Pääkanisterit

Amerikkalaisilla on tietynlainen pakkomielle tehdä listauksia presidenteistään. Olen myöskin asiasta kiinnostanut ja kirjoittanut useita eri juttuja alaan liittyvistä erikoisuuksista:
1. Presidentteihin itseensä liittyvää triviaa
2. Presidenttien kotitaustat
3. Presidenttien jälkikasvu
4. Varapresidentit
5. Presidenttien vaimot

Eräs klassinen kysymys on se, kuinka monta entistä presidenttiä on ollut yhtä aikaa enimmillään elossa. Vastaus tähän kysymykseen on viisi, mikä on toteutunut peräti viidesti (listassa myös kuudes eli istuva presidentti):
1. 4.3.1861 - 18.1.1862 : van Buren, Tyler, Fillmore, Pierce, Buchanan ja Lincoln
2. 20.1.1993 - 22.4.1994 : Nixon, Ford, Carter, Reagan, Bush ja Clinton
3. 20.1.2001 - 5.6.2004 : Ford, Carter, Reagan, Bush vanhempi, Clinton ja Bush nuorempi
4. 20.1.2017 - 30.11.2018: Carter, Bush vanhempi, Clinton, Bush nuorempi, Obama ja Trump
5. 20.1.2021 - : Carter, Clinton, Bush, Obama, Trump ja Biden
Tämä tarkoittaa sitä, että lähiaikoina ennätys voi hyvinkin rikkoutua, mikäli Biden joutuu luopumaan presidentin tehtävistä ennen uusia virkaanastujaisia. Tai sitten tapahtuu se epätodennäköinen ilmiö, että Harris voittaa ääntenlaskennan.
Todennäköisesti ennätys ei kuitenkaan rikkoudu, sillä se edellyttäisi edellä mainittujen jommankumman vaihtoehdon lisäksi kaikkien seuraavien ehtojen toteutumisen:
1) Trump häviää ääntenlaskennan
2) Trumpia ei saada hengiltä tai toimintakyvyttömäksi ennen virkaanastujaisia
3) Kukaan entisistä presidenteistä ei kupsahda liian aikaisin – useimmat vedonlyöjät veikkaavat piakkoin sata vuotta täyttävää Carteria, mutta Biden on kyllä kova haastaja

Vaan miten on asiaintila Suomessa? Kuinka monta presidenttiä meillä on ollut yhtä aikaa hengissä? Voinee päätellä, että tulos on jenkkejä pienempi luku jo siitäkin syystä, että meillä on ollut yli sata vuotta vähemmän aikaa tehdä tulosta, mutta ennen muuta siksi että Suomessa yksi kausi on kuusi vuotta jenkkien neljää vastaan.
Johtopäätös on aivan oikea: ennätys on neljä, mutta sitä on sivuttu peräti kolmesti:
1.3.1937 - 19.12.1940 : Ståhlberg, Relander, Svinhufvud ja Kallio
19.12.1940 - 9.3.1942 : Ståhlberg, Relander, Svinhufvud ja Ryti
11.3.1946 - 28.1.1951 : Ståhlberg, Ryti, Mannerheim ja Paasikivi
1.3.2012 - 12.5.2017: Koivisto, Ahtisaari, Halonen ja Niinistö
Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, 19.12.1940 on rajatapaus. Tilanne oli kuitenkin vielä se, että Kallio oli muodollisesti edelleen presidentti kuollessaan, vaikka Ryti oli jo valittu hänen seuraajakseen. Tavallaan siinä kuitenkin on ollut viisi presidenttiä yhtä aikaa elossa, mutta ei virallisesti.

Suomessa oli pitkään tilanne, että elossa oli vain yksi ainoa presidentti eli Kekkonen. Näin oli Paasikiven kuoleman jälkeen 14.12.1956 aina siihen asti, kunnes Koivisto tuli presidentiksi eli yli 25 vuotta. Kekkosen itsensä kuoltua Koivisto oli ainoa elossa oleva presidentti noin seitsemän ja puolen vuoden ajan. Silloin pystyi kysymään tietokilpailukysymyksen: "ketä Suomen presidenteistä ei ole haudattu Suomeen?" Oli kiva katsoa kun ihmiset miettivät päänsä puhki, veikkasivat väärin ja joko repesivät nauruun tai suuttuivat kun paljasti, että vastaus on Koivisto. Ahtisaaren kaudella kysymys piti esittää muodossa ”ketä Suomen entisistä presidenteistä ei ole haudattu Suomeen?” Halosen tultua presidentiksi tämä kysymys meni pilalle, mutta se toisaalta se oli vähiten merkittävä hänen presidenttiytensä takia pilalle menneistä asioista.
Yllättävää kyllä, Yhdysvalloissa lyhyemmästä presidenttikaudesta huolimatta tällainen tilanne eli elossa ei ole yhtään entistä presidenttiä on toteutunut peräti viidesti, edellisen kerran 22.1.1973 – 9.8.1974.

Seuraavassa listauksessa on joka rivin alussa elossa olevien presidenttien määrä ja päivämäärän perässä syy siihen, miksi lukumäärä muuttui. Uusi ennätys on lihavoitu ja ennätyksen sivuaminen kursivoitu:

Presidentit

(1) 25.7.1919 K. J. Ståhlberg presidentiksi
(2) 2.3.1925 Lauri Kristian Relander presidentiksi
(3) 2.3.1931 P. E. Svinhufvud presidentiksi
(4) 1.3.1937 Kyösti Kallio presidentiksi
(3) 19.12.1940 Kyösti Kallio kuoli
(4) 19.12.1940 Risto Ryti presidentiksi
(3) 9.3.1942 Lauri Kristian Relander kuoli
(2) 29.2.1944 P. E. Svinhufvud kuoli
(3) 4.8.1944 C. G. E. Mannerheim presidentiksi
(4) 11.3.1946 J. K. Paasikivi presidentiksi
(3) 28.1.1951 C. G. E. Mannerheim kuoli
(2) 22.9.1952 K. J. Ståhlberg kuoli
(3) 1.3.1956 Urho Kekkonen presidentiksi
(2) 25.10.1956 Risto Ryti kuoli
(1) 14.12.1956 J. K. Paasikivi kuoli
(2) 27.1.1982 Mauno Koivisto presidentiksi
(1) 31.8.1986 Urho Kekkonen kuoli
(2) 1.3.1994 Martti Ahtisaari presidentiksi
(3) 1.3.2000 Tarja Halonen presidentiksi
(4) 1.3.2012 Sauli Niinistö presidentiksi
(3) 12.5.2017 Mauno Koivisto kuoli
(2) 16.10.2023 Martti Ahtisaari kuoli
(3) 1.3.2024 Alexander Stubb presidentiksi

Tieto presidenteistä olisi historiaa tunteville helpohkosti päässä laskettavissakin. Mutta huomattavasti tiukempi urakka olisi vastata kysymykseen: kuinka monta entistä (+1 istuva) pääministeriä on ollut yhtä aikaa elossa?
Kun tätä etukäteen pohdin, niin mietin että ennätys voi hyvinkin olla itsenäisyyden alkuvuosilta tai sitten 60-70 -luvuilta, jolloin hallitukset vaihtuivat siihen tahtiin että sisäänkäyntiin olisi pitänyt laittaa pyöröovi.

Tässä listauksessa pääministerien tilanne samalla merkintätavalla kuin presidenttien eli joka rivin alussa elossa olevien pääministerien määrä ja päivämäärän perässä syy siihen, miksi lukumäärä muuttui. Uusi ennätys on lihavoitu ja ennätyksen sivuaminen kursivoitu:


Pääministerit

(1) 27.11.1917 P. E. Svinhufvud pääministeriksi
(2) 27.5.1918 J. K. Paasikivi pääministeriksi
(3) 27.11.1918 Lauri Ingman pääministeriksi
(4) 17.4.1919 Kaarlo Castrén pääministeriksi
(5) 15.8.1919 J. H. Vennola pääministeriksi
(6) 15.3.1920 Rafael Erich pääministeriksi
(7) 2.6.1922 A. K. Cajander pääministeriksi
(8) 14.11.1922 Kyösti Kallio pääministeriksi
(9) 31.3.1925 Antti Tulenheimo pääministeriksi
(10) 13.12.1926 Väinö Tanner pääministeriksi
(11) 17.12.1927 Juho Sunila pääministeriksi
(12) 22.12.1928 Oskari Mantere pääministeriksi
(13) 14.12.1932 Toivo Kivimäki pääministeriksi
(12) 25.10.1934 Lauri Ingman kuoli
(11) 2.10.1936 Juho Sunila kuoli
(10) 19.11.1938 Kaarlo Castrén kuoli
(9) 3.12.1938 J. H. Vennola kuoli
(10) 1.12.1940 Risto Ryti pääministeriksi
(9) 19.12.1940 Kyösti Kallio kuoli
(10) 3.1.1941 Jukka Rangell pääministeriksi
(9) 9.12.1942 Oskari Mantere kuoli
(8) 21.1.1943 A. K. Cajander kuoli
(9) 5.3.1943 Edwin Linkomies pääministeriksi
(8) 29.2.1944 P. E. Svinhufvud kuoli
(9) 8.8.1944 Antti Hackzell pääministeriksi
(10) 21.9.1944 Urho Castrén pääministeriksi
(9) 14.1.1946 Antti Hackzell kuoli
(8) 19.2.1946 Rafael Erich kuoli
(9) 26.3.1946 Mauno Pekkala pääministeriksi
(10) 29.7.1948 Karl-August Fagerholm pääministeriksi
(11) 17.3.1950 Urho Kekkonen pääministeriksi
(10) 30.6.1952 Mauno Pekkala kuoli
(9) 3.9.1952 Antti Tulenheimo kuoli
(10) 17.3.1953 Sakari Tuomioja pääministeriksi
(11) 5.5.1954 Ralf Törngren pääministeriksi
(10) 25.10.1956 Risto Ryti kuoli
(9) 14.12.1956 J. K. Paasikivi kuoli
(10) 27.5.1957 V. J. Sukselainen pääministeriksi
(11) 29.11.1957 Rainer von Fieandt pääministeriksi
(12) 26.4.1958 Reino Kuuskoski pääministeriksi
(11)16.5.1961 Ralf Törngren kuoli
(12) 14.7.1961 Martti Miettunen pääministeriksi
(13) 13.4.1962 Ahti Karjalainen pääministeriksi
(12) 8.9.1963 Edwin Linkomies kuoli
(13) 18.12.1963 Reino R. Lehto pääministeriksi
(12) 9.9.1964 Sakari Tuomioja kuoli
(13) 12.9.1964 Johannes Virolainen pääministeriksi
(12) 27.1.1965 Reino Kuuskoski kuoli
(11) 8.3.1965 Urho Castrén kuoli
(10) 19.4.1966 Väinö Tanner kuoli
(11) 27.5.1966 Rafael Paasio pääministeriksi
(10) 13.7.1966 Reino R. Lehto kuoli
(11) 22.3.1968 Mauno Koivisto pääministeriksi
(10) 6.5.1968 Toivo Kivimäki kuoli
(11) 14.5.1970 Teuvo Aura pääministeriksi
(10) 28.4.1972 Rainer von Fieandt kuoli
(11) 4.9.1972 Kalevi Sorsa pääministeriksi
(12) 13.7.1975 Keijo Liinamaa pääministeriksi
(11) 17.3.1980 Rafael Paasio kuoli
(10) 28.6.1980 Keijo Liinamaa kuoli
(9) 12.3.1982 Jukka Rangell kuoli
(8) 22.5.1984 Karl-August Fagerholm kuoli
(7) 31.8.1986 Urho Kekkonen kuoli
(6) 6.4.1985 V. J. Sukselainen kuoli
(7) 30.4.1987 Harri Holkeri pääministeriksi
(6) 7.9.1990 Ahti Karjalainen kuoli
(7) 26.4.1991 Esko Aho pääministeriksi
(8) 13.4.1995 Paavo Lipponen pääministeriksi
(7) 11.1.1999 Teuvo Aura kuoli
(6) 11.12.2000 Johannes Virolainen kuoli
(5) 19.1.2002 Martti Miettunen kuoli
(6) 17.4.2003 Anneli Jäätteenmäki pääministeriksi
(7) 24.6.2003 Matti Vanhanen pääministeriksi
(6) 16.1.2004 Kalevi Sorsa kuoli
(7) 22.6.2010 Mari Kiviniemi pääministeriksi
(8) 22.6.2011 Jyrki Katainen pääministeriksi
(7) 7.8.2011 Harri Holkeri kuoli
(8) 24.6.2014 Alexander Stubb pääministeriksi
(9) 29.5.2015 Juha Sipilä pääministeriksi
(8) 12.5.2017 Mauno Koivisto kuoli
(9) 6.6.2019 Antti Rinne pääministeriksi
(10) 10.12.2019 Sanna Marin pääministeriksi
(11) 20.6.2023 Petteri Orpo pääministeriksi

