Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 30. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXXI

Eniten vahinkoa tässä maailmassa saavat aikaan ne ihmiset, jotka eivät tiedä mitä he eivät tiedä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXX

Ruotsalaiset ovat perustelleet maahanmuuttajien ottamista sillä, että jopa kuningasperhe on maahanmuuttajien jälkeläisiä. Mikäs sen osuvampaa. Kuusi sukupolvea ja 200 vuotta Jean-Baptiste Bernadottesta ja koko jengi elää edelleen veronmaksajien kustannuksella.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Konservatismi ideologiana

Männäviikolla taitettiin parissakin blogissa peistä konservatismin luonteesta. Onko kyseessä ideologia vai ei ja mitä koko sana itse asiassa tarkoittaa?

Konservatismin määritelmä, siinä mielessä kuin alkuperäiset blogistit sitä tarkoittivat, ei ole ainakaan sama kuin Wikipedian määritelmä asiasta. Lukekaa itse jos haluatte, minulle riitti ensimmäinen lause. Se ei määritellyt konservatismia, vaan taantumuksellisuuden!

En ehtinyt kiireiltäni pistää lusikkaani soppaan muuta kuin lyhyellä kommentilla, missä määrittelin konservatismin olevan ideologia vain siinä tapauksessa, mikäli ideologiaksi kelpaa lause jos tämä systeemi toimii paremmin kuin entinen ja systeemin vaihdosta koituvat kustannukset ovat pienemmät kuin hyödyt, niin otetaan käytännöksi.

Vuosia sitten totesin, että eivät ihmiset vastusta muutosta sinänsä, vaan sitä ettei muutos tapahdu heidän haluamaansa suuntaan. Tämä on kelvollinen määritelmä konservatismille. Pelkkä muutoksen vastustaminen on taantumuksellista. Konservatiivi vastustaa sellaista muutosta, jonka hän
1) uskoo muuttavan asioita huonompaan suuntaan (vastoin yleistä harhaluuloa tämä on kolmesta vaihtoehdosta se harvinaisin tapaus)
2) näkee puutteellisesti tutkituksi eli sen seuraukset ovat riskialttiita, vaikka etukäteen muutos saattaakin näyttää lupaavalta (tällöin voidaan ja useimmiten on syytäkin tehdä lisätutkimuksia ja päätös muutoksesta vasta sitten)
3) uskoo toimivan paremmin kuin käytössä oleva systeemi, mutta arvioi muutoksesta aiheutuvien haittojen ylittävän siitä saatavan hyödyn (tämä on esimerkiksi nykyisissä muutoskiimaisissa työyhteisöissä yleisin tapaus)

Ykköstapauksesta esimerkkinä toimikoon nykyinen monikulttuurisuuden ajaminen. Perusteluja sille löytyy lähinnä kaksi, joko sanotaan että on pakko tai sitten sanotaan että näin tapahtuu joka tapauksessa. Lisäksi joka toinen kerta lausunnon antajan palkka juoksee sen ansiosta, että monikulttuurisuus lisääntyy. Ei uskottavaa eikä ole mikään ihme, että konservatiivi vastustaa monikulttuurisuutta.

Kakkostapauksessa esimerkki löytyy kahden yrityksen fuusiosta. En mainitse nimiä. Tilanne oli seuraava. Oli selvää, että tulevien vuosien markkinatilanteessa yritykset kykenisivät toimimaan kustannustehokkaammin yhdessä kuin erillään. (Siis selvää ainakin niiden mielestä, jotka laskelmia tekivät, epäilijöitäkin oli. Joka tapauksessa tilanne oli sellainen, että mikäli yrityksiä olisi ollut alunperin vain yksi, olisi ollut sulaa hulluutta jakaa se kahtia. Ei sen takia etteikö kaksi yritystä olisi saattanut olla parempi kuin yksi, mutta katso kohta 3 perusteluna.) Fuusiosuunnitelmat käynnistettiin. Ongelma oli se, että minkäänlaista vakavasti otettavaa muutossuunnitelmaa ei laadittu - vain suunnitelma siitä, miten homma toimisi kun fuusio on toteutettu. Henkilöstön integroinnille ei tehty yhtikäs mitään ja kukaan ei tullut ajatelleeksi, että fyysisille toimitiloillekin olisi pitänyt löytää jonkinlainen suunnitelma. Päälle päätteeksi toimintaympäristö muuttui viime metreillä ennen fuusiota täydellisesti erilaiseksi kun oli laskettu. Koko homma oli malliesimerkki sanonnasta "hätäilemällä tulee vain kusipäitä mukuloita". Olisi voinut toimiakin, mutta huonosti suunniteltu oli jo puoliksi mokattu.

Kolmostapauksesta esimerkiksi kelpaa digi-TV. Kuinkahan monta muijaa ajettiin lumihankeen, kun äijä menetti hermonsa asennuspuuhissa? (Luultavasti suhteellisen harva, koska muutosta ei toteutettu tänä talvena, kun olisi ollut kunnon lumihanki johon eukon tempaista.) Lähes joka kotitaloudelle tuli iso lasku ja siihen ei ole laskettu asennukseen kulunutta työaikaa. Mikä oli lopputulos? Marginaalisesti parempi kuva ja enemmän kanavia huonommalla laadulla.

