Onko Ylen toimittaja narsisti?
11 tuntia sitten
lauantai 13. helmikuuta 2021
Uusinta: Opinto-ohjausta
Lukijalle: Tämä juttu oli blogin ensimmäisiä. Kun sitä lukee nyt melkein 12 vuotta myöhemmin, täytyy todeta että se tuntuu nykypäivän maailmaan istuvan vielä osuvammin kuin silloiseen:
Kevään ylioppilaskirjoitukset on lusittu ja 30 000 abiturientin on viimeistään nyt alettava pohtia, mitä heistä isona tulee. Koska peruskoulujen opinto-ohjaus tunnetaan fiksujen koululaisten keskuudessa nimellä ”älä mene lukioon -aine” sen ollessa stalinistisen ongelmajätteen kynsissä ja lukioissakin hommaa hoitavat humanistit, on syytä opastaa pientä ja viatonta reaalimaailmaan. Ylioppilastodistuksessa kun ei suoraan kerrota, minkälainen isänmaan toivo oikeasti on kyseessä eikä ylioppilaslakkiin ole vielä saatu lyhyen matikan lukeneille kultaisen lyyran tilalle punaista varoituskolmiota.
Arvoisa abiturientti, viittä vaille ylioppilas. Tulevaa alaasi valitessa sinun on ensin tiedettävä, kuka olet. Kaikki abit voidaan jakaa neljään ryhmään von Mansteinin matriisilla. Sotamarsalkka von Manstein laati järjestelmän upseerien luokitteluun, mutta se soveltuu erinomaisesti myös liike-elämään ja vielä paremmin ammatinvalintaan.
Tyypit ovat (paremmuusjärjestykseen asettamatta):
1. Älykäs ja laiska
2. Älykäs ja ahkera
3. Tyhmä ja laiska
4. Tyhmä ja ahkera
Seuraavassa kerrotaan, miten sinä, tuleva ylioppilas, voit tunnistaa oman viiteryhmäsi ja miltä alalta kannattaa ryhtyä oikeaa opiskelupaikkaa etsimään.
1. Älykäs ja laiska
Olet saanut vähintään kuutosen kaikista aineista. Keskiarvoasi paremmat arvosanat olet saanut ainakin luonnontieteistä ja pitkästä matematiikasta. (Jos olet lukenut lyhyen matematiikan, on äärimmäisen epätodennäköistä, että kuuluisit tähän ryhmään.) Varsin mahdollista on, että sinulla ei ole yhtään valinnaista vierasta kieltä, varmaa on ettei ainakaan kahta. Olet saattanut opiskella ahkerasti joitakin sinua kiinnostavia aineita, mutta vähemmän kiinnostavat ovat jääneet oman onnensa nojaan.
Sopivin ammatti löytyy aloilta, joiden opiskelu edellyttää matematiikan taitoja. Diplomi-insinöörin tai lääkärin ammatit ovat yleisimmät ja taloudellisesti fiksuimmat valinnat. Näillä aloilla joudut jatkuvasti soveltamaan älyäsi etkä pääse ikävystymään. Toisaalta kykenet vaikuttamaan siihen, kuinka paljon haluat työskennellä - kyse on siitä, oletko valmis tinkimään ansioistasi.
2. Älykäs ja ahkera
Lähes kaikki arvosanasi ovat kiitettäviä. Aineryhmä, josta olet valinnut lisäkurssisi, on luonnontieteellinen, humanistinen, vieraat kielet tai jokin näiden yhdistelmä - toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä. Todennäköisesti olet lukenut pitkän matikan, mutta se ei ole varmaa. Todennäköisesti sinulla on ollut ainakin yksi ylimääräinen vieras kieli, mutta sekään ei ole täysin varmaa. Aineyhdistelmästä ei voi päätellä, kuulutko tähän ryhmään, mutta arvosanoista voi. Jos luonnontieteellisten aineiden ja erityisesti matematiikan (jos se oli pitkä) arvosanasi ovat keskiarvoasi heikompia, olet lähes varmasti älykäs ja ahkera.
Sopivin ammatti löytyy kaupalliselta alalta tai oikeustieteellisestä. Molemmilla aloilla joudut kohtaamaan jatkuvasti yllättäviä tilanteita, joista selviämisessä tarvitset älyäsi. Lisäksi niillä vaaditaan totaalista omistautumista ja pitkiä työviikkoja, joista selviämiseen tarvitset ahkeruuttasi.
3. Tyhmä ja laiska
Arvosanasi voivat olla ihan mitä tahansa, paitsi harvoin kiitettäviä. Koulu on sujunut ruokailu- ja seurustelupainotteisessa lukiossa. Olet käyttänyt enemmän aikaa tekemättä jääneiden juttujen selittämiseen kuin tehtyjen tekemiseen ja selvinnyt kolmen ällän ylioppilaaksi - Lukio Lukematta Läpi. Aineyhdistelmäsi voi olla mikä tahansa, paitsi että erittäin todennäköisesti olet lukenut lyhyen matikan etkä missään tapauksessa kahta ylimääräistä kieltä. Englannin kielen arvosanasi on todennäköisesti keskiarvoasi heikompi, ruotsin aivan varmasti.
Sopivin ammatti löytyy humanistiselta alalta. Ikävää vain, että opiskelemaan pääseminen on vaikeaa, koska kuka tahansa voi pyrkiä. Saattaa tarkoittaa sitä, että joudut teeskentelemään ahkeraa. Se ei kuitenkaan todennäköisesti muuta perusluonnettasi, joten ala on sopiva. Esimerkiksi sosiaalialan hommat eivät edellytä Einsteinin ÄO:ta ja julkisen sektorin töissä hikinauha hatussa on tarpeeton. Miinuspuolena palkkapussin ohuus.
4. Tyhmä ja ahkera
Lähes kaikki arvosanasi ovat kiitettäviä. Aineyhdistelmässäsi on varmasti ainakin yksi ylimääräinen kieli mutta erittäin epätodennäköisesti fysiikan ja kemian valinnaisia kursseja. Voi olla, että olet lukenut pitkän matikan (jolloin sen arvosana on todistuksesi heikoimpia), mutta kaikkein todennäköisimmin olet vaihtanut lyhyeen matikkaan saatuasi muutamasta ensimmäisestä kurssista seiskan. On hyvin paljon mahdollista, että olet ottanut osaa oppilaskunnan toimintaan.
Sopivin ammatti löytyy valtiotieteellisen tai yhteiskunnallisen tiedekunnan kautta. Näiden alojen maisterintutkinnot ovat hyvin käteviä: saa pätevyyden kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, vaikkei mitään opikaan. Erinomaiset edellytykset politiikkaan, joka edellyttää jatkuvaa työtä vailla merkitystä. Uskottavuus on kaikki kaikessa ja muista, että näillä aloilla muoto on aina sisältöä tärkeämpää.
Jos kaikesta huolimatta erehdyt valitsemaan tulevan leipätyösi väärältä alalta, se ei ole hengenvaarallista - kunhan et valitse sitä täsmälleen vastakkaiselta puolelta matriisia! Seuraavassa muutamia ohjeita erehdyksen varalta esimerkein.
1. Älykäs ja laiska
Jos rupeat lakimieheksi, pärjäät kyllä kohtalaisesti. Huippumenestykseen et pääse, koska et ole valmis riittävän suureen työmäärään. Jos taas ryhdyt opettajaksi, työmäärä on sopiva, mutta sinun on etsittävä älylliset haasteesi harrastuksistasi.
Huonoin vaihtoehto on ryhtyä poliitikoksi. Keskinkertaisuudet rakastavat toisia keskinkertaisuuksia etkä ole riittävän ahkera varmistaaksesi suojaustasi siinä vaiheessa, kun viikate heilahtaa niittääkseen ne, joiden pää nousee tasaisen massan yläpuolelle.