Ennätys on siis peräti kolmetoista. Kun Suomeen tuli kolmastoista pääministeri, kaikki hänen kaksitoista edeltäjäänsä olivat yhä elossa. Kivimäen hallitus oli kuitenkin nelivuotisena niin pitkäikäinen ja hänen jälkeensä tulleet kaksi seuraavaa pääministeriä olivat jo aiemminkin pääministereinä olleet, että lukema ehti tipahtaa yhdeksään ennen seuraavaa uutta pääministeriä.
Tätä kolmentoista pääministerin ennätystä on sittemmin sivuttu kolmesti ja kolmentoista pääministerin (12 entistä ja istuva) tilanne on ollut voimassa seuraavina ajankohtina (suluissa istuvan pääministerin nimi):
14.12.1932 – 25.10.1934 (Toivo Kivimäki)
13.4.1962 – 8.9.1963 (Ahti Karjalainen)
18.12.1963 – 9.9.1964 (Reino R. Lehto)
12.9.1964 – 27.1.1965 (Johannes Virolainen)
Kuten voi huomata, vuonna 1964 oli vain kolmesta päivästä kiinni ettei ennätys rikkoutunut, mutta Sakari Tuomioja ehti kuolla kolme päivää ennen Virolaisen ensimmäistä pääministerikautta.
Nykyisen konsensuspolitiikan aikana hallitukset ovat istuneet useinkin pitkään, joten 1970-luvun puolivälistä alkaen pääministerien lukumäärä on pääsääntöisesti pienentynyt. Vielä 1975 oli elossa 12 pääministeriä, mutta lukumäärä putosi kaikkien aikojen alhaisimpaan (siis tietysti itsenäisyyden alkuvuosien jatkuvan, kolmeentoista päättyneen kasvun jälkeen) eli viiteen, joka oli voimassa 19.1.2002 – 17.4.2003.

Tällä hetkellä elossa on kymmenen entistä pääministeriä ja lisäksi istuva sellainen: Aho, Lipponen, Jäätteenmäki, Vanhanen, Kiviniemi, Katainen, Stubb, Sipilä, Rinne, Marin ja Orpo. On varsin mahdollista, että kolmentoista pääministerin ennätystä sivutaan tai se jopa rikotaan lähivuosina, sillä edellisen listan nimistä vanhin on 83-vuotias Paavo Lipponen mutta seuraavaksi vanhin vasta 70-vuotias Esko Aho. Pari vaalikautta ja jokin yksittäinen hallituskriisi, eipä ennätykseen paljon muuta vaadittaisi.

Presidenttiranking

Näin itsenäisyyden muistopäivän kunniaksi pistetään Suomen ”likainen tusina” eli kaksitoista presidenttiä paremmuusjärjestykseen. Listan luokitteluperusteena on ollut pääasiallisesti presidentin toiminta hänen hallintokautenaan, mutta myös sen ulkopuoliset ajanjaksot on osin otettu huomioon.
Listaus on objektiivisen subjektiivinen eli perustuu omaan analyysiin siitä miten hyvin presidentti on onnistunut asioissa joita itse arvostan.


1. Ståhlberg

Parasta heti alkuun. Ståhlbergin näkyvin ansio presidentti-instituutiolle tuli jo ennen hänen presidenttikauttaan. Hän oli monarkistisen linjan vahvimpia vastustajia, mikä pelasti Suomen joutumasta kohtalokkaan läheiseen yhteyteen sotatappioon matkalla olleen Saksan kanssa. Ståhlberg oli myös perustuslain tärkein yksittäinen kirjoittaja. Hänen ansiostaan Suomen tasavalta sai muotonsa. Presidenttikaudellaan hän onnistui luotsaamaan maan kohti vaurastumista verisen ja katkeran vapaussodan jälkeen, mikä ei ole ihan pieni ansio. Ylitse muiden nousee hänen yksi unohdettu ansionsa: hän luopui vallasta vain yhden presidenttikauden jälkeen. Tällä Ståhlberg halusi varmistaa sen, että nuori tasavalta ei henkilöidy liikaa yhteen hahmoon. Valinta oli ilmeisen viisas, kun ottaa huomioon mitä tapahtui Suomenlahden eteläpuolella. Luopumisensa ansiosta hänen hahmonsa oli seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan taka-alalla muistuttamassa, ettei kukkoilla liikaa. Hän oli erittäin lähellä presidentiksi paluuta sekä 1931 että 1937 vaaleissa ja mukana vielä vuoden 1946 vaaleissa. Vielä 1950, kun puuhattiin Paasikiven valintaa poikkeuslailla ilman vaaleja Ståhlberg jyrähti: "Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota." Profeetalliset sanat jotka olisi pitänyt muistaa reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Tasavalta menetti isänsä 1952.


2. Svinhufvud

P.E. Svinhufvud oli järkäle, jonka presidenttikaudella Suomen asema maailman kansakuntien joukossa vakiintui. Hänestä tuli presidentti vasta 70-vuotiaana. Suurimman työnsä maan eteen hän oli tehnyt jo ennen itsenäistymistä. Suoraselkäinen mies lähti mieluummin Siperiaan kuin taipui sortokaudella. Palattuaan hänestä tuli senaatin puheenjohtaja (vastaa lähinnä nykyistä pääministerin asemaa). Siinä tehtävässä hän löi nuijan pöytään Suomen itsenäistymisen merkiksi. Presidenttikaudellaan hänen merkittävin yksittäinen tekonsa oli Mäntsälän kapinan kukistaminen. Svinhufvudin tukeen turhaan uskoneet kapinalliset palasivat kiltisti kotiinsa Ukko-Pekan jyrähdettyä.


3. Paasikivi

Paasikivi tuli vanhimpana vaaleilla valituksi presidentiksi, ikää oli jo 75 vuotta. Tosiasiallisesti hän oli enemmän tai vähemmän johtanut maata jo kahden vuoden ajan Mannerheimin sairastellessa yhä enemmän. Paasikiven suurin ansio presidenttinä oli se, että Suomi pelastui Neuvostoliiton miehitykseltä ja jopa suoranaiseen valtapiiriin joutumiselta, toisin kuin muut maat Saksasta itään.


4. Ryti

Ryti on useissa listauksissa lueteltu maan historian parhaaksi presidentiksi. Hänen moraaliset ansionsa tämän sijoituksen kiistatta oikeuttavatkin. Mies pisti nimensä paperiin Suomen pelastaakseen, vaikka varmaan piti todennäköisenä että tie vie sen takia teloitusryhmän eteen. Siltä sentään hän säästyi, mutta vankilatuomiolta ei. Tässä listauksessa Ryti ei kuitenkaan mitalisijoille asti pääse, sillä hänen presidenttikaudellaan presidentin valtaoikeudet olivat pienimmillään koko 1900-luvulla. Sota-aikana maata johti tosiasiallisesti ylipäällikkö, presidentti oli tuolloin vähäisempään rooliin jääneen diplomatian johtaja.


5. Mannerheim

Rytin erottua presidentiksi tarvittiin joku, johon luottaisivat kaikki asianosaiset eli kansa ja Neuvostoliitto. Vaihtoehdot rajoittuivat yhteen. Tämän roolinsa Mannerheim täytti kunniakkaasti, mutta todellisuudessa hän oli presidenttinä juuri sitä miksi hänet oli tehtävään valittu eli keulakuva. Vanha ja sairasteleva valtionpäämies joutui yhä enemmän turvautumaan pääministeri Paasikiveen juoksevien asioiden hoitamisessa.


6. Kekkonen

Kekkonen on tämän listauksen jokerikortti. Kaikki muut presidentit asettuivat varsin kivuttomasti järjestykseen, mutta Kekkosen voisi sopivasti perustellen laittaa niin listaykköseksi kuin pahnanpohjimmaiseksi. Siksi hänet piti asettaa mahdollisimman keskelle kompromissiratkaisuna. Henkilökohtaisen menestyksen mittarilla Kekkonen on presidenteistä selkeä ykkönen; kukaan muu ei ole ollut presidenttinä edes puolta siitä ajasta, jonka Kekkonen oli eikä tule koskaan olemaankaan, ellei lakia muuteta. Mutta tämä on sijoituksen kannalta merkityksetöntä. Kekkonen on täydellinen arvoitus: oliko hän Suomen pelastaja saatuaan Neuvostoliiton johdon luottamuksen vai Suomen petturi suomettumisen takia? Vastausta ei saatane koskaan selville. Ainoa mistä ollaan lähes yksimielisiä on se, että Kekkonen roikkui vallassa liian pitkään eikä hänen olisi pitänyt ryhtyä enää 1978 ehdokkaaksi. Mutta mietitäänpä hetki: mitä olisi tapahtunut jos presidentiksi olisi 1978 noussut Ahti Karjalainen? Tai vaikka joku muukin? Neuvostoliitto oli vielä tuolloin liian suurissa voimissa. Jälkeenpäin ajatellen Kekkosen ainoa kiistaton virhe onkin poikkeuslaki 1974. Mikäli tuolloin olisi järjestetty vaalit, Kekkonen olisi voinut kuusivuotiskauden jälkeen vetäytyä kunnialla 1980. Kekkosen valinnasta 1956 kiistellään edelleenkin: kuka antoi ratkaisevan äänen? Hurjimman – ja toisaalta uskottavimman – teorian on esittänyt Ilmari Turja. Hänen mukaansa itse Väinö Tanner vaihtoi ratkaisevassa äänestyksessä puolta. Tanner piti puoluetoveriaan Fagerholmia lässyttäjänä ja näki, että maa tarvitsee enemmän Kekkosta.


