Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kansallinen projekti

Helsinki, loppuvuodesta 2017

Parikymmentä miestä oli kokoontunut hotellin kabinettiin. He olivat saapuneet paikalle huomaamattomasti eri aikoina, sillä he eivät halunneet tulla nähdyiksi yhdessä. Paikalle pääsi eri reittejä, niin sisäpihan puolelta, pääovesta kuin sivukauttakin. Kabinetti oli tarkistettu huolella salakuuntelulaitteiden varalta ja turvallisuusyrityksen työntekijät valvoivat vaivihkaa käytävillä.
Kaikkien kutsuttujen saavuttua paikalle yksi miehistä pyysi kohteliaasti anteeksi keskustelukumppaniltaan ja tarkasteli hetken aikaa joukkoa. Kaikki olivat jakautuneet muutaman hengen ryhmiin tai pareiksi. Vallitsi tasainen puheensorina, jonka katkaisivat muutamat naurahdukset. Mies odotti vielä hetken, jotta pakolliset sosiaaliset kuviot tulisivat hoidettua. Hän ei ollut ryhmän vanhin eikä yhteiskunnallisesti merkittävimmässä asemassa. Hän tiesi, ettei ole tämän ryhmän johtaja, vaan eräänlainen uskottu mies. Häneen luotettiin eniten ja siksi hän oli päätynyt oman toimensa ohella tämän herrakerhon projektin vetäjäksi - niin no, projektipäällikkö olisi kai paras nimitys, hän mietti. Lopulta hän astui fläppitaulun eteen ja rykäisi.

- Hyvät herrat, vielä kerran tervetuloa. Te tiedätte hyvin miksi olemme täällä joten mennään suoraan asiaan. Vuosi sitten suunnitelemamme selvitys on nyt valmis ja olette synopsiksen siitä lukeneet. Tehty arvio on hyvin positiivinen ja projektipäällikkönä - kai minua voi niin kutsua - suositan vahvasti sen hyväksymistä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen yksi miehistä, "herra A" puhui.
- Tämä on varsin vallankumouksellinen ajatus, jos tuollainen adjektiivi tässä seurassa sallitaan. Mutta senhän me totesimme jo viimeksikin. Toisaalta mikäli laskelmat pitävät paikkansa - enkä niitä epäile - rahaa tulee ovista ja ikkunoista meille kaikille. Minua vain kummastuttaa, millä ihmeellä tämä saadaan läpi.

Toinen, lihavahko mies, "herra B", naurahti.
- Propagandalla, millä muullakaan. Kyllä kansa uskoo mitä sille syötetään. Nykypäivänä se on tosin vaikeampaa. Vaihtoehtomediat tuovat muutakin. Mutta se vaikuttaa vain pieneen osaan kansasta. Tosin on silläkin merkitystä, kuten tiedätte olen kärsinyt melkoisia taloudellisia tappioita lehtien tilaajamäärien pienentyessä. Vaan nyt muuttuu ääni kellossa. Vaihtoehtomedialla tuskin lienee mitään tätä vastaan, kun tulee niin puskista ja on varmaan heidänkin mielestään hyvä ajatus. Joten minullekin tämä on positiivinen projekti, teistä muista nyt puhumattakaan.

- Ihmettelin lähinnä sitä, millä poliitikot saadaan tämän taakse, täsmensi herra A.

Nyt naurahti puolestaan herra C.
- Rahalla, millä muullakaan. Eduskuntavaalit ovat taas reilun vuoden päästä ja rahahanat menevät kiinni, jos tämän takana ei seisota. Toki meidän pitää jättää taas yksi puolue oppositioon vastustamaan, jotta olisi vaihtoehtoja. Eihän se mikään ongelma ole, vetäkööt pitkää tikkua. Ja istukoot kauden tai kaksi oppositiossa, jonka jälkeen hallitukseen vetämään samaa linjaa kuin kaikki muutkin. Näinhän on tehty aina ennenkin.

Herra A pyöritteli päätään.
- Ja tämä projekti tulee siis menemään läpi? Sehän olisi upea uutinen meidän kannaltamme. Silti kummastuttaa, onko tämä näin helppoa.

