Loppusyksystä sitä tuumaili, että olipas kiva kun tuli lunta noin paljon, pääsi jo hiihtämään ja taitaa olla pitkä kausi tulossa. Ja katin kontit. Jopa Huitsinnevada joutui antautumaan loppuvuoden lämpöaallolle viikkojen torjuntataistelun jälkeen. Lunta oli vain puolisen metriä ja sekin vaakasuoraan mitaten. Räystään alla siinä, mihin oli suvainnut katolta romahtaa. Joulu ei tuntunut joululta. Milläs vietät perinteistä suomalaista joulua ja ajat vaimon sekä lapset kirveen kanssa lumihankeen, kun ei ole lumihankea?
Toisaalta jos tuntuu siltä, että ilmat menevät niin kehnoiksi etteivät kelpaa edes puheenaiheeksi, voi tuumia joskos sitä pakkaisi kimpsunsa ja lähtisi maailmalle etsimään erilaista säätä. Pallolta löytyy paikkoja, joissa saisi elää äärimmäisissä sääolosuhteissa.
10. Oymjakjon
Vajaan viidensadan asukkaan kylä Kolymassa Itä-Siperiassa on keskilämpötilaltaan maailman kylmin asuttu paikka. Vuoden keskilämpötila on -16 astetta. Sen läheisyydessä on parhaimmillaan 6.2.1933 mitattu -67,7 astetta. Epävirallisesti on mitattu jopa yli 70 asteen lukemia. Tammikuun normaali keskilämpötila on -50 astetta. Vastapainoksi kesät ovat lämpimiä ja paikkakunnan lämpöennätys +34,6 astetta mitattiin kesällä 2010.
9. Death Valley
Saunomiskuluissa säästääkseen voi muuttaa kesäkuukausiksi Death Valleyhin Kaliforniaan. Siellä mitattiin 10.7.1913 maapallon virallinen lämpöennätys +57 astetta. Heinäkuun keskimääräinen korkein lämpötila on +46,9 astetta. Vuonna 2012 eräänä yönäkin alin lämpötila oli +42 astetta. Toisaalta talvella on viileähköä, tammikuun keskilämpötila on toisella puolella laaksoa +4,4 ja toisella puolella +11,4 astetta. Kylmyysennätys on -9 astetta. Rauhallistakin seudulla on, sitä asustaa vain parisataa timbisha-intiaania.
8. Dallol
Mikäli Death Valleyn kylmät talvet saivat hytisemään, voi muuttaa Etiopian Dalloliin. Huippuarvot eivät yllä samoihin lukemiin (ennätys vaatimaton +47 astetta), mutta sen vastapainoksi lämpöä riittää ympäri vuoden. Ennätyskylmyys on +23 astetta ja vuoden keskilämpötila +35 astetta, maailman lämpimin asuttu paikka. Miinuspuolena huonot kulkuyhteydet – lähimmälle tielle on kymmeniä kilometrejä. Jos paikkakunnalle tie rakennettaisiin, asukkaat ymmärtäisivät luultavasti lähteä pois.
7. Iso-Britannia
Jos meteorologi on masokisti, hän muuttaa Lontooseen. Britannian ilmasto kuuluu maailman arvaamattomimpiin. Kyseessä on maailman ainoa maa, jossa aurinko voi paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihmiset ottavat silti sateenvarjon kainaloon lähtiessään kävellen lähikauppaan. Maan ilmasto on vaikea ennustettava, koska saari sijaitsee paikassa, jossa kohtaavat Pohjois-Atlantilta tulevat hyytävät myrskyt ja etelästä tulevat lämpimät ilmavirtaukset. Näiden kahden taistelutantereeksi joutuneessa Britanniassa säätyypin vaihtelu on kilometreistä ja tunneista kiinni. Siitä huolimatta paikallinen ilmatieteen laitos julkaisee jopa 30 päivän ennustetta. Ilmeisesti ennuste ensi viikon lottoriviksi oli jo tehty, kun oli sitten aikaa yrittää jotain vielä vaikeampaa.
