Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 6. maaliskuuta 2021

Uusinta: Äly hoi, älä jätä!


Lukijalle: Tämän viikon pääjuttu tunneälystä herätti sen verran paljon keskustelua, että päätin julkaista uusintana ammatteja niiden älykkyysvaatimuksia käsitelleen jutun, johon siinä viittasin:

Ironmistress kirjoitteli tässä jokin aika sitten, kuinka älykkäiden ihmisten joukossa esiintyy suhteettoman paljon onnetonta mielialaa. Tämähän ei ole mitään uutta. Kuten kirjoituksessa ansiokkaasti todettiin, kun ÄO on noin 150 tai enemmän, ongelmia alkaa tulla: jo ÄO 120:n ihminen (joka on yliopistotasoa) tuntuu olevan täysi nuija. Se pikkuinen ongelma toteamuksessa oli, että siinä ei kerrottu millä keskihajonnalla nuo arvot on annettu. Olettaisin että 24, mikä oli pitkään standardiasetus - nykyään on siirrytty käyttämään keskihajontaa 15. Tämän takia en seuraavassa puhu yhtään mitään pisteistä vaan ainoastaan keskihajonnasta eli lyhyesti s.

Suurin osa ihmisistä on lähellä keskiarvoa kaikissa normaalisti jakautuneissa asioissa. Niin myös älykkyydessä. Siellä ääripäissä on vähemmän porukkaa. Esimerkiksi yhden keskihajonnan sisään keskiarvosta mahtuu yli kaksi kolmasosaa populaatiosta. Yli kahdella keskihajonnalla keskiarvosta poikkeavia on sekä ylä- että alapäässä kaksi prosentta.

Älykkyys ei takaa menestystä. Tunnen Mensan jäsenen, joka on ammatiltaan bussikuski. Heppu voisi olla yhtä hyvin prosessitekniikan professori älynsä puolesta. Toisaalta ei takuulla ole yhtään ainutta prosessitekniikan professoria, jonka älykkyys olisi keskitasoa matalampi. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävä asettaa tietyn minimivaatimuksen älylle, mutta äly ei aseta minimivaatimusta tehtävälle. Toisin sanoen jokaisella tehtävällä on olemassa tietty älykkyysraja, jonka alittava ei kykene kyseisessä tehtävässä toimimaan. Asiaa on tutkittu selvittämällä, millaisia ovat älykkyydeltään erilaisissa ammateissa toimivat henkilöt.

Seuraavassa on lueteltu näihin tutkimuksiin sekä henkilökohtaisiin havaintoihin perustuvia epäilyksiä. Alussa on puolen keskihajonnan välein haarukka, johon kuuluvia henkilöitä tarkoitetaan, sitten prosenttilukema, joka kertoo kuinka suuri osuus väestöstä kyseiseen väliin kuuluu. Lopuksi on kerrottu, millaisiin tehtäviin on käytännössä minimivaatimus kuulua kyseiseen tai älyltään sitä korkeampaan osaan väestöstä. Vain joissakin harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa pykälää alemmastakin haarukasta yltää kyseiseen tehtävään, kahta pykälää alempaa ei mitään toivoa.

s > 2,5: 0,5 %. Nobel-tason tutkija.
2 < s < 2,5: 1,5 %. Luonnontieteellisen alan professori.
1,5 < s < 2: 5 %. Matemaattis-luonnontieteellis-teknisen alan tohtori.
1 < s < 1,5: 9 %. Lääkäri, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
0,5 < s < 1: 15 %. Lakimies, aineenopettaja, upseeri.
0 < s < 0,5: 19 %. Teknikko, yrittäjä, luokanopettaja.
-0,5 < s < 0: 19 %. Sairaanhoitaja, sähköasentaja, aliupseeri.
-1 < s < -0,5: 15 %. Perushoitaja, autonasentaja, myyjä.
-1,5 < s < -1: 9 %. Sairaala-apulainen, autonkuljettaja, kaupankassa.
-2 < s < -1,5: 5 %. Lehdenjakaja, varastomies.
-2,5 < s < -2: 1,5 %. Kokoonpanolinjan työntekijä.
s < -2,5: 0,5 %. Valvonnan alaiset työtehtävät.

