAFC-joukkueesta kolme hyväksyttiin NFL:ään, yksi sulatettiin olemassa olevaan NFL-joukkueeseen ja kolme lakkautettiin. AAFC jätti pysyvän jäljen lajiin, koska liigassa kehitettiin uudenlaisia pelistrategioita. Tämän osoitti myös se, että seuraavan NFL-mestaruuden voitti AAFC:stä siirtynyt Cleveland Browns.

3. WHA, jääkiekko, 1972-79
NHL:n ainoa major-luokan kilpailija syntyi kiekkoilun suosion kasvubuumissa. Viisi vuotta aiemmin NHL oli kaksinkertaistunut kuudesta kahdentoista joukkueen sarjaksi ja lisännyt vielä kaksi lisää pari vuotta myöhemmin. WHA:n avauskaudella NHL laajeni jo kuuteentoista joukkueeseen ja kahdentoista joukkueen WHA:n ansiosta major-tason kiekkojoukkueita oli 28, kun niitä kuusi vuotta aiemmin oli ollut kuusi! Vielä kaksi kautta lisää, ja niitä oli 33, 18 NHL:ssä ja 15 WHA:ssa. Seurauskin oli selvä: pelaajia piti saada lisää ja niitä löytyi Euroopasta. Ennen WHA:n tuloa NHL:ssä oli pelannut kolme eurooppalaista. Nyt vanhalta mantereelta mahtui miehiä molempiin liigoihin. Ensimmäiset suomalaisammattilaiset Veli-Pekka Ketola ja Heikki Riihiranta liittyivät WHA:n Winnipeg Jetsiin kaudeksi 1974-75 ja monta muuta seurasi perässä. WHA toteutti joukkuesijoittelussa kolmijakoista strategiaa: joukkue isoihin NHL-kaupunkeihin, joukkueita kiekkoilun emämaahan Kanadaan NHL:n syrjäyttämiin kaupunkeihin, joukkueita kiekkoilulle vieraalle alueelle etelään. Liigan seitsenvuotinen historia oli kaikkea muuta kuin tylsä. 16 joukkuetta sai pelioikeudet ja niistä vain kaksi oli koko ajan mukana samalla nimellä ja paikkakunnalla. Huimimmat suoritukset olivat New York Raidersina aloittaneella joukkueella, joka ensimmäisen kolmen vuotensa aikana ehti pelata neljällä eri nimellä, sekä Denver Spursilla / Ottawa Civicsillä, joka pelasi ainoan kautensa puoliksi näillä kahdella nimellä. Joukkueen pelaajat saivat kuulla muutosta Ottawaan ollessaan vieraspelimatkalla, kun ennen ottelua soikin yllättäen Kanadan kansallislaulu. Suurimman pelaajakaappauksensa liiga teki heti aluksi nappaamalla riveihinsä lajin suurimman tähden Bobby Hullin mahtisopimuksella. Tämä aiheutti yleisen palkkakilpailun. Aiemmin NHL-miehet olivat kesäajat olleet rekkakuskeina tai vastaavissa hommissa, nyt heistä tuli rikkaita ammattilaisia. Vuotta myöhemmin 45-vuotias legenda Gordie Howe palasi eläkkeeltä WHA:n Houston Aerosiin poikiensa Markin ja Martyn kanssa samaan ketjuun. Kiekkoilun laajentumisesta kertoo se, että Howe pystyi ikämiehenäkin samanlaisiin pistesaldoihin kuin aiemmin. Mark-poika tuli mukaan alaikäisenä junioritähtenä, mistä tulikin WHA:n yksi tavaramerkki. Isoin paukku oli 17-vuotiaan superlupaus Wayne Gretzkyn tulo mukaan WHA:n viimeisenä kautena. Gretzkyn sopimus Indianapolis Racersin kanssa kesti konkurssia kohti menossa olleessa joukkueessa vain kahdeksan ottelua, kunnes Edmonton Oilers osti miehen. Gretzky ehti kuitenkin tehdä uransa ensimmäiset ammattilaismaalit - Edmontonin verkkoon! WHA:n yksi vähän tunnettu erikoisuus oli sarjataulukkoon mukaan lasketut ottelut Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian maajoukkueita vastaan kahdella viimeisellä kaudella, molempia vastaan ottelu per WHA-joukkue molemmilla kausilla. Viimeisellä kaudella nähtiin vielä erikoisempi tapaus, kun Edmonton Oilers pelasi yhden sarjataulukkoon lasketun ottelun Suomea vastaan! Tämä ottelu piti järjestää, jotta kaikki joukkueet saisivat yhtä monta ottelua kasaan - kesken kauden konkurssin tehnyt Indianapolis oli pelannut parittoman määrän otteluja. WHA:ssa pelasi sen historian aikana virallisesti kymmenen suomalaista, mutta tuon yhden ottelun pelanneita ei ole tässä luvussa mukana. WHA:n supistuttua kuuteen joukkueeseen viimeisellä kaudella yhdistyminen NHL:ään toteutui, mutta ehdot olivat kovat. NHL ei hyväksynyt termiä yhdistyminen, vaan operaatiota piti kutsua laajenemiseksi. WHA-joukkueet saivat suojata pelaajistaan vain kaksi kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Tarvittavista lisäpelaajista piti maksaa korvausta. Tulokkaiden varaustilaisuudessa ne saivat viimeiset vuorot. Vain neljä joukkuetta hyväksyttiin, kaksi muuta lakkautettiin. Jokaisen hyväksytyn joukkueen piti maksaa viisi miljoonaa dollaria NHL:lle. Mutta viimeiset naurut kuuluivat WHA:lle - Edmonton Oilersista tuli pian NHL:ää hallinnut dynastia.