6. Lloró
Kolumbialainen pikkukaupunki on maailman sateisin paikkakunta. Johan sen kuulee nimestäkin. Vuodessa siellä sataa keskimäärin 12717 millimetriä. Tosin läheisessä pikkukylässä Lopez del Micayssa on mitattu keskiarvoksi 12892 millimetriä. Näiden kova haastaja on Mawsynram Intiassa, jonka keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 11872 millimetriä. Liikaa joka tapauksessa, ainakin jos vertaa vaikka Helsinkiin, joka 655 millimetrillään on sentään Suomen sateisimpia paikkoja muiden riesojensa lisäksi. Tosin Turussa tulee 723 millimetriä, mikä onkin turkulaisille ihan oikein. Muuttaisivat Naantaliin nauttimaan auringosta.
5. Arica
Jos inhoaa sadetta, ei tarvitse mennä kovin paljon sateisinta paikkakuntaa etelämmäs. Chilen pohjoisin kaupunki Arica on meren rannalla, mutta paikkakunnan lentokentällä sataa keskimäärin 0,76 millimetriä vuodessa. Itse kaupungissa sademäärä on sitten kaksinkertainen. Mistä hitosta lähes kaksisataatuhatta asukasta mahtaa saada vetensä? Läheisessä Atacaman autiomaassa on sääasemia, joilla ei ole toistaiseksi koskaan havaittu sadetta.
4. Mount Waialeale
Kaikkein sateisimmilla paikkakunnilla on sentään joitakin kuivia päiviä, mutta jos haluaa lomalleen sadevarmuutta, kannattaa matkustaa Havaijille Kauain saarelle ja kavuta Waialeale-vuorelle. Siellä sataa keskimäärin 360 päivänä vuodessa.
3. Verhojansk
Jos pitää vaihtelusta, kannattaa muuttaa Verhojanskiin Itä-Siperiaan. Paikkakunta pitää hallussaan ennätystä maksimi- ja minimilämpötilojen erotuksessa. Virallinen kylmyysennätys on -67,8 astetta, kahdesti vuonna 1885 ja kerran 1892. Vuonna 1885 mitattiin kolmesti -69,8, mutta tämä tulos on epävarma. Lämpöennätys on +37,3 astetta, mitattu 25.7.1988. Lämpötilaeroa löytyy siis pitkälti toistasataa astetta. Eivätkä kyseessä ole mitkään poikkeukset, tammikuun keskimääräinen lämpötila on -45,3 astetta ja heinäkuun +16,5 astetta. Tosin paikkakunnalla on haittapuolensa; talvella 2012 400 suden lauma terrorisoi ja piiritti tuhannen asukkaan Verhojanskia tappaen yli kolmesataa hevosta ja 16 000 poroa.
2. Nauru
Kyllästynyt jatkuviin lämpötilan muutoksiin? Muuta Naurulle! Jokaisen kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on +25 astetta. Keskimääräisessä ylimmässä lämpötilassa on valitettavasti hieman hajontaa, lämpimintä on loka-joulukuussa, keskimäärin +31 astetta. Muiden kuukausien keskimääräinen ylin lämpötila on +30 astetta. Normaali vuotuinen lämpötilavaihtelu on siis 5-6 astetta. Kuivin kuukausi kesäkuu, 110 mm, märimpiä joulu-tammikuu, 280 mm. Matalin saarella koskaan mitattu lämpötila on +20 astetta, korkein +37 astetta. Erotus 17 astetta saattaa sekin olla ennätys alallaan. Miinuspuolena se, että saaresta 80 % on fosfaatin louhinnan takia elinkelvotonta. Samoin se, että mistäs pirusta sitä löytää jutun aihetta tuntemattoman kanssa, kun säät on parilla lauseella käsitelty?