Vielä kerran korostettakoon, että nämä ovat minimitason vaatimukset. Esimerkiksi yrittäjä on asetettu välille 0 < s < 0,5. Tämä tarkoittaa sitä, että jos s < -0,5, kyseinen henkilö ei pysty pyörittämään omaa bisnestään (ei ainakaan pitkään) ja välillä -0,5 < s < 0 olevat yrittäjätkin ovat harvassa. Valtaosa yrittäjistä lienee annetulla välillä 0 < s < 0,5, mutta aivan varmasti yrittäjinä on henkilöitä, joilla s > 2,5.

Ihmisten välisistä älykkyyseroista seuraa ongelmia, kun kaksi älykkyydeltään liiaksi poikkeavaa joutuu vuorovaikutukseen. Toki ongelmia saattaa esiintyä silloinkin, kun henkilöiden älykkyydet ovat lähellä toisiaan, mutta tällöin ongelmien syy on muualla (luonteet ja taustat) kuin älykkyyserossa.

Älykkyysero aiheuttaa ongelmia lähinnä sen takia, että eriälyisten ihmisten oivallusnopeus ja ajattelumalli ovat erilaiset. Älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tai sitten kontaktipintaa ei ole, jos A on kiinnostunut Mozartista ja B siitä, mitä Seiska kirjoitti BB:stä. Tällöin A ihmettelee, mistä tuo on kuullut Brigitte Bardot'sta ja B hämmästelee mitä yhteistä musiikilla ja marmeladilla muka on.

Vastoin yleistä harhaluuloa ongelmia ei kuitenkaan synny aina. Niitä syntyy vain silloin, kun konteksti eli kohtaamispinta on tietynlainen. Eri kohtaamispintatilanteet voidaan jakaa neljään ryhmään, joissa ongelmien syntymiseen vaadittava älykkyysero on erilainen.

1. Tasavertainen tilanne
Henkilöt ovat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei vallitse hierarkkista suhdetta. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat koululuokan oppilaat, armeijan alokkaat tai saman osaston sairaanhoitajat. Henkilöiden ei tarvitse kuitenkaan olla keskenään samassa tilanteessa, kuten aiemmissa esimerkeissä, vaan he voivat olla myös eri rooleissa. Yleisin tällainen tilanne on asiakkaan ja kauppiaan/asiakaspalvelijan keskinäinen tilanne. Tasavertaisessa tilanteessa ongelmia syntyy tai ainakin vuorovaikutus on käytännössä mahdotonta, mikäli älykkyysero on vähintään kaksi keskihajontaa. Tällöin samassa asemassa olevien kesken vallitsee viidakon laki ja vähemmistöön jäävät – eli siis fiksummat – voivat välttyä kiusaamiselta vain tekeytymällä tyhmemmiksi. Asiakaspalvelutilanteessa molemmat osapuolet joutuvat sentään käyttäytymään sivistyneesti. Olen käynyt vuosia samassa parturiliikkeessä ja joka kerran toivon, että saksien varteen osuu ”Liisa”, jonka kanssa juttu nyt jollain lailla luistaa. Muiden kanssa ei voi paljon muusta puhua kuin siitä miten paljon tukka on nyt kasvanut – muut keskustelunavaukset puolin ja toisin päättyvät aina parin lauseen jälkeen vaivautuneeseen hiljaisuuteen.

2. Johtajuus
Mikäli tilanne on hierarkkinen, kahden keskihajonnan sääntö ei päde. Tällöin vähemmän älykäs – olettakaamme että hän on se alainen – tiedostaa johtajan korkeamman stauksen itseensä nähden. Tällöin ongelmia ei synny älykkyyseron takia, vaan älykkyyden takia syntyviä ongelmia aiheutuu, mikäli korkeammassa asemassa oleva ei kykene eläytymään toisen tasolle. Johtaja voi toimia esimiestehtävissä, missä monilla alaisilla on enemmän eroa häneen kuin kaksi keskihajontaa. Jos sama johtaja on kohdassa (1) mainituissa tasavertaisissa tilanteissa vastaavalla tavalla älyltään poikkeavien kanssa, ongelmia tulee – ja paljon. Johtajuustilanteessa ei välttämättä ole pienintäkään merkkiä tällaisesta ja palaute alaisilta voi olla kiittävää.

3. Alaisuus
Tämäkin on hierarkkinen tilanne kohdan (2) tapaan, mutta nyt oletetaan alaisen olevan se älykkäämpi osapuoli. Tällöin syntyy ongelmia, mikäli alaisella on yhtä paljon kokemusta ja johtamistaitoa kuin johtajallakin, mitenkään älyllisestä erosta riippumatta. Mutta älykkyyseron kannalta oleellista on se, että oli johtaja miten kokenut ja ammattitaitoinen hyvänsä, ongelmia syntyy varmasti mikäli alainen on vähintään yhden keskihajonnan verran johtajaa älykkäämpi. Tällöin ero on jo niin suuri, että johtajakin sen vaistoaa, vaikkei tunnustaisi. Yleensä johtaja alkaa tällöin tuntea olonsa uhatuksi ja alkaa kytätä alaisenkin pientä virhettä päästäkseen heilauttamaan viikatetta.

4. Partnerius
Jos aikoo toisen ihmisen kanssa hommata yhteistä hautapaikkaa, suositeltavaa on että älyllisessä puolessa eroa olisi enintään yksi keskihajonta. Muussa tapauksessa kiinnostuksen aiheet ovat liian erilaisia ja seuraa vieraantuminen. Lisäksi tulee se väistämätön tilanne: älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tämän takia useista poikkeuksellisen älykkäistä miehistä kehittyy naisten halveksujia. Vanha nörttivitsi kertoo, että valon nopeuden voi todistaa äänen nopeutta suuremmaksi sillä, että monet naiset vaikuttavat ensinäkemältä ihastuttavilta aina siihen asti kunnes kuulee mitä he sanovat. Kun normimies (poikkeama keskiarvosta nolla) näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 68 % todennäköisydellä. Kun huippuälykäs mies (poikkeama keskiarvosta +2 keskihajontaa), näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 16 % todennäköisyydellä. Tämä siis sillä olettamuksella, että naisten ja miesten jakaumat ovat samat. Mikä on virheolettamus. Jokainen tutkimus, joissa on todettu naisten ja miesten älyllisissä keskihajonnoissa ero, on päätynyt samaan johtopäätökseen: naisten keskihajonta on pienempi. (Ne tutkimukset, jotka eivät tätä eroa ole havainneet on ilmeisesti tehty poliittisesti korrektin tuloksen takaavin virheellisin menetelmin.) Tämä tarkoittaa sitä, että huippuälykkäiden miesten naispooli on vielä pienempi kuin tuo edellä mainittu 16 %. Ja myös sitä, että kun käytännössä kaikki naimisiin päätyvät huippuälykkäät miehet saalistavat tuosta poolista, ei ilman jääville jää enää sopivia naisia. Eli useimmiten huippuälykäs mies ihastuu vääränlaiseen naiseen ja jäljelle jäävät sopivatkin on jo viety. Vähemmästäkin katkeroituu.