Konservatiivin maksiimit ovat:
1) toimiiko se paremmin kuin nykyinen, ja jos vastaus on kyllä, niin
2) ovatko siitä saatavat hyödyt suuremmat kuin siirtymisestä aiheutuvat haitat
Konservatismi ei ole ideologia siinä mielessä, että se antaisi valmiita vastauksia siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Se ainoastaan kertoo, millä tavoin uusiin ajatuksiin tulisi suhtautua. Eli ne pitää asettaa mahdollisuuksien mukaan testipenkkiin. Jos tulos on positiivinen, otetaan käyttöön. Konservatismi ei vastusta uusien menetelmien käyttöä. Se vaatii niitä todistamaan käyttökelpoisuutensa. Tämä on ero kaikkea muutosta vastustavaan taantumuksellisuuteen, johon konservatismi valitettavan usein sekoitetaan.
Konservatiivi ei vastusta kaikkea uutta. Joitakin vuosia sitten silloisella työmaalla kävi konsultti esittelemässä uutta hilavitkutinta. Kuuntelin vartin ajan esittelyä, sain vartin ajan opastusta ja testailin puoli tuntia konsultin valvonnan alla. Sen jälkeen marssin pomon puheille ja ilmoitin että "mä HA-LUUN tommoisen!" Herätti hämmästystä kummastusta, sillä tunnetusti vastustan muutoksia. Mutta kyse oli siitä, että näin siinä välineen, jonka avulla työt sujuvat paremmin tuloksin, vaikka investointi olikin kallis ja vaati muutoksia totuttuihin työtapoihin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin vekotin ja se toimi tasan yhtä hyvin kuin olin projisoinut.
Silti konservatiivi haluaa nähdä laskelmat siirtymävaiheen kustannuksista. Tämä turhauttaa uudistajia ja leimaa konservatiivit muutosvastarinnan harjoittajiksi. Uudistajat näkevät vain sen, että uusi järjestelmä on entistä parempi, mutta eivät sitä että siihen siirtyminen on iso urakka. Siksi konservatiivien vastustus turhauttaa heitä, etenkin jos konservatiivit myöntävät uuden järjestelmän todellakin olevan ainakin todennäköisesti entistä parempi.

Eräässä tilanteessa konservatiivikin on valmis vaihtamaan paremman systeemin huonompaan: silloin, kun huonomman systeemin kustannukset ovat selvästi paremman systeemin kustannuksia alhaisemmat.
Jokapäiväisenä esimerkkinä tästä ovat kengät. Sata vuotta sitten ne olivat suutarin käsityönä ja useimmiten suoraan asiakkaan jalkaan sovitettuina tekemät. Joka kylästä löytyi suutari, jonka tekemät kengät olivat paremmat kuin ne kiinalaisten yhteen tikkaamat nahanpalat, joita nykyään käytämme. Silti konservatiivitkaan eivät itsepäisesti käytä suutaroituja kenkiä. Syynä on yksinkertaisesti raha. Vaikka kyläsuutarin kengät ovatkin paremmat, ne eivät ole niin paljon tehdastekoisia paremmat että normaalipalkalla elävä kansalainen olisi valmis maksamaan erotuksen.

Yhteiskunnallisesti konservatismi eroaa ideologioista siinä, että se ei ole altis murtumaan. Konservatismi muotoutuu tilanteen mukaan ja on siksi joustava. Ideologialla on valmis muotti, johon se koettaa pakottaa ihmisen ja yhteiskunnan. Taantumukselliset, muutoksia vastustavat ideologiat kuten kommunismi ja islam pysyvät kasassa tasan niin kauan, kun niiden annetaan laajeta, valloittaa ja elää vapaampien yhteiskuntien tuottamilla hyödykkeillä. Kun niiden laajenemiselle lyödään stoppi, ne joko luhistuvat sisältäpäin (kommunismi) tai käpristyvät kokoon omaan kurjuuteensa (islam otettuaan turpiinsa Wienin porteilla ja toivon mukaan taas lähiaikoina uudelleen). Ulkoisen uhan alla ne eivät murru, koska totalitaarinen järjestelmä saa aikaan vahvan ja fanaattisen puolustuksen eikä ulkoinen vihollinen yleensä näe taantumuksellisen järjestelmän ydinalueella mitään valtaamisen arvoista.
Edistykselliset, muutoksia hakevat ideologiat taas luhistuvat yleensä ulkoapäin. Jokainen muutos on aina riski ja jotkin riskit epäonnistuvat väistämättä. Tässä vaiheessa ulkoinen vihollinen käyttää kyseisen yhteiskunnan heikkoutta hyväkseen. Sisältäpäin tällainen yhteiskunta ei hajoa. Kansallissosialismi on hyvä esimerkki - yksikään fasistinen valtio ei luhistunut kansalaisten noustua kapinaan.
Konservatiivisten järjestelmien murtumisen syyt ovat siinä, että konservatismi itse lakkaa olemasta. Tähän on suuri riski siksi, että konservatismilla ei ole mitään ideologiaa sinänsä, joten ei ole olemassa mitään auktoriteettia, johon vedota järjestelmän muuttuessa. Taantumukselliset, muutosta vastustavat voimat saattavat ottaa vallan sanoen, että konservatiivisuus on vanhojen tapojen säilyttämistä. Tai sitten muutosintoilijat voivat vähitellen liukua valtaan, kuten länsimaissa on nykyään käynyt. Seurauksena ulkoiset voimat - konservatiivisia länsimaisia arvoja vastustavat maahanmuuttajat - pääsevät murentamaan yhteiskuntaa.