Nyt puheeseen puuttui vanhin miehistä, herra D.
- Sallinette että kerron A:lle vähän taustaa. Minä olen meistä vanhin, yli kymmenen vuotta tuota E:täkin vanhempi. En enää näe tämän projektin lopputulosta, hyvä jos sen alun. Mutta minä muistan hyvin tämän harvoin kokoontuvan herrakerhon aiemmat projektit, jotka, Luojan kiitos, ovat pysyneet salassa. Tarkoitan siis salassa suurelta yleisöltä. Ja voin vakuuttaa, että yhtä mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta tämä projekti on Suomen kansan kannalta niistä paras. Ei sen takia että me siitä niin paljon välittäisimme, tarkoitushan on kääriä rahaa. Mutta onhan se helpompaa, jos on kansan tuki. Ja sanon edelleen, että tämä edellinen projektimme oli emämunaus, vaikka te nuoremmat sillä isot massit taskuihinne saittekin. Mutta ei nyt mennä siihen.
Herra D rykäisi ja jatkoi:
- Minä olin vielä liian nuori olemaan mukana silloin 50-luvulla, kun ensimmäinen tuntemani projekti käynnistyi. Pääsin kuitenkin firmani kautta nauttimaan sen eduista. Eli YYA:n hyödyntäminen. Sehän toi tehtailijoille rahaa niin pirusti, kun ei tarvinnut kilpailla laadulla. Se, mitä ei tietenkään nähty oli tapa jolla poliitikot suomettuivat. Onneksi Neuvostoliitto ehti hajota ennen kuin mitään vakavampaa sattui. Neukkulan tuhosta tuli tietysti sitten se ongelma, että piti pärjätä vapailla markkinoilla. Olimme tähän kuitenkin ehtineet osin varautua seuraavalla projektilla.
- Oikeastaan se seuraava projekti oli varsinainen voimannäyttö ja organisoitu suunnitelma, jonka jälkeen poliitikot olivatkin korruptoituneet meidän käsikassaroiksemme. Eli EEC-vapaakauppasopimus. Ja se on omasta mielestäni paras suorituksemme. Ei tuottoisin, mutta pitkällä tähtäimellä viisain, koska se länsimaisti elinkeinoelämämme.
- Sitten lähdimme ajamaan Suomea Euroopan Unioniin ja siitäkin selvisimme liput liehuen. Se oli ehkä helpoin viedä läpi. No, vituiksihan se unioni lopulta meni mutta eipä sitä silloin voinut vielä tietää eikä se meidän vikamme ollut.
- Tämä viimeisin projektimme eli monikulttuurisuus taas on toiminut loistavana tulonsiirtona veronmaksajilta meille epämääräisten firmojen välityksellä. Tosin Suomen kansan kannalta tämä on ollut kaikkien aikojen suurin onnettomuus, Karjalan menetykseen verrattavissa. Mutta nyt me voimme käyttää tätä hyödyksemme tässä projektissa. Mamut kun ovat kerääntyneet Helsinkiin. Joka saa suomalaiset helpommin kannattamaan suunnitelmaamme. Joka puolestaan tuo ennennäkemättömän buumin kaikille teollisuudenaloillemme. Ja saa myös pistämään rahahanat kiinni mamuteollisuudelta, koska ei rahaa joka paikkaan riitä. Mikä puolestaan tekee stopin haittamaahanmuutolle ja saa ehkä edes osan muuttamaan takaisin sinne minne kuuluukin.

Puheenjohtaja, herra X odotti kohteliaasti vanhan miehen puheen loppuun ja kysyi sitten:
- Kaikille on tietysti selvää, että elinkeinoelämälle tämä on rahasampo. Ja tiedämme, että poliitikot saadaan tarvittaessa tämän taakse, kuten myös riittävän suuri osa kansaa. Mutta yksi asia on selvittämättä. Mikä on kansallisen turvallisuuden näkökanta? Sen arvioiti jätettiin selvityksestä pois, kun halusimme pitää tietysti tämän salassa emmekä palkanneet sen puolen asiantuntijoita.

