Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Suomalaisen yleisurheilun taso 2017

Pohjanmaa on nyt entistä tasaisempi, kun yleisurheiluväki on viikonlopun ajan tallonut Seinäjoen katuja. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Oma perstuntuma oli se, että tänä vuonna tuli takapakkia. Kisat sinänsä olivat erinomaisesti järjestetyt, kiitos aina luotettavan pohjalaisen talkoohengen. Mutta tulostaso vaikutti vaisulta, muutamaa ilahduttavaa poikkeuslajia lukuun ottamatta. Tosin viime vuonnahan oli raju parannus ylöspäin, joten nyt oli sinänsä odotettavissakin tilastollinen tasaus. Se oli vain odotettua rajumpi. Tämänvuotiset kisat häviävät viimevuotisille peräti 364 - 428.

Selitys löytyy edellisvuoden onnistumisten lisäksi kahdesta muusta asiasta. Ensinnäkin tämän vuoden luvattoman huonosta onnesta: poikkeuksellisen moni selkeä mitalisti oli sairastuvalla. Toiseksi siitä, että maan parhaat 19-vuotiaat olivat omissa EM-kilpailuissaan, mikä heikensi jossain määrin tasoa - kuitenkin yllättävän vähän, kuten kohta käy ilmi.
Parhaiden junioreiden poissaolo huomioitiin kursivoidussa vaihtoehdossa. Siinä otettiin juniorin EM-kisoissa tekemä tulos ja sijoitettiin hänet vastaavalle mitalisijalle (jos olisi sellaisen Kalevan Kisoissa ko. tuloksella ottanut) ja laskettiin lopuksi vertailu myös tämän vaihtoehdon mukaan. Toki olosuhteet Grossetossa olivat erilaiset kuin Seinäjoella, esimerkiksi Samuel Purola olisi varmasti Seinäjoella ollut satasella mitaleilla, kenties voittanutkin, mutta Grosseton yli neljän metrin vastatuuleen pusketun kisan tuloksella hän ei päässyt listoille. Miesten heittolajeissa 19-vuotiaat heittävät arvokisoissa kevyempää välinettä, joten heidän tuloksiaan ei huomioitu. Tuskin toisaalta kukaan heistä olisi miesten välineellä mitalille Kalevan Kisoissa kiilannutkaan.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 110. Kalevan Kisat, se tuottaa 109 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 72 ja häviävät 36, lisäksi vuoden 2009 kisoja vastaan tulee tasapeli. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 38. kovatasoisimmat kisat. Kuten todettu, tänä vuonna tuli selvää takapakkia. Muuten 2010-luku on ollut selvästi nousujohteista. Tämänvuotiset kisat ovat kuitenkin vuosikymmenen toiseksi heikkotasoisimmat voittaen vain vuoden 2011 kisat. Keskinäisen ottelun vuoden 2011 kisoille ne vieläpä häviävät, mutta pärjäävät sen verran paremmin muita vuosia vastaan, että kokonaistaulukossa 2017 on edellä.
Jos parhaat juniorit olisivat olleet mukana, kisat olisivat voittaneet 75 ottelua, hävinneet 32 ja ottaneet kaksi tasapeliä. Sijoitus olisi noussut kolme pykälää arvoon 35.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 107 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa vuoteen 1976 asti, joille ne häviävät. Sen jälkeisistä voitto tulee vuosien 1977, 1979 ja 2010 kisoista sekä tasapeli vuotta 2009 vastaan.
Juniorit huomioiden edellä mainittujen lisäksi tulee voitto vuosien 2008, 2009 ja 2012 kisoista sekä tasapelit vuosia 1978 ja 2004 vastaan.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Seinäjoella järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava: Vuoden 1952 kisat kaatuvat luvuin 391 - 181.
Vuosi 1975 pistää jo tiukalle, voitto tulee vain luvuin 344 - 316.
Vuodelle 1999 tulee selkeä tappio 342 - 428.
Juniorit huomioiden:
1952: 391 - 181
1975: 348 - 312
1999: 351 - 419


Toivottavasti tilapäiseksi jäävästä tason laskusta huolimatta on muistettava, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Globaaleista joukkuelajeista yleisurheilu on tasossa edellä kovasti hehkutettuja lentopalloa ja koripalloa - Suomen yleisurheilumaajoukkue on maailmanlistalla korkeammalla kuin kumpikaan näistä. Jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Yleisurheilussa ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle häviäisimme maaottelussa, on Jamaika.

Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta ja oman ennusteen kritiikki. Ennustekritiikissä on jätetty huomioitta ne, jotka eivät matkalle startanneet tai keskeyttivät.

M 800 m
Ennuste: Lampinen - Rinne - Laakso
Lopputulos: Lampinen - Laakso - Rinne
Kirjoitin ennusteessa Lampisesta seuraavasti: Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Toteutui (3) eli Laakso haastoi Lampisen tosissaan. Mutta se ei riittänyt, koska (1) tai (2) eivät toteutuneet.

M 1500 m
Ennuste: Mikkonen - Salonen - Jantunen
Lopputulos: Rinne - Mikkonen - Salonen
Rinteen olin sijoittanut neljänneksi ja Jantunen jäi seitsemänneksi.
Tämän kilpailun kommentaari on TV-lähetyksen varassa. Sattuneesta syystä en nähnyt kilpailun alkuvaihetta. Tulin paikalle juuri kun viimeinen kierros oli lähdössä, katsoin kelloa ja tuumasin WTF. Kello näytti 3.15. Jälkeenpäin kävi sitten ilmi, että Tuomo Salonen oli fiksuna miehenä mennyt alussa kärkeen, lyönyt jarrut päälle ja toivonut että kukaan ei uskaltaisi mennä porukan isoimman korston ohi ennen kuin viimeisen kierroksen alkaessa, jolloin Salosella olisi nopeana sekä juoksuvoimaa että etumatkaa. Hyvä suunnitelma, jonka pilasivat toiseksi viimeisellä kierroksella Tommi Sundell ja Samu Mikkonen. No, pronssia tuli kuitenkin. Voittajaksi nousi Joonas Rinne vakuuttavalla esityksellä. Jaksan aina saarnata ulkoradalla juoksemisen typeryydestä, mutta tällä kertaa oli Rinteeltä oikea valinta mennä välillä kolmosrataakin myöten. Taktiikkajuoksussa ei väsytä itseään, vaikka muutama metri ylimatkaa tulisikin, välttyy tönimiseltä ja pussiin joutumisen riskiltä. Ja ennen kaikkea porukan keskellä juostessaan Rinne ei olisi ilman periskooppia nähnyt, mitä tapahtuu. Mailerit ovat yleensä semmoisia 185-senttisiä ja Rinteen viralliset 173 senttiä on ilmeisesti mitattu sulkahattu päässä. Lopussa mies meni hämmentävän kovaa ja pesi kaikki helpon näköisesti.
Kilpailu aiheutti myöhemmin jälkipyykkiä. Edellisen kerran 1500 metriä on voitettu huonommalla ajalla vuonna 1918, jolloin tulostaso oli sodan ja nälänhädän kokeneessa maassa muutenkin surkea. Ensimmäistä kertaa tämänvuotista voittotulosta kovempaa juostiin SM-kisoissa 1912. Asian tiimoilta haastateltiin Münchenin olympiavoittaja Pekka Vasalaa. En tiedä miten paljon jutussa oli toimittajan väritystä, mutta kummastelin suuresti sitä, kuinka Vasala käski juoksijoita häpeämään. Pitäisi mukamas juosta paukusta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Minä kun luulin, että ME-yritykset ovat erikseen ja mestaruuskisoissa juostaan mestaruudesta. Ja muistutetaanpas Pekka Vasalaa vielä siitä, että hän itse voitti Ruotsi-maaottelun 800 metriä syksyllä 1971 ajalla 1.54,1, vaikka oli reilusti paremmassa kunnossa ja juoksi seuraavana vuonna vain 0,2 sekunnin päähän silloisesta ME:stä. Omien sanojensa mukaan lopussa turhaan löysäten vieläpä. Eli osattiin taktiikkajuoksut ennenkin.
Kaiken huippuna oli toimittajan toteamus: "Miesten 1500 metrillä lähdettiin juoksemaan ”vauhtia”, jossa lehdistökatsomon lonkkavaivaisetkin olisivat pysyneet mukana." No joo, hyperbolat sikseen mutta jotkut ottavat tuon vakavasti. Katsotaanpa. 400 metrin väliaika oli 1.17,45. Suhteutetaan kaikille tuttuun Cooperin testiin. Kyseinen vauhti on vähän yli 3700 metrin Cooperin vauhtia. Sopivaa lonkkavaivaiselle, eikö? Toki kyseessä on vain ensimmäiset 400 metriä ja voi kuvitella, että kyllähän sen matkan jaksaisi tuota tahtia juosta. Tein asiasta oman arvioni ja vertasin IAAF:n viralliseen pistetaulukkoon, joka antoi saman tuloksen. Pysyäkseen edes tuon ensimmäisen kierroksen ajan mukana on ehdottomasti oltava Cooperissa vähintään 2600 metrin kunnossa. Tekemätön paikka yli puolelle urheilutoimittajista.