Monet kiistävät älykkyyden merkityksen sosiaalisissa ongelmissa. On todettu, että älykkäät ovat yksinkertaisesti sosiaalisesti kyvyttömiä ja älyllisesti normaaleilla on enemmän ”tunneälyä”. Pikkuinen ongelma on siinä, että tunneälyä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Sosiaaliset ongelmat on selitettävissä älykkyyseroilla tasan yhtä pätevästi, jolloin Occamin partaveitsellä on sanansa sanottavana käsitteen ”tunneäly” tarpeellisuudesta. Mikäli ihmiskunnan keskimääräinen ÄO olisi 1-2 keskihajontaa nykyistä ylempänä, sanottaisiin että tuolla nykyistä keskiarvoa 1-2 keskihajontaa ylemmällä porukalla on eniten tunneälyä. Kun taas sitä 1-2 pykälää alempana olevalla sakilla eli nykyisellä keskiarvolla todettaisiin olevan vähemmän tunneälyä.

Olin taannoin koulutustilaisuudessa, jossa konsultti puhui läpiä päähänsä. Mutisin vieressä istuneelle dippainssille, että ”helvetti, tuolla ällillä ei tästä hommasta kyllä tajua hölkäsen pölähtävää”. Johon tämä: ”Vittu joo, mutta sillä on varmaan hyvä tunneäly.” Sain tunkea hihan suuhuni tukehduttaakseni hillittömän naurunpurskahduksen.

14 kommenttia:

KKi kirjoitti...

"
”Vittu joo, mutta sillä on varmaan hyvä tunneäly.”
"
Hehee joo.

Toi tunneäly lienee sukua nykyään muodikkaalle "ettei kellekään tule henkinen pipi" korrektiudelle.
Eli kun ei kehdata sanoa jollekin tampiolle hänen olevan tyhmä, niin kehutaan hänen tunneälyä.

klova kirjoitti...

Mielenkiintoista olisi seurata kuinka nämä erilaiset työtehtävät tulevat tukevaisuudessa muuttumaan.Siis jollain muutamankymmenvuoden haarukalla.Monista suorittavanportaan töistä siirrytään koneen tekemään työhön,robotti ajaa rekkaa Arizonan valtateillä ikuisessa kesässä ja niin edelleen.

Paljon vähemmän puhutaan,mutta ei taatusti tutkita Googlen ja Amazonien kellareissa,kuinka korvata ne kalliit erikoistöiden tekijät,vaikka nyt lääkäri tai dipl inssi.

Minulla on vahva kutina siitä,että 50 vuoden kuluttua suurin ongelma ja suurin mitä ihmiskunta on ikinä kohdannut on järkevän tekemisen puute.Ihminen,toisin kuin esim demari,tarvitsee hyvinvointinsa vuoksi järjellistä työtä,työ ei ole pelkästään ansaintakysymys.

Nythän tämä on koskenut vain länsimaiden duunarimiehiä ja heilläkin työt eivät ole hävinneet,ne vaan tehdään muualla tai muiden toimesta.Tukevaisuudessa voi olla,tai siis on,että monta työtä tehdään koneen voimin.

Voi olla että nykyisistä töistä vain niin halvat suorittaa ihmisvoimin ja toisaalta niin harvinaiset ettei laitetta kannata suunnitella tutkimaan keskiajan kirkkoryijyjen tyylieroja,säilyvät.Varsinkin nykyään miin arvostetut analyysia ja diagnoosia tekevät työt voivat vaikka kadota ihmisen tekeminä.

Kuka elää niin näkee,mutta ottaen huomioon esim viimeisen sadan vuoden kehityksen,niin olisi hyvin epätodennäköistä ettei näin kävisi.

Mitähän me sitten teemme,että saamme päivät kulumaan?Toisaalta fiksut pärjää aina,ainakin paremmin kuin tyhmät.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska:
Vain joissakin harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa pykälää alemmastakin haarukasta yltää kyseiseen tehtävään, kahta pykälää alempaa ei mitään toivoa.