Kaikkien katseet kääntyivät siviiliasuiseen herra F:ään, joka todellisuudessa oli kenraaliluutnantti.
- Tämän projektin toteuttaminen on kansallisen turvallisuuden kannalta ainoastaan positiivinen asia. Nykytilanne on geopoliittisesti paljon huonompi. Toki siirtymävaiheessa ovat omat haasteensa, mutta ne ovat pieniä. Uskon, että puolustusvoimien piirissä suhtautuminen on positiivista. Tosin hierarkkisessa laitoksessa komentajan näkemys on merkittävin, eikä ole tiedossa kuinka seuraava komentaja mahtaa asiaan suhtautua.

Herra X onnistui pidättämään hymynsä. Kenraaliluutnantti F ei malttanut olla pelaamatta seuraajapeliä, vaikka oli jo hyvin ilmeistä että hän olisi puolustusvoimien seuraava komentaja. Tämän herrakerhon tuki oli ratkaiseva asia.
- Olemme siis ilmeisesti yksimielisiä, että projekti käynnistetään?

...

Kuhmoinen, toukokuu 2020
Pääministeri tarttui vesuriin ja vilkaisi sivuilleen. Hallitus oli kokonaisuudessaan paikalla. Parilla ministerillä oli periaatteessa ylipääsemätön este, mutta tämä oli vielä ylipääsemättömämpi. Kukaan ei halunnut saada mainetta poliitikkona, joka oli poissa tästä tilaisuudesta. Median edustajat tunkivat suorastaan iholle kameroineen. Muut kutsuvieraat pysyttelivät taempana. Pääministeriä hieman hymyilytti hänen miettiessään, kuinka monella hallituksen jäsenellä olisi tänä iltana rakot kämmenissään. Toivottavasti kukaan ei sentään löisi vesurilla jalkaansa. Pääministeri itse oli tottunut pusikonraivaaja mökkitöiden ansiosta. Hän katsoi tarkkaan ja valitsi lepän, joka oli hennon naisen ranteen paksuinen. Se menisi yhdellä iskulla, vesuri oli teräväksi hiottu ja mies osasi sitä käyttää.
- Pidemmittä puheitta: Ja to...os...ta se alkaa!
Vesuri heilahti ja leppä katkesi. Kaikki tapahtui niin yllättäen, että kesti hetken ennen aplodien alkua. Ministerit eivät yhtyneet niihin, sillä he astelivat yhtenä joukkona haalareissaan sopivin välimatkoin pääministerin rinnalle. Vesurit alkoivat heilua ja lepikko harventua.
Tälle paikalle nousisi seuraavan vuoden aikana valtioneuvoston uusi istuntorakennus. Mikäpä sen sopivampi tapa aloittaa Suuri Kansallinen Projekti, kuten kansa oli suunnitelman nimennyt.


Pihlajakoski, kesä 2020
Parakkikylä oli kohonnut nopeasti ja lisää samanlaisia nousi kuin sieniä sateella ympäri Kuhmoisten pohjoisosaa. Tai oikeastaan Tervalaa, joka olisi uuden pääkaupungin nimi sen keskuksen mukaan. Tulevan keskuksen ympärillä oli vain työmaaparakkeja, koska tilaa tarvittiin. Vastaavanlaista projektia ei koko maailmassa oltu toteutettu sitten Brasilian. Suunnittelijat olivatkin käyneet niin siellä kuin Canberrassakin ottamassa oppia tehdyistä ratkaisuista ja virheitä välttääkseen.
Työvoiman tarve oli valtava, mutta työvoimaakin oli tarjolla. Ja nuoret olivat halukkaita lähtemään, sillä työttömyysturva oli lopulta romahtanut kestämättömänä. Käyttöön otettu kansalaispalkkajärjestelmä teki kaiken työn kannattavaksi. Hallituksen suunnitelma oli toiminut, myös lieveilmiöiden osalta. Poliisin resurssit oli kasvatettu entiselle tasolleen ja jopa kaksinkertaistettu tällä alueella, sillä mitään järjestyshäiriöitä ei suvaittu. Erikoislaki takasi valtuudet, joiden nojalla rettelöitsijät voitiin potkia työmaalta pois. Poliisi suhtautui toki ymmärtäväisesti siihen, että nuoret miehet välillä irroittelivat. Pääasia oli se, että hommat hoidettiin asiallisesti ja ajallaan.
Ainoa ongelma oli yksityisten firmojen omien toimitilojen rakentaminen. Etusija oli aluksi pakko antaa julkishallinnon ja sen infrastruktuurin rakentamiselle. Niinpä yritysten välillä vallitsi verinen kilpailu työvoimasta, sillä firmat halusivat odotettua innokkaammin siirtää pääkonttorinsa uuteen pääkaupunkiin. Helsinki oli romahtanut palavien autojen etnohelvetiksi nopeammin kuin oli kuviteltu. Näin oli tapahtunut heti kun päätös Tervalasta oli uskottu todeksi. Suuri osa kantasuomalaisista äänesti jaloillaan ja valitsi mieluummin huonomman elintason muualla kuin ison palkan Helsingissä. Yritykset ymmärsivät yskän ja kilpajuoksu pois tulevasta ex-pääkaupungista alkoi.


Judinsalo, kesä 2023
Siltainsinööri Pirita Jaatinen katsoi luomustaan ylpeänä. Hän oli lähes viisikymppinen, isokokoinen ja komea nainen. Hän tiesi, että alaiset vitsailivat hänen valinneen miehensä sillä perusteella, että tällä oli sama sukunimi kuin itsellään, niin ei tarvinnut pakottaa miestä vaihtamaan nimeään. Sillä Jaatisella oli luja tahto. Ilman sitä tämäkään silta ei olisi valmistunut etuajassa. Itse asiassa Suomen mahtavin maantiesilta oli oikeastaan vain yksi silta siltojen ketjussa, kylläkin primus inter pares. Ja koko siltaketju oli vain osa uskomatonta tienrakennustaidon näytettä. Lännessä oli uusi valtatie Länkipohjasta Päijänteen rannalle, siitä etelän suuntaan Lahteen asti moottoritieksi levennetty vanha valtatie 24. Ja Päijänteen rannassa ensin kilometrin mittainen silta vuoriseen Haukkasaloon, jonka läpi oli louhittu tunneleita pahimpiin paikkoihin. Ja sieltä tämä Jaatisen rakentama mestarityö, lähes kaksikilometrinen silta yli Päijänteen kapeimman kohdan Judinsaloon. Tästä eteenpäin itään olikin jo tie, mutta se oli aivan liian kapea tulevia liikennemääriä ajatellen. Työvoimaa ei kuitenkaan riittänyt kaikkialle, mutta nyt sekin vapautuisi. Tie Hartolaan asti nelostielle oiottaisiin ja levennettäisiin, Jaatinen rakentaisi pari tarvittavaa siltaa. Itä-Suomen ja uuden pääkaupungin liikenneyhteyksiä varten tietä Hartolasta vitostiellekin vähän paranneltaisiin. Mutta nyt oli aika asentaa siltakannen viimeinen pala paikoilleen.


Kaipola, lokakuu 2024
Presidentti painoi nappia ja prosessi käynnistyi. Suomen uusin ydinvoimala alkoi jauhaa sähköä maan verkkoon ja nimenomaan pääkaupungin tarpeisiin. Alkuvuodesta virkaansa astunut uusi presidentti oli muuttanut heti Tervalaan, josta oli saman tien tullut maan pääkaupunki. Hallitus oli seurannut perässä, samoin eduskunta ja muut välttämättömät toimijat. Vähemmän niitä kuitenkin oli kuin Helsingissä, sillä kiitos nykyaikaisten viestintämahdollisuuksien suurin osa virastoista oli hajasijoitettu ympäri maata. Itse asiassa vähä vähältä, sillä vanhoille työntekijöille oli tarjottu mahdollisuus jatkaa Helsingissä useimmiten vanhoissa töissään. Odotettua useampi oli kuitenkin tarttunut mahdollisuuteen muuttaa uudelle paikkakunnalle levottomuuksien vaivaamasta Helsingistä. Ajoneuvorekisterikeskuksenkin uusi pääkonttori oli nykyään Ilomantsissa.
Uuden ydinvoimalan rakentaminen oli puolestaan ollut Jämsälle jättipotti. Kuituva teollisuuspaikkakunta sai muutakin elämää kuin kestävyysjuoksukarnevaalit ja lakkasi olemasta kuihtuva. Moni reissutöissä ydinvoimalaa rakentamassa ollut oli jäämässä paikkakunnalle muihin töihin, olihan matkaa uuteen pääkaupunkiin vain kolmisenkymmentä kilometriä ja ainakin siellä olisi työmahdollisuuksia tarjolla. Jämsän kunnanisien ei tarvinnut huolestua, vaikka suomalaisella työvoimalla rakennettu ydinvoimala valmistuikin yli vuotta etuajassa. Se ehti valmiiksi niukasti ennen Olkiluodon viidettä yksikköä.


