Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 23. elokuuta 2011

Keihästetty välihuomautus

Varmuuden vuoksi kerrataan farssin vaiheet.

1) SUL (Suomen Urheiluliitto) ilmoittaa Daegun MM-kisojen keihäsvalintojen kriteerien olevan menestys keihäskarnevaaleilla ja Kalevan Kisoissa.
2) SUL valitsee a) Ari Mannion, joka voitti Kalevan Kisat sekä oli niissä ainoa A-rajan (82,00) ylittänyt, b) Sampo Lehtolan, joka voitti Eliittikisafinaalissa Lappeenrannassa tuloksella, joka oli valintakelpoisista heittäjistä (Wirkkala ja Etelätalo ovat heittokyvyttömiä potilaita) kauden kolmanneksi paras ja c) Tero Pitkämäen, jonka heitto on ollut täysin pihalla sitten toukokuun ja kauden kärkituloksen. Lisäksi varamieheksi napattiin d) Antti Ruuskanen, joka oli karnevaaleilla kakkonen (B-luokan tuloksella voittaneen Jarkko Koski-Vähälän jälkeen), Kalevan Kisoissa pronssilla ja Lappeenrannassa toinen.
3) Ruuskanen vetää herneen nenäänsä ja tekee valituksen urheilun oikeusturvalautakuntaan.
4) Lautakunta suosittaa SUL:lle Ruuskasen valitsemista.
5) SUL pudottaa Lehtolan varamieheksi ja ottaa Ruuskasen joukkueeseen.

Sitten asiaan.

Valintoihin piti vaikuttaa ensisijaisesti Kalevan Kisat ja lajikarnevaalit. Muita tärkeitä kisoja olivat Eliittikisat. Katsotaanpa miten näissä kisoissa kävi. Tarkastellaan vain neljän oleellisen heittäjän keskinäistä järjestystä ja sitä, saavuttivatko he kyseisessä kisassa tulosrajaa vai ei.
Kalevan Kisat: Mannio (A), Ruuskanen (B), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Karnevaalit: Ruuskanen (ei rajaa), Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Eliittikisasarja:
Tampere: Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Ruuskanen eivät paikalla
Kuortane: Mannio (B), Ruuskanen (ei rajaa), Pitkämäki (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa)
Lapinlahti: Ruuskanen (A), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Joensuu: Ruuskanen (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Lappeenranta: Lehtola (A), Ruuskanen (B), Pitkämäki (B), Mannio ei paikalla

Tässä maassa on varmasti viisinumeroinen luku ihmisiä, jotka tietävät keihäänheiton tekniikasta enemmän kuin minä. Siksi en puutu siihen, mitä pitäisi kenenkin heitolle tehdä, vaikka muutaman edellä mainituista kisoista paikan päällä näinkin (tosin oman lajin parissa puuhastelu aiheutti keihään seuraamisen jäämisen välillä pintapuoliseksi) ja joitakin mielenkiintoisia havaintoja teinkin. Keskitytään tilastolliseen analyysiin.

Mies mieheltä:
Mannio oli ainoa ilmiselvä valinta. Upea voittoheitto Turussa ja kaksi A-rajan ylitystä ulkomailla olivat vahvat näytöt.
Lehtola nousi alkuperäiseen joukkueeseen yhden ainoan haamuheiton ansiosta: koko Eliittikisasarjan viimeisellä heitolla mies paransi ennätystään yli viisi metriä. Sanotaan, että ei yhdellä heitolla kisakoneeseen mennä. Tulosta oleellisempaa oli kuitenkin tapa, jolla se tuli: Lehtola johti kisaa viidenteen kierrokseen asti, jolloin Pitkämäki meni niukasti ohi. Viimeisellä kierroksella ensin Ruuskanen ja sitten Koski-Vähälä pudottivat hänet neljänneksi. Lehtola katsoi ja korotti. Teräshermot, ei voi muuta sanoa.
Pitkämäki heitti keväällä pitkälle, mutta sitten sairastelut sotkivat. Edellinen 80-metrinen irtosi kesäkuun alussa.
Ruuskanen on päässyt tällä kaudella kahdesti niukasti yli A-rajan, Lapinlahdella ja Kalevan Kisojen karsinnassa. Mies on nakutellut epäonnistunutta avauskisaansa lukuun ottamatta jokaisen tuloksensa alkamaan lukuvälillä 78-82.

