Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 29. kesäkuuta 2021

TOP 24


Parhaillaan pelataan jalkapallon EM-kisojen pudotuspelejä. Suomen joukkue karsiutui niistä odotetusti, tosin niukasti eli oli ensimmäisenä rannalla ruikuttamassa, kuten sanonta kuuluu. Onnea vain maajoukkueelle hienosta suorituksesta!
Suomen selviydyttyä lopputurnaukseen jäikin jäljelle enää vain muutama karsintoihin osallistuva Euroopan maa, joka ei ole koskaan miesten EM-lopputurnaukseen selvinnyt: Luxemburg, Andorra, Gibraltar, Liechtenstein, San Marino, Kypros ja Malta. Näiden lisäksi on kymmenen entisen Neuvostoliiton tai Jugoslavian maata, jotka eivät itsenäisinä valtiona ole kisoihin vielä päässeet, mutta lähes kaikista lienee ollut pelaajia mukana entisen ”emämaan” joukkueessa. Sekä vielä Israel, joka on ollut Euroopan karsinnoissa mukana vuodesta 1994 alkaen tultuaan rasistisista syistä potkituksi pois Aasian kisoista. Israel ei ole selvinnyt EM-lopputurnaukseen, mutta ehti pelata neljästi Aasian mestaruuskisoissa ja voittaakin ne kertaalleen.

Tuntui että yli puolet maasta meni sekaisin maajoukkueen pelatessa EM-kisoissa. Olihan kisoihin selviytyminen hieno ja ennen kaikkea odotettu suoritus, mistä onnittelut joukkueelle. Samoin itse kisoissa joukkue pelasi käsittääkseni onnistuneet kolme ottelua, tuloksena yksi voitto ja kaksi tappiota. En millään tavoin halua kritisoida joukkueen esityksiä, kuten todettu ne olivat tasoon nähden varsin hyviä.
Se mitä haluan kritisoida on fanien suhteellisuudentaju. Olin suuresti hämmästynyt että joukkueelle ei järjestetty torilla kansalaisjuhlaa, mihin tosin osasyynä saattoi olla kisaturistien tuliaisina tuomat sadat koronatartunnat.

Käsittääkseni jalkapalloammattilaiset ovat itse varsin hyvin perillä siitä, missä oikeasti mennään ja osannevat useimmiten suhteuttaa jopa muihin lajeihin nähden Suomen menestystä. Mutta suuri yleisö yleensä ei osaa, puhumattakaan nyt kovan luokan futisfaneista. Jos ihmisiltä kysyy, kumpi nyt on kovemmalla tasolla, suomalainen jalkapallo vai yleisurheilu, niin useimmat vastannevat jalkapallo. Selvisihän joukkue EM-kisoihin.
Käytännössä joukkueen sijoitus EM-kisoissa oli seitsemästoista, koska se oli ensimmäinen pudotuspeleistä karsiutunut. Jalkapallon EM-kisoja pienemmälle huomiolle jäivät samaan aikaan käydyt yleisurheilun joukkue-EM -kisat. Niissä superliigaan oli päässyt kahdeksan maata ja seuraavaksi korkeimmalle sarjatasolle ykkösliigaan kaksitoista. Suomi oli mukana ykkösliigassa sijoittuen seitsemänneksi eli kokonaissijoitus oli viidestoista. Tämä on kaksi pykälää paremmin kuin jalkapallomaajoukkueella.

Todellisuus on vielä toista, koska etenkin jalkapallossa yksittäisen ottelun onnenkantamoinen heittää joukkuetta reilusti ylöspäin ja vastaavasti epäonni pudottaa. Tämä nähtiin hyvin Suomen ensimmäisessä ottelussa, jossa Suomen voittoon vaadittiin Tanskan tähtipelaajan sydäninfarkti. Yleisurheilun lainalaisuudet ovat toisenlaiset, siinä onnen merkitys joukkuekilpailussa on selvästi pienempi. Toki edellä mainitussa EM-joukkuekilpailussakin onni ratkaisi osittain, samoin se että kaikilla joukkueilla ei välttämättä ollut parasta urheilijaa kaikissa lajeissa matkassa. Esimerkiksi Norjalta puuttuivat Ingebrigtsenin veljekset ja Karsten Warholm, jotka katsoivat paremmaksi keskittyä olympialaisiin. Suomen viidestoista sija oli kuitenkin luultavasti täysin oikea, kuten myöhemmin lasketaan.

Kun tarkastellaan FIFA:n rankingia, havaitaan Suomen olevan Euroopan listalla sijalla 30 (maailmanlistalla Suomi on sijalla 54). Näin ollen pelkkä kisoihin selviäminen vaati hyvää onnea – oikeasti Suomi ei 24 Euroopan parhaan maan joukkoon kuulu. Jotkut asiantuntijat tosin pitävät Elo-rankingia FIFA:n systeemiä luotettavampana. Siellä Suomi on Euroopan listalla sijalla 23 eli niukasti kisoihin kuuluvana (maailmanlistalla sijalla 40). Elo-rankingissa on se hyvä puoli, että se tarjoaa varsin näppärästi myös kaikki historialliset sijoitukset. Suomen paras sijoitus kyseisellä listalla on ollut neljästoista, jolle sijalle se nousi 30.6.1912 voitettuaan historiansa neljännessä jalkapallomaaottelussa Venäjän. Sen jälkeen onkin sitten mennyt vähän kehnommin. Kyseessä oli muuten Venäjän historian ensimmäinen jalkapallomaaottelu ja sen rankingsijoitus oli tuolloin seitsemästoista eli noita alkuvuosien sijoituksia ei kannata ottaa vakavasti, sen verran harva maa oli tuolloin maaotteluja pelannut.
Mikäli tarkastelu rajataan toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Suomi on kontannut rankingissa huonoimmillaan sijalla 119 vuosina 1960-61. Parhaimmillaan Suomi on ollut vuonna 2002, jolloin se käväisi hetkellisesti peräti sijalla 30.
Muutama vuosi sitten tein tutkimuksen, jossa pistin maailman maat käymään yleisurheilussa tilastomaaottelut Suomi-Ruotsi -ottelun lajeilla ja pistelaskulla. Tuolloin Suomen yleisurheilu oli luultavasti aika lailla historiallisesti huonoimmalla tasollaan. Lopputulos oli se, että Suomi oli maailman 22. paras. Euroopan listalla Suomen sijoitus oli kolmastoista.
Kylmä tosiasia on se, että Suomen jalkapallomaajoukkue ei ole parhaimmillaankaan ollut yhtä hyvä kuin yleisurheilumaajoukkue huonoimmillaan.

Harha suuren yleisön silmissä tulee siitä, että joukkuepeleissä pelaa vain kaksi joukkuetta kerrallaan. Yleisurheilussa jos sijoittuu arvokisoissa kahdeksanneksi, siellä edellä on seitsemän muuta. Jalkapallo-ottelussa ei voi jäädä kolmanneksi. Ja mitä ylipäätään joukkuelajissa tarkoittaa voitto? Jos joukkue voittaa mestaruuden ja siinä on 25 pelaajaa, on heistä keskimmäinen kolmastoista. Hopealle sijoittuneen joukkueen keskimääräisen pelaajan sijoitus vastaa siis yksilölajissa sijaa 38.
Lisäksi on huomioitava, että jalkapallon EM-kisoihin saa lähettää vain yhden joukkueen per maa (tai no, historiallisista syistä Iso-Britannialla on neljä joukkuetta joista tällä kertaa selvisi kolme lopputurnaukseen). Yleisurheilussa joka lajiin saa lähettää kolme edustajaa per maa, jos nämä ovat rankingissa riittävän korkealla. Jos jokainen maa saisi karsia jalkapallon EM-kisoihin kolmella joukkuella, ei Suomella olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä 24 parhaan sakkiin. Siis oikeasti, Suomen joukkueen suurin tähti pelasi viime kaudella Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla! Pelkästään Euroopassa lienee kymmenkunta maata, joiden C-joukkueeseen ei mahtuisi missään nimessä kolmea suomalaista enempää.

Lopuksi vielä yksi ihan tarkoituksellinen piikki. Suomihan selvisi nyt ensimmäistä kertaa jalkapallon EM-lopputurnaukseen, eikö niin? No ei. Tämä oli neljäs kerta, kun Suomi pelasi EM-lopputurnauksessa. Naisten jalkapallomaajoukkue on pelannut EM-kisoissa kolmesti ja pääsi kerran jopa välieriin asti. Tätä ei vain tunnu muistavan kukaan.
Kuvitelkaa millainen paskamyrsky nousisi, jos joku mediassa ei laskisi naisten yleisurheilun EM-mitalia ”oikeaksi mitaliksi”. Yleisurheilu on todella tasa-arvoista nykyään.


Sitten varsinaiseen vertailevaan tutkimukseen. Otin tarkastelun alle vuoden 2019 tilastot, koska se on viimeinen normaali kausi. Vuosi 2020 meni enemmän tai vähemmän plörinäksi kaikkialla koronan takia ja 2021 on paitsi kesken, myös jossain määrin poikkeuksellinen. Vuoden 2019 valinta tarkasteluvuodeksi lienee Suomen kannalta huono päätös, sillä nyt kaksi vuotta myöhemmin Suomen taso on selvästi parempi kuin kaksi vuotta sitten. Mutta näillä mennään.

Toisin kuin kolmihenkisissä yleisurheilumaaotteluissa, tällä kertaa tarkastelu on tehty periaatteella yksi per laji, jotta se vastaisi paremmin jalkapallon ideaa yhdestä joukkueesta per maa. (Lisäksi on tunnustettava, että tämä oli teknisesti paljon yksinkertaisempi ohjelmoida Tilastopajasta esiin kaivettavaksi.) Otin jokaiseen lajiin yhden edustajan kustakin Euroopan maasta. Pisteitä jaettiin 24 parhaalle siten, että lajivoittaja toi maalleen 24 pistettä, kakkonen 23 jne kunnes 24. sijoittunut sai yhden pisteen ja sitä heikommat eivät yhtään. Lopuksi pisteet laskettiin yhteen maittain.

Listassa kunkin lajin kahdeksan parasta sekä suomalainen, jos hän ei ollut kahdeksan parhaan joukossa. Aluksi miehet yhteispisteineen.


100 m
1 Zharnel Hughes GBR 9.95
2 Jimmy Vicaut FRA 9.97
3 Lamont Marcell Jacobs ITA 10.02
4 Alex Wilson SUI 10.03
5 Taymir Burnet NED 10.04
6 Jak Ali Harvey TUR 10.07
7 Jan Veleba CZE 10.08
8 Joshua Hartmann GER 10.08
25 Samuel Purola FIN 10.43

200 m
1 Ramil Guliyev TUR 19.86
2 Miguel Francis GBR 19.97
3 Alex Wilson SUI 19.98
4 Eseosa Desalu ITA 20.26
5 Mouhamadou Fall FRA 20.34
6 Taymir Burnet NED 20.34
7 Serhiy Smelyk UKR 20.36
8 Steven Müller GER 20.42
18 Oskari Lehtonen FIN 20.83

400 m
1 Davide Re ITA 44.77
2 Jonathan Sacoor BEL 45.03
3 Matthew Hudson-Smith GBR 45.15
4 Karol Zalewski POL 45.46
5 Luka Janežič SLO 45.49
6 Karsten Warholm NOR 45.54
7 Terrence Agard NED 45.61
8 Fabrisio Saidy FRA 45.79
37 Eljas Aalto FIN 47.58

800 m
1 Amel Tuka BIH 1:43.47
2 Marcin Lewandowski POL 1:43.74
3 Jamie Webb GBR 1:44.52
4 Adrian Ben ESP 1:44.97
5 Pierre-Ambroise Bosse FRA 1:45.07
6 Andreas Kramer SWE 1:45.10
7 Marc Reuther GER 1:45.22
8 Konstantin Kholmogorov RUS 1:45.66
25 Joonas Rinne FIN 1:48.59

1500 m
1 Jakob Ingebrigtsen NOR 3:30.16
2 Charlie Da’Vall Grice GBR 3:30.62
3 Marcin Lewandowski POL 3:31.46
4 Rabie Doukkana FRA 3:33.11
5 Kalle Berglund SWE 3:33.70
6 Adel Mechaal ESP 3:33.91
7 Vladimir Nikitin RUS 3:34.69
8 Ismael Debjani BEL 3:36.26
19 Topi Raitanen FIN 3:40.71

5000 m
1 Jakob Ingebrigtsen NOR 13:02.03
2 Andrew Butchart GBR 13:06.21
3 Yemaneberhan Crippa ITA 13:07.84
4 Isaac Kimeli BEL 13:13.02
5 Julien Wanders SUI 13:13.84
6 Richard Ringer GER 13:14.43
7 Vladimir Nikitin RUS 13:22.72
8 Jimmy Gressier FRA 13:23.04
27 Eero Saleva FIN 14:02.30

10 000 m
1 Yemaneberhan Crippa ITA 27:10.76
2 Julien Wanders SUI 27:17.29
3 Sondre Nordstad Moen NOR 27:24.78
4 Amanal Petros GER 27:52.25
5 Ali Kaya TUR 27:53.39
6 Marc Scott GBR 27:56.19
7 Soufiane Bouchikhi BEL 28:04.09
8 Juan Pérez ESP 28:10.16
25 Eero Saleva FIN 29:51.52

Maraton
1 Kaan Kigen Özbilen TUR 02:04:16
2 Mo Farah GBR 02:05:39
3 Bashir Abdi BEL 02:06:14
4 Sondre Nordstad Moen NOR 02:06:16
5 Abdi Nageeye NED 02:06:17
6 Tadesse Abraham SUI 02:07:24
7 Yassine Rachik ITA 02:08:05
8 Maru Teferi ISR 02:08:09
30 Aki Nummela FIN 02:18:33

3000 m esteet
1 Djilali Bedrani FRA 8:05.23
2 Fernando Carro ESP 8:05.69
3 Osama Zoghlami ITA 8:20.88
4 Zak Seddon GBR 8:21.28
5 Topi Raitanen FIN 8:21.47
6 Maksim Yakushev RUS 8:23.11
7 Martin Grau GER 8:26.79
8 Tom Erling Kårbø NOR 8:27.01