Niinimäenkulma, toukokuu 2026
Finnairin Airbus A330 rullasi kohti hangaaria laskeuduttuaan. Se oli ensimmäinen uudelle lentokentälle laskeutunut reittilento. Uuden lentokentän rakentaminen oli Tervalan kaupunkisuunnittelun suurimpia kiistakysymyksiä. Helsinki-Vantaan kapasiteetti olisi riittänyt, mutta se oli liian kaukana. Pirkkala olisi ollut siedettävän matkan päässä, mutta liian ahdas. Vaihtoehtoja oli ollut monia. Yksi ehdotus oli jakaa liikenne Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän kesken. Välimatkat olivat kuitenkin liian pitkiä. Toinen oli rakentaa pieni yhdyslentokenttä Tervalan lähelle, mutta se oli hylätty välittömästi riittämättömänä ratkaisuna. Kolmas oli käyttää Helsinki-Vantaata ja rakentaa luotijunarata Tervalaan. Lopulta päädyttiin Niinimäenkulmaan, joka oli rakennusteknisesti helppo ratkaisu uudelle suurlentokentälle. Paikka oli lujaa kallioperää, suhteellisen tasaista ja vieläpä keskellä ei-mitään, mikä äkkiseltään ajatellen oli miinusta, mutta lopulta joku neropatti keksi kääntää tilanteen voitoksi. Matkaa pääkaupunkiin oli vain kolmisenkymmentä kilometriä, mikä ei kuitenkaan ollut liikaa. Ja ympärille laajennettiin Vesijaon luonnonpuisto Etelä-Suomen suurimmaksi kansallispuistoksi, mikä sai luonnonsuojelijatkin lentokentän taakse. Ratkaisu takasi osaltaan sen, että lentomelu ei häirinnyt asukkaita, koska asukkaita ei ollut. Paitsi ne muutamat, jotka saivat erityisluvalla jäädä puiston alueelle asumaan vanhoihin koteihinsa.


Askonniemi, presidentin virka-asunto, 1.3.2030
Presidentti tarttui matkalaukkuunsa ja katsoi vielä kerran ympärilleen. Hän oli tyytyväinen. Oli aika vetäytyä eläkkeelle. Toiselle kaudelle hän ei ollut halunnut, vaikka olisi luultavasti päässytkin. Hän oli nyt tehtävänsä tehnyt. Oikeastaan hän oli jo ex-presidentti, oli vain vielä kerran halunnut käydä virka-asunnossaan ja kantaa itse viimeisen matkalaukkunsa ulos. Olihan tämä koko projekti tavallaan hänen luomuksensa. Kaikki muu oli mennyt kuten hän oli suunnitellut, ainoastaan kunnollinen kanava rahtiliikennettä varten Kymijoen vesistöä hyödyntäen Suomenlahdelle oli jäänyt tekemättä. Ja luultavasti jäisikin. Nyt se ei enää sattuneista syistä ollut yhtä tarpeellinen Saimaan kanavan korvaajana kuin olisi silloin ollut. Ja hyvä niin, ex-presidentti ajatteli. Vaan on tässä tullut tehtyä pitkä matka siitä kolmentoista vuoden takaisesta kokouksesta, jolloin tämän suunnitelman sikariportaalle esittelin, herra X tuumaili kävellessään ulos ovesta.

16 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Kerrotko jatko-osassa, mitä Helsingille sitten tehtiin? Vai siirtyikö autokokkoporukka pääkaupungista toiseen tämän projektin valmistuttua?

Kumitonttu kirjoitti...

Suomen taloudellinen tilannne muistuttaa kaikkia aiempia sosialistisia yhteiskuntakokeiluja, joissa väestö pakkautuu pääkaupunkiin paperittomana ja pimeänä työvoimana. Näin kävi Neukkulassa ja Kiinassa ja näin käy Pohjois-Koreassa. Romahtaneista kaupungeista tunnetuin lienee Detroit - From Motown to Ghost town.