Daegussa näyttöjen perusteella mitalimahdollisuudet ovat Manniolla. Siitä ei sen enempää. Lehtola puolestaan osoitti kovahermoisuutensa ja nousukuntonsa. Lisäksi mies on vasta 22-vuotiaana porukan nuorin - muistetaanpa miten samanikäinen Pitkämäki nousi maailman eliittiin Ateenan olympialaisissa. Pitkämäki puolestaan on ainoa, jolla on todellista näyttöä arvokisamenestyksestä. Todennäköisesti heitto ei kulje, mutta jos kulkee, ovat mahdollisuudet auki aina korokkeelle asti. Ruuskanen puolestaan on perusvarma heittäjä, jolla ei käytännössä ole mahdollisuuksia nousta mitaleille mutta ei toisaalta myöskään jäädä karsintaan. Luultavinta on finaalipaikka ja sijat 9-12.

Sama todennäköisyysprosentteina, järjestyksessä todennäköisyys saada mitali, päästä kahdeksan joukkoon, selviytyä finaaliin ja jäädä karsintaan:
Pitkämäki: 15, 15, 15, 25 (+40 % ei osallistu).
Lehtola: 5, 30, 25, 40.
Ruuskanen: 5, 20, 50, 25.

Jos valintakriteerinä pidetään osallistumisvarmuutta, rannalle olisi pitänyt jättää Pitkämäki. Jos kriteerinä pidetään suoritusvarmuutta, Lehtola. Jos taas menestysmahdollisuuksia, Ruuskanen. Eiköhän suurin osa ole sitä mieltä, että menestysmahdollisuudet ovat ne, jotka ovat tärkeintä.

Koko homman pointti on kuitenkin se, että SUL määräsi kaksi tärkeää näyttökisaa. Niissä Ruuskanen voitti Lehtolan 2-0 ja Mannion kanssa tuli tasapeli 1-1. Pitkämäki ei ottanut osaa kumpaankaan. Eliittikisoissa Ruuskanen voitti Pitkämäen 2-0 ja Lehtolan 3-1. Mikäli valintaperusteita olisi noudatettu, Ruuskanen olisi pitänyt valita Mannion seuraksi ja sen jälkeen olisi käyty keskustelu linjalla Lehtola vai Pitkämäki kolmanneksi.

Summa summarum: Joukkueeseen valittiin alun perin oikeat miehet, mutta väärin perustein. Nyt sinne lähtevät väärät miehet, mutta oikein perustein.

Ihmetyttää, onko Ruuskanen noin varma itsestään. Kun kisoihin pääsee valituksen kautta, menestyspaineiden täytyy olla valtavat. Jotenkin tulee mieleen viime olympialaisten purjehdussotku, kun maailmanmestari Sari Multala jäi sananmukaisesti rannalle hävittyään keskenkuntoisena katsastuksissa nuorelle Tuula Tenkaselle, joka jäi itse kisoissa sijalle 22. Toivoa sopii, että Ruuskanen täyttää paikkansa yli odotusten.

Ceterum censeo: Myös maratoonari Leena Puotiniemi olisi pitänyt valita kisoihin. SUL:n selittelyt (katso käyttäjän SULtiedotus kommentti) perustelee liiton vastakkaisen kannan. Sen voisi tiivistää seuraavasti: Ja katso, Me tiedämme IAAF:ää paremmin, mihin maratonin tulosraja Olisi Pitänyt Laittaa.

Ei kommentteja: