10. Arabi juoksumatolla
Muistilista ennen juoksumattoharjoittelun aloittamista:
1) Lue käyttöohjeet.
2) Sijoita matto niin että takana on tilaa.
3) Riisu kaapu pois päältä.
4) Jos pidät kiinni paneelista, varmista että otteesi on jostain muualta kuin kovempaa -napin kohdalta.
5) Jos et noudata ohjeita, pidä huolta että joku kuvaa niin saavat muutkin nauraa.
9. Haile voittaa juniorien MM-kultaa
Haile Gebrselassien maailmanvalloitus alkoi juniorien 10 000 metrin MM-kullalla 1992. Haile näytti tyylinsä jo silloin: loppusuora ja kirillä ohi. Toisena maaliin tullut Josephat Machuka ei liiemmin pitänyt asiasta ja hommasi itselleen hylkäyksen. Etiopian ja Kenian juoksijoiden välit ovat tunnetusti hyytävät. Haile kuittasi Kenian pojille seuraavana vuonna aikuisten MM-kympillä viimeisen kierroksen alkaessa: tallaus (luultavasti vahingossa kuitenkin) Moses Tanuin kantapäälle, piikkari irti Tanuilta, loppusuoralla ohi ja voittoon.
8. Juoksuasento kuntoon
Tässä tiivistyvät ne asiat, joista jaksan aina saarnata. Juoksu ei ole pelkkää fyysistä kuntoa, vaan energiatalous ratkaisee paljon. Hyvä ryhti. Kroppa rautakangensuorana. Maahantulo rullaten.
7. Tom Cruisen juoksuevoluutio
Joku Cruise-fani oli koonnut koosteen Tompan juoksukohtauksista eri elokuvissa. Nauroin ensin tempun pöljyydelle, mutta sieltä paljastuikin mielenkiintoisia asioita. Nuorena miehenä Cruise juoksi kuten nuoret miehet luontaisesti juoksevat, horjuen puolelta toiselle surkealla voimantuotolla ja tekniikalla, tosin perusnopeus paistoi kyllä läpi. Mutta vuonna 1988 oli nähtävissä tekniikan muutos parempaan suuntaan; kädet pysyivät siellä missä piti ja askel eteni suoraan. 1996 näkyi luontaisen perusnopeuden olevan jo teknisesti hallussa - Tomppa oli ruvennut selvästi lenkkeilemään! Kevyt hölkkä 1999 paljasti tämän selvästi, juoksu oli todella rentoa eikä samanlaista jäkitystä kuin 80-luvun puolivälissä. 2000-luvun suoritukset kelpaisivat vaikka malliesitykseksi siitä, kuinka tulee noilla nopeuksilla spurtti juosta. Pikainen googletus paljasti epäilyt todeksi: Tom Cruise treenaa juoksemalla.
6. Maaliin vaikka kontaten
Loppusuoralla on nähty monia legendaarisia simahduksia: tunnetuin on jo sadan vuoden takaa, kun ylivoimaisessa johdossa olympiamaratonilta stadionille saapunutDorando Pietri katkesi ennen maalia ja keskeytti. Viimeisin läheltä näkemäni oli 2010 Lahden SM-maastoissa, kun kova keväthelle yllätti kilpailijat. Naisten sarjassa yhden juoksijan matka katkesi viimeisessä kaarteessa lämpöhalvaukseen ja holtittomaan kompurointiin. Pääsi pari kertaa ylös ja jatkoi matkaansa (joukkuemestaruus oli maaliintulosta kiinni), mutta lääkintähenkilökunta oli tilanteen tasalla ja korjasi juoksijan kolmannen kaatumisen jälkeen pois loppusuoralta. Linkatussa videossa USA:n lukiokisoista näin ei tehty. Mutta eipä juoksija toisaalta noussut ylöskään vaan piti nelivedon päällä.
5. Mistä juoksemisessa on kyse?
Kirjan Syntynyt juoksemaan tekijä Christopher McDougall pitää 15 minuutin puheen, jossa käy ilmi miksi ihmisen evoluutio on viimeiset pari miljoonaa vuotta kehittänyt meitä kestävyysjuoksijoiksi.
4. Steve Jonesin loppukiri
Sääntö 1. Juokse taktiikalla, joka on sinulle paras. Jos olet perushidas, tee ratkaisu matkalla.
Sääntö 2. Pidä taktiikka. Muutokset kesken kaiken ovat yleensä tuhoisia.
Sääntö 3. Jos olet häviämässä, älä luovuta.
Sääntö 4. Jos häviö on selvä, älä sittenkään luovuta.
Maratonin ex-ME-mies Steve Jones näyttää mallia.
3. Minä en jaksa!
Johanna Kykyri paineli Firenzen maratonilla melkein viidellä minuutilla alle Moskovan MM-kisojen tulosrajan! Mitä tekee SUL? Kestävyysjuoksujen päävalmentaja Tommy Ekblom ilmoittaa JÄLKIKÄTEEN, että SUL:n oma raja on kaksi minuuttia Kykyrin tulosta kovempi! Eikö Puotiniemen tapauksesta Daegun suhteen opittu yhtikäs mitään? Voisitteko kuvitella, että Suomen jalkapallomaajoukkue selviytyisi karsinnoista MM-kisoihin mutta Palloliitto toteaisi että "ei lähdetä, kun ei realistista mahdollisuutta pistesijoille kuitenkaan ole". Tästä hyvästä lähtee Tommylle legendaarinen Minä en jaksa!-video. Toinen Pulttareiden kestävyysjuoksua käsitellyt sketsi oli melkein yhtä legendaarinen italialaisten kestävyysjuoksijoiden fanit Johannes ja Kyllikki.