Mikael Hundsvans kirjoitti...

Kumitonttu.

Siis oikeasti, missä kohtaa pääkaupunkiseutua tilanne on tuollainen.
Ongelma on enemmän, että maaseutu näyttää romahtaneelta. Tuo blogistin kuvaama
Kuhmoinen oli 10-15 vuotta sitten elinvoimaisen näköinen kirkonkylä, mutta
tänä päivänä mieleen tulee vain ankeus.

Anonyymi kirjoitti...

Oliks Detroit sosialistinen yhteiskuntakokeilu ?

Qroquius Kad kirjoitti...

Minusta Helsinki muistuttaa tietyllä tapaa kehitysmaalaista kaupunkia: nehän paisuvat kuin pullataikina maaseutuväestön muuttaessa niihin sankoin joukoin vailla tietoa työ- tai asuinpaikasta. Kehitysmaissa ajatusmalli kulkenee jotenkin tähän tapaan: olen köyhä. Kaupungeissa asuu rikkaita ihmisiä; kun muutan kaupunkiin, minäkin rikastun. Pääkaupungissa asuvat tätä maata johtavat ihmiset; kun muutan pääkaupunkiin minustakin tulee tämän maan johtajistoa. Lopputuloksena on vain kasvavia faveloja.

En ihmettele kehitysmaiden kuvatunkaltaista kaupungistumista. Sitäkin enemmän ihmettelen, minkä takia 2010-luvun Suomessa Helsinkiin muuttaa maaseudulta väkeä vailla työ-, opiskelu- ja asuinpaikkaa, ainoana motiivinaan päästä sanomaan: "Mie olen helsinkhiläinen!" Heistä on hienoa olla työtön Helsingissä asuva bönde, jollaisilla on tiettävästi pääkaupungin asunnottomissa suhteeton yliedustus.

Kumitonttu kirjoitti...

Hundsvans - yhteiskunnallisilla päätöksillä vaikutetaan eri alueiden elinvoimaisuuteen. Suomalaiset muuttivat aikoinaan rannikolta sisämaahan vähän kärjistäen sanottuna verotusta pakoon ja nyt kun verottajan käsi ulottuu jokaiseen niemeen ja notkoon, väki pakkautuu takaisin etelän rannikolle. Suuressa kuvassa suomalaisen elinkeinoelämän rakenne (suurteollisuus, maanviljelyn osuuden putoaminen BKT:sta, julkisen sektorin koko jne) on poliittisen päätöksenteon seurausta. Hyvinvontivaltio on demokraattisen sosialismin ruumiillistuma ja Neuvostoliitossa sosialismia toteutettiin samoilla tavoitteilla.

Ano - kyllä. Detroitin kehitykseen vaikuttaneista syistä on paljon tutkimustietoa netissä. Kannattaa lukea jos yhtään kiinnostaa. Kannattaa perehtyä erityisesti Curley-ilmiöön.

Jaska Brown kirjoitti...

Yksi Turkkulaanen: Tjaa, enpä ajatellut asiaa. En osaa sanoa, jos saan oivalluksen niin ehkä.

Kaikki loput: Olen usein miettinyt sitä, että jonkun pitäisi koota dataa yhteiskuntien kehityssuunnista sisäisen muuttoliikkeen perusteella. Hypoteesini on, että dynaamisessa kasvuvaiheessa olevan yhteiskunnan väestö levittäytyy siten, että väestön jakautuminen eri maakuntien kesken muuttuu tasaisemmaksi. Vielä voimakkaamman kasvun saa luultavasti aikaan se, että väki pakkautuu yhteen ns. "primate cityyn" - mutta tästä pakkautumisesta seuraa varsin väistämättä yhteiskunnan degeneraatio.
Kumitonttu ennättikin jo vastata Detroit-kysymykseen itse. Jos se näyttää sosialismilta, se on sosialismia vaikka sitä sanottaisiin kumiankkajärjestelmäksi. Tulonsiirrot työtätekeviltä työhaluttomille johtavat aina yhteiskunnalliseen katastrofiin, mikäli työtätekevillä on mahdollisuus äänestää jaloillaan.