Kyllä Suomessa ja maailmalla yleensä on useita lääkäreitä, joiden ÄO on 0-0,5 s (2 pykälää alle) ehkä 10%*. Ja yleistyminen on vääjäämätöntä, kun terveydenhuoltoa kehitetään lääkärikeskeisesti, välittämättä marginaalihyödystä ja (julkisten) resurssien virheallokaatiosta ja kun ulkomailla opiskelu lisääntyy.
Meillähän on jo firmoja, jotka auttavat Romaniassa ja Latviassa opiskelleita "hintakilpailukykyisiä ja kielitaitoisia" nuoria lääkäreitä ankkuroitumaan työmarkkinoille.
-Uniikkinyymi

https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2436765

Pekka kirjoitti...

Väitän, että asiakkaan ja asiakaspalvelijan välinen suhde on hyvin jäykän hierarkkinen, jopa pahempi kuin esimies/alainen-suhde. Perusteluni:

1) Esimies joutuu käyttämään ainakin jonkinasteisia tunne- ja johtamistaitoja luodakseen hyvän ja tehokkaan työilmapiirin, että työntekijät eivät laiskottelisi, perseilisi tai vaihtaisi firmaa. Aspatilanteessa sen sijaan mennään täysin asiakkaan ehdoilla, ja asiakkaan ÄO:n arvioiminen ja keskustelun sovittaminen hänen kommunikaatiovälilleen on yksin asiakaspalvelijan vastuulla. Se onkin sellainen taiteenlaji, että vielä yli kymmenen vuoden harjoituksellakin menee joskus väärin, ja siitä seuraava reaktio ei ole ikinä kaunista katseltavaa.

2) Esimiehen ja alaisen välillä viestintä on tai ainakin pitäisi olla kaksisuuntaista. Jos jokin pomon idea on puolivillainen, voin sanoa, että ei noin kannata tehdä, ja voimme yhdessä kehittää ideaa paremmaksi. Useimpien pomojen mielestä tällainen asenne on aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Asiakaspalvelija, joka kohtelee asiakkaan ideoita samoin, on vain laiska ja osaamaton, ja saa kyllä kuulla siitä. Eikä sekään väärin ole, sekä minä että pomo olemme siellä vain asiakkaita palvelemassa.

3) Sivistynyttä käytöstä vaaditaan asiakaspalvelijalta paljon enemmän kuin asiakkaalta. Toki asiakaspalvelija saa evätä palvelun huonosti käyttäytyviltä asiakkailta, mutta se pitää säästää ääritapauksia varten ihan jo siksikin, että asiakkaiden heittäminen pihalle on huonoa bisnestä. Sen sijaan toisin päin on aika tavallista, että joudun kuuntelemaan jonkun itseäni kolme keskihajontaa tyhmemmän reklamaatioita ja vastailemaan "olet ihan oikeassa, mutta valitettavasti..." vaikka oikeampi vastaus olisi "ei, tämä ei toimi noin" tai "painu nyt helvettiin siitä sekoilemasta".

4) Pomolla on toki oikeus irtisanoa alainen, mutta siihen vaaditaan vahvat perusteet. Asiakkaalla ei sellaista oikeutta ole, mutta hän voi valituskirjeillä ja ääritapauksessa jopa somekohuilla järjestää työntekijälle potkut jostain asiasta, joka itsessään olisi liian vähäpätöinen irtisanomisen perusteeksi. Niinpä työntekijän pitää olla sanomisissaan ja tekemisissään varovaisempi asiakkaan kuin pomon edessä.

-----

Sattuneesta syystä minulla on myös hyvin vähän arvostusta konsulttien ammattikuntaa kohtaan. Niiltä ostettuja bisneksenkehittämisideoita on tullut matkan varrella nähtyä ihan riittävästi. Parhaassa tapauksessa ne eivät ole juuri huonompia kuin ne ideat, joita saisi ilmaiseksi keneltä tahansa parikymppiseltä tarjoilijatytöltä. Pahimmassa tapauksessa ne vetävät firman konkurssiin muutamassa kuukaudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Pekka kirjoitti:
"Väitän, että asiakkaan ja asiakaspalvelijan välinen suhde on hyvin jäykän hierarkkinen, jopa pahempi kuin esimies/alainen-suhde."
Tässä suhteessa lienee kuitenkin melkoinen ero eri toimialoilla. Joissakin pitkää koulutusta edellyttävissä asiantuntijatehtävissä toimivat, kuten esimerkiksi lääkärit ja myös lakimiehet, ovat asiakkaisiinsa nähden suorastaan auktoriteettiasemassa. Samoin ovat jossakin määrin, joskin toisesta syystä, myös sellaiset toimihenkilöt, joiden tehtäviin kuuluu asiakaspalvelu mutta jotka samalla toimivat myös järjestyksen valvojina, esimerkiksi ravintoloiden portsarit ja junien konduktöörit. Sen sijaan esimerkiksi kaupan kassojen tai tarjoilijoiden laita epäilemättä juuri sellainen kuin Pekka kirjoitti.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa, että lakimies vaatii paljon älyä, no pari henkilöä ja.. No ei olisi mitään saumoja minkään sortin teknikoksi tai edes sähköasentajaksi, eivät tajua yksinkertaisia juttujakaan palkkansakkin laskemiseen 5t*200€ joutuvat käyttämän laskinta.

Ihan normaali elämänfysiikka on mahdotonta ja sitten nämä voivat olla jonain varatuomareina ymmärtämättä vaikka mitä kilon teräspaino tekee päähän kun tippuu vaikka viidestä metristä, tai että pyöreäkumi ei tee terävää viiltoa, tarvitsisivat oikeasti "asiantuntijoita" jokaiseen tapaukseen kertomaan jokaisen asian voiko ne olla edes mahdollisia useammin kuin putki päällä oleva reiska korkkaa kaljan.

Onko niillä sitten lakiälyä? Tunneälyn mittarin ollessa sanamuotoinen olisi ahne röyhkeä sika varmaan tulos.

Jaska Brown kirjoitti...

KKi: Suosittelen käyttämään ilmaisua "olet älyltäsi Gaussin käyrän huipulla". Saa vastaanottajan onnelliseksi ja on sitä paitsi useimmiten totta.

klova: Samoja olen pohdiskellut. Ihmistyö on hinnoiteltu niin kalliiksi, että tulee halvemmaksi korvata se koneilla ja maksaa ihmisille laiskottelusta. Etenkin kun ihmisille maksaminen on ulkoistettu yhteiskunnalle. Meillä on kääntäen Rooman valtakunnan ongelma. Siellä ihmistyö oli niin halpaa, että ei ollut intressejä kehittää teknologiaa.

Uniikkinyymi: Kyllä, poikkeuksia löytyy. Mutta se on tuo 10 %.

Pekka: Käsitämme hierarkian tässä yhteydessä eri tavoin. Siitä mitä kirjoitit olen samalla kannalla. Tasavertaisella kohtaamisella tarkoitan tässä sitä, että ei asiakas voi käskeä aspaa toimimaan aspan ohjeiden vastaisesti eikä aspakaan voi määräillä asiakasta ostamaan mitä aspa haluaa. ...asiakkaan ÄO:n arvioiminen ja keskustelun sovittaminen hänen kommunikaatiovälilleen on yksin asiakaspalvelijan vastuulla. Tämä oli se mitä tarkoitin. Eli tässä vaaditaan nimenomaisesti sitä samaa antennitaajuutta. Se että sovittaminen on aspan vastuulla tekee kohtaamisesta epätasa-arvoisen, mutta tarkoittamassani mielessä se ei tee siitä ei-hierarkkista joten tässä suhteessa se on tasa-arvoinen. Valitan sekaannusta termissä.

Nimetön 20.20: Kuten edellä.