2. Älykäs ja ahkera
Lääkäriksi lukeminen ei ole välttämättä huono vaihtoehto. Jos pystyt keskittämään intosi omaan alaasi, saatat päästä äärimmäiselle huipulle, muussa tapauksessa joudut purkamaan energiaasi vapaa-ajan projekteihin. Poliitikon ura on hyvä valinta, kunhan kykenet pitämään älynlahjasi riittävän hyvin piilossa siihen asti, että olet noussut tarpeeksi korkealle.
Huonoin vaihtoehto on ruveta virkamieheksi. Turhaudut typeriin työtovereihin, byrokratiaan ja yleiseen tehottomuuteen.
3. Tyhmä ja laiska
Diplomi-insinöörin homma sopii laiskalle, mutta sinun on vältettävä tehtäviä, joissa sinulla ei ole ketään valvomassa tekemisiäsi. Muutoin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Yhteiskunnallisella alalla saatat löytää itsellesi sopivan lokeron, mutta älä missään tapauksessa odota pääseväsi huipulle - paitsi jos onnistut muuttumaan ahkeraksi.
Huonoin vaihtoehto on lukea lakimieheksi. Pystyt kyllä suorittamaan tutkinnon, tosin siihen menee aikaa. Yksityiselle puolelle on kuitenkin turha yrittää, paperisi eivät ole riittävän hyvät ja vaikka pääsisitkin, esimiehesi kiroilisivat jälkeenpäin huolimattoman laiskimuksen palkkaamista.
4. Tyhmä ja ahkera
Sosiaalivirkailijan homma on ihan hyvä, pääset ahkerana pian johtajatehtäviin, koska kykyjä julkisella puolella on harvassa. Tosin alaisesi eivät pidä sinusta, koska he ovat laiskoja, toisin kuin sinä. Kaupallisella alalla on turha haaveilla toimitusjohtajuuksista. Pärjäät hyvin osastopäällikkönä, kunhan olet esimiehen jatkuvan valvonnan alla ja muistat olla toteuttamatta omia ideoitasi.
Huonoin vaihtoehto on lähteä opiskelemaan luonnontieteitä. Onneksesi siellä vaaditaan sisältöä eikä muotoa ja siksi älyät useimmiten vaihtaa opiskelualaa hakattuasi pari-kolme vuotta päätä seinään pääsemättä vaikeista tenteistä läpi.
Keväällä painat (toivottavasti kirjoitukset läpäistyäsi) valkolakin päähäsi. Olet tekemässä yhtä elämäsi merkittävimmistä päätöksistä. Siinä tarvitset sekä tunnetta että järkeä. Järjen on estettävä sinun päätymisesi näistä neljästä heikoimpaan vaihtoehtoon. Tunteen on valittava kolmesta jäljelle jääneestä. Jos tunne on yhtä vahva kahden tai kolmen vaihtoehdon välillä, niin järki valitkoon niistä sinulle sen parhaan - oikean tyyppisi mukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
35 kommenttia:
Minä olen epätavallisen tyhmä ylioppilas.
Yo-todistuksen keskiarvo oli 7,1. Kirjoitin magnan. Eräskin ammatinvalinnanohjaaja lausui lukion ja intin välissä, ettei ollut ennen nähnyt tuollaista.
Lyhyestä matematiikasta sain aina armovitosen kaikista paitsi prosenttilaskujen kurssista.
En vieläkään ymmärrä niitä ja aritmetiikkaa vaikeampaa matikkaa.
Hain kolme kertaa kolmena peräkkäisenä vuotena kolmeen eri yliopistoon. En ollut koskaan lähelläkään sisäänpääsyä.
Ensimmäisen tipahduksen jälkeen vietin vuoden kansanopistossa preppauksena.
Seuraavan vuoden hylsyjen jälkeen menin toisen asteen oppilaitokseen tavoitteena saada sen kautta ponnahduslauta akateemisille laakereille.
Kolmansien hylsyjen jälkeen sille tielle sitten jäin.
Mitäpä sanoisit, veli Jaska:
miten tyhmä ja typerä olen?
Mihinkä kuuluu tällä: keskiarvo 6,9 ja kirjoituksissa pitkä matikka a (matikka, kemia ja fysiikka kaikki laajoina), ruotsi b, äidinkieli c, reaali m ja englanti ällä?
Tämä on muuten ihan pätevä, mutta hippunen on nörttimiehen voimafantasiaa seassa.
Älykkyyden noustessa varsinkin pojilla eri osatestien korrelaatio pienenee, ja yleensä matematiikka on suhteellisen vahva. Tämä ei päde tytöillä läheskään yhtä hyvin, eikä kaikilla pojillakaan.
Toisaalta avaruudellinen hahmottaminen ennustaa mieltymystä luonnontieteisiin riippumatta loogis-matemaattisesta lahjakkuudesta ja varsinkin verbaalinen lahjakkuus on itsenäisesti yhteydessä kiinnostukseen humanistisia aineita kohtaan.
Tässä luokittelussa on vähän kuin sisään rakennettuna, että verbaalisesti erityislahjakas on automaattisesti ahkera, koska matematiikka ei ole se vahvuusalue.
Verbaalispainotteisesti lahjakkaan ja laiskan kohdalla tämä luokittelu ei siis oikein toimi, ja jopa vähän surullisen putkiaivoinen lähtökohta tehdä dominoivasta matematiikan osaamisesta älykkyyden tunnusmerkki, kun se on sitä lähinnä nörttimiehillä.
Toisaalta tutkimuksissakin joissakin eliittikouluissa sosiaalinen paine vähentää selvästi luonnontieteisiin erikoistumista.
Sitten lisäisin, että lahjakkailla intensiivisyys ja herkkyys voi kanavoida sattuman kautta kiinnostusta esim. koetun epäoikeudenmukaisuuden kautta hallitsevasti humanistisluonteisiin kysymyksiin, jolloin merkittävä osa tällaisista yksilöistä luokitellaan väärin.
Edellä mainittua voi pahentaa myös se, että esim. Aivojen noradrenaliinireseptorien variaatio voi tehdä motivaatioradoista riippuvaisempia ulkopuolisesta palautteesta, jolloin korostuu opettajan karisma, joka luonnontieteiden opettajilla ei välttämättä ole sitä parasta ryhmää.
Qroquius Kad ja Trilisser: Epäilemättä molemmat laiskoja, koska melko varma tuntomerkki siihen on se, että YO-kokeet ovat menneet paremmin kuin lukioarvosanat osoittavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkoa ei ole opeteltu vaan suuret kokonaisuudet ja tietouden soveltaminen ovat suhteellisesti paremmin hallussa. Eli täsmälleen päinvastoin kuin suomalaispoliitikoilla, jotka ovat poikkeuksetta menestyneet YO-kokeissa enintään yhtä hyvin kuin koulussa, yleensä flopanneet selvästi silloin kun on pitänyt hahmottaa isompia kokonaisuuksia nippelien ja perseennuolennan sijaan.
Muilta osin en rupea yksilöitä tuntematta analysoimaan, itse voi päätellä onko siellä lähellä Gaussin käyrän huippua vaiko ei.
Nimetön: Älykkyyden noustessa varsinkin pojilla eri osatestien korrelaatio pienenee, ja yleensä matematiikka on suhteellisen vahva. Tämä ei päde tytöillä läheskään yhtä hyvin, eikä kaikilla pojillakaan. Todisteita? Itse olen nähnyt täsmälleen päinvastaisia tuloksia. Näiden tutkimusten perusteella korkeakoulujen pääsyvaatimuksia rukattiin jokin aika siten, että pitkästä matematiikasta saa melkein mihin tahansa parhaat pisteet.