M 5000 m
Ennuste: Järvenpää - Ryynänen - Siikaluoma
Lopputulos: Ryynänen - Järvenpää - Saleva
Salevan olin sijoittanut viidenneksi ja Siikaluoma oli kuudes.
Kävi kuten ennustaa sopikin. Ensin mennään pari kilometriä ihmetellen jonkun muun johtaessa (Lövdahl ja Siikaluoma), jonka jälkeen Järvenpää lähtee vetämään. Sitten porukkaa putoaa kyydistä aina sopivin välimatkoin, kunnes jäljellä ovat Järvenpää ja Ryynänen. Pientä vaihtelua toi vain se, että Järvenpää ei johtanutkaan kolmen kilometrin kohdalla vaan jäi välillä kärkipaikalta pois Siikaluoman noustessa kärkeen ja Ryynäsen lähtiessä pian sen jälkeen saaden peräänsä vain Järvenpään. Järvenpää otti kuitenkin paikkansa kärjessä ja yritti pudottaa Ryynäsen vedolla. Tässä vaiheessa pidin selvänä, että Järvenpää voittaa. Toisin kävi. Ryynänen juoksi taktisesti nerokkaan juoksun. Hän lähti keulaan 500 metriä ennen maalia ja kiskoi itsensä irti Järvenpäästä. Juuri kuten piti, sillä loppusuoralla hän olisi ilmeisesti hävinnyt. Sanoin takasuoran auetessa, että jos Ryynäsellä on sen päättyessä enemmän kuin viisi metriä etumatkaa, hän voittaa. Sitä oli melkein kymmenen metriä ja Järvenpää löi hanskat tiskiin.

M 10 000 m
Ennuste: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Lopputulos: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Heti alussa lähti seitsemän miehen ryhmä irti. Tuomas Jokinen veti ja Arttu Vattulainen oli viimeisenä. Ihmettelin miksi helvetissä. Olihan päivänselvää, että jossain vaiheessa Järvenpää lähtee ja silloin Vattulaisen pitäisi olla kannassa kiinni. Hän oli ennakkosuosikki kaikkien papereissa, myös minun. Mutta Järvenpää oli kova uhkaaja, joten leikittelyyn ei pitäisi olla varaa. Puolimatkassa oli sitten viisi miestä jäljellä. Järvenpää lähti ja jonon viimeisenä ollut Vattulainen lähti perään. Kylläkin liian myöhään - etumatka ehti kasvaa pariinkymmeneen metriin. Tuumasin että ilmeisesti Vattulaisen ajatus on, että antaa Järvenpään repiä itsensä irti kovalla vedolla ja ajaa sitten tasaisen tappavalla tahdilla kiinni. Toisin kävi. Vattulainen hellitti oman vetonsa ja antoi perässä seuraavien ajaa itsensä kiinni. Seuraavalla kierroksella mies juoksikin radan syrjään vatsaansa pidellen ja siitä ilmeisesti suoraan vessaan. Toivottavasti ajoissa. Eli kohtalo oli tällä kertaa sama kuin kisoissa usein soineessa Italian armeijan tunnusbiisissä Put Your Hands Up In The Air. Vattulaisen keskeytyksen jälkeen kisa olikin selvä. Ilahduttavaa oli se, että Järvenpään veto ei hyytynyt käytännössä lainkaan: kilpailun jälkimmäinen puolikas kulki reilusti puoli minuuttia kovempaa kuin ensimmäinen eikä ollut kovin paljon edellispäivän vitosen aikaa huonompi.