7. Niinistö

Niinistö on hoitanut presidentin tehtäväänsä kunniakkaasti ja yllättävän paljon paremmin kuin häneltä osasi odottaa. Häntä arvostetaan sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Harvoin näkee loistavampaa esimerkkiä sanonnasta ”sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas”. Kun Niinistöä vertaa tämän listan muihin presidentteihin, huomaa että kyvyiltään hän ei ole edes keskinkertaisuus. Hän on tällä listalla korkeammalla kuin kyvyt edellyttäisivät siitä yksinkertaisesta syystä, että poliitikkojen idioluutio on edennyt viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana niin nopeasti, että entisaikojen mittapuun mukainen hanttiseiska on tänä päivänä ässä.


8. Kallio

Kallio oli oikea mies väärään aikaan väärässä paikassa. Presidenttinä kunnallispoliitikko joutui liian suuriin saappaisiin kielitaidottomana ja sairaana miehenä. Hän teki minkä voi niin hyvin kuin pystyi, mutta se ei vain riittänyt. Kansakunnan kannalta onnetonta oli se, että Kallio oli presidenttinä kohtalonhetkinä. Hän ei pystynyt johtamaan maata noina aikoina kuten presidentin olisi pitänyt, osin sairautensa ja osin ominaisuuksiensa takia. Tosin keulakuvana hän oli hyvä, mikä loi kansallista yhteishenkeä.


9. Relander

Relander oli väärä mies oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Valitsijamiesvaalien yksi ominaisuus on se, että presidentiksi saattaa nousta yllättävä kompromissiehdokas tilanteessa, jossa vahvoilla ehdokkailla on liian suurta vastustusta. Näin kävi lähes tuntemattoman Relanderin tapauksessa. Ståhlberg kiteytti seuraajansa olemuksen: ”Relander oli sattuma”. Kansakunnan onni oli siinä, että Relander oli presidenttinä juuri sopivimpaan aikaan. Ståhlberg oli vakiinnuttanut tilanteen ja joku vahvempi mies tähän aikaan olisi saattanut viedä maata väärään suuntaan. Relanderin aika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä edes hänen oma puolueensa ei halunnut jatkokautta ja hyvä niin. On vaikea kuvitella, että Relander olisi selvinnyt Svinhufvudin ajan haasteista.


10. Ahtisaari

Ahtisaari oli nykyajan Relander: mies liian suuressa tehtävässä kykyihin nähden. Ahtisaaren valinta oli myös samankaltainen sattuma kuin Relanderin valinta. Kansa oli kyllästynyt juonitteleviin poliitikkoihin ja halusi valita ulkopuolisen. Ahtisaari oli väärä mies oikeaan aikaan väärässä paikassa. Hänen presidenttikautensa ajan merkittävin uudistus oli presidentin valtaoikeuksien huomattava kaventuminen. Mikä oli lyhyellä tähtäimellä katsottuna myös hänen suurin ansionsa, kun huomioi kuka oli hänen seuraajansa. Pitkällä tähtäimellä tämä lienee ollut haitallista, sillä ei valta mihinkään katoa, vaan siirtyy muualle. Tässä tapauksessa kansan valitsemalta presidentiltä pääministerille, jota kansa ei ole valinnut – sekä kokonaan pois Suomesta, joka on periaattessa vielä huonompi juttu. Suurimman valtiomiestekonsa Ahtisaari teki ei Suomen, vaan Namibian puolesta sallimalla YK:n valtuutettuna Etelä-Afrikan hoitavan Angolasta rajan yli tunkeutuneiden sissien tuhoamisen ja pelastamalla Namibian hauraan itsenäisyyspolun.


11. Koivisto

Suomen poliittisen historian kovimpana valtapoliitikkona ja pyrkyrinä pidetään presidenteistä Kekkosta. Kekkonen on kuitenkin todellisuudessa enintään kakkonen. Selkeä ykkönen tällä saralla on Koivisto. Hän kukistaa helposti kaikki muut, vaikka otettaisiin presidenttien ulkopuolelta vertailuun Paavo Väyrynenkin, joka näyttää aivan oppipojalta Koiviston loistosuorituksen rinnalla. Kaikkein tehokkain pyrkyri on se, joka on riittävän taitava salaamaan pyrkyriytensä. Siinä Koivisto oli todellinen mestari. Epävarmaa on, milloin Koivisto otti tavoitteekseen presidenttiyden, mutta todennäköisesti tämä tapahtui viimeistään hänen ensimmäisellä pääministerikaudellaan 1960-luvun lopulla, luultavasti aiemminkin. Hän valitsi selkeän strategian ja piti siitä kiinni koko uransa ajan. Jotkut tarkkanäköisimmät tätä aavistelivatkin, mutta ainoastaan toinen macchiavellismin mestari Kekkonen sanoa täräytti tämän suoraan päin naamaa. Joskus 1970-luvun puolivälissä hän oli todennut silloiselle Suomen Pankin pääjohtajalle: ”Sitten, kun sinä olet tässä minun hommassani...". Ikävä piirre Koivistossa oli se, että hänen vallanhimonsa ajoi ohi maan edun. Neuvostoliiton hajotessa hän varmisteli omia asemiaan eikä Suomen hyvää.


12. Halonen

Tässä vaiheessa muistin äitivainaan opettaneen, että jos et voi sanoa ihmisestä mitään hyvää, älä sitten sano mitään. Kun oikein miettii, niin Halosen kunniaksi voi sanoa kaksi asiaa. Ensinnäkin hän ei yrittänyt kumota kahden presidenttikauden rajoitusta, mikä oli ainakin lyhyellä tähtäimellä hyvä. Toiseksi – tämä ei sinänsä ole hänen ansionsa mutta listattakoon nyt kuitenkin – hänen takiaan meillä on ollut naispresidentti. Mikä taas tarkoittaa että enää ei ole tarvetta hankkia ihan ketä tahansa naista presidentiksi, vaan seuraavalta naispresidentiltä voidaan vaatia hänen olevan edes välttävän hyvä tehtäväänsä.

Raja kiinni

En kannata rajojen sulkemista. Kannatan Goretex-rajaa: haittamaahanmuuttajat eivät pääse sisään, mutta jo sisään livahtaneet pääsevät ulos.

Konkreettisella tasolla maailmassa on joitakin rajoja, joita ei tarvitse ainakaan liikenteeltä sulkea. Google Maps näet paljastaa, että joissain tapauksissa kahden valtion välisen rajan yli ei ole lainkaan tietä.
Rajojen kohdalla Maps ei ole aina täysin luotettava. Esimerkiksi Kiinan rajalla satelliittikuvat ja kartat on sotkettu noin kilometrin levyiseltä vyöhykkeeltä siten, että vaikka rajan yli johtaisi nelikaistainen moottoritie, ei käy ilmi tarkalleen ilmi mistä kohdasta. Samoin Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla Maps näyttää tien katkeavan Kaesongin lähellä, vaikka todellisuudessa kyseessä on melkoinen baana. Sama juttu itärannikon puolella. Tai Egyptin ja Sudanin rajalla, jossa tie muka katkeaa, vaikka satelliittikuvista näkyy kärrypolun jatkuvan Sudanin puolella ja tulliaseman olevan vakuuttavan kokoinen. Namibian ja Zimbabwen välillä taas ei voi ollakaan tietä, koska niitä erottaa toisistaan 150 metrin levyinen kaistale Botswanaa ja Sambiaa. Niinpä ei ole olemassa neljän maan rajapyykkiä.

Tässä listassa pitäisi olla kaikki rajat, joiden yli ei pääse tavallisella henkilöautolla vaihtamatta kulkuneuvoa. Eli rajat, joiden yli pääsee vain autolautalla, maastoautolla tai ei edes sillä.


17. Pohjois-Korea - Venäjä

Vajaan kahdenkymmenen kilometrin mittainen raja kulkee pitkin Tumenjokea. Joen yli kulkee Venäjän ja Pohjois-Korean Ystävyyden Silta. Niin läheisiä ystävykset eivät kuitenkaan ole, että autolla pääsisi, vaan kulkupelinä on juna.


16. Israel - Libanon

Teitä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta ne on katkaistu ajokelvottomaan kuntoon. Käytännössä tieyhteyden avaaminen olisi muutaman tunnin operaatio.


15. Israel - Syyria

Tämän rajan yli on ajeltu enimmäkseen panssarivaunuilla. Tarkemmin sanoen Jom Kippur -sodassa Syyrian panssarimiehet huristelivat kohti Genesaretinjärveä tankeilla, mutta palasivat takaisin jalkapatikassa – siis ne jotka palasivat. Periaatteessa rajan yli kulkisi useampikin tie, mutta käytännössä sillat on poltettu ja tiet katkaistu.


14. Libya - Niger

Jos tarkkoja ollaan, maiden rajan ylittää tie. Se kuitenkin loppuu Nigerin puolella noin viidentoista kilometrin päässä keskelle Saharaa ilman yhteyksiä muuhun tieverkkoon. Lienevätkö libyalaiset tieinsinöörit rakentaneet väylää vahingossa liian pitkälle?

13. Bhutan - Kiina

Himalajan yli ei johda ainuttakaan tietä tällä alueella. Tosin Bhutanin ja Kiinan keskinäinen raja on vielä osin kiistanalainen ja Bhutanin luoteispuolella olevan kiistellyn alueen pohjoisrajan leikkaa noin kilometrin matkan verran kiinalaisten rakentama tie. Yhteyttä Bhutanin tieverkkoon sillä ei kuitenkaan ole.


12. Kamerun - Päiväntasaajan Guinea

Maiden välillä ei ole tieyhteyttä. Ehkä. Rajat ovat vähän epämääräisiä ja Päiväntasaajan Guinean puolelta tulee tie kohti Kamerunia, mutta ainakin Mapsin mukaan se ylittää Gabonin rajan viisikymmentä metriä ennen kuin ylittäisi Kamerunin rajan. Tosin joitakin kilometrejä aiemmin tie koukkaa jonkin matkaa Kamerunin puolta, mutta palaa Päiväntasaajan Guinean puolelle ilman yhteyttä Kamerunin tieverkkoon. Kolmen maan rajapyykin lähellä on jopa liikenneympyrä, joka on Mapsin mukaan niukasti Kamerunin puolella, Gabonin puolelta tuleva tie ylittää rajan kymmenen metriä ennen liikenneympyrää. Päiväntasaajan Guinean raja on noin neljänsadan metrin päässä.

11. Kongon demokraattinen tasavalta – Keski-Afrikka

Maiden välisen rajan muodostaa enimmäkseen Ubangi-joki, jonka yli on vain lauttayhteyksiä. Idemmässä rajan virkaa toimittava Ubangin sivujoki Mbomou kutistuu puropahaseksi ja loppuu kokonaan muutama kilometri ennen rajan päättymistä, mutta seutu on lähes asumatonta viidakkoa jossa ei kulje pygmien polkuja kummempia teitä.


10. Libya – Tsad

Maiden välinen raja on vähän toistatuhatta kilometriä pitkä, mutta tieyhteyksiä ei ole lähimainkaan.


9. Libya - Sudan

Maiden raja on Saharan syrjäisimmässä kolkassa. Lyhin matka Libyan tieverkostosta rajalle on noin 290 km ja Sudanin puolelta 550 km. Tämä lienee syrjäisin mantereella oleva raja.