Tässä luokittelussa on vähän kuin sisään rakennettuna, että verbaalisesti erityislahjakas on automaattisesti ahkera, koska matematiikka ei ole se vahvuusalue. Jaa miten niin? Verbaalisesti lahjakas pärjää äidinkielessä huonosti, jos on laiska. Matemaattisesti lahjakas pärjää matematiikassa huonosti, jos on laiska.
vähän surullisen putkiaivoinen lähtökohta tehdä dominoivasta matematiikan osaamisesta älykkyyden tunnusmerkki, kun se on sitä lähinnä nörttimiehillä. Jos on laiska, niin pärjää kaikessa huonommin kuin pitäisi. Toki tässä voi olla yksilöllistä vaihtelua, kuten lopussa aivan oikein totesit: lahjakkailla intensiivisyys ja herkkyys voi kanavoida sattuman kautta kiinnostusta esim. koetun epäoikeudenmukaisuuden kautta hallitsevasti humanistisluonteisiin kysymyksiin. Tosin en kyllä ymmärrä miten matematiikassa voisi kokea epäoikeudenmukaisuutta jos osaa ja on oikeassa. Humanistisella puolella kyllä ja jos et usko niin kyseenalaistapa 1980-luvulla Neuvostoliitto tai nykypäivänä se, että maapallon ylikulutus on länsimaiden vika, niin tiedät kyllä ettei auta vaikka on oikeassa.
Tästä päästäänkin sitten sujuvasti "tunneälyyn", jolla keskinkertaisuudet selittävät miksi he tulevat toimeen ihmisten kanssa ja älykkäät nörtit taas eivät tule, koska heillä ei ole "tunneälyä". Johon voi aina todeta, että jos sitä "tunneälyä" kerran on, niin miksi siitä paasaajat eivät sitten osaa tulla toimeen älykkäiden nörttien kanssa? "Tunneäly" on keskinkertaisuuksien kehittämä keksintö sille miksi he tulevat toimeen toisten keskinkertaisuuksien kanssa.
Olen laiska mutten tyhmä. Pomoni vahvistaa tämän, useampikin. Nykyinen palkkasi minut just tämän takia - lause oli CV:sssäni*. Joskus, kauan sitten pari työkaveria kuvitteli minun olevan ahkera. Korjasin oitis tämä väärinkäsityksen. Kas, kun tekee työnsä hyvin ja hieman etupainotteisesti, pääsee vähemmällä. Lisäksi olen kai vähän levoton, teen jotain tai sitten olen vallan jouten. Ja kun teen, teen täysillä.
Autismin kirjoon kuuluva ominaisuus taas tekee minusta jossain asioissa "savantin" - esmes numeroita en paina muistiin, koska ne eivät sieltä lähde pois. Oli tästä toki hyötyäkin aikonaan, aseiden sarjanumerot muistin ulkoa. Ja muuta nyttemmin tarpeetonta.
Sen sijaan koti- tai kännykkänumeroani en ola painanut muistiin, enhän minä itselleni ikinä soita. Eikä sitäpaitsi sitä lankalinjaa enää ole.
*Juu, ja tämä juttu testattiinkin muiden juttujen lisäksi. Kuulun noin 0,5% - 0,25% vähemmistöön.
Pyssymies
Tään blogikirotuksen kunniaksi Klamydia - Laiskat ja pulsketa
https://www.youtube.com/watch?v=IdchnijR6dg
-jpt-
Yksi ihmisen menestymisen suurimpia esteitä on keskinkertainen älykkyys,olla älykäs mutta ei ihan tarpeeksi älykäs.
Koska keskimääräisesti älykäs ei uskalla ottaa riskiä jota tyhmempi ei edes viitsi miettiä.Älykäs taas näkee uhkia kaikkialla.
Toisaalta oikeasti älykkään,sellaisen joita on todella harvassa,elämä on varmasti helvetin yksinäistä ja hankalaa,samalla aaltopituudella ja samoista asioista kiinnostuneita ei löydy joka kylästä.
Varsinkin nykyään kun sosiaaliset taidot ajavat älyn ohi joka kaistalla,miin fiksun elämä ei monesti ole yhtä juhlaa.Sopivasti tyhmä ja ahkera pärjää usein paljon paremmin.
"Todisteita? Itse olen nähnyt täsmälleen päinvastaisia tuloksia. Näiden tutkimusten perusteella korkeakoulujen pääsyvaatimuksia rukattiin jokin aika siten, että pitkästä matematiikasta saa melkein mihin tahansa parhaat pisteet."
Katsopa esim tämä:
https://my.vanderbilt.edu/smpy/files/2013/02/SexDiffs.pdf
Huippufiksuilla verbaalisessa lahjakkuudessa tyttöjen ja poikien jakauma ja keskiarvo on samankaltainen, mutta miehillä on matematiikassa 0,4 keskihajonnan etu ja isompi hajonta. Matemaattisesti lahjakkaimmissa on siis 13:1 poikia:tyttöjä, mutta verbaalisesti lahjakkaimmissa 1:1. Mitä kauemmaksi mennään keskitasosta, niin sitä vaatimattomampia verbaalisia tuloksia pojilla on matematiikkaan suhteutettuna.
Vahvalla intuitiolla sanoisin, että Suomessakin Laudaturin pitkästä matematiikasta kirjoittaneilla pojilla taitaa olla usein äidinkielestä heikompi tulos kuin Laudaturin pitkästä kirjoittaneilla tytöillä. Taitaa päteä myös muiden kielien kohdalla, jos ei lasketa englantia.
"Jaa miten niin? Verbaalisesti lahjakas pärjää äidinkielessä huonosti, jos on laiska. Matemaattisesti lahjakas pärjää matematiikassa huonosti, jos on laiska."
Verbaalisesti superlahjakas, joka on matematiikassa peruslahjakas voi saada matematiikkaan suhteutettuna hyviä numeroita muista aineista, vaikka olisi huomattavan laiska ja siis kokonaisälyltään ylivertainen. Se, että viedään laiskuus patologisiin äärimmäisiin tapauksiin, jossa kaikki typistyy nollaksi, osoittaa jo minusta huonoa makua. Mallisi pakottaa tämän henkilön ahkeraksi, jos ja kun luonnontieteet ovat todistuksen heikoimmat numerot.
"Jos on laiska, niin pärjää kaikessa huonommin kuin pitäisi. Toki tässä voi olla yksilöllistä vaihtelua, kuten lopussa aivan oikein totesit"
Virhelähteitä, jossa älykkäällä laiskalla ei ole parhaita arvosanoja luonnontieteissä, on paljon muitakin, kun edellä listaamani, kuten subkliinisesti patologiset perhesuhteet ja roolimallit/-odotukset.
"Tosin en kyllä ymmärrä miten matematiikassa voisi kokea epäoikeudenmukaisuutta, jos osaa ja on oikeassa. Humanistisella puolella kyllä ja jos et usko niin kyseenalaistapa 1980-luvulla Neuvostoliitto tai nykypäivänä se, että maapallon ylikulutus on länsimaiden vika, niin tiedät kyllä, ettei auta vaikka on oikeassa."
Lähinnä pointti, että lahjakasta ja laiskaa voi inspiroida ei-stem-aineet, jolloin niistä saa työmäärä vakioitunakin helposti hyviä arvosanoja, ja että tämä virhelähde koskettaa useammin objektiivisesti lahjakkaita kuin opiskelijoita keskimäärin. Itsekin valitsin lukiossa aineet melko puhtaasti opettajien perusteella. Pitkästä matematiikasta oli keskiarvo 9 vielä lukion ensimmäisen jälkeen, poissaolot tapissa ja läksyt tekemättä lähes jokaisella tunnilla.