110 m aidat
1 Orlando Ortega ESP 13.05
2 Sergey Shubenkov RUS 13.12
3 Pascal Martinot-Lagarde FRA 13.12
4 Andy Pozzi GBR 13.28
5 Milan Trajkovic CYP 13.29
6 Gregor Traber GER 13.37
7 Damian Czykier POL 13.37
8 Jason Joseph SUI 13.39
13 Elmo Lakka FIN 13.49

400 m aidat
1 Karsten Warholm NOR 46.92
2 Yasmani Copello TUR 48.25
3 Ludvy Vaillant FRA 48.30
4 Patryk Dobek POL 48.80
5 Rasmus Mägi EST 48.93
6 Thomas Barr IRL 49.02
7 Sérgio Fernández ESP 49.14
8 Chris McAlister GBR 49.18
15 Oskari Mörö FIN 49.47

Korkeus
1 Maksim Nedasekau BLR 2.35
2 Mikhail Akimenko RUS 2.35
3 Stefano Sottile ITA 2.33
4 Andrii Protsenko UKR 2.32
5 Tihomir Ivanov BUL 2.30
6 Mateusz Przybylko GER 2.30
7 Janick Klausen DEN 2.28
8 Adrijus Glebauskas LTU 2.28
31 Arttu Mattila FIN 2.13

Seiväs
1 Piotr Lisek POL 6.02
2 Armand Duplantis SWE 6.00
3 Renaud Lavillenie FRA 5.85
4 Torben Blech GER 5.80
5 Sondre Guttormsen NOR 5.80
6 Ben Broeders BEL 5.76
7 Konstadínos Filippídis GRE 5.75
8 Claudio Michel Stecchi ITA 5.75
19 Tomas Wecksten FIN 5.46

Pituus
1 Miltiádis Tentóglou GRE 8.32
2 Thobias Montler SWE 8.22
3 Héctor Santos ESP 8.19
4 Aleksandr Menkov RUS 8.13
5 Izmir Smajlaj ALB 8.11
6 Ingar Kiplesund NOR 8.10
7 Yann Randrianasolo FRA 8.08
8 Filippo Randazzo ITA 8.07
9 Kristian Pulli FIN 8.05

Kolmiloikka
1 Pedro Pablo Pichardo POR 17.62
2 Necati Er TUR 17.37
3 Dmitriy Sorokin RUS 17.31
4 Ben Williams GBR 17.27
5 Alexis Copello AZE 17.10
6 Tomas Veszelka SVK 17.09
7 Benjamin Compaoré FRA 17.05
8 Georgi Tsonov BUL 17.03
12 Simo Lipsanen FIN 16.76

Kuula
1 Michał Haratyk POL 22.32
2 Bob Bertemes LUX 22.22
3 Filip Mihaljević CRO 21.84
4 Tomáš Staněk CZE 21.67
5 Armin Sinančević SRB 21.51
6 Mesud Pezer BIH 21.48
7 Leonardo Fabbri ITA 20.99
8 Francisco Belo POR 20.97
23 Arttu Kangas FIN 19.50

Kiekko
1 Daniel Ståhl SWE 71.86
2 Lukas Weißhaidinger AUT 68.14
3 Lois Maikel Martínez ESP 67.98
4 Ola Stunes Isene NOR 67.78
5 Andrius Gudžius LTU 67.73
6 Alin Alexandru Firfirica ROU 67.32
7 Piotr Małachowski POL 67.23
8 Apostolos Parellis CYP 66.32
31 Oskari Perälampi FIN 58.02

Moukari
1 Wojciech Nowicki POL 81.74
2 Javier Cienfuegos ESP 79.38
3 Valeriy Pronkin RUS 79.10
4 Bence Halász HUN 78.54
5 Nick Miller GBR 78.39
6 Hleb Dudarau BLR 78.29
7 Eivind Henriksen NOR 78.25
8 Serghei Marghiev MDA 78.20
17 Aaron Kangas FIN 74.40

Keihäs
1 Magnus Kirt EST 90.61
2 Johannes Vetter GER 90.03
3 Edis Matusevičius LTU 89.17
4 Oliver Helander FIN 86.93
5 Kim Amb SWE 86.03
6 Jakub Vadlejch CZE 85.78
7 Marcin Krukowski POL 85.72
8 Dmitriy Tarabin RUS 85.25

Kymmenottelu
1 Niklas Kaul GER 8691
2 Maicel Uibo EST 8604
3 Ilya Shkurenyov RUS 8494
4 Pieter Braun NED 8306
5 Vitali Zhuk BLR 8237
6 Thomas Van Der Plaetsen BEL 8214
7 Basile Rolnin FRA 8205
8 Paweł Wiesiołek POL 8204
16 Elmo Savola FIN 7666

20 km kävely
1 Massimo Stano ITA 01:17:45
2 Perseus Karlström SWE 01:18:07
3 Vasiliy Mizinov RUS 01:18:32
4 Christopher Linke GER 01:18:42
5 Diego García Carrera ESP 01:18:58
6 Salih Korkmaz TUR 01:20:35
7 Kevin Campion FRA 01:20:49
8 Alex Wright IRL 01:20:50
15 Aleksi Ojala FIN 01:23:41

50 km kävely
1 Yohann Diniz FRA 03:37:43
2 Håvard Haukenes NOR 03:42:50
3 Sergey Sharipov RUS 03:43:36
4 Dzmitry Dziubin BLR 03:45:51
5 João Vieira POR 03:46:38
6 Artur Brzozowski POL 03:46:42
7 Veli-Matti Partanen FIN 03:46:54
8 Brendan Boyce IRL 03:48:13

4 x 100 m
1 GBR 37.36
2 FRA 37.88
3 NED 37.91
4 ITA 38.11
5 GER 38.24
6 TUR 38.47
7 CZE 38.62
8 UKR 38.84
13 FIN 39.51

4 x 400 m
1 BEL 2:58.78
2 FRA 3:01.40
3 ITA 3:01.60
4 GBR 3:01.96
5 POL 3:02.56
6 CZE 3:02.97
7 TUR 3:03.31
8 GER 3:03.92
24 FIN 3:10.60

Kokonaispisteet, miehet
1 Iso-Britannia 448
2 Italia 410
3 Ranska 407
4 Venäjä 394
5 Puola 393
6 Saksa 391
7 Espanja 390
8 Norja 303
9 Ruotsi 294
10 Alankomaat 271
11 Turkki 269
12 Belgia 256
13 Tsekki 219
14 Ukraina 213
15 Sveitsi 210
16 Portugali 207
17 Suomi 171
18 Kreikka 169
19 Valkovenäjä 167
20 Viro 153
21 Irlanti 149
22 Tanska 125
23 Unkari 118
24 Romania 115

25 Liettua 112
26 Latvia 86
27 Itävalta 80
28 Slovakia 79
29 Serbia 71
30 Israel 70
31 Bosnia ja Herzegovina 69
32 Slovenia 57
33 Kypros 53
34 Bulgaria 50
35 Kroatia 48
36 Moldova 30
37 Luxemburg 26
38 Albania 25
39 Islanti 25
40 Azerbaidzan 20
41 Georgia 14
42 Malta 12
43 Andorra 9
44 Armenia 8
45 Montenegro 8

Suomi on siis Euroopan tilastossa sijalla 17. Tätä kannattaa verrata jalkapallomaajoukkueen rankingiin (FIFA 30, Elo 23).


Jos laskuihin otetaan mukaan myös naiset, on odotettavissa että Suomi pärjää paremmin. Naisten taso kun Suomessa on suhteellisesti parempi kuin miesten.


100 m
1 Dina Asher-Smith GBR 10.83
2 Mujinga Kambundji SUI 11.00
3 Dafne Schippers NED 11.04
4 Ewa Swoboda POL 11.07
5 Ivet Lalova-Collio BUL 11.08
6 Tatjana Pinto GER 11.09
7 Carolle Zahi FRA 11.20
8 Krystsina Tsimanouskaya BLR 11.23
16 Hanna-Maari Päkk FIN 11.38

200 m
1 Dina Asher-Smith GBR 21.88
2 Mujinga Kambundji SUI 22.26
3 Ivet Lalova-Collio BUL 22.45
4 Dafne Schippers NED 22.45
5 Tatjana Pinto GER 22.63
6 Krystsina Tsimanouskaya BLR 22.78
7 Maja Mihalinec Zidar SLO 22.78
8 Carolle Zahi FRA 22.85
26 Hanna-Maari Päkk FIN 23.58

400 m
1 Laviai Nielsen GBR 50.83
2 Justyna Święty-Ersetic POL 50.85
3 Polina Miller RUS 51.00
4 Lisanne de Witte NED 51.30
5 Eleni Artymata CYP 51.34
6 Deborah Sananes FRA 51.55
7 Cátia Azevedo POR 51.62
8 Maria Benedicta Chigbolu ITA 51.69
32 Aino Paunonen FIN 54.59

800 m
1 Laura Muir GBR 1:58.42
2 Nataliya Pryshchepa UKR 1:59.13
3 Christina Hering GER 1:59.41
4 Aleksandra Gulyayeva RUS 2:00.06
5 Renelle Lamote FRA 2:00.40
6 Hedda Hynne NOR 2:00.53
7 Gabriela Gajanová SVK 2:00.58
8 Lovisa Lindh SWE 2:00.72
18 Sara Kuivisto FIN 2:01.85

1500 m
1 Sifan Hassan NED 3:51.95
2 Laura Muir GBR 3:55.76
3 Konstanze Klosterhalfen GER 3:59.02
4 Ciara Mageean IRL 4:00.15
5 Claudia Bobocea ROU 4:02.27
6 Yolanda Ngarambe SWE 4:03.43
7 Daryia Barysevich BLR 4:03.58
8 Sofia Ennaoui POL 4:04.06
14 Sara Kuivisto FIN 4:08.85

5000 m
1 Sifan Hassan NED 14:22.12
2 Konstanze Klosterhalfen GER 14:26.76
3 Laura Weightman GBR 14:44.57
4 Karoline Bjerkeli Grøvdal NOR 14:51.66
5 Yasemin Can TUR 14:53.92
6 Lonah Chemtai Salpeter ISR 14:59.02
7 Anna Emilie Møller DEN 15:07.70
8 Svetlana Aplachkina RUS 15:22.14
15 Camilla Richardsson FIN 15:37.02

10 000 m
1 Sifan Hassan NED 30:17.62
2 Yasemin Can TUR 30:59.20
3 Steph Twell GBR 31:08.13
4 Lonah Chemtai Salpeter ISR 31:15.78
5 Alina Reh GER 31:19.87
6 Trihas Gebre ESP 31:55.01
7 Dulce Félix POR 31:55.95
8 Liv Westphal FRA 32:02.38
22 Camilla Richardsson FIN 33:08.26

Maraton
1 Lonah Chemtai Salpeter ISR 02:19:46
2 Clémence Calvin FRA 02:23:41
3 Melat Kejeta GER 02:23:57
4 Sara Dossena ITA 02:24:00
5 Carla Salomé Rocha POR 02:24:47
6 Jess Piasecki GBR 02:25:29
7 Volha Mazuronak BLR 02:26:13
8 Fionnuala McCormack IRL 02:26:47
23 Anne-Mari Hyryläinen FIN 02:35:04

3000 m esteet
1 Gesa-Felicitas Krause GER 9:03.30
2 Anna Emilie Møller DEN 9:13.46
3 Luiza Gega ALB 9:19.93
4 Karoline Bjerkeli Grøvdal NOR 9:20.69
5 Maruša Mišmaš-Zrimsek SLO 9:20.97
6 Zita Kácser HUN 9:26.59
7 Irene Sánchez ESP 9:27.53
8 Elizabeth Bird GBR 9:30.13
10 Camilla Richardsson FIN 9:35.27

100 m aidat
1 Nadine Visser NED 12.62
2 Elvira Herman BLR 12.70
3 Annimari Korte FIN 12.72
4 Karolina Kołeczek POL 12.75
5 Cindy Roleder GER 12.76
6 Luminosa Bogliolo ITA 12.78
7 Solène Ndama FRA 12.79
8 Cindy Sember GBR 12.85

400 m aidat
1 Léa Sprunger SUI 54.06
2 Zuzana Hejnová CZE 54.11
3 Anna Ryzhykova UKR 54.45
4 Amalie Hammild Iuel NOR 54.72
5 Ayomide Folorunso ITA 54.75
6 Sara Slott Petersen DEN 54.89
7 Meghan Beesley GBR 55.20
8 Hanne Claes BEL 55.25
26 Viivi Lehikoinen FIN 58.02

Korkeus
1 Mariya Lasitskene RUS 2.06
2 Yaroslava Mahuchikh UKR 2.04
3 Nafissatou Thiam BEL 2.02
4 Karyna Demidik BLR 2.00
5 Kamila Lićwinko POL 1.98
6 Mirela Demireva BUL 1.97
7 Marie-Laurence Jungfleisch GER 1.96
8 Daniela Stanciu ROU 1.96
10 Ella Junnila FIN 1.95

Seiväs
1 Anzhelika Sidorova RUS 4.95
2 Ekateríni Stefanídi GRE 4.85
3 Holly Bradshaw GBR 4.80
4 Angelica Bengtsson SWE 4.80
5 Tina Šutej SLO 4.73
6 Iryna Zhuk BLR 4.70
7 Ninon Guillon-Romarin FRA 4.70
8 Lisa Ryzih GER 4.60
14 Wilma Murto FIN 4.51

Pituus
1 Malaika Mihambo GER 7.30
2 Florentina Costina Iusco ROU 6.92
3 Maryna Bekh-Romanchuk UKR 6.92
4 Nafissatou Thiam BEL 6.86
5 Abigail Irozuru GBR 6.86
6 Ivana Španović SRB 6.85
7 Yanis David FRA 6.84
8 Darya Klishina RUS 6.84
12 Taika Koilahti FIN 6.69

Kolmiloikka
1 Darya Nidbaykina RUS 14.64
2 Kristin Gierisch GER 14.61
3 Ana Peleteiro ESP 14.59
4 Olha Saladukha UKR 14.52
5 Paraskeví Papahrístou GRE 14.51
6 Diana Zagainova LTU 14.43
7 Patrícia Mamona POR 14.40
8 Yanis David FRA 14.35
9 Kristiina Mäkelä FIN 14.26