8. Suriname – Ranska

Maronijoen laskiessa mereen itärannalla on Ranskan Guyanaan kuuluva noin viidenkymmenentuhannen asukkaan Saint-Laurent-du-Maronin kaupunki ja länsirannalla Surinameen kuuluva noin viidentuhannen asukkaan Albina. Siltaa ei ole, ainoastaan lauttayhteys. Ylävirran puolellakaan ei ole siltoja ja aivan eteläosa on läpitunkematonta viidakkoa.


7. Suriname – Guyana

Coyrantyne-joen yli ei ole siltaa, ainoastaan yksi lauttayhteys eikä eteläosan viidakossa ole teitä.


6. Suriname – Brasilia

Surinamen eteläosan viidakossa ei ole teitä. Suriname on maailman ainoa maa, jolla on maaraja – jopa kolme sellaista - eikä ainuttakaan tietä rajan yli.


5. Tadzikistan - Kiina

Maiden välillä ei ole tietä vuoristoisen alueen yli. Tadzikistanin puolella kulkee lyhyen matkan ajan tie rajalinjan lähellä, mutta Kiinan puolella ei ole tietä lähimaillakaan.


4. Guyana – Venezuela

Guyanan ja Venezuelan rajan yli ei ole tietä. Ei edes lauttayhteyttä, koska raja on keskellä asumatonta viidakkoa. Kuten aiempana listalla todettiin, Guyanasta ei ole tieyhteyttä toiseenkaan rajanaapuriin eli Surinameen. Kolmanteen eli Brasiliaan on kylläkin silta ja tie. Liikennejärjestely on lystikkään näköinen, koska Guyanassa on vasemman- ja Brasiliassa oikeanpuoleinen liikenne.

3. Tsad – Nigeria

Maiden välinen reilun kahdeksankymmenen kilometrin mittainen raja kulkee läpi alueen, joka on kosteina vuosina Tsadjärveä ja kuivina vuosina suolasuota. Tieyhteyttä ei liene tälle alueelle tulossa.


2. Tanska - Kanada

Tämä lienee maailman uusin valtioiden raja. Maat sopivat Grönlannin luoteispuolella olevan Hansinsaaren jakamisesta 11.6.2022. Ymmärrettävistä syistä rajan yli ei ole tietä, kun koko saarella ei ole ainuttakaan tietä. Liekö koskaan ollut edes autoa.


1. Panama - Kolumbia

Panaman ja entisen emämaan Kolumbian välillä ei ole tieyhteyttä, koska rajalla on reilun sadan kilometrin levyinen Dariénin katkos. Aikoinaan tienrakennustekniikka ei mahdollistanut soiseen viidakkoon rakentamista, nykyään isompi este on ympäristönsuojelu sekä tien tarpeettomuus. Merkittävin syy katkoksen paikkaamiseen olisi Etelä-Amerikan eteläkärjen ja Alaskan pohjoisrannikon yhdistävän ”Pan-Amerikan valtatien” valmistuminen.

Mitä helvettiä minä juuri luin II

Kauan sitten kirjoitin tarinan Wikipedian oudoimmista artikkeleista. Tai niin minä silloin luulin. Aika pistää paremmaksi.


20. Ruskea nuotti
Eli äänen taajuus, jonka väitetään saavan ihmisen sulkijalihaksen löystymään. Myytinmurtajat testasivat asiaa eivätkä saaneet aikaan kuin lievää huonon olon tunnetta. Niinpä tosielämän ruskeaksi nuotiksi jää vain soinnikas pieru, joka tuleekin yllättäen varren kanssa.


19. Hiekkamato

Muistatteko Frank Herbertin Dyyni-romaanin jättiläishiekkamadot, jotka houkuteltiin maan pinnalle rytmikkäällä jumputuksella, iskettiin koukku kiinni ja ratsastettiin? No, lieneekö Herbert ammentanut mongolialaisista legendoista. Sikäläisessä tarustossa näet tunnettiin otus nimeltä olgoi-khorkhoi, joka tuli länsimaiseen tietoisuuteen ensi kerran 1926. Mongolimato oli kuitenkin kooltaan vaatimaton, alle metrin mittainen. Tarujen mukaan otus elää hiekan sisällä ja pystyy tappamaan ihmisen joko myrkyllä tai sähköiskulla. Yritykset löytää kuolonmatoa ovat toistaiseksi päättyneet tylsiin epäonnistumisiin eli tutkijat ovat palanneet elävinä takaisin. Eri juttu olisi jos he olisivat kadonneet yksi kerrallaan jäljettömiin.


18. Eläinlääkäreitä

Yhdysvalloissa on ns. “diplomitehtaita”, joista voi tilata itselleen hienot paperit. Tosin joitakin dokumentteja omista suorituksista pitää sinnekin päin lähetellä ennen papereiden saamista, mutta vastaanottajat eivät ole pikkutarkkoja niiden tarkistamisessa. Tämän seurauksena erinäiset kissat ja koirat ovat saaneet esimerkiksi merkonomin, psykoterapeutin tai kiinteistönvälittäjän paperit. Eläinten kunniaksi on todettava, että useimmat niistä tekivät vähemmän vahinkoa kuin jotkut vastaavan tutkinnon suorittaneet ihmiset.
Turha sinänsä naureskella amerikkalaisille. Siellä monet eläimet ovat ehkä suorittaneet lukiossa tutkinnon, mutta on Suomessakin mahdollista suorittaa vaikkapa lukio-opintoja ilman minkäänlaista kontrollia nettioppilaitoksessa esimerkiksi lemmikkipapukaijansa nimissä. Mikäli kiinnostaa, niin uskoisin että googlettamalla ja asiaan tutustumalla selviää kyllä. En kunnianloukkaussyytteen pelossa vihjaa enempää.


17. Jeesuspultti

Kyseessä ei ole tilanne, jossa Jeesus otti pultit ja potki kauppiaat ulos temppelistä. Jeesuspultti on se pultti, joka pitää roottorin kiinni helikopterissa. Se on saanut nimensä siitä, että jeesuspultin pettäessä helikopteri muuttuu aerodynaamisesti tiiliskiveksi ja matkustajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin rukoilla Jeesusta. Väitetään että islamilaisissa maissa rakennetuissa helikoptereissa kyseessä olisi muhammadpultti. Siellä ei vain rakenneta helikoptereita, koska yksikään muhammadpultti ei ole vielä kestänyt. Vähän kuin se ilmastointiteippi, jota erehdyin ostamaan halpamarketista ja jonka nimesin jeesusteipin sijaan muhammadteipiksi, koska sen varaan ei voinut luottaa yhtään mitään.


16. Äärimmäistä silittämistä

Eli viedään silitysrauta ja -lauta johonkin äärimmäiseen paikkaan, jossa operaatio suoritetaan. Muihin tapauksiin puuttumatta kerrottakoon, että syvyysennätys on tiettävästi 42 metriä merenpinnan alapuolella (suihkepulloa kostuttamiseen tuskin tarvitsi) ja korkeusennätys on tehty jonkin verran Everestin perusleirin yläpuolella. Tästä lajista täytyy vielä todeta, että tässä on kerrankin laji, jossa olisi luonnollista että naisten ennätykset olisivat miesten ennätyksiä parempia.


15. Apinaselfie

Uskoisitteko että apinoiden ottamista kuvista saadaan aikaan helvetinmoinen sotku siitä, kuuluvatko copyright-oikeudet kameran omistajalle vai apinalle?


14. Minun tapani lähteä

Karaoke on varsin suosittua Filippiineillä. Vähemmän suosittua on sen sijaan laulaa Frank Sinatran My Way. On arvioitu, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tusinan verran filippiiniläisiä on tapettu tämän laulun esittämisen takia. Jotkut musiikkikriitikot ottavat hommansa vakavasti. Tiettävästi laulun suosio on romahtanut karaokebaareissa. Ei ole varmaa tietoa siitä, onko tämä riskinhallinta syynä siihen että Suomessa tiettävästi kukaan ei ole laulanut Antti Tuiskua karaokessa.


13. Luonnollinen ilmiö

Pudota voideltu paahtoleipä kädestäsi ja se putoaa taatusti voipuoli alaspäin. Äkkiseltään luulisi että tämä on demonstraatio Murphyn laista; järki sanoo että fifty-fifty, mutta kokemus osoittaa asioiden menevän huonommin. Vaan näin ei ole. Tilanteeseen löytyy luonnollinen selitys. Kun leipä putoaa kädestä, se luiskahtaa sivulle sen sijaan että putoaisi suoraan alaspäin. Näin ollen se joutuu kierivään liikkeeseen. Koska se putoaa yleensä noin metrin korkeudelta, se ehtii pyörähtää puoli kierrosta, mutta ei koko kierrosta ja putoaa siksi voideltu puoli alaspäin.
Ainoa toistaiseksi löydetty ratkaisu asiaan on ryhtyä syömään leipää voideltu puoli alaspäin. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan toimi, mikäli leivän päälle (tai siis tässä tapauksessa alle) haluaa muutakin kuin pelkkää voita.


12. Miksi tätä kurssia ei ollut opinto-ohjelmassani?

Eli piirrettyjen fysiikkaa. Tämä selittää, miksi putoaminen tapahtuu vasta kun erehtyy vilkaisemaan alaspäin ja huomaa seisovansa tyhjän päällä.


11. Pallit peliin

Yorkshireläisillä hiilikaivostyöläisillä on tapansa rentoutua rankan työpäivän jälkeen. Sikäläinen seuraleikki on sitoa housuista nilkat kiinni, sujauttaa pöksyihin kaksi frettiä ja pistää vyö kireälle. Se joka seisoo pisimpään voittaa.


10. 176-671

Otsikossa yksi Karhukoplan jäsenistä. Itse linkki vie artikkeliin “Laiton luku”. Tiesittekö että joidenkin lukujen hallussapito ja ennen kaikkea julkaiseminen on laitonta joissakin maissa? Esimerkiksi Yhdysvalloissa. Laittomia lukuja ovat esimerkiksi sellaiset, joita on käytetty tiettyjen digitaalisten järjestelmien salaamiseen tai salakirjoitusavaimiin.
Jos jotkut luvut ovat laittomia, niin sen lisäksi on olemassa käsite nimeltä onnellinen luku. Eli luku, josta voidaan ottaa sen numerot, korottaa ne yksitellen toiseen, laskea niiden summa ja jos tätä prosessia toistamalla päästään lukuun yksi, kyseessä on onnellinen luku. Esimerkiksi 19 on onnellinen luku, koska 1 + 81 = 82, tästä 64 + 4 = 68, 36 + 64 = 100 ja lopulta 1 + 0 + 0 = 1.
Ellei luku ole onnellinen, se on onneton. Ja teille kaikille pikku pervertikoille tiedoksi ennen kuin tarkistatte, 69 ei ole onnellinen luku. Sen sijaan vastoin intuitiota 13 on onnellinen.
Jotain maailmasta kertoo kuitenkin se, että onnellisia lukuja on paljon vähemmän kuin onnettomia.



9. Kalju-hiukset

Kun Vladimir Putinin seuraajasta käydään parhaillaan kovaa pudotuspeliä, niin yksi asia pitäisi olla varma: seuraajalla on tuuheahko tukka. Venäjän hallinta on mennyt enemmän tai vähemmän vuorotellen vuodesta 1825 alkaen:
Nikolai I – kalju
Aleksanteri II – hiukset
Aleksanteri III – kalju
Nikolai II – hiukset
Georgi Lvov – kalju
Aleksander Kerenski – hiukset
Vladimir Lenin – kalju
Josif Stalin – hiukset
Nikita Hrustsov – kalju
Leonid Brezhnev – hiukset
Juri Andropov – kalju
Konstantin Tsernenko – hiukset
Mihail Gorbatsov – kalju
Boris Jeltsin – hiukset
Vladimir Putin – kalju
Dmitri Medvedev – hiukset
Vladimir Putin - kalju


8. Jos kaikki Suomen järvet...

Tai ainakin Lontoon kadut. Ja jos nyt ei viinaksi, niin ainakin olueksi. 27.10.1814 olutpanimon jättimäinen käymisastia hajosi ja siitä syöksynyt olut hajotti toisen samanlaisen astian sekä useita valmiita tynnyreitä. Arviot karanneen oluen määrästä vaihtelevat välillä 580 – 1470 kuutiometriä. Lähes viisimetrinen olutaalto syöksyi kaduille tuhoten mennessään pari taloa. Kahdeksan ihmistä kuoli. Vahvistamattomien tarinoiden mukaan seuraavina päivinä kuoli useita ihmisiä alkoholimyrkytykseen juotuaan liikaa sankoihin keräämäänsä puolivalmista olutta.


7. Yhdistys jonka tarkoituksena on lopettaa makuuvaunujen palvelijoiden kutsuminen nimellä “George”

Tästä ei kai muuta voi todeta kuin kertoa, että yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli amiraali George Dewey ja sen jäseniin kuuluivat mm. baseball-tähti George “Babe” Ruth, Ranskan pääministeri Georges “Tiikeri” Clemenceau ja Ison-Britannian kuningas Yrjö “George” V.


6. 4’33’’

Musiikin ystävät tunnistanevat otsikosta musiikkia inhoavien suosikkikappaleen eli John Cagen sävellyksen 4’33’’. Mikä koostuu neljästä minuutista 33 sekunnista hiljaisuutta. Luulin että tätä vitsiä ei voi käyttää uudelleen. Kävi ilmi että Cage ei ollut edes ensimmäinen. Eikä todellakaan viimeinen. Tässä listassa on kymmenittäin hiljaisuudesta koostuvia kappaleita. Oma suosikkini on kappaleesta Take Me Home, Country Roads parhaiten tunnetun John Denverin The Ballad of Richard Nixon.


5. Taikasavu

Tunnetusti kulttuuritasoon nähden liian kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa taikuudesta. Niinpä vanha insinöörivitsi voi muuttua aikanaan todeksi tulevaisuuden afroarabistuneessa Euroopassa. Kun satojen vuosien kuluttua löydetään raunioista kumma kyllä toimivia vanhoja laitteita ja saadaan jostain sähköä, päätellään että laitteet toimivat savulla. Ne nimittäin lakkaavat toimimasta siinä vaiheessa, kun savu tulee laitteesta ulos.


4. Tylsää

Oregonin osavaltiossa on vajaan kahdeksantuhannen asukkaan pikkukaupunki nimeltä Boring. Sillä on ystävyyskaupunkina ensinnäkin Skotlannissa sijaitseva parintuhannen asukkaan Dull ja toiseksi australialainen viidentuhannen asukkaan Bland.
Odottelemme että Kotka hankkii ystävyyskaupungeikseen Idahossa sijaitsevan kolmenkymmenentuhannen asukkaan Eaglen, Sveitsin ranskankielisellä alueella sijaitsevan kymmenentuhannen asukkaan Aiglen ja kolumbialaisen seitsemäntuhannen asukkaan El Aguilan.


3. Tarkistakaa suunnitelmat!

Listassa on ainakin 28 varmaa tapausta, joissa keksijä on kuollut oman keksintönsä tappamina. Pellepelottomat ovat kuolleet esimerkiksi rakentamissaan lentolaitteissa (ei erityinen yllätys), suunnittelemansa koneen hammaspyöriin tartuttuaan (tämäkin oli odotettavissa), omien kemiallisten aineidensa haittavaikutuksiin (eivät osanneet arvata myrkyllisyyttä) tai rakentamansa hökötyksen kaaduttua päälle (tämä tuli aika lailla puun takaa).


2. Äiti, minä en pidä isoäidistä!

Ilmoitin jo vuosia sitten, että ryhdyn syömään kasvisruokaa heti kun näen ensimmäisen mainoksen, jossa markkinoidaan kasviksilta maistuvaa lihaa. Jos soijapavuista puristettu tofu olisi hyvää, sitä ei tarvitsisi markkinoida “lihan korvikkeena”. Vaan nyt on keksitty ainoa tapa jolla saadaan tofua markkinoitua uskottavasti. Ainakin Afrikan ulkopuolella. Hufu. Eli tofu, joka on tuunattu maistumaan ihmislihalta. Olen syönyt tofua, jonka on ollut tarkoitus toimia naudanlihan korvikkeena. Jos kaikki nauta maistuisi yhtä pahalta, söisin vain possua ja lammasta. Mutta vikahan on siinä, että TIEDÄN miltä naudanliha maistuu. Tofunaudan ja aidon naudan ero oli suunnilleen sama kuin broilerin ja kumikanan. (Vastuuvapauslauseke: lausunto perustuu arvioon sillä en ole maistanut kumikanaa.) Sen sijaan ihmislihaa en ole maistanut, joten en voi sanoa maistuisiko hufu samalta kuin ihmisliha. Pitäisi kysyä wakandalaiselta kaveriltani Atsinboo Humbalawumbalta.
Ainoa epäselvä kysymys “eettisessä kannibalismissa” on se, mistä hitosta tuotteen kehittäjät tiesivät miltä ihmislihan pitää maistua? Tosin eihän tämä toisaalta ole este – eiväthän muutkaan tofutuotteet maistu sinne päinkään miltä niiden korvaama tuote maistuu.


1. Varma tappio

Paholainen on haastettu oikeuteen muutamia kertoja. Näin tehdäkseen täytyy olla täysin kajahtanut. Ei voi voittaa oikeudenkäyntiä, jossa kaikki lakimiehet ovat syytetystä riippuvaisia joko nykyisinä (kuolleet) tai tulevina (toistaiseksi elossa olevat) vuokralaisina.

Itä-Saksan seisoja

Nuoremmalle sukupolvelle tiedoksi, että otsikko viittaa vanhaan vitsiin. Eli mikä on Itä-Saksan suosituin koirarotu ja samalla sikäläisen autoteollisuuden lippulaivan Wartburgin lempinimi?
”Warresta” kerrottiin sitäkin vitsiä, että mitä kyseisen automerkin vähemmän onnellinen omistaja sanoi hinautettuaan Warrensa romuttamolle? Jätän-tän-tänne. Edelleen nuoremmalle sukupolvelle tiedoksi, että Wartburgissa oli kaksitahtikone ja sen kyllä huomasi käyntiäänestä.
Toinen itäsaksalaisista koirista kerrottu juttu oli se, että minkärotuisia koiria sikäläiset rajavartijat käyttivät partiokierroksillaan? No tietysti Saksan demokraattisia paimenkoiria.

Tämä tarina ei kuitenkaan käsittele koiria tämän enempää, vaan toista itäsaksalaista ilmiötä eli sikäläistä jääkiekkoliigaa. Itä-Saksa oli MM-kisoihin osallistuessaan 50-luvun puolivälistä maan konkurssiin asti maailman jääkiekkorankingissa sijoilla 5-13. Parhaimmillaan maa oli 50-60 -lukujen taitteessa muutaman kerran viides, heikoimmillaan B-sarjan viides eli kaikkiaan kolmastoista kolmella viimeisellä osallistumiskerrallaan.
Maan sisäinen kiekkoliiga oli sitten tarina sinänsä. Olin tietoinen viimeisten parinkymmenen vuoden systeemistä noin suurin piirtein ja maininnutkin siitä yhdessä kirjoituksessa (listalla numero 4), mutta nyt tutustuin asiaan tarkemmin. Nauroin itseni tärviölle. Sanotaan että kapitalistiliigat muuttavat sääntöjään ja joukkueitaan tuuliviirimäisesti, mutta Itä-Saksan liigan historia on kyllä värikkyydessään sellainen, että jopa legendaarinen NHL:n kilpailija WHA jää kakkoseksi. Ja WHA:n seitsenvuotinen historia ehti sentään nähdä kuusitoista organisaatiota, joista vain kaksi oli samalla nimellä mukana alusta loppuun, useita konkursseja ja paikkakunnanvaihtoja jopa kesken kauden sekä kaksi joukkuetta, joilla ehti olla neljä eri nimeä, joista yhdellä kumpikaan ei kuitenkaan ehtinyt pelata otteluakaan.

Itä-Saksan liiga oli nimeltään DDR-Oberliga ja sen ensimmäinen varsinainen pelikausi oli 1952-53, sitä ennen oli pelattu mestaruusturnauksen nimellä. Vuosi vuodelta:

1952-53: Liigan ensimmäisellä kaudella mukana oli viisi joukkuetta. Kaikkien nimi alkoi lyhenteellä BSG, joka tulee sanasta Betriebssportgemeinschaften (yrittäkää huviksenne lausua tämä ensiyrittämällä oikein), joka oli itäsaksalaisen urheilun tuolloinen järjestäytymismuoto ja tarkoittaa vapaasti kääntäen ”yrityksen urheilujoukkuetta”. Joukkueiden nimien loppuosat olivat Chemie Weisswasser, Wismut Erz Frankenhausen (reilun tuhannen asukkaan pikkukaupunki Saksissa), Turbine Crimmitschau (parinkymmenentuhannen asukkaan kaupunki Saksissa, jonka esikaupunki edellinen Frankenhausen on), Einheit Berlin ja Einheit Dresden Süd. Nämä joukkueet pelasivat kaksinkertaisen sarjan eli 8 ottelua. Mestaruuden vei Weisswasser voitettuaan kaikki ottelunsa.
Weisswasser on nykyään noin viidentoistatuhannen asukkaan kaupunki Saksissa aivan Puolan rajalla. Itä-Saksan aikoina väkiluku oli nykyistä luokkaa 60-luvun loppuun asti, jolloin se alkoi kasvaa voimakkaasti hipoen neljääkymmentätuhatta Itä-Saksan romahtaessa. Seuraavalle kaudelle Weisswasserin joukkueen nimi muuttui muotoon SG Dynamo Weisswasser. Siitä tuli sarjan hallitsija, joka alkoi voittaa mestaruuksia putkeen. Palataan asiaan uudelleen siinä vaiheessa, kun mestaruusputki katkesi.

1953-54: Mestaruussarja pelattiin kuuden joukkueen voimin. Kaksinkertainen sarja, 10 ottelua. Weisswasser kärsi ensimmäisen ottelutappionsa ja voitti mestaruuden vain yhden pisteen turvin.

1954-55: Joukkuemäärä kasvoi seitsemään. Kaksinkertainen sarja, 12 ottelua.