Fysiikka ja kemia eivät yhtä hyvin menneet omalla painollaan, niin en edes ottanut syventäviä kursseja minimoidakseni lukion työmäärän. Jälkikäteen ajateltuna tässä on voinut vaikuttaa se, että olin peruskoulussa musiikkiluokalla, jossa oli alennettu luonnontieteiden viikkotuntimäärä ja eliittilukiossa taso lienee ollut yli tavallisen lukion. Onhan joidenkin tutkimusten mukaan ero arvosanoissa jopa 4 numeroa. Ei varmaan tarvitse linkkiä, että Suomen paras lukio on tässä yli keskiarvon?
"Tästä päästäänkin sitten sujuvasti "tunneälyyn", jolla keskinkertaisuudet selittävät miksi he tulevat toimeen ihmisten kanssa ja älykkäät nörtit taas eivät tule, koska heillä ei ole "tunneälyä". Johon voi aina todeta, että jos sitä "tunneälyä" kerran on, niin miksi siitä paasaajat eivät sitten osaa tulla toimeen älykkäiden nörttien kanssa? "Tunneäly" on keskinkertaisuuksien kehittämä keksintö sille miksi he tulevat toimeen toisten keskinkertaisuuksien kanssa."
Voin sanoa, että valitsin kaverini lukiossa pinnallisesti, enkä sen vuoksi hengaillut nörttien kanssa, suurin osa näistä ei-nörteistä pojista oli tosin täysiä palikoita, mutta heillä oli isoimmat bileet ja kauneimmat naiset. Oli siinä tietysti myös ajatusta, että heillä on rikkaita vanhempia ja "tunneälyä", minkä takia kannattaa luoda suhteita. Esim. armeijan älykkyystesteissä sain 9/9, opiskelin Suomen parhaassa lukiossa, ja olen melkoisen varma, ettei koulussa ollut 10 opiskelijaa, jotka olisivat minua vähemmän päntänneet. Silti Eximian paperit ja yliopistoon hakupainealalle melkoisella marginaalilla ensimmäisellä yrittämällä.
Toisaalta peruskoulussa matematiikka oli jokaisessa todistuksessani paras numero, ja kirjoitukset menivät merkittävästi paremmin kuin mitä keskiarvoni oli, vaikka läksyjä en kotona juuri tehnyt ja välillä laskin kahdesta kirjasta, että olisi edes koko tunnin ajan jotain tekemistä. Toisissa olosuhteissa olisin ehkä sitten osunut tuohon luokitteluun paremmin.
Lähinnä tuo luokittelu tuntuu omahyväiseltä, koska elämänkirjoa jää niin paljon tuon luokittelun ulkopuolelle. Toisaalta omassa lähipiirissäni on useampia minua paremmin pitkän matematiikan kirjoittaneita (E/L), joilla luonnontieteet ovat se vahvin osa-alue. Aika monella myös ensimmäisestä pitkän kurssista tyylin 5 (strike 1), ja ovat sitten vähitellen lisänneet vaivaa, kunnes on tullut kiitettäviä. Toisaalta samoilla tyypeillä virallisissa ÄO-testeissä tulokset 115-120 (strike 2)
Ärsyttävää ajatella, että tällainen tyyppi, joka on epäonnistunut jossain missä minä olen kierolla tavalla onnistunut, joka on sitten alkanut ahkeroimaan ja joka on minua objektiivisesti tyhmempi, onkin sitten oikein arkkityyppi "laiska" ja "älykäs".
Mielestäni systeemisi taputtelee useita keskinkertaisia ylikompensoivia nörttipoikia selkään samalla, kun jättää tarkastelun ulkopuolelle vielä fiksumpia ja laiskempia, jotka ovat tämän kapea-alaisen sosiaalisen piirin näköpiirin ulkopuolelle.
Jos vielä täsmentäisin, niin nörtillä tarkoitan geneettisesti kykyprofiililtaan vinoja tyyppejä, joilla on suhteellinen etu luonnontieteiden opiskeluun spatial>math>>verbal, ja edelleen jotka sitten kompensatorisesti harjaantuvat, painottamalla luonnontieteiden läksyjä ja korreloivia harrastuksia.
Erityisesti insinööriksi/matemaatikoksi hakeutuminen ja se, ettei tykkää humanistisista aineista ennustaa tätä profiilia, jossa älykkyyden tasolla ero matematiikassa ja kielellisissä testeissä on jopa yli keskihajonnan. Mitä ilmeisimmin, kun mennään kiteytyneempiin taitotesteihin, niin ero repeää vielä paljon suuremmaksi kuin 1 SD.
Kuinkahan moni johtava taistolainen menee luokittelullasi oikeaan lohkoon? Esim Wahlroosilla taisi olla laudatur kaikesta muusta paitsi matematiikassa, vaikka hän käytti suurimman osan aikaansa vallankumouksen märehtimiseen. Jos on hurmoksellista poltetta sosiaaliseen muutokseen, niin ei siinä laskuharjoitukset ja pipetit paljoa varmasti kiinnosta.
Väittäisin, että hän ja moni hänen kaverinsa oli paljon fiksumpi kuin tyypillinen 115-120 G inssi.
Leimataan muita ahkeriksi ylisuorittajiksi, vaikka omaa toimintaa voi hyvin kuvata heikkouksien tiedostamattomaksi ylikompensoimiseksi.
Pyssymies: Jostain syystä en ole yllättynyt.
klova: Varsinkin nykyään kun sosiaaliset taidot ajavat älyn ohi joka kaistalla,miin fiksun elämä ei monesti ole yhtä juhlaa.Sopivasti tyhmä ja ahkera pärjää usein paljon paremmin. Täsmälleen. Asiahan on niin että jos osaa sorvata kapulan niin ei silti pärjää sille joka ei osaa sorvata kapulaa mutta saa toiset uskomaan että osaa sorvata paremmin kuin se joka oikeasti osaa.
Nimetön 23.51: Tuo tutkimus on epäilemättä tosi, mutta se ei ole validi. Lahjakkuutta mitattiin 13-vuotiailta ja tuossa iässä tytöt ovat jo enimmäkseen sen ison kehitysharppauksen tehneet, pojat eivät. Ja tämä kehitysharppaus vaikuttanee kaikista lahjakkuuden lajeista vähiten matemaattiseen lahjakkuuteen. Totta kai se on oikean suuntainen. Kuten totesit, matikasta laudaturin kirjoittaneet tytöt varmaan todennäköisemmin kirjoittavat laudaturin myös äidinkielestä.
Jos on patologisen laiska ja älykäs, saa melko varmasti muista aineista parempia arvosanoja kuin matikasta. Mutta jos on älykäs niin saa matematiikasta kiitettävän huomattavasti vähemmällä työllä kuin muista aineista. Se oli kirjoitukseni yksi pointti.
suurin osa näistä ei-nörteistä pojista oli tosin täysiä palikoita, mutta heillä oli isoimmat bileet ja kauneimmat naiset. Tottakai. Älyltään samanlaiset viihtyvät toistensa seurassa.
Mielestäni systeemisi taputtelee useita keskinkertaisia ylikompensoivia nörttipoikia selkään samalla, kun jättää tarkastelun ulkopuolelle vielä fiksumpia ja laiskempia, jotka ovat tämän kapea-alaisen sosiaalisen piirin näköpiirin ulkopuolelle. No ei. Patologisesti laiskat ovat ne jotka jäävät tämän ulkopuolelle. Ja jos tämä nyt sattuikin taputtelemaan nörttipoikia selkään, niin hyvä että saavat edes joskus selkääntaputuksia päähänpotkimisen sijaan. Siis ennen kuin täyttävät kolmekymmentä ja huomaavat olevansa (ainakin aika monet) lähellä pyramidin huippua.
nörtillä tarkoitan geneettisesti kykyprofiililtaan vinoja tyyppejä, joilla on suhteellinen etu luonnontieteiden opiskeluun spatial>math>>verbal Tutkimukset osoittavat että näitä on todella vähän. Ne jotka pärjäävät matematiikassa, pärjäävät muuallakin ja juuri siksi korkeakoulujen pääsyvaatimuksia muutettiin muutama vuosi sitten.
Kuinkahan moni johtava taistolainen menee luokittelullasi oikeaan lohkoon? Esim Wahlroosilla taisi olla laudatur kaikesta muusta paitsi matematiikassa, vaikka hän käytti suurimman osan aikaansa vallankumouksen märehtimiseen. Eli olivat älykkäitä ja ahkeria, kuten luokittelukriteerien perusteella saattoi odottaakin. Tosin enemmistö taisi olla tyhmiä ja ahkeria.
Pojat kirivät matematiikassa pubertiteetin jälkeen, ero vain kasvaa suuremmaksi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4270278/
Matemaatikkojen ja insinöörien profiilit perustuvat kohorttitutkimuksiin.
Katsopa esim Wai, 2009 ja Wai, 2017.
Olen lukenut 2 Wahlroosin elämänkertaa ja haiskahtaa laiskalta minusta. Keskinkertainen nörttipoika ei pääse luovasti lahjakkaan (moderately+ gifted) opportunistin pään sisälle.
Lopeta pliis mutuilusi.
Ei tuon linkkisi yhteenvedossa (muuta en ehtinyt vielä lukea) ainakaan viitata yhtään mitään eron kasvamiseen, ei itse asiassa koko asiaan.
Joka tapauksessa tämä ei ole asian kannalta validia. Ei tässä puhuta tyttöjen ja poikien eroista, vaan tyypeistä joita on molemmissa sukupuolissa. On ihan toisen kirjoituksen aihe, kuinka paljon tyttöjä ja poikia mihinkin tyyppiin kuuluu.
Wahlroosista olen samalla kannalla kanssasi, mitä laiskuuteen tulee. Siksi hän onkin rikas, toisin kuin useimmat ex-taistolaiset.
Jos ei ole motivaatiota oppia, ei opi. En minä ainakaan. Esmes saksaa, en osannut pätkääkään - paitsi ymmärsin hyvin kuultua ja kirjoitettua. Tuottaa järkevää kieliopillisesti oikeata lausetta en osannut. Pääsin läpi, kun sovin open kanssa, että en osallistu saksan yo-kirjoituksiin. Olis ollut noloa, että lukion ainoa kummastakin osiosta täydet pisteet saanut ei olisi osannut kirjoittaa pätkääkään.
Prelissä kävi just näin.
Sittemmin olen kääntänyt - rahaa vastaan - saksalaisia keisarikunnan ja III valtakunnan aikuisia asiakirjoja englanniksi. Ja sama venäjästä. Kerrottakoon, että en osaa kyrillisiä kirjaimia, enkä tasan tarkkaan venäjää. Käytin siis venäjänkielen taitoista tyyppiä apunani. Kas, kun tiesin mitä todennäköisesti prujussa lukee ja tunsin asian muuten hyvin. Apunani oli myös SA-painokset venäläisistä asiakirjoista. Itsekukin saa arvata mistä prujuissa oli kyse.
Lady of the House vahvistaa: Opin jos haluan, pelottavan nopeasti. C-kielen opettelin yhden kesäloman aikana, koodausta tarvittiin ja oli minun helpompi se opetella kuin odottaa jonkun koodarin saavan sopivat luokitukset. Osaan siis jotenkuten koodata ja mikä tärkeintä näen mitä koodi tekee - osaan johtaa projektia.
Juu: olen myös kaunis, luonnollinen ja vaatimaton.
Pyssymies
Pyssymies: Jawohl! Ettei meillä olisi ollut sama saksanope... Muutenkin kuulosti varsin tutulta. Paitsi että en ole kaunis, Gösta Sundqvistia lainatakseni "tässä naamassa arpikin kaunistus olisi", mutta kun pari sellaistakin on jo.
Mihinkähän nerojen ja laiskojen alalajiin kuuluu yliaistikas Greta Carbon? Maailman terävimmät johtajatkin ovat hänen oppiensa lumoissa, ja Nobeliakin taas lupaillaan. Koululakkoilulla hän on vapauttanut aistinsa vastaanottamaan meille taviksille näkymättömiä kaasuja, varmasti pierujenkin sisältämien hienoimpienkin hajuaistimuksia tuottavien kemiallisten hiukkasten kaavat hän näkee silmissään.
Uskon Gretan saavan Nobelin rauhanpalkinnon. Todisteena pidän näkemääni kuvaa somessa. Kuvassa Greta polviaan myöten hangessa lumilapio kätösissään katse taivaalle luotuna lausuu: How dare you!
Eli suhteet ylimmällekin hallintotasolle ovat hänellä kunnossa, yleensähän sieltä suunnalta pyydellään apua tai lisää koettelemuksia vahvistamaan korkeimman hallitsijan pohjatonta rakkautta meitä syntisiä kohtaan.
Kauneus onkin sopiva aasinsilta. Väitän, että mm. kykyprofiilin vinouman ohella multipotentiaalisuus voi vaikuttaa nörttiyteen. Kyllähän mies kiintyy koiraankin, vaikka ÄO ei ole 30 pisteen etäisyydellä. Jos on hyvä tyyppi ja samoja kiinnostuksia, niin ystävyys voi syttyä jopa ilman opportunismia.
Toisaalta, jos on (hypoteettisesti) kaunis, atleettisen, kova tappelemaan, musikaalinen, moraalinen johtaja, taitava käsistään, älykäs, ja intensiivinen pohdiskelija, niin ei ole mitenkään sanottua, että ne nörtit ovat se viiteryhmä numero 1.
Jaska:
Vahvistusvinouma muodostuu aika vahvaksi ja ymmärrys pinnalliseksi, jos lukee tutkimuksista lähinnä yhteenvetoja. Varsinkin, jos hyvin INTJ:mäisesti ajautuu ad hoceilla puolustamaan omia metafyysisiä rakennelmiaan. Tuossa tutkimuksessa referoidaan laaja skaala tutkimuksia ja esitetään useita hypoteesejä, sukupuolihormonien vaikutuksesta kognitioon ja persoonallisuuteen, eroja MRI-seurantatutkimuksissa ja toisaalta testi-iän vaikutuksesta sukupuolierojen suuruuteen.
Ainakin huippuälykkäät insinöörinaiset ovat vielä insinöörimäisempiä profiililtaan kuin insinöörimiehet, vielä sen lisäksi, että verbaalisesti dominanteissa on vahva yliedustus. Tästäkin syystä on ilmeistä, että monia naisia menee väärään luokkaan, koska suuntautumiseen vaikuttavia ominaisuuksia on eri painotuksilla ja motivoituminen sekä opintosuunnan päätösprosessi tapahtuu eri tavalla.
Toisaalta se, että patologinen alisuoriutuminen olisi jokin pääselittäjä sille, ettei ihminen keskitä optimoitua ahkerointiaan luonnontieteisiin ja suhtaudu negatiivisesti tai välinpitämöttämästi humanistisiin aineisiin, pelkistää ihmiselämän mahdollisia sattumatekijöitä.
Älykkyystutkimuksissa yleensä pidetään yli keskihajonnan eroa eri tulosalueiden välillä lähtökohtaisesti seurauksena oppimishäiriöistä, kunnes toisin todistetaan. Kieli poskessa esim. useiden matematiikan ja tekniikan tohtoreiden suhtautumista humanistisiin aineisiin voisi pitää etiologialtaan patologisena.