2. 4 x 100 metrin maailmanennätys
Jamaika vetäisi 4 x 100 metrin ME:n Lontoossa alittamalla ensimmäisenä 37 sekunnin rajan. Tässä saman matkan vähemmän tunnettu ME 62,55 vuodelta 2007. Eikä naureta siellä, jengin keskimääräinen aika satasella oli siis 15,64, mikä jäisi kyllä suurimmalta osalta yli kolmikymppisiä miehiä tekemättä.
1. Unohtakaa jänikset, kissat tulevat!
Juoksuradoilla on perinteisesti käytetty jäniksiä. Move over, rabbits!
Onko Ylen toimittaja narsisti?
10 tuntia sitten
7 kommenttia:
Tommy Ekblom teki järkiratkaisun. Puotiniemeäkään ei olisi pitänyt olympialaisiin lähettää.
Pitää muistaa, että maratonilla kansainväliset tulosrajat ovat suhteessa alempia kuin monissa muissa lajeissa. Tämä johtuu siitä, että maratonilla suuristakaan osanottajamääristä ei ole haittaa.
Tomi, näkemys se on tuokin. Ymmärrän kyllä pointtisi ja näkemys on perusteltu. Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin sanoa että Suomen on turha osallistua futiksen MM-karsintaan, kun mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole. Vaikka kisapaikka tulisikin, niin siellä ei kuitenkaan pärjättäisi.
Mutta se ei ollut tässä oleellista. Oleelliset asiat ovat seuraavat:
A) Moraaliset seikat:
1) IAAF on asettanut rajan. SUL katsoo olevansa viisaampi kuin IAAF asettamalla toisen rajan.
2) Ainakin oman ymmärrykseni mukaan SUL ei vaivautunut ilmoittamaan seitsemän minuuttia IAAF-rajaa (2.43) kovempaa tulosrajaa (2.36) kuin vasta jälkikäteen. Entä jos Kykyri olisi juossut reilut kaksi minuuttia nykyistä kovempaa? Olisiko sitten ilmoitettu SUL:n rajan olevan 2.35?
B) PR-seikat
1) Leena Puotiniemen osanotto olympiamaratonille toi runsaasti näkyvyyttä ja suosiota. Daegun farssin jälkeen SUL sai pelastettua paljon.
2) Satun tietämään, millainen vaikutus SUL:n valintapolitiikalla on urheilijoiden motivaatioon. Tällainen holtittomuus ei ainakaan edistä tasoa.
3) MM-kisojen yhteydessä juostaan maratonin maailmancup, mikä onkin syy siihen että tulosraja on tasoltaan matalampi kuin muissa lajeissa. SUL olisi voinut panostaa asiaan ilmoittamalla että joukkue lähetetään, jos tarpeeksi moni nainen alittaa rajan. Meillä olisi ollut realistiset mahdollisuudet saada joukkue kasaan ja sijoitus maailmancupissa kahdeksan joukkoon.
P.S. Puotiniemen olympiamenestys oli toki pettymys (juoksi takareisi vahvasti teipattuna ja se toiveista huolimatta verotti ajasta minuuttikaupalla), mutta maratonilla voi tapahtua mitä tahansa. Asiaa voi tarkemmin tiedustella vuoden 2008 olympiavoittaja Constantina Ditalta, joka ehti maaliin niukasti ennen Puotiniemeä.
jaska, onko maantiepyöräily kova kestävyyslaji?
Ano, todella kova. Eivät pärjää ilman dopingia... no vitsi vitsi. Tänään tuli dokkari Lance Armstrongin doping-taistelusta, harmi kun en ehtinyt katsomaan.
Mutta vastaus kysymykseen on että pyöräily on arvostuslistallani, jos sellaisen laatisin, hyvin korkealla fyysisen vaativuutensa puolesta. Kuin myös kilpailun kovuuden puolesta.
Jaska olet hajulla. Urheilussa lajin kovuuden hyvä mitta on kuinka laajasti lajissa käytetään dopingia.
Pehmolajeissa dopingia ei käytetä lainkaan.
OT. Jaska oletko huomannut, että uutisoitaessa maajoukkuehiihtäjistä tai -yleisurheilijoista kirjoitetaan usein tyyliin "Suomalaishiihtäjä teki sitä tätä" tai "Maajoukkuejuoksija ...".
Sitten, kun uutisoidaan jostain SM-liigapelaajasta tai veikkausliigapelaajasta tyyli on "Henttonen teki ..." tai "Lahti loisti ..."
Eli uutisoinnissa oletetaan, että kansa tuntee nimeltä jokaisin SM-liigan nelosketjumiehenkin, mutta ei tuntisi maajoukkuetason yksilöurheilijoita. Tämä kuvannee urheilutoimittajien sivistystä ja ammattitaitoa.
Suomalaiset urheilutoimitukset näyttävät olevan täynnä jalkapallo- ja jääkiekkoniiloja. Mäkihyppy- ja mootoriurheiluniilojakin löytyy todella paljon.
Mutta puheet hiihtoniiloista on nykyään paskaa.
Havaittu on. Vähän sama ilmiö kuin että ministereistä pitää mainita nimen lisäksi asema, mutta jostain Idolsissa neljännesfinaaleissa pudonneista riittää etunimi.
Lähetä kommentti