Onko konservatismi siis ideologia? Ei ole, koska se on ameebamainen rakennelma ilman kiveen hakattua kaanonia. Mutta konservatiivisen yhteiskunnan tuottava ideologia on olemassa ja se on nimeltäänmeritokratia. Se ei kerro, miten yhteiskuntaa tulisi hallita. Se kertoo, keiden tulisi yhteiskuntaa hallita. Ja koska meritokratiassa ylennykset ratkaistaan ansioilla, niin yleensä ylennykset osuvat henkilöihin, joiden toimintamenetelmät on käytännön kovassa koulussa toimiviksi havaittu. He ovat siis läpäisseet konservatiivin toimiiko se -testin.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXIX

Isoäitikarkotuksista on noussut hulabaloo. Aiheestakin, sillä tilanne on käsittämätön. Jos kerran karkottaa pitää, niin isoäidit ovat se viimeinen ryhmä. He olisivat suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän riesana vain parikymmentä vuotta eivätkä tekisi lisää veronmaksajien kustannettavia elättejä. Keskivertokiintiöpakolainen taas on sosiaaliturvan asiakkaana noin viisikymmentä vuotta hänen jälkeläisistään nyt puhumattakaan.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXVIII

Pääministeri ilmoitti, että Astrid Thorsia vastaan on käynnissä rasistinen kampanja. Hassua, sillä ulkonäön perusteella sekä Thors että hänen vastustajansa kuuluvat europidiseen rotuun. Toisaalta jo pitkään on kytenyt epäily, että Thors on alien jostain toiselta planeetalta, ehkä jopa eri todellisuudesta.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Hyi hyi, ylioppilastutkintolautakunta!

Jouduin äskettäin kertailemaan vanhoja asioita, kun kävin preppaamassa sukulaispoikaa pitkän matikan kirjoituksiin. Vielä ei ole tietoa, kuinka äijän käy mutta tuskin wanhan antamasta avusta haittaakaan oli.

Käytiin läpi vanhoja ylioppilaskirjoitustehtäviä ja syksyltä 2002 silmille pomppasi tällainen probleema:
Leena ja Sari ratkaisevat rahaa heittämällä, kumpi pääsee ensiksi ratsastamaan. Leena heittää ensiksi, ja jos tulee kruuna, hän pääsee ensiksi ratsastamaan. Jos tulee klaava, Sari heittää rahaa, ja kruunalla hän pääsee ensiksi ratsastamaan. Jos Sarikin heittää klaavan, heittovuoro siirtyy Leenalle. Näin jatketaan vuorotellen, kunnes jompikumpi saa kruunan. Millä todennäköisyydellä Leena pääsee ensiksi ratsastamaan? Entä Sari?
Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, tehtävässä ei puhuta sanaakaan hevosista ... HYI!

Mutta on ylioppilastutkintolautakunnalla (lyhyesti YTL) ollut joskus ennenkin kieli poskessa tai sitten kyseessä on tahaton huumori. Tässä tehtävä syksyltä 1989:
Tavaran hinta nousi kahdesti peräkkäin p %. Tällöin hinnan kokonaislisäys oli 22,1 %. Määritä p.
Tästä ei voi muuta kuin todeta, että aina on tiedetty tavaran tulevan kalliiksi ja hinnan nousevan jatkuvasti, mutta siitä huolimatta kysyntää riittää.

Kun YTL on tuolle linjalle lähtenyt, niin tässä lautakunnalle valmiiksi vähän materiaalia tulevia kirjoituksia varten. Laaditun kokeen taso on sama ja tehtävien mielekkyys ainakin yhtä suuri kuin YTL:llä normaalistikin. Myöskään hauskuusasteessa ei ole merkittävää eroa. YTL:n ohella toisena inspiraattorina on käytetty netistä löytyvää Helsingin kaupungin tarkkailuluokkien matematiikan koetta.


Yliopiskelijahutkintonautakunta
Matematiikan koe
Leveä oppimäärä


Kokeessa saa vastata korkeintaan kymmeneen tehtävään. (Jos et osaa laskea muuten kymmeneen, niin saat oikean määrän täyteen kun joka sormea kohti on yksi tehtävä. Eikä sitten lasketa kädet taskussa, muuten pojille tulee yksi tehtävä liikaa ja tytöille 1-2 liian vähän.) Tähdellä merkittyjen tehtävien maksimipistemäärä on 9, muiden tehtävien maksimipistemäärä on 6.

1. Maahanmuuttaja X sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä, kolmesta pahoinpitelystä, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja vahingonteosta. Syntyperältään suomalainen Y sai tuomion blogikirjoittelusta. Jos X:n tuomioon olisi lisätty yksi kuukausi, kaksinkertaistettu sen pituus ja muutettu se ehdollisesta ehdottomaksi, tuomiot olisivat olleet samat. Laske Y:n saaman tuomion pituus, kun se oli vuoden ja kolme kuukautta pidempi kuin X:n saama tuomio.

2. Tasakylkisen kolmion kanta on 8,0 cm ja kantakulmien suuruus 70 astetta. Kolmiosta konstruoidaan jana partakoneen avulla. Laske janan pituus. (Eikä urputeta puutteellisesta tehtävänannosta - kyllä tuohon ikään mennessä pitää jo tietää, onko ko. jana pitkittäin vai poikittain.)

3. Känninen Arska hyppää auton rattiin Ivalossa ja uhoaa lähtevänsä tappamaan Sodankylässä asuvan kaverinsa Reiskan. Poliisille soitetaan hälytys, mutta säästösyistä lähin partio on Rovaniemellä. Arska ajaa keskinopeudella 130 km/h ja viisitoista minuuttia Arskan jälkeen Rovaniemeltä starttaava partio keskinopeudella 140 km/h. Matka Rovaniemi-Ivalo on 290 km ja Ivalo-Sodankylä 160 km. Ehtiikö Arska Sodankylään ennen poliiseja ja jos ei, niin missä kohdassa Sodankylä-Ivalo -välillä poliisit ja Arska kohtaavat?

4. Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukea päätettiin pienentää 30 %, kun havaittiin että valtiolta loppuvat rahat. Samaan aikaan päätettiin kuitenkin kiihdyttää perheenyhdistämisprosessia. Tämän seurauksena turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi 300 %. Kuinka monta prosenttia muuttui turvapaikanhakijoille maksettava kokonaisrahasumma?