Toisaalta patologiankin kirjo on melko laaja, on ensinnäkin primaarista patologiaa ja toisaalta reaktiivista patologiaa, sitten on molemmissa on vielä hoidettavaa ja hoitoresistenttiä patologiaa. Primaarinen hoitoresistentti patologiakin voi optimaalisissa olosuhteissa olla toisaalta yhteydessä hyviin tuloksiin, esim tuloihin.
Myöskin, kun tarkastellaan sitä, miten ÄO 110-135 yksilöt tekevät päätöksiään pääaineesta ja miten fiksuin 1 % tekee niitä, niin ei edellisestä todellakaan kannata lähteä liian innokaasti ekstrapoloimaan, ihan kaikista fiksuimmat ovat hyvin levällään akateemisella kentällä.
Kauppatieteiden ja oikeustieteiden suosio laskee jyrkästi älykkyyden noustessa, mutta lääketieteenkin suosio on heikkenee, kun ÄO nousee yli 135, vaikka se on koko väestöä tarkkailtaessa kaikista fiksuimpien valinta. Fiksuimman prosentin sisällä terävimmät opiskelevat ainakin jenkeissä "fyysisiä tieteitä", mutta tästäkin ryhmästä moni fiksuimmista vaihtaa ilmeisesti rahoitukseen tai taloustieteeseen tai johonkin vielä pehmeämpään, koska ammattiluonnontieteilijät ovat jopa vähän tyhmempiä. Fiksuimman prosentin sisällä insinööritieteiden ja matematiikan opiskelijat eivät ole juuri humanistia terävämpiä, ja arvelisin että Suomessa ero voi olla jopa suurempi, koska rapakon takana insinöörien suhteellinen asema on niin paljon parempi. Suomessa insinöörien ylikoulutus on ilmeistä.
Tuohon patologia-pointtiin voisin sen lisätä, että erityisesti miehillä luokkien skippaaminen ja (aggressiivinen rikastaminen) on vahvasti itsenäisesti yhteydessä luonnontieteisiin erikoistumiseen ja siinä menestymiseen, kun taas naisilla se jopa lisää pehmotieteisiin sekä oikikseen ja lääkikseen hakeutumista. STEM-väitöskirjojen määrä nousee koko poppoolla 3:1, vaikka siis naisilla yhteys on käänteinen, ja vaikka ansiot tutkijana ovat myös paremmat keskimäärin.
Tästä voisi tehdä sen päätelmän, että moni huippulahjakas kyrpiintyy täysin kouluun, hankkii hyvät numerot minimivaivalla kuin hedonisti buffetissa (usein karismaattisilta ja/tai lepsuilta pehmotieteiden opettajilta) ja sitten hakeutuu jollekin turvalliselle alalle.
Jos siis se "patologinen" alisuoriutuminen itsessään on seurausta ylivertaisesta älystä, jota ympäristö ei tunnista ja ruoki, niin luonnontieteissä alisuoriutujan esittäminen jonain marginaalisena poikkeuksena, tai luuseriryhmänä, jonka opinto-ohjauksella tai opinnoilla ei muutenkaan ole merkitystä kansakunnalle, on minusta oikeutetusti nähtävä etuoikeutetun (keskinkertaisuuden) sokeana voimafantasiana.
https://my.vanderbilt.edu/smpy/files/2013/02/Park-Lubinski-Benbow-2013.pdf
Huippuälykkään älyllisten tarpeiden laiminlyönnistä voi seurata itsessään myös emotionaalisia ongelmia. Erityisesti lahjakkaiden oppimishäiriöisten suhtautuminen koulua/yhteiskuntaa kohtaan voi olla jopa negatiivisempaa kuin keskimääräistä tyhmempien oppimishäiriöisten.
Eli siis, jos:
>sosiaalisuus edellyttää eheää persoonaa
>eheä persoona edellyttää mielekästä vuorovaikutusta ja sopivaa stimulaation tasoa
>älykkyys vaikuttaa itsenäisesti vuorovaikutuksen mielekkyyteen ja stimulaation määrän tarpeeseen
>vanhempien kyky huomioida älykkään tarpeet ovat yhteydessä sosiaaliseen asemaan
>älykkyys voi aiheuttaa itsenäisesti (luokkaistuneita) sosiaalisia ongelmia
>patologinen alisuoriutuminen myöskin laskee älykkyysosamäärää, jolloin alisuoriutumisen määrän retrospektiivisessä arvioinnissa on systemaattista virhettä
Jos "patologinen alisuoriutuminen" tai sosiaalisten ongelmien olemassaolo nähdään todisteena esim. "todellisen potentiaalin" tai "viisauden" puutteesta, niin silloin vedetään mieli vaikuttavilta interventioilta, delegitimoidaan lahjakkaita ihmisiä ja ryvetään sokeana omassa etuoikeudessaan
Ruukinmatruunakin nimesi minut parin viestiketjumme päätteksi Morgothiksi, niin samalla logiikalla varmaankin tyypillisen DI:n voisi nimetä esim Eonweksi.
Toisaalta, jos ajatellaan yleisesti käytettyä vertauskuvaa, että mustien älykkyyden mittaaminen länsimaisilla älykkyystesteillä on kuin mittaisi kalan älykkyyttä pyörällä ajamisella tai puuhun kiipeämisellä, niin entäs sitten kun kala osaakin kiivetä puuhun ja ajaa pyörää paremmin kuin sirkuskarhu tai apina.
Millainen kokemus suomalainen koulujärjestelmä on Cthulhu:lle?
Ihan käytännön esimerkki yhdistelmästä älykkyys ja ahkeruus. Punkrumpalista huipputiedemieheksi. Kun tuota Arto Nybergin haastattelua seuraa, niin huomaa, että eipä miehen tarvitse lunttilapusta sanottavaansa lukea. Näinhän tuleva presidenttimme teki käydessään ohjeistamassa naapurin kolleegaa ihmisoikeus- ym sopimuksista.
https://www.kaleva.fi/briard-raksyttaa-haudan-takaa/2092549
https://areena.yle.fi/1-50695976?autoplay=true
Muut tekee mitä osaa ja uskaltaa - minä teen ihan mitä huvittaa.
Mitä se on. En jää tuleen - enkä veteen - makaamaan ja odottamaan lupaa tai todistusta. Teen vaan, osaan taikka en. Osa on sitten vähemmän hyvää mutta enimmäkseen ihan toimivaa, jopa priimaa pukkaa välillä. Jos homma kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, sitten ihan EVVK. Vaikka keskiaikaisen kirkko-elbonian osaajille olis tarjolla 1 miljoonan kuukausipalkka, ei nappaa opiskella.
Englannin opin Asimovin & co kirjoista. En oppikirjoista. Ruotsin opin Kalle Ankasta ja Teknikes Världista. Lektyriä ei ollut luokassa, pahus. Sitten vaihtui ope ja opetus:" stiiknafuulia on puppusatiivin kolmannessa moolokissa, siksi pitää laittaa oklotiivin neljäs demarkaatio" - Olin, että WTF. Ja luokan kympin tytöt, että AHAA! Enpä paljoa oppinut tällä metodilla. Paitsi, että svältä ihjäl on suomeksi nähdä nälkää kuoliaaksi asti - luokan koiranleuka kokeili meneekö läpi - meni.
Pyssymies
Veijo Hoikka: Carbon on tuote, joka toistelee yksiviivaisesti nukkemestariensa teesejä.
Nimetön 7.53: Voipi olla noinkin.
Nimetön 10.56: En ehtinyt lukea enempää enkä varmaan vähään aikaan ehdikään. Tämä kirjoitus ei ole mikään tutkimus, vaan omiin elämänkokemuksiin perustuva pamfletti.