Ironmistress kirjoitti...

"Ken ei työtä tee, ei sen syömäänkään pidä, tämä on sosialismin käytännön käsky."

- V.I. Lenin -

Ironmistress kirjoitti...

Detroitilaiset itse tuntuvat olevan vähän eri mieltä ongelmiensa alkusyystä. Se ei heidän mielestään ole sosialismi, vaan uusliberalismi.

http://detroitpeoplemover.net/effects-neoliberalism-on-detroit/

http://wiki.ubc.ca/Neoliberalism_and_Detroit

http://ppesydney.net/detroit-notes-from-a-neoliberal-laboratory/

https://www.jacobinmag.com/2016/10/water-detroit-flint-emergency-management-lead-snyder-privatization/

Uusliberalismi kun vain sattuu olemaan sosialismin diagonaalinen vastakohta.

Kumitonttu kirjoitti...

Matruunan ekassa linkissä käydään Detroitin autoteollisuuden alamäen syitä läpi lyhykäisesti. Kuten yleensä, Matruuna vanhana sosialistina näkee syyn markkinataloudessa (tai neoliberalismissa, kutwn tässä yhteydessä kirjoitetaan). Linkin artikkelissa todetaan, että Detroitin autoteollisuuden alamäki alkoi, kun erityisesti japanilaiset ja saksalaiset autot pääsivät Yhdysvaltain markkinoille. Ne olivat laadullisesti huomattavasti tuon ajan (70-luku) amerikkalaisia autoja edellä, vaikka muista ominaisuuksista oltaisiinkin eri mieltä.

On totta, että vapaa kauppa (neoliberalismi) tuhosi amerikkalaisen autoteollisuuden, mutta sen tuhovaikutus oli välillinen. Suora tuhovaikutus oli amerikkalaisen autoteollisuuden pysähtyneisyys, josta yhtenä tekijänä oli ay-liike. Se taas, kuten alkuperäisessä väitteessäni jo esitinkin tuolla ylemäpänä, oli sosialismia. Siihen yhdistettynä mustan väestönosan voimakas muuttoliike sotien jälkeen sekä sosiaalitukien laajamittainen käyttöönotto vuosituhannen vaihdetta lähestyessä olivat mukana tehostamassa tuhoa.

Kaiken tämän sosialistisen yhteiskuntakokeilun tuloksena Detroit meni konkurssiin 2013. Sitä ennen Detroitissa oli yhtäjaksoisesti demokraatti-pormestari vuodesta 1962.

Anonyymi kirjoitti...

Detroit olisi edelleen kukoistava kaupunki jos olisi ollut rebublikaanipormestari ? :P
Mutta joo, mikä olisi sopiva sosiaalitukien määrä? thaimaa? missä ei tittävästi ole työttömyyskorvausta, mutta julkinen terveydenhuolto on aika hyvä ..

Antti kirjoitti...

Hm. Alkoi arveluttaa, miten hyvin Päijänteen vesi riittää jäähdyttämään ydinreaktoria. Vertailun vuoksi, Loviisassa jäähdytevirtaus on 25 m³/s/reaktori ja lämpötilan nousu 10C, ja jäähdyttimenä tilavuudeltaan 100-kertainen Suomenlahti. Mahtaisikö Päijänne jäätyä enää lainkaan?

Qroquius Kad kirjoitti...

Mitä haittaa siitä olisi, jos Päijänne pysyisi sulana vuoden ympäri?

Anonyymi kirjoitti...

Päijänne on kyllä liian pieni vesimäärältään loviisan kokoselle ydinvloimalan lauhdutukseeen, mutta japanissa hitachi muistaakseni on tekemässä sellasia 10 osa loviisasta kokosia ydinvoimaloita parisellasta ja muutama muu samanlainen voisi sijoittaa sopivaan paikkaan tuotaan sähköä ..

Jaska Brown kirjoitti...