5. Muumipappa lauleskeli Paapapapaapa, pappa tahtois panna, maamamamaama, mamma se ei anna. Pappa on havainnut, että jos hän on saanut, seuraavana päivänä muumimamma antaa 20 % todennäköisyydellä. Jos taas mamma on pihdannut, seuraavana päivänä hän jatkaa pihtaamista 60 % todennäköisyydellä. Keskiviikkona sauna-illan kunniaksi muumit olivat sillai. Millä todennäköisyydellä pappa saa lauantaina, kun on seuraava sauna-ilta?

6. Hassan on huomannut, että hänen myymiensä kokaiinipussukoiden massan keskiarvo on 4,0 g ja keskihajonta 0,4 g. Kuinka monella prosentilla pakkauksista massa on alle 3,5 g, mikä aiheuttaa Hassanille huonon maineen alan piireissä? Entä kuinka monella prosentilla pakkauksista massa on yli 5,0 g, mikä taas aiheuttaa Hassanille myyntitappiota?

7. Myymäläetsivä huomaa valvontakameran kuvasta Valden mättävän rotsinsa sisään tavaraa kameraan nähden vektorin 16i + 8j - k suunnassa 24 metrin etäisyydellä kamerasta. Havaittuaan olevansa tarkkailun kohteena Valde lähtee juoksemaan kohti pihalle pysäköityä Mersuaan vektorin -2i - 5j suuntaan nopeudella 10 km/h. Kuinka läheltä valvontakameraa Valde menee ja kuinka pitkän ajan kuluttua tämä tapahtuu?

8. Huumesalakuljettaja piilottaa suoran ympyrälieriön muotoisen köntin jalkapalloon. Pallon ympärysmitta on 70 cm. Laske lieriön ja pallon tilavuuksien suhde, kun lieriö on mahdollisimman suuri.

9. Aikuislelutehtaassa valmistetaan tarvikkeita, jotka saadaan kun seuraava käyrä pyörähtää x-akselin ympäri. y = 2, kun -20 ≤ x < -π/2, y = (cos 2x)/4 +2,25, kun -π/2 ≤ x ≤ 0, y = (6,25 - x2)½, kun x > 0. Laske vempeleen tilavuus, kun yksikkönä on senttimetri.

10. Kapean kujan vastakkaisiin seiniin nojaavat rappioalkoholistit Jore ja Pertsa. Kujan leveys on kuusi metriä. Ohikulkija joutuu menemään heidän välistään. Hajun vaikutus on suoraan verrannollinen kujalla vietettyyn aikaan ja kääntäen verrannollinen spurgusta mitatun etäisyyden kolmanteen potenssiin. Jore on ollut kujalla kaksi kertaa niin kauan kuin Pertsa. Mistä kohtaa pultsareiden välistä kulkijan on mentävä, jotta hän selviäisi mahdollisimman vähällä?

11. Kulttuurinrikastuttajaveljekset Mohammad ja Abdullah sekä heidän kaverinsa Osman ovat pidätettyinä epäiltynä suomalaisen teinitytön joukkoraiskauksesta. Itse asiasta kuultuina he kertovat seuraavaa:
Mohammad: Vain toinen meistä veljeksistä on syyllinen.
Abdullah: Koko väite on pelkkää rasistista vainoa, mitään raiskausta ei ole tapahtunut tai jos on, niin ainoastaan Osman on syyllinen.
Osman: Jos edes toinen veljeksistä on syyllinen, minä olen syytön.
Tee totuustaulukko ja päättele syylliset, kun kaikki luonnollisesti valehtelivat lausunnoissaan.

12. Kauppamatkustaja Huikkanen on huomannut, että hänen onnistumistodennäköisyytensä naisenkaadossa noudattaa funktiota f(x) = A ln x2 + B, missä A ja B ovat vakioita ja x on vonkaamisen määrä prosentteina täysillä yrittämisestä, 0 < x < 100. Huikkanen havaitsi, että 50-prosenttinen yrittäminen tuottaa onnistuneen suorituksen 50 prosentin varmuudella ja 90-prosenttinen yritys 70 prosentin varmuudella. Mikä on onnistumistodennäköisyys, jos Huikkanen panee parastaan? Miten onnetonta vonkaamisen on oltava, jotta Huikkanen ei saa missään tapauksessa?

13. Töölön kortteliin, jossa on 1100 asukasta, levisi kuppa. Oletetaan, että kaikki asukkaat olivat terveitä ennen leviämistä, mutta sen jälkeen terveiden yksilöiden lukumäärä alkoi vähetä differentiaaliyhtälön P'(t) = -4 √P(t) mukaisesti. Tässä P(t) on terveiden yksilöiden määrä hetkellä t ja aika t on mitattu viikkoina. Kuinka monen viikon kuluttua kaikilla on kuppa?

*14. Elokuvassa Kauriinmetsästäjä pelataan venäläistä rulettia. Revolverin patruunakammioon on laitettu yksi patruuna kuudesta mahdollisesta. Pelaajat pyöräyttävät aina ennen laukausta rummun satunnaiseen asentoon ja painavat liipaisinta vuorotellen.
a) Millä todennäköisyydellä aloittaja saa kuulan kalloonsa?
b) Pelin rajummassa versiossa patruunakammioon on laitettu kolme patruunaa peräkkäin ja se siirretään laukauksen jälkeen aina seuraavaan kohtaan. Ensimmäinen laukaus on tyhjä. Millä todennäköisyydellä seuraava on myös tyhjä?
c) Börje ja Örjan ovat sitä mieltä, että todennäköisyys yksi kuudesta on liian suuri. Siksi he päättävät pelata rulettia Glock-pistoolilla, jonka lippaaseen mahtuu peräti 17 patruunaa ja lataavat sinne vain yhden. Millä todennäköisyydellä aloittaja Börje häviää?