Ainakin huippuälykkäät insinöörinaiset ovat vielä insinöörimäisempiä profiililtaan kuin insinöörimiehet
Totisesti, vahvistan.
Kieli poskessa esim. useiden matematiikan ja tekniikan tohtoreiden suhtautumista humanistisiin aineisiin voisi pitää etiologialtaan patologisena.
Kyllä. Mutta se ei tarkoita etteivätkö he ymmärtäisi ns. humanistista sivistystä, he eivät vain arvosta sitä tieteenä.
Myöskin, kun tarkastellaan sitä, miten ÄO 110-135 yksilöt tekevät päätöksiään pääaineesta ja miten fiksuin 1 % tekee niitä, niin ei edellisestä todellakaan kannata lähteä liian innokaasti ekstrapoloimaan, ihan kaikista fiksuimmat ovat hyvin levällään akateemisella kentällä.
Juuri näin. Ylin prosentti on niin harvalukuinen joukko, että siitä on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä noin ylipäätään, edes siinä suhteessa että en oikein jaksa uskoa testien pystyvän erottamaan kovin luotettavasti ylintä prosenttia. Ja levällään ovat. Enemmän johtopäätöksiä voi sitten tehdä ylimmästä 5-10 prosentista.
Suomessa insinöörien ylikoulutus on ilmeistä.
Kumma kyllä pula tuppaa iskemään. Jos hyödyttömät suojatyöpaikat lasketaan pois, niin on varsin selvää että ylikoulutusta on ennen muuta yhteiskunnallisella puolella. Mikäli insinööreillä suhde hyödyttömät/hyödylliset työt olisi sama, täällä ei muuta koulutettaisikaan kuin insinöörejä. Tosin oma kutinani on se, että tekoälyn kehityksen myötä insinööreillekin koittavat kuivemmat ajat.
Nimetön 11.51: Tästä voisi tehdä sen päätelmän, että moni huippulahjakas kyrpiintyy täysin kouluun, hankkii hyvät numerot minimivaivalla kuin hedonisti buffetissa (usein karismaattisilta ja/tai lepsuilta pehmotieteiden opettajilta) ja sitten hakeutuu jollekin turvalliselle alalle.
Näin käy varsin usein.
Jos siis se "patologinen" alisuoriutuminen itsessään on seurausta ylivertaisesta älystä, jota ympäristö ei tunnista ja ruoki, niin luonnontieteissä alisuoriutujan esittäminen jonain marginaalisena poikkeuksena, tai luuseriryhmänä, jonka opinto-ohjauksella tai opinnoilla ei muutenkaan ole merkitystä kansakunnalle, on minusta oikeutetusti nähtävä etuoikeutetun (keskinkertaisuuden) sokeana voimafantasiana.
En oikein saanut tästä kiinni. Alisuoriutuminen aiheutuu harvoin ylivertaisesta älystä (toki peruskoulussa kaikki älyltään edes puoli keskihajontaa keskiarvon yläpuolella alisuoriutuvat, koska vaatimustaso on niin olematon). Enkä ole missään nimessä tarkoittanut, että luonnontieteissä alisuoriutujan opinnoilla ei olisi merkitystä. Sitä kyllä olen sanonut, että mihinkään päättäviin asemiin ei pitäisi päästää ketään sellaista jonka äly ei riitä.
Nimetön 11.59: Erityisesti lahjakkaiden oppimishäiriöisten suhtautuminen koulua/yhteiskuntaa kohtaan voi olla jopa negatiivisempaa kuin keskimääräistä tyhmempien oppimishäiriöisten.
Tämä on varsin ilmeistä.
Nimetön 13.28: En osaa sanoa. Käyttämäsi termit liittynevät Tolkienin kirjoihin, joita en tunne. En voi sietää fantasiakirjallisuutta.
Pyssymies: En viitsi edes kertoa kuinka olen itse oppinut edes jollain lailla sönkkäämäni kielet.
Jaska:
>Alisuoriutuminen aiheutuu harvoin ylivertaisesta älystä
Muillakin tekijöillä on tietenkin merkitystä ja kaikki vuorovaikutukset eivät ole summautuvia.
Mutta täsmentäisin, että huippuälykäs voi alisuoriutua, vaikka olisi esim 9-10 keskiarvo peruskoulussa ja korkeakoulututkinto hakupainealalta, mikä ilmeisesti useimmilla onkin. Uusikylänkin tutkimuksissa suurin osa mensalaisista taisi olla vanhan laudaturin eli eximian ylioppilaita.
Siinä seuraavassa viestissäni avasin hieman ajatteluani.
Mielestäni ei tarvitse tehdä suuria oletuksia, että kympin saaminen jokaisesta matematiikan kokeesta tekemättä läksyjä on varmasti taannuttavaa älyllisesti sekä psykososiaalisesti (=alisuoriutumista). Toki, jos on poikkeuksellisen oma-aloitteinen tai ympäristö (vertaiset, harrastukset, vanhemmat, opettajat jne.) tukee, niin tilanne voi olla ihan siedettävä.
Toisaalta hyvät tulokset voivat perustua järjestelmän manipulointiin, joka kostautuu myöhemmin. Esim "hypoteettinen" keskinkertaisia kurssitöitä viimeisenä iltana häthätää tehtaillut 8- oppilas arvioi yleisöään ja kirjoittaa 55 pisteen mahtipontisen esseen Äidinkielen ylppäreissä kasvisruokailun tulevaisuudesta (mm. merilevän aminohappokoostumuksesta) tai ajoittain hurmaa puhumalla/kirjoittamalla itsensä läpi hylätyistä tenteistä.
Laiskaksi ja epärehelliseksi oppiminen.
Superenemmistö 80-90% on tällaisia pinnallisia suorittajia*.
Peruskoulua myöten keskinkertaisen tai heikon huippulahjakkaan ongelmat johtuvat usein tietenkin jostain muusta.
Toisaalta suuri hajonta tuloksissa on yleensä seurausta korkeasta älykkyydestä ja jostain oppimishäiriöstä ym. Cthulhu-vertaus liittyykin tähän, että on ylivertainen laiminlyöty kapasiteetti, valtavasti ylimääräistä energiaa ja luomisen tuska. Jos kapasiteetti toisinaan on merkillinen rajatapaus akateemisesti lahjakkaimman kymmenyksen joukossa ja toisinaan ikäluokan keskitasoa, niin väkisinhän siinä ajattelee, että ei tämä ole oikein, ei tämä voi olla tehokasta ja paras mahdollinen maailma.
Kirjallisuudesta löytyy mm. tapauksia, että poika on laitettu psykologille käytöshäiriöiden vuoksi, on harkittu koulunkäynnin viivästyttämistä vuodella. Sitten onkin todettu ADHD ja keskitason ylittävä ÄO, vaikka heikko ko-operaatio suorituksessa. Laitettukin lapsi ylemmälle luokalle kokeilumielessä ja aloitettu metyylifenidaatti, matematiikka 3 vuotta vanhempien ryhmässä. 2 vuoden päästä ei mitää ongelmia, luokan paras oppilas, ÄO noussut 45 pistettä.
Voi kuulostaa kärjistämiseltä, mutta jos juttelet ammatilaisten, kuten opettajien tai lastenpsykiatrien kanssa, niin he ovat melko kassalla näiden 2E-lapsien koko olemassaolosta, saatika tarpeista.
https://www.davidsongifted.org/search-database/entry/a10114
Mieti, jos sama poika kloonattaisiin kahdesti:
1)jatkaa kiihdytystä, rikastamista ja lääkitystä
2)keikkuu takarivissä, kaikessa yli keskiarvon tekemättä mitään ylimääräistä. Ajoittain luokan paras puhtaalla tuntiaktiivisuudella.