Heitin tuon ydinvoimalan paikan ihan hatusta, sen verran toki katsoin että niemenkärkeen. Päijänteen syvyystiedot eivät näy Paikkatietoikkunassa, joten en voinut tarkistaa oliko riittävän syvää lämmön absorbointia ajatellen. Mutta Päijänteen koko ei ole mikään ongelma ydinvoimalaitokselle. Varsinainen laskutoimitus on melkoisen hankala, koska pitää huomioida mm. ilmaan tapahtuva lämmön haihtuminen, mutta seuraavassa reilusti yksinkertaistettu malli, jossa kaikki tekijät arvioidaan vielä pahimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan.

Oletetaan, että lauhdeveden virtaama on 100 kuutiometriä sekunnissa (Loviisassa kaksi reaktoria tuottaa siis 50 ja Olkiluodossa 75, joten tehdäänpä kerralla jyty reaktori).
Oletetaan, että lauhdeveden lämpötilaero on kymmenen astetta Päijänteeseen nähden eli talvella se on kymmenasteista.
Oletetaan talvelle nollakeli eli jää on nolla-asteista.
Oletetaan, että jään pinnalla olevan lumen sulattamiseen ei kulu energiaa.
Oletetaan, että lämpöä ei karkaa ilmaan (hehheh).
Oletetaan, että jää on 50 senttiä paksua (todellisuudessa tästä saadaan oikein lystikäs differentiaaliyhtälö, mutta likimain samaan lopputulokseen päästään jos oletetaan ydinvoimala käynnistettäväksi keskellä talvea ja jauhamaan kuukauden ajan nollakelissä lauhdevettä Päijänteeseen).

Veden ominaislämpökapasiteetti c = 4,19 kJ/(K*kg). Jään sulamislämpö s = 333 kJ/kg. Jos virtaus v = 100 kuutiometriä/s, tästä saadaan sekunnissa sulavan jään tilavuudeksi vc/s = 1,26 kuutiometriä. Kun tämä jaetaan jään paksuudella h = 0,5 m, saadaan sekunnissa sulavan jään pinta-alaksi noin 2,5 neliömetriä. 30 vuorokaudessa tämä tekee noin 6,5 neliökilometriä.

Eli helvetin iso ydinvoimala Päijänteen rannalla saisi aikaan pahimmillaankin vajaan kymmenen neliökilometrin kokoisen sula-alueen. Käytännössä alue olisi luultavasti reilusti alle puolet tästä, koska Päijänne on talvisin raaemmalla seudulla kuin Itämeri.

Ironmistress kirjoitti...

Kumitonttu, sosialistiksi tai fascistiksi nimittelyä näin pääsääntöisesti ei pidetä hyvänä keskustelutekniikkana. Se on osoitus siitä, että sinulta on paukut lopussa.

Mutta asiaan. Kapitalismissa on se vika, että se tuottaa yhtä paljon ongelmia kuin mitä se ratkaiseekin - yhtälöt ja laskukaavat ovat kuitenkin lahjomattomia, eikä yksikään sellainen systeemi, missä on yksikin positiivinen takaisinkytkentä, ole ikinä itsestään stabiloituva. Ja pahaksi onneksemme kapitalismi on sellainen.

Itse argumentaatiosi meni metsään. Ruukinmatruunan siteeraamien linkkien takaa löytyy se todellisuus. Luultavasti sikäläiset yliopistot tuntevat ja tietävät asiat paremmin kuin suomalaiset nettikommentaattorit. Mutta eikö ole kumma, miten Euroopassa, varsinkin Saksassa, on aina ollut hyvin vahva AY-liike, paljon vahvempi kuin USA:ssa - ja saksalaiset autot ovat pääsyy Detroitin alennustilaan. Olemme siis takaisin Lähtö-ruudussa.

Mitä sosiaalitukiin ja tulonsiirtoihin tulee, ne ovat seuraus, eivät syy. Vaihtoehto olisi aina tietysti vankiloiden ja keskitysleirien rakentaminen tai sitten koko kaupungin jättäminen täydellisen anarkian tilaan kuten Somaliassa, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Kai sitä nyt jokainen töitä tekisi sielläkin, jos niitä töitä olisi. Mistäs niitä saataisiin? Vai pitäisikö siirtyä uusmaaorjuuteen?

Joidenkin ihmisten usko kapitalismin kaikkivoipaisuuteen on rinnastettavissa ainoastaan joidenkin ihmisten uskoon sosialismin autuudesta. Totuus löytyy tässäkin tapauksessa sieltä väliltä.