M 3000 m esteet
Ennuste: Raitanen - Granberg - Tenhunen
Lopputulos: Raitanen - Granberg - Loukkalahti
Loukkalahden olin sijoittanut kahdeksanneksi ja Tenhunen oli seitsemäs.
Ihan sama kuin naisten kisassa: voittaja lähti heti. Paljon muuta kerrottavaa kisasta ei olekaan, kun aika odotetusti omalla vedolla ei ollut aivan huippua. Granberg joutui etukäteen selvänä pidetyn hopean kanssa yllättävän koville. Otto Loukkalahti yllätti positiivisesti ja osoitti, että Jyväskylän liikuntatieteellinen ei sentään olekaan ihan niin pahana pidetty musta aukko, jonne imeytyvät lupaavat urheilijat katoavat jälkiä jättämättä. Metusalem Syrjälä juoksi siis kisoissa 20. kerran, mutta suoritus kalpenee vielä keihäänheittäjä Harri Haataisen rinnalla, joka oli 22. kerran mukana. Oli välillä kolmantena, mutta jäi taas ilman mitalia, joten ei kai auta kuin ottaa ensi vuonnakin keihäs käteen ja jahdata puuttuvaa lätkää.

N 800 m
Ennuste: Kuivisto - Eriksson - Paunonen
Lopputulos: Kuivisto - Paunonen - Eriksson
Kuivisto meni heti alussa kärkeen ja juoksi omalla vedolla ennätyksensä, vain kolmen sekunnin päähän SE:stä ja aivan kansainvälisen tason tuntumaan. Kova suoritus. Kuten ennusteessa totesin, kahdeksasta listatusta joku sössii itsensä ulos finaalista. Tällä kertaa Musta Pekka jäi Jemina Forssille, joka ei selviytynyt aikavertailusta. Nostan esiin finaaliin yllätyskorttina selvinneen ja siellä viimeiseksi jääneen Elina Myllymäen, Seinäjoen Seudun Urheilijat. Etukaarteen takana olevan kerrostalon parvekkeelle oli ripustettu iso lakana: HYVÄ ÄITI! Ikää 35 vuotta, välillä kymmenen vuoden perhetauko ja paluu radalle omin ennätystuloksin. Ainakin harjoitusmatka on lyhyt, kun asuu kentän vieressä. Yleisurheilu on täynnä vastaavia tarinoita. Tiedän parikin yhtä huikeaa juttua SM-tason urheilijoista, joita ei ole koskaan julkisuudessa kerrottu.

N 1500 m
Ennuste: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Lopputulos: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Seitsemän Suomea edustavaa juoksijaa viivalla. Ainoa mikä ennusteessa meni pieleen oli kahden viimeisen keskinäinen järjestys. Tosin mukana oli myös Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, jonka uskoin todennäköisesti olevan ensimmäisenä maalissa. Näin ei käynyt, vaan Kuivisto kiri koko matkan kisaa johtaneen Mäen ohi loppusuoralla. Kisan jälkeen keskustelin erään toisen valmentajan kanssa Kuivistosta. Olimme yksimielisiä siitä, että vuoden-parin sisällä hänellä on hyvät mahdollisuudet rikkoa SE tai jopa kaksi. Erimielisiä olimme siitä, kumpi matka on todennäköisempi. Oman arvioni mukaan kolmen sekunnin ennätysparannus kasilla on kovempi urakka kuin kuuden sekunnin tonnivitosella. Väitän että Saran perusnopeudessa tulee katto vastaan ennemmin kuin kestävyydessä. Kollega oli eri mieltä. Veto on päällä, katsotaan kumpi SE saa ensin kyytiä.

N 5000 m
Ennuste: Richardsson - Storbacka - Chydenius
Lopputulos: Richardsson - Storbacka - Tofferi
Tofferi tuli ennusteen ulkopuolelta, Chydenius oli yhdeksäs.
Kärkisijojen osalta täysin kuten odottaa sopi ja jopa odotetulla taktiikalla. Oleellista oli se, että Camilla Richardssonista ei ollut haastamaan Tsekkiä edustavaa ja siksi ennakosta pois jätettyä Kristiina Mäkeä. Naiset vetivät vuoroittain ja lopussa Camilla oli aseeton. Vielä SM-maastoissa tilanne oli täsmälleen päinvastainen, mikä herättää lievää huolestumista. Karin Storbacka juoksi elämänsä ensimmäisellä ja ehkä myös viimeisellä vitosella (pääsi kisohin kolmosen tuloksella) odotetusti mitalin. Henni Tofferin hyvä kunto tuli yllätyksenä niin tässä kuin tonnivitosella.