2. ABA, koripallo, 1967-76
Vuonna 1967 NBA:ssa oli vain kymmenen joukkuetta, joten koripallomarkkinoilla oli tilaa. Yhdellätoista joukkueella käynnistynyt ABA lähti liikkeelle maltillisella värväyspolitiikalla ja sijoitti suurimman osan joukkueista kaupunkeihin, joita NBA oli ylenkatsonut. Liiga otti käyttöön kolmen pisteen heiton ja sittemmin joitakin ”alueellisia” joukkueita, jotka pelasivat kotiottelunsa koko osavaltion alueella. Varmistaakseen pelien tason liiga värväsi NBA:n alipalkatuista tuomareista neljä kuuluisinta – ovela veto, joka tuli halvemmaksi kuin pelaajista kilpailu. Vähitellen väistämätön palkkakilpailu kuitenkin alkoi, kun ABA vakiintui. Liigan historia on värikäs kokoelma joukkueiden muuttoja paikkakunnalta toiselle ja konkursseja. Kaikkiaan liiga myönsi pelioikeudet 12 joukkueelle, joista vain kolme (joista yksi ei ollut liigan alkuperäisiä joukkueita) pysyi koko ajan samalla paikkakunnalla. Yksi joukkueista pelasi peräti neljällä kotipaikkakunnalla ennen konkurssia, toinen vain kolmella paikkakunnalla mutta seitsemällä eri nimellä. Viimeisen kauden aloitti kymmenen joukkuetta, joista yksi lopetti ennen varsinaisen kauden alkua, kaksi kaatui kesken kautta ja yksi kauden päätyttyä. NBA:n lopulta huomattua, ettei ABA luovuta, yhdistyminen oli edessä palkkasodan hillitsemiseksi. ABA:n kuudesta jäljelle jääneestä joukkueesta neljä hyväksyttiin NBA:han, mutta hinta oli kova. Yhdistymistä ei saanut kutsua yhdistymiseksi, vaan laajentumiseksi. ABA-joukkueiden piti maksaa miljoonittain riihikuivaa rahaa NBA:lle. Selvitäkseen maksuista esimerkiksi New York Netsin piti myydä supertähti Julius Erving. Kahden pois jätetyn ABA-joukkueen parhaat pelaajat jaettiin entisten NBA-joukkueiden kesken. NBA ei hyväksynyt ABA:n sääntömuutoksia, mutta tajusi kolmen pisteen heiton merkityksen pelille ja otti sen käyttöön muutama vuosi myöhemmin yhdistymispölyn laskeuduttua.

1. AFL, jenkkifutis, 1960-69
Kolmen edellisen AFL-nimisen kilpailijaliigan lyhytikäisyys ei pelottanut teksasilaista Lamar Huntia, joka suivaantui epäonnistuessaan NFL-joukkueen ostamisessa ja siirtämisessä Dallasiin. Ei muuta kuin uusi liiga pystyyn. Markkinoilla oli tilaa, sillä NFL:ssä pelasi tuohon aikaan vain 12 joukkuetta. Uusi, aluksi kahdeksan joukkueen liiga haastoi NFL:n heti alusta alkaen ja pienten kompurointien jälkeen vakiintui rinnakkaiseksi sarjaksi. Liigojen keskinäinen kilpailu sai pelaajien palkat räjähtämään käsistä ja lopulta osapuolet katsoivat parhaaksi sopia yhdistymisestä. Nimet laitettiin paperiin 1966 ja varsinainen yhdistyminen sovittiin tapahtuvaksi 1970. Sitä ennen liigojen voittajat pelaisivat yhteisen loppuottelun, Super Bowlin. AFL onnistui tältä osin täysin, koska kaikki sen tuolloiset kymmenen joukkuetta sulautuivat yhdessä NFL-joukkueiden kanssa uudeksi NFL:ksi. ja toisin kuin sittemmin koripallossa ja jääkiekossa, yhdistymistä sai kutsua yhdistymiseksi. AFL:n onnistumisesta kertoo sekin, että noista joukkueista vain yksi on siirtynyt toiselle paikkakunnalle yhdeksän muun pelatessa edelleen siellä missä 40 vuotta aiemminkin. Tosin Oakland Raiders kävi välillä toistakymmentä vuotta kestäneellä visiitillä Los Angelesissa.