Kuula
1 Christina Schwanitz GER 19.37
2 Aliona Dubitskaya BLR 19.21
3 Fanny Roos SWE 19.06
4 Anita Márton HUN 18.95
5 Dimitriana Bezede MDA 18.71
6 Paulina Guba POL 18.65
7 Sophie McKinna GBR 18.61
8 Anna Avdeyeva RUS 18.48
17 Senja Mäkitörmä FIN 16.72

Kiekko
1 Sandra Perković CRO 68.58
2 Claudine Vita GER 66.64
3 Mélina Robert-Michon FRA 64.02
4 Yekaterina Strokova RUS 63.90
5 Irina Rodrigues POR 62.74
6 Daria Zabawska POL 62.36
7 Daisy Osakue ITA 61.69
8 Alexandra Emilianov MDA 61.62
19 Salla Sipponen FIN 57.79

Moukari
1 Joanna Fiodorow POL 76.35
2 Hanna Malyshik BLR 74.95
3 Alexandra Tavernier FRA 74.84
4 Zalina Petrivskaya MDA 74.70
5 Laura Igaune LAT 73.56
6 Iryna Klymets UKR 73.56
7 Hanna Skydan AZE 73.32
8 Réka Gyurátz HUN 72.70
16 Krista Tervo FIN 70.18

Keihäs
1 Nikola Ogrodníková CZE 67.40
2 Tatsiana Khaladovich BLR 67.22
3 Christin Hussong GER 66.59
4 Sara Kolak CRO 66.42
5 Līna Mūze LAT 64.87
6 Eda Tuğsuz TUR 64.83
7 Liveta Jasiūnaitė LTU 63.98
8 Martina Ratej SLO 63.79
22 Heidi Nokelainen FIN 58.70

Seitsenottelu
1 Katarina Johnson-Thompson GBR 6981
2 Nafissatou Thiam BEL 6819
3 Xénia Krizsán HUN 6619
4 Verena Mayr AUT 6591
5 Laura Ikauniece LAT 6518
6 Carolin Schäfer GER 6426
7 Nadine Broersen NED 6392
8 Maria Huntington FIN 6339

20 km kävely
1 Yelena Lashmanova RUS 01:24:31
2 Eleonora Giorgi ITA 01:27:46
3 Laura García-Caro ESP 01:28:40
4 Inna Loseva UKR 01:29:31
5 Meryem Bekmez TUR 01:29:36
6 Živilė Vaiciukevičiūtė LTU 01:29:48
7 Viktoryia Rashchupkina BLR 01:30:15
8 Saskia Feige GER 01:30:40
18 Enni Nurmi FIN 01:36:16

50 km kävely
1 Klavdiya Afanasyeva RUS 03:57:08
2 Eleonora Giorgi ITA 04:04:50
3 Julia Takács ESP 04:05:46
4 Inês Henriques POR 04:13:57
5 Valentyna Myronchuk UKR 04:15:50
6 Mária Czaková SVK 04:16:33
7 Nastassia Yatsevich BLR 04:16:39
8 Ivana Renić CRO 04:20:17
10 Tiia Kuikka FIN 04:29:25

4 x 100 m
1 GER 41.67
2 GBR 41.85
3 SUI 42.18
4 NED 42.28
5 ITA 42.90
6 FRA 42.93
7 POL 43.44
8 DEN 43.90
12 FIN 44.13

4 x 400 m
1 POL 3:21.89
2 GBR 3:23.02
3 UKR 3:26.57
4 BEL 3:26.58
5 ITA 3:27.32
6 NED 3:27.40
7 RUS 3:28.09
8 SUI 3:29.15
24 FIN 3:37.32


Kokonaispisteet, naiset
1 Saksa 444
2 Venäjä 405
3 Iso-Britannia 400
4 Ranska 361
5 Puola 361
6 Ukraina 333
7 Italia 327
8 Valko-Venäjä 310
9 Alankomaat 307
10 Espanja 271
11 Portugali 236
12 Suomi 213
13 Belgia 213
14 Tsekki 210
15 Sveitsi 204
16 Ruotsi 199
17 Kreikka 195
18 Unkari 188
19 Norja 188
20 Slovenia 162
21 Irlanti 162
22 Turkki 151
23 Romania 130
24 Kroatia 123

25 Bulgaria 114
26 Israel 113
27 Tanska 106
28 Liettua 103
29 Latvia 93
30 Slovakia 91
31 Kypros 80
32 Moldova 74
33 Viro 60
34 Itävalta 58
35 Serbia 48
36 Albania 33
37 Azerbaidzan 25
38 Islanti 23
39 Georgia 16
40 Montenegro 12
41 Luxemburg 3

Kuten odotettu, naisissa Suomi pärjää paremmin kuin miehissä – seitsemästoista sija vaihtuu kahdenneksitoista. Myös jalkapallossa Suomi on naisissa parempi kuin miehissä: FIFA:n rankingissa naismaajoukkue on sijalla 25, Euroopan maista sijalla 16.


Lopuksi lasketaan miesten ja naisten pisteet yhteen ja koetaan mielenkiintoinen tilastoyllätys:

Kokonaispisteet, kaikki
1 Iso-Britannia 848
2 Saksa 835
3 Venäjä 799
4 Ranska 768
5 Puola 754
6 Italia 737
7 Espanja 661
8 Alankomaat 578
9 Ukraina 546
10 Ruotsi 493
11 Norja 491
12 Valko-Venäjä 477
13 Belgia 469
14 Portugali 443
15 Tsekki 429
16 Turkki 420
17 Sveitsi 414
18 Suomi 384
19 Kreikka 364
20 Irlanti 311
21 Unkari 306
22 Romania 245
23 Tanska 231
24 Slovenia 219

25 Liettua 215
26 Viro 213
27 Israel 183
28 Latvia 179
29 Kroatia 171
30 Slovakia 170
31 Bulgaria 164
32 Itävalta 138
33 Kypros 133
34 Serbia 119
35 Moldova 104
36 Bosnia ja Hertzegovina 69
37 Albania 58
38 Islanti 48
39 Azerbaidzan 45
40 Georgia 30
41 Luxemburg 29
42 Montenegro 20
43 Malta 12
44 Andorra 9
45 Armenia 8

Suomi on siis sijalla 18, mikä on aika hyvin linjassa sen kanssa että tänä vuonna Euroopan joukkuemestaruuskisoissa tuli 15. sija – on päällisin puolin katsoen selvää että Suomen taso on nyt kovempi kuin kaksi vuotta sitten, jonka mukaan nämä tulokset on laskettu.

Mutta se tilastollinen yllätys. Suomi oli siis miehissä sijalla 17 ja naisissa sijalla 12. Näin ollen voisi odottaa, että Suomi olisi yhteistilastossa suunnilleen sijoilla 14-15 eli näiden puolivälissä. Kuitenkin Suomi on yhteispisteissä sijalla 18 eli huonommalla sijalla kuin miesten tai naisten tilastoissa erikseen. Miten tämä on mahdollista? Useimmat väittäisivät että ei mitenkään – eihän kokonaissaldo voi olla huonompi kuin yksikään osasaldoista. Vaan kyllä voi.
Selitystä voi parhaiten lähteä hakemaan, kun lähtökohdaksi ottaa miesten tilaston. Suomi on siellä sijalla 17 pistemäärällä 171. Sijalla 16 on Portugali 207 pisteellä, hieman sen edellä ovat Sveitsi, Tsekki ja Ukraina sijoilla 13-15. Nämä neljä ovat 36-48 pistettä Suomen edellä eli jo melko kaukana. Sijalla 12 oleva Belgia on 256 pisteellään jo 85 pistettä Suomen edellä eli sen tavoittaminen naisten pisteillä on jo lähes mahdotonta. Naisten pisteissä Suomen edellä näistä neljästä ovat Portugali ja Ukraina, Sveitsin ja Tsekin Suomi voittaa naisissa vain vajaalla kymmenellä pisteellä eli ei saa niitä kiinni. Suomi ei siksi ohita yhtäkään miehissä sen edellä ollutta maata naisten pisteillä.
Toisaalta miesten tilastossa sijoilla 18 ja 19 ovat Kreikka ja Valko-Venäjä vain muutaman pisteen Suomea jäljessä. Kreikan naisetkin häviävät Suomelle, mutta Valko-Venäjän naisjoukkue on peräti Euroopan kahdeksanneksi paras ja saa niin paljon Suomea enemmän pisteitä, että nousee ohi.
Niinpä Suomi jää kokonaispisteissä sijalle 18, vaikka sijoittuu tätä paremmin sekä miehissä että naisissa.

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Uusinta: Tuli iso petku


Lukijalle: On kulunut neljä vuotta siitä, kun perussuomalaiset hajosi kahtia ja toinen puoli paisui toisen supistuttua olemattomiin. Tai no, ollaanpa tarkkoja ettei nyt sentään ihan olemattomiin. Saihan siniset kuntavaaleissa peräti neljä valtuutettua läpi. Se toinen puolikas oli Timo Soinin poliittista perikuntaa hieman suurempi 1351 valtuutetulla. Neljä vuotta sitten tehty analyysi on toki jo muuttunut ennusteesta historiaksi, mutta sen loppuosa eli viisi vinkkiä perussuomalaisille siitä, kuinka saavuttaa vähintään 45 % osuus äänestäjistä, mikä muutoksen tekemiseen vaaditaan, on edelleen erittäin ajankohtainen. Suosittelen niiden huolellista lukemista jokaiselle perussuomalaiselle:

Perussuomalaisten suuresta putschista on nyt kulunut noin viikko. Kyseessä oli siinä mielessä historiallinen tapahtuma, että siinä rotat uivat kohti uppoavaa laivaa. Eli Timo Soinia. Perussuomalaiset on ollut Soinin elämäntyö. Ihmetellä täytyy, kuinka pahasti tilannetaju petti näillä parillakymmenellä loikkarilla. Oli päivänselvää, että Timo Soini, tuo tuulenhaiston SE-mies, ei olisi luopunut puheenjohtajuudesta ellei hän olisi tajunnut häviävänsä. Soinille voi antaa pisteet siitä, että hän tajusi tämän jo kauan ennen muita. Perussuomalaisten kenttä oli päättänyt valita Halla-ahon, oli vastassa kuka tahansa.

Soini ei halunnut luopua vallasta, mutta hän tajusi pelanneensa itsensä nurkkaan. Niinpä hän oli laatinut etukäteen - korostan että tämä on loogista spekulointia ilman todisteita - kaksi suunnitelmaa. Ensimmäinen oli suunnitelma puolueen valtaamiseksi takaisin. Tämä suunnitelma kariutui siihen, että soinilaisille ei jäänyt pienintäkään sillanpääasemaa puheenjohtajistoon. Näin ollen piti siirtyä suunnitelmaan B eli siihen, mikä nähtiin nyt. Suunnitelman teki mahdolliseksi Soinin edellisissä eduskuntavaaleissa onnistuneesti suorittama valmisteluoperaatio. Soini oli säikähtänyt vuoden 2011 jytkyä. Hän tajusi kyllä täysin, että se oli lähes totaalisesti haittamaahanmuuton vastustajien ansiota. Sen näki erinomaisesti siitä, että Soini vältteli asiaa täydellisesti, ei kertaakaan tunnustanut tämän pienintäkään osuutta asiaan tai sanonut asiasta ylipäätään mitään. Vuoden 2015 vaaleissa oli selviö, että perussuomalaisten kannatus putoaa ja niinpä soinilaiset olivat etukäteen parhaansa mukaan suunnitelleet vaalijärjestelyt siten, että läpi pääsisi mahdollisimman paljon soinilaisia ja mahdollisimman vähän kansallismielisiä. En ole tehnyt asiasta tarkempaa analyysia, mutta päällisin puolin kuvio näytti selvältä. Ehdokasasettelu hoidettiin siten, että muutamassa vaalipiirissä oli nuiva ääniharava (kuten Huhtasaari) syömässä muiden nuivien äänet ja vetämässä pari soinilaista mukanaan ja ns. marginaalipaikoille eli niukasti läpi pääseviin tai rannalle jääviin asetettiin soinilaisia. Operaatio onnistui yli odotusten. Niinpä eduskuntaryhmä ei nuivuudeltaan vastannut ollenkaan kenttää, mikä oli nähtävissä puoluekokouksen äänestystuloksessa ja ennen muuta sen jälkeisissä tapahtumissa.

Soinin suunnitelma B perustui siihen, että jos tilanne tulee päälle, hän pystyy vetämään mukanaan valtaosan eduskuntaryhmästä. Kuten kävikin.

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa tulee etsiä motiivit, yleensä järjestyksessä seksi, raha, valta, pelko ja typeryys. Seksistä tässä ei liene kyse.
Rahan suhteen tilanne on selvä: jokaisella ex-persuministerillä on kuusinumeroinen luku asuntovelkaa! Tuossa vaiheessa ministerinpalkka alkaa kuulostaa houkuttelevalta. (Sivumennen sanoen: uskoisitko valtion talouden hoidon henkilölle, joka ei osaa hoitaa isosta palkastaan huolimatta edes itseään velattomaksi tuohon ikään eli 55, 51, 46 ja 39 vuotta, mennessä?) Tähän liittyy myös valta. Nelikolla oli kaksi vaihtoehtoa: 1) olet sivuraiteella persuissa ja lennät pois ministerin paikalta hallituksen hajotessa, 2) eroat persuista ja saat jatkaa päättävässä asemassa. Eiköhän tässä tullut motivaatiota petokselle ihan riittävästi.
Mitä sitten muihin loikkareihin tulee, he eivät varmaan tienneet Soinin suunnitelmasta etukäteen. Heidän kohdallaan kyse ei ole myöskään rahasta tai vallasta. Jäljelle jää kaksi motivaation syytä eli pelko ja typeryys. Kun olet tottunut viimeiset vuodet pelkäämään Soinia ja tekemään kuten hän käskee, on automaattinen refleksi tarttua hänen tarjoukseensa. Muistamatta että hei, ei tuo tyyppi enää ole persujen pj. Se, ettei tätä mieti pidemmälle, kertoo typeryydestä. Eikä miettimisaikaa edes annettu, mikä taas on klassinen kusetuksen tuntomerkki. Sanottiin että valitse puolesi nyt, toista tarjousta ei tule. Jopa hetken epäröinti tässä olisi ollut signaali epäluotettavuudesta.