Nimetön 20.33: Lakimieheksi pääseminen vaatii ensisijaisesti kestävää persettä, mutta kyllä sinne keskitason ylittävä ällikin vaaditaan. Työmuisti ei muuten riitä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Ei mulla kevennystä kummempaa.
https://pumpkinperson.com/2017/04/16/gestalt-iq-test/

Anonyymi kirjoitti...

Moi täältä Makkaratehtaalta taas!
Hiukan lisänäkemyksiä tehtyjen havaintojen mukaan. Meillä näkyvässä populaatiossa voi huomata tiettyjä klustereita, joissa ammattikunnan prosenttiosuus on suurempi kuin väestössä keskimäärin: Lentäjät, arkkitehdit, hammaslääkärit.

Tämä osoittaa toisaalta, että testimme on validi, koska se korreloi näkyvän voimakkaasti sellaisiin ammattiryhmiin, joihin pääsemiseksi valintaseula on tiukka.
Toisaalta sitten, kun meillä makkaratehtaalla on monia muitakin vahvoja yksilösuorittajia, niin kannattaisiko isommissakin organisaatioissa ajatella jossain tilanteessa tehtäväkuvaus yksilön mukaan, eikä etsiä johonkin koloon sopivaa ja harmitonta.
Esimerkkihän voi olla Hans-Joachim Marseille, joka oli hyvin vaikea ihminen, mutta omassa tekemisessään suoranainen nero.

Onko korkeasti älykäs henkilö olla hyvä johtaja? Voi olla, mutta siinä on riskinsä. Suurin niistä on hubris. Esimerkiksi Alexander Stubb ja Juha Sipilä arvioni mukaan pääsisivät halutessaan meille makkaratehtaalle heittämällä. Stubb menetti otteen puolueestaan ja Sipilä ei koskaan päässyt kosketukseen Suomen ”deep staten” kanssa. Kummankin tärkeimmiksi kokemat asiat olivat ihan valideja.

Viestinnästä on puuttunut takaisinkytkentä, kuunteleminen. Rautarouva on tuonut esiin erään edesmenneen yhdysvaltalaisen everstiluutnantin ajattelua. Se on sovellettavissa myös minkä tahansa organisaation kehittämiseen. Jos lukitsee itsensä puusilmäisesti johonkin malliin, niin saattaa olla, että väki vaan ei seuraa perässä.
Se miten asiat ovat makkaratehtaalla, on makkaratehtaan oma asia.
Tuon tehtävänimikelistan sisällä on ollut vuosien saatossa eloa. Yksi esimerkki on toimitusjohtaja. Ihan normitutkinnollakin voi tulla kutsutuksi saneeraajaksi johonkin organisaatioon. Kirveellä ja luusahalla saa alkuun hyvää aikaan. Mutta jos seuraavaan vaiheeseen ei ole uuteen kasvuun vaadittavaa puutarhurin osaamista ja työkaluja, niin sitten se uusi kasvu ei lähde käyntiin. Nähty on moneen kertaan ja vielä useampia tarinoita kuultu.

Toinen ammattinimike toiseen kertaan on aliupseeri. Yhdysvaltain armeijan doktriini on ollut jo kymmeniä vuosia, että nuoren luutnantin tulee kentällä pitää joukkueessaan platoon seargeantia sekä esikunta- että operaatiopäällikkönä. Eli näkemys ja osaaminen yhdistyy. Samoin komppanian päälliköllä työparinaan on CSM. Sekä USAssa että Suomessa valmentaudutaan tämän vuosikymmenen sotaan. Nimike ”Specialist” on aliupseeriarvo molemmissa armeijoissa. Niiden sisäänpääsykynnys on huomattavasti korkeammalla kuin mitä taulukko antaa ymmärtää. Vanhan mielikuvan luiskaotsaa nyt ei kannata ottaa dronea lennättämään tai elektronisen sodankäynnin eturintamaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Mistä lähtien Suomen raskaassa on ollut aliupseerinimike "Specialist", vai ymmärsinkö jotain väärin? Ei tässä nyt suinkaan vielä aivan noin NATO-yhteensopivia olla?