Jokeri: CFL USA, kanukkifutis, 1993-95
Kanadassa pelataan suuresti jenkkifutista muistuttavaa peliä omassa ammattilaisliigassaan CFL:ssä. Oleelliset erot ovat suurempi kenttä ja yksi pelaaja enemmän kentällä. Muitakin eroja on, mutta ne ovat niin vähäisiä, että monet NFL:n hylkimät marginaalipelaajat ovat käyneet rajan pohjoispuolella hakemassa uutta nostetta ja palanneet sieltä sitten NFL:ään jopa tähdiksi asti. Liiga päätti vallata markkinasiivun myös USA:sta ja sijoitti kaudelle 1993 aluksi yhden joukkueen Sacramentoon. Seuraavalle vuodelle jenkkijoukkueiden määrä kasvoi neljään ja sitä seuraavalle viiteen. Siihen laajentumisyritys sitten päättyikin ja kaudesta 1996 alkaen CFL:ää on pelattu vain Kanadassa. Syy epäonnistumiseen oli pelin vieraudessa amerikkalaisille ja kunnollisen televisiosopimuksen puuttuminen. Ainoa todellinen menestys saavutettiin Baltimoressa, joka jäikin historiaan liigan voittaneena amerikkalaisjoukkueena. Baltimorelaiset olivat katkeria menetettyään NFL-joukkueensa kymmenen vuotta aiemmin ja kanukkifutis kävi korvikkeeksi. Baltimoren joukkueelta putosi kuitenkin pohja pois, kun NFL ilmoitti asettavansa kaupunkiin oman joukkueensa 1996 alkaen.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Sivallus CCLII

Supo antoi potkut työntekijälleen, joka harjoitti seksiä virka-ajalla. "Onneksi olen töissä MI6:ssa enkä Supossa", kommentoi asiaa James Bond.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Koreaa kieltä

1.
Korea on aina ollut mielestäni kiinnostava maa. Tosin täytyy myöntää, että kiinnostus on pääosin rajoittunut Korean jaon jälkeisiin tapahtumiin. Samaten on tunnustettava, että olen yrittänyt katsoa Gangnam-stylen, mutta en kestänyt minuuttia kauempaa vaikka vaimensin äänen pois. Noin vuosi sitten kirjoitin analyysin Pohjois-Korean johdon sukupolvenvaihdoksesta. Kehitys on vielä pahasti kesken, joten pitää vielä odotella jännityksellä, kuinka pahasti poskelleen arviot menivät.
Joululoman aikana löysin yllättäen Youtubesta eteläkorealaisia sotaelokuvia englanniksi tekstitettyinä. Korealaiset osaavat asiansa. Silmi-do, Tae Guk Gi (Brotherhood of War) ja 71 Into the Fire (Ylioppilasrykmentti) olivat kaikki katsomisen arvoisia. Se on paljon sanottu tyypiltä joka katsoo noin kymmenen elokuvaa vuodessa. Tasapainon vuoksi katsoin myös pohjoiskorealaisen Wolmi Islandin. Ei ollut huono sekään. Yhteistä sekä pohjoisen että etelän kuville oli laadukas näyttelijätyö, onnistunut kuvaus ja kässäri. Miinuspuolelta niitä yhdisti lopun teatraalisuus. Positiivisena yllätyksenä oli eteläkorealaisten elokuvien kuvaus pohjoiskorealaisista, etenkin Ylioppilasrykmentti kuvasi hyvinkin tasapuolisesti kahtiajakoa. Vastaavasti pohjoiskorealainen elokuva ei ollut ylinäyteltyä propagandaa, ainoa myötähäpeän kohta oli tilanteessa jossa amerikkalainen sotavanki "tajuaa" olevansa imperialistinen tunkeutuja. Näyttelijän uskottavuus oli luokkaa Umayya Abu-Hanna.

2.
Olen useampaan kertaan eri kirjoituksissa todennut, että yhteiskunnallisten oppiaineiden (valtiotieteet, yhteiskuntatieteet, kasvatustiede, sosiologia) uskottavuus ei ole sieltä parhaasta päästä eivätkä niiden opiskelijat noin keskimäärin niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vai oletteko kovin usein kuullut "no multa jäi nuo naistutkimuksen opinnot kesken, kun asia oli liian vaikeaa". Sen sijaan on helppoa tunnustaa "ei musta olis ollu kvanttifysiikkaa lukemaan".
Yhteiskunnallisten aineiden tenteistä menee heittämällä läpi, jos sattuu olemaan pännämiehiä. Moni luonnontieteilijä tuskasteli tenttien kanssa; vaikka oli kovasti opiskellut asiat, niin paperille ei meinannut saada jaariteltua asiaa riittävän monimutkaisesti ja epämääräisesti. Riittävällä mielikuvituksella ja loogisella päättelykyvyllä varustettu opiskelija kykenee vastaamaan moneen tenttikysymykseen aiheesta josta ei ole koskaan kuullutkaan (Minkälaisen ihmiskäsityksen varaan rationaalisen valinnan teoriat rakentuvat? Ei sitten aavistustakaan, mutta tuosta kirjoittaa silti sujuvasti kaksi sivua tekstiä.) ja saa pisteitä. Joskus voi toki käydä niinkin, ettei pääse tentistä läpi. Syynä epäonnistumiseen on yleensä se normaali eli huono valmistautuminen. Tavallisesti riittää, kun ennen tenttiin menoa lukee tenttikirjojen sisällysluettelot läpi (oletetaan että luennoilla ei tarvitse käydä), mutta jos tenttikirjat ovat pölyttyneet kuukauden ajan pöydällä avaamattomina, ennuste ei ole hyvä. Tällaiseen ylimielisyyteen voi olla syynä se, että edelliseen tenttiin mennessä ei ole saanut kirjoja käsiinsä ollenkaan ja tentti on mennyt tuurilla läpi. Tästä ylimielistyneenä on sitten tuumannut että mitäpä sitä turhia asiaa etukäteen opiskelemaan kun säveltämällä ja arvaamallakin näyttää selviävän.

3.
Millä tavoin kohdat (1) Korea ja (2) yhteiskunnallisten aineiden tenteissä sählääminen sitten liittyvät toisiinsa?
Sain idean yhdistää nämä kaksi. Kuvitellaanpa että olisin tentissä, jossa kysyttäisiin seuraavaa: Kuvaile (suomeksi) korean kielen eroja Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Minun pitäisi siis olla jokin korean kielen opiskelija, jonka oletetaan osaavan kieltä ja opiskelleen sen verran, että pystyy analysoimaan kahden eri Korean asukkaiden välistä kielieroa. Todellisuudessa en osaa sanaakaan korean kieltä. En tiedä edes mitä on koreaksi kiitos, hyvää päivää tai näkemiin. Okei, tiedän mitä kimchi on ja taek won do tarkoittaa varmaan jotain koreaksi - karttoja katsellessa olen päätellyt että do lienee saari, mutta mitä helvettiä se tekee kamppailulajin nimessä? Miten vastaan tenttikysymykseen? Päätin yrittää. Tarkoituksena on siis selvittää esimerkin avulla, kuinka tentissä vastataan käytettävissä olevien taustatietojen ja loogisen päättelyn avulla kysymyksiin, joista itsessään ei tajua yhtään mitään.
Olen jakanut kirjoituksen jokaisen seuraavan kappaleen kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on kursivoidulla ja siinä pohdin, mitä minä tenttipaperiin voisin kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Toinen osa on normaalilla tekstillä ja siinä on varsinaista tenttivastausta. Kolmas osa on lihavoidulla ja siinä paljastetaan, mitä aiheesta jälkeenpäin selvisi kun kaivoi netistä tietoa esiin.

Tehtävä: Kuvaile (suomeksi) korean kielen eroja Etelä- ja Pohjois-Korean välillä.

No niin. Mitä tiedän korean kielestä? Se ei ole sukua millekään muulle kielelle. Sille on luotu kirjakieli joskus satoja vuosia sitten. Ei muuta. Tuo nyt ei paljon hyödyttänyt, mutta voinee olettaa että ennen Korean jakoa standardikieli oli jo jossain määrin lyöty lukkoon. Ainakin jos vertaa suomen kielen tilanteeseen samoja aikoja; murteita oli, mutta oli myös yleiskieli. Toisaalta jako vuoden 1945 jälkeen on ollut totaalinen. Mutta meillähän on vertailukohta eli Saksa. Mitä tiedän Itä- ja Länsi-Saksan eroista kielen suhteen? Jotkin uudemmat sanat olivat erilaisia. Muistan ainakin, että valintamyymälä oli lännessä Supermarkt ja idässä Kaufhalle. Ja astronautti oli idässä tietysti Kosmonaut, kun taas lännessä Raumfahrer. Johtopäätös: vuoden 1945 jälkeen korean kieleen tulleet termit, kuten tietokone, ovat mahdollisesti erilaisia pohjoisessa ja etelässä. Lisäksi on ilmeistä, että Saksan malliin termit on otettu ideologisesti läheisestä maasta. Heitetäänpä tuosta vähän läppää...
Korean kieli oli ehtinyt vakiintua kirjoitettuun standardimuotoonsa jo ennen Korean jakoa 1945, vaikka alueelliset murre-erot olivatkin edelleen huomattavia. Kirjallisen muodon vakiintumisen ansiosta erot yleiskielessä koostuvat lähinnä kieleen tulleiden uusien termien erilaisuudesta. Pohjois-Korean versiossa nämä lähinnä nykytekniikkaa käsittelevät sanat ovat usein peräisin venäjän kielestä, kun taas Etelä-Koreassa lähes täysin englannista.
Arvio vastasi aika hyvin todellisuutta. Sanastoissa ei sinänsä ole merkittäviä eroja, koska molemmissa maissa "kieliraamatun" asemassa on 1936 painettu sanakirja. Pohjoisen ja etelän kielen eroja käsittelevässä wiki-artikkelissa englanti/venäjä -lainat vahvistetaan, esimerkkinä mainitaan sana traktori, joka on tullut pohjoiseen venäjän ja etelään englannin kielen kantamuodosta.

Sitten meillä on tietysti ideologisista syistä johtuvat erot. Kommunistimaissa sanotaan aina 'toveri', ollaan mukana 'neuvostoissa' ja 'nuorisojärjestöissä', kun taas lännessä ovat 'osakeyhtiöt' ja 'diskot'. Etelä-Koreassa kommunismivastaisuus oli niin kovaa sotilashallitusten aikana, että kommunismille tyypillisten sanojen käyttäminen saattoi olla hengenvaarallista. Olihan Suomessakin vastaavaa. Sanaa toveri ei tullut omassa nuoruudessa ikinä käytettyä, kun siinä oli poliittinen lataus. Sama juttu kaikissa muissakin osaamissani kielissä - vastaava sana on poliittisesti latautunut. Lienee aika turvallinen veikkaus, että korean kielessä olisi samoin...
Yhteiskuntajärjestelmien totaalinen poikkeavuus antaa myös kieleen monia vaikutteita. Pohjois-Koreassa kieleen on syntynyt monia sanoja, joilla ei ole Etelä-Koreassa lainkaan tarvetta. Näitä ovat esimerkiksi kommunistiseen ideologiaan liittyvät termit. Etelä-Koreassa taas on vastaavasti syntynyt etenkin kaupallisia termejä, joille ei Pohjois-Koreassa ole käyttöä. Edellisessä kappaleessa mainittuihin teknisiin uussanoihin verrattuna näillä sanoilla on se ero, että toisen maan kielessä vastinsanoja ei ole edes olemassa tai ne ovat vähän käytettyjä. Lisäksi monet vanhatkin sanat ovat saaneet erilaisen merkityksen pohjoisessa ja etelässä. Esimerkiksi pohjoisen ideologiaan liittyvät, kommunistiseen jargoniin otetut sanat ovat etelässä muuttaneet merkitystään ja saattavat jopa leimata käyttäjänsä kommunismin kannattajaksi.
Ideologis-kaupallisista uussanoista ja niiden tuntemattomuudesta toisessa maassa ei löytynyt tietoa. Mutta venäjän sanan товарищ käännökseksi pohjoiskorealaiset olivat valinneet yleiskorealaisen ystävää tarkoittavan sanan, jolle kävi eteläpuolella rajaa kuten arvasinkin eli se on kadonnut käytöstä.