*15. Eräässä pohjoisessa maassa turvapaikanhakijoiden määrän kasvua kuvasi ajanjaksolla [0, 1] (aika kymmeniä vuosia) jatkuva funktio, jonka derivaatalle päti f '(x) > 2 jokaisella x € [0,1] ja määrätty integraali nollasta yhteen sai arvon yksi (yksikkönä miljoonia). Osoita, että
a) f(x) ≥ f(0) + 2x, kun x € [0,1]
b) f(0) ≤ 0
c) funktiolla f on täsmälleen yksi nollakohta välillä [0,1].

Tehtävien ratkaisut löytyvät kommenttiosiosta.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXVII

Älykkyyden ja viisauden ero on seuraava: älykäs tietää, miten asia tulee hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla ja kannattaa sitä. Viisas taas tietää, miten asia tulee hoidetuksi tavalla, jota ihmiset haluavat ja kannattaa sitä.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Hallilla kulki

Yleisurheilun hallikausi alkaa olla paketissa ja on aika luoda katsaus kestävyysjuoksun tilanteeseen. Kauden pääkilpailut olivat tässä kontekstissa SM-kilpailut ja nuorten vastaavat karkelot. Sananmuunnosten ystävää ilahduttavalla tavalla ensimmäiset järjestettiin Kupittaan hallissa ja jälkimmäiset viikkoa myöhemmin Kuopio-hallissa.

Suomen Turuust ei jäänyt paljon lapsille kerrottavaa pääosan kestävyysjuoksukaartiamme leireillessä ulkomailla tai keskittyessä muuten vain ulkoratakauteen. Osanottajien määrä matkalla kuin matkalla oli vähäinen, joten niistä skaboista vain lyhyesti.
Naisten puolella ehdottomasti ilahduttavinta antia oli Heidi Pappilan kaksoismestaruus 800 ja 1500 metrillä. Tonnivitonen oli odotettu, mutta Suvi Selveniuksen kukistaminen kasilla ei ole jokapäiväistä kauraa. Heidin askel kulki vauhdikkaasti ja irtonaisesti, molemmissa kisoissa mestaruus ratkesi loppukirissä.
Kolmosella Mari Järvenpää kulki tuttuun tapaansa omia polkujaan. Tasainen juoksu toi mestaruuden lisäksi kauden kärkiajan. Ilahduttavaa oli nuoren Anette Haukilahden pronssi ja roima ennätysparannus.
Miesten 1500 metriä meni kevyen alkuvauhdin ja vielä hitaamman puolimatkavauhdin ansiosta yli neljän minuutin. Loppukirikamppailussa Tommy Granlund oli vikkelin. Sama mies hoiteli seuraavana päivänä kasisatasen viimeisen kierroksen ylivoimaisella kirillä.
Kolmella tonnilla mentiin kovaa suomalaisittain, etenkin kun ottaa huomioon että juostiin Kupittaan sentrifugissa, missä aremmalle tulee ahtaan paikan kammo jopa tyhjässä hallissa. Tasaisen kovaa menneen kilpailun paras oli Mikael Bergdahl. Aika oli kauden kärkitulos ja parempi kuin suomalaisittain on "laillisella" halliradalla pariin vuoteen juostu.

Savon Kuopijoon oli ilmestynyt junnujemme lähes koko kärkikaarti ja osanottajamäärät olivat ilahduttavan korkeat. Rata on mitaltaan lähes kaksinkertainen Turkuun verrattuna ja näin ollen tehdyt tulokset menevät ylipitkien luokkaan. Pituutta on 337 metriä, mikä taas ei ole millään tunnetulla suureella jaollinen luku. Paikallisen alkuasukkaan mukaan kyse ei ole savolaisesta kieroudesta, vaan - ylläri ylläri - jalkapallokentän asettamista vaatimuksista. Analyysia sarjoittain:

N17
Anette Haukilahti oli kasilla ylivoimainen. Vain kuukautta nuorempi mutta eri syntymävuoden ansiosta ensi vuonnakin tähän sarjaan mahtuva Marianne Pitkänen ei kyennyt kotikenttäedusta huolimatta vielä vastaamaan haasteeseen.
Tonnivitonen oli jaettu kahteen erään, koska osanottajia oli 20. Siinä mielessä harmillista, että joulukuussa vasta 13 vuotta täyttänyt Johanna Matintalo joutui juoksemaan kakkoserässä. Olisi ollut kiva nähdä, mitä eränsä voittanut kokonaiskilpailun vitonen olisi tehnyt päästessään isojen tyttöjen kanssa samaan skabaan. A-erässä peli oli heti alusta lähtien kolmen kauppa: Haukilahti, Pauliina Martikainen ja Pihla Hokkanen menivät menojaan. Kolmikko meni kuin juna koko matkan järjestystä vaihtelematta. Pari kierrosta ennen maalia Haukilahti otti omansa. Hokkanen ei kyennyt pistämään Martikaiselle kampoihin, mutta paransi ennätystään roimasti ja nousi kovatasoisen ikäluokan kärkinimiin.

M17
Ossi Kekki voitti sekä kasin että tonnivitosen selvästi. Lennokas askel ja päättäväinen juoksutapa olivat muille liikaa. Kekkiä lukuun ottamatta tämä ikäluokka vaikuttaa heikolta, mutta nuorukaisilla on vielä aikaa kehittyä. Osanottajia oli molemmilla matkoilla runsaasti, eiköhän sieltä joitakuita nouse. On myös huomioitava, ettei Hannu Mäkelä ollut paikalla ja Miika Eskuri (joka jäi tonnivitoselta pois) on vielä vuotta nuorempi.

N19
Zenitha Erikssonin tuplamestaruus oli lievä yllätys. Kehitystä on tapahtunut sekuntikaupalla viime kesästä ja meno näytti itsevarmalta: neitonen vaikutti siltä, että oli vain ottamassa sen mitä hänelle kuului. Pidemmällä matkalla osanottajia oli vain kuusi, lyhyemmällä yli kaksinkertainen määrä. Sarjan taso ei ole laaja eikä edes kovin terävä, mutta Erikssonin lisäksi Ilona Välimäki ja Sofia Åkermarck tekivät kehityskelpoiset tulokset.