Tämä skenaario julkistettiin jo ennen puoluekokousta Turun Sanomissa. Kummastelen suuresti, jos Halla-aho ei olisi ollut tästä tietoinen. En kummastele kovinkaan suuresti, jos Halla-aho olisi päätellyt - aivan oikein - että antaa mennä. Oli aikakin päästä eroon menneisyyden SMP-laisesta painolastista. Tilanne oli täysin puhtaasti win-win, jos se vain osataan käyttää oikein. Nyt lähti roskasakki ulos ja on aika rakentaa Suomeen oikea kansallismielinen puolue. Tämän ennusti jo Mustanaamio vuonna 2004:


Loikkaajien määrä oli yllätys. Tämä, kuten aiemmin todettiin, johtui pääasiallisesti Pavlovin koira -ilmiöstä. Eduskuntaryhmä oli ehdollistunut tottelemaan Soinia ja kun pakotettiin tekemään päätös lyhyellä varoitusajalla, ratkaisu oli ehdollistuneen reaktion mukainen. Muutaman kohdalla tosin yllätyin, kuten Sampo Terhon. Simon Elon loikkauksesta ja ryhtymisestä Soinin oikeaksi kädeksi (kuinka sopiva ilmaisu "oikea käsi" onkaan tähän tilanteeseen - kyllähän te tiedätte mitä miehet oikeassa kädessään pitelevät) en ollut lainkaan yllättynyt. Elon kohdalla sisäänrakennetun nilkkitutkani viisari oli jo ajat sitten taipunut mutkalle rajoitintappia vasten. Sampo Terhostakin tutka oli varoittanut, mutta miehen puheet olivat olleet niin järkeviä että olin eurovaaleissa äänestänytkin häntä. Tosin sen jälkeen tapahtunut henkilökohtainen kontakti oli saanut minut siirtämään miehen opportunistiasteikolla rajusti ylöspäin. Tässä välissä pitää silti huomauttaa, että oli mitä mieltä tahansa Terhosta ja muista pettureista, on silti ikävää että he ovat saaneet osakseen asiatonta palautetta. Kyllä pitää olla sen verran selkärankaa, että nettiin ei julkisesti kirjoita henkilöstä mitään sellaista mitä ei ole valmis sanomaan päin naamaa.

Median reaktio loikkareihin on ollut täysin odotettu. Eipä ole vanhamediassa liiemmin näkynyt huhuilua moraalisen selkärangan perään. Loikkaus sinänsä on ymmärrettävää, näitähän on tapahtunut maailman sivu. Moraalisesti kestämätöntä on se, että jatkaa ministerinä loikattuaan toiseen ryhmittymään. Edes Jussi Niinistöltä olisi voinut odottaa jonkinmoista rotia tässä asiassa. Ilmeisesti yhdelläkään nelikosta ei ole kylpyhuoneessaan peiliä, johon olisi tarvetta katsella.

Median reaktio perussuomalaisten uuteen johtoon on ollut niin ikään täysin odotettu. Perusstrategiaan kuuluvat maineen mustaaminen ja häviäjiksi leimaaminen. Ei tarvinnut kauan odotella, kun saatiin jo ensimmäinen tutkimus, jonka tuloksia onnistuttiin riittävästi venyttämällä tulkitsemaan siten, että perussuomalaisten kannatus on laskussa.
Erityisen hyvä esimerkki maineen mustaamisesta saatiin eduskuntaryhmän jättäneen mutta uuvattilaisiin liittymistä vielä pohtivan Veera Ruohon haastattelussa: "Veera Ruoho kertoo, että jo pitemmän aikaa eri puolueilta on tullut tiedusteluja, miksi hän on puolueessa, jonka mainekin on niin rasistinen." Kiinnittäkää huomiota toteamukseen: maine on rasistinen. Sana "maine". Todellisuudella ei tarvitse olla mitään tekemistä tämän kanssa. Eikä olekaan. Perussuomalaiset eivät olisi haittamaahanmuuttovastaisia, jos tuosta tipahtaisi "haitta" pois. Rasismi on kaukana perussuomalaisista. (Toki on huomattavaa, että perussuomalaisten äänestäjissä on rasisteja. Se on väistämätöntä siksi, että kaikki muut puolueet kannattavat haittamaahanmuuttoa. Tilanne on sama kuin jos kaikki muut puolueet kannattaisivat kaikkien vankeusrangaistusten kaksinkertaistamista sekä muuttamista ehdottomiksi ilman armahdusta ja yksi ei. Silloin tätä yhtä puoluetta voitaisiin leimata sillä, että kaikki rikolliset kannattavat sitä.) Päinvastoin, perussuomalaisten linja on samanarvoinen kohtelu. Heidän mielestään erirotuiset ja -uskontoiset eivät tarvitse helpotuksia.
Uskomattomin esimerkki taas saatiin siitä, että väitettiin perussuomalaisten kokouksessa tehdyn natsitervehdyksiä. Todisteena käytettiin tätä kuvaa, jossa todellisuudessa on käynnissä äänestys käsiä nostamalla:

Tuosta voi tietysti todeta, että persut eivät osaa edes natsittaa oikein: muutamalla on pystyssä vasen käsi ja yhdelläkään käsi ei sojota oikeaoppisessa kulmassa. Maailman huonoimmat natsit.

Mallia kannattaa ottaa vihreiden tuoreelta puheenjohtajalta Touko Aallolta, jonka ele puoluekokouksessa oli huomattavasti tyylipuhtaampi, tosin medialta se ei saanut minkäänlaista huomiota:


Tässä siis mennään. Nyt oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaisten on tässä meneteltävä pärjätäkseen. Tässä Halla-aholle viisi ilmaista vinkkiä:

1) On korostettava, että maa on nyt virallisesti siirtynyt kaksipuoluejärjestelmään. Uusi Vaihtoehto ei ole mitään muuta kuin yksi ryhmittymä DDR-mäisessä parlamentissa, jossa kaikki puolueet ovat loppujen lopuksi samalla kannalla. Suomessa on sentään yksi vaihtoehto, joka ajaa kansallista politiikkaa. Se on perussuomalaiset. Tai ainakin se voi sellainen olla. Tämä on tie menestykseen. On tarjottava kansalle sitä mitä se haluaa ja tässä on vielä sellainenkin etu, että tällä kertaa se on sekä jopa moraalisesti oikein että tuottaa paremman yhteiskunnan. Muiden puolueiden kanssa on tehtävä yhteistyötä vain sillä ehdolla, että ne noudattavat suomalaisten etua. Vihjeeksi mainittakoon että RKP on erinomainen yhteistyökumppani - ne osaavat ajaa suomenruotsalaisten etuja häikäilemättömästi ja pakkoruotsi on haittamaahanmuuttoa huomattavasti pienempi paha.
Lisäys vielä julkaisupäivänä: Uuvatit päättivät sitten antaa nimekseen Sininen tulevaisuus. Kuinka sopivaa etenkin englanniksi eli Blue Future. Ja muutenkin, olikohan asiayhteys nyt varmasti loppuun asti harkittu:

2) On nostettava esiin asioita, joissa vanhat puolueet ovat epäonnistuneet. EU-politiikka on ilmeinen, mutta muutakin löytyy. Esimerkiksi pienyrittäjät on ajettu liian ahtaalle, koululaitoksessa vaaditaan akateemisesti suuntautuneilta aivan liian vähän ja käytännöllisesti suuntautuneita turhautetaan, köyhien aseman ajaminen onkin aina ollut PS:n ydinaluetta etenkin kun se tapahtuu mahdollisuuksia luomalla eikä sosiaalituilla. Ja jokerikorttina joka totisesti kannattaa hyödyntää: kansallismielisyys on vihreyttä. Eniten globaalia ympäristökatastrofia on suomalaisista puolueista edistänyt vihreät, koska se on jatkuvasti ollut rahtaamassa haittamaahanmuuttajia Suomeen kasvattamaan hiilijalanjälkeään moninkertaiseksi. Tätä ei kannata koskaan jättää muistuttamatta.

3) Organisaatio on saatava kuntoon. Tämä on ensisijaisen tärkeää. Kirjoitin ohjeet jo viisi vuotta sitten. Nyt on aika ryhtyä niitä noudattamaan, kun päästiin eroon Soinista. Soinin suurin moka oli se, että hän vaati aina ensin perussuomalaisten jäsenyyttä ja vasta sen jälkeen lähdettiin katsomaan, mitä tälle tyypille voisi tehdä. Seurauksena kunnallisvaaliehdokkaaksi pääsi, jos käveli puoluetoimiston ovesta sisään. Nyt rekrytointi vauhtiin ja vähän äkkiä! Suomi on fiksuja nuivia ihmisiä pullollaan. Rakentakaa organsaationne kuntoon. Pääpaino rekrytoinnille - scoutatkaa lupaavia ihmisiä ja houkutelkaa heidät puolueeseen.

4) Ottakaa tavoitteeksi puolueen tekeminen tarpeettomaksi. Suomalaiset suhtautuvat epäluuloisesti politiikkaan - aiheesta - , joten tehkää tästä markkinointivalttinne. Todetkaa, että puolue on olemassa vain siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden suomalaisten hyvinvointia ajavalle liikkeelle. Mikäli muut puolueet ajaisivat suomalaisten etua, luopuisitte ilomielin vallasta. Perussuomalaisten tehtävä on toimia kansakunnan unilukkarina, kasvattamassa sen moraalista selkärankaa. Jos muut puolueet hoitaisivat tehtävänsä, perussuomalaisia ei tarvittaisi.

5) Vanhamedia käy propagandasotaa. Sen oleellinen viesti on: te ette voi voittaa, maassa ei ole tarpeeksi suomalaisten etua ajattelevia äänestäjiä (ymmärrettävistä syistä vanhamedia käyttää heistä eri nimitystä kuin tämä), monikulttuurisuus on väistämätöntä. Etsimättä tulee mieleen Star Trekin kyberneettinen Borg-rotu, jolla on vain yksi tietoisuus ja vakiofraasi uhata kohtaamiaan sivilisaatioita:
"Me olemme Borg. Laskekaa suojauksenne ja antautukaa laivoinenne. Sulaudutte meidän palvelukseemme. Vastarinta on turhaa."
Ja joka helvetin kerta ne ottavat turpiinsa Tähtilaivastolta.
Samalla tavoin perussuomalaisten on nyt luotava suomalaisiin usko siihen, että meidän arvomme voittavat. Toisin kuin vasemmistolainen historiankäsitys väittää, tulevaisuus ei ole etukäteen määrätty. Kun tämä tavoite saavutetaan, tapahtuu jompikumpi seuraavista asioista: joko perussuomalaiset nousevat maan suurimmaksi puolueeksi tai muut puolueet alkavat jälleen, lähes kolmenkymmenen vuoden eksyksissä olon jälkeen, ajaa suomalaisten etua. Kävi kummin tahansa, voittaja on länsimainen sivistys. Mutta tämä on mahdollista vain, jos suomalaisille - kuten myös muille länsimaalaisille - palautetaan oikeutettu usko länsimaisen sivistyksen ylivertaisuuteen kulttuurien joukossa.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Uutiskatsaus 25/2021


1. Kansa on puhunut, pulina alkakoon!

Kuntavaalit tuli sitten pidettyä. Yleisesti tuloksista oltiin sillä kannalla, että vasemmisto hävisi. Tämä pitää enimmäkseen paikkansa. Vihreiden tulos oli -1,9 prosenttiyksikköä ja -101 valtuutettua, Vasemmistoliiton -0,9 ja -150, SDP:n -1,7 ja -246, jopa Kepun -2,7 ja -379. Ainoa voitolle päässyt vasemmistopuolue oli Kokoomus, +0,7 ja +62. RKP saa vaaleista toiseen käytännössä saman osuuden, jonka vaihtelu on riippuvainen vain siitä kuinka suuressa suhteessa ruotsinkieliset äänestävät muihin nähden. Tällä kertaa tulos oli +0,1 ja -8 eli käytännössä nollatulos kuten odotettu. RKP ei kuulukaan sen paremmin vasemmistoon kuin oikeistoonkaan, vaan kyseessä on ruotsinkielisten painostusryhmä ja hyvä niin, kuten kohta huomaatte asiaan palatessa. Toinen hankalasti kartalle sijoitettava pikkuryhmä Kristillisdemokraatit teki tällä kertaa tuloksen -0,5 ja -5.
Vasemmiston tappion ohella oltiin kutakuinkin yksimielisiä perussuomalaisten epäonnistumisesta. Nämä kun eivät yltäneet aivan gallupien lupaamiin lukuihin, joten heidätkin julistettiin häviäjiksi. Tulos samoina mittalukuina oli +5,6 ja +581. Äkkinäinen voisi nähdä tässä mediapropagandaa, kun epäonnistujaksi julistetaan puolue jonka kunnanvaltuutettujen määrä kasvoi 75,4 %. (Viime vaaleissa 770, nyt 1351.) Tällä kertaa media oli kuitenkin täysin oikeassa. Perussuomalaisille mikä tahansa tulos alle 45 %:n on tappio. Ainakin olettaen että linja isoissa kysymyksissä pysyy samana. Ja isoja kysymyksiä on tasan yksi eli haittamaahanmuutto. Kaikki muut mokat, jopa kommunistinen talouspolitiikka, ovat korjattavissa vähintään kolmessakymmenessä vuodessa, kuten Virosta voimme nähdä. Mutta haittamaahanmuuttoa ei niin vain korjata, kuten voimme myöskin Virosta nähdä – ja sikäläinen venäläisvähemmistö on sentään ihan eri maata kuin TODELLINEN haittamaahanmuutto.
Mikäli oletamme, että Järjestelmäpuolue (vihervasemmistodemarikeskustakokoomuspuolue) pitää edelleen Suomelle haitallisesta linjasta kiinni, niin ainoa vaihtoehto sen muuttamiseksi on perussuomalaisten kannatuksen nousu sinne yli 45 %:n. Tällöin voidaan suorittaa laskutoimitus >45 % + 5 % > 50 %. Sillä perussuomalaisille luonnollisin liittolaispuolue on RKP. Se kun pistää jalat levälleen aina kun hallitusohjelmassa luvataan säilyttää pakkoruotsi. Och det är inte för mycket, om man tänker på hur Finlands framtid ser ut.