Alussa pohdin murteita. Niitä on varmasti tuon kokoisessa maassa useita ja saattavat poiketa toisistaan paljonkin. Lisäksi on saattanut vaikuttaa se, että ennen sotaa pohjoinen oli teollistuneena rikkaampi ja etelä takapajuista maatalousaluetta. Koreoiden välinen raja kiskaistiin aluksi kulkemaan 38. leveyspiiriä pitkin, sodan jälkeen aselepolinja vakiintui suunnilleen samalle tasolle. Lännessä Pohjois-Korea työntyi etelämmäs ja idässä Etelä-Korea pohjoisemmas alkuperäiseen jakoon nähden. Jaon on täytynyt olla satunnainen murrealueisiin nähden. Mitä tämä tarkoittaa? No varmaan sitä, että rajan halkaiseman murrealueen pohjoisosan kieli on kehittynyt eri suuntaan kuin eteläosan, molempien lähentyessä paikallista valtakieltä. Toisaalta näinhän on joukkoviestinnän myötä tapahtunut kaikkialla, murteiden merkitys on vähentynyt. Näin ollen ei tämä pahasti poskelleen voi mennä...
Toisen maailmansodan jälkeen Koreoiden raja asettui suurvaltojen päätöksellä 38. leveyspiirille. Uusi raja halkaisi sen kohdalla sijainneet murrealueet kahteen osaan eikä tilanne liiemmin muuttunut Korean sodan myötä. Lännessä merkittävä Kaosongin kaupunki jäi nyt pohjoispuolelle, idässä rannikkoaluetta enemmän eteläpuolelle. Länsipuolella haljennut murrealue on säilynyt pohjoisessa enemmän entisellään, koska Kaesong on riittävän suuri ylläpitämään murretta. Etelässä taas Soulin läheisyys ja valtava kasvu on muuttanut sikäläisen murteen lähelle yleiskieltä. Itäpuolen haljennut murrealue on syrjäisempänä kyennyt säilyttämään omaleimaisuutensa ja keskinäisen samankaltaisuutensa paremmin. Tosin molemmin puolin rajaa on havaittu kielen muuttuminen enemmän sikäläisen yleiskielen kaltaiseksi.
No nyt kävi huono mäihä. Korean kielen murrekartta paljastaa epäonnen. Lännessä raja kulkee tarkalleen murrerajaa pitkin, pohjoisessa hwanghaen murre ja etelässä seoulin murre eli yleiskieli. Idässä arvaus saattoi mennä jopa kohdalleen, koska raja halkaisee gangwonin murrealueen.

Oletin, että korean kirjakieli olisi muotoutunut jo ennen jakoa. Tuskin se siitä lienee muuttunut. Siis tarkoitan kirjaimistoja. Tai mitä hittoja ne hieroglyyfit nyt ovatkaan. Joka tapauksessa erilaisia merkkejä kuin japanissa ja kiinassa, mutta samalla periaatteella. Jos miettii suomen kieltä, niin täällä on mallikirjaimistot ehtineet muuttua pariinkin kertaan samassa ajassa. Mutta sana- tai tavumerkit (kumpiahan koreassa käytetään???) lienevät hankalampia muuttaa. Veikataan että eroja ei ole ehtinyt syntyä...
Kirjoitettu kieli on pysynyt käytännössä samanlaisena sekä Pohjois- että Etelä-Koreassa. Toisessa maassa kirjoitetut tekstit ovat täysin ymmärrettävissä myös toisessa. Korean kielen kirjoitusmerkit ovat samanlaisia molemmissa maissa, merkittäviä eroja ei ole syntynyt.
Pielessä. Sekä oikeinkirjoituksessa että välilyönneissä on havaittavia eroja. Yleissääntönä voi sanoa, että pohjoisessa säännöt oikeinkirjoituksessa ovat tiukemmat (oliko muka yllätys?). Erot eivät ole suuria, mutta luultavasti tekstistä näkee heti kummassa maassa se on kirjoitettu vaikka molemmin puolin rajaa sitä pystyykin ongelmitta lukemaan.