M19
Tämän sarjan ilahduttavinta antia nähtiin 800 metrin B-erässä. Oskari Pennasen ylivoimainen 3000 metrin mestaruus ensimmäisenä päivänä oli odotettavissa, mutta selvästi pidemmille matkoille keskittyvän juoksijan suoritus kasisatasella oli hieno. Nuorukainen veti alussa, mutta Lapin keskimatkuri Kalle Keskipoikelan painellessa ohi kilpailun piti olla ratkaistu. Toisin kävi, Pennanen yllätti loppukirissä. Kertoo siitä, että miehessä on ainesta ja nopeusreserviä. Kilometrit eivät vielä riitä kovassa vauhdissa, kuten Kupittaalla nähtiin mutta tähän kaveriin kannattaa liiton keskittää valmennusresursseja. Lopputuloksissa Pennanen ja Keskipoikela saivat himmeämmät mitalit kakkoserän Toni Lempisen juostua taktisesti kypsällä suorituksella uransa parhaan ajan. Myös Lempinen on kovassa kunnossa, paransi edellisenä päivänä kolmosen hopealla kesäistä ennätystään melkein kolmella sekunnilla, vaan eipä tuo enää sunnuntaina jaloissa painanut. Erityisen hienoa oli osanottajien määrä.

N22
Kisojen vähäväkisin sarja. Mutta kuten tunnettua, naisissa ei ratkaise määrä vaan laatu! Vähäinen osanottajamäärä peitti alleen sen, että kokonaisuudessaan tämä sarja oli tasoltaan kisojen kovin. Ensimmäisen päivän tonnivitonen meni taktiikkajuoksuksi ja vaikka lopussa mentiin kovaa, ajat jäivät päälle 4.40. Polvivammainen Sandra Eriksson ei mahtanut Heidi Pappilan loppukirille mitään. Seuraavana päivänä osanottajat suorittivat jaon kahteen mailereiden juostessa 800 metriä ja kilometrinnielijöiden 3000 metriä. Kasisatasen ensimmäiset 500 metriä tosin näyttivät kympin veteraanien pm-kisalta. Huvittavaa, että Suomen mestaruus irtoaa ajalla 2.31,86. Surkean loppuajan kompensoi viimeisen 200 metrin verkkokalvolle palanut näkymä Heidi Pappilan upeasta loppukiristä. Täydellistä. 3000 metrille oli ilmoittautunut kuusi juoksijaa, mutta viivalle ilmestyi seitsemän. Sandra Eriksson oli saanut luvan vaihtaa 800 metrin juoksun kolmoselle, tosin kilpailun ulkopuolelle. Tällä matkalla pidettiinkin vauhtia sitten muiden edestä, kaikki lähtivät alusta alkaen kovaa. Lopputulos oli se, että koko jengi meni heittämällä aikuisten hallitilastossa Top 20 -listalle. Itse asiassa 14 parhaan joukossa ottelu sarja N22 - muut päättyy tasalukemiin 7-7. Eriksson oli tietysti ylivoimainen, mutta mestaruuden vei Sanni Klemelä.

M22
Osanottajia oli hämmästyttävän paljon, kolmosellekin starttasi 14 juoksijaa ja puolta lyhyemmän matkan juoksijat piti jakaa kahteen erään. Tonnivitosen ensimmäisessä erässä ei menty kovaa. Toisen erän kisa meni kiihdytyskilpailuksi. Alussa lönköteltiin, mutta sitten jätkät tajusivat että ykköserä on nousemassa palkintopallille, joten talla pohjaan. Alun lönköttelystä huolimatta loppuajat olivat kelvollisia, voittoon juoksi Espoon Borza Tuomo Salonen ajalla 4.06,46. Seuraavan päivän kasilla Salonen juoksi tuplamestariksi, joten ainoa sarja jossa ei tullut tuplamestaria näissä kisoissa oli M19! Kolmella tonnilla Joonas Lehtinen hoiteli vetojuhdan hommia pitkään. Vauhti oli napakkaa, mutta ei hirmuista. Pari kierrosta ennen maalia irtosi kolmikko Kärjä-Brunila-Sundell. Ennakkosuosikki Lehtinen ei mahtanut mitään, askeleessa ei ollut viimekesäistä terävyyttä. Liekö edellispäiväinen tonnivitosen hopea vienyt parhaan terän? Joka tapauksessa Kärjän mestaruus oli yllätys muille paitsi niille, jotka olivat pistäneet merkille viimekesäisen suorituksen kympillä. Nyt selvisi, että kirikykyäkin löytyy, joten tässä on hyvä aihio tulevaksi miesten huipuksi. Kärjä ei ole toistaiseksi mitaleita kahminut, tämä oli ensimmäinen mistään juniorisarjasta niin sisältä kuin ulkoa.

Kaiken kaikkiaan Suomen kestävyysjuoksun tulevaisuus näyttää tämän hallikauden perusteella pikkuisen valoisammalta kuin aikaisemmin. Suoranaisia huippulupauksia ei ole, mutta nuorten kisojen osallistujamäärä on positiivinen indikaattori. Huiput seisovat aina massan hartioilla.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Sivallus LXXVI

Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on taas väitetty tiukaksi, koska kiintiöpakolaisten seula on kuulemma USA:ta lukuun ottamatta tiukempi kuin missään muussa maassa. Tuo on sama kuin sanoisi ripuliepidemian aikana asioiden olevan hyvin, jos paskoo housuihinsa vähemmän kuin toiset.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ei tuolla tavalla, pojat!

Hommafoorumin poliittinen siipi on luomassa uutta puoluetta. Pohditaanpa nyt urakalla, miten uuden puolueen pystyyn ja menestykseen polkaisu tehdään a) väärällä ja b) oikealla tavalla.