2. Alavilla mailla Halla-ahon vaara

Jussi Halla-aho ilmoitti luopuvansa perussuomalaisten puheenjohtajuudesta. Ensimmäisenä haaskalle ennätti Timo Soini, jonka mukaan Halla-aholta petti kantti. Mitä Soinin näkemyksiin puolueen johtamisen taidoista tulee, kannattaa muistaa että Soinin alta on tuhoutunut jo kolme puoluetta (SMP, persut ja siniset), mikä on ainakin Suomen, ellei jopa Euroopan ennätys. Soinin on mahdotonta käsittää, että joku haluaa luopua vallasta vapaaehtoisesti.
Vapaaehtoiseen luopumiseen on olemassa selvä syy: kun ei halua niin ei halua. Politiikkaa työkseen analysoivat sortuvat helposti soinimaiseen harhaan. Halla-aho otti tämän kalkin nieltäväkseen vain siksi että hänen oli se tehtävä. Nyt on jonkun muun vuoro.
Yleinen näkemys on se, että Halla-ahon luopumisen myötä perussuomalaisten kannatus laskee. Muistettakoon kuitenkin, että tätä näkemystä kannattavat ne samat analyytikot, joiden mukaan perussuomalaisten kannatus oli Soinin henkilökohtaista kannatusta. Tämä kannatus nähtiin sinisten tuhossa. Tosin analyytikoille annettakoon tämä ”virhe” anteeksi olettaen, että he tekivät sen tahallaan ja tarkoitushakuisesti vähentääkseen perussuomalaisten kannatusta. Ilkeys on anteeksiannettavaa, mutta tyhmyydestä ei voi parantua.
Samalla tavalla perussuomalaisten kannatus ei ole Halla-ahon henkilökohtaista kannatusta. Voisi jopa sanoa, että Halla-aho osoitti kuinka helppoa on päästä pitkälle politiikassa, kunhan sattuu muistamaan että suomalaisen poliitikon ainoa tehtävä on ajaa suomalaisten etuja. Halla-aho ei todellakaan ole mikään karismaattinen kansanjohtaja tai politiikan mestari. Tästä seuraa se, että hänen seuraajallaan on helppo työ: ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin jatkaa samalla linjalla. Mikäli seuraaja sattuu lisäksi olemaan karismaattinen kansanjohtaja tai taitava poliitikko – puhumattakaan siitä että hän olisi näitä molempia yhtä aikaa – menestys tulee olemaan valtava.
Tässä kaikessa on kuitenkin kaksi isoa muttaa. Ensimmäinen on se, että seuraaja soinimaisessa vallanhimossaan kesyttää linjan Järjestelmäpuolueen mieleiseksi päästäkseen hallitukseen. Mikä luultavasti onnistuu ja samalla tuhoaa perussuomalaiset. Toinen on se, että Järjestelmäpuolue on valmis turvautumaan poikkeuslakeihin tuhotakseen perussuomalaiset. Sillä mikä tahansa poliittinen järjestelmä on aina valmis puolustamaan valta-asemaansa kaikin mahdollisin laillisin keinoin - ja toistaiseksi vallassa ollessaan se pystyy aika hyvin määrittämään itse, mitkä keinot ovat laillisia.


3. Laajennettu äänioikeus

Tunnetusti ihmiset äänestävät vaaleissa väärin, mutta onneksi somalivähemmistömme on innovatiivisena kansana keksinyt siihenkin konstin. Turun Varissuolla (miksi kukaan ei ylläty?) klaanilaiset olivat huudelleet äänestyspaikalla ohjeita. Eleistä on päätelty sanailun olleen uhkaavaa. Varmoja tästä ei olla, kieltä kun ei ymmärtänyt kukaan sellainen, jonka esi-isät ovat laskeutuneet puusta suhteellisen varhaisessa vaiheessa evoluutiota.
Ongelmaan on olemassa yksinkertainen ja demokraattinen ratkaisu. Äänioikeus on rajattava niihin, jotka ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Tämä ratkaisisi samalla sen ongelman, jossa tietyt puolueet myöntävät äänioikeuksia samalla anteliaisuudella kuin sossutukia saadakseen lisää ääniä.
Ylipäätään vaalisalaisuuden valvonta ei ole enää tältä vuosituhannelta. Kukaan ei ikimaailmassa olisi hyväksynyt nykyistä systeemiä äänestykseen, jos kännykkäkamerat – tai edes helppokäyttöiset kamerat - olisi tunnettu sata vuotta sitten. Nyt voi kiristäjä vaatia kuvan äänestyslipusta. Olisi helppoa muuttaa systeemiä siten, että vaalivirkailijan on seisottava äänestäjän takana tämän raapustaessa numeron lippuun. Ei selän läpi näe mitä siihen kirjoittaa, mutta virkailija huomaa kyllä jos joku yrittää kuvata ja pystyy sen kieltämään.


4. Svenssonit asialla?

Göteborgissa tapahtuneessa ammuskelussa kuoli nelikymppinen mies ja viisi muuta loukkaantui. Tämähän ei ole mikään uutinen. Uutinen on se, mitä uutisessa kerrotaan: ”... toisena osapuolena väkivaltaisuuksissa on ollut Ali Khanin rikollissuvun jäseniä.” Kukahan mahtoi olla toinen osapuoli? Lieneekö ollut Svenssonin rikollissuku, jota johtaa paikallisen seurakunnan pappi? Meinaan, kun tämän Ali Khanin rikollissuvun päämies on imaami.
Toinen mielenkiintoinen uutinen on tämän uutisen Hesariin kirvoittama kommenttimäärä. Se on hurjat kuusi kommenttia. Tämä voi tarkoittaa jotakin kolmesta asiasta: Hesarin lukijamäärä on romahtanut entisestään TAI ihmiset eivät viitsi enää kommentoida turruttuaan näihin itsestäänselviin uutisiin TAI sitten Hesari sensuroi valtaosan kommenteista. Yksiristikaksi, valitse todennäköisin vaihtoehto. Vihjeeksi voi mainita että kuudesta kommentista viisi käsittelee huumekauppaa ja vain yksi haittamaahanmuuttoa. Kenties pienellä lisätyöllä saattaisi saada selville, että Hesarista on saanut yksi moderaattori potkut vääränlaisen kommentin lipsahdettua seulasta.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Barzan Sami Tawfiq … jäkjäkjäk … kuuden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta, törkeästä raiskauksesta ja alkoholirikoksesta. … päläpäläpälä … Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Rasistinen iänmääritys

Irakilainen syntymätodistus ei kelvannut rasistisesti toimineelle oikeudelle, joka passitti 14-vuotiaan rasistisella tavalla lääketieteellisiin testeihin, jotka rasistisesti totesivat hänet vähintään 16-vuotiaaksi eli käytännössä 18-vuotiaaksi, koska testeissä käytetään rasistista kahden vuoden turvaväliä, joka pitäisi muuttaa vähintään viiteen vuoteen. Seurauksena viaton poikaparka joutuu rasistisesti tuomiolle tervehdittyään lasta normaalia läheisemmällä tavalla, jonka oikeus totesi rasistisesti raiskaukseksi. Lisäksi oikeus ei rasistisesti uskonut sitä, että poika olisi somessa kertonut oikean syntymävuotensa 1999 muusta kuin harhaanjohtavista syistä, kun taas syntymätodistus kirjasi syntymävuodeksi 2003. Rasistisesti oikeus tohti jopa epäillä, että syntymätodistus olisi hankittu Irakista tätä tarkoitusta varten lahjuksin, koska se hankittiin vasta sen jälkeen kun poika oli rasistisesti pidätetty teoistaan.


7. World of Lovecraft

Toistakymmentä vuotta sitten suomalaismies pelasi tietokonepeliä samassa tiimissä venäläisnaisen kanssa. Yksi asia johti toiseen ja vuonna 2009 nainen tuli Suomeen matkatavaroinaan rinkka ja polkupyörä. Avioliitto solmittiin pikatahtiin ja kyseessä ei ollut mikään kulissiavioliitto. Yhdessä ollaan edelleen ja lapsiakin on jo kaksi. Alkuperäiset häät olivat vaatimattomasti maistraatissa, mutta sitten tapahtui:
”Toni ja Katalina menivät uudelleen naimisiin neljäntenä hääpäivänään juhannusaattona 2013 Temppeliaukion kirkossa. Hieman ennen kakkoshäitä Katalina otti Tonin sukunimen ja vaihtoi myös etunimensä.
– Työnhaku oli vaikeaa venäläisellä nimellä. Keksin nimenvaihdon yhteydessä itselleni myös suomalaisen toisen nimen, sillä halusin liittyä paremmin suomalaiseen kulttuuriin, Katalina kertoo.
– Puhelin alkoi soida kummasti, kun Kate länsimaalaisti nimensä. Ei sen niin pitäisi olla, mutta tosiasia on, että suomalaisella nimellä pääsee helpommalla kuin venäläisellä nimellä, Toni lisää.”

Tässä on mallia siitä kuinka pitää toimia. Jos muutetaan toiseen maahan ja aiotaan siellä elää loppuikänsä, niin sitten sopeudutaan. Vahvempaa signaalia kuin nimen vaihtaminen uuden kotimaan mukaiseksi on vaikea löytää.
Ja mitä tulee siihen, että suomalaisella nimellä pääsee helpommalla kuin venäläisellä, juuri niin sen pitääkin olla. Miettikää itse rekrytoijan kannalta. Jos työnhakija on valmis sopeutumaan näin vahvasti, niin se on hyvä merkki. Vastaavasti jos suomalainen muuttaa Venäjälle, niin vaihtakoon sitten nimensä Timo Karhusesta Dimitri Medvedeviksi.


8. Varianttia

Koronasirkuksen loppua ei näy eikä näkyne koskaan. Syynä on jälleen kerran kehitysmaiden tolkuton ylikansoitus. Viruksen mutatoituminen saataisiin pysäytettyä, jos rokotukset tapahtuisivat riittävän nopeassa tahdissa riittävän kattavasti. Tämä onnistuu vain länsimaissa. Kehitysmaissa ei, koska infrastruktuuri ei mahdollista sitä ja vaikka mahdollistaisi, niin rokotevastaisuus on liian yleistä. Vasta edellisessä uutiskatsauksessa kerrottiin, kuinka Intiassa hypittiin jokiin karkuun rokotuspartioita.


9. Roskaa

Uutinen kertoi kahdeksan lehmän kuolemasta Ylivieskassa. Syyksi paljastui pellolle päätynyt drone. Pellolta drone oli kulkenut rehukoneen läpi murskautuen palasiksi. Palaset puolestaan päätyivät rehun mukana lehmien vatsaan repien ne kappaleiksi.
Tapaus on surullinen esimerkki tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä, joka näkyy roskaamisena. Tätä nähtiin myös Helsingin keskustassa, joka viikonlopun jälkeen näytti Nairobilta, mitä roskamäärään tulee. Syitä sille, että roskaaminen on lisääntynyt viime vuosina reilusti, voi pohtia.


10. Sana on puolivapaa

Vantaalaisen talon edessä on seissyt vuosikausia kyltti, jossa kannatetaan aitoa avioliittoa. Nyt vasemmistoliiton edustaja vaatii kylttiä poistettavaksi. Aloitteeseen on kertynyt jo 1600 allekirjoitusta.
Kyse on jälleen kerran väärien näkemysten hyväksymisestä. Kyltti on tuhottu jo useita kertoja ja aina se on pystytetty uudelleen. Onkin mielenkiintoista, että yksityisalueelle tunkeutuminen ja vahingonteko eivät ole tutkinnan arvoisia, mutta sananvapauden vastustamiselle löytyy aina kannatusta.


11. Mä joka päivä töitä teen

Huawein kyberturvallisuusjohtaja Mika Lauhde ehdotti siirtymistä seitsenpäiväiseen työviikkoon. Hän toteaa itse tekevänsä yli 80-tuntista työviikkoa eikä ole pitänyt kesälomaa neljään vuoteen. Tästä voi todeta, että vaihtoehdot Lauhteen työmäärän selitykselle ovat aika harvassa:
1) Duuni on niin helppo, että sitä jaksaa tehdä 80 tuntia viikossa. Olen aika montaa työtä tehnyt, sekä fyysistä että henkistä ja voin vakuuttaa että olen ilmeisesti niin laiska ja paskassa kunnossa, että yhtäkään niistä en olisi jaksanut tehdä tuota määrää. Toisaalta muistan sen kuuluisan virolaisen lossivahdin työn, joka koostui pelkästä työpaikalla istumisesta koska lossia ei ollut. Sitä olisin jaksanut 80 tuntia viikossa, ainakin samalla palkalla jota epäilen Lauhteen saavan.
2) Lauhde laskee työaikaansa kaiken, mikä edistää hänen työntekoaan. Vastaavasti voisin itsekin laskea työaikaani tämän tekstin kirjoittamisen, koska se edistää kirjoitustaitojani, joita tarvitsen työssäni. Samaan hengenvetoon voi todeta, että työaika lisääntynee useimmilla ihmisillä välittömästi noin 50 tunnilla viikossa, sillä yritäpä pärjätä töissä nukkumatta, joten nukkuminenkin tulee laskea työaikaan. Jos Lauhde sattuu olemaan näitä tehonukkujia, jotka selviävät alle kuuden tunnin yöunilla, tekee tämäkin jo 40 tuntia viikossa, jolloin 80 – 40 = 40 ja silloin varsinaiselle työlle jääkin enää 40 viikkotuntia, mikä kuulostaa jo uskottavalta.
Lopuksi vielä muistutetaan arvon johtajalle, että kauppaneuvos Paukku aikoinaan tiivisti tämän viisauden: ”Jos pomolla kuluu töihin aikaa enemmän kuin kaksi tuntia päivässä, kyse on delegointikyvyn puutteesta.”