1955-56: Joukkuemäärä pudotettiin neljään. Aikomuksena oli pelata kaksinkertainen sarja, mutta yksi joukkueista vetäytyi sarjasta pelattuaan vain kaksi ottelua, jotka mitätöitiin. Niinpä jäljelle jäi kolmen joukkueen kaksinkertainen sarja, 4 ottelua.

1956-57: Joukkuemäärä nostettiin kuuteen. Tämä oli liigan viides kausi ja ensimmäinen, kun sarjasysteemi oli sama kuin jollain aiemmalla kaudella (toisella) eli kaksinkertainen sarja, 10 ottelua. Weisswasser voitti kaikki pelinsä. Tämä kausi oli siinä mielessä merkityksellinen, että ensimmäistä kertaa liigassa pelasi sinne noussut poliisiorganisaation urheiluseura SC Dynamo Berlin, johon palaamme myöhemmin.

1957-58: Ensimmäistä kertaa sama sarjasysteemi kuin edellisellä kaudella! Jokohan nyt vakiintui…

1958-59 Ja katin kontit. Joukkuemäärä kasvatettiin kahdeksaan eli taas upouusi systeemi. Paitsi että yksi joukkueista keskeytti sarjan yhdeksän ottelun jälkeen ja sen tulokset nollattiin. Jäljelle jäi seitsemän joukkueen kaksinkertainen sarja, 12 ottelua.

1959-60 Nyt päätettiinkin kokeilla jotain aivan muuta. Kahdeksan joukkuetta jaettiin kahteen alkulohkoon pelaamaan nelinkertainen sarja eli 12 ottelua. Molempien lohkojen kaksi parasta jatkoivat finaalisarjaan ja kaksi huonointa putoamissarjaan. Näissä pelattiin kaksinkertainen sarja eli kuusi ottelua. Otteluja kertyi ennenkuulumaton määrä eli 18.

1960-61: Edellisen kauden ottelumäärä koettiin ilmeisesti liian alkusarjapainotteiseksi, koska nyt mentiin muuten samalla systeemillä, mutta alkusarja pelattiin vain kaksinkertaisena eli 6 ottelua. Sitten finaali- ja putoamissarjat entiseen tapaan mutta tällä kertaa nelinkertaisina eli 12 ottelua. Mutta se ottelujärjestelmä näissä! Pelit pelattiin turnausluonteisesti yhdellä paikkakunnalla kerrallaan neljänä turnauksena (finaalisarjassa Karl-Marx-Stadtissa kahdesti, Berliinissä ja Weisswasserissa kerran) kukin turnaus yhden ainoan päivän aikana. Tämä tarkoitti turnauspäivänä kolme peliä per joukkue! Ainakin maalimääristä päätellen pelit olivat täysimittaisia.

1961-62: Lohkojärjestelmästä luovuttiin. Kahdeksan joukkuetta, kaksinkertainen sarja, 14 ottelua. Lopputulos harvinaisen tylsä, Weisswasser voitti kaikki pelinsä (keskimääräinen ottelutulos noin 9-2), vastaavasti alapäässä SC Empor Rostock hävisi kaikki pelinsä (keskimääräinen ottelutulos noin 2-10).

1962-63: Kuusi joukkuetta, kaksinkertainen sarja, 10 ottelua.

1963-64: Sama systeemi kuin viimeksi.

1964-65: Ei sentään kolmea vuotta putkeen samalla systeemillä. Joukkuemäärä kasvatettiin kahdeksaan, kaksinkertainen sarja, 14 ottelua.

1965-66: Nyt tulikin jotain aivan muuta. Aluksi viisi joukkuetta pelasi nelinkertaisen esikierroksen eli 16 ottelua. Näistä joukkueista paras pääsi finaalisarjaan, johon kolme muuta joukkuetta eli edellisen vuoden mitalistit tulivat ilmeisesti tyhjästä! Siellä nämä neljä pelasivat nelinkertaisen sarjan eli 12 ottelua. Kuten myös esikierroksen neljä muuta joukkuetta putoamissarjassa. Eli kolme etukäteen arvioiden parasta joukkuetta (jotka myös olivat kolme parasta) pelasi 12 ottelua, kun neljänneksi sijoittunut pelasi 28 ottelua! Tämä vuosi oli historiallinen myös siinä mielessä, että Dynamo Weisswasser jäi hopealle. Mestari oli Dynamo Berlin. Weisswasser oli siis voittanut jokaisen kolmestatoista aiemmasta liigakaudesta sekä vielä kaksi sitä edeltänyttä turnauksilla ratkottua mestaruutta, siis viisitoista mestaruutta putkeen.

1966-67: Sama systeemi kuin viimeksi, mutta finaalikierros kasvatettiin viisinkertaiseksi. Tämä tarkoitti sitä että kolme mitalijoukkuetta pelasi 15 ottelua, mutta neljänneksi sijoittunut esisarjan kautta finaalisarjaan selvinnyt 31 ottelua.

1967-68: Esisarjat lopetettiin. Kahdeksan joukkuetta pelasi kaksinkertaisen sarjan, 14 ottelua.

1968-69: Kahdeksan joukkuetta pelasi kaksinkertaisen sarjan, 14 ottelua. Tällä kertaa kuitenkin jatkettiin. Neljä parasta finaalisarjaan, jossa pelattiin nelinkertainen sarja, neljä huonointa putoamissarjaan, jossa pelattiin kolminkertainen sarja. Alkusarjan ottelut laskettiin taulukoihin mukaan. Otteluja kertyi sarjatasosta riippuen 23 tai 26. Weisswasser palasi mestariksi Dynamo Berlinin kolmivuotisen putken jälkeen. Näinä vuosina Weisswasser oli ollut koko ajan hopealla. Itse asiassa Weisswasserin aiemman mestaruusputken aikana Dynamo Berlin oli ollut hopealla siten, että edellisen kerran hopeamitali oli mennyt näiden kahden seuran ulkopuolelle kaudella 1961-62. Mestaruuttahan ei yksikään muu seura kuin nämä kaksi voittanut koko liigahistorian aikana, kuten myöhemmin käy ilmi.

1969-70: Juuri kun alkoi vaikuttaa siltä, että Itä-Saksan liigassa aletaan pelata vakavasti otettava määrä otteluita, kaikki muuttui. Politbyroo päätti, että maan urheilustrategia on ottaa mahdollisimman paljon olympiamitaleita. Jääkiekolla ei nähty tähän potentiaalia, joten sen liigatoimintaa alettiin karsia. Tällä kaudella palattiin aluksi esisarjaan, jossa viisi joukkuetta pelasi kaksinkertaisen sarjan eli 8 ottelua. Kaksi parasta jatkoi finaalisarjaan, johon pääsi suoraan kaksi parasta joukkuetta eli molemmat Dynamot, siis Berlin ja Weisswasser. Nämä neljä joukkuetta pelasivat nelinkertaisen sarjan, 12 ottelua. Otteluja kertyi siis 12 tai 20. Tällä kertaa koettiin melkoinen yllätys, sillä TSC Berlin nappasi hopeaa Dynamo Berlinin nenän edestä.

1970-71: Nyt politbyroon päätös karsia tuki pois kaikilta muilta jääkiekkojoukkueilta paitsi kahdelta Dynamolta muutti sarjajärjestelmän seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Se että TSC Berlin oli edellisellä kaudella ollut toiseksi paras joukkue, sivuutettiin kylmästi. Tästä lähtien Itä-Saksan jääkiekkoliigaa pelattiin vain kahden joukkueen voimin, muut pelasivat keskenään harrastetasolla. Kaksi Dynamoa, Berlin ja Weisswasser pelasivat tällä kertaa 8 keskinäistä ottelua ja enemmän pisteitä kerännyt julistettiin mestariksi. Weisswasser varmisti mestaruuden seitsemännessä ottelussa, joten kahdeksas pelattiin vain lämpimikseen. Mestaruuden ratkeaminen kesken kauden olikin sitten jatkossa enemmän sääntö kuin poikkeus. Alkuvuosia hallitsi Weisswasser, mestarin vaihtuminen mainitaan sitten kun se on ajankohtaista.

1971-72: 8 ottelua, mestaruus ratkesi seitsemännessä.

1972-73: 8 ottelua, mestaruus ratkesi seitsemännessä. Ensimmäinen kerta, kun liigan 21-vuotisessa historiassa mentiin kolmas perättäinen kausi samalla järjestelmällä.

1973-74: 8 ottelua, mestaruus ratkesi kuudennessa. Neljäs perättäinen kausi samalla systeemillä, mikä jäikin ennätykseksi.

1974-75: Ottelumäärää vähennettiin. 6 ottelua, mestaruus ratkesi viimeisessä.

1975-76: Ottelumäärää kasvatettiin. 10 ottelua, mestaruus ratkesi viimeisessä. Dynamo Berlin voitti katkaisten Weisswasserin seitsemän vuoden mestaruusputken ja aloitti oman putkensa.

1976-77: 10 ottelua, mestaruus ratkesi yhdeksännessä.

1977-78: 10 ottelua, mestaruus ratkesi kuudennessa. Berlin voitti neljä ensimmäistä ja kuudennen, viides päättyi tasan. Neljästä viimeisestä merkityksettömästä ottelusta Weisswasser nappasi vielä kaksi tasapeliä eli ei voittanut yhtään peliä kauden aikana.

1978-79: Ottelumäärää kasvatettiin 12 otteluun. Mestaruus ratkesi kahdeksannessa, Berlin oli voittanut kuusi ja Weisswasser yhden. Lopuksi Berlin voitti kaikki neljä tarpeetonta ottelua.

1979-80: Ottelumäärä puolitettiin 6 otteluun. Mestaruus ratkesi viimeisessä.

1980-81: 6 ottelua, mestaruus ratkesi viimeisessä. Weisswasser katkaisi Berlinin viiden mestaruuden putken.

1981-82: Ottelumäärä palautettiin takaisin 10 otteluun. Mestaruus ratkesi kuudennessa. Edellisen vuoden lipsahduksesta suivaantunut Dynamo Berlin hiepitti Weisswasseria poikkeuksellisen tylysti voittaen kaikki kymmenen peliä ja aloitti uuden mestaruusputken.

1982-83: 10 ottelua, mestaruus ratkesi kuudennessa Weisswasserin pystyttyä vain yhteen tasapeliin. Neljässä viimeisessä ottelussa tuli vielä yksi voitto ja yksi tasapeli.

1983-84: Ottelumäärä pudotettiin 8 otteluun. Mestaruus ratkesi kuudennessa.

1984-85: Palattiin takaisin 10 otteluun. Mestaruus ratkesi kahdeksannessa.

1985-86: 10 ottelua, mestaruus ratkasi kahdeksannessa.