Uusi puolue tarvitsee markkinaraon. Menestyäkseen sen on kyettävä löytämään asia / asioita, jotka valtapuolueet (tai ainakin se osa puoluekenttää, johon tähtäin on asetettu), ovat jättäneet hunningolle.
Tästä voi huoletta todeta, että jos parempi markkinarako uudelle puolueelle on koko Suomen yli 90-vuotisen itsenäisyyden aikana ollut, niin en ole ainakaan asiasta tietoinen. Todennäköisesti isompi sauma oli sodan jälkeinen SKDL:n perustaminen, mutta sitä ei oikein voi laskea, kun komukat olivat kieltolistalla.
Valitettavasti markkinarako on se vähämerkityksisin asia, mitä tarvitaan. Käytännössä tarvitaan ihan muita asioita.

Kuinka munata uusi puolue? Lyhyt ohjeistus:

1. Poliittinen toiminta vaatii rahaa, rahaa ja rahaa. Puoluetuki hoitaa asian kätevästi valtapuolueiden osalta, mutta uusien tulokkaiden on haalittava rahansa toisaalta. Tavallinen kansalainen ei helpolla kukkaronnyörejä hellitä, joten tulivoimaa on haettava muualta. Ensin on varmistettava budjetin riittävyys ja rahahanojen avoimuus. Varmin tapa epäonnistua on lähteä liikkeelle talkoopohjalta.

2. Puolueen markkinointi on suositeltava huolella. Ilman rahaa ei palkata imagokonsultteja, mutta ennen kaikkea itsekritiikki on pidettävä mukana. Jos kampanja laitetaan liikkeelle mainosfilmillä, jota edes kannattajat eivät viitsi katsella loppuun asti, niin ei hyvä seuraa.

3. Puoluetta ei pyöritetä amatööripohjalta. Politiikka on ammattilaisten touhua ja politikoimaan oppii vain politiikassa. Niin hyvää aatetta ei olekaan, että politiikan untuvikot onnistuisivat voittamaan ammattilaiset heidän omalla kentällään. Jos puolue rakennetaan pelkästään politiikassa kokemattomien tai jossain toisessa puolueessa kunnallisella tasolla operoineiden varaan, tilanne on suunnilleen sama kuin jos jääkiekkomaajoukkue koottaisiin A-nuorten SM-sarjan pelaajista. Vaikka lahjakkuutta olisi kuinka paljon tahansa, niin peliäly ja fysiikka ei vielä riitä isojen poikien kisoihin.

4. Politiikka henkilöityy aina. Jos uuden puolueen johdossa on joku nobody, ketään ei kiinnosta vaikka hän olisi kuinka oikeassa tahansa. Jos tiede olisi politiikkaa, 2 + 2 olisi viisi, mikäli matematiikan professori niin päättäisi. (Humanistisissa tieteissä tämäntapainen ilmiö on itse asiassa enemmän sääntö kuin poikkeus.) Politiikassa muoto kulkee aina ennen sisältöä. Kukaan ei kuuntele henkilöä, jolla ei ole nimeä. Ei vaikka hän olisi oikeassa. Ja oikeastaan nimenomaan ei silloin, koska väärässä olijat ovat vallanpitäjien kannalta selvästi vaarattomampia; oikeassa oleva oppositio on demonisoitava ja/tai vaiettava kuoliaaksi.

5. Epäonnistumisen maksimoi se, että puolue leimautuu yhden asian liikkeeksi. Vaikka se olisi yhden asian liike, se ei haittaisi menestystä kunhan kansa ei saa sitä tietää. Kääntäen puolueen ei tarvitse olla yhden asian liike, mutta jos kansa niin uskoo, ei menestystä ole luvaksi. Tässä asiassa puolueen nimi ratkaisee paljon. Kaikkein surkein ratkaisu olisi antaa puolueelle nimi, joka viittaa sekä tiettyyn asiaan että tiettyyn ajankohtaan. Jos puolueen nimessä mainitaan tavoitevuosi, mitäpä puolue aikoo tehdä sen jälkeen?

Suoraan sanottuna Muutos 2011 vaikuttaa siihen malliin hoidetulta projektilta, että salaliittoteorioihin taipuvaisempi mieli alkaisi epäillä kyseessä olevan valtapuolueiden salaisten agenttien kontrolloima suunnitelma, jolla maahanmuuttokriittiset saadaan näyttämään naurettavilta.

Kuinka sitten saada uusi puolue menestymään? Aluksi on tietysti varmistettava, että puolueen ajamille asioille on olemassa tilaus. Check. Kunnossa. Sitten lyhyt ohjeistus:

1. Rahoitus on järjestettävä. Mallia voi lukea Matti Kuusen mainiosta muistelmakirjasta Ohituksia, jossa kerrotaan kuinka AKS:n toiminta rahoitettiin - ruotsalaisten liikeyritysten rahoin!

2. Kun rahoitus on kunnossa, voidaan propagandatyöhön palkata kunnon ammattilaiset suunnittelemaan, miten viesti saadaan perille. Harvinaisen helppo homma verrattuna muiden puolueiden vaalikampanjoiden suunnitteluun - tällä kertaa ei tarvitse muuta kuin miettiä, miten totuus saadaan parhaiten jakeluun.

3. Uuden puolueen on kyettävä rekrytoimaan kokeneita poliitikkoja muista puolueista. Ariel Sharon ei polkaissut Kadimaa pystyyn tyhjästä. Vaikka valtaosa merkittävistä poliitikoista tuli uuteen puolueeseen Likudista, siihen liittyi myös Työväenpuolueen toimintaan tyytymättömiä poliitikkoja. Suomessa on kaikissa kolmessa suurimmassa puolueessa hiljainen oppositio, johon kuuluu koviakin nimiä. Heidät on saatava mukaan. Tyytymättömyydestä kertovat pienten nimien julkaisemat lausumat, viimeisimpänä Wille Rydmanin järkipuhe. Isommat ovat vielä toistaiseksi olleet kuin tietty neste sukassa.