12. Ottaa sydämestä

Tanskan tähtipelaaja Christian Eriksenin tuuperruttua kentän pintaan sydänpysähdyksen takia koettiin eräs urheiluhistorian hienoimmista hetkistä. Tämä kuulostaa makaaberilta, mutta niin vain oli. Suomen fanijoukko alkoi huutaa tanskalaispelaajan etunimeä kannustukseksi, johon tanskalaisvaltainen katsomo alkoi vastata sukunimellä. Muistutus siitä, että loppujen lopuksi urheilu on vain urheilua eikä se ole elämää suurempi asia. Hieno ele ja yhteisöllisyyden osoitus!


13. Liipaisimella

Vähän toisenlainen hetki koettiin sitten Saksa – Ranska -ottelussa. Riippuliitäjä päätyi stadionille. Tarkka-ampujat ottivat jo hänet tähtäimiinsä terrori-iskun pelossa, mutta laukausta ei kuulunut. Virallinen, julkisuuteen annettu selitys oli se, että hänellä nähtiin olevan Greenpeace-kyltti. Tähän ei pidä uskoa pätkääkään. Tämähän olisi suorastaan kutsu seuraavalle terrori-iskulle: pidä Greenpeace-kylttiä esillä, niin pääset pidemmälle ennen pommin räjäyttämistä. Luultavammin tästä lähtien vastaava kyltti aiheuttaa liipaisinsormeen lisäherkkyyttä, kun ”vapaalippustrategia” on nyt mukamas paljastettu.
Lopuksi vielä mainittakoon, että noin ylipäätään riippuliitäjä stadionille -tilanteessa ei pitäisi ampua noin vain, voihan kyseessä olla puhdas onnettomuus. Mutta jos on ISIS-, Greenpeace- tai jokin muu terroristijärjestön kyltti matkassa niin ei muuta kuin tulta munille.


14. Polvelta tähdäten

EM-kisoissa jatketaan polvistumispelleilyä. Täydet pisteet tälle buuaavalle venäläisyleisölle. Tai no, toisaalta pitää ymmärtää ajan henki ja elää sen mukana. Ei tämä polvistumisvimma ole yhtään sen kummempaa tai tuomittavampaa kuin aikaisemmatkaan kotkotukset. Aikoinaan Berliinin olympialaisten avajaismarssilla aika moni joukkue ojensi käsivarren suoraksi tervehtien valtionpäämiestä. Tai vuonna 1938 Englannin jalkapallomaajoukkueen pelatessa ystävyysottelun Saksaa vastaan Berliinissä kaikki yksitoista englantilaista nostivat kätensä Hitler-tervehdykseen, kuten ajan henkeen kuului. Nykyään ajan henki on sitten eri tavalla samanlainen, joten mennäänpäs kiltisti polviasentoon kaikki. Ei tämä nykyinen rotuoppi ole yhtään sen virheellisempi kuin se 80 vuoden takainenkaan.
Irlannin maajoukkue ystävyysottelussa Saksaa vastaan Bremenissä 1939.
Irlannin maajoukkue ystävyysottelussa Unkaria vastaan Budapestissä 2021.


15. Haukkapalaa

Saksan keskuspakki Antonio Rüdiger puri Ranskan tähtipelaaja Paul Pogbaa. Olin kovasti hämmästynyt, mutta kuva paljastikin mistä oli kyse ja pieni lisäselvittely täsmensi asian. Kyse on kulttuurien kohtaamisesta, jossa Saksaa edustava neekeri esittelee esi-isiensä kannibaaliperinteitä haukkaamalla palasen Ranskaa edustavasta neekeristä. Niin ne kulttuurit rikastuvat Euroopassakin.
Rüdiger itse on kova rasismin vastainen puhemies, joka on uhriutunut rasismin kohteeksi joutumisensa takia useaan otteeseen. Vihjeeksi mainittakoon, että rasismin vähentämiseen auttaa suuresti ihmismäinen käytös.


16. Kapteenin nauha

Pienimuotoisen kohun sai aikaan Saksan maalivahti Manuel Neuer käyttämällä kapteeninnauhana sateenkaarinauhaa. UEFA sai aikaan suuremman kohun ehtimällä hetken aikaa miettiä, onko tämä sallittua. Ajan henki sai sitten UEFA:n rikkomaan omia sääntöjään ja hyväksymään nauhan.
Luetaanpa sääntökirjaa:
Sääntö 04.5, iskulauseet, viestit, kuvat ja mainonta:
Varusteissa ei saa olla minkäänlaisia poliittisia, uskonnollisia tai henkilökohtaisia viestejä, iskulauseita tai kuvia.

”Uskonnollinen” ja ”henkilökohtainen” ovat suhteellisen helposti määriteltävissä, mutta ”poliittinen” on vähemmän selkeä. Viestit, iskulauseet tai kuvat
ovat kiellettyjä, kun ne liittyvät:

• mihin tahansa paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen tai kansainväliseen
poliittiseen puolueeseen/organisaatioon/ryhmään tms.
...
• mihin tahansa organisaatioon, jonka tavoitteet/toiminta todennäköisesti
loukkaavat huomattavaa määrää ihmisiä
• mihin tahansa tiettyyn poliittiseen toimeen/tapahtumaan”

Pitkin hampain voidaan sääntöjä venyttää siten, että LGBT(jatka tähän tarpeelliseksi katsomasi määrä kirjaimia, olen pudonnut kelkasta näiden neljän jälkeen)-ryhmät eivät ole poliittisia ryhmiä tai kyseinen toiminta ei ole poliittista. Mutta tuo keskimmäinen pykälä ”mihin tahansa organisaatioon, jonka tavoitteet/toiminta todennäköisesti
loukkaavat huomattavaa määrää ihmisiä”
on jo varsin paljon haasteellisempi. Mikäli nyt jätetään länsimaiden änkyrät pois, jäljelle jää silti toista miljardia muslimia, joiden mielestä homot pitää kivittää kuoliaaksi tai kivien puutteessa hirttää nosturin nokkaan (Iranista löytyy tähän osaamista). Koska UEFA hyväksyy sateenkaarinauhan, jäljelle jää kolme vaihtoehtoa:
1) Päättäjät ovat tietämättömiä eivätkä tunne sitä miten muslimimaissa suhtaudutaan asiaan
2) Päättäjien mielestä muslimit eivät ole ihmisiä, koska säännössä kielletään ainoastaan ihmisten loukkaaminen
3) Päättäjät ovat munattomia opportunisteja, jotka sallivat sääntörikkeet silloin kun siitä ei ole sen suurempaa riesaa
Jälkimmäistä menettelytapaa noudatti aikoinaan esimerkiksi korkeushypyn MM-mitalisti Emma Green, joka lakkasi kyntensä sateenkaariväreihin Moskovan MM-kisoissa vastalauseeksi Venäjän homopropagandalaille (itse kisassa Green oli neljäs). Samoin teki muutama muu urheilija esimerkin innoittamana. Kenelläkään näistä ei jostain syystä kuitenkaan ollut samanlaista lakkausta kynsissään Qatarissa sisäratojen MM-kisoissa (Green oli viides).
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, miten UEFA suhtautuisi siihen jos Saksan kapteeni pitäisi käsivarsinauhanaan maan perinteiden mukaista käsivarsinauhaa. Onhan joskus tapana pitää perinnepelipaitojakin, miksei sitten käsivarsinauhaa?


16. Täydellinen juoksu

Jyväskylä 2.6. Elmo Lakka ampaisee telineistä ja allekirjoittanut hihkaisee: ”Loistava lähtö!”. Noin kolmannen tai neljännen aidan kohdalla alaleukani putoaa viisi senttiä ja saatuani sen takaisin kohdalleen huudahdan: ”Nyt tulee tosi kova aika!”. Olen nähnyt, kuinka Elmo aitoo juuri oikealla korkeudella, aitoihin osumatta. Yksi viimeisistä aidoista ottaa kolauksen, mutta tällä kertaa se ei riko Elmon tunnetusti herkkää rytmiä. Loppusileällä kurotus maaliviivalle on kuin suoraan oppikirjasta. Kun aika varmistuu, alaleukani tipahtaa miltei syliin. Tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni: Elmo Lakka on rikkonut Arto Bryggaren SE:n.
Pika-aidat on yleisurheilun lajeista teknisen analyysin kannalta kaikkein tuskallisin. Jokaisen kymmenen aidan ylityksessä pienikin virhe näkyy heti analyysissa: onko aitaväli mennyt oikein, tuleeko aitaan pientäkään hidastavaa osumaa, irtoaako taempi jalka aidalta riittävän sähäkästi, osuuko se maahan ihanteellisessa paikassa ihanteellisessa kulmassa vauhdin säilyttämiseksi… Tähän vielä lisäksi startti ja loppukurotus, joissa voi myös epäonnistua. Virhemahdollisuuksia on moninkertainen määrä verrattuna sileän juoksuun. Tai verrattuna kenttälajin suoritukseen: yhdessä suorituksessa voi onnistua täydellisesti, mutta aitajuoksussa aita pitää ylittää kymmenen kertaa. Yritäpä saada kymmenen täydellistä keihäskaarta putkeen. Entäpä jos video ei paljasta ainuttakaan virhettä, yksikään aita ei kolahda? Silloin aitajuoksija on varmasti epäonnistunut – hän on ottanut aitojen ylityksen liian varman päälle ja menettänyt vähintään pari sekunnin kymmenystä sen takia. Elmolta onnistui tässä juoksussa kaikki muu paitsi yhden aidan ylitys, jossa tuli pikku moka ja se on siksi täydellisimpiä koskaan näkemiäni juoksuja. Todennäköisyys sille, että tämä tällä kaudella toistuisi, on hyvin marginaalinen. Todennäköistä on, että koko uransa aikana hän ei toista kertaa juokse teknisesti yhtä täydellistä juoksua. Elmon todellinen taso on vähän päälle 13,50 onnistuneella juoksulla. SE:n rikkomiseen vaaditaan seuraaville kausille reilun sekunnin kymmenyksen tasoparannus, silloin järjellisellä tasolla onnistuneella juoksulla SE rikkoutuu. Parhaiten pika-aitojen vaikeuden on tiivistänyt ensimmäisenä alle 13 sekunnin juossut Renaldo Nehemiah. Katsoessaan ennätyssuoritustaan jälkikäteen hän totesi: ”Täydellisiä noista askelista olivat vain harvat.”


Loppukevennys: Siivouspäivä

Jenkeissä majavanpoikanen jäi orvoksi ja pelastettiin hoitokotiin. Johtaja otti sen omaan kotiinsa asumaan kasvattaakseen poikasen myöhempää luontoon palautusta varten. Majava sai nimekseen Justin Beaver. Kasvaessaan se alkoi toteuttaa padonrakennusviettiään.

Samaan aikaan Browneilla:
Jaska: Missä on nitoja? (tai mikä tahansa muu vastaava pikkuesine)
Salli: Siellä missä ennenkin.
Jaska: Eikä ole.
Salli: Mistä sinä oikein etsit?
Jaska: No tuosta keittiön hyllyltä.
Salli: Eihän se siellä ole ollut puoleen vuoteen. Uusi paikka on tuolla nurkkalokerikossa.
Jaska: Ai niin… ei ole vielä päivittynyt tiedostooni.
Seuraavassa kuussa:
Jaska: Missä on nitoja?
Salli: Siellä missä ennenkin.
Jaska: Eikä ole.
Salli: Mistä sinä oikein etsit?
Jaska: No tuosta nurkkalokerikosta.
Salli: Eihän se siellä ole. Uusi paikka on taloustarvikekaapissa.

Ei mahda mitään, mutta tuosta majavan uudelleenjärjestelyvimmasta tuli välittömästi mieleen Salli Brown siivouspäivänä:

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Uusinta: Kivitä ja pyöri II

Lukijalle: Uusitaan tässä juoksumusiikkia, sillä tässä vallitsevassa helteessä todellakin tarvitsee jotain henkistä potkua jotta jaksaisi lenkkipolulla. Ja nyt Jaska säntää aamulenkille:

Kestävyysjuoksukausi on jo pyörähtänyt SM-maastoilla käyntiin ja nyt siirrytään toden teolla viimeisestä rankasta harjoitusjaksosta kilpailukauteen. Asian kunniaksi juoksumusiikkia.
Aikoinaan kirjoitin jutun, jossa oli listattu kymmenen juoksemisen taustamusiikiksi sopivaa biisiä. Itseoikeutettu listaykkönen oli tietysti Iron Maidenin The Loneliness of the Long Distance Runner. Moni hyvä kappale jäi tuolloin listalta pois ja lisääkin on löytynyt, joten tässä uusi listaus.


10. Dan Hill : It's a Long Road

Maraton. 32 kilometriä. Pieni ylämäki. Törmäät Seinään. Tästä eteenpäin viimeiset kymmenen kilometriä eivät ole enää juoksua, ne ovat juoksun simulointia. Ulkopuolinen ei sitä näe, askel näyttää pyörivän yhtä vauhdikkaasti. Itse tiedät, että se ei enää ole automaatio, vaan tahtosi pakottaa kroppasi toimimaan kuten ennenkin. Jos antaisit periksi, kuluttaisit enemmän energiaa. Tekniikka on pidettävä kasassa, muuten vauhti hiljenee. Tämä on kestävyysjuoksun kirous. Kontaktilajeissa tai joukkuepeleissä saatat loukkaantua ja tuntea kipua. Siellä kivulle ei mahda mitään. Tässä kipu on sinun oma valintasi. Voit löysätä ja kipu lakkaa. Mutta silloin häviät - myös itsellesi. Juoksijan kipu on oma päätös. Ja ne maratonin kymmenen viimeistä kilometriä ovat pidemmät kuin 32 ensimmäistä.


9. Juha Tapio : Sitkeä sydän

Kello soi 5.00. Pakkasta on viisitoista astetta, ulkona on pimeää. Vedät reilusti päälle ja suljet oven takanasi. Puolitoista tuntia peruskestävyyslenkkiä, sitten suihku, aamiainen ja luennoille. Iltapäivällä odottaa lihashuolto ja toinen harjoitus. Tätä on suomalaisen kestävyysjuoksijan peruskuntokausi. Juokset pimeässä aamussa ja päässäsi soi: Sinussa on valo, sinussa on yö. sinulla on sitkeä sydän joka lyö, väsymättä kipinöitä tuuleen, valaisemaan tietä pimeää.