3)jätetään luokalle ja/tai laitetaan tukiopetukseen
Tarvitseeko olla kummoinen fanaatikko tehdäkseen ennustuksen:
1)menestyjä, jopa stara
2)misantrooppi helppoheikki
3)masentunut mensa-aktiivi, jopa kouluampuja?
Nimetön 19.40: Mutta täsmentäisin, että huippuälykäs voi alisuoriutua, vaikka olisi esim 9-10 keskiarvo peruskoulussa ja korkeakoulututkinto hakupainealalta, mikä ilmeisesti useimmilla onkin.
Aivan. Kuten totesin, peruskoulussa edes jonkin verran keskitasoa älykkäämmät ovat alisuoriutujia, vaikka keskiarvo olisi kymppiä. Sama kuin Lionel Messi pelaisi Hornankuusen Palloilijoissa.
Muilta osin ei lisättävää, asia on juuri noin. Ainoa kummastusta herättänyt asia oli tuo mainintasi 55 pisteen suorituksesta äidinkielen aineesta. Sitten googlasin ja totesin että kas kummaa, pisteytys onkin muuttunut siitä ajasta kun sen muistan ja maksimi ei enää olekaan 100 vaan 60.
Nimetön 20:09: Ei tarvitse kummoista kristallipalloa tuohon. Koulujärjestelmämme yrittää epätoivoisesti tasapäistää eikä onnistu tällä tekemään parhaalle ja heikoimmalle kvartiilille muuta kuin henkilökohtaista vahinkoa. Sekä yhteiskunnalle hitonmoista vahinkoa saadessaan sen toiseksi parhaan kvartiilin luulemaan itsestään liikoja ja hakeutumaan päättäviin asemiin.
Täytyy kyllä yhtyä tuohon analyysiin toiseksi korkeimmasta kvartiilista, ehkä itse puhuisin toisesta kvintiilistä. Tuntuu, että siinä ÄO 104-113 paikkeilta löytyy ne maailman rasauttavimmat pellet ja mm. suurimmat ÄO-testaamisen kriitikot.
Jos noista haitoista pitäisi joku arvio heittää, niin sanoisin, että ehkä 3 % on suurimpia kärsijöitä, ja sellaisia joiden auttaminen voisi olla selkeimmin ilmainen lounas.
Sellaisia, joilla on riittävän korkea ÄO maksimaaliseen luovuuteen yhdistettynä potentiaaliseen raivoon oppia tai säkenöivää lahjakkuutta ilman merkittäviä riippakiviä.
Olen vähintäänkin varauksellisesti sympaattinen sille vasemmiston ajatukselle, että jos perusopetuksesta viedään pois kaikki keskiluokkaiset 3-numeroisella ÄO:llä, ja lahjakkaat/kunnianhimoiset lähiölapset, eikä poliittista tahtoa ole laittaa heikointa 15 prosenttia erillisiin kouluihin, niin jäljelle jäävä oppilasmatetiaali saattaisi hyvin muodostaa itseään vahvistavan kieroutuneen laitoksen, jonne unelmat menevät kuolemaan.
Turussakin nykyään taitaa 40% olla painotetussa opetuksessa, joten normaaliluokkien oppilas on jo vaarallisen kaukana "normaalista", varsinkin kun ylempien sosiaaliluokkien eriytymisen ohella on vahvistettu integraatiota ikään kuin säästötoimena.
Vaikka identifioinkin itseni anarkokapitalistiksi, niin en kyllä kauhean innokkaasti lähtisi väittelemääm kenenkään sosiologin kanssa tästä aiheesta.
Jopa neljännes ehkä voitaisiin eriyttää, mutta se olisi demokratiassa aika iso fuck you keskiluokan isolle massalle.
Mieti luokka, jossa esim. 2-3 kehitysvammaista, 10 lasta, joilla olisi jatkuvaa tukiopetuksen tarvetta ja sitten vielä 10-15 lasta, joista käytännössä kaikilla on jokin oppimishäiriö, ÄO<100 tai sitten spermavaras-yh-äidin lapsi, jolla parhaassa tapauksessa paperilla hyvät geenit.
Sitten se tutkimushavainto, että huonoissa kouluissa on merkittävästi keskimääräistä tyhmempiä opettajia
Jos palaan vielä taaksepäin, niin lahjakkuuden itsenäisen vaikutuksen alisuoriutumiseen ymmärtää ehkä parhaiten, kun tutustuu lahjakkaiden lapsien eroihin eri tasoilla. Määrälliset erotkin voi äärimmillään ajatella laadullisina, mutta ihan laadullsiakin eroja on ajattelussa ja käyttäytymisessä riippumatta mistään painolastista. Eri tasoilla tarpeet ovat erilaisia.
Kannattaa vilkaista googlesta paremmalla ajalla:
ÄO115-130, talented, gifted learner
ÄO130-145, moderately gifted
ÄO 160+, exceptionally ja profoundly gifted
Konkreettisena esimerkkinä esim ADHD-lääkityksen vaikutus vaihtelee tavallista enemmän huippufiksuilla: toiset hyötyvät plasebo-annoksesta ja toiset eivät ollenkaan. Tässä se vallitseva teoria lienee, että ei osata todellisuudessa erottaa huippulahjakkaiden intensiivisyyttä ADHD-lapsen stimulaation tarpeesta, jos ja kun turhautuminen ja laiminlyönnit johtaa esim. addiktioihin niin yhteinen neurobiologia lähenee ilmiasultaan. Toisaalta patologinen toiminnan rajoite ja kärsimys voi muuttua supersuorittamiseksi ihan sillä, että olosuhteet vastaavat paremmin kapasiteettia ilman kliinisesti merkitsevää lääkehoitoa.
Toisaalta ÄO>160 hyötyvät muita lahjakkuuksia vähemmän mentoroinnista, koska alojensa terävimmätkin aikuiset ovat pidemmän päälle epäsamaistuttavia pettymyksiä. ÄO108 luokanopettajasta puhumattakaan.
Hittovieköön kaikki työryhmät ja jos kolmen minuutin asiaa pitää 90 minuuttia järjestellä niin minä lähen ja yksinkertaisia kaapelointitöitä ne on ojienkin kaivuut. Pitää ne valot saada että saa nähdä nälkää.Eihän näillä aikuipysäköintipelleilyillä ei... ei saada aikaan edes koppelon munia.
Karrellaan: joo tota juu, tosta tonne ja porssesta paskat, harrikalla merelle...
Useasti vain asenne on ratkaiseva.
Työtyyppisessä harrastustoimeentulemisessa on elämän mittainen perehtymisjakso jonka tulisi olla se ensisijainen itsetukimuoto.
Jaskalainen. Heh. Hullut saa pyöriä.
Polkupyörien vapautusrintaman taistelijoille kaikin tavoin parhainta tuuria ja hissun-kissua. Kierrätyksen edelläkävijöiden esikuva on pyöreä esine. Tai kolmio. Tai neliö.
Play ball.
Joo, kyllä nimetön "Täytyy kyllä yhtyä jne." saattaa ymmärtää että mikäli uudemmassa katsannossa seitsemää älykkyyden osa-aluejakoa noudatettaisiin olisi kätevämpää vain lausua että entäs kiltteys, miksi se ei voisi olla kahdeksas? Hipoen asiaa esittelee Stefan Einhorn, Aidosti kiltti. Hänellä on muitakin kirjoja kuin omansa. Enpä siis puutu koko kokkailuun koska kokkien lukumäärä korreloi sosiaalisopan keittiöhenkilökunnan hampaiston irtoavuusindeksiin. Purevat ja narskuttelevat, paremmin tietävät, vaikka haukannevat yhtä tyhjää yhdessä ja erikseen.
If you think education is expensive, try the opposite.
What this world needs is a good five cent cigar.
Smoke em'.
Lähetä kommentti