4. Koska politiikassa uskottavuus on kaikki kaikessa, valtakunnantason poliitikot eivät uskalla loikata toiseen puolueeseen ellei siellä ole todella kovan luokan nimi johdossa. Niinpä uuden puolueen keulakuvaksi on saatava riittävän kova nimi - Kadima ei olisi syntynyt eikä ainakaan saavuttanut vaalivoittoa ilman Ariel Sharonia. Kun Suomen kansa tunnetusti inhoaa poliitikkoja ja tässä maassa raskaan sarjan poliitikot eivät vaihda puoluetta, olisi politiikan ulkopuolinen nimi myös vaihtoehto. Kovin mahdollinen henkilö johtoon olisi Jorma Ollila, mutta valitettavasti hän ei liene kiinnostunut. Tosin isänmaallisesta miehestä ei voi olla varma.

5. Puolueelle on saatava vetävä nimi. Koska kansa on kyllästynyt ryvettyneisiin ja toisiaan muistuttaviin aatteisiin, on vedettävä esiin jotain aivan uutta. Suomen kansa uskoo oikeudenmukaisuuteen, joka tarkoittaa saavutusten palkitsemista ja rikoksista rankaisemista. Sanalla sanoen, Suomen kansa on läpeensä meritokraattista. Pistetäänpä uudelle puolueelle nimeksi vaikka Kansallinen Meritokratian liitto (KML), niin siinä on vetävyyttä yllin kyllin.

Olen aina pysynyt politiikan ulkopuolella, koska inhoan paskanjauhantaa. Mutta jos tällainen poliittinen liike saadaan käyntiin, lupaan tinkiä periaatteistani ja polkaista pystyyn KML:n Huitsinnevadan paikallisosaston.

Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet! Aijai pojat, pojat. Ei politiikkaa näin tehdä. Eheei. Eheei. Ei tämmöisestä toiminnasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman monikulttuurisuuden yli niin että heilahtaa! Siellä toiset jo ovat vallankahvassa kiinni.

Vuosiraportti

Olen pitänyt blogia nyt vähän toista vuotta. Sinä aikana on tullut kirjoitettua mitä erilaisimmista aiheista eikä tarkoituskaan ole ollut, että tämä blogi olisi keskittynyt johonkin tiettyyn aiheeseen. Jos ainoastaan jokin tietty osa-alue kiinnostaa, niin silloin voi klikata haluamaansa linkkiä blogin ylälaidasta tai sivulta.

Joka viikko maanantain ja sunnuntain välillä olen julkaissut kirjoituksen tunnuksella Viikkojuttu. Tästä en ole tinkinyt missään vaiheessa, yksi tarkoitukseni oli kokeilla pystynkö kirjoittamaan viikoittaista kolumnia. Näitä juttuja on kertynyt listauksen mukaan 54. Jotkut huonoja ja jotkut vielä huonompia.

Sivallusten kirjoittaminen tuli suunnittelematta. Sain joitakin oivalluksia, jotka olivat liian lyhyitä viikkojutuiksi. Niitä on kertynyt 75 kappaletta ja voi olla, että joidenkin lukijoiden mielestä ne ovat parasta antia.

Anonyymina kirjoittaminen oli henkilökohtaisista syistä pakollinen valinta. Periaatteessa vapaassa maassa pitäisi olla kanttia kirjoittaa omalla nimellä, mutta kun tuon sananvapauden kanssa on vähän niin ja näin. Tietääkseni anonymiteetti on myös pitänyt ja ainoa henkilö, joka tietää blogista on edelleen Salli Brown. (Pitäähän teksteillä jokin sensuuri olla ennen julkaisua...) Tosin anonymiteetti aiheuttaa joskus epämiellyttäviä tilanteita, kun näkee omana itsenään henkilöitä, joiden tietää näitä tekstejä lukevan. En onneksi ole ainakaan vielä joutunut keskustelemaan blogista kenenkään kanssa teeskennellen etten tuntisi kirjoittajaa.

Blogin avasin 22.2.2009 ja kävijälaskuri alkoi raksuttaa jossain maaliskuun loppupuolella. 20 000 vierailijaa on listalla. Ei kovin paljon kun vertaa alan virtuooseihin. Toisaalta en ole koskaan kirjoittanutkaan haaliakseni kävijöitä, jos niin olisin halunnut tehdä, olisin valinnut jonkin aiheen ja pysynyt siinä. Nyt tämä blogi on pysynyt sekametelisoppana. Sinuhe sanoi, että vain itseään varten hän tämän kirjoittaa. Aivan samaa en pysty sanomaan, mutta pääosin kyllä. Olen iloinen, jos tekstini ovat ilahduttaneet lukijoita tai saaneet heidät ajattelemaan asioita uudesta näkövinkkelistä.
Kävijämäärät ovat pikkuhiljaa olleet kasvamaan päin. Ainoa kuukausi, jolloin uutta ennätystä ei syntynyt, oli joulukuu. Tuolloin ihmisillä oli ilmeisesti enemmän vapaa-aikaa, joten töissä ei ehtinyt lukea blogeja. (Piru vie, olen tehnyt väärän ammatinvalinnan!)

Harkitsin kaikkien muiden kiireiden keskellä blogin sulkemista, kun vuosi tuli täyteen ja testiaika oli ohi. Mitään "kirjoittamisen pakkoa" minulla ei ole. Päätin kuitenkin, että jatketaan ainakin toistaiseksi samoilla periaatteilla. Parannusehdotuksia otetaan aina vastaan, toteuttamista ei luvata.