1. Vostok
Vuonna 1957 Neuvostoliitto perusti tutkimusaseman Antarktiksen ylängölle. Jos Siperia opettaa, niin Vostok tukiopettaa. Etelänapa on miellyttävä kesälomakohde verrattuna Vostokiin. Vostok sijaitsee hieman keskemmällä Antarktista ja sen korkeus merenpinnasta on peräti 3488 metriä. Säätilaa voi kuvata kolmella adjektiivilla: hyinen, myrskyinen ja kuiva. Sadetta asemalla saadaan tuskin lainkaan, ainoastaan ”kesäkuukausina” pudottaa sen verran lumihiutaleita, että vuotuinen sademäärä yltää keskimäärin 2,6 millimetriin. Keskimääräinen tuulen nopeus on 5 m/s, usein ylletään lukemaan yli 20 m/s. Korkea ilmanala yhdistettynä kuivuuteen aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta. Vuoden keskilämpötila on -55,2 astetta (Etelänavalla reilut viitisen astetta enemmän). Aseman kaikkien aikojen lämpöennätys on mitattu 11.1.2002, -12,2 astetta (Etelänavan ennätys aavistusta kylmempi, -12,3 astetta). Luonnollisesti Vostokilla on mitattu maapallon virallinen kylmyysennätys, -89,2 astetta 21.7.1983 (Etelänavan ennätys -82,8 astetta). Kylmin kuukausi koskaan oli elokuu 1987, jolloin keskilämpötila oli -75,4 astetta. Lämpimin kuukausi on joulukuu, keskilämpötila -31,9 astetta (Etelänavalla -29,3 astetta).
Vostokilla ei ymmärrettävistä syistä asu kukaan vakituisesti, mutta asema on pysyvästi miehitetty. Kesäkuukausina väkeä on noin 25 ja talvella suunnilleen puolet tästä. Perustamisensa jälkeen asema on ollut suljettuna vain yhden talven ajan, vuonna 1994.
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
1 tunti sitten
10 kommenttia:
Minkäs itse valitsisit seuraavaksi asuinpaikaksesi? :)
Totta puhuen hiihtämään olis kyllä ollu kiva mennä edes kerran talven aikana...
Ei hiihto lunta tarvi, rullikset vaaan jalkaan ja menoksi, Spedehän taisi kokeilla vedessähiihtoa, ei sen puolen itse olen aina hiihtänyt kesät talvet ilman suksia :)
-jpt-
Eiköhän Ammundsen-Scott-asema ole kaikkein kylmin pysyvästi asuttu paikka. Se sijaitsee etelänavalla.
Sanna: Jaa-a, nyt tuli paha. Jos noista listassa olevista pitäisi valita, niin kai se menisi sitten Verhojanskin ja Oymjakjonin välillä tehtäväksi. Tai sitten mustana hevosena Chilen Arica - siinä olisi Andit lähellä.
Kunhan nuo muksut tuosta heräilevät ja syövät aamupalan, niin sitten hiihtämään. En kyllä muista tällaista talvea, että hiihtokausi olisi avattu marraskuun alkupuolella pariksi viikoksi ja sitten pidetty melkein kahden kuukauden tauko. Toinen erikoinen kausi oli 2002-3, jolloin hiihtokautta kesti täällä yli puoli vuotta - ensimmäistä kertaa olin suksilla lokakuun alussa ja viimeistä huhtikuun loppupuolella.
jpt: Jos on sula maa, niin se on sitten juoksua. Itse asiassa juoksu on kivempaa myös talvisaikaan, mutta hiihto on mukavaa vaihtelua joskus.
Ano: Lue juttu loppuun ennen kuin kommentoit...ei ole noin.
Kiitos Jaska, olinkin jo odotellut näitä maantietoaiheisia juttuja.
Loogisin päätelmä Arican makeanveden saannille on tietenkin Titicaca-järvi. Mistä muualtakaan Arica voisi saada makean vetensä? Muut tuon alueen järvistä taitavat olla suolajärviä.
Pitää olla melkoinen kokoelma vaatteita jos vuotuinen lämpötilavaihtelu voi olla samassa paikassa yli sata astetta!