8. Bon Jovi : Bounce

Sillä ei ole paskankaan väliä, kuinka monta kertaa tulet isketyksi maahan. Vain se merkitsee, että pidät lukua siitä, että ylös nousemisten määrä pysyy samana maahanlyöntien kanssa.


7. Cheap Trick : Mighty Wings

Tämä on intervalliharjoituksen viimeinen veto. Vielä kerran, kun et enää usko jaksavasi. Siksi että toisetkin harjoittelevat. Siksi että ne muut eivät enää tätä tee. Siksi että seuraavana kesänä voittaisit.


6. Whitney Houston : One Moment in Time

Suuren kilpailun aattoilta. Tähän olet tähdännyt vuosia, hikoillut satoja litroja, oksentanut suolesi pihalle, paskonut verta ja vuodattanut kyyneliä. Nyt on lunastuksen aika, Se Hetki.


5. Girls and Panzer : Katjusha

Japanilainen animaatio panssaritaistelua simuloivasta tyttökoulusta, jossa lauletaan venäjäksi? Ei voi mitään, mutta tässä tulee auttamatta sama tunnelma kuin kävellessä kohti lähtöviivaa.


4. Cheek : JippiKayJei

Tästä voi tietysti kääntää äänen pois ja katsoa pelkkää videokuvaa. Vaikka ei pitäisi Cheekistä, täytyy antaa pisteet siitä että video on kuvattu tutulla stadionilla. Samoin siitä, että yksi videon naisista on ollut SM-tason yleisurheilija.


3. Aida Nikolaitsuk : Inner Power

Jo uransa lopettanut veteraani hiipii autiolle urheilukentälle. Hän vilkaisee vaivihkaa ympärilleen ja vetää piikkarit jalkaansa. Intervallit odottavat. Tähtäimessä paluu kilparadoille ensi kaudella.
Let go all your doubts and your expectations
You’re getting back on track
Go, don’t be scared to lose it all
Now you’re finally in control
You dare to play with fire
Go, now your life is an open door
Gonna take all you need and more
Won’t you try it?



2. Robin Beck : Tears In The Rain

Menköön yksi henkilökohtaisuuskin läpi. Nuorena kloppina pisin siihen asti juoksemani lenkki oli vähän yli 20 kilometriä. Sitten meni tytön kanssa bänks. Juoksin 30 kilometriä kaatosateessa. Tankkaamatta etukäteen, ilman mitään eväitä tai juotavia. Tämä kappale soi koko ajan päässä. Lopulta tipahdin energian loppuessa ja puoliksi konttasin muutaman sata metriä kotiin. Suosittelen toisillekin, eipä tarvinnut muita terapioita.


1. Pat Benatar : Hit Me With Your Best Shot

Montrealin olympialaisten 5000 metrin viimeinen kilometri.
Toimintaohje: Laita juoksuvideo pyörimään, kytke ääni pois. Siirry musiikkivideoon, laita pyörimään ja äänet täysille. Siirry takaisin juoksuvideoon, jonka pitäisi olla nyt noin 20-25 sekunnin kohdalla ja katso loppuun. Vaikutus on melkoinen...

Vanha kappale, mutta jostain syystä kuulin sen vasta pari vuotta sitten ja kolahti kerralla. Lasse Virén menee kärkeen ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden. Antaa tulla, hit me with your best shot. Nouse olkapään viereen ja minä kiristän. Katsotaan kenellä paukut riittävät.


Jokeri: Аида Николайчук : Run To You

Kappale oli jo sillä aiemmalla listalla Whitney Houstonin alkuperäisesityksenä, mutta ansaitsee uusinnan tämän coverin takia. Ja Aidalla oli jo yksi kappale tällä listalla, mutta tätä ei voi olla laittamatta. Mikä Nainen. Mikä Ääni. Eikä tämä ole edes lähelläkään käsittämättömän X-Factor -koelaulun myötä maineeseen ampaisseen naisen huikeimpia suorituksia, parhaiten hän laulaa venäjäksi.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Matti


Kun tapasin Matin ensimmäistä kertaa aivan sattumalta eräässä tilaisuudessa, olin vielä nuori pojankloppi. Kättelimme ja esittäydyimme. Olin jo nuoresta iästäni huolimatta oppinut, että kädenpuristus kertoo ihmisestä paljon. Matin kättely jäi mieleen. En ollut koskaan aiemmin tiennyt, että kättely voi olla täydellisen sujuva - smooth olisi sana, jota englanniksi käytetään. Luonnollinen, jämäkkä mutta ei mitenkään dominoiva. Samalla tunsin, miten Matti skannasi minut kuin Xerox aanelosen. Eikä sekään ollut tungettelevan oloista, vaan ainoastaan uteliaisuutta.

En minä juuri mitään osannut Matille sanoa, en ainakaan muista sisältöä niistä parista lauseesta jotka silloin vaihdoimme. Kai olin jännittynyt, kyllähän minä toki Matin nimeltä sekä maineelta tiesin ja katsoin reilusti ylöspäin. Myös fyysisesti, koska olin vielä teinipoika ja Matti oikeastaan eri sukupolvea.

Paremmin tutustuin Mattiin vuosia myöhemmin työasioissa. Silloin sainkin jo katsella häntä samalta tasalta, tai jokusen sentin alaviistoonkin. Mutta vain fyysisesti, muuten suhtauduin häneen edelleen arastelevalla kunnioituksella. Tähän ei kuitenkaan ollut käytännössä tarvetta. Matti ei ollut mitenkään arvoaan korostava herra, vaan suhtautui kaikkiin ihmisiin ystävällisesti. Muisti oli huikea, hän tunsi minut heti sen vuosien takaisen lyhyen tapaamisen perusteella.

Kun kirjoitin, että tutustuin häneen "paremmin", en tarkoita että hyvin. En tuntenut häntä tuolloin läheisesti enkä myöhemminkään. Mutta satunnaisissa kontakteissa opin tuntemaan miehen maineensa takana.

Parin vuoden kuluttua vaihdoin paikkakuntaa ja yhteys Mattiin katkesi. En nähnyt häntä vuosikausiin. Meillä oli kuitenkin tietty yhteinen kontaktipinta. Olimme satunnaisesti sähköpostiyhteydessä, emme edes vuosittain mutta kuitenkin. Lähinnä siten, että minä laitoin hänelle viestin jostakin asiasta, sitten tuli vastaus ja mahdollisesti muutaman viestin mittainen keskusteluketju aiheesta. Ainakin kerran kävi toisinpäin eli Matti otti yhteyttä selvittääkseen jonkin asian.

Kerran olin sitten työmatkalla toisella paikkakunnalla. Siihen yhteyteen ymppäsin käynnin paikallisessa kirjastossa, jossa tiesin löytyvän arkistoista sellaista tietoa, jota tarvitsin erääseen toiseen projektiin. Löysin yhden etsimistäni lähdeteoksista ja istuin pöytään tutkimaan sitä. Pyöreässä pöydässä oli 5-6 paikkaa, mutta se oli tyhjä vastapäätä istuvaa miestä lukuun ottamatta. Istahdin pöytään sen kummemmin häntä katsomatta, panin vain merkille hänen edessään olevan paksun opuksen. Selailin omaa teostani ja kirjoittelin silloin tällöin muistiinpanoja. Vähitellen jokin vastapäätä istuvassa miehessä alkoi vaivata. Tapa liikkua, olemus. Vilkaisin vaivihkaa, mutta totesin tuntemattomaksi keski-iän ohittaneeksi mieheksi. Tajusin kuitenkin myös hänen kaljunsa luonnottomuuden ja turpeat kasvot kertoivat loput. Hetken aikaa selailin hajamielisesti edessäni olevaa kirjaa mieleni kasvattaessa samalla miehelle hiukset päähän ja sulattaessa hoitojen turvottamat piirteet entiselleen.

Lopulta tajusin. Nostin katseeni ja samanaikaisesti myös vastapäätä oleva mies katsoi minua "tuon minä tunnen jostakin" -ilme naamallaan. Olin tavannut Matin viimeksi toistakymmentä vuotta sitten ja sinä aikana omakin ulkonäköni oli tietysti muuttunut. Nousin ylös ja esittäydyin. Kädenpuristus oli jämäkkä kuten ennenkin. Vaihdoimme pari sanaa ammattiasioista, molemmat työskentelimme parhaillaan samankaltaisen projektin parissa. Matti kyseli, mitä minulle muuten kuului ja vastasin lyhyesti.

En oikein tiennyt, miten kysyä häneltä omia kuulumisiaan. Ulkonäkö kertoi niistä jo oleellisen. Matti oli kuitenkin säilyttänyt herrasmiesmäisen maailmanmiehen tyylinsä ja päästi minut pinteestä sanomalla suunnilleen seuraavaan tapaan: ”Kuten varmasti huomaat, ulkomuotoni on muuttunut.” Sitten hän kertoi avoimesti syövästään ja hoidoistaan. Kovimmat hoidot olivat päättyneet pari viikkoa aiemmin ja Matti oli positiivisella mielellä. ”Vaikuttaa siltä, että syöpä on kukistettu.” Mitä hittoa tuollaiseen muuten pitäisi vastata? Onneksi olkoon? Jotain sain kuitenkin kakistettua kurkustani ulos tyyliin ”On se hieno asia, miten nykyaikainen lääketiede on kehittynyt.” Kerroin että läheinen työkaverini oli sairastanut myös syövän, joka onneksi havaittiin ajoissa, voitettiin kemoterapialla ja hän oli pari kuukautta sitten palannut töihin. Jätin kertomatta, että eräs melko läheinen sukulaiseni oli saanut muutamaa kuukautta aiemmin myös diagnoosin, mutta harvinaislaatuisemmasta ja vaarallisemmasta syövästä. Tiesin hänen olevan kuolemassa parin kuukauden kuluessa, kuten sitten kävikin. Matin syöpätyypissä ennuste oli sentään fifty-fifty ja Matin puheista päätellen voittavalla puolella oltiin.

En taaskaan voinut olla ihailematta Matin työmoraalia. Normaali ihminen olisi jäänyt kotiin voivottelemaan, mutta ei Matti. Hänellä oli normaaliin tapaansa tuhat rautaa tulessa ja toinen tuhat taottavana. Ja se on syy, miksi tässä Matista kirjoitan – ei hänen syöpänsä.

Matin elämänasenne oli jotain aivan poikkeuksellista. Hän tuntui olevan jatkuvassa flow-tilassa. En tarkoita tässä sitä, että hän olisi säntäillyt paikasta toiseen ja tehnyt hirmuisen määrän asioita kuten jotkut tuntemani työnarkomaani-sähköjänikset. Matin energiatasot olivat kai suunnilleen normaali-ihmisen luokkaa. Salaisuus oli hänen taidossaan suunnata ne. Hän kykeni jaksottamaan elämänsä hämmästyttävällä tavalla eri lokeroihin ja keskittymään täysillä aina kulloiseenkin asiaan. Keskustellessaan minun kanssani olin hänen elämänsä keskipiste. Kun sitten molemmat aloimme keskustelun jälkeen paneutua omiin töihimme, olisin yhtä hyvin voinut olla Kuussa kuin häntä vastapäätä. Kun lähdin paikalta, hyvästelin Matin ja toivotin hyvää jatkoa. Hän nosti katseensa ja huomio oli taas sataprosenttisesti minussa. Ilman sitä normaalia ärtymystä, jota me tavalliset kuolevaiset tunnemme työmme keskeytyessä. Ja kääntyessäni ulko-ovelta katsomaan hän oli taas täydessä työn touhussa. Ilman sitä normaalia uudelleenkalibrointia, jonka me muut tarvitsemme palatessamme kesken jääneeseen tehtävään.

Olin Matin lokerointikyvyn havainnut jo kauan aiemmin. Hän oli vastuullisissa työtehtävissä, mutta sen ohella hän hoiti vapaa-ajallaan muitakin bisneksiä, ”harrastusmielessä”, kuten hän jossain lehtihaastattelussa totesi. Siinä sivussa hän otti osaa myös yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin ja istui monta kautta kunnanvaltuustossa. Eikä kukaan päässyt sanomaan, etteikö Matti olisi paneutunut täysillä kaikkeen ja hoitanut jokaista tehtäväänsä viimeisen päälle huolella. Lokerointikyvyn mittavuus paljastui minulle vasta vuosia ensitutustumisen jälkeen tavalla, joka oli nyrjäyttää leukaniveleni sijoiltaan. Olin aina luullut Matin olevan poikamies. Jostain syystä olin aina onnistunut välttämään totuuden, tosin ei Matti perheestään koskaan puhunutkaan – lokerointia taas. Vasta eräästä lehtijutusta minulle kävi ilmi, että hänellä on puoliso ja lapsia. Kysymys kuului, missä helvetin välissä hän ehti vielä viettää aikaa perheensä parissa. Tai ylipäätään miten hän oli kaiken tuon keskellä hankkia vaimon ja lapsia. Pelkkää hajamielisyyttään, kuten Lippe Suomalainen miehensä Karin lasten hankkimisesta totesi? Ilmeisesti kuitenkin jostakin oli aikaa liiennyt, sillä avioliitto kesti ja myöhemmin minulle kävi kyllä ilmi, kuinka läheiset ja lämpimät välit Matilla oli lapsiinsa.

Äkkiseltään kävisi mielessä, että jos yhteiskunnassa olisi enemmän Matin kaltaisella tavalla asioihin suhtautuvia ihmisiä, asiat olisivat paljon paremmin. Näin varmaan olisikin, jos kaikki olisivat kunnollisuudeltaan Matin kaltaisia. Mutta jos ja kun eivät ole, Matin kaltaisten ihmisten osuudella on tietty ihanneosuus. Sitä en tiedä, paljonko se on – luultavasti enemmän kuin heitä oikeasti on, sillä kovin paljon heitä ei ole. Mutta liika olisi liikaa. Tämä minulle selvisi, kun sain huomata Matista toisen puolen.

Törmäsin mielenkiintoiseen ja sanoisinko epämiellyttävään asiaan jolle halusin varmistuksen. Keskustelin asiasta ensin erään toisen kaverini kanssa ja hän vihjaisi, että Matti luultavasti tietäisi tämän. Laitoin Matille sähköpostia kuten joskus ennenkin. (Nyt piti kaivaa ikivanhat sähköpostit esiin ja tarkistaa, kuinka silloinen kirjeenvaihto todella meni.) Kerroin sähköpostissa tietojeni taustat ja annoin linkin keskustelupalstaan, jossa asiasta vihjaistiin. Matti vastasi, ettei hänellä ollut tietoa asiasta ja päätti vastauksensa seuraavasti: ”…mielenkiintoinen, mutta en pysty sitä vahvistamaan tai kumoamaan. Joku oikea xxxxx (tästä sensuroitu ko. asiantuntemusalueen nimi) varmaan kyllä tietäisi?”
Kyseessä ei ollut asia, joka olisi ollut liikesalaisuus tai Matille henkilökohtainen. Mutta kyseessä oli ns. ”ikävä” asia. Matin reaktio paljasti paljon. Toisaalta hän vastasi kohteliaasti, toisaalta ei osoittanut sen verran mielenkiintoa että olisi selvittänyt asian, joka olisi ollut hänelle luultavasti helppoa. (Itse kysymys jäi sitten unholaan ja minulle selvittämättä. Nyt klikkasin ihan mielenkiinnosta viestiini liittämän keskustelupalstan linkkiä. Sinne oli vuosi tämän sähköpostikeskustelun jälkeen kirjoitettu pari lisäviestiä, jotka sanoivat suoraan asian olevan kutakuinkin siten kuin epäilin. Myös muut tuoreemmat tiedot vahvistivat epäilyjä.)

Sattumoisin eräs Matin entinen kollega kertoi minulle huomanneensa saman asian. Mikäli Matti joutui kohtaamaan ”ikävän” asian, hän vain sivuutti sen ja siirtyi seuraavaan aiheeseen. Matin energian salaisuus oli siinä, että hän keskittyi aina positiivisiin asioihin. Hän yksinkertaisesti jätti huomioimatta kaikki negatiiviset asiat. Jos joku ihminen aiheutti ongelmia, Matti vain ohitti hänet.

Tämä asenne sai Matin niin aikaansaavaksi – kukapa meistä ei olisi täynnä energiaa, jos kaikki olisi aina positiivista. Kun ikävät asiat pystyi ohittamaan, ne eivät jääneet pyörimään pään sisään haittaamaan tekemisiä. Toisaalta se tarkoitti sitä, että toisten piti hoitaa nämä hankalat asiat. Paitsi jos oli pakkotilanne. Silloin Mattiin saattoi kyllä luottaa. Mikäli hän ei voinut kiertää ikävää asiaa, hän heittäytyi siihen koko tarmollaan. Kuten syöpäänsä, minkä hän otti hyvin asiallisesti ja kantoi vastuunsa. Siltä ei voinut paeta, joten se oli käsiteltävä.

Matin kaltaiset ihmiset ovat valtava voimavara. Mutta kaikki eivät voi olla sellaisia positiivisiin asioihin keskittyjiä. Jonkun on hoidettava myös ne ikävät asiat.

Tapaaminen kirjastossa jäi viimeiseksi Matin kanssa. Vaikka syöpä oli sillä kertaa voitettu, kävi kuten niin monelle muullekin. Uuteen kierrokseen eivät hoidot tehonneet. Matti säilytti kuitenkin tyylinsä ja energiansa loppuun asti. Vain muutama viikko ennen hänen kuolemaansa näin, kuinka häntä haastateltiin televisiossa alansa huippuasiantuntijana. Ulkomuodosta en olisi uskonut, että siinä on kuoleva mies, vaikka tilanteen tiesin. Hoidot oli jo lopetettu ja enää odotettiin.

En ollut paikalla hautajaisissa, mutta yhteisömme puolesta seppeleen laskenut mies kertoi, että ne olivat komeimmat ja kunnoittavimmat, missä hän oli koskaan ollut. Monisatapäinen saattoväki oli tullut antamaan viimeisen tervehdyksensä miehelle, josta ei kellään ollut pahaa sanaa sanottavana.

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Uusinta: Naisen logiikasta


Havaitsin, että tässä yli kymmenen vuoden takaisessa jutussa kutsuin ensimmäistä kertaa vaimoani koodinimellä ”Salli”. Jutun juonesta huolimatta olemme edelleen naimisissa. Jopa keskenämme:

Syön aamuisin muroja. Vaimolla (sovitaan että hän on nimeltään Salli ;-D) on tapana kaataa murot siististi lasi- tai muovipurkkeihin alkuperäisestä pakkauksestaan. Joskus purkki tyhjenee aamupalalla eikä Salli Brown jostain syystä sitä huomaa täyttää. Tällöin seuraavana aamuna minä otan muroja suoraan alkuperäisestä pakkauksesta enkä täytä lasipurkkia. Kuten jokainen naimisissa oleva tietää, tällainen toiminta tai siis tässä tapauksessa toiminnan puuttuminen herättää joskus jonkin verran keskustelua.

Tähän asti olen selvinnyt selittämällä, että minulle on yhdentekevää, kaadanko murot alkuperäisestä pakkauksesta vai lasipurkista. Aikoinaan S.B. kysyi, enkö sitten halua, että hän siirtää murot lasipurkkiin. Vastasin, että se on ihan hänen valintansa, koska hänkin niitä joskus käyttää. Varmemmaksi vakuudeksi lisäsin, että minusta on kivaa, että hän niin tekee. Miehen on aina syytä kehua vaimoa, jos tilaisuus siihen tarjoutuu. Ei ole niin erityistä väliä, onko kehuihin jotain syytä.

Tässä päivänä muutamana hän kuitenkin yllätti minut kaatamasta pähkinöitä (joita syön murojen kanssa) pussista lasipurkkiin. Seurasi hämmästystä kummastusta siitä, miksi teen tällä tavalla pähkinöiden, mutta en koskaan murojen kanssa. Ja kuten aviomiehet tietävät, ennen kuin ehdin koota itseni selitystä varten, närkästyminen siitä että hän joutuu aina laittamaan murot purkkiin.

Ei auttanut muu kuin antaa yksityiskohtainen selitys siitä, miten miehen logiikka toimii.

Aluksi kerroin, että ei mies oikeasti laske asioita niin tarkasti kuin tulen esittämään. Todellisuudessa miehen päähän on sisäänrakennettu systeemi, jolla hän tekee päätökset parissa hetkessä. Olen nyt kuitenkin purkanut tämän salamaprosessin paloiksi ja hidastanut sitä noin satakertaisesti, jotta systeemi tulisi ymmärrettäväksi myös sille sukupuolelle, jolle looginen ajattelu on tunnetusti hankalaa.

Ensinnäkin tulee ymmärtää, että miehen tavoite kaikessa hänen toiminnassaan on minimaalinen vaiva ja maksimaalinen hyöty. Tässä yhteydessä tilanne on vielä yksinkertaisempi, koska hyöty (syöminen) on joka tapauksessa vakio, joten ei tarvitse tehdä punnitusta vaivan ja hyödyn välillä. Kyse on ainoastaan vaivan minimoimisesta.

Ongelman liikkeelle sysännyt kysymys oli siis: miksi täytän pähkinäpurkin, mutta en muropurkkia.

Aloitetaan pähkinöistä. Pähkinät ovat kilon painoisessa muovisessa pussissa. Jos pähkinöitä kaataa pussista suoraan lautaselle, kohtaa seuraavat ongelmat:
1) Pähkinöitä tarvitsee vain vähän, mutta helposti liikkuvina niitä rojahtaa usein liikaa.
2) Pähkinäpussin kulmaan voi leikata vain suhteellisen pienen reiän, joka tukkeutuu helposti ja purkautuessaan aiheuttaa ongelman 1.
3) Pähkinäpussi ei ole itsekantava, eli sitä on säilytettävä vaakatasossa. Tällöin sen yläpää on rullattava, etteivät pähkinät valuisi kaappiin, kun hyllyllä olevaa pussia pakostakin joskus vahingossa tönäisee. Vastaavasti pussi on tietysti joka kerran rullattava auki, kun pähkinöitä tarvitsee.
Jos pähkinät kaataa purkkiin, joutuu näkemään vaivan joka on suuruudeltaan 20 yksikköä. Koska pussillinen pähkinöitä tekee kaksi purkillista, vaiva on yhteensä 40. Kun pähkinöitä kaataa purkista lautaselle, vaivan suuruus on noin 5 yksikköä. Yksi pähkinäpussillinen riittää 20 aamupalaan, joten vaiva on yhteensä 5 * 20 = 100 yksikköä. Kokonaisvaiva menettelytavasta pähkinät purkkiin on siis 40 + 100 = 140 yksikköä.
Jos taas pähkinöitä kaataa suoraan pussista lautaselle, vaivan suuruus on noin 10 yksikköä, koska pähkinöitä on selvästi vaikeampaa kaataa pussista kuin purkista. Tämä tarkoittaa, että kokonaisvaiva tästä menettelystä on 10 * 20 = 200 yksikköä.
Vaihtoehtoiset menetelmät antavat siis vaivoiksi 140 ja 200 yksikköä. Siksi kannattaa valita pähkinät purkissa -menetelmä.

Sitten tarkastellaan muroja. Murojen tähtääminen purkkiin on vaikeampaa kuin pähkinöiden, koska toisin kuin pähkinäpussin kulma, muropaketin suuaukko ei mahdu purkista sisään vaan on oltava varovainen. Tosin se on myös nopeampaa, joten vaiva on loppujen lopuksi yhtä suuri. Murojen kaataminen purkkiin on myös hankalampaa kuin murojen kaataminen lautaselle, koska lautasen tähtäyspinta-ala on ratkaisevasti suurempi kuin purkin. Kilon muropaketin kaataminen purkkiin on vaivaltaan noin 2 * 20 = 40 yksikköä.
Murojen kaataminen purkista lautaselle taas on vain aavistuksen verran helpompaa kuin murojen kaataminen laatikosta lautaselle. Tämä johtuu siitä, että laatikosta kaadettaessakaan murot eivät liiku yhtä ärhäkästi kuin pähkinät ja aukko taas on niin suuri, että tukkeutumisvaaraa ei ole. Muropaketti on myös itsekantava, joten sotkeutumisriski on pienempi kuin pähkinöillä. Purkin etu laatikkoon nähden on lähinnä siinä, että läpinäkyvästä purkista on helpompi arvioida sopiva kaatamisnopeus. Sanotaan, että purkista kaatamisen vaiva on 5 yksikköä per kerta ja laatikosta kaatamisen 7 yksikköä.
Lisäksi muroja kuluu aamupalalla monin verroin enemmän kuin pähkinöitä. Oletetaan, että kilon laatikko riittää viideksi kerraksi. Tällöin kokonaisvaiva purkista kaatamisessa on 40 + 5 * 5 = 65 yksikköä ja laatikosta kaatamisessa 7 * 5 = 35 yksikköä.
Siksi selviää pienemmällä vaivalla, kun kaataa murot suoraan laatikosta.

Tämän takia mies siirtää pähkinät purkkiin, mutta ei muroja. Selvitäkseen vähemmällä vaivalla.

Tämä prosessi tapahtuu miehen aivoissa sekunnin murto-osissa. Mies ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän osaa kyllä useimmiten selittää sen, jos tarve vaatii. Kuten edellä on tehty.

Naisen logiikka taas toimii toisin. Naiselle työn määrällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että saa puuhastella. Jos hänellä tietyllä hetkellä ei ole mitään erityistä tekemistä, hän ottaa murolaatikon ja tyhjentää sen purkkiin. Onhan totta, että murot on hieman helpompi sitten aikanaan kaataa lautaselle purkista kuin laatikosta.

Nainen ei kiinnitä huomiota kokonaisuuteen, vaan yksityiskohtiin. Hän ei ajattele, että murojen tai pähkinöiden kaataminen purkkiin ja niiden kaataminen lautaselle ovat osa samaa prosessia. Naiselle ne ovat erillisiä tapahtumia. Siksi nainen saattaa avoimesti hämmästellä, miksi mies on niin hölmö, että kaataa muroja suoraan laatikosta, vaikka olisi helpompaa kaataa purkista. Mies voi tietysti yrittää selittää asian yksinkertaisesti. Vaihtoehto A: murot kaadetaan laatikosta. Vaihtoehto B: murot kaadetaan ensin laatikosta JA sitten purkista. Kumpi aiheuttaa enemmän työtä?
Valitettavasti tämä ei mene naiselle jakeluun, koska hän ei näe tilannetta prosessina. Nainen ajattelee, että eihän murojen kaatamista purkkiin voi laskea, koska sehän on jo tapahtunut, mikäli murot kerran ovat jo purkissa.

Sama ilmiö on havaittavissa työelämässä. Eräs kaveri totesi miesten ja naisten sijoittamisen eri työtehtäviin toimivan parhaiten yksinkertaisella säännöllä. Naiset on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on työn tekeminen. Eli se, että koko ajan tapahtuu jotakin ja hypitään tehtävästä toiseen. Miehet taas on asetettava tehtäviin, joissa tärkeää on aikaansaaminen. Eli se, että saavutetaan tietty tulos.

Jos työtehtäviin sijoittelu tehdään täsmälleen päinvastoin, miehet stressaantuvat tehtävässä, jossa tapahtuu koko ajan eikä ole hetken rauhaa, kun jatkuvasti tulee keskeytyksiä ja häiriöitä. Naiset taas eivät kykene suoriutumaan prosessista, koska eivät ymmärrä kokonaisuutta ja asioiden välisiä yhteyksiä, ns. punaista lankaa.

P.S. Että mitenkö Salli Brown otti selitykseni? No, sanottakoon että keksin yhden hyvän syyn lisää sille, miksi murot kannattaa pitää pahvilaatikossa. Jos ne olisivat olleet lasipurkissa, kuhmut eivät olisi vieläkään parantuneet.