1986-87: Tässä vaiheessa paikalliset kummolat heräsivät siihen, että homma on aika tylsää. Kahden joukkueen määrämittaista sarjaa oli tahkottu 17 vuotta 6, 8, 10 tai 12 keskinäisellä ottelulla. Vain neljästi mestaruus oli ratkennut viimeisessä ottelussa eli kolmenatoista kautena viimeiset ottelut olivat olleet turhia. Jonkin aikaa päätään raavittuaan pomot päätyivät radikaaliin ratkaisuun ja päättivät, että runkosarjaa ei pelata lainkaan: siirrytään suoraan pudotuspeleihin! Äkkiseltään luulisi, että ratkaisuna olisi esimerkiksi se, että ensimmäisenä viisi ottelua voittanut julistetaan mestariksi, jolloin otteluja tarvittaisiin 5-9. Vaan eikö mitä. Saksalaisella järjestelmällisyydellä ideoitiin ainutlaatuinen järjestelmä, jossa pelattiin pudotuspelisarjoja pudotuspelisarjan sisällä! Pelattiin sarja, jossa ensimmäisenä kolme peliä voittanut vei sarjan. Sitten pelattiin toinen samanlainen sarja. Ensimmäisenä kaksi sarjaa voittanut julistettiin mestariksi. Tämä tarkoitti mielenkiintoista vaihteluväliä mahdollisen ottelumäärän suhteen: mikä tahansa luku väliltä minimi 6 ottelua – maksimi 15 ottelua oli mahdollinen. Ensimmäisen ottelusarjan vei Weisswasser voitoin 3-2, mutta Berlin vei kaksi seuraavaa voitoin 3-1 ja 3-0 eli mestaruuden ottelusarjavoitoin 2-1. Kaikkiaan otteluja tarvittiin siis 12.

1987-88: Sama järjestelmä, otteluja tarvittiin tällä kertaa 8.

1988-89: Sama järjestelmä, otteluja tarvittiin teoreettinen minimimäärä 6. Mestarin nimi oli yllättäen Weisswasser. Ilmeisesti Stasin joukkueena tunnettu Dynamo Berlin alkoi olla vaikeuksissa systeemin ollessa henkitoreissaan, koska hävisi kaikki ottelunsa.

1989-90: Berliinin muuri oli jo murtunut, mutta systeemiä päätettiin muuttaa vielä kerran. Paras viidestä -sarjat säilytettiin, mutta nyt niiden voittoja vaadittiinkin kolme eikä kahta. Tämä muutti mahdollisten ottelujen lukumäärän välille 9-25. Lopulta otteluja kertyi 12, sillä Weisswasser voitti kolme sarjaa ja Berlin yhden, mutta kaikki sarjat voitettiin lukemin 3-0.

Loppusaldo Itä-Saksan jääkiekkoliigasta oli se, että Dynamo Berlin voitti 15 mestaruutta ja pikkuveli Weisswasser 23. Lisäksi mestaruus ratkaistiin neljästi ennen varsinaisen liigan perustamista. Näistä SG Frankenhausen voitti kaksi ensimmäistä ja Weisswasser kaksi viimeistä eli Weisswasserin mestaruuksien luvuksi tulee 25.
Liigan 38-vuotisen historian aikana ehdittiin kokeilla 17 erilaista sarjajärjestelmää, 18 jos huomioidaan se että yhdellä kaudella aloitti kahdeksan joukkuetta mutta yksi jätti kesken ja sen tulokset nollattiin (muilla kausilla oli pelattu tässäkin suunnitellulla kahdeksan joukkueen systeemillä sekä toteutuneella seitsemän joukkueen systeemillä, joten tämän kauden laskeminen omaksi järjestelmäkseen on kyseenalaista). 10-12 sarjajärjestelmistä oli ainutkertaisia riippuen siitä, miten tuo keskenjääneen joukkueen tapaus lasketaan (jos omakseen, 12, jos suunnitelluksi kahdeksan joukkueen sarjaksi, 11, jos toteutuneeksi seitsemän joukkueen sarjaksi, 10 koska seitsemän joukkueen sarja pelattiin vain yhdellä toisella kaudella). Vain kerran sama järjestelmä pidettiin voimassa neljä peräkkäistä kautta. Yleisinkin järjestelmä eli kahden joukkueen kymmenen ottelun sarja pelattiin vain seitsemällä kaudella.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Itä-Saksan lakkauttaminen tiedettiin liigan viimeisellä kaudella. Seuraavalle kaudelle 1990-91 Dynamo Berlin ja Dynamo Weisswasser integroitiin Bundesliigaan (DEL-liigaksi se muuttui vasta 1994-95) yhdessä Länsi-Saksan kymmenen parhaan joukkueen kanssa. Runkosarja oli nelinkertainen eli 44 ottelua. Itä-Saksan ylpeydet miehittivät kaksi viimeistä sijaa. Mitään heittopusseja ne eivät kuitenkaan olleet, Weisswasser keräsi 27 pistettä ja Berlin 23. Putoamisplayoffeissa molemmille tuli lähtö liigasta, mutta Eintracht Frankfurtin konkurssin takia Weisswasser sai vielä paikan seuraavalle vuodelle.
Nykyään entinen Dynamo Weisswasser pelaa nimellä Lausitzer Füchse. 90-luvulla se seilasi ykkös- ja kakkosliigojen väliä, mutta kaudesta 1996-97 alkaen sarjatasona on ollut Saksan kakkosliiga, paitsi yhdellä kaudella piti hakea vauhtia kolmosliigasta.
Dynamo Berlin puolestaan tunnetaan nimellä Eisbären Berlin. Pelattuaan kauden 1991-92 kakkosliigassa se palasi takaisin korkeimmalle sarjatasolle ja on siellä siitä lähtien pysynyt. Muutaman vuoden konttaamisen ja parista putoamiskarsinnasta selviämisen jälkeen joukkue on myös menestynyt. Saksan mestaruuksia on tullut vuodesta 2005 alkaen peräti yhdeksän, viimeisin viime kaudella. Kirkkaimpana kruununa on Euroopan seurajoukkueiden cupin voitto 2010.

Monta jänistä lenkissä

Pikkulapsena kuulin pyöräilyn Ranskan ympäriajosta ja olin ymmälläni. En tajunnut, miten se olisi mahdollinen. Ranskaahan ympäröi monesta kohtaa meri ja eivät kai pyöräilijät rantavedessä voisi ajaa?
Vanhennuttuani joskaan en välttämättä viisastuttuani huomasin lapsen mielessä ymmärtäneeni asian liian kirjaimellisesti. Tosin osan syystä vieritän kyllä kääntäjän niskoille, sillä Tour de France tarkoittaisi ennemminkin Ranskan kiertoajelua, joka antaa vähemmän maata ympäröivän mielikuvan.
Olin kuitenkin jo ehtinyt ajatella, että eihän merenrantavaltion ympäri voi oikeasti ajaa, vaan ainoastaan sisämaavaltiot voi kiertää. Vasta myöhemmin tajusin, että tämäkään ei ole aivan täsmällinen jaottelu. Kaikkia sisämaavaltiotakaan ei voi periaatteessa kiertää maantieajoneuvolla, mikäli niiden ympäri ei kulje yhtenäistä tietä. Lauttayhteyksiä ei lasketa. Tämä samalla saattaa karsia erinäisiä sisämaavaltioita kierrettävien joukosta, mikäli esimerkiksi leveän joen yli ei ole siltaa, ainoastaan lautta. Eli rehelliseksi ympäriajoksi lasketaan vain tilanne, jossa kyetään koko ajan kulkemaan samalla ajoneuvolla.
Toisaalta voi merenrantavaltionkin kiertää, mikäli sopivaan paikkaan on rakennettu silta. Ensimmäisen kerran tämä tuli mahdolliseksi 1973, kun Bosporinsalmen ympäri rakennettiin silta. Tällöin Bulgaria ja Romania jäivät Mustanmeren ympäri kiertävään lenkkiin. Myöhemmin lenkkiin liittyivät myös itsenäistyneet Ukraina ja Georgia. Tanskan salmien yli menevän siltaketjun täydennyttyä Juutinrauman sillalla 2000 merenrantavaltioista kierros tuli mahdolliseksi tehdä myös Suomen, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron ympäri.

Tästä tuli oivallus: kuinka pitkä ajomatka kertyisi Suomen ympäri? Vaatisihan keikka Pohjois-Norjan, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Valko-Venäjän ja Venäjän kautta ajamisen. Tämä olisi varmaan ainakin Euroopan pisin kiertomatka, ehkä jopa maailman pisin.
Ei muuta kuin mittaamaan Google Mapsista. Mapsiin ei käsittääksen suoraan saa kiertomatkaa, mutta ”pakottamalla” se onnistuu. Ensin otetaan kierrettävän maan läheltä jokin maantie, jonka kautta reitti varmasti kulkee. Siitä otetaan hyvin lyhyt, vain parinkymmenen metrin mittainen tienpätkä reitin lähtö- ja päätepisteiksi. Näiden välille asetetaan välipiste, joka vedetään vastakkaiselle puolelle kierrettävää maata (käytännössä tämä toimii muutamassa vaiheessa, jolloin zoomataan karttaa aina suuremmaksi sitä mukaa kun välipistettä vedetään kauemmas). Koska Maps hakee ajo-ohjeita, ei reittiä, löytyy sopivasta kohdasta vastakkaiselta puolelta aina sellainen kilometrin-parin mittainen pätkä, johon välipisteen asettamalla reitistä tulee rengas eikä edestakainen matka. Usein tämä reitti kulkee kuitenkin kierrettävän maan kautta tai lauttayhteydellä. Esimerkiksi Suomen ympäriajossa otin alkuperäisen pätkän Pohjois-Norjasta ja venytin välipisteen Puolaan, jolloin Maps ohjasi lännessä Kilpisjärven kautta, etelässä lautalla Ruotsista Saksaan ja idässä Tallinnan kautta Suomen läpi Karigasniemelle. Tällöin piti lisätä välipiste Kiirunaan, jolloin Suomi tuli kierrettyä lännessä, Fynin saarelle Tanskaan, jolloin mentiin siltoja pitkin eikä lautalla sekä Pietarin lähelle, jolloin Maps ohjasi edelleen kulkemaan Suomen kautta. Lisäreittipiste Murmanskin lähelle, jolloin kuljettiin edelleen Suomen alueen läpi Sevettijärven kautta. Viimeinen silaus tuli hoidettua laittamalla vielä yksi välipiste Tenojoen pohjoispuolelle. Lopulliseksi reitiksi Suomen ympäri tuli 6998 km. Lyhyempikin reitti saattaa löytyä, sillä Maps etsii nopeinta, ei lyhyintä reittiä. Erot ovat kuitenkin varmasti aika pienet.

Ilmeistä oli, että ainakaan Euroopasta ei Suomen voittajaa löytyisi. Tämä reitti kiersi samalla Viron, Latvian ja Liettuan, joille reitit olisivat luonnollisesti lyhyemmät koska niiden tapauksissa voisi oikaista Tornion kautta Haaparantaan ilman Norjan kierrosta. Entä sitten Puola, sillä reitti Suomen ympäri kiersi Puolan kautta. Kompensoisiko Puolan eteläpuolitse kiertäminen Lapissa tehtävän oikaisun? Ei kompensoinut, sillä matkaa kertyi 6007 km.

Euroopan varsinaisista sisämaavaltioista ei Suomen tai edes Puolan haastajaa löydy. Pisin kierto on Euroopan suurimman sisämaavaltion Valko-Venäjän ympäri, 2584 km. Tosin reitin ajamista ei tätä nykyä voi suositella, koska siinä on kuljettava Ukrainan ja Venäjän rintamalinjan yli, kuten muutamassa muussakin myöhemmin esiteltävässä reitissä.

