Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusinta: Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun on tulossa jatko-osa lähiaikoina, koska linkkikansioon on vuosien varrella kertynyt lisää uskomattomia sattumuksia:

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se tässä vuosien varrella on ihmetyttänyt, miten sanasta messerschmitt saadaan lyhennettyä mersu. Sanasta mercedes tulee luontevasti mersu, mutta messerschmitt?

Ironmistress kirjoitti...

Hih, kaikki Utin laskuvarjohyppääjät tuntevat Mersukulman ja mistä se nimi tulee :-)

Sekä Adolf Galland että Eric Brown, joilla kummallakin oli tilaisuus lentää sekä Gloster Meteoria että Me 262:ta, totesivat, että 2MS The Ultimate Hävittäjäkone olisi ollut Me 262 Meteorin moottoreilla ja tykeillä. Brittien aseistusvalinta - neljä 20 mm Hispano-kanuunaa - oli sekä tarkempi että tulinopeudeltaan parempi kuin saksalaisten neljä 30 mm MK 108 "katuporaa". Meteorin Rolls-Royce Derwentit olivat erittäin luotettavat, ja Meteor F3, ensimmäinen rintamakäyttöön päässyt Meteor, oli tosin Me 262:ta liki 80 km/h hitaampi, mutta pienemmän siipikuormituksensa ansiosta huomattavasti ketterämpi ja nousukykyisempi. Kun siihen asennettiin pitemmät moottorigondolit, sen kompressibiliteettiongelma hävisi - ja energiahyötysuhde parani niin, että sen huippunopeus kasvoi 120 km/h (!).

Sekä Frank Whittle että Hans Pabst von Ohain olivat kehittäneet suihkumoottorin toisistaan tietämättään itsenäisesti. Sodan jälkeen he aluksi syyttivät toisiaan plagioinnista, mutta tavattuaan ja huomattuaan että he olivat päätyneet samoihin ratkaisuihin itsenäisesti mutta eri syistä, heistä tuli ystävät. Molempia pidetään suihkumoottorin keksijöinä.

Suihkumoottori voidaan rakentaa joko radiaaliturbiiniksi tai aksiaaliturbiiniksi. Näistä radiaaliturbiini on yksinkertaisempi ja helpompi rakentaa, mutta aksiaaliturbiineilla päästään parempiin tehoihin ja skaalautuvuuteen, joskin se on vaikea rakentaa ja asettaa materiaaleille ja metallurgialle hirveät vaatimukset. Britit päättivät sodan aikana "pärjätä" sodan läpi radiaaliturbiineilla ja vasta rauhan aikana kehittää aksiaaliturbiinin, kun taas saksalaiset yrittivät heti alunalkaen aksiaaliturbiinia. Brittien strategia oli oikea: Rolls-Royce Wellandin ja siitä jatkokehiteltyjen Derwentin, Trentin ja Nenen elinikä oli 1000-2000 tuntia, kun taas Jumo oli valmis romutukseen 23 h käyttöajan jälkeen. Saksalaisilla ei siinä vaiheessa sotaa enää ollut kykyä erikoismetalliseosten valmistukseen, vaan piti pärjätä sillä mitä sai. Sodan jälkeen 1946 britit ottivat tuotantoon ensimmäisen aksiaaliturbiininsa, Rolls-Royce Avonin, joka on yhä tänäkin päivänä tuotannossa, tosin kaasuturbiinina: lentokonemoottorituotanto Avonilta päättyi 1974 ohivirtausmoottorien tehtyä läpimurtonsa.

Se yksi Dickinin mitalisti, joka sanoi "miau", oli HMS Amethystin laivakissa, kolli nimeltään Simon. HMS Amethyst oli jäänyt ansaan Jangtsekiang-joella, ja sen paluutie oli tukossa. Samaan aikaan ruokavarastossa oli rottaongelma. Tapauksen aikana Simon tappoi niin paljon rottia, että se pelasti aluksen ruokavaraston pilaantumiselta, ja kävi kiehnäämässä miehistön jäsenten kanssa, pitäen heidän moraaliaan yllä. Eräänä myrskyisenä yönä HMS Amethyst pääsi lopulta livahtamaan merelle ja pakoon.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Molemmat jutut parasta A-ryhmää.
Täytyy pitää mielessä tuo Dickinin mitali, jos omat koirat tai kissat tekisivät merkittäviä urotöitä. Toki koirat ovat listineet useamman käärmeen ilman omia tappioita, mutta ei riittäne Dickiniin.

Juha kirjoitti...

Mersu-nimityksen syntyyn mahdollisesti vaikuttivat seuraavat seikat:
a) Messerschmitt 109G:n virallinen lyhenne Me 109 (*)
b) Moottorina toimi Daimler-Benzin DB 60x-sarjan koneet.

(*) Alunperin 109:ää tuotettiin Bayerische Flugzeugwerken alaisuudessa, mutta syyskuussa -38 perustettiin konsernin johtoon Messerschmitt AG. Periaatteessa siis konetyypit A-D pitäisi nimetä Bf:ksi ja E-K Me:ksi.
Käytännössä taasen Luftwaffe piti Bf-etuliitteestä kiinni koko konetyypin elinkaaren ajan, ja tehtaan omissakin papereissa Bf-merkintää näkyi runsaasti Me:n sijaan.

IM:n kommenttiin viitaten, MK 108: tulinopeus oli täysin verrannollinen Hispanoon (600-650ls/min), mutta ammusten lähtönopeus oli selkeästi alhaisempi. Aseen tarkkuus oli myös hyvä, mutta sen ballistiset ominaisuudet eivät soveltuneet voimakkaasti liikehtiviä maaleja vastaan. Se oli kuitenkin hyvä pommittajia vastaan, mihin käyttöön sen suunnittelutyössä oli tähdättykin.