Vihoviimeisin paikka noista listalla olevista olisi varmasti Kauain saarella. Kestän kyllä Kuolemanlaakson helteet ja Oymjakjonin pakkaset mutta en voisi ikinä sietää harmaata taivasta ympäri vuoden.
Kyllä Suomi on herran kukkarossa, kun säätämme miettii. Yleensä meillä on kylmät ja lumiset talvet, mistä on montakin etua. Ensinnäkin pysyvät eksoottiset ja potentiaalisesti myrkylliset elukat ja kasvillisuus poissa. Toisekseen luminen talvi tuo harrastusmahdollisuuksia ja vaihtelua, joita ei muuten pääsisi kokemaan.
Kesät ovat yleensä lämpimiä ja sopivan sateisia. Kevät ja syksy luovat myös oman tunnelmansa.
Tuntuu siis siltä, että Suomi sijaitsee juuri sopivassa kohdassa meri- ja mannerilmaston välissä. Saamme parhaat päältä: mannerilmaston ansiosta Suomessakin ovat talven kuulaat pakkasjaksot ja kesän hellekelit mahdollisia. Mutta toisin kuin Siperiassa, ne yleensä eivät kestä paria viikkoa kauempaa, ennen kuin säätyyppi taas vaihtuu ja saamme sadetta. Samaten meidän ei tarvitse yleensä kärsiä jatkuvasta kosteudesta ja lotinasta kuten Britanniassa, koska yläilmakehän suihkuvirtaukset ohjaavat matalapaineita myös muualle. Britit kun ovat jatkuvasti matalapaineiden tulilinjalla, niin minkäs he mahtavat.
Kyllä Suomessa kelpaa. En ole ikinä tajunnut niitä ihmisiä, jotka valittavat talvea ja muita vuodenaikojamme ja kaiken kukkuraksi matkustavat muualle. Onhan sitä toisinaan kiva matkustaa, mutta kuka jaksaisi Välimeren ainaista auringonpaistetta? Tai kuka piru jaksaisi tropiikkia? Ikuinen kesä, huissaakeli!
Olen kyllä kovasti samaa mieltä Korppi on oikeuden kanssa. Me elämme melko mainioilla leveysasteilla. Meillä ei ole maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, hurrikaaneja, ultramyrkyllisiä käärmeitä, skorpioneja, jalkapallon kokoisia hämähäkkejä ynnä muita ilmiöitä, joita etelän maita siunataan. No onhan meillä tietysti talvella pakkasta, mutta sen kanssa pärjää, kun lyö klapui pessä ja pistää paksua vaatetta päälle. Ja Suomi on mahtava matkailumaa. Kävin etelässä 1980-luvulla yhden kerran ja sen jälkeen olen pitäytynyt Suomessa, eikä ole vieläkään kaikki paikat tullu läpi käytyä.
Itse asuisin mieluiten paikassa, jossa olisi läpi vuoden noin 20 astetta lämmintä. Päivisin saisi olla 25-30, kunhan pystyisi tekemään juoksutreenit aamuin illoin.
Imulippo, olen samalla kannalla. Havaijin eri saarten ilmastoissa on muuten hämmästyttävän suuria eroja nimenomaan sateisuudessa. Kauai lienee muuten ihan OK ilmastoltaan, mutta tuo vuori on oma lukunsa.
Korppi on oikeus ja Yrjöperskeles: Olen samalla kannalla. Jos Suomen ilmastosta pari asiaa voisi parantaa, niin ehkä hieman "kanadalaiseen" suuntaan. Eli syksyn ja kevään, etenkin syksyn, välikausi lyhyemmäksi. Vähemmän loskakelejä ja suoraan syksystä talveen. Samoin kaino toive siitä, että kesän matalapaineet olisivat maksimissaan kahden päivän mittaisia. Eikä talven -30 asteen pakkaskausikaan saisi kestää... tai no, antaa olla. On täällä joka tapauksessa aika hyvä ilmasto.
Lähetä kommentti