Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 14. lokakuuta 2016

Välihuomautus 97: Painajaisia

Törmäsin nettisarjakuvaan tai oikeastaan pilapiirrosblogiin nimeltä Finnish Nightmares.

Piirrosten päähenkilö Matti on vähän kuin suomalainen versio Mr. Beanista eli Nolojen tilanteiden miehestä. Tilanteet, joihin hän joutuu, ovat kuitenkin noloja vain introvertin mielestä. Eli tyypillisen suomalaisen. Nauraa rätkätin moneen kertaan kuvia katsellessa. Tilanteet olivat kovin tutun oloisia. Etenkin nuoruusvuosilta, keski-ikäistyttyä ei enää asioista niin välitä.

Kuinka hyvin Matti sitten kuvaa suomalaista elämää? Tämähän piti tietysti tutkia tilastollisesti. Laskin kaikki piirrokset, jotka olivat varsinaisia vitsejä eivätkä blogissa joskus esiintyneitä sen taustaa kertovien juttujen kuvituksia. Katsoin kuinka moni niistä kuvaa tilannetta, johon olen ainakin kerran elämässäni joutunut.

Saldo koettuja - vieraita oli 30 - 5.

Jos nuo piirrokset eivät kuvaa suomalaisuuden pimeitä puolia, niin en tiedä mikä sitten kuvaisi.

10 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Loistava piirrossarja! Lisäsin sen oitis minun kokoelmaani.
Ja, monet näistä ovat erittäin tuttuja minullekin. Vähemmän kuin sinulla, mutta mie oonkin Kymenlaaksossa syntyny. Puhuminen ei ole ihan niin suuri ponnistus.

Vasarahammer kirjoitti...

Tutulta vaikuttavat kaikki. Toki nykyisin uskaltaa paljon enemmän kuin nuorempana. Kulttuurikin on hieman tuosta muuttunut avoimempaan suuntaan kuitenkaan tuhoamatta alkuperäistä sisäänpäinkääntyneisyyden periaatetta.

En lukenut kuin muutaman, mutta sieltä puuttuvat ainakin toistaiseksi nämä kahvipöydän kirjoittamattomat säännöt:

- Älä koskaan mene kahvipöytään ensimmäisestä kehotuksesta. Siirry pöytään vasta, kun isäntäväki pyytää kolmannen kerran.
- Älä koskaan ota kahvipöydästä oma-aloitteisesti mitään. Odota, että sinulle tuputetaan. Tuputtamisen jälkeen otat yhden pullapalan ja sanot: "Josko sitä nyt yhden ottaisi."
- Vaikka toista kahvikupillista tekisi mieli, älä koskaan pyydä sitä vaan odota, että joku tulee kysymään.

Kannattaa myös varoa, että ei ota pöydästä ensimmäisenä. Jos kyseessä on jonkin tietyn henkilön syntymäpäivä-, rippi- tai ylioppilasjuhla, silloin tällaista ongelmaa ei ole sen jälkeen, kun päivänsankari on ottanut pöydästä.

Vasarahammer kirjoitti...

Lisää kahvipöydän käyttäytymissääntöjä:

- Lapset eivät yleensä tunne sääntöjä. He saattavat ottaa pöydästä niitä parhaimman makuisia keksejä vaikka kuinka paljon. a) Jos olet lapsen vanhempi, sinun pitää kovaäänisesti torua lasta ja kieltää tätä hamstraamasta pöydän antimia. b) Jos olet isäntäväkeä, sinun tulee torumisen jälkeen sanoa lapselle, että ota niin paljon kuin haluat.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Vasara, muissa tilaisuuksissa kuin merkkipäivissä taitaa olla aika usein se sääntö, että mennään ikäjärjestyksessä, vanhimmat ensin. Olen tässä odottanutkin omaa vuoroani, mutta on siihen vielä matkaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Yksi Turkkulaanen: Tässä kohdassa on pakko sanoa, että olen huomannut sen, että kassaneidit ovat alkaneet aina vaan useammin teitittelemään meikäläistä. Niin että olen tainnut ylittää kyseisen kynnyksen. Vanhus harmajapää...

Kumitonttu kirjoitti...

Ei pidä unohtaa kahta kansallisaarrettamme - saunaa ja varusmiespalvelusta.

Saunaa kuuluu kiittää vaikka löylyt olisivat turhan kuumat, lauteet likaiset tai ilmanvaihhto surkea. Se on kuitenkin kaunein ele minkä suomalainen mies voi toiselle tarjota: hikoilla hämärässä alasti isännän kanssa.

Varusmiespalveluksen jälkeen menee 10 vuotta, että toisilleen tutut ja tuntemattomat miehet puhuvat vain armeijasta, naisista, autoverosta tai lätkästä. Sen jälkeen miehet keskustelevat elämänsä tärkeimmistä asioista eli varusmiespalveluksesta, vaimosta, verotuksesta ja urheilusta. Näistä aihealueista saa poiketa vain hyvästä syystä kuten siitä, että seurassa on joku tuntematon.

Jaska Brown kirjoitti...

Yksi Turkkulaanen: Minä olen kyllä geneettisesti noin 90 % karjalainen, mutta jääköön kertomatta mistä varsinaisesti kotoisin.

Vasarahammer: Enpä ole tullut varsinaiseti ajatelleeksi noita sääntöjä, ne ovat kai liian selkäytimessä.

Yrjöperskeles: Kun minua teititellään, katson aina olkapääni yli että kuka muu siellä on.

Kumitonttu: Tuo oli muuten totta. Miehille löytyy aina jokin kosketuspinta varusmiespalveluksen kautta. Ja huonossa saunassa en ole vielä ollut.

Jaska Brown kirjoitti...

Lisätäänpä vielä yksi omakohtainen painajainen eiliseltä.

Minulla on aina takintaskussa pari muovikassia, niin ei tarvitse kauppareissulla yleensä sellaisia ostaa (pelastan maailmaa!). Käyn yleensä X-marketissa (nimet muutettu), joten kassit ovat X-marketin kasseja. Eilen Hornankuusen keskustassa käydessä piti asioida rautakaupassa ja käydä samalla ruokakaupassa ostamassa pari pikkujuttua. Y-market sattuu olemaan rautakauppaa lähempänä, joten poikkesin vaihteeksi siellä.

Painajainen: Olet Y-marketin kauppajonossa ja tiedät tarvitsevasi ostoksia varten muovikassin. Taskussasi on kuitenkin X-marketin kassi. Sinusta tuntuu, että on pakko ostaa Y-marketin kassi, ettet loukkaa kassaneidin tunteita käyttämällä kilpailevan ketjun kassia.

Jaskan ratkaisu: En osta Y-marketin kassia, mutta otan X-marketin kassin taskusta siten, että puristan kokoon taiteltua kassia nyrkissä. Avaan kassin pidellen sitä pakkauspöydän alapuolella, sujautan ostokset sinne huomaamatta ja poistuessani kannan kassia siinä kädessä, joka on eri puolella vartaloani kuin kassat.

Apoliteia kirjoitti...

Ha haa Jaska, täällä on yksi toinen jolla on aivan samanlainen tapa kuskata omaa muovikassia kauppaan! Minulle tulee aivan samanlainen nolostumisen tunne, jos olen Y-marketissa ja huomaankin taskussa olevan X-marketin kassin. Myös ratkaisu on samanlainen.

Huh helpotusta, luulin olevani ainoa, jolla on moisia murheita!

Jaska Brown kirjoitti...

Apoliteia: En minäkään muita tiennyt, mutta olin silti aivan varma että muitakin on. On vain liian noloa tunnustaa.