Tom Kärnä kirjoitti...

Kun Jaska oli tässä taannoin julkaissut blogimerkinnän aiheesta globaalinationalismi, ja minä lukijakommenteissa olin luvannut kuukauden sisällä julkaista oman tarkasteluni asiasta, niin oi, katso, tänään sain saatettua sen ulos interwebbiin:

Hän antoi minulle maailmankatsomuksen: globaalinationalismi

PS Luen tämän merkinnän heti tämän viestin lähetettyäni. Ja mahdollisesti kommentoin.

Tom Kärnä kirjoitti...

Göring oli ihmeen suuressa määrin diletantti. Täytyy oikein ihmetellä.

Mutta mitä tulee Frans Joosefin maan sääasema Schatzgräberiin, niin Jukka Piipponen on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltään Operaatio Aarteenkaivaja. Se on julkaistunut vuonna 2013, eli on melko tuore. Anteeksi laajamittainen omien linkkien lähettäminen, mutta kun liittyvät ao. aiheisiin, niin ehkä sallitaan. Oi, katso, niin halutessasi:

Kirja-arvostelu: Jukka Piipponen: Operaatio Aarteenkaivaja

Anonyymi kirjoitti...

Heh toi oli paha kuitti "Isä Aurinkoiselta"! Jostain muistan lukeneeni kun toi saksalaisten sääasema Huippuvuorilla antautui briteille, niin saksmannien komentaja luovutti pistoolinsa laivasto-osaston komentajalle todeten "meidän pitäisi nyt sitten vissiin antautua"?

Eikös Espanja lähettänyt ns. sinisen divisioonan itärintamalle? He olivat tietenkin vapaaehtoisia sotureita. Aatu ja Franco eivät päässeet yhteisymmärrykseen sodankulusta joten Espanja jäi puolueettomaksi kakkosrähinässsä. Espanjan sisällissodassa Luftwaffe treenasi sitten tulevia operaatiota varten, Guernica hyvänä esimerkkinä. Muuan O. Dirlewanger palveli siellä ja hän sai ns. synninpäästön kunnostauduttuaan taisteluissa, myöhemmin hän johti sitä surullisenkuuluisaa SS-osastoa. Neuvostoliittokin lähetti omia sotureitansa apuun "fasismia" vastaan.

Eli Espanja toimi jonkunlaisena salamasodan koelaboratoriona.

Mutta joo, Vlassovin kasakat joutuivat ojasta allikkoon kun sota loppui, he olivat sananmukaisesti veikanneet väärää hevosta.


- Soomepois Eestist -

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Kommenteissa tulikin jo tuohon vastauksia. Itse kuvittelin että kyseessä on yksinkertaisesti sanaväännös, koska sanat "Messerschmidt" ja "Mercedes" muistuttavat toisiaan.

IM: Kuten todettu, saksalaisten ongelma ei ollut teoreettinen osaaminen vaan kehnot materiaalit.

Veijo Hoikka: Mitalin arvoisia urotekoja joo, mutta kuolleen myyrän löytäminen aamutohvelista pistää joskus huumorintajun koetukselle...

Juha: Enpä ollutkaan ajatellut tuon Bf:n merkitystä.

Tom Kärnä: Nöyrimmät kiitokseni. Ja pitää laittaa tuo kirja lukulistalle. Koala Kustannus tekee arvokasta työtä.

Soomepois Eestist: Sininen divisioona eli Division Azul oli mukana niin kauan kun näytti menevän hyvin. Sitten Franco veti tukensa pois, tosin vapaaehtoisia oli senkin jälkeen. Franco oli melkoinen veijari. Piti maansa erossa sodasta, oli hyvää pataa Aatun kanssa niin kauan kun tarvitsi ja käänsi sitten kelkkansa. Ja onnistui pitämään fasistihallituksen vallassa 70-luvun puoliväliin ja kuolemaansa asti.

DuPont kirjoitti...

JB: "Franco oli melkoinen veijari. Piti maansa erossa sodasta, oli hyvää pataa Aatun kanssa niin kauan kun tarvitsi ja käänsi sitten kelkkansa. Ja onnistui pitämään fasistihallituksen vallassa 70-luvun puoliväliin ja kuolemaansa asti."

Juu, hyvin osasi poliittisen pelinsä tuo johtaja. Sellainen pieni huomautus tosin, että kuinka "fasisti" Franco lopulta oli? Hänhän oli hyvin vanhoillinen, kirkko- ja kuningasmielinen valtaannoustessaan. Eikö hänen aatteensa lopulta ollut aika kaukana sosialistisen Mussolinin fasismista? No, ainakin alkuvaiheessa.

Jaska Brown kirjoitti...

DuPont: No ei kovin fasisti. Mutta kuten nykypäivän keskustelukulttuurista huomaamme, sillä ei ole merkitystä onko fasisti (rasisti), oleellista on että on leimattu sellaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Mersu nimestä:
Nykyään yleisesti puhutaan "Daimler-Benz DBxxx"
Kuitenkin moottorimanuaaleissa lukee selvästi:
"Motorhandbuch zum Mercedes-Benz Flugmotor DB6xxx"

Sivuhuomautus:
DB601 manuaali on fraktuuralla ja DB603 antikvalla.
Miksikö:
Martin Bormann päätti 1941, että saksalainen vuosisatainen fraktuura on ihan juutalaista. Siirryttiin siis helppolukuiseen antikvaan. Sodan jälkeen oli yritystä siirtyä takaisin fraktuuraan. Sitten huomattiin että oli niillä natseilla hyviäkin ideoita.