Palataan hetkeksi takaisin pyöräilyyn, jonka Ranskan ympäriajosta ajatus lähti. Kaksi muuta suurta ympäriajoa ovat Italian ja Espanjan ympäriajot, jotka eivät ymmärrettävistä syistä ole tällä menetelmällä mahdollisia. Nämä kolme ovat omaa luokkaansa, mutta ehkä neljänneksi suurin on Ranskan ympäriajoa edeltävä ja usein testipenkkinä siihen toimiva Sveitsin ympäriajo. Todellinen Sveitsin ympäriajo olisi sitten 1428 km.

Kaikkein lyhin ympäriajo on tietysti Vatikaanin ympäriajo, 4,4 km.

Tosin jos enklaavit hyväksytään, niin Belgialle kuuluu Baarle-Hertogin kaupungissa useita alueita Hollannin sisällä, joista osan sisällä sijaitsee Hollannin alueita. Luultavasti lyhin kierros on 0,8 kilometrin mittainen.

Toisen eksklaavin ympäri tosin pääsee vain 0,6 kilometrillä, mutta saa sakot sillä osa reitistä on pyörätietä. Autolla lyhin reitti tämän eksklaavin ympäri olisi 1,0 kilometriä. Tässä pitää muistaa kiertää vastapäivään, sillä ainakin Mapsin mukaan itärajan tien myötäpäivään kiertävä Molenstraatin kaista on enklaavin sisällä, kun taas vastapäivään kiertävä kaista sen ulkopuolella. Tosin silloin reitti pitenee väkisinkin, koska pohjoispuolta rajaava tie olisi 50 metrin pätkältä vastapäivään kiertäen yksisuuntainen väärään suuntaan, jolloin kyseinen pätkä pitäisi kiertää 140 metriä pitkää reittiä myöten.

Jotkin Euroopan pikkuvaltioista sijaitsevat vuoristossa ja reitti niiden ympäri on suhteettoman pitkä maiden kokoon nähden. Andorran pinta-ala on 468 neliökilometriä, mutta reitillä on mittaa 405 kilometriä.

Vertailun vuoksi Luxemburg on yli viisi kertaa Andorran kokoinen, mutta sen ympäri pääsee vain 334 kilometrillä.

Suhteellisesti vielä pidempi reitti kiertää 160-neliökilometrisen Liechtensteinin ympäri, 285 km. Koska tässä verrataan pituuksia ja pinta-aloja, on yhdenmukaistuksen takia korotettava pituus toiseen potenssiin. Ilman tätä operaatiota Liechtensteinin suhdeluku olisi vain 1,78 ja Vatikaanin 10, vaikka kartoista näkee Vatikaanin kierroksen kulkevan maan rajoja nuollen kun taas Liechtensteinin kierros kulkee vaikka kuinka kaukaa idästä. Toiseen korotuksen jälkeen Liechtensteinin suhdeluvuksi tulee 508, Vatikaanin 44. Vertailun vuoksi Andorran tulos on 350, Sveitsin 49, Luxemburgin 43, Valko-Venäjän 32, Puolan 115 ja Suomen 145.

Bosporinsalmen sillan ansiosta pääsee kiertämään Romanian ympäri. Jostain syystä Kertsinsalmen ylitykseen Maps tarjoaa lauttaa eikä Krimin siltaa kuten tietysti Bulgarian kierrossakin. Pelänneekö Google Ukrainan iskun tuhoavan sillan juuri sopivasti? Reitti on pakotettu sillalle, jolloin matkaa kertyy 5319 km ja suhdeluvuksi tulee 119.

Vähän pienempään lenkkiin jää Bulgaria, 5132 km, mutta alaltaan pienempänä sen suhdeluku on 238.

Myös Ukrainan ympäri pääsee Istanbulin kautta. Matka on maan kokoon nähden edellisiin nähden yllättävän lyhyt, vain 6095 km. Suhdeluku on näin ollen niinkin pieni kuin 62.

Neljäs Bosporinsalmen sillan lenkkiin jäävä maa on Georgia. Siinä lyhin Mapsin tarjoama reitti sisältää lauttamatkan Tonavan yli, joten on kierrettävä hieman ylävirtaan ensimmäiselle sillalle, jolloin matkaksi tulee 5620 km. Maan pienuuden vuoksi suhdeluvuksi tulee lähes Liechtensteinin lukemaan yltävä 453.

Palataan tässä välissä hetkeksi takaisin ja katsotaan, miten Virolle käy. Matka jää lukemaan 4906 km, mutta maan pienuuden vuoksi suhdeluvuksi tulee 532 eli Viron ympäri kiertäminen on suhteellisesti vielä rajumpi kierros kuin Liechtensteinin kierto.

Seuraavaksi siirrytään muihin maanosiin. Amerikassa on vain kaksi sisämaavaltiota, joista Bolivian kierros on niukasti Suomea pidempi, 7085 km, suhdeluku 46.

Toinen sisämaavaltio on Paraguay, jonka ympäri kiertävä reitti näyttää lähes Bolivian kierroksen mittaiselta, mutta on vain vähän yli puolet siitä eli 3817 km, suhdelukukin vain 36.

Afrikassa törmätään sitten odotettavissa olevaan ongelmaan: ei ole teitä tai jos on, niin eipä ole siltoja. Esimerkiksi Sudanista ei pääse Egyptiin eikä Libyaan, joten Tsadin ympäri ei pysty kiertämään. Myöskään Tsadista ei pääse Libyaan, joten myös Niger jää kiertämättä. Nämä kaksi ovatkin ainoat sisämaavaltiot, joiden ympäri ei pysty kiertämään. Keski-Afrikan kierros ei onnistu ilman hurjaa kiertoreittiä, koska Kongojoki ja sen sivujoki Ubangi leikkaavat Kongon halki Keski-Afrikan rajalta Atlantille siten, että ainut silta on Matadissa vasta noin sata kilometriä ennen valtamerta. Myös Etelä-Sudanin kierros on tehtävä Matadin sillan kautta, sillä Keski-Afrikan ja Kongon dt:n rajan yli ei Ubangin jälkeen ole ainuttakaan tieyhteyttä.

Tsad ja Niger olisivat vahvoja ehdokkaita Afrikan pisimmäksi kierrokseksi, mutta nyt titteli näyttää aluksi menevän Malille, 9132 km, suhdeluku 67.

Keski-Afrikkaa kiertäessä täytyy lauttojen välttämiseksi kiertää lännessä kaukaa Kamerunin kautta ja etelässä vielä kauempaa Sambian rajaa nuollen. Tällöinkin Maps väittää reitiltä löytyvän kolme lauttaa, mutta satelliittikuva paljastaa kyseessä olevan ohjelmointivirhe – paikoilla ei ole edes jokea, vaan tien mallinnuksessa on jostain syystä katko vaikka se kartassa jatkuukin. Matkaa tulee näiden kiertojen takia peräti 12545 km, suhdeluvuksi 245.

Etelä-Sudanin kierros kulkee teiden ja siltojen puutteen takia suurelta osin samaa reittiä kuin edellinen. Luulisi että nyt voisi vähän oikaista Keski-Afrikan pääkaupunki Banguin kautta, mutta kun ei onnistu siksi, että Banguista ei ole lautatonta tieyhteyteyttä Kongojoen pohjoispuolitse suoraan Matadin sillalle, vaan kierros on tehtävä edelleen Kamerunin kautta. Eteläpuolella on tietysti kierrettävä samaa reittiä ja lisäksi Etelä-Sudanin ympäri. Niinpä matkaksi tulee hurjat 14147 km ja suhdeluvuksi 311.

Kaksi muutakin Suomea pidempää kierrosta Afrikasta löytyy, niistä pidempi on Etiopia, 8154 km, suhdeluku 60.

Lyhyempi on Sambia, jonka ympäri kulkevasta reitistä Maps väittää sen sisältävän lauttamatkan, mutta satelliittikuva paljastaa siihen ilmestyneen sillan. Matkaa kertyy 7370 km, suhdeluku Tanganjikajärven kiertämisestä huolimatta vain 72.

Burundin ympäri joutuu myös kiertämään Tanganjikan, reitillä on sama Mapsin lautaksi väittämä silta. Matkaa tulee 2696 km, suhdeluku maisemareitin takia peräti 261.

Aasiassa tulee ongelmia etäisyysmittauksissa. Kiinan vaatimuksesta sen rajoilla on reitit sotkettu sekamelskaksi noin kilometrin etäisyydeltä. Maps kieltäytyy mittaamasta yhtäkään reittiä Kiinan rajan yli. Lähes kaikki kiertoretket Aasiassa taas kulkevat Kiinan kautta. Niinpä mittaukset piti tehdä kahdessa osassa. Tai yhdessä tapauksessa kolmessa, sillä Maps ei suostu kulkemaan myöskään Intian ja Pakistanin rajan yli.
Maailman suurin sisämaavaltio on Kazakstan, joten voisi olettaa että pisin reitti on sen ympäri. Se kuitenkin häviää sekä Etelä-Sudanille että niukasti myös Keski-Afrikalle, sillä reitti kulkee Kaspianmeren kierrosta huolimatta yllättävän ympyränmuotoisesti läheltä maan rajoja tuloksella 12346 km, suhdeluku vaatimaton 56.

Aasiassa on kolme Suomen kiertoa pidempää reittiä. Uzbekistan ja Afganistan eivät aivan Suomen lukemiin yllä, koska Kaspianmerta ei tarvitse kiertää. Turkmenistan jää myös niukasti, vaikka Kaspianmeri onkin kierrettävä. Vähemmän yllättävästi listalle pääsee Mongolia, matka 9219 km, suhdeluku 54.

Kolmas Suomen kiertoa pidempi on koko vertailun toiseksi pisin eli Nepalin kierto, 10574 km. Suhdeluku on koko vertailun suurin, 760.

Erikseen on mainittava Bhutan, joka vastaa kooltaan suunnilleen Hämettä ja Keski-Suomea yhteenlaskettuna. Sen ympäri kiertäminen vaatii silti 5274 km ajon, suhdeluku lähes sama kuin Nepalilla eli 724.

Ja lopuksi: mikä on lenkki, jonka sisään jää mahdollisimman monta valtiota? Periaatteessa olisi mahdollista sisällyttää lenkkiin kaikki Euroopan, Aasian ja Afrikan sisämaavaltiot (ynnä Tanskan ja Istanbulin siltojen tuomat lisämaat), mutta jo aiemmin mainittu Kongon ja Ubungin siltojen puute yhdessä Egyptin ja Sudanin rajalta puuttuvan yhteyden kanssa estää tämän jo osittain. Suezin kanava ei muodosta estettä, koska sen yli on useampikin silta. Niinpä Länsi-Afrikan maiden ympäri voisi kiertää, mutta esteeksi tulee heti Egyptin ja Libyan raja, jonka yli pääsee vain yhtä tietä pitkin. Niinpä on tyydyttävä kiertämään ”vain” kaikki Euroopan ja Aasian mahdolliset valtiot. Maps ei edelleenkään salli Kiinan rajan ylitystä eikä myöskään Intian ja Pakistanin rajan ylitystä, joten matka on mitattava kolmessa eri pätkässä. Lenkkiin jää 36 valtiota ja tulos on hurjat 34702 km.