Lopuksi voisi tietysti sanoa jotakin keskinäisestä ymmärrettävyydestä. Tässä kannattaa varmaan rajoittua pohjoisesta etelään siirtyneisiin, koska toiseen suuntaan liikennettä on ollut sattuneista syistä aika vähän...
Etelä- ja pohjoiskorealaiset kykenevät ymmärtämään toistensa puhetta ja etenkin kirjoitusta ongelmitta. Valtioiden välisiä eroja suuremmat ovat murre-erot. Lähinnä näiden ansiosta eteläkorealainen tunnistaa puhujan välittömästi pohjoiskorealaiseksi ja päinvastoin. Tästä ovat etelään paenneet pohjoiskorealaiset joutuneet jonkin verran kärsimään, koska heitä saatetaan syrjiä työnhaussa, puolison etsinnässä ja vastaavissa tilanteissa. Suurimmat ongelmat kielen suhteen sopeutumisessa etelään siirtyneillä on lähinnä talouteen ja mediaan liittyneiden uudissanojen kanssa. Näiden omaksumisen jälkeen he tulevat ongelmitta toimeen, mutta pohjoiskorealaisen aksentin peittäminen on hankalampaa.
Ainakin New York Timesin artikkelin mukaan arvaukset osuivat oikeaan. Tosin keskinäinen ymmärtäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin oletin.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Juokse, poika, juokse!

10. Arabi juoksumatolla
Muistilista ennen juoksumattoharjoittelun aloittamista:
1) Lue käyttöohjeet.
2) Sijoita matto niin että takana on tilaa.
3) Riisu kaapu pois päältä.
4) Jos pidät kiinni paneelista, varmista että otteesi on jostain muualta kuin kovempaa -napin kohdalta.
5) Jos et noudata ohjeita, pidä huolta että joku kuvaa niin saavat muutkin nauraa.

9. Haile voittaa juniorien MM-kultaa
Haile Gebrselassien maailmanvalloitus alkoi juniorien 10 000 metrin MM-kullalla 1992. Haile näytti tyylinsä jo silloin: loppusuora ja kirillä ohi. Toisena maaliin tullut Josephat Machuka ei liiemmin pitänyt asiasta ja hommasi itselleen hylkäyksen. Etiopian ja Kenian juoksijoiden välit ovat tunnetusti hyytävät. Haile kuittasi Kenian pojille seuraavana vuonna aikuisten MM-kympillä viimeisen kierroksen alkaessa: tallaus (luultavasti vahingossa kuitenkin) Moses Tanuin kantapäälle, piikkari irti Tanuilta, loppusuoralla ohi ja voittoon.

8. Juoksuasento kuntoon
Tässä tiivistyvät ne asiat, joista jaksan aina saarnata. Juoksu ei ole pelkkää fyysistä kuntoa, vaan energiatalous ratkaisee paljon. Hyvä ryhti. Kroppa rautakangensuorana. Maahantulo rullaten.

7. Tom Cruisen juoksuevoluutio
Joku Cruise-fani oli koonnut koosteen Tompan juoksukohtauksista eri elokuvissa. Nauroin ensin tempun pöljyydelle, mutta sieltä paljastuikin mielenkiintoisia asioita. Nuorena miehenä Cruise juoksi kuten nuoret miehet luontaisesti juoksevat, horjuen puolelta toiselle surkealla voimantuotolla ja tekniikalla, tosin perusnopeus paistoi kyllä läpi. Mutta vuonna 1988 oli nähtävissä tekniikan muutos parempaan suuntaan; kädet pysyivät siellä missä piti ja askel eteni suoraan. 1996 näkyi luontaisen perusnopeuden olevan jo teknisesti hallussa - Tomppa oli ruvennut selvästi lenkkeilemään! Kevyt hölkkä 1999 paljasti tämän selvästi, juoksu oli todella rentoa eikä samanlaista jäkitystä kuin 80-luvun puolivälissä. 2000-luvun suoritukset kelpaisivat vaikka malliesitykseksi siitä, kuinka tulee noilla nopeuksilla spurtti juosta. Pikainen googletus paljasti epäilyt todeksi: Tom Cruise treenaa juoksemalla.

6. Maaliin vaikka kontaten
Loppusuoralla on nähty monia legendaarisia simahduksia: tunnetuin on jo sadan vuoden takaa, kun ylivoimaisessa johdossa olympiamaratonilta stadionille saapunutDorando Pietri katkesi ennen maalia ja keskeytti. Viimeisin läheltä näkemäni oli 2010 Lahden SM-maastoissa, kun kova keväthelle yllätti kilpailijat. Naisten sarjassa yhden juoksijan matka katkesi viimeisessä kaarteessa lämpöhalvaukseen ja holtittomaan kompurointiin. Pääsi pari kertaa ylös ja jatkoi matkaansa (joukkuemestaruus oli maaliintulosta kiinni), mutta lääkintähenkilökunta oli tilanteen tasalla ja korjasi juoksijan kolmannen kaatumisen jälkeen pois loppusuoralta. Linkatussa videossa USA:n lukiokisoista näin ei tehty. Mutta eipä juoksija toisaalta noussut ylöskään vaan piti nelivedon päällä.

5. Mistä juoksemisessa on kyse?
Kirjan Syntynyt juoksemaan tekijä Christopher McDougall pitää 15 minuutin puheen, jossa käy ilmi miksi ihmisen evoluutio on viimeiset pari miljoonaa vuotta kehittänyt meitä kestävyysjuoksijoiksi.