N 10 000 m
Ennuste: Mäkelä - Chydenius - Nikander
Lopputulos: Nikander - Mäkelä - Rantanen
Rantasen olin sijoittanut neljänneksi ja Chydenius oli neljäs.
Ei sitten tarvinnut hyppiä katsomossa yläpystyä, kuten olin luvannut tehdä siinä tapauksessa jos Janica Mäkelä voittaa mestaruuden. Mutta melkein yhtä iloinen olin Saara Nikanderin mestaruudesta, kun tietää millaisia vaikeuksia vasta 23-vuotias ja silti jo melkein kymmenen vuotta SM-tasolla kilpaillut juoksija on joutunut voittamaan. Kalevan Kisat ovat jääneet neljästi väliin. Ikävä kyllä on todettava, että en usko hänen kykenevän nousemaan kansainväliselle huipputasolle. Teknisesti hän ei ole kehittynyt sille tasolle, minkä uskoin vielä viisi vuotta sitten mahdolliseksi. Taktinen osaaminen on yhtä heikkoa kuin oli alle parikymppisenä ja se oikeastaan paljastaa eniten. Miksi juosta turhaan toista rataa kierroskaupalla, noin esimerkiksi? Voihan se kyllä olla, että olen taas väärässä hänen suhteensa ja toivotaan niin. Enhän minä uskonut hänen tätäkään kisaa voittavan. Muilta osin kisa meni ensi alkuun kuten odotinkin: Janica Mäkelä meni kärkeen ja halukkaat seurasivat. Se oli yllätys, että Meri Rantanen oli mukana Nikanderin ohella. Sitten jäin vain odottelemaan, että Mäkelä vetelisi kaikessa rauhassa viimeisen kierroksen alkuun ja spurttaisi kultaan. Puolimatkan kohdalla alkoi kuitenkin selkäpiitä karmia, kun näin Janican tuskaisen ilmeen. Näytti siltä, että akillesjänne alkoi teippauksesta huolimatta ilmoitella, että et muuten ole tosissasi. Seitsemän kilometrin kohdalla Saara sitten lähti ja pääsi irti käsittämättömän helposti. Ainakin siihen nähden, että Janica veti lopussa itsensä helposti hopealle eikä välimatka Saaraan ollut lopulta kuin seitsemän sekuntia. Jää vain yksi kysymys: miksi? Miksi Janica luovutti niin helpolla? Ei vauhti edes merkittävästi kiihtynyt, kahdeksas kilometri oli vain pari sekuntia nopeampi kuin pari edellistä. Sen jälkeen vauhti pysyi samana eikä ero enää kasvanut, se oli koko ajan enimmillään vähän toistakymmentä sekuntia.

N 3000 m esteet
Ennuste: Richardsson - Mäkelä - Kuljukka
Lopputulos: Richardsson - Mäkelä - Suominen
Suomisen olin sijoittanut kuudenneksi ja Kuljukka oli neljäs.
Olin ennustanut, että Sandra Eriksson häviää Camilla Richardssonille. Tämä jäi selvittämättä, koska Sandra ei startannut. Mistä en ollut erityisen yllättynyt. Epäilen että jos Camilla olisi ilmoittanut, ettei ota osaa, Sandra olisi ollut viivalla. Nyt hän tiesi, ettei vielä pärjää ja jätti suosiolla kisan väliin. Parempi niin, ei kannata ottaa riskiä jalan kuntoutumisen takia. Itse kisa oli kahden ensimmäisen sijan kannalta tylsä. Camilla lähti heti alussa omille teilleen. Juoksu ei ennustanut erityisen hyvää MM-Lontoota ajatellen. Meno oli tahmean näköistä ja esteiden lukemisessa oli ongelmia. Janica Mäkelä lähti niin ikään omaan rauhaansa Camillan perään. Kakkossija ei yllättänyt, sen sijaan yllätti se että hän ylipäätään oli viivalla eilisen kympin jälkeen. Viimeisessä vesiesteessä kolahti pahan näköisesti, mutta loppusuora sujui ongelmitta. Tunti kisan jälkeen jalan ontuminen oli sen näköistä, että ei ollut mikään ihme että seuraavan päivän vitonen jäi väliin. Pronssikamppailu käytiin Aino Kuljukan ja Anni Suomisen välillä ja oli selvää, että Suominen vie pronssin, koska oli mukana viimeisen kierroksen alkaessa. Molemmat juoksivat ennätyksensä eivätkä ajat olleet lainkaan kehnoja. Saa nähdä mitä tulevaisuus heidän osaltaan tuo. Erityisesti iskin kuitenkin silmäni kahdeksanneksi sijoittuneeseen Roosa Hämäläiseen, jolla on teknisesti todella hyvä kestävyysjuoksijan aihio. Lisää treeniä vain ja sitten Raitaset eli painotusta suunnistuksesta esteisiin, niin katsotaan kuinka käy.

Yleisesti ottaen olen nyt huolissani suomalaisen kestävyysjuoksun tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ei ole kovinkaan monta lupaavan näköistä nuorta tulossa. Ja aika monella kolmenkympin molemmin puolin olevalla on juna jo mennyt, vaikka oma ennätys saattoi nyt tullakin. Voisin luetella suoralta kädeltä kymmenkunta nimeä, joiden paras teko suomalaisen kestävyysjuoksun kannalta olisi siirtyä ns. siitokseen, mutta en intimiteettisyistä niin tee. Mutta pääasia että ovat mukana, olkoot sitten valmentajina, juoksijoina tai missä tahansa muussa roolissa. Kaikkia tarvitaan.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein 7/10. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu sijoille 2, 3 ja 4. Mestareiksi ennustetuista kolmesta väärästä kaikki olivat hopealla.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli napakymppi. Kahdessa muussa lajissa kaksi mitalistia vaihtoi keskenään paikkaa ja kolmas oli oikealla paikalla.
Kaiken kaikkiaan ennustin mitalistien nimistä 24/30 oikein. Parempi tulos kuin viimeksi, jolloin oikein meni 21. Mestareista meni oikein seitsemän myös silloin. Ainoa mitalisti, joka nousi ennusteen listattujen ulkopuolelta, oli vitosella Henni Tofferi. Häntä en ollut listannut kahdeksan joukkoon lainkaan.

7 kommenttia:

Snowcamo kirjoitti...

Urheilusta en omien lajieni ulkopuolelta tiedä oikeastaan yhtään mitään, mutta hätkähdin kun tajusin itsestäänselvyyden: https://www.youtube.com/watch?v=8PdKXTu-er4

Kysymykseni asiantuntijalle kuuluukin: Nyt kun (lähes?) kaikki naisten ennätykset tulevat menemään uusiksi, niin onko joitain lajeja, joissa menevätkin miesten?

Jaska Brown kirjoitti...

No joo, olen ihmetellyt ettei tuo ole yleistynyt. Caster Semenya juoksee naisten kisoissa kultamitaleja niin että tyrät rytkyy. Suomessakin oli neljä vuotta sitten farssi, kun yksi Räsänen, omaa sukua Vesku, ilmestyi naisten kuulantyöntöön ja sai kilpailuluvan. 47 vuotta ikää, ei merkittävää urheilutaustaa ja täysin tyhjästä työntää tuloksia, joita ei yksikään yli 40-vuotias suomalaisnainen ole koskaan työntänyt. Tosi uskottavaa, ettei muka ollut etua. Onneksi ei kuitenkaan pärjännyt edes pistesijojen arvoisesti.

Toisaalta mikäli identiteettiajatusta vie pidemmälle, niin voisinhan minäkin sanoa identifioituvani vaikka selkäydinvammaiseksi ja käydä keräämässä muutaman kultamitalin paralympialaisissa. Jostain syystä tätä ei sitten hyväksyttäisi. Pitäisiköhän naisurheilu siirtää vammaisurheilun piiriin, niin silloin pelkkä henkinen naiseus ei riittäisi, vaan pitäisi olla lääkärintodistus siitä että on oikeasti nainen?

Ja vastaus kysymykseen: olen lukuisia kertoja esittänyt poliittisesti epäkorrektin kysymyksen. Onko maailmassa yhtäkään jollain absoluuttisella mittarilla paremmuusjärjestykseen laitettavissa olevaa asiaa, jossa parhaat naiset olisivat parempia kuin parhaat miehet? "Absoluuttisella mittarilla" tarkoitetaan sitä, että esim. kirjallisuudessa tai ruuanlaitossa paremmuus on mielipidekysymys ja se ei käy. Kun taas esim. korkeushypyssä ja pitsinnypläysnopeudessa on olemassa absoluuttinen kriteeri.
En ole koskaan saanut yhtään todistettavaa esimerkkiä sellaisesta asiasta, jossa parhaat naiset järjestelmällisesti voittaisivat parhaat miehet. Käänteisiä esimerkkejä pystyy helposti luettelemaan niin kauan, että suu kuivuu.

Anonyymi kirjoitti...

Englannin kanaalin ylityksessä uimalla on nopeusennätys joskus ollut naisen hallussa. Naisilla on enemmän rasvaa kehossaan, joka suojaa kylmältä, siinä selitys. Miehethän joutuvat usein lihottamaan itseään tai muuten jopa hypotermia on vaarana. Tämä ei ole kuitenkaan sitä mitä Jaska peräänkuulutti, siis esimerkki järjestelmällisestä naisten paremmuudesta.

Matias

Hemuli kirjoitti...

Kestävyysjuoksu ja kamppailulajit ovat hiljalleen kuolemassa Suomesta. Ei play station sukupolvi halua itseään rääkätä. Ei varsinkaan kun yksilöurheilu on lähes aina taloudellista kituuttamista. Paljon mukavemmin saa rahansa kun tekee itsestään pellen youtubessa tai keikistelee bikineissä instagrammissa.

Toisaalta suomalainen urheiluväki on jumahtanut 1900-luvun alkupuolelle. Liian moni kuvittelee kisoja järjestäessään, jotta ihmiset tulisi katsomoon urheilun takia. Pitäisi ymmärtää rakentaa show ympärille ja myydä showta - ei urheilua.

https://yle.fi/urheilu/3-9715413

Onhan jotakin pahasti päin persettä jos kalevan kisat eivät vedä kuin muutaman tuhat katsojaa (vertaa vaikkapa itä-länsi tai kiekon play offit).

Kamppailulajeissa tilanne on vielä surkeampi. SM-katsomoon eksyy joitakin satoja, jos sitäkään.

Sm-kisat Rovaniemi
https://m.youtube.com/watch?v=BXu2yIGg7Uc

Otetaanpa mallia jenkkien high school osavaltio mestaruuskisoista...

https://m.youtube.com/watch?v=tPc2JTHDpnc

Jaska Brown kirjoitti...

Matias: Nainen joka piti Englannin kanaalin ylitysennätystä jonkin aikaa hallussaan oli Gertrude Ederle, ensimmäinen kanaalin uimalla ylittänyt nainen. Hän oli olympiavoittaja. Yleisesti ottaen lähellekään parhaat miesuimarit eivät olleet - ainakaan tuolloin, 1926 - kokeilleet temppua. Kova suoritus sinänsä joo.

Hemuli: Kyllä, näin on. Osut ongelman ytimeen eli kuvitellaan, että suurta yleisöä kiinnostaisi kamppailu paremmuudesta. Kuten tässäkin kirjoituksessa viittasin, pitäisi kiinnittää huomiota "human interest" -puoleen eli kertoa enemmän tarinoita. Yritän ehtiä palata asiaan myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa kaksi muutakin naista on pitänyt kanaalin yli uinnin ennätystä hallussaan, viimeksi Penny Lee Dean vuosina 1978-1994. Nykyinen miesten ennätys on 6.55 ja naisten 7.25, oikein päin onneksi, mutta ero on varsin pieni.

https://loneswimmer.com/2012/11/15/whats-the-best-possible-english-channel-record/

https://www.dover.uk.com/channel-swimming/records

Matias

Jaska Brown kirjoitti...

Matias: Kiitos linkeistä. Ennen edellistä vastausta yritin etsiä ennätyksen kehitystä. Löysin tuon jälkimmäisen sivuston, mutta en ensimmäistä linkkaustasi tai mitään muuta vastaavaa. Mikäli listaus on täydellinen (ja miksi ei olisi), on todettava että ennätys on parantunut yllättävän harvoin. Samoin ennätyksestä lohkaistut palaset ovat olleet usein aika isoja, mikä viittaa siihen että olosuhteilla on suuri merkitys. Kuten odottaa sopiikin.