Anonyymi kirjoitti...

Meillä näkyvässä populaatiossa voi huomata tiettyjä klustereita, joissa ammattikunnan prosenttiosuus on suurempi kuin väestössä keskimäärin

Terveisiä makkaratehtaalle!

Onko joukossa miten paljon papistoa, opettajia, fyysikkoja, taloustieteilijöitä, yleislääkäreitä/psykiatreja, ei-tenure-track-virkatutkijoita yms. ja julkishallinnon (alempaa) keskijohtoa.
Papit/opettajat ovat omien havaintojen mukaan heterogeenisiä ammattikuntia, fyysikoissa/taloustieteilijöissä paljon ikäluokan fiksuimpia, toisaalta noilla lääketieteen aloilla voisi mutulla veikata olevan tyyppejä, jotka kompensoi älyllä laiskuuttaan.
Lahjakkaille akateemisille, joita ei (työpaikka)politiikka kiinnosta, tulee varmaankin seinä vastaan tuossa paikkeilla.

-Uniikkinyymi

Anonyymi kirjoitti...

Qroquis Kad

Ei tämä asia ole nimikkeistä kiinni. Kun kelaat Puolustusvoimien työpaikkatarjontaa, niin ei tarvitse kauhean kauas mennä kun juuri värvättiin osaajia viestintään ja myös elektronisen sodankäynnin torjuntaan. Tehtävänimike voi olla mikä sanapökäle tahansa, toimen sisältö sama kuin vastaavissa USAN Specialist-tehtävissä.

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Tuon testin perusteella olen ääliö, kun hahmotin vain kaksi ensimmäistä.

Nimetön 13.04: Kyllä makkaratehtaalla huomaa sen, että ei tarvitse säätää omaa esitystään vaan voi luottaa siihen että toiset ehtivät kyllä mukana. Eli on se testi varsin validi.
Sipilä saattaisi päästä sisään, mutta Stubbilla olisi yhtä paljon mahdollisuuksia kuin lumipallolla helvetissä. Stubb on malliesimerkki tapauksesta, jolla on hyvinkin korkea tunneäly mutta ei loogista ajattelukykyä. En halua avata yhtään enempää miksi olen varma jälkimmäisestä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä makkaratehtaalla huomaa sen, että ei tarvitse säätää omaa esitystään vaan voi luottaa siihen että toiset ehtivät kyllä mukana. Eli on se testi varsin validi.

Kyllä se varmasti melko hyvä onkin. Lähinnä ajattelin, missä ammattikunnissa voisi olla silleen "sopivalla tavalla" fiksuja tyyppejä, sen älykkyyden itsensä ohella. Ei sellaisia ylisuoriutujapönöttäjiä.
Taitaa korreloida matriisitestit yleisälykkyyden kanssa luokkaa 0,8-0,83, mutta veikkaan, että osa testiin hakeutuneista on valikoituneita ja harjaantuneita. Eli, että se validiteetti on heterogeeninen.
Jos siis karrikoiden yksilö on tehnyt kymmeniä kertoja ÄO-testejä, käyttää tavanomaista tavoitteellisemmin ja enemmän näyttöpäätteitä, ja on koulussa alisuoriutunut suhteessa raakaan päättelyynsä. Koulumenestyshän on enemmän yhteydessä verbaaliseen ja matemaattiseen lahjakkuuteen sekä muistiin kuin avaruudelliseen tai visuaaliseen päättelyyn. Jolloin "minulla on heikko koulumenestys suhteessa älykkyyteeni, menenpä testiin ottamaan selvää" johtaa siihen, että joillakin alisuoriutujilla matriisitesti yliennustaa systemaattisesti kokonaisälykkyyttä.

-Uniikkinyymi