4. Steve Jonesin loppukiri
Sääntö 1. Juokse taktiikalla, joka on sinulle paras. Jos olet perushidas, tee ratkaisu matkalla.
Sääntö 2. Pidä taktiikka. Muutokset kesken kaiken ovat yleensä tuhoisia.
Sääntö 3. Jos olet häviämässä, älä luovuta.
Sääntö 4. Jos häviö on selvä, älä sittenkään luovuta.
Maratonin ex-ME-mies Steve Jones näyttää mallia.

3. Minä en jaksa!
Johanna Kykyri paineli Firenzen maratonilla melkein viidellä minuutilla alle Moskovan MM-kisojen tulosrajan! Mitä tekee SUL? Kestävyysjuoksujen päävalmentaja Tommy Ekblom ilmoittaa JÄLKIKÄTEEN, että SUL:n oma raja on kaksi minuuttia Kykyrin tulosta kovempi! Eikö Puotiniemen tapauksesta Daegun suhteen opittu yhtikäs mitään? Voisitteko kuvitella, että Suomen jalkapallomaajoukkue selviytyisi karsinnoista MM-kisoihin mutta Palloliitto toteaisi että "ei lähdetä, kun ei realistista mahdollisuutta pistesijoille kuitenkaan ole". Tästä hyvästä lähtee Tommylle legendaarinen Minä en jaksa!-video. Toinen Pulttareiden kestävyysjuoksua käsitellyt sketsi oli melkein yhtä legendaarinen italialaisten kestävyysjuoksijoiden fanit Johannes ja Kyllikki.

2. 4 x 100 metrin maailmanennätys
Jamaika vetäisi 4 x 100 metrin ME:n Lontoossa alittamalla ensimmäisenä 37 sekunnin rajan. Tässä saman matkan vähemmän tunnettu ME 62,55 vuodelta 2007. Eikä naureta siellä, jengin keskimääräinen aika satasella oli siis 15,64, mikä jäisi kyllä suurimmalta osalta yli kolmikymppisiä miehiä tekemättä.

1. Unohtakaa jänikset, kissat tulevat!
Juoksuradoilla on perinteisesti käytetty jäniksiä. Move over, rabbits!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuosiraportti 2012

Sekametelisopan kolmas täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2012 tilastoja Sitemeterin mukaan, suluissa vuoden 2011 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 87879 (75577) käyntiä eli 240 (207) / päivä.
Kasvua edelliseen vuoteen 16,3 %.
Päivää kohti kasvu 16,0 % (pienempi lukema, koska 2012 oli karkauspäivä).
Vilkkain kuukausi elokuu (huhtikuu), 8679 (7651), 9,9 % (10,1 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi kesäkuu (kesäkuu), 6280 (5143), 7,1 % (6,8 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 11.8 (20.4), 630 (439), 0,72 % (0,58 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 26.5 (16.7), 133 (99), 0,15 % (0,13 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä maanantai (maanantai), keskimäärin 274 (234), 16,5 % (16,1%) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä lauantai (lauantai), keskimäärin 213 (172), 12,6 % (12,1 %) kävijöistä.

Eniten kommentteja keräsi uransa äskettäin lopettaneita tai lopettamassa olevia suomalaisia huippu-urheilijoita käsitellyt Ken on heistä kaikkein kaunein?, 44 kappaletta. Sivalluksista suosituin oli numero 251 21 kommentilla. Tyypilliseen tapaan joka kerran kun kirjoitin viikkojutun jonka uskoin kirvoittavan runsaasti kommentteja, niitä tuli vain muutamia. Kun taas kirjoitin jutun josta ajattelin että tämä ei kyllä ketään kiinnosta, niin kommentteja tuli paljon. Esimerkiksi juuri tuo kommentoiduin viikkojuttu oli sellainen, että ajattelin sitä julkaistessani kommenttilootan jäävän ehkä jopa nollille.

Vuoden hauskimpana suorituksenani pidin itse vuoden ensimmäistä viikkojuttua eli Hitlerin päiväkirjaa. Oli myös historiallisesti faktaa tarkistettavissa olleisiin yksityiskohtiin asti.

Siltä varalta, että joku höyrypää etsii jotain vanhaa juttua, parantelin hakemistoa lisäämällä sen loppuun kaikkien viikkojuttujen otsikot aikajärjestyksessä.

Vanhemmista kuin 2012 julkaistuista teksteistä lähinnä googlettamalla löydetään edelleen usein klassikoihin Kuinka hankkia tyttöystävä, Kestävyysjuoksun kirous ja Natsien ihmeaseet. Tänä vuonna oli havaittavissa sama ilmiö kuin viime vuonnakin eli 5.12.2010 julkaistu Pitämättä jäävä itsenäisyyspäivän puhe keräsi runsaasti osumia marraskuun lopussa ja joulukuun alussa. Ilmeisesti juhlapuheen pitämiseen nakitetut hakivat netistä jotain valmista versiota. Epäilen että kirjoittamani puhe on edelleen julkisesti pitämättä. En pitänyt sitä itsekään, vaikka tänä vuonna itsenäisyyspäivän puheen eräässä tilaisuudessa pidinkin. Olisi tullut mentyä kerralla Iltiksen lööppiin julkirasismista.

Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, olivat Takkirauta, Yrjöperskeles, Octaviuksen ajatuksia, Kumitonttu ja Vasarahammer. Kiitän nöyrimmin linkkauksista heitä ja myös muita blogiani linkanneita.

Sitten suora lainaus viimevuotisesta raportista, koska tilanne ei ole muuttunut mihinkään:

Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Vinkkejä kirjoittajana kehittymiseen ja juttutoiveita otetaan edelleen vastaan, toteuttamista ei luvata.


Syksyllä harkitsin blogin pistämistä pakettiin. Oli paljon yksityiselämän kiireitä ja vähän leipääntymistä. Minulle neljä vuotta on kuitenkin ollut aina tärkeä ajanjakso - se on ensimmäinen määräaika, jossa on aina tasan yhtä monta päivää, 1461. Päätin siksi että mennään nyt ainakin helmikuun 2013 loppupuolelle asti, silloin tulee neljä vuotta täyteen. Pari kertaa piti kiireiden tai lässähtäneen kirjoitusidean takia turvautua varastoon kirjoitettuun kamaan. Näitä varastoviikkojuttuja löytyy vielä muutama valmis käyttämätön, joten varmaa on että blogi jatkuu sen neljä vuotta täyteen vaikka minkälainen motivaatiopula iskisi. Näillä näkymin motivaatiota jatkamiseen on yhä sen jälkeenkin.

Aihepiirit saattavat muuttua tai painottua eri tavoin. Esimerkiksi mieleni on tehnyt julkaista joitakin fiktionovelleja, mutta kynnys proosan julkaisemiseen on aika iso. On jotenkin helpompi kirjoittaa tosiasiaa. Tosin kokeilin kesällä kepillä jäätä tarinalla Vanha suola, mikä sai epäilyksistäni huolimatta positiivisen vastaanoton. Pari kolme novellia on lojunut julkaisukynnystä odottamassa. Mielipiteitä asiasta kuunnellaan.

Entiseen tapaan kirjoittelin satunnaisesti muistiin erikoisia hakuja, joilla blogiin on löydetty. Valitettavasti kävi niin, että avatessani kyseisen tiedoston tuossa syksyllä sieltä löytyi ainoastaan seuraava teksti:
hih9h0h0jhpjnp+n+n+npånb´+b+njjoi0jho0jkjjjjo+jjphobonpjpjkoppujojhphbih0iiii
Lievää törkeämmät epäilykset kohdistuvat perheen nuorimpaan tietokoneasiantuntijaan, jolla oli niihin aikoihin vielä ilkeä tapa mennä hakkaamaan koneen näppäimistöä kun silmä vältti. Tiesittekö muuten, että satunnaisesti näppäimistöä räpeltämällä saattaa aueta sellaisia hallintaikkunoita, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin ollut aavistustakaan? No, joka tapauksessa kyseisestä tiedostosta olivat kadonneet kaikki yli puolen vuoden ajalta kirjoitetut erikoiset hakusanat, joten ilmeisesti se oli saatu auki viimeksi avattujen tiedostojen listasta (ei ollut ainutkertainen tapaus), valittu koko teksti (tämäkin on nähty livenä), poistettu se, naputeltu em. litania tilalle (nämäkin havaittu ainakin kerran muulloinkin), tallennettu ja suljettu tiedosto (ilmeisesti tämänkin on täytynyt onnistua, vaikka havaintoja vastaavista tempuista ei ole). Näin ollen kaikki seuraavat haut ovat aikaisintaan lokakuulta lähtien tulleita. Pitää auttaa etsiviä, koska epäilen että näihin kysymyksiin ei ole blogista vastausta löytynyt:

zurich pimeaa työtä
Suositellaan pankkialalle ryhtymistä.
kypsän naisen sääret
Sama tarkoitus kuin nuortenkin naisten säärillä: syrjään vaan!
elävän porsaan hinta
Jos tarkoitus oli säästää joulukinkun teurastuskuluissa, niin ohje tulee myöhässä mutta se on noin 1,50 €/kg.
kaukana asutaa, mut pidetää kiinni
Nyt oli niin mystinen juttu, että tarttis saada edes jotain lisätietoa ennen ohjetta.
12.12.1972 suomi
Mitä-Missä-Milloin tietää kertoa Suomen aloittaneen erillisneuvottelut Britannian kanssa vapaakaupan jatkumiseksi vuoden 1973 ajan, vaikka Suomen EEC-ratkaisu siirtyisikin.
miksi pitäisi hankkia tyttöystävä
Eikö luonto ole vielä vetänyt tikanpoikaa puuhun ja kertonut vastausta?
borneo snorkkelointi
Hyvät mahdollisuudet, koska kyseessä on saari. Järviä ei toisaalta liiemmin ole, mutta puutetta korvaa Kapuas, maailman pisin saarella oleva joki.
tampere poliisilaitos kamerapylväs
Kannattaa painaa kaasua, niin hämäläismallinen kamera ei ehdi räpsähtää.
lestadiolainen tyttöystävä
Plussaa: tuoreustakuu. Miinusta: ennen papin aamenta saa hyvä jos näppinsä märäksi.
en älyä mitään
Et vai? Ainakin sen verran että osasit klikata tiesi tänne! Toisaalta...

Näiden hakujen lisäksi edellisvuotiset klassikot päivi räsänen naked tai päivi räsänen nude saivat yhä suosiota, joten ollos huoleton, kansakunta on edelleen yhtä pervo kuin ennenkin. Tai pervompikin, onhan Päivi taas vuotta vanhempi!

Hyvää uutta vuotta!